Hakemus koskee elinkorkolaitosta, jonka kirjanpitovelvollisuudesta ei ole erityisiä säännöksiä. Laitoksen toiminta perustuu sen sääntöihin, jotka Keisarillinen Suomen Senaatti on vahvistanut vuonna 1905. Kirjanpitolain (1336/1997, jäljempänä myös KPL) 1:1 §:ssä tarkoitettu kirjanpitovelvollisuus koskee kaikkia liike- ja ammattitoiminnan harjoittajia niiden oikeudelliseen muotoon katsomatta.

Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan 1668/2001 katsonut laitoksen kirjanpitovelvollisuuden perustuvan sen sääntöihin, joissa määrätään tilinpäätöksen laatimisesta ja velvoitetaan laitos lähettämään vuosittain selvitys tileistään viranomaiselle. Ottaen myös huomioon sen, ettei laitoksen voida katsoa jäävän KPL 1:1.2 §:n poikkeussäännöksen piiriin, lautakunta ei näe estettä lausuntopyynnön käsittelemiseen kirjanpitolakiin perustuen.

Lausunnon 1668/2001 valmistelun yhteydessä kirjanpitolautakunnan saaman selvityksen mukaan laitoksen kirjanpidon valvonta ei kuulu rahoitustarkastukselle eikä vakuutusvalvontavirastolle. Kirjanpitolautakunta katsoo, ettei sillä siten ole myöskään KPL 8:2.3 §:ssä tarkoitettua estettä antaa asiassa lausuntoa. Vaikka hakija laitoksen osakkaana ei ole KPL 8:2.1 §:ssä määritelty kirjanpitovelvollinen, kirjanpitolautakunta katsoo hyvän kirjanpitotavan ohjaamiseksi perustelluksi antaa asiassa lausunnon.

Kirjanpitolain 3:3.1 §:ssä lueteltuihin periaatteisiin, joita on noudatettava tilinpäätöstä laadittaessa, kuuluu kunkin hyödykkeen samoin kuin muun tase-eriin merkittävän erän erillisarvostus (6 kohta). Säännös perustuu Euroopan unionin tilinpäätösdirektiivin (78/660/ETY) artiklaan 31(1)(e): "vastaaviin ja vastattaviin kuuluvat omaisuuserät on arvostettava erikseen". Lain perusteluissa (hallituksen esitys 173/1997, s. 16) todetaan erityisesti, että rahoitusomaisuus arvostetaan hyödykekohtaisesti, jolloin yksittäisen hyödykkeen arvonnousu ei voi kompensoida toisen laskua.

Euroopan unionin komission kannanotto (XV/6010/99 EN) korostaa, että artiklaa erillisarvostuksesta ei pidä tulkita kohtuuttoman ankarasti. Erillisarvostusta tulee kuitenkin noudattaa aina silloin, kun se on mahdollista. Toisaalta kannanotto ei anna ohjausta tilanteeseen, jossa erillisarvostus on käytännössä mahdotonta.

Kirjanpitolautakunta on aiemmin lausunnossaan 1603/2000 todennut erillisarvostuksen merkitsevän mm., että niin sanottu luottosalkkukohtainen saamisten arvostaminen ei täytä yleisiä kirjanpitoperiaatteita, kiinnittäen huomiota erillisarvostamisen periaatteeseen.

Vaikka lautakunta antoi kannanottonsa 1603/2000 lainasaamisista, jotka kuuluivat asianomaisen kirjanpitovelvollisen taseessa vaihtuviin vastaaviin, periaate erillisarvostuksesta ulottuu yhtä lailla pysyviin vastaaviin. Siten merkitystä hakemuksen tarkoittamassa asiassa ei ole sillä, kumpaan näistä ryhmistä laitoksen sijoitusomaisuus (ruots. placeringstillgångar) kuuluu. Vastaavasti IAS 36 -standardin nojalla määritellään mahdollisten arvonalennuskirjausten tarve hyödykekohtaisesti. Erillisarvostusperiaatteesta näin johtuu, että sijoitusomaisuuteen kuuluvia arvopapereita ei voida arvostaa yhtenä kokonaisuutena.

