Oikeudenkäyntimenettely - Kanne - Kanteen ennenaikaisuus

Diaarinumero:	S2008/608
Esittelypäivä:	12.5.2009
Taltio:	1610
Antopäivä:	19.8.2009

A oli lainvoiman saaneella tuomiolla velvoitettu suorittamaan C:lle rikokseen perustuvaa vahingonkorvausta. A vaati B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että B velvoitetaan suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena se määrä, mikä A oli velvoitettu suorittamaan C:lle, koska A:n C:lle aiheuttama vahinko oli johtunut B:n antamista virheellisistä neuvoista. Kannetta ei saanut hylätä ennenaikaisena sillä perusteella, että A ei ollut suorittanut vahingonkorvausta C:lle eikä siten ollut näyttänyt, että hänelle olisi vielä syntynyt vahinkoa. Ks. KKO:1992:59 KKO:2001:67 Vrt. KKO:1982-II-131 KKO:1997:143

A kertoi Asianhoitotoimisto Ky:tä ja B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että A oli lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan verovirastolle vahingonkorvaukseksi konkurssiin asetetun Y Oy:n toimintaan liittyvistä, maksamatta jääneistä ennakonpidätyksistä, sosiaaliturvamaksuista ja arvonlisäveroista yhteensä 353 117,64 euroa ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 300 euroa, molemmat määrät korkoineen.

Kommandiittiyhtiö ja sen lukuun toiminut B olivat toimineet Y Oy:n taloudellisina neuvonantajina. Kommandiittiyhtiön ja B:n suosituksesta taloudellisiin vaikeuksiin joutunut Y Oy oli hakenut yrityssaneerausta 1.4.2003. B oli hakemuksen käsittelyn aikana ollut jatkuvasti yhteydessä Y Oy:n edustajiin ja antanut tarvittavia ohjeita. Saneeraushakemus oli hylätty.

B oli laiminlyönyt saneeraushakemusta jätettäessä ja saneeraushakemuksen käsittelyn aikana kertoa A:lle, joka oli ollut Y Oy:n hallituksen jäsen, että yhtiön vastuuhenkilöille saattoi syntyä henkilökohtainen korvausvelvollisuus saneeraushakemuksen käsittelyn aikana syntyvistä veroveloista ja muutoinkin seuraamuksia mahdollisesta verorikkomuksesta. Jos kommandiittiyhtiö ja B olisivat tuoneet esille mahdollisen henkilökohtaisen vastuun, ei saneerausmenettelyyn olisi ryhdytty.

Tämän vuoksi A vaati, että kommandiittiyhtiö ja B velvoitetaan asiantuntijavastuun perusteella yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle 353 117,64 euroa korkoineen ja 300 euroa korkoineen. Toissijaisesti A vaati, että käräjäoikeus antaa vahvistustuomion vahingonkorvauksen perusteesta.

B ja kommandiittiyhtiö lausuivat, että Y Oy:n konkurssimenettelyssä ei ollut annettu lopputilitystä, joten verotoimiston jako-osuus ei ollut vielä lopullisesti selvillä. A:n maksettavaksi tuomitusta vahingonkorvauksesta saatiin tuomion mukaan vähentää se, mitä hallinnollista tietä saatiin perityksi, joten A:n lopullisesti maksettavaksi jäävän vahingonkorvauksen määrä ei myöskään ollut selvillä. Sen vuoksi kanteen mukaista tuomiota tai tuomiota, jossa vahingonkorvausvelvollisuuden peruste vahvistettaisiin, ei voitu asiassa antaa. Tämän vuoksi kanne tuli jättää tutkimatta tai ainakin ennenaikaisena hylätä.

Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla, ettei A:lle ollut näytetty syntyneen vielä vahinkoa. A ei ollut maksanut verovirastolle tuomitusta vahingonkorvauksesta mitään. Käräjäoikeuden mukaan oli jopa mahdollista, ettei A koskaan edes joutuisi maksamaan mitään tuomitusta korvauksesta. Mahdollista oli, että saatava saattoi vanhentua tai että vahingonkorvaussaatavan täytäntöönpano ei muusta syystä onnistuisi.

Käräjäoikeus katsoi edelleen, että A:lla saattoi sinänsä olla intressi kanteen ajamiseen. Käräjäoikeus viittasi ratkaisuihin KKO 1982 II 131 ja 1992:59 ja päätyi siihen, että kun asiassa ei ollut näytetty syntyneen vielä mitään vahinkoa, A:n vahingonkorvausvaatimus oli ennenaikainen.

