Avioliitto - Omaisuuden ositus

Diaarinumero:	S92/576
Esittelypäivä:	16.9.1992
Taltio:	176
Antopäivä:	24.1.1994

Apteekkiliikkeellä, jonka harjoittaminen perustui henkilökohtaiseen luovuttamattomaan oikeuteen (apteekkilupa), ei katsottu olevan osituksessa huomioon otettavaa tuottoarvoa. Liikkeen arvo määrättiin sen omaisuuden nettoarvon perusteella (substanssiarvomenetelmä) ja osa liikkeen tuloksesta ositusperusteen syntymisen ja osituksen väliseltä ajalta otettiin huomioon apteekkarin avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuottona. Vrt. KKO:1982-II-19 Ään.

AL 35 § 3 mom
AL 86 § 2 mom (L 23.9.1948/681)
AL 86 § 3 mom (L 23.9.1948/681)
AL 86 § 4 mom (L 23.9.1948/681)

Luumäen kihlakunnanoikeuden tuomittua 23.6.1987 julistamallaan päätöksellä A:n ja B:n asumuseroon pesänjakajaksi määrätty asianajaja X on 31.12.1988 toimittanut heidän omaisuutensa osituksen.

Ositettava omaisuus on käsittänyt muun ohella A:n avio-oikeuden alaisen apteekkiliikkeen. Asianosaiset ovat olleet erimielisiä sen arvioimisesta ja sen tuoton huomioon ottamisesta osituksessa ositusperusteen syntymisen ja osituksen toimittamisen väliseltä ajalta (23.6.1987 - 31.12.1988). Osituskirjan mukaan apteekkiliikkeen substanssiarvoksi on katsottu -200 000 markkaa ottamatta huomioon varausten purkautumisesta aiheutuvaa verovelkaa ja tuottoarvoksi 750 000 markkaa. Tältä pohjalta apteekkiliikkeen arvoksi ositushetkellä on määrätty 550 000 markkaa. Sen pääomatulona 23.6.1987 - 31.12.1988 on pidetty 237 135 markkaa, josta määrästä 118 567 markkaa on 50 prosentin verovähennyksen jälkeen katsottu osituksessa huomioon otettaviksi A:n varoiksi tämän avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuottona.

A ja B ovat kumpikin moittineet ositusta ja kanteessaan esittäneet seuraavaa.

A

Apteekkiliikkeen arvo

Pesänjakajan A:n apteekkiliikkeelle määrittelemä substanssiarvo -200 000 markkaa oli virheellinen. Apteekkitoiminnan kirjanpitoon erikoistunut Tilitoimisto Pharmalex Oy, joka piti A:n kirjanpitoa, oli laatinut kirjanpidosta välitilinpäätöksen taseineen tilanteen 30.6.1987 mukaisesti. Yhtiön toimitusjohtajan Y:n selvityksen mukaan apteekin varat olivat olleet 1 812 954,62 markkaa ja vieras pääoma 2 336 536,64 markkaa. Vieraaseen pääomaan olivat sisältyneet kaikki apteekkitoiminnasta johtuvat velat ja varaukset. Y:n lausunto oli perustunut yksityiskohtaiseen kirjanpitoon ja laskelmiin eikä siis ollut arvio.

Apteekkiliikkeelle oli määrätty 750 000 markan tuottoarvo, vaikka apteekkiliikkeellä ei ole mitään osituksessa huomioon otettavaa tuottoarvoa. Tämä johtui siitä, että apteekkiliikkeen harjoittaminen perustui apteekkarin henkilökohtaiseen erioikeuteen apteekkilaissa säädettyjen määräysten mukaisesti. Apteekkari ei voinut luovuttaa missään olosuhteissa oikeuttaan apteekkiin eikä hänen oikeutensa ollut edes perittävissä. Jos apteekkari syystä tai toisesta lopetti toimintansa joko vapaaehtoisesti tai esimerkiksi sairauden vuoksi tahtomattaan, hänen oikeutensa lakkasivat ja hänen saamansa korvaus toiminnan lopettamisesta rajoittui yksinomaan lääkevaraston sen hetkiseen arvoon. Kaluston arvioivat ulkopuoliset arviomiehet ja siitä apteekkari sai korvauksen, jos uusi apteekkiliikkeenharjoittaja halusi lunastaa kaluston. Näin ollen apteekkiliikkeelle ei olisi tullut määrätä tuottoarvoa lainkaan.

