Vahingonkorvaus - Korvauksen sovittelu - Vahingonkärsijän myötävaikutus

Diaarinumero:	S2002/482
Esittelypäivä:	9.4.2003
Taltio:	1972
Antopäivä:	20.8.2003

Kuntosalinpitäjä oli vastuussa henkilövahingosta, joka oli syntynyt, kun asiakas oli kaatunut käyttäessään kuntosalinpitäjän käytettäväksi asettamaa step-lautaa, jonka jaloissa ei ollut liukuesteitä ja joka sen vuoksi oli liukunut pois hänen altaan. Asiakkaan katsottiin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen. (Ään.)

X Oy oli harjoittanut kuntosalitoimintaa Helsingissä. A oli yhtiön asiakkaana 27.11.1998 osallistunut aerobic-tunnille, jossa oli käytetty apuvälineinä yhtiön käytettäviksi asettamia niin sanottuja step-lautoja. Peruskorkeudella oleva lauta muodostui lautaosasta ja siihen asennetusta kumisen liukuesteen käsittävästä jalkaosasta. Käyttäjillä oli ollut mahdollisuus tarpeen mukaan säädellä laudan korkeutta lisäosilla, jotka oli tarkoitettu asennettaviksi lauta- ja jalkaosan väliin siten, että alimpana lattiaa vasten oli aina kumipohjaisen liukuesteen käsittävä jalkaosa. Lisäkorokkeissa ei ollut liukuesteitä. Kaikki jalkaosat olivat irrotettavia.

Harjoituksen alkaessa A oli ottanut käyttöönsä valmiiksi peruskorkeutta korkeammalle asennetun laudan, mutta kesken harjoituksen hän oli vaihtanut sen peruskorkeudella olevaan lautaan. A:n jatkaessa harjoitusta lauta oli luistanut hänen jalkojensa alta seurauksin, että A oli kaatunut, jolloin hänen oikean kätensä värttinäluun loppupäähän oli tullut pirstaleinen nivelensisäinen murtuma. Sittemmin oli todettu, että A:n käyttämän peruskorkeudella olleen laudan kaikista jaloista olivat puuttuneet liukuesteet, mikä oli ollut syynä laudan luistamiseen A:n hypättyä sen päälle.

Käräjäoikeus oli 3.12.1999 antamallaan päätöksellä asettanut X Oy:n konkurssiin.

A vaati, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänelle kaatumisesta aiheutunut vahinko. Kanne perustui siihen, että X Oy oli elinkeinonharjoittajana ollut vastuussa kuntosalilla käytettyjen kuntoiluvälineiden kunnosta. Koska A:n tapahtumahetkellä käyttämän peruslaudan jokaisesta jalasta olivat puuttuneet liukumisen estävät kumiset esteet, lauta oli ollut epäkuntoinen. Lautojen säilytyspaikalla ei ollut ollut mitään varoitusta tai kehotusta liukuesteiden tarkastamisesta. Vahinko oli siten aiheutunut X Oy:n tuottamuksesta.

Konkurssipesä kiisti kanteen. Perusteinaan se lausui, että A oli ollut kokenut aerobicin harrastaja. Lautojen liukkaus ilman liukuesteitä oli ollut yleisesti tiedossa. Lautojen käyttäjät saattoivat milloin tahansa koota itselleen sopivan laudan irrottamalla muista laudoista niihin liitettyjä osia ja yhdistämällä niitä käyttämäänsä lautaan. Näin ollen kaikissa laudoissa ei välttämättä ollut ollut valmiina kumipohjaisia perusosia.

A:n käyttämä lauta ei ollut viallinen tai virheellinen. Laudassa ei ollut ollut rakenteellista tai muutakaan vikaa. Lautaan oli jäänyt liittämättä liukuesteen sisältämät perusosat. Vaihtaessaan lautaa kesken harjoituksen laudan käyttöperiaatteet hyvin tuntenut A oli laiminlyönyt varmistaa sen, että korokkeissa oli ollut liukuesteet. Vahingon syynä oli näin ollen ollut A:n oma laiminlyönti, josta yhtiö ei ollut vastuussa.

