Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2002:55

Yksityiselämän suoja

Diaarinumero:R2000/190
Esittelypäivä:30.4.2002
Taltio:1749
Antopäivä:25.6.2002

Kysymys julkisuuden henkilön lähipiiriin kuuluvan yksityiselämän suojasta.

RL 27 luku 3a § (908/1974)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 4.12.1997

Käräjäoikeus totesi virallisen syyttäjän syytteestä, että A oli 23.1.1997 Helsingissä haastatellut televisio-ohjelmassa suorassa valtakunnallisessa lähetyksessä Y:tä, joka oli 17.1.1997 saakka ollut merkittävässä julkisessa virassa. A oli haastattelun yhteydessä X:n nimeltä mainiten kertonut, että X oli naimisissa olleen Y:n naisystävä, joka oli ollut osallisena Y:n kotona 3. - 4.12.1996 sattuneessa julkisuudessa näkyvästi esillä olleessa ja sittemmin oikeudessa käsitellyssä väkivaltaisessa välikohtauksessa. A oli lisäksi haastattelun kuluessa X:n nimen mainiten vihjannut erityisen arkaluontoiseen yksityiskohtaan X:n ja Y:n seurustelussa.

A oli käräjäoikeudessa katsonut, että X:n nimen ilmaisemiseen ohjelmassa oli ollut laillinen oikeus ja ettei siitä ollut aiheutunut asianomistajalle vahinkoa ja kärsimystä.

Käräjäoikeus totesi, että X:n nimen julkistamiselle ei ollut ollut tämän nimenomaista tai välillistäkään suostumusta. Kyse oli henkilöstä, joka ei millään tavalla ollut ollut julkisuudessa esillä ja jolla ei ollut myöskään ollut julkisuuteen liittyvää yhteiskunnallista asemaa. Kyse ei ollut siten nimen julkistamisesta, joka olisi koskenut henkilön menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa. Kyse oli ollut yksityisen henkilön yksityiselämään liittyvän tiedon julkistamisesta.

Vaikka X olikin ollut osallisena Y:n kotona 3. - 4.12.1996 tapahtuneessa ja julkisuudessa runsaasti olleessa välikohtauksessa, kyse ei ollut ollut sellaisesta tapahtumasta, joka olisi edellyttänyt X:n nimen julkistamista. Myöskään suhde julkisuuden henkilöön ei ilman muuta oikeuttanut henkilön nimen julkistamiseen.

Tapahtumiin 3. - 4.12.1996 liittynyt yhteiskunnallinen intressi oli kohdistunut merkittävässä julkisessa virassa toimineeseen Y:hyn, ei X:n henkilöön tai hänen tekemisiinsä, koska X ei ollut yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa oleva henkilö. Yleinen mielenkiinto ja julkisuuden paine oli kohdistunut vallinneissa olosuhteissa myös X:n henkilöön, mutta tätä ei voitu kuitenkaan pitää sellaisena yhteiskunnallisena intressinä, joka olisi oikeuttanut X:n henkilöllisyyden julkistamiseen.

A:n kertoman mukaan haastattelun tarkoituksena oli erityisesti ollut luoda Y:stä henkilökuva ja selvittää, kertoivatko Y:n yksityiselämässä sattuneet tapahtumat hänestä jotain myös puheena olevassa virassa. Käräjäoikeus katsoi, että tämän tarkoituksen kannaltakin X:n nimen mainitseminen oli ollut tarpeetonta. Haastattelu olisi voitu toteuttaa X:n nimeä mainitsematta eikä nimen julkistaminen olisi ollut tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

Sillä, että X:n nimi oli jo julkistettu muutamissa muissa tiedotusvälineissä, ei ollut A:n suorittamaa julkistamista ajatellen merkitystä (KKO 1997:81).

Sanotuilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että X:n nimen julkistamiseen ei ollut ollut laillista oikeutta.

