Siirry esitykseen
HE 68/2022
Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistukseen liittyvän rahoituslainsäädännön muuttamiseksi
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annettua lakia, kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia, sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettua lakia, verotusmenettelystä annettua lakia, tuloverolakia ja valtiokonttorista annettua lakia. Esitykseen sisältyvät lainsäädännössä edellytetyt rahoitukseen vuodesta 2023 lukien tehtävät tarkistukset sekä eräitä muita sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen toimeenpanon yhteydessä tarpeellisiksi osoittautuneita lainsäädäntömuutoksia.
Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetussa laissa tarkistettaisiin hyvinvointialueiden vuosittaista palvelutarpeen kasvun arviota vuosille 2023–2026 perustuen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen. Lisäksi ehdotetaan, että indeksikorotus otettaisiin vuosittain huomioon myös palvelutarpeen arvioidun kasvun ja toteutuneiden kustannusten jälkikäteisen tarkistamisen osalta ja että jälkikäteisen tarkistuksen laskentatavasta säädettäisiin laissa.
Hyvinvointialuekohtaisen rahoituksen määräytymistä koskevissa säännöksissä terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tehtäväkohtaiset painotukset tarkistettaisiin vuoden 2022 kustannustietojen pohjalta. Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistettaisiin uusimpien Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen perustuvien tietojen pohjalta. Määriteltäessä hyvinvointialuekohtaisia palvelutarvekertoimia tarvetekijät otettaisiin vuosille 2023 ja 2024 huomioon kahden vuoden tietojen perusteella laskettujen palvelutarvekertoimien keskiarvon mukaan, jotta koronavuosien 2020 ja 2021 poikkeukselliset olosuhteet eivät liiaksi vaikuttaisi hyvinvointialueiden rahoitukseen.
Lisäksi hyvinvointialuekohtainen rahoitus ehdotetaan tarkistettavaksi kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella ja mahdollinen erotus vuonna 2023 maksettuun rahoitukseen nähden korvattavaksi hyvinvointialueille vuonna 2024.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain voimaantulosäännöksissä säädettäisiin perushinnoista vuoden 2022 tasolla sekä täsmennettäisiin säännöksiä siitä, miten kunnilta hyvinvointialueille siirrettävät kustannukset tarkistetaan vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella. Lisäksi säädettäisiin kustannustenjaon tarkistuksen laskentatavasta ja tehtäisiin eräitä teknisluonteisia muutoksia, jotka johtuvat voimassa olevaan lakiin tehdyistä muutoksista.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetussa laissa säädettäisiin kuntien vuoden 2023 tuloveroprosentin leikkausprosentiksi 12,64. Lisäksi verotusmenettelystä annettuun lakiin ja tuloverolakiin tehtäisiin muutokset kunnan tuloveroprosentin alentamista koskevien laskelmien päivityksen johdosta.
Valtiokonttorista annetussa laissa säädettäisiin hyvinvointialueiden taloustietojen raportointiin ja taloustietovarannon ylläpitämiseen liittyvistä Valtiokonttorin tehtävistä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023. Lait voimaanpanolain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta on kuitenkin tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Samaan aikaan tulevat voimaan hyvinvointialueiden rahoituksesta annettu laki (617/2021) ja uusi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettu laki (618/2021), jolla kumotaan nykyinen kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettu laki (1704/2009).
Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain 33 §:n 3 momentissa on säädetty eräiden lainkohtien tarkistamisesta ennen lainsäädännön voimaantuloa. Lain 7 §:ssä tarkoitettu vuosittainen palvelutarpeen kasvun arvio, 13 §:n 3 momentissa tarkoitetut terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tehtäväkohtaiset painotukset sekä 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien.
Uuden kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 58 §:n 3 momentin perustelujen mukaan mainitun lainkohdan mukaiset perushinnat on tarpeen vielä erikseen säätää vuoden 2022 tasossa, kun tähän tarvittava tietopohja on käytettävissä. Lakiin on myös tarpeen tehdä vastaavat muutokset, jotka on lain hyväksymisen jälkeen tehty vuoden 2022 loppuun saakka sovellettavaan nykyiseen peruspalvelujen valtionosuuslakiin.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (jäljempänä voimaanpanolaki) 55 §:ssä säädetään uudistuksen rahoitukseen liittyvästä kuntien veroprosentin leikkaamisesta vuonna 2023 tietyn prosenttiosuuden verran. Hallituksen esityksessä HE 241/2020 vp. on todettu, että pykälää on tarpeen vielä muuttaa rahoituslaskelmien päivittämisen jälkeen vuonna 2022.
Uudistuksen toimeenpanon yhteydessä lainsäädännössä on havaittu myös eräitä muita täsmennystarpeita.
Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Hyvinvointialueiden rahoitusta koskevat ehdotukset on valmisteltu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, sisäministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoiden kanssa. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia koskevia ehdotuksia on valmisteltu yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijoiden kanssa ja kustannusten jaon tarkistuksen laskenta lisäksi Suomen Kuntaliiton asiantuntijoiden kanssa. Ehdotuksia on käsitelty sosiaali- ja terveysministeriön toimikaudeksi 27.8.2019–31.5.2023 asettamassa rahoitusjaostossa ja sote-johtoryhmässä sekä valtioneuvoston sote-ministerityöryhmässä.
Esitysluonnoksesta on kuultu valmistelun yhteydessä Suomen Kuntaliittoa, valittuja kuntia ja hyvinvointialueita 20.4.2022 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Lisäksi esitysluonnos on ollut kommentoitavana ajalla 13.–21.4.2022 lausuntopalvelu.fi –palvelussa. Esityksen valmistelussa tarvittavien tilasto- ja muiden aineistojen kuten väestörakennetilaston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten valmistumisajankohdista johtuen tavanomaisen lausuntokierroksen toimittaminen ei ole ollut aikataulullisesti mahdollista. Esityksen valmistelua koskevat tiedot, luonnoksesta saatu lausuntopalaute ja lausuntoyhteenveto on julkaistu verkko-osoitteessa https://vm.fi/hanke?tunnus=VM014:00/2022.
Esitys on käsitelty kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa.
Ahvenanmaan maakuntaa on kuultu tuloverolakiin ehdotetusta teknisluonteisesta muutoksesta.
Hyvinvointialueiden rahoituksesta annettua lakia (jäljempänä rahoituslaki) sovelletaan valtion rahoituksen myöntämiseen hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021) tarkoitettujen hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien kustannusten kattamiseen. Lakia ei kuitenkaan sovelleta hyvinvointialueiden kustannusten kattamiseen sellaisissa tehtävissä, joiden rahoituksesta on erikseen muualla säädetty tai muualla laissa säädetyn nojalla valtion talousarviossa erikseen määrätty. Lakia sovelletaan myös Helsingin kaupungin järjestämisvastuulle kuuluvien hyvinvointialueiden tehtävien rahoitukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa (615/2021) tarkoitettujen HUS-yhtymän järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien rahoitus katetaan Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin tämän lain nojalla saamalla rahoituksella. Lakia ei sovelleta Ahvenanmaan maakunnassa. Rahoituslain yksityiskohtaiset perustelut sisältyvät hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistusta koskevaan hallituksen esitykseen 241/2020 vp.
Rahoituslain 3 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden valtion rahoituksen määräytymisestä. Rahoituksen määräytymistekijöitä ovat hyvinvointialueen asukasmäärä, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta kuvaavat tekijät, asukastiheys, vieraskielisyys, kaksikielisyys, saaristoisuus, saamenkielisyys, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimet ja pelastustoimen riskitekijät. Pykälän 1 momentissa säädetään näiden määräytymistekijöiden osuuksista lain voimaantulovuotta edeltävänä vuotena.
Rahoituslain 7 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen muutoksen huomioon ottamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä palvelutarpeen muutos otetaan huomioon siihen määrään asti, että käyttökustannusten vuosittainen kasvu vastaa 80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta vuosittaisesta kasvusta, joka on seuraava:
1) 1,04 prosenttia vuonna 2023;
2) 1,03 prosenttia vuonna 2024;
3) 1,07 prosenttia vuonna 2025;
4) 1,05 prosenttia vuonna 2026.
Pykälän 2 momentin mukaan arvio palvelutarpeen vuosittaisesta kasvusta perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen. Palvelutarpeen arvioidusta vuosittaisesta kasvusta säädetään vähintään neljän vuoden välein. Rahoituslain 33 §:n mukaan 7 §:ssä tarkoitettu vuosittainen palvelutarpeen kasvun arvio tarkistetaan kuitenkin ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien.
Rahoituslain 36 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 7 §:n 1 momentissa säädetään, palvelutarpeen arvioitua vuosittaista kasvua korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä vuosina 2023–2029. Lisäksi 36 §:n 2 momentin mukaan 7 §:n 1 momentissa säädetystä poiketen vuosina 2023 ja 2024 hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvu otetaan etukäteen huomioon hyvinvointialueen rahoituksen tasoa tarkistettaessa täysimääräisesti.
Rahoituslain 8 §:ssä säädetään kustannustason muutoksen huomioon ottamisesta maakuntien rahoituksessa. Pykälän 1 momentin mukaan valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä kustannustason muutos otetaan huomioon hyvinvointialueiden hintaindeksin mukaisesti. Pykälän 2 momentissa säädetään hyvinvointialueiden hintaindeksin laskennasta.
Rahoituslain 10 §:n mukaan valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otetaan huomioon vuosittain jälkikäteen hyvinvointialueiden Valtiokonttorille toimittamien tilinpäätöstietojen mukaiset lain 5 §:ssä tarkoitetut kustannukset (toteutuneet kustannukset) varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta siten, että kyseisen vuoden laskennallisten kustannusten ja toteutuneiden kustannusten erotus lisätään rahoitukseen tai vähennetään rahoituksesta. Pykälässä ei säädetä tarkemmin siitä, miten laskenta tulee tehdä.
Rahoituslain 13 §:n 3 momentin mukaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöä kuvaaviin tarpeisiin perustuvien laskennallisten kustannusten määrittelyssä käytetään seuraavia tehtäväkohtaisia painotuksia:
Terveydenhuolto 59,16 prosenttia
Vanhustenhuolto 19,78 prosenttia
Sosiaalihuolto 21,06 prosenttia
Pykälän 4 momentin mukaan tehtäväkohtaiset painotukset muuttuvat hyvinvointialueiden uusien ja laajenevien tehtävien perusteella kohdistuvan rahoituksen muutosten mukaisesti. Tehtäväkohtaisista painotuksista säädetään vähintään kolmen vuoden välein. Rahoituslain voimaantulosäännöksen (33 § 2 mom.) mukaan tehtäväkohtaiset painotukset tulee kuitenkin päivittää ensimmäisen kerran jo ennen lain voimaantuloa vuoden 2023 rahoituksesta lukien.
Rahoituslain 14 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet lasketaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien sekä 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tehtäväkohtaisten painotusten perusteella. Tarvetekijät ja niiden painokertoimet ovat lain liitteenä.
Pykälän 3 momentin mukaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimia määriteltäessä käytetään terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvista tarvetekijöistä Digi- ja väestötietoviraston, Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tilastokeskuksen tietoja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta. Jos tietoja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta ei ole käytettävissä, kertoimen määrittelyssä käytetään uusimpia käytettävissä olevia tietoja.
Pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetuista palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavista tarvetekijöistä ja niiden painokertoimista säädetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen perustuen vähintään neljän vuoden välein. Painokertoimet säädetään lisäksi valtioneuvoston asetuksella hyvinvointialueiden tehtävämuutoksen yhteydessä ottamalla painokertoimissa huomioon tehtävämuutoksesta aiheutuva laskennallinen vaikutus.
Rahoituslain 33 §:n 2 momentin mukaan 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien.
Hyvinvointialueiden koko maan valtion rahoituksen tason määräytymisestä vuosina 2023 ja 2024 säädetään rahoituslain 34 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialueiden valtion rahoituksen koko maan taso vuonna 2023 perustuu kunnilta hyvinvointialueille siirtyvien 5 §:ssä tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien kustannusten vuoden 2022 kuntien Tilastokeskukselle toimittamien talousarviotietojen perusteella laskettuun yhteismäärään, johon tehdään 7—9 §:ssä tarkoitetut tarkistukset.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu koko maan valtion rahoituksen taso tarkistetaan kunnilta siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen lakisääteisten tehtävien kustannusten osalta vuoden 2022 kuntien Valtiokonttorille toimittamien palvelukohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella. Vuoden 2022 talousarviotietoihin ja tilinpäätöstietoihin perustuvien kustannusten erotus otetaan huomioon korjaamalla 6 §:ssä tarkoitettuja vuoden 2023 laskennallisia kustannuksia.
Pykälän 3 momentin mukaan vuoden 2024 rahoituksen perusteena on edellä mainitussa 2 momentissa tarkoitettu vuoden 2023 tarkistettu koko maan rahoituksen taso.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun hyvinvointialueiden rahoituksen laskennallista kohdentamista koskevasta menettelystä, laskelmia koskevien tietojen keräämisestä ja laskelmien tarkistamisesta.
Rahoituslain 35 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen rahoituksessa otetaan huomioon siirtymätasauksena laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneiden kustannusten erotus siten kuin pykälässä säädetään.
Pykälän 2 ja 3 momentin mukaan, jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia suuremmat, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoituksesta vähennetään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotuksesta asukasta kohden seuraavasti:
1) enintään 10 euroa vuonna 2024;
2) enintään 30 euroa vuonna 2025;
3) enintään 60 euroa vuonna 2026;
4) enintään 90 euroa vuonna 2027;
5) enintään 150 euroa vuonna 2028;
6) enintään 200 euroa vuonna 2029.
Asukasta kohden 200 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella.
Pykälän 4 ja 5 momentin mukaan, jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia pienemmät, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoitukseen lisätään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotukseen asukasta kohden seuraavasti:
1) enintään 10 euroa vuonna 2024;
2) enintään 30 euroa vuonna 2025;
3) enintään 60 euroa vuonna 2026;
4) enintään 75 euroa vuonna 2027;
5) enintään 90 euroa vuonna 2028;
6) enintään 100 euroa vuonna 2029.
Asukasta kohden 100 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella.
Pykälän 6 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus lasketaan vuoden 2022 tasolla. Hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneet kustannukset otetaan huomioon kuntakohtaisesti vuosien 2021 ja 2022 keskiarvoina, jotka korotetaan vuoden 2022 koko maan tasolle. Keskiarvon laskennassa käytetään vuodelta 2021 kuntien Valtiokonttorille toimittamia tilinpäätöstietoja ja vuodelta 2022 kuntien talousarviotietoja. Toteutuneet kustannukset tarkistetaan vuonna 2023 vuoden 2024 rahoituksesta lukien kuntien Valtiokonttorille toimittamien vuoden 2022 palvelukohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella.
Pykälän 7 momentin mukaan hyvinvointialueen siirtymätasaus tarkistetaan vuoden 2026 rahoituksesta alkaen siten, että siirtymätasaukseen lisätään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimen kanssa lasketun laskennallisen rahoituksen ja ilman kerrointa lasketun laskennallisen rahoituksen erotus.
Pykälän 8 momentin mukaan, jos hyvinvointialueiden rahoitukseen siirtymätasauksena yhteensä tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset, lisätään hyvinvointialueiden rahoitukseen tätä erotusta vastaava määrä. Rahoituksen lisäys on kaikilla hyvinvointialueilla asukasta kohti yhtä suuri.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa säädetään kunnille käyttökustannuksiin myönnettävästä valtionosuudesta lain 1 §:n 1 momentissa lueteltuihin valtionosuustehtäviin.
Lain 23 §:ssä säädetään kustannustenjaon tarkistuksesta. Valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaon tarkistuksessa tarkistetaan pykälän 2 momentissa tarkoitetut laskennalliset kustannukset, perushinnat ja rahoitus toteutuneiden kustannusten mukaisiksi sekä 21 §:ssä tarkoitettu valtionosuusprosentti noudattaen, mitä jäljempänä tässä pykälässä sekä 24 ja 25 §:ssä säädetään. Perushinnat ja rahoitus määrätään sekä valtionosuusprosentti säädetään varainhoitovuosittain. Kustannustenjaon tarkistus suoritetaan vuosittain. Laissa ei säädetä tarkemmin siitä, miten kustannustenjaon tarkistus lasketaan.
Lain 34 §:n 1 momentissa, 38 §:n 4 momentissa ja 40 §:n 1 momentissa säädetään eräistä kotikuntakorvauksen määräytymiseen liittyvistä ajankohdista, joita on vuoden 2022 loppuun voimassa olevassa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa muutettu nyt kyseessä olevan uuden lain vahvistamisen jälkeen. Lakiin on tarpeen tehdä vastaavat muutokset.
Lain 45 §:ssä säädetään valtionosuuden myöntämistä sekä veroperustemuutoksista johtuvien verotulomenetysten korvausta koskevista päätöksistä. Vuoden 2022 loppuun voimassa olevassa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa asiallisesti vastaavaa pykälää on täydennetty nyt kyseessä olevan uuden lain vahvistamisen jälkeen säännöksillä, jotka mahdollistavat päätösten sähköisen tiedoksi antamisen kunnille.
Lain 57 §:n 3 momentin mukaan lain 30 ja 31 §:ssä tarkoitetut laskelmat tarkistetaan vuonna 2023. Lain 30 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden perustamiseen ja tehtävien järjestämisvastuun siirtoon liittyvästä rahoituksen siirrosta vuonna 2023 ja tästä aiheutuvien taloudellisten vaikutusten rajoittamisesta. Lain 31 §:ssä säädetään yksittäistä kuntaa koskevasta valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasauksesta. Mainitut laskelmat tehdään uudelleen Valtiokonttorin vuosilta 2021 ja 2022 keräämien lopullisten kunnittaisten kustannustietojen keskiarvon ja vuoden 2022 tulotietojen perusteella. Uudet laskelmat ovat vuodesta 2024 lukien 30 ja 31 §:n mukaan myönnettävien valtionosuuksien perusteena.
Pykälän 4 momentissa säädetään, että jos tarkistuksen jälkeen todetaan, että kunnalle on maksettu valtionosuutta vuonna 2023 enemmän tai vähemmän kuin 3 momentissa tarkoitetun laskennan mukaan kuuluisi, erotusta vastaava määrä vähennetään tai lisätään kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta tasasuuruisina erinä vuosina 2024 ja 2025.
Pykälän 5 momentin mukaan pykälässä tarkoitetut tarkistukset toteutetaan kuntien ja valtion välisessä suhteessa kustannusneutraalisti. Kuntien valtionosuutta vähennetään tai lisätään siten, että valtionosuuden vähennys tai lisäys on kaikissa kunnissa asukasta kohti yhtä suuri.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 3 momentissa tarkoitetusta laskelmien tarkistamisesta.
Pykälän 3 ja 4 momentin sanamuotojen on havaittu olevan vaikeasti avautuvia. Asian merkitys huomioon ottaen sääntelyä olisi vielä ennen lainsäädännön voimaantuloa perusteltua täsmentää, jotta erityisesti koko maan tasolla tapahtuva valtionosuuksien tason tarkistaminen kävisi säännöksistä riittävän selvästi ilmi.
Lain 58 §:ssä säädetään perushintojen määräytymisestä vuonna 2023. Lain 6—12 §:ssä tarkoitetut laskennallisten kustannusten perushinnat ja 13–17 §:ssä tarkoitetut lisäosien perushinnat vuodelle 2023 säädetään lain 19 ja 20 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella noudattaen pykälän 2 ja 3 momentissa säädettyä.
Pykälän 2 momentin mukaan perushinnoiksi määritetään vuoden 2022 laskentatietojen mukaan lasketut perushinnat tarkistettuna kunnille jäävien tehtävien kustannusten perusteella vuoden 2023 kustannustasoon. Edellä tarkoitetuissa vuoden 2022 perushinnoissa on otettava huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon siirtyvät osat sekä vuonna 2023 voimaantulevan valtionosuusjärjestelmän mukaiset määräytymisperusteet.
Perushinnat säädetään pykälän 3 momentissa vuoden 2020 tasossa. Pykälän perustelujen (HE 241/2020 vp, s. 1007) mukaan perushinnat on tarpeen vielä erikseen säätää nyt kyseessä olevaa momenttia muuttamalla vuoden 2022 tasossa, kun tähän tarvittava tietopohja on käytettävissä.
2.3 Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta
Lain 55 §:ssä säädetään kunnan tuloveroprosentista vuonna 2023. Pykälän mukaan kunnanvaltuuston on määrättävä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä 13,26 prosenttiyksiköllä. Säännöksen tarkoituksena on estää verotuksen kiristyminen sen johdosta, että kuntien tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille ja valtion rahoituksen piiriin edellyttää valtion veron korotuksia.
Pykälän säätämistä koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 241/2020 vp, s. 921) on todettu, että kunnan tuloverosta leikattava prosenttiosuus selviää lopullisesti, kun valtion rahoitusvastuulle siirtyvien menojen määrä vahvistuu keväällä 2022 perustuen kuntien talousarviokyselyn mukaisiin tietoihin vuoden 2022 kustannuksista. Pykälää on näiden tietojen perusteella tarpeen vielä muuttaa vuonna 2022.
Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 91 a §:ssä säädetään kunnan ja seurakunnan tuloveroprosentin ilmoittamisesta. Pykälän 1.1.2023 voimaan tulevan 1 momentin mukaan kunnan ja seurakunnan tulee ilmoittaa Verohallinnolle viimeistään verovuotta edeltävän vuoden marraskuun 17 päivänä tuloveroprosentin suuruus. Kunta ilmoittaa tuloveroprosentin prosenttiyksikön kymmenyksen tarkkuudella. Pykälän 2 momentin mukaan, jos ilmoitusta ei ole toimitettu 1 momentissa säädettynä aikana taikka Verohallinnon myöntämässä myöhemmässä määräajassa, verotuksessa voidaan noudattaa edellisen vuoden tuloveroprosenttia.
Lain väliaikaisessa 91 b §:ssä säädetään kunnan tuloveroprosentin ilmoittamiseen liittyvistä tilapäisistä säännöksistä, jotka liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanoon. Pykälä on voimassa 1.7.2021–31.12.2024.
Pykälän 1 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 91 a §:ssä säädetään, kunta ilmoittaa vuodelle 2023 tuloveroprosentin prosenttiyksikön sadasosan tarkkuudella. Jos kunta ei ole ilmoittanut vuoden 2023 tuloveroprosenttia 91 a §:n 1 momentissa säädettynä aikana taikka Verohallinnon myöntämässä myöhemmässä määräajassa tai kunnan ilmoittama tuloveroprosentti poikkeaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 55 §:ssä säädetystä, verotuksessa voidaan noudattaa vuoden 2022 tuloveroprosenttia vähennettynä 13,26 prosenttiyksiköllä.
Säännös tulee sovellettavaksi siis tilanteissa, joissa kunta ei ilmoita vuoden 2023 tuloveroprosenttia 91 a §:ssä säädetyssä määräajassa tai tuloveroprosentti poikkeaa uudistuksen voimaanpanolain 55 §:ssä säädetystä.
Tuloverolain 124 §:ssä säädetään veron määräytymisestä. Pykälän 5 momentin mukaan kultakin vuodelta toimitettavassa ansiotulon verotuksessa sovellettavasta veroasteikoista säädetään erikseen. Asteikon veroprosentteja alennetaan 13,26 prosenttiyksiköllä laskettaessa veron määrää niille verovelvollisille, joiden verotusmenettelystä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu kotikunta sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa.
Säännös estää valtionverotuksen kiristymisen sote-uudistuksen yhteydessä Ahvenanmaan maakunnassa asuvien verovelvollisten kohdalla ja näin turvaa sen, että verotukseen tehtävien muutosten vaikutukset Ahvenanmaalla asuvien verovelvollisten kohdalla ovat Ahvenanmaan maakunnassa asuville verovelvollisille vastaavanlaisia kuin Manner-Suomessa asuville.
Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä on toimia kuntien taloustietovarannon ylläpidosta vastaavana viranomaisena sekä rekisterinpitäjänä.
Kuntalain 120 a §:ssä säädetään kuntien velvollisuudesta tuottaa tietoja kunnan toiminnasta ja taloudesta kunnan toiminnan, hallinnon ja talouden ohjausta, johtamista ja seurantaa varten. Kunnan on salassapitosäännösten estämättä toimitettava kuntalain 112 §:ssä tarkoitetut tilinpäätös-, osavuosikatsaus- ja kustannustiedot sekä muualla laissa tai lain nojalla säännöllisesti toimitettavaksi edellytetyt taloustiedot Valtiokonttorille yhteentoimivuuden edellyttämässä muodossa.
