Rakennusurakka

Diaarinumero:	S2006/403
Esittelypäivä:	23.1.2007
Taltio:	764
Antopäivä:	25.4.2007

Rakennuttaja oli pitänyt taloudelliset loppuselvitykset pääurakoitsijan ja sivu-urakoitsijan kummankin kanssa erikseen, mutta urakoitsijoiden välillä loppuselvitystä ei ollut pidetty eikä sellaisen pitämisestä ollut sovittu. Kysymys siitä, oliko sivu-urakoitsija menettänyt oikeutensa vaatia ylitöistä johtuvaa korvausta pääurakoitsijalta, kun se oli esittänyt määrältään yksilöidyn korvausvaatimuksen vasta rakennuttajan ja urakoitsijoiden välillä toimitettujen loppuselvitysten jälkeen.

Levin Hissit Oy oli 2.2.2001 tehnyt Levi-Rakennus Oy:n kanssa urakkasopimuksen Levin valmennus- ja koulutuskeskuksen rakentamisesta ja 9.3.2001 Levin Sähkö Oy:n kanssa sivu-urakkasopimuksen kohteen sähkötöistä. Kumpikin urakka on sovittu suoritettavaksi urakkasopimuksen ja muun muassa rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1983 mukaisesti. Rakennuttaja Levin Hissit Oy, pääurakoitsija Levi-Rakennus Oy ja sähköurakoitsija Levin Sähkö Oy olivat 21.3.2001 allekirjoittaneet sivu-urakan alistamissopimuksen, jolla sähköurakka oli alistettu pääurakkaan.

Levin Sähkö Oy oli työmaakokouksessa 11.10.2001 tehnyt kustannusvarauksen mahdollisista ylitöistä. Vastaanottotarkastuksessa 19.11.2001 oli sovittu, että sopijapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset esitetään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa. Taloudellinen loppuselvitys oli sovittu pidettäväksi pääurakoitsijan Levi-Rakennus Oy:n kanssa 12.12.2001 kello 12 ja Levin Sähkö Oy:n kanssa tuntia myöhemmin.

Levin Sähkö Oy oli esittänyt ylityökorvauksiin perustuvan vaatimuksensa rakennuttajalle Levin Hissit Oy:lle ennen taloudellisia loppuselvityksiä lähettämällä vaatimuksen rakennuttajan konsultille, joka oli toiminut myös työmaan valvojana. Konsultti oli palauttanut vaatimuksen Levin Sähkö Oy:lle ilmoituksin, että vaatimus tuli esittää pääurakoitsijalle Levi-Rakennus Oy:lle. Levin Sähkö Oy oli lähettänyt sen jälkeen vaatimuksen Levi-Rakennus Oy:lle ja vaatinut tältä 11.10.2001 esittämänsä kustannusvarauksen perusteella korvausta ylitöiden teettämisestä 94 605 markkaa. Vaatimus oli saapunut Levi-Rakennus Oy:lle loppuselvitysten jälkeen 13.12.2001.

Levin Sähkö Oy lausui Levi-Rakennus Oy:öön kohdistamassaan kanteessa, että Levi-Rakennus Oy oli pääurakoitsijana laiminlyönyt huolehtia aikataulun noudattamisesta rakennuskohteessa. Aikataulusta oli jääty jälkeen, ja Levin Sähkö Oy oli joutunut teettämään 15.10. - 28.11.2001 ylitöitä, jotta rakennuskohde valmistui aikataulun mukaisesti. Levin Sähkö Oy oli työmaakokouksessa 11.10.2001 tehnyt kustannusvarauksen aikatauluviiveen aiheuttamista ylitöistä. Varaus oli kohdistunut pääurakoitsijaan Levi-Rakennus Oy:öön, joka oli alistamissopimuksen perusteella vastuussa viiveestä ja sen Levin Sähkö Oy:lle aiheuttamista vahingoista.

Levin Sähkö Oy oli ilmoittanut kustannusvaraukseen perustuvan korvausvaatimuksensa Levi-Rakennus Oy:lle kirjeellään 12.12.2001. Levin Sähkö Oy ei ollut menettänyt oikeuttaan vaatimuksen esittämiseen, koska sen ja Levi-Rakennus Oy:n välillä ei ollut toimitettu taloudellista loppuselvitystä.