Edellä olevan mukaisesti apteekkiliikkeen oikea osituksessa huomioon otettava arvo oli -523 582 markkaa eikä pesänjakajan määräämä 550 000 markkaa.

Apteekkiliikkeen tuotto 23.6.1987 - 31.12.1988

Apteekkiliikkeen pääomatulona oli osituksessa määrätty huomioon otettavaksi 118 567 markkaa siitä huolimatta, että pesänjakaja oli todennut apteekkiliikkeen omaisuuden olevan 200 000 markan osalta miinusmerkkinen. Tämä tarkoitti sitä, että liikkeellä oli enemmän velkoja ja vastuita kuin mitä sillä oli varoja. Sen vuoksi apteekkiliikkeellä ei ollut osituksessa huomioon otettavaa pääomatuloa.

Tilitoimisto Pharmalex Oy:n lausunto

Osituskokouksessa 5.2.1988 oli sovittu, että A:n asiamies toimittaa arvion apteekkiliikkeen arvosta pesänjakajalle. Tämä sopimus tarkoitti sitä, että molemmat osapuolet olivat pitäneet tarpeellisena arvion hankkimista. Kyseessä oli Tilitoimisto Pharmalex Oy:ltä hankittava selvitys. Tämän selvityksen A oli yksin maksanut. Koska myös B:n taholta oli hyväksytty selvityksen hankkiminen, hän oli velvollinen osallistumaan siitä johtuviin kustannuksiin maksamalla niistä puolet eli 2 100 markkaa.

Edellä olevilla perusteilla A on vaatinut, että kihlakunnanoikeus oikaisee ositusta sanotuilta virheellisiltä kohdin tai palauttaa osituksen pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi. Lisäksi hän on vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

B

Apteekkiliikkeen arvo

Apteekkiliikkeen arvo tuli määrätä osituksessa huomioon otettavana yhtenä A:n omaisuuteen kuuluvana varallisuuseränä apteekin jatkaessa keskeytyksettä toimintaansa omistajansa yksinomaisessa omistuksessa ja hallinnassa. Apteekkiliike tuli lukea ositettavaan varallisuuteen osituksen perustepäivän mukaan ja sen arvo oli määrättävä apteekkiliikkeen ansaintakyvyn perusteella. HTM tilintarkastaja Z oli määritellyt apteekin vähimmäisarvoksi sen todellisuudessa kertyneen käyttökatteen perusteella 2 189 637 markkaa. Tämä oli apteekin todellinen arvo taloudellisena yksikkönä ja se oli siten sellaisena otettava huomioon osituksessa A:n omaisuutena.

Pesänjakajan määrittelemä apteekkiliikkeen arvo 550 000 markkaa oli liian pieni ja laskelmallisestikin periaatteessa virheellinen. Tähän määrään oli ilmeisesti päädytty vähentämällä tuottoarvoksi katsotusta 750 000 markasta 200 000 markkaa "taseomaisuuden sekä vieraan pääoman negatiivisuutena". Tässä oli siten sekoitettu keskenään tuottoarvoja ja substanssiarvoja, jollaista ei voinut tehdä. Mikäli 200 000 markan negatiivinen erä oli otettu vähentäväksi tekijäksi, olisi siinä tapauksessa ollut otettava vastaavasti lisääväksi tekijäksi 31.12.1986 päättyneellä tilikaudella apteekista omistajan A:n yksityiskäyttöön otetut yhteensä 1 316 236 markkaa. Tällöin päädyttäisiin pesänjakajan noudattaman laskutavan mukaan noin 1 866 000 markan arvoon. Pesänjakajan määrittämä 550 000 markan arvo ei vastannut edes apteekin vuosittaisia apteekkimaksuja, jotka olivat jo vuonna 1986 olleet 561 260 markkaa. A oli kieltäytynyt toimittamasta pesänjakajalle apteekin arvon määrittämistä varten tarpeellisia tilinpäätösasiakirjoja kysymyksessä olevilta vuosilta, joten pesänjakaja oli joutunut ne hankkimaan verotuslain 132 §:n perusteella verottajalta.

