Työsopimus - Työsopimuslain soveltamisala - Yhdistys

Diaarinumero:	S95/1087
Esittelypäivä:	23.1.1996
Taltio:	1625
Antopäivä:	9.5.1996

Toimitusjohtajan katsottiin olleen työsuhteessa yhdistykseen, vaikka hän käytännössä olikin voinut toimia melko itsenäisesti.

TSL 1 §

A kertoi Suomen Yrittäjäin Keskusliitto ry:tä (keskusliitto) ja Keski-Suomen Yrittäjät ry:tä (aluejärjestö) vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehittäessään, että hän ja keskusliitto olivat 7.2.1985 allekirjoittaneet toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, jonka mukaan hän oli 1.2.1985 alkaen toiminut aluejärjestön toimitusjohtajana Jyväskylässä.

Keskusliiton toimitusjohtaja X oli 12.2.1992 postittamallaan irtisanomisilmoituksella taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään kolmen kuukauden irtisanomisajan kuluttua eli 19.5.1992. Irtisanomisen todellisina perusteina eivät kuitenkaan olleet olleet taloudelliset tai tuotannolliset syyt, koska aluejärjestön toimitusjohtajan tehtäviä suorittamaan oli 12.2.1992 alkaen palkattu uusi henkilö. Työsopimus oli päätetty vastoin työsopimuslain 37 §:n 2 momentin säännöstä.

A oli irtisanomisen aikaan ollut 62 vuotias. Hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta saada ammattiaan vastaavaa työtä. Hänen työsuhteensa oli kestänyt yli kuusi vuotta.

A oli vastoin vastaajien kiistämistä ollut työsopimussuhteessa keskusliittoon ja aluejärjestöön. Aluejärjestön työvaliokunta oli käyttänyt työnantajan työn johto- ja valvontaoikeutta. Hänen asemaansa ei voitu verrata osakeyhtiön toimitusjohtajan asemaan.

Tämän vuoksi A vaati, että keskusliitto ja aluejärjestö velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 355 200 markkaa.

Keskusliitto ja aluejärjestö kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. A ei ollut ollut työsopimuslain mukaisessa työsopimussuhteessa. Hänen asemansa aluejärjestön toimitusjohtajana oli ollut itsenäinen eikä hän ollut ollut kenenkään johdon ja valvonnan alainen. A oli muodostanut yhdistyksen orgaanin. Hänen asemansa oli ollut vahvempi kuin osakeyhtiön toimitusjohtajan, jonka ei oikeuskäytännön mukaan katsottu olevan työsopimussuhteessa.

Käräjäoikeus antoi asiassa asianosaisten pyynnöstä välituomion siitä, oliko A:n sekä keskusliiton ja aluejärjestön väliseen sopimussuhteeseen sovellettava työsopimuslakia.

Käräjäoikeus totesi asiassa riidattomaksi, että A ja keskusliitto olivat 7.2.1985 allekirjoittaneet kanteessa kerrotun työsopimuksen. Sopimuksessa oli mainittu lähimmäksi esimieheksi keskusliiton järjestöpäällikkö Y ja kuukausipalkaksi 9 000 markkaa. Irtisanomisajan osalta oli viitattu keskusliiton ohjesääntöön 1.8.1982. Vakiolomakkeelle tehdyssä sopimuksessa oli lisäksi ollut maininta, että työsuhteeseen liittyi työsopimuslain 15 §:n mukainen vaitiolovelvollisuus.

Keskusliitto ja aluejärjestö olivat 13.2.1985 sopineet A:n palkkauksesta ja johtosuhteista seuraavan: - aluejärjestö ottaa ja erottaa yhdessä keskusliiton kanssa aluejärjestön toimitusjohtajan ja keskusliitto tekee hänen kanssaan työsopimuksen, - keskusliitto maksaa aluejärjestön toimitusjohtajan palkan ja vastaa siitä aiheutuvista sosiaalikuluista, - keskusliitto pidättää toimitusjohtajan palkkaa ja sosiaalikuluja vastaavan osuuden aluejärjestölle palautettavasta jäsenmaksukertymästä. Muista kustannuksista, kuten matka- ja päivärahoista vastaa aluejärjestö, - aluejärjestön toimitusjohtaja on työsuhteessa keskusliittoon, mutta toimiohjeet hänelle antaa aluejärjestön hallitus ja - sopimus on voimassa 31.3.1986 asti ja jatkuu automaattisesti aina vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi osapuoli sano sitä irti vähintäin kaksi kuukautta ennen sopimuksen päättymistä.

