Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 223/2021
Hallituksen esitys eduskunnalle elokuvien yhteistuotannosta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä laiksi elokuvien yhteistuotannosta tehdystä eurooppalaisesta yleissopimuksesta

SiVM 2/2022 vp HE 223/2021 vp

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi elokuvien yhteistuotannosta Rotterdamissa 30 päivänä tammikuuta 2017 tehdyn uudistetun Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Yleissopimuksen tavoitteena on edistää ja helpottaa osapuolten välisten elokuvien yhteistuotantojen syntymistä asettamalla tällaisissa tuotannoissa sovellettavat säännöt.

Yleissopimus korvaa sen osapuolten välillä Euroopan neuvostossa vuonna 1992 elokuvien yhteistuotannosta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen. Eurooppalaista yleissopimusta sovelletaan uudistetun yleissopimuksen hyväksymisen jälkeen kuitenkin vielä sellaisten valtioiden välillä, joista toinen on uudistetun yleissopimuksen osapuoli ja toinen vain eurooppalaisen yleissopimuksen osapuoli. Näin ollen myös eurooppalainen yleissopimus tulee säilyttää edelleen kansallisesti voimassa.

Eurooppalainen yleissopimus saatettiin Suomessa voimaan vuonna 1995 asetuksentasoisena silloisen valtiosääntöoikeudellisen käytännön mukaisesti. Sen lisäksi, että esitykseen sisältyy lakiehdotus uudistetun yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, esitykseen sisältyy myös ehdotus niiden eurooppalaisen yleissopimuksen määräysten nostamisesta laintasoisiksi, jotka perustuslain ja sen tulkintakäytännön mukaan kuuluvat nykyisin lainsäädännön alaan.

Uudistettu yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.10.2017. Suomen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona Suomen hyväksymiskirja on talletettu. Uudistettua yleissopimusta koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan. Eurooppalaista yleissopimusta koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian.

PERUSTELUT

1 Asian tausta ja valmistelu

1.1 Tausta

Euroopan kulttuuriyleissopimus

Euroopan neuvosto hyväksyi vuonna 1954 Euroopan kulttuuriyleissopimuksen, joka luo perustan Euroopan laajuiselle yhteistyölle kulttuurin, koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kielten alalla sekä yhteisten arvojen välittämisessä. Yleissopimuksen tarkoituksena on edistää kaikkien jäsenmaiden ja muiden sopimukseen liittyvien eurooppalaisten valtioiden kansalaisten piirissä toisten osallistuvien valtioiden kielten, historian ja yleisen kulttuurin sekä heille kaikille yhteisen kulttuurin opiskelua ja tutkimusta.

Suomi liittyi yleissopimukseen vuonna 1970 (SopS 6/1970). Yleissopimukseen voi liittyä Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden lisäksi sellainen eurooppalainen valtio, joka ei ole Euroopan neuvoston jäsen, mutta jonka Euroopan neuvoston ministerikomitea on kutsunut liittymään sopimukseen. Sopimukseen on liittynyt 47 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota ja kolme Euroopan neuvoston ulkopuolista valtiota (tilanne 24.8.2021).

Eurooppalainen yleissopimus elokuvien yhteistuotannosta

Euroopan kulttuuriyleissopimuksen hyväksymisen jälkeen eurooppalainen kulttuuriyhteistyö elokuva-alalla toteutui pääasiassa yhteistuotantoina. Yhteistuotantojen kehittämisen edistämiseksi Strasbourgissa tehtiin 2.10.1992 eurooppalainen yleissopimus elokuvien yhteistuotannosta (SopS 48/1995, jäljempänä eurooppalainen yleissopimus). Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.4.1994 ja Suomen osalta 1.9.1995 (asetus elokuvien yhteistuotantoa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta, 1002/1995).

Sopimuksessa määrätään sopimuspuolten välisistä suhteista sopimuspuolten alueelta peräisin olevissa monenvälisissä elokuvien yhteistuotannoissa. Sopimuksella on tarkoitus edistää elokuvien eurooppalaista yhteistuotantoa ja siinä on määräyksiä muun muassa elokuvatöiden rahoituksesta ja elokuville myönnettävistä etuuksista. Sopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolille.

Sopimuksella on ollut merkittävä vaikutus elokuvien yhteistuotantojen kehittymiselle Euroopassa ja sitä kautta koko eurooppalaisen elokuvatuotannon menestykselle. Se on tuonut sopimuksen osapuolten välisille monenkeskisille yhteistuotannoille ja elokuva-alan yhteistyölle yhteisen sääntelyperustan ja toimivat käytännöt. Se on myös lisännyt pienempien valtioiden kahdenvälisiä sopimuksia, joissa on voitu hyödyntää yleissopimuksen määräyksiä. Kaiken kaikkiaan yhteistuotantojen määrä ja niiden levittäminen valtioiden rajojen yli on sopimuksen myötä lisääntynyt.

Sopimuksen on ratifioinut tai siihen on liittynyt Suomen lisäksi 42 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota. Lisäksi yleissopimuksen on allekirjoittanut Vatikaanivaltio. (Tilanne 24.8.2021)

Eurooppalaisten elokuvien tuotannossa ja toimintaympäristössä on tapahtunut vuoden 1992 jälkeen merkittäviä muutoksia. Uuden teknologian myötä elokuvan koko elinkaari on digitalisoitunut tuotannosta jakeluun ja esittämiseen, ja samaan aikaan elokuvan julkiset kansalliset ja alueelliset rahoitusjärjestelmät ovat kehittyneet muun muassa erilaisten kannustinjärjestelmien myötä. Monet pienemmät Euroopan maat, kuten Suomi, pyrkivät aktiivisesti kehittämään ja kansainvälistämään elokuva-alaansa. Toimiala on avautunut ja kehittynyt monikansallisemmaksi ja globaalimmaksi. Tuottajat käyttävät myös aiempaa enemmän digitaalisen ympäristön tarjoamia uusia mahdollisuuksia kansainvälisten yhteistuotantojensa rakenteissa ja prosesseissa.

Yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (Unesco) hyväksyi vuonna 2005 yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä. Yleissopimus muodostaa kansainvälisen kulttuuripolitiikan perustan ja vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä kulttuurin ja kulttuuripolitiikan aloilla. Sopimuksen tavoitteena on muun muassa suojella ja edistää kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta, luoda edellytykset kulttuurien kukoistukselle ja vapaalle vuorovaikutukselle keskinäisesti rikastuttavalla tavalla sekä kannustaa kulttuurien välistä vuoropuhelua kulttuurivaihdon laajentamiseksi ja tasapainottamiseksi maailmassa.

Yleissopimukseen on liittynyt Suomen lisäksi 150 valtiota ja Euroopan unioni (tilanne 24.9.2021). Suomi liittyi yleissopimukseen vuonna 2007 (SopS 16/2007).

1.2 Valmistelu

Uudistetun yleissopimuksen valmistelu

Euroopan neuvosto tilasi vuonna 2011 arvion eurooppalaisen yleissopimuksen toimeenpanosta ja uudistamistarpeista. Arvion perusteella laadittu raportti julkistettiin vuonna 2012 (https://www.o-spi.co.uk/wp-content/uploads/2013/09/Evaluation-of-the-European-Convention-on-Cinematographic-Co-Production.pdf).

Raportin mukaan eurooppalainen yleissopimus on joustava, kansallisten lainsäädäntöjen ja kahdenvälisten yhteistuotantosopimusten rinnalla hyvin toimiva instrumentti, joka on tuonut kansainvälisten elokuvatuotantojen toteuttamiseen ja hallinnointiin yhteiset toimintatavat ja käytännöt. Raportista kävi kuitenkin ilmi, ettei sopimus ota riittävästi huomioon elokuvatuotannon digitaalista murrosta ja rahoitusinstrumenttien kehitystä. Oli myös syntynyt tarve elokuva-alan yhteistuotantoihin muidenkin kuin eurooppalaisten maiden kanssa.

Euroopan neuvostossa katsottiin raportin perusteella, että elokuvien yhteistuotantoa koskevaa sääntelyä oli välttämätöntä uudistaa, jotta se pystyy jatkossakin vastaamaan elokuvateollisuuden teknologisessa ja liiketaloudellisessa ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja säilyttämään merkityksensä yhteistyötä helpottavana instrumenttina. Uudistamista varten perustettiin eurooppalaisen yleissopimuksen 43 osapuolesta koostuva komitea ja 15 asiantuntijasta koostuva asiantuntijaryhmä, jossa myös Suomi oli edustettuna.

Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi elokuvien yhteistuotannosta tehdyn Euroopan neuvoston uudistetun yleissopimuksen (jäljempänä uudistettu yleissopimus) 30.1.2017. Yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolina oleville valtioille. Lisäksi Euroopan neuvoston ministerikomitea voi sopimuksen osapuolia kuultuaan kutsua liittymään sopimukseen minkä tahansa Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion sekä Euroopan unionin.

Uudistetun yleissopimuksen on 27.5.2021 mennessä ratifioinut tai siihen on liittynyt 25 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota, ja sen on allekirjoittanut 10 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota. Sopimukseen ei ole mainittuun ajankohtaan mennessä liittynyt Euroopan neuvoston ulkopuolisia valtioita.

Kansallinen valmistelu

Uudistetun yleissopimuksen kansallista voimaansaattamista on valmisteltu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi 29.5.2020 lausuntopalvelu.fi –palvelun kautta lausuntoja sopimuksen allekirjoittamisen ja hyväksymisen tarkoituksenmukaisuudesta, sopimuksen voimaansaattamisen edellyttämistä toimenpiteistä sekä siitä, mitkä yleissopimuksen määräyksistä edellyttäisivät eduskunnan myötävaikutusta. Lausuntopyyntö lähetettiin Aalto-yliopistolle, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle, Audiovisual Producers Finland – APFI ry:lle, Business Finland Oy:lle, Elisa Oyj:lle, Kansalliselle audiovisuaaliselle instituutille, Kopiosto ry:lle, liikenne- ja viestintäministeriölle, MTV Oy:lle, Nelonen Media Live Oy:lle, sisäministeriölle, Suomen elokuvasäätiölle, työ- ja elinkeinoministeriölle, ulkoministeriölle, valtiovarainministeriölle ja Yleisradio Oy:lle.

Lausunnonantajat pitivät sopimuksen hyväksymistä laajasti tarkoituksenmukaisena. Ahvenanmaan maakunnan hallitus totesi, että koska Ahvenanmaalla on Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 1 kohdan mukaan toimivalta ratkaista maakunnalle kuuluvia kulttuuriasioita, myös maakunnan hallitus on nimettävä uudistetun yleissopimuksen 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, jolle yhteistuotantoasemaa koskevat hakemukset on jätettävä. Valtiovarainministeriö korosti, että uusia sitoumuksia ja sopimusvelvoitteita arvioitaessa on tarkoituksenmukaista ottaa tarkoin huomioon koronaviruspandemian seuraukset julkiselle taloudelle sekä muutokset rahapelitoiminnan tuottoennusteessa.

Tasavallan presidentti myönsi uudistetun yleissopimuksen allekirjoitusvaltuudet 22.10.2020, ja yleissopimus allekirjoitettiin hyväksymisvaraumin 18.11.2020.

Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot samoilta tahoilta kuin 29.5.2020. Lausunnot ovat saatavilla valtioneuvoston hankerekisterissä tunnuksella OKM031:00/2020. Lausunnonantajat pitivät esitystä kannatettavana ja suomalaisten elokuvatuotantojen kansainvälistymistä edistävänä.

Saatujen lausuntojen sekä ulkoministeriön ja oikeusministeriön asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella esitystä on muutettu muun muassa siten, että eurooppalaisen ja uudistetun yleissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetuista, yhteistuotantoasemaa koskevia hakemuksia käsittelevistä toimivaltaisista viranomaisista ei ehdoteta säädettäväksi voimaanpanolaeissa. Suomen elokuvasäätiön tehtävistä säädetään valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetussa laissa (1174/2018), ja Ahvenanmaan maakunnan osalta toimivaltaisesta viranomaisesta säätäminen kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan. Sopimusten 5 artiklassa tarkoitetuille selityksille ei myöskään pyydetä eduskunnan hyväksyntää, koska selitykset ovat verrattavissa teknisiin, pääsääntöisesti sopimusmääräyksiin perustuviin ilmoituksiin, joilla ei ole oikeutta luovia vaikutuksia eikä niistä siten säädetä lailla. Opetus- ja kulttuuriministeriö tulee tekemään päätöksen selitysten antamisesta, kun lait tulevat voimaan ja ilmoittamaan selitysten antamisesta Suomen säädöskokoelmasta annetun lain (188/2000) 8 §:n mukaisesti sopimussarjassa julkaistavalla opetus- ja kulttuuriministeriön ilmoituksella.

2 Sopimuksen tavoitteet

Sekä eurooppalaisen yleissopimuksen että uudistetun yleissopimuksen tavoitteena on edistää elokuvien yhteistuotantojen syntymistä aiempaa joustavammin ja helpommin asettamalla yhteistuotannoissa sovellettaville säännöille vähimmäistaso. Eurooppalaisen yleissopimuksen osalta tämä tavoite kohdistuu eurooppalaisiin yhteistuotantoihin, uudistetun yleissopimuksen osalta tavoite kohdistuu laajemmin kansainvälisiin yhteistuotantoihin.

Sopimukset toteuttavat myös Suomen vuonna 1970 hyväksymän Euroopan kulttuuriyleissopimuksen sekä vuonna 2007 hyväksymän UNESCO:n kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen tavoitteita vahvistaessaan elokuvien yhteistuotantoa yhtenä kulttuurisen monimuotoisuuden luomisen ja ilmentämisen välineenä.

3 Keskeiset ehdotukset

3.1 Laki elokuvien yhteistuotannosta tehdystä Euroopan neuvoston yleissopimuksesta

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi elokuvien yhteistuotannosta tehdyn uudistetun Euroopan neuvoston yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

3.2 Laki elokuvien yhteistuotannosta tehdystä eurooppalaisesta yleissopimuksesta

Eurooppalainen yleissopimus saatettiin Suomessa voimaan vuonna 1995 asetuksentasoisena silloisen valtiosääntöoikeudellisen käytännön mukaisesti. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotetaan nostettaviksi lain tasolle. Esitys sisältää näin ollen ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan eurooppalaisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoria vaikutuksia valtion talousarvioon tai julkistalouteen.

Elokuvan käsikirjoittamiseen, tuotantoon ja jakeluun sekä muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen myönnettävästä valtion rahoituksesta säädetään valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetussa laissa (1174/2018). Lain 2 §:n mukaan lain tavoitteena on edistää monimuotoista ja ammattimaista kotimaista elokuvatuotantoa, laajaa ja kattavaa elokuvan tarjontaa ja jakelua, kotimaisen elokuvan ja sen tekijöiden kansainvälistymistä sekä elokuvakulttuuria ja sen kehittymistä. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat osallisuus, moniarvoisuus, kulttuurinen moninaisuus ja taiteen vapaus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi valtion talousarvioon sisältyvän määrärahan rajoissa myöntää Suomen elokuvasäätiölle valtionavustusta elokuvan käsikirjoittamisen, tuotannon ja jakelun tukemiseksi sekä elokuvakulttuurin edistämiseksi muulla tavalla. Suomen elokuvasäätiö on vuonna 1969 perustettu yksityisoikeudellinen säätiö, jonka tarkoituksena on edistää ja kehittää suomalaista elokuva- ja audiovisuaalista kulttuuria Suomessa ja ulkomailla. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö tukee suomalaista elokuva- ja muuta kuvaohjelmatuotantoa, elokuvien ja muiden kuvaohjelmien levittämistä ja esittämistä sekä kotimaassa että ulkomailla ja muilla vastaavin keinoin vahvistaa elokuva- ja audiovisuaalista kulttuuria Suomessa ja tukea elokuvan ja elokuvantekijöiden kansainvälistymistä.

Elokuvakulttuurin edistämiseen tarkoitettu rahoitus on budjetoitu valtion talousarviossa taiteen edistämiseen myönnettävistä arpajaislain (1047/2001) 17 §:ssä tarkoitetun rahapelitoiminnan voittovaroista, jotka ovat kehyksen ulkopuolinen rahoituserä. Ministeriön vuosittaisissa rahoituspäätöksissä on määritelty Suomen elokuvasäätiölle edelleen myönnettäväksi osoitetun määrärahan käytön yleiset tavoitteet.

Valtion myöntämä rahoitus elokuvatuotantoon on merkittävä osa suomalaisen elokuvatuotannon kokonaisrahoitusta. Suomessa toteutetuista elokuvista valtion rahoituksella on rooli reilusti yli 80 prosentissa Suomessa tuotetuista elokuvista. Valtionavustuksen osuus yksittäisen elokuvan tuotantobudjetista on noin 42%. Vuoden 2021 talousarviossa on varattu kotimaisen elokuvan edistämiseen noin 25 miljoonan euron määräraha, josta elokuvien tuotantoa tuetaan yhteensä noin 18 miljoonalla eurolla. Vuonna 2019 tuotantotukea myönnettiin yhteensä 75 hankkeelle. Kotimaisia pitkien elokuvien ensi-iltoja oli 34 kappaletta. Esitys ei sinällään vaikuttaisi elokuvakulttuurin edistämiseen osoitettujen määrärahojen tasoon tai niiden myöntämistä koskeviin ehtoihin.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetun lain 3 §:n 4 momentin mukaan myöntäessään valtionavustuksia valtion varoista Suomen elokuvasäätiö hoitaa valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä. Suomen elokuvasäätiön muu toiminta ei saa vaarantaa tämän julkisen hallintotehtävän hoitamista. Elokuvasäätiön toiminnasta ja organisaatiosta on määrätty säätiön säännöissä ja työjärjestyksessä.

Vuosina 2014—2019 Suomen elokuvasäätiö myönsi tuotantotukea sekä kansainvälisille enemmistö- että vähemmistöyhteistuotannoille. Näistä tuotannoista 27 oli enemmistöyhteistuotantoja, joista pitkien elokuvien koskevia tuotantoja oli 11. Tuotannoista 52 oli vähemmistötuotantoja, joista pitkiä elokuvia koskevia tuotantoja oli 21. Vuosittain tukea on myönnetty noin viidelle enemmistöyhteistuotannolle ja noin kymmenelle vähemmistöyhteistuotannolle.

Uudistetun yleissopimuksen myötä Suomen elokuvasäätiölle osoitettujen yhteistuotantoelokuvien tukihakemusten lukumäärä todennäköisesti kasvaisi tuotantotukien kokonaisuudessa. Hakemusten määrällisen kasvun ei kuitenkaan arvioida lisäävän Suomen elokuvasäätiön hallinnollista kuormitusta kohtuuttomasti. Muilta osin esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan.

4.3 Yritysvaikutukset

Uudistetun yleissopimuksen kansallisen voimaansaattamisen myötä suomalaisilla tuotantoyhtiöillä olisi parempi mahdollisuus päästä osallisiksi suuriin kansainvälisiin tuotantoihin, joista kerätyllä tietotaidolla olisi koko alaa kehittävä vaikutus. Sopimuksen hyväksyminen edistäisi kansainvälisten yhteistuotantojen syntymistä ja vaikuttaisi osaltaan myönteisesti sekä elokuvatuotantojen budjettien ja liikevaihdon kasvuun että alan työllisyyden ja osaamisen kehitykseen. Osallistuminen kansainvälisiin elokuvatuotantoihin toisi suomalaisille tuotantoyhtiöille kansainvälistä osaamista, näkyvyyttä ja uskottavuutta, mikä on tärkeää neuvotteluissa ulkomaisten rahoittajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Suomalaisten pitkien elokuvien keskimääräiset tuotantobudjetit ovat huomattavasti eurooppalaisten elokuvien keskimääräisiä tuotantobudjetteja pienempiä. Kotimaisen pitkän elokuvan tuotantobudjetti oli vuonna 2019 keskimäärin 1,7 miljoonaa euroa, kun Euroopan keskiarvo oli noin 4 miljoonaa euroa. Uudistetun yleissopimuksen voimaansaattamisen myötä suomalainen tuottaja olisi aiempaa edullisemmassa asemassa etsiessään elokuvaprojektilleen yhteistyökumppaneita ja rahoitusta yleissopimuksen ratifioineista maista. Näin siksi, että uudistetun yleissopimuksen mukaan yhteistuotannon pienin rahoitusosuus ei voi olla alle 5 prosenttia ja suurin rahoitusosuus ei voi ylittää 80 %:a kokonaistuotantokustannuksista. Aiemmin vastaavat osuudet olivat 10 % ja 70 %. Muutos madaltaa kynnystä osallistua tuotantoon vähemmistötuottajana ja vastaavasti mahdollistaa enemmistötuottajan osuuden kasvattamisen. Muutos helpottaa erityisesti Suomen kaltaisten pienempien tuotantokapasiteetin maiden tuottajien mahdollisuuksia päästä mukaan suurempiin kansainvälisiin tuotantoihin.

Jos Suomi ei liittyisi uudistettuun yleissopimukseen, suomalaisten tuotantoyhtiöiden ja tuotantojen suhteellinen asema eurooppalaisissa yhteistuotannoissa heikentyisi entisestään verrattuna tuotantoyhtiöihin, jotka tulevat yleissopimukseen liittyneistä valtiosta. Tämä siksi, että sellaisiin yhteistuotantoihin, joissa suomalaiset olisivat mukana, noudatettaisiin nykyisiä, tuottajien kannalta tiukempia rahoitusosuusehtoja. Käytännössä tämä on jo johtanut tilanteisiin, joissa kansainvälisiin tuottajakollegoihin verrattuna varsin pienellä budjetilla toimiva suomalainen tuottaja ei ole voinut lähteä mukaan kansainväliseen yhteistuotantoon voimassa olevan sopimuksen mukaisen korkeamman rahoitusosuusvaatimuksen takia.