Käräjäoikeus, jossa asianosaiset pyysivät korvausvelvollisuuden perusteen ratkaisemista välituomiolla, lausui perusteluinaan, että oikeudessa oli katselmusesineenä ollut käytetyn kaltainen lauta, josta oli todettavissa, että kaikki jalkaosat olivat irrotettavissa, eikä väliosissa ollut liukuesteitä. Liukuesteettömät väliosat olivat väriltään ja muodoltaan samankaltaiset kuin liukuesteen käsittävät osat, joten eron voi huomata ainoastaan nimenomaisesti toteamalla liukuesteiden olemassaolo.

Ratkaistaessa kysymystä X Oy:n väitetystä tuottamuksesta oli huomioitava kuntosalikäytäntö, joka ilmeni todistajien kertomuksista. Kertomusten mukaan kunkin kuntoilijan tarpeet olivat yksilölliset ja heillä oli ollut mahdollisuus koska tahansa muunnella lautojen korkeutta. Laudat, noin 20 - 25 kappaletta, ovat olleet seinän vierellä pinossa. Lukuisat kuntoilijat olivat päivittäin käyttäneet lautoja.

Käräjäoikeus totesi, että kuntosalin pitäjä ei voinut päivän mittaan yksilöllisesti seurata sitä, minkälaiseen tilaan käytetyt välineet kunkin käyttäjänsä jäljiltä jäivät. Toisaalta ainakin kokeneet kuntosalin käyttäjät olivat varmasti tienneet, että käytettävät välineet olivat yleensä siinä kunnossa, mihin edelliset käyttäjät olivat ne jättäneet. Näin ollen oli selvää, että aina ennen välineen käyttöönottoa tuli varmistua sen käyttökelpoisuudesta. A oli omankin kertomansa mukaan ollut kokenut kuntosaliliikunnan harrastaja ja oli näin ollen tiennyt mainituista seikoista. Kokemuksensa perusteella A oli myös tuntenut hyvin lautojen rakenteen ja käyttötavat. A:n kokemus huomioon ottaen käräjäoikeus totesi, että sillä riidanalaisella seikalla, oliko lautojen säilytyspaikan yläpuolella ollut kirjallinen varoitus liukuesteiden tarpeellisuudesta, ei ollut asiassa merkitystä.

Oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultu liikuntapaikan hoitaja oli kertonut, että kunkin päivän päätteeksi laudat koottiin ja niistä pyyhittiin pölyt, joten kaikissa laudoissa oli seuraavan päivän alkaessa kiinni liukuesteellä varustetut perusosat. Päivän päättyessä salilta saattoi löytyä jalattomia lautoja tai lautoja, joissa oli vain yksi tai kaksi jalkaa. Tapahtumapäivänä ennen kyseistä 17.30 alkanutta tuntia oli ollut 16.30 alkanut step-tunti.

Esitetyn selvityksen perusteella A:lle sattunut vahinko oli aiheutunut siitä, että hänen käyttämänsä seinällä pinossa olleen ulkoisesti tarkastellen peruskorkuisen laudan jalkaosista puuttuivat liukuesteet. Jalkoina olivat pelkät liukuesteettömät lisäosat. Oli epätodennäköistä, että kokenut kuntosalinpitäjä tai -hoitaja olisi lautoja huoltaessaan asettanut laudan käytettäväksi siinä kunnossa, missä se oli ollut A:n ottaessa sen käyttöönsä. Esitetyn selvityksen perusteella irrallisten osien irrotteleminen laudoista ei ollut epätavallista ja myös kumiesteiset perusosat olivat irrotettavissa. Näin ollen kuka tahansa aiemmista kuntosalin käyttäjistä oli kyseisen päivän aikana voinut ottaa laudasta liukuesteiset jalat omiin tarkoituksiinsa ja ajattelemattomuuttaan nostaa pelkillä väliosilla varustetun laudan pinoon muiden joukkoon.

Edellä mainituin perustein käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle sattunut vahinko olisi aiheutunut X Oy:n viaksi katsottavasta laiminlyönnistä tai tuottamuksesta. Näillä perusteilla käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Antti Sjöstedt.

Hovioikeus on todennut, että A on X Oy:n tarjoamia palveluja käyttäessään kaatunut ja loukkaantunut. A:n kaatuminen oli johtunut siitä, että hänellä oli ollut käytössään step-lauta, josta olivat puuttuneet liukuesteet.

