Ympäristövahinko - Vahingonkorvaus - Korvauksen sovittelu

Diaarinumero:	S98/625
Esittelypäivä:	11.5.1999
Taltio:	3464
Antopäivä:	13.12.1999

Hiekkapuhallustyöstä ympäristöön leviävä pöly oli ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 1 §:n tarkoittama häiriö, jonka aiheuttamista vahingoista työtä suorittava rakennusliike vastasi tuottamuksesta riippumatta. Kunnostustyön teettänyt rakennuksen haltija ei yksin urakkasopimuksen ja hallinnan perusteella ollut korvausvelvollinen rakennusliikkeen toiminnasta aiheutuneesta vahingosta.

Kysymys myös korvauksen sovittelusta. Ään.

A kertoi Rakennustoimisto Ernu Oy:tä ja Kouvolan - Valkealan Kansanterveystyön kuntayhtymää vastaan ajamiensa kanteiden perusteeksi, että hän oli yöpynyt 19. ja 20.9.1996 välisen yön eräässä hotellissa Kouvolassa jättäen autonsa hotellin asiakkaille osoitetulle parkkipaikalle. Aamulla 20.9.1996 hotellin vieressä sijaitsevassa rakennuksessa, jossa Kouvolan -Valkealan Kansanterveystyön kuntayhtymä harjoitti sairaalatoimintaa, Rakennustoimisto Ernu Oy oli aloittanut metallisten parvekekaiteiden puhdistamisen kuivahiekkapuhallusmenetelmällä. Työkohteen puutteellisen suojauksen vuoksi hiekkapölyä oli levinnyt hotellin parkkipaikalle ja myös A:n henkilöautolle. a oli tämän jälkeen käyttänyt autoa normaalisti 25.9.1996 asti, jolloin hän oli hakeutunut lääkäriin muutamaa päivää aikaisemmin alkaneiden silmäoireiden vuoksi. Hänen molemmat silmänsä oli todettu ärtyneiksi ja lisäksi toisessa silmässä tulehtunut luomirakkula, joka oli todennäköisesti syntynyt pölyn tukittua rauhastiehyeet. A oli pesettänyt autonsa 25.9.1996. Myöhemmin hän oli puhdistuttanut myös auton ilmanvaihtokanavat. A oli kärsinyt kurkkukivuista 23.9.1996 alkaen ja hän oli ollut 30.9.1996 - 2.10.1996 sairaalahoidossa äkillisen kurkunkannentulehduksen vuoksi. Tulehduksen aiheuttama kipu oli vaikeuttanut hengittämistä ja aiheuttanut hänelle tukehtumisen tuntemuksen. Sairaalassa hänelle oli annettu hoitona muun muassa suonensisäistä kipulääkitystä. Sairaus oli aiheuttanut myös ansionmenetystä itsenäisenä yrittäjänä toimivalle A:lle.

A:n mukaan hiekkapuhallustyössä oli toimittu huolimattomasti. Hänen mukaansa rakennusliikkeen ja rakennuksen haltijan huolellisuusvelvollisuus perustui kuitenkin hiekkapuhallustyön erityisen luonteen vuoksi ankaraan vastuuseen tai ainakin korostuneeseen huolellisuusvelvoitteeseen. A esitti myös, että tapaukseen tulee soveltaa ympäristövahinkolakia.

Näillä perusteilla A vaati, että rakennusliike ja Kouvolan - Valkealan Kansanterveystyön kuntayhtymä rakennuksen haltijana velvoitetaan suorittamaan hänelle yhteisvastuullisesti ansionmenetyksestä 8 004 markkaa, auton puhdistamisesta aiheutuneet kustannukset 2 502,80 markkaa, sijaisauton vuokrakustannukset 100 markkaa, lääkäri- ja lääkekuluista 1 258,34 markkaa sekä kivusta ja särystä 35 000 markkaa korkoineen.