Apteekkiliikkeen tuotto 23.6.1987 - 31.12.1988

Pesänjakaja oli määritellyt apteekkiliikkeen pääomatuloksi eli tuotoksi otsikossa mainitulta ajalta 237 135 markkaa. Tämä summa muodostui siten, että tuottoon oli ajalta 23.6. - 31.12.1987 luettu 79 045 markkaa. Kertomalla viimeksi mainittu määrä kahdella oli tuotoksi ajalta 1.1. - 31.12.1988 saatu 158 090 markkaa. Näiden lukujen yhteissummana muodostui ensiksi mainittu 237 135 markan määrä. Osituskirjasta ei ilmennyt, mistä luku 79 045 markkaa oli saatu apteekin tuoton perusteeksi. Kaikista apteekkia koskevista tilinpäätös- ja välitilinpäätöstiedoista näkyi, ettei tämä luku voinut olla oikea ja vastata todellisuutta minimaalisen pienenä.

Sitä vastoin ositusmenettelyssä oli B:n puolelta esitetty pesänjakajalle kahden toisistaan riippumattoman ja tietämättömän tilintarkastajan laskelmat ja lausunnot, joiden mukaan apteekin tulos oli 730 000 markkaa/vuosi. Tästä laskettuna apteekin bruttotulos 18 kuukaudelta oli 1 094 999 markkaa. Näin ollen pesänjakajan määrittelemä tuotto koko ajalta vastoin kahden tilintarkastajan lausumaa oli 857 864 markkaa liian pieni. Käytettäessä pesänjakajan käyttämää 50 prosentin vähennystä verojen vuoksi, muodostui osituslaskelmaan apteekin tuotoksi koko ajalta otettu summa 428 932 markkaa liian pieneksi.

B oli ositusmenettelyssä vaatinut A:lta selvitystä koko tämän omaisuuden ja siis myös apteekkiliikkeen tuotosta. Pesänjakaja oli hyväksynyt tämän vaatimuksen ja vaatinut edelleen A:lta selvitystä ja tilitystä omaisuutensa tuotosta avioliittolain 86 §:n mukaiseen tilintekovelvollisuuteen viitaten. Koska A oli kieltäytynyt esittämästä selvityksiä, tuotto oli määritettävä edellä mainittujen tietojen perusteella.

Näillä perusteilla B on vaatinut, että kihlakunnanoikeus ensisijaisesti muuttaa ja oikaisee ositusta sanotuilta virheellisiltä kohdin tai toissijaisesti palauttaa osituksen pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi. Lisäksi hän on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Kihlakunnanoikeus on päätöksessään todennut, että A:n ja B:n puolisot oli tuomittu asumuseroon 23.6.1987 ja että pesänjakajan 31.12.1988 suorittamassa heidän omaisuutensa osituksessa siten oli sovellettava ennen 1.1.1988 voimassa olleita avioliittolain säännöksiä.

Asianosaiset olivat 13.5.1988 pidetyssä osituskokouksessa ilmoittaneet, että omaisuuden ja velkojen arvostus osituksessa tapahtuisi sovitulla tavalla 30.6.1987 vallitsevan tilanteen mukaisesti. B:n asiamies oli kuitenkin 24.10.1988 pidetyssä osituskokouksessa vaatinut, että omaisuus oli otettava huomioon ositusperusteen hetken mukaan ja arvot määrättävä ositushetken mukaan.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että kaikki avio-oikeuden alainen omaisuus oli arvioitava osituksen toimittamishetken 31.12.1988 arvoon ja että A:n omaisuuteen oli luettava myös apteekkiliikkeen tuotto 23.6.1987 -31.12.1988.

Ositusratkaisun mukaan B oli saanut pitää omistamansa omaisuuden ja A omistamansa omaisuuden, muun muassa apteekkiliikkeensä.

A_n omaisuuden säästöksi oli saatu 1 435 948,85 markkaa ja B:n säästöksi 373 404,70 markkaa eli yhteensä 1 809 353,50 markkaa. Siten A oli velvoitettu suorittamaan B:lle 31.1.1989 mennessä tasinkoa 531 272 markkaa sekä hyvitystä yhteisen irtaimiston arvosta 3 200 markkaa ja B:n osuuden peräkärrien myyntihinnasta 250 markkaa, eli yhteensä 534 722 markkaa 16 prosentin korkoineen eräpäivästä lukien.

Apteekkiliikkeen arvo

A omisti Lappeenrannan (III) Toriapteekin, johon kuului Sammonlahden sivuapteekki. Itse apteekkioikeutta ei voida myydä. Siten tähän oikeuteen ei huomioon ottaen avioliittolain 35 §:n 3 momentin säännös ollut avio-oikeutta, eikä tällä oikeudella ollut osituksessa huomioon otettavaa arvoa.

Avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuitenkin kuului apteekkiluvan nojalla omistettava apteekkiliike ja tämän liikkeen tuotto.

Luopuessaan apteekista uusi apteekkari, jolle lääkintöhallitus on myöntänyt apteekkiluvan, on aikaisemman lain mukaan ollut velvollinen lunastamaan tavaravaraston ja kaluston. Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan uusi apteekkari on velvollinen lunastamaan vain lääkevaraston käyvästä hinnasta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa apteekkineuvos W oli arvioinut apteekin kaluston ja kojeiston käyväksi arvoksi 30.6.1987, kun huomioon otetaan myös henkilöauto, 506 000 markkaa. Tilitoimisto Pharmalex Oy:n arvio varaston arvosta 30.6.1987 oli ollut 506 353 markkaa. Myyntivaraston ja kaluston yhteishinta oli käytännössä apteekin luovutushinta.

Apteekkarin luopuessa apteekistaan hänen on hoidettava muun muassa erääntymättömät apteekkimaksut. Samoin varaukset purkautuvat ja jäävät myyjän maksettaviksi.

Koska apteekki ei yrityksenä ole luovutettavissa, sille ei voida määrätä myyntihintaa samalla tavoin kuin vapaasti myytäville yrityksille.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei apteekkia ollut osituksessa arvioitava substanssiarvon sen paremmin kuin tuottoarvonkaan perusteella. Näitä normaaleissa yrityskaupoissa käytettäviä arvottamistapoja voitiin käyttää apuna harkittaessa apteekin osituksessa huomioon otettavaa arvoa.

Tilitoimisto Pharmalex Oy oli laatinut apteekin kirjanpidosta välitilinpäätöksen 30.6.1987 taseineen. Tässä taseessa apteekin varat olivat 1 417 052,46 markkaa. Käyviksi arvoiksi oikaistuna varat olivat 30.6.1986 olleet 1 812 954,62 markkaa.

Osituskirjan liitteenä olevasta taseesta 31.12.1987 ilmeni, että rahoitus-, vaihto- ja käyttöomaisuus oli ollut 1 450 195,54 markkaa.

Näiden tietojen perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa pesänjakajan rahoitus-, käyttöja vaihto-omaisuuden määrästä tekemää arviota 1 900 000 markkaa.

Vastaavasti vieraspääoma oli välitaseessa 30.6.1987 ollut 2 336 536,64 markkaa ja taseessa 30.12.1987 2 090 279,10 markkaa.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa ositushetkellä olevia velkoja koskevaa pesänjakajan arviota 2 100 000 markkaa.

Näin nimellisvarojen ja -velkojen perusteella laskettava liikkeen substanssiarvo oli ositushetkellä ollut arviolta noin -200 000 markkaa ja vastaavasti 30.6.1987 -523 582 markkaa.

Kihlakunnanoikeus on arvioinut, että apteekin arvo, mikäli se olisi vapaasti myytävä yritys, olisi ollut noin 2 000 000 markkaa. Ottaen huomioon edellä kerrotut rajoitukset kihlakunnanoikeus on pitänyt apteekin osituksessa huomioon otettavana arvona 750 000 markkaa.

Apteekkiliikkeen tuotto 23.6.1987 - 31.12.1988

Avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotto oli avio-oikeuden alaista osituksen toimittamiseen 31.12.1988 saakka, joten apteekin tuotto tuli ottaa huomioon A:n varoina.

Pesänjakaja oli 4.11.1988 päivätyllä kirjeellään vaatinut A:lta avioliittolain 86 §:n 2 momentin mukaista tiliä avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotosta ajalta 30.6.1987 nykyhetkeen. A oli kieltäytynyt antamasta selvitystä, minkä vuoksi pesänjakaja oli arvioinut tuoton hankkimiensa verotustietojen perusteella.

Huolimatta apteekin negatiivisesta substanssiarvosta, kihlakunnanoikeus on pitänyt apteekkia tuottavana yrityksenä. Liikkeen pääomatulo oli verotuksessa vuonna 1987 ollut 158 090 markkaa ja edellisenä vuonna 304 596 markkaa. Koska A oli laiminlyönyt tilintekovelvollisuutensa eikä ollut näyttänyt toteen väitettään siitä, että tuottoa ei osituksen syntyperusteen ja ositustoimituksen välisellä ajalla olisi ollut lainkaan, tuotto oli arvioitava pesänjakajan hankkimien verotustietojen perusteella.

