Konkurssi - Takaisinsaanti konkurssipesään

Diaarinumero:	S99/186
Esittelypäivä:	27.1.2000
Taltio:	2772
Antopäivä:	4.12.2000

Yhtiön edustaja A oli nostanut yhtiön pankkitililtä rahavaroja. Hän luovutti varat B:lle, joka takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain säännösten nojalla velvoitettiin palauttamaan ne yhtiön konkurssipesään. Koska varojen katsottiin siirtyneen yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle vasta A:n luovutettua ne B:lle, yhtiön kanne A:n velvoittamiseksi mainitun lain nojalla palauttamaan ne konkurssipesään yhteisvastuullisesti B:n kanssa hylättiin. (Ään.)

Konkurssipesä on vaatinut A1:een ja A2:een kohdistamissaan kanteissa, että A1 velvoitetaan palauttamaan konkurssipesään 76 549,90 markkaa korkoineen ja A2 38 000 markkaa korkoineen.

Konkurssipesä on kertonut, että A1, joka oli ollut Oy Building Unit Ltd:n (yhtiö) toimitusjohtaja, oli 11.12.1995 nostanut yhtiön tililtä kahdella eri nostolla yhteensä 76549,90 markkaa. A2, joka oli ollut yhtiön hallituksen puheenjohtaja 21.6.1995 kaupparekisteriin merkittyyn eroon saakka, oli nostanut 6.11.1995 yhtiön tililtä 38 000 markkaa. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 21.12.1995 velkojan 6.9.1995 jättämästä hakemuksesta.

Konkurssipesä on katsonut, että A1 ja A2, jotka olivat olleet yhtiön läheisiä ja joilla oli ollut oikeus käyttää yhtiön pankkitiliä, olivat nostamalla varat lahjoittaneet yhtiön omaisuutta. Konkurssipesä on katsonut, että nostoja oli lähtökohtaisesti pidettävä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 8 §:ssä tarkoitettuna lahjana. Toissijaisesti, jos A1 ja A2 osoittaisivat heillä olleen saatavia yhtiöltä, konkurssipesä on vaatinut maksujen peräyttämistä mainitun lain 5 tai 10 §:n nojalla.

A1 ja A2 ovat kiistäneet kanteet ja väittäneet muun muassa, että he olivat nostamillaan varoilla maksaneet B:n saatavia tämän maksettua yhtiön menoja omilla varoillaan.

Tämän jälkeen konkurssipesä on nostanut kanteen myös B:tä vastaan ja vaatinut, että B velvoitetaan takaisinsaantilain 5, 6 ja 10 §:n nojalla palauttamaan konkurssipesään edellä mainitut määrät korkoineen yhteisvastuullisesti A1:n ja A2:n kanssa. Konkurssipesä on katsonut, että B oli tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää peräytymiseen oikeuttavista seikoista, minkä vuoksi konkurssipesällä oli oikeus takaisinsaantilain 20 §:n nojalla oikeus vaatia B:tä palauttamaan omaisuus konkurssipesään.

B on myöntänyt saaneensa A1:ltä ja A2:lta kanteessa mainitut summat. B on kuitenkin kiistänyt kanteen ja väittänyt, että kyse ei ollut lahjasta, koska hän oli maksanut yhtiön menoja kyseisellä määrällä ja oli luovuttanut A1:lle ja A2:lle kuitit maksusuorituksista.

