Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 264/2022
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain muuttamisesta

LiVM 21/2022 vp HE 264/2022 vp

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettua lakia. Laissa määriteltäisiin vähimmäisvelvoitteet, joita hyvinvointialueiden, Helsingin ja HUS-yhtymän tulee noudattaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen ajoneuvo- ja liikennepalveluhankinnoissa. Velvoitetasot olisi porrastettu kolmeen eri luokkaan alueellisten erityispiirteiden mukaan. Lisäksi kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitetasoja selkeytettäisiin.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.

PERUSTELUT

1 Asian tausta ja valmistelu

1.1 Tausta

EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään EU:n tasolla vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Päästövähennystavoite jaetaan EU:ssa päästökauppasektorin ja sen ulkopuolelle jäävien sektoreiden, eli niin sanotun taakanjakosektorin välillä siten, että taakanjakosektorin päästöjä vähennetään yhteensä 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Komission heinäkuussa 2021 antaman ehdotuksen mukaan päästöjä tulisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Taakanjakosektorin päästöistä liikenne muodostaa merkittävän päästölähteen ja liikenteen päästövähennystoimilla on keskeinen rooli EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Liikenteen päästöt vastaavat noin viidennestä Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia taakanjakosektorin päästöistä. Liikenteen päästöjä voidaan vähentää lisäämällä vaihtoehtoisten polttoaineiden osuutta, tehostamalla liikennejärjestelmän energiatehokkuutta sekä parantamalla ajoneuvojen energiatehokkuutta. Ajoneuvojen energiatehokkuuden tehostaminen on pitkälti EU-toimenpiteisiin painottuvaa. Ajoneuvojen energiatehokkuutta ohjataan EU:ssa asettamalla ajoneuvojen valmistajille sitovat CO2 -raja-arvot, jotka ohjaavat valmistamaan energiatehokkaampia ajoneuvoja.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan liikenteen päästövähennystavoitteiden on vastattava kansalliseen hiilineutraaliustavoitteeseen, jonka mukaan Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2035. Hallitusohjelman mukaisesti liikenteen päästöt puolitetaan 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi valtioneuvosto teki 6. toukokuuta 2021 periaatepäätöksen kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä eli fossiilittoman liikenteen tiekartasta. Fossiilittoman liikenteen tiekartassa päätettiin toimenpiteet liikenteen päästöjen puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä sekä polku päästöttömään liikenteeseen vuonna 2045.

Energiatehokkaiden ajoneuvojen osuutta on myös pyritty kasvattamaan julkisten hankintojen kautta. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat huhtikuussa 2009 direktiivin 2009/33/EY puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä. Direktiivissä edellytettiin, että tieliikenteen ajoneuvojen julkisissa hankinnoissa otetaan huomioon ajoneuvojen elinkaarenaikaiset energia- ja ympäristövaikutukset. Direktiivi kuitenkin osoittautui jälkiarvioissa toimimattomaksi, minkä vuoksi Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat kesäkuussa 2019 direktiivin (EU/2019/1161) puhtaiden ja energiatehokkaiden moottoriajoneuvojen edistämisestä annetun direktiivin 2009/33/EY muuttamisesta. Direktiivissä säädetään jäsenmaille sitovat vähimmäisosuudet nolla- ja vähäpäästöisille ajoneuvoille julkisissa hankinnoissa.

Direktiivi pantiin kansallisesti täytäntöön lailla ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista (740/2021), joka tuli voimaan elokuussa 2021. Laki velvoittaa julkisia hankintayksiköitä hankkimaan tietyn osuuden vähä- ja nollapäästöisiä ajoneuvoja, kun ne tekevät uusia hankintoja. Direktiivin määrätietoinen kansallinen toteutus on osa Fossiilittoman liikenteen tiekarttaa 1.

Esityksen valmisteluun on johtanut tarve selkeyttää laissa säädettyjä velvoitteita hyvinvointialueiden, kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden osalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen (jäljempänä myös sote-uudistus) myötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Poikkeuksena on Helsingin kaupunki, jolla säilyy sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu. Lisäksi HUS-yhtymällä on järjestämisvastuu erikoissairaanhoitoon liittyvistä tehtävistä omalla alueellaan. Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettua lakia sovelletaan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016, jäljempänä hankintalaki), vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016, jäljempänä erityisalojen hankintalaki) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ((EY) N:o 1370/2007, jäljempänä palvelusopimusasetus) mukaisiin sopimuksiin.

Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettu laki asettaa hankintayksiköille velvoitteita hankkia vähä- ja nollapäästöisiä ajoneuvoja ja liikennepalveluita. Hyvinvointialueet ovat hankintalain tarkoittamia julkisia hankintayksiköitä, joiden kynnysarvot ylittävät hankinnat toteutetaan hankintalain mukaisesti. Hyvinvointialueiden hankinnat kuuluvat siis jo lain soveltamisalaan. Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain mukaan hankintayksiköiden hankintoihin sovelletaan lähtökohtaisesti lain yleistä velvoitetasoa. Laissa ei tällä hetkellä oteta nimenomaisesti kantaa siihen, mitä velvoitetasoja hyvinvointialueiden hankintoihin tulisi soveltaa. Hankintayksiköillä tarkoitetaan myös kuntayhtymiä ja kuntataustaisia yhtiöitä. Tällä hetkellä kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden hankintoihin sovelletaan kunnan velvoitetasoa, jos ne toteuttavat kunnan järjestämisvastuulla olevia tehtäviä. Vapaaehtoisten tehtävien osalta kuntayhtymien ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankintoihin sovelletaan yleistä valtakunnallista prosenttia. Hankintayksiköt ovat kokeneet sääntelyn epäselväksi erityisesti tilanteissa, joissa hankintayksikkö toimii yli kunta- ja maakuntarajojen. Velvoitteiden selkeyttämiseksi laissa on tarpeen säätää velvoitetasot aikaisempaa täsmällisemmin.

1.2 Valmistelu

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä.

Lainsäädäntömuutoksen valmistelun tueksi tilattiin selvitys kunnilta sote-alueille siirtyvistä julkisista ajoneuvo- ja liikennepalveluhankinnoista ja hyvinvointialueiden velvoitetasojen eriyttämisestä 2. Lisäksi valmistelun tueksi tilattiin selvitys seuraamusmaksun määräämisen reunaehdoista 3. Hallituksen esityksen valmistelussa on myös hyödynnetty ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain valmistelun yhteydessä tilattua selvitystä direktiivin vaatimusten eriyttämisestä maantieteelliset eroavaisuudet huomioiden sekä uusimpia tilastotietoja muun muassa lain voimassaolon aikana tehdyistä velvoitteiden alaisista hankinnoista 4.

Liikenne- ja viestintäministeriö on valmistelun yhteydessä tavannut sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja Liikenne- ja viestintäviraston asiantuntijoita. Lisäksi liikenne ja viestintäministeriö on tavannut Kuntaliittoa.

Hallituksen esitysluonnos oli käsiteltävänä Kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 18.10.2022.

Hallituksen esitystä koskeva säädöshankepäätös sekä muut asiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston Säädösvalmistelu ja kehittämishankkeet valtioneuvostossa –sivustolta (LVM004:00/2022).

2 Nykytila

2.1 Kansallinen lainsäädäntö

Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista

Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista tuli voimaan 2.8.2021. Laki perustuu EU-direktiiviin (2019/1161), jonka tavoitteena on edistää liikenteen päästövähennysten saavuttamista kasvattamalla puhtaiden ajoneuvojen osuutta julkisissa hankinnoissa. Direktiivi velvoittaa jäsenmaita hankkimaan tietyn vähimmäisosuuden nolla- ja vähäpäästöisiä ajoneuvoja, kun ne tekevät julkisia hankintoja. Velvoitteet on jaettu kahdelle eri hankinta-ajanjaksolle. Ensimmäinen hankinta-ajanjakso alkoi 2.8.2021 ja päättyy vuoden 2025 lopussa. Toinen hankinta-ajanjakso on 2026–2030.

Vähimmäisvaatimukset on jaettu kolmeen eri ajoneuvoluokkaan; henkilöautot ja kevyet hyötyajoneuvot, kuorma-autot ja M3-luokan linja-autot. Direktiivi koskee niin ajoneuvohankintoja kuin liikennepalveluhankintoja. Ajoneuvohankinnalla tarkoitetaan ostamisen lisäksi myös vuokrausta, leasingvuokrausta ja osamaksukauppaa. Liikennepalveluhankintojen osalta vaatimuksia sovelletaan direktiivin liitteen mukaisten CPV-koodien myötä täsmennettyihin hankintoihin. Laissa tarkoitetaan hankintayksiköllä hankintalain 5 §:n mukaisia hankintayksiköitä, erityisalojen hankintalain 5 §:n mukaisia hankintayksiköitä sekä liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 181 §:n mukaisia palvelusopimusasetuksessa tarkoitettuja tieliikenteen toimivaltaisia viranomaisia. Lain valvonta tapahtuu jälki-ilmoitusten kautta. Hankintayksiköiden tulee ilmoittaa hankintaa koskevassa jälki-ilmoituksessa hankkimiensa ajoneuvojen kokonaismäärä sekä lain mukaisten nolla- ja vähäpäästöisten ajoneuvojen määrä. Valvovana viranomaisena toimii Liikenne- ja viestintävirasto.

Ensimmäisen hankinta-ajanjakson aikana ympäristöystävälliseksi ja energiatehokkaaksi henkilöautoksi ja kevyeksi hyötyajoneuvoksi lasketaan alle 50 CO2 g/km päästöinen ajoneuvo ja toisen hankinta-ajanjakson aikana 0 CO2 g/km päästöinen ajoneuvo. Kuorma-autojen hankinnoissa ja M3-luokan linja-autohankinnoissa ympäristöystävälliseksi ja energiatehokkaaksi ajoneuvoksi lasketaan kummankin hankinta-ajanjakson aikana vaihtoehtoisella polttoaineella kulkeva kalusto tai ladattava hybridiajoneuvo. M3-luokan linja-autohankinnoissa on lisäksi vähimmäisvaatimus täyssähköbussien hankintoja molemmille hankinta-ajanjaksoille. Hankintayksiköiden vähimmäisvelvoite tulee täyttää ajoneuvokappaleittain kunkin hankinta-ajanjakson aikana eikä esimerkiksi suoritteena mitaten. Jokaisessa yksittäisessä hankinnassa ei siis tarvitse saavuttaa vähimmäisosuutta, kunhan hankintayksikkö kokonaisuudessaan saavuttaa vähimmäisosuuden. Hankintayksiköt voivat myös edellyttää vähimmäistavoitetta tiukempia vaatimuksia.

Direktiivin vähimmäisosuudet koskevat Suomea jäsenmaana. Lähtökohtaisesti hankintayksiköille on laissa asetettu direktiivin mukaiset jäsenmaakohtaiset vähimmäisosuudet. Lain 9 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on varmistettava, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä vähintään 38,5 prosenttia on ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita ajoneuvoja. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on varmistettava, että kuorma-autojen kokonaislukumäärästä ensimmäisellä hankinta-ajanjaksolla vähintään 9 prosenttia ja toisella hankinta-ajanjaksolla vähintään 15 prosenttia on laissa määriteltyjä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita ajoneuvoja. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on varmistettava, että M3-luokan linja-autojen kokonaislukumäärästä ensimmäisellä hankinta-ajanjaksolla vähintään 41 prosenttia ja toisella hankinta-ajanjaksolla vähintään 59 prosenttia on laissa määriteltyjä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita ajoneuvoja. Lain 9 §:n 2 momentin ja 10 §:n 2 momentin mukaan näitä vähimmäisosuuksia ei sovelleta kuntien hankintoihin. Kuntien hankintoja koskevat vaatimukset on eriytetty ottaen huomioon alueelliset eroavaisuudet, kuten etäisyydet, taloudelliset valmiudet, latauspisteiden määrä ja taksimarkkinoiden tilanne. Kuntien hankinnoilla tarkoitetaan laissa kuntien itse hankkimien sekä kunnan järjestämisvastuulla olevien palveluiden hankkimista palveluntuottajalta sopimukseen perustuen. Kuntayhtymien hankintoihin sovelletaan muilta osin yleistä velvoitetasoa.

Henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kategoriassa sekä kuorma-autojen kategoriassa velvoitteet on eriytetty siten, että 17 suurimmalla kaupungilla on tiukimmat velvoitteet. Maakuntiin kuuluvat kunnat on porrastettu kahteen eri velvoitetasoon alueellisten erityisolosuhteiden perusteella. Myös M3-luokan linja-autohankintoja koskeva täyssähköbussivelvoite on eriytetty alueellisesti tieliikenteen toimivaltaisille viranomaisille. Lain eriyttämisessä on otettu maakuntien välisissä eroissa huomioon esimerkiksi kuntien lakisääteisten kuljetusten toteutustapa, taksilupien määrä suhteessa kunnan pinta-alaan ja taksien tulonmuodostukseen, eri hallintokuntien ostopalveluiden kuljetuskustannukset suhteutettuna asukasmäärään, Kansaneläkelaitoksen (jäljempänä Kela) sairasvakuutuslain perusteella korvaamien matkojen tunnusluvut, taajama-aste, valtionosuuksien asukaskohtainen summa sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfran kattavuus. Eriytettyjen velvoitetasojen myötä on pyritty varmistamaan se, etteivät kuntien lakisääteisten kuljetusten järjestämisen kustannukset nousisi kohtuuttomasti alueellisten erityispiirteiden vuoksi. Eriyttämisellä on tavoiteltu sitä, että esimerkiksi vähäinen palveluntarjonta tai latausinfrastruktuuri eivät muodostuisi esteeksi saada kelpoisuusehdot täyttäviä tarjouksia julkisiin hankintoihin.

Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain 13 §:n mukaan hankintayksikön on varmistettava, että laissa säädetyt vähimmäisosuudet täyttyvät, kun se hankkii ajoneuvo- tai liikennepalveluja yhteishankintayksiköltä taikka käyttäen yhteishankintayksikön tekemää hankintasopimusta, puitejärjestelyä taikka dynaamista hankintajärjestelmää. Asetettujen vähimmäistavoitteiden saavuttaminen on hankintayksikön velvollisuus, vaikka hankinta olisi tehty yhteishankintayksikön kautta. Lain 14 §:n mukaan hankintayksiköt voivat sopia yksittäisen ajoneuvo- tai liikennepalveluhankinnan toteuttamisesta yhdessä. Hankintaan osallistuvan hankintayksikön on varmistettava, että lain mukaiset vähimmäisosuudet täyttyvät. Hankintayksiköllä on siis vastuu siitä, että oma vähimmäisvelvoitetaso täyttyy, vaikka osa hankinnoista toteutettaisiin yhteishankintana.

