Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2005:135

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Vuokratyö

Diaarinumero:S2004/611
Esittelypäivä:25.10.2005
Taltio:3091
Antopäivä:16.12.2005

Työvoimaa vuokraavan yrityksen huoltoasemaliikkeen käyttöön toimittama työntekijä oli työvuorollaan anastanut varoja huoltoaseman kassakaapista. Vuokrausyritystä vastaan ajettu korvauskanne hylättiin, kun yritys oli menetellyt asianmukaisesti työntekijän valinnassa eikä sen katsottu henkilöstövuokrausta koskevassa sopimuksessa ottaneen vastuuta kysymyksessä olevan kaltaisista vahingoista, jotka eivät siten muodostaneet sopimusrikkomusta.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Porin käräjäoikeudessa

Olliveri Oy (jäljempänä Olliveri) vaati kanteessaan, että Finnish Staff Office Oy (jäljempänä FSO) velvoitetaan korvaamaan työntekijänsä A:n rikollisella toiminnalla Olliverille aiheuttama vahinko 11 805,78 euroa ja rikosoikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 2 432,62 euroa.

Perusteluinaan Olliveri lausui, että FSO ja Olliveri olivat 18.1.2001 allekirjoitetulla sopimuksella vahvistaneet yhtiöitten välisen henkilöstövuokrausyhteistyön. Tämän perusteella A oli työskennellyt vuokratyöntekijänä Olliverin huoltoasemalla. A oli 4.5.2001 työssä ollessaan yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa anastanut huoltoaseman kassakaapista liikkeen aukioloaikana rahaa yhteensä ainakin 11 805,78 euroa. Tekijät oli sittemmin tuomittu teosta lainvoimaisella tuomiolla.

Olliveri katsoi, että FSO oli A:n työnantajana velvollinen korvaamaan vahingon, jonka A oli tahallaan aiheuttanut Olliverille.

Vastaus

FSO vaati kanteen hylkäämistä.

Perusteluinaan FSO lausui, ettei se ollut vastuussa Olliverin tilaamien vuokratyöntekijöiden mahdollisesti aiheuttamista vahingoista, koska tällainen vastuu ei perustunut yritysten väliseen sopimussuhteeseen tai lainsäädäntöön.

Yritysten välisessä työvoiman vuokraamista koskevassa sopimuksessa ei ollut mainintaa siitä, että FSO:lla olisi sopimusoikeudellinen vastuu työntekijöiden aiheuttamista vahingoista. Vahingonvastuu kuului yleisten periaatteiden mukaan Olliverille, jolle se oli siirtynyt sen jälkeen, kun sille oli siirtynyt työnjohto-oikeus. Olliverilla oli vastuu työpaikan olosuhteista ja se yksin saattoi vaikuttaa niihin käskyillään, valvonnallaan ja muilla toimenpiteillään.

A:n valinta ja ottaminen vuokratyöhön oli ollut sopimusosapuolten yhteistoiminnan tulos. FSO oli selvittänyt A:n henkilö-, työsuhde- ja muut tiedot myös tämän entiseltä työnantajalta. FSO:lla ei ollut ollut aihetta epäillä saamiaan tietoja tai A:n sopivuutta vuokratyöhön. FSO:lla oli ollut kolme henkilöä, joilla oli kokemusta huoltoasematyöskentelystä. Heidät haastateltiin perusteellisesti. Mikään ei viitannut A:nkaan osalta rikollisuuteen. FSO toimitti A:n yhdessä kahden muun haastattelemansa työnhakijan kanssa Olliverin haastatteluun ja valittavaksi. A:n valinta oli Olliverin päätös eikä FSO:ta voinut syyttää huolimattomuudesta työntekijän valinnassa.