Vuosina 2015—2019 Suomen elokuvasäätiöstä haki kansainvälisen yhteistuotantoelokuvan tuotantoavustusta 45 yhtiötä. Avustusta myönnettiin 28 yhtiölle. Suomen elokuvasäätiö myönsi vuosien 2014—2016 aikana tuotantotukea 90 eri tuotantoyhtiölle tai elokuvatuotanto-osuuskunnalle. Tarkasteltujen 90 yhtiön kokonaisliikevaihto oli vuonna 2016 yhteensä n. 75 miljoonaa euroa. Noin 30 % tukea saaneista yhtiöistä (n. 25 yhtiötä) toimi yli 100 000 euron mutta alle 500 000 euron liikevaihdolla. Elokuvayhtiöistä noin 80 %:n kohdalla toiminnan laajuus liikevaihdolla mitattuna on alle 500 000 euroa. Yli miljoonan euron liikevaihdon yhtiöitä oli vuosina 2014—2016 12—13 kappaletta.

Euroopan audiovisuaalisen observatorion tutkimusten mukaan noin neljännes EU:ssa tuotetuista elokuvista on eurooppalaisia yhteistuotantoja. Yhteistuotannoilla on mahdollisuus saavuttaa suurempia katsojamääriä ja markkinoita kuin kansallisilla elokuvilla sekä mahdollisuus saada rahoitusta useammista rahoituslähteistä mukaan lukien julkinen rahoitus. Lisäksi yhteistuotannot ovat tulosta asiantuntemuksen jakamiseen perustuvasta luovasta, taloudellisesta ja käytännön yhteistyöstä ja luovat yhteyksiä erilaisten maantieteellisten ja kielellisten alueiden ja kontekstien välille.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen elokuvasäätiö ja kotimaisten av-tuottajien yhdistys APFI ry ovat panostaneet viime vuosina voimakkaasti tuotantoyhtiöiden ja suomalaisen tuotantoympäristön kansainvälistymiseen. Toimiala on kansainvälistynyt myös audiovisuaalisen tuotantokannustimen myötä.

Innovaatiorahoituskeskus Business Finland voi myöntää Suomessa toteutetulle audiovisuaaliselle tuotannolle maksuhyvitystä tuotantokustannuksista. Maksuhyvitys voi olla audiovisuaalisten teosten tuotannon, tuotantoa edeltävän vaiheen ja jälkituotannon osalta enintään 25 prosenttia Suomessa toteutetun tuotannon tai sen osa-alueen tukikelpoisista kustannuksista. Maksuhyvityksen myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä säädetään maksuhyvityksestä audiovisuaalisiin tuotantoihin annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1138/2020).

4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Taiteella ja kulttuurilla on tärkeä rooli avoimen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan edistämisessä. Taiteen kulttuuriset vaikutukset liittyvät siihen, miten taide rikastuttaa ihmisten kokemuksia, ajatuksia ja tunteita, sekä siihen, miten taide kommentoi, kehittää ja uudistaa kulttuuria sekä kartuttaa kulttuuriperintöä. Sosiaaliset vaikutukset liittyvät muun muassa ihmisten osallisuuteen, osallistumiseen, terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhteisöllisiin toimintoihin ja identiteetteihin.

Sosiaalisten vaikutusten lisäksi kulttuurilla ja luovilla aloilla on merkittävä rooli taloudessa. Vuonna 2019 ne muodostivat 4,4 % EU:n bruttokansantuotteesta 643 miljardin euron liikevaihdon ja 253 miljardin euron yhteenlasketun arvonlisän myötä. Suomessa kulttuuri muodostaa noin 3,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Luovat alat kuuluivat myös Euroopan suurimpien työllistäjien joukkoon, sillä ne työllistivät yli 7,6 miljoonaa ihmistä Euroopassa – yli kahdeksan kertaa enemmän kuin tietoliikenneala ja kolme kertaa enemmän kuin autoteollisuus. Myös Suomessa kulttuuri on erittäin työvoimavaltainen toimiala, joka työllistää jopa 135 000 suomalaista. Kulttuuriala on muita toimialoja selvästi tasa-arvoisempi ja työllistää runsaasti nuorta ja koulutettua väestöä. Audiovisuaalinen ala on yksi luovien alojen kasvavista aloista.

5 Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

Uudistettu yleissopimus sisältää elokuvien kansainvälisissä yhteistuotannoissa sovellettavat säännöt. Seuraavassa on esitetty sopimuksen määräykset ja todettu, miltä osin ne poikkeavat Suomessa vuonna 1995 voimaansaatetun eurooppalaisen yleissopimuksen määräyksistä.

5.1.1 I luku Yleiset määräykset

1 artikla. Yleissopimuksen tavoite. Uudistetun yleissopimuksen tavoitetta on laajennettu eurooppalaisen yleissopimuksen tavoitteesta. Kun eurooppalaisen yleissopimuksen tavoitteena on eurooppalaisten yhteistuotantojen kehityksen edistäminen, uudistetun yleissopimuksen tavoitteena on laajemmin kansainvälisten yhteistuotantojen kehityksen edistäminen. Taustasyyt sääntelyn soveltamisalan laajentamiselle on selostettu esityksen kohdassa 1.2.

2 artikla. Soveltamisala. Uudistetun yleissopimuksen 2 artiklan määräykset yleissopimuksen soveltamisalasta vastaavat sisällöllisesti eurooppalaisen yleissopimuksen 2 artiklan määräyksiä.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksella säännellään osapuolten välisiä suhteita osapuolten alueelta peräisin olevien monenvälisten yhteistuotantojen alalla.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusta sovelletaan yhteistuotantoihin, joihin osallistuu vähintään kolme yhteistuottajaa, jotka ovat sijoittautuneet sopimuksen kolmen eri osapuolen alueelle (a alakohta), sekä yhteistuotantoihin, joihin osallistuu vähintään kolme yhteistuottajaa, jotka ovat sijoittautuneet sopimuksen kolmen eri osapuolen alueelle, ja yksi tai useampi tällaisten osapuolten alueelle sijoittautumaton yhteistuottaja. Osapuolten alueelle sijoittautumattomien yhteistuottajien rahoitusosuuden kokonaismäärä ei kuitenkaan voi olla yli 30 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista. Sopimusta sovelletaan edellä mainittuihin tuotantoihin ainoastaan sillä edellytyksellä, että teos vastaa sopimuksen 3 artiklan 3 kappaleessa määriteltyä ”virallisesti yhteistuotetun elokuvateoksen” määritelmää (b alakohta). Eurooppalaisessa yleissopimuksessa tällaisesta teoksesta käytetään määritelmää ”eurooppalainen elokuvatyö”.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksen osapuolten välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten määräyksiä sovelletaan edelleen kahdenvälisiin yhteistuotantoihin. Monenvälisten yhteistuotantojen osalta yleissopimuksen määräykset syrjäyttävät kuitenkin osapuolten välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten määräykset. Kahdenvälisiä yhteistuotantoja koskevat määräykset jäävät voimaan vain, jos ne eivät ole ristiriidassa uudistetun yleissopimuksen määräysten kanssa.

Artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos kahden sopimusosapuolen välisistä kahdenvälisistä yhteistuotantosuhteista ei ole tehty mitään sopimusta, yleissopimusta sovelletaan myös kahdenvälisiin yhteistuotantoihin, jollei jompikumpi osapuoli ole tehnyt yleissopimuksen 22 artiklassa tarkoitettua varaumaa.

Uudistetun yleissopimuksen soveltamisesta suhteesta eurooppalaisen yleissopimuksen soveltamiseen määrätään uudistetun yleissopimuksen 16 artiklassa.

3 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään neljä uudistetussa yleissopimuksessa käytettyä käsitettä, jotka eivät eroa sisällöllisesti eurooppalaisen yleissopimuksen käsitteistä.

Artiklan a alakohdassa määritellään, millaisia elokuvia uudistetun yleissopimuksen määräykset koskevat. Käsitteellä ”elokuvateos” tarkoitetaan minkä tahansa pituista tai mille tahansa välineelle tallennettua teosta, erityisesti sepitteellistä elokuvaa, animaatioelokuvaa ja dokumenttia, joka on kunkin asianomaisen osapuolen voimassa olevien elokuvateollisuutta sääntelevien määräysten mukainen ja tarkoitettu esitettäväksi elokuvateattereissa. Eurooppalaisen yleissopimuksen 3 artiklan a alakohdassa määritellään ”elokuvatyö”, jolla tarkoitetaan minkä tahansa pituista tai millä tahansa välineellä tehtyä työtä, erityisesti fiktiivistä elokuvatyötä, piirroselokuvaa ja dokumenttia, joka on kunkin asianomaisen sopimuspuolen voimassa olevien filmiteollisuutta sääntelevien määräysten mukainen ja joka on tarkoitettu esitettäväksi elokuvateattereissa.

Artiklan b alakohdassa määritellään käsite ”yhteistuottajat”. Käsitteellä tarkoitetaan osapuolten alueelle sijoittautuneita elokuvatuotantoyrityksiä tai -tuottajia, joita sitoo yhteistuotantosopimus.

Artiklan c alakohdassa määrätään, että ”virallisesti yhteistuotettu elokuva” (jäljempänä elokuva) on elokuvateos, joka täyttää yleissopimuksen liitteessä II määrätyt edellytykset. Eurooppalaisessa yleissopimuksessa virallisesti tuotetun elokuvan sijaan käytetään käsitettä ”eurooppalainen elokuvatyö”.

Artiklan d alakohdan mukaan ”monenvälisellä yhteistuotannolla” tarkoitetaan vähintään kolmen 2 artiklan 2 kohdassa tai kappaleessa määritellyn yhteistuottajan tuottamaa elokuvaa.

5.1.2 II luku Yhteistuotantoihin sovellettavat säännöt

4 artikla. Rinnastaminen kansallisiin elokuviin. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että monenvälisinä yhteistuotantoina tehdyt elokuvat, jotka kuuluvat sopimuksen soveltamisalaan, ovat oikeutettuja samoihin etuuksiin, jotka myönnetään kansallisille elokuville kunkin kyseiseen yhteistuotantoon osallistuvan sopimusvaltion voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaan. Määräys eroaa eurooppalaisen yleissopimuksen sääntelystä siten, että se koskee eurooppalaisten elokuvatöiden sijaan laajemmin uudistetun yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia elokuvateoksia. Muutos liittyy uudistetun yleissopimuksen laajempaan soveltamisalaan.

Merkittävin artiklassa tarkoitettu etuus on pääsy elokuvan kansallisiin rahoitusinstrumentteihin ja tukiohjelmiin. Muita etuuksia voivat olla esimerkiksi verovähennysoikeus tai muut vastaavat kannustinjärjestelmät maasta riippuen. Lisäksi yhteistuotantoelokuvat lasketaan kansallisiin elokuvakiintiöihin.

Artiklan 2 kohdan mukaan etuudet myöntää kullekin yhteistuottajalle se osapuoli, jonka alueelle yhteistuottaja on sijoittautunut. Etuudet myönnetään kyseisen osapuolen voimassa olevissa säännöksissä ja määräyksissä asetettujen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti sekä sovellettavan yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

5 artikla. Yhteistuotantoaseman saamisen edellytykset. Artiklan 1 kohdan mukaan elokuvien yhteistuotannoille on saatava hyväksyntä niiden osapuolten toimivaltaisilta viranomaisilta, joiden alueelle yhteistuottajat ovat sijoittautuneet. Kyseisten viranomaisten on tätä ennen neuvoteltava keskenään yleissopimusten liitteessä I määrättyjen menettelyjen mukaisesti.

Artiklan 2 kohdan mukaan yhteistuotantoasemaa koskevat hakemukset jätetään toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi liitteessä I määrätyn hakemusmenettelyn mukaisesti. Hyväksyntä on lopullinen lukuun ottamatta tapauksia, joissa ei ole noudatettu taiteellisia, rahoituksellisia ja teknisiä seikkoja koskevia alkusitoumuksia.

Artiklan 3 kohdassa määrätään, minkälaisille hankkeille ei voida myöntää sopimuksessa tarkoitettua yhteistuotantoasemaa. Tällaisia hankkeita ovat ilmeisen pornografiset hankkeet tai hankkeet, jotka kannattavat syrjintää, vihaa tai väkivaltaa taikka loukkaavat avoimesti ihmisarvoa.

Eurooppalaisen yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan yhteistuotantoasemaa ei voida myöntää silmiinpistävän pornografisille hankkeille tai hankkeille, jotka puolustavat väkivaltaa tai loukkaavat avoimesti ihmisarvoa. Toisin kuin uudistetussa yleissopimuksessa, eurooppalaisessa yleissopimuksessa syrjintää tai vihaa kannattavia hankkeita ei mainita erikseen yhteistuotantoaseman saamisen esteenä. Tällaisissa hankkeissa voi kuitenkin olla kyse väkivallan puolustamisesta tai ihmisarvon avoimesta loukkaamisesta, jotka muodostavat eurooppalaisessa yleissopimuksessa tarkoitetun esteen yhteistuotantoaseman myöntämiselle.

Artiklan 4 kohdan mukaan yhteistuotantoaseman tuomat etuudet myönnetään yhteistuottajille, joilla katsotaan olevan riittävät tekniset ja rahoitukselliset voimavarat ja riittävä ammattipätevyys. Määräyksellä pyritään varmistamaan, että yhteistuotantoon osallistuvilla tuottajilla on tarvittava ammattipätevyys hankkeen loppuun saattamiseksi.

Artiklan 5 kohdan mukaan kunkin sopimusvaltion on nimettävä artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset allekirjoittamisen ajankohtana taikka ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen ajankohtana annettavalla selityksellä. Selitystä voidaan myöhemmin muuttaa milloin tahansa. Opetus- ja kulttuuriministeriön on tarkoitus ilmoittaa sopimusta koskevan hyväksymiskirjansa tallettamisen yhteydessä annettavassa selityksessä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat Suomessa Suomen elokuvasäätiö ja Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan maakunnan hallitus.

Suomi antoi vuonna 1995 eurooppalaista yleissopimusta koskevan hyväksymiskirjansa tallettamisen yhteydessä selityksen, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen on Suomessa opetusministeriö, jonka valtuuttamana Suomen elokuvasäätiö voi ratkaista hakemuksen yhteistuotantoaseman saamiseksi. Tätä selitystä on tarkoitus muuttaa siten, että toimivaltaisiksi viranomaisiksi ilmoitetaan myös eurooppalaisen yleissopimuksen osalta Suomen elokuvasäätiö ja Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Selitys on tarkoitus antaa sen jälkeen, kun Ahvenanmaan maakuntapäivät on antanut sopimuksen hyväksymiselle suostumuksensa.

Sekä uudistettua että eurooppalaista yleissopimusta koskevien selitysten antamisesta ilmoitetaan Suomen säädöskokoelmasta annetun lain (188/2000) 8 §:n mukaisesti sopimussarjassa julkaistavalla opetus- ja kulttuuriministeriön ilmoituksella.

6 artikla. Kunkin yhteistuottajan rahoitusosuuksien suhteet. Yhteistuottajien rahoitusosuuksien suhteiden uudelleenmäärittely on sopimuksen soveltamisalan laajentamisen ohella toinen uudistetun yleissopimuksen merkittävimmistä muutoksista suhteessa eurooppalaisen yleissopimuksen määräyksiin.

Uudistetun yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan monenvälisessä yhteistuotannossa pienin rahoitusosuus ei voi olla alle 5 prosenttia eikä suurin rahoitusosuus yli 80 prosenttia elokuvateoksen kokonaistuotantokustannuksista. Jos pienin rahoitusosuus on alle 20 prosenttia tai jos yhteistuotanto on pelkästään rahoituksellinen, kyseinen osapuoli voi ryhtyä toimiin kansallisten tuotantotukijärjestelyjen käyttömahdollisuuksien vähentämiseksi tai estämiseksi.

Eurooppalaisessa yleissopimuksessa tarkoitetun monenvälisen yhteistuotannon pienin mahdollinen rahoitusosuus on 10 prosenttia ja suurin mahdollinen rahoitusosuus 70 prosenttia elokuvan kokonaistuotantokustannuksista. Näin pieni vähimmäisrahoitusosuus on koettu hankalaksi soveltaa valtioissa, joissa elokuvateollisuus on vielä pienimuotoista. Tällaisissa valtioissa tuottajat eivät voi hankkia riittävästi rahoitusta osallistuakseen kunnianhimoisempiin yhteistuotantoihin vähimmäisrahoitusosuudella. Jotta osallistuminen suurempiin yhteistuotantoihin yhdessä kokeneiden kumppaneiden kanssa antaisi pienissä maissa toimiville alan ammattilaisille mahdollisuuden saada arvokasta asiantuntemusta ja luoda hyödyllisiä yhteyksiä sekä tarjota hyödyllistä taloudellista ja luovaa panosta, vähimmäisrahoitusosuus on laskettu uudistetussa yleissopimuksessa 5 prosenttiin ja enimmäisosallistumisosuutta on nostettu 80 prosenttiin.

Tapauksia, joissa eurooppalaisen yleissopimuksen osapuoli olisi ryhtynyt toimiin kansallisten tuotantotukijärjestelyjen käyttömahdollisuuksien vähentämiseksi tai estämiseksi, ei ole tähän mennessä Suomessa ilmennyt. Sopimuksen selitysmuistion (s. 5) mukaan tällainen mahdollisuus on katsottu tarpeelliseksi sellaisissa maissa ilmenevien ongelmien ratkaisemiseksi, joissa yhteistuottajalle myönnetään automaattista tukea riippumatta kansallisen osuuden määrästä.

Artiklan 2 kohdassa määrätään rahoitusosuuksista tilanteessa, jossa uudistettu yleissopimus syrjäyttää kahdenvälisen sopimuksen. Tällöin pienin mahdollinen rahoitusosuus on 10 prosenttia ja suurin mahdollinen rahoitusosuus 90 prosenttia elokuvan kokonaistuotantokustannuksista. Jos pienin rahoitusosuus on alle 20 prosenttia tai jos yhteistuotanto on pelkästään rahoituksellinen, osapuoli voi ryhtyä toimiin kansallisten tuotantotukijärjestelyjen käyttömahdollisuuksien vähentämiseksi tai estämiseksi.

Eurooppalaisen yleissopimuksen mukaan vastaavassa tilanteessa pienin mahdollinen rahoitusosuus on 20 prosenttia ja suurin mahdollinen rahoitusosuus 80 prosenttia elokuvan kokonaistuotantokustannuksista. Eurooppalainen yleissopimus ei sisällä määräystä, jonka mukaan osapuoli voisi ryhtyä toimiin kansallisten tuotantotukijärjestelyjen käyttömahdollisuuksien vähentämiseksi tai estämiseksi tilanteissa, joissa sopimus syrjäyttää kahdenvälisen sopimuksen.

7 artikla. Elokuvateoksen yhteistuottajien oikeudet. Uudistetun yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa määrätään, että yhteistuotantosopimuksen on taattava jokaiselle yhteistuottajalle elokuvaan liittyvien aineellisten ja aineettomien oikeuksien yhteinen omistusoikeus. Sopimusta koskevan selitysmuistion (s. 6) mukaan yhteistuotantosopimuksesta on selkeästi ilmettävä, että yhteistuotannon tavoitteena on luoda yhteinen omistusoikeus kaikkiin elokuvateosten tuottamiseen, jakeluun ja hyödyntämiseen tarvittaviin oikeuksiin. Kohdan muotoilua on muutettu eurooppalaisen yleissopimuksen muotoilusta yhteisomistuskäsitteen selventämiseksi ja alan teknologisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Eurooppalaisessa yleissopimuksessa elokuvan yhteistuottajien jaettu omistusoikeus kohdistuu elokuvan alkuperäiseen kuva- ja ääninegatiiviin eli aineellisiin oikeuksiin.

Tekijänoikeuksia koskevan kansallisen sääntelyn perustana on perustuslaki ja sitä koskeva eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytäntö. Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Tekijänoikeuksien osalta omaisuudensuoja koskee ennen muuta taloudellisia oikeuksia (PeVL 28/2004 vp), kuten oikeutta määrätä teoksen kaupallisesta tai muusta taloudellisesti merkityksellisestä käytöstä (PeVL 7/2005 vp).

Tekijänoikeuslain (404/1961) 1 §:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla. Laissa säädetään muun muassa tekijänoikeuden tuottamista taloudellisista oikeuksista (2 §), moraalisista oikeuksista (3 §), yhteisteoksesta (6 §), elokuvateoksen tekijänoikeuden voimassaolosta (43 §), kuvatallenteen tuottajasta (46 a §) ja lain alueellisesta soveltamisesta (63 §).

Elokuvateoksen yhteistuottajien oikeuksia koskevilla uudistetun yleissopimuksen ja eurooppalaisen yleissopimuksen 7 artiklojen ensimmäisen virkkeen määräyksillä voi olla merkitystä tekijänoikeutta koskevien kansallisten säännösten tulkinnassa.

Edelleen uudistetun yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen on sisällettävä määräys, jonka mukaan elokuvan alkuperäiskappaletta (ensimmäistä valmista toisintoa) säilytetään yhteistuottajien keskenään sopimassa paikassa, ja sopimuksella on taattava yhteistuottajille vapaa pääsy alkuperäiskappaleeseen. Sopimusta koskevan selitysmuistion (s. 6) mukaan elokuvan alkuperäiskappaleella tarkoitetaan alkuperäisellä tai alkuperäisillä kielillä ensimmäiseksi valmistuneen version lisäksi myös kaikkea elokuvaan liittyvää materiaalia, joka on tarpeen vaihtoehtoisten kieliversioiden tuottamiseksi. Eurooppalaiseen yleissopimukseen sisältyy vastaava määräys.

Artiklan 2 kohdassa määrätään siitä, että yhteistuotantosopimuksen on taattava jokaiselle yhteistuottajalle oikeus saada käyttöönsä sellainen aineisto ja elokuvan alkuperäiskappale, jotka mahdollistavat elokuvan monistamisen. Eurooppalaisessa yleissopimuksessa tämä oikeus kohdistuu välinegatiiviin tai muuhun monistamisen mahdollistavaan välineeseen.