Lakia sovelletaan jo nykyisellään hankintalain, erityisalojen hankintalain sekä palvelusopimusasetuksen mukaisiin sopimuksiin, minkä vuoksi hyvinvointialueiden hankinnat kuuluvat jo lain soveltamisalaan. Laissa ei oteta kantaa siihen, mitä velvoitetasoja hyvinvointialueiden hankintoihin tulisi soveltaa. Myös kuntayhtymien hankintoihin ja kuntataustaisten yhtiöiden hankintoihin sovelletaan jo tällä hetkellä lain velvoitteita.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on linjattu siitä, että hallitus käynnistää sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen valmistelun. Hallituksen esitys koskien hyvinvointialueiden perustamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistamista hyväksyttiin eduskunnassa 23.6.2021. Esityksessä ehdotettiin säädettäväksi uuden hallintotason, hyvinvointialueiden, perustamisen ja toiminnan kannalta keskeiset lait, joita ovat laki hyvinvointialueesta, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, laki pelastustoimen järjestämisestä, laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla sekä niiden yhteinen voimaanpanolaki, laki hyvinvointialueiden rahoituksesta sekä lait kuntien valtionosuutta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, hyvinvointialueiden henkilöstöä koskevan lainsäädännön sekä eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamiseksi. Tasavallan presidentti vahvisti lait 29.6.2021. Lait tulevat voimaan porrastetusti, osa astui voimaan 1.7.2021 ja viimeiset vuoden 2023 alusta.

Sote-uudistuksen myötä Suomeen muodostetaan 21 hyvinvointialuetta, joille siirtyvät kuntien ja kuntayhtymien vastuulla nykyisin olevat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät. Poikkeuksena on Helsingin kaupunki, jolla säilyy sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu. Lisäksi HUS-yhtymällä on erikseen säädetty järjestämisvastuu erikoissairaanhoitoon liittyvistä tehtävistä omalla alueellaan. Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien toiminta sekä opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle 1.1.2023. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastaavat hyvinvointialueet ja kunnat yhdessä. Ympäristöterveydenhuollon järjestäminen jää kunnille, mutta tietyin ehdoin kunnat ja hyvinvointialue voivat sopia ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoidon jatkamisesta osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Pelastustoimi on hyvinvointialueilla erillinen, sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa rinnakkainen toimiala. Pelastustoimen järjestävät hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki, jotka vastaavat myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan.

Hyvinvointialueet ovat alueeltaan nykyisiä maakuntia vastaavia muuten kuin Uudenmaan alueella. Uudellamaalla hyvinvointialueita on neljä. Helsingin kaupungille jää edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu. Lisäksi Uudellamaalla erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä. Terveydenhuollon järjestämisvastuu jakautuu laissa ja HUS-järjestämissopimuksessa erikseen määriteltävällä tavalla alueen hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän välillä.

Hyvinvointialueiden toiminta rahoitetaan pääosin valtion rahoituksella ja osaksi palvelujen käyttäjiltä perittävillä asiakasmaksuilla. Rahoituksesta säädetään lailla hyvinvointialueen rahoituksesta (617/2021). Rahoitus määräytyy laskennallisesti pääosin hyvinvointialueen palvelujen tarpeen sekä olosuhdetekijöiden perusteella. Pelastustoimen rahoitukseen vaikuttaa lisäksi riskikerroin. Valtion rahoitus on hyvinvointialueille yleiskatteellista. Kuntien valtionosuuksia vähennetään siirtyviä tehtäviä vastaavalta osalta. Tästä sekä kunnallisveron alentamisesta aiheutuvia muutoksia rajoitetaan valtionosuusjärjestelmään sisällytettävällä pysyvällä määräytymistekijällä ja valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasauksella. Hyvinvointialueiden valtion rahoitus koko maan tasolla vuonna 2023 perustuu kunnista siirtyvien sote-palveluiden ja pelastustoimen vuoden 2022 kustannuksiin. Koko maan rahoituksen tasossa otetaan vuosittain etukäteen huomioon palvelutarpeen arvioitu kasvu + 0,2 %-yksikön lisäys vuosille 2023-2029, kustannustason muutos ja tehtävien muutos. Rahoitus tarkistetaan jälkikäteen vastaamaan toteutuneita kustannuksia koko maan tasolla.

Sairaanhoitopiirien ja kehitysvammaisten erityishuoltopiirien kuntayhtymät sekä niiden omaisuus, vastuut ja velvoitteet siirtyvät hyvinvointialueille. HUSin omaisuus siirtyy HUS-yhtymälle. Helsingin kaupungin omaisuus ei siirry, vaan tältä osin säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen taloudenhoidon eriyttämistä kaupungin muusta taloudenhoidosta. Hyvinvointialueille siirtyy kunnista, Helsingin kaupunkia lukuun ottamatta, sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämiseen liittyvä irtain omaisuus.

Tässä hallituksen esityksessä on oletettu, että jatkossa kunnille jäävien ja hyvinvointialueille siirtyvien tehtävien hoitamiseen on olemassa samat taloudelliset valmiudet kuin kunnilla on ollut tähän saakka. On tosin mahdollista, että hyvinvointialueiden vastuulla olevat tehtävät organisoidaan suurempien kokonaisuuksien puitteissa eri tavoin kuin aikaisemmin esimerkiksi siltä osin, mistä käsin hyvinvointipalvelut tarjotaan ja miten niitä tukevat toiminnot, kuten esimerkiksi tämän hallituksen esitetyn kannalta olennaiset ajoneuvojen ja niiden huollon ja kuljetuspalvelujen hankinnat järjestetään. Palvelujen järjestämistavalla voi olla suhteellisten tuotantokustannusten muutosten kautta merkitystä voimavarojen riittävyydelle ja siten hyvinvointialueiden taloudellisille valmiuksille vastata puhtaita ajoneuvoja koskeviin vaatimuksiin. Yhtäältä hankintayksiköiden koko voi tuoda mukanaan taloudellisen tehostamisen mahdollisuuksia. Toisaalta kunnissa koetaan ehkä päinvastaisia kehityskulkuja, kun ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankinnat vähenevät.

Hankintalainsäädäntö

Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetulla lailla on liityntäkohtia hankintalainsäädäntöön.

Hankintalakia sovelletaan suurimpaan osaan julkisista hankinnoista. Lailla säädetään valtion, kuntien, kuntayhtymien ja muiden laissa tarkoitettujen hankintayksiköiden kynnysarvot ylittävistä tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankinnoista sekä niihin liittyvistä menettelyistä. Erityisalojen hankintalakia sovelletaan siinä tyhjentävästi luetelluilla toimialoilla toimivien vesi- ja energiahuollon sekä kuljetus- ja postipalveluiden yksiköiden kynnysarvot ylittäviin tavara- ja palveluhankintoihin. Palvelusopimusasetuksessa säädetään julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisestä.

2.2 Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen nykytila

Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettua lakia sovelletaan hankintalain, erityisalojen hankintalain sekä palvelusopimusasetuksen mukaisiin sopimuksiin EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Julkisen sektorin toimijoista ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankintoja tekevät valtion ja kuntien virastot ja kuntayhtymät. Lisäksi julkisia ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankintoja tekevät poliisi, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat, mutta niiden tekemistä hankinnoista merkittävä osa on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetussa laissa säädetään vaatimuksista, joita tulee noudattaa julkisissa ajoneuvo- ja liikennepalveluhankinnoissa. Laki tuli voimaan 2.8.2021. Vähä- ja nollapäästöisiä hankintoja koskevat velvoitteet koskevat ainoastaan lain voimaantulon jälkeen tehtyjä hankintoja. Lain voimassaolon aikana tehdyistä ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankinnoista ei ole kertynyt vielä merkittävää määrää tietoa.

Julkinen sektori hankkii ajoneuvoja sekä leasing-sopimuksilla että suoraan omistukseensa. Verohallinnon tilastojen mukaan uuden henkilöauton keskimääräinen hankintahinta oli vuosina 2015–2019 keskimäärin noin 33 000 euroa ja vuonna 2019 keskimääräinen hinta oli noin 34 000 euroa arvonlisävero mukaan luettuna. Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettua lakia valmistelleessa työryhmässä arvioitiin, että tyypillinen julkiseen omistukseen ja palvelukäyttöön tulevan ajoneuvon hankintatapa on auton leasing-sopimus, joiden tilastoituja sopimushintoja on saatavilla heikosti. Kunnat hankkivat todennäköisesti hyvinvointipalveluihin liittyen käyttöönsä keskimääräistä pienempiä ja siten keskimääräistä edullisempia ajoneuvoja esimerkiksi kotihoidon työntekijöiden käytössä oleviksi ajoneuvoiksi. Toisaalta keskimääräistä pienemmät puhtaat henkilöautot ovat tällä hetkellä kutakuinkin yhtä arvokkaita kuin keskimääräinen henkilöauto käyttövoimasta riippumatta. Esimerkiksi täyssähköautojen mallivalikoima on vuosi vuodelta laajentunut, mutta suhteellisen korkeita hintoja ovat pitäneet yllä tuotantokapeikot, korkeat valmistuskustannukset ja merkittävä kysyntä sekä mainituista seikoista johtuva autojen vaikeahko saatavuus. Puhtaiden ajoneuvojen hankintoja tulisi siis lisätä varsin haastavissa markkinaolosuhteissa aiempaa korkeammin hankintakustannuksin. Toisaalta puhtaiden ajoneuvojen käyttötalouden edullisuus voi kompensoida korkeita hankintakustannuksia.

Sähköisten henkilöautojen käyttö edellyttää toimivaa latausinfrastruktuuria. Tällä hetkellä erityisesti pikalatausinfrastruktuuri on voimakkaasti painottunut suurimpiin kaupunkeihin ja etenkin Etelä-Suomeen siten, että merkittävä osuus koko infrastruktuurista sijaitsee pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Tampereen alueilla. Latausinfraa rakentuu markkinaehtoisesti niille alueille, joilla niiden käytölle on kysyntää. Julkisin varoin on tuettu julkisen latausinfrastruktuurin kehittymistä alueille, joihin latauspisteitä muuten ei syntyisi. Julkisten latauspisteiden määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Vuoden 2019 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2021 viimeisen neljänneksen välillä latauspaikkojen määrä on lisääntynyt kahdessa vuodessa keskimäärin 67 prosenttia. Pikalatauspaikkojen määrä on samassa ajassa kasvanut 69 prosenttia. Latauspaikkojen määrä on kasvanut kaikilla alueilla, mutta erot maakuntien välillä eivät ole tasoittuneet merkittävästi.

Myös taksimarkkinoiden tilanteella on merkitystä sähköautojen hyödyntämiselle taksilla tehtävissä julkisissa kuljetuksissa. Taksimarkkinat ovat olleet muutoksen tilassa kilpailun avautumisen jälkeen vuonna 2018. Kehitykseen on vaikuttanut yhtäältä merkittävä uusi kiinnostus taksiyrittäjyyttä kohtaan, ja toisaalta korona-aikana merkittävästi vähentynyt palvelujen kysyntä. Taksilupien valtakunnallinen lukumäärä lisääntyi merkittävästi vuoden 2018 puolivälin 9 400 luvasta vuoden 2020 loppuun mennessä 12 225 lupaan. Lupien määrä kuitenkin aleni vuoden 2021 loppuun mennessä vajaaseen 11 200 lupaan. Alalle tulleista yrittäjistä osa on saattanut luovuttaa nopeasti, samoin kuin jotkut aiemmin taksialalla toimineista yrittäjistä ovat lopettaneet toimintansa. Toimiala on nykyisin dynaamisempi, eikä lupamäärien kehityksestä voida päätellä asioita samalla tavalla kuin sääntelyn aikana. Alueellisesti lupamäärät ovat kehittyneet eri tavoin. Esimerkiksi maakuntatasolla lupamäärät ovat oletettavasti lisääntyneet koko maassa, vaikka joistain kunnista taksiyrittäjät ovat poistuneet kokonaan. Suurissa asutuskeskittymissä ja keskuskunnissa sekä kunnissa, joissa on merkittävästi matkailua lupamäärät ovat pääsääntönä lisääntyneet jopa selvästi. Palvelukulttuurin muutokset, kuten päivystysten väheneminen, ei välttämättä vaikuta julkisiin palveluhankintoihin. Koulukuljetusten osalta on saattanut muodostua alueellisia haasteita tarjousten vähäisyyden vuoksi.

Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettu laki kannustaa taksiyrittäjiä siirtymään sähköiseen kalustoon, sillä taksialan kuljetuksista merkittävä osuus on julkisia. Lain kannuste on ollut jo elokuusta 2021 lähtien, jolloin laki tuli voimaan. Taksialan vuosittainen liikevaihto on ollut noin 1,1 miljardia euroa, josta valtion ja kuntien osuus on ollut noin 40 prosenttia 5. Luvanvaraiseen toimintaan rekisteröityjen autojen käyttövoimatilaston sekä toimialatietojen perusteella täyssähkö- ja ladattavia hybriditakseja on vuoden 2022 keväällä käytössä jo useita satoja etenkin pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien liikenteessä ja lukumäärä oletettavasti kasvaa nopeasti. Yksittäiset yritykset ja välityspalvelujen yhteenliittymät tekevät merkittäviä ratkaisuja alkaessaan suunnata autokannan käyttövoimaa sähköön markkinaehtoisesti. Taksien käyttövoimamuutosta ei ole edistetty hankintatuilla.

2.3 Sote-uudistuksen merkitys ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintoihin

Sote-uudistuksen seurauksena sosiaalihuollon palveluiden järjestämisen ja tuottamisen vastuu siirtyy hyvinvointialueille. Helsingin kaupungille jää kuitenkin edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu. Uudellamaalla erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä.