Näillä perusteilla Levin Sähkö Oy vaati Levi-Rakennus Oy:n velvoittamista suorittamaan korvaukseksi rakennustöiden viivästymisestä johtuneista ylitöistä 19 411,90 euroa korkoineen.

Levi-Rakennus Oy kiisti kanteen.

Levi-Rakennus Oy lausui, että osapuolten välisessä sopimussuhteessa oli noudatettu rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1983).

Levin Sähkö Oy:n työmaakokouksessa 11.10.2001 tekemä kustannusvaraus oli kohdistunut rakennuttajaan Levin Hissit Oy:öön eikä pääurakoitsijaan Levi-Rakennus Oy:öön. Kustannusvaraus oli johtunut rakennuttajan tilaamista lisä- ja muutostöistä eikä siitä, että pääurakoitsija olisi laiminlyönyt huolehtia aikataulun noudattamisesta.

Levin Sähkö Oy ei ollut esittänyt pääurakoitsijaan Levi-Rakennus Oy:öön kohdistamiaan vaatimuksia edes perusteeltaan ennen vastaanottotarkastusta eikä se ollut esittänyt niitä myöskään vastanottotarkastuksessa. Vallitsevan käytännön mukaan urakoitsijoiden välisiä loppuselvityksiä pidettiin jonkun osapuolen vaatimuksesta ennen rakennuttajan ja urakoitsijoiden välisiä loppuselvityksiä tai viimeistään samanaikaisesti niiden kanssa. Levin Sähkö Oy ei ollut esittänyt varausta sen ja pääurakoitsijan välisen loppuselvityksen tarpeellisuudesta. Levin Sähkö Oy oli laiminlyönyt esittää vaatimuksensa myös taloudellisten loppuselvitysten yhteydessä. Se oli vasta loppuselvitysten jälkeen lähettänyt Levi-Rakennus Oy:lle yksilöimättömän kustannusvaateen laskutettavista ylitöistä. Levin Sähkö Oy oli menettänyt oikeutensa korvauksen vaatimiseen, koska se ei ollut esittänyt vaatimustaan rakennusalan yleisten sopimusehtojen ja rakennusalalla noudatetun käytännön mukaisesti.

Rakennuskohteen viivästyminen ei ollut johtunut Levi-Rakennus Oy:n laiminlyönnistä. Aikataulu oli otettu kiinni työmaakokoukseen 7.11.2001 mennessä. Levin Sähkö Oy:lle mahdollisesti aiheutuneet lisäkustannukset olivat johtuneet rakennuttajan teettämistä lukuisista lisä- ja muutostöistä ja siitä, ettei yhtiö ollut ottanut huomioon niiden vaikutusta aikatauluunsa.

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että rakennuskohde oli ollut lähes koko ajan aikataulusta jäljessä noin viikon verran. Sähköasennuksia ei ollut voitu suorittaa aikataulun mukaisesti rakennuskohteen keskeneräisyyden vuoksi. Sähköasentajat olivat sen vuoksi joutuneet tekemään rakennuskohteessa ylitöitä. Käräjäoikeus piti Levin Sähkö Oy:n työmaakokouksessa 11.10.2001 tekemää kustannusvarausta pääurakoitsijaan Levi-Rakennus Oy:öön kohdistettuna reklamaationa.

Rakennusalan yleisiä sopimusehtoja oli sovittu noudatettavaksi sekä pääurakassa että sivu-urakassa. Näitä ehtoja oli sovellettava myös pää- ja sähköurakoitsijan välisessä suhteessa, koska alistamissopimuksella ei ollut tarkoitettu muuttaa rakennuttajan sekä pää- ja sähköurakoitsijan välisistä urakkasopimuksista johtuvia oikeuksia ja velvoitteita.

Rakennusalan yleisten sopimusehtojen 55 §:n mukaan sopijapuolten oli esitettävä toisiinsa kohdistuvat vaatimukset perusteiltaan yksilöityinä viimeistään vastaanottotarkastuksessa uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen oli muutoin menetetty. Vaatimusten määrä oli puolestaan puhevallan menettämisen uhalla esitettävä sopimusehtojen 60 §:n mukaan viimeistään loppuselvityksessä.