X Oy oli tarjonnut yleisölle kuntosalipalveluita maksua vastaan. Palvelun tarjoaja oli velvollinen huolehtimaan siitä, että sen asiakkaiden käytettäviksi tarjoamat välineet olivat turvallisia. X Oy:n henkilökunta oli ollut selvillä siitä, että asiakkaat kokosivat itse step-lautoja ja että niitä toisinaan koottiin niin, että liukuesteet saattoivat puuttua. X Oy:n konkurssipesä ei ollut näyttänyt, että X Oy:n henkilökunta olisi riittävästi huolehtinut kuntosalilla käytettyjen step-lautojen turvallisuudesta. X Oy oli tämän vuoksi työnantajana vastuussa henkilökuntansa laiminlyönnistä. Tällä perusteella X Oy oli velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon.

A ei kertomansa mukaan ollut tarkistanut, oliko step-laudassa liukuesteet. Tästä syystä ja kun A oli omankin kertomuksensa mukaan ollut kokenut kuntosalin käyttäjä, hovioikeus katsoi hänen osaltaan myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen. Hovioikeus arvioi, että X Oy:n vastuu oli 60 prosenttia ja A:n oman myötävaikutuksen osuus 40 prosenttia aiheutuneesta vahingosta.

Lausumillaan perusteilla hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden välituomion ja velvoittanut X Oy:n korvaamaan A:lle 60 prosenttia hänelle aiheutuneesta vahingosta. Hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hellevi Niemelä, Seppo Puhakka ja Aino Virkkunen. Esittelijä Helena Valkama.

A:lle ja X Oy:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että hänen vahingonkorvauksen perustetta koskeva kanteensa hyväksytään kokonaisuudessaan.

Konkurssipesä vaati, että kanne hylätään.

Asianosaiset vastasivat toistensa valituksiin.

Käräjäoikeuden välituomiosta ilmenee osittain riidattomiksi merkittyinä tosiseikkoina ja osittain käräjäoikeuden havaintoina, että kysymyksessä oleva peruskorkeudella oleva step-lauta käsitti lautaosan ja siihen asennetut jalkaosat kumisine liukuesteineen. Laudan korkeutta voitiin säädellä laudan ja jalkaosien väliin asennettavilla korokeosilla, joissa ei ollut liukuesteitä. Tarkoitus oli, että liukuesteelliset jalkaosat tulisivat aina lattiaa vasten. Koska pohja- ja korokeosana käytettävät jalkaosat olivat väriltään ja muodoltaan samanlaiset, niiden eron saattoi havaita vain toteamalla, oliko osassa liukueste.

Oikeudenkäyntiaineistossa oleva step-lauta vastaa Korkeimmassa oikeudessa tehtyjen havaintojen mukaan edellä esitettyä kuvausta.

Vastoin A:n valituksessaan esittämää voidaan siten todeta, ettei laudan jalkaosissa ole aina tarkoitettu olevan mukana liukuesterengasta. Vastaajayhtiön esittämin tavoin liukuesteen mukanaolon on tarkoitettu riippuvan siitä, asetetaanko jalkaosa pohjakappaleeksi, jolloin siinä tulee olla liukueste, vai korokekappaleeksi, jolloin se voidaan asentaa ilman liukuestettä.

A on valituksessaan väittänyt vastaajayhtiön syyllistyneen laiminlyöntiin jo siinä, että kuntosalilla on ylipäänsä ollut käytettävissä myös liukuesteitä vailla olevia jalkaosia. Sen perusteella, mitä edellä on todettu laudan jalkaosien rakenteesta, Korkein oikeus toteaa, että liukuesteellisillä ja liukuestettä vailla olevilla jalkaosilla on molemmilla oma ja erillinen käyttötarkoituksensa. Näin ollen sitä seikkaa, että salilla on ollut käytettävissä myös sellaisia osia, joissa ei ole ollut mukana liukuesterenkaita, ei sellaisenaan voida lukea vastaajayhtiön viaksi sille kuuluvien turvallisuusvelvoitteiden laiminlyöntinä.

Ilmeistä on, että laudan turvallinen käyttö on mahdollista vain, jos jalkojen pohjaosina käytetään liukuesteillä varustettuja kappaleita. Näin ollen kuntosalinpitäjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että asiakkaiden turvallisuus ei lautoja käytettäessä vaarannu niiden virheellisen kokoonpanon vuoksi.