Käräjäoikeuden tuomio 2.9.2003

Käräjäoikeus lausui, että Olliveri ja FSO olivat 18.1.2001 päivätyllä sopimuksella henkilöpalveluista vahvistaneet henkilöstövuokrausyhteistyön, jonka mukaan vuokraajayritys toimitti asiakkaalta saamansa ohjeistuksen mukaan vuokrahenkilökuntaa toimipaikkojen käyttöön. Sopimuksen mukaan FSO toimi toimittamansa vuokrahenkilöstön työnantajana ja vastasi kaikista lakisääteisistä työnantajan velvollisuuksista sekä palkanmaksusta. A ja FSO olivat 15.1.2001 solmineet työsopimuksen, minkä perusteella Olliveri oli tilannut A:n työskentelemään myyjänä huoltoasemallaan.

Porin käräjäoikeuden 15.11.2001 julistaman, sittemmin lainvoiman saaneen tuomion mukaan A oli 4.5.2001 yhdessä kolmen muun henkilön kanssa anastanut Olliverin huoltoaseman kassakaapista liikkeen aukioloaikana rahaa yhteensä ainakin 70 194 markkaa. Huoltoasemalla yksin työskennellyt A oli sopinut yhden tekijän kanssa siitä, että nämä tulivat varkaisiin. A oli jättänyt takaoven ja kassakaapin lukitsematta ja poistunut itse ulos. Muut olivat yhdessä tulleet autolla huoltoaseman taakse. Yksi heistä oli tehnyt anastusteon kahden muun toimiessa kuljettajina. Anastetut rahat olivat jääneet kateisiin.

Käräjäoikeus totesi, että asianosaisten solmiman sopimuksen mukaan FSO vastasi kaikista lakisääteisistä työnantajan velvollisuuksista ja palkanmaksusta. Solmittu sopimus aiheutti sen, ettei sopimusosapuolten välisiin suhteisiin voinut soveltaa vahingonkorvauslakia. Sopimuksessa ei kuitenkaan ollut mainintaa siitä, kumpi sopijapuolista oli vastuussa työntekijän tilaajalle aiheuttamasta vahingosta. Vaikka työntekijä olikin työsuhteessa vuokraajatyönantajaan, joka maksoi hänen palkkansa, tilaajalle oli siirtynyt työntekijän työnjohto- ja valvontaoikeus. Niihin vuokraajatyönantaja ei voinut vaikuttaa. Mikäli työnjohdossa tai valvonnassa ilmeni puutteita ja siitä aiheutui vahinkoa, niistä vastasi tilaaja. Vahinko kuului sen vastuupiiriin, joka olisi voinut sen toimenpiteillään välttää.

Vaikka Olliverin edustaja olikin kertonut, että hän oli opastanut A:n työhönsä ja kertonut tälle sekä takaoven että kassakaapin lukittuna pitämisestä, FSO:n edustajan kertoman mukaan hän oli päässyt takaovesta liikkeen tiloihin ja avoinna olevan kassakaapin luo kenenkään estämättä ja kenenkään tilaa valvomatta. Keskustellessaan kahden työntekijän kanssa hän oli kuullut, että sekä takaoven että kassakaapin avoinna pitäminen oli tavanomaista.

Käräjäoikeus katsoi, että koska Olliveri oli laiminlyönyt valvoa antamansa määräyksen noudattamisen takaoven ja kassakaapin lukittuna pitämisestä, se oli vastuussa valvonnan puutteesta aiheutuneesta vahingosta. FSO ei ollut velvollinen korvaamaan Olliverille työntekijänsä aiheuttamaa, mutta Olliverin vastuupiiriin kuulunutta vahinkoa. Näillä perusteilla kanne hylättiin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juhani Pitkäniemi.

Turun hovioikeuden tuomio 11.5.2004

Hovioikeus, jonne Olliveri valitti, totesi asiassa olevan riidatonta, että asianosaisyhtiöt olivat olleet käräjäoikeuden tuomiossa selostetussa sopimussuhteessa ja että A oli FSO:n työntekijänä sopimusta täyttäessään työssään anastanut Olliverilta 11 805,78 euroa ja siten tahallaan aiheuttanut sille mainitun suuruisen vahingon. Edelleen asiassa oli riidatonta, että Olliverille oli A:ta vastaan ajetussa anastusta koskeneessa oikeudenkäynnissä aiheutunut asianomistajana oikeudenkäyntikuluja 2 432,62 euroa.