Levin Sähkö Oy oli kustannusvarauman esittämällä reklamoinut Levi-Rakennus Oy:lle ylityötarpeesta ennen vastaanottotarkastusta. Määrällisesti Levin Sähkö Oy oli esittänyt vaatimuksensa Levi-Rakennus Oy:lle vasta taloudellisen loppuselvityksen jälkeen. Koska Levin Sähkö Oy oli laiminlyönyt rakennusalan yleisten sopimusehtojen vaatimuksen esittämiselle nimenomaisesti asettaman aikarajan käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannu Kauppala.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Levin Sähkö Oy valittamalla saattoi jutun, toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn, totesi, että pääurakoitsija Levi-Rakennus Oy ja sähköurakoitsija Levin Sähkö Oy olivat ennen pääurakan luovuttamista rakennuttajalle sopineet, että osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset käsiteltiin taloudellisessa loppuselvityksessä.

Taloudellinen loppuselvitys oli pidetty 12.12.2001 erikseen rakennuttajan ja Levi-Rakennus Oy:n sekä rakennuttajan ja Levin Sähkö Oy:n välillä. Sellaista loppuselvitystä ei ollut pidetty, jossa Levi-Rakennus Oy ja Levin Sähkö Oy olisivat olleet yhtä aikaa läsnä. Tällaisen loppuselvityksen järjestämiseen ei ollut ollut Levi-Rakennus Oy:n puolelta aihettakaan, koska Levin Sähkö Oy ei ollut työmaakokouksessa 11.10.2001 esittämänsä kustannusvarauksen lisäksi esittänyt taloudellisia vaatimuksia Levi-Rakennus Oy:tä kohtaan ennen kuin 13.12.2001 eli sovitun taloudellisen loppuselvityksen jälkeen.

Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1983) 60 §:stä johtui, että Levi-Rakennus Oy oli menettänyt puhevaltansa rakennuttajaa kohtaan muista paitsi taloudellisessa loppuselvityksessä esittämistään vaatimuksista. Hovioikeuden ratkaistavana oli, oliko Levin Sähkö Oy menettänyt oikeutensa vaatia korvausta Levi-Rakennus Oy:ltä, kun se ei ollut esittänyt sitä vastaan vaatimuksia sovittuun taloudelliseen loppuselvitykseen mennessä.

Levin Sähkö Oy ja Levi-Rakennus Oy olivat olleet toisiinsa sopimussuhteessa alistamissopimuksen perusteella. Alistamissopimuksen ehdoissa ei ollut mainintaa, milloin urakoitsijoiden oli tehtävä toisilleen alistamiseen perustuvat vaatimuksensa uhalla, ettei niitä voitu enää myöhemmin esittää. Alistamissopimuksessa ei ollut viitattu rakennusalan yleisiin sopimusehtoihin, joten ne eivät olleet tulleet osaksi alistamissopimusta. Ehtoa tai kauppatapaa voitiin pitää ankarana, jos se velvoitti asianosaisen esittämään vaatimuksensa määräajassa puhevallan menettämisen uhalla. Pelkästään näihin seikkoihin nähden ei olisi perusteltua eikä kohtuullista, että Levin Sähkö Oy olisi menettänyt oikeutensa vaatia korvausta Levi-Rakennus Oy:ltä.

Kannetta vastaan puhui kuitenkin se, että rakennuttajan, pääurakoitsijan ja sivu-urakoitsijoiden toisiinsa kohdistamat vaatimukset selvitettiin rakennusalalla yleensä, jollei muuta ollut sovittu, vallitsevan käytännön ja rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaisesti taloudellisessa loppuselvityksessä keskitetysti ja lopullisesti uhalla, ettei niitä voitu esittää enää myöhemmin. Mikään asiassa ei viitannut siihen, että urakoitsijat olisivat tarkoittaneet poiketa yleisestä käytännöstä, koska ne olivat jo ennen pääurakan luovuttamista rakennuttajalle sopineet vaatimustensa käsittelemisestä taloudellisen loppuselvityksen yhteydessä. Levin Sähkö Oy:n rakennuttajalle ennen taloudellista loppuselvitystä esittämä korvausvaatimus osoitti Levin Sähkö Oy:nkin toimineen sovitulla tavalla, vaikka se olikin kohdistanut vaatimuksensa väärään osapuoleen.