Hyvinvointialueista annetun lain 120 §:n 1 momentissa säädetään pääosin kuntia vastaavasti hyvinvointialueen velvollisuudesta tuottaa tietoja toiminnastaan ja taloudestaan sen toiminnan, hallinnon ja talouden ohjausta, johtamista ja seurantaa varten. Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen on toimitettava 116 §:ssä tarkoitetut kirjanpitoa, osavuosikatsausta ja kustannuksia koskevat taloustiedot sekä muualla laissa tai lain nojalla säännöllisesti toimitettavaksi edellytetyt hyvinvointialueen toiminnan kustannuksia koskevat tiedot yhteentoimivuuden edellyttämässä muodossa Valtiokonttorille, joka ylläpitää taloustietovarantoa. Pykälän perusteluissa kuvataan Valtiokonttorin tehtäviä hyvinvointialueiden taloustietojen raportointiin ja tietovarannon ylläpitoon liittyen. Valtiokonttorista annetussa laissa ei kuitenkaan säädetä Valtiokonttorin tehtävistä hyvinvointialueiden taloustietojen raportoinnin, taloustietovarannon ylläpidon ja rekisterinpitäjänä toimimisen osalta.
Esityksen tavoitteena on varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien järjestämisvastuun onnistunut ja hallittu siirto kunnilta hyvinvointialueille rahoituksen näkökulmasta sekä uudistuksen kustannusneutraalius.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyvinvointialueiden perustamiseen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistukseen liittyvää rahoituslainsäädäntöä. Muutokset koskevat laeissa vuodesta 2023 lukien tehtäväksi edellytettyjä tarkistuksia. Lisäksi ehdotetaan eräitä uudistuksen toimeenpanon yhteydessä tarpeellisiksi osoittautuneita muutoksia ja täsmennyksiä.
4.1.1 Hyvinvointialueiden rahoituksesta annettu laki
Hyvinvointialueiden koko maan rahoituksen tason määräytymisen osalta tarkistettaisiin ensinnäkin rahoituslain 3 §:ssä säädettyjä määräytymistekijöiden osuuksia vastaamaan vuoden 2022 kustannustietoihin perustuvia sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen osuuksia. Rahoituslain 7 §:ssä tarkistettaisiin vuosittaista palvelutarpeen kasvun arviota vuosille 2023–2026. Arvio perustuisi laissa edellytellä tavalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen. Lisäksi ehdotetaan, että indeksikorotus otettaisiin vuosittain huomioon myös palvelutarpeen arvioidun kasvun ja toteutuneiden kustannusten jälkikäteisen tarkistamisen osalta ja että jälkikäteisen tarkistuksen laskentatavasta säädettäisiin laissa.
Hyvinvointialuekohtaisen rahoituksen määräytymisen osalta rahoituslain 13 §:n 3 momentissa tarkoitetut terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tehtäväkohtaiset painotukset säädettäisiin vuoden 2020 kustannustietojen pohjalta.
Rahoituslain 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistettaisiin uusimpien Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen perustuvien tietojen pohjalta. Tarvetekijöiden määrä kasvaisi huomattavasti edellisestä tutkimuksesta. Terveydenhuollon tarvetekijöitä olisi 189, vanhustenhuollon 63 ja sosiaalihuollon 73. Tarvetekijät kattavat sairastavuustietoja, ikärakenteen, sosioekonomisia tekijöitä sekä muita taustatietoja. Tutkimuksen mukaan tarveperusteisen rahoituksen kriteereiksi valikoituu tilastollisesti merkitseviä tekijöitä. Muutokset koskevat erityisesti sairastavuustekijöitä ja demografisiin ja sosioekonomisiin tekijöihin on tullut vähäisempiä muutoksia. Tarvetekijöistä ja niiden painoista säädetään lain liitteessä.
Määriteltäessä hyvinvointialuekohtaisia palvelutarvekertoimia terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät otettaisiin vuodelle 2023 huomioon kahden vuoden 2019 ja 2020 tietojen perusteella laskettujen palvelutarvekertoimien keskiarvon mukaan ja vastaavasti vuodelle 2024 vuosien 2019 ja 2021 keskiarvon mukaan. Näin koronavuosien 2020 ja 2021 poikkeukselliset olosuhteet eivät liiaksi vaikuttaisi hyvinvointialueiden rahoitukseen, kun rahoitus ei perustuisi ainoastaan yhden poikkeuksellisimman koronavuoden tietoihin.
Ehdotetun uuden 35 a §:n mukaan hyvinvointialuekohtaista rahoitusta vuodelle 2023 ehdotetaan tarkistettavaksi kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella. Hyvinvointialueille maksettaisiin vuonna 2024 kertakorvaus, jolla korjattaisiin vuoden 2023 rahoituksen tasoa vastaamaan alueen kuntien tilinpäätöstietojen mukaisia kustannuksia.
4.1.2 Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettu laki
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain voimaantulosäännöksissä (57 §) täsmennettäisiin sääntelyä siitä, miten kunnilta hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset tarkistetaan vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella. Kunnilta hyvinvointialueille siirtyvät tulot tarkistettaisiin koko maan tasolla hyvinvointialueille siirtyviä kustannuksia vastaaviksi. Tulojen ja kustannusten erotus otettaisiin huomioon peruspalvelujen valtionosuudessa. Jos tarkistuksen jälkeen todetaan, että kunnille on koko maan tasolla maksettu valtionosuutta vuonna 2023 enemmän tai vähemmän kuin tarkistuksen mukaan kuuluisi, erotusta vastaava määrä vähennetään tai lisätään kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta asukaskohtaisesti tasasuuruisina erinä vuosina 2024 ja 2025. Näin varmistettaisiin tehtäväsiirron kustannusneutraalius vuoden 2022 tasolla.
Lisäksi lain voimaantulosäännöksissä (58 §) säädettäisiin perushinnoista vuoden 2022 tasolla.
Lain 23 §:ssä ehdotetaan täsmennettäväksi kustannustenjaon tarkistuksen laskentatapaa. Laskentaa on kehitetty valtiovarainministeriössä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Kuntaliiton kanssa. Tarkistuksen laskentatapaa koskevien täsmennysten toteuttaminen edellyttää kuitenkin tuekseen lainsäädännön muuttamista.
Lisäksi lakiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä teknisluonteisia muutoksia, jotka johtuvat voimassa olevaan lakiin tehdyistä muutoksista.
4.1.3 Kuntien tuloveroprosentin leikkaus vuonna 2023
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 55 §:ssä säädettäisiin kuntien vuoden 2023 tuloveroprosentin leikkausprosentiksi 12,64. Lisäksi verotusmenettelystä annettuun lakiin ja tuloverolakiin tehtäisiin vastaava kunnan tuloveroprosentin alentamista koskeva muutos.
4.1.4 Valtiokonttorin tehtävät taloustietovarannon ylläpitäjänä
Valtiokonttorista annetussa laissa säädettäisiin hyvinvointialueiden taloustietojen raportointiin ja taloustietovarannon ylläpitämiseen liittyvistä Valtiokonttorin tehtävistä.
4.2.1 Yleistä esityksen taloudellisten vaikutusten arvioinnista
Hyvinvointialueiden perustamisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen vaikutuksia on arvioitu hallituksen esityksessä 241/2020 vp.
Tässä jaksossa arvioidaan nyt kyseessä olevassa esityksessä ehdotettujen lakimuutosten taloudellisia vaikutuksia kuntien, hyvinvointialueiden ja valtiontalouteen sekä verotukseen. Esitetyt lakimuutokset ovat pääosin luonteeltaan laissa edellytettyjä päivityksiä, mutta niiden ohella vaikutusarviolaskelmissa on otettava huomioon myös edellä mainitun esityksen jälkeen päivittyneet muut tiedot kuten kustannustiedot.
Jaksossa esitetyt laskelmat on laadittu vuoden 2022 tasossa ja ne perustuvat kuntien tilinpäätösarviotietoihin vuodelta 2021 ja talousarvioihin vuodelta 2022.
Kunta- ja hyvinvointialuekohtaiset laskelmat on tarkoitus vielä päivittää kesäkuussa 2022 valmistuvien kuntien vuoden 2021 lopullisten tilinpäätöstietojen perusteella. Nämä laskelmat vaikuttavat siirtyvien kustannusten kunta- ja hyvinvointialuekohtaiseen jakaumaan, mutta koko maan taso ei muutu. Päivitys ei siten vaikuta kunnallisveroprosentista leikattavaan osaan. Kesän laskelmat ovat pohjana vuoden 2023 kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitukselle.
Tämän jälkeen laskelmat päivitetään lopullisiksi kesällä 2023, kun kuntien vuoden 2022 tilipäätöstiedot valmistuvat. Siirtolaskelma tarkistetaan ja muutokset otetaan huomioon kuntien valtionosuuksissa siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 57 §:ssä säädetään. Hyvinvointialuekohtainen rahoitus tarkistetaan siten kuin rahoituslain 35 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi.
4.2.2 Vaikutukset kuntatalouteen
Hyvinvointialueen järjestämisvastuulle siirtyvät tehtävät ovat muodostaneet keskimäärin 58 prosenttia kuntien käyttötalousmenoista. Kunnittain vaihteluväli on ollut suuri, alimmillaan kustannukset ovat olleet noin 44 prosenttia ja enimmillään noin 75 prosenttia kunnan käyttötaloudesta. Pienimmissä kunnissa, joissa väestö on iäkästä, sosiaali- ja terveydenhuollon menojen osuus käyttötaloudesta on keskimääräistä korkeampi. Suuremmissa kunnissa ja erityisesti kasvukeskuskunnissa vastaava osuus on pienempi.
Käyttötalousmenojen jakauman muutos tarkoittaa, että kuntien lakisääteiset tehtävät ja käyttötalous painottuvat uudistuksen jälkeen pääosin varhaiskasvatukseen sekä esi- ja perusopetukseen. Kyseisen toimialan osuus kuntien käyttötalousmenoista vaihtelee nykyisin kuntakohtaisesti huomattavasti, mutta keskimäärin opetus- ja kulttuuritoimi on muodostanut käyttötalousmenoista noin kolmanneksen. Kuntien tulojen ja käyttötalousmenojen pienentyminen sekä uudelleen kohdentuminen tarkoittaa myös, että mahdolliset käyttötalouden sopeutustoimet tulevat jatkossa kohdistumaan aiempaa enemmän esi- ja perusopetukseen sekä varhaiskasvatukseen. Toisaalta kuntien taloudenhoitoa helpottaa se, että samaan aikaan kun kuntien budjetit puoliintuvat, tuloveroprosentin tuotto jopa kasvaa nykyisestä siirrettäessä verovähennyksiä valtion verotuksen puolelle. Toisin sanoen nykyistä suuremmalla veron tuotolla rahoitetaan selvästi nykyistä pienempiä budjetteja.
4.2.2.1 Rahoitusjärjestelmämuutosten vaikutukset kuntien talouden tasapainoon
Esityksen vaikutuksia kuntatalouteen on arvioitu vertaamalla ennen uudistusta vallinnutta kunnan talouden tasapainotilaa uudistuksen jälkeiseen tasapainotilaan päivitetyillä vuoden 2022 tiedoilla. Arvioinnin lähtökohtana on siten kunnan talouden tasapainotila uudistusta edeltäneessä tilanteessa. Uudistuksen tavoitteena ei ole kunnan taloudessa mahdollisesti vallitsevan epätasapainotilan korjaaminen, vaan uudistusta edeltävän kunnan tulorahoitusaseman säilyttäminen mahdollisimman ennallaan.
Kunnan talouden tasapainotilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä vuosikatteen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotusta. Uudistuksesta aiheutuvat vaikutukset summautuvat edellä mainittuun tasapainotilaan. Vaikutusarvioinnissa on käytetty vuoden 2022 arvioituja tulo- ja kustannustietoja. Siirtyvien kustannusten arvioimisessa on käytetty vuoden 2021 tilinpäätösarviotietojen ja vuoden 2022 talousarviotietojen keskiarvoa korotettuna vuoden 2022 tasolle. Tulotiedot perustuvat verotulojen osalta valtiovarainministeriön arvioihin sekä valtionosuuksien osalta vuoden 2022 lopullisiin tietoihin.
Kuntien nettokustannukset ovat noin 36,3 miljardia euroa vuonna 2022. Tästä hyvinvointialueille siirtyvien tehtävien osuus on 21,2 miljardia euroa. Kuntiin jäävien tehtävien kustannus on 15,1 miljardia euroa. Alla olevassa taulukossa 1 esitetään hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset ja tulot sekä kuntiin jäävät kustannukset ja tulot eriteltynä uudistuksen voimaantulon jälkeen.
Taulukko 1. Hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset ja tulot sekä kuntiin jäävien tehtävien kustannukset ja tulot.
| Hyvinvointialueille siirtyvien tehtävien kustannukset ja tulot | milj. euroa |
| Siirtyvät kustannukset, ml. poistot | 21 234 |
| Siirtyvät tulot, josta | |
| kunnallisvero | 13 170 |
| yhteisövero | 817 |
| sote-valtionosuudet | 5 361 |
| verokompensaatio | 1 944 |
| Kuntiin jäävien tehtävien kustannukset | 15 088 |
| kuntien verotuskustannusten muutos | -62 |
| Kuntien kustannusten muutos yhteensä | -21 234 |
| Kuntien tulot, josta | |
| kunnallisvero | 8 114 |
| yhteisövero | 1 634 |
| kiinteistövero | 2 089 |
| valtionosuus | 2 609 |
| uudistuksen automaattimuutosten rajoitin | -3,6 |
| opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitus | 2,4 |
| rahoituserät, netto | 343 |
| Valtionosuudet eriteltynä | 2 609 |
| Laskennalliset kustannukset | |
| ikärakenne | 7 750 |
| kaksikielisyys 1 (koko väestö) | 36 |
| kaksikielisyys 2 (ruotsinkielisten osuus) | 63 |
| vieraskielisyys | 696 |
| asukastiheys | 195 |
| saaristo | 14 |
| saaristo-osakunta | 9 |
| koulutustausta | 146 |
| työttömyys | 359 |
| Omarahoitusosuus | 7 180 |
| Valtionosuus | 2 088 |
| Lisäosat | 260 |
| syrjäisyys | 62 |
| saamen kotiseutualueen kunnat | 1 |
| hyte-kerroin | 100 |
|
työpaikkaomavaraisuus asukasmäärän kasvu |
68 29 |
| Valtionosuuteen tehtävät vähennykset ja lisäykset | -508 |
| Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus | 703 |
| Verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen neutralisointi | 66 |
| Kuntien peruspalvelujen valtionosuus yhteensä | 2 609 |
4.2.2.2 Kunnista siirtyvät kustannukset ja tulot
Kunnilta hyvinvointialueille siirtyviin tehtäviin sisältyvät sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen kustannukset. Siirtyvien kustannusten yhteismäärä on noin 21,2 miljardia euroa. Kuntien tuloja siirretään siirtyviä kustannuksia vastaavasti koko maan tasolla. Kuntien tuloveroprosenttiin tehdään kaikkien kuntien osalta 12,64 prosenttiyksikön leikkaus, jonka seurauksena kunnallisveron määrä vähenee 13,17 miljardia euroa. Tässä euromäärässä on otettu huomioon myös kuntien verotuskustannuksissa tapahtuvaa pienentymistä vastaava 62 miljoonan euron vähennys. Kuntien osuutta yhteisöverosta siirretään hyvinvointialueiden rahoitukseen 817 miljoonaa euroa. Vuoden 2022 ennakkotiedon perusteella kuntien yhteisövero-osuutta alennetaan 11,25 prosenttiyksikköä.
Kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta vähennetään sosiaali- ja terveydenhuollon osuutta vastaava laskennallinen valtionosuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus koko laskennallisesta kustannuksesta on 70 prosenttia ja sitä vastaava valtionosuuden vähennys 5,1 miljardia euroa. Tämän lisäksi lisäosista vähennetään 256 miljoonaa euroa sekä veromenetysten kompensaatiosta edellä mainittu 70 prosentin mukainen osuus, yhteensä 1,9 miljardia euroa.
4.2.2.3 Kuntiin jäävien tehtävien kustannukset ja tulot
Uudistuksen jälkeen kuntiin jäävien tehtävien kustannukset ovat noin 15,1 miljardia euroa. Euromääräisesti suurin tulo kunnille on edelleen kunnallisvero, noin 8,1 miljardia euroa. Suuresta euromääräisestä alenemista huolimatta kunnallisveron suhteellinen osuus kuntien verorahoituksesta (verotulot ja valtionosuudet yhteensä) ei kuitenkaan suuresti muutu, vaan kunnallisvero säilyy edelleen merkittävimpänä rahoituslähteenä. Yhteisöveroa vähennetään 0,817 miljardilla eurolla, jolloin kuntiin jää yhteisöveroa noin 1,634 miljardia euroa. Kiinteistöveroon ei ehdoteta muutoksia, jolloin sen määrä on noin 2,1 miljardia euroa. Kiinteistöveron suhteellinen osuus kuntien verotuloista kaksinkertaistuu nykyiseen verrattuna.
Taulukko 2. Kuntien rahoituksen muodostuminen, nykytilanne verrattuna uudistukseen jälkeiseen aikaan.
| Kunnan rahoituksen muodostuminen | Nykyinen rahoitus, | Kuntiin jäljelle jäävä rah. | Muutos |
| milj. euroa | milj. euroa | milj. euroa | |
| Toimintakate + poistot | -36 322 | -15 088 | 21 234 |
| Kunnallisvero (12,64 %-yksikön siirto) | 21 284 | 8 114 | -13 170 |
| Yhteisövero | 2 451 | 1 634 | -817 |
| Kiinteistövero | 2 089 | 2 089 | 0 |
| Peruspalvelujen valtionosuus (VM) | 7 947 | 2 609 | -5 338 |
| Vos-muutosrajoitin | 0 | -3,6 | -3,6 |
| Veromenetysten kompensaatio | 2 777 | 833 | -1 944 |
| Valtionosuus, OKM | 2,4 | 2,4 | 0 |
| Rahoituserät, netto | 343 | 343 | 0 |
| Verotuskust. alentuminen (kunnat) | 0 | 62 | 62 |
| Valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasaus | 0 | 0 | 0 |
| Vuosikate – poisto (tasapainotila) | 572 | 595 | +23 |
Kuntien valtionosuudet vähenevät noin 5,3 miljardia euroa järjestämisvastuun siirron seurauksena. Peruspalvelujen valtionosuuteen jää noin 2,6 miljardia euroa, josta verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen osuus on noin 703 miljoonaa euroa. Näiden lisäksi veroperustemuutoksista aiheutuvien veromenetysten korvauksiin jää 833 miljoonaa euroa. Siirron aiheuttamia tulojen ja kustannusten muutoksia rajoitetaan valtionosuusjärjestelmään sisällytettävällä määräytymistekijällä. Muutoksia rajoitetaan 60 prosentin osuudella sekä hyötyjen että menetysten osalta. Kuntien ja valtion välisessä suhteessa rajoittaminen on kustannusneutraali.
Merkittävin kuntakohtaisiin valtionosuuksiin kohdistuva muutos tapahtuu verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa. Yli 60 prosenttia kunnallisverosta ja noin kolmannes yhteisöverosta siirtyy hyvinvointialueiden rahoitukseen. Vuoden 2022 tietojen perusteella kuntien tasauslisät vähenevät 1,5 miljardista eurosta noin 0,9 miljardiin euroon. Tasausvähennysten muutos on vielä suurempi, kun ne ovat vain hieman yli kymmenesosan nykytasosta. Kuvattu muutos ei johdu pelkästään verotulojen vähentymisen vaikutuksesta verotuloihin perustuvaan tasaukseen, vaan ne sisältävät myös järjestelmän perusteisiin tehtyjen tasausprosenttien muutosten vaikutukset. Esimerkkinä muutoksen suuruudesta voidaan tarkastella pääkaupunkiseudun kuntien tasausvähennysten muuttumista. Vuonna 2022 pääkaupunkiseudun neljän kaupungin tasausvähennysten määrä on yhteensä noin 595 miljoonaa euroa, uusien perusteiden toteutuessa ne vähenevät noin 78 miljoonaan euroon.
Taulukko 3. Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus (uudet ja nykyiset perusteet), euroa.
| Tasauslisät | Tasausvähennykset | Netto | |
| Nykyiset perusteet | 1 474 352 269 | -684 664 827 | 789 687 442 |
| Uudet perusteet | 790 855 778 | -87 870 317 | 702 985 462 |
4.2.2.4 Valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasaus ja laskelmien tarkistaminen
Uudistuksen kuntakohtaisia muutoksia lievennetään valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasauksella, joka määritetään voimaantulovuotta edeltävän vuoden tasolla. Voimaantulovuonna muutos rajataan nollaksi ja sitä seuraavina vuosina muutosta rajoitetaan vuosittain porrastetusti +/- 15 euroa asukasta kohti. Edellä mainittu porrastus on kumulatiivisesti kasvava kohti viidennen vuoden pysyvää enimmäismuutosta, joka on +/- 60 euroa asukasta kohti. Tämän ylittävä osa jää toistaiseksi pysyvänä tasauksena valtionosuuksiin. Muutoksen rajaaminen +/- 60 euroon asukasta kohti merkitsee, ettei uudistus aiheuta yhdellekään kunnalle yli 0,6 tuloveroprosenttiyksikön muutospainetta viiden vuoden aikana.
Enimmäismuutoksen ylittävä osa (+/- 60 euroa/asukas) jää toistaiseksi pysyvänä tasauksena valtionosuuksiin. Aikaisemmin vuoden 2020 arviotietojen perusteella tuo raja olisi ylittynyt 192 kunnalla. Näistä 164 kuntaan kohdistuu tasauslisää ja 128 kuntaan tasausvähennystä.
Vuoden 2022 arviotietojen perusteella tasapainotila on muuttunut hieman huonommaksi. Enimmäismuutoksen ylittävä osa (+/- 60 euroa/asukas) koskee uudessa laskemassa 178 kuntaa, mutta näistä 110 kuntaan kohdistuu nyt tasauslisää ja 68 kuntaan tasausvähennystä. Kunta saa toistaiseksi pysyvää tasauslisää silloin, kun sen tasapainotilanne heikkenee enemmän kuin 60 euroa asukasta kohden ja vastaavasti tasausvähennystä silloin, kun sen tasapainotilanne paranee enemmän 60 euroa asukasta kohden. Uusimman laskelman perusteella sellaisten kuntien määrä on pienentynyt lähes puoleen, joilla tasapainotilanteen parantuminen olisi yli 60 euroa asukasta kohti.
Koska laskelma vuoden 2022 tasapainotilanteesta perustuu uudistuksen voimaantullessa arviotietoon, laskelmat tarkistetaan uudelleen. Tämä tehdään kuntien vuosien 2021 ja 2022 toteutumatietojen keskiarvon mukaan muutettuna vuoden 2022 tasalle. Uudet laskelmat ovat vuodesta 2024 lukien myönnettävien valtionosuuksien perusteena. Jos tarkistuksen jälkeen todetaan, että kunnalle on maksettu valtionosuutta vuonna 2023 enemmän tai vähemmän kuin tarkistetutun laskennan mukaan kuuluisi, erotusta vastaava määrä vähennetään tai lisätään kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta tasasuuruisina erinä vuosina 2024–2025.
4.2.2.5 Vaikutukset kunnittain, kuntaryhmittäin ja alueellisesti
Uudistuksesta aiheutuvia euromääräisiä muutoksia on seuraavassa arvioitu kunnittain, kuntaryhmittäin ja hyvinvointialueittain vuode 2022 tietojen perusteella. Muutoksia on arvioitu vertaamalla uudistusta ennen vallinnutta kuntien talouden tasapainotilaa uudistuksen jälkeiseen tasapainotilaan. Toisin sanoen nämä kuvaavat tilannetta, jossa rahoitusjärjestelmä tulisi voimaan kokonaisuudessaan ilman edellä kuvattua järjestelmämuutoksen tasausta.
Taulukko 4. Tasapainotilan muutos (uuden rahoitusmallin muutos verrattuna nykytilaan) kunnittain ilman järjestelmämuutoksen tasausta (+/-60 euroa/asukas).
| Tasapainotilan muutos, euroa/asukas | Kuntien lukumäärä | Milj. euroa |
| Parantuu | ||
| 300— | 3 | 5,9 |
| 200—299 | 13 | 34,1 |
| 100—199 | 28 | 114,9 |
| 0—99 | 78 | 82,4 |
| Yhteensä | 122 | 237,5 |
| Tasapainotilan muutos, euroa/asukas | Kuntien lukumäärä | Milj. euroa |
| Heikkenee | ||
| 300— | 12 | -14,3 |
| 200—299 | 20 | -30,8 |
| 100—199 | 50 | -102,9 |
| 0—99 | 89 | -66,5 |
| Yhteensä | 171 | -214,5 |
Yli puolet kunnittaisista talouden tasapainotilan muutoksista ovat pieniä, alle 100 euron menetyksiä tai lisäyksiä asukasta kohden. Yhteensä 12 kunnan menetys ja kolmen kunnan lisäys on yli 300 euroa asukasta kohti. Tuloveroprosenttiin suhteutettuna 100 euroa asukasta kohti toteutuva muutos vastaa noin 0,54 prosenttiyksikön tuottoa koko maassa vuoden 2021 tasolla, jolloin yhden veroprosentin tuotto on keskimäärin 186 euroa asukasta kohti. Suurimmillaan tuotto on 393 euroa asukasta kohti (Kauniainen) ja alimmillaan 108 euroa asukasta kohti (Merijärvi).