Sopijapuoli vastasi toiselle sopijapuolelle työntekijänsä sopimuksen täyttämistä koskeneessa työssään tahallaan tai tuottamuksesta aiheuttamasta vahingosta.

Kerrotuilla perusteilla FSO oli lähtökohtaisesti korvausvelvollinen Olliverille A:n menettelystä aiheutuneista vahingoista. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1997:199 ilmenevästi korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ollut, mikäli vahingot eivät olleet olleet FSO:n ennalta arvattavissa.

Asiassa oli riidatonta, että A oli yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa suorittanut anastuksen käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla. Anastuksen tekotavasta ja tuomioon kirjatusta FSO:n edustajan kertomuksesta voitiin päätellä kysymyksessä olevalla huoltoasemalla olleen tavanomaista, että sekä huoltoaseman takaovi, josta oli päässyt kassakaapille, että kassakaappi, jossa anastetut rahat olivat olleet, olivat olleet lukitsemattomia. Olliveri oli siten laiminlyönyt huolehtia asianmukaisista turvajärjestelyistä anastusten varalta. Tämä laiminlyönti oli mahdollistanut anastuksen suorittamisen toteutetulla tavalla. Solmiessaan asianosaisyhtiöiden välisen sopimuksen FSO oli voinut edellyttää, että Olliveri huolehti asianmukaisista turvajärjestelyistä A:n työpaikalla.

FSO:n edustajan kertomasta ilmeni, että A:n tausta oli tarkastettu ennen hänen ottamistaan työhön. A:n entinen työnantaja oli ilmoittanut hänen olleen tunnollinen ja hyvä työntekijä.

Kerrotuilla perusteilla FSO ei ollut asianosaisyhtiöiden välisen sopimuksen solmiessaan kohtuudella voinut ottaa ennakolta huomioon sitä, että A anastamalla aiheuttaisi työssään Olliverille vahinkoa. Olliverille A:n menettelystä aiheutuneet vahingot eivät olleet siten olleet FSO:n ennalta arvattavissa. Olliverin kanne oli sen vuoksi hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Mikkola, Matti Jalava ja Jouko Valtonen. Esittelijä Pentti Mäkinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Olliverille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Olliveri toisti kanteensa.

FSO vastauksessaan kiisti muutosvaatimukset.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Osapuolten välinen sopimus ja korvausvaatimuksen tausta

1. FSO ja Olliveri olivat 18.1.2001 allekirjoitetulla sopimuksella vahvistaneet yritysten välisen henkilöstövuokrausyhteistyön. Sopimuksen mukaan FSO toimittaa asiakkaalta saamansa ohjeistuksen mukaan vuokrahenkilökuntaa sen toimipaikkojen käyttöön sekä toimii toimittamansa vuokrahenkilöstön työnantajana ja vastaa kaikista lakisääteisistä työnantajan velvollisuuksista sekä palkanmaksusta.

2. Sopimuksen perusteella Olliverille toimitettu työntekijä oli 4.5.2001 syyllistynyt työaikana huoltoaseman kassakaapissa olleiden varojen anastukseen. Olliveri on vaatinut FSO:ta anastukseen syyllistyneen työntekijän työnantajana tai sopimusrikkomuksen perusteella korvaamaan sille anastuksen johdosta aiheutuneen vahingon.

Asian arviointi

3. Asia koskee FSO:n vastuuta vahingosta, jonka FSO:n Olliverin käyttöön sopimuksen perusteella toimittama työntekijä on tahallisella rikoksellaan aiheuttanut Olliverille. Koska kysymys on FSO:n vastuusta Olliverille yhtiöiden välisen sopimussuhteen perusteella, asiassa eivät tule sovellettavaksi, kuten alemmat oikeudet ovat todenneetkin, vahingonkorvauslain säännökset työnantajan vastuusta, jotka koskevat sopimussuhteen ulkopuolella aiheutettuja vahinkoja.