Edellä kerrotun perusteella käräjäoikeus hylkäsi kanteen ennenaikaisena.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Peltonen.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla saattoi jutun, ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Aarola, Elise Suvanto ja Seija Uitto. Esittelijä Merja Maunuksela.

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen.

B ja kommandiittiyhtiö vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan Sisä-Suomen verovirastolle vahingonkorvausta verorikkomuksen perusteella ja korvausta oikeudenkäyntikuluista. A on nyt kysymyksessä olevassa B:tä ja kommandiittiyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut, että B ja kommandiittiyhtiö velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi ne korvausmäärät korkoineen, jotka A kerrotuin tavoin oli velvoitettu suorittamaan verovirastolle. A:n kanne on perustunut siihen, että B oli kommandiittiyhtiön puolesta toimien antanut sopimussuhteen perusteella virheellisiä neuvoja, jotka olivat johtaneet A:n vahingonkorvausvelvollisuuteen verovirastolle. Toissijaisesti A on vaatinut vahvistettavaksi B:n ja kommandiittiyhtiön vahingonkorvausvelvollisuuden perusteen.

2. Käräjäoikeus on hylännyt A:n kanteen ennenaikaisena, koska A ei ollut näyttänyt, että hänelle olisi vielä syntynyt asiassa vahinkoa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

3. Asiassa on riidatonta, ettei A ole suorittanut kohdassa 1 mainittuun tuomioon perustuvia korvauksia verovirastolle ja että hänelle siten olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa sanotun korvausvelvollisuuden johdosta.

4. Kysymys on siitä, onko A:n B:tä ja kommandiittiyhtiötä vastaan ajama kanne mainituissa olosuhteissa ennenaikainen.

Aikaisempi oikeuskäytäntö

5. Kysymys kanteen ennenaikaisuudesta on ollut esillä Korkeimman oikeuden käytännössä erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi ennakkoratkaisuissa KKO 1982 II 131 ja 1997:143 on korvausvaatimukset hylätty ennenaikaisina. Toisenlainen kanta vaatimusten ennenaikaisuuteen on sen sijaan otettu ratkaisuissa KKO 1992:59 ja 2001:67.

6. Käräjäoikeuden viittaamassa ennakkoratkaisussa KKO 1982 II 131 oli kysymys hyvityskanteesta, jota asunto-osakeyhtiö oli ajanut yhtiön perustajan kuolinpesän osakkaita vastaan tontinosan lunastamisesta aiheutuvien kustannusten johdosta. Tapauksessa asunto-osakeyhtiö ei ollut ilmoituksensa mukaan vielä lunastanut tontinosaa eikä pannut vireillekään lunastusmenettelyä. Korkein oikeus katsoi, että kantajalla oli riittävä oikeudellinen tarve ajaa vahvistuskannetta. Kanne tutkittiin, mutta koska kantajan ja vastaajan välisen oikeussuhteen sisällön määrittelemisessä huomioon otettavat seikat eivät kaikilta osin olleet vielä selvitettävissä, kanne hylättiin ennenaikaisena.

7. Vastaavankaltainen tilanne on ollut esillä ratkaisussa KKO 1997:143. Ratkaisu koski tilannetta, jossa kiinteistön kaupan jälkeen oli ilmennyt velkakiinnitys, jota ei ollut kaupanteossa ilmoitettu. Ostaja ei ollut vaatinut myyjältä pantin vapauttamista eikä ollut selvitetty, "pystyikö myyjä kaupan vastaamaan". Kiinteistöön ei ollut kohdistettu perimistoimia. Näissä olosuhteissa ostajan vahingonkorvausvaatimus hylättiin ennenaikaisena.

8. Kummassakin edellä mainitussa ratkaisussa on ollut erilainen tilanne kuin käsiteltävänä olevassa tapauksessa siinä suhteessa, että kannetta ajaneeseen kantajaan ei vielä ollut kohdistettu minkäänlaisia vaatimuksia sen osapuolen taholta, jolle kantaja oli katsonut olevansa suoritusvelvollinen.

9. Vahvennetulla jaostolla ratkaistu ennakkoratkaisu KKO 1992:59 koski tilannetta, jossa A väitti B:n sitoutuneen maksamaan velan, jonka maksamisesta C:lle A oli vastuussa. C:n saatua maksamismääräyksen A:ta vastaan velan suorittamiseksi, A vaati kanteella B:n velvoittamista suorittamaan hänelle vastaava määrä. Korkeimman oikeuden mukaan kannetta ei tullut hylätä ennenaikaisena sillä perusteella, ettei A ollut osaksikaan suorittanut saatavaa C:lle, vaan sen tuli tutkia, oliko B vastuussa A:lle velan suorittamisesta ja, jos näin oli, velvoittaa B suorittamaan velan määrästä A:lle se, minkä tämä näytti siitä suorittaneensa.

