Rakennusurakka

Diaarinumero:	S91/1142
Esittelypäivä:	4.6.1992
Taltio:	4214
Antopäivä:	10.12.1992

Sivu-urakoitsijalle oli aiheutunut vahinkoa pääurakoitsijan konkurssista johtuneesta urakan viivästyksestä. Vahingon katsottiin kuuluvan vuoden 1983 sivu-urakan alistamisehtojen (RT-10220) 7 kohdassa rakennuttajan hyväksi säännellyn vastuuvapauslausekkeen sovellutusalaan, joka koski muun muassa pää- ja sivu-urakoitsijoiden toisilleen aiheuttamia viivästysvahinkoja. Sen vuoksi hylättiin sivuurakoitsijan rakennuttajaan kohdistama rakennuttajan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen perustettu korvauskanne. Ään.

Vesijohto A Ky, nykyiseltä nimeltään LVI-A Ky, on B:n Kulma Oy:lle tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla lausunut seuraavaa.

1. Kommandiittiyhtiö oli 25.8.1986 tehnyt B:n Kulma Oy:n kanssa rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1983 ohjetiedoston RT 16-10193 sopimusehdoilla sivuurakkasopimuksen Kuopiossa osoitteessa Kaartokatu 3 sijaitsevan kerrostalon peruskorjauksen LVI-töiden suorittamisesta. Sopimuksen mukaan töiden piti valmistua 15.6.1987. Työmaalla pääurakoitsijana toimineen Rakennustoimisto C Oy:n tultua asetetuksi 27.3.1987 konkurssiin B:n Kulma Oy oli tehnyt 16.4.1987 Lujabetoni Oy:n kanssa pääurakan jatkamisesta sopimuksen, jossa urakan uudeksi valmistumispäiväksi oli sovittu 10.7.1987. Rakennuttajan vastuu urakoitsijalle aiheuttamistaan lisäkustannuksista oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 34 §:ssä määritelty seuraavasti: "Jos rakennussuoritus on rakennuttajan viaksi luettavan syyn johdosta ollut kokonaan tai osittain keskeytyksissä tai viivästynyt urakkasopimuksessa mainitusta valmistumisajankohdasta tai jos rakennuttaja menettelyllään tai laiminlyönneillään muutoin on aiheuttanut urakoitsijalle lisäkustannuksia suoritusvelvollisuuden täyttämisessä, rakennuttaja on velvollinen korvaamaan urakoitsijalle mainituista syistä aiheutuneen vahingon." Rakennuttajan koronmaksuvelvollisuus taas oli 39 §:ssä säännelty seuraavalla tavalla: "Jos rakennuttaja ei 14 vuorokauden kuluessa siitä, kun maksukelpoinen lasku on esitetty rakennuttajalle, täytä maksuvelvollisuuttaan, hän on velvollinen maksamaan urakoitsijalle sanotun määräajan ylittäneeltä ajalta maksamattomalle määrälle lasketun 16 %:n vuotuisen koron maksun tapahtumiseen saakka."

B:n Kulma Oy ei ollut ollut riittävän huolellinen valitessaan pääurakoitsijaksi Rakennusliike C Oy:n, joka oli melko pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen asetettu konkurssiin. Lisäksi B:n Kulma Oy oli rakennuttajana isännänvastuuta koskevien periaatteiden mukaan ilman omaa tuottamustakin vastuussa vahingosta, joka pääurakoitsijana toimineen rakennusliikkeen konkurssista oli aiheutunut kommandiittiyhtiölle sivu-urakoitsijana. B:n Kulma Oy ei ollut pyytänyt kommandiittiyhtiöltä suostumusta urakka-ajan jatkamiselle.

Näillä perusteilla B:n Kulma Oy oli velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiölle urakka-ajan jatkamisesta sille aiheutuneet lisäkustannukset, joiden määrä oli yhteensä 10 998,40 markkaa. Kommandiittiyhtiö oli 22.4.1988 päivätyllä laskulla nro 4608 pyytänyt B:n Kulma Oy:tä suorittamaan lisäkustannuksista 7 522,89 markkaa. B:n Kulma Oy oli 18.5.1988 maksanut laskusta 2 992,86 markkaa.