Ottaen huomioon haastattelun sisältö ja asiayhteys sekä se, että kyseessä oli televisio-ohjelma, jolla oli runsaasti katsojia, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että X:n yksityiselämää koskeneet tiedot ja vihjaukset, jotka haastattelussa oli mainittu yhdessä hänen nimensä julkistamisen kanssa, olivat olleet omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa ja kärsimystä.

A oli siten kerrotulla menettelyllään joukkotiedotusvälinettä käyttäen levittänyt X:n yksityiselämästä tietoja ja vihjauksia, jotka olivat olleet omiaan aiheuttamaan X:lle vahinkoa ja kärsimystä, ja niin ollen syyllistynyt yksityiselämän loukkaamiseen.

X vaati A:lta ja tämän työnantajalta B Oy:ltä vahingonkorvauksena tulojen ja eläkkeen pienentymisestä 300 000 markkaa ja henkisestä kärsimyksestä 1 000 000 markkaa.

Käräjäoikeus totesi jääneen näyttämättä, että X:n tulot ja eläke olisivat pienentyneet nimenomaan A:n toiminnan johdosta. Päinvastoin esitetyn selvityksen mukaan X:n siirto toisiin työtehtäviin ja siitä mahdollisesti johtuva tulojen ja eläkkeen pienentyminen oli johtunut tapahtumista 3. - 4.12.1996 sekä niihin liittyneestä julkisuudesta yleensä. Korvausvaatimus tältä osin oli perusteeton ja lisäksi ennenaikainen.

X:lle oli aiheutunut hänen nimensä julkistamisesta korvattavaa henkistä kärsimystä. Ottaen huomioon X:n oman myötävaikutuksen, muiden tiedotusvälineiden huomattavan osuuden sekä kyseisen televisiolähetyksen laajan julkisuuden käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi ja sovitelluksi vahingonkorvauksen määräksi henkisestä kärsimyksestä 50 000 markkaa.

Tämän vuoksi käräjäoikeus, hyläten vaatimukset enemmälti, tuomitsi A:n rikoslain 27 luvun 3a §:n (908/1974) nojalla yksityiselämän loukkaamisesta 20:een 206 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 4 120 markkaa sekä velvoitti vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n ja 6 luvun 1 §:n nojalla A:n ja B Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 50 000 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juha Tukiainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.1.2000

Hovioikeus, jossa asianosaiset hakivat muutosta, totesi, että käräjäoikeuden tuomiossa selostetut tapahtumat 4.12.1996 olivat luonteeltaan sellaisia, että niiden voitiin normaalisti katsoa kuuluvan henkilön suojeltavan yksityisyyden piiriin. A oli televisiohaastattelussa 23.1.1997 ottanut tapahtumat puheeksi ja myös maininnut X:n nimen.

X oli toiminut erään järjestöjohtajan sihteerinä, eikä häntä voitu työnsä puolesta pitää sellaisena rikoslain 27 luvun 3a §:ssä (908/1974) tarkoitettuna julkisena henkilönä, jonka yksityiselämää ei suojella, kun jonkin siihen liittyvän tiedon, vihjauksen tai kuvan levittäminen oli tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Tapahtumat 4.12.1996 olivat kuitenkin koskeneet Y:tä, jota oli pidettävä mainitussa pykälässä tarkoitettuna henkilönä, ja tapahtumat olivat johtaneet ensin hänen pidättämiseensä virantoimituksesta ja myöhemmin erottamiseensa virasta. Hovioikeus katsoi siten, että joukkotiedotusvälineillä oli ollut laillinen oikeus käsitellä tapahtumia 4.12.1996. Kysymyksenalaiseksi jäi, oliko X:n nimen mainitseminen ollut sallittua.