Taulukko 5. Tasapainotilan muutos kuntakoon mukaan ilman järjestelmämuutoksen tasausta (uusi rahoitusmalli verrattuna nykyinen).
| Kuntakoko | Muutos, milj. euroa | Muutos, euroa/asukas |
| Alle 2 000 | -2,6 | -55,7 |
| 2 000—5 000 | -13,9 | -48,6 |
| 5 000—10 000 | -2,7 | -5,0 |
| 10 000—20 000 | -12,3 | -20,7 |
| 20 000—40 000 | -14,9 | -18,2 |
| 40 000 – 100 000 | -1,0 | -1,0 |
| Yli 100 000 | 70,3 | 31,8 |
| Yhteensä | 0 | 0 |
Kuntakokoryhmittäin tarkasteltuna talouden tasapainotila heikentyy kaikissa muissa kuntaryhmissä paitsi yli 100 000 asukkaan kuntaryhmässä. Tasapainotila heikentyy eniten alle 5 000 asukkaan kunnissa.
Taulukko 6. Tasapainotilan muutos hyvinvointialueittain ilman järjestelmämuutoksen tasausta.
| Hyvinvointialue | Muutos, milj. euroa | Muutos, euroa/asukas |
| Helsinki | 87,0 | 132,5 |
| Vantaa-Kerava | 1,0 | 3,6 |
| Länsi-Uusimaa | -9,9 | -76,6 |
| Itä-Uusimaa | -36,3 | -100,3 |
| Keski-Uusimaa | -1,2 | -6,1 |
| Varsinais-Suomi | -9,6 | -19,9 |
| Satakunta | 1,8 | 8,3 |
| Kanta-Häme | -7,9 | -46,1 |
| Pirkanmaa | 11,0 | 21,1 |
| Päijät-Häme | -31,1 | -151,0 |
| Kymenlaakso | -6,8 | -42,0 |
| Etelä-Karjala | -11,2 | -88,4 |
| Etelä-Savo | 2,8 | 21,1 |
| Pohjois-Savo | 7,9 | 31,8 |
| Pohjois-Karjala | -15,8 | -96,8 |
| Keski-Suomi | -15,4 | -56,4 |
| Etelä-Pohjanmaa | 1,2 | 6,0 |
| Pohjanmaa | 9,5 | 53,9 |
| Keski-Pohjanmaa | 4,2 | 62,0 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 18,8 | 45,5 |
| Kainuu | 5,9 | 82,6 |
| Lappi | 17,0 | 96,4 |
| Yhteensä | 0 | 0 |
Kuntien taloudellinen tasapainotila kohentuu uudistuksen yhteydessä yhdellätoista hyvinvointialueella ja Helsingissä. Eniten tilanne kohentuu Helsingissä, 133 euroa asukasta kohti. Kymmenellä hyvinvointialueella kuntien taloudellinen tasapainotila heikkenee, enimmillään -151 euroa asukasta kohti Päijät-Hämeessä.
4.2.2.6 Arvio kuntien taloudellisesta tilanteesta uudistuksen jälkeen
Uudistuksen voimaantulovuonna kuntien tasapainotilanne pysyy järjestelmämuutoksen tasauksella vuoden 2022 arvioidulla tasolla kunnittain. Laskelmat päivitetään sen jälkeen, kun lopulliset tiedot kuntien taloudesta vuodelta 2022 ovat käytettävissä vuonna 2023. Voimaantulovuoden jälkeen tasapainotilanteen muutosta rajoitetaan neljän vuoden ajan siten, että kunnittainen muutos saa olla viidentenä vuonna enintään +/- 60 euroa asukasta kohti. On kuitenkin huomioitava, että kunnan todelliseen tasapainon muodostumiseen vaikuttavat valtionosuuksien ja niiden tasauserien lisäksi muun muassa verotulojen kehitys ja kuntien omat toimenpiteet.
Taulukko 7. Kuntien arvioitu tasapainotilanne vuonna 2022.
| Epätasapaino | 96 kuntaa |
| euroa/asukas | |
| yli 500 | 2 |
| 250—500 | 12 |
| 100—249 | 39 |
| 0—99 | 43 |
| Tasapaino | 197 kuntaa |
| 0—99 | 64 |
| 100—249 | 75 |
| 250—500 | 42 |
| yli 500 | 16 |
Vuoden 2022 arviotietojen perusteella noin kolmannes kunnista on taloudellisesti epätasapainossa. Lopuista kunnista, joilla talous on tasapainossa, hieman vajaa puolella tasapainotilanne on suurempi kuin 100 euroa asukasta kohti. Verrattuna vuoden 2020 hallituksen esityksessä esitettyyn arvioon taloudellisesti tasapainossa olevien kuntien määrä on selkeästi kasvanut. Esimerkiksi kuntia, joilla talouden tasapaino oli yli 500 euroa asukasta kohden ei ollut aiemmin lainkaan, mutta nyt tällaisia kuntia on 16.
Uudistuksen toteuttaminen takaamalla kunnalle laskennallisesti sama tasapaino kuin ennen uudistusta ja rajaamalla kokonaismuutos +/- 60 euroon asukasta korostaa kunnan uudistusta edeltävän taloustilanteen merkitystä. Uudistuksella ei siten lähtökohtaisesti paranneta tai heikennetä kunnan rahoitusasemaa. Hyvinvointialueille siirtyvien ja kunnille jäävien kustannusten ja tulojen suhde saattaa jossain määrin muuttaa kunnan lähivuosien talouden liikkumavaraa nykyisestä.
4.2.2.7 Arvio uudistuksen vaikutuksista kuntien valtionosuuteen
Sote-uudistuksella on suuri vaikutus kuntien talouteen. Koko maan tasolla kunnista hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset ja tulot ovat yhtä suuret. Sen sijaan yksittäisten kuntien osalta siirtyvät erät voivat poiketa huomattavasti. Näitä muutoksia tasataan poikkeuksellisen suurilla tasauselementeillä kuntien valtionosuusjärjestelmässä. Muutosrajoittimessa otetaan huomioon siirtyvien tulojen ja kustannusten epäsuhta. Jos siirtyvät kustannukset ovat suuremmat kuin tulot, kunnan valtionosuutta vähennetään 60 prosentin osuudella erotuksesta. Ja jos siirtyvät tulot ovat kustannuksia suuremmat, kunnan valtionosuutta lisätään vastaavalla prosenttiosuudella. Tämän lisäksi kuntien tasapainotilan (vuosikate poistojen jälkeen) muutosta rajataan siten, että muutos voi kokonaisuudessaan olla +/- 60 euroa asukasta kohti viiden vuoden aikana. Edellä mainitun maksimimuutoksen yli menevä osa jää toistaiseksi pysyvänä tasauksena osaksi valtionosuutta. Kolmas tasausvaikutus realisoituu, kun kuntien verotuloja leikataan voimakkaasti tulojen siirron yhteydessä. Tällä on iso vaikutus verotuloihin perustuvaan valtionosuuden tasaukseen. Tätä muutosta lievennetään muuttamalla tasaukseen sisältyviä tasausprosentteja.
Edellä mainitut tasausmenettelyt sisältyvät uuteen valtionosuusjärjestelmään sote-uudistuksen jälkeen. Ne ovat siis osa kuntien valtionosuutta. Vaikutus yksittäisten kuntien valtionosuuteen on huomattava. Vuoden 2023 ennakkolaskelmien perusteella muutamilla kunnilla (yhteensä 10 kuntaa) valtionosuus menee miinusmerkkiseksi. Aikaisemmissa laskenta-arvioissa kuntien lukumäärä oli puolet pienempi. Yhteensä 6–7 kunnalla miinusmerkkisen valtionosuuden voidaan todeta olevan merkittävä. Oleellista on kuitenkin se syy mistä miinusmerkkisyys aiheutuu. Näistä kunnista kahdeksalla kustannuksia siirtyy oleellisesti enemmän kuin tuloja. Tämän vuoksi edellä mainittu muutosrajoitin on suuresti miinusmerkkinen. Lisäksi kun kustannuksia siirtyy kunnasta tuloja enemmän, tällaisten kuntien tasapainotilanne paranee uudistuksen jälkeen. Tällöin myös järjestelmämuutoksen tasaus muodostuu miinusmerkkiseksi. Kahdella kunnalla tämä ei johdu sote-uudistuksen vaikutuksista, vaan miinusmerkkisistä kotikuntakorvauksista tai opetus- ja kulttuuritoimen miinusmerkkisestä valtionosuusrahoituksesta.
Arvioitaessa kunnan selviytymistä peruspalvelujen järjestämisestä uudistuksen jälkeen, ei tule tarkastella pelkästään yhtä osaa kunnan taloudesta. Tässä tapauksessa siis valtionosuuden määrää. Sote-uudistuksen vaikutukset kunnan talouteen ovat suuret, jolloin kunnan talouden muutosta on tarkasteltava kokonaisuutena. Olennaista peruspalvelujen järjestämisen kannalta on se, että tasapainotilanteen muutos rajoitetaan +/- 60 euroon asukasta kohti siirtymäaikana. Tällä taataan se, että kaikkien kuntien talouden kantokyky pitäisi olla riittävä peruspalvelujen järjestämiseen. Tulorakenteen painopiste voi muuttua oleellisesti uudistusta edeltävään tilanteeseen verrattuna. Monien kuntien valtionosuusriippuvuus vaihtuu omien verotulojen merkittävämpään osuuteen. Mutta osassa kuntia valtionosuuksien osuus tulorakenteessa kasvaa merkittävien suurten tasauserien seurauksena.
4.2.3 Vaikutukset hyvinvointialueiden rahoitukseen
4.2.3.1 Yleistä vaikutuksista
Hyvinvointialueiden rahoitukseen ehdotetaan tehtäväksi useita lakiin perustuvia (33 §) päivityksiä. Rahoituslaskelmiin vaikuttaa kuitenkin ehdotettujen muutosten ohella tietopohjan päivittyminen.
Lain mukaisiin päivityksiin sisältyvät rahoituslain 14 §:n tarvetekijöiden ja niiden painojen sekä kustannuspohjan päivittäminen. Tarvetekijöiden osalta tutkimusaineisto on päivittynyt vuoden 2019 tiedoilla. Aluekohtaisissa tarvekerroinlaskelmissa käytetään vuosien 2019 ja 2020 tietoja. Laskelmiin vaikuttavat myös pelastustoimen aluekohtaisten riskiruutujen päivittyminen.
Kunnilta hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset ovat täsmentyneet edellä mainitusta hallituksen esityksessä esitettyihin arvioihin nähden. Uudet tiedot pohjautuvat kuntien vuoden 2022 talousarviokyselyyn, johon kaikki Manner-Suomen kunnat ovat osallistuneet. Rahoituslain vaikutusarvioissa oli edellä mainitussa hallituksen esityksessä arviot kustannuksista vuodelta 2020.
Vuoden 2023 rahoituksen tasoon vaikuttaa vielä myös ehdotettu Some-mallin mukaisen palvelutarpeen kasvuarvion päivitys vuosille 2023–2026 sekä indeksikorotuksen laskentatavan täsmentäminen. Vuoden 2023 rahoituksessa otetaan lisäksi huomioon vielä mahdolliset hyvinvointialueiden uudet tai laajenevat tehtävät.
4.2.3.2 Koko maan tason tarkastelu
Kunnilta hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset ovat täsmentyneet. Vuoden 2022 tasolla arvioidut kustannukset ovat noin 21,2 mrd. euroa. Rahoituslain vaikutusarvioissa oli aikaisemmin arviot kustannuksista vuodelta 2020. Tuolloin laskelmiin sisältyneet nettokustannukset olivat 19,86 mrd. euroa. Kasvu on siis noin 1,3 mrd. euroa, mikä vaikuttaa osaltaan aluekohtaisiin rahoituslaskelmiin. Laskelmiin vaikuttavat myös pelastustoimen aluekohtaisten riskiruutujen päivittyminen.
Hyvinvointialueiden rahoitusmallia koskevat laskelmat on tehty vuoden 2022 tasossa. Ne perustuvat kuntien tilinpäätösarviotietoihin vuodelta 2021 ja talousarviotietoihin vuodelta 2022. Hyvinvointialueiden rahoituslaskelmat täsmentyvät vielä kesän 2022 aikana siten, että niissä otetaan huomioon lopulliset tilinpäätöstiedot vuodelta 2021. Nämä laskelmat toimivat pohjana hyvinvointialueiden vuoden 2023 rahoituksessa.
Rahoituslain voimaantulosäännöksissä edellytetään palvelutarpeen kasvuprosentin päivittämistä vuosille 2023–2026. Palvelutarpeen kasvuarvio perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämään some-malliin. Muutosprosentista säädetään rahoituslain 7 §:ssä kahden desimaalin tarkkuudella.
Some-malliin perustuvat päivitetyt muutosprosentit ovat seuraavat:
1,02 prosenttia vuonna2023
1,05 prosenttia vuonna 2024
1,07 prosenttia vuonna 2025
1,02 prosenttia vuonna 2026.
4.2.3.3 Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen nettokustannukset
Taulukoissa 8 ja 9 kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen siirtyvien nettokustannusten euromääriä hyvinvointialueittain. Vuoden 2022 tasolla sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat noin 20,7 miljardia euroa. Pelastustoimen kustannukset ovat noin 485 miljoonaa euroa. Yhteensä kunnista hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset ovat noin 21,2 miljardia euroa vuonna 2022.
Taulukko 8. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot vuoden 2022 tasossa
| Hyvinvointialue | Sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot 2022 | Sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot 2022 |
| euroa | euroa/as | |
| Helsinki | 2 421 888 490 | 3 687 |
| Vantaa-Kerava | 879 510 238 | 3 206 |
| Länsi-Uusimaa | 1 504 758 315 | 3 176 |
| Itä-Uusimaa | 326 749 629 | 3 326 |
| Keski-Uusimaa | 683 041 981 | 3 427 |
| Varsinais-Suomi | 1 769 494 160 | 3 676 |
| Satakunta | 865 467 530 | 4 018 |
| Kanta-Häme | 645 229 330 | 3 783 |
| Pirkanmaa | 1 914 683 166 | 3 662 |
| Päijät-Häme | 766 866 532 | 3 727 |
| Kymenlaakso | 704 164 265 | 4 325 |
| Etelä-Karjala | 505 398 693 | 3 982 |
| Etelä-Savo | 623 852 298 | 4 701 |
| Pohjois-Savo | 1 070 937 927 | 4 314 |
| Pohjois-Karjala | 648 873 611 | 3 968 |
| Keski-Suomi | 999 892 510 | 3 668 |
| Etelä-Pohjanmaa | 784 518 436 | 4 083 |
| Pohjanmaa | 674 944 936 | 3 839 |
| Keski-Pohjanmaa | 265 057 713 | 3 899 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 1 545 849 140 | 3 735 |
| Kainuu | 343 806 102 | 4 797 |
| Lappi | 803 318 998 | 4 547 |
| Manner-Suomi | 20 748 304 000 | 3 770 |
Kuntakohtaiset nettomenot vaihtelevat noin 2 700 eurosta 7 200 euroon asukasta kohden. Erot tasoittuvat selvästi, kun menoja tarkastellaan hyvinvointialuetasolla. Jos vuoden 2022 kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenoja pidetään laskennallisena lähtötasona vertailtaessa tulevien hyvinvointialueiden nettokustannuksia, vaihtelevat ne Länsi-Uudenmaan ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueen noin 3 200 euroa per asukas Kainuun noin 4 800 euroa per asukas olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukseen. Eroja selittää erityisesti palvelutarpeen alueelliset erot, mutta myös esimerkiksi erot sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatavoissa ja -kulttuurissa sekä yksityisten terveydenhuollon palvelujen ja työterveyshuollon käytössä. Uuden tutkimustiedon perusteella myös alueelliset erot yksikkökustannuksissa vaihtelevat.
Taulukossa 9 esitetään hyvinvointialueittain pelastustoimen nettomenot ja laskennallinen rahoitus vuoden 2022 tasossa.
Taulukko 9. Hyvinvointialueiden pelastustoimen nettomenot ja laskennallinen rahoitus 2022.
| Pelastustoimen nettomenot 2022 | Pelastustoimen nettomenot 2022 | Pelastustoimen laskennallinen rahoitus 2022 | Pelastustoimen laskennallinen rahoitus 2022 | Muutos | Muutos | |
| Hyvinvointialue | euroa | euroa/as | euroa | euroa/as | euroa | euroa/as |
| Helsinki | 51 141 949 | 78 | 44 656 479 | 68 | -6 485 470 | -10 |
| Vantaa-Kerava | 13 752 397 | 50 | 21 835 827 | 80 | 8 083 431 | 29 |
| Länsi-Uusimaa | 34 904 755 | 74 | 38 122 474 | 80 | 3 217 719 | 7 |
| Itä-Uusimaa | 11 438 079 | 116 | 8 304 818 | 85 | -3 133 261 | -32 |
| Keski-Uusimaa | 15 866 451 | 80 | 16 843 341 | 85 | 976 890 | 5 |
| Varsinais-Suomi | 38 345 165 | 80 | 41 415 809 | 86 | 3 070 644 | 6 |
| Satakunta | 22 433 526 | 104 | 21 146 342 | 98 | -1 287 184 | -6 |
| Kanta-Häme | 13 369 844 | 78 | 15 609 259 | 92 | 2 239 416 | 13 |
| Pirkanmaa | 43 412 324 | 83 | 44 965 208 | 86 | 1 552 884 | 3 |
| Päijät-Häme | 21 264 300 | 103 | 18 570 791 | 90 | -2 693 509 | -13 |
| Kymenlaakso | 17 130 160 | 105 | 15 979 584 | 98 | -1 150 576 | -7 |
| Etelä-Karjala | 13 593 213 | 107 | 12 513 513 | 99 | -1 079 701 | -9 |
| Etelä-Savo | 13 585 511 | 102 | 13 108 771 | 99 | -476 740 | -4 |
| Pohjois-Savo | 22 714 921 | 91 | 22 819 128 | 92 | 104 207 | 0 |
| Pohjois-Karjala | 15 619 974 | 96 | 15 917 525 | 97 | 297 550 | 2 |
| Keski-Suomi | 26 767 416 | 98 | 23 846 095 | 87 | -2 921 320 | -11 |
| Etelä-Pohjanmaa | 19 928 189 | 104 | 18 384 546 | 96 | -1 543 643 | -8 |
| Pohjanmaa | 15 498 276 | 88 | 15 784 268 | 90 | 285 992 | 2 |
| Keski-Pohjanmaa | 8 434 653 | 124 | 6 356 821 | 93 | -2 077 832 | -31 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 36 582 854 | 88 | 37 793 372 | 91 | 1 210 518 | 3 |
| Kainuu | 10 377 714 | 145 | 8 514 583 | 119 | -1 863 131 | -26 |
| Lappi | 19 115 328 | 108 | 22 788 444 | 129 | 3 673 116 | 21 |
| Manner-Suomi | 485 277 000 | 88 | 485 277 000 | 88 | 0 | 0 |
Pelastustoimen nettomenot ovat vuoden 2022 tasossa noin 485 miljoonaa euroa. Euromäärä täsmentyy lopullisten tilinpäätösten perusteella vuoden 2023 aikana. Kun kunnittaiset luvut lasketaan yhteen hyvinvointialuetasolle, alueiden väliset erot vaihtelevat noin 50 eurosta 145 euroon asukasta kohden. Keskimäärin menot ovat 88 euroa asukasta kohden. Asukaskohtaisesti suurin siirtyvä kustannus on Kainuussa, noin 145 euroa asukasta kohti. Vantaa-Keravalla kustannus on vain kolmannes Kainuun asukaskohtaisesta euromäärästä.
Valtion pelastustoimen järjestämistehtäviin osoittama rahoitus ohjattaisiin 21 hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille myös osana yleiskatteellista rahoitusta. Näitä vaihteluvälejä selittävät alueen pelastustoimien aluekohtaiset palvelutuotannon järjestelyt sekä aluekohtaiset erot palvelutarpeessa. Kunnat ovat toteuttaneet alueen pelastustoimen ja sitä ennen kuntakohtaisen palvelutuotannon omilla päätöksillään ja kustannuksellaan. Alueen pelastustoimi päättää pelastuslain mukaisesti palvelutasostaan ja valtion valvonta (aluehallintovirastot) on kohdistunut toisaalta palvelutasopäätöksiin ja toisaalta toteutuneeseen palvelutasoon. Alueen pelastustoimen järjestelmä on vaikuttanut yhdenmukaistavasti, kuitenkin edelleen samankaltaisissa olosuhteissa esiintyy erilaisia tuotantoratkaisuja, jotka osaltaan selittävät kustannuseroja.
Rahoituslaskelmien perusteella laskennallisen rahoituksen muutos siirtyvään nettokustannukseen verrattuna on enimmillään noin +/- 30 euroa asukasta kohti hyvinvointialueittain. Suurin rahoituksen lisäys olisi Vantaa-Keravalla, jossa siirtyvän nettokustannuksen määrä on maan alhaisin. Suurin vähennys laskennallisessa rahoituksessa olisi toteutumassa Itä-Uudellamaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
4.2.3.4 Tarvetekijöiden päivitys
Hyvinvointialueiden rahoituslain 33 §:n mukaan 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on päivittänyt aluekohtaisten tervekertoimien taustalla olevan yksilötason rekisteriaineistoon perustuvan palvelutarvetutkimuksen. Päivitetty tutkimus sisältää aiempaa laajemman joukon tarvetekijöitä. Muutosten myötä mallien selitysasteet ovat parantuneet entisestään, mikä mahdollistaa rahoituksen kohdentamisen tarpeen perusteella entistä tarkemmin. Muutosta on tapahtunut erityisesti sairastavuuden osalta.
Uusi tutkimusaineisto on kerätty vuodelta 2019. Kuten aiemminkin tutkimus kattaa erilliset tarkastelut terveydenhuollolle, vanhustenhuollolle ja sosiaalihuollolle. Terveydenhuollon tarvetekijöitä mallissa on 189, vanhustenhuollon 63 ja sosiaalihuollon 73. Tarvetekijöiden määrä on kasvanut huomattavasti edellisestä tutkimuksesta. Tarvetekijät kattavat sairastavuustietoja, ikärakenteen, sosioekonomisia tekijöitä sekä muita taustatietoja. Malleihin on tullut paljon uusia tekijöitä ja samalla joitakin aiemmin malleissa olleita tekijöitä on poistunut. Malli on jatkuvasti kehittyvä, jolloin kriteereiksi valikoituu tilastollisesti merkitseviä tekijöitä. Muutokset ovat koskeneet erityisesti sairastavuustekijöitä, sen sijaan demografisiin ja sosioekonomisiin tekijöihin on tullut vähäisempiä muutoksia. Aluekohtaisten tarvekertoimen laskennassa on entiseen tapaan neutralisoitu taustamaa ja etäisyys päivystykseen.
Rahoituslain 14 § 3 momentin mukaan, terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimia määriteltäessä käytetään terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvista tarvetekijöistä Digi- ja väestötietoviraston, Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tilastokeskuksen tietoja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta.Jos tietoja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta ei ole käytettävissä, kertoimen määrittelyssä käytetään uusimpia käytettävissä olevia tietoja.
Edellä mainitun säännöksen perusteella vuodelle 2023 hyvinvointialuekohtaisten tarvetekijöiden perusteella määräytyvien kustannusten määrittämisessä tulisi käyttää vuoden 2020 tietoja. Esityksen valmistelun kuluessa on tehty arviota siitä, ovatko korona-aikana (vuonna 2020) tiedot sellaisia, että niiden perusteella palvelujen käyttö määräytyisi olennaisesti tavanomaista vuotta poikkeavalla tavalla mikä vaikuttaisi tarvekertoimien laskentaan. Vuoden 2021 osalta tietoa ei ole vielä saatavissa, mutta on oletettavaa, että korona-aika vaikuttaa myös tämän vuoden tietoihin. Näin ollen vuotta 2019 voi pitää viimeisimpänä ”puhtaana” tilastovuotena.
Edellä mainituista syistä johtuen esitetään, että hyvinvointialuekohtaista rahoitusta määriteltäessä otettaisiin vuodelle 2023 huomioon sekä vuoden 2019 että vuoden 2020 tiedot ja tarvetekijöiden perusteella määräytyvä rahoitus laskettaisiin vuosien 2019 ja 2020 alueellisten tarvekertoimien keskiarvojen perusteella. Vastaavalla tavalla toimittaisiin vuoden 2024 rahoituksen osalta, jolloin huomioon otettaisiin vuosien 2019 ja 2021 tarvekertoimien keskiarvot. Näin koronavuosien palvelujen käytön osalta poikkeuksellinen tilanne ei pääsisi liiaksi vaikuttamaan rahoituksen tasoon.
