Työsopimus - Koeaika - Lain kiertäminen

Diaarinumero:	S85/700
Esittelypäivä:	7.11.1985
Taltio:	1387
Antopäivä:	5.5.1986

Koska työntekijä oli palannut kohtuullisen ajan kuluessa entisen kaltaiseen työhön työnantajan palvelukseen, eikä ollut selvitetty, että olisi ollut erityinen syy koeaikaa koskevan määräyksen ottamiseen työsopimukseen, katsottiin määräyksen tarkoituksena olleen työsopimuksen purkamista ja irtisanomista koskevien säännösten kiertäminen. Sen vuoksi koeaikaa koskeva määräys ei ollut sitova.

Vrt. KKO:1995:103

III-jaosto

Sahatyömies A on Sotka Oy:lle 8.2.1983 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa sahatyöntekijänä työsopimuslain mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 31.5.1976 - 19.4.1982 sekä uudelleen 14.6.1982 alkaen yhtiön Otavan sahalaitoksella Mikkelin maalaiskunnassa. A:n viimeinen keskituntiansio oli ollut 18,06 markkaa. Perjantaina 10.9.1982 A ei ollut mennyt aamulla työhön, koska hänellä oli ollut kuumetta. Yhtiön terveydenhoitajan kello 12 alkaneelle vastaanotolle A oli mennyt noin kello 13 pyytämään sairaslomaa. Terveydenhoitajan mielestä A:lla ei kuitenkaan ollut ollut kuumetta tarpeeksi, joten hän ei ollut katsonut voivansa antaa sairaslomaa, vaan oli kehottanut A:ta kysymään työnjohtajalta lupaa olla poissa työstä. Onnistumatta tavoittaa työnjohtajaa A oli lähtenyt kotiinsa. Palattuaan maanantaina 13.9.1982 työhön A oli saanut ilmoituksen, että hänen työsopimuksensa oli purettu päättymään 9.9.1982, koska hänellä ei ollut ollut esittää lääkärintodistusta sairaudestaan. Myöhemmin käydyissä neuvotteluissa yhtiö oli vedonnut lisäksi siihen, että A:n työsopimusta tehtäessä 14.6.1982 oli sovittu kolmen kuukauden koeajasta. Koska A oli 9.9.1982 ollut sairas, hän ei ollut tahallaan tai huolimattomuudesta jättänyt työvelvoitettaan täyttämättä eikä yhtiöllä näin ollen ollut ollut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan edellyttämää syytä työsopimuksen purkamiseen. Samaan aikaan tilanne työpaikalla oli ollut erittäin tulehtunut urakkahinnoittelusta aiheutuneista erimielisyyksistä johtuen. Riita oli johtanut muun muassa työnseisaukseen. Aikaisemman työsuhteensa aikana A oli ollut osastonsa luottamusmies ja solmittuaan uuden työsopimuksen häntä oli käytännössä pidetty osaston luottamusmiehenä, vaikka tästä ei ollutkaan ilmoitettu työnantajalle. Näin ollen tosiasiallinen syy työsopimuksen purkamiseen oli ollut mainittu kiista työnantajan ja työntekijöiden välillä sekä A:n ammattiyhdistystoiminta. A oli tosin tehnyt kirjallisen työsopimuksen, jonka mukaan työsuhteen kolme ensimmäistä kuukautta olivat työsopimuslain 3 §:ssä tarkoitettua koeaikaa, jonka kuluessa työsopimus voitiin puolin ja toisin purkaa ilman irtisanomisaikaa. Työsopimuksen purkaminen työsopimuslain 3 §:n nojalla ei kuitenkaan saanut olla sanotun laina 17 §:n 3 momentissa säädetyn syrjintäkiellon vastainen tai tapahtua muutoinkaan epäasiallisilla perusteilla. Edellisen työsuhteensa A oli itse irtisanonut sen kestettyä lähes kuusi vuotta ja irtisanominen oli perustunut siihen, että yhtiö oli lomauttanut A:n kahdeksi kuukaudeksi. Kun A oli jo 14.6.1982 tullut takaisin entisiin tehtäviinsä, uudesta koeajasta sopiminen oli ollut asiallista merkitystä vailla oleva muodollinen toimenpide eikä sillä ollut ollut A:n aikaisempi työsuhde yhtiöön huomioon ottaen koeaikaan tavanomaisesti liittyvää työntekijän työhön sopivuuden selvittämisen merkitystä. Sen vuoksi ja kun A edellä kerrotusta työnantajan menettelystä oli kärsinyt vahinkoa joutumalla olemaan työttömänä, A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuslaine 45 §:n nojalla irtisanomisajan palkkana yhdeltä kuukaudelta 10.9. ja 10.11.1982 välisen ajan 20 työssäolopäivältä 2.889,60 markkaa 6 prosentin korkoineen 10.11.1982 lukien ja työsopimuslain 51 §:n sekä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 5 §:n nojalla vahingonkorvaukseksi ansiotulojen ja lomaltapaluurahan menettämisen johdosta kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 18.421 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vastaus: Yhtiö on kiistänyt kanteen. Työsopimuksen purkaminen oli tapahtunut koeaikana ja A oli poistunut työpaikalta vastoin terveydenhoitajan ohjeita. A ei myöskään tuolloin ollut ollut luottamusmies.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli työskennellyt toistaiseksi voimassa ollessa työsuhteessa sahatyöntekijänä Sotka Oy:n Otavan sahalaitoksella 31.5.1976 -19.4.1982 ja uudelleen 14.6.1982 alkaen. Yhtiö oli työvelvoitteen laiminlyömiseen vedoten 9.9.1982 purkanut työsopimuksen päättymään heti. A:n ja yhtiön 14.6.1982 solmitun kirjallisen työsopimuksen ehtona oli ollut määräys kolmen kuukauden koeajasta. Puheena oleva työsopimuslain 3 §:n mukainen koeajaksi tehty työsopimus oli voitu, kun muusta ei ollut sovittu, purkaa työsopimuslain 43 §:ssä mainituista työsopimuksen lakkauttamisperusteista riippumatta. Jutussa ei ollut myöskään ilmennyt, että yhtiö olisi purkanut A:n työsopimuksen työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänen kanteensa hyväksytään sekä että Sotka Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa. Valituslupa on myönnetty 28.8.1985. Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

