Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2007:46

Virkarikos - Virkavelvollisuuden rikkominen - Virkasalaisuuden rikkominen - Asianomistaja

Diaarinumero:R2005/326
Esittelypäivä:21.9.2006
Taltio:925
Antopäivä:11.5.2007

Työterveyslääkäri, joka oli virkasuhteessa kaupunkiin, oli laatinut kaupungin oppilaitoksen opettajasta kaksi lääkärintodistusta, joissa opettaja todettiin työkyvyttömäksi, ja toimittanut ne työnantajalle. Opettaja vaati työterveyslääkärin tuomitsemista rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisista, koska tämä oli laatinut lääkärintodistukset muun muassa vastoin opettajan kieltoa, ja virkasalaisuuden rikkomisista, koska tämä oli paljastanut työnantajalle opettajan suostumuksetta lain mukaan salassa pidettävän tiedon.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että:

opettajalla oli asianomistajan puhevalta vaatia rangaistusta myös virkavelvollisuuden rikkomisesta;

työterveyslääkäri oli syyllistynyt tahallisiin virkasalaisuuden rikkomisiin, mutta ei virkavelvollisuuden rikkomisiin. (Ään.)

PL 118 § 3 mom
ROL 1 luku 14 § 1 mom
RL 40 luku 5 § (578/1995)
RL 40 luku 10 § 1 mom (792/1989)
L potilaan asemasta ja oikeuksista 3 § 2 mom, 6 § 1 mom, 13 § 1 mom, 13 § 2 mom, 13 § 3 mom (785/1992)
L terveydenhuollon ammattihenkilöistä 15 § 1 mom, 15 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rangaistusvaatimukset Lappeenrannan käräjäoikeudessa

Syyttäjä lausui A:ta vastaan ajamassaan syytteessä, johon B asianomistajana yhtyi, että A oli syyllistynyt seuraavaan rikolliseen menettelyyn:

1. A oli 26.2.1998 toimittaessaan virkaansa terveyskeskuksen virkasuhteisena työterveyslääkärinä tahallaan rikkonut virkatoiminnassaan noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa kirjoittamalla oppilaitoksen opettajana toimineesta asianomistaja B:stä tämän työkyvyttömyyttä osoittavan, sairasloman myöntämiseen liittyvän lääkärintodistuksen, jossa oli ollut seuraavat virheellisyydet: a) lääkärintodistus ei ollut perustunut arviointi- ja laatimisajankohtana B:n kanssa tapahtuneeseen potilastapaamiseen ja tutkimukseen ja b) lääkärintodistuksessa B:n työkyvyttömyyden syyksi oli laitettu sellainen diagnoosi (Z05 - työolosuhteisiin liittyvät ongelmat), joka ei kertonut mitään B:n työkyvystä. B:n sairaslomalle määräämistä koskevaan lääkärintodistukseen oli virheellisesti pantu muu syy kuin sairaus.

2. A oli 26.2.1998 tahallaan tai ainakin varomattomuudesta palvelussuhteensa aikana toimiessaan terveyskeskuksen virkasuhteisena työterveyslääkärinä paljastanut oikeudettomasti B:stä tämän työnantajan edustajalle sellaisen tiedon (B:n lääkärinlausuntoon sisältyvä maininta merkittävästä työkykyä alentavasta sairaudesta tai vammasta), jota ei saanut yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain nimenomaisten säännösten mukaan ilmaista.

4. A oli 29.4.1998 syyllistynyt samanlaiseen menettelyyn kuin syytekohdassa 1.

5. A oli 29.4.1998 syyllistynyt samanlaiseen menettelyyn kuin syytekohdassa 2.

B täydensi teonkuvausta syytekohdassa 1 siten, että A oli tahallaan rikkonut virkavelvollisuuttaan kirjoittamalla kyseisen lääkärintodistuksen ulkopuolisten henkilöiden lausuntojen perusteella ja vastoin B:n nimenomaista kieltoa. Edelleen B täydensi syytekohdassa 4 rangaistusvaatimusta siten, että A oli kirjoittanut sairaslomaa koskevan lääkärintodistuksen vastoin B:n nimenomaista kieltoa ja selvää ilmoitusta, että A ei ollut enää hänen lääkärinsä.

Näillä perusteilla B vaati, että A tuomitaan rangaistukseen syytekohdissa 1 ja 4 rikoslain 40 luvun 10 §:n 1 momentin (792/1989) nojalla kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä syytekohdissa 2 ja 5 ensisijaisesti rikoslain 40 luvun 5 §:n 1 momentin (578/1995) nojalla kahdesta virkasalaisuuden rikkomisesta ja vaihtoehtoisesti pykälän 2 momentin (578/1995) nojalla kahdesta tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta.