8 artikla. Tekninen ja taiteellinen osallistuminen. Koska sopimuksessa annetaan yhteistuotantoon osallistuvalle työlle tuotantoon osallistuvien valtioiden kansallisuudet, kansallisuuden tunnustamisen on sopimuksen selitysmuistion (s. 6) mukaan myös heijastuttava asianomaisten valtioiden näyttelijöiden ja työryhmän jäsenten todelliseen tekniseen ja taiteelliseen osallistumiseen. Osallistuminen luo yhteyden yhteistuotannon ja niiden valtioiden välille, joiden kansalaisuuden yhteistuotanto saa.

Artiklan 1 kohdassa määrätään, että kunkin yhteistuottajan panokseen on sisällyttävä tosiasiallista teknistä ja taiteellista osallistumista. Luovaan, tekniseen ja taiteelliseen henkilökuntaan sekä osajakoon ja laitteisiin liittyvän yhteistuottajien panoksen on periaatteessa ja osapuolia sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti vastattava niiden sijoitusta. Jos yhteistuottajan panos ei ole oikeassa suhteessa sen sijoitukseen, toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä myöntämästä kyseiselle tuotannolle yhteistuotantoasemaa. Käsitteitä ”tekninen” ja ”taiteellinen” tulkitaan kansallisen lainsäädännön ja elokuvateollisuuden standardien mukaisesti.

Taiteen vapaus on turvattu sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa perustuslain 16 §:ssä. Säännöksellä on kiinteä yhteys perustuslain sananvapautta koskevaan 12 §:ään. Oikeuskirjallisuuden mukaan perusoikeuskytkentäisen taiteen vapauden kunnioittaminen edellyttää taiteen määrittelykriteerin asettamista suhteellisen alhaiseksi. Toisin sanoen, jos on näytettävissä jokin merkki siitä, että asia voidaan ainakin osan taidemaailmaa piirissä käsittää taiteeksi, oikeusjärjestyksen tulisi käsitellä sitä taiteena.

Artiklan 2 kohdan mukaan, jollei osapuolia sitovista kansainvälisistä velvoitteista ja käsikirjoituksen vaatimuksista muuta johdu, elokuvan kuvaamiseen osallistuvan työryhmän on koostuttava yhteistuotantoon kumppaneina osallistuvien valtioiden kansalaisista ja jälkituotanto on tavallisesti suoritettava kyseisissä valtioissa.

Määräyksen tarkoituksena on ensinnäkin varmistaa, ettei työryhmään oteta jäseniä, joilla on heikompi suoja kuin yhteistuotannossa kumppaneina olevien valtioiden kansalaisilla. Yhteistuotantoon osallistuviin valtioihin laillisesti sijoittautuneet työryhmän jäsenet rinnastetaan kyseisten valtioiden kansalaisiin. Määräyksen tarkoituksena on lisäksi varmistaa, ettei yhteistuotannossa käytetä muihin kuin yhteistuotannon piiriin kuuluviin valtioihin perustettuja teknisiä tiloja. Jälkituotannon voi suorittaa muussa kuin yhteistuotannon osapuolena olevassa valtiossa vain, jos osapuolena olevissa valtioissa ei ole riittäviä teknisiä välineitä.

Artiklan määräykset vastaavat eurooppalaisen yleissopimuksen 8 artiklan määräyksiä teknisestä ja taiteellisesta osallistumisesta.

9 artikla. Rahoitusta koskevat yhteistuotannot. Sopimuksen tarkoituksena ei ole edistää laaja-alaisesti sellaisia yhteistuotantoja, joissa on mukana pelkästään rahoituksellisia yhteistuottajia, vaan kunkin yhteistuottajan on lähtökohtaisesti tarjottava tuotantoon myös rahoitusosuuteensa suhteutettu tekninen ja taiteellinen panos. Pelkästään rahoituksellista osallistumista voidaan kuitenkin harkita monimutkaisten yhteistyörakenteiden välttämiseksi tilanteissa, joissa tarve kunnioittaa tuotannon kulttuurista identiteettiä ja varmistaa taiteellisten valintojen yhdenmukaisuus muutoin estäisivät tehokkaan teknisen ja taiteellisen yhteistyön. Artiklassa määrätään siitä, millä edellytyksillä myös tällaisille tuotannoille voidaan myöntää yhteistuotantoasema.

Yhteistuotantoaseman myöntäminen artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa edellyttää 1 kohdan mukaan ensinnäkin sitä, että osapuolten voimassa olevissa säännöksissä ja määräyksissä asetetuista erityisedellytyksistä ja rajoituksista ei muuta johdu. Lisäksi yhteistuotannon on täytettävä kaikki kohdan a—d alakohdissa määrätyt edellytykset.

Kohdan a alakohdan mukaan yhteistuotantoaseman myöntäminen edellyttää, että yhteistuotanto sisältää yhden tai useamman vähemmistöosuuden, joka voi yhteistuotantosopimuksen mukaisesti rajoittua koskemaan pelkästään rahoitusta. Yksikään kansallisista osuuksista ei voi kuitenkaan olla alle 10 prosenttia eikä yli 25 prosenttia tuotantokustannuksista. Jos osallistuminen yhteistuotantoon on alle 20 prosenttia ja vain rahoituksellinen, asianomainen osapuoli voi ryhtyä toimenpiteisiin kansallisten tukijärjestelmien saatavuuden vähentämiseksi tai niiden estämiseksi. Enimmäisosallistumista koskevasta osuudesta voidaan poiketa varaumia koskevassa 22 artiklan 1 kohdassa määrätyin edellytyksin. Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan määräystä.

Kohdan b alakohdan mukaan yhteistuotantoaseman myöntäminen edellyttää, että yhteistuotanto sisältää enemmistöyhteistuottajan, joka antaa tosiasiallisen teknisen ja taiteellisen panoksen sekä täyttää edellytykset, joilla elokuva tunnustetaan kansalliseksi elokuvaksi enemmistöyhteistuottajan valtiossa. Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan määräystä.

Kohdan c alakohdan mukaan yhteistuotantoaseman myöntäminen artiklassa tarkoitetuille yhteistuotannoille edellyttää, että yhteistuotanto auttaa edistämään kulttuurista moninaisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Eurooppalaisen yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan yhteistuotantoaseman myöntäminen rahoitusta koskeville yhteistuotannoille edellyttää, että yhteistuotannot auttavat eurooppalaisen identiteetin tukemisessa. Määräysten ero liittyy uudistetun yleissopimuksen tavoitteiden laajentamiseen elokuvien eurooppalaisen yhteistuotannon kehityksen edistämisestä kansainvälisten yhteistuotantojen kehityksen edistämiseen.

Kohdan d alakohdan mukaan rahoitusta koskevan yhteistuotantoaseman myöntäminen edellyttää lisäksi, että artiklassa tarkoitetuista edellytyksistä sovitaan yhteistuotantosopimuksilla, joissa on määräykset tulojen jakamisesta. Tämä on sopimuksen selitysmuistion (s. 7) mukaan tarpeen, jotta voidaan välttää sellaisten rahoituslaitosten osallistuminen, jotka eivät osallistu tuotannon riskeihin ja voittoihin. Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan d alakohdan määräystä.

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että rahoitusta koskevat yhteistuotannot saavat yhteistuotantoaseman vasta, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet siihen tapauskohtaisen hyväksyntänsä. Hyväksymisharkinnassa on otettava erityisesti huomioon 10 artiklan määräykset yleisen tasapainon säilyttämisestä. Edellytykset, joilla toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti tunnustaa taloudelliset yhteistuotannot, voivat johtaa valtioiden välisiin yksittäisiin sopimuksiin. Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 9 artiklan 2 kohdan määräystä.

10 artikla. Yleinen tasapaino. Artiklassa määrätään yhteistuotantosuhteiden yleisestä tasapainosta ja annetaan osapuolille mahdollisuus vaatia tasapainon palauttamista vastavuoroisuuden puutetta havaitessaan. Uudistetun yleissopimuksen selitysmuistion (s. 7) mukaan yleissopimuksen henki edellyttää periaatteen joustavaa ja avointa tulkintaa.

Artiklan 1 kohdassa määrätään, että osapuolten välisissä elokuvasuhteissa on säilytettävä yleinen tasapaino sekä elokuvatöiden yhteistuotantoon sijoitetun rahoituksen kokonaismäärien että taiteellisen ja teknisen osallistumisen suhteen. Epätasapaino voi ilmetä esimerkiksi ulkomaisten elokuvien rahoittamiseen suunnattujen kansallisten investointien ja kansallisen elokuvateollisuuden rahoittamiseen suunnattujen ulkomaisten investointien välillä taikka enemmistöyhteistuotantojen määrän ja vähemmistöyhteistuotantojen määrän välillä tiettynä ajanjaksona yhden tai useamman kumppanivaltion kanssa. Epätasapaino voi johtua myös esimerkiksi siitä, että ohjaajien sekä taiteellisen ja teknisen henkilöstön käyttö yhteistuotannossa ei vastaa enemmistö- ja vähemmistötuotantojen määrää. Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan määräystä.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuoli, joka kohtuullisen ajan kuluessa havaitsee vajauksen yhteistuotantosuhteissaan yhteen tai useampaan toiseen osapuoleen, voi kieltäytyä antamasta suostumustaan tulevaan yhteistuotantoon, kunnes sen elokuvasuhteet kyseiseen yhteen tai useampaan osapuoleen on palautettu tasapainoon. Uudistetun yleissopimuksen selitysmuistion (s. 7) mukaan suostumuksen antamisesta kieltäytyminen tulisi kuitenkin kyseeseen vasta viimeisenä keinona sen jälkeen, kun osapuolten neuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta. Määräystä on muutettu eurooppalaisen yleissopimuksen 10 artiklan 2 kohtaan verrattuna siten, että kohdasta on poistettu toteama siitä, että kieltäytymisen perusteena on osapuolen kulttuuri-identiteetin säilyttäminen.

11 artikla. Maahanpääsy ja maassa oleskelu. Artiklan ensimmäisessä virkkeessä todetaan, että kukin osapuoli helpottaa voimassa olevien säädösten ja määräysten sekä kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti yhteistuotantoon osallistuvien muiden osapuolten teknisen ja taiteellisen henkilökunnan pääsyä sen alueelle sekä oleskelua ja työlupien myöntämistä siellä.

Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Pykälän säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälä vastaa hallitusmuodon 7 §:ää (HE 1/1998 vp, s. 79). Perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamista koskevan hallituksen esityksen mukaan ulkomaalaisten liikkumista Suomen rajojen yli koskevien säännösten lähtökohtana on kansainvälisen oikeuden pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta asettua toiseen maahan. Lailla säätämisen vaatimuksesta voidaan johtaa paitsi syrjinnän ja mielivallan kielto ulkomaalaisten kohtelussa myös vaatimus maahan pääsyä ja maassa oleskelua koskevien perusteiden ja päätöksentekomenettelyjen sääntelemisestä siten, että hakijoiden oikeusturva taataan. (HE 309/1993 vp, s. 52)

Ulkomaalaisen maahantuloon, maastalähtöön sekä oleskeluun ja työntekoon Suomessa sovelletaan ulkomaalaislakia (301/2004) ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Lain 3 §:n 1 kohdan mukaan ulkomaalaisella tarkoitetaan mainitussa laissa henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen. Ulkomaalaisen maahantulon edellytyksistä säädetään ulkomaalaislain 11 §:ssä. Ulkomaalaisen maahantulo edellyttää mainitun pykälän muun muassa, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja (1 kohta), voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai yrittäjän oleskelulupa, jollei Euroopan unionin lain-säädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu (2 kohta); hän pystyy tarvittaessa esittämään asiakirjoja, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset, ja hän pystyy osoittamaan, että hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat, kun otetaan huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varmistettu, tai että hän pystyy laillisesti hankkimaan nämä varat (3 kohta); häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon (4 kohta); ja hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita (5 kohta). Lain 12 §:n 1 momentin mukaan rajan ylittämisestä Euroopan unionin ulkorajoilla säädetään Schengenin rajasäännöstössä.

Ulkomaalaisen oleskelusta Suomessa säädetään ulkomaalaislain 4 luvussa. Lain 33 §:n mukaan oleskelulupa on joko määräaikainen tai pysyvä. Määräaikainen oleskelulupa myönnetään tilapäisluonteista (tilapäinen oleskelulupa) tai jatkuvaluonteista (jatkuva oleskelulupa) maassa oleskelua varten. Lupaviranomainen ratkaisee maassa oleskelun tarkoituksen ottaen huomioon ulkomaalaisen antamat tiedot maahantulonsa tarkoituksesta. Lain 36 §:ssä säädetään oleskeluluvan myöntämisen yleisistä edellytyksistä ja tilanteista, joissa oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä.

Ulkomaalaislain 40 §:ssä säädetään laillisesta oleskelusta Suomessa. Pykälässä tarkoitettua laillista oleskelua on 1 momentin mukaan Suomen viranomaisen myöntämällä oleskeluluvalla tapahtuva oleskelu (1 kohta); ilman oleskelulupaa tapahtuva enintään kolme kuukautta kestävä oleskelu, jos ulkomaalainen tulee valtiosta, jonka kansalaiselta ei edellytetä oleskelulupaa (2 kohta); ilman viisumia tapahtuva enintään kolme kuukautta kestävä oleskelu kuuden kuukauden aikana Schengen-alueelle tulosta lukien, jos ulkomaalainen tulee valtiosta, jonka kansalaiselta ei edellytetä viisumia (3 kohta); Schengen-viisumilla tapahtuva enintään kolme kuukautta kestävä oleskelu kuuden kuukauden aikana maahantulosta lukien; 5) Schengen-valtion kansallisella viisumilla tapahtuva enintään kolme kuukautta kestävä oleskelu viisumin ensimmäisestä voimassaolopäivästä; 6) Schengen-valtion myöntämällä oleskeluluvalla tapahtuva enintään kolme kuukautta kestävä oleskelu; sekä 7) ihmiskaupan uhrin ja 52 d §:ssä tarkoitetun laittomasti maassa oleskelleen ja työskennelleen kolmannen maan kansalaisen 52 b §:ssä tarkoitettuna harkinta-aikana tapahtuva oleskelu.

Työntekijän ja yrittäjän oleskeluluvasta sekä muusta oleskeluluvasta ansiotyötä varten säädetään ulkomaalaislain 5 luvussa. Lain 70 §:n 1 momentin mukaan työntekijän oleskelulupa -järjestelmän tarkoituksena on tukea työvoiman saatavuutta suunnitelmallisesti, nopeasti ja joustavasti ottaen huomioon työnantajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden oikeusturva sekä työmarkkinoilla jo olevan työvoiman mahdollisuus työllistyä. Lain 72 §:ssä säädetään työntekijän oleskelulupahakemuksesta ja sen liitteistä. Lain 73 §:ssä säädetään työ- ja elinkeinotoimiston osapäätöksestä työntekijän oleskelulupahakemukseen, ja lain 76 §:ssä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen osapäätöksestä yrittäjän oleskelulupapäätökseen.

Lain 77 §:n 1 momentin mukaan muu oleskelulupa ansiotyötä varten myönnetään ulkomaalaiselle, joka muun muassa toimii ammattimaisesti tieteen, kulttuurin tai taiteen alalla tutkijoita ja ravintolamuusikoita lukuun ottamatta (4 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulon on oltava turvattu ansiotyöstä saatavalla tulolla oleskeluluvan voimassaolon ajan.

Lain 79 §:ssä säädetään tilanteista, jolloin ulkomaalaisella on oikeus tehdä Suomessa ansiotyötä ilman oleskelulupaa. Tällainen oikeus on muun ohella ulkomaalaisella, joka tulee kutsun tai sopimuksen nojalla ammattitaiteilijaksi, enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Uudistetun yleissopimuksen 11 artiklan toisen virkkeen mukaan yleissopimuksen osapuolten on sallittava sopimusten soveltamisalaan kuuluvien elokuvien tuotannossa ja jakelussa tarvittavan laitteiston tilapäinen maahantuonti ja jälleenvienti.

Euroopan unionin tullialueelle Suomessa tuotavien ja sen ulkopuolelle vietävien sekä Suomen tullialueen kautta kuljetettavien tavaroiden tulliselvitykseen, tullivalvontaan ja tulliverotukseen sovelletaan tullilakia (304/2016) sen lisäksi, mitä niistä säädetään unionin lainsäädännössä. Lakia sovelletaan unionin lainsäädännön ohella Suomen ja muiden maiden välisen kaupan tilastointiin sekä tullirikostorjuntaan, jollei rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa (623/2015) toisin säädetä.

Tullilain 3 §:n mukaan unionin tullilainsäädännössä tarkoitettu tulliviranomainen ja toimivaltainen viranomainen on Tulli, jollei erikseen toisin säädetä. Rajavartiolaitoksen oikeudesta suorittaa tullitoimenpiteitä säädetään rajavartiolain (578/2005) 24 §:ssä. Poliisimiehen oikeudesta suorittaa tullitoimenpiteitä säädetään poliisilain (872/2011) 2 luvun 21 §:ssä. Tullilain 8 §:ssä säädetään tullin oikeudesta tarkastaa tavaraa, sen valmistusta ja varastointia sekä kirjanpitoaineistoa ja muita liikeasiakirjoja sekä ottaa tavarasta näytteitä. Lain 10 §:ssä säädetään tavaran pidättämisestä ja 11 §:ssä tavaran haltuunotosta. Tullilla on myös lain 29 §:n mukaan oikeus Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan nojalla annettujen päätösten, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla annettujen asetusten, eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun lain (659/1967) nojalla annetun asetuksen tai varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain (325/2013) nojalla tehdyn jäädyttämispäätöksen toimeenpanemiseksi estää tavaran tuonti Suomeen ja vienti Suomesta.

Tullilainsäädäntöä sovellettaessa tulee ottaa huomioon sopimuksen 11 artiklan toinen virke, jonka mukaan sopimuksen osapuolten on sallittava sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien elokuvien tuotannossa ja jakelussa tarvittavan laitteiston tilapäinen maahantuonti ja jälleenvienti.

Eurooppalaisen yleissopimuksen 11 artikla sisältää muuten samat määräykset kuin uudistetun yleissopimuksen 11 artikla, mutta artiklan toisessa virkkeessä velvoitetaan osapuolet sallimaan lisäksi sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien elokuvien levittäminen.

12 artikla. Yhteistuotantoon osallistuvien maiden mainitseminen. Artiklan 1 kohdan mukaan yhteistuotantoon osallistuvat valtiot on mainittava yhteistuotetuissa elokuvissa. Artiklan 2 kohdan mukaan näiden maiden nimet on ilmoitettava selkeästi joko alku- tai lopputeksteissä, kaikissa mainoksissa ja myynninedistämismateriaalissa sekä elokuvia esitettäessä. Artiklan määräykset vastaavat eurooppalaisen yleissopimuksen 12 artiklan määräyksiä.

13 artikla. Vienti. Artiklassa määrätään menettelyvaihtoehdoista tilanteessa, jossa yhteistuotettu elokuva viedään valtioon, jossa elokuvateosten maahantuonnille on määrätty kiintiöt, ja jollakulla yhteistuotantoon osallistuvista osapuolista ei ole oikeutta elokuviensa vapaaseen pääsyyn maahantuovaan valtioon.

Artiklan a alakohdan mukaan elokuva lisätään tavallisesti sen valtion kiintiöön, joka osallistuu tuotantoon suurimmalla osuudella. Artiklan b alakohdan mukaan sellainen elokuva, jossa eri valtioiden osuudet ovat yhtä suuret, lisätään kuitenkin sen valtion kiintiöön, jolla on parhaat vientimahdollisuudet maahantuovaan valtioon. Artiklan c alakohdan mukaan, jos a ja b alakohdan määräyksiä ei voida soveltaa, elokuva lisätään sen osapuolen kiintiöön, josta ohjaaja on peräisin. Sopimusmääräykset vastaavat eurooppalaisen yleissopimuksen 13 artiklan määräyksiä.

14 artikla. Kielet. Artiklassa määrätään, että myöntäessään yhteistuotantoaseman osapuolen toimivaltainen viranomainen voi vaatia sen alueelle sijoittautuneelta yhteistuottajalta elokuvan lopullisen version jollakin kyseisen osapuolen kielellä.

Uudistetun yleissopimuksen selitysmuistion (s. 8) mukaan toimivaltainen viranomainen voi vaatia lopullisen version kulttuuristen tapojensa mukaan joko dubattuna (jälkiäänityksenä) tai tekstitettynä. Kulttuurisesti soveltuvan kielen käytön edellyttäminen liittyy sopimuksen tavoitteeseen edistää virallisten yhteistuotantojen syntymistä kulttuurisen monimuotoisuuden luomisen ja ilmentämisen välineenä. Vastaavasti elokuvan kuvaaminen kielellä, joka ei liity käsikirjoituksesta johtuviin vaatimuksiin vaan tapahtuu puhtaasti kaupallisista syistä, olisi yleissopimuksen hengen vastaista. Tätä ei ole kuitenkaan katsottu mahdolliseksi määritellä oikeudellisesti, koska kulttuurisesti sopivana kielenä pidetään yleensä kieltä, jota hahmot käsikirjoituksen mukaan luonnollisesti puhuisivat. Tällä tavoin määriteltynä tarinan kieli voi olla täysin liittymätön yhteistuotannon rahoitusrakenteeseen.

Artiklassa ei suljeta pois osapuolten mahdollisuutta vahvistaa tiettyihin tukijärjestelmiin pääsyä koskevia kielellisiä sääntöjä edellyttäen, että tällaisilla järjestelyillä ei syrjitä elokuvan kansallisuutta.

Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 14 artiklan määräystä.

15 artikla. Elokuvajuhlat. Artiklassa määrätään siitä, kuka yhteistuotannon osapuolista esittää yhteistuotetun elokuvan kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Jos yhteistuottajat eivät toisin päätä, yhteistuotetun elokuvateoksen esittää kansainvälisillä elokuvajuhlilla se osapuoli, jonka alueelle suurin yhteistuottaja on sijoittautunut. Jos kaikkien rahoitusosuus on saman suuruinen, elokuvan esittää se osapuoli, josta ohjaaja on peräisin. Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan määräystä.