A oli ollut Sotka Oy:n palveluksessa 31.5.1976 alkaen ja itse irtisanonut työsopimuksensa päättymään 19.4.1982. Uuden työsopimuksen yhtiön kanssa A oli tehnyt jo 14.6.1982, jolloin hän oli palannut entisen kaltaiseen työhön yhtiön Otavan sahalaitokselle. Työsopimuslomakkeeseen valmiiksi painettuun kohtaan "koeaika" oli tuolloin merkitty "3 kk". Perjantaina 10.9.1982 A oli tuntien itsensä sairaaksi käynyt terveydenhoitajan vastaanotolla, mutta terveydenhoitaja ei ollut antanut hänelle sairaslomaa, vaan oli kehottanut A:ta pyytämään työnjohtajalta lupaa työpaikalta poistumiseen. A oli kuitenkin lupaa kysymättä lähtenyt kotiinsa. A:n tullessa maanantaina 13.9.1982 työhön hänelle oli ilmoitettu, että hänen työsopimuksensa oli purettu.

Koska A oli palannut kohtuullisen ajan kuluessa entisen kaltaiseen työhön yhtiön palvelukseen, eikä ole selvitetty, että olisi ollut olemassa erityinen syy koeaikaa koskevan määräyksen ottamiseksi työsopimukseen, Korkein oikeus katsoo tuon määräyksen tarkoituksena olleen työsopimuksen purkamista ja irtisanomista koskevien säännösten kiertäminen. Sen vuoksi koeaikaa koskeva määräys ei ole sitova.

A oli tosin poistunut työpaikalta ilman lupaa sairauden vuoksi, mutta yhtiöllä ei tällä perusteella ole ollut oikeutta työsopimuslain 43 §:n nojalla purkaa työsopimusta. A:lla on työsopimuslaine 45 §:n nojalla oikeus saada yhtiöltä oikeus saada yhtiöltä purkamisen jälkeen palkkansa työehtosopimuksen mukaiselta yhden kuukauden ajalta. Tämä lisäksi yhtiö on työsopimuslaine 51 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvamaan A:lle työsopimuksen laittoman purkamisen aiheuttaman vahingon. Korvattavana vahinkona pidetään tältä osin 7.4.1983 saakka kestäneeksi näytetyn työttömyysajan palkanmenetystä vastaavaa määrä 17.048,64 markkaa.

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Sotka Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana ajalta 10.9.-9.10.1982 2.889 markkaa 60 penniä 6 prosentin korkoineen 10.11.1982 lukien ja korvaukseksi työsopimuksen laittomasta purkamisesta työpalkan menetyksenä aiheutuneesta vahingosta työttömyysajan palkkaa 17.048 markkaa 64 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 8.2.1983 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden osalta yhteensä 3.000 markalla sekä Korkeimman oikeuden osalta 1.000 markalla, joista määristä viimeksi mainittu 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Jalanko, Ådahl, Nybergh ja Aro