Alistamissopimuksesta johtuvien saatavien esittämisellä varsinaisten urakkasopimusten loppuselvitysten yhteydessä estettiin sellaisen kohtuuttoman tilanteen syntyminen, että riski sivu-urakoitsijoiden esittämistä vaatimuksista jäi yksin pääurakoitsijan kannettavaksi ilman, että tämä voi esittää mahdollisia lisävaatimuksia rakennuttajaa kohtaan. Levin Sähkö Oy:n oli rakennusalalla toimivana elinkeinonharjoittajana täytynyt ymmärtää, että sovitun taloudellisen loppuselvityksen tarkoituksena oli ollut vakiintuneen käytännön mukaisesti selvittää kaikki rakennuttajan ja urakoitsijoiden väliset taloudelliset vaatimukset lopullisesti uhalla, että niitä ei voitu myöhemmin esittää.

Hovioikeus päätyi näillä perusteilla siihen, että Levin Sähkö Oy oli menettänyt oikeutensa vaatia korvausta Levi-Rakennus Oy:ltä, kun se ei ollut osapuolten sopimalla tavalla 12.12.2001 pidettyyn taloudelliseen loppuselvitykseen mennessä esittänyt Levi-Rakennus Oy:lle määrällisesti yksilöityä vaatimusta kanteessa vaadituista korvauksista.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Supponen, Helinä Haataja ja Esko Arponen.

Levin Sähkö Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksenaan Levin Sähkö Oy vaati, että Korkein oikeus kumoaa alempien oikeuksien tuomiot ja palauttaa asian hovioikeuteen sen vaatimusten tutkimista varten. Toissijaisesti Levin Sähkö Oy vaati kanteensa hyväksymistä täällä.

Levi-Rakennus Oy vastasi valitukseen.

Rakennusurakkasopimukset

1. Levin Hissit Oy on tehnyt rakennuttajana 2.2.2001 Levi-Rakennus Oy:n kanssa urakkasopimuksen Levin valmennus- ja koulutuskeskuksen rakentamisesta ja 9.3.2001 Levin Sähkö Oy:n kanssa sivu-urakkasopimuksen kohteen sähkötöistä. Kumpikin urakka on sovittu suoritettavaksi urakkasopimuksen ja muun muassa rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1983 mukaisesti.

2. Rakennuttaja Levin Hissit Oy, pääurakoitsija Levi-Rakennus Oy ja kolme sivu-urakoitsijaa, joista yksi on ollut Levin Sähkö Oy, ovat 21.3.2001 solmineet sivu-urakoiden alistamissopimuksen. Siinä sopijapuolet ovat sopineet, että "rakennuttajan, pääurakoitsijan ja pääurakoitsijalle alistettujen sivu-urakoitsijoiden väliset oikeussuhteet määräytyvät tämän alistamissopimuksen mukaisesti". Alistamissopimuksen ehdon mukaan "alistamissopimuksella ei muuteta, alistamisesta johtuvia seikkoja lukuunottamatta, rakennuttajan, pääurakoitsijan ja sivu-urakoitsijan oikeuksia ja velvollisuuksia siitä, miksi ne on asianosaisten välisissä urakkasopimuksissa sovittu". Alistamisehdolla "rakennuttaja siirtää pääurakoitsijalle eri urakoitsijoiden töiden yhteensovittamisen sekä velvollisuuden huolehtia siitä, että alistetut sivu-urakoitsijat suorittavat työnsä urakkasopimuksensa ja alistamissopimuksen osoittamassa järjestyksessä." Urakoitsijoiden keskinäistä vastuuta koskevan kohdan mukaan "pää- ja sivu-urakoitsija ovat toisilleen vastuussa myös tahallisesta tai tuottamuksellisesta viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta".

Levin Sähkö Oy:n korvausvaatimusta koskevat tapahtumatiedot

3. Levin Sähkö Oy on 11.10.2001 pidetyssä työmaakokouksessa, jossa myös Levi-Rakennus Oy:n edustaja on ollut saapuvilla, tehnyt kokouksen pöytäkirjaan merkityn seuraavan varauksen: "Aikatauluviiveen johdosta ilmoitti varaavansa kustannusvarauksen mahdollisista ylitöistä."

