Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:1999:41

Vahingonkorvaus - Vahingon aiheuttajan korvausvastuu - Korvausten sovittelu

Diaarinumero:R97/977
Esittelypäivä:13.10.1998
Taltio:761
Antopäivä:18.3.1999

A oli tahallaan kaatanut B:n maahan niin, että tämän nilkasta oli murtunut luu. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, etteivät pahoinpitelystä rangaistukseen tuomitun A:n tahallisuuden aste ja opiskelusta johtuva huono taloudellinen tila sekä B:n vahingoistaan vakuutusyhtiöltä ja valtiokonttorilta saamat korvaukset olleet sellaisia vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden johdosta A:n B:lle maksettavia korvauksia olisi tullut sovitella.

VahL 2 luku 1 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lappeenrannan käräjäoikeuden tuomio 17.12.1996

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä, johon asianomistaja B yhtyi, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 30.4.1996 Lappeenrannassa tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa kaatamalla tämän maahan. Pahoinpitelystä B:lle oli aiheutunut oikean nilkan molemminpuolinen kehräsluunmurtuma, joka oli operoitu levyillä ja ruuveilla.

Käräjäoikeus, joka tuomitsi A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen, lausui korvausvelvollisuuden osalta seuraavaa:

B:lle oli aiheutunut nilkan murtumasta huomattavassa määrin kipua ja särkyä. Vamma oli vaikeusasteeltaan lievää vaikeampi. B:lle jäi nilkan sivuille kaksi pitkähköä arpea, jotka olivat näkyviä ja rumentavia. Huomioon ottaen arpien sijainnit ne eivät kuitenkaan olleet huomiotaherättäviä. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä 7 000 ja pysyvästä kosmeettisesta haitasta 5 000 markkaa.

Korvausten sovitteluvaatimuksen osalta käräjäoikeus lausui, että B oli saanut vamman A:n kaataessa hänet maahan. Kyseisen kaltainen nilkkavamma ei ollut A:n teko huomioon ottaen ennalta-arvaamaton ja yllättävä seuraus. B:n ei ollut näytetty omalla toiminnallaan myötävaikuttaneen vahinkoihin. A oli aiheuttanut vahingot tahallisella teolla. Tämän vuoksi korvauksia ei soviteltu pelkästään sillä perusteella, että A oli tällä hetkellä opiskelija ja että korvausvelvollisuus muodostuisi hänen taloudellisen asemansa huomioon ottaen kohtuuttomaksi. Korvauksia kivusta ja särystä sekä kosmeettisesta haitasta tuomitessaan käräjäoikeus kuitenkin otti huomioon sen, että A:n käyttämä väkivalta ei ollut ollut kovinkaan voimakas mutta että siitä oli aiheutunut varsin kivulias ja pitkää operatiivista hoitoa vaatinut vamma.

Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvaukseksi lääkärinpalkkioista, lääkekuluista ja matkakuluista lääkäriin 3 528,45 markkaa, vaatteiden pesusta ja rikkoutumisesta 320 markkaa, kivusta ja särystä 7 000 markkaa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 5 000 markkaa ja työansion menetyksestä 15 276,04 markkaa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 30.4.1996 alkaen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Korhola sekä lautamiehet Kemppi, Marttinen ja Montonen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 26.8.1997

A ja B valittivat hovioikeuteen. B vaati korvausten korottamista käräjäoikeudessa vaatimansa mukaisesti kivun ja säryn osalta 30 000 markaksi ja kosmeettisen haitan osalta 15 000 markaksi. A vaati, paitsi syytteen hylkäämistä, että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta tai että korvauksia B:n myötävaikutuksen ja A:n heikon taloudellisen tilanteen vuoksi ainakin kohtuullistetaan yhteen kuudesosaan hänen myöntämistään määristä.

Hovioikeus lausui, että A oli tahallaan painiotteella kaatanut B:n niin, että tämän nilkasta oli murtunut luu. A:n oli kaataessaan yllättäen tällaiseen otteeseen tottumattoman B:n pitänyt varoa sitä, että B varsin todennäköisesti saattoi loukkaantua kaatamisessa. Nilkan vammautuminen oli siten luettava A:n syyksi tahallaan pahoinpitelyllä aiheutetuksi.

Asiakirjoista ilmeni, että B sai vahingoistaan korvauksen vakuutusyhtiöltä. A oli puolestaan varaton eikä mahdollinen vastuuvakuutus korvannut tahallisesti aiheutettuja vahinkoja. Tämän vuoksi ja huomioon ottaen A:n tarkoitus olla aiheuttamatta vammaa B:lle, hovioikeus, korottaen korvauksen kivusta ja särystä 10 000 markaksi, sovitteli vahingonkorvaukset puoleen ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle lääkärinpalkkioista, lääkkeistä ja matkoista lääkäriin 1 764,23 markkaa, vaatteiden pesusta, ratkotuista housuista ja leikatuista sukista 160 markkaa, kivusta ja särystä 5 000 markkaa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 2 500 markkaa ja ansionmenetyksestä 7 638 markkaa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hoppu, Kurri ja Häkämies (eri mieltä). Esittelijä Tomi Vistilä.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Häkämies katsoi selvitetyksi, että jompikumpi A:ta vastaan tulleista miehistä oli potkaissut kadulla ollutta mehupulloa, joka oli osunut A:ta päähän. B oli kiistänyt olleensa potkaisija eikä A:n päinvastainen kertomus yksin osoittanut, että B:n kertomus olisi ollut väärä. Mehupullon osuttua A:han tämä oli käynyt käsiksi B:hen ja kaatanut B:n. Näin menetellessään hän oli tahallaan pahoinpidellyt B:tä, joka teko oli väkivallan laatu huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Kaatumisen seurauksena B:n nilkka oli murtunut. Tätä ei ollut luettava A:n syyksi tahallisena, mutta A:n olisi pitänyt varoa, että kaatamisen seurauksena B:n nilkka voi murtua. Sen vuoksi hän oli huolimatomuudellaan aiheuttanut B:lle vamman.