Käräjäoikeus totesi, että A1 ja A2 olivat takaisinsaantilain 3 §:ssä tarkoitettuja yhtiön läheisiä. Yhtiö oli ollut A1:n ja A2:n suorittamien käteisnostojen aikaan ylivelkainen ja oli tullut niiden jälkeen maksukyvyttömäksi. A1:n ja A2:n oli katsottava tienneen yhtiön maksukyvyttömyydestä ja ylivelkaisuudesta. Yhtiön kirjanpitoon oli liitetty ainoastaan kanteissa mainitut kolme käteisnostotositetta. Sen sijaan kirjanpidossa ei ollut vastaajien esittämiä kuittijäljennöksiä väitetyistä B:n yhtiön puolesta suorittamista maksuista eikä menoja ollut myöskään merkitty velaksi yhtiön kirjanpitoon. Vastaajilla oli takaisinsaantilain 8 §:n nojalla todistustaakka siitä, että varojen nosto ei ollut lahjanluontoinen. Käräjäoikeus katsoi, etteivät vastaajat olleet esittäneet luotettavaa selvitystä siitä, että kanteessa mainittujen varojen nostoja vastaavat suoritukset olisivat tulleet yhtiön hyväksi. B:n oli pitänyt tietää peräytymiseen oikeuttavista seikoista ottaen huomioon, että hän oli toiminut yhtiön kaupallisena neuvonantajana. Vastaajat olivat toimineet yhteistuumin siten, että A1 ja A2 olivat yhtiön johdossa tilinkäyttöoikeuden haltijoina nostaneet kyseiset varat heti, kun yhtiön tilille oli tullut arvonlisäveron palautuksia, ja luovuttaneet ne edelleen B:lle. A1 ja A2 olivat edellä mainitulla toiminnallaan yhtiön edustajina mahdollistaneet B:n maksujen saannin ja olivat omalta osaltaan vastuussa konkurssipesälle yhtiön pankkitililtä nostamistaan varoista yhdessä B:n kanssa. Koska vastaajien yhtiöltä nostamia käteisvaroja oli pidettävä lahjoina, ne oli peräytettävä takaisinsaantilain nojalla.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti A1:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle 76 549,90 markkaa korkoineen sekä A2:n ja B:n yhteisvastuullisesti 38 000 markkaa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Huiskala.

A1 ja A2 valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että A2:n 6.11.1995 yhtiön tililtä suorittama nosto ja A1:n 11.12.1995 suorittamat nostot olivat aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden yhtiön ollessa ylivelkainen. A1 ja A2 olivat olleet yhtiön läheisiä ja he olivat kyseiset nostot suorittamalla saattaneet sanotut varat yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle. A1 ja A2, jotka olivat siirtäneet rahat B:lle, eivät olleet näyttäneet, että yhtiön ja B:n välillä olisi vallinnut sellainen suhde, että rahat olisivat tulleet yhtiön hyväksi. Sillä seikalla, oliko B ollut yhtiön läheinen tai olivatko A1 ja A2 toimineet hänen kanssaan yhteistuumin, ei ollut A1:n ja A2:n edellä kuvatun vastuun kannalta merkitystä. Kun B ei ollut valittanut käräjäoikeuden tuomiosta, hovioikeus ei tutkinut tästä esitettyjä väitteitä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liesivuori, Jousi ja Kyllästinen. Esittelijä Elisa Mäntysaari.

A1:lle ja A2:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A1 ja A2 vaativat kanteen hylkäämistä. Konkurssipesä vastasi valitukseen.

A1 ja A2 ovat alempien oikeuksien selostamalla tavalla pankissa nostaneet Oy Building Unit Ltd:n tililtä varoja. Käräjäoikeudessa on todettu riidattomaksi, että varat ovat päätyneet B:lle ja hänet on tältä osin lainvoiman saaneella tuomiolla velvoitettu palauttamaan ne konkurssipesään. Konkurssipesä on takaisinsaantilain säännösten nojalla vaatinut, että A1 ja A2 B:n ohella velvoitettaisiin palauttamaan varat sille. Kanteessa on katsottu, että A1 ja A2 olisivat nostamalla varat luovuttaneet yhtiön omaisuutta itselleen ja nostoja olisi ensisijaisesti arvioitava lahjoina.

Edellytys A1:n ja A2:n velvoittamiselle takaisinsaantilain nojalla palauttamaan nostamansa määrät on, että heidän ja yhtiön välillä on tehty mainitun lain 1 §:ssä tarkoitettu oikeustoimi, menettely, järjestely tai toimenpide, joka sanotun lain säännösten nojalla voidaan määrätä peräytymään. Lainkohdassa käsitettä oikeustoimi käytetään sanan laajassa merkityksessä. Menettelyllä, järjestelyllä ja muulla toimenpiteellä, joka on vaikutukseltaan oikeustoimeen rinnastettavissa, tarkoitetaan kaikenlaisia velallisen varallisuutta koskevia toimenpiteitä, joilla on samankaltaisia oikeusvaikutuksia kuin oikeustoimilla yleensä. Nosto yrityksen pankkitililtä saattaa synnyttää olettaman lainasta tai lahjasta, jollei nostolle pystytä näyttämään muuta syytä.

Tässä jutussa sekä A1 ja A2 että B ovat kuitenkin esittäneet, että rahavarat oli alunperin nostettu siirrettäväksi B:lle. He ovat alemmissa oikeuksissa lausuneet, että varojen siirto B:lle tarkoitti maksua hänen väitetyille saamisilleen yhtiöltä ja tapahtui hänen vaatimuksestaan. Siinäkin tapauksessa, että maksut B:lle olisivat lahjan luontoisia, mitä seikkaa A1 ja A2 valituslupahakemuksessaan luopuvat riitauttamasta, kysymyksessä oli kuitenkin heidän mielestään yhtiön ja B:n välinen oikeustoimi tai toimenpide.

