Työsopimus - Työstä kieltäytyminen - Työpalkka

Diaarinumero:	S80/1220
Esittelypäivä:	14.5.1981
Taltio:	1913
Antopäivä:	5.11.1981

Työntekijä oli puuttuvaan ammattitaitoonsa vedoten kieltäytynyt painavan taakan nostamisesta siltanosturilla. Kysymys siitä, oliko kieltäytymistä pidettävä työvelvoitteen vastaisena. Ään

I-jaosto

Paperiliitto r.y. oli oy A:lle 16.7.1979 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Toijalan KO:ssa lausunut, että 15.2.1978 noin kello 15.30 oli yhtiön tehtaan konekorjaamon ulko-oven eteen tuotu rekka-autolla paperikoneen kumitelan sisältänyt noin 13 tonnia painava kuljetuslaatikko, jota eräs työnjohtaja oli määrännyt B:n nostamaan siltanosturilla korjaamoon sisälle. Määräyksen saatuaan oli B hakenut nostovaijerit ja kiinnittänyt ne siltanosturiin sekä ajanut nosturin ulko-oven luokse ja pukeutunut nostotyötä varten, sillä ulkona oli tällöin ollut pakkasta noin 30 astetta. Tämän jälkeen B oli jäänyt odottamaan ammattitaitoista nosturinkäyttäjää ilmoittaen työnjohtajalle, että hänellä ei ollut ammattitaitoa varsinaisen nostotyön suorittamiseen. Työnjohtaja oli katsonut B:n kieltäytyneen työstä ja lähettänyt hänet pois työpaikalta ilmoittaen, että palkanmaksu hänelle oli keskeytetty. Tämän jälkeen oli konekorjaamon päällikkö kehottanut C:tä suorittamaan mainitun nostotyön, jolloin C oli ilmoittanut, ettei hänelle ollut annettu sellaista koulutusta, että hän pystyisi käsittelemään suurta taakkaa siltanosturin avulla ja palannut korjauspajalle tiedustellen työnjohtajalta, voiko hän jatkaa keskeneräistä sorvaustyötään. Työnjohtaja oli kieltänyt työnteon ilmoittaen, että myös C:n palkanmaksu oli keskeytetty. B:lle ja C:lle oli laiminlyöty antaa tehtaan ns. pysyväismääräysten mukaista koulutusta nosturin käyttöön, joten työnantaja oli edellyttänyt näiltä sellaista työsuoritusta, johon näillä ei ollut pätevyyttä. B:n tuntipalkka oli ollut 14,31 markkaa, jonka hän menetti 5 tunnilta ja C:n tuntipalkka oli ollut 14,01 markkaa, jonka hän menetti 4 tunnilta, jotka palkat olisi ollut maksettava 10.3.1978 maksetussa tilissä ja jotka yhteensä 127 markan 59 pennin suuruiset saatavansa B ja C olivat siirtäneet perittäväksi Paperiliitto r.y:lle. Sen vuoksi ja kun työnantajan edustajien käyttäytymisestä huolimatta sekä B että C olivat olleet työnantajan käytettävissä työsopimuksen mukaisiin tehtäviin, joita he myös olivat olleet suorittamassa siihen asti, kun riidanalainen nostomääräys oli annettu, joten heillä työsopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaisesti oli oikeus saada palkkansa työnantajasta aiheutuneen työnteon esteen kestoajalta, Paperiliitto r.y. oli vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin heti suorittamaan sille B:n ja C:n perittäviksi siirtämät saatavat yhteensä 127 markkaa 59 penniä 6 prosentin korkoineen 10.3.1978 lukien.

Kuultuaan oy A:ta kanteesta KO p. 29.1.1980 oli lausunut selvitetyksi, että yhtiön ko. tehtaalla olivat 15.2.1978 olleet työvuorollaan työssä yhtiön palveluksessa olevat vuorokorjausmies B ja sorvaaja C. Tehtaalle oli vähän ennen kello 16.00 aikaan saapunut toiselta tehtaalta kuorma-autonkuljetuksella pakkauslaatikkoon pakattu puristimen imutelan mantteli, painoltaan noin 10 tonnia. Työnjohdon taholta oli tämän jälkeen kehoitettu B:tä nostamaan siltanosturilla kuljetuslaatikko hallin sisäpuolelle. B oli tämän johdosta hakenut paikalle tarvittavat nostovaijerit kiinnittäen ne siltanosturiin, jolla pakkauslaatikko oli ollut tarkoitus nostaa sisään, koska sen saaminen ulkona olevan -30 asteen C pakkasmäärän johdosta oli ollut välttämätöntä. Tämän tapahduttua B oli kieltäytynyt kuitenkin suorittamasta nostotöitä ilmoittaen syyksi sen, että hän ei omannut nostoon tarvittavaa tarpeellista ammattitaitoa. B oli tämän tapahduttua lähetetty työvuoroltaan kotiin, minne hän oli lähtenytkin. B:n kieltäytymisen johdosta oli työnjohdon taholta kehotettu nyt konekorjaamon sorvaajaa C:tä suorittamaan sanottu siltanosturilla suoritettava nostotyö ja lopettamaan sillä hetkellä tekemänsä sorvaustyö. C oli myöskin katsonut itsellään olevan puutteellisen ammattitaidon tähän nostoon ja oli jättänyt hänelle määrätyn työn suorittamatta ja tämän jälkeen jäänyt kuitenkin työpaikalle. B:n ja C:n oli työnantaja katsonut kieltäytyneen heille määrätystä työstä ja kummallekin heistä oli ilmoitettu seuraus siitä eli se, että palkanmaksu tältä ajalta loppui. Tapahtuman sattuessa B:n tuntipalkka oli ollut 14,31 markkaa, jonka hän edellä mainitusta syystä oli sittemmin menettänyt 5 tunnin ajalta ja C:n tuntipalkka 14,01 markkaa, jonka hän vastaavasti oli menettänyt 4 tunnin ajalta. B:n ja C:n kieltäytymisen johdosta oli telahioja D suorittanut myöhemmin paikalle haettuna edellä kerrotun puristimen imutelan manttelin nostotyön siltanosturilla.