Pelkästään se seikka, että X oli ollut ko. asemassa olevan henkilön seuralainen ei ollut oikeuttanut hänen yksityiselämänsä käsittelemiseen joukkotiedotusvälineissä. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että jos henkilö joutuu osaksi suurta huomiota herättävää tapahtumaa, hän ei voi vaatia samaa suojaa kuin normaalioloissa. Tässä tapauksessa X oli itse ollut osallisena tapahtumiin 4.12.1996 ja hänet oli 16.1.1997 eli vain viikkoa ennen edellä mainittua televisiohaastattelua näiden tapahtumien johdosta myös tuomittu rangaistukseen pahoinpitelystä. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, että X oli viimeistään 16.1.1997 menettänyt yksityiselämän suojansa kyseisten tapahtumien osalta.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yksityiselämän suojan katkeaminen ei ole lopullista, vaan suoja palautuu jälleen, kun katkeamisen syynä olleet olosuhteet ovat poistuneet. Hovioikeus katsoi, että X:n yksityiselämän suoja ei ollut tapahtumien 4.12.1996 osalta palautunut yhdessä viikossa 16.1.1997 annetusta tuomiosta. X:n nimen mainitseminen Y:n haastattelun yhteydessä 23.1.1997 ei ollut ollut sinänsä välttämätöntä. Ottaen huomioon, että X oli kuitenkin omalla menettelyllään myötävaikuttanut niihin tapahtumiin, joiden seurauksena yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö oli erotettu virastaan, ja että X oli noiden tapahtumien johdosta tuomittu rangaistukseen, hovioikeus katsoi, että X:n nimen mainitseminen haastattelussa ei ollut ollut rikoslain 27 luvun 3a §:ssä (908/1974) tarkoitettu rangaistava teko. Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti A:n ja B Oy:n korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Monika Kuhlefelt ja Tuula Nousiainen. Esittelijä Åsa Holmström.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin.

Virallinen syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen yksityiselämän loukkaamisesta ja että hänelle määrätään siitä käräjäoikeudessa tuomittua rangaistusta tuntuvasti korkeampi rangaistus.

X vaati, että A ja B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena yksityiselämän loukkaamisesta seuranneista tulojen ja eläkkeen vähentymisestä 300 000 markkaa ja henkisistä kärsimyksistä 1 000 000 markkaa korkoineen 23.1.1997 lukien.

A ja B Oy vastasivat valituksiin ja vaativat niiden hylkäämistä. A vaati vielä salassapitomääräysten kumoamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Haastatellessaan 23.1.1997 Y:tä televisiossa A on käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla maininnut X:n nimen ja viitannut hänen osuuteensa Y:n erottamiseen johtaneissa tapahtumissa Y:n kodissa 4.12.1996 sekä lisäksi vihjannut varsin arkaluontoiseen, myös X:n yksityiselämään liittyvään seikkaan.

Tuolloin voimassa olleen rikoslain 27 luvun 3a §:n (908/1974) mukaan yksityiselämän loukkaamiseen syyllistyy se, joka ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai muulla sen kaltaisella tavalla julkisesti levittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka on omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä. Yksityiselämän loukkaamisena ei säännöksen mukaan kuitenkaan ole pidettävä julkistamista, joka koskee henkilön menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa ja on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

Tässä asiassa on kysymys siitä, oliko ohjelmassa oikeus mainita X nimeltä. Ohjelmassa käsitellyt X:ää koskevat seikat ovat sellaisia, jotka kuuluvat hänen yksityiselämänsä piiriin ja jotka lähtökohtaisesti nauttivat yksityiselämälle kuuluvaa suojaa.

Myös hovioikeus on lausunut, että tapahtumat 4.12.1996 ovat olleet luonteeltaan sellaisia, että niiden voidaan normaalisti katsoa kuuluvan henkilön suojeltavan yksityisyyden piiriin. Hovioikeus on kuitenkin hylännyt syytteen perustaen ratkaisunsa periaatteeseen, jonka mukaan henkilö, joka joutuu osaksi suurta huomiota herättävää tapahtumaa, ei voi vaatia samaa suojaa kuin normaalioloissa. Edellä mainitusta lainkohdasta ei Korkeimman oikeuden mielestä voida johtaa tällaista yleistä periaatetta.