5.1.3 III luku Loppumääräykset

16 artikla. Yleissopimuksen vaikutukset. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että sopimus korvaa sen osapuolten osalta eurooppalaisen yleissopimuksen. Uudistetun yleissopimuksen osapuolen ja sellaisen eurooppalaisen yleissopimuksen sopimuspuolen välillä, joka ei ole ratifioinut uudistettua yleissopimusta, sovelletaan artiklan 2 kohdan mukaan kuitenkin edelleen eurooppalaista yleissopimusta. Tästä johtuen myös eurooppalainen yleissopimus on pidettävä edelleen voimassa, vaikka Suomi sitoutuisikin uudistettuun yleissopimukseen.

17 artikla. Yleissopimuksen seuranta ja liitteiden I ja II muuttaminen. Eurooppalaisessa yleissopimuksessa ei ole ennakoitu seurantamekanismin perustamista. Uudistetun yleissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa seurantatehtävä on annettu luovien elokuva- ja audiovisuaalisten teosten yhteistuotannon ja jakelun tukemiseksi perustetun eurooppalaisen rahaston (Eurimages) johtokunnalle.

Euroopan neuvoston yhteyteen perustettiin vuonna 1989 rahasto luovien elokuva- ja audiovisuaalisten teosten yhteistuotannon ja jakelun tukemiseksi (Eurimages). Rahastossa on 40 jäsenvaltiota (tilanne 6.9.2021), jotka kaikki nimeävät edustajansa sen johtokuntaan. Suomi on ollut rahaston jäsenenä vuodesta 1990 alkaen. Rahasto myöntää tukea sellaisten elokuvateatterilevitykseen tarkoitettujen näytelmä-, dokumentti- ja animaatioelokuvien tuotantoon, jotka ovat vähintään kahden jäsenmaan yhteistuotantoja. Rahaston tukiohjelmat ovat yhteistuotantotuki, levitystuki ja elokuvateatterituki. Keskeisin tukimuoto, yhteistuotantotuki, kohdistetaan teatterilevitykseen tarkoitettujen näytelmä-, animaatio- ja dokumenttielokuvien tuotantoon.

Myös sellainen uudistetun yleissopimuksen osapuoli, joka ei ole Eurimagesin jäsen, voi sopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan olla edustettuna rahaston johtokunnassa, kun johtokunta suorittaa sille mainitulla yleissopimuksella määrättyjä tehtäviä. Osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa nimeävä jäsen. Kullakin johtokunnassa edustetulla osapuolella on yksi ääni.

Artiklan 3 kohdan mukaan edistääkseen yleissopimuksen tehokasta soveltamista johtokunta voi tehdä ehdotuksia helpottaakseen kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa osapuolten kesken (a alakohta) sekä muodostaa mielipiteensä yleissopimuksen soveltamista ja täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä (b alakohta).

Artiklassa vahvistetaan yleissopimuksen liitteiden muuttamista koskeva yksinkertaistettu menettely. Tällainen menettely on tarpeen, jotta elokuvateollisuuden teknologisia ja rahoituksellisia muutoksia koskevat teknisluonteiset liitteet voidaan saattaa ajan tasalle ilman, että tarvitsee odottaa koko yleissopimuksen tarkistamista.

Artiklan 4 kohdan mukaan liitteiden muuttamista voivat ehdottaa yleissopimuksen osapuoli, ministerikomitea ja Eurimagesin johtokunta. Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa ehdotetut muutokset tiedoksi osapuolille. Menettelyn tarkoituksena on varmistaa yleissopimuksen liitteiden määräysten jatkuva asianmukaisuus elokuvateollisuuden yleisten käytäntöjen kannalta. Artiklan 5 kohdan mukaan ministerikomitea voi osapuolia kuultuaan hyväksyä ehdotetun muutoksen määräenemmistöllä. Muutos tulee voimaan vuoden kuluttua tiedoksiannosta osapuolille, ja osapuolen on ilmoitettava tämän ajan kuluessa pääsihteerille, jos se vastustaa muutoksen voimaantuloa osaltaan. Jos yksi kolmasosa osapuolista ilmoittaa pääsihteerille vastustavansa muutosta, muutos ei tule artiklan 6 kohdan mukaan lainkaan voimaan. Jos vastustavia osapuolia on vähemmän kuin yksi kolmasosa, muutos tulee artiklan 7 kohdan mukaan voimaan niiden osapuolten osalta, jotka eivät ole ilmoittaneet vastustavansa sitä, mutta ei sitä vastustaneiden osalta.

Kun yleissopimuksen liitteen muutos on tullut artiklan 5 ja 7 kohdan mukaisesti voimaan ja osapuoli on ilmoittanut vastustavansa sitä, muutos tulee artiklan 8 kohdan mukaan voimaan kyseisen osapuolen osalta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun osapuoli on ilmoittanut Euroopan neuvoston pääsihteerille hyväksyvänsä muutoksen. Osapuoli, joka on ilmoittanut vastustavansa muutosta, voi milloin tahansa peruuttaa vastustuksensa ilmoittamalla asiasta Euroopan neuvoston pääsihteerille.

Artiklan 9 kohdan mukaan, jos ministerikomitea hyväksyy muutoksen, valtio tai Euroopan unioni ei saa ilmaista suostumustaan tulla yleissopimuksen sitomaksi hyväksymättä samalla kyseistä muutosta.

18 artikla. Allekirjoittaminen, ratifiointi ja hyväksyminen. Artiklan 1 kohdan mukaan uudistettu yleissopimus on avoinna allekirjoittamista vasten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolina oleville valtioille, jotka voivat ilmaista suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi joko allekirjoittamalla yleissopimuksen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa (a alakohta) tai allekirjoittamalla yleissopimuksen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin ja sen jälkeen ratifioimalla tai hyväksymällä sen (b alakohta). Suomi allekirjoitti sopimuksen 18.11.2020 hyväksymisvaraumin.

Artiklan 2 kohdan mukaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

Allekirjoittamista, ratifiointia ja hyväksymistä koskevat uudistetun yleissopimuksen määräykset vastaavat eurooppalaisen yleissopimuksen 16 artiklan määräyksiä.

19 artikla. Voimaantulo. Artiklan 1 kohdan mukaan uudistettu yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona kolme valtiota, joista vähintään kaksi on Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, on 18 artiklan mukaisesti ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi. Uudistettu yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.10.2017.

Määräys eroaa eurooppalaisen yleissopimuksen sääntelystä siinä, että eurooppalainen yleissopimus tuli voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun oli kulunut kolme kuukautta päivästä, jona viisi valtiota, joihin kuuluu vähintään neljä Euroopan neuvoston jäsenvaltiota, oli ilmoittanut sitoutuvansa noudattamaan yleissopimusta. Eurooppalainen yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.4.1994.

Artiklan 2 kohdan mukaan sellaisen allekirjoittajavaltion osalta, joka myöhemmin ilmaisee suostumuksensa tulla uudistetun yleissopimuksen sitomaksi, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta allekirjoituspäivästä tai päivästä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu. Määräys vastaa tältä osin eurooppalaisen yleissopimuksen 17 artiklan 2 kohdan määräystä.

20 artikla. Muiden kuin jäsenvaltioiden liittyminen. Uudistetun yleissopimuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan neuvoston ministerikomitea voi osapuolia kuultuaan kutsua liittymään yleissopimukseen minkä tahansa Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion sekä Euroopan unionin, päättämällä asiasta Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kappaleessa määrätyllä enemmistöllä ja niiden sopimusvaltioiden edustajien yksimielisellä äänestyspäätöksellä, joilla on oikeus osallistua ministerikomitean istuntoihin. Määräys eroaa eurooppalaisen yleissopimuksen 18 artiklan 1 kohdan määräyksestä siten, että eurooppalaisessa yleissopimuksessa Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion kutsuminen liittymään sopimukseen edellytti, että kyseinen valtio oli eurooppalainen. Uudistetussa yleissopimuksessa tällaista vaatimusta ei ole. Muutos liittyy sopimuksen soveltamisalan laajentamiseen.

Käytännössä Euroopan ulkopuolisen valtion liittyminen uudistetun yleissopimuksen osapuoleksi edellyttää, että asianomainen valtio ilmaisee ensin kiinnostuksensa asiaan. Ennen kuin sihteeristö ottaa asian virallisesti ministerikomitean esityslistalle, se kuulee Euroopan neuvoston käytännön mukaisesti jäsenyyspyynnöstä jäsenvaltioiden valtuuskuntia ja yleissopimuksen sopimuspuolina olevia kolmansia valtioita. Kuulemisen jälkeen ministerikomitea käsittelee allekirjoittamis- ja ratifiointipyynnön. Ministerikomitean päätöksen liittymispyynnön esittämisestä kiinnostuksensa ilmaisseelle valtiolle on oltava yksimielinen. Tämän jälkeen pääsihteeristö kutsuu asianomaisen valtion liittymään yleissopimukseen, ja Euroopan ulkopuolinen valtio voi tallettaa liittymisasiakirjansa Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 18 artiklassa määrätyin tavoin.

Artiklan 2 kohdan mukaan valtion tai Euroopan unionin liittyessä uudistettuun yleissopimukseen yleissopimus tulee sen osalta voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Määräys vastaa eurooppalaisen yleissopimuksen 18 artiklan 2 kohdan määräystä.

21 artikla. Alueellista soveltamista koskeva määräys. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että valtio voi uudistetun yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettaessaan nimetä alueen tai alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuoli voi milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä ulottaa yleissopimuksen soveltamisen muuhun, selityksessä nimettyyn alueeseen. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut selityksen.

Artiklan 3 kohdan mukaan kahden edellisen kohdan mukaisesti annettu selitys voidaan siinä nimetyn alueen osalta peruuttaa pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

Alueellista soveltamista koskevat uudistetun yleissopimuksen määräykset vastaavat eurooppalaisen yleissopimuksen 19 artiklan määräyksiä.

22 artikla. Varaumat. Artiklan 1 kohdan mukaan valtio voi sopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettaessaan antaa selityksen, jonka mukaan 2 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta sen kahdenvälisiin yhteistuotantosuhteisiin yhden tai useamman osapuolen kanssa. Mainitussa kohdassa määrätään yleissopimuksen soveltamisesta kahdenvälisiin yhteistuotantoihin, jollei jompikumpi osapuoli ole tehnyt asiasta varaumaa. Lisäksi valtio voi pidättää itsellään oikeuden vahvistaa sellaisen suurimman osallistumisosuuden, joka poikkeaa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätystä osuudesta. Muita varaumia ei sallita.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuoli, joka on tehnyt varauman edellisen kohdan mukaisesti, voi kokonaan tai osaksi peruuttaa sen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan pääsihteerin vastaanotettua ilmoituksen.

Varaumia koskevat uudistetun yleissopimuksen määräykset vastaavat eurooppalaisen yleissopimuksen 20 artiklan määräyksiä.

23 artikla. Irtisanominen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli voi milloin tahansa irtisanoa uudistetun yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.

Artiklan 2 kohdan mukaan irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

Irtisanomista koskevat uudistetun yleissopimuksen määräykset vastaavat eurooppalaisen yleissopimuksen 21 artiklan määräyksiä.

24 artikla. Ilmoitukset. Artiklassa määrätään ilmoituksista, jotka Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille sekä Euroopan unionille ja jokaiselle valtiolle, joka on liittynyt tai kutsuttu liittymän uudistettuun yleissopimukseen. Tällaiset ilmoitukset koskevat allekirjoituksia (a alakohta), ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjojen tallettamista (b alakohta), yleissopimuksen 19, 20 ja 21 artiklan mukaisia voimaantulopäiviä (c alakohta), 22 mukaisesti tehtyjä varaumia ja niiden peruuttamisia (d alakohta), 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja selityksiä yhteistuotantohakemuksia käsittelevistä toimivaltaisista viranomaisista (e alakohta), 23 artiklan mukaisesti ilmoitettuja irtisanomisia (f alakohta) sekä muita yleissopimukseen liittyviä toimia, ilmoituksia tai tiedonantoja (g alakohta).

Määräys poikkeaa eurooppalaisen yleissopimuksen määräyksistä siten, ettei varaumia ja niiden peruuttamisia ole mainittu eurooppalaisen yleissopimuksen ilmoituksia koskevassa 22 artiklassa.

Liite I – Hakumenettely

Sekä uudistettu yleissopimus että eurooppalainen yleissopimus sisältävät kaksi liitettä.

Liitteessä I määrätään hakemusmenettelystä, jolla sopimusten 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset myöntävät sopimuksissa tarkoitetun yhteistuotantoaseman. Uudistetun yleissopimuksen hakumenettelyä koskevia määräyksiä on seuraavaksi todetuin osin muutettu eurooppalaisen yleissopimuksen määräyksistä.

Uudistetun yleissopimuksen liitteen 1 mukaan väliaikaista yhteistuotantoasemaa koskeva hakemus on jätettävä toimivaltaisille viranomaisille ”oikea-aikaisesti” ennen pääasiallisen kuvauksen tai animoinnin alkua. Eurooppalaisen yleissopimuksen hakemusmenettelyä koskevassa liitteessä 1 todetaan, että hakemus on jätettävä kaksi kuukautta ennen kuvauksen alkua. Hakemukseen on liitettävä liitteessä mainitut asiakirjat, jotta toimivaltainen viranomainen voi toimittaa ne tiedoksi muiden osapuolten viranomaisille viimeistään kuukautta ennen kuvauksen alkua. Viranomaiset voivat pyytää myös muita asiakirjoja, jotka tarvitaan hakemuksen arvioimiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Lopullinen yhteistuotantoasema myönnetään, kun elokuva valmistuu ja kun toimivaltaiset viranomaiset ovat käsitelleet lopulliset tuotantoasiakirjat. Pienimmällä rahoitusosuudella osallistuvan osapuolen toimivaltainen viranomainen ei anna suostumustaan ennen kuin suurimmalla rahoitusosuudella osallistuva on antanut asiasta mielipiteensä. Eurooppalaisen yleissopimuksen liitteessä ei mainita väliaikaista tuotantoasemaa koskevaa hakemusta tai lopullisen yhteistuotantoaseman myöntämistä.

Liite II

Uudistettu yleissopimus

Uudistetun yleissopimuksen liitteessä II määritellään edellytykset, joiden täyttyessä elokuva voidaan katsoa uudistetun yleissopimuksen 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetuksi virallisesti yhteistuotetuksi elokuvateokseksi. Liite sisältää eri osatekijöiden pisteytykset, joiden avulla elokuvan päälajeja eli sepitteellistä elokuvaa, animaatiota ja dokumenttielokuvaa arvioidaan.

Sepitteellinen elokuvateos katsotaan 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetuksi viralliseksi yhteistuotannoksi, jos se saa yleissopimuksen osapuolina olevista valtioista peräisin olevien osatekijöiden osalta vähintään 16 painotuspistettä 21:stä mahdollisesta kokonaismäärästä liitteessä esitetyn luettelon mukaisesti. Ohjaajan roolin kasvava merkitys on huomioitu uudistetussa yleissopimuksessa nostamalla ohjaajan pisteet kolmesta neljään.

Uudistetun yleissopimuksen selitysmuistion (s. 10) mukaan, jos yhteistuottajat ovat sijoittautuneet uudistetun yleissopimuksen sopimusvaltioihin ja kyseistä yleissopimusta sovelletaan, mutta tuotannossa käytetään eurooppalaisen yleissopimuksen sopimusvaltioihin sijoittautunutta henkilöstöä ja tiloja, toimivaltaisten viranomaisten olisi rinnastettava nämä osatekijät uudistetun yleissopimuksen sopimusvaltioihin sijoittautuneisiin osatekijöihin. Animaatioiden osalta olisi sovellettava vastaavanlaista rinnastamista vuoden 1992 yleissopimuksen sopimusvaltioissa toteutettujen menojen ja toimien osalta.

Käsikirjoittajan pisteet, joita on kolme, on mahdollista jakaa kansallisuuden perusteella eri tekijöiden kesken. Työryhmän johtavia jäseniä koskevaa käsitteistöä on päivitetty alan käytäntöjen mukaisesti, ja visuaalisten tehosteiden (VFX) ja tietokonegrafiikan (CGI) tuotantopaikan sijainnille on myönnetty uusi piste vastaamaan kyseisten tehosteiden kasvanutta merkitystä tuotantotoiminnassa. Kuvaamispaikan osalta on huomioitava, että piste on osoitettu studiolle tai kuvauspaikalle ja että kuvaamispaikan sijainti otetaan pisteytyksessä huomioon vain silloin, kun studiota tai kuvauspaikkaa ei käytetä.

Animaatioita koskeva uusi asteikko on kehitetty yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa, ja se perustuu osin Eurimages-rahastossa käytettävään asteikkoon. Asteikkoa voidaan käyttää sekä perinteistä 2D- että 3D-animaatiotekniikkaa käyttävissä hankkeissa. Vaikka 75 prosenttia kuluista tai toiminnoista on toteutettava uudistetun yleissopimuksen sopimusvaltioissa, kullekin 25 prosentille tehdystä työstä voidaan myöntää yksi piste, jotta näille osatekijöille saadaan kaikki kolme pistettä. Näin ollen hanke, jonka osuus animaatiokustannuksista on yleissopimuksen sopimusvaltioissa 50 prosenttia, saisi tästä tekijästä kaksi pistettä. Jotta hanketta voitaisiin pitää uudistetussa yleissopimuksessa tarkoitettuna virallisena yhteistuotantona, sen on saatava yhteensä 15 pistettä 23 pisteestä.

Dokumenttielokuvien pisteytysasteikkoa on laajennettu ja päivitetty Eurimages-rahaston käyttämästä versiosta. Asteikko kuvastaa ohjaajan merkitystä dokumenttielokuvien luomisessa osoittamalla ohjaukselle neljä pistettä. Käsikirjoittajan vähäisempi panos kyseisissä elokuvissa heijastuu käsikirjoitukselle osoitetussa yhdessä pisteessä. Visuaalisten tehosteiden (VFX) ja tietokonegrafiikan (CGI) tuotantopaikkaan on myös kiinnitetty huomiota, koska niillä on usein merkittävä vaikutus dokumenttituotantoihin. Koska joissain dokumenttihankkeissa ei käytetä kaikkia pisteasteikossa lueteltuja henkilöitä tai toimintoja, hanke katsotaan uudistetussa yleissopimuksessa tarkoitetuksi viralliseksi yhteistuotannoksi, jos se saa 50 prosenttia hankkeeseen tosiasiallisesti sovellettavista pisteistä.

Eurooppalainen yleissopimus

Eurooppalaisen yleissopimuksen liite II sisältää eri osatekijöiden pisteytykset, joiden avulla elokuva voidaan katsoa yleissopimuksen 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetuksi eurooppalaiseksi elokuvatyöksi.

Eurooppalaisen yleissopimuksen selitysmuistiossa (s. 8) todetaan, että kun otetaan huomioon, että sopimuksen tavoitteena on eurooppalaisten elokuvateosten luominen, katsottiin tarpeelliseksi määritellä käsite mahdollisimman objektiivisesti ja ottaa perusteeksi yhteistuotannon osanottajien eurooppalainen alkuperä. Tätä tulkitaan laajassa merkityksessä siten, että siinä viitataan yhteistyökumppaneiden perustamiseen yhteen Euroopan maantieteellisen alueen valtioista syrjimättä yleissopimuksen allekirjoittaneita maita ja muita Euroopan maita.

Liitteessä II olevan taulukon tarkoituksena ei ole vapauttaa yhteistuotantoa 8 artiklan säännöksistä, jotka koskevat eri kumppaneiden teknistä ja taiteellista osallistumista yhteistuotantoon. Se on vain välttämätön muttei riittävä edellytys rinnakkaistuotannon aseman saamiselle.

Painotuspisteet on jaettu kolmeen ryhmään: luovaan ryhmään, esittävään ryhmään ja tekniseen ammattiryhmään. Tuottajia ei ole mainittu, sillä osapuolten alueelle sijoittautuneiden rinnakkaistuottajien on jo yleissopimuksen 2 artiklasta johtuen valvottava yhteistuotantoa. Luovassa ryhmässä painotetaan yhtä paljon elokuvan käsikirjoitusta ja ohjausta. Esittävän ryhmän osalta pisteiden lukumäärä lasketaan todellisten kuvauspäivien perusteella. Teknisen ammattiryhmän osalta piste kohdistetaan studiolle, ja sijainti otetaan huomioon vain, jos studiota ei käytetä.

6 Lakiehdotuksen säännöskohtaiset perustelut

6.1 Laki elokuvien yhteistuotannosta tehdystä Euroopan neuvoston yleissopimuksesta

1 §. Pykälä sisältäisi tavanomaisen blankettilain säännöksen, jonka mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Pykälä sisältäisi säännöksen, jonka mukaan sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Pykälä sisältäisi tavanomaisen voimaansaattamissäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana sen jälkeen, kun Ahvenanmaa on antanut asiasta Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 1 momentissa tarkoitetun suostumuksensa, ja samaan aikaan, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

6.2 Laki elokuvien yhteistuotannosta tehdystä eurooppalaisesta yleissopimuksesta

1 §. Pykälä sisältäisi tavanomaisen blankettilain säännöksen, jonka mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Koska eurooppalainen yleissopimus saatettiin Suomessa voimaan vuonna 1995 asetuksentasoisena silloisen valtiosääntöoikeudellisen käytännön mukaisesti, pykälässä nostettaisiin sellaiset yleissopimuksen määräykset lain tasolle, jotka perustuslain ja sen tulkintakäytännön mukaan kuuluvat nykyisin lainsäädännön alaan.

2 §. Pykälä sisältäisi säännöksen, jonka mukaan sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Pykälä sisältäisi tavanomaisen voimaansaattamissäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Ahvenanmaan maakuntapäivät on antanut sopimukseen sitoutumisesta suostumuksensa. Suostumus on jäänyt pyytämättä vuonna 1995, kun sopimus on saatettu Suomessa asetuksella voimaan.

7 Voimaantulo

Hallituksen tavoitteena on uudistetun yleissopimuksen mahdollisimman pikainen hyväksyminen vuoden 2022 aikana sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt yleissopimuksen ja sitä koskevan lakiehdotuksen ja kun Ahvenanmaan maakuntapäivät on antanut asiasta Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 1 momentissa tarkoitetun suostumuksensa. Uudistettua yleissopimusta koskeva lakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Eurooppalaista yleissopimusta koskeva lakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt yleissopimusta koskevan lakiehdotuksen ja kun Ahvenanmaan maakuntapäivät on antanut asiasta suostumuksensa.