Lisäksi B vaati A:n ja tämän työnantajan kaupungin velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti B:lle korvaukseksi kärsimyksestä syytekohtien 1 ja 2 osalta 7 000 euroa sekä syytekohtien 4 ja 5 osalta 7 000 euroa.

Vastaukset

A kiisti rangaistusvaatimukset ja korvausvaatimukset. A myönsi laatineensa B:stä syytekohdissa 1 ja 4 mainitut lääkärintodistukset, mutta olemassa ei ollut säännöksiä tai määräyksiä siitä, miten lääkärintodistus tuli kirjoittaa. A ei ollut syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Lääkärintodistuksissa ei ollut käsitelty myöskään B:n potilastietoja, joten A ei ollut paljastanut B:n työnantajalle salassapidettäviä tietoja.

Lappeenrannan kaupunki kiisti vahingonkorvausvaatimukset.

Käräjäoikeuden tuomio 15.9.2003

Syytekohdat 1 ja 4

Käräjäoikeus lausui olevan riidatonta, että ei ollut olemassa mitään täsmällisiä sääntöjä, määräyksiä tai edes viranomaisen antamia ohjeita, jotka säätelisivät lääkärintodistuksen kirjoittamista. Syytteessä oli rangaistusvaatimuksen tueksi vedottu potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n 2 momenttiin, terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momentteihin sekä Lappeenrannan kaupungin virkasäännön 12 §:n 1 ja 2 momentteihin. Käräjäoikeus totesi, että mainitut säännökset olivat kaikki sillä tavoin avoimia, ettei niistä ollut pääteltävissä, mitä tietoja lääkärintodistukseen sai merkitä tai millä tavoin lääkärin oli tutkittava potilas ennen todistuksen kirjoittamista. Koska asiasta ei ollut sellaisia rikoslain 40 luvun 9 tai 10 §:ssä tarkoitettuja virkatoiminnassa noudatettavia sääntöjä tai määräyksiä, A ei ollut syyllistynyt rikokseen kirjoittaessaan syytekohdissa 1 ja 4 kerrotut lääkärintodistukset.

Käräjäoikeus totesi vielä, että A ei ollut syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn myöskään siinä tapauksessa, että lääkärintodistuksen kirjoittamisesta olisi syntynyt jokin vakiintunut hallintokäytäntö. Asiassa oli myös jäänyt näyttämättä, että lääkärintodistus ei olisi perustunut potilastapaamiseen tai että siihen olisi merkitty sellainen diagnoosi, joka ei olisi kertonut mitään B:n työkyvystä. Asiassa oli jäänyt myös näyttämättä, että A:n tekemä arvio B:n työkyvyttömyydestä oli perustunut johonkin muuhun kuin A:n omaan vakuuttuneisuuteen asiasta.

Syytekohdat 2 ja 5

Käräjäoikeus totesi, että mitään salassapidettävää tietoa ei ollut paljastettu B:n työnantajalle. Lääkärintodistuksissa käytetty ICD-koodi Z05 ei ollut paljastanut mitään sairautta, vaan oli viitannut työolosuhteissa oleviin ongelmiin. Myös syyttäjä ja B itse olivat katsoneet, että työolosuhteisiin liittyviä ongelmia ei voitu pitää sairautena. Myös Etelä-Suomen lääninhallitus oli 24.6.1999 antamassaan päätöksessä todennut, ettei lääkärintodistuksessa ollut paljastettu työnantajalle mitään salassapidettävää tietoa. Lisäksi B:n työolosuhteisiin liittyneet ongelmat olivat olleet työnantajan tiedossa jo ennen lääkärinlausunnon toimittamista työnantajalle.

Käräjäoikeus lausui johtopäätöksenään, että tapahtuma-aikana voimassa olleen työterveyshuoltolain 6 §:n mukaan työnantajalla oli ollut oikeus saada työterveyshuoltotehtävissä olevilta henkilöiltä tietoa, joilla oli merkitystä työntekijän terveyden sekä työpaikan olosuhteiden terveellisyyden kehittämisen kannalta. Kun B:n käyttäytymisellä oli ollut vaikutusta muiden työntekijöiden terveyteen ja työolosuhteisiin, A:lla oli ollut oikeus olla asian vuoksi yhteydessä työnantajaan. A:n ei ollut näytetty antaneen työnantajan edustajalle B:n potilassalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joten A ei ollut muutoinkaan syyllistynyt asiassa rikokseen.

Käräjäoikeus hylkäsi rangaistusvaatimukset syytekohdissa 1, 2, 4 ja 5 (kuten myös kohdassa 3).