Rakennusliike kiisti kanteen. Hiekkapuhalluksessa oli noudatettu normaaleja työmenetelmiä ja kohde oli suojattu asianmukaisesti. A:lle oli myös välittömästi aamulla 20.9.1996 tarjottu mahdollisuutta pesettää autonsa rakennusliikkeen kustannuksella. A oli kuitenkin kieltäytynyt tarjouksesta. Auton pölyyntymisen ja A:n sairastumisen välillä ei ollut syy-yhteyttä, vaan se on ollut ennalta-arvaamatonta. Käyttämällä puhdistamatonta autoa A oli lisäksi itse aiheuttanut sairastumisensa, eikä hänellä siksi ollut oikeutta korvaukseen.

Rakennusliikkeen mukaan sen korvausvelvollisuus saattoi perustua vain huolimattomaan menettelyyn, eikä ankaraan vastuuseen. Hiekkapuhallustyöstä aiheutuva vähäinen pölyhaitta ei ollut ympäristövahinkolain tarkoittama häiriö.

Kuntayhtymä kiisti kanteen. Tehty työ ei ollut ankaran vastuun tai korostetun huolellisuusvelvollisuuden piiriin kuuluvaa työtä. Kuntayhtymän puolella ei ollut myöskään tuottamusta. Työn suorittamisen osalta kuntayhtymä viittasi rakennusliikkeen vastaukseen.

Tapausta ei tullut arvioida ympäristövahinkolain mukaisena tapahtumana. Rakennuksen haltijalle ei kuitenkaan voinut syntyä korvausvastuuta sanotun lain perusteella, koska toiminta, josta vahingon väitetään aiheutuneen, ei ollut tyypillistä sairaalatoimintaa rakennuksessa harjoittavalle kuntayhtymälle.

Käräjäoikeus katsoi, että hiekkapuhallustyötä voidaan pitää ympäristövahinkolain tarkoittamana toimintana, jonka seurauksena parkkipaikalla olleille autoille ja erityisesti A:n autolle oli aiheutunut vahinkoa. Siten rakennusliike oli ympäristövahinkolain 7 §:n mukaisessa tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa vahingoista. Käräjäoikeus piti ympäristövahinkolain 3 §:n normaalia lievemmän syy-yhteysvaatimuksen perusteella riittävällä todennäköisyydellä selvitettynä, että A:n vahingot olivat johtuneet suoritetusta hiekkapuhallustyöstä. Käräjäoikeus katsoi jääneen selvittämättä, että A:n auton pesemisellä olisi voitu välttää vahinkojen syntyminen.

Kuntayhtymän vastuusta käräjäoikeus totesi, että pelkästään asema työn tilaajana ei saa aikaan ympäristövahinkolain mukaista vastuuta, kun rakennuksen haltijalla ei ole ollut tehtyyn työhön muuta toiminnallista suhdetta tai liityntää. Kun asiassa ei ollut esitetty selvitystä kuntayhtymän tuottamuksesta, käräjäoikeus katsoi, että kuntayhtymä ei vastannut vahingoista.

Käräjäoikeus velvoitti rakennusliikkeen maksamaan A:lle auton puhdistamisesta sekä sairastumisesta aiheutuneet välittömät kulut myönnetyn määräisinä. Kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä käräjäoikeus arvioi 7 000 markkaa hyläten vaatimuksen enemmälti. Vaatimuksen ansionmenetyksestä käräjäoikeus hylkäsi kokonaisuudessaan, koska A ei ollut osoittanut kärsineensä ansionmenetystä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Rajala.

A ja rakennusliike valittivat tuomiosta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut sovellettavan lain ja rakennuksen haltijan vastuun osalta. Hovioikeus totesi, että A:n sairastuminen oli esitetyn selvityksen mukaan syy-yhteydessä tehtyyn hiekkapuhallustyöhön. A:n myötävaikutuksen osalta hovioikeus totesi, että A oli riidattomasti havainnut autonsa pölyyntyneen. Lähtemällä ajamaan autolla, jatkamalla sen käyttöä silmä- ja kurkkuoireiden alettua sekä työskentelemällä vielä sairastuttuaan A oli myötävaikuttanut hänelle aiheutuneiden vahinkojen syntymiseen. Hovioikeus katsoi, ettei A:lla oman myötävaikuttavan menettelynsä perusteella ollut oikeutta korvauksiin. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin A:n kanne oli hyväksytty ja hylkäsi A:n kanteen kokonaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen (eri mieltä), Mikkola (eri mieltä) ja Almgren, joka myös esitteli asian.

