Vahingonkorvaus - Syyttömästi pidätetyn korvaus

Diaarinumero:	R99/769
Esittelypäivä:	13.1.2000
Taltio:	343
Antopäivä:	8.3.2000

A, jota epäiltiin huumausainerikoksesta, oli kiinniotettuna ja pidätettynä 12.9.1997 kello 15.00 ja 13.9.1997 kello 15.20 välisen ajan. Hänet tuomittiin huumausainerikoksesta sakkorangaistukseen, josta vähennettiin vapaudenmenetystä vastaavat kaksi päiväsakkoa. Kun A:n pidättämiseen ei ollut selvitetty olleen laillisia edellytyksiä, A:lla oli oikeus saada vapauden menetyksen johdosta korvausta valtiolta.

L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 1_§_1_mom_4_kohta, 1_§_2_mom, 4_§_1_mom

A kertoi käräjäoikeudessa syyteasian yhteydessä, että hän oli ollut kiinniotettuna ja pidätettynä 12.9.1997 kello 15.00 ja 13.9.1997 kello 15.20 välisen ajan epäiltynä syytteessä tarkoitetusta huumausainerikoksesta, josta yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ollut odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta. Tämän vuoksi häntä ei olisi voitu todennäköisin syin epäiltynä pidättää. A:n pidättäminen oli myös ollut kohtuutonta. A vaati valtiolta korvauksena pidättämisen aiheuttamasta kärsimyksestä 1 250 ja kuluista 100 markkaa korkoineen.

Käräjäoikeus, jossa A oli myöntänyt syytteen oikeaksi, tuomitsi hänet huumausainerikoksesta sakkorangaistukseen. Samalla käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli hänen syykseen luettuun rikokseen todennäköisin syin epäiltynä otettu kiinni 12.9.1997 kello 15.00 ja pidätetty samana päivänä kello 17.00. A, joka oli päästetty vapaaksi 13.9.1997 kello 15.20, oli siten ollut vapautensa menettäneenä yhtä vuorokautta kauemmin.

Huomioon ottaen, että A:n syyksi luetun rikoksen tutkiminen oli muun ohessa vaatinut veri- ja virtsanäytteiden ottamista, käräjäoikeus katsoi, että hänet oli voitu pidättää mainittuun rikokseen todennäköisin syin epäiltynä. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi A:n esittämän korvausvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Andersson ja lautamiehet Eklund, Hindrén ja Westermark.

A valitti hovioikeuteen. Valtio vaati valituksen hylkäämistä, koska A oli monesti tuomittu huumausainerikoksista ja tutkinnallisista syistä oli ollut välttämätöntä pitää hänet eristettynä.

Hovioikeus lausui, että käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla A:n lyhytaikaista vapaudenmenetystä ei jälkikäteen arvioituna ollut pidettävä ilmeisen kohtuuttomana siitäkään huolimatta, että A:lle oli rangaistukseksi määrätty ainoastaan sakkoa. Näillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hyrkäs, Paimela ja Viitanen. Esittelijä Markku Laine.

Hovioikeudenneuvos Hyrkäs hyväksyi esittelijän, viskaali Laineen mietinnön: Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä on oikeus saada vapauden menetyksen johdosta valtiolta korvaus, jos hänen on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä, että tämän syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi voitu pidättää tai vangita. Mainitun säännöksen 4 kohdan mukaan sama koskee tilannetta, jossa pidättämiseen tai vangitsemiseen ei ole ollut laillisia edellytyksiä. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan muun muassa hyvitys kuluista ja kärsimyksestä.

Edellä mainittua lakia koskevan hallituksen esityksen (204/1988 s. 2 ja 5 - 6) mukaan lähtökohtana tulisi olla, että aiheettoman vapaudenmenetyksen katsotaan aina aiheuttavan kärsimystä. Epäillyllä voisi olla oikeus korvaukseen, vaikka tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty rangaistuslaji ja -asteikko sinänsä mahdollistaisi pidättämisen, jos pidättämistä on pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa mainituista syistä pidettävä kohtuuttomana, esimerkiksi kun syyksi luetusta rikoksesta yleisen rangaistuskäytännön mukaan voi seurata vain sakkorangaistus. Tällöin on kuitenkin lainkohdan mukaan oltava ilmeistä, että pidättäminen on ollut kohtuutonta. Pidättämisen edellytyksiä puheena olevissa tilanteissa arvioidaan hallituksen esityksen mukaan jälkikäteen tuomion perusteella, ei siis sen mukaan, minkälainen tilanne oli pidättämisen aikana.

Pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 3 momentin (entinen 2 momentti) mukaan ketään ei saa pidättää, jos se asian laadun taikka rikoksesta epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (14/1985 s. 50) mukaan pidättäminen voi olla kohtuutonta asian laadun vuoksi esimerkiksi, kun rikoksesta mitä ilmeisimmin on odotettavissa vain sakkorangaistus, vaikka rangaistusasteikon perusteella pidättäminen olisikin mahdollista.

A oli otettu huumausainerikoksesta epäiltynä kiinni 12.9.1997 kello 15.00 ja pidätetty samana päivänä kello 17.00. Hänen oli epäilty käyttäneen huumausaineita, minkä vuoksi häneltä oli 12.9.1997 otettu verinäyte ja häntä oli kuulusteltu 13.9.1997 kello 10.00 - 10.35. A oli vapautettu 13.9.1997 kello 15.20. Hän oli siten ollut vapautensa menettäneenä yhtä vuorokautta kauemmin.

A oli tuomittu huumausaineen käytöstä sakkorangaistukseen. Tuon syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi saanut pidättää. Epäillyn huumausainerikoksen selvittämiseen liittyvän verinäytteen ottaminen A:sta ja hänen kuulemisensa esitutkinnassa eivät olleet edellyttäneet hänen pitämistään pidätettynä yhtä vuorokautta kauemmin. Asiassa ei ollut vedottu siihen, että pidättäminen olisi ollut välttämätöntä muun laajemman rikollisen toiminnan selvittämiseksi. Pidätettäessä A:lla ei myöskään ollut ollut rikosrekisterimerkintöjä.

Näillä perusteilla A:n pidättämistä oli jälkikäteen arvosteltuna pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Tämän vuoksi A:lla oli oikeus saada valtion varoista korvausta aiheettomasta vapauden menetyksestä aiheutuneista kärsimyksestä ja kuluista. Kärsimyksestä tuomittavan korvauksen kohtuullisena määränä oli pidettävä 700 markkaa.

Esittelijä esitti valtion velvoittamista suorittamaan A:lle korvaukseksi vapauden menetyksestä johtuneesta kärsimyksestä 700 markkaa ja kuluista 100 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.3.1999 lukien.

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti vaatimuksensa valtion velvoittamisesta korvaamaan hänelle vapauden menetyksestä aiheutuneista kärsimyksestä 1 250 ja kuluista 100 markkaa korkoineen.

Valtio vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Valtio myönsi määrältään kärsimyksestä 500 ja kuluista 100 markkaa.

A on otettu huumausainerikoksesta epäiltynä kiinni 12.9.1997 kello 15.00 ja pidätetty samana päivänä kello 17.00. Hänestä on 12.9.1997 otettu veri- ja virtsanäytteet. Häntä on kuulusteltu 13.9.1997 kello 10.00 -10.35. Hänet on vapautettu samana päivänä kello 15.20. Hänet on tuomittu käräjäoikeudessa huumausainerikoksesta, josta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta, sakkorangaistukseen. Kysymys on siitä, onko hänellä oikeus saada valtiolta korvausta vapauden menetyksen johdosta.

Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä on oikeus saada vapauden menetyksestä korvaus, jos hänen on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä, että tämän syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi saanut pidättää. Mainitun säännöksen 4 kohdan mukaan sama koskee tilannetta, jossa pidättämiseen ei ole ollut laillisia edellytyksiä.

Pidättämisen edellytyksistä säädetään pakkokeinolain 1 luvun 3 §:ssä. Sen 1 momentin 2 kohdan mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin vuosi vankeutta (pidättämisen yleiset edellytykset) ja on olemassa vaara pakenemisesta, todisteiden hävittämisestä tai rikollisen toiminnan jatkamisesta (pidättämisen erityiset edellytykset). Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan rikoksesta epäilty on 24 tunnin kuluessa kiinniottamisesta joko pidätettävä tai päästettävä vapaaksi.

Valtio ei ole väittänytkään, että edellä mainitut pidättämisen erityiset edellytykset täyttyisivät. A:n pidättämiseen ei näin ollen ole selvitetty olleen laillisia edellytyksiä. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään sellaisia syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettuja asianhaaroja, joiden vuoksi korvauksen maksamista ei olisi pidettävä kohtuullisena. A:lla, jonka vapaudenmenetys on kestänyt yhtä vuorokautta kauemmin, on siten oikeus saada valtiolta hyvitys vapauden menetyksestä aiheutuneista kuluista ja kärsimyksestä, jonka kohtuullisena määränä pidetään 700 markkaa.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vapauden menetyksestä aiheutuneista kuluista 100 ja kärsimyksestä 700 markkaa eli yhteensä 800 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 3.3.1999 lukien.

Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Wirilander, Raulos, Tulokas ja Arponen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Välimäki. Esittelijä Markku Vuorela.