Tuotto 30.6.1987 - 31.12.1987 oli verotuksesta ilmenevät 158 090 markkaa jaettuna kahdella. Ottaen huomioon tuoton vuonna 1986 ja sen, että kihlakunnanoikeus on pitänyt apteekkia vakavaraisena yrityksenä, kihlakunnanoikeus on arvioinut vuoden 1988 tuotoksi 300 000 markkaa.

Tältä pohjalta kihlakunnanoikeus on arvioinut osituksessa huomioon otettavan tuoton 23.6.1987 - 31.12.1988, kun verotus otettiin huomioon 50 prosentin suuruisena, 189 522 markan suuruiseksi.

Tilitoimisto Pharmalex Oy:n lausunto

Asianosaiset olivat 5.2.1988 pidetyssä osituskokouksessa sopineet, että A:n asiamies toimittaa pesänjakajalle lausunnon apteekin arvosta. Pesänjakaja oli vastaanottanut A:n asiamieheltä Tilitoimisto Pharmalex Oy:n toimitusjohtaja Y:n lausunnon apteekin arvosta 24.10.1988 pidetyn osituskokouksen pöytäkirjamerkinnän mukaan. A oli maksanut lausunnon.

Koska lausunnon hankkimisesta oli sovittu ja pesänjakaja oli käyttänyt myös tätä lausuntoa apteekin arvoa harkitessaan, kihlakunnanoikeus on katsonut, että asianosaiset vastasivat puoliksi lausunnon hankkimisesta aiheutuneista kuluista.

Lopputulos

Koska A ei ollut ollut valmis suorittamaan pesänjakajan määräämän tasingon lisäksi hänen maksettavakseen tulevaa tasinkoa rahassa, kihlakunnanoikeus ei ole voinut suoraan oikaista jakoa edellä ilmenevän mukaisesti. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on palauttanut osituksen pesänjakajalle uuden osituksen toimittamista varten.

B on velvoitettu suorittamaan A:lle puolet Tilitoimisto Pharmalex Oy:n lausunnon hankkimisesta johtuneista kustannuksista eli 2 100 markkaa.

Ottaen huomioon lopputulos ja se, että juttu on ollut epätietoinen ja sekava, asianosaiset saivat kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

A:n ja B:n haettua valittamalla muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen hovioikeus on tuomiossaan lausunut seuraavaa.

Apteekkiliikkeen arvo

Todistaja Z:n kertomuksesta kävi ilmi, että apteekin negatiivinen kokonaisarvo 30.6.1987 oli johtunut siitä, että apteekista oli nostettu ennen mainittua ajankohtaa yksityistilin ja oman pääoman kautta yli 1 000 000 markkaa. Rahojen käyttö oli jäänyt selvittämättä. Näistä syistä hovioikeus on katsonut, että apteekkiliikkeen kokonaisarvo oli suurempi kuin sen rahoitus-, vaihto- ja käyttöomaisuudelle osituksessa määrätyn arvon ja liiketoiminnasta aiheutuneiden velkojen erotus -200 000 markkaa.

Apteekin luovutusrajoituksen vuoksi sen arvoa ei voitu määritellä käyttämällä normaalisti tavanomaisissa yrityskaupoissa käytettäviä arviointimenetelmiä. Apteekkiliikkeelle apteekkioikeuksineen ei varallisuusarvioinnissa voitu myöskään ottaa huomioon sitä arvoa, minkä A tulisi palkan lisäksi saamaan tulevaisuudessa tuottona apteekkitoiminnasta. Ottaen huomioon yksityistilin ja oman pääoman kautta tapahtuneet nostot hovioikeus on katsonut, että apteekilla oli kuitenkin A:lle osituksessa huomioon otettavaa arvoa. Hovioikeus on arvioinut sen määräksi ositushetkellä 500 000 markkaa.