Hovioikeudenneuvos Mikkola lausui: Sovellettavan lain, kuntayhtymän vastuun sekä vahingon laadun ja määrän osalta olen hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. Sen sijaan arvioin hovioikeuden tuomiossa selostetun A:n oman myötävaikuttavan menettelyn vaikuttaneen hänelle aiheutuneiden vahinkojen syntymiseen niin, että A:lla on oikeus saada Ernu Oy:ltä vahingonkorvausta puolet käräjäoikeuden tuomitsemista määristä.

Hovioikeudenneuvos Pöntinen: Kyseessä olevassa työmenetelmässä on maaperää olevia aineksia käytetty siten, että niitä on levinnyt pienehkölle alueelle ympäristöön. Menettely ei ole pilannut vettä tai maaperää ja vain ohimenevästi se on pilannut ilmaa. Autoille siitä on aiheutunut vähäistä haittaa pölyyntymisen muodossa, joka on rinnastettavissa pölylle altistumiseen erilaisissa liikenneolosuhteissa. Katson, ettei ympäristövahinkolakia ole siten sovellettava pölyyntymisen mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa. Asia on näin ollen ratkaistava vahingonkorvauslain mukaisesti.

Asiassa on riidatonta, että A:n auton pinta on pölyyntynyt hiekkapuhalluksen johdosta. Selvittämättä sen sijaan on jäänyt pölyn määrä maalipinnalla, sen mahdollinen tunkeutuminen moottoritilaan, sen mahdollisuus imeytyä autoa käynnistettäessä tai sitä ajettaessa auton ilmanvaihdon kautta tai muulla tavoin auton sisätiloihin. Auton sisätiloista löydetyn pölyn kaltaisen aineen ei ole selvitetty olleen peräisin hiekkapuhalluksesta. A, jolla on kantajana ollut velvollisuus esittää näyttöä näistä seikoista, ei ole sitä tehnyt. Hän ei myöskään ole selvittänyt, jättämällä tutkimatta pölyn mahdollisen virtauksen auton sisätiloihin, syy-yhteyttä sairastamisensa ja mainitun auton pölyyntymisen välillä.

Näin ollen hylkään kanteen ja kumoan käräjäoikeuden päätöksen muilta paitsi todistajanpalkkioiden ja kuntayhtymän osalta.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan A:lle tuomitun vahingonkorvauksen määrän osalta, katson, ettei A:lla ole oikeutta korvaukseen oman myötävaikutuksensa johdosta.

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja vastaajat velvoitetaan maksamaan hänelle käräjäoikeuden tuomion mukaiset korvaukset siten muutettuina, että korvaus kivusta ja särystä korotetaan 35 000 markkaan sekä korvaukseksi ansionmenetyksestä määrätään 8 004 markkaa.

Molemmat vastaajat vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (ympäristövahinkolaki) 1 §:n mukaan ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka ympäristössä on aiheutunut veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta taikka muusta vastaavasta häiriöstä. Lain soveltamisen edellytyksiä ei ole kytketty vahingon aiheuttaneen toiminnan laatuun. Toiminnan ei siten tarvitse olla vaarallista tai pitkäkestoista taikka liittyä elinkeinotoimintaan. Asiassa on riidatonta, että A:n auton pölyyntyminen on johtunut pysäköintipaikan välittömässä läheisyydessä tehdystä hiekkapuhallustyöstä. Vaikka hiekkapuhallustyön aiheuttama ilman hiukkaspitoisuuden kasvaminen on ollut vain väliaikaista, se on kuitenkin lain 1 §:n 1 momentin tarkoittama häiriö. Korvausvelvollisuus pölyn aiheuttamista vahingoista ratkaistaan siten ympäristövahinkolain perusteella.