2. Kommandiittiyhtiö oli B:n Kulma Oy:n kanssa tehnyt 29.10.1986 kohdassa 1 mainituilla sopimusehdoilla sivuurakkasopimuksen Kuopiossa osoitteessa Juontotie 14 sijaitsevien kahden asuinkerrostalon LVI-töiden suorittamisesta. Sopimuksen mukaan urakan piti olla valmis 29.10.1987. Työmaan pääurakoitsijana toimineen Rakennustoimisto C Oy:n tultua asetetuksi konkurssiin 27.3.1987 B:n Kulma Oy oli tehnyt 22.5.1987 Rakennusliike D Oy:n kanssa pääurakan jatkamisesta sopimuksen, jossa oli sovittu urakan uudeksi valmistumisajankohdaksi 28.2.1988. Rakennusliike D Oy:n tultua asetetuksi 15.1.1988 konkurssiin B:n Kulma Oy oli tehnyt pääurakan jatkamisesta 4.2.1988 Rakennuskunta Hakan kanssa jatkourakkasopimuksen, jossa urakan uudeksi valmistumisajankohdaksi oli sovittu 10.5.1988. Urakan vastaanottotarkastus oli toimitettu 26.5.1988. Urakkasopimusten jatkamisesta ei ollut neuvoteltu eikä sovittu kommandiittiyhtiön kanssa. B:n Kulma Oy:n tekemät sopimukset olivat aiheuttaneet kommandiittiyhtiölle lisäkustannuksia, joista B:n Kulma Oy oli kohdassa 1 mainittuilla perusteilla vastuussa. B:n Kulma Oy ei ollut ollut riittävän huolellinen, kun se oli valinnut pääurakoitsijoiksi Rakennusliike C Oy:n ja Rakennusliike D Oy:n, jotka eivät olleet olleet riittävän vakavaraisia. Kommandiittiyhtiö oli laskuttanut B:n Kulma Oy:tä lisäkustannuksista kahdella 12.8.1988 päivätyllä laskulla, nrolla 4054 yhteensä 102 972,80 markkaa ja nrolla 4056 yhteensä 46 947,37 markkaa. Kommandiittiyhtiön LVI-urakka oli ollut valmis 10.5.1988, jolloin B:n Kulma Oy olisi voinut ottaa sen vastaan. B:n Kulma Oy oli siirtänyt vastaanoton tapahtuvaksi 26.5.1988. Tältä osin kommandiittiyhtiö oli laskuttanut lisäkustannuksista B:n Kulma Oy:tä 12.8.1988 päivätyllä laskulla nro 4055 yhteensä 8 643,26 markkaa.

3. Kommandiittiyhtiö oli tehnyt B:n Kulma Oy:n rakennuskohteissa, jotka sijaitsivat Kuopiossa osoitteissa Sotilaspojankatu 4, Kiirunanpolku 2 ja Juontotie 14, lämpöjohtojen rakennelävistykset käyttäen Armaflex-eristyskourua, vaikka työselityksissä oli ollut määräys käyttää niin sanottua putkilävistysmenetelmää. B:n Kulma Oy oli kommandiittiyhtiölle lähettämässään 14.6.1988 päivätyssä kirjeessä vaatinut sitä korjaamaan lämpöjohtojen rakennelävistykset siten, että ne tehtäisiin putkilävistysmenetelmällä 30.9.1988 mennessä uhalla, että B:n Kulma Oy tulisi tekemään korjaustyön kommandiittiyhtiön kustannuksella. B:n Kulma Oy:n vaatimus oli virheellinen ja kohtuuton, koska vaatimukselle ei ollut löydettävissä teknillisiä, taloudellisia eikä juridisia perusteita. Lisäksi korjaus tulisi maksamaan erittäin paljon ja sen suorittamiseksi huoneistot pitäisi tyhjentää asukkaista.