Jos Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyy voimaansaattamislait, tästä on otettava asianmukainen maininta lakien voimaantuloa koskeviin asetuksiin.

8 Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus

Sekä eurooppalainen yleissopimus että uudistettu yleissopimus sisältävät kulttuuria koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 14 kohdan mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ahvenanmaan maakunnan hallituksen säädösvalmistelun yhteydessä antaman lausunnon (11.9.2020) mukaan tämä tarkoittaa sitä, että maakunnan hallitus on nimettävä uudistetun yleissopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, jolle yhteistuotantoasemaa koskevat hakemukset on maakunnan toimivallan osalta jätettävä. Vastaava määräys sisältyy myös eurooppalaisen yleissopimuksen 5 artiklan 2 kohtaan.

Koska yleissopimuksiin sisältyy Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan kuuluvia määräyksiä, niiden voimaansaattamissäädöksille on pyydettävä itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaisesti Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä, jotta ne tulevat voimaan maakunnassa.

9 Toimeenpano ja seuranta

Eurooppalaisessa yleissopimuksessa ei ole ennakoitu seurantamekanismin perustamista. Uudistetun yleissopimuksen seurannasta vastaa yleissopimuksen 17 artiklan mukaan luovien elokuva- ja audiovisuaalisten teosten yhteistuotannon ja jakelun tukemiseksi perustetun eurooppalaisen Eurimages-rahaston johtokunta. Johtokunta voi tehdä ehdotuksia helpottaakseen kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa osapuolten kesken sekä muodostaa mielipiteensä yleissopimuksen soveltamista ja täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä ja antaa osapuolille tätä koskevia erityisiä suosituksia. Johtokunta voi myös ehdottaa Euroopan neuvoston pääsihteerille yleissopimuksen liitteiden I ja II muuttamista.

Suomi on jäsenenä Eurimages-rahastossa, ja sillä on edustaja myös rahaston johtokunnassa. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Suomen elokuvasäätiö seuraavat kansainvälisten elokuva-alan yhteistuotantojen kehittymistä.

10 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus, eurooppalaisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ja käsittelyjärjestys

10.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Perustuslain 95 §:n 1 momentin mukaan valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan asetuksella.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että kansainvälisen sopimuksen määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkun perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on olemassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan riippumatta siitä, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 19/2010 vp).

Uudistetun yleissopimuksen 2 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta, 3 artiklassa sopimuksessa käytettyjen käsitteiden määritelmistä, 4 artiklassa sopimuksessa tarkoitettujen yhteistuotantojen rinnastamisesta kansallisiin elokuviin, 6 artiklassa yhteistuottajien rahoitusosuuksien suhteista ja liitteessä II edellytyksistä, joiden täyttyessä elokuva voidaan katsoa sopimuksessa tarkoitetuksi virallisesti yhteistuotetuksi elokuvaksi. Jos sopimuksessa määritellyt käsitteet tai sopimuksen soveltamisalaa koskevat määräykset koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Koska edellä todetut määräykset vaikuttavat välillisesti elokuvien tuotantoa koskevan, valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetun lain soveltamiseen, ne kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät siten eduskunnan suostumusta. Määräykset eivät edellytä lainsäädännön muuttamista.

Sopimuksen 11 artiklan viimeisessä lauseessa määrätään velvollisuudesta sallia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien elokuvien tuotannossa ja jakelussa tarvittavan laitteiston tilapäinen maahantuonti ja jälleenvienti. Tavaroiden maahantuonnista säädetään tullilaissa. Koska mainittu artikla vaikuttaa välillisesti tullilain soveltamiseen, se kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta. Määräys ei kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

10.2 Eurooppalaisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

Eurooppalainen yleissopimus ja uudistettu yleissopimus vastaavat sisällöltään hyvin paljon toisiaan, ja myös sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset koskevat samoja artikloja. Eurooppalaisen yleissopimuksen 2, 3, 4, 6 ja 11 artiklat sekä liite II kuuluvat lainsäädännön alaan samoin perustein kuin uudistetun yleissopimuksen kohdallakin.

10.3 Käsittelyjärjestys

Ehdotuksessa tarkoitetut yleissopimukset eivät sisällä velvoitteita, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Uudistettu yleissopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotukset yleissopimusten voimaansaattamislaeiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

1. ponsi

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi elokuvien yhteistuotannosta Rotterdamissa 30.1.2017 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen.

2. ponsi

Koska sekä uudistettu yleissopimus että eurooppalainen yleissopimus sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki elokuvien yhteistuotannosta tehdystä Euroopan neuvoston yleissopimuksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Elokuvien yhteistuotannosta Rotterdamissa 30 päivänä tammikuuta 2017 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


2.

Laki elokuvien yhteistuotannosta tehdystä eurooppalaisesta yleissopimuksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Elokuvien yhteistuotannosta Strasbourgissa 2 päivänä lokakuuta 1992 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 48/1995) lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


Helsingissä 25.11.2021

Pääministeri
Sanna Marin

Tiede- ja kulttuuriministeri
Antti Kurvinen

t

EUROOPAN NEUVOSTON YLEISSOPIMUS ELOKUVIEN YHTEISTUOTANNOSTA (UUDISTETTU)

Johdanto-osa

Tämän yleissopimuksen allekirjoittaneet Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ja muut Euroopan kulttuuriyleissopimuksen (ETS nro 18) osapuolina olevat valtiot, jotka

katsovat, että Euroopan neuvoston päämääränä on luoda läheisempi yhteys sen jäsenvaltioiden välille erityisesti sellaisten ihanteiden ja periaatteiden turvaamiseksi ja edistämiseksi, jotka ovat niiden yhteistä perintöä,

katsovat, että luomisen vapaus ja sananvapaus ovat näiden periaatteiden olennaisia osatekijöitä,

katsovat, että Euroopan eri maiden kulttuurisen moninaisuuden edistäminen on yksi Euroopan kulttuuriyleissopimuksen päämääristä,

ottavat huomioon Pariisissa 20 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä, jolla tunnustetaan, että kulttuurinen moninaisuus on ihmiskunnalle ominainen piirre, ja pyritään vahvistamaan kulttuuri-ilmaisujen luomista, tuottamista, levitystä, jakelua ja käyttöä,

katsovat, että elokuvien yhteistuotantoa, joka on kulttuurisen moninaisuuden maailmanlaajuisen luomisen ja ilmaisemisen väline, tulisi vahvistaa,

ovat tietoisia siitä, että elokuva on tärkeä kulttuuri- ja taideilmaisun keino, jolla on keskeinen tehtävä sananvapauden, moninaisuuden ja luovuuden sekä demokraattisen kansalaisuuden ylläpitämisessä,

ovat päättäneet kehittää näitä periaatteita ja palauttavat mieliin ministerikomitean jäsenvaltioille antamat suositukset elokuvasta ja audiovisuaalisesta alasta sekä erityisesti suosituksen Rec(86)3 audiovisuaalisen tuotannon edistämisestä Euroopassa ja suosituksen CM/Rec(2009)7 kansallisesta elokuvapolitiikasta ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuudesta,

ovat tietoisia siitä, että päätöslauselmaa Res(88)15, jolla perustettiin eurooppalainen rahasto luovien elokuva- ja audiovisuaalisten teosten yhteistuotannon ja jakelun tukemiseksi, ”Eurimages”, on muutettu siten, että se mahdollistaa myös muiden kuin Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden liittymisen rahastoon,

ovat päättäneet saavuttaa nämä tavoitteet yhteisillä toimilla yhteistyön edistämiseksi ja määrittää säännöt, jotka soveltuvat kaikkeen elokuvien yhteistuotantoon,

katsovat, että yhteisten sääntöjen hyväksyminen on omiaan vähentämään rajoituksia ja kannustamaan yhteistyöhön elokuvien yhteistuotannon alalla,

ottavat huomioon sen, miten elokuvateollisuuden tekniikka, talous ja rahoitus ovat kehittyneet sen jälkeen, kun eurooppalainen yleissopimus elokuvien yhteistuotannosta (ETS nro 147) avattiin allekirjoittamista varten vuonna 1992,

uskovat tämän kehityksen edellyttävän vuoden 1992 yleissopimuksen uudistamista, jotta tulevaisuudessakin pystytään varmistamaan, että tämä elokuvien yhteistuotannon kehys on asianmukainen ja tehokas,

ovat tietoisia siitä, että tämän yleissopimuksen tarkoituksena on korvata eurooppalainen yleissopimus elokuvien yhteistuotannosta,

ovat sopineet seuraavasta:

1 luku

Yleiset määräykset

1 artikla

Yleissopimuksen tavoite

Tämän yleissopimuksen osapuolet sitoutuvat edistämään elokuvien kansainvälisen yhteistuotannon kehitystä seuraavien määräysten mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tällä yleissopimuksella säännellään osapuolten välisiä suhteita osapuolten alueelta peräisin olevien monenvälisten yhteistuotantojen alalla.

2. Tätä yleissopimusta sovelletaan

a) yhteistuotantoihin, joihin osallistuu vähintään kolme yhteistuottajaa, jotka ovat sijoittautuneet yleissopimuksen kolmen eri osapuolen alueelle, ja

b) yhteistuotantoihin, joihin osallistuu vähintään kolme yhteistuottajaa, jotka ovat sijoittautuneet yleissopimuksen kolmen eri osapuolen alueelle, sekä yksi tai useampi tällaisten osapuolten alueelle sijoittautumaton yhteistuottaja. Yleissopimuksen osapuolten alueelle sijoittautumattomien yhteistuottajien rahoitusosuuden kokonaismäärä ei kuitenkaan voi olla yli 30 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista.

Joka tapauksessa tätä yleissopimusta sovelletaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että teos vastaa jäljempänä 3 artiklan c alakohdassa määriteltyä virallisesti yhteistuotetun elokuvateoksen määritelmää.

3. Tämän yleissopimuksen osapuolten välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten määräyksiä sovelletaan edelleen kahdenvälisiin yhteistuotantoihin.

Monenvälisten yhteistuotantojen osalta tämän yleissopimuksen määräykset syrjäyttävät yleissopimuksen osapuolten välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten määräykset. Kahdenvälisiä yhteistuotantoja koskevat määräykset jäävät voimaan, jos ne eivät ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa.

4. Jos kahden tämän yleissopimuksen osapuolen välisistä kahdenvälisistä yhteistuotantosuhteista ei ole tehty mitään sopimusta, tätä yleissopimusta sovelletaan myös kahdenvälisiin yhteistuotantoihin, jollei jompikumpi osapuoli ole tehnyt varaumaa 22 artiklan mukaisesti.

3 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa

a) "elokuvateos" tarkoittaa minkä tahansa pituista tai mille tahansa välineelle tallennettua teosta, erityisesti sepitteellistä elokuvaa, animaatioelokuvaa ja dokumenttia, joka on kunkin asianomaisen osapuolen voimassa olevien elokuvateollisuutta sääntelevien määräysten mukainen ja tarkoitettu esitettäväksi elokuvateattereissa,

b) "yhteistuottajat" tarkoittaa tämän yleissopimuksen osapuolten alueelle sijoittautuneita elokuvatuotantoyrityksiä tai tuottajia, joita sitoo yhteistuotantosopimus,

c) "virallisesti yhteistuotettu elokuvateos” (jäljempänä ”elokuva”) tarkoittaa elokuvateosta, joka täyttää tämän yleissopimuksen erottamattomana osana olevassa liitteessä II määrätyt edellytykset,

d) "monenvälinen yhteistuotanto" tarkoittaa vähintään kolmen 2 artiklan 2 kohdassa määritellyn yhteistuottajan tuottamaa elokuvateosta.

II luku

Yhteistuotantoihin sovellettavat säännöt

4 artikla

Rinnastaminen kansallisiin elokuviin

1.Elokuvateokset, jotka on tehty monenvälisinä yhteistuotantoina ja jotka kuuluvat tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, ovat oikeutettuja samoihin etuuksiin, jotka myönnetään kansallisille elokuville kunkin kyseiseen yhteistuotantoon osallistuvan tämän yleissopimuksen sopimusvaltion voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaan.

2. Etuudet myöntää kullekin yhteistuottajalle se osapuoli, jonka alueelle yhteistuottaja on sijoittautunut, kyseisen osapuolen voimassa olevissa säännöksissä ja määräyksissä asetettujen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti sekä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

5 artikla

Yhteistuotantoaseman saamisen edellytykset

1. Kaikille elokuvateosten yhteistuotannoille on saatava hyväksyntä niiden osapuolten toimivaltaisilta viranomaisilta, joiden alueelle yhteistuottajat ovat sijoittautuneet, toimivaltaisten viranomaisten neuvoteltua keskenään, ja liitteessä I määrättyjen menettelyjen mukaisesti. Tämä liite muodostaa tämän yleissopimuksen erottamattoman osan.

2. Yhteistuotantoasemaa koskevat hakemukset jätetään toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi liitteessä I määrätyn hakemusmenettelyn mukaisesti. Hyväksyntä on lopullinen lukuun ottamatta tapauksia, joissa ei ole noudatettu taiteellisia, rahoituksellisia ja teknisiä seikkoja koskevia alkusitoumuksia.

3. Yhteistuotantoasemaa ei voida myöntää ilmeisen pornografisille hankkeille tai hankkeille, jotka kannattavat syrjintää, vihaa tai väkivaltaa tai loukkaavat avoimesti ihmisarvoa.

4. Yhteistuotantoaseman tuomat etuudet myönnetään yhteistuottajille, joilla katsotaan olevan riittävät tekniset ja rahoitukselliset voimavarat ja riittävä ammattipätevyys.

5. Kukin sopimusvaltio nimeää edellä 2 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset allekirjoittamisen ajankohtana tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettamisen ajankohtana annettavalla selityksellä. Tätä selitystä voidaan muuttaa myöhemmin milloin tahansa.

6 artikla

Kunkin yhteistuottajan rahoitusosuuksien suhteet

1. Monenvälisessä yhteistuotannossa pienin rahoitusosuus ei voi olla alle 5 prosenttia eikä suurin rahoitusosuus yli 80 prosenttia elokuvateoksen kokonaistuotantokustannuksista. Jos pienin rahoitusosuus on alle 20 prosenttia tai yhteistuotanto on pelkästään rahoituksellinen, kyseinen osapuoli voi ryhtyä toimiin kansallisten tuotantotukijärjestelyjen käyttömahdollisuuksien vähentämiseksi tai estämiseksi.

2. Jos tämä yleissopimus syrjäyttää kahden osapuolen välisen kahdenvälisen sopimuksen 2 artiklan 4 kohdan määräysten mukaisesti, pienin rahoitusosuus ei voi olla alle 10 prosenttia eikä suurin rahoitusosuus voi olla yli 90 prosenttia elokuvateoksen kokonaistuotantokustannuksista. Jos pienin rahoitusosuus on alle 20 prosenttia tai yhteistuotanto on pelkästään rahoituksellinen, kyseinen osapuoli voi ryhtyä toimiin kansallisten tuotantotukijärjestelyjen käyttömahdollisuuksien vähentämiseksi tai estämiseksi.

7 artikla

Elokuvateoksen yhteistuottajien oikeudet

1. Yhteistuotantosopimuksen on taattava jokaiselle yhteistuottajalle elokuvaan liittyvien aineellisten ja aineettomien oikeuksien yhteinen omistus. Sopimuksen on sisällettävä määräys, jonka mukaan elokuvan alkuperäiskappaletta (ensimmäistä valmista toisintoa) säilytetään yhteistuottajien keskenään sopimassa paikassa, ja sopimuksella on taattava yhteistuottajille vapaa pääsy alkuperäiskappaleeseen.

2. Yhteistuotantosopimuksen on myös taattava jokaiselle yhteistuottajalle oikeus saada käyttöönsä sellainen aineisto ja elokuvan alkuperäiskappale, jotka mahdollistavat elokuvan monistamisen.

8 artikla

Tekninen ja taiteellinen osallistuminen

1. Kunkin yhteistuottajan panokseen on sisällyttävä tosiasiallista teknistä ja taiteellista osallistumista. Luovaan, tekniseen ja taiteelliseen henkilökuntaan sekä osajakoon ja laitteisiin liittyvän yhteistuottajien panoksen on periaatteessa ja osapuolia sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti vastattava niiden sijoitusta.

2. Jollei osapuolia sitovista kansainvälisistä velvoitteista ja käsikirjoituksen vaatimuksista muuta johdu, teoksen kuvaamiseen osallistuvan työryhmän on koostuttava yhteistuotantoon kumppaneina osallistuvien valtioiden kansalaisista, ja jälkituotanto on tavallisesti suoritettava kyseisissä valtioissa.

9 artikla

Rahoitusta koskevat yhteistuotannot

1. Edellä olevan 8 artiklan määräysten estämättä, ja jollei osapuolten voimassa olevissa säädöksissä ja määräyksissä asetetuista erityisedellytyksistä ja rajoituksista muuta johdu, yhteistuotannoille voidaan myöntää tämän yleissopimuksen määräysten mukainen yhteistuotantoasema, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:

a) ne sisältävät yhden tai useamman vähemmistöosuuden, joka voi rajoittua koskemaan pelkästään rahoitusta, yhteistuotantosopimuksen mukaisesti, edellyttäen, että mikään kansallinen osuus ei ole alle 10 prosenttia eikä yli 25 prosenttia tuotantokustannuksista,

b) ne sisältävät enemmistöyhteistuottajan, joka antaa tosiasiallisen teknisen ja taiteellisen panoksen ja täyttää ne edellytykset, joilla elokuvateos tunnustetaan kansalliseksi teokseksi enemmistöyhteistuottajan valtiossa,

c) ne auttavat edistämään kulttuurista moninaisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua, ja

d) niistä sovitaan yhteistuotantosopimuksilla, joissa on määräykset tulojen jakamisesta.

2. Rahoitusta koskevat yhteistuotannot saavat yhteistuotantoaseman vasta, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet siihen tapauskohtaisen hyväksyntänsä, ottaen erityisesti huomioon 10 artiklan määräykset.

10 artikla

Yleinen tasapaino

1. Osapuolten välisissä elokuvasuhteissa on säilytettävä yleinen tasapaino sekä elokuvateosten yhteistuotantoon sijoitetun rahoituksen kokonaismäärien että taiteellisen ja teknisen osallistumisen suhteen.

2. Osapuoli, joka kohtuullisen ajan kuluessa havaitsee vajauksen yhteistuotantosuhteissaan yhteen tai useampaan toiseen osapuoleen, voi kieltäytyä antamasta suostumustaan tulevaan yhteistuotantoon, kunnes sen elokuvasuhteet kyseiseen yhteen tai useampaan osapuoleen on palautettu tasapainoon.

11 artikla

Maahanpääsy ja maassa oleskelu

Voimassa olevien säädösten ja määräysten sekä kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti kukin osapuoli helpottaa yhteistuotantoon osallistuvien muiden osapuolten teknisen ja taiteellisen henkilökunnan pääsyä sen alueelle sekä oleskelua ja työlupien myöntämistä siellä. Samoin kukin osapuoli sallii tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien elokuvateosten tuotannossa ja jakelussa tarvittavan laitteiston tilapäisen maahantuonnin ja jälleenviennin.

12 artikla

Yhteistuotantoon osallistuvien maiden mainitseminen

1. Yhteistuotantoon osallistuvat valtiot on mainittava yhteistuotetuissa elokuvateoksissa.

2. Näiden maiden nimet on mainittava selvästi alku- tai lopputeksteissä, kaikissa mainoksissa ja myynninedistämismateriaalissa sekä esitettäessä elokuvateoksia.

13 artikla

Vienti

Jos yhteistuotettu elokuvateos viedään valtioon, jossa elokuvateosten maahantuonnille on määrätty kiintiöt, ja jos jollakulla yhteistuotantoon osallistuvista osapuolista ei ole oikeutta elokuvateostensa vapaaseen pääsyyn maahantuovaan valtioon,

a) elokuvateos lisätään tavallisesti sen valtion kiintiöön, joka osallistuu suurimmalla osuudella,

b) sellainen elokuvateos, jossa eri maiden osuudet ovat yhtä suuret, lisätään sen valtion kiintiöön, jolla on parhaat vientimahdollisuudet maahantuovaan valtioon,

c) jos a ja b alakohdan määräyksiä ei voida soveltaa, elokuvateos lisätään sen osapuolen kiintiöön, josta ohjaaja on peräisin.

14 artikla

Kielet

Myöntäessään yhteistuotantoaseman osapuolen toimivaltainen viranomainen voi vaatia sen alueelle sijoittautuneelta yhteistuottajalta elokuvateoksen lopullisen version jollakin kyseisen osapuolen kielellä.

15 artikla

Elokuvajuhlat

Jolleivat yhteistuottajat toisin päätä, yhteistuotetut elokuvateokset esittää kansainvälisillä elokuvajuhlilla se osapuoli, jonka alueelle suurin yhteistuottaja on sijoittautunut, tai jos kaikkien rahoitusosuus on samansuuruinen, se osapuoli, josta ohjaaja on peräisin.

III luku

Loppumääräykset

16 artikla

Yleissopimuksen vaikutukset

1. Tämä yleissopimus korvaa sen osapuolten osalta eurooppalaisen yleissopimuksen elokuvien yhteistuotannosta, joka avattiin allekirjoittamista varten 2 päivänä lokakuuta 1992.

2. Suhteissa tämän yleissopimuksen osapuolen ja sellaisen vuoden 1992 yleissopimuksen sopimuspuolen välillä, joka ei ole ratifioinut tätä yleissopimusta, sovelletaan edelleen vuoden 1992 yleissopimusta.

17 artikla

Yleissopimuksen seuranta ja liitteiden I ja II muuttaminen

1. Tämän yleissopimuksen seurannasta vastaa luovien elokuva- ja audiovisuaalisten teosten yhteistuotannon ja jakelun tukemiseksi perustetun eurooppalaisen rahaston ”Eurimagesin” johtokunta.