Keskusliitto ja aluejärjestö olivat toimineet tekemänsä sopimuksen mukaisesti ja kustannusvastuu A:n palkasta oli jäänyt aluejärjestölle.

Aluejärjestön hallitus oli 15.6.1983 vahvistanut toimitusjohtajan ja järjestösihteerin toimenkuvat seuraavasti:

Toimitusjohtajan tehtävänä oli - johtaa aluejärjestön toimintaa asetettujen tavoitteiden ja ohjelmien puitteissa, - vastata keskusliiton antamien tehtävien toteuttamisesta, - kehittää jäsenkentän yhteistoimintaa ja valvoa paikallisyhdistysten järjestötyötä, - johtaa tiedotus- ja pr-toimintaa, - kehittää jäsenpalveluja, - vastata järjestön taloudesta, - huolehtia järjestön suhteista vaikuttajatahoihin, - toteuttaa järjestön hallituksen antamat tehtävät ja - toimia toimiston esimiehenä.

Järjestösihteerin tehtävänä oli - vastata ja kehittää toimiston palveluita paikallisyhdistyksille ja yrittäjille, - vastata ja huolehtia yhdistyksen kirjanpidosta, maksuliikenteestä ja talousraporteista, - osallistua neuvontatyöhön, - kehittää jäsenpalveluja, - vastata koulutustoiminnasta, - huolehtia yhteydenpidosta paikallisyhdistyksiin, - kehittää ja toteuttaa jäsenhankintaa, - suorittaa hallituksen ja toimitusjohtajan antamat tehtävät ja - osallistua tarvittaessa kokouksiin ja neuvottelutilaisuuksiin.

Aluejärjestö oli 8.1.1992 keskusliitolle lähettämällään kirjeellä irtisanonut keskusliiton ja aluejärjestön 13.2.1985 tekemän sopimuksen. Tämän jälkeen keskusliitto oli kanteessa kerrotulla tavalla irtisanonut A:n työsopimuksen.

Käräjäoikeus totesi näytön arviointinaan, että kaikkien jutussa kuultujen todistajien kertomusten sekä aluejärjestön hallitukselle 24.4.1992 osoitetun tilintarkastusmuistion mukaan A:n asema aluejärjestön toimitusjohtajana oli ollut itsenäinen. Eräs todistaja oli kertonut aluejärjestön työvaliokunnan valvoneen käytännössä toimitusjohtajan toimia, mitä muut todistajat eivät olleet kertoneet. Muut todistajat olivat päinvastoin todenneet, ettei valvontaa ollut ollut. Todistajien kertomukset eivät olleet kuitenkaan tältäkään osin välttämättä ristiriidassa kun otettiin huomioon, että ensiksi mainitun havainnot olivat rajoittuneet aikaan A:n toimitusjohtajakauden alkupuolelta, jolloin toimitusjohtajan asema ei ollut ollut niin itsenäinen kuin toimitusjohtajakauden loppuaikoina.

Kuultujen todistajien kertomusten ja aluejärjestön hallituksen vahvistamien toimitusjohtajan ja järjestösihteerin toimenkuvien perusteella oli selvitetty, että järjestösihteeri oli ollut toimitusjohtajan alainen.

Vaikka jutussa kuultu aluejärjestön hallituksen puheenjohtaja ja eräs todistajana kuultu aluejärjestön hallituksen jäsen olivat muistelleet A:n joskus vedonneen siihen, että A oli tehnyt työsopimuksen keskusliiton eikä aluejärjestön kanssa, he eivät olleet voineet kuitenkaan yksilöidä mitään tapausta. Käräjäoikeus katsoi jääneen luotettavasti näyttämättä, että A olisi toimitusjohtajana jossain ristiriitatilanteessa vedonnut siihen, että hän oli tehnyt työsopimuksen keskusliiton eikä aluejärjestön kanssa.

