Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2004:131

Liiketoimintakielto

Diaarinumero:R2004/606
Esittelypäivä:29.10.2004
Taltio:3008
Antopäivä:22.12.2003

A oli tuomittu liiketoiminnassa tehdystä törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohella yhdyskuntapalveluun. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin toiminnan kokonaisarviointiin liittyvin perustein häntä ei määrätty liiketoimintakieltoon. (Ään.) Ks. KKO:2002:117 KKO:2002:118.

L liiketoimintakiellosta 1 §

L liiketoimintakiellosta 3 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Joensuun käräjäoikeuden tuomio 30.6.2003

Käräjäoikeus luki A:n syyksi vuosina 1999 - 2001 tehdyt kirjanpitorikoksen ja törkeän veropetoksen.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli harjoittaessaan toiminimellä verho- ja asustekankaiden sekä ompelutarvikkeiden vähittäiskauppaa tahallaan jättänyt merkitsemättä kirjanpitoon käteismyyntejä yhteensä noin 280 000 euroa, mikä määrä saattoi kassakoneen virhelyöntien vuoksi olla enintään 10 prosenttiyksikköä pienempi, ja yhteisöhankintoja yhteensä noin 110 000 euroa. A oli lisäksi hävittänyt liikkeen kassanauhan ja kassakoneen tuottamat yhteenvetoraportit kahta kassanauharullaa lukuun ottamatta. Menettelyllään A oli olennaisesti vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Käräjäoikeus katsoi, että antamalla toiminimellä harjoittamastaan liiketoiminnasta verovirastolle verotusta varten edellä mainitut väärät tiedot A oli aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa sekä tulo- että arvonlisäveron määräämisen liian alhaiseksi. A oli välttänyt ja yrittänyt välttää tuloveroa, jonka yhteismäärä oli 70 000 euron suuruusluokkaa. Arvonlisäveroa A oli välttänyt määrän, joka oli yhteensä noin 80 000 euron suuruusluokkkaa.

Lisäksi A oli jättänyt osasta toiminimen maksamista palkoista ennakonpidätyksen kokonaan toimittamatta ja laiminlyönyt verovirastolle kuukausittain antamissaan ilmoituksissa ilmoittaa maksettuja palkkoja. A oli jättänyt maksamatta ennakonpidätyksiä yhteensä noin 9 000 euroa ja sosiaaliturvamaksuja yhteensä noin 2 000 euroa.

Veropetoksessa oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos oli tehty myös erityisen suunnitelmallisesti, kun otettiin huomioon, että lähes kaikki käteisenä rahana asiakkailta saadut maksut oli jätetty ilmoittamatta veronsaajalle. Veropetosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n mainituista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohella 40 tunniksi yhdyskuntapalveluun.

Syyttäjä oli vaatinut myös A:n määräämistä liiketoimintakieltoon, koska A oli liiketoiminnassaan olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia ja siinä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voitu pitää vähäisenä. Hänen toimintaansa oli myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä julkisen talouden sekä terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

A oli kiistänyt vaatimuksen liiketoimintakieltoon määräämisestä. Hän oli toiminut esimerkillisesti verotusasian selvittämiseksi ja ollut aktiivisesti yhteistyössä veroviranomaisten kanssa sekä maksanut kaikki verot korotuksineen. Hänellä oli nuhteeton 30-vuotinen yrittäjän ura, eikä hän ollut syyllistynyt minkäänlaisiin rikoksiin. Kirjanpito täytti kaikki lain vaatimukset. Verojen maksun vuoksi otettu velkataakka oli raskas ja edellytti täysipainoista työntekoa yrittäjänä. Hänen ikänsä ja koulutuksensa huomioon ottaen hänen oli vaikea työllistyä toisen palveluksessa.

Käräjäoikeus hylkäsi liiketoimintakieltoon määräämistä koskevan vaatimuksen. Käräjäoikeus katsoi tosin, että A oli liiketoiminnassaan olennaisesti laiminlyönyt lakisääteisiä velvollisuuksia edellä kerrotuin tavoin ja syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voitu pitää vähäisenä. A oli kuitenkin korvannut menettelyllään aiheuttamansa vahingot täysimääräisesti, minkä vuoksi A:n toimintaa ei kokonaisuutena arvostellen voitu pitää velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Liiketoimintakieltoa ei voitu siten määrätä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kalevi Julkunen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.6.2004

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A määrätään liiketoimintakieltoon.

Hovioikeus lausui, että liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä saman lain 2 §:ssä tarkoitettu henkilö, jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä muun muassa julkisen talouden tai terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

Käräjäoikeuden A:n syyksi lukemaa rikollista menettelyä ei, kun otettiin huomioon A:n liiketoiminnan kirjanpidossa todettujen laiminlyöntien määrä ja laatu sekä verotuksessa salattujen tulojen määrä, voitu pitää vähäisenä. Asiassa ei ollut muutoinkaan tullut esille seikkoja, joiden perusteella A:n menettelyä olisi voitu pitää vähäisenä.