Nilkan murtumisesta aiheutuneiden vahinkojen määrä oli yllättävä A:n tuottamukselliseen tekoon nähden. A oli opiskelija, jonka varallisuusolot eivät olleet hyvät ja B sai vahingoistaan korvausta vakuutusyhtiöltä.

Tämän vuoksi Häkämies, joka tuomitsi A:n lievästä pahoinpitelystä ja vammantuottamuksesta sekä hylkäsi B:n korvausvaatimuksen työansion menetyksestä, sovitteli hovioikeuden tuomiossa mainitut muut korvaukset yhteen viidesosaan täyden vahingon määrästä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että hänelle kivusta ja särystä tuomittu korvaus korotetaan 30 000 markaksi ja kosmeettisesta haitasta tuomittu korvaus 15 000 markaksi ja että A velvoitetaan suorittamaan kaikki tuomitut korvaukset täysimääräisinä niitä sovittelematta.

A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

B antoi häneltä pyydetyn selityksen A:n vastauksen johdosta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.3.1999

Perustelut

Kivusta ja särystä sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta määrättävien vahingonkorvausten osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden arvioimat korvausmäärät ja niihin johtaneet perustelut.

A:n syyllistyttyä B:n tahalliseen pahoinpitelyyn kysymys on siitä, onko B:lle tuomittavien korvausten sovitteluun vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja perusteita. Mainitun lainkohdan toisen virkkeen mukaan, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Laissa tarkoitettuna erityisenä syynä voidaan ottaa huomioon vahingon aiheuttajan syyllisyyden aste vahinkoteossa. A on hänen syykseen luetulla tahallisella teolla aiheuttanut B:lle ruumiinvamman. Vaikka asiassa onkin perusteita katsoa hovioikeuden tavoin, ettei A ole suoranaisesti tarkoittanut aiheuttaa sanottua vammaa, ei hänen tekoonsa kuitenkaan kokonaisuutena arvostellen liity seikkoja, jotka vähentäisivät sen moitittavuutta korvausvastuuseen vaikuttavalla tavalla.

Vuonna 1975 syntynyt A opiskelee teknillisessä korkeakoulussa. Vaikka hänellä tällä hetkellä opiskelun ollessa vielä kesken ei olekaan sanottavasti tuloja eikä omaisuutta, hänellä on koulutuksensa perusteella todennäköisesti hyvät mahdollisuudet sijoittua vakituisesti työelämään kohtuullisen lyhyen ajan kuluessa, jolloin hänen taloudellinen asemansa paranee nykyisestä. B:n kärsimien vahinkojen kokonaismäärä on 34 124,49 markkaa. Täysimääräisen korvauksen suorittaminen korkoineenkaan ei siten A:n tämänhetkisestä heikosta maksukyvystä huolimatta muodostu hänelle kohtuuttoman raskaaksi.

Hovioikeus on todennut jutun asiakirjoista ilmenevän, että B saa vahingoistaan korvauksen vakuutusyhtiöltä. B on ilmoittanut, että vakuutusyhtiö on korvannut hänelle lääkärinpalkkiot ja lääkkeet kokonaan sekä matkat lääkäriin osittain. Korkeimmassa oikeudessa on lisäksi selvitetty, että valtiokonttori on rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain nojalla suorittanut B:lle täyden korvauksen sairaanhoitokustannuksista, vahingoittuneista vaatteista ja ansionmenetyksestä sekä korvaukseksi kivusta ja särystä 7 000 markkaa sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta 3 000 markkaa. B:n tarve saada korvausta vahingoistaan on suurimmaksi osaksi tyydytetty vakuutusyhtiön ja valtiokonttorin maksamilla korvauksilla. Samalla on kuitenkin B:n oikeus saada vahingonkorvausta A:lta siirtynyt lain nojalla vakuutusyhtiölle ja valtiokonttorille. Kun kysymys on tahallisesta rikoksesta, ei ole perusteltua, että vahingon kärsineen muualta saamat korvaukset vaikuttaisivat alentavasti vahingon aiheuttajan korvausvastuuseen. Näin ollen myöskään B:n vakuutusyhtiöltä ja valtiokonttorilta saamia korvauksia ei voida pitää sellaisina erityisinä syinä, joiden nojalla A:n vahingonkorvausvelvollisuutta tulisi sovitella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan vahingonkorvausvelvollisuuden osalta. A velvoitetaan suorittamaan B:lle lääkärinpalkkioista, lääkekuluista ja matkoista lääkäriin 3 528,45 markkaa, vaatteiden pesusta ja rikkoutumisesta 320 markkaa, ansionmenetyksestä 15 276,04 markkaa, kivusta ja särystä 10 000 markkaa sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta 5 000 markkaa eli yhteensä 34 124 markkaa 49 penniä, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 30.4.1996 alkaen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Möller, Pellinen, Kitunen ja Arponen. Esittelijä Satu Saarensola.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.