Uudistuksen myötä kuntien irtaimisto ja sopimukset siirtyvät hyvinvointialueille. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (616/2021) 23 §:n mukaan hyvinvointialueelle siirtyvät 1.1.2023 sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan liittyvä irtaimisto sekä irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet. Lain 25 §:n mukaan hyvinvointialueelle siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen liittyvät sopimukset 1.1.2023, jolleivat hyvinvointialue ja kunta toisin sovi. Hallituksen esityksen (HE 241/2020 vp) perusteluiden mukaan tällä tarkoitetaan sitä, että hyvinvointialueen vastuulle siirtyisivät koneiden, laitteiden ja autojen leasingsopimukset tai muut vastaavat käyttöoikeussopimukset. Siirtyviin sopimuksiin lukeutuisivat siis muun muassa kunnan solmimat sopimukset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisesta. Sopimukset siirtyvät lähtökohtaisesti sellaisenaan, elleivät kunta ja hyvinvointialue sovi toisin.

Lakia sovelletaan hankintayksiköiden suoriin ajoneuvohankintoihin ja liikennepalveluhankintojen osalta CPV-koodien myötä täsmennettyihin hankintoihin. Sote-alan suorista ajoneuvohankinnoista lain soveltamisalaan kuuluvien autojen käyttötarkoitus on pääsääntöisesti kotihoidon asiakaskäynnit. Liikennepalveluhankintojen sote-hankintojen osalta kuntien vastuulle kuuluu sosiaalitoimen kuljetusten järjestäminen. Lisäksi sote-alan liikennepalveluhankinnoista merkittävä osa on Kelan korvaamia sairasvakuutuslain mukaisia kuljetuksia, jotka eivät kuitenkaan tässä vaiheessa siirry hyvinvointialueiden vastuulle.

Merkittävä osa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen käytetyistä ajoneuvoista ja pelastustoimen ajoneuvoista rajautuu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksesta annettua lakia ei sovelleta tiettyihin erityiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin. Lain 3 §:n mukaan lakia ei sovelleta esimerkiksi ajoneuvolain (82/2021) 20 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisiin M1-luokan ajoneuvoihin eli henkilöautoihin, jotka on erityisesti rakennettu tai muunnettu siten, että ajoneuvossa voi matkustaa yksi tai useampi henkilö pyörätuolissaan istuen ajoneuvon ollessa tieliikenteessä, 30 §:n mukaisiin pelastusautoihin, 31 §:n mukaisiin ambulansseihin, 32 §:n mukaisiin hälytysajoneuvoihin taikka 35 §:n mukaisiin ruumisautoihin.

Liikenne- ja viestintäviraston ajoneuvorekisterin avulla voidaan tarkastella julkisen sektorin ensirekisteröintejä ajoneuvoluokittain. Kuntien virastot sekä kuntayhtymät ovat ensirekisteröineet vuosien 2015-2019 aikana henkilöautoja keskimäärin 842 kappaletta ja pakettiautoja 333 kappaletta vuosittain.

Kunnilla oli vuoden 2021 lopussa rekisterissä noin 12 000 henkilöautoa ja kevyttä hyötyajoneuvoa. Arvion mukaan vajaa 8 900 näistä ajoneuvoista on muita kuin sote-tehtäviin käytettäviä ajoneuvoja, jotka jäisivät näin ollen kuntiin. Arvion mukaan reilu 3 100 ajoneuvoa siirtyisi hallinnollisessa muutoksessa hyvinvointialueiden käyttöön vuonna 2023.

  Autot Velvoite, autoa
Nykytilanne - kunnat 11 998 4 924 (41 %)
Tilanne 2023 (arvio)    
-kunnat 8 867 (74 %) 3 647 (41 %)
-hyvinvointialueet 3 131 (26 %) 1 277 (41 %)
Yhteensä 11 998 (100 %) 4 924 (41 %)

Taulukko 1: Arvio kuntien ja hyvinvointialueiden rekisterissä olevien henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen määrästä

Liikennepalveluhankinnoista merkittäviä ovat sosiaali- ja terveysalan kuljetukset sekä opetustoimen kuljetukset. Tällä hetkellä kuntien vastuulle kuuluu sosiaalitoimen kuljetusten järjestäminen ja ne toteutetaan pääosin taksipalvelujen hankintoina. ELY-keskus on tilastoinut kuntien kuljetustilastoihin sosiaalitoimen kuljetuksiin kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977, kehitysvammalaki) perusteella järjestetyt kuljetukset, sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaiset kuljetukset, vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetuin lain (380/1987, vammaispalvelulaki) edellyttämät kuljetukset, sosiaalitoimen kustantamat esikoululaisten kuljetukset, sosiaalitoimen ostama palveluliikenne sekä lasten päivähoidon kuljetukset. Kuntien sosiaalitoimen hankintakustannuksia kuvataan maakuntatasolla alla olevassa taulukossa.

Maakunnat 2019 2020
Uusimaa 41 913 267 34 883 542
Kanta-Häme 2 974 323 2 179 307
Päijät-Häme 6 026 772 5 324 855
Varsinais-Suomi 11 814 483 13 802 927
Satakunta 8 036 005 6 468 494
Etelä-Savo 5 332 837 4 552 188
Pohjois-Savo 7 184 085 4 634 769
Pohjois-Karjala 4 295 311 3 297 863
Etelä-Karjala 2 957 169 2 156 218
Kainuu 3 039 949 2 496 732
Pohjois-Pohjanmaa 11 814 280 11 003 630
Lappi 7 061 970 5 021 643
Keski-Suomi 8 191 354 5 899 629
Pirkanmaa 19 405 322 15 779 060
Pohjanmaa 4 035 504 2 564 579
Etelä-Pohjanmaa 6 645 920 5 115 881
Keski-Pohjanmaa 2 170 953 1 688 547
Kymenlaakso 2 728 566 256 072
Yhteensä 85 308 386 66 546 882

6

Taulukko 2: Kuntien sosiaalitoimen hankintakustannukset maakunnittain 7

Koko maan tasolla sosiaalitoimen kuljetuksiin käytettiin ELY-keskusten tilastojen mukaan noin 85 miljoonaa euroa vuonna 2019 ja noin 66 miljoonaa euroa vuonna 2020. Vuoden 2020 merkittävästi pienempiin raportoituihin kuljetuskustannuksiin on oletettavasti vaikuttanut covid-19-epidemia. Suurin osa raportoiduista kustannuksista koostuu sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulain mukaisista kustannuksista ja kustannusten suuruus vaihtelee maakunnittain. Esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisiin taksikuljetuksiin käytettiin eniten rahaa Uudellamaalla, noin 35 miljoonaa euroa vuonna 2019 ja seuraavaksi eniten Pirkanmaalla, noin 14 miljoonaa euroa vuonna 2019.

Sosiaali- ja terveysalan liikennepalveluhankinnoista euromääräisesti merkittävin ryhmä on sairasvakuutuslain mukaiset Kelan korvaamat taksikuljetukset. Ne eivät kuitenkaan kuulu tämän hallituksen esityksen soveltamisalan piiriin, sillä niiden järjestämisvastuu säilyy Kelalla eikä siirry hyvinvointialueille.

2.4 Kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden hankinnat

Kunta voi järjestää sille laissa säädetyt tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle. Kuntayhtymä on itsenäinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, jolla on oma perussopimuksessa määritelty toimialansa sekä omat toimielimensä ja oma henkilöstönsä. Vuoden 2021 lopussa Suomessa oli 186 kuntayhtymää. Merkittävä osa näistä oli sote-palveluita ja pelastustoimen tehtäviä harjoittavia kuntayhtymiä. Muita yleisiä kuntayhtymiä ovat koulutukseen ja jätehuoltoon liittyvät kuntayhtymät.

Sote-tehtävien siirtyessä hyvinvointialueille tulee määrällisesti suurin osa jäljelle jäävistä kuntayhtymistä olemaan koulutuskuntayhtymiä, jotka tekevät ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankintoja työvälineiden kuljetusta ja työmaakäyttöä varten. Ne, joilla on myös erilaisten ajoneuvojen kuljettajakoulutusta, tekevät koulutusta varten myös ajoneuvohankintoja. Toisen asteen koulutusta järjestävillä kuntayhtymillä on lisäksi mahdollisuus halutessaan järjestää kuljetuksia opiskelijoita varten. Jätekuntayhtymien kalusto koostuu pääosin kuorma-autoista. Aikavälillä 2.8.2021-26.4.2022 ei tehty ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain soveltamisalaan kuuluvista hankinnoista hankinta- tai jälki-ilmoituksia, jotka olisivat olleet kuntayhtymien tekemiä.

Kuntataustaiset yhtiöt hoitavat monenlaisia tehtäviä, eikä niiden tehtäväkenttää voida yleistää. On olemassa esimerkiksi kuntataustaisia energiayhtiöitä, vesiyhtiöitä ja satamayhtiöitä. Esimerkiksi Pirkanmaalla toimiva Tuomi Logistiikka Oy on kuntaomisteinen yhtiö, joka tuottaa henkilökuljetuspalveluita, kuten vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuksia, palveluliikennettä sekä koulukuljetuksia.

Lisäksi kuntia on omistajina myös yhteishankintayhtiöissä, kuten Hansel Oyj:ssä sekä Sansia Oyj:ssä. Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain 13 §:n mukaan hankintayksikön on varmistettava, että lain vähimmäisosuudet täyttyvät, kun se hankkii ajoneuvo- tai liikennepalveluja yhteishankintayksiköltä taikka käyttäen yhteishankintayksikön tekemää hankintasopimusta, puitejärjestelyä taikka dynaamista hankintajärjestelmää. Asetettujen vähimmäistavoitteiden saavuttaminen on hankintayksikön velvollisuus, vaikka hankinta olisi tehty yhteishankintayksikön kautta.

3 Ehdotukset ja niiden vaikutukset

3.1 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettua lakia. Ehdotetussa uudessa laissa määriteltäisiin, mitä velvoitetasoja hyvinvointialueiden, Helsingin ja HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintoihin sovellettaisiin. Lisäksi kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitetasoja selkeytettäisiin.

Lakia sovelletaan jo nykyisellään lähtökohtaisesti kaikkien julkisten hankintayksiköiden hankintoihin, eli hyvinvointialueiden hankinnat kuuluvat jo tällä hetkellä lain soveltamisalaan. Laissa on säädetty hankintayksiköille lähtökohtaisesti ajoneuvokategorioittain yleiset valtakunnalliset velvoitetasot, joita hankinnoissa tulee noudattaa. Lisäksi henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen sekä kuorma-autojen hankinnoissa on säädetty eriytetyistä velvoitteista kunnille. Lain mukaan hankintayksiköiden hankintoihin sovelletaan lähtökohtaisesti lain yleistä velvoitetasoa. Laissa tai sen perusteluissa ei tällä hetkellä oteta nimenomaisesti kantaa siihen, mitä velvoitetasoja hyvinvointialueiden hankintoihin tulisi soveltaa. Tämän vuoksi on tarpeen selkeyttää sitä, mitä velvoitteita hyvinvointialueiden hankintoihin sovelletaan. Esityksessä ehdotetaan, että hyvinvointialueiden vähimmäisvelvoitteet eriytettäisiin alueellisesti siten, että velvoitetasot olisi porrastettu kolmeen eri luokkaan. Hyvinvointialueiden vähimmäisvelvoite olisi eriytetty 20, 35 ja 45 prosentin osuuksiin perustuen alueellisiin erityispiirteisiin, kuten etäisyyksiin, taloudellisiin valmiuksiin, latauspisteiden saatavuuteen ja taksimarkkinoiden tilanteeseen.

Korkein velvoitetaso olisi 45 prosenttia ja se kohdistuisi Etelä-Karjalan, Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Keski-Uudenmaan, Kymenlaakson, Länsi-Uudenmaan, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Varsinais-Suomen sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueisiin sekä Helsingin kaupunkiin ja HUS-yhtymään. Keskitason velvoitetaso oli 35 prosenttia ja sitä sovellettaisiin Etelä-Pohjanmaan, Lapin, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueisiin. Matalin velvoitetaso olisi 20 prosenttia ja se kohdistuisi Etelä-Savon, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueisiin. Velvoitetasot olisivat saman suuruiset molempien hankinta-ajanjaksojen aikana. Ehdotettujen eriytettyjen tavoitetasojen myötä pyritään varmistamaan kuntien lakisääteisten kuljetusten järjestäminen ilman alueellisista erityispiirteistä seuraavaa kohtuutonta kustannusten nousua.

Lisäksi kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitteita ehdotetaan selkeytettävän. Tällä hetkellä kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden hankintoihin sovelletaan kunnan velvoitetasoa, jos ne toteuttavat kunnan järjestämisvastuulla olevia tehtäviä. Vapaaehtoisten tehtävien osalta kuntayhtymien hankintoihin sovelletaan yleistä valtakunnallista velvoitetasoa. Lakia ehdotetaan muutettavan siten, että siinä säädettäisiin täsmällisesti siitä, mitä velvoitetasoa kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden hankintoihin sovelletaan. Henkilöautohankintoihin ja kevyiden hyötyajoneuvojen hankintoihin sovellettaisiin edelleen lähtökohtaisesti kunnan velvoitetasoa. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisten yhtiön maantieteellisellä toiminta-alueella olisi eri velvoiteluokkiin kuuluvia kuntia, sovellettaisiin hankintoihin sen hyvinvointialueen velvoitetasoa, jolla kunta sijaitsee. Jos hankintayksikkö koostuisi useampaan hyvinvointialueeseen kuuluvista kunnista, sovellettaisiin hankintoihin eri hyvinvointialueiden velvoiteluokkien keskiarvoa. Keskiarvoon perustuva laskentatapa koskisi ainoastaan kuntataustaisten yhtiöiden hankintoja eikä sitä sovellettaisi eri kuntien yhteishankintoihin. Kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön kuorma-autohankintoihin sovellettaisiin lähtökohtaisesti kunnan velvoitetasoa. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön maantieteellisellä toiminta-alueella olisi useampaan velvoiteluokkaan kuuluvia kuntia, sovellettaisiin kuorma-autokategoriassa yleistä valtakunnallista velvoitetasoa.