Tämän jälkeen vuodesta 2025 lähtien käytettäisiin rahoituslain 14 §:n 3 momentin mukaisesti aina kahden vuoden takaisia tietoja. Vuonna 2025 kyseessä oleva tarvetekijöihin perustuva rahoitus määräytyisi siten yksin vuoden 2022 tietojen perusteella.
4.2.3.5 Taulukko 10. Vaikutus rahoitukseen vuoden 2022 tasolla
| Hyvinvointialue | 2020 tietoihin perustuva rahoitus | Vuosien 2019 ja 2020 keskiarvoon perustuva rahoitus | Muutos, euroa/as |
| Muutos, laskennallinen rahoitus ja siirtyvät kustannukset, €/as | Muutos, laskennallinen rahoitus ja siirtyvät kustannukset, €/as | ||
| Helsinki | -379 | -367 | 12 |
| Vantaa-Kerava | 3 | 16 | 13 |
| Länsi-Uusimaa | -29 | -22 | 7 |
| Itä-Uusimaa | 221 | 256 | 35 |
| Keski-Uusimaa | -210 | -151 | 59 |
| Varsinais-Suomi | 173 | 179 | 6 |
| Satakunta | -53 | -69 | -16 |
| Kanta-Häme | 89 | 87 | -2 |
| Pirkanmaa | 26 | 8 | -18 |
| Päijät-Häme | 261 | 254 | -7 |
| Kymenlaakso | -55 | -96 | -41 |
| Etelä-Karjala | -81 | -77 | 4 |
| Etelä-Savo | -253 | -243 | 10 |
| Pohjois-Savo | -47 | -49 | -2 |
| Pohjois-Karjala | 525 | 560 | 35 |
| Keski-Suomi | 75 | 67 | -8 |
| Etelä-Pohjanmaa | 53 | 44 | -9 |
| Pohjanmaa | -4 | -30 | -26 |
| Keski-Pohjanmaa | 317 | 322 | 5 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 96 | 68 | -28 |
| Kainuu | -204 | -182 | 22 |
| Lappi | 169 | 162 | -7 |
| Manner-Suomi | 0 | 0 | 0 |
4.2.3.5 Hyvinvointialuekohtaiset arviot rahoituksen tasosta
Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu laskennalliseen malliin, joka ottaa huomioon alueittaiset palvelutarve- ja olosuhde-erot. Tämän lisäksi rahoitusmallissa on myös asukasperusteinen osuus ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osuus. Yleiskatteisesta rahoituksesta suurin osa, noin 79,589 prosenttia (16,9 miljardia euroa), kohdennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kautta. Rahoituksesta noin 14,603 prosenttia (3,1 miljardia euroa) kohdennetaan asukasluvun perusteella, noin 1,580 prosenttia (335 miljoonaa euroa) hyvinvointialueen asukastiheyteen perustuen, noin 1,954 prosenttia (415 milj. euroa) vieraskielisyyden perusteella, noin 0,489 prosenttia kaksikielisyyden perusteella (104 miljoonaa euroa), noin 0,110 prosenttia saaristoisuuden perusteella (23 miljoonaa euroa), noin 0,013 prosenttia saamenkielisyyden perusteella (2,7 miljoonaa euroa), noin 0,686 prosenttia pelastustoimen riskikertoimen perusteella (146 miljoonaa euroa) ja noin yksi prosentti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannustekertoimen perusteella (207 miljoonaa euroa).
Yksittäiselle hyvinvointialueelle kohdennettavaa rahoituksen määrä ei ole sama kuin nykyisin hyvinvointialueen kuntien yhteenlaskettu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen rahoitus. Rahoituksen muutosta on arvioitu vertaamalla uuden rahoitusmallin mukaista vuoden 2022 tasossa laskettua rahoitusta lähtötasoon, joka saadaan laskemalla hyvinvointialueeseen kuuluvien kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen nettomenot yhteen. Yhteensä hyvinvointialueille kohdennettava valtion yleiskatteinen rahoitus olisi 21,2 miljardia euroa.
Taulukossa 11 on kuvattu hyvinvointialueiden tuleva rahoitus vuoden 2022 tasossa arvioituna. Taulukossa kuvataan rahoituksen euromääräinen taso sekä muutos suhteessa laskennalliseen lähtötasoon sekä euroina että euroina asukasta kohti. Taulukossa olevat luvut kuvaavat siirtymäajan jälkeistä tilannetta, mutta toistaiseksi pysyvää siirtymätasausta ei ole huomioitu arviolaskelmassa.
Taulukko 11. Hyvinvointialueiden rahoitus vuoden 2022 tasossa, muutos suhteessa lähtötasoon (alueen kuntien menot yhteensä), (+) rahoitus kasvaa, (-) rahoitus pienenee).
| As.luku 2022 | Soten ja pelastuksen nettomenot 2022 | Soten ja pelastuksen nettomenot 2022 | Laskennallinen rahoitus 2022 | Laskennallinen rahoitus 2022 | Muutos | Muutos | |
| Hyvinvointialue | euroa | euroa/as | euroa | euroa/as | euroa | euroa/as | |
| Helsinki | 656 920 | 2 473 030 439 | 3 765 | 2 232 058 795 | 3 398 | -240 971 645 | -367 |
| Vantaa-Kerava | 274 336 | 893 262 635 | 3 256 | 897 638 653 | 3 272 | 4 376 018 | 16 |
| Länsi-Uusimaa | 473 838 | 1 539 663 070 | 3 249 | 1 529 393 405 | 3 228 | -10 269 665 | -22 |
| Itä-Uusimaa | 98 254 | 338 187 708 | 3 442 | 363 334 298 | 3 698 | 25 146 590 | 256 |
| Keski-Uusimaa | 199 330 | 698 908 432 | 3 506 | 668 790 785 | 3 355 | -30 117 647 | -151 |
| Varsinais-Suomi | 481 403 | 1 807 839 325 | 3 755 | 1 893 845 721 | 3 934 | 86 006 396 | 179 |
| Satakunta | 215 416 | 887 901 056 | 4 122 | 873 091 921 | 4 053 | -14 809 135 | -69 |
| Kanta-Häme | 170 577 | 658 599 174 | 3 861 | 673 426 106 | 3 948 | 14 826 932 | 87 |
| Pirkanmaa | 522 852 | 1 958 095 490 | 3 745 | 1 962 448 553 | 3 753 | 4 353 063 | 8 |
| Päijät-Häme | 205 771 | 788 130 833 | 3 830 | 840 396 830 | 4 084 | 52 265 997 | 254 |
| Kymenlaakso | 162 812 | 721 294 425 | 4 430 | 705 727 757 | 4 335 | -15 566 668 | -96 |
| Etelä-Karjala | 126 921 | 518 991 906 | 4 089 | 509 240 953 | 4 012 | -9 750 953 | -77 |
| Etelä-Savo | 132 702 | 637 437 809 | 4 804 | 605 148 789 | 4 560 | -32 289 020 | -243 |
| Pohjois-Savo | 248 265 | 1 093 652 848 | 4 405 | 1 081 601 446 | 4 357 | -12 051 402 | -49 |
| Pohjois-Karjala | 163 537 | 664 493 585 | 4 063 | 756 067 953 | 4 623 | 91 574 368 | 560 |
| Keski-Suomi | 272 617 | 1 026 659 926 | 3 766 | 1 044 798 277 | 3 832 | 18 138 351 | 67 |
| Etelä-Pohjanmaa | 192 150 | 804 446 625 | 4 187 | 812 975 800 | 4 231 | 8 529 174 | 44 |
| Pohjanmaa | 175 816 | 690 443 212 | 3 927 | 685 176 793 | 3 897 | -5 266 419 | -30 |
| Keski-Pohjanmaa | 67 988 | 273 492 365 | 4 023 | 295 415 650 | 4 345 | 21 923 285 | 322 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 413 830 | 1 582 431 994 | 3 824 | 1 610 763 444 | 3 892 | 28 331 450 | 68 |
| Kainuu | 71 664 | 354 183 816 | 4 942 | 341 144 839 | 4 760 | -13 038 978 | -182 |
| Lappi | 176 665 | 822 434 326 | 4 655 | 851 094 233 | 4 818 | 28 659 907 | 162 |
| Manner-Suomi | 5 503 664 | 21 233 581 000 | 3 858 | 21 233 581 000 | 3 858 | 0 | 0 |
Uudistuksen voimaantulovuonna siirrytään suoraan laskennalliseen rahoitukseen, jolloin tarvetekijöiden muutos otetaan heti huomioon täysimääräisesti. Laskennallisen rahoituksen ja siirtyvien kustannusten erotus otetaan siirtymäaikana huomioon porrastetusti siirtymätasauksella. Siirtymätasaus turvaa hyvinvointialueen rahoituksen ja mahdollistaa toiminnan hallitun mukauttamisen laskennallisen rahoituksen tasoon. Siirtymätasaus määritetään voimaantulovuotta edeltävän vuoden tasolla. Voimaantulovuonna siirtyvien kustannusten ja laskennallisen rahoituksen erotus tasataan täysimääräisesti.
Vuosittainen rahoituksen muutos nykytilanteeseen verrattuna siirtymäkaudella on enintään:
1. vuosi: 0 euroa/asukas;2. vuosi: +/- 10 euroa/asukas;3. vuosi: +/- 30 euroa/asukas;4. vuosi: +/- 60 euroa/asukas;5. vuosi: +90 / -75 euroa/asukas;6. vuosi: +150 / -90 euroa/asukas; ja7. vuosi: +200 / -100 euroa/asukas.
Taulukko 12. Siirtymätasauksen vaikutus rahoitukseen vuonna 2023
| HV-alue | Siirtyvät kustannukset, euroa | Laskennallinen rahoitus, euroa | Muutos, euroa | Muutos, euroa/as | Siirtymätasaus v. 2023, euroa | Siirtymätasaus v. 2023, euroa/as |
| Helsinki | 2 473 030 439 | 2 232 058 795 | -240 971 645 | -367 | 240 971 645 | 367 |
| Vantaa-Kerava | 893 262 635 | 897 638 653 | 4 376 018 | 16 | -4 376 018 | -16 |
| Länsi-Uusimaa | 1 539 663 070 | 1 529 393 405 | -10 269 665 | -22 | 10 269 665 | 22 |
| Itä-Uusimaa | 338 187 708 | 363 334 298 | 25 146 590 | 256 | -25 146 590 | -256 |
| Keski-Uusimaa | 698 908 432 | 668 790 785 | -30 117 647 | -151 | 30 117 647 | 151 |
| Varsinais-Suomi | 1 807 839 325 | 1 893 845 721 | 86 006 396 | 179 | -86 006 396 | -179 |
| Satakunta | 887 901 056 | 873 091 921 | -14 809 135 | -69 | 14 809 135 | 69 |
| Kanta-Häme | 658 599 174 | 673 426 106 | 14 826 932 | 87 | -14 826 932 | -87 |
| Pirkanmaa | 1 958 095 490 | 1 962 448 553 | 4 353 063 | 8 | -4 353 063 | -8 |
| Päijät-Häme | 788 130 833 | 840 396 830 | 52 265 997 | 254 | -52 265 997 | -254 |
| Kymenlaakso | 721 294 425 | 705 727 757 | -15 568 668 | -96 | 15 568 668 | 96 |
| Etelä-Karjala | 518 991 906 | 509 240 953 | -9 750 953 | -77 | 9 750 953 | 77 |
| Etelä-Savo | 637 437 809 | 605 148 789 | -32 289 020 | -243 | 32 289 020 | 243 |
| Pohjois-Savo | 1 093 652 848 | 1 081 601 446 | -12 051 402 | -49 | 12 051 402 | 49 |
| Pohjois-Karjala | 664 493 585 | 756 067 953 | 91 574 368 | 560 | -91 574 368 | -560 |
| Keski-Suomi | 1 026 659 926 | 1 044 798 277 | 18 138 351 | 67 | -18 138 351 | -67 |
| Etelä-Pohjanmaa | 804 446 625 | 812 975 800 | 8 529 174 | 44 | -8 529 174 | -44 |
| Pohjanmaa | 690 443 212 | 685 176 793 | -5 266 419 | -30 | 5 266 419 | 30 |
| Keski-Pohjanmaa | 273 492 365 | 295 415 650 | 21 923 285 | 322 | -21 923 285 | -322 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 1 582 431 994 | 1 610 763 444 | 28 331 450 | 68 | -28 331 450 | -68 |
| Kainuu | 354 183 816 | 341 144 839 | -13 038 978 | -182 | 13 038 978 | 182 |
| Lappi | 822 434 326 | 851 094 233 | 28 659 907 | 162 | -28 659 907 | -162 |
| Manner-Suomi | 21 233 581 000 | 21 233 581 000 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Vuonna 2023 siirtymätasauslisää saa 10 hyvinvointialuetta ja Helsinki yhteensä 382 miljoonaa euroa. Vastaavasti kahdentoista hyvinvointialueen rahoitusta pienennetään tasausvähennyksellä, yhteensä 382 miljoonalla eurolla. Voimaantulovuonna tasausvähennykset ja -lisäykset vastaavat toisiaan.
Enimmäismuutoksen ylittävä osuus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. Siirtymäkauden jälkeen pysyvät siirtymätasauslisät ovat noin 211 miljoonaa euroa ja vähennykset noin -82 miljoonaa euroa. Nettomääräisesti siirtymätasaukset ovat noin 129 miljoonaa euroa, mikä kasvattaa hyvinvointialueiden rahoitusta edellä mainitulla euromäärällä vuodesta 2029 lähtien. Tätä ei neutralisoida pois hyvinvointialueiden rahoituksesta, vaan valtio rahoittaa toistaiseksi pysyvän siirtymätasauksen. Siirtymätasaussääntely arvioidaan viimeistään vuonna 2027 tai tätä aikaisemmin hyvinvointialueiden verotusoikeuden yhteydessä. Siirtymätasauksen euromäärät tarkistetaan lopullisiksi uudistuksen voimaantulovuonna tai sitä seuraavan vuoden alusta, kun laskennassa ovat käytettävissä lopulliset tiedot kahdesta viimeisestä tilinpäätöksestä ennen uudistuksen voimaantuloa.
4.2.4 Yhteenveto kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituksen muutoksesta
Taulukossa 13 on esitetty yhteenveto hyvinvointialueen ja erikseen alueen kuntien rahoituksen muutoksesta sekä rahoituksen kokonaismuutos nykytilaan verrattuna. Arviot kuvaavat niin sanotun lopullisen rahoitusmallin tilannetta, jossa rahoituksen muutoksessa on huomioitu toistaiseksi pysyvä siirtymätasaus (enimmäismuutos hyvinvointialueilla +200 eurosta -100 euroon asukasta kohden sekä kunnilla +/- 60 euroa asukasta kohden). Kokonaisuudessaan rahoituksen arvioidaan kasvavan koko maan tasolla lähes 200 miljoonaa euroa (36 euroa/asukas), mikä johtuisi siitä, että valtio kompensoisi hyvinvointialueiden toistaiseksi pysyvän siirtymätasauksen ja kuntien rahoitusosuus lääkärihelikopteritoiminnan rahoittamisesta poistuu. Taulukoista voidaan havaita, että 12 hyvinvointialueella rahoitus paranisi ja 9 hyvinvointialueella ja Helsingissä rahoitus heikkenisi nykytilaan verrattuna. Kunnista vastaavasti tasapaino paranisi 122 ja heikkenisi 171 kunnalla. Yhteenlaskettuna 10 alueella rahoitus paranisi ja 10 alueella ja Helsingissä heikkenisi.
Yhteenlaskettuna hyvinvointialueen ja sen kuntien rahoitus kasvaisi asukasta kohden laskettuna eniten Keski-Pohjanmaalla (245 euroa/asukas). Kymenlaaksossa rahoituksen arvioidaan puolestaan heikkenevän eniten, yhteensä noin -21 miljoonaa euroa (-130 euroa/asukas). Etelä-Karjalassa hyvinvointialueen rahoituksen arvioidaan heikkenevän noin -13 miljoonaa euroa (-100 euroa/asukas), minkä lisäksi alueen yhdeksästä kunnasta kuudella rahoituksen tasapainon arvioidaan heikkenevän. Vastaavasti Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen rahoituksen arvioidaan kasvavan 14 miljoonaa euroa (200 euroa/asukas), minkä lisäksi alueen kahdeksasta kunnasta viidellä rahoituksen tasapainon arvioidaan paranevan. Nettomääräisesti kuntien tasapainotilanne paranee yhteensä noin 45 euroa asukasta kohti.
Taulukko 13. Yhteenveto hyvinvointialueiden ja kuntien rahoituksen muutoksista. Arvioissa on otettu huomioon toistaiseksi pysyvät siirtymätasaukset.
| Hyvinvointialue |
Hyvinvointialueen rahoituksen muutos, milj. euroa |
Hyvinvointialueen rahoituksen muutos, €/as | Hyvinvointialueiden kuntien tasapainon muutos, milj. euroa | Hyvinvointialueiden kuntien tasapainon muutos, €/as |
Muutos yhteensä, milj. euroa |
Muutos yhteensä, €/as |
| Helsinki | -66 | -100 | 39 | 60 | -27 | -40 |
| Vantaa ja Kerava | 4 | 16 | 1 | 4 | 5 | 20 |
| Länsi-Uusimaa | -10 | -22 | -21 | -46 | -31 | -68 |
| Itä-Uusimaa | 20 | 200 | -5 | -51 | 15 | 149 |
| Keski-Uusimaa | -20 | -100 | -1 | -7 | -21 | -107 |
| Varsinais-Suomi | 86 | 179 | -5 | -11 | 81 | 168 |
| Satakunta | -15 | -69 | -0,7 | -3 | -16 | -72 |
| Kanta-Häme | 15 | 87 | -6 | -36 | 9 | 51 |
| Pirkanmaa | 4 | 8 | 11 | 22 | 15 | 30 |
| Päijät-Häme | 41 | 200 | -10 | -51 | 31 | 149 |
| Kymenlaakso | -16 | -96 | -5 | -30 | -21 | -126 |
| Etelä-Karjala | -10 | -77 | -5 | -42 | -15 | -119 |
| Etelä-Savo | -13 | -100 | 3 | 24 | -10 | -76 |
| Pohjois-Savo | -12 | -49 | 7 | 27 | -5 | -22 |
| Pohjois-Karjala | 33 | 200 | -7 | -42 | 26 | 158 |
| Keski-Suomi | 18 | 67 | -8 | -30 | 10 | 37 |
| Etelä-Pohjanmaa | 9 | 44 | 2 | 13 | 11 | 57 |
| Pohjanmaa | -5 | -30 | 5 | 27 | 0 | -3 |
| Keski-Pohjanmaa | 14 | 200 | 3 | 45 | 17 | 245 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 28 | 68 | 15 | 35 | 43 | 103 |
| Kainuu | -7 | -100 | 3 | 35 | -4 | -65 |
| Lappi | 29 | 162 | 5 | 30 | 34 | 192 |
| Manner-Suomi | 127 | 23 | 20 | 3 | 147 | 26 |
Muutoksissa tulee huomioida se, että kuntien rahoituksen enimmäismuutos tulee voimaan viidentenä vuotena ja hyvinvointialueilla seitsemäntenä vuotena uudistuksen voimaantulosta. Tuona aikana sekä kuntien että hyvinvointialueiden kustannukset ja tulot tulevat tosiasiassa muuttumaan muun muassa palvelutarpeiden, yleisten olosuhteiden ja hintojen muutosten myötä, joten taulukon 13 luvut kuvastavat laskennallista ja poikkileikkaustilanteeseen perustuvaa tilannetta.
4.2.5 Vaikutukset valtiontalouteen
4.2.5.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen rahoitus
Valtio osallistuu nykyisin kuntien järjestämien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien rahoitukseen pääosin laskennallisen valtionosuusjärjestelmän kautta. Vuonna 2022 kuntien peruspalvelujen valtionosuus on yhteensä 7 947 miljoonaa euroa. Tästä sosiaali- ja terveydenhuollon osuus on 4 881 miljoonaa euroa. Valtio rahoittaa valtaosaltaan hyvinvointialueiden toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi hyvinvointialueet saavat sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluista perittäviä asiakasmaksutuloja ja täyden korvauksen myyntituloja, esimerkiksi palvelujen myynnistä muille hyvinvointialueille, vakuutusyhtiöille tai valtiolle, sekä vähäisiä muita tuloja. Hyvinvointialueet voivat ottaa myös lyhytaikaista lainaa.
Valtion rahoituksen yleisessä mitoituksessa on uudessa järjestelmässä huomioitava hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle siirtyvien palvelujen kustannukset. Hyvinvointialueiden nettokustannukset ovat arvion mukaan vuoden 2022 tasossa noin 21,2 miljardia euroa. Näistä noin 20,75 miljardia euroa muodostuvat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista ja noin 485 miljoonaa euroa pelastustoimen kustannuksista. Koska vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen rahoittamisesta siirtyy kunnilta valtiolle, se tarkoittaa edellä olevan mukaisesti, että valtion talousarviossa näistä aiheutuvat menot ovat lähes 13,17 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Tämä lisärahoitusosuus katetaan lisäämällä valtion verotuloja. Jotta kokonaisveroaste ei kasva, vähennetään kunnallisveroja vastaavasti alentamalla kunnallisveroprosentteja tasasuuruisesti 12,64 prosenttiyksiköllä.
Siirtolaskelmien tarkistaminen vuonna 2023 ja muutosten huomioon ottaminen kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituksessa tehdään kustannusneutraalisti kunta-valtio-suhteessa siten, että valtionosuutta vähennetään tai lisätään muutoksia vastaavasti. Vastaava periaate koskee hyvinvointialueiden rahoitusta. Rahoituksen erotus tarkistettaisiin hyvinvointialuekohtaisesti vuonna 2024 maksettavalla kertakorvauksella. Kuntien valtionosuudessa erotus otetaan huomioon tasasuuruisesti vuosina 2024 ja 2025. Tarkistus voi siten merkitä valtiolle lisärahoitustarvetta vuonna 2024, jota vastaava osuus vähennetään valtionosuudesta vuonna 2025.
Indeksitarkistuksen laskentatapaa koskeva ehdotus lisäisi hyvinvointialueiden rahoitusta arvioidun palvelutarpeen kasvun osalta arviolta muutamia miljoonaa euroa vuodesta 2023. Vuodesta 2025 tehtävän jälkikäteistarkistuksen osalta vaikutus riippuu jälkikäteistarkistuksen suuruudesta.
4.2.5.2 Valtiokonttorin tehtävien rahoitus
Hyvinvointialueiden taloustietovarantoon liittyvät valmistelutehtävät on otettu huomioon valtion talousarviossa Valtiokonttorin toimintamäärärahoissa vuodesta 2021 lukien. Nyt kyseessä olevasta esityksestä ei aiheudu uusia kustannusvaikutuksia. Valtiokonttorin toimintamäärärahoissa on otettu kuluvalle vuodelle huomioon (momentti 28200101) 635 000 euroa kuntatalouden tietopalvelun laajentamiseksi hyvinvointialueiden taloustiedot kattavaksi. Vuodelle 2023 on tarkoitus ottaa huomioon Valtiokonttorin toimintamenomomentille toimeenpanoprojektin kustannuksia 523 000 euroa ja jatkuvan palvelun menoja 240 000 euroa, yhteensä 763 000 euroa. Vuodesta 2024 eteenpäin jatkuvan palvelun vuosittaiset menot ovat arviolta 240 000 euroa. Määrärahatarve arvioidaan tarkemmin kunkin vuoden talousarviovalmistelun yhteydessä.
4.2.6 Vaikutukset verotukseen
4.2.6.1 Verotulojen siirtäminen kunnilta valtiolle
Voimaanpanolain 55 §:ssä säädetään kunnan tuloveroprosentista vuonna 2023. Säännöksen tarkoituksena on verotuottojen siirtäminen kunnilta valtiolle hyvinvointialueille siirtyvien tehtävien rahoittamiseksi. Pykälässä mainittu kunnan tuloveron leikkausprosentti 13,26 perustuu laskelmiin, jotka on tehty vuoden 2020 tasossa ja vuoden 2020 veroperustein. Pykälän säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 241/2020 vp.) todettiin, että laskelmat päivitetään vuoden 2022 aikana ennen uudistuksen voimaantuloa vuonna 2023, viimeisimpiin käytettävissä oleviin veropohja-arvioihin perustuen ja silloin voimassa olevia veroperusteita käyttäen. Tässä esityksessä ehdotetaan kunnan tuloveron leikkausprosenttia muutettavaksi 12,64 prosenttiyksikköön. Ehdotus perustuu päivitettyihin laskelmiin.
