Lunastuslaki - Rakennuslaki - Maa-aineslaki

Diaarinumero:	M88/215
Esittelypäivä:	24.10.1989
Taltio:	1236
Antopäivä:	9.5.1990

Lupa maa-aineksen ottamiseen oli myönnetty rakennuslain 124 a §:n nojalla. Tästä toiminnasta naapurikiinteistölle aiheutuneen haitan korvaamista koskeva asia ei kuulunut tuon tai muunkaan lain säännöksen nojalla ratkaistavaksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisessa lunastustoimituksessa, vaan asia kuului yleiseen tuomioistuimeen. Näin ollen tällaisen asian käsittelemisestä lunastustoimituksessa ei myöskään voitu pätevästi sopia.

RakennusL 124 a §
RakennusL 137 c §
Maa-ainesL 2 §
Maa-ainesL 9 §

A ja B yhteisesti ovat Turun ja Porin läänin maanmittauskonttorille osoittamassaan hakemuksessa vaatineet Kommandiittiyhtiö C:n, yhtiömuodon muuttamisen jälkeen Oy C, velvoittamista suorittamaan korvausta yhtiön Raision kaupungissa harjoittamasta kiviaineksen ottamisesta A ja B:n omistaman Lehtorinteen tilan RN:o 2:42 käyttämiselle aiheutuvasta haitasta.

Hakemuksen johdosta maanmittauskonttori on antanut määräyksen lunastustoimituksen suorittamiseen.

Yhtiö ja C ovat näin vireille tulleessa toimituksessa vastustaneet A ja B:n korvausvaatimusta ja muun ohella esittäneet, että lupa kiviaineksen ottamiseen oli myönnetty rakennuslain 124 a §:n nojalla ja ettei vaatimusta sen vuoksi voitu käsitellä ja ratkaista maa-aineslain 9 §:n mukaan.

Suoritettuaan katselmuksen lunastustoimikunta on 21.12.1987 loppuunsaatetussa toimituksessa todennut, että yhtiö oli 17.9.1986 alkaen Raision kaupungissa eräiden C:n omistamien tilojen alueilla eli niin kutsutulla Leilikallion alueella harjoittanut kiviaineksen ottamista. Aineksen ottaminen oli perustunut Raision kaupunginhallituksen 17.11.1986 yhtiölle ja C:lle yhteisesti rakennuslain 124 a §:n 4 momentin nojalla myöntämään lupaan, koska alueella rakennuskieltoalueena asemakaavan laatimista varten oli ollut voimassa pykälän 2 momentissa tarkoitettu toimenpidekielto. Lupamääräysten mukaan yhtiön ja C:n tuli, paitsi muuta, korvata kiviaineksen ottamisesta lähistöllä sijaitseville kiinteistöille aiheutuvat vahingot ja haitat siten kuin nämä olivat Raision kaupungin kanssa 9.4.1986 tekemässään erillisessä sopimuksessa sitoutuneet. Sen mukaan yhtiön ja C:n tuli suorittaa naapurustossa olevien kiinteistöjen omistajille ja haltijoille täysi korvaus kiviaineksen louhinnasta kiinteistöille aiheutuvasta muusta kuin vähäisestä vahingosta ja haitasta noudattaen mitä maa-aineslain 9 §:ssä säädetään. Tämän sitoumuksen perusteella lunastustoimikunta on katsonut, että A ja B:n korvausvaatimus oli käsiteltävä kuten maa-aineslain 9 §:ssä säädetään ja siten vireillä olleessa toimituksessa.

Itse asiaa koskevalla ratkaisullaan lunastustoimikunta on velvoittanut yhtiön aineksen ottajana ja C:n Leilikallion alueen omistajana yhteisvastuullisesti korvaamaan A ja B:lle Lehtorinteen tilan RN:o 2:42 omistajina aineksen ottamisesta tilan käyttämiselle aiheutuvasta, maa-aineslain 9 §:ssä tarkoitetusta haitasta todennäköiseltä aineksen ottamisajalta 17.9.1986-30.6.1988 yhteensä 12.900 markkaa. Lisäksi yhtiö ja C on, samalla kun näiden edunvalvontakustannusten korvausvaatimus on hylätty, velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n edunvalvontakustannukset sekä suorittamaan uskottujen miesten palkkiot ja toimituskustannukset.

Yhtiö ja C yhteisesti ovat vaatineet lunastustoimikunnan ratkaisun kumoamista lakiin perustumattomana ja A ja B:n korvausvaatimuksen hylkäämistä sekä korvausta kuluistaan asiassa korkoineen.

Kuultuaan A:ta ja lunastustoimikunnan puheenjohtajana toiminutta toimitusinsinööriä sekä toimitettuaan katselmuksen maaoikeus on päätöksessään muun ohessa lausunut, että yhtiölle ja C:lle oli rakennuslain 124 a §:n nojalla myönnetty lupa kiviaineksen ottamiseen ehdolla, että yhtiö ja C Raision kaupungin kanssa 9.4.1986 tehdyn sopimuksen mukaisesti korvaavat toiminnasta aiheutuvat vahingot ja haitat soveltaen maa-aineslain 9 §:n säännöstä. Sen 1 momentin mukaan oli, jollei korvauksesta sovittu, kysymys oikeudesta korvaukseen ratkaistava ja korvaus määrättävä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia soveltuvin osin noudattaen toimituksessa, jota haetaan asianomaiselta maanmittauskonttorilta.