Tästä salinpitäjä voi huolehtia esimerkiksi järjestämällä toiminnan niin, että asiakkaiden käytettävissä on vain salinpitäjän kutakin käyttökertaa varten käyttövalmiiksi saattamia tai tarkastamia lautoja. Jos asiakkaat voivat harjoitusten yhteydessä itse muuttaa lautojen rakennetta siten, että alimmaiset jalkaosat jäävät liukuesteitä vaille, salinpitäjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että lautojen käyttäjille annetaan sellaiset ohjeet ja varoitukset, joiden avulla tehokkaasti turvataan lautojen asianmukainen ja turvallinen käyttö.

Vastaajayhtiö ei ole huolehtinut siitä, että asiakkaiden saatavilla olisi kullakin harjoituskerralla ollut vain ennalta asianmukaisesti kokoonpantuja tai kokoonpanoltaan tarkastettuja step-lautoja. Vastaajayhtiö ei myöskään ole näyttänyt, että se olisi riittävin ohjein tai varoituksin pyrkinyt varmistamaan sen, ettei asiakas saa tai ota käyttöönsä liukuesteetöntä lautaa.

Näin ollen yhtiö ei ole täyttänyt sille kuuluvia velvollisuuksia huolehtia asiakkaiden turvallisuudesta step-lautoja käytettäessä. Step-laudan liukuesteettömien jalkojen liukkaudesta aiheutunut A:n kaatuminen ja loukkaantuminen on korvausvelvollisuuden perustavalla tavalla syy-yhteydessä yhtiön laiminlyöntiin.

Asiassa on lisäksi arvioitava, onko A omalla toiminnallaan myötävaikuttanut vahinkoonsa niin, että vahingonkorvausta on tällä perusteella soviteltava.

A:n omaa myötävaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon hänen kokemuksensa ja tietämyksensä välineistä sekä niiden oikeasta käytöstä. Kuten alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ilmenee, A oli aloittanut aerobicin harrastamisen noin 20 vuotta aikaisemmin ja käynyt myös nyt kysymyksessä olevalla kuntosalilla parin vuoden ajan ennen tapaturmaa. Vaihtaessaan laudan kesken tunnin matalampaan hän ei ollut tarkistanut, olivatko sen liukuesteet paikallaan. Lautoja ei ollut koottu kesken tunnin, vaan lauta oli otettu pinosta tarpeen mukaan.

Todistajana kuullun aerobicohjaajan mukaan asiakkaat olivat korottaneet lautoja itse ja osan niistä väärin. Tuntien välissä ei ollut ollut taukoa eikä henkilökunnalla ollut ollut mahdollisuutta kesken päivän tarkastaa lautoja.

Kuten laudan kuvauksesta ilmenee, sen korokeosiin ei ole kuulunut liukuestettä, mikä on täytynyt olla myös A:n tiedossa. Vaikka tunnilla ei ole välttämättä ollut aikaa laudan kokoamiseen, on A:n näissä olosuhteissa täytynyt tietää salilla vallinnut käytäntö ja siten pinossa olleiden lautojen kokoonpanoon liittyvät vaarat. A:lla on siten ollut syytä varoa, että käytettävien lautojen joukossa voi olla sellaisiakin, joista puuttuvat liukuesteelliset jalkaosat. Ottaessaan step-laudan käyttöönsä hänen olisi siten tullut noudattaa tilanteeseen kuuluvaa normaalia varovaisuutta vahingon välttämiseksi ja varmistua liukuesteiden olemassaolosta. Laudan käyttökuntoisuudesta varmistuminen ei olisi edellyttänyt A:lta erityistä tarkastusta vaan hän olisi laudan ottaessaan voinut samalla todeta sen jalkaosien laadun. A on siten itse myötävaikuttanut hänelle syntyneeseen vahinkoon.