4. Yhtiöiden välisessä sopimuksessa ei ole mainintaa siitä, miten mahdollisten vahinkojen korvaamista koskevat kysymykset niiden välillä on ollut tarkoitus järjestää. Näin ollen FSO:n korvausvastuu Olliverille määräytyy yleisten sopimussuhteissa noudatettavien periaatteiden pohjalta myös siltä osin kuin kysymys on FSO:n työntekijän tai muun apulaisen aiheuttamista vahingoista.

5. Edellytyksenä vastuun syntymiselle on, että FSO ei ole täyttänyt sille sopimuksesta johtuvia velvollisuuksia asianmukaisesti tai että sopimuksesta muutoin seuraa FSO:n sitoutuminen kantamaan riski sellaisesta vahingosta, josta asiassa on kysymys. Jotta FSO:lle syntyisi korvausvelvollisuus Olliverille toimittamansa työntekijän tälle aiheuttamien vahinkojen perusteella, on siis ensin arvioitava, onko vahingon syntyminen yhteydessä FSO:n sopimusvelvoitteiden täyttämiseen. Tältä osin voidaan todeta, että FSO:n ja Olliverin välisessä henkilöstövuokrausyhteistyössä on ollut kysymys tavanomaisesta työvoiman vuokrauksesta, jossa vuokranantaja työntekijän muodollisena työnantajana vastaa yleensä muun muassa palkanmaksusta, vuosiloman antamisesta, työterveyshuollon järjestämisestä ja yhteistoimintavelvoitteista. Työntekijän siirtyessä suostumuksensa mukaisesti toisen työnantajan käyttöön käyttäjäyritykselle siirtyvät samalla sekä oikeus johtaa ja valvoa työntekoa että ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin.

6. FSO:n velvollisuutena sopimuksen perusteella on siis ollut toimittaa Olliverin käyttöön huoltoasemalla tapahtuvaan myyntityöhön soveltuvaa henkilöstöä. Asiassa on selvitetty, että FSO oli toimittanut Olliverin haastateltaviksi kolme taustoiltaan tarkistettua ammattitaitoista työntekijäehdokasta, joiden välillä Olliveri oli suorittanut valinnan. Asiassa ei ole väitettykään, että FSO olisi laiminlyönyt velvollisuuksiaan Olliverille tarjottujen työntekijöiden valinnassa. Vastuu työnjohdosta ja valvonnasta työpaikalla on puolestaan kuulunut Olliverille myös FSO:lta vuokratun työvoiman osalta. Kysymys ei siis ole siitäkään, että FSO olisi rikkonut sopimuksesta johtuvia valvontavelvollisuuksia.

7. Sopimukseen ei sisälly FSO:n takuuta siitä, että siltä hankittu työntekijä toimii Olliverin osoittamia tehtäviä hoitaessaan moitteettomasti. Tämänkaltaisen sopimuksen ei muutoinkaan ilman erityisiä ehtoja voida katsoa merkitsevän, että FSO työvoiman vuokraajana olisi ottanut kantaakseen riskin siitä, että asiakkaan käytettäväksi toimitettu henkilö valintavaiheessa noudatetusta asianmukaisesta menettelystä huolimatta osoittautuukin epärehelliseksi ja aiheuttaa työvoiman vuokraajalle vahinkoa syyllistymällä rikokseen.

8. Asiassa ei siten ole perusteita katsoa, että aiheutunut vahinko olisi yhteydessä FSO:n sopimusrikkomukseen tai että sopimuksesta muutoin seuraisi FSO:n olevan vastuussa kanteessa tarkoitetusta vuokratyöntekijän Olliverille aiheuttamasta vahingosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Eeva Vuori ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Sami Myöhänen.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.