Todettuaan lisäksi, että sanottu sopimus oli sellainen kolmannen henkilön hyväksi tehty sopimus, joka tuotti tälle omakohtaisen oikeuden korvaukseen, ja etteivät asianosaiset olleet päässeet sopimukseen korvauksesta, maaoikeus on katsonut, että A ja B:n korvausvaatimus oli ratkaistava lunastustoimituksessa.

Itse asiaa koskevalta osalta maa-oikeus on päätöksessään lausumillaan perusteluilla pysyttänyt lunastustoimikunnan ratkaisun muutoin paitsi, että se on vapauttanut yhtiön ja C:n velvollisuudesta korvata A:n edunvalvontakustannukset.

Asian laadun ja lopputuloksen huomioon ottaen maaoikeus on hylännyt yhtiön ja n oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen, mutta velvoittanut yhtiön korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetut maaoikeuden istunnon kuulutuskustannukset.

Valituslupa on myönnetty 12.6.1989.

Yhtiö ja C ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet maaoikeuden päätöksen ja lunastustoimikunnan ratkaisun kumoamista, A ja B:n korvausvaatimuksen hylkäämistä sekä korvausta kuluistaan asiassa korkoineen.

Pyydetyssä selityksessään A ja B yhteisesti ovat vaatineet valituksen hylkäämistä ja korvausta selityksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluistaan.

Yhtiö on harjoittanut kiviaineksen ottamista C:n Raision kaupungissa omistamiin tiloihin kuuluvalla Leilikallion alueella Raision kaupunginhallituksen yhtiölle ja C:lle yhteisesti myöntämän luvan perusteella. Luvan myöntäminen on rakennuslain 124 a §:n 1 ja 4 momentin mukaan kuulunut kaupunginhallitukselle sen johdosta, että alueella on ollut voimassa pykälän 2 momentissa tarkoitettu toimenpidekielto. A ja B ovat valituksenalaisessa toimituksessa vaatineet korvausta tästä toiminnasta heidän naapuruudessa olevan tilansa käyttämiselle aiheutuneesta haitasta.

Rakennuslain 137 c §:n mukaan on tuon lain nojalla tapahtuvaa lunastusta toimeenpantaessa taikka samassa laissa tarkoitettuun luovutukseen tahi maankäytön rajoitukseen perustuvaa korvausta määrättäessä noudatettava kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslain 603/77) säännöksiä. Rakennuslakiin ei sitä vastoin sisälly säännöksiä lain 124 a §:n nojalla luvan saaneen aineksen ottajan korvausvelvollisuudesta luvan mukaisesta toiminnasta naapurikiinteistölle aiheutuneesta haitasta.

Maa-aineslain 9 §:ssä säädetään tosin aineksen ottajan korvausvelvollisuudesta sekä siitä, mitä korvauksen määräämisessä ja menettelyssä muutoin on noudatettava. Lain 2 §:n 2 momentin mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta alueella, jolla on voimassa rakennuslain 124 a §:ssä tarkoitettu toimenpidekielto. Näin ollen aineksen ottajan korvausvelvollisuutta toiminnastaan naapurikiinteistölle aiheutuneesta haitasta ei voida perustaa maa-aineslain 9 §:ään silloin, kun lupa aineksen ottamiseen on myönnetty rakennuslain 124 a §:n nojalla.

Edellä olevan mukaan kiinteistönomistajan oikeus saada korvausta naapurikiinteistöllä rakennuslain 124 a §:n nojalla myönnetyn luvan perusteella harjoitetusta kiviaineksen ottamisesta aiheutuneesta vahingosta on asia, joka rakennuslain, maa-aineslain tai muunkaan lain nojalla ei kuulu ratkaistavaksi lunastuslain mukaisessa toimituksessa, vaan se on yleisessä tuomioistuimessa kiinteistöriitojen oikeuspaikassa kanteella ajettava asia. Huomioon ottaen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n 1 momentista ilmenevän periaatteen tällaisen asian käsittelemisestä lunastustoimituksessa ei myöskään voida pätevästi sopia. Lunastustoimikunnalle ja maaoikeudelle ei siten ole voitu perustaa ratkaisuvaltaa yhtiön ja C:n sekä Raision kaupungin 8.6.1986 tekemällä sopimuksella, jossa yhtiö ja C ovat sitoutuneet suorittamaan korvauksia maa-aineksen ottamisesta aiheutuneista vahingoista noudattaen mitä maa-aineslain 9 §:ssä säädetään. Näin ollen lunastustoimikunta ja maaoikeus eivät ole olleet toimivaltaisia käsittelemään A ja B:n korvausvaatimusta eikä niiden siten olisi pitänyt tutkia sitä, vaan toimitus olisi tullut jättää sikseen.

Maaoikeuden päätös, paitsi edunvalvontakustannusten ja oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevalta osaltaan, ja lunastustoimikunnan ratkaisu kokonaisuudessaan kumotaan ja poistetaan. A ja B:n korvausvaatimus jätetään tutkimatta.

Asian laadun vuoksi yhtiön ja C:n on itse vastattava asiassa aiheutuneista kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Lehtonen, Huopaniemi ja Krook