Esityksessä ei ehdoteta velvoitetasojen tiukennuksia voimassa olevaan lakiin nähden. Velvoitteiden alueelliset painotukset säilyisivät ennallaan. Velvoitetasot on laskettu siten, että kunnille tällä hetkellä säädetyt vähimmäisosuudet siirtyisivät hyvinvointialueille saman suuruisina. Nolla- ja vähäpäästöisiä ajoneuvoja hankittaisiin ehdotetun uudistuksen myötä koko Suomen tasolla sama määrä kuin nykyisen lain velvoitteiden mukaan.

3.2 Pääasialliset vaikutukset henkilöautojen ja henkilöautokuljetusten hankintoihin

Sote-uudistus

Julkisen vallan tehtävänä on edistää ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimeentuloa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen käytännössä on ennen hyvinvointialueiden perustamista ollut kuntien tehtävänä. Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista on lakisääteisiä, eli lainsäädäntö velvoittaa kunnat järjestämään nämä palvelut. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen etuudet ja palvelut ovat osana sosiaali- ja terveyspalveluita. Julkisessa hallinnossa on jatkossa kolme organisatorisesti itsenäistä toimijaa: valtio, hyvinvointialueet ja kunnat.

Hyvinvointialueiden rajat noudattavat maakuntien rajoja Uudenmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Uudenmaan maakunta jakautuu neljään hyvinvointialueeseen ja Helsinkiin, joka jatkaa erillisenä alueena. Lisäksi HUS-yhtymällä on laissa säädettyjen ja HUS-järjestämissopimuksessa sovittujen erikoissairaanhoitoon liittyvien tehtävien järjestämisvastuu. Hyvinvointialueiden muodostumisen yhteydessä kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettävät ajoneuvot ja liikennepalveluhankinnat siirtyvät kunnista hyvinvointialueille. Suurin osa siirtyvistä ajoneuvoista ja siirtyvien liikennepalveluhankintojen toteuttamiseen käytetyistä ajoneuvoista on pieniä ajoneuvoja, jotka kuuluvat henkilöauto- (M1 ja M1G), pieniin linja-auto- (M2 ja M2G) ja pakettiautoluokkiin (N1 ja N1G). Sen sijaan kuorma-autoja (N2 ja N3) tai isoja linja-autoja (M3) ei siirry kunnista hyvinvointialueille, koska nykyisillä kunnilla ja terveydenhuollon kuntayhtymillä ei tällaisia ajoneuvoja tehtävien puolesta ole.

Mahdollista ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain velvoitteista johtuvaa kustannusten kasvua ja siitä seuraavia suhteellisia kustannusrasituksen muutoksia pyritään edelleen lieventämään vähimmäisvelvoitteiden alueellisella eriyttämisellä. Eriyttämisellä tavoitellaan sitä, että esimerkiksi vähäinen palveluntarjonta tai latausinfrastruktuuri eivät muodostuisi esteeksi saada kelpoisuusehdot täyttäviä tarjouksia julkisiin hankintoihin, mikä voisi johtaa ennakoitua suurempiin kustannusten lisäyksiin ja palveluvelvoitteiden täyttämisen haasteisiin.

Liikennepalveluhankintojen kohdalla taksiyrittäjien kannuste siirtyä sähköautoihin on ollut olemassa jo vuodesta 2021 asti, kun ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain velvoitteet tulivat voimaan. Taksialan liikevaihdon lähteistä noin 40 prosenttia on julkisia hankintoja, eli kannuste siirtyä sähköautoihin on merkittävä. Hyvinvointialueiden vastuulle siirtyvien sosiaalitoimen kyytien lisäksi esimerkiksi Kela-kyydit ja kuntien koulukyydit kuuluvat lain soveltamisalaan.

Esityksessä ehdotetaan, että hyvinvointialueiden vähimmäisvelvoitteita eriytettäisiin alueellisesti porrastaen velvoitetasot kolmeen eri luokkaan. Hyvinvointialueiden vähimmäisvelvoitteet olisivat 20, 35 ja 45 prosenttia hankinnoista alueellisiin erityispiirteisiin perustuen. Velvoitetasot olisivat yhtä suuret molempien hankinta-ajanjaksojen (2021-2025 ja 2026-2030) aikana. Yhdenmukaisuus maakuntien ja hyvinvointialueiden rajauksissa sekä eroavaisuuksia mittaavien tekijöiden tukeutuminen pysyviin maantieteellisiin ja väestöllisiin mittareihin luo selkeän perusteen porrastaa myös hyvinvointialueille asetettavat vähimmäisosuudet niin kuin ne on tehty kunnille tällä hetkellä voimassa olevassa laissa.

Ehdotetut velvoitetasot on laskettu siten, että ne pysyisivät mahdollisimman lähellä nykyisiä tasoja. Keskenään samankaltaisille hyvinvointialueille on laskettu keskenään samanlaisia vähimmäisosuuksia, jotka noudattelevat samaa suuruusluokkaa kuin alueen kuntien osuudet ja joilla hyvinvointialueet saavuttavat keskiarvona direktiivin mukaisen 38,5 prosentin tason. Käytännössä hyvinvointialueen velvoitetaso muodostuisi sen alueella olevan maakunnan ja suuren kaupungin velvoitteiden keskiarvosta. Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintoihin sovellettaisiin samaa velvoitetasoa Uudellamaalla sijaitsevien hyvinvointialueiden kanssa. Hyvinvointialueille ehdotettujen vähimmäisvelvoitetasojen eri alueiden automäärillä painotettu keskiarvo ylittää hieman henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen ajoneuvojen velvoiteluokan mukaisen keskimääräisen 38,5 prosentin tason, jotta direktiivin velvoitteiden täyttyminen kansallisella tasolla varmistettaisiin.

Ehdotuksen mukaan korkean vähimmäisosuuden (45 prosenttia) hyvinvointialueisiin kuuluisivat alueet, joiden alueella sijaitsevissa maakunnissa on tällä hetkellä korkea velvoitetaso ja lisäksi niihin kuuluu jokin 17 suurimmasta kaupungista. Nämä hyvinvointialueet olisivat Etelä- Karjala, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme, Keski-Suomi, Keski-Uusimaa, Kymenlaakso, Länsi-Uusimaa, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Satakunta, Varsinais-Suomi ja Vantaan ja Keravan alue. Lisäksi Helsingin ja HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen sovellettaisiin samoja velvoitteita kuin korkean vähimmäisosuuden hyvinvointialueisiin. Näillä alueilla on tällä hetkellä kuntien hankinnoissa 35 prosentin velvoitetaso muilla kuin suurilla kaupungeilla. Espoon, Helsingin, Hämeenlinnan, Jyväskylän, Kouvolan, Lahden, Lappeenrannan, Porin, Tampereen, Turun ja Vantaan velvoitetaso on tällä hetkellä 50 prosenttia.

Keskitason vähimmäisosuuden (35 prosenttia) hyvinvointialueisiin kuuluisivat alueet, joiden alueella sijaitsevissa maakunnissa on tällä hetkellä matala velvoitetaso, mutta joihin kuuluu jokin 17 suurimmasta kaupungista. Nämä hyvinvointialueet olisivat Etelä-Pohjanmaa, Lappi, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo. Näillä alueilla on tällä hetkellä kuntien hankinnoissa 20 prosentin velvoitetaso muilla kuin suurilla kaupungeilla. Joensuun, Kuopion, Oulun, Rovaniemen, Seinäjoen ja Vaasan velvoitetaso on tällä hetkellä 50 prosenttia.

Matalan vähimmäisosuuden (20 prosenttia) hyvinvointialueisiin kuuluisivat alueet, joiden alueella sijaitsevissa maakunnissa on tällä hetkellä matala velvoitetaso ja joihin ei kuulu 17 suurimman kaupungin joukkoon kuuluvaa kaupunkia. Näitä hyvinvointialueita olisivat Etelä-Savo, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa. Näillä alueilla on tällä hetkellä kuntien hankinnoissa 20 prosentin velvoitetaso. Kyseisiin maakuntiin ei kuulu 17 suurimman kaupungin joukkoon kuuluvia kaupunkeja.

Kuorma-autohankintojen vähimmäisvelvoitteita ei olisi eriytetty alueellisesti, sillä kyseistä kalustoa ei siirry kunnista hyvinvointialueille tai sitä ei ole merkittävissä määrin nykyisillä terveydenhuollon kuntayhtymillä. Hyvinvointialueiden käytössä saattaa olla joitakin yksittäisiä kuorma-autoja. Hyvinvointialueille ei ehdoteta säädettävän vastaavaa poikkeusta kuin kuntien viranomaisille, joten hyvinvointialueiden kuorma-autohankintoihin sovellettaisiin lain yleisiä velvoitteita. Kuorma-autojen osalta lain velvoitetaso on lähtökohtaisesti ensimmäisellä hankinta-ajanjaksolla 9 prosenttia ja toisella hankinta-ajanjaksolla 15 prosenttia. Lain mukaan kuorma-autohankinnoissa ympäristöystävällisten ja energiatehokkaiden ajoneuvojen valikoima on henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen määrää joustavampi, sillä sähkö- ja vetyajoneuvojen lisäksi myös biopolttoaineella kulkevat kuorma-autot täyttävät lain asettamat vaatimukset.

Lain 14 §:n mukaan yhteishankintaan osallistuvan hankintayksikön on varmistettava, että lain mukaiset vähimmäisosuudet täyttyvät eli hankintayksiköllä on vastuu omien vähimmäisvaatimusten täyttämisestä. Tämä pätee myös hyvinvointialueiden hankintoihin.

Ehdotetun lakimuutoksen pääasiallisten vaikutusten arvioinnissa on tehty oletus, että hyvinvointialueilla on käytettävissään puhtaiden ajoneuvojen ja kuljetuspalvelujen hankintaan samat resurssit kuin kunnilla arvioitiin olevan kuntakohtaisessa vähimmäisvelvoitteiden määrityksessä. Hyvinvointialueiden toiminnalle on merkitystä ajoneuvojen ja kuljetuspalvelujen järjestämisessä liikenteen markkinoilla viimeisen 1-2 vuoden aikana tapahtuneissa käänteissä, kuten ajoneuvojen ja käyttövoimien hintakehityksessä ja taksimarkkinoiden kehityksessä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintoihin sovelletaan jo tällä hetkellä lain velvoitteita. Kuntien hankintoja koskevat velvoitteet on eriytetty. Lisäksi lain velvoitteet koskevat jo nykyisellään hyvinvointialueita. Ilman lakimuutosta hyvinvointialueiden velvoitteisiin sovellettaisiin lain yleistä velvoitetasoa, eli jokaisella hyvinvointialueella olisi sama velvoitetaso. Ehdotetuilla eriytetyillä hyvinvointialueiden velvoitetasoilla pyritään huolehtimaan siitä, että taloudelliset vaikutukset ovat alueille suhteellisesti ottaen mahdollisimman kohtuullisia.

Siirrettäessä hankintavelvoitteita yli 300 kunnalta ja erilaisilta kuntayhtymiltä 21 hyvinvointialueelle ajoneuvo- ja kuljetuspalveluhankintojen lukumäärä supistuu, mutta niiden keskimääräinen koko oletettavasti kasvaa merkittävästi. Hankintatoiminnan muutoksen kautta voi olla mahdollista saavuttaa mittakaavaetuja, jotka voivat hillitä puhtaaseen kalustoon siirtymisen kustannuksia. Ajoneuvojen osto- ja leasing-sopimuksista ja kuljetussopimuksista kilpaillaan aiempaa keskitetymmin ja suurempina kokonaisuuksina ja oletettavasti aiempaa suuremmalla houkuttelevuudella. Hyvinvointialueiden päivittäisessä käytössä olevan ajoneuvokannan hallinta tapahtuu laajempina kokonaisuuksina mikä vaikuttaa suotuisasti käyttökustannuksiin muun muassa huoltosopimuksissa ja ajoneuvojen käyttöasteiden kautta. Keskittyminen voi yhtäältä motivoida latausverkoston kehittämiseen siellä, missä sähkökäyttöisiä autoneuvoja on runsaasti. Toisaalta tämä voi hidastaa verkon peittävyyden kehitystä. Hyvinvointipalvelujen järjestämistavalla ja palvelujen sijoittumisella on merkitystä palvelutoimintaan liittyvälle autoilun määrälle ja kuljetusten järjestämiselle sekä näiden vaatimille tukipalveluille.

Hyvinvointialueet toimivat suuremmalla maantieteellisellä alueella kuin yksittäiset kunnat. Tämän vuoksi hyvinvointialueiden tekemiin hankintoihin liittyy enemmän joustavuutta kuin kuntien tekemiin hankintoihin. Lain prosentuaaliset vähimmäisvelvoitteet tulee saavuttaa kappalemäärittäin eikä esimerkiksi suoritteena mitaten. Vähäpäästöisten ajoneuvojen määrää voi painottaa eri tavalla eri hankinnoissa eikä ajoneuvojen tarvitse myöskään jakautua maantieteellisesti tasaisesti hankintayksikön toiminta-alueen sisällä. Näin ollen hyvinvointialue voi itsenäisesti painottaa hankinnoissaan sähkökäyttöistä kalustoa alueille, joille kalusto parhaiten soveltuu, kuten esimerkiksi hyvinvointialueella sijaitseviin suuriin kaupunkeihin.

Puhtaiden ajoneuvojen uushankintahinnat tai leasing-sopimushinnat eivät ole alentuneet aiemman ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain valmistelun ajankohdalla arvioidussa ajoneuvokannassa. Myös rahoituskustannukset ovat nousussa korkojen noustessa. Ajoneuvomallisto on kuitenkin laajentunut myös edullisempiin hintaluokkiin niin, että puhtaisiin käyttövoimiin siirtymisen taloudellinen kynnys on siltä osin madaltunut ja mallistovalikoima sopii koko ajan paremmin esimerkiksi hyvinvointipalvelujen käyttöön. Sähkökäyttöisten autojen saatavuudessa on ollut haasteita vuoden 2022 aikana. Autojen valmistusta on hidastanut covid-19-epidemian aikana alkanut ja Ukrainan sodan aikana syventynyt komponenttipula. Komponenttipulan on kuitenkin arvioitu helpottavan vuoden 2023 aikana.