4. Rakennuskohteen vastaanottotarkastuksessa 19.11.2001, jossa Levin Hissit Oy, Levi-Rakennus Oy ja Levin Sähkö Oy ovat olleet edustettuina, on sopijapuolten toisiinsa kohdistamista vaatimuksista sovittu, että "ne sovittiin esitettäväksi taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa". Loppuselvitys on sovittu pidettäväksi Levin Hissit Oy:n toimistolla pääurakoitsijan Levi-Rakennus Oy:n kanssa 12.12.2001 kello 12 ja sähköurakoitsijan Levin Sähkö Oy:n kanssa samana päivänä kello 13.

5. Levin Hissit Oy ja Levi-Rakennus Oy sekä Levin Hissit Oy ja Levin Sähkö Oy ovat 12.12.2001 erikseen pitäneet taloudelliset loppuselvityskokoukset. Levin Sähkö Oy on 13.12.2001 esittänyt Levi-Rakennus Oy:lle ylitöistä 94 605 markan määräisen korvausvaatimuksen. Levin Sähkö Oy on vaatimuksessaan viitannut 11.10.2001 tekemäänsä, kohdassa 3 mainittuun kustannusvaraukseen.

6. Levin Sähkö Oy:n kanteessa tarkoitetut korvausvaatimuksen perusteena olevat ylityöt oli tehty yhtiön ilmoituksen mukaan 15.10. ja 28.11.2001 välisenä aikana. Levin Sähkö Oy on perustellut kannettaan sillä, että Levi-Rakennus Oy oli pääurakoitsijana laiminlyönyt huolehtia aikataulun noudattamisesta rakennuskohteessa ja että alistamissopimuksen perusteella Levi-Rakennus Oy oli vastuussa viivästyksestä ja sen Levin Sähkö Oy:lle aiheuttamista vahingoista.

Kysymyksenasettelu

7. Asiassa on kysymys siitä, onko alistettu sivu-urakoitsija Levin Sähkö Oy menettänyt oikeutensa vaatia pääurakoitsijalta Levi-Rakennus Oy:ltä korvausta ylitöistä eli sille rakennuskohteen viivästyksestä aiheutuneista vahingoista sen vuoksi, ettei se ollut esittänyt määrällisesti yksilöityä korvausvaatimustaan viimeistään 12.12.2001 pidetyissä loppuselvitystilaisuuksissa vaan kerrotuin tavoin vasta 13.12.2001.

Korkeimman oikeuden kannanotto

8. Sopimukseen perustuva korvausvelka vanhentuu lähtökohtaisesti laissa säädetyssä määräajassa. Sopimuksin voidaan kuitenkin poiketa vanhentumissäännöksistä velallisen eduksi esimerkiksi määräyksellä, jonka mukaan velkojan tulee esittää korvausvaatimuksensa velallista kohtaan määräajassa uhalla, että velkoja muutoin menettää oikeutensa vaatia korvausta.

9. Tällainen vastuunrajoitusehto sisältyykin rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin YSE 1983. Sopimusehtojen 55 §:n mukaan kummankin sopijapuolen - rakennuttajan ja urakoitsijan - on esitettävä toisiinsa kohdistuvat vaatimuksensa perusteiltaan yksilöityinä viimeistään vastaanottotarkastuksessa sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen on muutoin menetetty. Vastaanottotarkastuksessa vain perusteiltaan yksilöidyt vaatimukset voidaan kuitenkin ottaa määriltään käsiteltäväksi vielä loppuselvitystilaisuudessa. Mainittujen ehtojen 60 §:n mukaan kummankin osapuolen on esitettävä toiseen sopijapuoleen kohdistuvien vaatimusten määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.

10. Tässäkin tapauksessa yhtäältä rakennuttajan ja pääurakoitsijan Levi-Rakennus Oy:n sekä toisaalta rakennuttajan ja sivu-urakoitsijan Levin Sähkö Oy:n väliset oikeussuhteet ovat määräytyneet rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1983 mukaisesti. Levin Sähkö Oy:n ja Levi-Rakennus Oy:n oikeussuhteet ovat sen sijaan määräytyneet niiden solmiman sivu-urakan alistamissopimuksen perusteella. Alistamissopimuksessa on sovittu urakoitsijoiden keskinäisestä vastuusta muun muassa siten, että pääurakoitsijan velvollisuuksiin kuuluu eri urakoitsijoiden töiden yhteensovittaminen ja että pää- ja sivu-urakoitsija ovat toisilleen vastuussa tahallisesta tai tuottamuksellisesta viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta. Kuten Levin Sähkö Oy:n kanteesta ilmenee, sen 13.12.2001 esittämä korvausvaatimus oli perustunut väitteeseen Levi-Rakennus Oy:n aikataulua koskevasta laiminlyönnistä ja Levi-Rakennus Oy:n alistamissopimuksesta johtuvaan korvausvastuuseen.

