Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2007:87

Pahoinpitely - Rangaistava teko - Jokamiehen kiinniotto-oikeus

Diaarinumero:R2007/131
Esittelypäivä:25.9.2007
Taltio:2457
Antopäivä:14.11.2007

Kiinniotettava rikoksentekijä oli kiinniottajalle entuudestaan tuttu. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että pahoinpitelyn kohteeksi joutuneella henkilöllä oli ollut jokamiehen kiinniotto-oikeus, mutta pippurikaasun suihkuttaminen ei ollut voimakeinona tarpeellinen ja puolustettava. Kiinniottajan katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn.

PakkokeinoL 1 luku 1 § 1 mom
PakkokeinoL 1 luku 1 § 4 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 8.11.2005

Syyttäjän syytteestä, johon asianomistaja B oli yhtynyt, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B:n lyötyä ensin A:ta nyrkillä kasvoihin ja lähdettyä paikalta juosten karkuun A oli ajanut B:tä takaa ja tavoitettuaan hänet tyhjentänyt OC-kaasusumuttimen sisällön lähietäisyydeltä kokonaan hänen kasvoilleen. Käräjäoikeus katsoi, ettei tekoon voitu soveltaa vastuuvapausperusteita ja tuomitsi A:n pahoinpitelystä 50 päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Aira Kainulainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 1.12.2006

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä. Hovioikeus totesi, että kysymys oli ollut verekseltä tavatun rikoksentekijän kiinniottamisesta. Koska A kuitenkin oli tuntenut B:n entuudestaan ja pyytänyt jo aikaisemmassa vaiheessa vartijoita soittamaan poliisit, hovioikeus katsoi lain esitöissä lausuttuun viitaten, ettei A:lla ollut ollut jokamiehen kiinniotto-oikeutta, vaan hänen olisi tullut jättää kiinniottaminen viranomaisten tehtäväksi. Olosuhteet ja rangaistuskäytäntö huomioon ottaen hovioikeus kuitenkin alensi A:n rangaistuksen 30 päiväsakoksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Monika Kuhlefelt, Risto Jalanko ja asian valmistellut esittelijä Johanna Jylhä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte pahoinpitelystä hylätään.

Syyttäjä ja B vastasivat valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tapahtumatiedot

1. A, joka on ammatiltaan vartija, on ollut vapaa-ajallaan Helsingin keskustassa, kun hänelle entuudestaan tuttu B on pahoinpidellyt häntä nyrkillä kasvoihin lyömällä. A on pyytänyt paikalla ollutta vartijaa soittamaan poliisille, minkä jälkeen B on lähtenyt juosten pakoon. A on juossut B:n perässä, tavoittanut hänet ja suihkuttanut häntä OC-pippurikaasusumuttimella lähietäisyydeltä kasvoihin.

Oikeuttamisperusteiden olemassaolo

2. Ratkaistavana on ensinnäkin, onko A:lla ollut B:hen kohdistunut kiinniotto-oikeus ja, mikäli sen katsotaan olleen olemassa, myös oikeus käyttää kiinniottamisen toimittamiseksi voimakeinoja.

3. Jokamiehen kiinniotto-oikeudesta säädetään pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa, jonka mukaan jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos.

4. B oli syyllistynyt pahoinpitelyyn, josta saattaa seurata vankeutta. Hänet oli myös tavattu tekopaikalta verekseltä, joten A:lla on yllä mainitun lainkohdan mukaan ollut jokamiehen kiinniotto-oikeus.

5. Korkein oikeus toteaa, että laissa on säädetty yhtäältä kiinniotto-oikeuden edellytykset ja toisaalta erikseen voimakeinojen käytön edellytykset. Kiinniottamisella tarkoitetaan lyhytkestoisen vapaudenmenetyksen sisältävää pakkokeinoa, joka voidaan toteuttaa ensinnäkin kiinniotettavan tosiasiallisella valtaanottamisella tarkoituksin estää tämän poistuminen paikalta. Mikäli kiinniotettava ei kuitenkaan vapaaehtoisesti antaudu tai jää paikalle, kiinniottaminen voi edellyttää myös fyysistä kiinni pitämistä tai irti riuhtaisemisen estämistä. Näin ollen kiinniotto-oikeuteen sellaisenaan voi sisältyä liikkumisvapauden rajoittamista tai vähäinen ruumiillisen koskemattomuuden loukkaaminen. Nyt voimassa olevia säännöksiä edeltänyt oikeustila osoitti tämän nimenomaisestikin, sillä rikoslain 3 luvun 8 §:n 4 momentin (496/1995) mukaan sillä, joka pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n nojalla oli "ottanut toisen kiinni", oli oikeus voimakeinojen käyttöön, mikäli kiinniotettu teki hänelle vastarintaa. Sanamuodosta siis ilmeni voimakeinoilla tarkoitetun muuta kuin sellaista toisen liikkumisvapauteen tai ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumista, joka välttämättä sisältyy jo kiinniottamiseen sinänsä. Mikään ei osoita, että kiinniotto-oikeuden sisältö olisi nyttemmin muuttunut.