A:n oli katsottava saaneen menettelyllään oikeudettoman kilpailuedun samalla alalla toimiviin, velvollisuutensa asianmukaisesti hoitaviin yrityksiin nähden. Siitäkin huolimatta, että A oli korvannut veronsaajille menettelyllään aiheuttamansa vahingot täysimääräisesti, hänen toimintansa oli ollut kokonaisuutena arvioiden vahingollista julkisen talouden sekä terveen ja taloudellisen kilpailun kannalta. A:n määräämiselle liiketoimintakieltoon oli siten liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetut edellytykset. Rikosten laatu vaati liiketoimintakieltoon määräämistä.

Näillä perusteilla hovioikeus määräsi A:n liiketoimintakiellosta annetun lain 3 ja 5 §:n nojalla liiketoimintakieltoon, jonka alkamispäivä oli 10.6.2004 ja päättymispäivä 31.12.2007.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Markku Ukkola ja Matti Hakkarainen. Esittelijä Jukka Soininen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. A on käräjäoikeudessa tuomittu kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta yhteiseen yhden vuoden kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 40 tunniksi yhdyskuntapalveluun.

2. A:n syyksi on käräjäoikeudessa luettu kirjanpitorikoksena muun muassa se, että hän oli 1.4.1999 - 31.12.2001 harjoittaessaan toiminimellä vähittäiskauppaa tahallaan jättänyt merkitsemättä kirjanpitoon käteismyyntejä yhteensä noin 280 000 euroa ja yhteisöhankintoja yhteensä noin 110 000 euroa. Lisäksi A:n oli todettu hävittäneen liikkeen kassanauhan ja kassakoneen tuottamia yhteenvetoraportteja. Törkeään veropetokseen A oli syyllistynyt siten, että hän oli antamalla verovirastolle verotusta varten mainitut väärät tiedot aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa sekä tulo- että arvonlisäveron määräämisen tuloveron osalta yhteensä noin 70 000 euroa ja arvonlisäveron osalta yhteensä noin 80 000 euroa liian alhaiseksi. A oli lisäksi jättänyt maksamatta ennakonpidätyksiä yhteensä noin 9 000 euroa ja sosiaaliturvamaksuja noin 2 000 euroa.

3. Liiketoimintakielto voidaan liiketoimintakiellosta annetun lain 1 §:n mukaan määrätä sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi. Saman lain 2 §:n ja 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan toiminnastaan kirjanpitovelvollinen yksityinen elinkeinonharjoittaja voidaan määrätä liiketoimintakieltoon, jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

4. A:n syyksi on luettu törkeä veropetos, josta on rangaistukseksi säädetty vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa näin vakavaa rikollista menettelyä ei voida pitää vähäisenä (KKO 2002:118). Kun A:n syyksi lisäksi on luettu kirjanpitorikos, Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, että A:n menettelyä ei voida pitää vähäisenä. Tätä seikkaa sinänsä A ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanutkaan.

5. Asiassa on siten kysymys siitä, onko A:n toimintaa kokonaisuutena arvioiden pidettävä julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

6. Arvioitaessa liiketoiminnan vahingollisuutta tulee ottaa huomioon liiketoimintakiellosta annetun lain yleinen tarkoitus estää kiellon avulla sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan jatkaminen. Kuten lain esitöissäkin (HE 198/1996 vp s. 8 ja 17) on todettu, kiellon määräämistä koskevassa harkinnassa tulee rangaistavan menettelyn ohella ottaa huomioon myös se, kuinka asianmukaisesti liiketoimintaa on muutoin harjoitettu. Huomioon on otettava rikollisen menettelyn merkitys velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden sekä terveen ja toimivan kilpailun kannalta. Hallituksen esityksestä ilmenee, että liiketoimintakielto on tarkoitettu määrättäväksi silloin, kun siihen on ilmeistä tarvetta mainittujen, harkinnassa huomioonotettavien seikkojen vuoksi (HE s. 17).

7. A:n veronsaajalle aiheuttaman vahingon määrä on ollut merkittävästi suurempi kuin se vahingon yhteismäärä, jota pidettiin huomattavana ratkaisussa KKO 2002:118. A on saanut merkittävän kilpailuedun vältettyään maksamasta liiketoiminnassa tavanomaisesti suoritettavia veroja. A:n rikollinen toiminta on jatkunut varsin pitkään, yli kaksi ja puoli vuotta. A:n menettely on siten ollut veronsaajan ja terveen taloudellisen kilpailun kannalta vahingollista.