Edellä olevan perusteella kommandiittiyhtiö on vaatinut, että B:n Kulma Oy velvoitetaan suorittamaan sille kohdassa 1 mainitut 10 998,40 markkaa, siitä kuitenkin vähentäen B:n Kulma Oy:n 18.5.1988 maksamat 2 992,86 markkaa, 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 10.5.1988 ja 2 kohdassa mainitut 102 972,80 markkaa, 46 947,37 markkaa sekä 8 643,26 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen lisähaasteen tiedoksiantopäivästä 18.8.1988. Lisäksi kommandiittiyhtiö on vaatinut vahvistettavaksi, että se oli suorittanut 3 kohdassa mainitut putkien rakennelävistykset asiallisesti ja ettei se ollut velvollinen suorittamaan B:n Kulma Oy:n vaatimia lämpöjohtojen rakennelävistyskorjauksia. Vielä kommandiittiyhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Vastaus

B:n Kulma Oy on muun muassa lausunut, että rakennuskohteitten valmistumisen viivästymiset olivat johtuneet pääurakoitsijoiden konkursseista. Yleisten sopimusehtojen 34 §:n mukaan rakennuttaja joutui urakoitsijaan nähden korvausvastuuseen rakennuttajan viaksi luettavan syyn aiheuttamasta viivästyksestä ja muista aiheuttamistaan lisäkustannuksista. Tämä rakennuttajan vastuu perustui tuottamukseen. Pääurakoitsijoiden konkurssit eivät olleet johtuneet B:n Kulma Oy:n tuottamuksesta.

Kommandiittiyhtiö oli kanteen 1 kohtaan liittyvänä tehnyt 25.8.1986 B:n Kulma Oy:n ja Rakennustoimisto C Oy:n kanssa sekä 16.4.1987 B:n Kulma Oy:n ja Lujabetoni Oy:n kanssa ohjetiedoston RT 16-10220 sopimusehdoilla sivu-urakan alistamissopimukset. Vastaavat sopimukset kommandiittiyhtiö oli tehnyt kanteen 2 kohdan urakasta B:n Kulma Oy:n ja Rakennustoimisto C Oy:n kanssa 29.10.1986, B:n Kulma Oy:n ja Rakennusliike D Oy:n kanssa 22.5.1987 sekä B:n Kulma Oy:n ja Rakennuskunta Hakan kanssa 4.2.1988. Alistamisehtojen 6 kohdassa oli urakoitsijoiden keskinäinen vastuu määritelty seuraavasti: "Pää- ja sivuurakoitsijat sitoutuvat korvaamaan toisilleen tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä kuten esim. huonosti suoritetusta työstä tai ala-arvoisten aineiden ja tarvikkeiden käytöstä aiheutuvat vahingot. Pää- ja sivu-urakoitsijat ovat toisilleen vastuussa myös tahallisesta tai tuottamuksellisesta viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta." Tähän liittyen oli rakennuttajan vastuu 7 kohdassa säännelty seuraavalla tavalla: "Rakennuttaja ei vastaa pää- eikä sivu-urakoitsijoille vahingoista, jotka he aiheuttavat toisilleen."

Allekirjoittamalla alistamissopimukset kommandiittiyhtiö oli sitoutunut pääurakoitsijan kanssa laatimaan ja hyväksymään rakennuskohteen työvaiheita koskevan aikataulun, joka ei saanut olla ristiriidassa pääurakkasopimuksen ehtojen kanssa. Viivästysvahingot olivat konkurssiin joutuneiden pääurakoitsijoiden aiheuttamia. Alistamissopimuksen kohdat 6 ja 7 merkitsivät vastuunrajoituslauseketta, jolla sivu-urakkasopimukseen perustuva rakennuttajan vastuu oli suljettu pois. Näin ollen korvausvaatimukset oli kohdistettava konkurssiin joutuneisiin pääurakoitsijoihin eikä rakennuttajaan. Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 37 §:n mukaan urakoitsijan oli töiden viivästymisestä ilmoitettava rakennuttajalle viipymättä. Koska kommandiittiyhtiö ei ollut reklamoinut säännöksen mukaisesti, se oli menettänyt oikeutensa korvausten saamiseen.

Kanteen 3 kohdan osalta kanne tuli jättää tutkimatta, koska kommandiittiyhtiöllä ei ollut vaatimukselleen oikeussuojan tarvetta. Kommandiittiyhtiö oli suorittanut lämpöjohtoputkien rakennelävistykset virheellisesti. Lävistysten toteuttamistapa oli ollut normien ja hyvän rakennustavan vastainen eikä se ollut vastannut edellytettyä laatutasoa. Virheellisestä asennuksesta aiheutuneiden vahinkojen määrä ei ollut vielä arvioitavissa, joten B:n Kulma Oy tulisi myöhemmin vaatimaan kommandiittiyhtiöltä korvauksia.

