Naisten ja miesten välinen tasa-arvo - Syrjintä

Diaarinumero:	S99/1215
Esittelypäivä:	8.11.2000
Taltio:	88
Antopäivä:	19.1.2001

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain säännöksiä sovellettiin evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan kappalaisen valintaan.

L naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2 § 1 mom 1 kohta

A kertoi Hyvinkään seurakuntaa vastaan ajamassaan kanteessa, että seurakunta oli valinnut 29.5.1996 kirkkovaltuuston päätöksellä seurakunnan 1. kappalaisen virkaan X:n. Myös A oli hakenut virkaa. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin viran hakijoista 13.3.1996 antamassa lausunnossa A oli sijoitettu ensimmäiselle sijalle arvioitaessa hakijoiden kykyä ja taitoa kyseisessä virassa. X oli asetettu viidennelle eli viimeiselle sijalle. A oli pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausunnon siitä, oliko häntä virkaa täytettäessä syrjitty naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (tasa-arvolaissa) kielletyllä tavalla. Lausunnossaan 9.5.1997 tasa-arvovaltuutettu oli katsonut, että tasa-arvolaki soveltui tapaukseen, ja päätynyt siihen, että A:ta oli pidettävä virkaan ansioituneempana kuin X:ää. Tämän takia oli syntynyt lain tarkoittama syrjintäolettama.

Tasa-arvolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä siitä, ettei lakia sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan, oli A:n mukaan tulkittava siten, ettei se estänyt soveltamasta lakia papinvaaliin. Naisen vihkiminen papiksi ei ollut ollut lakia säädettäessä mahdollista. Tasa-arvolakia säädettäessä ei ollut haluttu puuttua naispappeuskysymykseen sinänsä. Kun kirkko oli sittemmin avannut pappisviran naisille, oli kirkon sisällä samalla hyväksytty, että tasa-arvolakia sovelletaan papinvaaliin.

A katsoi, että hän oli ollut, tuomiokapitulin ja tasa-arvovaltuutetun toteamin tavoin, ansioituneempi virkaan kuin X. Seurakunta ei ollut voinut osoittaa, että sen menettelyyn olisi ollut tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että sen menettely olisi johtunut muusta, hyväksyksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Näin ollen A vaati, että seurakunta velvoitetaan suorittamaan hänelle tasa-arvolaissa tarkoitettua hyvitystä.

Seurakunta kiisti kanteen. Se katsoi, ettei papinvaali kuulunut tasa-arvolain soveltamisalaan. Lakia säädettäessä naispappeus ei ollut ollut mahdollinen. Lain esitöissä oli todettu, että uskonnonharjoittaminen ja kysymys naispappeudesta jäivät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Lain säätämisen jälkeen naispappeus oli kirkossa hyväksytty. Tasa-arvolakiin ei kuitenkaan ollut tehty muutoksia. Pappeus oli siten säilynyt lain soveltamisalan ulkopuolella. Lainsäädäntö jätti uskonnonharjoittamiseen liittyvät kysymykset kirkon omiksi asioiksi. Papinvaali on uskonnonharjoittamiseen liittyvää toimintaa.

Seurakunta katsoi, että se oli tosiasiallisesti punninnut hakijoiden kykyjä ja ominaisuuksia tullen hyväksyttävin perustein siihen päätelmään, että X oli ennenkaikkea henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan soveltuvin tehtävään. Valinta oli suoritettu seurakunnan etua silmällä pitäen eikä A:ta ollut sukupuolen perusteella syrjitty.

Käräjäoikeus lausui, että tasa-arvolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lakia ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan. Lakia säädettäessä kirkko ei ollut hyväksynyt naispappeutta eikä tasa-arvolailla ollut haluttu ottaa kantaa tähän kirkon sisäiseksi asiaksi katsottuun kysymykseen. Hallituksen esityksessä tasa-arvolaiksi (HE 57/1985 vp. s. 12) oli todettu kyseisestä lain soveltamisalan rajoituksesta: "Lakia ei siten sovellettaisi kirkollisiin toimituksiin, kuten papiksi vihkimiseen. Esityksellä ei näin ollen puututtaisi naispappeuskysymykseen. Milloin uskonnollinen yhdyskunta on työnantajan asemassa, soveltuisivat lain säännökset työnantajan velvoitteista siihenkin."

Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden vuonna 1988. Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnössä 1/1986 oli todettu, että "erilaisissa valinnoissa ja ehdollepanoissa noudatetaan kirkkolain mukaisia menettelyjä ja virkaylennysperusteita. Ketään ehdokasta ei saa syrjiä hänen virkakäsityksensä tai sukupuolensa perusteella." Lisäksi mietinnöstä ilmeni, että kirkossa on yleisesti hyväksytty miehen ja naisen tasa-arvo.