10. Ennakkoratkaisu KKO 2001:67 koski puolestaan tilannetta, jossa A oli ottanut X:n toimeksiannosta suoritettavakseen yhdistetyn kuljetuksen, johon sisältyneestä kansainvälisestä tiekuljetuksesta A oli tehnyt sopimuksen rahdinkuljettaja B:n kanssa. Tavara oli tiekuljetuksen yhteydessä kadonnut. X oli haastanut A:n vastaamaan vaatimukseen, jonka mukaan A:n oli korvattava tavaran katoamisesta X:lle aiheutuvat vahingot. Tämä oikeudenkäynti oli vielä alkuvaiheessaan. A vaati B:tä vastaan ajamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että B oli vastuussa niistä vahingoista, jotka olivat aiheutuneet siitä, ettei B:n kuljettama tavara ollut saapunut oikealle vastaanottajalle. A vaati myös, että B velvoitetaan korvaamaan sanottuina vahinkoina tavaran arvon enintään tietyn suuruisena sekä kuljetukseen liittyvät kustannukset myöhemmin ilmoitettavan määräisinä, kuitenkin vain jos A itse joutui vastuuseen kuluista. Korkein oikeus katsoi, että A:lla oli ollut riittävä oikeudellinen intressi vaatia sen ja B:n väliseen sopimussuhteeseen perustuva B:n vastuu vahvistettavaksi. Korvausvelvollisuuden peruste osapuolten välillä oli sinänsä itsenäinen suhteessa A:n vastuuseen omalle sopimuskumppanilleen X:lle. B:n korvausvelvollisuus määräytyi kuitenkin kysymyksessä olevassa tilanteeessa sen vahingon pohjalta, jonka A puolestaan oli velvollinen suorittamaan X:lle sellaisten seikkojen perusteella, jotka A:n ja B:n välisessä suhteessa kuuluivat viimeksi mainitun vastuulle. Tämä korvauksen määrää koskeva yhteys B:n ja A:n vastuiden välillä ei ollut sellainen seikka, joka estäisi tutkimasta A:n kannetta B:n korvausvelvollisuudesta ennen kuin kanteessa tarkoitetun vahingon määrä, joka riippui A:n korvausvelvollisuudesta omalle sopimuskumppanilleen, oli lopullisesti selvinnyt tai tullut suoritetuksi. Edellä mainituilla perusteilla B:n väite A:n vaatimusten ennenaikaisuudesta hylättiin.

Korkeimman oikeuden kannanotto kanteen ennenaikaisuuteen tässä tapauksessa

11. Niin kuin edellä mainitusta Korkeimman oikeuden käytännöstä ilmenee, ei kannetta ole saanut hylätä ennenaikaisena silloin, kun kantajan omasta suoritusvelvollisuudesta on annettu tuomio, eikä silloinkaan, kun kantajaa vastaan on jo esitetty vaatimuksia. Kanteen ajaminen ehdollisen tuomion saamiseksi on siis sanotuissa tilanteissa mahdollista. Myös se, mitä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 5 §:n 1 momentissa ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 5 §:ssä säädetään samassa oikeudenkäynnissä käsiteltävistä kanteista, tukee tällaista kantaa.

12. Tässä tapauksessa A on lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan korvauksina ne määrät, joita hän on nyt vaatinut B:n ja kommandiittiyhtiön korvattavaksi. Korkein oikeus katsoo näissä olosuhteissa, ettei A:n kannetta olisi saanut hylätä ennenaikaisena käräjäoikeuden lausumilla perusteilla, vaan kanteen perusteella olisi pitänyt tutkia, olivatko B ja kommandiittiyhtiö vahingonkorvausvastuussa A:lle ja, jos näin oli, velvoittaa A ja kommandiittiyhtiö suorittamaan vastattavastaan määrästä A:lle se, minkä hän näytti suorittaneensa oman korvausvelvollisuutensa perusteella. Tämän vuoksi asian käsittelyä on jatkettava käräjäoikeudessa.

Kommandiittiyhtiön ja B:n väite kanteen ennenaikaisuudesta hylätään ja hovioikeuden sekä käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Tampereen käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se A:n ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväkseen. Asiaa uudelleen käsiteltäessä käräjäoikeuden tulee ottaa huomioon palauttamisen syy ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Marjut Jokela. Esittelijä Pauliina Hermunen.