Syyttömästi pidätetyn ja vangitun korvaus

Diaarinumero:	S96/12
Esittelypäivä:	25.9.1996
Taltio:	4804
Antopäivä:	11.12.1996

A, joka oli ollut rikostutkinnan johdosta pidätettynä ja vangittuna vuonna 1991, vaati 10.1.1994 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla valtiolta korvausta aiheettomasta vapaudenmenetyksestä johtuneesta kärsimyksestä, koska esitutkinta oli lopetettu syytettä nostamatta.

Valtio vaati kanteen hylkäämistä ennenaikaisena, koska esitutkintaviranomaisen ilmoituksen mukaan esitutkinta oli vielä kesken.

Esitutkinta katsottiin A:n osalta tosiasiallisesti lopetetuksi, koska häntä ei ollut vapaudenmenetyksensä jälkeen kuulusteltu asiassa eikä esitutkintaa hänen osaltaan ollut edes väitetty edelleen suoritettavan. Kanne ei siten ollut ennenaikainen. Valtio velvoitettiin suorittamaan vaadittu korvaus.

L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 1_§_1_mom_1_kohta

A kertoi valtiota vastaan 10.1.1994 tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamassaan kanteessa, että hänet oli pidetty ensin kiinniotettuna ja pidätettynä ja sitten vangittuna epäiltynä osallistumisesta tappoon 14.8.1991 klo 8.00 ja 23.8.1991 klo 11.00 välinen aika, eli yhdeksän vuorokautta. Tämän jälkeen häntä ei ollut kuulusteltu. Esitutkinta oli siten hänen osaltaan katsottava lopetetuksi. A vaati, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vangitsemisen aiheuttamasta kärsimyksestä 5 000 markkaa korkoineen.

Kanteesta kuultuna valtio vaati kannetta hylättäväksi ennenaikaisena, koska esitutkintaa ei ollut lopetettu.

Käräjäoikeus totesi, että sen rikosasian tutkinta, jonka johdosta A oli ollut vapautensa menettäneenä, oli rikoskomisarion antaman todistuksen mukaan edelleen kesken. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen ennenaikaisena.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppo Tervonen.

A:n valituksesta hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tulenheimo, Palm ja Rimmanen. Esittelijä Salla-Maaret Keränen.

A:lle myönnettiin valituslupa 16.4.1996. A vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Valtio vastasi valitukseen.

A on epäiltynä osallistumisesta tappoon ollut pidätettynä ja vangittuna 14.8.1991 klo 8.00 ja 23.8.1991 klo 11.00 välisen ajan.

A:n kanne nojautuu syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Sen mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä tai vangitulla on oikeus saada vapauden menetyksen johdosta valtiolta korvaus, jos esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä.

Alemmat oikeudet ovat pitäneet kannetta ennenaikaisena sen johdosta, että esitutkintaa ei esitutkintaviranomaisen ilmoituksen mukaan ollut lopetettu. A:n tänne toimittaman, esitutkintaviranomaisen 22.11.1995 päivätyn ilmoituksen mukaan esitutkinta oli vieläkin kesken.

A:ta ei ole vapaudenmenetysajan jälkeen kuulusteltu rikoksen johdosta. Asiassa ei myöskään ole edes väitetty, että tutkintaa tosiasiassa edelleen suoritettaisiin A:n osalta. Näin ollen on katsottava, että esitutkinta on A:n osalta lopetettu. Kanne ei siten ole ennenaikainen.

Koska esitutkinta on lopetettu syytettä nostamatta, A:lla on oikeus saada valtiolta korvaus aiheettomasta vapauden menetyksestä johtuneesta kärsimyksestä. Valtio on myöntänyt vaaditun 5 000 markan korvauksen määrältään.

Raastuvanoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan. Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi aiheettomasta vapauden menetyksestä johtuneesta kärsimyksestä 5 000 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Paasikoski, Raulos, Palaja ja Vuori. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.