Työsopimus - Työsopimuslain soveltamisala

Diaarinumero:	S90/859
Esittelypäivä:	21.3.1991
Taltio:	3688
Antopäivä:	27.11.1991

Valtion teollisuuslaitosta itsenäisesti johtaneen toimitusjohtajan katsottiin olleen työsuhteessa laitokseen, koska toimitusjohtajan asemasta ei ollut säädetty eikä toimitusjohtaja näin ollen ollut ollut laitoksen hallintoelin, vaan sen johtokunnalla oli ollut oikeus johtaa ja valvoa hänen työtään.

A on valtiolle 5.5.1988 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut olleensa 1.1.1973-31.4.1988 välisenä aikana työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Valtion margariinitehtaaseen. Kirjallisen työsopimuksen mukaan A oli toiminut laitoksen toimitusjohtajana hänen tehtäviensä muodostuessa tehtaan ja sen tuotteiden valmistuksen hoitamisesta sekä tehtaan kiinteän ja irtaimen omaisuuden ja varaston hoitamisesta.

Palkka- ja työehtojen samoin kuin vuosiloman ja työajan osalta hänen toimeensa oli sovellettu niitä säännöksiä ja määräyksiä, joita laissa oli säädetty työsopimussuhteessa valtioon olevista henkilöistä. Työsopimuksen irtisanomisaika oli ollut neljä kuukautta ja hänen kiinteä palkkansa oli ollut 15.427 markkaa kuukaudessa, jonka lisäksi hänellä oli ollut ruokaetu luontaisetuna verotusarvoltaan 189 markkaa kuukaudessa. Näin ollen hänen verotettava kuukausiansionsa oli ollut 15.616 markkaa.

Kilpailutilanne margariinin tuotannossa ja markkinoinnissa oli jatkuvasti kiristynyt ja Valtion margariinitehtaan vuositulos oli ollut viime vuosina margariiniteollisuuden keskimääräistä tasoa heikompi. Tämän vuoksi Valtion margariinitehtaan johtokunta oli päättänyt omalta osaltaan parantaa laitoksen kilpailukykyä nimittämällä 3.12.1987 laitokselle uuden toimitusjohtajan 1.1.1988 lukien. Nimittämispäivästä lukien A oli määrätty vuosilomalle 31.12.1987 saakka. Hän oli lähtenyt välittömästi ulkomaille palaten sieltä vasta 3.1.1988. Tuolloin häntä oli odottanut johtokunnan 22.12.1987 päiväämä kirje, jonka mukaan johtokunta oli kokouksessaan 10.12.1987 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 31.3.1988. A oli 4.1.1988 kirjallisesti ilmoittanut Valtion margariinitehtaalle pitävänsä työsopimuksensa irtisanomista laittomana. Hänen työvelvoitteidensa täyttämisen osalta ei ollut tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi lain mukaan oikeuttanut työnantajan menettelemään kyseisellä tavalla.

Valtion margariinitehdas ei ollut maksanut A:lle kaikkia palkkasaatavia hänen työsuhteensa päättyessä.

Sen vuoksi A on vaatinut, että valtio velvoitettaisiin suorittamaan hänelle muun ohessa työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:n nojalla korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 312.320 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaisena odotusajan palkkana hänen kuuden päivän palkkaansa vastaavat 4.258 markkaa samoin 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Valtio on vastustanut kannetta ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. A:n tehtävänä oli ollut toimitusjohtajana hoitaa tehtaan juoksevaa hallintoa johtokunnan ohjeiden mukaisesti. Näin ollen hän oli toiminut samassa asemassa kuin osakeyhtiön toimitusjohtaja, jota ei pidetty työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun johdon ja valvonnan alaisena eikä siten työsopimussuhteessa olevana.

Raastuvanoikeus on todennut, ettei A toimiessaan Valtion margariinitehtaan toimitusjohtajana ollut ollut osakeyhtiölain tai muunkaan lain tarkoittama tehtaan johtoon kuuluva elin, jonka tehtävänä olisi ollut hoitaa juoksevaa hallintoa johtokunnan antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Valtion margariinitehdas ja A olivat tehneet kanteessa kerrotun 13.11.1972 päivätyn työsopimuksen muun muassa kanteessa kerrotuin ehdoin. Sopimuksella sen osapuolet olivat tarkoittaneet sopia työsopimussuhteesta. Sen sijaan työsopimuslain noudattamisesta ei ollut sovittu. Raastuvanoikeus on katsonut, ettei sopimuksella sellaisenaan ollut luotu työsuhdetta.

