Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko: kärsimys - Kumuloitu tuottamus

Diaarinumero:	R2001/314
Esittelypäivä:	25.4.2002
Taltio:	1766
Antopäivä:	28.6.2002

Varusmies oli saanut surmansa puolustusvoimien kovapanosammunnoissa. Valtio velvoitettiin suorittamaan varusmiehen läheisille korvausta kärsimyksestä, vaikka kuolemantuottamuksesta rangaistukseen tuomittu ammunnan johtaja ei ollut menetellyt törkeän huolimattomasti, kun vahinkoon johtaneessa puolustusvoimien toiminnassa ilmennyttä huolimattomuutta oli kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä.

Puolustusvoimien kovapanosammunnoissa E:ssä 24.4.1999 oli vahinkolaukauksen seurauksena kuollut ammuntaan osallistunut varusmies A. Kuolettava laukaus oli ammuttu joukkueen etenemisrintamasta jälkeenjääneestä ryhmästä. Virallisen syyttäjän vaatimuksesta Helsingin hovioikeus katsoi ammuntaa johtaneen yliluutnantti X:n syyllistyneen huolimattomalla menettelyllään palvelusrikkomukseen ja toiseen sotilaaseen kohdistuneeseen kuolemantuottamukseen, joista hänet tuomittiin yhteiseen 60 päiväsakon sakkorangaistukseen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota syyksilukemisen ja rangaistusseuraamuksen osalta.

A:n oikeudenomistajat, äiti B sekä sisarukset C ja D vaativat, että X ja Suomen valtio hänen työnantajanaan velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:n kuolemasta aiheutuneesta kärsimyksestä B:lle 150 000 markkaa sekä C:lle ja D:lle kummallekin 75 000 markkaa korkoineen. Vaatimusperusteiden mukaan X oli törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut kärsimystä A:n erityisen läheisille henkilöille, äidille ja sisaruksille. Se seikka, että kysymyksessä oli kuolemantuottamus eikä törkeä kuolemantuottamus, ei ollut merkityksellisessä yhteydessä huolimattomuuden asteeseen nähden. Myös tavallisen kuolemantuottamuksen ollessa käsillä laiminlyöntiä voitiin pitää törkeänä huolimattomuutena. Joka tapauksessa puolustusvoimien henkilöstön laiminlyöntien yhteisvaikutuksen perusteella A:n kuoleman tuli katsoa aiheutuneen törkeästä huolimattomuudesta.

X ja Suomen valtio kiistivät korvausvaatimukset perusteiltaan ja määriltään.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneen erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys sekä muut olosuhteet.

Säännöksen esitöiden (HE 116/1998 vp., s. 10) mukaan törkeästä huolimattomuudesta aiheutettu kuolema voi tulla rangaistavaksi joko kuolemantuottamuksena tai törkeänä kuolemantuottamuksena. Se, että X:n syyksi on luettu vain kuolemantuottamus, ei näin ollen estä korvauksen tuomitsemista edellyttäen, että X:n voitaisiin katsoa toimineen törkeästä huolimattomuudesta.

X:n laiminlyönneistä aiheutunut seuraamus on ollut vakava. Jos ammunta valmistellaan ja harjoitellaan puutteellisesti kuolemaan johtavan seuraamuksen syntyminen on varteenotettava mahdollisuus.

X:n pitämät ampumapuhuttelut ja käskynjako ovat olleet sikäli puutteellisia, etteivät palvelusturvallisuuden toteutumisen kannalta keskeisimmät henkilöt ole saaneet niistä oikeaa täsmällistä kuvaa ammunnan etenemisestä ja joukkueen johtosuhteista.

Ammunnan johtajan vastuuta painotetaan useissa varomääräyksissä eikä vastuun merkitystä erityisesti taisteluammunnassa voida liikaa korostaa.

X on laiminlyönyt palvelusturvallisuuteen liittyviä velvollisuuksiaan kuten edellä on kerrottu.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n kuolema on aiheutunut X:n törkeästä huolimattomuudesta.

X ja Suomen valtio ovat myöntäneet, että B:tä sekä C:tä ja D:tä on pidettävä A:lle erityisen läheisinä henkilöinä.

A on saanut surmansa lakisääteistä asevelvollisuuttaan suorittaessaan. A on ollut surmansa saadessaan 19-vuotias. Suomen valtio on ensisijaisessa korvausvastuussa virkamiehensä aiheuttamasta vahingosta. Korvauksen tuomitsemista B:lle sekä C:lle ja D:lle on edellä kerrotuissa olosuhteissa pidettävä kohtuullisena. Korvauksien kohtuullisina määrinä on pidettävä B:lle aiheutuneen kärsimyksen osalta 30 000 markkaa sekä C:lle ja D:lle aiheutuneen kärsimyksen osalta kummankin kohdalta 15 000 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Olli Huopaniemi sekä hovioikeuden jäsenet eversti Pentti Väänänen, eversti Leo Puustinen, hovioikeudenneuvos Heikki Juusela ja määräaikainen hovioikeudenneuvos Veli Hokkanen. Esittelijä Jussi Sippola.

X vaati valituksessaan, että kuolema katsotaan aiheutetun törkeän huolimattomuuden sijasta huolimattomuudesta ja siten vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

Suomen valtio vaati valituksessaan ensisijaisesti vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä. Toissijaisesti Suomen valtio vaati tuomittujen korvausmäärien alentamista B:n osalta 25 000 markkaan sekä C:n ja D:n osalta kummankin kohdalta 12 500 markkaan.