Apteekkiliikkeen tuotto 23.6.1987 - 31.12.1988

A: ja B:n puolisot oli tuomittu asumuseroon 23.6.1987, jolloin myös puolisoiden välinen avio-oikeus oli katkennut. Huomioon ottaen avioliittolain 107 a §:n (23.9.1948/681) säännöksen hovioikeus on katsonut, ettei A:n apteekkitoiminnastaan asumuseron jälkeen saamaa tuloa tullut ottaa huomioon osituksessa sellaisena omaisuutena, johon B:llä oli avio-oikeus.

Tilitoimisto Pharmalex Oy:n lausunto

Tältä osalta hovioikeus on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden perustelut.

Muutokset kihlakunnanoikeuden päätökseen

Pesänjakajan oli toimittaessaan osituksen uudelleen otettava huomioon kihlakunnanoikeuden perusteluista ilmenevät seikat ja hovioikeuden niihin tekemät muutokset:

- apteekkiliikkeen arvoksi ositushetkellä oli otettava 500 000 markkaa, - A:n apteekkitoiminnastaan 23.6.1987 -31.12.1988 saamaa tuloa ei ollut otettava osituksessa huomioon sellaisena omaisuutena, johon B:llä oli avio-oikeus ja - B:n oli suoritettava puolet Tilitoimisto Pharmalex Oy:n lausunnon hankkimisesta aiheutuneista kuluista eli 2 100 markkaa.

Jutun näin päättyessä asianosaiset saivat pitää heille hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen, Kartimo ja Murto. Esittelijä Helena Hennen.

Valituslupa on myönnetty 7.7.1992.

A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion muuttamista siten, - että hänen osituksessa huomioon otettaviksi veloikseen vahvistetaan jo vahvistettujen lisäksi 523 582 markkaa eli se määrä, jolla hänen apteekkiliikkeensä vieras pääoma 2 336 536,64 markkaa 30.6.1987 on ylittänyt sen omaisuuden käyvän arvon 1 812 954,62 markkaa, ja - että asiassa annettavasta ratkaisusta selvästi ilmenee, ettei apteekkitoiminnasta ole kertynyt hänelle mitään osituksessa huomioon otettavaa tuottoa 23.6.1987 -31.12.1988.

Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen kaikissa oikeusasteissa.

B on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion muuttamista siten, - että A:n apteekkiliikkeen arvoksi ositushetkellä määrätään 1 500 000 markkaa, - että osituksessa huomioon otettaviksi A:n varoiksi vahvistetaan tämän apteekkiliikkeen nettomääräinen tuotto verovähennyksen jälkeen 547 499,50 markkaa 23.6.1987 - 31.12.1988, - että hänet vapautetaan velvollisuudesta osallistua Tilitoimisto Pharmalex Oy:n lausunnon hankkimisesta johtuneiden kustannusten maksamiseen ja - että ositus näin oikaistuna ratkaistaan suoraan täällä palauttamatta sitä enää pesänjakajalle.

Lisäksi B on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen kaikissa oikeusasteissa.

A ja B ovat kumpikin antaneet pyydetyn vastauksen vaatien edellinen vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

A on apteekkiliikkeen tuoton osalta voittanut asian täydellisesti hovioikeudessa. Hän ei ole esittänyt oikeudellista tarvetta muutoksen hakemiseen ratkaisun perusteluihin. Sen vuoksi hänen valitustaan ei tutkita tältä osalta.

Perustelut

Apteekkiliikkeen arvo

Lähtökohtana on, että ositettava omaisuus on arvioitava osituksen toimittamisen hetken todennäköisen luovutusarvon mukaan. Sovellettuna apteekkiliikkeeseen tämä merkitsee seuraavaa.

Lääkelain (10.4.1987/395) 6 luvun säännösten mukaan apteekkiliikkeen harjoittaminen edellyttää sosiaali- ja terveyshallituksen lupaa. Tällainen lupa, niin sanottu apteekkilupa, voidaan myöntää vain tietyt kelpoisuusvaatimukset täyttävälle laillistetulle proviisorille. Myönnetty lupa on henkilökohtainen siten, että apteekkarin on pääsääntöisesti itse hoidettava apteekkia, jota ei myöskään saa antaa vuokralle tai luovuttaa toiselle. Lupa on lähtökohtaisesti voimassa kunnes apteekkari täyttää 67 vuotta, mutta se on peruutettavissa määrätyistä, lähinnä hänen henkilöönsä liittyvistä syistä, kuten sairaudesta johtuneesta kyvyttömyydestä hoitaa apteekkarin ammattia. Niinikään lakkaa apteekkilupa, jos apteekkarille myönnetään uusi lupa.