Edelleen KO oli todennut, että yhtiön po. tehtaalla oli annettu pysyväismääräyksiä, joilla oli määritelty muun muassa korjauspajan nosturien käyttöä sekä nosturilla purettavan tulevan tavaran vastaanottoa kello 16.00 - 6.00 välisenä aikana. Samoin oli olemassa pysyväismääräys nostureilla työskentelystä. Yhtiön ko. tehtaalla järjestettiin myös työhönopastamista, johon sisältyi muun muassa joitakin nosturilla työskentelyyn liittyviä kysymyksiä. Käytännössä kuitenkin tilanne oli sellainen, että kaikkia pysyväismääräyksiä kuitenkaan ei kirjaimellisesti noudatettu. B oli tullut yhtiön palvelukseen 18.6.1971 ja C 15.1.1974. B oli suorittanut ammattikoulun ja oli ammatiltaan vuorokorjaamomies kun taas C oli suorittanut ammattikoulun asentaja-koneista linjan hänen työskennellessään lähinnä massan valmistusosastolla se korjaustyöalueenaan.

KO oli myös katsonut selvitetyksi, että B ja C olivat suorittaneet nostoja mainitulla nosturilla ja B oli ainakin useamman kymmenen nostoa hoitanut konekorjaamoon tuleviin ja sieltä lähteviin tavaranostoihin liittyvänä. B oli lisäksi suorittanut sanotulla nosturilla paperikoneen superkiillotuskalanterin paperitelojen nostoja useita kertoja. C oli aiemmin työskennellyt hiomossa ko. tehtaalla, missä hänen tehtäviinsä oli kuulunut muun muassa nosturinkäyttö. Hiomossa suoritettiin muun muassa paperikoneiden telojen hiontaa ja tässä työssä tarvittiin muun muassa nosturia.

Edelleen oli käynyt selville, että siltanosturilla, jolla edellä mainittu nosturityö piti suorittaa, oli mahdollisuus käyttää kahta eri ajonopeutta riippuen taakkojen muodosta ja painosta ja muusta kuormituksesta. Nopeammalla nopeudella voitiin ajaa 50 metriä minuutissa ja hitaammalla 4 metriä minuutissa.

Edellä olevan perusteella KO oli todennut, että B:llä ja C:llä, huomioon ottaen heidän useamman vuoden kestäneen työkokemuksensa mainitulla tehtaalla erilaisissa tehtävissä, joihin tehtäviin oli kuulunut muun muassa nosturilla työskentely ja erilaisten taakkojen nostamista, oli ollut riittävä ammattitaito suorittaa myös nyt ko. puristimen imutelan manttelin siltanosturilla tapahtuva nostotyö 15.2.1978 ko. tehtaalla. Vaikkakaan täyttä selvyyttä ei ollut saatu B:n ja C:n tehtaalla tai muualla saamasta nosturikoulutuksesta, KO, kun nyt siltanosturilla nostotyön kohteena oleva noin 10 tonnin painoinen puristimen imutelan mantteli ei painoltaan ja muodoltaan niin olennaisesti poikennut niiden taakkojen nostamisesta, mitä B itse oli ilmoittanut nostaneensa korjaustyöpaikallaan, ja kun myös C oli jatkuvasti joutunut nosturia käyttämään työpaikallaan, oli katsonut, että B:llä ja C:llä ei ollut ollut perusteltua syytä kieltäytyä työnantajan heille antamasta työsuorituksesta ja että näin ollen B ja C olivat ilman laillista syytä kieltäytyneet työnantajan heille määräämästä työstä edellä mainittuna päivänä ja että yhtiöllä työnantajana sen vuoksi oli ollut laillinen syy keskeyttää heidän palkanmaksunsa B:n osalta edellä mainitun tuntipalkan mukaan 5 tunnin ajalta ja C:n osalta sanotun tuntipalkan osalta 4 tunnin ajalta eli yhteensä 127,59 markan osalta. Sen vuoksi KO oli hylännyt kanteen.