Edelleen hovioikeus on katsonut, että kun X oli itse ollut osallisena 4.12.1996 Y:n kodissa tapahtuneessa välikohtauksessa ja tullut tuomituksi rangaistukseen tuossa yhteydessä tapahtuneesta Y:n poikaan kohdistuneesta pahoinpitelystä, hän oli menettänyt viimeistään rangaistuksen tuomitsemisen yhteydessä 16.1.1997 yksityiselämän suojan kyseisten tapahtumien osalta. X oli omalla menettelyllään myötävaikuttanut niiden tapahtumien kulkuun, jotka johtivat yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olleen henkilön erottamiseen virasta. Näissä olosuhteissa X:n nimen mainitseminen ohjelmassa on ollut hovioikeuden mielestä sallittua.

Rikoslain 27 luvun 3a §:n toinen virke sisältää poikkeussäännöksen, joka merkitsee lainkohdassa kuvatussa asemassa olevan tai toimivan henkilön yksityisyyden suojan rajoittamista. Tuo poikkeussäännös ei sanamuotonsa mukaan koske julkisuuden henkilön lähipiiriin kuuluvaa henkilöä. Korkein oikeus toteaa, että X ei työnsä tai muun toimintansa perusteella ole itse ollut sellaisessa asemassa, joka sovellettavaan lainkohtaan sisältyvän poikkeussäännöksen mukaan voisi rajoittaa yksityisyyden suojaa.Se seikka, että X on ollut merkittävässä julkisessa virassa toimineen Y:n naisystävä ja siten kuulunut hänen lähipiiriinsä, ei anna aihetta toisenlaiseen arvioon. Myöskään se seikka, että X on ollut mukana niissä tapahtumissa, jotka sittemmin johtivat Y:n erottamiseen mainitusta virasta, ei sellaisenaan ole oikeuttanut X:n nimen mainitsemiseen ohjelmassa. Y:n erottamiseen on johtanut hänen oma käytöksensä ja tuomio virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja vahingonteosta. Sitä vastoin X:n osuudella tapahtumissa ei ole ollut merkitystä eikä Y:n naisystävän henkilöllisyyden paljastaminen ole ollut tarpeen Y:n menettelyn arvioinnin kannalta. Myöskään X:n pahoinpitelystä saama sakkorangaistus ei ole laadultaan sellainen rikosoikeudellinen seuraamus, että se olisi oikeuttanut hänen nimensä mainitsemiseen julkisuudessa.

A on haastattelun kuluessa mainittuaan ensimmäisen kerran X:n nimen ja Y:n toivottua, että tämä jätettäisiin yksityishenkilönä ohjelmassa rauhaan, vielä uudelleen puhunut X:stä nimeltä mainiten. Tämä osoittaa, että ohjelmassa oli nimenomaisesti tarkoitettu tuoda X esiin. Jutun asiakirjoista ilmenee, että ohjelmaa suunniteltaessa tästä oli ohjelman tekijöiden kesken sovittukin.

Ennen kysymyksessä olevaa televisio-ohjelmaa X:stä oli jo joissakin tiedotusvälineissä kerrottu nimeltä mainiten Y:n naisystävänä. Tämä seikka ei kuitenkaan ole oikeuttanut myöhemmin loukkaamaan X:n yksityisyyden suojaa. Se, että yksityiselämää koskeva tieto on jossain tiedotusvälineessä tullut julkiseksi, ei vapauta muita tiedotusvälineitä noudattamasta yksityisyyden suojaa koskevia määräyksiä. On selvää, että toistuva julkisuus on omiaan lisäämään loukkauksesta aiheutuvaa vahinkoa ja kärsimystä.

Ohjelman tekijöillä ei ole ollut X:n lupaa hänen henkilöllisyytensä paljastamiseen ohjelmassa. Henkilökuvan luominen entisestä korkeasta virkamiehestä, jonka ohjelman tekijät ovat ilmoittaneet ohjelman tavoitteeksi, on sinänsä ollut hyväksyttävää. Se olisi kuitenkin voitu toteuttaa julkistamatta X:n henkilöllisyyttä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on 23.1.1997 Helsingissä ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen julkisesti levittänyt X:n yksityiselämästä tietoja ja vihjauksia, jotka ovat omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa ja kärsimystä.