Apteekkiluvan lakatessa uuden apteekkarin on lunastettava edeltäjältään apteekin lääkevarasto käyvästä hinnasta. Apteekin käyttöomaisuuden, kuten sen kaluston ja kojeiston luovuttamisesta ja sen ehdoista vanha ja uusi apteekkari voivat sen sijaan vapaasti sopia.

Edellä olevan mukaan apteekkiliikkeen harjoittaminen perustuu apteekkarille myönnettyyn henkilökohtaiseen luovuttamattomaan oikeuteen, apteekkilupaan, joka edellyttää hänen omaa jatkuvaa ammattitaitoista työpanostaan apteekin toiminnassa ja jonka lakatessa vain apteekin omaisuudella sellaisenaan on luovutusarvoa. Sen vuoksi itse apteekkiliikkeeseen ei voida vapaasti luovutettavissa olevien liikeyritysten tavoin liittää sellaisia tuottoodotuksia, jotka osituksessa oikeuttaisivat arvioimaan apteekkiliikkeen sen tuottokyvyn ja siten tuottoarvomenetelmän mukaisesti. Muitakaan perusteita apteekkiliikkeen arvioimiselle osituksessa sen omaisuuden luovutusarvoista poiketen ei ole. Tällaisena ei siten voida pitää A:n ennen ositusperusteen syntymistä tekemiä yksityisnostoja, joilla vain on siirretty varoja apteekkiliikkeestä hänen yksityiseen käyttöönsä eli saman varallisuuspiirin sisällä.

Näistä syistä apteekkiliike on osituksessa arvioitava sen omaisuuden nettoarvon perusteella eli substanssiarvomenetelmän mukaisesti siten, että liikkeen omaisuuden todennäköisestä luovutusarvosta on vähennettävä sen velat.

Kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevän selvityksen mukaan A:n apteekkiliikkeen omaisuuden käypä arvo 30.6.1987 on ollut 1 812 954,62 markkaa. Tästä määrästä käyttöomaisuuden (kalusto, kojeisto ja henkilöauto) osuus on ollut 506 000 markkaa, vaihto-omaisuuden (lääkevarasto) 506 353 markkaa ja rahoitusomaisuuden 800 601,62 markkaa. Apteekkiliikkeen vieras pääoma (velat) on puolestaan ollut 2 336 536,64 markkaa. Tähän määrään on sisältynyt 250 909 markan verovaraus investointi-, toiminta- ja luottotappiovarausten purkautumisesta aiheutuvan verovelan kattamiseksi.

Nämä määrät eivät sinänsä ole riidanalaisia, vaan riita koskee sovellettavan arviointimenetelmän ohella sitä, onko verovaraus otettava huomioon osituksessa apteekkiliikkeen velkana. Ratkaisevaa tällöin on, että edellä mainittuja varauksia vastaavista tuloista ei ole maksettu veroa tulon kertymisvuodelta, vaan verotus on varausten johdosta siirtynyt kunnes ne purkautuvat, joko niitä käytettäessä tai toiminnan päättyessä. Näin ollen varauksiin sisältyy piilevä, mutta todellinen verovelka. Sen vuoksi tämä on otettava huomioon apteekkiliikkeen velkana määrättäessä apteekin arvoa osituksessa.

Näin ollen A:n apteekkiliikkeen substanssiarvo 30.6.1987 on ollut -523 582 markkaa. Ei ole perusteita arvioida apteekin omaisuuden arvoa toisenlaiseksi ositushetkellä 31.12.1988. Mainittua negatiivista arvoa on siten pidettävä A:n apteekkiliikkeen ositusarvona.

Apteekkiliikkeen tuotto 23.6.1987 - 31.12.1988

Asumuserotuomio ositusperusteena aiheuttaa tosin aviopuolisoiden avio-oikeusyhteyden katkeamisen. Vakiintuneen oikeuskäsityksen mukaan avio-oikeus käsittää kuitenkin paitsi sen omaisuuden, jonka puoliso omisti ositusperusteen syntyessä, myös tämän omaisuuden tuoton aina osituksen toimittamiseen saakka. Välillisesti tämä on ilmaistu avioliittolain 86 §:n 2-4 momentin (23.9.1948/681) säännöksissä, joiden mukaan puolison on osituksessa tehtävä tili sekä omaisuuden vallinnasta että sen tuotosta ositusperusteen jälkeiseltä ajalta. Tukea tästä poikkeavalle järjestelylle ei ole saatavissa avioliittolain 107 a §:n (23.9.1948/681) säännöksestä. Ratkaisu siitä, kuuluuko A:n apteekkiliikkeen tuotto asumuseron ja osituksen väliseltä ajalta osituksen piiriin, riippuu siten siitä, onko tämä arvosteltava avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotoksi vai ei.