Turun HO, jonka tutkittavaksi Paperiliitto r.y. oli saattanut jutun, t. 29.8.1980 oli tutkinut sen; ja koska B ja C, joiden tosin oli näytetty, kun nostotyö oli tapahtunut työnjohtajan johdolla ja vastuulla, aiheettomasti kieltäytyneen suorittamasta kyseessä olevaa nostoa, olisi tullut osoittaa entisiin tehtäviinsä eikä heidän palkanmaksun näin ollen olisi kieltäytymisen johdosta tullut keskeyttää vaan työnantajan olisi niin halutessaan tullut ryhtyä muihin asian vaatimiin toimenpiteisiin, HO oli, kumoten KO:n päätöksen, työsopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla velvoittanut oy A:n suorittamaan Paperiliitto r.y:lle, jolle B ja C olivat siirtäneet saatavansa perittäviksi, vaaditut 127 markkaa 59 penniä 6 prosentin korkoineen 10.3.1978 alkaen.

Pyytäen valituslupaa oy A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja Paperiliitto r.y. antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO t. tutki jutun ja katsoi siinä käyneen selville, että oy A:n po. tehtaalla oli 15.2.1978 sattunut sellainen työselkkaus kuin KO:n päätöksessä oli selostettu. Niin ikään oli selvitetty, että ko. siltanosturin käyttäminen ilman tarpeetonta vahingon vaaraa niin painavan taakan nostamiseen, jollaisesta jutussa oli kysymys, vaati erityistä ammattitaitoa ja että epäonnistuneesta nostotyöstä olisi saattanut olla seurauksena sekä työnantajan omaisuuden vahingoittuminen että tapaturma.

KKO totesi HO:n katsoneen, että B ja C olivat aiheettomasti kieltäytyneet suorittamasta kyseessä olevaa nostoa, koska nostotyö oli tapahtunut työnjohtajan johdolla ja vastuulla. Tällä perustelulla oli merkitystä sikäli kuin oli kysymys työnantajan omaisuudelle aiheutuneesta vaarasta. Sen sijaan sillä ei ollut merkitystä tapaturman vaaran osalta. Työnantajalla ei nimittäin työturvallisuuslain 9 ja 34 §:n ja työsopimuslain 32 §:n säännökset huomioon ottaen ollut ollut oikeutta määrätä nostotyötä suorittamaan sellaista työntekijää, jonka ammattitaitoa ei ollut työturvallisuuden kannalta pidettävä riittävänä.

Yhtiö ei ollut jutussa näyttänyt, että B:lle ja C:lle olisi annettu po. työn laadun ja työolosuhteiden edellyttämää opetusta ja ohjausta tapaturman vaaran välttämiseksi tai että heillä työkokemuksen perusteella olisi ollut sellainen ammattitaito, jota ko. nostotyön suorittamisessa oli pidettävä työturvallisuuden kannalta tarpeellisena.

Näillä perusteilla KKO katsoi, ettei B:n ja C:n kieltäytymistä työsuorituksesta ollut pidettävä perusteettomana eikä siten heidän työvelvoitteensa vastaisena ja ettei työnantajalla ollut ollut oikeutta kieltäytymisen vuoksi keskeyttää heidän työtään ja palkanmaksua. B:n ja C:n työ oli näin ollen keskeytynyt yhtiöstä riippuneesta syystä ja yhtiö oli siten ollut velvollinen maksamaan heille palkan keskeytyksen ajalta. Tämän vuoksi KKO edellä mainittujen lainkohtien ja työsopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos af Hällström, joka oli eri mieltä, lausui: tutkiessani jutun katson kuten KO, että B:llä ja C:llä on ollut sellainen ammattitaito jota kysymyksessä olevan nostotyön suorittamisessa on pidettävä riittävänä. Heillä ei siten ole ollut oikeutta kieltäytyä suorittamasta heille määrättyä työtä. Kun työsuorituksen keskeytyminen on johtunut heidän omasta syystään, ei heillä ole oikeutta saada estymisen ajalta palkkaansa. Yhtiöllä ei kuitenkaan ollut oikeutta kieltäytyä maksamasta B:lle ja C:lle palkkaa pidemmältä ajalta kuin mitä työstä kieltäytymisestä on aiheutunut ja varsinaiseen nostotyöhön on kulunut. Muun selvityksen puuttuessa arvioin tuon ajan yhdeksi tunniksi. Tämän vuoksi ja kun yhtiö ei ole näyttänyt B:n ja C:n menettelyn aiheuttaneen sille muuta vahinkoa, velvoitan yhtiön maksamaan Paperiliitto r.y:lle B:n ja C:n sille siirtämistä palkkasaatavista B:n 4 tunnin ja C:n 3 tunnin palkkaa vastaavat määrät eli yhteensä 99 markkaa 27 penniä.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Ådahl ja Hämäläinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ketola