Bensiinin ja dieselin hinnat ovat nousseet vuosina 2021–2022 merkittävästi, joskin sitä edelsi edullisempien hintojen vaihe vuonna 2020. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksissä vuoden 2021 tammikuussa bensiinin pisteluku oli 122,08 ja dieselin 141,04. Vuoden 2022 huhtikuussa pisteluvut olivat bensiinille 177,68 ja dieselille 226,88. Samalla aikavälillä kuluttajahintaindeksin kokonaisarvo koko hintakorille nousi 124,43 pisteestä 132,86 pisteeseen. Syksyllä 2022 polttonesteiden hinnat ovat hieman alentuneet koetusta huipputasosta, mutta hintojen tulevaan kehitykseen kohdistuu hinnannousun riskejä. Tällä aikavälillä myös sähkön hinta on noussut ja kokenut etenkin merkittäviä hintapiikkejä. Pörssisähkön hinnannousu siirtyi Tilastokeskuksen mukaan kuluttaja-asiakkaille vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä 11–15 prosenttia edellisvuotta korkeampina hintoina. Yritys- ja yhteisöasiakkaiden hinnat reagoivat voimakkaammin. Vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla ja edelleen loppukesästä sähkön hinnat olivat edelleen kaikille kuluttajaryhmille selvästi edellisvuoden vertailuajankohtaa korkeammat. Sähkön hinnan odotetaan olevan korkealla vielä ainakin vuoden 2023 alkupuoliskolle saakka. Jopa sähköpulaa on ennakoitu korkeina pysyvien hintojen lisäksi. Kannustin siirtyä käyttämään sähkö- tai ladattavia hybridihenkilö- ja pakettiautoja julkisten palvelujen tuottamisessa on oletettavasti olemassa, vaikka sähkön hinta on noussut. Taloudellisen yhtälön kehitystä on kuitenkin varsin vaikea ennustaa syksyn 2022 tilanteessa. Käyttövoimien hintasuhde yhdessä sähköautojen haastavan saatavuustilanteen kanssa voi hidastaa puhtaiden ajoneuvojen yleistymistä ainakin hetkellisesti.

Taksien leasing-sopimuskauden aikaiset kustannukset ja niiden kehitys ohjaavat käyttövoimavalintoja merkittävästi puhtaan kaluston vaatimusten ohella. Liikenne- ja viestintäviraston taksiliikenteen vaikutusten seuranta -raportissa 8 on esitetty taksiliikenteen kustannusindeksin mukainen kustannusrakenne. Kustannusindeksin mukaan ajoneuvon hankintakustannusten (pääoman poistot ja korot) osuus taksiliikenteen kokonaiskustannuksista on 10 prosenttia, kun taas polttoainekustannusten osuus kokonaiskustannuksista on noin 6 prosenttia. Selvästi merkittävin kustannuserä on palkat ja työnantajamaksut, joiden osuus on 59 prosenttia kokonaiskustannuksista. Kun taksiliikenteen yrittäjät joutuvat lain vaatimusten mukaisesti hankkimaan puhtaita ajoneuvoja, nousevat yritysten ajoneuvojen hankintakustannukset ainakin nykyisillä markkinahinnoilla. Vastaavasti ajoneuvojen käyttökustannusten ennakoidaan laskevan siirryttäessä dieselistä täysimääräiseen tai osittaiseen sähkönkäyttöön. Vuoden 2022 aikana käyttövoimakustannusten muutokset ovat olleet erittäin merkittäviä bensiinin ja dieselin, mutta myös sähkön kallistumisen osalta. Täyssähkötaksien edullisuus ajoneuvon elinkeinokäytössä tyypillisen taloudellisen elinkaaren aikana toteutunee kuitenkin polttomoottoriin nähden suurempana kuin ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain valmistelun ajankohdalla. Käyttövoimien hintakehitystä ja hintasuhteita ei kyetä arvioimaan tulevaisuuteen merkittävien epävarmuuksien vallitessa. Liikennepalveluhankintoja koskee kuitenkin jo nykyisellään lain vaatimukset, eikä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille muuta koko maan tasolla hankittavien puhtaiden ajoneuvojen määrää. Ehdotetulla esityksellä ei siis arvioida olevan vaikutuksia taksialan toimintaan.

Tämän hallituksen esityksen seurauksena kuntiin ja hyvinvointialueisiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten näkökulmasta arvioituna lakimuutos tehtäisiin oloissa, joissa keskeisimmät merkitykselliset tekijät tulevat tämän esityksen ulkopuolelta ja niiden merkitykset ovat vaikeasti ennakoitavissa. Osa tekijöistä kohdattaisiin haasteineen siitä huolimatta, että puhtaiden ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankintavelvoitteiden uudelleenmäärityksiä ei tehtäisi. Puhtaiden ajoneuvojen ja puhtaiden käyttövoimien markkinat ovat sellaisissa kehitysvaiheissa, jotka yhtäältä pitävät velvoitteiden toteuttamiskustannukset korkeina, mutta voivat toisaalta edistää taloudellisin kannustein puhtaiden ajoneuvojen käyttöönottoa aiempaa voimakkaammin pitkällä tähtäimellä. Sähköautojen hintakehitys ei ole välttämättä yhtä nopeasti aleneva kuin on ennakoitu ja myös sähkö voi olla jatkossa käyttövoimana kalliimpaa kuin mihin on totuttu. Toisaalta fossiilisten käyttövoimien hinnat ovat kallistumassa ympäristöohjauksen ja markkinatekijöiden yhteisvaikutuksen vuoksi aiemmin arvioitua voimakkaammin.

Julkisen hankintatoiminnan toteutustavan merkitys puhtaiden ajoneuvojen ja liikennepalvelujen kustannuksille on jatkossakin suuri muun muassa hankintakokonaisuuksien ja sopimuskausien pituuden valinnan ja kilpailun toimivuuden kautta. Myös julkisten toimijoiden taloudellisten resurssien määrällä on erityinen merkitys. Kuntiin jää jäljelle ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankintoja, joiden volyymit muuttuvat ja joiden toteutusmallit voivat myös muuttua. Samalla kuntien resurssiperusta muuttuu sote-uudistuksen myötä. Hyvinvointialueiden toimintamallit ajoneuvojen ja liikennepalvelujen hankinnoissa ovat vasta syntymässä ja hyvinvointialueiden resurssiperusta on muotoitumassa. Hyvinvointialueille määritellyt velvoitetasot pyrkivät huolehtimaan siitä, että taloudelliset vaikutukset ovat alueille suhteellisesti ottaen mahdollisimman kohtuullisia.

Kuntayhtymät ja kuntataustaiset yhtiöt

Tällä hetkellä kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden hankintoihin sovelletaan kunnan velvoitetasoa, jos ne toteuttavat kunnan järjestämisvastuulla olevia tehtäviä. Vapaaehtoisten tehtävien osalta kuntayhtymien hankintoihin sovelletaan yleistä valtakunnallista prosenttia. Hankintayksiköiltä saadun palautteen mukaan kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden osalta epäselvää on ollut se, mitä velvoitetasoa tulee noudattaa silloin, kun hankintayksikkö toimii eri velvoitetasoa noudattavien kuntien alueella. Hankintayksiköt ovat kokeneet mallin epäselväksi ja palautteen mukaan velvoitetasojen laskeminen on ollut haastavaa erityisesti tilanteissa, joissa hankintayksikkö toimii yli kunta- ja maakuntarajojen.

Esityksessä ehdotetaan, että kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitetasoja selkeytettäisiin siten, että laissa säädettäisiin niistä yksiselitteisesti. Kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön ajoneuvohankintoihin sovellettaisiin edelleen lähtökohtaisesti kunnan velvoitetasoa. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön maantieteellisellä toiminta-alueella olisi henkilöautohankintojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hankintojen kategoriassa eri velvoiteluokkiin kuuluvia kuntia, sovellettaisiin hankintoihin sen hyvinvointialueen velvoitetasoa, jolla kunta sijaitsee. Jos hankintayksikkö koostuisi useampaan hyvinvointialueeseen kuuluvista kunnista, sovellettaisiin hankintoihin eri hyvinvointialueiden velvoitetasojen keskiarvoa. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön toiminta-alueella olisi kuorma-autohankintojen kategoriassa useampaan velvoiteluokkaan kuuluvia kuntia, sovellettaisiin kuorma-autokategoriassa yleistä valtakunnallista velvoitetasoa.

Esityksessä ehdotetaan, että kuntataustaisella yhtiöllä tarkoitettaisiin laissa yhtiötä, jossa yhdellä tai useammalla kunnalla tai kuntayhtymällä on määräysvalta ja jossa yhden tai useamman kunnan tai kuntayhtymän yhteenlaskettu omistusosuus on 50 prosenttia tai enemmän. On olemassa myös yhtiöitä, jotka omistaa yhteisesti kunta ja jokin muu hankintayksikkö, kuten valtio, hyvinvointialue tai seurakunta. Ainoastaan erikseen määriteltyihin hankintoihin, eli ehdotuksen mukaan kuntien ja hyvinvointialueiden hankintoihin, sovelletaan eriytettyä velvoitetasoa. Lain mukaan muiden hankintayksiköiden hankintoihin sovelletaan lain yleistä velvoitetasoa.

M3-luokan linja-autohankintojen osalta velvoitteita ei olisi tarpeen selkeyttää, sillä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita linja-autohankintoja koskevia velvoitteita ei ole eriytetty kuntakohtaisesti. Velvoitteisiin sovelletaan lähtökohtaisesti valtakunnallisesti samaa velvoitetasoa. Lain 11 §:n 2 momentin mukaan eriytetyt velvoitteet koskevat ainoastaan sähköbusseja koskevaa alatavoitetta. Sähköbusseja koskevat velvoitteet on eriytetty lain liitteessä 3 ja ne koskevat ainoastaan erikseen määriteltyjä tieliikenteen toimivaltaisia viranomaisia.

Esityksen ehdotuksen mukaan laissa olisi selvästi ja yksiselitteisesti säädetty velvoitetasot niihin erilaisiin tilanteisiin, joissa hankintayksikkö toimii yli kunta- ja maakuntarajojen. Ehdotettu sääntely selkeyttäisi nykytilaa eikä hankintayksikölle jäisi epäselvyyttä siitä, mitä velvoitetasoa hankintaan sovelletaan. Hankintayksiköiden velvoitetasot eivät kiristyisi nykyisestä. Velvoitetaso olisi joko täysin sama kuin nyt tai hyvin lähellä sitä, sillä hyvinvointialueen velvoitetasot on laskettu siten, että ne koostuvat sen alueella sijaitsevien kuntien velvoitteiden keskiarvosta.

Kuorma-autohankinnat on ainoa ajoneuvoluokka, jossa on mahdollista, että velvoitetaso voisi jollakin alueella kiristyä nykyisestä tasosta. Ehdotetun sääntelyn mukaan eri velvoitetasoilla oleviin hankintoihin sovellettaisiin valtakunnallista vähimmäisosuutta. Tällöin velvoitetaso voisi kiristyä kuntayhtymällä tai kuntataustaisella yhtiöllä, joka toimii eri velvoiteluokkiin kuuluvien maakuntien alueella ja jonka alueella ei sijaitse yhtään 17 suurimman kaupungin joukkoon kuuluvaa kaupunkia. Tiedossa ei kuitenkaan ole tällaisia kuntayhtymiä tai kuntataustaisia yhtiöitä. Kuorma-autojen kategoriassa puhtaaksi ajoneuvoksi lasketaan sähkö- ja vetyautojen lisäksi myös biopolttoaineella kulkeva rekka tai kaasurekka, joten velvoitteet ovat joustavia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hankintoihin nähden.

Kuntayhtymien ja kuntataustaisten yritysten velvoitteiden selkeyttämisellä ei katsota olevan erityisiä taloudellisia seurauksia kohteena oleville toimijoille verrattuna siihen, mitä nykyistä lakia säädettäessä on määrätty.

3.3 Pääasialliset ympäristövaikutukset

Julkisten ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ajoneuvojen käyttövoimia säädellään jo nykyisellään lailla ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista, joka perustuu EU:n puhtaista ajoneuvohankinnoista annettuun direktiiviin (EU 2019/1161). Tässä esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi Suomelle jäsenmaana asetettuja tavoitteita, joten koko maan tasolla hankittujen vähäpäästöisten ajoneuvojen osuus pysyisi samana. Näin ollen esityksellä ei olisi nykytilaan nähden merkittäviä vaikutuksia ympäristöön.

Direktiivin vaikutuksia julkisten ajoneuvohankintojen päästövähennyksiin on arvioitu tarkemmin hallituksen esityksessä 70/2021 vp luvussa 4.9 Esityksen vaikutukset liikenteen päästöihin.

3.4 Vaikutukset viranomaistoimintaan

Liikenne- ja viestintävirasto toimii ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksesta annetun lain valvontaviranomaisena. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on valvoa lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja viranomaisten määräysten noudattamista sekä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita ajoneuvoja koskevien vähimmäisosuuksien toteutumista. Ehdotuksessa ehdotetaan, että hyvinvointialueiden velvoitetasot eriytettäisiin alueellisten erityispiirteiden perusteella. Uudistuksella ei katsottaisi olevan merkittäviä vaikutuksia Liikenne- ja viestintäviraston resurssitarpeisiin tai hallinnollisiin kustannuksiin.

4 Muut toteuttamisvaihtoehdot

4.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Hyvinvointialueiden velvoitetasot

Lain velvoitteiden alueellisen eriyttämisen sijaan vähimmäisosuuksia voitaisiin soveltaa tasaisesti kaikkiin hankintayksiköihin. Vaatimusten soveltaminen tasaisesti kaikkiin hyvinvointialueisiin saattaisi aiheuttaa haja-asutusalueille haasteita velvoitteiden toteuttamisessa sähköautojen kantaman vuoksi. Alueellisen kilpailutilanteen vuoksi tasamallissa voisi olla myös vaikeuksia saada kelpoisuusehdot täyttäviä tarjouksia niillä alueilla, joissa palveluntarjoajia on lukumäärällisesti vähän. Lataus- ja erityisesti pikalatausinfrastruktuurin määrä on harvemmin asutuissa maakunnissa selvästi vähäisempää kuin kasvukeskuksissa. Tasamallissa tämä voisi tarkoittaa haasteita ainakin ensimmäisen hankinta-ajanjakson aikana sähköisen taksiliikenteen lisääntyessä. Tämän vuoksi asettamalla samat vähimmäisosuudet kaikille hankintayksiköille voisivat ehdotetun esityksen mahdolliset kustannusvaikutukset olla arvioitua korkeampia erityisesti taksikuljetuspalveluiden kohdalla ja erityisesti harvimmin asutuilla alueilla.