Vahingonkorvaukset

Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että B:lle olisi aiheutunut suurta henkistä kärsimystä, psyykkistä ahdistusta, masennusta tai unettomuutta. Käräjäoikeus hylkäsi B:n vahingonkorvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pirjo Peura-Vasama ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 10.2.2005

B valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja A:n tuomitsemista rangaistukseen syytekohtien 1, 2, 4 ja 5 osalta käräjäoikeudessa esitettyjen rangaistusvaatimusten mukaisesti. B vaati myös kaupungin ja A:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan korvausta kärsimyksestä käräjäoikeudessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

A ja kaupunki vastasivat valitukseen ja vaativat valituksen hylkäämistä. A esitti väitteen siitä, että B:tä ei tullut ylipäätään pitää syytekohtien 1 ja 4 osalta asianomistajana. B:n oikeuksia ei ollut loukattu pelkästään lääkärinlausuntojen kirjoittamisella.

Syytekohdat 1 ja 4

Hovioikeus lausui B:n syyteoikeuden osalta käsittelyratkaisunaan, että väitettyjen tekojen suojeluobjektina oli virkatoiminnan oikeellisuuteen liittyvä yleinen etu. A:n menettely ei ollut sillä tavalla välittömästi ja konkreettisesti loukannut tai vaarantanut B:n etua, että tällä olisi ollut oikeus vaatia A:lle rangaistusta. B:llä ei ollut asianomistajan puhevaltaa asiassa tältä osin.

Hovioikeus jätti B:n rangaistusvaatimukset syytekohtien 1 ja 4 osalta tutkimatta.

Hovioikeus tutki B:n vahingonkorvausvaatimuksen ja katsoi jääneen näyttämättä, että A:n menettelyn seurauksena B:lle olisi aiheutunut henkistä kärsimystä ja hylkäsi korvausvaatimukset näiltä osin.

Syytekohdat 2 ja 5

Hovioikeus totesi, että potilastietojen luovuttaminen ilman potilaan suostumusta on sallittua vain silloin, kun siitä on nimenomaisesti laissa säädetty. Siten esimerkiksi lääkärintodistuksen toimittamiseen terveydenhuollon ammattihenkilöltä työnantajalle tarvitaan työntekijän nimenomainen kirjallinen suostumus. A:n kirjoittamat lääkärintodistukset sisälsivät paitsi diagnoosin Z05 myös hänen tekemänsä arvioinnin B:n työkyvystä. Vaikka lääkärintodistuksissa käytetty ICD-koodi ei suoranaisesti paljastanut B:n sairautta, oli tätä lääkärintodistuksista ilmenevää diagnoosia ja A:n arviointia B:n työkyvystä pidettävä salassa pidettävänä potilastietona.
Esitetyn todistelun perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, että ilmapiiri oppilaitoksessa oli ollut siinä määrin ahdistunut, että koulun johdon ja työterveyshuollossa toimivien oli ollut perusteltua ryhtyä toimenpiteisiin. Työterveyslääkärinä A oli ollut velvollinen huolehtimaan B:n lisäksi myös muiden opettajien terveydestä. Näihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin nähden hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan paljastanut sellaisen tiedon, joka oli ollut salassa pidettävä. Hovioikeus katsoi, että A oli varomattomuudesta paljastanut sellaisen tiedon, joka oli ollut yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 17 §:n (83/1951) 1 momentin, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 2 momentin ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännösten nojalla salassa pidettävä.

Vahingonkorvaukset

Vahingonkorvausten osalta hovioikeus totesi, että A:n syyksi syytekohdissa 2 ja 5 luetut teot olivat kohdistuneet lähinnä B:n kunniaan, josta oli aiheutunut henkistä kärsimystä ja B oli oikeutettu korvaukseen kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla. Kohtuulliseksi korvaukseksi hovioikeus arvioi 500 euroa.

Lopputulos

Hovioikeus tuomitsi A:n syytekohdissa 2 ja 5 tuottamuksellisista virkasalaisuuden rikkomisista 10 päiväsakon sakkorangaistukseen sekä velvoitti kaupungin ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 500 euroa korkoineen. A:n vastuu oli toissijaista kaupungin vastuuseen nähden ja korvaus saatiin periä A:lta vain, jos sitä ei ollut saatu perittyä kaupungilta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Kartimo, Jouko Rantanen ja Caritha Aspelin.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa syytekohdissa 1, 2, 4 ja 5.