Korkein oikeus arvioi hovioikeuden tapaan, että X Oy:n vastuu on 60 prosenttia ja A:n oman myötävaikutuksen osuus 40 prosenttia A:lle aiheutuneesta vahingosta.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo (eri mieltä). Esittelijä Sami Myöhänen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeussihteeri Myöhänen lausui mietintönään:

A oli ollut asiakkaana X Oy:n omistamalla kuntosalilla, jossa hän oli osallistunut ohjatulle aerobic-tunnille. Tunnin aikana oli käytetty apuvälineenä niin sanottua step-lautaa, joka oli perusmuodossaan koostunut lautaosasta ja irrotettavat liukuesteet sisältäneistä jalkaosista. Kunkin käyttäjän oli ollut mahdollista tarpeidensa mukaan lisätä laudan korkeutta liittämällä siihen vakiojalkaosia väliosiksi. Harjoituksen aikana A oli vaihtanut käyttämänsä step-laudan toiseen. Tämän laudan jalkaosista olivat puuttuneet liukuesteet. A:n jatkettua harjoitusta step-lauta oli luistanut hänen altaan, jonka johdosta A oli kaatunut ja loukannut kätensä.

Alemmissa oikeuksissa katselmusesineenä käsillä ollut step-lauta on ollut esillä myös Korkeimmassa oikeudessa asiaa ratkaistaessa. Laudan jalkaosien urarakenteen ja helposti irrotettavien liukuesteiden perusteella on tehtävissä se johtopäätös, ettei väliosissa ollut tarkoitus käyttää liukuesteitä. Vastoin A:n väittämää hänen käyttämänsä step-lauta ei siis ole ollut viallinen vaan ainoastaan väärin koottu. Näin ollen asiassa jää oikeudelliseksi kysymykseksi kuntosalinpitäjän vahingonkorvausvastuu väärin käytetyn kuntosalivälineen asiakkaalle aiheuttamasta vahingosta.

Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on jokseenkin yhdensuuntaisesti katsottu, että maksullisten palvelujen tarjoajalla on korostettu velvollisuus huolehtia asiakkaidensa turvallisuudesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole tuottamuksesta riippumaton ankara vastuu vaan korvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamusta.

Kuntosalinpitäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että asiakkaiden käyttöön tarjotut laitteet ja välineet ovat asianmukaisessa käytössä turvallisia. Nyt esillä olevassa tapauksessa tämä yleinen velvoite pitää sisällään muun ohessa sen, etteivät välineet saa lähtökohtaisesti olla rakenteeltaan sellaisia, että ne voidaan vahingossa koota väärin. Mikäli rakenteeltaan epähavainnollisia välineitä kuitenkin on käytössä, kuntosalinpitäjän tulee huolehtia siitä, että niiden säilytyspaikan vieressä on opasteita, joissa selkeästi neuvotaan kunkin välineen oikea kokoaminen ja kiinnitetään huomiota niiden käyttöön liittyviin erityisiin riskitekijöihin. Lisäksi mikäli kuntosalinpitäjä tietää tai arvioi ohjatulle tunnille saapuvan asiakkaan käytettävien välineiden suhteen kokemattomaksi, tälle on annettava myös välitöntä ohjausta turvallisuuskysymyksissä.

X Oy:n omistaman kuntosalin hoitajan kertoman mukaan kuntosalilta oli aina päivän päättyessä saattanut löytyä väärin koottuja step-lautoja. Jo tällä perusteella kuntosalin henkilökunnan olisi tullut ymmärtää, että ainakin joillakin asiakkailla oli ollut vaikeuksia hahmottaa tai muistaa, milloin step-lauta oli koottu siten, että sitä saattoi käyttää turvallisesti. Asiassa on jäänyt epäselväksi, oliko kuntosalin henkilökunta kiinnittänyt mitenkään asiakkaiden huomiota laudan epähavainnollisesta rakenteesta johtuviin riskitekijöihin. Kun X Oy:n konkurssipesä ei ole näyttänyt, että huomioon ottaen kaikkien kuntosalin käyttäjien turvallisuus edellä mainittuihin riskitekijöihin olisi riittävässä määrin kiinnitetty asiakkaiden huomiota, X Oy on laiminlyöntinsä vuoksi lähtökohtaisesti vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta.