Kuultujen todistajien ja asianosaisten ilmoitusten perusteella oli tullut riidattomaksi, ettei keskusliitto ollut valvonut aluejärjestönsä toimitusjohtajan toimia millään tavoin.

Käräjäoikeus totesi oikeudellisena arviointinaan yhdistyslain näkökulmasta, että vuoden 1989 loppuun saakka voimassa olleen yhdistyslain (1/19) 17 §:n 1 momentin mukaan yhdistyksen lakimääräisenä edustajana oli se tai ne henkilöt, jotka yhdistyksen hallituksena hoitivat sen asioita. Yhdistyksen säännöissä oli voitu lain 17 §:n 2 momentin mukaan määrätä, saivatko, ja missä määrin, yksi tai useammat hallituksen jäsenistä, ilman toisten myötävaikutusta, taikka muut määrätyitä tehtäviä varten valitut luottamusmiehet toimia yhdistyksen puolesta. Lain 18 §:n mukaan hallituksen oli tullut lain ja yhdistyksen sääntöjen sekä yhdistyksen kokouksen antamien ohjeiden mukaan huolellisesti hoitaa yhdistyksen asioita.

Vuoden 1990 alusta voimaan tulleen yhdistyslain (503/89) 35 §:n mukaan yhdistyksen hallituksen oli lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita. Saman lainkohdan mukaan hallitus edusti yhdistystä. Lain 36 §:n mukaan yhdistyksen säännöissä voitiin muun muassa määrätä, että oikeus yhdistyksen nimen kirjoittamiseen oli hallituksen puheenjohtajan lisäksi asemansa perusteella myös muulla henkilöllä.

Lainmuutoksella ei ollut asiallisesti muutettu yhdistyksen toimitusjohtajan asemaa yhdistyksessä. Yhdistyslaista ei löytynyt toimitusjohtajan asemasta nimenomaisia säännöksiä. Laissa viitattiin kuitenkin mahdollisuuteen antaa määräyksiä toimitusjohtajasta yhdistyksen säännöissä. Näin oli myös menetelty aluejärjestön säännöissä, jotka olivat olleet muuttumattomina voimassa koko A:n toimitusjohtajakauden ajan.

Aluejärjestön sääntöjen 7 §:ssä oli hallituksen tehtäväksi muun muassa määrätty valvoa ja ohjata toimitusjohtajan työskentelyä. Sääntöjen 8 §:n mukaan toimitusjohtajan tehtävänä oli huolehtia aluejärjestön asioiden hoidosta aluejärjestön hallituksen ja liiton antamien ohjeiden mukaan. Toimitusjohtajan esimies oli hallitus, mutta ei sen yksityinen jäsen. Sääntöjen 11 §:n mukaan aluejärjestön nimen kirjoittivat hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja toimitusjohtaja kukin erikseen, velkasitoumuksissa kuitenkin kaksi edellä mainituista yhdessä.

Käräjäoikeus totesi johtopäätöksenään, että aluejärjestön toimitusjohtaja A oli aluejärjestön sääntöjen, aluejärjestön toimitusjohtajalle vahvistetun toimenkuvauksen ja hänellä aluejärjestössä olleen tosiasiallisen aseman perusteella muodostanut aluejärjestössä yhdistyksen johtoon kuuluvan elimen, jonka tehtävänä oli ollut hoitaa aluejärjestön juoksevaa hallintoa ja kehittää jäsenkentän yhteistoimintaa sekä valvoa paikallisyhdistysten järjestötyötä yhdistyksen hallituksen, jonka kaikki jäsenet olivat olleet luottamushenkilöitä, antamien ohjeiden mukaisesti. Vaikka yhdistyksen hallituksella ja sen asettamalla työvaliokunnalla olisi ollut sääntöjen mukaan mahdollisuus valvoa toimitusjohtajansa toimia, A ei kuitenkaan aluejärjestön toimitusjohtajana ollut ollut sellaisen johdon ja valvonnan alainen, jota tarkoitettiin työsopimuslain 1 §:ssä, eikä siten työsopimussuhteessa enempää aluejärjestöön kuin keskusliittoonkaan.

Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että aluejärjestön toimitusjohtaja A ei ollut ollut sellaisessa työsuhteessa aluejärjestöön tai keskusliittoon, että hänen irtisanomiseensa olisi ollut sovellettava työsopimuslain säännöksiä. A:n kanne keskusliittoa ja aluejärjestöä vastaan hylättiin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lehtinen.

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden lausumat perustelut eikä muuttanut käräjäoikeuden välituomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kivimäki, Korkalainen ja Eklund. Esittelijä Jorma Rudanko.

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänen vahvistetaan olleen työsopimussuhteessa vastaajiin.

Keskusliitto ja aluejärjestö erikseen vastasivat valitukseen.

Asiassa on kysymys siitä, onko A Keski-Suomen Yrittäjät ry:n toimitusjohtajana toimiessaan ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa aluejärjestöön ja Suomen Yrittäjäin Keskusliitto ry:een.

Työsopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli, työntekijä, sitoutuu tekemään toiselle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

A on 7.2.1985 allekirjoittanut keskusliiton kanssa työsopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan hän on toiminut aluejärjestön toimitusjohtajana. Sopimuksessa on ollut määräykset muun muassa esimiehestä, sopimuksen alkamispäivästä, palkasta ja irtisanomisajasta. Keskusliiton toimitusjohtaja on antanut 12.2.1992 päivätyn irtisanomisilmoituksen, jossa muun muassa lausutaan seuraavaa: "Työsuhde irtisanotaan taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä", ja 19.5.1992 päivätyn työtodistukseksi otsikoidun asiakirjan, jossa ilmoitetaan A:n olleen Suomen Yrittäjäin Keskusliitto ry:n palveluksessa 1.2.1985 - 19.5.1992 välisenä aikana hoitaen Keski-Suomen Yrittäjät ry:n toimitusjohtajan tehtäviä. Työsopimus, irtisanomisilmoitus ja työtodistus viittaavat siihen, että A olisi ollut työsuhteessa.

Keskusliitto ja aluejärjestö ovat 13.2.1985 tehdyllä sopimuksella sopineet aluejärjestön toimitusjohtajan palkkauksesta ja johtosuhteista muun muassa siten, että keskusliitto maksaa toimitusjohtajan palkan aluejärjestön jäsenmaksukertymästä.

A:n tehtävät aluejärjestön toimitusjohtajana ovat määräytyneet aluejärjestön hallituksen 15.6.1983 vahvistaman toimitusjohtajan toimenkuvauksen mukaisesti. A:n on tullut - johtaa aluejärjestön toimintaa asetettujen tavoitteiden ja ohjelmien puitteissa, - vastata keskusliiton antamien tehtävien toteuttamisesta, - kehittää jäsenkentän yhteistoimintaa ja valvoa paikallisyhdistysten järjestötyötä, - johtaa tiedotus- ja pr-toimintaa, - kehittää jäsenpalveluja, - vastata järjestön taloudesta, - huolehtia järjestön suhteista vaikuttajatahoihin, - toteuttaa järjestön hallituksen antamat tehtävät ja - toimia toimiston esimiehenä.

Aluejärjestön sääntöjen 7 §:n 1 momentin mukaan hallituksen tehtävänä on ollut muun muassa johtaa aluejärjestön toimintaa aluejärjestön kokouksen hyväksymien suuntaviivojen mukaan sekä valvoa ja ohjata toimitusjohtajan työskentelyä. Sääntöjen 8 §:n 1 momentin mukaan toimitusjohtajan tehtävänä on ollut huolehtia aluejärjestön asioiden hoidosta aluejärjestön hallituksen ja keskusliiton antamien ohjeiden mukaan. Sääntöjen 8 §:n 2 momentin mukaan toimitusjohtajan esimiehenä on ollut hallitus, mutta ei sen yksityinen jäsen. Sääntöjen 11 §:n mukaan aluejärjestön nimen ovat kirjoittaneet hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja toimitusjohtaja kukin erikseen, velkasitoumuksissa kuitenkin aina kaksi edellä mainituista yhdessä.