Sen vuoksi B:n Kulma Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä 1 ja 2 kohdan osalta. Kanteen 3 kohdan osalta se on vaatinut kanteen hylkäämistä, ellei kannetta tältä osin jätetty tutkimatta. Lisäksi B:n Kulma Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi seuraavaa.

1. Kommandiittiyhtiö urakoitsijana oli tehnyt 25.8.1986 sivu-urakkasopimuksen rakennuttajan B:n Kulma Oy:n kanssa tontille 8:11:10, osoitteessa Kaartokatu 3 Kuopio, olevan asuinkerrostalon peruskorjaustöiden yhteydessä LVI-töiden suorittamisesta. Pääurakoitsijana oli toiminut Rakennustoimisto C Oy. Kommandiittiyhtiö, B:n Kulma Oy ja Rakennustoimisto C Oy olivat 25.8.1986 tehneet sivu-urakan alistamissopimuksen ohjetiedosto RT 16-10220 sopimusehdoilla. Ehtojen 6. kohdan mukaan pää- ja sivu-urakoitsijat olivat sitoutuneet korvaamaan toisilleen tahallisesta ja tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä kuten esimerkiksi huonosti suoritetusta työstä tai ala-arvoisten aineiden ja tarvikkeiden käytöstä aiheutuvat vahingot. Pää- ja sivu-urakoitsijat olivat toisilleen vastuussa myös tahallisesta tai tuottamuksellisesta viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta. Sopimusehtojen 7. kohdan mukaan rakennuttaja ei vastannut pää- eikä sivu-urakoitsijoille vahingoista, jotka he aiheuttivat toisilleen. Peruskorjaustöiden piti urakkasopimuksen mukaan olla valmiina 15.6.1987. Rakennustoimisto C Oy oli haettu 27.3.1987 konkurssiin, minkä jälkeen B:n Kulma Oy oli tehnyt 16.4.1987 uuden pääurakkasopimuksen Lujabetoni Oy:n kanssa. Kommandiittiyhtiö, B:n Kulma Oy ja Lujabetoni Oy olivat 16.4.1987 tehneet edellä kerrotun kaltaisen sivu-urakan alistamissopimuksen. Uuden sopimuksen mukaan peruskorjaustöiden tuli olla valmiina 10.7.1987, jolloin työ myös valmistui. Kommandiittiyhtiö oli laskuttanut B:n Kulma Oy:tä sivu-urakkatöiden viivästymisestä aiheutuneista vahingoista 12.8.1988 päivätyllä 10 998,40 markan määräisellä laskulla.

2. Kommandiittiyhtiö oli tehnyt 29.10.1986 B:n Kulma Oy:n kanssa sivu-urakkasopimuksen tontilla 26:36:2, osoitteessa Juontotie 14 Kuopio, olevan kerrostalon LVI-töiden suorittamisesta. Pääurakoitsijana oli toiminut Rakennustoimisto C Oy ja urakan tuli sopimuksen mukaan olla valmis 29.10.1987. Kommandiittiyhtiö, B:n Kulma Oy ja Rakennustoimisto C Oy olivat 29.10.1986 tehneet edellä 1. kohdassa kerrotun kaltaisen sivu-urakan alistamissopimuksen. Rakennustoimisto C Oy:n jouduttua konkurssiin B:n Kulma Oy oli tehnyt 22.5.1987 pääurakan jatkamisesta urakkasopimuksen Rakennusliike D Oy:n kanssa. Työn valmistumisajankohdaksi tuli 28.2.1988. Kommandiittiyhtiö, B:n Kulma Oy ja Rakennusliike D Oy olivat 22.5.1987 tehneet edellä mainitun kaltaisen sivu-urakan alistamissopimuksen. Kun Rakennusliike D Oy oli haettu 15.1.1988 konkurssiin, B:n Kulma Oy oli tehnyt 4.2.1988 urakan lopputyöstä uuden urakkasopimuksen Rakennuskunta Hakan kanssa ja valmistumisajankohdaksi oli sovittu 10.5.1988. Kommandiittiyhtiö, B:n Kulma Oy ja Rakennuskunta Haka olivat tehneet 4.2.1988 kerrotunlaisen sivu-urakan alistamissopimuksen. Viime mainitun urakan vastaanottotarkastus oli tapahtunut 26.5.1988. Kommandiittiyhtiö oli laskuttanut B:n Kulma Oy:tä sivu-urakkatöiden viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta 12.8.1988 päivätyillä 8 643,26 markan, 46 947,37 markan ja 102 972,80 markan määräisillä laskuilla.