B vaati valituksessaan syytekohtien 1 ja 4 osalta, että hänen A:han kohdistamansa rangaistusvaatimus tutkitaan ja että asia palautetaan tältä osin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai että Korkein oikeus ottaa rangaistusvaatimuksen välittömästi tutkittavakseen ja A tuomitaan rangaistukseen hovioikeudessa esitetyn rangaistusvaatimuksen mukaisesti kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. B vaati syytekohtien 2 ja 5 osalta, että A:n katsotaan syyllistyneen kahden tuottamuksellisen virkasalaisuuden rikkomisen asemesta kahteen virkasalaisuuden rikkomiseen. Edelleen B vaati, että kaupunki A:n työnantajana ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti syytekohtien 1 ja 4 osalta suorittamaan joka tapauksessa vahingonkorvausta kärsimyksestä ja että syytekohtien 2 ja 5 osalta korvausta kärsimyksestä korotetaan.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Lappeenrannan kaupunki vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

B:n puhevalta syytekohdissa 1 ja 4

1. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan asianomistajan oikeudesta nostaa syyte julkista tehtävää hoidettaessa tehdystä rikoksesta säädetään perustuslain 118 §:n 3 momentissa. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

2. B on syytteessään vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen sen kohdissa 1 ja 4 virkavelvollisuuden rikkomisesta muun muassa sillä perusteella, että A oli kaupungin terveyskeskuksen virkasuhteisena lääkärinä laatinut B:n kielloista huolimatta kaksi lääkärinlausuntoa, joissa B:n oli todettu olevan työkyvytön. B on katsonut A:n rikkoneen sanotulla menettelyllään potilaan oikeuksia koskevia potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain säännöksiä.

3. Korkein oikeus katsoo, että syytteessä kuvatut A:n teot ovat kohdistuneet B:hen. Vaikka voidaankin hovioikeuden tavoin katsoa, että virkavelvollisuuden rikkomista koskevilla säännöksillä suojellaan ensisijaisesti virkatoiminnan oikeellisuuteen liittyvää yleistä etua, ovat mainitut teot tässä tapauksessa myös sellaisia, että ne loukkaavat B:n yksityisyyttä ja siten hänenkin oikeuksiaan.

4. Tämän vuoksi B:llä on asianomistajan puhevalta myös näiden tekojen osalta, eikä hovioikeus olisi saanut jättää hänen rangaistusvaatimustaan tutkimatta.

Syytekohtien 1 ja 4 tutkiminen Korkeimmassa oikeudessa

5. B:n syyte on tutkittu käräjäoikeudessa. B ja A ovat voineet sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa esittää käsityksensä siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt syytteessä tarkoitettuihin virkavelvollisuuden rikkomisiin. On ilmeistä, ettei asian oikeudenkäyntiaineisto tältä osin muuttuisi, vaikka asia palautettaisiin hovioikeuteen. Tämän vuoksi ja viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa asian myös syytekohtien 1 ja 4 osalta välittömästi ratkaistavakseen.

A:n toimenpiteet

6. A on ollut virkasuhteessa kaupunkiin ja työskennellyt kaupungin terveyskeskuksessa työterveyshuollon lääkärinä. Tässä asemassaan hän on toiminut kaupungin ammattioppilaitoksen henkilökunnan ja oppilaiden työterveyslääkärinä.

7. Asiassa esitetyistä kirjallisista todisteista ilmenee, että ammattioppilaitos on 6.2.1998 pyytänyt, että terveyskeskuksen työterveyshuolto ryhtyy toimenpiteisiin oppilaitoksen opettajana toimineen B:n työkyvyn arvioimiseksi. B ei ole suostunut työkykyisyysarviointiin, vaan on ilmoittanut haluavansa ensin selvittää työkykyisyyden arviointia koskevan työnantajan määräyksen laillisuuden. A on oppilaitoksen pyynnöstä 20.2.1998 käynyt B:n työpaikalla. B on 21.2.1998 päiväämällään kirjeellä ilmoittanut A:lle, että B ei ollut antanut suostumustaan työkykyisyytensä tutkimiseen ja että A tekisi työkykyisyysarvioinnin vastoin B:n tahtoa. A on kuitenkin kyseisen työpaikkakäynnin sekä tiedossaan olleiden muiden seikkojen perusteella laatinut B:stä 26.2.1998 päivätyn lääkärintodistuksen. A on merkinnyt todistukseen B:n työkyvyttömyysajaksi 2.3. - 2.5.1998 ja merkittävimmäksi työkykyä alentavaksi sairaudeksi ICD-koodin ZO5, jolla tarkoitetaan työolosuhteisiin liittyviä ongelmia. A on samana päivänä päiväämässään potilaskirjeessä ilmoittanut B:lle ne seikat, joita A oli pitänyt B:n suurimpina ongelmina työyhteisössä, ja toimittanut kirjeen liitteenä lääkärintodistuksen. A on myös ilmoittanut toimittavansa lääkärintodistuksen työnantajalle.

