Mallioikeus

Diaarinumero:	S89/1053
Esittelypäivä:	7.3.1990
Taltio:	1921
Antopäivä:	29.6.1990

Korvakorun koukku, jota markkinoitiin erillisenä ja jota voitiin käyttää erilaisten riipusten yhteydessä, voitiin suojata mallina.

MallioikeusL 1 §

B Oy on 18.7.1986 A:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla ja kannetta raastuvanoikeudessa kehittäessään lausunut, että 3.4.1984 tehdystä hakemuksesta oli A:lle 29.3.1985 rekisteröity malli n:o 8610 korvakorun koukkua varten luokassa 11-01. Rekisteröinnin edellytyksiä ei kuitenkaan ollut olemassa. Malli ei ollut olennaisesti eronnut muista korvakorun koukuista, jotka olivat tulleet muun muassa kaupaksi pitämisen kautta tunnetuiksi jo vuosikymmenien ajan ennen mallin hakemispäivää. Koukku ei ollut itsenäinen muotoilun kohde vaan korvakorun kiinnitysmekanismi, jota ei voitu erikseen suojata. Luokassa 11-01 mainittiinkin ainoastaan korut eikä niiden osia. Kantaja on edelleen lausunut A:n myöntäneen, että koukun muotoilu ei sinällään sisältänyt mitään merkittävää itsenäistä luovaa henkistä panosta, joka olisi omiaan erottamaan sen muista korvakorun koukuista, vaan että luovuus ja innovaatio ilmenivät materiaalivalinnassa ja korvakorun koukun lukon teknisissä ominaisuuksissa. Tekniset ominaisuudet ja innovaatiot kuten myöskään materiaalit tai valmistusmenetelmät eivät voineet olla suojakohteina mallioikeuslaissa tarkoitetussa mielessä.

Näillä perusteilla B Oy on vaatinut, että A:n mallirekisteröinti n:o 8610 kumottaisiin ja hänet velvoitettaisiin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

A on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa jutussa.

Kiistämisensä tueksi A on lausunut, että mallirekisteröinnillä suojattu korvakorun koukku edusti uusia erityisiä ominaisuuksia muun muassa siinä suhteessa, että koukun valmistusmateriaalina oli ensi kerran käytetty muovia ja että koukku blokkimaisine lukkolaitteineen oli valmistettu muotissa valamalla. Uutta oli myös koukunkaaren jousimainen ja elastinen muoto. Sekä koukun kaari että lukituslaite edustivat sellaista uutta muotoilua, jolle tuossa rakenteesssa lähinnä oli tarkoitettu hakea mallioikeutta. Korvakorun koukku ripustuslaitteena saattoi olla itsenäisen muotoilun kohteena ja sellaisena korun osana se kuului koruja koskevaan tavaraluokkaan. Tätä käsitystä tuki sekin, että vastaajan mallit oli rekisteröity useissa eri maissa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Raastuvanoikeus on lausunut, että korvakorun koukkua, jota tuotannollisestikin valmistettiin itsenäisenä korun osana, oli pidettävä sellaisena tavarana, jonka ulkomuodon esikuva oli mallina rekisteröitävissä. Näyttämättä oli jäänyt, että kysymyksessä oleva, mallisuojattu korvakorun koukun ulkomuoto olisi kaupaksi pitämisellä tai muulla tavalla tullut tunnetuksi ennen mallin rekisteröinnin hakemispäivää 3.4.1984.

Sen vuoksi ja kun kantaja ei ollut esittänyt muutakaan perustetta mallin nro 8610 rekisteröinnin kumoamiseksi, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut B Oy:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 13.000 markalla 16 prosentin korkoineen 1.9.1987 lukien.

Hovioikeus, jossa B Oy on hakenut muutosta ja toistanut kanteensa sekä vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa, on lausunut, että A:n rekisteröittämän mallin "korvakorun koukku" käsittämä tekninen oivallus oli johtanut mallisuojan syntymiseen, kun samalla oli luotu aiemmin tunnetusta olennaisesti eroava malli. Sen vuoksi puheena olevaa mallia oli pidettävä itsenäisen luomistyön tuloksena.

Tällä ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on vahvistanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen ja velvoittanut B Oy:n suorittamaan A:lle vastauskuluista 1.200 markkaa.

Valituslupa on myönnetty 11.10.1989. Valituksessaan B Oy on toistanut kanteensa ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa.

A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen täällä.

A:n suojatun mallin nro 8610 mukaista korvakorun koukkua on näytetty markkinoitavan erillisenä. Sitä voi myös käyttää erilaisten riipusten yhteydessä siten että koukku ja riipus yhdessä muodostavat korun. Kysymys on näin ollen mallioikeuslain tarkoittamasta tavarasta, jonka ulkomuodon esikuva on mallina suojattavissa.

Oikeudelle jätetyssä aineistossa on lukuisia erilaisia korvakorujen koukkuja, joista eräät muistuttavat A:n suojatun mallin mukaista koukkua. Koukun muoto ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys vaan muotoilu on edellyttänyt mallioikeuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua luovaa panosta.

Korvakorujen koukkujen käyttötarkoituksesta johtuu, että niissä saattaa olla useitakin yhteisiä piirteitä. A:n rekisteröittämän mallin mukainen korun koukku eroaa kuitenkin mallioikeuslain 2 §:ssä edellytetyllä tavalla aikaisemmin tunnetuista koukuista.

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Portin, Lehtonen, Haarmann ja Taipale