8. Toisaalta A on harjoittanut liiketoimintaa pitkään samalla alalla ja samassa liikkeessä syyllistymättä liiketoiminnassaan aiemmin rangaistavaan menettelyyn. A:n menettelylleen ilmoittama syy, omakotitalon rakentamisesta johtuneet maksuvaikeudet, on luonteeltaan tilapäinen. A on teon tultua ilmi korjannut liikkeensä kirjanpidon lain vaatimusten mukaiseksi ja korvannut veronsaajalle aiheuttamansa vahingot. A:n ei siksi voida katsoa saaneen pysyvää kilpailuetua veron välttämisen johdosta. Näiden seikkojen vuoksi vaara siitä, että A jatkaisi sopimatonta liiketoimintaa, ei ole ilmeinen. Asiassa ei näin ollen ole tarvetta suojata liiketoimintakiellosta annetussa laissa tarkoitettuja osapuolia.

9. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:n toiminta ole kokonaisuutena arvioiden ollut laissa tarkoitetulla tavalla vahingollista julkisen talouden eikä terveen ja taloudellisen kilpailun kannalta. Näihin toiminnan kokonaisarviointiin liittyvien seikkojen perusteella asiassa ei ole tarvetta määrätä häntä liiketoimintakieltoon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on määrätty liiketoimintakieltoon ja asia jätetään tältä osin käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos (eri mieltä), Kari Kitunen ja Juha Häyhä. Esittelijä Lea Nousiainen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Raulos: A on tuomittu asiassa alempien oikeuksien tuomioista ilmenevin perustein vankeusrangaistukseen 1.4.1999 ja 31.12.2001 välisenä aikana tehdystä kirjanpitorikoksesta sekä 1.4.1999 ja 31.1.2001 välisenä aikana tehdystä törkeästä veropetoksesta. A on siten liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin liiketoiminnassaan olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia ja myös syyllistynyt siinä rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Ottaen huomioon rikollisen toiminnan ajallinen kesto, joka ei ole ollut aivan lyhyt, sen suunnitelmallisuus sekä etenkin julkiselle taloudelle aiheutetun vahingon verrattain suuri määrä A:n toiminta kokonaisuutena arvioiden on ollut julkisen talouden sekä terveen ja toimivan kilpailun kannalta vahingollista.

Liiketoimintakiellon tarkoituksena on toisaalta sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estäminen ja toisaalta liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitäminen. A:n syyksi jutussa luettu menettely on ollut niin vakavassa ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa, että käsillä olisi oltava joitakin erityisiä seikkoja, jotta liiketoimintakiellon määrääminen voitaisiin kuitenkin arvioida tarpeettomaksi.

Vaatiessaan täällä, että hänet vapautetaan hovioikeuden määräämästä liiketoimintakiellosta, A on vedonnut lähinnä kahteen seikkaan. Ensinnäkin hän on todennut korvanneensa vapaaehtoisesti valtiolle veropetoksella aikaansaamansa vahingon. Toiseksi hän on ilmoittanut saattaneensa liikeyrityksensä kirjanpidon ajan tasalle.

Mitä ensiksi tulee A:n suorittamaan vahingonkorvaukseen, totean aluksi, ettei sillä ole voitu korjata sitä haittaa terveelle ja toimivalle taloudelliselle kilpailulle, jota nyt kysymyksessä olevan kaltainen menettely on aina omiaan aiheuttamaan. A on ilmoittanut käyttäneensä veropetoksella saamansa hyödyn muun muassa omakotitalon rakentamiseen. Tästä lienee pääteltävissä, että A:lla on ulosottokelpoista omaisuutta. Kun A on ollut velvollinen korvaamaan veronsaajalle aiheuttamansa vahingon, se olisi joko kokonaan tai osaksi voitu vapaaehtoisen suorituksen puuttuessa periä pakkotoiminkin. Korvauksen vapaaehtoisesta suorittamisesta ei voida näissä olosuhteissa päätellä, että liiketoimintakieltoon määräämiseltä puuttuisi järkevä käyttötarkoitus.

Sitä seikkaa, onko A saattanut liikkeensä puutteellisen ja virheellisen kirjanpidon ajan tasalle ja missä olosuhteissa näin on tapahtunut, ei ole alemmissa oikeuksissa selvitetty. Kun virallinen syyttäjä ei ole A:n ilmoitusta kiistänyt, sitä voitaneen kuitenkin pitää uskottavana. On mahdollista, muttei välttämätöntä, että kirjanpidon ajan tasalle saattaminen liittyy toimintatapojen muuttamiseen. Kokonaisuutena arvioiden voidaan siten pitää epäselvänä, onko vaara sopimattoman liiketoiminnan jatkamisesta poistunut. Pelkästään vaarallisuusarvioinnin perusteella ei ehkä olisi välttämätöntä päätyä A:n kohdalla liiketoimintakieltoon määräämiseen. Siihen määräämistä puoltaa kuitenkin tarve pitää yllä liiketoimintamoraalia ja sitä kautta lisätä liiketoimintaan kohdistuvaa luottamusta. Sen vuoksi katson, ettei A ole esittänyt syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.