Työsopimus - Työnjohto-oikeus - Työsopimuksen ehtojen muuttaminen

Diaarinumero:	R78/718
Esittelypäivä:	27.10.1980
Taltio:	3986
Antopäivä:	26.11.1981

Kysymys siitä, millä edellytyksillä työnantaja voi siirtää työntekijän muihin kuin työsopimuksessa tarkoitettuihin tehtäviin.

I-jaosto

A oli oy B:lle tiedoksi toimittamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa kertonut, että hän oli vuodesta 1969 lähtien ollut yhtiön palveluksessa kirjurina kahdella eri osastolla, joista jälkimmäisen osaston esimies, korjaamopäällikkö N oli poliittisista syistä painostanut häntä eri tavoin. 12.9. ja 13.10.1975 A oli vahingossa työtehtäviä suorittaessaan repäissyt auki N:n ansioerittelyliuskan sisältäneen kuoren, joka oli ollut kiinni seuraavana järjestyksessä olleen A:n oman kuoren kanssa. Ensimmäisen kuoren avaamisen N oli katsonut vahingoksi, mutta toisen tapahduttua N oli vaatinut yhtiön johdolta toimenpiteitä. Seurauksena oli ollut, että A oli 17.10.1975 siirretty palkkaa alentamatta kirjurin tehtävistä varastomiehen tehtäviin, johon A oli sitten siirtynytkin, siirtoa kuitenkaan hyväksymättä. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. oli pannut työtuomioistuimessa vireille kanteen sen vahvistamiseksi, ettei oy B:n kerrottu menettely ollut ollut alan työehtosopimuksen tai irtisanomissuojasopimuksen vastainen, koska A oli lisäksi osoittanut kirjurin tehtäviin soveltumattomaksi muun muassa siitä syystä, että hän oli työhönsä kuuluvissa tehtävissään jatkuvasti pyrkinyt työehtosopimuksen määräysten sellaiseen soveltamiseen, mikä ei vastannut yhtiössä noudatettua vakiintunutta käytäntöä. Työtuomioistuin oli 5.7.1976 antamassaan tuomiossa katsonut että, koska alan työehtosopimus enempää kuin irtisanomissuojasopimuskaan eivät lausuneet mitään siirto-oikeudesta eivätkä ne niin ollen koskeneet nyt kysymyksessä olevaa yhtiön toimenpidettä, yhtiö ei tällä perusteella ollut menetellyt sanottujen sopimusten vastaisesti. Sen vuoksi ja koska kysymys siirron laillisuudesta oli työtuomioistuimen tuomiossa jäänyt lopullisesti ratkaisematta, A oli vaatinut, että RO vahvistaisi yhtiön edellä kerrotulla menettelyllään toimineen vastoin A:n ja yhtiön välillä ollutta työsopimusta, työsopimuslain määräyksiä taikka muutoin oikeudenvastaisesti ja että yhtiö velvoitettaisiin palauttamaan A:n työsuhde ennalleen ja siirtämään hänet takaisin kirjurin tehtäviin sekä että yhtiö velvoitettaisiin lainvastaisen menettelynsä johdosta suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 10 000 markkaa.

Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 13.12.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli vuonna 1969 suullisella työsopimuksella otettu oy B:n palvelukseen lentokonekorjaamolle tuntikirjuriksi ja että A oli myöhemmin pyrkinyt ja saanut siirron sähkö- ja mittarikirjaamo-osaston tuntikirjuriksi. Toimiessaan tällä osastolla tuntikirjurina A oli 12.9.1975 tullut esimiehensä korjaamopäällikkö N:n luokse ja ilmoittanut avanneensa vahingossa tämän ansioerittelyliuskan sisältäneen kuoren. Vastaavanlaisen ilmoituksen A oli tehnyt myös seuraavan tilimaksun yhteydessä 13.10.1975. N, joka ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin ensimmäisen ilmoituksen johdosta, oli nyt katsonut, ettei A täyttänyt kirjurilta vaadittavaa huolellisuutta. Tämän vuoksi työnantaja oli ilmoittanut A:lle, että hänet siirrettäisiin palkkaa alentamatta 17.10.1975 lukien varastomiehen tehtäviin varastolle, joihin tehtäviin A oli sitten siirtynytkin, siirtoa kuitenkaan hyväksymättä. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että yhtiön teknisten osastojen korjaamoja varten asianmukaisesti vahvistettujen työsääntöjen 5 §:n mukaan työntekijä oli velvollinen suorittamaan yhtiön hänelle osoittamaa työtä ja että sen ohella, mitä työsäännöissä oli määrätty, noudatettiin työnantajaa sitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Koska A:n, avatessaan toistamiseen esimiehensä ansioerittelyliuskakuoren, ei ollut kirjurin tehtävissään katsottava noudattaneen hänelle työntekijänä työsopimuslain 13 §:n edellyttämää huolellisuutta, niin ja kun yhtiöltä, jonka ei ollut näytetty siirto-oikeuden perusteeksi nojautuneen muuhun kuin yhtiön asianomaisten työsääntöjen määräyksiin, oli ollut perusteltu syy siirtää A toisiin tehtäviin, RO oli katsonut, että yhtiö, siirtäessään A:n varastomieheksi tämän palkkaedut säilyttäen, oli menetellyt sille yhtiön työsääntöjen antaman toimivallan mukaisesti. Sen vuoksi RO oli hylännyt kanteen.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, t. 3.5.1978 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

A pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.

KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että A oli vuonna 1969 otettu oy B:n palvelukseen tuntikirjuriksi. Työnantajan katsottua häneltä puuttuneen kirjurin tehtävien edellyttämän huolellisuuden A oli 17.10.1975 siirretty varastomiehen tehtäviin palkkaa kuitenkaan alentamatta. A ei ollut hyväksynyt mainittua siirtoa. A oli neljän vuoden aikana ennen siirtoa saanut huomautuksia ja muistutuksia tarpeettomasta liikkumisesta muilla osastoilla sekä 12.9. ja 13.10.1975 avannut esimiehensä ansioerittelyliuskan sisältäneen kuoren, mikä hänen ilmoituksensa mukaan oli tapahtunut vahingossa. KKO, ottaen huomioon ettei kuorien aukaisemisen ollut näytetty tapahtuneen muusta syystä kuin vahingossa, totesi ettei A:n edellä selostettu toiminta muodostanut laillista irtisanomisperustetta. Koska varastomiehen tehtävät olivat olennaisesti poikenneet tuntikirjurin tehtävistä, joissa A oli työsopimuksen mukaan ollut, KKO katsoi, ettei yhtiö ollut voinut työnjohto-oikeutensa nojalla siirtää A:ta varastomieheksi. Yhtiö ei ollut näyttänyt muutakaan laillista perustetta sanotunlaiseen työsuhteen ehtojen yksipuoliseen muuttamiseen. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, vahvistaa, että yhtiö oli rikkonut yhtiön ja A:n välisen työsopimuksen. A:n vaatimus yhtiön velvoittamisesta palauttamaan A:n työsuhde ennalleen ja siirtämään hänet takaisin kirjurin tehtäviin hylättiin lakiin perustumattomana. Koska A ei ollut näyttänyt, että hän olisi yhtiön sopimusrikkomuksen johdosta kärsinyt vahinkoa, hänen vahingonkorvausvaatimuksensa hylättiin näyttämättömänä. Yhtiö velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Mörä ja Lindholm sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki ja Roos