Alueellinen eriyttäminen voitaisiin toteuttaa myös esimerkiksi eriyttämällä hyvinvointialueiden velvoitteita entistä voimakkaammin siten, että korkeiden velvoitetasojen alueilla olisi ehdotettua mallia tiukemmat velvoitteet, jolloin voitaisiin laskea asukasluvultaan harvempien alueiden vähimmäisosuuksia.

Kuntayhtymät ja kuntataustaiset yhtiöt

Kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitteiden selkeyttämiseksi mahdollinen olisi myös tasamalli, jossa eriytettyjä velvoitteita ei sovellettaisi kuntayhtymien tai kuntataustaisten yhtiöiden hankintoihin, vaan niihin sovellettaisiin valtakunnallista prosenttia. Tällöin velvoiteprosentti olisi selkeä ja yksiselitteinen eikä epäselvyyttä aiheutuisi siitä, että hankintoja tehdään yli kunta- ja maakuntarajojen. Tasamalli ei ottaisi huomioon alueellisia erityispiirteitä, vaan kuntayhtymillä ja kuntataustaisilla yhtiöillä olisi samat velvoitteet niiden sijainnista riippumatta. Sama velvoiteprosentti kaikilla kuntayhtymillä olisi jossain määrin ristiriidassa sen kanssa, että lain velvoitteet on muuten eriytetty alueellisesti. Tällöin esimerkiksi haja-asutusalueilla toimivilla kuntayhtymillä saattaisi tulla haasteita velvoitteiden täyttämisessä. Jos korkean velvoitetason kunnissa tehtäisiin paljon hankintoja kuntayhtymänä, ei voitaisi varmistua siitä, että kansallinen tavoite toteutuu.

Seuraamusmaksu

Ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettua lakia valmisteltaessa ehdotettiin lakiin seuraamusmaksua koskevaa sääntelyä. Lausuntokierroksella olleessa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettiin 19 §:ssä, että hankintayksikkö olisi voitu määrätä maksamaan hallinnollinen seuraamusmaksu, jos hankintayksikkö ei olisi virheen tai laiminlyönnin vuoksi hankinta-ajanjakson aikana täyttänyt ehdotetun lain mukaisia ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita ajoneuvoja koskevia vähimmäisosuuksia. Seuraamusmaksua koskevasta sääntelystä kuitenkin luovuttiin lausuntokierroksen jälkeen. Lausuntopalautteessa muun ohessa arvioitiin, että ehdotetun seuraamussääntelyn hyväksyttävyyttä ei ollut riittävästi perusteltu. Lisäksi ehdotettuun seuraamussääntelyyn saattoi liittyä valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä kaksoisrangaistavuuden kieltoon liittyviä selvittämättömiä kysymyksiä.

Liikenne- ja viestintäministeriö tilasi hallituksen esityksen valmistelun tueksi seuraamusmaksun määräämisen reunaehtoja käsittelevän asiantuntijaselvityksen professori Sakari Melanderilta 9. Selvityksen mukaan ympäristönsuojeluun liittyvät perustuslain 20 §:ään kiinnittyvät tavoitteet muodostavat sellaisen painavan yhteiskunnallisen tarpeen, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusteena sanktiosääntelylle. Myöskään kaksoisrangaistavuuden kieltoon (ns. ne bis in idem -kielto) liittyen ei olisi ongelmaa, sillä hankintalain mukaisen sanktioinnin ja puhtaisiin ajoneuvohankintoihin liittyvässä sanktioinnissa kysymys ei olisi samaa asiaa koskevista seuraamuksista kuin mitä hankintalaissa säädetyt seuraamukset koskevat.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin viimeaikaisessa lausuntokäytännössään katsonut, että hallinnollisia seuraamusmaksuja ei voida määrätä viranomaiselle 10. Valiokunta on perustellut näkemystään sillä, että julkishallintoon on kohdistettu muita erityisvaatimuksia. Selvityksen mukaan ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettuun lakiin ei voida näin ollen sisällyttää hankintayksiköihin kohdistuvaa hallinnollista seuraamusmaksusääntelyä. Selvityksen mukaan kokonaisuutena arvioiden näyttäisi mahdolliselta säätää ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetussa laissa rikosoikeudellisesta sanktiosääntelystä. Jos lakiin sisällytettäisiin rikosoikeudellista sanktiosääntelyä, sääntelyratkaisua voitaisiin pitää ainakin jossain määrin epäjohdonmukaisena, koska hankintalainsäädännön seuraamusjärjestelmä pitää sisällään ennen muuta hallinnollisia seuraamuksia.

5 Lausuntopalaute

Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi 17.6.2022 lausuntopalvelu.fi –palvelussa julkaistulla pyynnöllä lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain muuttamisesta. Lausuntoaika päättyi 12.8.2022.

Lausuntoa pyydettiin yhteensä 353 taholta. Lausunnon antoivat seuraavat 14 tahoa: ympäristöministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Invalidiliitto ry, Hankasalmen kunta, Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala, Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite, Lapin hyvinvointialueen väliaikainen valmistelutoimielin, Maakuljetuspooli, Paikallisliikenneliitto ry, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Taksiliitto ry, Tuomi Logistiikka Oy ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.

Edellä mainittujen lisäksi oikeusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Lieksan kaupunki ja Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ilmoittivat, ettei heillä ole lausuttavaa hallituksen esitysluonnoksesta.

Saaduissa lausunnoissa kannatettiin yleisesti lain tavoitteita edistää liikenteen päästövähennystavoitteita julkisten ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen kautta. Joissakin lausunnoissa tuotiin esiin sellaisia asioita, joissa ei ole direktiivin mukaan kansallista liikkumavaraa. Lausunnoissa ehdotettiin joitakin täsmennyksiä lain velvoitteisiin ja perusteluihin.

Ympäristöministeriö kannatti lausunnossaan esitysluonnosta.

Liikenne- ja viestintävirasto toteaa lausunnossaan, että hyvinvointialueiden tavoiteosuuksien määrittäminen on välttämätöntä, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Liikenne- ja viestintäviraston mukaan hyvinvointialueille asetetut tavoiteosuudet ovat linjassa niihin kuuluvien kuntien tavoiteosuuksien kanssa. Liikenne- ja viestintävirasto pitää tärkeänä, että lainvalmistelussa huomioidaan neuvonta- ja valvontatehtävien suorittamiseen tarvittava virastolle osoitettava rahoitus.

Liikenne- ja viestintävirasto, Suomen Kuntaliitto ry sekä Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala kiinnittivät lausunnoissaan huomiota siihen, että hankintayksiköiden velvoitteet ovat esityksessä hyvin yksityiskohtaisella tasolla, minkä vuoksi ehdotettu laki on hyvin monitahoinen. Paikallisliikenneliiton mukaan yksityiskohtainen ajoneuvomääriä koskeva sääntely vaikeuttaa hankintojen tarkoituksenmukaista, taloudellista ja tehokasta järjestämistä.

Liikenne- ja viestintävirasto, Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala, Suomen Kuntaliitto ry, Tuomi Logistiikka Oy ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, kannattivat lausunnoissaan kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitteiden selkeyttämistä. Joissain lausunnoissa ehdotettiin kuitenkin tarkennuksia toiminta-alueen määritelmään sekä kuntayhtymiä ja kuntataustaisia yhtiöitä koskeviin perusteluihin.

Joissakin lausunnoissa kritisoitiin hankintayksikölle hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettua velvoitetasoa. Lapin ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueet kritisoivat lausunnoissaan ehdotettua keskitason velvoitetasoa 35 prosenttia ja ehdottivat, että velvoitetasot laskettaisiin 20 prosenttiin. Hankasalmen kunta korostaa lausunnossaan, että hyvinvointialueiden velvoitetasoissa on tärkeää ottaa huomioon myös alueeseen kuuluvien pienten kuntien valmiudet hankkia sähköautoja. Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite on tyytyväinen esitysluonnoksessa Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueelle esitettyyn velvoitetasoon 20 prosenttia. Soite esittää lausunnossaan kuitenkin huolensa sähkökäyttöisen ajoneuvokaluston soveltumisesta hoitotyöhön sekä sille, että vaatimukset hankaloittaisivat hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä.

Suomen Kuntaliitto ry esittää lausunnossaan, että velvoitetasoja tarkistettaisiin ja että 17 suurimman kaupungin velvoitetaso laskettaisiin 50 prosentista 45 prosenttiin. Haja-asutusvaltaisille alueille Kuntaliitto esittää velvoitetasoksi 20 prosenttia. Kuntaliitto korostaa, että lain vaikutusten arvioinnissa tulee seurata kuntien lakisääteisten velvoitteiden vaikutusta kustannusten kehittymiseen ja kompensoida kustannusten kasvu.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä toteaa lausunnossaan, että sote-palveluissa käytettävien tavanomaisten henkilöautojen osalta siirtymä osittain sähkökäyttöisiin ajoneuvoihin on hyvin toteutettavissa ja että sote-palveluiden ostopalveluna käytetään paljon taksiliikennettä, jossa vähäpäästöisyyden hankintakriteeri on toteutettavissa taksiautokannan sähköistyessä.

Invalidiliitto ry, Maakuljetuspooli, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ja Suomen Taksiliitto ry korostivat lausunnossaan, että on tärkeää, että M1-luokan ajoneuvot, jotka ovat soveltuvia yhden tai useamman matkan ajan pyörätuolissa istuvan henkilön matkustamiseen, jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite esittää lausunnossaan, että lain ulkopuolelle rajataan myös paarivarustellut autot sekä hoitotyön käytössä olevat ajoneuvot.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ja Suomen Taksiliitto ry korostavat lausunnoissaan riittävän tiheän ja käytettävissä olevan latausverkoston tärkeyttä.

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala kannattaa lausunnossaan lain tavoitteita ja toteuttamista mutta pitää kuitenkin hyvänä, että esityksessä ei selkeyden säilyttämiseksi ehdoteta lisävelvoitteita vuoden voimassa olleeseen lakiin.

Suomen Taksiliitto ry:n näkemyksen mukaan lain muutos käytännössä kiristää vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintavaatimuksia. Taksiliiton näkemyksen mukaan lainsäädännön soveltaminen sopimuksiin, jotka on kilpailutettu tiettyjen eriteltyjen CPV-hankintanimikkeistöjen mukaisesti johtaa helposti tilanteeseen, jossa hankintayksikön on mahdollisuus tietyissä tapauksissa käyttää koodia, jonka myötä laki ei koske kyseistä hankintaa.

Paikallisliikenneliitto ry:n ja Suomen Kuntaliitto ry:n lausunnoissa todettiin, että erityisen hankalaksi on koettu M2-luokan ajoneuvojen saatavuus markkinoilta sähköisinä. Lausuntojen mukaan puhtaiden ajoneuvojen direktiivin sisältämä kategorinen jako M2- ja M3-linja-autojen erilaisten puhtauden vaatimusten välillä ei ole onnistunut jako hankintojen ja kuljetuspalvelujen tarjoamisen kannalta.

Suomen Kuntaliitto ry pitää lausunnossaan hyvänä ja perusteluna, että lakiesitykseen ei ole sisällytetty hankintayksiköihin kohdistuvaa hallinnollista seuraamusmaksusääntelyä. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen lausunnossa ehdotettiin, että seuraamusmaksujen vaihtoehtona voisi harkita jälkikäteishyötyjen myöntämistä esimerkiksi hyvinvointialueiden rahoituskriteereihin myönnettävänä korotustekijänä niille, jotka ovat saavuttaneet tavoitetason.

Lisäksi lausunnoissa ehdotettiin esitykseen joitakin tarkennuksia. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen lausunnon mukaan perusteluissa ei selkeästi käy ilmi vuokrattuna tai leasing-vaihtoehtona hankittava kalusto. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala toivoi lausunnossaan selkeytystä Helsingin kaupungin tilanteeseen hyvinvointialueille määriteltyjen vähimmäistasojen osalta. Paikallisliikenneliitto ry toivoi selvennystä siihen, kohdistuuko kuntaomisteisiin linja-autoyhtiöihin ajoneuvoja koskevat vaatimukset.

Lausuntopalaute on otettu hallituksen esityksen valmistelussa soveltuvin osin huomioon. Lausuntokierroksen perusteella on tehty täsmennyksiä ja lisäyksiä hallituksen esitykseen. Esityksen jatkovalmistelussa ei ole otettu huomioon ehdotuksia, jotka ovat ristiriidassa direktiivin kanssa.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston hankeikkunan palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella LVM004:00/2022.

6 Säännöskohtaiset perustelut

4 §. Määritelmät. Pykälään lisättäisiin uusi 11 kohta.

Ehdotetussa uudessa 11 kohdassa määriteltäisiin kuntataustainen yhtiö. Kuntataustaisella yhtiöllä tarkoitettaisiin yhtiötä, jossa yhdellä tai useammalla kunnalla tai kuntayhtymällä on määräysvalta ja jossa yhden tai useamman kunnan tai kuntayhtymän yhteenlaskettu omistusosuus on 50 prosenttia tai enemmän. Määritelmällä parannettaisiin lain luettavuutta, sillä kuntataustainen yhtiö ei ole lainsäädännössä vakiintunut käsite. Koska pykälään lisätään uusi 11 kohta viimeiseksi kohdaksi, edellä olevaa 10 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että kohtien väliin ei jää pistettä.

9 §. Henkilöautoja ja kevyitä ajoneuvohankintoja koskevat vähimmäisosuudet. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin kuntien velvoitetasojen lisäksi hyvinvointialueiden vähimmäisosuuksista. Pykälään lisättäisiin myös uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden vähimmäisosuuksista.

Ehdotuksen mukaan 2 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueiden velvoitetasoista. Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei sovellettaisi hyvinvointialueiden hankintoihin. Hyvinvointialueella tarkoitettaisiin hyvinvointialueen itse tekemiä hankintoja sekä hyvinvointialueen omistaman yhtiön hankintoja. Hyvinvointialueen hankintayksikön olisi varmistettava, että ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvohankintoina hankittujen ja palveluhankintoina hankittujen palveluiden tuottamiseen käytettyjen henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä vähintään liitteessä 4 mainitun alueellisen jaon mukainen vähimmäisosuus olisi 6 §:ssä määriteltyjä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja.