Ympäristövahinkolain 7 §:n mukaan korvausvelvollisuus on tuottamuksesta riippumatonta. Lainkohdan mukaan korvausvelvollisia ovat vahinkoa aiheuttaneen toiminnan harjoittaja ja siihen rinnastettava taho. Lainvalmistelussa on rinnastamisen osalta todettu, että se tulee kysymykseen tilanteissa, joissa ympäristövahinkoa aiheuttavaa toimintaa harjoitetaan toisen lukuun siten, että tuo toinen tosiasiallisesti, vaikkakaan ei muodollisesti, on laissa tarkoitetun toiminnan harjoittaja. Rinnastamista arvioitaessa olisi otettava huomioon rinnastettavan määräysvalta, taloudelliset suhteet toiminnan harjoittajaan, mihin sisältyy myös toiminnan harjoittamispaikan omistus, ja hänen toiminnasta tavoittelemansa taloudellinen etu (HE 165/1992 vp. s. 26). Vahinkoa aiheuttanut hiekkapuhallustyö on tehty kunnostettaessa rakennusta, jossa kuntayhtymä harjoittaa sairaalatoimintaa. Hiekkapuhalluspölyn leviäminen ympäristöön ei ole liittynyt sairaalatoimintaan, vaan Rakennustoimisto Ernu Oy:n liiketoimintana harjoittamaan rakennuksen kunnostamiseen. Asiassa ei ole väitetty, että kuntayhtymän ja rakennusliikkeen välillä olisi muu kuin normaali urakkasopimus, tai että rakennusliike olisi epäitsenäinen suhteessa kuntayhtymään. Kuntayhtymää ei tässä tapauksessa voida pitää ympäristövahinkolain 7 §:n tarkoittamana toiminnan harjoittajana tai sellaiseen rinnastettavana. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että rakennuksen haltija olisi tuottamuksellisesti aiheuttanut vahingot tai että se jollain muulla perusteella vastaisi niistä. Kuntayhtymä rakennuksen haltijana ei siten ole korvausvelvollinen hiekkapuhallustyöstä levinneen pölyn aiheuttamista vahingoista.

Ympäristövahinkolain 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan ympäristövahinkolain nojalla, jos voidaan osoittaa, että lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin. Asiassa on riidatonta, että A:n autolle on 20.9.1996 ilman välityksellä kulkeutunut pölyä Rakennustoimisto Ernu Oy:n työkohteesta. Kiistanalaiseksi sen sijaan on jäänyt pölyn tarkempi määrä auton pinnalla, pölyn kulkeutuminen auton sisätiloihin sekä pölyn ja sairastumisen välinen yhteys. Oikeudenkäynnissä esitetyissä lääkärintodistuksissa on sairastumisen välittömäksi syyksi nimetty hiekkapöly. Oikeudenkäynnissä on esitetty selvitystä myös hiekkapuhalluspölyn hengittämisen haitallisuudesta. A:n sairastumisen syyksi ei hiekkapölyn rinnalle ole esitetty varteenotettavia vaihtoehtoja. Kun otetaan huomioon hiekkapuhalluspölyn haitallisuudesta esitetty selvitys ja kun vaihtoehtoisia syitä ei ole ilmennyt voidaan syntyneiden vahinkojen ja Rakennustoimisto Ernu Oy:n toiminnan syy-yhteyttä pitää todennäköisenä.

Ympäristövahinkolaissa ei ole säännelty vahingonkärsijän myötävaikutusta perusteena korvausvelvollisuuden sovittelemiselle tai siitä vapautumiselle. Lain 2 §:n mukaan ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, jollei ympäristövahinkolaista muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, jos vahingon kärsinyt on myötävaikuttanut vahinkoon. Vahingonkorvauslain mukainen vastuu perustuu tuottamukseen. Tällöin vahingonkorvauksen sovittelu vahingonkärsijän myötävaikutuksen perusteella sisältää ajatuksen korvausvastuun tasaamisesta vahingon tuottamuksellisesti aiheuttaneiden kesken.

Kun korvausvelvollisuus perustuu ankaraan vastuuseen, ei myötävaikutuksen huomioon ottaminen voi perustua edellä mainituin tavoin aiheuttajien tuottamusvertailuun. Ankaran vastuun yhteydessä on toisinaan asetettu rajoituksia vahingonkärsijän myötävaikutukselle vapautumis- tai sovitteluperusteena. Esimerkiksi ankaran vastuun periaatteelle perustuvassa ydinvastuulaissa sen 14 §:n 2 momentin säännöksessä edellytetään vahinkoa kärsineen osalta törkeää tuottamusta ennen kuin sovittelu on mahdollista. Toisaalta myötävaikutukselle voidaan ajatella annettavan ankaran vastuun kohdalla normaalia suurempi painoarvo. Koska vastuu on tuottamuksesta riippumatonta saattaa vahingonkärsijä itse olla ainoa vahinkoseuraamuksen syntymiseen tuottamuksellisesti vaikuttanut.