Kirjanpitolain 3:3.1 §:n nojalla lähtökohtana on kunkin tase-erän ja tase-erään merkittävän erän erillisarvostus. Periaate sisältää mm. sen, ettei yhden hyödykkeen arvonalentumista voida jättää ottamatta huomioon sillä perusteella, että toisen hyödykkeen arvo on noussut. Kun hyödykkeitä on hankittu vaihto-omaisuudeksi tai pysyvien vastaavien sijoituksiksi useassa hankintaerässä, vähennystä arvonalentumisesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä pelkästään sen takia, että yhteen hankintaerään kuuluvien hyödykkeiden hankintameno alittaa asianomaisten hyödykkeiden hinnan tilinpäätöshetkellä, jos hyödykkeiden keskihinta on kuitenkin vähintään todennäköisen hankintahinnan ja myyntihinnan suuruinen tilinpäätöshetkellä. Keskihinta määritetään KPL 4:5.4 §:n mukaisesti hankintamäärillä painotettuna. Tätä voidaan soveltaa KPL 4:5.5 §:n nojalla myös sellaisiin samanlajisiin arvopapereihin. jotka kuuluvat taseen vastaavissa muihin eriin kuin vaihto-omaisuuteen.

Tilinpäätökseen kuuluvan taseen tulee kuvata kirjanpitovelvollisen taloudellista asemaa tilinpäätöspäivänä (KPL 3:1.1 § 2 kohta). Siten taseeseen sisältyvien varojen ja vastuiden arvostus tulee perustaa mahdollisimman pitkälle tilinpäätöspäivänä valinneeseen tilanteeseen.

Kirjanpitolautakunta on yleisohjeessaan 2.4.1991 henkilöstörahaston arvonmäärityksestä esittänyt mm. julkisesti noteeratuista osakkeista, että ne "- - arvostetaan arvonmäärityspäivänä valinneeseen markkinahintaan, mikäli se ei ole vinoutunut poikkeuksellisista tekijöistä johtuen. Markkinahinnaksi katsotaan arvopaperilla julkisessa kaupankäynnissä arvonmäärityspäivänä tehtyjen kauppojen alin kauppahinta tai, mikäli arvonmäärityspäivältä ei ole kauppakurssia saatavissa, arvopaperin viimeksi noteerattu ostokurssi. Näin saadusta arvosta vähennetään kaupasta aiheutuvat todennäköiset erilliskustannukset."

Lautakunta on sittemmin todennut kirjanpitolain 5:17 §:n mukaisesta arvonkorotuksesta lausunnossaan 1660/2001 (kohta 2.4, kursivointi tässä), että "arvonkorotuksen keskeinen kriteeri on kohteen todennäköinen luovutushinta. [- -] Jatkuvan kaupankäynnin kohteena olevien osakkeille todennäköisenä luovutushintana voidaan lausunnon mukaan pitää "tilinpäätöspäivän ostokurssia."

Vastaavasti IAS-standardeissa asetetaan ostokurssi ensisijaiseksi perustaksi. IAS 32 (kohta 81, toinen ja kolmas virke) ja IAS 39 (99. kohta toinen ja kolmas virke): "- - hallussa pidettävän omaisuuserän - - markkinahinta on tavallisesti tarkasteluhetken ostokurssi. Kun tarkasteluhetken osto[kursseja] ei ole saatavissa, viimeisin kaupankäyntihinta voi osoittaa käypää arvoa tarkasteluhetkellä edellyttäen, että taloudellisissa olosuhteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia kaupantekopäivän ja tilinpäätöspäivän välillä."