3. Kommandiittiyhtiön urakoitsijana ja B:n Kulma Oy:n rakennuttajana tekemän urakkasopimuksen mukaan kommandiittiyhtiön tuli Sotilaspojankatu 4:ssä, Kiirunanpolku 2:ssa ja Juontotie 14:ssa olevissa rakennuskohteissa suorittaa lämpöjohtojen rakennelävistykset niin sanotulla putkilävistysmenetelmällä. Lävistyksien tuli rakennussuunnitelman ja rakennusmääräysten mukaan olla ilmatiiviitä. Kommandiittiyhtiö oli rakentanut sanotut johtojen läpiviennit Armaflex-eristyskourua käyttäen siten, että ilma pääsi lävistyksien kautta virtaamaan huoneistosta toiseen. Kommandiittiyhtiön työn lopputulos mainitulta osin ei ollut urakkasopimuksen eikä rakennusmääräysten mukainen.

Näyttämättä oli jäänyt, että edellä 1. ja 2. kohdissa kerrottu kommandiittiyhtiön sivu-urakoiden viivästyminen olisi aiheutunut B:n Kulma Oy:n tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä. Pääurakoitsijat Rakennustoimisto C Oy ja Rakennusliike D Oy olivat aiheuttaneet mainitut viivästykset eikä B:n Kulma Oy rakennuttajana ollut sivu-urakan alistamissopimusten 7. kohdassa olevan ehdon mukaisesti vastuussa kommandiittiyhtiölle niistä aiheutuneista vahingoista.

Sen vuoksi ja koska edellä 3. kohdassa mainitun työsuorituksen lopputulos ei ollut urakkasopimuksen mukainen, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Kommandiittiyhtiö on velvoitettu korvaamaan B:n Kulma Oy:lle oikeudenkäyntikulut 60 000 markalla 16 prosentin viivästyskorkoineen 7.12.1989 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osapuolet olivat saattaneet jutun, on lausunut seuraavaa.

Sivu-urakan alistamissopimuksen kohdassa 3.1 todetaan, ettei alistamissopimuksella muuteta, alistamisesta johtuvia seikkoja lukuunottamatta, rakennuttajan, pääurakoitsijan ja sivu-urakoitsijan oikeuksia ja velvollisuuksia siitä, miksi ne on asianosaisten välisissä urakkasopimuksissa sovittu. Alistamissopimuksen kohdassa 3.2 todetaan, että alistamisella rakennuttaja siirtää pääurakoitsijalle eri urakoitsijoiden töiden yhteensovittamisen sekä velvollisuuden huolehtia siitä, että alistetut sivuurakoitsijat suorittavat työnsä urakkasopimuksen ja alistamissopimuksen osoittamassa järjestyksessä sopimuksessa mainitun aikataulun mukaisesti. Alistamissopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten vastuu urakoitsijan konkurssin aiheuttamista lisäkustannuksista määräytyy. Vastuukysymys on ratkaistava rakennusurakan yleisten sopimusehtojen määräysten mukaan.

Näiden sopimusehtojen 34 §:n mukaan rakennuttaja on urakoitsijalle vastuussa rakennuttajan viaksi luettavan syyn johdosta aiheutuneista rakennussuorituksen viivästymisestä johtuneista lisäkustannuksista. Rakennussuoritukset olivat viivästyneet pääurakoitsijoiden Rakennustoimisto C Oy:n ja Rakennusliike D Oy:n konkurssien vuoksi. Näyttämättä oli jäänyt, että B:n Kulma Oy olisi menetellyt huolimattomasti valitessaan pääurakoitsijat ja että kommandiittiyhtiölle sivu-urakoiden viivästymisestä aiheutuneet lisäkustannukset olisivat aiheutuneet B:n Kulma Oy:n tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä.