Arvioitaessa vahingon kärsineen asiakkaan oman tuottamuksen vaikutusta kuntosalinpitäjän korvausvastuuseen on otettava huomioon yksittäisen asiakkaan tietämys ja kokemus kuntosalivälineistä sekä niiden oikeasta käytöstä. A on kertonut, että hän oli aloittanut aerobicin harrastamisen parikymmentä vuotta sitten ja että hän oli käynyt X Oy:n omistamallakin kuntosalilla jo parin vuoden ajan. Kokemuksensa perusteella A on ollut hyvin tietoinen X Oy:n kuntosalilla käytössä olleiden step-lautojen rakenteellisista ominaispiirteistä ja liukuesteiden merkityksestä step-laudan turvalliselle käytölle sekä siitä yleisestäkin kuntosalikäytännöstä, että välineet ovat säilytyspaikassaan yleensä siinä tilassa, mihin edelliset asiakkaat ovat ne jättäneet. Nämä seikat huomioon ottaen A:n olisi tullut ottaessaan step-laudan käyttöönsä oma-aloitteisestikin vahingon välttämiseksi varmistua siitä, että laudan jalkaosissa olivat liukuesteet paikallaan. Laiminlyömällä tämän tilanteeseen kuuluvan normaalin varmistusvelvollisuutensa A on omalla huolimattomalla menettelyllään ratkaisevasti vaikuttanut hänelle aiheutuneen vahingon syntymiseen.

Arvioitaessa keskenään vahinkoon johtaneita syitä eli kuntosalinpitäjä X Oy:n laiminlyöntiä ja kuntosalin käyttäjänä hyvin kokeneen A:n omaa huolimatonta menettelyä on päävastuu vahingon aiheutumisesta asetettava A:lle. Korkein oikeus arvioinee, että X Oy:n vastuu on 1/3 ja A:n oman tuottamuksen osuus 2/3 A:lle aiheutuneesta vahingosta.

Hovioikeuden tuomiota muutettaneen siten, että X Oy:n konkurssipesä velvoitetaan korvamaan A:lle 1/3 tälle aiheutuneesta vahingosta. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muutettane.

Oikeusneuvos Koskelo: Vastaajayhtiön tuottamuksen arviointia koskevilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö. Siltä osin kuin on kysymys siitä, onko A omalla toiminnallaan myötävaikuttanut vahinkoonsa niin, että vahingonkorvausta olisi tällä perusteella soviteltava, lausun seuraavan:

Vastaajayhtiön ja vahingon kärsineen asiakkaan välisen vastuunjaon kannalta on otettava huomioon myös yksittäisen asiakkaan tietämys ja kokemus välineistä sekä niiden oikeasta käytöstä. Välineitä koskevia ohjeita tai varoituksia ei ole välttämätöntä antaa tai toistaa asiakkaalle, joka on niistä ennestään selvillä ja tietoinen niiden noudattamisen merkityksestä.

A on asiassa esitetyn selvityksen mukaan pitkään harrastanut esillä olevan kaltaista kuntosaliliikuntaa, ja hänellä on ollut aiempaa kokemusta myös kyseisenlaisten step-lautojen käytöstä. A:n on siten täytynyt tietää step-laudan turvallisen käytön edellyttävän, että laudan lattiaa vasten olevissa osissa on liukuesteet.

Siitä, että asiakas on selvillä liukuesteiden tarpeellisuudesta, ei kuitenkaan vielä seuraa, että hänelle kuuluu myös velvollisuus varmistua niiden olemassaolosta tai vastaavasti riski niiden puuttumisesta. Ratkaisevaksi muodostuu kysymys siitä, onko A:n pitänyt ottaa huomioon se mahdollisuus, että hänen harjoituksen aikana salin laidassa olleesta lautapinosta noutamansa perusmuotoinen lauta ei olisikaan sillä tavoin kokoonpantu kuin laudan turvallinen käyttö vaatii, ja olisiko hänen näin ollen, tietoisena sekä liukuesteiden merkityksestä että niiden puuttumisen riskistä, pitänyt varmistua siitä, että liukuesteet olivat asianmukaisesti paikoillaan.

Lähtökohdaksi täytyy asettaa, ettei asiakkaan velvollisuuksiin kuulu sen tarkastaminen, ovatko harjoitusta varten tarjolla olevat välineet käyttövalmiita ja asianmukaisessa kunnossa, vaan tästä huolehtiminen kuuluu salinpitäjälle. Kokeneellekaan asiakkaalle ei voida asettaa yleistä välineiden tarkastusvelvollisuutta, jonka laiminlyöminen vähentäisi salinpitäjän vastuuta välineiden turvallisuudesta asiakkaaseen nähden.