Rikoslain muuttamisesta 9.6.2000 annetulla ja 1.10.2000 voimaan tulleella lailla (531/2000) tekoaikana voimassa ollut yksityiselämän loukkaamista koskeva rikoslain 27 luvun

3a §:n (908/1974) säännös on korvattu rikoslain 24 luvun 8 §:ään otetulla yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevalla rangaistussäännöksellä. Näiden rikosten tunnusmerkistöt ovat nyt sovellettavaksi tulevilta osin yhteneväiset ja niissä säädetyt rangaistusasteikot ovat samat. Näin ollen A:n tekoon on sovellettava tekoaikana voimassa ollutta lakia.

Vastaajat ovat velvolliset korvaamaan X:lle A:n menettelystä aiheutuneen vahingon.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että X:llä ei ole oikeutta tulojen ja eläkkeen pienenemisestä vaatimaansa vahingonkorvaukseen.

Vahingonkorvauksena henkisestä kärsimyksestä X on vaatinut 1 000 000 markkaa, mikä vastaa 168 187,92 euroa. Korkein oikeus toteaa, että nyt ei ole kysymys korvauksen tuomitsemisesta siitä mielipahasta, joka X:lle ehkä on aiheutunut Y:n haastattelun taustalla olleista tapahtumista ja niihin liittyvistä oikeudenkäynneistä. Vaatimuksen perusteena oleva yksityisyyden loukkaus on tapahtunut paljastamalla X:n henkilöllisyys edellä kuvatussa yhteydessä valtakunnallisessa televisiolähetyksessä siten, että hänen nimensä on mainittu kahdesti. Vaikka X:n nimi oli jo aikaisemmin mainittu eräissä muissa tiedotusvälineissä samoja Y:n erottamiseen johtaneita tapahtumia selostettaessa, todetuin tavoin on selvää, että tiedon toistamisesta on aiheutunut lisää kärsimystä. Nyt kysymyksessä olevasta loukkauksesta aiheutuneen haitan määrää arvioitaessa otetaan huomioon myös se, että ohjelmalla on ollut varsin suuri yleisö. Toisaalta haastattelussa on kokonaisuutena arvioiden ollut kysymys Y:n henkilökuvasta, eikä X:n nimen lyhyen mainitsemisen voida arvioida siirtäneen huomiota hänen henkilöönsä. Kaikki asiassa esiin tulleet seikat huomioon ottaen Korkein oikeus arvioi, että täysimääräinen kohtuullinen korvaus A:n menettelyn X:lle aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä on 8 000 euroa .

A ja B Oy ovat vaatineet mahdollisesti tuomittavan korvauksen sovittelemista. Korkein oikeus toteaa vahingon aiheutuneen siitä, että X:n nimi on oikeudettomasti mainittu kysymyksessä olevassa televisio-ohjelmassa. Siihen X ei ole millään tavoin ollut myötävaikuttamassa. Sillä seikalla, että hän on ollut osallisena niissä tapahtumissa, joista ohjelmassa on keskusteltu, ei ole yhteyttä A:n syyksi luetun rikoksen aiheuttaman henkisen kärsimyksen määrään. X ei ole omalla menettelyllään myötävaikuttanut hänelle aiheutuneen henkisen kärsimyksen syntymiseen. Muutakaan perustetta sovitella korvausta ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A tuomitaan rikoslain 27 luvun 3a §:n (908/1974) nojalla yksityiselämän loukkaamisesta (tekoaika 23.1.1997) 20:een 35 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 700 euroa.

A ja B Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 8 000 euroa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 23.1.1997 lukien. X:n korvausvaatimukset hylätään enemmälti.

Oikeudenkäyntiaineiston julkisuus

Jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto kaikissa oikeusasteissa lukuunottamatta sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittavaa selostetta määrätään oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla pidettäväksi salassa 10 vuotta Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta. Mainitun lain 2 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, ettei asianomistajan nimeä saa mainita julkisessa oikeudenkäyntiaineistossa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Pertti Välimäki. Esittelijä Markku Vuorela.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.