Kirjanpitolautakunta pitää tarkoituksenmukaisena tukeutua ensisijaisesti ostokurssiin, kun arvioidaan, onko tarvetta KPL 5:13 ja 5:17 §:n tarkoittamille arvonalennuksille ja -korotuksille. Tasearvon ja edellä tarkoitetun alimman kauppahinnan välisen eron toteaminen on kuitenkin nimenomaan vasta lähtökohta: Ennen kuin arvonalennus tai – korotus tehdään, sen on täytettävä mainittujen lainkohtien mukaiset edellytykset.

Kirjanpitolautakunta katsoo myös, että tilinpäätöspäivän taloudellisen aseman kuvaamisessa merkitystä ei tule antaa sille, onko kysymys koti- vai ulkomaisessa pörssissä tapahtuvasta hinnanmuodostuksesta. Mahdollinen valuuttakurssiero otetaan huomioon KPL 5:3 §:ssä säädetyllä tavalla. Ulkomaisen pörssikaupan on kuitenkin vastattava suomalaista julkista kaupankäyntiä kysynnän ja tarjonnan kannalta, jotta siinä muodostuvia noteerauksia voidaan pitää merkityksellisinä arvonmäärityksessä.

Kirjanpitolain 5:13 § edellyttää kirjanpitovelvollisen kirjaavan tuloslaskelmaan kuluna arvonalennuksen pysyviin vastaaviin kuuluvasta hyödykkeestään tai sijoituksestaan, jos sen todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi. Tämänkin säännöksen pohjana on tilinpäätösdirektiivi: 35(1)(c)(bb) artiklan nojalla pysyviin vastaaviin kuuluvasta erästä "- - on tehtävä poistot siten, että se arvostetaan alempaan sillä tilinpäätöspäivänä olevaan arvoon, jos on odotettavissa, että sen arvo on pysyvästi alentunut".

Kirjanpitolautakunnan yleisohjeessa 27.9.1999 suunnitelman mukaisista poistoista todetaan pysyviin vastaaviin kuuluvien osakkeiden tulonodotuksista seuraava (6 luku, kolmas kpl): "Käyttöomaisuusosakkeille on tunnusomaista, että osana kirjanpitovelvollisen käyttöomaisuuskokonaisuutta niiltä puuttuu monesti itsenäinen selvitettävissä oleva (tuotto)arvo. Niihin liittyvät tulonodotukset sisältyvät koko käyttöomaisuusinvestoinnin tai koko yrityksen arvoon. Sijoituksiin kuuluvien muiden osakkeiden tulonodotuksia vastaa yleensä parhaiten todennäköinen luovutushinta."

Kirjanpitolain 5:13 § ja tilinpäätösdirektiivin edellä mainittu 35(1)(c)(bb) artikla eivät nimenomaisesti edellytä arvonalennukselta olennaisuutta; riittää, että se arvioidaan pysyväksi. Yleisohje suunnitelman mukaisista poistoista ei myöskään sivua tätä kysymystä. Hyvään kirjanpitotapaan kuuluu kuitenkin myös olennaisuuden periaate. Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan 1505/1997 arvioinut tämän periaatteen merkitystä oikeiden ja riittävien tietojen antamisen, jota voimassa olevan KPL 3:1 §:ssä edellytetään, kannalta. Tuossa tapauksessa lausuntopyynnön tarkoittama omaisuuserä oli arvoltaan vähemmän kuin 0,01 % taseen loppusummasta, minkä vuoksi kysymystä omaisuuserän esittämispaikasta taseessa ei pidetty oikeiden ja riittävien tietojen antamisen kannalta olennaisena. Lausunnossa 1660/2001 arvokorotuksen edellytyksistä, puolestaan todetaan, että "- - arvoeron olennaisuuden toteutumista tulee - - arvioida yleisten olennaisuutta koskevien periaatteiden mukaan" (perustelujen kohta 2.4, kuudes kappale).