Vaikka Valtion margariinitehdas oli määrännyt A:n työajan ja paikan ja suorittanut hänelle aikapalkkaa ja A puolestaan oli jatkuvasti työskennellyt vain margariinitehtaalle, A:n asema toimitusjohtajana ottaen huomioon, että johtokunta oli koostunut sivutoimisista jäsenistä, oli ollut itsenäinen eikä hän asemansakaan puolesta ollut ollut työntekijän asemassa. A ei ollut myöskään edes ilmoittanut, kuka olisi johtanut ja valvonut hänen työtään ja miten tämä olisi tapahtunut. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, ettei A toimitusjohtajana ollut ollut työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa.

Valtio oli irtisanomisilmoituksessa ilmoittanut perusteeksi "VMT:n vuositulos on viime vuosina ollut selvästi heikompi kuin margariiniteollisuudessa keskimäärin. Sanottuna aikana on myös tehtaan markkinaosuus huomattavasti supistunut. Kilpailutilanteen margariinin tuotannossa ja markkinoinnissa jatkuvasti kiristyessä VMT:n johtokunta on päättänyt tehtaan kilpailukyvyn parantamiseksi markkinoinnin tehostamiseen tähtäävästä organisaatiomuutoksesta".

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Valtion margariinitehtaan palveluksessa 1.1.1988 aloittanut uusi toimitusjohtaja oli hoitanut A:n työtehtäviä. Näin ollen valtio ei ollut näyttänyt A:n työtehtävien päättyneen tai edes vähentyneen, eikä Valtion margariinitehtaalla näin ollen ollut ollut tuotannollistaloudellista perustetta sopimuksen irtisanomiseen.

Valtion margariinitehtaan tulos oli ollut negatiivinen vuonna 1985 599.138 markkaa ja vuonna 1986 417.849 markkaa sekä vuonna 1987 positiivinen 80.579 markkaa. Tehtaan markkinaosuus ja kokonaismyynti olivat alentuneet viime vuosina. A:n ja Valtion margariinitehtaan johtokunnan välillä oli ollut erimielisyyttä A:n vastustaessa konsulttipalvelujen käyttöä ja muutoinkin Valtion margariinitehtaan toiminnan kehittämistä sen haluamalla tavalla. Tehtaan tuottavuuden parantamisesta oli keskusteltu A:n työsuhteen loppupuolella jokaisessa johtokunnan kuukausittaisessa kokouksessa. Myös muiden margariinitehtaiden kuin Valtion margariinitehtaan tulos oli viime vuosina ulkopuolisista syistä heikentynyt. Valtio ei ollut näyttänyt, missä määrin Valtion margariinitehtaan markkinaosuus oli alentunut, eikä väittänytkään tuloksen heikentymisen johtuneen jostakin konkreettisesta A:n viaksi luettavasta seikasta.

A oli toimitusjohtajana vastustanut margariinitehtaan kehittämistä sen heikossa taloudellisessa tilanteessa tehtaan johtokunnan vaatimalla tavalla. Kun A:lla itselläkään ei ollut ollut kyseisessä tilanteessa vaihtoehtoista toimintamallia, raastuvanoikeus on katsonut hänen passiivisesta menettelystään aiheutuneen hänen ja Valtion margariinitehtaan välille epäluottamusta. Valtiolla oli siten ollut A:n aseman huomioon ottaen erittäin painavia syitä irtisanoa sopimussuhde.

Valtio oli ilmoittanut suorittaneensa A:lle huhtikuun palkan, lomakorvausta ja lomaltapaluurahaa vasta 24.5.1988.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut valtion suorittamaan A:lle odotusajan palkkaa 4.258,86 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.5.1988 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja valtio olivat valittamalla saattaneet jutun, on todennut, että Valtion margariinitehdas oli valtion teollisuuslaitosten hoidon ja käytön yleisistä perusteista annetun lain tarkoittama teollisuuslaitos. Valtioneuvoston vahvistaman ohjesäännön mukaan tehdas toimi maa- ja metsätalousministeriön alaisena ja sen tehtävänä oli edistää kotimaisen maataloustuotannon hyväksikäyttöä. Tehtaan hallintoa hoiti valtioneuvoston valitsema johtokunta, johon kuului puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä kolme jäsentä. Johtokunnan tuli lain sekä valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön määäräysten mukaan hoitaa tehdasta ja muun muassa ottaa ja erottaa laitoksen toimihenkilöt.

Valtion margariinitehtaan julistettua toimitusjohtajan työsopimussuhteessa olleen toimen haettavaksi tehdas ja A olivat 13.11.1972 tehneet keskenään yksityisoikeudellisen työsopimuksen siinä tarkemmin määritellyin palkka- ja työehdoin. Sopimuksen mukaan A:n tehtävä toimitusjohtajana oli ollut hoitaa tehdasta, sen tuotteiden valmistusta sekä tehtaan kiinteää ja irtainta omaisuutta ja varastoja. Edelleen sopimuksessa oli määritelty yksityiskohtaisesti A:n työaika ja hänelle oli sovittu maksettavaksi kuukausipalkka. Sopimuksessa oli myös useissa kohdin mainittu valtion työsopimussuhteessa olleita henkilöitä koskevien säännösten noudattamisesta sopimussuhteessa.