Hyvinvointialueiden vähimmäisosuudet olisi eriytetty lakiehdotuksen liitteessä 4 eri kategorioihin alueellisten erityispiirteiden perusteella. Liitteen vähimmäisosuudet on laskettu siten, että ne yhteenlaskettuna vastaavat direktiivin Suomelle asettamaa vähimmäisvelvoitetta. Hyvinvointialueen hankintayksiköiden vähimmäisvelvoite tulee täyttää ajoneuvokappaleittain kunkin hankinta-ajanjakson aikana ja siten jokaisessa yksittäisessä hankinnassa ei tarvitse saavuttaa vähimmäisosuutta, kunhan hankintayksikkö kokonaisuudessaan saavuttaa vähimmäisosuuden. Hankintayksiköt voisivat myös edellyttää vähimmäistavoitetta tiukempia vaatimuksia. Hyvinvointialueiden velvoitetasoista säädettäisiin erikseen ainoastaan henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kategoriassa. Muiden ajoneuvoluokkien eli kuorma-autojen ja M3-luokan linja-autojen osalta hyvinvointialueiden velvoitteisiin sovellettaisiin yleistä valtakunnallista prosenttia. Eriyttämisen perusteita on käsitelty tarkemmin aiemmin hallituksen esityksen luvussa 2.1 Kansallinen lainsäädäntö sekä 3.2 Pääasialliset vaikutukset henkilöautojen ja henkilöautokuljetusten hankintoihin.

Ehdotetussa uudessa 3 momentissa säädettäisiin kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitetasoista. Ehdotetulla sääntelyllä selkeytettäisiin lakia, sillä pykälästä ilmenisi yksiselitteisesti, mitä velvoitetasoa sovelletaan mihinkin hankintaan. Ehdotetun 3 momentin mukaan 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei sovellettaisi hyvinvointialueiden hankintoihin. Lähtökohtaisesti kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön hankintoihin sovellettaisiin kunnan vähimmäisosuutta eli tällaisen hankintayksikön olisi varmistettava, että ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvohankintoina hankittujen ja palveluhankintoina hankittujen palveluiden tuottamiseen käytettyjen henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä vähintään 2 momentissa mainittu kunnan vähimmäisosuus täyttyisi.

Joissakin tapauksissa kuntayhtymä toimii laajalla alueella ja sen maantieteellisellä toiminta-alueella on kuntia, joiden hankintoihin sovelletaan eri velvoitetasoja. Tämän vuoksi olisi tarpeen säätää erikseen myös tällaisten hankintayksiköiden velvoitteista. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön toiminta-alue olisi yhden maakunnan alueella, mutta sen maantieteellisellä toiminta-alueella sijaitsevissa kunnissa noudatetaan eri vähimmäisosuuksia, tulisi kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön varmistaa, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä vähintään liitteen 4 mukainen vähimmäisosuus olisi 6 §:ssä määriteltyjä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja. Toiminta-alueella tarkoitettaisiin maantieteellistä toiminta-aluetta, eikä esimerkiksi omistuspohjaa. Kuntayhtymän tai kuntaomisteisen yhtiön velvoitteisiin sovellettaisiin tällöin siis käytännössä hyvinvointialueen velvoitetasoa. Esimerkki tällaisesta tilanteesta olisi kuntayhtymä, joka toimisi koko Pirkanmaan alueella. Liitteen 1 mukaan henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hankinnoissa Pirkanmaalla sijaitsevat kunnat noudattavat 35 prosentin velvoitetasoa muuten, paitsi suurimman kaupungin Tampereen velvoitetaso on 50 prosenttia. Tällaisessa tapauksessa kuntayhtymän hankintoihin sovellettaisiin Pirkanmaan hyvinvointialueen tasoa 45 prosenttia.

On mahdollista, että kuntayhtymä tai kuntaomisteinen yhtiö toimii maantieteellisellä alueella, joka ylittää hyvinvointialueen rajat. Ehdotetun esityksen mukaan jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön toiminta-alue olisi useamman maakunnan alueella ja sen toiminta-alueilla sijaitsevissa kunnissa noudatetaan eri vähimmäisosuuksia, tulisi kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön varmistaa, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä 6 §:ssä määriteltyjen ympäristöystävällisten ja energiatehokkaiden henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen osuus on vähintään keskiarvo liitteen 4 mukaisista vähimmäisosuuksista. Tällaisessa tapauksessa kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön velvoitetaso olisi siis sen maantieteellisellä toiminta-alueella sijaitsevien hyvinvointialueiden keskiarvo. Esimerkki tällaisesta tilanteesta olisi kuntayhtymä, joka toimisi Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjamaan alueella. Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen velvoitetaso liitteessä 4 olisi 20 prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaan 35 prosenttia. Kuntayhtymän velvoitetaso olisi näiden keskiarvo eli 27,5 prosenttia. Keskiarvoon perustuva laskentatapa koskisi ainoastaan kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden hankintoja eikä sitä sovellettaisi kuntien yhteishankintoihin.

On olemassa myös yhtiöitä, jotka omistaa yhteisesti kunta ja jokin muu hankintayksikkö, kuten valtio, hyvinvointialue tai seurakunta. Lain mukaan hankintayksiköiden hankintoihin sovelletaan lähtökohtaisesti lain yleistä velvoitetasoa. Ainoastaan erikseen määriteltyihin hankintoihin, eli ehdotuksen mukaan kuntien ja hyvinvointialueiden hankintoihin, sovellettaisiin eriytettyä velvoitetasoa. Näin ollen esimerkiksi julkisomisteinen yhtiö, jonka omistajia olisivat kunnat, hyvinvointialue ja valtio yhdessä eikä se olisi lain määritelmän mukaan kuntataustainen yhtiö, sovellettaisiin siihen lain yleistä velvoitetasoa.

10 §. Kuorma-autohankintoja koskevat vähimmäisosuudet. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden vähimmäisosuuksista.

Ehdotetussa uudessa 3 momentissa säädettäisiin kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitetasoista. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan 1 momentissa mainittua yleistä velvoiteosuutta ei sovellettaisi sellaisten kuntayhtymien tai kuntataustaisen yhtiöiden hankintoihin, joiden toiminta-alueilla sijaitsevissa kunnissa noudatetaan kaikissa samaa liitteessä 2 mainittua vähimmäisosuutta. Tällaisen kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön tulisi hankinnoissaan varmistaa, että kuorma-autojen kokonaislukumäärästä vähintään momentissa 2 mainittu osuus on ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita kuorma-autoja.

Ehdotetulla uudella 3 momentilla selkeytettäisiin kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden velvoitetasoja. Ne kuntayhtymät ja kuntataustaiset yhtiöt, joiden alueella on ainoastaan yhteen velvoitetasoluokkaan kuuluvia kuntia, soveltaisivat kunnan velvoitetasoa. Ne kuntayhtymät ja kuntataustaiset yhtiöt, joiden alueella on useampaan velvoitetasoluokkaan kuuluvia kuntia, soveltaisivat yleistä 10 §:n 1 momentissa säädettyä velvoitetasoa. Toiminta-alueella tarkoitettaisiin maantieteellistä toiminta-aluetta, eikä esimerkiksi omistuspohjaa. Esimerkiksi koko Etelä-Karjalan alueella toimivassa kuntayhtymässä olisi kyse tällaisesta tilanteesta. Lain liitteen 2 mukaan Etelä-Karjalan maakunnassa sijaitsevien kuntien velvoitetaso on ensimmäisellä hankinta-ajanjaksolla 5 prosenttia muuten, paitsi suurimman kaupungin Lappeenrannan velvoitetaso on 15 prosenttia. Tällaisessa tilanteessa kuntayhtymän hankintoihin sovellettaisiin valtakunnallista vähimmäisosuutta eli 9 prosenttia. Keskiarvoon perustuva laskentatapa koskisi ainoastaan kuntayhtymien ja kuntataustaisten yhtiöiden hankintoja eikä sitä sovellettaisi eri kuntien yhteishankintoihin.

On olemassa myös yhtiöitä, jotka omistaa yhteisesti kunta ja jokin muu hankintayksikkö, kuten valtio, hyvinvointialue tai seurakunta. Lain mukaan hankintayksiköiden hankintoihin sovelletaan lähtökohtaisesti lain yleistä velvoitetasoa. Ainoastaan erikseen määriteltyihin hankintoihin, eli ehdotuksen mukaan kuntien ja hyvinvointialueiden hankintoihin, sovellettaisiin eriytettyä velvoitetasoa. Näin ollen esimerkiksi julkisomisteinen yhtiö, jonka omistajia olisivat kunnat, hyvinvointialue ja valtio yhdessä eikä se olisi lain määritelmän mukaan kuntataustainen yhtiö, sovellettaisiin siihen lain yleistä velvoitetasoa.

7 Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2023.

8 Toimeenpano ja seuranta

Liikenne- ja viestintäministeriö seuraa ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain vaikutuksia alusta lähtien tiiviisti erityisesti harvaan asutumpia alueita ja tarjouskilpailuihin osallistuvia yrityksiä koskevien vaikutusten osalta. Seurannan pohjalta selvitetään, miten lainsäädäntöhankkeen tavoitteet ja arvioidut vaikutukset ovat toteutuneet. Lisäksi seurannan perusteella arvioidaan mahdolliset muutostarpeet lakiin ennen toisen hankinta-ajanjakson alkamista.

Liikenne- ja viestintäministeriö tekee vuoden 2024 loppuun mennessä asiasta jälkiarvioinnin, jossa arvioidaan kuntien vähimmäisosuuksien eriyttämisen perusteella olevien tekijöiden kehitys sekä kuntien prosentuaalisten osuuksien päivityksen tarve toisen hankinta-ajanjakson osalta. Arviomuistion perusteella liikenne- ja viestintäministeriö esittää tarpeen vaatiessa muutokset kuntien vähimmäisvaatimuksiin. Vähimmäisvaatimusten muutokset annettaisiin tarvittaessa eduskunnalle vuoden 2025 aikana. Liikenne- ja viestintäministeriö ryhtyy tarvittaessa sääntelyn tarkistuksiin hyvissä ajoin jo ennen esityksessä tarkoitettua sääntelyn väliarviointia.

Direktiivi edellyttää jäsenmailta raportointia velvoitteiden täyttymisestä. Direktiivin mukaan jäsenmaiden on viimeistään 18 päivänä huhtikuuta 2026 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein toimitettava komissiolle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta. Raportoinnissa on todettava toimenpiteet velvoitteiden varmistamiseksi sekä ilmoitettava soveltamisalaan kuuluvat hankinnat sekä osuudet ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita ajoneuvoja. Komissio tarkastelee direktiivin täytäntöönpanoa uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027 ja antaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen sen muuttamisesta vuoden 2030 jälkeistä ajanjaksoa varten.

9 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Perustuslakivaliokunta antoi 2.6.2021 lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista (PeVL 21/2021 vp). Lausunnon mukaan hallituksen esityksessä säädettävää kuntien tehtävien eriyttämistä voidaan pitää merkityksellisenä ennen kaikkea perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyn kannalta.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä lueteltujen erotteluperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi asuinpaikka (ks. HE 309/1993 vp, s. 42—44; ks. esim. PeVL 26/2017 vp, PeVL 67/2014 vp). Lausunnon mukaan perustuslakivaliokunta on pitänyt kunta- ja palvelurakenneuudistusta sekä sote-uudistusta arvioidessaan tärkeänä, että uudistusta toimeenpantaessa kiinnitetään vakavaa huomiota maan eri osissa olevien kuntien asukkaiden yhdenvertaiseen kohteluun ja heidän tosiasiallisiin mahdollisuuksiinsa saada perusoikeuksien toteutumisen kannalta välttämättömiä palveluja (ks. PeVL 17/2021 vp, PeVL 26/2017 vp, PeVL 67/2014 vp, PeVL 37/2006 vp).

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossa, että hallituksen esityksen 70/2021 vp mukaan eriyttämisen tavoitteena on edistää kuntien asukkaiden yhdenvertaisuutta mahdollistamalla lakisääteisten kuljetusten järjestäminen yhdenvertaisesti ja ilman kustannusten nousua alueellisten erityispiirteiden seurauksena. Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa kuntien tehtävien eriyttämisen on katsottu olevan merkityksellinen myös perustuslain 19 §:n 3 momentissa julkiselle vallalle säädetyn riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisvelvollisuuden ja YK:n vammaissopimuksen 20 artiklan mukaisen oikeuden vammaisten henkilöiden henkilökohtaiseen liikkumiseen toteutumisen kannalta. Lausunnon mukaan hallituksen esityksessä 70/2021 vp on lisäksi tuotu esiin myös ympäristövaatimuksiin, välimatkoihin, latausinfrastruktuuriin ja markkinanäkökohtiin liittyviä perusteluja tehtävien eriyttämiselle. Perustuslakivaliokunnan mielestä esityksessä on esitetty perustuslain kannalta hyväksyttävät perustelut eriyttämismallille.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että perustuslain 121 §:n mukaisen kunnallisen itsehallinnon suojan näkökulmasta kuntien vähimmäisosuuksien eriyttämisen sääntely on rahoitusperiaatteen näkökulmasta verraten avointa. Valiokunta korosti, että perustuslain 121 §:n 2 momentista johtuen kunnille on niiden tehtäviä eriytettäessä turvattava riittävät taloudelliset edellytykset suoriutua velvoitteistaan. Perustuslakivaliokunta korosti tarvetta tarkastella uudelleen hallituksen esityksen mukaisen väliarvion yhteydessä vuonna 2024 eriyttämisessä käytettyä alueellista jaottelua sekä esittää tarvittaessa muutoksia kuntien prosenttiosuuksiin ennen toisen hankinta-ajanjakson alkamista.