Hovioikeus on kanteen 1 ja 2 kohdan osalta lausumillaan ja kanteen 3 kohdan osalta raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

Valituslupa on myönnetty 12.12.1991. Valituksessaan yhtiö on toistanut esittämänsä kanteen sekä vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

B:n Kulma Oy on vastannut valitukseen sekä vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden päätöksen perustelut siltä osalta kuin se on hylännyt 3 kohdassa selostetun vahvistuskanteen sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun suorituskanteen sillä perusteella, ettei B:n Kulma Oy:llä ole omaan tuottamukseen perustuvaa vastuuta korvattaviksi vaadituista vahingoista.

Siltä osalta kuin kommandiittiyhtiö on perustanut kanteen 1 ja 2 kohdan korvausvaatimukset siihen, että B:n Kulma Oy rakennuttajana on isännänvastuuta koskevien periaatteiden mukaan vastuussa vahingoista ilman omaa tuottamustakin, Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Sivu-urakan alistamisehtojen 6 ja 7 kohdassa on raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevin sanamuodoin säännelty toisaalta pää- ja sivu-urakoitsijan ja toisaalta rakennuttajan vastuu urakoitsijoiden toisilleen aiheuttamista vahingoista. Tämän mukaan vastuu kuuluu vahingon aiheuttaneelle urakoitsijalle, kun sen sijaan rakennuttaja ei vastaa tällaisesta vahingosta. Urakoitsijoiden keskinäinen vastuu käsittää tuottamusperusteisen velvollisuuden korvata virheellisestä tai viivästyneestä suorituksesta aiheutuneet vahingot. Viivästyksen sisältöä ja syitä ei ole tarkemmin määritelty eikä mitään tiettyä syytä, kuten konkurssia, ole suljettu pois mahdollisena viivästysperusteena. Yleisen oikeudellisen kielenkäytön mukaan viivästykseen luetaan, paitsi viivästys sanan varsinaisessa merkityksessä, suorituksen kokonaan tai osaksi täyttämättä jättäminen. Sopimusrikkomuksena viivästys ei myöskään käsitteellisesti ole sidottu ainoastaan määrättyihin syihin, vaan viivästyksen olemassaolo arvioidaan syiden laadusta riippumatta. Lähtökohtana on lisäksi, että tilapäisestä tai pysyväisestä maksukyvyttömyydestä johtuva suorituksen viivästys on osoitus tuottamuksesta. Alistamisehtojen 7 kohdassa rakennuttajan hyväksi säännelty vastuuvapautumislauseke soveltuu siten 6 ja 7 kohdan sanamuodon mukaan myös vahinkoon, joka on aiheutunut sivu-urakoitsijalle pääurakoitsijan konkurssista johtuneesta urakan viivästyksestä.

Sivu-urakan ensimmäiset yhteneväiset alistamisehdot ovat valmistuneet vuonna 1973 asiantuntijatyönä Rakennustietosäätiön toimeksiannosta ja rakennusalan eri yrittäjäpiirejä edustaneiden etujärjestöjen myötävaikutuksella. Ne on sittemmin uusittu vuosina 1977 ja 1983 pääosin samansisältöisinä kuin alkuperäiset.

Alistamisehtojen 9 kohtaan sisältyy erikoisjärjestely, jonka mukaan rakennuttaja on velvollinen korvaamaan sivuurakan purkautumisesta aiheutuneet lisäkustannukset muille urakoitsijoille. Alistamisehtoja vuonna 1983 tarkistamaan asetetussa työryhmässä oli ehdotettu, että rakennuttajan korvausvelvollisuus olisi ulotettu koskemaan myös pääurakan purkamisesta johtuvia lisäkustannuksia sivu-urakoitsijoille. Ehdotusta ei kuitenkaan työryhmässä hyväksytty, vaan ehdot jäivät tältä osalta entiseen muotoonsa.