Myös tasa-arvovaltuutettu oli katsonut, että tasa-arvolakia oli sovellettava tällaisessa tapauksessa. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, etteivät seurakunnan väitteet papin valinnan jäämisestä sanotun lain soveltamisalan ulkopuolelle saaneet tukea lainsäädännöstä sen enempää kuin kirkon omista opeistakaan. Käräjäoikeuden mukaan papinvaali ei ollut tasa-arvolain tarkoittamassa mielessä kirkon uskonnonharjoittamiseen liittyvää toimintaa, johon lakia ei ollut sovellettava.

Käräjäoikeus katsoi, että tasa-arvovaltuutetun ja tuomiokapitulin lausunnot osoittivat A:n olleen ansioituneempi tehtävään kuin X ja että tasa-arvolain mukainen syrjintäolettama oli syntynyt. Näin ollen oli ratkaistava, oliko A:n syrjäyttämiseen ollut tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy. Lähtökohtana oli hakijoiden henkilökohtainen sopivuus, jota oli ollut arvioitava mahdollisimman objektiivisin perustein. X:n valintaan johtaneita perusteita koskevan todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi, että perusteina oli ollut enemmän subjektiivisia mieltymyksiä kuin objektiivisia tekijöitä. Seurakunta ei ollut kumonnut olettamaa syrjinnästä.

Käräjäoikeus velvoitti seurakunnan suorittamaan A:lle hyvitystä 40 000 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Kalevi Nissinen, käräjätuomari Risto Kollin ja notaari Nina Salomonsson.

Seurakunta valitti hovioikeuteen. Mainitsemillaan lisäperusteluilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Iirola, Varpu Vihuri ja Juha Paimela. Esittelijä Åsa Holmström (mietintö).

Viskaali Holmström esitti mietinnössään hovioikeuden perusteluiksi muun ohessa, ettei tasa-arvolain voida katsoa soveltuvan kappalaisen vaaliin sillä perusteella, että naispappeus oli tasa-arvolain säätämisen jälkeen hyväksytty ja että kirkossa sovelletaan yleistä tasa-arvoperiaatetta. Mietinnössä ehdotettiin, että hovioikeus hylkäisi kanteen katsoen, ettei tasa-arvolakia voida soveltaa kappalaisen valintaan, kun otetaan huomioon kirkon erityisasema ja papinvirkaan kuuluvat hengelliset tehtävät.

Seurakunnalle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan seurakunta vaati kanteen hylkäämistä. A vastasi valitukseen.

Tasa-arvolain soveltaminen kappalaisen valintaan

Tasa-arvolain soveltamisala on yleinen. Lain 2 §:stä ilmenevät ainoat sen soveltamisalaa koskevat rajoitukset. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan lain säännöksiä ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan. Lain valmisteluaineistosta ilmenee, että tällä rajoituksella on tarkoitettu ottaa huomioon uskonnonvapaus ja evankelis-luterilaisen kirkon itsenäinen asema. Tasa-arvolailla ei ole tarkoitettu puuttua kirkon omiksi katsottaviin asioihin kuten naispappeuskysymykseen. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (57/1985 vp. s. 12) tämä on todettu lausumalla, ettei lakia sovellettaisi kirkollisiin toimituksiin, kuten papiksi vihkimiseen. Esityksen mukaan milloin uskonnollinen yhdyskunta on työnantajan asemassa, soveltuisivat lain säännökset työnantajan velvoitteista siihenkin.

Tasa-arvolain säätämisen jälkeen kirkko on avannut pappisviran naisille. Vuoden 1996 alusta on tullut kirkkolain ja -järjestyksen muutoksin voimaan papinvaalin uudistus, jonka mukaan seurakunnan kappalaisen valitsee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Jutussa ratkaistavana oleva kysymys, sovelletaanko tasa-arvolakia kappalaisen valintaan, ei ole ollut ennen näitä muutoksia mahdollinen. Siihen ei siten ole voitu ottaa erikseen kantaa tasa-arvolakia valmisteltaessa. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon lain valmisteluaineistosta ilmenevä tarkoitus sovittaa yhteen kaksi perusoikeutta, sukupuolten tasa-arvo ja uskonnonvapaus, sekä kirkon oikeus päättää sen omiksi katsottavista asioista.

Uskonnonvapaus on vapautta harjoittaa uskontoa. Siihen kuuluu seurakunnan oikeus valita vapaasti pappinsa. Kirkon on kuitenkin uskontoa harjoittaessaan noudatettava perustuslainsäädäntöä ja kunnioitettava sukupuolista tasa-arvoa. Sukupuolinen tasa-arvo on myös kirkon hyväksymä periaate. Tämän vuoksi puheena olevaa tasa-arvolain rajoitusta voidaan uskonnonvapautta loukkaamatta tulkita siten, ettei se tarkoita kappalaisen valintaa nykyisellä tavalla.