Tässä esityksessä esitetyissä verotusta koskevissa vaikutusarviolaskelmissa on otettu huomioon ehdotettu kunnan tuloveron leikkausprosentin muutos. Laskelmissa on otettu huomioon myös veroperusteisiin syksyllä 2022 tehtävät tämän hetken arvion mukaiset muutokset. Näistä muutoksista annetaan erillinen esitys. Kunnan tuloveroprosentin leikkaus ja veroperusteisiin tehtävät muutokset muodostavat uudistuksen verotuksen muutoksia koskevan kokonaisuuden, jolla pyritään turvaamaan se, että uudistuksen myötä verotus ei kiristy. Alla esitettävät verotuottoja ja verovelvolliskohtaisia vaikutuksia koskevat arviot ovat vielä alustavia ja ne päivitetään syksyn 2022 veroperusteita koskevan esityksen yhteydessä.
Laskennallisesti vuoden 2022 tasossa muutosten seurauksena kuntien verotulojen arvioidaan pienenevän yhteensä noin 13 989 miljoonaa euroa. Kuntien kunnallisverotulojen arvioidaan pienenevän noin 13 172 miljoonaa euroa ja yhteisöverotulojen noin 817 miljoonaa euroa. Valtion tuloverojen tuoton arvioidaan kasvavan noin 13 684 miljoonaa euroa. Progressiivisen tuloveron tuoton arvioidaan kasvavan noin 12 853 miljoonaa euroa, pääomatuloveron tuoton noin 32 miljoonaa euroa ja yhteisöveron tuoton noin 817 miljoonaa euroa. Kirkollisveron tuoton arvioidaan kasvavan noin 54 miljoonaa euroa. Arviossa ei ole otettu huomioon mahdollisia kirkollisveroprosenttien alentamisia. Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuoton arvioidaan pienenevän noin 4 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan verotuottojen arvioidaan laskennallisesti pienenevän yhteensä noin 255 miljoonaa euroa vuoden 2022 tasossa arvioituna.
Muutosten voimaantulovuoden 2023 tasossa kuntien verotulojen arvioidaan pienenevän yhteensä noin 14 849 miljoonaa euroa. Kuntien kunnallisverotulojen arvioidaan pienenevän noin 13 995 miljoonaa euroa ja yhteisöverotulojen noin 854 miljoonaa euroa. Valtion tuloverojen tuoton arvioidaan kasvavan noin 14 545 miljoonaa euroa. Progressiivisen tuloveron tuoton arvioidaan kasvavan noin 13 658 miljoonaa euroa, pääomatuloveron tuoton noin 33 miljoonaa euroa ja yhteisöveron tuoton noin 854 miljoonaa euroa. Kirkollisveron tuoton arvioidaan kasvavan noin 49 miljoonaa euroa. Arviossa ei ole otettu huomioon mahdollisia kirkollisveroprosenttien alentamisia. Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuoton ei arvioida muuttuvan. Kaiken kaikkiaan verotuottojen arvioidaan pienenevän yhteensä noin 255 miljoonaa euroa vuoden 2023 tasossa arvioituna.
Esityksen perusteella kuntien verotulojen osuus julkisen sektorin veroista ja maksuista alenisi nykyisestä noin 23 prosentista noin 11 prosenttiin ja valtion verotulojen osuus nousisi noin 48 prosentista noin 61 prosenttiin. Kunnallisveron osuus kuntien verotuloista alenisi nykyisestä noin 83 prosentista noin 71 prosenttiin. Kiinteistöveron osuus nousisi nykyisestä noin 8 prosentista noin 16 prosenttiin. Yhteisöveron osuus nousisi nykyisestä noin 9 prosentista noin 12 prosenttiin. Uudistukseen liittyvä veronkevennys heikentäisi julkista taloutta noin 255 miljoonalla eurolla, mikä vastaa noin 0,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän kattamisesta ei ole tehty erillistä päätöstä. Laskelmat on tehty vuoden 2022 tasossa ja vuoden 2022 veroperustein.
4.2.6.2 Vaikutukset verovelvollisille
Verojärjestelmän rakenteista johtuen uudistus on mahdotonta toteuttaa siten, että yhdenkään yksittäisen henkilön veroprosentti ei muutu lainkaan. Sen varmistamiseksi, että ansiotuloverotus ei kiristy verotusta on kevennettävä uudistuksen yhteydessä. Koska uudistuksen varsinaisena tavoitteena ei ole verotuksen keventäminen, veroparametrien muutosten yhteisvaikutuksesta johtuvat kevenemät kohdistuvat satunnaisille tulotasoille. Myös erittäin pieniä kiristymiä esiintyy satunnaisilla tulotasoilla. Nämä kiristymät ovat tulolajikohtaisissa tarkasteluissa keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla laskettuna kaikilla tulotasoilla enintään noin 0,2 prosenttiyksikköä. Nämä muutokset katsotaan uudistuksen mittaluokkaan nähden niin pieniksi, että ne eivät ole ristiriidassa hallituksen linjauksen kanssa. Laskelmat on tehty vuoden 2022 keskimääräisillä kunnallis- ja kirkollisveroprosenteilla. Vaikka seurakuntien voidaan odottaa alentavan veroprosenttejaan, alennuksia ei ole huomioitu laskelmissa, koska niiden toteutumisesta ei ole varmuutta.
Taulukko 14. Esityksessä ehdotettujen ja muiden myöhemmin säädettävien uudistuksen vero-malliin liittyvien muutosten yhteisvaikutukset vaikutukset palkka-, eläke ja päivärahatuloon.
| Nykytila | Sote-uudistus | Muutos |
| Palkka | Eläke | Etuus | Palkka | Eläke | Etuus | Palkka | Eläke | Etuus | |
| 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 5000 | 8,65 | 0 | 6,81 | 8,65 | 0 | 6,8 | 0 | 0 | -0,01 |
| 10000 | 8,65 | 0 | 16,92 | 8,65 | 0 | 16,89 | 0 | 0 | -0,03 |
| 15000 | 8,69 | 8,39 | 20,45 | 8,69 | 8,38 | 20,42 | 0 | -0,01 | -0,03 |
| 20000 | 14,05 | 17,12 | 23 | 14,08 | 17,1 | 22,69 | 0,03 | -0,02 | -0,31 |
| 30000 | 22,36 | 24,82 | 26,12 | 22,27 | 23,98 | 26,19 | -0,09 | -0,84 | 0,07 |
| 40000 | 28,05 | 29,52 | 29,63 | 27,67 | 29,7 | 29,76 | -0,38 | 0,18 | 0,13 |
| 50000 | 32,06 | 32,3 | 31,95 | 31,99 | 32,46 | 32,11 | -0,07 | 0,16 | 0,16 |
| 60000 | 35,14 | 35,25 | 33,98 | 35,15 | 35,4 | 34,13 | 0,01 | 0,15 | 0,15 |
| 70000 | 37,5 | 37,36 | 35,43 | 37,67 | 37,49 | 35,57 | 0,17 | 0,13 | 0,14 |
| 80000 | 39,28 | 38,94 | 36,52 | 39,46 | 39,07 | 36,65 | 0,18 | 0,13 | 0,13 |
| 90000 | 40,66 | 40,95 | 38,16 | 40,85 | 41,08 | 38,28 | 0,19 | 0,13 | 0,12 |
| 100000 | 42,36 | 42,86 | 39,76 | 42,5 | 42,98 | 39,88 | 0,14 | 0,12 | 0,12 |
| 110000 | 43,94 | 44,42 | 41,07 | 44 | 44,53 | 41,18 | 0,06 | 0,11 | 0,11 |
| 120000 | 45,26 | 45,72 | 42,16 | 45,25 | 45,83 | 42,27 | -0,01 | 0,11 | 0,11 |
Yllä olevassa taulukossa 14 on esitetty tulolajikohtaiset tarkastelut. Verovelvollisen tulot voi-vat koostua useista eri tulolajeista ja lisäksi verovelvollisella voi olla henkilökohtaisia vähennyksiä kaikille verovelvollisille ns. viran puolesta myönnettävien vähennysten lisäksi. Kaikkien eri tulolajien ja vähennysten yhdistelmien tarkastelu tässä on mahdotonta, joten on mahdollista, että yksittäisellä verovelvollisella verotus kiristyy tai kevenee yllä olevissa taulukoissa esitettyä enemmän. Tapauksia, joissa verotus kiristyy enemmän kuin 0,5 prosenttiyksikköä, on havaittu 103 kappaletta vuoden 2022 tasolle korotetulla vuoden 2020 pohja-aineistolla tehdyssä tarkastelussa.
4.2.6.3 Vaikutukset verotukseen Ahvenanmaalla
Uudistus itsessään ei koske Ahvenanmaan maakuntaa, mutta valtionverotukseen tehtävät muutokset olisivat koskeneet yhtä lailla myös Ahvenanmaan maakunnassa asuvia verovelvollisia (Taulukko 15). Koska uudistuksessa kiristettiin valtionverotusta, olisi valtionverotus kiristynyt perusteettomasti myös Ahvenanmaalla, jos asiasta ei olisi säädetty erikseen. Tämän johdosta tuloverolain 124 §:n 5 momentissa on säädetty, että valtionverotuksen kiristyminen Ahvenanmaalla asuvien verovelvollisten kohdalla estetään ansiotuloveroasteikon alemmilla marginaaliveroprosenteilla. Alempien marginaaliveroprosenttien seurauksena esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten vaikutukset olisivat Ahvenanmaan maakunnassa asuville verovelvollisille vastaavanlaisia kuin Manner-Suomessa asuville.
Taulukko 15. Esityksessä ehdotettujen ja muiden myöhemmin säädettävien uudistuksen vero-malliin liittyvien muutosten yhteisvaikutukset vaikutukset palkka-, eläke ja päivärahatuloon Ahvenanmaalla.
| Nykytila | Sote-uudistus | Muutos |
| Palkka | Eläke | Etuus | Palkka | Eläke | Etuus | Palkka | Eläke | Etuus | |
| 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 5000 | 8,65 | 0 | 7,23 | 8,65 | 0 | 7,21 | 0 | 0 | -0,02 |
| 10000 | 8,65 | 0 | 15,65 | 8,65 | 0 | 15,63 | 0 | 0 | -0,02 |
| 15000 | 8,69 | 7,88 | 18,63 | 8,69 | 7,87 | 18,6 | 0 | -0,01 | -0,03 |
| 20000 | 12,82 | 15,63 | 20,9 | 12,85 | 15,61 | 20,68 | 0,03 | -0,02 | -0,22 |
| 30000 | 20,56 | 22,33 | 23,63 | 20,51 | 21,64 | 23,7 | -0,05 | -0,69 | 0,07 |
| 40000 | 26 | 27,03 | 27,14 | 25,62 | 27,21 | 27,27 | -0,38 | 0,18 | 0,13 |
| 50000 | 29,95 | 29,81 | 29,46 | 29,88 | 29,97 | 29,62 | -0,07 | 0,16 | 0,16 |
| 60000 | 32,99 | 32,76 | 31,49 | 33 | 32,91 | 31,64 | 0,01 | 0,15 | 0,15 |
| 70000 | 35,32 | 34,87 | 32,94 | 35,49 | 35 | 33,08 | 0,17 | 0,13 | 0,14 |
| 80000 | 37,08 | 36,45 | 34,03 | 37,26 | 36,58 | 34,16 | 0,18 | 0,13 | 0,13 |
| 90000 | 38,44 | 38,46 | 35,67 | 38,63 | 38,59 | 35,79 | 0,19 | 0,13 | 0,12 |
| 100000 | 40,13 | 40,37 | 37,27 | 40,27 | 40,49 | 37,39 | 0,14 | 0,12 | 0,12 |
| 110000 | 41,71 | 41,93 | 38,58 | 41,77 | 42,04 | 38,69 | 0,06 | 0,11 | 0,11 |
| 120000 | 43,03 | 43,23 | 39,67 | 43,02 | 43,34 | 39,78 | -0,01 | 0,11 | 0,11 |
Esitetyt muutosehdotukset eivät olennaisesti muuta eduskunnassa hyväksyttyä ja 1.1.2023 voimaan tulevaksi vahvistettua hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen rahoitusta koskevaa lainsäädäntöä. Uudistukseen liittyvää rahoitusmallia ja erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja on arvioitu hallituksen esityksessä 241/2020 vp.
Eduskunta edellytti edellä mainittuun esitykseen annettuun vastaukseen (EV 111/2021 vp) liitetyssä lausumassa, että THL:n tarvekertoimia tarkennetaan jatkotyössä ottaen huomioon todelliset kustannustekijät, kuten sosiaalihuollon kustannukset ja alueelliset kustannustekijät.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on yhdessä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kanssa tutkinut sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia selittäviä tekijöitä. Toukokuussa 2022 julkaistulla tutkimuksella (Olosuhdetekijät sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa. THL Työpaperi 2022/025, linkki) on pyritty täydentämään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aiempaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarvetta kuvaavaa tutkimusta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palvelutarpeen lisäksi myös olosuhdetekijät selittävät sote-palvelujen kustannuseroja. Osittain tekijät ovat samoja, joita on jo otettu huomioon nykyisissä rahoituksen määräytymistekijöissä. Tutkijat esittävät, että alueelliset palkkaerot ja yliopistosairaalakerroin sekä nykyisin olosuhdetekijöinä huomioon otettavat kaksikielisyys, vieraskielisyys ja syrjäisyys pitäisi ottaa huomioon rahoituksen määräytymistekijöinä. Tutkimuksen mukaan palvelutarpeeseen perustuvaa osuutta rahoituksessa pitäisi kasvattaa merkittävästi ja asukasperusteisesta rahoitusosuudesta luopua kokonaan. Lisäksi asukastiheys korvattaisiin syrjäisyystekijällä. Saaristoisuus, saamenkielisyys ja hyte-kerroin ovat tekijöitä, joita ei tutkimusaineistolla pystytty arvioimaan.
Lisäksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen 25.3.2022 julkaistussa tutkimuksessa Alueelliset palkkaerot sosiaali- ja terveydenhuollossa (linkki) on arvioitu mahdollisuuksia palkkakustannuksiin perustuvan rahoituksen määräytymistekijän muodostamiselle.
Nyt kyseessä olevan esityksen valmistelun yhteydessä on arvioitu hyvinvointialueiden rahoituksen määräytymistekijöiden muutostarpeita edellä mainitun tutkimustiedon valossa. Esityksessä ei ehdoteta tässä vaiheessa muutoksia rahoituksen määräytymistekijöihin.
Rahoituksen asukasperusteisella osuudella kompensoidaan edelleen tarveperusteiseen malliin liittyviä puutteita. Asukasperusteisella rahoituksella turvataan myös palveluiden järjestämisen edellytysten jatkuvuutta ja kestävää siirtymää uuteen rahoitusjärjestelmään.
Tutkimuksissa esitetty palkkaerojen huomioon ottaminen edellyttäisi jatkovalmistelua, jossa arvioitaisiin tarkemmin muun ohella mahdollisia haitallisia kannustinvaikutuksia sekä aineistoon liittyviä ongelmia. Toisaalta edellä mainitussa tutkimuksessa havaitut alueelliset palkkaerot ovat varsin pieniä.
Syrjäisyys voisi olla asukastiheyttä parempi tekijä kuvaamaan pitkien etäisyyksien aiheuttamaa kustannuslisää. Tämän tekijän suhteen pitäisi kuitenkin varmistua siitä, että se kuvaa tulevaa järjestelmää eikä nykyistä kuntapohjaista palvelurakennetta. Syrjäisyys voisi pidemmällä aikavälillä sisältyä rahoitusmalliin korvaten asukastiheystekijän, mutta se vaatii vielä kehittämistyötä.
Tutkimuksen mukaan yliopistosairaala-alueilla on korkeammat kustannukset kuin muilla alueilla. Nämä kustannukset sisältyvät kunnilta hyvinvointialueille siirtyviin kustannuksiin. Hyvinvointialueiden rahoitusmallissa alueiden välisiä kustannuseroja kompensoidaan eri tekijöillä, joista esimerkiksi asukasperusteisuus, kaksikielisyys ja vieraskielisyys kohdentuvat enemmän yliopistosairaala-alueille. Määräytymistekijöissä ei kuitenkaan ole tekijää, joka ottaisi suoraan huomioon yliopistosairaala-alueiden korkeammat kustannukset.
Valmistelun yhteydessä on arvioitu yliopistosairaaloiden kustannusten huomioon ottamisen toteuttamisvaihtoehtoina i) alueellisen terveydenhuollon tarvekertoimen sisälle otettavaa kerrointa tai ii) erillistä yliopistosairaalakertoimeen pohjautuvaa määräytymistekijää, jonka osuus vähennettäisiin joko tarveperusteisesta tai asukasperusteisesta rahoituksesta. Ensimmäinen vaihtoehto korjaisi terveydenhuollon tarvetekijää niin, että se huomioisi alueen kustannusrakenteen ja korjaisi kerrointa joko ylös tai alaspäin siten, että rahoituksen määräytymistekijöiden painot pysyisivät ennallaan. Jälkimmäinen vaihtoehto vaatisi rahoituslain määräytymistekijöiden ja niiden painotuksen uudelleen tarkastelua. Valmistelun yhteydessä on arvioitu, että lausuntokierroksella ollut malli, jossa rahoituksen määräytymistekijöihin lisättäisiin uusi yliopistosairaalatekijä ja sitä vastaava osuus vähennettäisiin asukasperusteisesta rahoitusosuudesta toteuttaisi parhaiten tavoitteen rahoituksen kohdentamisesta palvelutarpeen ja olosuhteiden perusteella. Yllä kuvattua vaihtoehtoa i) ei voi pitää kovinkaan läpinäkyvänä vaihtoehtona, koska siinä jo muutenkin varsin monimutkaista tarvekertoimen laskentaa korjattaisiin vielä uudella korjauskertoimella.
Lausuntokierrokselta saadun palautteen perusteella yliopistosairaalatekijää ei oteta nyt kyseessä olevaan esitykseen, vaan sen valmistelua jatketaan. Tarkoituksena on antaa asiaa koskeva esitys syysistuntokaudella 2022, jolloin uusi määräytymistekijä otettaisiin huomioon aikaisintaan vuodesta 2024 lukien.
Esitysluonnoksesta on kuultu hyvinvointialueiden ja Suomen Kuntaliiton sekä eräiden kuntien edustajia 20.4.2022 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, johon materiaali toimitettiin etukäteen 12.4.2022. Kuultavilla oli mahdollisuus jättää myös kirjallinen lausunto viimeistään 21.4.2022. Lisäksi esitysluonnos on ollut kommentoitavana lausuntopalvelussa ajalla 13.–21.4.2022 jakelulla Manner-Suomen kunnat, hyvinvointi-alueet, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Suomen Kuntaliitto, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja valtiovarainministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtiokonttori ja Verohallinto. Esitysluonnoksesta ei ollut mahdollista järjestää tavanomaista lausuntokierrosta johtuen tarkistusten perusteena olevien tilasto- ja tutkimusaineistojen valmistumisesta sekä toisaalta eduskunnan kevätistuntokaudella käsiteltäväksi tarkoitettujen kiireellisten esitysten määräajasta.
Kuulemistilaisuudessa käyttivät puheenvuoron 19:n hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, Suomen Kuntaliiton, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja kolmen kaupungin edustajat. Kirjallisia lausuntoja saatiin yhteensä 49, joista 20 hyvinvointialueilta, 22 kaupungeilta tai kunnilta ja seitsemän muilta tahoilta. Kaikki saadut lausunnot ja lausuntoyhteenveto löytyvät Valtioneuvoston hankeikkunasta hankkeen sivuilta kohdassa Asiakirjat: https://vm.fi/hanke?tunnus=VM014:00/2022.
Saatujen lausuntojen perusteella kunnat ja hyvinvointialueet pitivät kuulemiskierroksen aikataulua yleisesti liian tiukkana ja jopa kohtuuttomana. Kaikkien ehdotusten tarkempi arviointi ei ollut mahdollista, koska niiden perusteena olevaa tutkimusmateriaalia ei ollut vielä julkaistu. Ehdotetut muutokset nähtiin kuitenkin pääosin kannatettavina, lukuunottamatta hyvinvointialueiden rahoituksen uutta määräytymistekijää yliopistosairaalalisää, jonka osalta kuultavien kannat poikkesivat toisistaan merkittävästi.
Lausuntopalautteen johdosta hyvinvointialueiden rahoituksen uutta määräytymistekijää yliopistosairaalalisää koskevaa ehdotusta ei ole otettu esitykseen, vaan sen osalta valmistelua jatketaan. Tarkoituksena on antaa asiasta hallituksen esitys syysistuntokaudella 2022. Yliopistosairaala-alueiden kustannuksia otettaisiin uuden tekijän perusteella huomioon aikaisintaan vuodesta 2024 lukien.
Esitystä on täydennetty rahoituslain siirtymäsäännöksellä, joka koskee terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijöiden perusteella määriteltävien palvelutarvekertoimien laskennassa käytettäviä tietoja. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että poikkeuksellisimpien koronavuosien 2020 ja 2021 tiedot eivät yksinään vaikuta rahoituksen määräytymiseen. Vuosille 2023 ja 2024 rahoitus määräytyisi ehdotuksen mukaan kahden vuoden kertoimien keskiarvon perusteella, jotka lasketaan vuodelle 2023 vuosien 2019 ja 2020 tietojen perusteella ja vuodelle 2024 vuosien 2019 ja 2021 tietojen perusteella.
Lausunnoissa tuotiin esille tarve hyvinvointialueiden vuoden 2023 rahoituksen oikaisemista koskevan kertakorvauksen maksamisesta jo vuoden 2023 aikana. Kertakorvauksen on kuitenkin tarkoitus olla kunta–valtio–hyvinvointialue -suhteessa kustannusneutraali. Mahdollista kustannusten kasvua vastaava vähennys kuntien valtionosuuksiin tehtäisiin vasta vuosina 2024 ja 2025. Järjestely edellyttäisi siten valtion maksuosuuden kasvattamista jo vuonna 2023, mihin ei ole varauduttu Julkisen talouden suunnitelmassa. Lisäksi aikaistaminen ei ole perusteltua sen vuoksi, että mahdollinen rahoituksen vähentäminen kunnilta, tai tarkistuksen lopputuloksesta riippuen hyvinvointialueilta, kesken vuoden olisi ongelmallista.
Lisäksi lausuntopalautteen perusteella esityksen perusteluja on täydennetty sekä lisätty viittaukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toukokuussa 2022 julkaistuihin tutkimuksiin.
3 §. Valtion rahoitus hyvinvointialueille. Pykälän 1 momentissa säädetään valtion rahoituksen määräytymistekijöiden osuuksista lain voimaantulovuotta edeltävänä vuotena eli vuonna 2022.
Rahoituksen määräytymistekijöiden prosenttiosuudet perustuvat hallituksen esityksen 241/2020 vp valmisteluaikana käytössä olleeseen arvioon eri tekijöiden osuuksista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen osuuksien painotus perustuu siten vuoden 2020 kustannustietoihin. Uusimpien käytettävissä olevien kustannustietojen, jotka pohjautuvat kuntien talousarviotietoihin vuodelta 2022, sosiaali- ja terveydenhuollon osuus kustannuksista on 97,715 prosenttia ja pelastustoimen 2,285 prosenttia. Momentissa säädettäviä osuuksia ehdotetaan päivitettäväksi rahoituksen kohdentamiseksi mahdollisimman tarkasti näiden sektoreiden välillä. Muutos heijastuisi kaikkiin määräytymistekijöihin osuutensa verran.
7 §. Palvelutarpeen muutoksen huomioon ottaminen. Pykälässä säädetään siitä, miten hyvinvointialueiden valtion rahoituksen koko maan tasoa tarkistettaessa otetaan vuosittain etukäteen huomioon arvioitu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen muutos. Palvelutarpeen muutoksen arvioinnin perusteena käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämän sosiaalimenojen analyysimallin (SOME-malli) mukaista arvioitua palvelutarpeen kasvua. Palvelutarpeen arvioidusta vuosittaisesta kasvusta säädetään vähintään neljän vuoden välein. Rahoituslain 33 §:n mukaan vuosittainen palvelutarpeen kasvun arvio tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien.
Palvelutarpeen arvioitu kasvu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2022 saatavissa olevien uusimpien väestöennuste- ja kustannustietojen perusteella päivittämän tiedon mukaan 1,02 prosenttia vuonna 2023, 1,05 prosenttia vuonna 2024, 1,07 prosenttia vuonna 2025 ja 1,02 prosenttia vuonna 2026.
Pykälän 1 momentin mukaan edellä mainittu palvelutarpeen muutos otetaan huomioon siihen määrään asti, että käyttökustannusten vuosittainen kasvu vastaa 80 prosenttia. Rahoituslain 36 §:n 2 momentin mukaan vuosina 2023 ja 2024 palvelutarpeen kasvu otetaan kuitenkin etukäteen huomioon hyvinvointialueen rahoituksen tasoa tarkistettaessa SOME-mallin mukaisesti arvioituna kokonaisuudessaan ja vasta vuodesta 2025 lähtien sovellettaisiin 7 §:ssä säädettyä 80 prosentin rajaa. Rahoituslain 36 §:n 1 momentin mukaan lisäksi palvelutarpeen arvioitua vuosittaista kasvua korotetaan siirtymävaiheen kustannusten vuoksi 0,2 prosenttiyksiköllä vuosina 2023–2029.