6. Oikeudesta voimakeinojen käyttöön jokamiehen kiinniotto-oikeuden yhteydessä säädetään pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n 4 momentissa (516/2003). Jos kiinniotettava tekee vastarintaa tai pakenee, kiinniottaja saa tuon lainkohdan mukaan käyttää sellaisia kiinniottamisen toimittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin.

7. Säännöksen tarkoittama oikeus voimakeinojen käyttämiseen myös pakenijan kiinniottamiseksi on lisätty lakiehdotukseen eduskunnan lakivaliokunnassa. Lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 28/2002 vp s. 14) mukaan voimakeinojen puolustettavuusvaatimus merkitsee voimakeinojen ja niiden käytöstä aiheutuvien haittojen välistä intressivertailua. Voimakeinot ovat puolustettavia, jos ne ja niistä aiheutuvat haitat ovat oikeassa ja kohtuullisessa suhteessa tavoiteltaviin päämääriin nähden. Lähtökohtaisesti pakenemisen estämiseksi käytettävien voimakeinojen on oltava lievempiä kuin hyökkäyksen tai vastarinnan torjumiseksi sallittujen voimakeinojen. Arvioinnissa on merkitystä myös sillä, onko pakeneva kiinniotettava tunnistettu. Tällöin kiinniottamisen toteuttamiseksi tulee pääsääntöisesti turvautua viranomaisten apuun.

8. Kuten edellä selostetuista säännöksen esitöistäkin ilmenee, voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa voi joissakin tilanteissa olla merkitystä myös sillä, että kiinniottamiseen oikeutettu tuntee kiinniotettavan henkilöllisyyden. Tuntemisen merkitystä arvioitaessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös siihen, millä todennäköisyydellä ja kuinka nopeasti kiinniottamisen voidaan vallitsevissa olosuhteissa ennakoida tapahtuvan viranomaisten toimesta siten, että kiinniotettavan pakoon pääseminen ei kohtuuttomasti vaikeuta tapahtumakulun selvittämistä.

9. Tässä tapauksessa A on B:n häneen kohdistaman pahoinpitelyn jälkeen B:n pyrkiessä pois paikalta lähtenyt juosten seuraamaan B:tä. A on kiinniottohetkellä tiennyt, että pahoinpitelystä oli ilmoitettu poliisille. Kun tapahtumapaikkana on ollut Helsingin ydinkeskusta, poliisin on voitu olettaa saapuvan paikalle melko nopeasti. Näin on sitten tapahtunutkin jo siinä vaiheessa, kun A on tavoittanut B:n ja ollut suihkuttamassa kaasua tämän kasvoihin. B:n käyttäytyminen kiinniottotilanteessa ei ole edellyttänyt kaasusumuttimen käyttämistä. Näissä olosuhteissa merkitystä voidaan antaa myös sille, että A on tuntenut B:n. Tilanteen kokonaisarvioinnin perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n voimakeinona käyttämä OC-pippurikaasun suihkuttaminen B:n kasvoihin ei ole ollut tarpeellista eikä puolustettavaa.

Anteeksiantoperusteen olemassaolo

10. Pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n 5 momentin mukaan voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun (515/2003) 6 §:n 3 momentissa. Jos voimakeinojen käytössä on ylitetty säädetyt rajat, tekijä on kuitenkin tuon säännöksen mukaan rangaistusvastuusta vapaa, jos on erittäin painavia perusteita katsoa, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hänen asemansa ja koulutuksensa sekä tehtävän tärkeys ja tilanteen yllätyksellisyys.

11. A:n saamaan vartijan koulutukseen, B:n kiinniottamisen tärkeyteen tai tilanteen etenemiseen nähden asiassa ei ole erittäin painavia perusteita katsoa, ettei A:lta kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista.

12. A:n esitettyä, ettei hänen kansalaisena ole tarvinnut olla perillä edellä kohdassa 7 selostetusta lakivaliokunnan mietinnön sisällöstä, Korkein oikeus toteaa vielä, ettei asiassa ole kysymys myöskään vastuusta vapauttavasta rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta kieltoerehdyksestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti ja Timo Esko. Esittelijä Rita Melartin.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.