Seurakunta on kappalaista valitessaan työnantajan asemassa. Silti voidaan pitää tulkinnanvaraisena, kuuluuko kappalaisen valinta sellaisiin kirkollisiin toimituksiin, jotka hallituksen esityksessä on tarkoitettu rajata lain soveltamisalan ulkopuolelle. Tasa-arvolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista rajoitusta on tulkittava tavalla, joka parhaiten edistää sukupuolten tasa-arvoa erityisesti työelämässä. Tästä syystä lainkohdan ilmaisua "uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan" on tulkittava ahtaasti eikä laajentavasti. Näin ollen kappalaisen valintaa ei ole perusteltua katsoa kuuluvaksi uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kappalaisen valintaan on sovellettava tasa-arvolain säännöksiä.

Syrjintäolettaman kumoaminen

Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin nojalla työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan taikka tehtävään tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa, että hänen menettelyynsä on työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

A on ollut kappalaisen tehtävään lainkohdan tarkoittamalla tavalla ansioituneempi kuin valituksi tullut X. Näin ollen seurakunnan on osoitettava, että sen menettelyyn on työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Työn tai tehtävän laadusta johtuvilla syillä tarkoitetaan lainkohdassa seikkoja, jotka oikeuttavat sukupuolen perusteella tapahtuvan valinnan työhön tai tehtävään. Tällaisia seikkoja ei liity kappalaisen tehtävään. Kysymys on siten siitä, onko seurakunta osoittanut, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Seurakunta on vedonnut siihen, että X:n valintaan oli päädytty huolellisen ja asiallisen menettelyn perusteella. Kirkkovaltuusto oli järjestänyt hakijoille haastattelutilaisuuden laulu- ja puhenäytteineen. X oli osoittautunut sopivimmaksi tehtävään. Hän oli ollut ominaisuuksiensa ja ikänsä perusteella sopivin varsinkin tehtävän erityisalueille, nuorisotyöhön ja jumalanpalvelustoiminnan kehittämiseen. Seurakunnalla oli ollut hyvät kokemukset X:stä tämän aiemman viranhoidon perusteella.

Tuomiokapitulin hakijoista antamasta lausunnosta ilmenee, että A on ollut tehtävään huomattavasti X:ää ansioituneempi. Lausunnossa hakijoita on kirkkojärjestyksen 6 luvun 32a §:n mukaan arvioitu paitsi kyvyn ja taidon perusteella myös ottaen huomioon seurakunnan tarpeet. X on ollut seurakunnan palveluksessa entuudestaan. Tällä on ilmeisesti ollut vaikutusta seurakunnan menettelyyn, jossa haastattelun merkitys on korostunut. Kappalaisen vaalin uudistamisella on pyritty puuttumaan siihen, että seurakunnat usein valitsevat papin virkaan seurakunnalle jo tutun siellä toimivan papin. Valintamenettelyn asiallisuus ei myöskään sellaisenaan oikeuta ansioituneemman hakijan syrjäyttämiseen. Seurakunnan menettelyn vaikutukset ovat voineet olla syrjivät, vaikka sen vaikuttimet eivät sitä olisi olleet. On arvioitava myös seurakunnan valintansa perusteiksi ilmoittamien seikkojen sisältöä.

Papin valinnan luonteesta tosin johtuu, että seurakunnan valinnanvapaus on ollut korostunut. Haastatteluun perustuvat subjektiiviset mieltymykset ja vuosikymmenten takaiset kokemukset A:sta ovat kuitenkin valintaperusteina arveluttavia. A:n ikä ei sellaisenaan ole ollut hyväksyttävä syy asettaa hänet eri asemaan kuin X. Selvitys X:n sopivuudesta tehtävään ei osoita A:ta siihen sopimattomaksi. Mikään muukaan asiassa esille tullut seikka ei osoita A:ta sopimattomaksi tehtävään. Seurakunnan perusteita jättää A valitsematta on siten kokonaisuutena tarkastellen pidettävä riittämättöminä.

Kun seurakunta ei ole voinut osoittaa, että sen menettelyyn on työn tai tehtävän laadusta johtuva painava tai hyväksyttävä syy taikka että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta, seurakunta on velvollinen suorittamaan A:lle tasa-arvolain tarkoittamaa hyvitystä.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen ja oikeusneuvokset Per Lindholm, Kari Raulos, Gustaf Möller ja Pertti Välimäki. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.