8. Sen jälkeen A on kutsunut 9.4.1998 päiväämällään kutsulla B:n 28.4.1998 tämän työpaikalla pidettävään työolosuhteita koskevaan neuvotteluun. B on 21.4.1998 päiväämällään kirjeellä ilmoittanut, ettei hän tulisi neuvotteluun ja ettei A ollut enää B:tä hoitava lääkäri. Neuvottelu on käyty ilman B:tä, ja A on 29.4.1998 laatinut uuden lääkärintodistuksen, jossa B on todettu edellä perustelujen kohdassa 7 mainitulla perusteella edelleen työkyvyttömäksi ajaksi 2. - 30.5.1998.

9. A on toimittanut mainitut lääkärintodistukset B:n työnantajan edustajille.

Virkavelvollisuuden rikkominen (syytekohdat 1 ja 4)

10. Kysymys on ensiksi siitä, onko A laatiessaan mainitut lääkärintodistukset syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

11. B:n syyte perustuu tältä osin siihen, että A oli laatinut B:n työkyvyttömyyttä koskevat kaksi lääkärintodistusta, vaikka niiden laatiminen ei ollut perustunut arviointi- ja laatimisajankohtana B:n kanssa tapahtuneeseen potilastapaamiseen eikä tutkimukseen. A oli laatinut 26.2.1998 päivätyn lääkärintodistuksen ulkopuolisten tietojen perusteella ja vastoin B:n kieltoa sekä 29.4.1998 päivätyn lääkärintodistuksen vastoin B:n kieltoa ja ilmoitusta, ettei A enää ollut hänen lääkärinsä. Lisäksi A:n laatimat lääkärintodistukset olivat B:n työkyvyttömyyden perusteen osalta virheellisiä, koska molempiin todistuksiin merkitty diagnoosi ei kertonut mitään B:n työkyvystä, ja perusteeksi olikin merkitty muu syy kuin sairaus.

12. Tekoaikana voimassa olleen ja tapaukseen sovellettavan rikoslain 40 luvun 10 §:n 1 momentin (792/1989) mukaan virkamies tuomitaan virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä samassa luvussa säädetyllä tavalla rikkoo tai jättää täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuudessaan arvostellen vähäinen.

13. Säännöksen sanamuodosta ilmenee, että kysymyksessä on niin sanottu avoin rangaistussäännös. Tämä merkitsee sitä, että kysymys siitä, millainen menettely on virkavelvollisuuden rikkomisena rangaistavaa, määräytyy muun säännöksen tai määräyksen perusteella. Perustuslain 8 §:ssä ja rikoslain 3 luvun 1 §:ssä mainitusta rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta puolestaan johtuu muun muassa se, että teon rangaistavuuden edellytykset ilmaisevan aineellisen säännöksen tulee olla kirjoitettu rikossäännökseltä vaadittavalla tarkkuudella. Virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää siten, että virkatoiminnassa noudatettavan, säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden sisältö on selvästi määriteltävissä.

14. Tässä tapauksessa syytteessä on katsottu A:n rikkoneen ensinnäkin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n 2 momenttia ja 6 §:n 1 momenttia. Ensiksi mainitun säännöksen mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, ja hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Jälkimmäisen potilaan itsemääräämisoikeutta koskevan säännöksen mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja, jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

15. Syytteessä on edelleen katsottu A:n rikkoneen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä. Pykälän 1 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnassa potilaalle tuleva hyöty ja sen mahdolliset haitat. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus ottaa huomioon, mitä potilaan oikeuksista säädetään.

16. Vielä syytteessä on vedottu kaupungin 9.12.1996 antaman virkasäännön 12 §:n 1 ja 2 momentin määräyksiin. Niiden mukaan viranhaltijan on suoritettava virkaan kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä. Viranhaltijan on edelleen vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa tasapuolisuuden tai hänen asemassaan olevalta viranhaltijalta kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa tai on kaupungin edun vastaista.

17. A:n velvollisuutena on ollut työterveyslääkärin virkaa toimittaessaan noudattaa potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännöksiä ja mainitun kaupungin virkasäännön määräyksiä. Korkein oikeus katsoo, että ne mainittujen lakien säännökset, joihin edellä perustelujen kohdissa 14 ja 15 kerrotuin tavoin on syytteessä vedottu, määrittelevät kysymyksessä olevassa tapauksessa riittävän täsmällisesti A:n virkavelvollisuuden sisältöä ja voivat siten tulla sovellettaviksi rangaistavaa käyttäytymistä määrittelevinä normeina. Sitä vastoin virkasäännön määräykset ovat sisällöltään niin avoimia ja epäselviä, ettei niistä ilmene virkavelvollisuuden sisältö riittävän täsmällisesti.