Vuoden 1989 loppuun saakka voimassa olleen yhdistyksistä annetun lain (1/19) 12 §:n 1 momentin mukaan yhdistyksen päätäntäoikeutta käyttivät yhdistyksen kokouksessa läsnä olleet jäsenet. Lain 18 §:n 1 momentin mukaan hallituksen tuli lain ja yhdistyksen sääntöjen sekä yhdistyksen kokouksen antamain ohjeiden mukaan huolellisesti hoitaa yhdistyksen asioita.

Vuoden 1990 alusta lukien voimaan tulleen yhdistyslain (503/89) 16 §:n 1 momentin mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan yhdistyksellä on oltava hallitus, jonka on lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita. Lain 36 §:n 2 momentin mukaan yhdistyksen säännöissä voidaan muun muassa määrätä, että oikeus yhdistyksen nimen kirjoittamiseen on hallituksen puheenjohtajan lisäksi asemansa perusteella myös muulla henkilöllä.

Kummassakaan viimeksi mainitussa laissa ei ole säännöksiä yhdistyksen toimitusjohtajasta, jota siten lain perusteella ei voida pitää yhdistyksen johtoon kuuluvana elimenä. Tämän vuoksi yhdistyksen sääntöihin ei ole mahdollista ottaa sellaisia määräyksiä, joista seuraisi, että toimitusjohtajaa voitaisiin pitää yhdistyksen toimielimenä. Näin ollen ei voida katsoa, ettei A olisi ollut työsuhteessa sillä perusteella, että hän aluejärjestön toimitusjohtajana olisi ollut yhdistyksen johtoon kuuluva elin.

A:n työsuhteen olemassaoloa arvioitaessa on ratkaisevaa, onko hän aluejärjestön toimitusjohtajana tehnyt työtä aluejärjestön tai keskusliiton johdon ja valvonnan alaisena.

A on edellä kerrotun toimitusjohtajan toimenkuvauksen sekä jutussa kuultujen todistajien kertomusten perusteella voinut käytännössä toimia melko itsenäisesti.

A, joka ei ole kuulunut aluejärjestön hallitukseen eikä sen työvaliokuntaan, on aluejärjestön edellä kerrottujen sääntöjen mukaan hoitanut tehtäviään aluejärjestön hallituksen ohjeiden mukaan ja sen alaisena. Ohjausta ja valvontaa on käytännössä harjoittanut tai ainakin voinut harjoittaa aluejärjestön sääntöjen 6 §:n 2 momentin mukaan asetettu hallituksen työvaliokunta, joka on kokoontunut kuukausittain. A on työvaliokunnassa esitellyt asiat sekä raportoinut toimintasuunnitelman ja talousarvion toteutumisesta.

A:lla on aluejärjestön sääntöjen 11 §:n mukaan ollut oikeus kirjoittaa yhdistyksen nimi. Tämä ei kuitenkaan ole lisännyt hänen päätösvaltaansa hallitukseen ja työvaliokuntaan nähden.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:lla aluejärjestön toimitusjohtajana ole ollut niin itsenäistä asemaa, että hänen ei voida katsoa työskennelleen työnantajan työn johdon ja valvonnan alaisena. Hän on siten ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa keskusliittoon ja aluejärjestöön.

Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden välituomio kumotaan muulta osalta kuin valtion varoista maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla A:n avustajalle maksettujen palkkioiden ja kulujen korvauksen sekä todistajalle maksetun palkkion osalta. A vapautetaan velvollisuudesta korvata keskusliiton ja aluejärjestön oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Korkein oikeus vahvistaa, että A on aluejärjestön toimitusjohtajana toimiessaan ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa keskusliittoon ja aluejärjestöön.

Asia palautetaan A:n työsopimuksen irtisanomisperusteen ja hänen esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen osalta käräjäoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa asia tältä osalta käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Möller ja Palaja. Esittelijä Risto Jalanko.