Kuten vastaajayhtiön tuottamusta koskevasta perustelujaksosta ilmenee, liukuesteiden suhteen ei ollut annettu asiakkaille myöskään sellaisia ohjeita tai varoituksia, että niiden perusteella voitaisiin katsoa laudan käyttäjillä olleen mainitunlainen tarkastusvelvollisuus. Kysymyksen ollessa välineiden turvallisuuteen liittyvästä seikasta, jota koskevat varotoimenpiteet eivät lähtökohtaisesti voi olla asiakkaiden huolehdittavina, on käyttäjään kohdistuville ohjeille ja varoituksille asetettava erityisiä vaatimuksia sen varmistamiseksi, että nämä tulevat välineitä käyttävien asiakkaiden tietoon.

Liukuesteenä toimivien kumirenkaiden puuttuminen jalkaosien pohjista ei liioin ole seikka, joka yleensä olisi asiakkaan havaittavissa ilman, että hän erikseen kiinnittää siihen huomiota ja tarkistaa niiden olemassaolon. Kokenut ja liukuesteiden merkityksen tunteva asiakaskaan ei havaitse asiaa, ellei hän erityisesti ota varmistaakseen, että liukuesteet ovat paikoillaan. A on vaihtanut lautaa nopeasti kesken reipastempoisen harjoituksen. Lautojen tavanomaista käyttötapaa koskevan selvityksen perusteella tällainen menettely ei ole ollut epätavallinen.

Vaikka A oli ollut salin asiakkaana ennenkin, ei mielestäni ole perusteita katsoa, että hänellä olisi aiempien varoitusten tai kokemuksensa vuoksi ollut velvollisuus varautua liukuesteiden puuttumiseen ja oma-aloitteisesti tarkastaa käyttöön ottamansa lauta. Asiassa ei ole edes väitetty, että A:ta olisi laudan vaihdon yhteydessä erikseen kehotettu tarkastamaan liukuesteet.

A on aiempien käyntikertojen perusteella mahdollisesti tiennyt, että lautoja saattoi olla salissa edellisten asiakkaiden jäljiltä tarkastamattomassa kunnossa. Riittävien yleisten tai erityisten varoitusten puuttuessa tämäkään ei ole seikka, jonka vuoksi olisi syytä katsoa, että A:n velvollisuus asiakkaana olisi ollut tarkastaa liukuesteiden olemassaolo sillä uhalla, että riski mahdollisesta vahingosta siirtyisi ainakin osaksi hänelle itselleen.

Edellä todetun perusteella katson, ettei A ole menetellyt sillä tavoin varomattomasti, että hänelle suoritettavaa vahingonkorvausta olisi syytä oman myötävaikutuksen vuoksi sovitella. Näin ollen muutan hovioikeuden tuomiota siten, että velvoitan X Oy:n konkurssipesän korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon täysimääräisesti.

Oikeusneuvos Raulos: Totean, että kysymyksessä oleva alemmissa oikeuksissa käsillä ollut step-lauta on ollut esillä myös Korkeimmassa oikeudessa asiaa ratkaistaessa. Laudan tarkastelun perusteella voidaan todeta, että kaikki jalkaosat ovat rakenteeltaan keskenään samanlaisia. Liukuesteenä toimiva kumirengas sijaitsee jalkaosan pohjassa sitä varten tehdyssä urassa, johon se on vaivattomasti sovitettavissa ja josta se niin ikään voidaan vaivattomasti poistaa. Jalkaosien rakenteesta ilmenee, että liukuesteenä toimivaa kumirengasta ei ole tarkoitettu käyttää jalkaosassa silloin, kun sitä käytetään korokeosana laudan ja lattiaa vastaan tulevan jalkaosan välissä. Jalkaosat on tosin mahdollista liittää toisiinsa niinkin, että myös korokeosassa on liukuesterengas paikoillaan.