18. Edellä mainituissa lain säännöksissä ei ole määritelty sitä, millaiseen tutkimukseen lääkärintodistuksen kulloinkin tulee perustua, voidaanko sellainen laatia vain potilaan aikaisempaan tuntemukseen perustuen eikä myöskään sitä, millaisin perustein ja diagnoosein työkyvyttömyyden määrittelyn tulee tapahtua. Asiassa esitetystä selvityksestä ei myöskään ilmene, että näiden seikkojen osalta olisi olemassa rikosoikeudellisen vastuun arvioinnissa huomioon otettavia lakia alempitasoisia säännöksiä tai määräyksiä. Näin ollen A:n ei voida katsoa syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen näiltä osin syytteessä kuvattujen tapahtumien johdosta.

19. A on laatinut edellä kerrotuin tavoin lääkärintodistukset vastoin B:n kieltoa. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 §:n 1 momentissa säädettyyn potilaan itsemääräämisoikeuteen kuuluu yhtäältä se, että potilasta voidaan hoitaa vain hänen suostumuksellaan, ja toisaalta se, että potilaalla on oikeus kieltäytyä kaikesta suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta ja hoitotoimenpiteistä. Niin kuin edellä on todettu, potilaan kieltäydyttyä hoidosta häntä tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Lainkohdan sanamuodonkin mukaan potilaan oikeudet liittyvät hänen hoitamiseensa ja häntä koskeviin hoitotoimenpiteisiin. Tässä tapauksessa ei ole ollut kysymys säännöksessä tarkoitetusta suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, vaan B:n työkykyisyyttä koskevien lääkärintodistusten laatimisesta. Lääkärintodistuksen laatimista ei puolestaan ole laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä kielletty siinäkään tapauksessa, että se tapahtuisi vastoin potilaan kieltoa.

20. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei edellä mainituista säännöksistä tai määräyksistä voida johtaa sääntöä, jonka mukaan lääkäri laatiessaan lääkärintodistuksen vastoin potilaan kieltoa rikkoisi virkavelvollisuuttaan.

21. Tämän vuoksi A ei ole laatiessaan vastoin B:n kieltoa syytekohdissa 1 ja 4 mainitut lääkärintodistukset syyllistynyt virkavelvollisuutensa rikkomiseen. Tätä arviointia ei muuta tapauksen olosuhteet huomioon ottaen muuksi se, että B oli ennen syytekohdassa 4 mainitun lääkärintodistuksen laatimista myös kieltänyt A:ta toimimasta hänen lääkärinään.

Virkasalaisuuden rikkominen syytekohdissa 2 ja 5

22. Kysymys on siitä, onko A syyllistynyt hänen syykseen luettujen kahden tuottamuksellisen virkasalaisuuden rikkomisen asemesta tahallisiin virkasalaisuuden rikkomisiin.

23. Tekoaikana voimassa olleen ja tapaukseen sovellettavan rikoslain 40 luvun 5 §:n 1 momentin (578/1995) mukaan tuomitaan virkasalaisuuden rikkomisesta virkamies tai julkisyhteisön työntekijä, joka tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti 1) paljastaa sellaisen tiedon, joka on yleisten asiakirjain julkisuudesta annettujen säännösten mukaan salassa pidettävä, tai muun sellaisen palvelussuhteessaan tietoonsa saaman seikan, jota lain tai asetuksen nimenomaisen säännöksen tai viranomaisen lain nojalla erikseen antaman määräyksen mukaan ei saa ilmaista, tai 2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi sellaista tietoa.

24. Tekohetkellä voimassa olleen yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 17 §:n 1 momentin (83/1951) mukaan lääkärintodistuksia voidaan antaa sivullisille tiedoksi ainoastaan sen suostumuksella, jota ne koskevat. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n (785/1992) 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä, ja 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Pykälän 3 momentin mukaan tällaisia tietoja voidaan antaa ilman potilaan suostumusta, jos siihen on lakiin perustuva oikeus.

25. A on toimittaessaan B:n työkyvyttömyydestä laatimansa lääkärintodistukset tämän työnantajan edustajille tiennyt, ettei B ollut antanut siihen suostumustaan. Edelleen hänen on jo ammattinsa ja siihen kuuluvan koulutuksen perusteella täytynyt tietää, ettei hänellä ollut muutoinkaan lakiin perustuvaa oikeutta toimittaa lääkärintodistuksia sivulliselle, jollainen myös potilaan työnantaja on.

26. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että A on syytekohdissa 2 ja 5 tahallaan paljastanut sellaisen tiedon, joka lain mukaan on salassa pidettävä. Tässä arvioinnissa ei ole merkitystä niillä tapaukseen liittyvillä poikkeuksellisilla oloilla, jotka hovioikeus on ottanut huomioon katsoessaan A:n syyllistyneen vain tuottamukselliseen tekoon.