Esityksessä ehdotetaan hyvinvointialueiden vähimmäisvelvoitetasojen eriyttämistä vastaavasti kuin laissa on tällä hetkellä kuntien tehtävien osalta säädetty. Eriyttämisen tarkoituksena on edistää peruspalveluiden turvaamisvelvoitetta. Hyvinvointialueen on järjestettävä sen vastuulla olevat palvelut ja viime kädessä varmistuttava siitä, että perusoikeudet tulevat turvatuiksi. Jos jokaiseen hyvinvointialueeseen sovellettaisiin samaa velvoitetasoa, saattaisi erityisesti haja-asutusalueilla ajoneuvojen ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyä haasteita. Sähkö sopii käyttövoimana eri tavalla eri alueille riippuen esimerkiksi välimatkoista ja latausinfrastruktuurin saatavuudesta. Erityisesti haja-asutusalueilla välimatkat ovat pitkiä ja sähköautojen latausinfrastruktuuri voi olla puutteellista, minkä vuoksi sähköautojen kantamat saattaisivat olla riittämättömiä. Lisäksi toimialan kilpailutilanne saattaa aiheuttaa kustannuspainetta, sillä palveluntarjoajien määrä on haja-asutusalueilla pienempi.

Esityksen 9 §:ssä ehdotetun liitteen 4 mukainen alueellisiin erityisolosuhteisiin perustuva eriyttämismalli edistäisi hyvinvointialueen mahdollisuutta järjestää lakisääteisiä palveluita. Eriyttämisen tavoitteena on edistää asukkaiden yhdenvertaisuutta mahdollistamalla tasapuolisesti lakisääteisten kuljetusten järjestäminen ilman, että kustannukset nousevat kohtuuttomasti alueellisten erityispiirteiden johdosta. Hankintayksikköjen vähimmäisosuuksien eriyttäminen edistäisi myös perustuslain 20 §:n mukaista ympäristöperusoikeutta parantamalla suurimpien kaupunkien ilmanlaatua. Kun puhtaiden ja vähäpäästöisten ajoneuvojen osuus tieliikenteen ajoneuvoista kasvaa, vähenevät päästöt hiilidioksidista ja fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista ilman epäpuhtauksista, kuten typen oksideista.

Esityksen perusoikeusliitännäiset ehdotukset ovat täsmällisiä ja perustellussa suhteessa suojeltaviin oikeushyviin nähden. Ehdotettu sääntely on rajattu vain siihen laajuuteen, joka on katsottava sen taustalla olevien tavoitteiden kannalta välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi. Ehdotuksilla ei puututa perustuslaissa turvattujen oikeuksien ydinalueelle.

Hallitus katsoo, että edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain (740/2021) 4 §:n 10 kohta ja 9 §:n 2 momentti sekä lisätään 4 §:ään uusi 11 kohta, 9 §:ään uusi 3 momentti ja 10 §:ään uusi 3 momentti sekä lakiin uusi liite 4 seuraavasti:

4 §
Määritelmät

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetaan:

10) todellisissa ajo-olosuhteissa mitatuilla päästöillä (RDE) ilman epäpuhtauksia aiheuttavia päästöjä, jotka ilmoitetaan moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 mukaisessa vaatimustenmukaisuustodistuksessa;

11) kuntataustaisella yhtiöllä yhtiötä, jossa yhdellä tai useammalla kunnalla tai kuntayhtymällä on määräysvalta ja jossa yhden tai useamman kunnan tai kuntayhtymän yhteenlaskettu omistusosuus on 50 prosenttia tai enemmän.

9 §
Henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja koskevat vähimmäisosuudet

Edellä 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei sovelleta kuntien tai hyvinvointialueiden hankintoihin. Hankintayksikön on varmistettava, että ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvohankintoina hankittujen ja palveluhankintoina hankittujen palveluiden tuottamiseen käytettyjen henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä kuntien hankinnoissa vähintään liitteessä 1 ja hyvinvointialueiden hankinnoissa vähintään liitteessä 4 mainitun alueellisen jaon mukainen vähimmäisosuus on 6 §:ssä määriteltyjä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja.

Edellä 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei myöskään sovelleta kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön hankintoihin. Tällaisen hankintayksikön hankintoihin sovelletaan liitteessä 1 mainittua kunnan vähimmäisosuutta. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön toiminta-alue on yhden maakunnan alueella, mutta sen toiminta-alueella sijaitsevissa kunnissa noudatetaan liitteessä 1 mainittuja eri vähimmäisosuuksia, tulee kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön varmistaa, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä 6 §:ssä tarkoitettuja ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja on vähintään liitteessä 4 mainittu vähimmäisosuus. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön toiminta-alue on useamman maakunnan alueella, ja sen toiminta-alueilla sijaitsevissa kunnissa noudatetaan liitteessä 1 mainittuja eri vähimmäisosuuksia, tulee kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön varmistaa, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä 6 §:ssä tarkoitettujen ympäristöystävällisten ja energiatehokkaiden henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen osuus on vähintään keskiarvo liitteessä 4 mainituista vähimmäisosuuksista.

10 §
Kuorma-autohankintoja koskevat vähimmäisosuudet

Edellä 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei myöskään sovelleta sellaisten kuntayhtymien tai kuntataustaisen yhtiöiden hankintoihin, joiden toiminta-alueilla sijaitsevissa kunnissa noudatetaan samaa liitteessä 2 mainittua alueellisen jaon mukaista vähimmäisosuutta. Tällaisen hankintayksikön tulee varmistaa, että kuorma-autojen kokonaislukumäärästä vähintään 2 momentissa tarkoitettu osuus on ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita kuorma-autoja.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Liite 4

Lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetut alueelliset vähimmäisosuudet lain 6 §:n mukaisia ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja

Alueet Ensimmäinen hankinta-ajanjakso Toinen hankinta-ajanjakso
Hyvinvointialueiden hankinnat    
Etelä-Karjala 45 % 45 %
Helsinki 45 % 45 %
HUS 45 % 45 %
Itä-Uusimaa 45 % 45 %
Kanta-Häme 45 % 45 %
Keski-Suomi 45 % 45 %
Keski-Uusimaa 45 % 45 %
Kymenlaakso 45 % 45 %
Länsi-Uusimaa 45 % 45 %
Pirkanmaa 45 % 45 %
Päijät-Häme 45 % 45 %
Satakunta 45 % 45 %
Varsinais-Suomi 45 % 45 %
Vantaa ja Kerava 45 % 45 %
     
Etelä-Pohjanmaa 35 % 35 %
Lappi 35 % 35 %
Pohjanmaa 35 % 35 %
Pohjois-Karjala 35 % 35 %
Pohjois-Pohjanmaa 35 % 35 %
Pohjois-Savo 35 % 35 %
     
Etelä-Savo 20 % 20 %
Kainuu 20 % 20 %
Keski-Pohjamaa 20 % 20 %

Helsingissä 10.11.2022

Pääministeri
Sanna Marin

Liikenne- ja viestintäministeri
Timo Harakka

Laki

ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annetun lain (740/2021) 4 §:n 10 kohta ja 9 §:n 2 momentti sekä lisätään 4 §:ään uusi 11 kohta, 9 §:ään uusi 3 momentti ja 10 §:ään uusi 3 momentti sekä lakiin uusi liite 4 seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

4 §

Määritelmät

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetaan:

1) hankintayksiköllä hankintalain 5 §:n mukaisia hankintayksiköitä, erityisalojen hankintalain 5 §:n mukaisia hankintayksiköitä sekä liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 181 §:n mukaisia palvelusopimusasetuksessa tarkoitettuja tieliikenteen toimivaltaisia viranomaisia;

2) ensimmäisellä hankinta-ajanjaksolla ajanjaksoa, joka alkaa 2 päivänä elokuuta 2021 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2025;

3) toisella hankinta-ajanjaksolla ajanjaksoa, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2026 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2030;

4) ajoneuvohankinnalla tieliikenteen moottoriajoneuvojen ostoa, vuokrausta, leasing-vuokrausta ja osamaksukauppaa;

5) liikennepalveluhankinnalla liikenteen palveluista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen liikennepalvelun hankintaa;

6) yhteisellä hankintanimikkeistöllä (CPV) yhteisestä hankintasanastosta (CPV) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2195/2002 sekä yhteisestä hankintasanastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2195/2002 sekä julkisista hankintamenettelyistä annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta ja yhteisen hankintasanaston tarkistuksesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 213/2008 tarkoitettua viitenimikkeistöä;

7) henkilöautolla ja kevyellä hyötyajoneuvolla ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista M1-luokan ajoneuvoa (henkilöauto), ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaista N1-luokan ajoneuvoa (pakettiauto) sekä ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista M2-luokan ajoneuvoa;

8) kuorma-autolla ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaista N2- ja N3-luokan ajoneuvoa (kuorma-auto);

9) linja-autolla ajoneuvolain 20 §:n 2 mo-mentin 2 kohdan mukaista M3-luokan ajoneuvoa, joka on moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009 3 artiklan 2 ja 3 alakohdassa määritelty alaluokkaan I tai A;

10) todellisissa ajo-olosuhteissa mitatuilla päästöillä (RDE) ilman epäpuhtauksia aiheuttavia päästöjä, jotka ilmoitetaan moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 mukaisessa vaatimustenmukaisuustodistuksessa.

9 §

Henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja koskevat vähimmäisosuudet

— — — — — — — — — — — — — —

Edellä 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei sovelleta kuntien hankintoihin. Kunnan on varmistettava, että ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvohankintoina hankittujen ja palveluhankintoina hankittujen palveluiden tuottamiseen käytettyjen henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä vähintään liitteessä 1 mainitun alueellisen jaon mukainen vähimmäisosuus on 6 §:ssä määriteltyjä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja

10 §

Kuorma-autohankintoja koskevat vähimmäisosuudet

— — — — — — — — — — — — — —

4 §

Määritelmät

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetaan:

1) hankintayksiköllä hankintalain 5 §:n mukaisia hankintayksiköitä, erityisalojen hankintalain 5 §:n mukaisia hankintayksiköitä sekä liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 181 §:n mukaisia palvelusopimusasetuksessa tarkoitettuja tieliikenteen toimivaltaisia viranomaisia;

2) ensimmäisellä hankinta-ajanjaksolla ajanjaksoa, joka alkaa 2 päivänä elokuuta 2021 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2025;

3) toisella hankinta-ajanjaksolla ajanjaksoa, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2026 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2030;

4) ajoneuvohankinnalla tieliikenteen moottoriajoneuvojen ostoa, vuokrausta, leasing-vuokrausta ja osamaksukauppaa;

5) liikennepalveluhankinnalla liikenteen palveluista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen liikennepalvelun hankintaa;

6) yhteisellä hankintanimikkeistöllä (CPV) yhteisestä hankintasanastosta (CPV) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2195/2002 sekä yhteisestä hankintasanastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2195/2002 sekä julkisista hankintamenettelyistä annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta ja yhteisen hankintasanaston tarkistuksesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 213/2008 tarkoitettua viitenimikkeistöä;

7) henkilöautolla ja kevyellä hyötyajoneuvolla ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista M1-luokan ajoneuvoa (henkilöauto), ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaista N1-luokan ajoneuvoa (pakettiauto) sekä ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista M2-luokan ajoneuvoa;

8) kuorma-autolla ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaista N2- ja N3-luokan ajoneuvoa (kuorma-auto);

9) linja-autolla ajoneuvolain 20 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista M3-luokan ajoneuvoa, joka on moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009 3 artiklan 2 ja 3 alakohdassa määritelty alaluokkaan I tai A;

10) todellisissa ajo-olosuhteissa mitatuilla päästöillä (RDE) ilman epäpuhtauksia aiheuttavia päästöjä, jotka ilmoitetaan moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 mukaisessa vaatimustenmukaisuustodistuksessa;

11) kuntataustaisella yhtiöllä yhtiötä, jossa yhdellä tai useammalla kunnalla tai kuntayhtymällä on määräysvalta ja jossa yhden tai useamman kunnan tai kuntayhtymän yhteenlaskettu omistusosuus on 50 prosenttia tai enemmän.

9 §

Henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja koskevat vähimmäisosuudet

— — — — — — — — — — — — — —

Edellä 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei sovelleta kuntien tai hyvinvointialueiden hankintoihin. Hankintayksikön on varmistettava, että ensimmäisellä ja toisella hankinta-ajanjaksolla ajoneuvohankintoina hankittujen ja palveluhankintoina hankittujen palveluiden tuottamiseen käytettyjen henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä kuntien hankinnoissa vähintään liitteessä 1 ja hyvinvointialueiden hankinnoissa vähintään liitteessä 4 mainitun alueellisen jaon mukainen vähimmäisosuus on 6 §:ssä määriteltyjä ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja.

Edellä 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei myöskään sovelleta kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön hankintoihin. Tällaisen hankintayksikön hankintoihin sovelletaan liitteessä 1 mainittua kunnan vähimmäisosuutta. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön toiminta-alue on yhden maakunnan alueella, mutta sen toiminta-alueella sijaitsevissa kunnissa noudatetaan liitteessä 1 mainittuja eri vähimmäisosuuksia, tulee kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön varmistaa, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä 6 §:ssä tarkoitettuja ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita henkilöautoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja on vähintään liitteessä 4 mainittu vähimmäisosuus. Jos kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön toiminta-alue on useamman maakunnan alueella, ja sen toiminta-alueilla sijaitsevissa kunnissa noudatetaan liitteessä 1 mainittuja eri vähimmäisosuuksia, tulee kuntayhtymän tai kuntataustaisen yhtiön varmistaa, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaislukumäärästä 6 §:ssä tarkoitettujen ympäristöystävällisten ja energiatehokkaiden henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen osuus on vähintään keskiarvo liitteessä 4 mainituista vähimmäisosuuksista.

10 §

Kuorma-autohankintoja koskevat vähimmäisosuudet

— — — — — — — — — — — — — —

Edellä 1 momentissa mainittua vähimmäisosuutta ei myöskään sovelleta sellaisten kuntayhtymien tai kuntataustaisen yhtiöiden hankintoihin, joiden toiminta-alueilla sijaitsevissa kunnissa noudatetaan samaa liitteessä 2 mainittua alueellisen jaon mukaista vähimmäisosuutta. Tällaisen hankintayksikön tulee varmistaa, että kuorma-autojen kokonaislukumäärästä vähintään 2 momentissa tarkoitettu osuus on ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita kuorma-autoja.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

  ———

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.