Yleisenä tulkintaperiaatteena on, että vastuuvapautumislausekkeita on tulkittava suppeasti, etenkin jos ne on yksipuolisesti laadittuja ja sisällöltään epäselviä tai ylimalkaisia. Alistamisehtojen 6 ja 7 kohdan muotoilu on tosin pääosaltaan yleinen. Muotoilu ei kuitenkaan ole epäselvä, vaan käsittää edellä olevan mukaisesti suhteellisen yksiselitteisesti myös sellaiset tapaukset, että vahinkoon johtanut urakan viivästys on konkurssin seuraus. Ottaen lisäksi huomioon alistamisehtojen syntytavan ja osapuolet sekä tuloksettoman muutosehdotuksen Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteita poiketa ehtojen 6 ja 7 kohdan sanamuodosta ja näin sulkea vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet sivu-urakoitsijalle pääurakoitsijan konkurssista johtuneesta urakan viivästyksestä, alistamisehtojen 7 kohdassa rakennuttajan hyväksi säännellyn vastuuvapauslausekkeen ulkopuolelle. Näin ollen B:n Kulma Oy ei vastaa kommandiittiyhtiön kanteen 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista vahingoista myöskään siltä osalta kuin ne on vaadittu korvattaviksi isännänvastuuta koskevien periaatteiden mukaisen tuottamuksesta riippumattoman vastuun perusteella.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Kommandiittiyhtiö velvoitetaan korvaamaan B:n Kulma Oy:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nikkarinen, Krook, Möller ja Tulokas (eri mieltä)

Oikeusneuvos Tulokas: Kanteen 3 kohdassa tarkoitettujen rakennelävistysten osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Kanteen 1 ja 2 kohdat, jotka koskevat B:n Kulma Oy:n velvollisuutta korvata LVI-A Ky:n rakennussuorituksen viivästymisestä aiheutuneet lisäkustannukset, ratkaisen seuraavasti:

Perustelut

B:n Kulma Oy on ryhtynyt toteuttamaan kysymyksessä olevia rakennushankkeita osaurakoina. Rakennuttajalle kuuluvan velvollisuuden urakoitsijoiden töiden ja aikataulujen yhteensovittamiseen B:n Kulma Oy on alistamissopimuksella siirtänyt pääurakoitsijan tehtäväksi. Rakennuttajan ja sivu-urakoitsijan välisiä vastuukysymyksiä arvosteltaessa on siten otettava huomioon sekä urakkasopimuksen että alistamissopimuksen ehdot. Sopimusten tarkoituksesta ja alistamissopimuksen kohdasta 3.1 seuraa kuitenkin, ettei alistamissopimus muuta "alistamisesta johtuvia seikkoja lukuunottamatta" rakennuttajan ja sivu-urakoitsijan välisiä urakkasopimuksesta ilmeneviä ehtoja.

Alistamissopimuksen 6 kohdan mukaan urakoitsijat sitoutuvat korvaamaan toisilleen tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä aiheutuvat vahingot. Esimerkkeinä mainitaan huonosti suoritettu työ ja alaarvoisten aineiden ja tarvikkeiden käyttö sekä tahallinen tai tuottamuksellinen viivästys. Alistamissopimuksen kohta 7 sisältää seuraavan vastuuvapauslausekkeen: "Rakennuttaja ei vastaa pää- eikä sivu-urakoitsijoille vahingoista, jotka he aiheuttavat toisilleen".

Alistamissopimuksen, samoin kuin urakkasopimuksen vakioehdot ovat syntyneet rakennusalan eri intressitahojen neuvottelujen tuloksena. Jutussa on esitetty asiantuntijalausuntoja, joiden antajat ovat keskeisesti olleet vaikuttamassa ehtojen muotoutumiseen. Asiantuntijoiden käsitykset ovat ristiriitaiset sen suhteen, onko alistamisehtojen 7 kohdan määräyksellä tarkoitettu sulkea rakennuttajan vastuu pois myös tapauksissa, joissa sivu-urakoitsijalle aiheutuu vahinkoa viivästyksen muodossa pääurakoitsijan vaihtumisesta konkurssin vuoksi.

