Työsopimus - Edullisemmuussääntö

Diaarinumero:	S83/633
Esittelypäivä:	15.11.1983
Taltio:	4391/83
Antopäivä:	15.2.1984

Työnantaja oli lähes kolmen vuoden ajan maksanut työsopimukseen perustuen eri työtehtäviin käyttämälleen työntekijälle kulloisenkin työn laadusta riippumatonta, työehtosopimusten mukaisilla korotuksilla korotettua tuntipalkkaa, mutta viimeksi määräämänsä tehtävämuutoksen jälkeen asianomaiseen työehtosopimukseen vedoten alentanut palkan uuden työtehtävän mukaiseksi lähes 30 prosenttia alemmaksi palkaksi.

Kun työoikeudessa yleisesti noudatetun ns. edullisemmuussäännön mukaan työnantajan olisi pitänyt soveltaa palkkauksessa työntekijälle edullisempaa työsopimusperusteista palkkaa työehtosopimusmääräyksen asemesta ja kun em. palkan määräämisessä noudatettu menettely oli muodostunut sellaiseksi työnantajaa sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi, jota työnantaja ei saanut yksipuolisesti muuttaa, velvoitettiin työnantaja työntekijälle maksamaan työ- ja lomapalkkaerotus.

IV-jaosto

A:n B Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta Espoon KO p. 27.10.1982 oli lausunut selvitetyksi, että A oli ollut B Oy:n palveluksessa toimien pihasiivoustöissä, rakennusapumiehenä, pesijänä, autonkuljettajana ja mankelityöntekijänä toistaiseksi voimassa olleen suullisen työsopimuksen perusteella lokakuusta 1978 alkaen. Toimiessaan elokuussa 1981 autonkuljettajana A:n palkka oli elokuun loppupuolella tapahtuneen työehtosopimuksen yleiskorotuksen mukaisesti korotettu 19,76 markkaan tunnilta. Edelleen KO oli lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli elokuun puolessa välissä 1981 siirtänyt A:n autonkuljettajan tehtävistä mankelityöntekijäksi. Maksettuaan A:lle mankelissa tehdystä työstä noin kuukauden verran edellä mainitun 19,76 markan suuruista tuntipalkkaa yhtiö oli 28.9.1981 lukien alentanut A:n palkan 14 markkaan tunnilta, jota tuntipalkkaa yhtiö oli maksanut A:lle 28.9.1982 saakka.

KO oli katsonut, ettei yhtiö ollut näyttänyt, että edellä mainittu 19,76 markan suuruinen korotettu tuntipalkka olisi tarkoitettu koskemaan vain A:n yhtiön palveluksessa autonkuljettajana tekemää työtä. Huomioon ottaen, että A oli toiminut yhtiön palveluksessa erilaisissa tehtävissä KO oli katsonut, ettei A:n siirtämisellä mankeliin ollut ollut tarkoitus siirtää häntä työehtosopimuksessa mainittua omaa työtään alemmin palkattuun työhön.

Sen vuoksi ja kun yhtiö ei ollut näyttänyt muutakaan laillista perustetta työsuhteen ehtojen yksipuoliseen muuttamiseen eikä yhtiö siten ollut työsopimukseen sidottuna oikeutettu alentamaan työsopimuksessa sovittua palkkaa, KO oli velvoittanut B Oy:n suorittamaan A:lle saamatta jääneenä palkkana 28.9.1981 -28.9.1982 väliseltä ajalta 9.953 markkaa 28 penniä ja saamatta jääneenä lomakorvauksena lokakuun 1981 - huhtikuun 1982 väliseltä ajalta 585 markkaa 22 penniä, molemmat määrät 6 prosentin korkoineen 28.9.1982 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 3.000 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B Oy oli saattanut jutun, t. 13.4.1983 oli katsonut jääneen näyttämättä, että A:n ja B Oy:n välillä tehdyssä KO:n päätöksessä mainitussa työsopimuksessa olisi sovittu, että A:lle maksettavan palkan määrä olisi hänen kulloinkin pesulassa suorittamiensa erilaisten työtehtävien vaatimustasosta ja työtehtävien mukaan määräytyvästä palkkauksesta riippumaton. Näyttövelvollisuuden tästä seikasta oli katsottava kuuluvan A:lle siihen nähden, että hänen kanteensa mukainen sopimusehto olisi alalla voimassa olevasta työehtosopimuksesta poikkeava. Sen vuoksi HO oli, kumoten KO:n päätöksen, vapauttanut yhtiön suorittamasta A:lle KO:n päätöksessä mainittuja korvauksia ja velvoittanut A:n maksamaan yhtiölle korvaukseksi sillä KO:ssa välttämättömistä kuluista 1.000 markkaa.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KKO t. tutki jutun ja lausui perusteluinaan:

A on, niin kuin KO on todennut, toiminut B Oy:n palveluksessa eri työtehtävissä toistaiseksi voimassa olevaksi tarkoitetussa työsuhteessa ja hänelle on maksettu työstään sen kulloisestakin laadusta riippumatonta työehtosopimusten mukaisilla korotuksilla korotettua tuntipalkkaa kunnes yhtiö on, työsuhteen kestettyä lähes kolme vuotta, 28.9.1981 alkaen alentanut hänen palkkaansa viimeksi määräämänsä työtehtävän edellyttämäksi asianomaisen työehtosopimuksen mukaiseksi palkaksi, joka on ollut lähes 30 prosenttia alempi A:lle sitä ennen maksettua palkkaa. Yhtiö ei ole perustellut toimenpidettään muulla kuin sillä seikalla, ettei se kysymyksessä olevan työehtosopimuksen mukaan ollut velvollinen maksamaan tästä A:n viimeksi tekemästä työstä korkeampaa palkkaa kuin työehtosopimuksessa oli sellaisesta tehtävästä määritelty. Yhtiön ja A:n välisen suullisen työsopimuksen sisällöstä ei ole esitetty tarkkaa selvitystä, mutta edellä selostettu menettely, jonka mukaan A:lle oli suoritettu työehtosopimuksen mukaisista palkoista poiketen niitä korkeampaa työtehtävän laadusta riippumatonta tuntipalkkaa, on muodostunut sellaiseksi työnantajaa sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi, jota työnantaja ei saa yksipuolisesti muuttaa. Työoikeudessa yleisesti työntekijän hyväksi sovellettu niin sanottu edullisemmuussääntö huomioon ottaen yhtiön sanottu toimenpide on loukannut A:n oikeutta saada työstään vastike sen mukaisesti kuin sopimussuhteessa noudatettu ja siten sen sisällöksi tullut käytäntö edellytti.

Mainituilla perusteilla KKO kumosi HO:n tuomion ja vapautti A:n hänelle määrätystä korvausvelvollisuudesta. Asia jätettiin KO:n päätöksen lopputuloksen varaan siten täsmennettynä, että maksettavaksi tuomitulla lomakorvauksen osalla tarkoitettiin vastaavaa loma-ajan palkan osaa. Asian laadun vuoksi A:lle ei tullut korvausta hänelle KKO:ssa olleista oikeudenkäyntikuluista.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl ja af Hällström sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Rosokivi ja Hagman