A1:n ja A2:n väitettä, että he nostivat rahat yhtiön edustajina sen puolesta B:lle suoritettavan varojensiirron toimeenpanemiseksi, ja että ne olivat heidän hallussaan vain tässä tarkoituksessa, ei ole osoitettu vääräksi. Väitettä tukee se asiassa riidattomaksi katsottu seikka, että varat ovat siirtyneet B:lle. Ei ole edes väitetty, että varat sitä ennen olisivat sekoittuneet A1:n ja A2:n omiin varoihin. Koska varojen näissä olosuhteissa on katsottava olleen maksujen suorittamiseen saakka yhtiön hallussa ja ne olisivat kuuluneet yhtiön konkurssipesään, jos yhtiö olisi asetettu konkurssiin ennen kuin A1 ja A2 luovuttivat varat B:lle, varojen nostamista pankkitililtä ei ole pidettävä takaisinsaantilain 1 §:ssä tarkoitettuna oikeustoimena tai siihen vaikutuksiltaan rinnastettavana menettelynä, järjestelynä tai toimenpiteenä.

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan A1:tä ja A2:ta vastaan ajetun kanteen osalta. Oy Building Unit Ltd:n konkurssipesän kanne hylätään tältä osin. A1 ja A2 vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Vuori (eri mieltä), Krogerus, Bygglin ja Välimäki (eri mieltä). Esittelijä Jussi Heiskanen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Välimäki: Kysymys on siitä, ovatko A1 ja A2 nostaneet yhtiön tililtä varoja siinä tarkoituksessa, että he maksavat varoilla yhtiön puolesta yhtiön B:lle olevia velkoja tai - niin kuin he ovat Korkeimmassa oikeudessa esittäneet - antavat tälle yhtiön puolesta lahjan, vai siinä tarkoituksessa, että he ottavat varat itselleen yhtiön heille antamina lahjoina. Kysymyksen arvioinnin lähtökohtana ovat oikeustoimien osapuolten väitteet oikeustoimien tarkoituksesta. Asiassa on kuitenkin kysymys väitettyjen oikeustoimien osapuoliin nähden ulkopuolisten eli yhtiön velkojien asemasta. Tämän takia kun ratkaistaan, missä tarkoituksessa A1 ja A2 ovat rahoja nostaneet, tulee kiinnittää huomiota ensisijassa objektiivisiin seikkoihin.

Vastaajat eivät ole edes väittäneet, että yhtiön kirjanpitoon olisi kirjattu yhtiön olevan velkaa B:lle. Asiakirjoihin jätetty kuittiselvitys ei myöskään luotettavasti osoita, että B olisi suorittanut yhtiön puolesta yhtiön tavarantoimittajille olleita velkoja.

Velkojen maksamisen on väitetty tapahtuneen siten, että A1 ja A2 ovat ensin nostaneet rahat käteisenä yhtiön tililtä ja sitten suorittaneet maksun yhtiön puolesta edelleen käteisenä B:lle. Maksutapa on kirjanpitovelvollisten liikeyrityksien yleiseen käytäntöön nähden poikkeuksellinen. Vastaajat eivät ole myöskään edes väittäneet, että tällainen velan maksamistapa olisi ollut yhtiössä tavanomainen.

A2:n 6.11.1995 suorittaman 38 000 markan noston jälkeen yhtiön tilille on jäänyt 452,20 markkaa, ja A1:n 11.12.1995 tekemien 76 549,90 markan nostojen jälkeen yhtiön tilille on jäänyt 444,62 markkaa. Siten kumpikin käteisnosto on käytännössä merkinnyt tilin tyhjentämistä.

Kun mainittuja seikkoja ja olosuhteita arvioidaan kokonaisuutena, A1:n ja A2:n nyt täällä antama selitys siitä, että he nostivatkin rahat antaakseen ne yhtiön puolesta lahjana B:lle, ei ole uskottava. Katson, että A1 ja A2 ovat nostaneet rahat itselleen ja siirtäneet se sitten B:lle. Varojen nostaminen on tarkoittanut niiden lahjoittamista yhtiöltä A1:lle ja A2:lle. Tällä perusteella katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos Vuori: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.