8 §. Kustannustason muutoksen huomioon ottaminen. Pykälän 1 momentin mukaan valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä kustannustason muutos otetaan huomioon hyvinvointialueiden hintaindeksin mukaisesti. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että indeksikorotusta laskettaessa otetaan huomioon 6 §:ssä tarkoitettujen hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennallisten kustannusten lisäksi palvelutarpeen muutos, sellaisena kuin siitä säädetään 7 §:ssä ja lain voimaantulosäännöksissä (36 §). Palvelutarpeen kasvu kuvaa volyymin arvioitua reaalimuutosta. Tätä korotetaan hintojen muutoksella, jolloin päästään talousarviovuoden tasolle.
Indeksitarkistuksen laskentakaava vuodelle 2023 olisi seuraava: Rahoitus vuonna 23 = siirtyvät kustannukset22*(1+tarpeen kasvu23)* (1+hva-indeksi23).
Lisäksi varainhoitovuodesta 2025 lukien indeksitarkistuksessa ehdotetaan otettavaksi huomioon rahoituslain 10 §:n perusteella tehtävä hyvinvointialueiden toteutuneiden kustannusten jälkikäteinen tarkistus. Mainitulle varainhoitovuodelle tehdään jälkikäteinen tarkistus vuoden 2023 rahoituksen osalta. Jälkikäteisen tarkistuksen laskentatavasta ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin uudessa 10 §:n 2 momentissa, jossa viitattaisiin indeksikorotuksen laskemisen osalta nyt kyseessä olevan momentin sääntelyyn.
Rahoituslain 9 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden uusien ja laajenevien tehtävien kustannusten huomioon ottamisesta. Kustannukset otetaan huomioon suoraan voimaantulovuoden kustannustasossa. Jos uuden tai laajenevan tehtävän on tarkoitus tulla voimaan porrastetusti useamman vuoden aikana, arvioidaan kustannus uusimman käytettävissä olevan hintaindeksitiedon mukaan korotettuna niiden vuosien kustannustasoon, joina tehtävät tulevat voimaan. Tältä osin pykälään ei ehdoteta muutoksia.
10 §. Toteutuneiden kustannusten huomioon ottaminen. Pykälän mukaan hyvinvointialueiden koko maan tason laskennallinen rahoitus tarkistetaan kahden vuoden viiveellä toteutuneita kustannuksia vastaavaksi. Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otetaan huomioon vuosittain jälkikäteen hyvinvointialueiden tilinpäätöstietojen mukaiset 5 §:ssä tarkoitetut kustannukset (toteutuneet kustannukset) varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta. Kyseisen vuoden laskennallisten kustannusten ja toteutuneiden kustannusten erotus lisätään rahoitukseen tai vähennetään rahoituksesta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jossa säädettäisiin tarkemmin siitä, miten edellä mainittu jälkikäteistarkistus lasketaan. Laskennassa huomioitaisiin jälkikäteistarkistuksen kohteena olevan varainhoitovuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotuksen muutos sitä edeltävään varainhoitovuoteen nähden sekä jälkikäteistarkistuksen kohteena olevalle varainhoitovuodelle tehty jälkikäteinen tarkistus. Laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus tarkistettaisiin sen varainhoitovuoden kustannustasoon, jolle tarkistus tehdään.
Esimerkiksi vuoden 2023 toteutuneita kustannuksia verrattaisiin vuonna 2023 maksettuun laskennalliseen rahoitukseen. Tämä erotus (+/-) vietäisiin vuoden 2025 rahoituspohjaan ennen 8 §:ssä tarkoitettua indeksitarkistusta. Tällöin erotus tulisi korotetuksi osana muuta rahoituspohjaa varainhoitovuoden hintatasoon.
13 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten perusteet. Pykälän 3 momentissa säädetään terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöä kuvaaviin tarpeisiin perustuvien laskennallisten kustannusten määrittelyssä käytettävistä tehtäväkohtaisista painotuksista. Tehtäväkohtaiset painotukset tarkistettaisiin rahoituslain voimaantulosäännöksissä (33 §) edellytetyllä tavalla vuodesta 2023 lukien. Ehdotetut painotukset perustuisivat uusimpiin eli vuoden 2022 kustannustietoihin: terveydenhuolto 58,86 prosenttia, vanhustenhuolto 19,75 prosenttia ja sosiaalihuolto 21,39 prosenttia.
Pykälän 4 momentin mukaan tehtäväkohtaiset painotukset muuttuvat hyvinvointialueiden uusien ja laajenevien tehtävien perusteella kohdistuvan rahoituksen muutosten mukaisesti. Nämä muutokset otetaan huomioon vuosittain hyvinvointialueiden rahoituslaskelmissa. Momentin mukaan tehtäväkohtaisista painotuksista säädetään vähintään kolmen vuoden välein.
35 a §. Hyvinvointialuekohtainen korvaus vuonna 2024. Pykälä olisi uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi hyvinvointialuekohtaisen rahoituksen kohdentumisen tarkistamisesta kuntien vuoden 2022 lopullisten tilinpäätöstietojen perusteella. Hyvinvointialueille maksettaisiin vuonna 2024 aluekohtainen kertakorvaus, joka vastaisi kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella korjatun laskelman mukaisen rahoituksen ja alkuperäisen vuodelle 2023 maksetun rahoituksen erotusta. Näin voitaisiin varmistaa, että vuoden 2023 rahoituksen taso hyvinvointialueella vastaa toteutuneita siirtyviä kustannuksia. Jos korjatut siirtyvät kustannukset ovat korkeammat kuin kuntien vuoden 2022 talousarvion mukaisesti on laskettu, olisi ilman ehdotettua säännöstä mahdollista, että vuoden 2023 rahoitus jäisi alueilla vajaaksi ja aiheuttaisi ongelmia palvelujen järjestämisessä uudistuksen alkuvaiheessa.
Kysymys olisi kertakorvauksesta eikä sitä vietäisi hyvinvointialueiden rahoitukseen pysyväksi eräksi. Näin ollen korvaus turvaisi ainoastaan alueiden rahoituksen vuoden 2023 osalta siirtyviä kustannuksia vastaavaksi. Hyvinvointialueen mahdollisesti vuonna 2023 saama lisärahoitus olisi otettava huomioon kertakorvauksen määrää vähentävänä, sillä muutoin vuoden 2023 mahdollinen rahoitusvaje tulisi kompensoitua kahteen kertaan.
Hyvinvointialueille vuonna 2024 maksettava kertakorvaus olisi kunta-valtio-hyvinvointialuesuhteessa kustannusneutraali. Jos siirtyvät kustannukset ovat tilinpäätöstietojen mukaan korkeammat kuin alkuperäisessä laskelmassa, samassa suhteessa siirrettäisiin valtion rahoitusta hyvinvointialeille ja pienennettäisiin kuntien jäljelle jäävien tehtävien rahoitusta. Kuntien osalta tästä tarkistuksesta säädetään kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 57 §:ssä. Kuntaveroon tehtävä veroprosentin leikkaus vuonna 2023 olisi jo tässä vaiheessa säädetty nyt kyseessä olevan esityksen perusteella, eikä siihen enää tehtäisi muutoksia myöhemmin.
38 §. Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet vuosina 2023 ja 2024. Rahoituslain 14 §:n 3 momentin mukaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimia määriteltäessä käytetään terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvista tarvetekijöistä Digi- ja väestötietoviraston, Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tilastokeskuksen tietoja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta. Jos tietoja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta ei ole käytettävissä, kertoimen määrittelyssä käytetään uusimpia käytettävissä olevia tietoja.
Edellä mainitun säännöksen perusteella vuodelle 2023 hyvinvointialuekohtaisten tarvetekijöiden perusteella määräytyvien kustannusten määrittämisessä tulisi käyttää vuoden 2020 tietoja. Esityksen valmistelun yhteydessä on arvioitu, että poikkeuksellisimpana korona-aikana vuonna 2020 palvelujen käyttö määräytyisi olennaisesti tavanomaista vuotta poikkeavalla tavalla, mikä vaikuttaisi tarvekertoimien laskentaan. Näin ollen vuotta 2019 voi pitää viimeisimpänä tavanomaisena tilastovuotena. Kertoimen laskennassa käytetty tietopohja eli alueelliset diagnoositiedot muuttuvat vuosittain. On kuitenkin erityisen tärkeää, että uudistuksen voimaantulovuoden rahoitus perustuisi mahdollisimman oikeisiin tietoihin eikä poikkeavista vuosista johtuvaa vääristymää pääsisi syntymään.
Ehdotetun uuden siirtymäsäännöksen mukaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet vuosina 2023 ja 2024 määriteltäisiin 14 §:n 3 momentin sääntelystä poiketen kahden vuoden tietojen perusteella laskettujen palvelutarvekertoimien keskiarvon perusteella. Kyseessä olisi aritmeettinen keskiarvo. Vuodelle 2023 otettaisiin huomioon tiedot vuosilta 2019 ja 2020 ja vuodelle 2024 vuosilta 2019 ja 2021. Näin poikkeuksellisimpien koronavuosien palvelujen käytön osalta poikkeuksellinen tilanne ei pääsisi liiaksi vaikuttamaan rahoituksen tasoon.
Vuodesta 2025 lähtien käytettäisiin rahoituslain 14 §:n 3 momentin mukaisesti aina kahden vuoden takaisia tietoja. Vuonna 2025 kyseessä oleva tarvetekijöihin perustuva rahoitus määräytyisi siten yksin vuoden 2022 tietojen perusteella.
Liite. Rahoituslain 14 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet lasketaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien sekä 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tehtäväkohtaisten painotusten perusteella. Tarvetekijät ja niiden painokertoimet ovat rahoituslain liitteenä.
Hyvinvointialueen palvelutarvekerroin saadaan suhteuttamalla alueen arvioitu keskimääräinen palvelutarve koko maan arvioituun keskimääräiseen palvelutarpeeseen. Arvioidut palvelutarpeet on muodostettu tilastollisen mallin avulla.
Edellä mainittua lain liitettä ehdotetaan muutettavaksi voimaantulosäännöksissä (33 §) edellytetyllä tavalla siten, että siinä olevat terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavat tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistetaan vuodesta 2023 lukien. Tarkistuksen perusteena ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toukokuussa 2022 julkaiseman tutkimuksen tiedot (Sote-rahoituksen tarvevakiointi. Päivitys 2022. THL Työpaperi 2022/026, linkki). Päivittynyt tutkimus sisältää aiempaa laajemman joukon tarvetekijöitä. Muutosten myötä mallien selitysasteet ovat parantuneet entisestään, mikä mahdollistaa rahoituksen kohdentamisen tarpeen perusteella entistä tarkemmin. Uusi tutkimusaineisto on kerätty vuodelta 2019. Kuten aiemminkin, tutkimus kattaa erilliset tarkastelut terveydenhuollolle, vanhustenhuollolle ja sosiaalihuollolle. Tarvetekijät kattavat sairastavuustietoja, ikärakenteen, sosioekonomisia tekijöitä sekä muita taustatietoja. Malleihin on tullut paljon uusia tekijöitä ja samalla joitain aiemmin malleissa olleita tekijöitä on poistunut. Tämä on seurausta mallin evoluutiosta, missä kriteereiksi valikoituu tilastollisesti merkitseviä tekijöitä. Muutokset ovat koskeneet erityisesti sairastavuustekijöitä, sen sijaan demografisiin ja sosioekonomisiin tekijöihin on tullut vähäisempiä muutoksia. Aluekohtaisen tarvekertoimen laskennassa neutralisoidaan aiempaan tapaan taustamaa ja etäisyys päivystykseen.
Terveydenhuollon tarvetekijöitä ehdotetaan otettavaksi huomioon yhteensä 189. Aiemmin liitteessä oli terveydenhuollon tekijöitä 50. Vanhustenhuollon tarvetekijöitä otettaisiin huomioon aiemman 18 sijasta 63. Sosiaalihuollon tarvetekijöitä oli aiemmin 13, mutta nyt ehdotetaan otettavaksi huomioon 73 tarvetekijää.
Tarvetekijöiden painokertoimet ovat tutkimukseen perustuvia yksilötason estimaatteja tekijäkohtaisista suhteellisista kustannuksista. Painokertoimen arvo kuvaa, miten paljon tarvetekijä lisää odotettua palvelutarvetta suhteessa maan keskimääräiseen palvelutarpeeseen. Mallin perusteella aluekohtaiset terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarvekertoimet lasketaan vuosittain alueen uusimpien sairastavuus-, väestörakenne-, sosioekonomisten ja muiden tietojen perusteella.
Tarveperusteisen rahoitusmallin kehittäminen on jatkuvaa työtä. Tutkimusaineistojen parantuessa myös mallin voidaan odottaa parantuvan jatkossa. Rahoituslain 14 §:n 4 momentin mukaan palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavista tarvetekijöistä ja niiden painokertoimista säädetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen perustuen vähintään neljän vuoden välein. Lisäksi painokertoimet säädetään valtioneuvoston asetuksella hyvinvointialueiden tehtävämuutoksen yhteydessä ottamalla huomioon tehtävämuutoksesta aiheutuva laskennallinen vaikutus. Siten, mikäli esimerkiksi vuodelle 2023 säädetään vielä uusia tehtäviä, päivitetään lain liitteessä olevien tarvetekijöiden painokertoimet tarvittaessa uuden tehtävän aiheuttamien kustannusten edellyttämällä tavalla valtioneuvoston asetuksella. Kyseessä on tällöin laskennallinen, teknisluonteinen painokertoimien päivitys.
23 §. Kustannustenjaon tarkistus. Kustannustenjaon tarkistusta koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettävän siten, että tarkistuksen laskentatapa ilmenisi laista nykyistä selkeämmin. Pykälän nykyisen sanamuodon mukaisesti kustannustenjaon tarkistuksessa tarkistetaan laskennalliset kustannukset, perushinnat ja rahoitus toteutuneiden kustannusten mukaisiksi, mutta kustannustenjaon tarkistuksen toteuttamista ei ole tarkemmin säännelty. Kustannustenjaon tarkistus on perusteltua toteuttaa tavalla, joka parhaiten toteuttaa tarkistuksen tarkoitusta, eli täsmäyttää laskennalliset kustannukset toteumatietojen mukaisiksi, eikä ali- tai ylikompensoi kustannuspohjan kehitystä ja siten aiheuta tarkistukseen sahausliikettä.
Kustannustenjaon tarkistus perustuisi niin sanotun poikkileikkausvuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotukseen siten, että laskennassa huomioidaan laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotuksen muutos sitä edeltävään varainhoitovuoteen nähden sekä poikkileikkausvuodelle tehty kustannustenjaon tarkistus. Näin määritelty laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus tarkistettaisiin sen varainhoitovuoden kustannustasoon, jolle tarkistus tehdään.
Esimerkiksi vuoden 2023 toteutuneita kustannuksia verrattaisiin vuoden 2023 laskennallisiin kustannuksiin. Tämä erotus (+/-), ottaen huomioon edellisessä kohdassa mainittu määrittelytapa, vietäisiin vuoden 2025 kustannuspohjaan ennen 22 §:ssä tarkoitettua indeksitarkistusta. Tällöin erotus tulisi korotetuksi osana muuta kustannuspohjaa varainhoitovuoden hintatasoon.
25 §. Käyttökustannuksia koskeva tietojen keruu ja tietopohja. Pykälän 2 momentin tietopohjaa koskevaa säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että kustannustenjaon tarkistamisessa voidaan käyttää uusimpia saatavilla olevia tietoja siltä osin, kun varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden tietoja ei ole käytettävissä.
Kustannustenjaon tarkistus tehdään lain 59 §:n 1 momentin mukaan ensimmäisen kerran vuonna 2025 vuosien 2023 ja 2024 tietojen perusteella. Vuoden 2022 loppuun voimassa olevan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaan käytetään vielä kolmen vuoden takaisia tietoja, mutta kuntien taloustietojen automaattisen raportoinnin voimaantulon myötä viivettä on ollut mahdollista kaventaa kahteen vuoteen. Erityisesti eräiden Opetushallituksen keräämien esi- ja perusopetuksen kustannustietojen toimittaminen ei kuitenkaan ainakaan lähivuosina vielä toteudu automaattisen raportoinnin kautta, vaan tiedot kerätään edelleen erillisin kyselyin. Tällöin kahden vuoden viive ei ole niiden osalta vielä saavutettavissa.
34 §. Kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuus. Pykälään on tarpeen tehdä vastaava kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuuden määräytymispäivää koskeva muutos, joka on tehty voimassa olevaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin 1.1.2022 voimaan tulleella lailla 1291/2021. Vuoden lopun (31.12.) sijasta tarkastelupäivänä käytetään jatkossa joulukuun 15 päivää.
38 §. Erikoissairaanhoidossa olevan, koulukotiopetuksen tai lastensuojelun vuoksi sijoitetun oppilaan korvaus. Pykälän 4 momentissa tehtäisiin kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuuden määräytymispäivää koskevasta muutoksesta johtuva täsmennys. Vuoden lopun (31.12.) sijasta tarkastelupäivänä käytetään jatkossa joulukuun 15 päivää.
40 §. Kotikuntakorvausta koskevien tietojen toimittaminen. Pykälän 1 momentissa tehtäisiin kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuuden määräytymispäivää koskevasta muutoksesta johtuva täsmennys. Vuoden lopun (31.12.) sijasta tarkastelupäivänä käytetään jatkossa joulukuun 15 päivää.
45 §. Päätös valtionosuuden myöntämisestä sekä veroperustemuutoksista johtuvien verotulomenetysten korvauksesta. Pykälään on tarpeen lisätä uusi 3 momentti, joka asiallisesti vastaa voimassa olevaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 48 §:än vuoden 2022 alusta lisättyä 3 momenttia (L 1291/2021). Näin pykälässä tarkoitetut valtionosuuspäätökset voidaan antaa kunnille tiedoksi sähköisesti myös ilman tähän annettua suostumusta.
57 §. Voimaantulo. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi selkeämmin siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirron vuoksi kunnilta hyvinvointialueille siirrettävät tulot tarkistettaisiin vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella koko maan tasolla hyvinvointialueille siirtyviä kustannuksia vastaaviksi. Tulojen ja kustannusten erotus otettaisiin huomioon peruspalvelujen valtionosuudessa.
Myös 4 momentin sanamuotoa valtionosuuden kuntakohtaisesta tarkistamisesta ehdotetaan täsmennettäväksi. Jos tarkistuksen jälkeen todetaan, että kunnille on koko maan tasolla maksettu valtionosuutta vuonna 2023 enemmän tai vähemmän kuin tarkistuksen mukaan kuuluisi, erotusta vastaava määrä vähennetään tai lisätään kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta asukaskohtaisesti tasasuuruisina erinä vuosina 2024 ja 2025. Näin varmistettaisiin tehtäväsiirron kustannusneutraalius vuoden 2022 tasolla.
Pykälän 5 momentin toisen virkkeen mukaan kuntien valtionosuutta vähennetään tai lisätään tarkistusten yhteydessä siten, että valtionosuuden vähennys tai lisäys on kaikissa kunnissa asukasta kohti yhtä suuri. Koska tämä todettaisiin jo ehdotetussa 4 momentissa, kyseinen virke ehdotetaan poistettavaksi.
58 §. Perushintojen määräytyminen vuonna 2023. Pykälän 3 momentissa säädetään pykälän 2 momentissa tarkoitetuista perushinnoista vuoden 2020 tasossa. Säännöksen perusteluissa on todettu, että perushinnat on tarpeen vielä erikseen säätää nyt kyseessä olevaa momenttia muuttamalla vuoden 2022 tasossa, kun tähän tarvittava tietopohja on käytettävissä (HE 241/2020 vp, s. 1007). Perushintojen päivitys on luonteeltaan tekninen muutos ja perustuu vuoden 2020 tiedoilla tehtyyn laskemaan.
7.3 Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta
55 §. Kunnan tuloveroprosentti vuonna 2023. Pykälässä säädetään siitä, että kaikkien kuntien tulee määrätä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä kaikissa kunnissa yhtä suurella prosenttiyksiköllä. Pykälää muutettaisiin siten, että kunnanvaltuuston olisi määrättävä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä 12,64 prosenttiyksiköllä aiemmin säädetyn 13,26 prosenttiyksikön sijaan.
Pykälän säätämistä koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 241/2020 vp, s. 921) on todettu, että kunnan tuloverosta leikattava prosenttiosuus selviää lopullisesti, kun valtion rahoitusvastuulle siirtyvien menojen määrä vahvistuu keväällä 2022 perustuen kuntien talousarviokyselyn mukaisiin tietoihin vuoden 2022 kustannuksista. Perusteluissa on myös todettu, että pykälää on näiden tietojen perusteella tarpeen vielä muuttaa vuonna 2022.
Ehdotus kunnan tuloverosta leikattavan prosenttiosuuden muuttamisesta perustuu edellä mainittuihin päivitettyihin rahoituslaskelmia koskeviin tietoihin. Hyvinvointialueille siirtyvien kustannusten määrä tarkentuu kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella vuonna 2023. Kunnan tuloverosta leikattavaa prosenttiosuutta ei kuitenkaan enää muuteta nyt ehdotettavan muutoksen jälkeen, vaan rahoituksen siirtoa koskeva tarkistus toteutetaan kuntien valtionosuuksia muuttamalla siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 57 §:ssä säädetään.
Kuntien tuloverosta leikattavan prosenttiosuuden ohella valtion verotulojen kasvattaminen ja kuntien verotulojen pienentäminen toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä muuttamalla valtion tuloveroasteikkoa sekä useita eri ansiotuloverotuksen vähennysten parametreja. Myös tuloveroasteikkoa sekä ansiotuloverotuksen veroperusteita tullaan muuttamaan päivitettyjen laskelmien pohjalta. Näistä muutoksista annetaan erillinen esitys syksyllä 2022.
91 b §. Kunnan tuloveroprosentin ilmoittamiseen liittyvät tilapäiset säännökset. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos, koska voimaanpanolain 55 §:ssä säädettyä kunnan tuloverosta leikattavaa prosenttiosuutta ehdotetaan muutettavaksi. Jos kunta ei ole ilmoittanut vuoden 2023 tuloveroprosenttia 91 a §:n 1 momentissa säädettynä aikana taikka Verohallinnon myöntämässä myöhemmässä määräajassa tai kunnan ilmoittama tuloveroprosentti poikkeaa voimaanpanolain 55 §:ssä säädetystä, verotuksessa voitaisiin noudattaa vuoden 2022 tuloveroprosenttia vähennettynä 12,64 prosenttiyksiköllä.
124 §. Veron määräytyminen. Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos, koska voimaanpanolain 55 §:ssä säädettyä kunnan tuloverosta leikattavaa prosenttiosuutta ehdotetaan muutettavaksi. Valtion tuloveroasteikon veroprosentteja alennettaisiin 12,64 prosenttiyksiköllä laskettaessa veron määrää niille verovelvollisille, joiden verotusmenettelystä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu kotikunta sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa.
2 §. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorin tehtävästä toimia hyvinvointialueiden taloustietovarannon ylläpidosta vastaavana viranomaisena sekä rekisterinpitäjänä. Tehtävä vastaisi lähtökohtaisesti Valtiokonttorin voimassa olevan lain mukaisia kuntien taloustietovarantoa koskevia tehtäviä.
Nyt kyseessä olevan 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisista Valtiokonttorin tehtävistä säädetään tarkemmin lain 2 b §:ssä. Kyseisessä pykälässä olevan viittaussäännöksen perusteella sääntelyn on tarkoitus koskea jatkossa myös hyvinvointialueita ja niiden toimittamia tietoja. Pykälän 1 momentin mukaan Valtiokonttorilla on oikeus käsitellä 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tehtävän toteuttamiseksi välttämättömiä henkilötietoja ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Tilastokeskuksella, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, Opetushallituksella ja valtiovarainministeriöllä on oikeus saada Valtiokonttorilta tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömät salassa pidettävät tiedot.
Pykälän 2 momentin mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen säilyttämisen tarve on arvioitava viiden vuoden välein. Pykälän 3 momentin mukaan Valtiokonttorin on julkaistava muut kuin henkilötietoja sisältävät taloustietovarannon tiedot yleisessä tietoverkossa. Pykälän 4 momentin mukaan taloustietovarannon käytöstä ei peritä maksua.
Valtiokonttorin tehtäviä kuntien taloustietovarannon ylläpitämisessä kuvataan tarkemmin hallituksen esityksessä kuntien taloustietojen tuottamista ja raportointia koskevaksi lainsäädännöksi (HE 60/2019 vp) valtiokonttorista annetun lain muuttamista koskevan lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 46₋48). Hyvinvointialueiden taloustietovarannon ylläpitämiseen liittyviä Valtiokonttorin tehtäviä kuvataan tarkemmin hallituksen esityksessä 241/2020 vp hyvinvointialueista annetun lain 120 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 622₋623).
Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain perusteella annettavista valtioneuvoston asetuksista on esitetty eduskunnalle luonnokset hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevan esityksen (HE 241/2020 vp) liitteinä. Valtioneuvoston asetukset on tarkoitus antaa loppuvuodesta 2022 eli sen jälkeen, kun niiden antamiseksi tarvittavat lopulliset päätökset mahdollisista vuotta 2023 koskevista kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävien muutoksista on tehty eduskunnassa.
Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella säädetään muun ohella vuosittain hyvinvointialuekohtaisen rahoituksen laskennassa käytettävistä, rahoituslain 13–23 §:ssä tarkoitettujen määräytymistekijöiden mukaisista perushinnoista. Rahoituslain 14 §:n 4 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella säädetään vielä tarvittaessa terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarvetekijöiden painokertoimista siten, että niissä otetaan huomioon hyvinvointialueiden vuoden 2023 tehtävämuutoksista aiheutuva laskennallinen vaikutus.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella säädetään muun ohella vuosittain kuntakohtaisen valtionosuuden laskennassa käytetyistä perushinnoista.
Myös kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 15 §:ssä tarkoitetun hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosan määräytymisperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin (hyte-kerroin) määritellään kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintaa kuvaavien indikaattoreiden sekä toiminnan tulosta kuvaavien indikaattoreiden perusteella. Edellä mainitun hallituksen esityksen liitteenä eduskunnalle esitetyn asetusluonnoksen 3 §:ssä määritellään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosan indikaattorien painokertoimet ja asetuksen liitteessä on määritelty neljätoista toimintaa sekä kuusi tulosta kuvaavaa indikaattoria. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintaa mittaava kerroin laaditaan peruskoulutukseen, liikuntaan ja kunnan johtamiseen liittyvien indikaattorien perusteella. Edellä mainittujen indikaattorien lisäksi indikaattoreihin on valmisteltu lisättäväksi kulttuurihyvinvointia koskeva indikaattori, kulttuuriin osallistumisen kynnyksen madaltaminen. Toimintaa kuvaavan yksittäisen indikaattorin painokerroin olisi uuden indikaattorin lisäämisen jälkeen 0,0333. Tarve kulttuurihyvinvointia koskevalle indikaattorille on ollut esillä kertoimia koskevan valmistelun aiemmissa vaiheissa. Myös edellä mainitun hallituksen esityksen lausuntopalautteessa mainittiin tarve sisällyttää kulttuurihyvinvointi hyte-kertoimeen. Kertoimen sisältöjen laajentamista tältä osin on pidetty perusteltuna, kun tietopohja on olemassa ja se on todettu riittävän luotettavaksi. Kulttuuripalvelut ja kulttuurihyvinvointi on ollut TEA-tiedonkeruun kohde vuosina 2019 ja 2021 ja siitä tulee pysyvä. TEA-tiedonkeruiden tiedot julkaistaan avoimessa, TEAviisari -verkkopalvelussa (www.teaviisari.fi). Kulttuurihyvinvointia koskeva indikaattori on tarkoitus ottaa huomioon syksyllä 2022 annettavan valtioneuvoston asetuksen liitteessä.
Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1.1.2023. Lait voimaanpanolain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 1.10.2022.
Valtiovarainministeriö seuraa uudistuksen toimeenpanoa ja kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmien toimivuutta. Kuntien talouden seurantaa varten on olemassa jo vakiintuneet, pääosin kuntalakiin perustuvat toimintatavat. Hyvinvointialueet sen sijaan ovat uusia itsehallinnollisia toimijoita ja myös niiden rahoitusjärjestelmä on uusi. Uudistuksen toimeenpanon riskejä rahoituksen näkökulmasta vähentävät kuitenkin osaltaan sekä kuntien että hyvinvointialueiden rahoituksessa sovellettavat siirtymäaikajärjestelyt, jotka tasaavat uudistuksen vaikutuksia ja antavat kunnille ja hyvinvointialueille aikaa sopeutua rahoituksen muutoksiin.
Uudistuksen onnistunut toimeenpano ja palvelujen turvaaminen erilaissa tilanteissa, myös ennalta-arvaamattomien haasteiden ilmaantuessa, edellyttää erityisesti hyvinvointialueiden rahoituksen ja rahoitusjärjestelmän toimivuuden jatkuvaa ja reaaliaikaista arviointia. Hyvinvointialueet ovat riippuvaisia valtion rahoituksesta, koska niillä ei ole kuntia vastaavasti verotusoikeutta. Hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä, talouden sopeuttamiskeinoja ja mahdollista lisärahoituksen tarvetta arvioidaan osana hyvinvointialueiden ohjaus-, neuvottelu- ja seurantaprosesseja.
Hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 11 §:n mukaan valtiovarainministeriö seuraa yleisesti hyvinvointialueiden toimintaa ja taloutta sekä huolehtii, että hyvinvointialueiden itsehallinto otetaan huomioon hyvinvointialueiden koskevan lainsäädännön valmistelussa. Hyvinvointialueesta annetun lain 12 §:n mukaan rahoituksen riittävyyttä hyvinvointialueiden tehtävien hoitamiseen kokonaisuutena ja hyvinvointialueittain (rahoitusperiaate) arvioidaan julkisen talouden suunnitelmassa. Lisäksi suunnitelmassa käsitellään hyvinvointialueiden tehtäviä ja velvoitteita, taloutta sekä valtion hyvinvointialuetalouteen liittyviä taloudellisia vastuita.
Rahoitusjärjestelmän toimivuutta ja muutostarpeita on tarkoitus arvioida myös hyvinvointialueesta annetun lain 13 §:ssä tarkoitetussa hyvinvointialuetalouden ja –hallinnon neuvottelukunnassa, joka toimii valtiovarainministeriön yhteydessä. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja arvioida hyvinvointialuetalouden toteutunutta ja tulevaa kehitystä sekä valtion hyvinvointialueille osoittaman rahoituksen ja hyvinvointialueiden muun tulorahoituksen toteutunutta ja tulevaa kehitystä sekä käsitellä lainsäädäntöä, lainsäädäntöhankkeita ja muita valtion toimenpiteitä, jotka ovat hyvinvointialueiden talouden ja itsehallinnon kannalta periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia. Neuvottelukunnassa on hyvinvointialueiden sekä valtiovarainministeriön ja muiden hyvinvointialueiden tehtävien ohjaamisesta vastaavien ministeriöiden edustus.
Hyvinvointialueiden ohjaukseen sisältyvät myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 24 §:n mukaiset sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelut hyvinvointialueen kanssa sekä pelastustoimen järjestämisestä annetun lain (613/2021) 10 §:n mukaiset sisäministeriön neuvottelut hyvinvointialueen kanssa. Näissä vuosittain järjestettävissä keskusteluissa neuvotellaan hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien toteuttamisesta, sekä muun ohella tarkastellaan myös rahoituksen riittävyyttä. Myös valtiovarainministeriö osallistuu neuvotteluihin, jotta hyvinvointialueen toimintaa ja taloutta voidaan tarkastella kokonaisuutena.
Esitykseen sisältyvissä rahoituslaskelmissa on otettu huomioon ne ennen tämän esityksen antamista eduskunnalle annetut esitykset, jotka vaikuttavat vuoden 2022 verotuottojen määrään. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 30 §:n 3 momentin mukaan kunnilta siirtyvinä tuloina otetaan siirtolaskemissa huomioon muun ohella kunnan kunnallisverotulot, yhteisöverotulot, veroperustemuutoksista johtuvien verotulomenetysten korvaukset ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudet.
Mikäli kuluvalle vuodelle ehdotetaan tämän esityksen antamisen jälkeen uusia verotukseen vaikuttavia muutoksia, niistä kunnille johtuvia verotulojen muutoksia tai verotulomenetysten kompensaatioita ei tulisi enää ottaa huomioon siirtolaskemissa. Rahoituslaskelmiin perustuu muun ohella nyt kyseessä olevassa esityksessä ehdotettu kunnan vuoden 2023 veroprosentin leikkaus (voimaanpanolain 55 §), mitä ei ole perusteltua enää muuttaa nyt kyseessä olevan esityksen hyväksymisen jälkeen. Rahoituksen siirto tarkistetaan vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella kuntien valtionosuuksia muuttamalla siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 57 §:ssä säädetään.
Esityksellä ei ole yhteyttä valtion talousarvioon.
Perustuslakivaliokunta käsitteli hyvinvointialueiden rahoitusta sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksesta antamassaan lausunnossa (PeVL 17/2021 vp, s. 22–25). Erityisesti rahoitusperiaatteen soveltamisen ja uudistukseen liittyvän rahoituksen siirron osalta arviointia sisältyy myös aiempiin, maakunta- ja sote-uudistusta koskeviin lausuntoihin (PeVL 15/2018 vp, s. 20–21 ja PeVL 26/2017 vp, s. 13–16).
Hyvinvointialueiden rahoitusta koskevat ehdotukset
Esityksessä ehdotetuissa muutoksissa rahoituslakiin on kyse laissa edellytetystä sääntelyn tarkistamisesta uusimpien tutkimus- ja kustannustietojen perusteella sekä osin sääntelyn täsmentämisestä. Ehdotuksella ei puututa hyvinvointialueiden rahoitusmallin peruslähtökohtiin, jotka perustuslakivaliokunta on edellä mainituissa lausunnoissaan hyväksynyt.
Esityksessä ehdotetaan päivitettäväksi uusimman tutkimustiedon perusteella sitä, minkä prosenttiosuuden mukaan palvelutarve otetaan vuosittain etukäteen huomioon hyvinvointialueiden koko maan tason rahoituksessa. Kustannustason huomioon ottamiseksi indeksikorotuksen tulisi ehdotuksen mukaan koskea myös palvelutarpeen kasvun osuutta sekä sitä osuutta, jolla rahoitusta jälkikäteen tarkistetaan toteutuneiden kustannusten mukaiseksi. Näillä ehdotuksilla pyritään siihen, että rahoituksen taso mahdollisimman hyvin vastaisi hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevien tehtävien kustannuksia koko maan tasolla. Esityksen vaikutusarviointeihin sisältyvät laskelmat hyvinvointialueen koko maan rahoituksen tasosta vuoden 2022 tasossa. Vuodelle 2023 rahoitusta tarkistetaan vielä arvioidun palvelutarpeen kasvun, indeksikorotusten ja mahdollisten uusien tehtävien perusteella.
Esityksessä ehdotetut muutokset sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen osuuksiin, painoihin ja tarvetekijöihin vaikuttavat osaltaan hyvinvointialuekohtaisen rahoituksen jakautumiseen. Tarvetekijöiden päivityksen tarkoituksena on kohdentaa hyvinvointialuekohtaista rahoitusta paremmin vastaamaan alueen olosuhteita ja palvelutarpeita ja näin turvata palvelujen järjestämisen edellytyksiä. Tarvetekijöiden määrää ehdotetaan huomattavasti laajennettavaksi niin terveydenhuollon, vanhustenhuollon kuin sosiaalihuollonkin osalta ja mallia on tarkoitus jatkossa edelleen kehittää. Perustuslakivaliokunta (PeVL 17/2021 vp, s. 23) on kiinnittänyt huomiota siihen, että palvelutarvetekijöissä tulee ottaa huomioon paitsi terveydenhuollon myös sosiaalihuollon kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä laajasti. Lisäksi sen mukaan on välttämätöntä jatkuvasti arvioida tarvetekijöinä huomioon otettavien seikkojen luetteloa ja niiden painokertoimia.
Esityksen vaikutusarviointeihin sisältyvät laskelmat hyvinvointialuekohtaisesta rahoituksesta vuoden 2022 tasossa sekä siirtymätasaukset huomioon ottaen vuonna 2023. Vuodelle 2023 rahoitusta tarkistetaan vielä etukäteen edellä mainitusti koko maan tasossa sekä hyvinvointialuekohtaisesti siirtyvien kustannusten perusteella kuntien vuoden 2021 tilinpäätöstietojen valmistuttua kesällä 2022. Yksittäisen hyvinvointialueen rahoituksen riittävyyden arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon, että kunnilta siirtyvien toteutuneiden kustannusten ja rahoituslain mukaisen laskennallisen rahoituksen erotusta tasataan vuosina 2023-2029 portaittain muuttuvalla siirtymätasauksella, joka rajaa muutoksen pysyvästi korkeintaan +200/-100 euroon asukasta kohden. Lisäksi hyvinvointialueella on rahoituslain 11 §:n mukaisesti oikeus saada lisärahoitusta, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen tai perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen.
Asiallisesti uuden säännöksen (35 a §) perusteella ehdotetaan hyvinvointialueille maksettavaksi vuonna 2024 kertakorvausta, mikäli kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella todetaan, että hyvinvointialueelle vuodelle 2023 maksettu rahoitus ei ole vastannut kunnilta alueelle siirtyviä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen nettokustannuksia. Ehdotuksen tarkoituksena on tarkistaa hyvinvointialuekohtaisen rahoituksen lähtötaso uudistuksen voimaantulovuotena sellaiseksi, että hyvinvointialueella on edellytykset vastata sille siirtyvästä palvelujen järjestämisestä. Mikäli hyvinvointialueelle on maksettu vuodelle 2023 rahoituslain 11 §:ssä tarkoitettua lisärahoitusta, vähennettäisiin lisärahoituksen osuus vuodelle 2024 maksettavasta kertakorvauksesta, jotta erotus ei tulisi kompensoitua kahteen kertaan.
Kuntien rahoitusta koskevat ehdotukset
Kuntien rahoitusta koskevat muutosehdotukset perustuvat pääosin aiemmin hyväksyttyyn ja vahvistettuun sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen rahoitusta koskevaan lainsäädäntöön tai ovat muutoin luonteeltaan teknisiä.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kunnallisveroprosentin leikkauksesta 12,64 prosenttiyksiköllä vuonna 2023. Ehdotus perustuu voimaanpanolain sääntelyyn, jota on arvioitu perustuslakivaliokunnan lausunnossa 26/2017 vp (s. 15–16). Voimaanpanolain 55 §:n säätämistä koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 241/2020 vp, s. 921) on todettu, että pykälä on tarpeen vielä muuttaa vuonna 2022, kun tiedot kuntien vuoden 2022 kustannuksista ovat käytettävissä.
Lisäksi säädettäisiin muun ohella kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määräytymistekijöiden perushinnoista vuoden 2022 tasossa (58 §:n 3 mom.). Sääntely on luonteeltaan teknistä ja perustuu uusimpien saatavissa olevien tilastotietojen perusteella tehtyihin laskelmiin.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 30 §:n mukaan uudistukseen liittyvät tehtävien järjestämisvastuun ja rahoituksen siirrot kunnilta hyvinvointialueille toteutetaan kuntien, valtion ja hyvinvointialueiden välillä kustannusneutraalisti. Lain 57 §:ssä säädetään rahoituslaskelmien tarkistamisesta kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella ja toteutuneiden kustannusten erotuksen huomioon ottamisesta kuntien vuoden 2024 ja 2025 valtionosuuksissa. Viimeksi mainitun pykälän 4 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siitä käy paremmin ilmi erityisesti rahoituksen tarkistaminen koko maan tasolla, minkä jälkeen mahdollinen erotus otetaan huomioon kuntakohtaisissa valtionosuuksissa. Kesällä 2023 valmistuvien kuntien vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella voi käydä ilmi, että koko maan tasolla kustannuksia ja niitä vastaavia tuloja on siirtynyt tosiasiassa vähemmän tai enemmän kuin mitä kuluvana vuonna tehtävissä laskelmissa on arvioitu. Kunnan tuloverosta leikattavaa prosenttiosuutta ei kuitenkaan enää muutettaisi tässä esityksessä ehdotettavan muutoksen jälkeen, vaan rahoituksen siirtoa koskeva tarkistus toteutetaan kuntien valtionosuuksia muuttamalla. Tästä säädetään jo vahvistetun lain 57 §:n pykälän 4 ja 5 momentissa. Erotus otetaan huomioon kuntien valtionosuudessa asukaskohtaisesti tasasuuruisina erinä vuosina 2024 ja 2025.
Esityksen taloudellisten vaikutusten arviointia koskevassa osuudessa esitetään laskelmat, joissa arvioidaan uudistuksen johdosta kunnilta siirtyviä tuloja ja kustannuksia sekä uudistuksen vaikutuksia kuntien talouteen vuoden 2022 tasolla.
Arvioitaessa kuntien mahdollisuuksia selviytyä uudistuksen jälkeen niille jäljelle jäävien tehtävien rahoituksesta, on otettava huomioon, että uudistuksen kuntakohtaisia vaikutuksia tasataan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 31 §:ssä säädetyllä valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasauksella. Vuonna 2023 kunnan valtionosuutta lisätään tai vähennetään kunnan tasapainotilan muutosta vastaava määrä. Vuodesta 2024 alkaen kunnan valtionosuuteen lisätään tai siitä vähennetään vuosittain 15 euroa asukasta kohden niin, että kunnan tasapainotilan muutos rajoitetaan kokonaisuudessaan 60 euroon asukasta kohden. Muutoksen rajaaminen +/- 60 euroon asukasta kohti merkitsee, ettei uudistus aiheuta edelleenkään yhdellekään kunnalle yli 0,6 tuloveroprosenttiyksikön muutospainetta viiden vuoden aikana (vaikutus enintään 0,48 prosenttiyksikön korotuspaineen ja enintään 0,52 prosenttiyksikön alennuspaineen välillä).
Hallituksen käsityksen mukaan esitys voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Ponsi
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 3 §:n 1 momentti, 7 §:n 1 momentti, 8 §:n 1 momentti, 13 §:n 3 momentti ja liite; sekä
lisätään 10 §:ään uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 35 a ja 38 § seuraavasti:
3 §Valtion rahoitus hyvinvointialueille
Hyvinvointialueille myönnetään valtion rahoitusta hyvinvointialueen asukasmäärän, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta kuvaavien tekijöiden, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimien ja pelastustoimen riskitekijöiden perusteella siten kuin jäljempänä tarkemmin säädetään. Näiden määräytymistekijöiden osuudet lain voimaantulovuotta edeltävänä vuotena ovat seuraavat:
| Osuus hyvinvointialueiden rahoituksesta | prosenttia |
| Sosiaali- ja terveydenhuolto yhteensä | 97,715, josta |
| Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarve | 79,589 |
| Asukasmäärä | 13,117 |
| Asukastiheys | 1,466 |
| Vieraskielisyys | 1,954 |
| Kaksikielisyys | 0,489 |
| Saamenkielisyys | 0,013 |
| Saaristoisuus | 0,110 |
| Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen | 0,977 |
| Pelastustoimi yhteensä | 2,285, josta |
| Asukasmäärä | 1,486 |
| Asukastiheys | 0,114 |
| Riskitekijät | 0,686 |
7 §
Palvelutarpeen muutoksen huomioon ottaminen
Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä palvelutarpeen muutos otetaan huomioon siihen määrään asti, että käyttökustannusten vuosittainen kasvu vastaa 80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta vuosittaisesta kasvusta, joka on seuraava:
1) 1,02 prosenttia vuonna 2023;
2) 1,05 prosenttia vuonna 2024;
3) 1,07 prosenttia vuonna 2025;
4) 1,02 prosenttia vuonna 2026.
8 §
Kustannustason muutoksen huomioon ottaminen
Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä kustannustason muutos otetaan huomioon hyvinvointialueiden hintaindeksin mukaisesti. Kustannustason muutosta laskettaessa otetaan huomioon hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennalliset kustannukset, palvelutarpeen muutos sekä toteutuneiden kustannusten jälkikäteinen tarkistus.
10 §
Toteutuneiden kustannusten huomioon ottaminen
Toteutuneiden kustannusten huomioon ottaminen perustuu 1 momentissa tarkoitetun varainhoitovuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotukseen, joka tarkistetaan 8 §:n 1 momentin mukaisesti sen varainhoitovuoden kustannustasoon, jolle tarkistus tehdään. Laskennassa huomioidaan 1 momentissa tarkoitetun varainhoitovuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotuksen muutos sitä edeltävään varainhoitovuoteen nähden sekä mainitussa momentissa tarkoitetulle varainhoitovuodelle tehty jälkikäteinen tarkistus.
13 §Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten perusteet
Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöä kuvaaviin tarpeisiin perustuvien laskennallisten kustannusten määrittelyssä käytetään seuraavia tehtäväkohtaisia painotuksia:
Terveydenhuolto 58,86 prosenttia
Vanhustenhuolto 19,75 prosenttia
Sosiaalihuolto 21,39 prosenttia
35 a §
Hyvinvointialuekohtainen korvaus vuonna 2024
Hyvinvointialueen rahoitukseen tehdään vuonna 2024 erillinen kertaluonteinen lisäys tai siitä tehdään erillinen kertaluonteinen vähennys, jos hyvinvointialueelle vuonna 2023 myönnetyn valtion rahoituksen euromäärä on 35 §:n 6 momentissa tarkoitetun tarkistuksen perusteella ollut hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneita kustannuksia pienempi tai suurempi. Lisäys tai vähennys lasketaan siten, että hyvinvointialueelle vuonna 2023 myönnettyä valtion rahoitusta verrataan euromäärään, joka hyvinvointialueelle olisi myönnetty valtion rahoituksena, jos laskennassa olisi vuoden 2022 kuntien talousarviotietojen sijasta käytetty vuoden 2022 palvelukohtaisia tilinpäätöstietoja. Lisäys tai vähennys on näin saadun erotuksen suuruinen.
Hyvinvointialueelle vuonna 2023 maksettu lisärahoitus vähennetään kyseiselle hyvinvointialueelle 1 momentin nojalla myönnettävästä rahoituksen lisäyksestä.
Tässä pykälässä tarkoitettujen rahoituksen lisäysten yhteismäärä vähennetään hyvinvointialueiden toteutuneista kustannuksista ja rahoituksen vähennysten yhteismäärä lisätään hyvinvointialueiden toteutuneisiin kustannuksiin laskettaessa 10 §:ssä tarkoitettua laskennallisten kustannusten ja toteutuneiden kustannusten erotusta varainhoitovuoden 2025 rahoitukseen.
38 §Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet vuosina 2023 ja 2024
Edellä 14 §:n 3 momentissa säädetystä poiketen terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet määritellään vuodelle 2023 vuosien 2019 ja 2020 tietojen perusteella määriteltyjen palvelutarvekertoimien keskiarvon perusteella ja vuodelle 2024 vuosien 2019 ja 2021 tietojen perusteella määriteltyjen palvelutarvekertoimien keskiarvon perusteella.