Sopimuksen sisältö ja todistajana kuullun tehtaan puolesta sopimuksen allekirjoittaneen X:n kertomus osoittivat, että asianosaiset olivat sopineet työsopimussuhteesta. Sen vuoksi ja kun oikeus päättää tehtaan asioista ja määrätä niiden hoitamisesta oli kuulunut lain ja valtioneuvoston vahvistaman ohjesäännön mukaan johtokunnalle ja sillä oli siten ollut oikeus johtaa ja valvoa A:n työtä, A oli ollut työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa Valtion margariinitehtaaseen.

Hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että tehtaan tuloksen heikkeneminen tai sen markkinaosuuden supistuminen olisi, huomioon ottaen työsopimuksessa A:lle toimitusjohtajana määritellyt tehtävät, johtunut A:n menettelystä tai muustakaan sellaisesta syystä, johon A työssään olisi voinut vaikuttaa, tai että tehtaalla olisi ollut muutakaan työsopimuslain 37 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Koska tehdas oli irtisanonut A:n työsopimuslaissa säädettyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti, se oli velvollinen maksamaan työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:n nojalla A:lle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Korvauksen määränä oli pidettävä, ottaen huomioon työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa ja työsuhteen pitkä kestoaika, 16 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

A:n vaadittua kanteessaan tehtaan velvoittamista suorittamaan hänelle paitsi muuta huhtikuulta 1988 maksamatta olevan palkan ja vuosilomakorvauksen samoin kuin odotusajan palkkaa tehdas oli maksanut A:lle huhtikuulta 1988 olleet saatavat 24.5.1988. Koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli siten viivästynyt, A:lla oli oikeus odotusajan palkkaan.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, velvoittanut Valtion margariinitehtaan suorittamaan A:lle korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta 249.856 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.5.1988 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.5.1990 lukien. Muilta osin hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen voimaan.

A:lle ja valtiolle on myönnetty valituslupa 11.9.1990 määräyksin, ettei hovioikeuden tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

A on vaatinut, että valtion hänelle laittomasta irtisanomisesta suoritettava korvaus korotettaisiin hänen kanteessa vaatimaansa määrään ja että valtio velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

Valtio on vaatinut, että hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja A:n kanne hylätään. Lisäksi valtio on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

A ja valtio ovat antaneet pyydetyt vastaukset toistensa muutoksenhakemuksiin.

Valtion margariinitehtaaseen sovellettavan valtion teollisuuslaitosten hoidon ja käytön yleisistä perusteista annetun lain mukaan valtion teollisuuslaitoksen hallintoa hoitaa joko asianomainen ministeriö, keskusvirasto tai erityinen johtokunta. Valtioneuvoston Valtion margariinitehtaalle vahvistaman ohjesäännön mukaan margariinitehtaan hallintoa hoitaa ja sen tärkeistä kone- ja tarvikehankinnoista päättää johtokunta. Toimitusjohtajan asemaa ei sitä vastoin ole säännelty laissa tai ohjesäännössä muulla tavalla kuin että hänellä on oikeus kirjoittaa tehtaan toiminimi. Näin ollen A:lla ei ole tehtaan toimitusjohtajana ollut lakiin tai ohjesääntöön perustuvaa tehtävää hoitaa sen juoksevaa hallintoa tai muutoin määrättyä osaa sen hallinnosta. Hän ei siten ole toimitusjohtajana ollut tehtaan johtoon kuuluva hallintoelin, vaan johtokunnalla on ollut oikeus johtaa ja valvoa hänen työtään työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämän mukaan A on ollut työsuhteessa Valtion margariinitehtaaseen siitä huolimatta, että hän on johtokunnan alaisena toimitusjohtajana tosiasiallisesti johtanut tehtaan toimintaa itsenäisesti.

Hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Valtion margariinitehdas on velvollinen maksamaan A:lle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n mukaisena korvauksena lainvastaisesta irtisanomisesta hänen 12 kuukauden palkkaansa vastaavan määrän.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Valtion margariinitehdas velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena lainvastaisesta irtisanomisesta 187.392 markkaa hovioikeuden määräämine 16 prosentin korkoineen 5.5.1988 lukien. Odotusajan palkkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Korkeimman oikeuden määräämä täytäntöönpanokielto kumotaan.

Asian laadun vuoksi asianosaiset saavat pitää vahinkonaan jutussa Korkeimmassa oikeudessa olleet oikeudenkäyntikulunsa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Huopaniemi ja Krook