Aiemmassa lausunnossaan 1660/2001, joka koski arvonkorotuksen edellytyksiä, kirjanpitolautakunta on todennut, että "kun kyse on voimakkaille ja nopeille kurssivaihteluille alttiista hyödykkeistä, kuten jatkuvan kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista, varovaisuuden merkitys pysyvyyden arvioinnissa korostuu" (perustelujen kohta 2.4, seitsemäs kappale). Jos kuitenkin asianomaiset arvopaperit on tarkoitettu pitkäaikaiseksi omistukseksi, niin kirjanpitolautakunnan käsityksen mukaan merkitystä ei tule antaa niiden arvostamisessa sille, että tilinpäätöspäivän pörssikurssi vähäisesti poikkeaa keskimäärin vallitsevasta kurssitasosta tilinpäätöstä laadittaessa.

Toisaalta koska kysymys on julkisen kaupankäynnin kohteena olevasta osakkeesta, sen käypää arvoa kuvaa, kuten edellä kohdassa 2.3 esitetään, kirjanpitolautakunnan käsityksen mukaan parhaiten markkinahinta. Olennaisuutta arvioidaan markkinahinnan muutokseen nähden, ei muiden seikkojen perusteella. Toissijaista on tällöin esimerkiksi asianomaisen osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön itsensä omistamien varallisuuserien arvonmuutokset tai sen odotettavissa olevat nettotulovirrat. Tällaiset seikat kuvastuvat osakkeen kulloisessakin markkinahinnassa.

Kanta on samansuuntainen kuin IAS-standardistossa:

· IAS 32 (81. kohta, ensimmäinen virke): "Silloin kun rahoitusinstrumentilla käydään kauppaa toimivilla ja likvideillä markkinoilla, sen käypää arvoa soittaa parhaiten asianmukainen noteerattu markkinahinta."

· IAS 39 (99. kohta, ensimmäinen virke): "Toimivien markkinoiden julkisten hintanoteerausten olemassaolo on yleensä paras osoitus käyvästä arvosta."

Olennaisuus on viime kädessä tapauskohtainen näyttökysymys. Kirjanpitolautakunta ei anna lausuntoja tapauskohtaisista näyttökysymyksistä. Ottaen vielä huomioon, että arvonalennuksen perustana on aina tilannekohtainen kokonaisarvio, kirjanpitolautakunta ei pidä tarkoituksenmukaisena arvioida hakemuksen tarkoittamia yksittäistapauksia jälkikäteen. Vastaisen kirjanpitokäytännön ohjaamiseksi lautakunta kuitenkin toistaa aiemmassa lausunnossa 1660/2001 esittämänsä lausuman siitä, että arvoeron olennaisuutta tulee arvioida yleisten olennaisuutta koskevien periaatteiden mukaan. Siinä tapauksessa, että kurssitaso on erityisen syyn takia muuttunut olennaisesti tilinpäätöspäivän jälkeen, mutta ennen tilinpäätöksen laatimista, tulee muutoksesta ja sen perustana olevasta erityisestä syystä antaa tieto toimintakertomuksessa tai KPL 3:2.1 §:ssä tarkoitetun oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi tilinpäätöksen liitetietona.

Erillisarvostusperiaatteesta johtuu, että sijoitusomaisuuteen kuuluvia arvopapereita ei voida arvostaa yhtenä kokonaisuutena. Kun tietynlajisia arvopapereita on hankittu useassa erässä, vähennystä arvonalentumisesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä pelkästään sen takia, että yhteen hankintaerään kuuluvien arvopaperien hankintameno alittaa asianomaisen arvopaperin hinnan tilinpäätöshetkellä, jos arvopaperien hankintamäärillä painotettu keskihinta on kuitenkin vähintään todennäköisen hankintahinnan ja myyntihinnan suuruinen tilinpäätöshetkellä.