2. Tämän yleissopimuksen osapuoli, joka ei ole ”Eurimagesin” jäsen, voi olla edustettuna ja sillä voi olla yksi ääni ”Eurimagesin” johtokunnassa, kun johtokunta suorittaa sille tällä yleissopimuksella määrättyjä tehtäviä.

3. Edistääkseen yleissopimuksen tehokasta soveltamista ”Eurimagesin” johtokunta voi

a) tehdä ehdotuksia helpottaakseen kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa osapuolten kesken;

b) muodostaa mielipiteensä tämän yleissopimuksen soveltamista ja täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä ja antaa osapuolille tätä koskevia erityisiä suosituksia.

4. Tämän yleissopimuksen liitteiden I ja II määräysten ajantasaistamiseksi, jotta varmistettaisiin niiden jatkuva asianmukaisuus elokuvateollisuuden yleisten käytäntöjen kannalta, osapuoli, ministerikomitea tai luovien elokuva- ja audiovisuaalisten teosten yhteistuotannon ja jakelun tukemiseksi perustetun eurooppalaisen rahaston ”Eurimagesin” johtokunta voi ehdottaa liitteiden muuttamista. Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa ehdotetut muutokset tiedoksi osapuolille.

5. Kuultuaan osapuolia ministerikomitea voi hyväksyä 4 kohdan mukaisesti ehdotetun muutoksen Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kappaleessa määrätyllä enemmistöllä. Muutos tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jona se on annettu tiedoksi osapuolille. Kyseisen vuoden kuluessa osapuoli voi ilmoittaa pääsihteerille vastustavansa muutoksen voimaantuloa osaltaan.

6. Jos yksi kolmasosa osapuolista ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille vastustavansa muutoksen voimaantuloa, muutos ei tule voimaan.

7. Jos vähemmän kuin yksi kolmasosa osapuolista ilmoittaa vastustavansa muutosta, muutos tulee voimaan niiden osapuolten osalta, jotka eivät ole ilmoittaneet vastustavansa sitä.

8. Kun muutos on tullut voimaan tämän artiklan 5 ja 7 kohdan mukaisesti ja osapuoli on ilmoittanut vastustavansa sitä, muutos tulee voimaan kyseisen osapuolen osalta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun osapuoli on ilmoittanut Euroopan neuvoston pääsihteerille hyväksyvänsä muutoksen. Osapuoli, joka on ilmoittanut vastustuksesta, voi milloin tahansa peruuttaa vastustuksen ilmoittamalla asiasta Euroopan neuvoston pääsihteerille.

9. Jos ministerikomitea hyväksyy muutoksen, valtio tai Euroopan unioni ei saa ilmaista suostumustaan tulla yleissopimuksen sitomaksi hyväksymättä samalla kyseistä muutosta.

18 artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi ja hyväksyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolina oleville valtioille, jotka voivat ilmaista suostumuksensa tulla tämän yleissopimuksen sitomaksi joko

a) allekirjoittamalla yleissopimuksen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa; tai

b) allekirjoittamalla yleissopimuksen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin ja sen jälkeen ratifioimalla tai hyväksymällä sen.

2. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

19 artikla

Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona kolme valtiota, joista vähintään kaksi on Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, on 18 artiklan mukaisesti ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi.

2. Sellaisen allekirjoittajavaltion osalta, joka myöhemmin ilmaisee suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta allekirjoituspäivästä tai päivästä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

20 artikla

Muiden kuin jäsenvaltioiden liittyminen

1. Tämän yleissopimuksen tultua voimaan Euroopan neuvoston ministerikomitea voi osapuolia kuultuaan kutsua liittymään yleissopimukseen minkä tahansa Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion sekä Euroopan unionin, päättämällä asiasta Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kappaleessa määrätyllä enemmistöllä ja niiden sopimusvaltioiden edustajien yksimielisellä äänestyspäätöksellä, joilla on oikeus osallistua ministerikomitean istuntoihin.

2. Valtion tai Euroopan unionin liittyessä yleissopimukseen yleissopimus tulee sen osalta voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

21 artikla

Alueellista soveltamista koskeva määräys

1. Valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettaessaan nimetä alueen tai alueet, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan.

2. Osapuoli voi milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä ulottaa tämän yleissopimuksen soveltamisen muuhun, selityksessä nimettyyn alueeseen. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut selityksen.

3. Kahden edellisen kohdan mukaisesti annettu selitys voidaan siinä nimetyn alueen osalta peruuttaa pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

22 artikla

Varaumat

1. Valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettaessaan antaa selityksen, jonka mukaan 2 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta sen kahdenvälisiin yhteistuotantosuhteisiin yhden tai useamman osapuolen kanssa. Lisäksi se voi pidättää itsellään oikeuden vahvistaa sellaisen suurimman osallistumisosuuden, joka poikkeaa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätystä. Muita varaumia ei sallita.

2. Osapuoli, joka on tehnyt varauman edellisen kohdan mukaisesti, voi kokonaan tai osaksi peruuttaa sen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan päivänä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

23 artikla

Irtisanominen

1. Osapuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

24 artikla

Ilmoitukset

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille sekä Euroopan unionille ja jokaiselle valtiolle, joka on liittynyt tai kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen,

a) allekirjoittamisista;

b) ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjojen tallettamisista;

c) tämän yleissopimuksen 19, 20 ja 21 artiklan mukaisista voimaantulopäivistä;

d) 22 artiklan mukaisesti tehdyistä varaumista ja varaumien peruttamisista;

e) 5 artiklan 5 kohdan mukaisista selityksistä;

f) 23 artiklan mukaisesti ilmoitetuista irtisanomisista;

g) muista tähän yleissopimukseen liittyvistä toimista, ilmoituksista tai tiedonannoista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Rotterdamissa 30 päivänä tammikuuta 2017 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset 18 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille sekä Euroopan unionille ja jokaiselle valtiolle, joka on kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen.

Liite I – Hakumenettely

Saadakseen etua tämän yleissopimuksen määräyksistä osapuolten alueelle sijoittautuneiden yhteistuottajien on oikea-aikaisesti ennen pääasiallisen kuvauksen tai animoinnin alkua jätettävä väliaikaista yhteistuotantoasemaa koskeva hakemus ja liitettävä siihen jäljempänä luetellut asiakirjat. Toimivaltaisten viranomaisten on saatava näitä asiakirjoja riittävä määrä, jotta ne voidaan toimittaa tiedoksi muiden osapuolten viranomaisille viimeistään kuukautta ennen kuvauksen alkua:

- selvitys tekijöiden oikeuksien tilanteesta;

- elokuvan juoniseloste;

- alustava luettelo kunkin osallistuvan valtion teknisestä ja taiteellisesta panoksesta;

- talousarvio ja alustava rahoitussuunnitelma;

- alustava tuotantosuunnitelma;

- yhteistuottajien välinen yhteistuotantosopimus tai lyhytmuotoinen sopimus (deal memo). Tämän asiakirjan on sisällettävä määräykset tulojen tai alueiden jakamisesta yhteistuottajien kesken.

Lopullinen yhteistuotantoasema myönnetään, kun elokuva valmistuu ja kun kansalliset viranomaiset ovat käsitelleet seuraavat lopulliset tuotantoasiakirjat:

- täydellinen omistusoikeuksien siirron ketju;

- lopullinen käsikirjoitus;

- lopullinen luettelo kunkin osallistuvan valtion teknisestä ja taiteellisesta panoksesta;

- lopullinen kustannusraportti;

- lopullinen rahoitussuunnitelma;

- yhteistuottajien välinen yhteistuotantosopimus. Tähän sopimukseen on sisällyttävä määräykset tulojen tai alueiden jakamisesta yhteistuottajien kesken.

Kansalliset viranomaiset voivat pyytää myös muita asiakirjoja, jotka tarvitaan hakemuksen arvioimiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Hakemus ja muut asiakirjat esitetään mahdollisuuksien mukaan niiden toimivaltaisten viranomaisten kielellä, joille ne toimitetaan.

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset lähettävät hakemuksen ja siihen liitetyt asiakirjat toisilleen heti ne saatuaan. Pienimmällä rahoitusosuudella osallistuvan osapuolen toimivaltainen viranomainen ei anna suostumustaan ennen kuin on saatu suurimmalla rahoitusosuudella osallistuvan osapuolen mielipide.

Liite II – Edellytykset täyttävän elokuvateoksen määritelmä

1. Sepitteellinen elokuvateos täyttää 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetun virallisen yhteistuotannon edellytykset, jos se saa yleissopimuksen osapuolilta peräisin olevien osatekijöiden suhteen vähintään 16 pistettä mahdollisesta 21 pisteen kokonaismäärästä jäljempänä olevan osatekijöiden luettelon mukaan.

2. Yhteistuotannon ominaisuudet huomioon ottaen toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään neuvoteltuaan myöntää yhteistuotantoaseman teokselle, joka saa vähemmän pisteitä kuin tavallisesti vaadittavat 16 pistettä.

COUNCIL OF EUROPE CONVENTION ON CINEMATOGRAPHIC CO-PRODUCTION (REVISED)

Preamble

The member States of the Council of Europe and the other States Parties to the European Cultural Convention (ETS No. 18), signatory hereto,

Considering that the aim of the Council of Europe is to achieve greater unity between its

members in order, in particular, to safeguard and promote the ideals and principles which form their common heritage;

Considering that freedom of creation and freedom of expression constitute fundamental elements of these principles;

Considering that fostering the cultural diversity of the various European countries is one of the aims of the European Cultural Convention;

Having regard to the UNESCO Convention on the Protection and Promotion of the Diversity of Cultural Expressions (Paris, 20 October 2005), which recognises cultural diversity as a defining characteristic of humanity and strives to strengthen the creation, production, dissemination, distribution and enjoyment of cultural expressions;

Considering that cinematographic co-production, an instrument of creation and expression of cultural diversity on a global scale, should be reinforced;

Aware that film is an important means of cultural and artistic expression with an essential role in upholding the freedom of expression, diversity and creativity, as well as democratic citizenship;

Determined to develop these principles and recalling the recommendations of the Committee of Ministers to member States on the cinema and the audiovisual field, and particularly Recommendation Rec(86)3 on the promotion of audiovisual production in Europe and Recommendation CM/Rec(2009)7 on national film policies and the diversity of cultural expressions;

Acknowledging that Resolution Res(88)15 setting up a European Support Fund for the Coproduction and Distribution of Creative Cinematographic and Audiovisual Works “Eurimages” has been amended to allow the accession of non-member States;

Resolved to achieve these objectives thanks to a common effort to foster co-operation and define rules which adapt themselves to cinematographic co-productions as a whole;

Considering that the adoption of common rules tends to decrease restrictions and encourage co-operation in the field of cinematographic co-production;

Considering the technological, economic and financial evolution of the film industry since the opening for signature of the European Convention on Cinematographic Co-production (ETS No. 147) in 1992;

Believing that this development necessitates a revision of the 1992 Convention in order to ensure the continued relevance and effectiveness of this framework for cinematographic coproduction;

Acknowledging that the present Convention is intended to replace the European Convention on Cinematographic Co-production,

Have agreed as follows:

Chapter I

General provisions

Article 1

Aim of the Convention

The Parties to this Convention undertake to promote the development of international cinematographic co-production in accordance with the following provisions.

Article 2

Scope

1. This Convention shall govern relations between the Parties in the field of multilateral coproductions originating in the territory of the Parties.

2. This Convention shall apply:

a) to co-productions involving at least three co-producers, established in three different Parties to the Convention; and

b) to co-productions involving at least three co-producers established in three different Parties to the Convention and one or more co-producers that are not established in such Parties. The total contribution of the co-producers who are not established in the Parties to the Convention may not, however, exceed 30% of the total cost of the production.

In all cases, this Convention shall only apply on condition that the work meets the definition of an officially co-produced cinematographic work as defined in Article 3, sub-paragraph c, below.

3. The provisions of bilateral agreements concluded between the Parties to this Convention shall continue to apply to bilateral co-productions.

In the case of multilateral co-productions, the provisions of this Convention shall override those of bilateral agreements between Parties to the Convention. The provisions concerning bilateral co-productions shall remain in force if they do not contravene the provisions of this Convention.

4. In the absence of any agreement governing bilateral co-production relations between two Parties to this Convention, the Convention shall also apply to bilateral co-productions, unless a reservation has been made by one of the Parties involved under the terms of Article 22.

Article 3

Definitions

For the purposes of this Convention:

a) the term “cinematographic work” shall mean a work of any length or medium, in particular cinematographic works of fiction, animation and documentaries, which complies with the provisions governing the film industry in force in each of the Parties concerned and is intended to be shown in cinemas;

b) the term “co-producers” shall mean cinematographic production companies or producers established in the Parties to this Convention and bound by a co-production contract;

c) the term “officially co-produced cinematographic work” (hereafter “the film”) shall mean a cinematographic work which meets the conditions laid down in Appendix II, which is an integral part of this Convention;

d) the term “multilateral co-production” shall mean a cinematographic work produced by at least three co-producers as defined in Article 2, paragraph 2, above.

Chapter II

Rules applicable to co-productions

Article 4

Assimilation to national films

1. Cinematographic works made as multilateral co-productions and falling within the scope of this Convention shall be entitled to the benefits granted to national films by the legislative and regulatory provisions in force in each of the Parties to this Convention participating in the coproduction concerned.

2. The benefits shall be granted to each co-producer by the Party in which the co-producer is established, under the conditions and limits provided for by the legislative and regulatory provisions in force in that Party and in accordance with the provisions of this Convention.

Article 5

Conditions for obtaining co-production status

1. Any co-production of cinematographic works shall be subject to the approval of the competent authorities of the Parties in which the co-producers are established, after consultation between the competent authorities and in accordance with the procedures laid down in Appendix I. This appendix shall form an integral part of this Convention.

2. Applications for co-production status shall be submitted for approval to the competent authorities according to the application procedure laid down in Appendix I. This approval shall be final except in the case of failure to comply with the initial undertakings concerning artistic, financial or technical matters.

3. Projects of a blatantly pornographic nature or those that advocate discrimination, hate or violence or openly offend human dignity cannot be accorded co-production status.

4. The benefits provided by co-production status shall be granted to co-producers who are deemed to possess adequate technical and financial means, and sufficient professional qualifications.

5. Each Contracting State shall designate the competent authorities mentioned in paragraph 2 above by means of a declaration made at the time of signature or when depositing its instrument of ratification, acceptance, approval or accession. This declaration may be modified at any time afterwards.

Article 6

Proportions of contributions from each co-producer

1. In the case of multilateral co-production, the minimum contribution may not be less than 5% and the maximum contribution may not exceed 80% of the total production cost of the cinematographic work. When the minimum contribution is less than 20% or the co-production is financial only, the Party concerned may take steps to reduce or bar access to national production support schemes.

2. When this Convention takes the place of a bilateral agreement between two Parties under the provisions of Article 2, paragraph 4, the minimum contribution may not be less than 10% and the largest contribution may not exceed 90% of the total production cost of the cinematographic work. When the minimum contribution is less than 20% or the co-production is financial only, the Party concerned may take steps to reduce or bar access to national production support schemes.

Article 7

Rights of co-producers to the cinematographic work

1. The co-production contract must guarantee to each co-producer joint ownership of the tangible and intangible property rights of the film. The contract shall include the provision that the film master (first completed version) shall be kept in a place mutually agreed by the coproducers, and shall guarantee them free access to it.

2. The co-production contract must also guarantee to each co-producer the right to access the material and the film master for use as a medium of duplication.

Article 8

Technical and artistic participation

1. The contribution of each of the co-producers shall include effective technical and artistic participation. In principle, and in accordance with international obligations binding the Parties, the contribution of the co-producers relating to creative, technical and artistic personnel, cast and facilities, must be proportional to their investment.

2. Subject to the international obligations binding the Parties and to the demands of the screenplay, the crew involved in filming the work must be made up of nationals of the States which are partners in the co-production, and post-production shall normally be carried out in those States.

Article 9

Financial co-productions

1. Notwithstanding the provisions of Article 8, and subject to the specific conditions and limits laid down in the laws and regulations in force in the Parties, co-productions may be granted co-production status under the provisions of this Convention if they meet the following conditions:

a) include one or more minority contributions which may be financial only, in accordance with the co-production contract, provided that each national share is neither less than 10% nor more than 25% of the production costs;

b) include a majority co-producer who makes an effective technical and artistic contribution and satisfies the conditions for the cinematographic work to be recognised as a national work in his or her country;

c) help to promote cultural diversity and intercultural dialogue; and

d) are embodied in co-production contracts which include provisions for the distribution of receipts.

2. Financial co-productions shall only qualify for co-production status once the competent authorities have given their approval in each individual case, in particular taking into account the provisions of Article 10 below.

Article 10

General balance

1. A general balance must be maintained in the cinematographic relations of the Parties, with regard both to the total amount invested and the artistic and technical participation in coproduction cinematographic works.

2. A Party which, over a reasonable period, observes a deficit in its co-production relations with one or more other Parties may withhold its approval of a subsequent co-production until balanced cinematographic relations with that or those Parties have been restored.

Article 11

Entry and residence

In accordance with the laws and regulations and international obligations in force, each Party shall facilitate entry and residence, as well as the granting of work permits in its territory, of technical and artistic personnel from other Parties participating in a co-production. Similarly, each Party shall permit the temporary import and re-export of equipment necessary to the production and distribution of cinematographic works falling within the scope of this Convention.

Article 12

Credits of co-producing countries

1. Co-producing countries shall be credited in co-produced cinematographic works.

2. The names of these countries shall be clearly mentioned in the credit titles, in all publicity and promotion material and when the cinematographic works are being shown.

Article 13

Export

When a co-produced cinematographic work is exported to a country where imports of cinematographic works are subject to quotas and one of the co-producing Parties does not have the right of free entry for its cinematographic works to the importing country:

a) the cinematographic work shall normally be added to the quota of the country which has the majority participation;

b) in the case of a cinematographic work which comprises an equal participation from different countries, the cinematographic work shall be added to the quota of the country which has the best opportunities for exporting to the importing country;

c) when the provisions of sub-paragraphs a and b above cannot be applied, the cinematographic work shall be entered in the quota of the Party which provides the director.

Article 14

Languages

When according co-production status, the competent authority of a Party may demand from the co-producer established therein a final version of the cinematographic work in one of the languages of that Party.

Article 15

Festivals

Unless the co-producers decide otherwise, co-produced cinematographic works shall be shown at international festivals by the Party where the majority co-producer is established, or, in the case of equal financial participation, by the Party which provides the director.

Chapter III

Final provisions

Article 16

Effects of the Convention

1. This Convention shall replace, as regards its States Parties, the European Convention on Cinematographic Co-production, which was opened for signature on 2 October 1992.

2. In relations between a Party to the present Convention and a Party to the 1992 Convention which has not ratified the present Convention, the 1992 Convention shall continue to apply.

Article 17

Follow-up of the Convention and amendments to Appendices I and II

1. The Board of Management of the European Support Fund for the Co-production and

Distribution of Creative Cinematographic and Audiovisual Works “Eurimages” shall be

responsible for the follow-up of this Convention.

2. Any Party to this Convention which is not a member of “Eurimages” may be represented and have one vote in the Board of Management of “Eurimages” when the Board carries out the tasks assigned to it by this Convention.

3. In order to promote the effective application of the Convention, the Board of Management of “Eurimages” may:

a) make proposals to facilitate the exchange between Parties of experience and good practice;

b) formulate its opinion on any question concerning theapplication and the implementation of this Convention and make specific recommendations to Parties in this respect.

4. In order to update the provisions of Appendices I and II of this Convention to ensure their continuing relevance to common practices in the cinematographic industry, amendments may be proposed by any Party, by the Committee of Ministers or by the Board of Management of the European Support Fund for the Co-production and Distribution of Creative Cinematographic and Audiovisual Works “Eurimages”. They shall be communicated by the Secretary General of the Council of Europe to the Parties.

5. After having consulted the Parties, the Committee of Ministers may adopt an amendment proposed in accordance with paragraph 4 by the majority provided for in Article 20.d, of the Statute of the Council of Europe. The amendment shall enter into force following the expiry of a period of one year after the date on which it has been forwarded to the Parties. During this period, any Party may notify the Secretary General of any objection to the entry into force of the amendment in its respect.

6. If one third of the Parties notifies the Secretary General of the Council of Europe of an objection to the entry into force of the amendment, the amendment shall not enter into force.

7. If less than one third of the Parties notifies an objection, the amendment shall enter into force for those Parties which have not notified an objection.

8. Once an amendment has entered into force in accordance with paragraphs 5 and 7 of this article and a Party has notified an objection to it, this amendment shall come into force in respect of the Party concerned on the first day of the month following the date on which the Party has notified the Secretary General of the Council of Europe of its acceptance of the amendment. A Party which has made an objection may withdraw it at any time by notifying the Secretary General of the Council of Europe.

9. If the Committee of Ministers adopts an amendment, a State or the European Union may not express its consent to be bound by the Convention without accepting at the same time the amendment.

Article 18

Signature, ratification, acceptance, approval

1. This Convention shall be open for signature by the member States of the Council of Europe and the other States Parties to the European Cultural Convention which may express their consent to be bound by:

a) signature without reservation as to ratification, acceptance or approval; or

b) signature subject to ratification, acceptance or approval, followed by ratification, acceptance or approval.

2. Instruments of ratification, acceptance or approval shall be deposited with the Secretary General of the Council of Europe.

Article 19

Entry into force

1. The Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date on which three States, including at least two member States of the Council of Europe, have expressed their consent to be bound by the Convention in accordance with the provisions of Article 18.

2. In respect of any signatory State which subsequently expresses its consent to be bound by it, the Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of signature or of the deposit of the instrument of ratification, acceptance or approval.

Article 20

Accession of non-member States

1. After the entry into force of this Convention, the Committee of Ministers of the Council of Europe may, after consultation of the Parties, invite any State not a member of the Council of Europe, as well as the European Union, to accede to this Convention, by a decision taken by the majority provided for in Article 20.d, of the Statute of the Council of Europe, and by the unanimous vote of the representatives of the Contracting States entitled to sit on the Committee of Ministers.