Edellytysten luominen sille, että sivu-urakoitsija voi tehdä suorituksensa urakkasopimuksen mukaisesti muiden urakoitsijoiden tarpeettomasti häiritsemättä, kuuluu rakennuttajan keskeisiin velvollisuuksiin. Alistamissopimuksen ehdot, joilla rakennuttaja siirtää tämän velvollisuutensa pääurakoitsijalle itsensä kaikesta vastuusta vapauttaen, merkitsevät pitkälle menevää vastuuvapausjärjestelyä. Siihen nähden, ettei sivu-urakoitsijalla ole mahdollisuuksia vaikuttaa pääurakoitsijan valintaan, järjestely voi muodostua sivu-urakoitsijan kannalta kohtuuttomaksi. Kun lisäksi alistamissopimuksen kohta 7 on rajoittamaton ja yleinen, sitä tulee tulkita suppeasti.

Pääurakoitsijan konkurssi johtaa pääurakkasopimuksen ja alistamissopimuksen purkautumiseen ellei konkurssipesä tai takaaja poikkeuksellisesti ota urakkaa jatkaakseen. Töiden keskeytyminen, kunnes rakennuttaja on löytänyt uuden pääurakoitsijan, ei ole sellainen tyypillinen urakoiden yhteensovittamiseen liittyvä häiriö, jota alistamissopimuksen kohdissa 6 ja 7 tarkoitetaan. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon alistamissopimuksen kohdan 3.1 sekä vastuuvapausehtojen tulkintaperiaatteet päädyn sille kannalle, että rakennuttajan vastuuta pääurakoitsijan konkurssista sivu-urakoitsijalle aiheutuneista lisäkustannuksista tulee arvostella urakkasopimuksen ehtojen pohjalta.

Rakennuttajan vastuu lisäkustannuksista, jotka liittyvät urakkasuorituksen keskeytymiseen tai viivästymiseen, on määritelty urakkasopimuksen (YSE 1983) 34 ja 35 §:ssä. Niiden mukaan rakennuttaja on korvausvelvollinen sekä silloin, kun häiriö aiheutuu osapuolista riippumattomasta ylivoimaisesta esteestä, että silloin, kun keskeytys on seurausta rakennuttajan viaksi katsottavasta syystä. Ylivoimaisen esteen tapauksissa vastuuta on rajoitettu 35 §:stä lähemmin ilmenevällä tavalla. Pääurakoitsijan konkurssi ei muodosta ylivoimaista estettä. Konkurssia on pidettävä sellaisena rakennuttajan vastuupiiriin kuuluvana tapahtumana, josta sivu-urakoitsijalle aiheutuvista lisäkustannuksista rakennuttajan tulee vastata ehtojen 34 §:n perusteella.

Rakennuttaja on toisaalla kiistänyt lisäkustannuksia koskevat laskut, mutta toisaalla ilmoittanut, ettei ole syytä epäillä laskuissa mainittujen markkamäärien oikeellisuutta. Kiistämisen on siten katsottava koskevan vaatimusten perusteita. Laskun nro 4608 osalta katson selvitetyksi, että urakoitsijalla on ollut rakennuttajan vastattavia kustannuksia 10 998,40 markkaa, joista rakennuttaja on 18.5.1988 suorittanut 2 992,86 markkaa. Laskun nro 4055 osalta puuttuu selvitystä siitä, että kysymyksessä oleva urakka olisi valmistunut ennen vastaanottotarkastusta 26.5.1988. Laskujen nrot 4054 ja 4056 katson tulleen selvitetyiksi.

Tuomiolauselma

Kanteen 3 kohdan osalta hyväksyn hovioikeuden lopputuloksen. Muilta osin kumoan hovioikeuden tuomion ja velvoitan B:n Kulma Oy:n heti kuittia vastaan suorittamaan LVI-A Kylle korvauksena rakentamisen keskeytymisen lisäkustannuksista kanteen 1 kohdan osalta 10 998,40 markkaa siitä kuitenkin vähentäen 18.5.1988 maksetut 2 992,86 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 10.5.1988, sekä kanteen 2 kohdan osalta 149 920,17 markkaa 16 prosentin korkoineen lisähaasteen tiedoksiannosta 18.8.1988. B:n Kulma Oy:n, joka on pääosaltaan hävinnyt jutun, tulee korvata LVI-A Ky:n oikeudenkäyntikulut 50 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.