Rangaistuksen mittaaminen

27. Tapaukseen sovellettavan rikoslain 6 luvun 1 §:n (466/1976) mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat, rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

28. Rangaistusta korottavana seikkana voidaan ottaa huomioon, että A on toimittanut laatimansa kaksi lääkärintodistusta vastoin B:n kieltoa tämän työnantajalle tarkoituksella, että lääkärintodistukset voivat olla perusteena päätettäessä B:n sairauslomasta. Rangaistusta lieventävänä seikkana voidaan puolestaan pitää sitä, että A on uskottavana pidettävän ilmoituksensa mukaan joutunut ottamaan huomioon ammattioppilaitoksen muiden opettajien työrauhan ja oppilaiden opiskeluilmapiirin, jotka A:n saaman käsityksen mukaan olivat B:stä johtuvista syistä huonontuneet, ja että hän on tuolloin pyrkinyt toimimaan sekä B:n että oppilaitoksen hyväksi. Mainitut seikat huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista on 20 päiväsakkoa.

Vahingonkorvaus

29. Kysymys on siitä, onko hovioikeuden B:lle henkisestä kärsimyksestä tuomitsemaa korvausta korotettava.

30. A on loukannut hänen syykseen luetuilla rikoksilla B:lle potilaana kuulunutta yksityisyyttä tavalla, jonka perusteella hovioikeuden tuomitsemaa korvausta voidaan pitää liian alhaisena. Korkein oikeus harkitsee korvauksen kohtuulliseksi määräksi kokonaisuudessaan 1 000 euroa, minkä A ja kaupunki ovat velvolliset korvaamaan yhteisvastuullisesti.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.

A:n syyksi luetaan syytekohdissa 2 ja 5 hovioikeuden hänen syykseen lukemien kahden tuottamuksellisen virkasalaisuuden rikkomisen asemesta rikoslain 40 luvun 5 §:n 1 momentin (578/1995) sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 1 ja 2 momenttien (785/1992) ja 14 §:n (636/1995) nojalla kaksi virkasalaisuuden rikkomista (tekoajat 26.2.1998 ja 29.4.1998).

A tuomitaan syytekohdissa 2 ja 5 hänen syykseen luetuista rikoksista 20:een päiväsakkoon.

Syytteet kohtien 1 ja 4 virkavelvollisuuden rikkomisista (tekoajat 26.2.1998 ja 29.4.1998) hylätään.

Hovioikeuden henkisestä kärsimyksestä tuomitsema korvaus korotetaan 1 000 euroksi, mikä määrä kaupungin ja A:n on suoritettava B:lle yhteisvastuullisesti hovioikeuden tuomiossa mainitulla tavalla ja siinä mainittuine korkoineen.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen (eri mieltä), Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki (eri mieltä) ja Soile Poutiainen. Esittelijä Timo Ojala (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeussihteeri Ojala: Mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen muilta osin paitsi siitä kysymyksestä, onko A syyllistynyt syytekohdissa 1 ja 4 mainitut lääkärintodistukset vastoin B:n kieltoa laatiessaan virkavelvollisuuden rikkomiseen. Korkein oikeus lausunee perustelujen kohtien 19 - 21 osalta seuraavan.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Lainkohdassa säädettyyn potilaan itsemääräämisoikeuteen kuuluu yhtäältä se, että potilasta voidaan hoitaa vain hänen suostumuksellaan, ja toisaalta se, että potilaalla on oikeus kieltäytyä kaikesta suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta ja hoitotoimenpiteistä. Potilaan kieltäydyttyä hoidosta häntä tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Lainkohdan mukaisen potilaan itsemääräämisoikeuden eräänä perusteena on potilaan ja lääkärin välinen luottamussuhde. Tässä tapauksessa ei ole ollut kysymys säännöksessä varsinaisesti tarkoitetusta hoidosta tai hoitotoimenpiteistä vaan siitä, että A on kirjoittanut 26.2. ja 29.4.1998 kansaneläkelaitoksen lääkärintodistuskaavakkeelle A arvionsa B:n työkykyä alentavasta sairaudesta. Ennen ensiksi mainitun todistuksen laatimista B on 21.2.1998 kieltäytynyt työkykyä koskevasta tutkimuksesta ja kieltänyt A:ta kirjoittamasta lääkärintodistusta, ja ennen jälkimmäisen todistuksen antamista 21.4.1998 B on katkaissut potilassuhteensa A:n kanssa.