2. In respect of any acceding State or of the European Union, in the event of its accession, the Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of deposit of the instrument of accession with the Secretary General of the Council of Europe.

Article 21

Territorial clause

1. Any State may, at the time of signature or when depositing its instrument of ratification, acceptance, approval or accession, specify the territory or territories to which this Convention shall apply.

2. Any Party may, at any later date, by a declaration addressed to the Secretary General of the Council of Europe, extend the application of this Convention to any other territory specified in the declaration. In respect of such territory, the Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of receipt of the declaration by the Secretary General.

3. Any declaration made under the two preceding paragraphs may, in respect of any territory specified in such a declaration, be withdrawn by a notification addressed to the Secretary General. The withdrawal shall become effective on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of receipt of such notification by the Secretary General.

Article 22

Reservations

1. Any State may, at the time of signature or when depositing its instrument of ratification, acceptance, approval or accession, declare that Article 2, paragraph 4, does not apply to its bilateral co-production relations with one or more Parties. Moreover, it may reserve the right to fix a maximum participation share different from that laid down in Article 9, paragraph 1.a. No other reservation may be made.

2. Any Party which has made a reservation under the preceding paragraph may wholly or partly withdraw it by means of a notification addressed to the Secretary General of the Council of Europe. The withdrawal shall take effect on the date of receipt of such notification by the Secretary General.

Article 23

Denunciation

1. Any Party may, at any time, denounce this Convention by means of a notification addressed to the Secretary General of the Council of Europe.

2. Such denunciation shall become effective on the first day of the month following the expiration of a period of six months after the date of receipt of the notification by the Secretary General.

Article 24

Notifications

The Secretary General of the Council of Europe shall notify the member States of the Council of Europe, as well as the European Union and any State which has acceded to this Convention or has been invited to do so, of:

a) any signature;

b) the deposit of any instrument of ratification, acceptance, approval or accession;

c) any date of entry into force of this Convention in accordance with Articles 19, 20 and 21;

d) any reservation and withdrawal of reservation made in pursuance of Article 22;

e) any declaration made in accordance with Article 5, paragraph 5;

f) any denunciation notified in accordance with Article 23;

g) any other act, notification or communication relating to this Convention.

In witness whereof the undersigned, being duly authorised thereto, have signed this Convention.

Done at Rotterdam, this 30th day of January 2017, in English and French, both texts being equally authentic, in a single copy which shall be deposited in the archives of the Council of Europe. The Secretary General of the Council of Europe shall transmit certified copies to the States mentioned in Article 18, paragraph 1, as well as to the European Union and any State which has been invited to accede to this Convention.

Appendix I – Application procedure

In order to benefit from the provisions of this Convention, the co-producers established in the Parties must, in due time before principal photography or principal animation commences, submit an application for provisional co production status and attach the documents listed below. These documents must reach the competent authorities in sufficient number for them to be communicated to the authorities of the other Parties at the latest one month before shooting commences:

- a declaration of the situation of the authors’ rights;

- a synopsis of the film;

- a provisional list of the technical and artistic contributions from each of the countries involved;

- a budget and a provisional financing plan;

- a provisional production schedule;

- the co-production contract or a short-form agreement (“deal memo”) made between the co-producers. This document must include clauses providing for the distribution of receipts or territories between the co-producers.

Final co-production status is granted on completion of the film and after examination of the following definitive production documents by the national authorities:

- a complete chain of title;

- a final script;

- a definitive list of the technical and artistic contributions from each of the countries involved;

- a final cost report;

- a definitive financing plan;

- the co-production contract made between the co-producers. This contract must include clauses providing for the distribution of receipts or territories between the co-producers.

National authorities can request any other document necessary for the evaluation of the application in accordance with national legislation.

The application and other documents shall be presented, if possible, in the language of the competent authorities to which they are submitted.

The competent national authorities shall send each other the application and attached documentation once they have been received. The competent authority of the Party with the minority financial participation shall not give its approval until the opinion of the Party with the majority financial participation has been received.

Appendix II – Definition of a qualifying cinematographic work

1. A cinematographic work of fiction qualifies as an official co-production in the sense of Article 3, sub-paragraph c, if with regard to the elements originating in the States Parties to the Convention, it obtains at least 16 points out of a possible total of 21, according to the list of elements set out below.

2. Having regard to the characteristics of the co-production, the competent authorities may, after consulting each other, grant co-production status to a work with a number of points that is less than the normally required 16 points.

Yleissopimuksen osapuolilta peräisin olevat osatekijät

Painotus-

pisteet

  Elements originating in States Parties to the Convention Weighting points
Ohjaaja 4   Director 4
Käsikirjoittaja 3   Scriptwriter 3
Säveltäjä 1   Composer 1
Päärooli 3   First role 3
Toinen rooli 2   Second role 2
Kolmas rooli 1   Third role 1
Pääkuvaaja 1  

Head of Department –

cinematography

1
Äänisuunnittelija 1   Head of Department – sound 1
Pääleikkaaja 1  

Head of Department –

picture editing

1
Lavastus- ja pukusuunnittelu 1  

Head of Department –

production or costume design

1
Studio tai kuvauspaikka 1   Studio or shooting location 1
Visuaalisten tehosteiden VFX) tai tietokonegrafiikan (CGI) tuotantopaikka 1  

Visual effects (VFX) or

Computer generated (CGI)

location

1
Jälkituotantopaikka 1   Post-production location 1
Huom! ____   N.B. ____
Pää-, toinen ja kolmas rooli määräytyvät työpäivien määrän mukaan. 21   First, second and third roles are determined by number of days worked. 21

3. Animaatioteos täyttää 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetun virallisen yhteistuotannon edellytykset, jos se saa vähintään 15 pistettä mahdollisesta 23 pisteen kokonaismäärästä jäljempänä olevan osatekijöiden luettelon mukaan.

4. Yhteistuotannon ominaisuudet huomioon ottaen toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään neuvoteltuaan myöntää yhteistuotantoaseman teokselle, joka saa vähemmän pisteitä kuin tavallisesti vaadittavat 15 pistettä.

3. A cinematographic animation work qualifies as an official co-production in the sense of Article 3, sub-paragraph c, if it obtains at least 15 points out of a possible total of 23, according to the list of elements set out below.

4. Having regard to the characteristics of the co-production, the competent authorities may, after consulting each other, grant co-production status to a work with a number of points that is less than the normally required 15 points.

Yleissopimuksen osapuolilta peräisin olevat osatekijät

Painotus-

pisteet

  Elements originating in States Parties to the Convention Weighting points
Suunnittelu 1   Conception 1
Käsikirjoitus 2   Script 2
Hahmosuunnittelu 2   Character design 2
Musiikki 1   Music composition 1
Ohjaus 2   Directing 2
Kuvakäsikirjoitus 2   Storyboard 2
Päälavastaja 1   Chief decorator 1
Tietokonetaustat 1   Computer backgrounds 1
2D- tai 3D –sommittelu ja kameran alustava asemointi 2   Layout (2D) or layout and camera blocks (3D) 2
75 % animaatiokuluista yleissopimuksen osapuolissa 3   75 % of expenses for animation in States Parties to the Convention 3

75 % puhtaaksipiirtämisen ja välikuvien piirtämisen kuluista sekä värityskuluista valtioissa, jotka ovat yleissopimuksen osapuolia (2D)

tai

75 % väritys-, valaistus-, riggaus-, mallinnus- ja teksturointikuluista valtioissa, jotka ovat yleissopimuksen osapuolia (3D)

3  

75 % of the cleaning, inter-betweening and colouring in States Parties to the Convention (2D)

or

75 % of the colouring, lighting, rigging, modelling and texturing in States Parties to the Convention (3D)

3
Kompositointi tai kamera 1   Compositing or camera 1
Editointi 1   Editing 1
Ääni 1   Sound 1
  _____     ____
  23     23

5. Dokumenttielokuvateos täyttää 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetun virallisen yhteistuotannon edellytykset, jos se saa vähintään 50 % sovellettavien pisteiden kokonaismäärästä jäljempänä olevan osatekijöiden luettelon mukaan.

6. Yhteistuotannon ominaisuudet huomioon ottaen toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään neuvoteltuaan myöntää yhteistuotantoaseman teokselle, joka saa vähemmän kuin tavallisesti vaadittavat 50 % sovellettavien pisteiden kokonaismäärästä.

5. A cinematographic documentary work qualifies as an official co-production in the sense of Article 3, sub-paragraph c, if it obtains at least 50% of the total applicable points according to the list of elements set out below.

6. Having regard to the characteristics of the co-production, the competent authorities may, after consulting each other, grant co-production status to the work with less than the normally required 50% of the total applicable points.

Yleissopimuksen osapuolilta peräisin olevat osatekijät

Painotus-

pisteet

  Elements originating in States Parties to the Convention Weighting points
Ohjaaja 4   Director 4
Käsikirjoittaja 1   Scriptwriter 1
Kamera 2   Camera 2
Editoija 2   Editor 2
Tutkija 1   Researcher 1
Säveltäjä 1   Composer 1
Ääni 1   Sound 1
Kuvauspaikka 1   Shooting location 1
Jälkituotantopaikka 2   Post-production location 2
Visuaalisten tehosteiden (VFX) tai tietokonegrafiikan (CGI) tuotantopaikka 1   Visual effects (VFX) or Computer generated imagery (CGI) location 1
  _____     _____
  16     16

EUROOPPALAINEN YLEISSOPIMUS ELOKUVIEN YHTEISTUOTANNOSTA

Johdanto

Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ja muut Euroopan kulttuuriyleissopimuksen sopimusvaltiot, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen,

katsovat, että Euroopan neuvoston pyrkimyksenä on luoda kiinteämmät yhteydet jäsenvaltioidensa välille erityisesti turvatakseen ja toteuttaakseen yhteisen perintönsä mukaiset ihanteet ja periaatteet,

katsovat, että luomisen vapaus ja ilmaisuvapaus ovat näiden periaatteiden olennaisia tekijöitä,

katsovat, että eri Euroopan maiden kulttuurien moninaisuuden puolustaminen on yksi Euroopan kulttuuriyleissopimuksen tavoitteista,

katsovat, että elokuvien yhteistuotantoa, joka on luomisen ja kulttuurien moninaisuuden ilmaisemisen väline eurooppalaisella tasolla, tulisi vahvistaa,

ovat vakaasti päättäneet kehittää näitä periaatteita ja palauttavat mieleen elokuvaa ja audiovisuaalista alaa käsittelevät ministerikomitean suositukset ja erityisesti suosituksen n:o R (86) 3 audiovisuaalisen tuotannon edistämisestä Euroopassa,

tunnustavat, että Eurimagesin, eli Eurooppalaisen rahaston luovien elokuva- ja audiovisuaalisten töiden yhteistuotannon ja jakelun tukemiseksi, perustaminen täyttää Euroopan elokuvayhteistuotannon rohkaisemistarpeen ja että Euroopan elokuvayhteistuotantojen kehitys on siten saanut uuden vetävän voiman,

ovat vakaasti päättäneet saavuttaa tämän kulttuuritavoitteen yhteisin pyrkimyksin tuotannon lisäämiseksi ja sellaisten sääntöjen määrittelemiseksi, jotka mukautuvat Euroopan monenvälisiin elokuvayhteistuotantoihin kokonaisuutena,

katsovat, että yhteisten sääntöjen hyväksyminen on omiaan vähentämään rajoituksia ja rohkaisemaan eurooppalaista yhteistyötä elokuvien yhteistuotannon alalla,

ja ovat sopineet seuraavasta:

I luku

Yleiset määräykset

1 artikla

Yleissopimuksen tavoite

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat edistämään elokuvien eurooppalaisen yhteistuotannon kehitystä seuraavien määräysten mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tällä yleissopimuksella säännellään sopimuspuolten välisiä suhteita sopimuspuolten alueelta peräisin olevien monenvälisten yhteistuotantojen alalla.

2. Tätä yleissopimusta sovelletaan

a) yhteistuotantoihin, joissa on mukana vähintään kolme yhteistuottajaa, jotka ovat sijoittautuneet yleissopimuksen kolmen eri sopimuspuolen alueelle, ja

b) yhteistuotantoihin, joissa on mukana vähintään kolme yhteistuottajaa, jotka ovat sijoittautuneet yleissopimuksen kolmen eri sopimuspuolen alueelle, ja yksi tai useampi tällaisten sopimuspuolten alueelle sijoittautumaton yhteistuottaja. Yleissopimuksen sopimuspuolten alueelle sijoittautumattomien yhteistuottajien rahoitusosuuden kokonaismäärä ei voi kuitenkaan olla yli 30 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista.

Joka tapauksessa tätä yleissopimusta sovelletaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että yhteistuotettu työ vastaa jäljempänä 3 artiklan 3 kappaleessa määriteltyä eurooppalaisen elokuvatyön määritelmää.

3. Tämän yleissopimuksen sopimuspuolten välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten määräyksiä sovelletaan edelleen kahdenvälisiin yhteistuotantoihin.

Monenvälisten yhteistuotantojen tapauksessa tämän yleissopimuksen määräykset kumoavat yleissopimuksen sopimuspuolten välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten määräykset. Kahdenvälisiä yhteistuotantoja koskevat määräykset jäävät voimaan, jos ne eivät ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa.

4. Jos kahden tämän yleissopimuksen sopimuspuolen yhteistuotantoa koskevista kahdenvälisistä suhteista ei ole mitään sopimusta, tätä yleissopimusta sovelletaan myös kahdenvälisiin yhteistuotantoihin, ellei toinen asianomaisista sopimuspoolista ole tehnyt 20 artiklan mukaista varaumaa.

3 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa

a) "elokuvatyö" tarkoittaa minkä tahansa pituista tai millä tahansa välineellä tehtyä työtä, erityisesti fiktiivistä elokuvatyötä, piirroselokuvaa ja dokumenttia, joka on kunkin asianomaisen sopimuspuolen voimassa olevien filmiteollisuutta sääntelevien määräysten mukainen ja joka on tarkoitettu esitettäväksi elokuvateattereissa,

b) "yhteistuottajat" tarkoittaa tämän yleissopimuksen sopimuspuolten alueelle sijoittautuneita elokuvatuotantoyrityksiä tai -tuottajia, joita sitoo yhteistuotantosopimus,

c) "eurooppalainen elokuvatyö" tarkoittaa elokuvatyötä, joka täyttää tämän yleissopimuksen erottamattomana osana olevassa liitteessä II asetetut edellytykset,

d) "monenvälinen yhteistuotanto" tarkoittaa vähintään kolmen edellä 2 artiklan 2 kappaleessa määritellyn yhteistuottajan tuottamaa elokuvatyötä.

II luku

Yhteistuotantoihin sovellettavat säännöt

4 artikla

Rinnastaminen kansallisiin elokuviin

1. Eurooppalaiset elokuvatyöt, jotka on tehty monenvälisinä yhteistuotantoina ja jotka kuuluvat tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, ovat oikeutettuja samoihin etuuksiin, jotka myönnetään kansallisille elokuville kunkin kyseiseen yhteistuotantoon osallistuvan tämän yleissopimuksen sopimusvaltion voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaan.

2. Etuudet myönnetään kullekin yhteistuottajalle sen sopimuspuolen toimesta, jonka alueelle yhteistuottaja on sijoittautunut, kyseisen sopimuspuolen voimassa olevissa säännöksissä ja määräyksissä asetettujen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti sekä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

5 artikla

Yhteistuotantoaseman saavuttamisedellytykset

1. Kaikki elokuvatöiden yhteistuotannot on alistettava niiden sopimuspuolten toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnälle, joiden alueelle yhteistuottajat ovat sijoittautuneet, sen jälkeen kun toimivaltaiset viranomaiset ovat neuvotelleet keskenään ja liitteessä I määrättyjen menettelyjen mukaisesti. Tämä liite muodostaa tämän yleissopimuksen erottamattoman osan.

2. Yhteistuotantoasemaa koskevat hakemukset jätetään toimivaltaisille viranomaisille hyväksyntää varten liitteessä I määrätyn hakemusmenettelyn mukaisesti. Hyväksyntä on lopullinen lukuun ottamatta tapauksia, joissa ei ole kyetty noudattamaan taiteellisia, rahoituksellisia ja teknisiä seikkoja koskevia ensimmäisiä sitoumuksia.

3. Yhteistuotantoasemaa ei voida myöntää silmiinpistävän pornografisille hankkeille tai hankkeille, jotka puolustavat väkivaltaa tai loukkaavat avoimesti ihmisarvoa.

4. Yhteistuotantoaseman tarjoamat etuudet myönnetään yhteistuottajille, joilla katsotaan olevan riittävä tekninen ja rahoituksellinen organisaatio ja riittävä ammattipätevyys.

5. Kukin sopimusvaltio nimeää edellä 2 kappaleessa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset allekirjoitushetkellä tai sen ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymiskirjan talletushetkellä tehtävällä selityksellä. Tätä selitystä voidaan muuttaa myöhemmin milloin tahansa.

6 artikla

Kultakin yhteistuottajalta tulevien rahoitusosuuksien suhteet

1. Monenvälisessä yhteistuotannossa pienin rahoitusosuus ei voi olla alle 10 prosenttia ja suurin rahoitusosuus ei voi olla yli 70 prosenttia elokuvatyön kokonaistuotantokustannuksista. Jos pienin rahoitusosuus on alle 20 prosenttia, kyseinen sopimuspuoli voi ryhtyä toimiin kansallisten tuotantotukijärjestelyjen vähentämiseksi tai niiden saamisen estämiseksi.

2. Jos tämä yleissopimus syrjäyttää kahden sopimuspuolen tekemän kahdenvälisen sopimuksen 2 artiklan 4 kappaleen määräysten 1 nojalla, pienin rahoitusosuus ei voi olla alle 20 prosenttia ja suurin rahoitusosuus ei voi olla yli 80 prosenttia elokuvatyön kokonaistuotantokustannuksista.

7 artikla

Yhteistuottajien oikeudet

1. Yhteistuotantosopimuksen on taattava jokaiselle yhteistuottajalle alkuperäisen kuva- ja ääninegatiivin jaettu omistusoikeus. Sopimukseen on sisällyttävä määräys siitä, että tätä negatiivia on säilytettävä yhteistuottajien yhteisesti sopimassa paikassa, ja sopimuksen on taattava heille vapaa pääsy käsiksi siihen.

2. Yhteistuotantosopimuksen on myös taattava jokaiselle yhteistuottajalle oikeus välinegatiiviin tai muuhun kopiointivälineeseen.

8 artikla

Tekninen ja taiteellinen osallistuminen

1. Kunkin yhteistuottajan panokseen on sisällyttävä todellista teknistä ja taiteellista osallistumista. Periaatteessa, sopimuspuolia sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, yhteistuottajien panoksen luovaan, tekniseen ja taiteelliseen henkilökuntaan, osajakoon ja laitteisiin on oltava suhteessa niiden sijoitukseen.

2. Jollei sopimuspuolia sitovista kansainvälisistä velvoitteista ja käsikirjoituksen vaatimuksista muuta johdu, työn elokuvaamiseen osallistuvan teknisen ammattiryhmän on koostuttava yhteistuotannon osakkaina olevien valtioiden kansalaisista, ja jälkituotanto on tavallisesti suoritettava kyseisissä valtioissa.

9 artikla

Rahoitusta koskevat yhteistuotannot

1. Edellä olevan 8 artiklan määräyksistä poiketen ja sopimuspuolien voimassa olevissa säännöksissä ja määräyksissä asetettujen erityisedellytysten ja rajoitusten mukaisesti yhteistuotannoille voidaan myöntää tämän yleissopimuksen määräysten mukainen yhteistuotantoasema, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:

a) ne sisältävät yhteistuotantosopimuksen mukaisesti yhden tai useamman vähemmistöosuuden, joka voi olla ainoastaan rahoitusta koskeva, edellyttäen, että kukin kansallinen osuus ei ole alle 10 prosenttia eikä yli 25 prosenttia tuotantokustannuksista,

b) ne sisältävät enemmistöyhteistuottajan, joka tekee todellisen teknisen ja taiteellisen panoksen ja täyttää ne edellytykset, joita hänen maassaan vaaditaan elokuvatyöltä sen tunnustamiseksi kansalliseksi työksi,

c) ne auttavat eurooppalaisen identiteetin tukemisessa, ja

d) ne sisältyvät yhteistuotantosopimuksiin, joissa on määräyksiä tulojen jakamisesta.

2. Rahoitusta koskevat yhteistuotannot saavat yhteistuotantoaseman ainoastaan, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet hyväksyntänsä kussakin yksittäisessä tapauksessa, ottaen erityisesti huomioon 10 artiklan määräykset.

10 artikla

Yleinen tasapaino

1. Sopimuspuolten välisissä elokuvasuhteissa on säilytettävä yleinen tasapaino sekä elokuvatöiden yhteistuotantoon investoitujen kokonaismäärien että taiteellisen ja teknisen osallistumisen suhteen.

2. Sopimuspuoli, joka kohtuullisen ajan kuluessa havaitsee vajauksen sen yhteistuotantosuhteissa yhden tai useamman sopimuspuolen kanssa, voi kulttuuri-identiteettinsä säilyttämiseksi kieltäytyä antamasta suostumustaan seuraavalle yhteistuotannolle, kunnes kyseisen sopimuspuolen tai kyseisten sopimuspuolten välille on palautettu tasapainoiset elokuvasuhteet.

11 artikla

Maahanpääsy ja oleskelu

Voimassa olevien säännösten ja määräysten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti kukin sopimuspuoli helpottaa yhteistuotantoon osallistuvien muiden sopimuspuolten teknisen ja taiteellisen henkilökunnan pääsyä sen alueelle ja oleskelua siellä sekä työlupien myöntämistä. Samoin kukin sopimuspuoli sallii tuotannossa tarvittavan laitteiston tilapäisen maahantuonnin ja maastaviennin ja tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien elokuvatöiden levittämisen.

12 artikla

Yhteistuotannossa mukana olevien maiden mainitseminen

1. Yhteistuotannossa mukana olevat maat on mainittava yhteistuotetuissa elokuvatöissä.

2. Näiden maiden nimet on mainittava selvästi alku- tai lopputeksteissä, kaikissa mainoksissa ja myynninedistämismateriaalissa sekä esitettäessä elokuvatöitä.