B sekä C ja D kiistivät X:n ja Suomen valtion muutosvaatimukset.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu ja muut olosuhteet. Tällaisen vahingonkorvauksen tuomitseminen edellyttää lisäksi sitä, että kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.

Tuottamuksen asteen katsotaan yleisesti määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Tässä harkinnassa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla. Usein tuottamusta on pidetty törkeänä silloin, kun toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi. Tuottamuksen astetta on myös pidetty sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon tapahtuminen on vahinkoteon olosuhteissa ollut. Arvioitaessa mahdollisuutta välttää vahinko ovat vahingonaiheuttajan asemaan liitettävät velvoitteet tuottamusarvostelun lähtökohtana. Näin ollen tuottamuksen aste määräytyy sen perusteella, missä määrin vahingonaiheuttaja on laiminlyönyt sen huolellisuuden noudattamisen, jota tällaisessa asemassa olevalta voidaan vaatia.

Kovapanosammuntoihin osallistuminen on ollut osa varusmiesten koulutusta. Varusmiesten on tullut toteuttaa kovapanosammunta esimiesten antamien käskyjen mukaisesti. Varusmiesten turvallisuudesta huolehtiminen on ammunnan suunnitelleiden ja siihen osallistuneiden kantahenkilökunnan edustajien velvollisuutena. Kovapanosammunnoissa mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonnetta voidaan pitää erityisen vakavana. Vahingon tapahtumista voidaan myös pitää varsin todennäköisenä, ellei ampumaharjoitusta ole suunniteltu ja toteutettu siten, että varusmiesten turvallisuuden edellyttämiä varotoimia noudatetaan. Tämän vuoksi kovapanosammunnoissa varusmiehet voivat joutua erityiselle vaaralle alttiiksi. Nämä seikat nostavat varusmiesten turvallisuudesta vastaavilta vaadittavan huolellisuuden astetta tavanomaisesta. Kovapanosammunnoissa on varusmiesten turvallisuuden vuoksi erityisesti huolehdittava siitä, että ampuma-alueiden ja etenemissuuntien määrittely sekä eri ryhmittymien etenemisen ajoitus on valmisteltu ja harjoiteltu siten, ettei ampuvan joukon vaarallinen porrastuminen ole mahdollista.

X on ammattisotilas, jonka on tullut olla tietoinen kovapanosammuntoihin liittyvistä riskeistä ja niiden ehkäisemiseksi käytettävien varotoimien luonteesta. X on ollut ammunnan johtajana vastuussa siitä, että harjoitusammunta on toteutettavissa varusmiesten turvallisuutta vaarantamatta. Myös muilla kovapanosammuntaan osallistuneilla puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluneilla on ollut velvollisuus valvoa varomääräysten noudattamista ja edistää ammunnan turvallisuutta. Erityisesti asianmukaisen koulutuksen saaneiden tulentarkkaajien on ollut oma-aloitteisesti huolehdittava tiedonkulusta eri ryhmien välillä, valvottava vierekkäin etenevien ryhmien liikkeitä ja toimittava siten, ettei mikään ryhmä joudu toisen ryhmän tuleen.

X on laiminlyönyt huolehtia siitä, että kovapanosammunta olisi valmisteltu ja harjoiteltu palvelusturvallisuuden kannalta riittävän hyvin. X ei ole myöskään antanut varusmiesten turvallisuuden kannalta keskeisessä asemassa oleville henkilöille riittävän täsmällistä tietoa ampumaharjoituksen etenemisestä, vaara-alueiden sijainnista kussakin vaiheessa eikä joukkojen johtosuhteista. Nämä X:n laiminlyönnit ovat syy-yhteydessä A:n kuolemaan. Vahinkoon on kuitenkin ollut myös muita syitä. Toiminta maastossa ei ole palvelusturvallisuuden kannalta ollut kaikilta kohdin asianmukaista. Merkitystä on ollut myös hovioikeuden mainitsemalla kiireellisellä aikataululla ja X:n käytettävissä olleisiin henkilöstöresursseihin liittyneillä seikoilla. Eräänä myötävaikuttavana tekijänä on ollut harjoituksessa käytettyjen maali-ilmapallojen ja moottoripyöräryhmän kypärien samanlainen väritys.

A:n kuolema on siten aiheutunut X:n laiminlyönneistä olosuhteissa, joihin ovat myötävaikuttaneet myös eräät muut seikat. Korkein oikeus pitää valtion vastattavaksi lankeavaa turvallisuusvelvoitteen laiminlyöntiä kokonaisuudessaan törkeänä ottaen huomioon vahinkoseuraamuksen vakavuus, vahingon todennäköisyys sekä varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus. Yksin X:n viaksi ei kuitenkaan voida lukea törkeää huolimattomuutta.

Koska X ei näin ollen ole menetellyt törkeän huolimattomasti, häneen kohdistetut vahingonkorvausvaatimukset hylätään. Valtio sen sijaan on velvollinen suorittamaan A:n läheisille vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n 1 momentissa tarkoitettua korvausta kärsimyksestä. Korvauksen maksamista on pidettävä kohtuullisena A:n saatua surmansa 19-vuotiaana lakisääteistä asevelvollisuutta suorittaessaan.

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

X vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B:lle, C:lle ja D:lle korvauksia kärsimyksestä sekä B:lle korvauksia oikeudenkäyntikuluista.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä, kenraaliluutnantti Ilkka Kylä-Harakka ja kontra-amiraali Hans Holmström. Esittelijä Sami Myöhänen.