Vastoin A:n valituksessaan esittämää voidaan siten todeta, ettei laudan jalkaosissa ole aina tarkoitettu olevan mukana liukurengasta. Vastaajayhtiön esittämin tavoin liukuesteen mukanaolon on tarkoitettu riippuvan siitä, asetetaanko jalkaosa pohjakappaleeksi, jolloin siitä tulee liukueste, vai korokekappaleeksi, jolloin se voidaan asentaa ilman liukuestettä.

A on valituksessaan väittänyt vastaajayhtiön syyllistyneen laiminlyöntiin jo siinä, että kuntosalilla on ylipäänsä ollut käytettävissä myös liukuesteettömiä jalkaosia. Sen perusteella, mitä edellä on todettu laudan jalkaosien rakenteesta, totean, että liukuesteellisillä ja -esteettömillä osilla on kummallakin oma erillinen käyttötarkoituksensa. Näin ollen sitä, että salilla on ollut käytettävissä myös liukuesteettömiä jalkaosia, ei voida sellaisenaan lukea vastaajayhtiön viaksi sille kuuluvien turvallisuusvelvoitteiden laiminlyöntinä. Ilmeistä kuitenkin on, että laudan turvallinen käyttö on mahdollista vain, jos jalkojen pohjaosiin käytetään liukuesteillä varustettuja kappaleita. Näin ollen kuntosalinpitäjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että asiakkaiden turvallisuus ei lautoja käytettäessä vaarannu niiden virheellisen kokoonpanon vuoksi.

Tästä salinpitäjä voi huolehtia esimerkiksi järjestämällä toiminta niin, että asiakkaiden käytettävissä on vain salinpitäjän kutakin käyttökertaa varten käyttövalmiiksi saattamia lautoja. Jos asiakkaat voivat harjoituksen yhteydessä itse muuttaa lautojen rakennetta siten, että alimmaiset jalkaosat jäävät liukuestettä vaille, salinpitäjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että lautojen käyttäjille annetaan sellaiset ohjeet ja varoitukset, joiden avulla tehokkaasti turvataan lautojen asianmukainen ja turvallinen käyttö. Tässä tapauksessa vastaajayhtiö ei ole huolehtinut siitä, että asiakkaiden saatavilla olisi kullakin harjoituskerralla ollut vain kokoonpanoltaan asianmukaisia step-lautoja. Yhtiö ei myöskään ole näyttänyt, että se olisi riittävin ohjein tai varoituksin pyrkinyt varmistamaan sen, ettei asiakas saa tai ota käyttöönsä liukuesteetöntä lautaa.

Näin ollen yhtiö ei ole täyttänyt sille kuuluvaa velvollisuutta huolehtia asiakkaiden turvallisuudesta step-lautoja käytettäessä. Step-laudan liukuesteettömien jalkojen liukkaudesta aiheutunut A:n kaatuminen ja loukkaantuminen on siten korvausvelvollisuuden perustavalla tavalla syy-yhteydessä yhtiön laiminlyöntiin.

Asiassa on lisäksi arvioitava, onko A omalla toiminnallaan myötävaikuttanut vahinkoonsa niin, että korvausta olisi soviteltava. A:n omaa myötävaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon hänen kokemuksensa ja tietämyksensä kysymyksessä olevasta välineestä ja sen oikeasta käytöstä. A on kertonut käyneensä kysymyksessä olevalla kuntosalilla pari vuotta, tunteneensa käyttämänsä laudan rakenteen ja tienneensä liukuesteiden merkityksen. Hän on myös tiennyt, että step-lautojen käyttäjillä oli tapana jalkaosien lukumäärää harjoituksen aikanakin muuttamalla koota itselleen sopivan korkuinen lauta. A:lla on ollut syytä varoa, että käytettävien lautojen joukossa voi olla sellaisiakin, joista puuttuvat liukuesteelliset pohjaosat. Ottaessaan step-laudan käyttöönsä hänen olisi siten tullut noudattaa tilanteeseen kuuluvaa normaalia varovaisuutta vahingon välttämiseksi ja varmistua liukuesteiden olemassaolosta. Laudan käyttökuntoisuudesta varmistuminen ei olisi edellyttänyt mitään erityistä tarkastusta vaan hän olisi laudan ottaessaan voinut samalla todeta sen jalkaosien laadun. A on siten itse myötävaikuttanut hänelle syntyneeseen vahinkoon.

Sanotuilla ja muutoin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla päädyn tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.