Ympäristövahinkolain 2 §:n lakiviittauksen mukaan vahingon kärsijän myötävaikutus ympäristövahingossa on arvioitava vahingonkorvauslain perusteella. Tällöin tulevat sovellettavaksi myös yleiset vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet. Vahingon kärsijän menettelyn tuottamuksellisuutta arvioitaessa on vertailukohdaksi otettava sellainen huolellisuus, jota hänen asemassaan olevalta henkilöltä voidaan normaalisti edellyttää vahinkojen tai vahingonvaaran välttämiseksi.

Tuottamusperusteinen vahingonkorvausvastuu ei ulotu ennalta arvaamattomiin vahinkoihin. Sen sijaan ympäristövahinkolain mukainen ankara korvausvastuu ulottuu myös epätavallisiin ja etukäteen arvioiden epätodennäköisiin vahinkoihin. Kun myötävaikutuksen arviointi tapahtuu tuottamusvastuun mukaisesti saattaa tämä johtaa siihen, että vahinkojen ennalta arvaamattomuus rajoittaa myötävaikutuksen huomioimista, mutta ei poista toiminnan harjoittajan ankaraa vastuuta.

Rakennustoimisto Ernu Oy on vastatessaan kanteeseen vedonnut siihen, että A:n sairastuminen on ollut täysin ennalta arvaamatonta ja yllättävää. Oikeudenkäynnissä ei ole väitetty, että hiekkapuhalluksesta pölyyntyneellä autolla ajamiseen liittyvistä terveysriskeistä olisi ollut puhetta A:n ja työtä suorittaneiden henkilöiden välillä. A:n ei ole väitetty muutoinkaan olevan erityisesti perillä mainituista vaaroista. Vaikka oikeudenkäynnissä onkin esitetty selvitystä, jonka mukaan erityisesti kuivahiekkapuhalluksesta aiheutuvan pölyn hengittämiseen liittyy ilmeinen sairastumisvaara, tällaisten riskien ei voida katsoa olevan yleisesti tiedossa. A:lle silmäoireet ja erityisesti 30.9.1996 todettu äkillinen kurkunkannentulehdus on ollut hänen kannaltaan ennalta arvaamaton seuraus pölyyntyneen auton käyttämisestä. Tästä syystä Rakennustoimisto Ernu Oy:n maksettavaksi henkilövahinkojen osalta tulevaa korvausta ei ole syytä sovitella A:n myötävaikutuksen perusteella.

A:lle auton puhdistamisesta aiheutuneiden kulujen osalta tilannetta on arvioitava toisin. Hovioikeuden tuomiossa todetuin tavoin auton käyttäminen ilman mitään välittömiä puhdistustoimia on merkittävästi lisännyt hiekkapölyn määrää auton tuuletusjärjestelmässä. Samoin asiassa on selvitetty, että A:lla olisi ollut mahdollisuus pesettää auto lähellä pölyyntymispaikkaa. Tämän mahdollisuuden kannalta ei merkitystä voida antaa sille, onko A:n tietoon tullut mahdollisuus auton maksuttomasta pesettämisestä. Konepellillä olleen pölyn kulkeutuminen ajon aikana konepellin takareunassa olleen ritilän kautta tuuletuslaitteistoon on ollut ennalta arvattavaa. Vaikka A:n tiedossa ei edellä todetuin tavoin ole ollut hiekkapuhalluspölyyn liittyvä erityinen sairastumisriski, on kuitenkin ollut ennalta arvattavaa, että suuri määrä hiekkapölyä tuuletuslaitteistossa saattaa aiheuttaa haittaa auton käytölle ainakin sisätilojen pölyyntymisenä ja muuna epämukavuutena. A on korkeimmassa oikeudessa vaatinut auton puhdistuksesta ja sijaisauton vuokraamisesta aiheutuneet välittömät kulut sen määräisinä kuin Rakennustoimisto Ernu Oy on ne käräjäoikeudessa myöntänyt. A:n myötävaikutuksen huomioon ottaen Ernu Oy:n on korvattava puolet näistä vahingoista.