13 artikla

Vienti

Kun yhteistuotettu elokuvatyö viedään maahan, jossa elokuvatöiden viennille on määrätty kiintiöt, ja jos yhdellä yhteistuotantoon osallistuvista sopimuspuolista ei ole oikeutta elokuvatöidensä vapaaseen pääsyyn maahantuovaan valtioon,

a) elokuvatyö lisätään tavallisesti sen maan kiintiöön, jolla on suurin osakkuus,

b) elokuvatyön osalta, jossa eri maiden osuudet ovat yhtä suuret, elokuvatyö lisätään sen maan kiintiöön, jolla on parhaat vientimahdollisuudet maahantuovaan valtioon,

c) kun a ja b kohtaa ei voida soveltaa elokuvatyö lisätään sen sopimuspuolen kiintiöön, josta ohjaaja on peräisin.

14 artikla

Kielet

Kun yhteistuotantoasema myönnetään, sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen voi vaatia sen alueelle sijoittautuneelta yhteistuottajalta elokuvatyön lopullista versiota jollain kyseisen sopimuspuolen kielellä.

15 artikla

Festivaalit

Jolleivät yhteistuottajat toisin päätä, yhteistuotetut elokuvatyöt näytetään kansainvälisillä festivaaleilla sen sopimuspuolen toimesta, jonka alueelle suurin yhteistuottaja on sijoittautunut, tai jos kaikkien rahoitusosuus on samansuuruinen, sen sopimuspuolen toimesta, josta ohjaaja on peräisin.

III luku

Loppumääräykset

16 artikla

Allekirjoitus, ratifiointi ja hyväksyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen sopimusvaltioille, jotka voivat ilmaista suostumuksensa tulla sen sitomaksi joko

a) allekirjoittamalla sopimuksen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumitta tai

b) allekirjoittamalla sopimuksen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin ja sen jälkeen ratifioimalla tai hyväksymällä sen.

2. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

17 artikla

Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona viisi valtiota, joihin kuuluu vähintään neljä Euroopan neuvoston jäsenvaltiota, on 16 artiklan mukaisesti ilmoittanut sitoutuvansa noudattamaan yleissopimusta.

2. Allekirjoittajavaltion osalta, joka myöhemmin ilmoittaa sitoutuvansa noudattamaan yleissopimusta, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta allekirjoituspäivästä tai päivästä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

18 artikla

Ei-jäsenvaltioiden liittyminen

1. Tämän yleissopimuksen tultua voimaan Euroopan neuvoston ministerikomitea voi kutsua liittymään yleissopimukseen minkä tahansa Euroopan neuvoston ulkopuolisen eurooppalaisen valtion, samoin kuin Euroopan talousyhteisön, Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kappaleen mukaisella enemmistöpäätöksellä ja ministerikomiteassa istumaan oikeutettujen sopimusvaltioiden edustajien yksimielisellä äänestyksellä.

2. Liittyjävaltion tai Euroopan talousyhteisön osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

19 artikla

Alueellinen määräys

1. Kukin valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettaessaan määritellä alueen tai alueet, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan.

2. Kukin sopimuspuoli voi milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä ulottaa tämän yleissopimuksen soveltamisen koskemaan muuta selityksessä määriteltyä aluetta. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut mainitun selityksen.

3. Kahden edellä olevan kappaleen mukaisesti tehty selitys voidaan siinä mainitun alueen osalta irtisanoa pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut mainitun ilmoituksen.

20 artikla

Varaumat

1. Kukin valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettaessaan selittää, että 2 artiklan 4 kappaletta ei sovelleta sen kahdenvälisiin yhteistuotantosuhteisiin yhden tai useamman sopimuspuolen kanssa. Lisäksi se voi pidättää itselleen oikeuden vahvistaa suurimman osallistumisosuuden, joka poikkeaa 9 artiklan 1 kappaleen a kohdassa määrätystä. Muita varaumia ei sallita.

2. Sopimuspuoli, joka on tehnyt varauman edellisen kappaleen mukaisesti, voi kokonaan tai osaksi peruuttaa sen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan päivänä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

21 artikla

Irtisanominen

1. Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

22 artikla

Ilmoitukset

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa neuvoston jäsenvaltioille sekä jokaiselle valtiolle ja Euroopan talousyhteisölle, joka voi liittyä tähän yleissopimukseen tai voidaan kutsua liittymään siihen,

a) allekirjoituksista,

b) ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamisista,

c) tämän yleissopimuksen 17, 18 ja 19 artiklan mukaisista voimaantulopäivistä,

d) 5 artiklan 5 kappaleen mukaisista selityksistä,

e) 21 artiklan mukaisista irtisanomisilmoituksista,

f) muista tähän yleissopimukseen liittyvistä toimista, ilmoituksista tai tiedonannoista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Strasbourgissa 2 päivänä lokakunta 1992 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset 16 artiklan I kappaleessa mainituille valtioille sekä jokaiselle valtiolle ja Euroopan talousyhteisölle, joka voidaan kutsua liittymään tähän yleissopimukseen.

LIITE I Hakemusmenettely

Hyötyäkseen tämän yleissopimuksen määräyksistä sopimuspuolten alueelle sijoittautuneiden yhteistuottajien on kaksi kuukautta ennen kuvauksen alkua jätettävä yhteistuotantoasemaa koskeva hakemus ja liitettävä siihen jäljempänä luetellut asiakirjat. Toimivaltaisten viranomaisten on saatava näitä asiakirjoja riittävä määrä, jotta ne voitaisiin toimittaa tiedoksi muiden sopimuspuolten viranomaisille viimeistään kuukautta ennen kuvauksen alkua.

- Jäljennös kustannusoikeuden hankkimissopimuksesta tai muu todiste kustannusoikeuden hankkimisesta työn kaupallista käyttöä varten

- Yksityiskohtainen käsikirjoitus

- Luettelo kunkin asianomaisen maan teknisestä ja taiteellisesta panoksesta

- Arvio ja yksityiskohtainen rahoitussuunnitelma

- Elokuvatyön tuotantoaikataulu

- Yhteistuottajien välillä tehty yhteistuotantosopimus. Tähän sopimukseen on sisällyttävä määräyksiä tulojen tai alueiden jakamisesta yhteistuottajien kesken.

Hakemus ja muut asiakirjat on esitettävä, jos mahdollista, niiden toimivaltaisten viranomaisten kielellä, joille ne jätetään.

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset lähettävät hakemuksen ja siihen liitetyn aineiston toisilleen heti ne saatuaan. Sopimuspuolen, jonka rahoitusosuus on pienin, toimivaltainen viranomainen ei anna suostumustaan, ennen kuin se on saanut sen sopimuspuolen mielipiteen, jolla on suurin rahoitusosuus.

LIITE II

1. Elokuvatyö kelpuutetaan eurooppalaiseksi 3 artiklan 3 kappaleen merkityksessä, jos se saa vähintään 15 pistettä mahdollisesta 19 pisteen kokonaismäärästä jäljempänä olevan eurooppalaisten elementtien luettelon mukaan.

2. Käsikirjoituksen vaatimukset huomioon ottaen toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään neuvoteltuaan ja jos ne katsovat, että työ kuitenkin heijastaa eurooppalaista identiteettiä, myöntää yhteistuotantoaseman työlle, jolla on vähemmän pisteitä kuin tavallisesti vaadittavat 15.

EUROPEAN CONVENTION ON CINEMATOGRAPHIC CO-PRODUCTION

Preamble

The member States of the Council of Europe and the other States party to the European Cultural Convention, signatory hereto,

Considering that the aim of the Council of Europe is to achieve a greater unity between its members in order, in particular, to safeguard and promote the ideals and principles which form their common heritage;

Considering that freedom of creation and freedom of expression constitute fundamental elements of these principles;

Considering that the defence of cultural diversity of the various European countries is one of the aims of the European Cultural Convention;

Considering that cinematographic co-production, an instrument of creation and expression of cultural diversity on a European scale, should be reinforced;

Determined to develop these principles and recalling the recommendations of the Committee of Ministers on the cinema and the audiovisual field, and particularly Recommendation No. R (86) 3 on the promotion of audiovisual production in Europe;

Acknowledging that the creation of the European Fund for the Support of Co-production and Distribution of Creative Cinematographic and Audiovisual Works, Eurimages, meets the concern encouraging European cinematographic co-production and that a new driving force has thus been given to the development of cinematographic co-productions in Europe;

Resolved to achieve this cultural objective thanks to a common effort to increase production and define the rules which adapt themselves to European multilateral cinematographic co-productions as a whole;

Considering that the adoption of common rules tends to decrease restrictions and encourage European co-operation in the field of cinematographic co-production,

Have agreed as follows:

Chapter I

General provisions

Article 1

Aim of the Convention

The Parties to this Convention undertake to promote the development of European cinematographic co-production in accordance with the following provisions.

Article 2

Scope

1. This Convention shall govern relations between the Parties in the field of multilateral co-productions originating in the territory of the Parties.

2. This Convention shall apply:

a) to co-productions involving at least three co-producers, established in three different Parties to the Convention; and

b) to co-productions involving at least three co-producers established in three different Parties to the Convention and one or more co-producers who are not established in such Parties. The total contribution of the co-producers who are not established in the Parties to the Convention may not, however, exceed 30% of the total cost of the production.

In all cases, this Convention shall only apply on condition that the co-produced work meets the definition of a European cinematographic work as defined in Article 3, paragraph 3, below.

3. The provisions of bilateral agreements concluded between the Parties to this Convention shall continue to apply to bilateral co-productions.

In the case of multilateral co-productions, the provisions of this Convention shall override those of bilateral agreements between Parties to the Convention. The provisions concerning bilateral co-productions shall remain in force if they do not contravene the provisions of this Convention.

4. In the absence of any agreement governing bilateral co-production relations between two Parties to this Convention, the Convention shall also apply to bilateral co-productions, unless a reservation has been made by one of the Parties involved under the terms of Article 20.

Article 3

Definitions

For the purposes of this Convention:

a) the term "cinematographic work" shall mean a work of any length or medium, in particular cinematographic works of fiction, cartoons and documentaries, which complies with the provisions governing the film industry in force in each of the Parties concerned and is intended to be shown in cinemas;

b) the term "co-producers" shall mean cinematographic production companies or producers established in the Parties to this Convention and bound by a co-production contract;

c) the term "European cinematographic work" shall mean a cinematographic work which meets the conditions laid down in Appendix II, which is an integral part of this Convention;

d) the term "multilateral co-production" shall mean a cinematographic work produced by at least three co-producers as defined in Article 2, paragraph 2, above.

Chapter II

Rules applicable to co-productions

Article 4

Assimilation to national films

1. European cinematographic works made as multilateral co-productions and falling within the scope of this Convention shall be entitled to the benefits granted to national films by the legislative and regulatory provisions in force in each of the Parties to this Convention participating in the co-production concerned.

2. The benefits shall be granted to each co-producer by the Party in which the co-producer is established, under the conditions and limits provided for by the legislative and regulatory provisions in force in that Party and in accordance with the provisions of this Convention.

Article 5

Conditions for obtaining co-production status

1. Any co-production of cinematographic works shall be subject to the approval of the competent authorities of the Parties in which the co-producers are established, after consultation between the competent authorities and in accordance with the procedures laid down in Appendix I. This appendix shall form an integral part of this Convention.

2. Applications for co-production status shall be submitted for approval to the competent authorities according to the application procedure laid down in Appendix I. This approval shall be final except in the case of failure to comply with the initial undertakings concerning artistic, financial and technical matters.

3. Projects of a blatantly pornographic nature or those that advocate violence or openly offend human dignity cannot be accorded co-production status.

4. The benefits provided by co-production status shall be granted to co-producers who are deemed to possess adequate technical and financial means, and sufficient professional qualifications.

5. Each Contracting State shall designate the competent authorities mentioned in paragraph 2 above by means of a declaration made at the time of signature or when depositing its instrument of ratification, acceptance, approval or accession. This declaration may be modified at any later date.

Article 6

Proportions of contributions from each co-producer

1. In the case of multilateral co-production, the minimum contribution may not be less than 10% and the maximum contribution may not exceed 70% of the total production cost of the cinematographic work. When the minimum contribution is less than 20%, the Party concerned may take steps to reduce or bar access to national production support schemes.

2. When this Convention takes the place of a bilateral agreement between two Parties under the provisions of Article 2, paragraph 4, the minimum contribution may not be less than 20% and the largest contribution may not exceed 80% of the total production cost of the cinematographic work.

Article 7

Rights of co-producers

1. The co-production contract must guarantee to each co-producer joint ownership of the original picture and sound negative. The contract shall include the provision that this negative shall be kept in a place mutually agreed by the co-producers, and shall guarantee them free access to it.

2. The co-production contract must also guarantee to each co-producer the right to an internegative or to any other medium of duplication.

Article 8

Technical and artistic participation

1. The contribution of each of the co-producers shall include effective technical and artistic participation. In principle, and in accordance with international obligations binding the Parties, the contribution of the co-producers relating to creative, technical and artistic personnel, cast and facilities, must be proportional to their investment.

2. Subject to the international obligations binding the Parties and to the demands of the screenplay, the technical and craft team involved in filming the work must be made up of nationals of the States which are partners in the co-production, and post-production shall normally be carried out in those States.

Article 9

Financial co-productions

1. Notwithstanding the provisions of Article 8, and subject to the specific conditions and limits laid down in the laws and regulations in force in the Parties, co-productions may be granted co-production status under the provisions of this Convention if they meet the following conditions:

a) include one or more minority contributions which may be financial only, in accordance with the co-production contract, provided that each national share is neither less than 10% nor more than 25% of the production costs;

b) include a majority co-producer who makes an effective technical and artistic contribution and satisfies the conditions for the cinematographic work to be recognised as a national work in his country;

c) help to promote a European identity;

d) are embodied in co-production contracts which include provisions for the distribution of receipts.

2. Financial co-productions shall only qualify for co-production status once the competent authorities have given their approval in each individual case, in particular taking into account the provisions of Article 10 below.

Article 10

General balance

1. A general balance must be maintained in the cinematographic relations of the Parties, with regard both to the total amount invested and the artistic and technical participation in co-production cinematographic works.

2. A Party which, over a reasonable period, observes a deficit in its co-production relations with one or more other Parties may, with a view to maintaining its cultural identity, withhold its approval of a subsequent co-production until balanced cinematographic relations with that or those Parties have been restored.

Article 11

Entry and residence

In accordance with the laws and regulations and international obligations in force, each Party shall facilitate entry and residence, as well as the granting of work permits in its territory, of technical and artistic personnel from other Parties participating in a co-production. Similarly, each Party shall permit the temporary import and re-export of equipment necessary to the production and distribution of cinematographic works falling within the scope of this Convention.

Article 12

Credits of co-producing countries

1. Co-producing countries shall be credited in co-produced cinematographic works.

2. The names of these countries shall be clearly mentioned in the credit titles, in all publicity and promotion material and when the cinematographic works are being shown.

Article 13

Export

When a co-produced cinematographic work is exported to a country where imports of cinematographic works are subject to quotas, and one of the co-producing Parties does not have the right of free entry for his cinematographic works to the importing country:

a) the cinematographic work shall normally be added to the quota of the country which has the majority participation;

b) in the case of a cinematographic work which comprises an equal participation from different countries, the cinematographic work shall be added to the quota of the country which has the best opportunities for exporting to the importing country;

c) when the provisions of sub-paragraphs a and b above cannot be applied, the cinematographic work shall be entered in the quota of the Party which provides the director.

Article 14

Languages

When according co-production status, the competent authority of a Party may demand from the co-producer established therein a final version of the cinematographic work in one of the languages of that Party.

Article 15

Festivals

Unless the co-producers decide otherwise, co-produced cinematographic works shall be shown at international festivals by the Party where the majority co-producer is established, or, in the case of equal financial participation, by the Party which provides the director.

Chapter III

Final provisions

Article 16

Signature, ratification, acceptance, approval

1. This Convention shall be open for signature by the member States of the Council of Europe and the other States party to the European Cultural Convention which may express their consent to be bound by:

a) signature without reservation as to ratification, acceptance or approval; or

b) signature subject to ratification, acceptance or approval, followed by ratification, acceptance or approval.

2. Instruments of ratification, acceptance or approval shall be deposited with the Secretary General of the Council of Europe.

Article 17

Entry into force

1. The Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date on which five States, including at least four member States of the Council of Europe, have expressed their consent to be bound by the Convention in accordance with the provisions of Article 16.

2. In respect of any signatory State which subsequently expresses its consent to be bound by it, the Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of signature or of the deposit of the instrument of ratification, acceptance or approval.

Article 18

Accession of non-member States

1. After the entry into force of this Convention, the Committee of Ministers of the Council of Europe may invite any European State not a member of the Council of Europe as well as the European Economic Community to accede to this Convention, by a decision taken by the majority provided for in Article 20.d of the Statute of the Council of Europe, and by the unanimous vote of the representatives of the Contracting States entitled to sit on the Committee of Ministers.

2. In respect of any acceding State or of the European Economic Community, in the event of its accession, the Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of deposit of the instrument of accession with the Secretary General of the Council of Europe.

Article 19

Territorial clause

1. Any State may, at the time of signature or when depositing its instrument of ratification, acceptance, approval or accession, specify the territory or territories to which this Convention shall apply.

2. Any Party may, at any later date, by a declaration addressed to the Secretary General of the Council of Europe, extend the application of this Convention to any other territory specified in the declaration. In respect of such territory, the Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of receipt of such declaration by the Secretary General.

3. Any declaration made under the two preceding paragraphs may, in respect of any territory specified in such declaration, be withdrawn by a notification addressed to the Secretary General. The withdrawal shall become effective on the first day of the month following the expiration of a period of three months after the date of receipt of such notification by the Secretary General.

Article 20

Reservations

1. Any State may, at the time of signature or when depositing its instrument of ratification, acceptance, approval or accession, declare that Article 2, paragraph 4, does not apply to its bilateral co-production relations with one or more Parties. Moreover, it may reserve the right to fix a maximum participation share different from that laid down in Article 9, paragraph 1.a. No other reservation may be made.

2. Any Party which has made a reservation under the preceding paragraph may wholly or partly withdraw it by means of a notification addressed to the Secretary General of the Council of Europe. The withdrawal shall take effect on the date of receipt of such notification by the Secretary General.

Article 21

Denunciation

1. Any Party may, at any time, denounce this Convention by means of a notification addressed to the Secretary General of the Council of Europe.

2. Such denunciation shall become effective on the first day of the month following the expiration of a period of six months after the date of receipt of the notification by the Secretary General.

Article 22

Notifications

The Secretary General of the Council of Europe shall notify the member States of the Council, as well as any State and the European Economic Community which may accede to this Convention or may be invited to do so, of:

a) any signature;

b) the deposit of any instrument of ratification, acceptance, approval or accession;

c) any date of entry into force of this Convention in accordance with Articles 17, 18 and 19;

d) any declaration made in accordance with Article 5, paragraph 5;

e) any denunciation notified in accordance with Article 21;

f) any other act, notification or communication relating to this Convention.

In witness whereof the undersigned, being duly authorised thereto, have signed this Convention.

Done at Strasbourg, this 2nd day of October 1992, in English and French, both texts being equally authentic, in a single copy which shall be deposited in the archives of the Council of Europe. The Secretary General of the Council of Europe shall transmit certified copies to the States mentioned in Article 16, paragraph 1, as well as to any State and to the European Economic Community which may be invited to accede to this Convention.

Appendix I Application procedure

In order to benefit from the provisions of this Convention, the co-producers established in the Parties must, two months before shooting commences, submit an application for co-production status and attach the documents listed below. These documents must reach the competent authorities in sufficient number for them to be communicated to the authorities of the other Parties at the latest one month before shooting commences:

- a copy of the contract for the purchase of the copyright or any other proof of purchase of the copyright for the commercial exploitation of the work;

- a detailed script;

- a list of the technical and artistic contributions from each of the countries involved;

- an estimate and a detailed financing plan;

- a production schedule of the cinematographic work;

- the co-production contract made between the co-producers. This contract must include clauses providing for the distribution of receipts or territories between the co-producers.

The application and other documents shall be presented, if possible, in the language of the competent authorities to which they are submitted.

The competent national authorities shall send each other the application and attached documentation once they have been received. The competent authority of the Party with the minority financial participation shall not give its approval until the opinion of the Party with the majority financial participation has been received.

Appendix II

1. A cinematographic work qualifies as European in the sense of Article 3, paragraph 3, if it achieves at least 15 points out of a possible total of 19, according to the schedule of European elements set out below.

2. Having regard to the demands of the screenplay, the competent authorities may, after consulting together, and if they consider that the work nonetheless reflects a European identity, grant co-production status to the work with a number of points less than the normally required 15 points.

Eurooppalaiset elementit Painotuspisteet   European elements Weighting Points
Luova ryhmä     Creative group  
Ohjaaja 3   Director 3
Käsikirjoittaja 3   Scriptwriter 3
Säveltäjä 1   Composer 1
         
  7     7
Esittävä ryhmä     Performing group  
Ensimmäinen osa 3   First role 3
Toinen osa 2   Second role 2
Kolmas osa 1   Third role 1
         
  6     6
Tekninen ammattiryhmä     Technical craft group  
Kameramies 1   Cameraman 1
Äänittäjä 1   Sound recordist 1
Leikkaaja 1   Editor 1
Taiteellinen johtaja 1   Art director 1
Studio- tai kuvauspaikka 1   Studio or shooting location 1
Jälkituotantopaikka 1   Post-production location 1
         
  6     6

Huomautus:

a. Ensimmäiset, toiset ja kolmannet osat määräytyvät työskentelypäivien lukumäärän mukaan.

b. 8 artiklassa "taiteellinen" tarkoittaa luovia ja esittäviä ryhmiä, ja "tekninen" tarkoittaa teknistä ja ammattiryhmää.

N. B.

a First, second and third roles are determined by number of days worked.

b So far as Article 8 is concerned, "artistic" refers to the creative and performing groups,

"technical" refers to the technical and craft group.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.