Liite
Lain 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien tarvetekijät ja niiden painokertoimet
| Terveydenhuollon tarvetekijät | Painokerroin |
| Ikä 0v, nainen | 1,414599357 |
| Ikä 1-6v, nainen | 0,903653648 |
| Ikä 7-12v, nainen | 1,003407643 |
| Ikä 13-18v, nainen | 1,219566035 |
| Ikä 19-25v, nainen | 1,020826596 |
| Ikä 26-30v, nainen | 0,985603291 |
| Ikä 31-35v, nainen | 0,960955064 |
| Ikä 36-40v, nainen | 0,937005055 |
| Ikä 41-45v, nainen | 0,900523467 |
| Ikä 46-50v, nainen | 0,947243256 |
| Ikä 51-55v, nainen | 1,00038849 |
| Ikä 55-60v, nainen | 0,965678177 |
| Ikä 61-65v, nainen | 0,9796663 |
| Ikä 66-70v, nainen | 1,070092063 |
| Ikä 71-75v, nainen | 1,230615611 |
| Ikä 76-80v, nainen | 1,250363149 |
| Ikä 81-85v, nainen | 1,374142246 |
| Ikä 86-90v, nainen | 1,117897035 |
| Ikä 91-95v, nainen | 0,673813244 |
| Ikä vähintään 96v, nainen | 0,423868138 |
| Ikä 0v, mies | 1,569821216 |
| Ikä 1-6v, mies | 0,995737493 |
| Ikä 7-12v, mies | 1,016606352 |
| Ikä 13-18v, mies | 0,934115616 |
| Ikä 19-25v, mies | 0,927568349 |
| Ikä 26-30v, mies | 0,93636382 |
| Ikä 31-35v, mies | 0,8830987 |
| Ikä 36-40v, mies | 0,903907015 |
| Ikä 41-45v, mies | 0,885914289 |
| Ikä 46-50v, mies | 0,899034845 |
| Ikä 51-55v, mies | 0,95723585 |
| Ikä 55-60v, mies | 0,975483208 |
| Ikä 61-65v, mies | 1,012390047 |
| Ikä 66-70v, mies | 1,132148413 |
| Ikä 71-75v, mies | 1,31998729 |
| Ikä 76-80v, mies | 1,451287438 |
| Ikä 81-85v, mies | 1,635082079 |
| Ikä 86-90v, mies | 1,662409851 |
| Ikä 91-95v, mies | 1,454006227 |
| Ikä vähintään 96v, mies | 1,446770089 |
| Tuberkuloosi | 0,759453274 |
| HIV, C-hepatiitti | 1,687825557 |
| B-hepatiitti | 0,490015656 |
| Ei-tuberkuloottiset mykobakteerit | 1,369573204 |
| Ruusut | 0,956588335 |
| Veneeriset syylät | 0,198329233 |
| Huulen, suun ja nielun pahanlaatuiset kasvaimet C00-C14 | 1,441699698 |
| Ruuansulatuselinten pahanlaatuiset kasvaimet C15-C26 | 2,376664502 |
| Hengityselinten ja rintaontelon elinten pahanlaatuiset kasvaimet C30-C39 | 2,15063776 |
| Luun ja nivelruston pahanlaatuiset kasvaimet C40-C41 | 2,899119322 |
| Ihon melanooma ja muut pahanlaatuiset ihokasvaimet C43-C44 | 0,353836706 |
| Muut pehmytkudoksen pahanlaatuiset kasvaimet C45-C49 | 2,297667975 |
| Rintasyöpä C50 | 0,945149106 |
| Naisen sukupuolielinten pahanlaatuiset kasvaimet C51-C58 | 1,669459509 |
| Miehen sukupuolielinten pahanlaatuiset kasvaimet C60-C63 | 0,761377795 |
| Virtsaelinten pahanlaatuiset kasvaimet C64-C68 | 1,090446593 |
| Silmän, keskushermoston ja aivohermojen pahanlaatuiset kasvaimet C69-C72 | 1,979249059 |
| Kilpirauhasen ja muiden umpirauhasten pahanlaatuiset kasvaimet C73-C75 | 0,873502343 |
| Pahanlaatuiset kasvaimet, joiden sijaintipaikka on epäselvä, sekundaarinen tai määrittämätön C76-C80, C97 | 3,077067117 |
| Imukudoksen, verta muodostavien kudosten ja lähisukuisten kudosten pahanlaatuiset kasvaimet C81-C96 | 3,241219211 |
| Pintasyövät D04 | 0,1621879 |
| Keskushermostokalvojen ja aivohermojen hyvänlaatuiset kasvaimet | 0,665599914 |
| Kasvu- ja leviämistaipumukseltaan epäselvät tai tuntemattomat kasvaimet | 1,610091499 |
| Krooniset hankinnaiset ja perinnölliset anemiat, hyytymyshäiriöt, neutropenia | 1,486117815 |
| Immuunipuutokset / immunologiset häiriöt | 1,800299848 |
| Amyloidoosit | 2,395214968 |
| Kilpirauhasen vajaatoiminta | 0,045600621 |
| Diabetes | 0,367443143 |
| Hypertyreoosi | 0,555282652 |
| Struuma | 0,398578486 |
| Hyperparatyreoosi | 0,129357907 |
| Lihavuus | 0,438166753 |
| Päihde- ja riippuvuushäiriöt (pl. Opioidiriippuvuus) | 1,426898517 |
| Opioidiriippuvuus | 4,161816401 |
| Tupakoinnnin aiheuttamat haitat | 0,070608655 |
| Psykoosisairaudet ja kaksisuuntainen mielialahäiriö | 3,163823814 |
| Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt | 0,473829882 |
| Dissosiaatio- ja somatisaatiohäiriöt | 1,029704668 |
| Laihuushäiriö | 4,044836614 |
| Syömishäiriöt (pl. laihuushäiriö) | 1,588859335 |
| Unihäiriöt | 0,170825332 |
| Persoonallisuushäiriöt | 0,487834449 |
| Oppimiskyvyn vaikeudet yhdistettynä muihin kuin laaja-alaisiin kehityshäiriöihin | 0,492899857 |
| Laaja-alaiset kehityshäiriöt (”autismispektri”) | 0,259084091 |
| Tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöt | 0,921041344 |
| Sekavuustilat ja elimelliset aivo-oireyhtymät | 0,473464986 |
| Transsukupuolisuus ja määrittämätön sukupuoli-identiteetin häiriö | 1,327046441 |
| Määrittämätön mielenterveyden häiriö | 1,502504219 |
| Hengityshalvaus | 2,51085365 |
| Parkinson ja muut rappeuttavat liikehäiriösairaudet | 1,137202761 |
| Epilepsia | 0,332458635 |
| Uniapnea | 0,184492824 |
| Neuroimmunologiset sairaudet | 0,65299493 |
| Keskushermoston ja ääreishermoston tulehdus/tulehdukselliset sairaudet | 1,202521576 |
| Migreeni ja muut päänsärkysairaudet, muu krooninen kipu | 0,299641998 |
| Hydrokefalus | 1,566541525 |
| Neuromuskulaarisairaudet | 1,011220995 |
| Allerginen silmätulehdus + allerginen nuha | 0,031735731 |
| Silmien rappeumataudit | 0,631653101 |
| Glaukooma | 0,164132987 |
| Näkövammaisuus (ne, joilla ei tietoa WHO-luokituksesta) | 0,147416492 |
| Silmien sarveiskalvosairaudet | 0,212248723 |
| Silmien verkkokalvoirtaumat ja verisuonitukokset | 0,387550415 |
| Silmien taittovirheet | 0,295432306 |
| Silmien lasiaissairaudet | 0,262834226 |
| Korvakirurgia | 0,386164392 |
| Huimaus/Korvan tasapainoelimen häiriöt | 0,165659093 |
| Johtumistyyppinen ja sensorineuraalinen kuulonalenema | 0,143824713 |
| Verenpainetauti | 0,182079201 |
| Sepelvaltimotauti | 0,347431352 |
| Eteisvärinä | 0,555343251 |
| Sydämen vajaatoiminta | 1,158859069 |
| Aivoverenkiertohäiriöt | 0,660440519 |
| Ateroskleroosi | 2,296983293 |
| Sydämen läppäsairaudet | 0,881135506 |
| Kardiomyopatiat | 0,502818313 |
| Sydämen johtumishäiriöt | 0,411106561 |
| Keuhkoveritulppa | 0,818501497 |
| Rinta-aortan aneurysmat | 0,759234792 |
| Keuhkokuume | 1,080938146 |
| COPD | 0,801397076 |
| Astma | 0,221982626 |
| Keuhkokudoksen sairaudet | 1,199108928 |
| Hengityselinten krooninen toimintavajaus | 2,392866135 |
| Hammaskaries ja hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet | 1,17129236 |
| Purentaelimen poikkeavuudet | 0,801771416 |
| Kiinnityskudossairaudet | 1,199247108 |
| Suun protetiikka | 0,428111121 |
| Refluksi ja ulcus | 0,352085754 |
| Divertikkelit ja ärtyvä suoli | 0,352724407 |
| Sappirakon ja sappiteiden sairaudet | 0,629549049 |
| Maksan tulehdussairaudet ja vajaatoiminta | 1,180620946 |
| Crohnin tauti ja haavainen koliitti | 0,630433632 |
| Keliakia | 0,273235944 |
| Atooppinen ekseema | 0,184362099 |
| Psoriaasi | 0,30967319 |
| Krooniset haavat | 3,086500481 |
| Allerginen kosketusihottuma | 0,271666397 |
| Aktiininen keratoosi | 0,100744935 |
| Nivelreuma | 0,592841019 |
| Artroosisairaudet | 0,478784757 |
| Olkapään vaivat | 0,099562876 |
| Muualla luokittelemattomat muut nivelsairaudet | 0,248648917 |
| Selkärangan sairaudet | 0,321251306 |
| Luukato | 0,61662548 |
| Polven sisäiset viat | 0,107740652 |
| Varpaiden hankinnaiset epämuotoisuudet | 0,471404454 |
| Raajakipu | 0,349413809 |
| Munuaisten vajaatoiminta | 4,336312592 |
| Munuaissairaudet | 0,987551414 |
| Virtsakivet ja virtsaushäiriöt | 0,439750858 |
| Endometrioosi | 0,674183756 |
| Kohdunkaulan dysplasia | 0,1390384 |
| Kuukautisvuotohäiriöt | 0,377944479 |
| Hedelmättömyys | 0,81461985 |
| Miehen sukupuolielinten sairaudet | 0,28733546 |
| Vammat ja myrkytykset | 0,297117913 |
| Lonkkamurtuma | 0,778887254 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 1. aste | 0,251507139 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 2. aste | 0,272571851 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 3. aste | 0,047416947 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 4. aste | 0,235540769 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 5. aste | 0,959465772 |
| WHO:n näkövammaluokitus, määrittelemätön (9. aste) | 0,7196946 |
| Raskauden ennenaikaisuus päivinä, 1. aste | -0,170361058 |
| Raskauden ennenaikaisuus päivinä, 2. aste | 0,010337842 |
| Synnytys | 2,840184054 |
| Työkyvytön, 1. ikäkvantiili | 1,611737471 |
| Työkyvytön, 2. ikäkvantiili | 0,275561495 |
| Työkyvytön, 3. ikäkvantiili | -0,191802512 |
| Työkyvytön, 4. ikäkvantiili | 0,14578501 |
| Työkyvytön, 5. ikäkvantiili | 0,309468198 |
| Työllinen | -0,125166171 |
| Opiskelija | -0,058504866 |
| Varusmies | -0,215290925 |
| Toinen aste | -0,035399825 |
| Korkeakoulu | -0,052021566 |
| Asuntokunnan käyttötulo per kulutusyksiköt, luonnollinen logaritmi | -0,058021733 |
| Naimaton | 0,021565603 |
| Eronnut | 0,046288441 |
| Leski | -0,056281325 |
| Yhden aikuisen perhe | 0,04794236 |
| Yksinasuja, alle 75v | -0,06439661 |
| Yksinasuja, 75-84v | 0,388587168 |
| Yksinasuja, 85-89v | 0,961973248 |
| Yksinasuja, vähintään 90v | 1,796839237 |
| Taustamaa ei Suomi | -0,106721126 |
| Matka-aika minuutteina, 1. aste | -0,000852613 |
| Matka-aika minuutteina, 2. aste | 0,000002806 |
| Vanhustenhuollon tarvetekijät | Painokerroin |
| Ikä 65-70v, nainen | 2,311477481 |
| Ikä 71-75v, nainen | 2,358700431 |
| Ikä 76-80v, nainen | 2,525135183 |
| Ikä 81-85v, nainen | 3,056353201 |
| Ikä 86-90v, nainen | 4,024632954 |
| Ikä 91-95v, nainen | 5,061712661 |
| Ikä vähintään 96v, nainen | 5,73744354 |
| Ikä 65-70v, mies | 2,32779954 |
| Ikä 71-75v, mies | 2,367228367 |
| Ikä 76-80v, mies | 2,407027064 |
| Ikä 81-85v, mies | 2,672137757 |
| Ikä 86-90v, mies | 3,326680459 |
| Ikä 91-95v, mies | 4,150504571 |
| Ikä vähintään 96v, mies | 4,487722439 |
| Tuberkuloosi | 0,67831546 |
| Ruusut | 0,289444213 |
| Krooniset hankinnaiset ja perinnölliset anemiat, hyytymyshäiriöt, neutropenia | 0,11542516 |
| Diabetes | 0,200518667 |
| Lihavuus | 0,440444428 |
| Päihde- ja riippuvuushäiriöt (pl. Opioidiriippuvuus) | 0,846052076 |
| Psykoosisairaudet ja kaksisuuntainen mielialahäiriö | 1,520458988 |
| Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt | 0,724836953 |
| Dissosiaatio- ja somatisaatiohäiriöt | 0,13011701 |
| Sekavuustilat ja elimelliset aivo-oireyhtymät | 0,753933772 |
| Muistisairaudet ja Alzheimerin tauti | 3,940787455 |
| Hengityshalvaus | 2,364911241 |
| Parkinson ja muut rappeuttavat liikehäiriösairaudet | 1,03369541 |
| Epilepsia | 0,635717338 |
| CP-oireyhtymä | 0,855012443 |
| Neuroimmunologiset sairaudet | 1,888934403 |
| Keskushermoston ja ääreishermoston tulehdus/tulehdukselliset sairaudet | 0,214234895 |
| Hydrokefalus | 1,598062139 |
| Neuromuskulaarisairaudet | 1,115779067 |
| Eteisvärinä | 0,032750732 |
| Sydämen vajaatoiminta | 0,541649949 |
| Aivoverenkiertohäiriöt | 1,43345756 |
| Ateroskleroosi | 0,188838459 |
| Keuhkoveritulppa | 0,308209676 |
| Keuhkokuume | 0,448487754 |
| Hengityselinten krooninen toimintavajaus | 0,350024867 |
| Hammaskaries ja hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet | 0,11888362 |
| Refluksi ja ulcus | 0,117329611 |
| Krooniset haavat | 0,976764834 |
| Nivelreuma | 0,1356673 |
| Artroosisairaudet | 0,123973017 |
| Luukato | 0,734207371 |
| Munuaissairaudet | 1,010767865 |
| Virtsakivet ja virtsaushäiriöt | 0,13635222 |
| Vammat ja myrkytykset | 0,357093829 |
| Lonkkamurtuma | 1,158253191 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 1. aste | 0,550427915 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 2. aste | 1,05849024 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 3. aste | 1,00333962 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 4. aste | 1,6628088 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 5. aste | 2,277480471 |
| WHO:n näkövammaluokitus, määrittelemätön (9. aste) | 0,209017364 |
| Toinen aste | -0,057185649 |
| Korkeakoulu | -0,030152924 |
| Asuntokunnan käyttötulo per kulutusyksiköt, luonnollinen logaritmi | -0,256583362 |
| Naimaton | 0,462018788 |
| Eronnut | 0,210135276 |
| Leski | 0,358740706 |
| Taustamaa ei Suomi | -0,266423493 |
| Sosiaalihuollon tarvetekijät | Painokerroin |
| Nainen | 0,007839328 |
| Ikä 0v | 6,965389295 |
| Ikä 1-6v | 6,989584184 |
| Ikä 7-12v | 7,025628829 |
| Ikä 13-18v | 8,802176501 |
| Ikä 19-25v | 6,717912322 |
| Ikä 26-30v | 6,726563925 |
| Ikä 31-35v | 6,881657495 |
| Ikä 36-40v | 6,957208885 |
| Ikä 41-45v | 7,002962941 |
| Ikä 46-50v | 7,069691688 |
| Ikä 51-55v | 7,128846468 |
| Ikä 56-60v | 7,093205621 |
| Ikä 61-65v | 6,98282344 |
| Ikä 66-70v | 7,003840101 |
| Ikä 71-75v | 6,811158772 |
| Ikä 76-80v | 6,636233293 |
| Ikä 81-85v | 6,258584013 |
| Ikä 86-90v | 5,740335258 |
| Ikä 91-95v | 5,255534664 |
| Ikä vähintään 96v | 6,931621226 |
| HIV, C-hepatiitti | 1,727062183 |
| Ruusut | 1,027014092 |
| Päihde- ja riippuvuushäiriöt (pl. opioidiriippuvuus) | 3,806210031 |
| Opioidiriippuvuus | 6,112310736 |
| Psykoosisairaudet ja kaksisuuntainen mielialahäiriö | 2,644248034 |
| Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt | 0,084572314 |
| Älyllinen kehitysvammaisuus | 43,01870058 |
| Laaja-alaiset kehityshäiriöt (”autismispektri”) | 7,78638469 |
| Tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöt | 11,33996869 |
| Muistisairaudet ja Alzheimerin tauti | 0,37307052 |
| Hengityshalvaus | 20,46272791 |
| Parkinson ja muut rappeuttavat liikehäiriösairaudet | 1,485010697 |
| Epilepsia | 3,122478922 |
| CP-oireyhtymä | 18,43717514 |
| Neuroimmunologiset sairaudet | 5,450271112 |
| Keskushermoston ja ääreishermoston tulehdus/tulehdukselliset sairaudet | 1,113412234 |
| Hydrokefalus | 3,038555687 |
| Neuromuskulaarisairaudet | 3,943683639 |
| Aivoverenkiertohäiriöt | 1,08266092 |
| Keuhkokuume | 0,975662179 |
| COPD | 0,284968902 |
| Hengityselinten krooninen toimintavajaus | 6,27660894 |
| Hammaskaries ja hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet | 1,027339465 |
| Kiinnityskudossairaudet | 0,9672029 |
| Krooniset haavat | 1,779213209 |
| Nivelreuma | 0,202071156 |
| Raajakipu | 0,247050876 |
| Munuaissairaudet | 1,031850605 |
| Hedelmättömyys | 0,293201784 |
| Vammat ja myrkytykset | 0,651962105 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 1. aste | 2,835738633 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 2. aste | 5,642171421 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 3. aste | 7,00049898 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 4. aste | 9,281365415 |
| WHO:n näkövammaluokitus, 5. aste | 22,78245545 |
| WHO:n näkövammaluokitus, määrittelemätön (9. aste) | 2,396107093 |
| Työkyvytön, 1. ikäkvantiili | -0,018149768 |
| Työkyvytön, 2. ikäkvantiili | -0,510513382 |
| Työkyvytön, 3. ikäkvantiili | 0,04453832 |
| Työkyvytön, 4. ikäkvantiili | -0,459555015 |
| Työkyvytön, 5. ikäkvantiili | -0,208280026 |
| Työllinen | 4,747670202 |
| Opiskelija | 3,26047873 |
| Varusmies | 1,491606727 |
| Toinen aste | 0,986839399 |
| Korkeakoulu | 1,154430889 |
| Asuntokunnan käyttötulo per kulutusyksiköt, luonnollinen logaritmi | -0,667335394 |
| Naimaton | 0,23631492 |
| Eronnut | -0,113779704 |
| Leski | -0,177916539 |
| Yhden aikuisen perhe | 0,429415664 |
| Taustamaa ei Suomi | -0,754933746 |
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (618/2021) 25 §:n 2 momentti, 34 §:n 1 momentti, 38 §:n 4 momentti, 40 §:n 1 momentti, 57 §:n 4 ja 5 momentti, 58 §:n 3 momentti sekä
lisätään 23 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 1116/2021, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi ja 45 §:ään 3 momentti seuraavasti:
23 §Kustannustenjaon tarkistus
Kustannustenjaon tarkistus perustuu 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun varainhoitovuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotukseen, joka tarkistetaan sen varainhoitovuoden kustannustasoon, jolle tarkistus tehdään. Laskennassa huomioidaan ensin mainitun varainhoitovuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotuksen muutos sitä edeltävään varainhoitovuoteen nähden sekä ensin mainitulle varainhoitovuodelle tehty kustannustenjaon tarkistus.
25 §
Käyttökustannuksia koskeva tietojen keruu ja tietopohja
Kustannustenjaon tarkistuksessa käytetään varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden tietoja toteutuneista kustannuksista. Jos mainitun ajankohdan mukaisia tietoja ei ole käytettävissä, käytetään tältä osin viimeisimpiä mainittua ajankohtaa edeltäviä tietoja.
34 §Kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuus
Jos esiopetusta ja perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta järjestää varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden joulukuun 15 päivänä muu kuin oppilaan kotikunta, oppilaan kotikunta on velvollinen suorittamaan asianomaiselle kunnalle tai muulle 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulle opetuksen järjestäjälle kotikuntakorvauksen siten kuin 35—38 §:ssä säädetään. Kunta ei ole velvollinen suorittamaan kotikuntakorvausta alle 6-vuotiaasta oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua pidennettyä oppivelvollisuutta suorittavasta oppilaasta.
38 §
Erikoissairaanhoidossa olevan, koulukotiopetuksen tai lastensuojelun vuoksi sijoitetun oppilaan korvaus
Edellä 1—3 momentissa tarkoitettua korvausta varainhoitovuodelle laskettaessa otetaan vähennyksinä huomioon 34 §:ssä ja 35 §:n 1—5 momentissa tarkoitettu, varainhoitovuoden joulukuun 15 päivän tilanteen mukaan oppilaasta opetuksen järjestäjälle maksettu osuus kuntakohtaisesta, oppilaan iän mukaan määräytyvästä kotikuntakorvauksesta ja varainhoitovuonna oppilaalle järjestetyn opetuksen tai toiminnan järjestämisestä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 11 ja 29 §:n perusteella maksettava rahoitus varainhoitovuoden yksikköhinnan mukaan laskettuina.
40 §
Kotikuntakorvausta koskevien tietojen toimittaminen
Kunnan ja muun opetuksen järjestäjän on toimitettava valtiovarainministeriölle kotikuntakorvauksien keskitettyä maksamista varten tiedot esi- ja perusopetusta saavien oppilaiden määristä jaoteltuina ikäluokittain ja kotikunnittain niiden oppilaiden osalta, joille ne ovat järjestäneet 34 §:ssä, 35 §:n 1—5 momentissa taikka 36 tai 37 §:ssä tarkoitettua kotikuntakorvaukseen oikeuttavaa esi- tai perusopetusta varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden joulukuun 15 päivänä.
45 §
Päätös valtionosuuden myöntämisestä sekä veroperustemuutoksista johtuvien verotulomenetysten korvauksesta
Poiketen siitä, mitä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) säädetään sähköisestä tiedoksiannosta, tässä pykälässä tarkoitettu päätös voidaan antaa tiedoksi sähköisesti ilman asianomaisen suostumusta.
57 §Voimaantulo
Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirron vuoksi kunnilta hyvinvointialueille siirrettävät tulot tarkistetaan vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella koko maan tasolla hyvinvointialueille siirtyviä kustannuksia vastaaviksi. Tulojen ja kustannusten erotus otetaan huomioon peruspalvelujen valtionosuudessa. Jos kunnilta on tarkistuksen perusteella koko maan tasolla siirtynyt tuloja vähemmän kuin kustannuksia, erotusta vastaava määrä vähennetään kunnille myönnettävästä valtionosuudesta. Jos tuloja on siirtynyt enemmän kuin kustannuksia, erotusta vastaava määrä lisätään kunnille myönnettävään valtionosuuteen. Vähennys tai lisäys otetaan huomioon valtionosuudessa asukaskohtaisesti tasasuuruisina erinä kunnittain vuosina 2024 ja 2025.
Tässä pykälässä tarkoitetut tarkistukset toteutetaan kuntien ja valtion välisessä suhteessa kustannusneutraalisti.
58 §
Perushintojen määräytyminen vuonna 2023
Edellä 2 momentissa tarkoitetut perushinnat ovat vuoden 2022 tasossa seuraavat:
| Ikäluokittaiset perushinnat | euroa/asukas |
| 0–5-vuotiaat | 7 692,93 |
| 6-vuotiaat | 8 162,12 |
| 7–12-vuotiaat | 7 807,94 |
| 13–15-vuotiaat | 11 668,91 |
| 16 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat | 60,00 |
| Muut perushinnat | euroa/asukas |
| Työttömyyskerroin | 65,30 |
| Vieraskielisyys | 1 619,05 |
| Kaksikielisyys | 277,15 |
| Saaristoisuus; saaristokunta | 381,47 |
| Saaristoisuus; saaristo-osakunta | 279,05 |
| Asukastiheyskerroin | 39,15 |
| Koulutustaustakerroin | 26,80 |
| Syrjäisyyden lisäosa | 59,00 |
| Työpaikkaomavaraisuuden lisäosa | 12,35 |
| Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosa | 18,20 |
| Asukasmäärän kasvu | 9,65 |
| Saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosa | 862,65 |
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
3.
Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 55 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (616/2021) 55 § seuraavasti:
55 §Kunnan tuloveroprosentti vuonna 2023
Kunnanvaltuuston on määrättävä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä 12,64 prosenttiyksiköllä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
4.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 91 b §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 624/2021, seuraavasti:
91 b §Kunnan tuloveroprosentin ilmoittamiseen liittyvät tilapäiset säännökset
Poiketen siitä, mitä 91 a §:ssä säädetään, kunta ilmoittaa vuodelle 2023 tuloveroprosentin prosenttiyksikön sadasosan tarkkuudella. Jos kunta ei ole ilmoittanut vuoden 2023 tuloveroprosenttia 91 a §:n 1 momentissa säädettynä aikana taikka Verohallinnon myöntämässä myöhemmässä määräajassa tai kunnan ilmoittama tuloveroprosentti poikkeaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (616/2021) 55 §:ssä säädetystä, verotuksessa voidaan noudattaa vuoden 2022 tuloveroprosenttia vähennettynä 12,64 prosenttiyksiköllä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
5.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan tuloverolain (1535/1992) 124 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on laissa 619/2021, seuraavasti:
124 §Veron määräytyminen
Kultakin vuodelta toimitettavassa ansiotulon verotuksessa sovellettavasta veroasteikoista säädetään erikseen. Asteikon veroprosentteja alennetaan 12,64 prosenttiyksiköllä laskettaessa veron määrää niille verovelvollisille, joiden verotusmenettelystä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu kotikunta sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
6.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan valtiokonttorista annetun lain (305/1991) 2 §:n 1 momentin 4 kohta, sellaisena kuin se on laissa 557/2020, seuraavasti:
2 §Valtiokonttorin tehtävänä on, jollei toimivallasta muualla toisin säädetä:
4) toimia kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon ylläpidosta vastaavana viranomaisena sekä rekisterinpitäjänä;
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Pääministeri
Sanna Marin
Kuntaministeri
Sirpa Paatero