Jotta tase kuvaisi kirjanpitovelvollisen taloudellista asemaa tilinpäätöspäivänä, tulee taseeseen merkittävien varojen ja vastuiden arvostus perustaa mahdollisimman pitkälle tilinpäätöspäivänä valinneeseen tilanteeseen. Tämän vuoksi tilinpäätöspäivän taloudellisen aseman kuvaamisessa merkitystä ei pidä antaa sille, onko kysymys koti- vai ulkomaisessa pörssissä tapahtuvasta hinnanmuodostuksesta. Jos tilinpäätöspäivänä osakkeelle tai muulle arvopaperille ei ole noteerausta kotimaisessa pörssissä, mutta kylläkin ulkomaisessa, on hyvän kirjanpitotavan mukaista hyödyntää viimeksi mainittua asianomaisen arvopaperin arvostuksessa. Mahdollinen valuuttakurssiero otetaan tällöin huomioon KPL 5:3 §:ssä säädetyllä tavalla. Ulkomaisen pörssikaupan on kuitenkin vastattava suomalaista julkista kaupankäyntiä kysynnän ja tarjonnan kannalta, jotta siinä muodostuvia noteerauksia voidaan pitää merkityksellisinä arvonmäärityksessä.

Kun arvioidaan KPL 5:17 §:ssä tarkoitetun arvonkorotuksen edellyttämää pysyvyyttä, tulee arvioinnissa käyttää vertailuperusteena hyödyntää tilinpäätöspäätöspäivän markkinahintaa, jollei se ole vinoutunut poikkeuksellisten seikkojen vuoksi. Hyvään kirjanpitotapaan kuuluvan varovaisuusperiaatteen mukaista on katsoa markkinahinnaksi arvopaperin viimeisin ostokurssi julkisessa kaupankäynnissä tai, jos ostokursseja ei ole saatavissa, viimeisin kaupankäyntihinta edellyttäen, että taloudellisissa olosuhteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia kaupantekopäivän ja tilinpäätöspäivän välillä. Näin saadusta arvosta vähennetään kaupasta aiheutuvat todennäköiset erilliskustannukset.

Olennaisuus on viime kädessä tapauskohtainen näyttökysymys. Kirjanpitolautakunta ei anna lausuntoja tapauskohtaisista näyttökysymyksistä. Ottaen vielä huomioon, että arvonalennuksen perustana on aina tilannekohtainen kokonaisarvio, kirjanpitolautakunta ei pidä tarkoituksenmukaisena arvioida hakemuksen tarkoittamia yksittäistapauksia jälkikäteen. Toisaalta lautakunta pitää hyvän kirjanpitotavan ohjaamiseksi tarpeellisena lausua asiassa yleisesti seuraava:

Pörssikurssi kuvaa parhaiten julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen käypää arvoa. Olennaisuutta arvioidaan markkinahinnan muutokseen nähden, ei muiden seikkojen perusteella. Toissijaista on tällöin esimerkiksi asianomaisen osakkeen liikkeeseen laskeneen yhtiön itsensä omistamien varallisuuserien arvonmuutokset tai sen odotettavissa olevat nettotulovirrat. Mahdollisen arvoeron olennaisuutta puolestaan tulee arvioida yleisten olennaisuutta koskevien periaatteiden mukaan.

Arvopaperimarkkinoilla osakkeen kurssi voi muuttua merkittävästi nopeastikin. Mikäli arvopaperit on tarkoitettu pitkäaikaiseksi omistukseksi, niin merkitystä ei tule antaa niiden arvostamisessa sille, että tilinpäätöspäivän pörssikurssi vähäisesti poikkeaa keskimäärin vallitsevasta kurssitasosta tilinpäätöstä laadittaessa. Jos kurssitaso on erityisen syyn takia muuttunut olennaisesti tilinpäätöspäivän jälkeen, mutta ennen tilinpäätöksen laatimista, tulee muutoksesta ja sen perustana olevasta erityisestä syystä antaa tieto toimintakertomuksessa tai oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi tilinpäätöksen liitetietona.