Kun lääkärintodistus annetaan viranomaiselle tai tuomioistuimelle, todistuksella on yleensä todistusarvoa sellaisenaan. Lääkäri laatii todistuksen yleensä ainoastaan siinä tarkoituksessa, että potilas antaa sen ulkopuoliselle. Lääkärintodistus sisältää tavallisesti lääkärin tutkimukseen ja hoitoon perustuvan arvion potilaan sairaudesta. Lääkärintodistus liittyy kiinteästi potilaan tutkimukseen ja hoitoon sekä muutenkin potilaan ja lääkärin väliseen luottamukselliseen potilassuhteeseen.

Kun otetaan huomioon, että lääkärintodistus laaditaan potilaan omaa tarvetta varten ja kun potilaalle kuuluu itsemääräämisoikeutensa rajoissa oikeus kieltäytyä lääkärin antamasta hoidosta ja sitä edeltävästä tutkimuksesta, siihen kuuluu myös oikeus kieltää niihin perustuvan lääkärintodistuksen laatiminen. Kun potilas on kieltänyt häntä koskevan hoidon aloittamisen tai sen jatkamisen taikka katkaissut aikaisemman potilassuhteensa, tämän on katsottava sisältävän myös kiellon tutkimukseen, hoitoon ja muuten potilassuhteeseen perustuvan lääkärintodistuksen laatimiseen. Kirjoittaessaan B:n työkykyisyyden arviointia koskevat lääkärintodistukset, ensimmäisen vastoin hänen nimenomaista kieltoaan ja toisen potilassuhteen katkaisemisen jälkeen, A on loukannut B:lle potilaana kuuluvaa itsemääräämisoikeutta.

Tämän vuoksi A on laatiessaan vastoin B:n kieltoa syytekohdissa 1 ja 4 mainitut lääkärintodistukset virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n 2 momentin ja 6 §:n 1 momentin sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n 2 momentin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Ottaen huomioon potilaan itsemääräämisoikeuden keskeinen merkitys potilaan ja lääkärin välisessä hoitosuhteessa sekä A:n tietoinen vastoin B:n nimenomaista kieltoa tapahtunut menettely, ei tekoa voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Edellä mainituilla perusteilla A:n syyksi syytekohdissa 1 ja 4 luettaneen virkavelvollisuuden rikkomiset ja tuomittaneen hänet näistä ja muista hänen syykseen luetuista rikoksista Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevään rangaistukseen.

Oikeusneuvos Välimäki: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Äänestyksen tulos huomioon ottaen ilmoitan muuten olevani samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Mansikkamäki:Olen muuten samaa mieltä kuin enemmistö, mutta perustelujen kohtien 19 - 21 sijasta lausun seuraavan.

A on edellä kerrotuin tavoin laatinut lääkärintodistukset vastoin B:n kieltoa. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 §:n 1 momentissa säädettyyn potilaan itsemääräämisoikeuteen kuuluu yhtäältä se, että potilasta voidaan hoitaa vain hänen suostumuksellaan, ja toisaalta se, että potilaalla on oikeus kieltäytyä kaikesta suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta ja hoitotoimenpiteistä. Lainkohdan sanamuodon mukaan potilaan oikeudet liittyvät hänen hoitamiseensa ja häntä koskeviin hoitotoimenpiteisiin. Koska potilaan työkyvyttömyydestä työnantajalle annettava todistus laaditaan potilaan hoitosuhteen perusteella, voidaan perustellusti katsoa, että jo lääkärintodistuksen laatiminen vastoin potilaan kieltoa silloin, kun todistuksen saajalla ei ole oikeutta saada sitä potilaan suostumuksettakin, loukkaa potilaan itsemääräämisoikeutta.

Vaikka A:n menettelyn voidaankin katsoa tältä osin loukanneen B:lle potilaana kuuluvaa itsemääräämisoikeutta, tästä erillinen kysymys on, voidaanko jo lääkärintodistuksen laatimista pitää itsenäisesti rangaistavana tekona. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon, että kysymyksessä olevan kaltainen työkyvyttömyyttä koskeva todistus laaditaan annettavaksi hoitosuhteen ulkopuoliselle taholle. Ennen lääkärintodistuksen toimittamista sivulliselle se on potilasasiakirjoihin kuuluvana salassa pidettävä eikä palvele tuota tarkoitusta. Koska lääkärintodistuksen toimittaminen työnantajalle tulee arvioitavaksi virkasalaisuuden rikkomisena ja koska A:n menettelyssä ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka eivät tulisi riittävästi arvioiduiksi viimeksi mainittua rikosta koskevan säännöksen nojalla, ei yksistään todistuksen laatimista sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi voida tässä tapauksessa pitää tekona, josta seuraisi rikosvastuu.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.