11. Alistamissopimuksessa ei ole ehtoa, jonka mukaan sopijapuolen olisi esitettävä toista sopijapuolta kohtaan korvausvaatimuksensa määräajassa. Alistamissopimuksessa ei ole tältä osin myöskään viitattu rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin.

12. Urakoitsijoiden edun mukaista olisi ollut selvittää niiden keskinäisestä sopimussuhteesta johtuvat vastuut vastaavalla tavalla kuin urakoitsijoiden ja rakennuttajan välillä on tehty ja niin, että tämä selvitys olisi tapahtunut jo ennen rakennuttajan kanssa tehtyjä loppuselvityksiä. Levi-Rakennus Oy ja Levin Sähkö Oy olisivat myös urakan aikana voineet sopia yksityiskohtaisesti siitä, miten niiden keskinäiset vastuut selvitetään. Tällaista nimenomaista sopimusta urakoitsijat eivät kuitenkaan ole tehneet. Levi-Rakennus Oy ja Levin Sähkö Oy ovat tosin olleet edellä kerrotuin tavoin saapuvilla vastaanottotarkastuksessa 19.11.2001, jolloin oli sovittu siitä, että sopijapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset esitetään loppuselvitystilaisuudessa. Niiden välillä ei kuitenkaan ole tehty loppuselvitystä eikä niillä loppuselvitystilaisuuksilla, jotka on pidetty Levin Sähkö Oy:n tai Levi-Rakennus Oy:n ja rakennuttajan välillä, ole merkitystä urakoitsijoiden keskinäisen suhteen kannalta.

13. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei Levin Sähkö Oy:n ja Levi-Rakennus Oy:n väliseen sopimukseen ole sisältynyt sellaista ehtoa, jonka johdosta Levin Sähkö Oy olisi menettänyt oikeutensa korvausvaatimuksen esittämiseen siitä syystä, ettei se ollut 12.12.2001 pidettyyn taloudelliseen loppuselvitykseen mennessä esittänyt määrältään yksilöityä vaatimusta Levi-Rakennus Oy:lle. Toisin kuin Levi-Rakennus Oy on esittänyt, rakennusurakan yleisistä sopimusehdoista YSE 1983 ei voida johtaa yleistä periaatetta, jonka nojalla pääurakoitsijan vastuuta voitaisiin sen vaatimalla tavalla rajoittaa. Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen sitovuus on sopimuksenvaraista. Samasta syystä ei tässä tilanteessa voida merkitystä antaa myöskään Levi-Rakennus Oy:n mainitsemalle käytännölle, vaikka usein meneteltäisiinkin niin, että urakoitsijoiden toisiinsa kohdistamat vaatimukset selvitetään ennen rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1983 mukaisia loppuselvityksiä.

14. Näin ollen Levin Sähkö Oy on voinut esittää korvausvaatimuksensa vielä edellä mainittujen taloudellisten loppuselvitysten jälkeen. Tämä ei ole ollut Levi-Rakennus Oy:n kannalta yllättävää eikä kohtuutonta, koska Levi-Rakennus Oy on ollut jo Levin Sähkö Oy:n tekemän kustannusvarauksen perusteella tietoinen siitä, että sitä vastaan saatetaan esittää korvausvaatimus.

15. Katsottuaan, että Levin Sähkö Oy oli menettänyt oikeutensa korvausvaatimuksen esittämiseen, hovioikeus ei ole muutoin ottanut kantaa vaatimukseen. Tässä tilanteessa ei ole tarkoituksenmukaista, että Korkein oikeus ottaisi asian välittömästi tutkittavakseen. Asian käsittelyä on näin ollen jatkettava hovioikeudessa.

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi ja huomioon ottaen palauttamisen syynä siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Pirkko Loukusa.