A on vaatinut korvausta myös ansionmenetyksestä. Hänen yksin omistamansa osakeyhtiö on maksanut hänelle normaalia palkkaa sairausajalta. A:lle hänen työpanoksensa vähentymisestä välillisesti aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen edellyttäisi, että häneltä tai hänen yritykseltään olisi jäänyt tuloa saamatta esimerkiksi siksi, että hän on voinut sairastumisen vuoksi ottaa vähemmän työtehtäviä hoidettavakseen. Tällaista selvitystä ei ole esitetty, joten ansionmenetys on siten jäänyt näyttämättä.

Käräjäoikeuden esittämillä perusteilla kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä arvioidaan 7 000 markkaa.

A:n vaatimukset kuntayhtymää vastaan hylätään kokonaisuudessaan.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta siltä osin kuin A:n kanne Kouvolan - Valkealan Kansanterveystyön kuntayhtymän osalta on hylätty ja A on velvoitettu korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Hovioikeuden tuomio kumotaan Rakennustoimisto Ernu Oy:tä vastaan ajetun kanteen osalta.

Rakennustoimisto Ernu Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena käräjäoikeuden kivusta ja särystä tuomitsemat 7 000 markkaa ja lääkärin- ja lääkekuluista tuomitsemat 1 258,34 markkaa sekä lisäksi puolet A:n autolle aiheutuneista vahingoista 1 117,90 markkaa ja puolet sijaisauton vuokraamisesta aiheutuneista kuluista 50 markkaa eli yhteensä 9 426 markkaa 24 penniä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 4.2.1997 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Tulokas (eri mieltä), Vuori (eri mieltä) ja Arponen (eri mieltä). Esittelijä Kumpula.

Oikeusneuvos Arponen: Erimielisyys koskee A:lle aiheutuneiden esinevahinkojen sovittelemista hänen myötävaikuttavan tuottamuksensa perusteella.

Auton puhdistaminen tuuletuslaitteistoon kulkeutuneesta pölystä on ollut välttämätöntä hiekkapuhalluspölyyn liittyvän erityisen sairastumisriskin takia. Siten myös auton puhdistus ja sijaisauton vuokraaminen on johtunut sellaisesta seikasta, joka ei ole ollut A:n ennalta arvattavissa. Tästä syystä en sovittele Rakennustoimisto Ernu Oy:n maksettavaksi tulevaa korvausta A:n myötävaikutuksen perusteella myöskään esinevahinkojen osalta.

Velvoitan Rakennustoimisto Ernu Oy:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena autolle aiheutuneista vahingoista 2 235,80 ja sijaisauton vuokraamisesta 100 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 4.2.1997 lukien.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Vuori: Vahingonkorvauksen sovittelemisen osalta lausun seuraavan.

Vahingonkorvauksen sovitteleminen edellyttää vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, että vahingon kärsinyt on myötävaikuttanut hänelle aiheutuneeseen vahinkoon. A:n auton päällä olleen hiekkapuhalluspölyn määrä on jäänyt epäselväksi. Auton puhdistamisen tarpeellisuuden voidaan katsoa käyneen A:lle ilmeiseksi vasta sen jälkeen, kun tämän normaalista maantiepölystä poikkeavan pölyn aiheuttamat haitat ovat tulleet esiin. A on puhdistuttanut autonsa ja sen tuuletusjärjestelmän 25.9.1996 eli samana päivänä kun hän oli hakeutunut silmäoireiden vuoksi silmälääkärin vastaanotolle. A ei ole laiminlyönyt menetellä sellaisella tavalla, jota huolellisesti toimivalta henkilöltä voidaan vahinkojen välttämiseksi edellyttää. Korvausvelvollisuutta ei siten voida sovitella myötävaikutuksen perusteella.

Näillä perustein olen lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin oikeusneuvos Arponen.

Oikeusneuvos Tulokas: Syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.