Edellä on käynyt ilmi, että apteekkitoiminnan harjoittaminen olennaisilta osiltaan perustuu apteekkarin henkilökohtaiseen ammattitaitoon ja työpanokseen. Lisäksi tämä toiminta edellyttää, että apteekkari pysyväisluonteisesti sijoittaa siihen varoja ainakin kaluston ja kojeiston sekä lääkevaraston hankintaan. Apteekkiliikkeen tulot ovat siten apteekkarin työn ja omaisuuden yhteisvaikutuksen tulos. Näin ollen, vaikka pääpaino onkin edellisellä, on perusteltua katsoa, että osa apteekkiliikkeen tuotosta on apteekkarin omaisuuden tuottoa. Tämän markkamääräistä suuruutta vahvistettaessa on otettava huomioon, paitsi apteekkarin henkilön lähtökohtainen keskeinen merkitys apteekkitoiminnassa, asianomaisen apteekin toiminnan tulos ja apteekkarin siihen sijoittaman omaisuuden arvo.

Kuten kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenee, A on kieltäytynyt antamasta selvitystä apteekkiliikkeensä tuloksesta 23.6.1987 - 31.12.1988. Pesänjakajan hankkimien, apteekkiliikkeen vuosien 1986 ja 1987 tilinpäätöstietojen ja kahden tilintarkastajan niiden pohjalta antamien lausuntojen perusteella on kuitenkin arvioitavissa, että apteekin vuositulos ennen varauksia ja veroja kysymyksessä olevana ajanjaksona on ollut vähintään 600 000 markkaa. Kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevät tiedot apteekin omaisuuden käyvästä arvosta 30.6.1987 ja tasearvoista 30.6.1987 ja 31.12.1987 luovat lisäksi olettaman, kun muuta ei ole väitettykään, ettei A:n pysyväisluonteinen sijoitus apteekkinsa toimintaan ole ratkaisevasti muuttunut 30.6.1987 todetun tilanteen jälkeen, jolloin omaisuuden käypä arvo oli 1 812 954,62 markkaa.

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti Korkein oikeus arvioi, että A:n apteekkiliikkeen tulos 23.6.1987 - 31.12.1988 on ollut 900 000 markkaa, ja että se osa tästä, joka apteekin toimintaan sijoitetun omaisuuden tuottona on otettava huomioon osituksessa hänen omaisuutenaan, on 135 000 markkaa 50 prosentin verovähennyksen jälkeen.

Tilitoimisto Pharmalex Oy:n lausunto

Tältä osalta hyväksytään alempien oikeuksien perustelut.

Tuomiolauselma

Muuttaen hovioikeuden tuomiota vahvistetaan - että A:n apteekkiliikkeen ositusarvo on ollut -523 582 markkaa ja - että apteekkiliikkeen tuloksesta 23.6.1987 - 31.12.1988 on 135 000 markkaa otettava osituksessa huomioon A:n omaisuuden tuottona.

Näistä määristä edellinen on osituslaskelmassa lisättävä A:n velkoihin ja jälkimmäinen hänen omaisuuteensa.

Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Jutun näin päättyessä asianosaiset saavat pitää heillä Korkeimmassa oikeudessa olleet kulut vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Salervo, Ketola (eri mieltä), Krook, Raulos ja Hidén. Esittelijä Anneli Tuomola.

Oikeusneuvos Ketola: A:n apteekki on toiminnassa oleva liikeyritys, josta on mahdollista saada käyvän palkan lisäksi jatkuvaa liiketuottoa. Toisaalta otan huomioon, ettei apteekki ole vapaasti luovutettavissa oleva yritys ja että tähän liittyy taloudellinen riski siinä tapauksessa, että apteekkari tulisi kykenemättömäksi hoitamaan liikettään. Näillä perusteilla arvioin apteekin arvoksi kuten hovioikeus 500 000 markkaa.

Muutoin olen samaa mieltä kuin enemmistö.