Siirry esitykseen
HE 161/2021
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työaikalain muuttamisesta
TyVM 15/2021 vp HE 161/2021 vp
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työaikalakia.
Valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella sallittaisiin poikettavan lain yleissäännöksen mukaisesta säännöllisestä työajasta ja vuorokausilevosta työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Ehdotetulla muutoksella mahdollistettaisiin sekä vuorokautisesta että viikoittaisesta säännöllisestä työajasta poikkeaminen. Esityksen tavoitteena on saada laki vastaamaan sisällöltään aiemmin voimassa olleen työaikalain sisältöä.
Lisäksi ehdotetaan, että työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudestaan rikkoo hätätyön teettämiselle säädettyjä rajoja, olisi tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon.
Poikkeuslupaa koskevaan pykälään tehtäisiin tekninen korjaus.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
Voimassa olevan työaikalain (872/2019) 34 §:n 5 momentin sanamuodon mukaisesti valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella saadaan poiketa 5 §:ssä säädetyistä vuorokautisen työajan rajoituksista ja 25 §:n vuorokausilepoa koskevasta säännöksestä työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön.
Aiemmassa työaikalaissa (605/1996) poikkeuksia ei ollut rajoitettu koskemaan vain vuorokautisen työajan rajoituksia. Aiemman työaikalain voimassa ollessa valtakunnallisella työehtosopimuksella olikin sovittu mahdollisuudesta poiketa sekä vuorokautisesta että viikoittaisesta säännöllisestä työajasta kuntien pelastuslaitoksen henkilöstön työssä.
Toisaalta joissakin kunnissa poikkeuksellisen säännöllisen työajan järjestelyt on pelastustoimessa järjestetty poikkeusluvalla. Lounais-Suomen aluehallintovirasto myöntää näitä lupia, jos se arvioi sen tarpeelliseksi ja jos työsuojelunäkökohdat täyttyvät.
Tarkoituksena on palauttaa aiemman työaikalain aikainen oikeustila. Tästä syystä työaikalakiin ehdotetaan muutettavaksi säännös mahdollisuudesta poiketa lain 5 §:n mukaisista vuorokautisen ja viikoittaisen työajan rajoituksista, eikä sallia poikkeamista ainoastaan vuorokautisesta työajan rajoituksesta.
Voimassa olevassa työaikalaissa ei ole kriminalisoitu hätätyösäännöksen rikkomista. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on todennut tämän puutteen työaikalain muuttamisesta annettuun hallituksen esitykseen HE 86/2019 vp liittyneessä mietinnössään TyVM 4/2019 vp ja kiirehtinyt hallitusta tuomaan eduskunnalle esityksen havaitun puutteen korjaamisesta.
Aiemmassa työaikalaissa hätätyösäännöksen rikkominen oli säädetty rangaistavaksi lain 42 §:n 1 momentin yleisellä rangaistussäännöksellä. Säännöksen mukaan ”työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tämän lain tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta, sopimista, oikeustoimen muotoa, työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon”.
Tarkoituksena on säätää lain 19 §:n vastaisesti teetetty hätätyö rangaistavaksi lisäämällä se työaikarikkomusta koskevaan 44 §:ään.
Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä. Esitysluonnosta on käsitelty työllisyyden edistämisen ministerityöryhmän alaisessa sääntelyryhmässä, jossa edustettuina ovat työnantaja- ja työntekijäkeskusjärjestöt sekä sosiaali- ja terveysministeriö.
Esitystä on työaikalain 34 §:n muuttamisen osalta käsitelty lisäksi pelastusalan työnantaja- ja työntekijäosapuolten kanssa. Hätätyön rangaistavuuden osalta esitys perustuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön yleisperustelujen kirjaukseen.
Esitysluonnos on ollut lausunnolla 7.5.2021–18.6.2021.
Voimassa olevan työaikalain 34 §:n 5 momentin mukaan valtakunnallisella työehtosopimuksella saadaan sopia ainoastaan lain 5 §:ssä säädettyjen vuorokautisen työajan rajoitusten estämättä poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Momentissa sallitaan myös työaikalain 25 §:n vuorokausilepoa koskevasta säännöksestä poikkeaminen.
Työneuvosto on lausunnossaan TN 1479-20 (annettu 16.4.2020) katsonut, että sovittaessa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta ei ole mahdollista poiketa työaikalaissa säädetystä viikoittaisesta säännöllisestä työajasta. Lausunnon mukaan säännöksen sanamuodon mukaan valtakunnallisessa työ- ja virkaehtosopimuksessa voidaan sopia toisin vain 5 §:ssä säädetystä vuorokautisesta työajasta ja 25 §:n mukaisesta vuorokausilepoa koskevasta säännöksestä. Näin ollen työaikalain 34 §:n 5 momentissa tarkoitetun sopimisvallan ulkopuolelle jää – sanamuodon mukaista tulkintaa noudattaen – työaikalain 5 §:ssä tarkoitetusta viikoittaisesta työajasta poikkeaminen.
Tällä hetkellä voimassa olevissa valtakunnallisissa työehtosopimuksissa ei ole sovittu poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta poikkeamisesta siten, että niissä olisi poikettu työaikalain viikoittaisesta säännöllisestä työajasta. Aiemman työaikalain voimassa ollessa tätä mahdollisuutta on käytetty kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen pelastuslaitosten henkilöstöä koskevissa sopimusmääräyksissä.
Poikkeuksellinen säännöllinen työaika voi työehtosopimuksen sijasta perustua myös poikkeuslupaviranomaisen myöntämään poikkeuslupaan. Tästä säädetään työaikalain 39 §:n 1 momentissa, jonka mukaan aluehallintovirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan 1 kohdan mukaan poiketa 5 §:n mukaista säännöllistä työaikaa ja 25 §:n mukaista vuorokausilepoa koskevista säännöksistä työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön siten, että työntekijälle 25 §:n mukaisten korvaavien lepoaikojen toteutuminen välittömästi työvuoron jälkeen turvataan. Poikkeusluvalla voidaan sallia yli 40 viikkotuntiin tasoittuva säännöllinen työaika.
Poikkeuslupaan ja toisaalta työ- ja virkaehtosopimukseen perustuvat mahdollisuudet toteuttaa muun muassa pelastusalan työaikajärjestelyt poikkeavat siten toisistaan.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (2003/88/EY, jäljempänä työaikadirektiivi) 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi a) rajoitetaan viikoittainen työaika laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä tai työehtosopimuksilla taikka työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla ja b) keskimääräinen työaika jokaisena seitsemän päivän jaksona, ylityö mukaan lukien, on enintään neljäkymmentäkahdeksan tuntia.
Direktiivin 16 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat määrätä 6 artiklan mukaisen viikoittaisen enimmäistyöajan soveltamiseksi vertailujakson, joka on enintään neljä kuukautta. Direktiivin 19 artiklassa sallitaan kansallisessa lainsäädännössä säätää teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä työehtosopimuksin sovitut pidemmät vertailujaksot, kuitenkin enintään 12 kuukautta. Työaikalain 34 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaisesti enimmäistyöajan tasoittumisjakso voidaan työehtosopimuksella sopia enintään 12 kuukauteen, jos se on teknisistä tai työn järjestämistä koskevista syistä tarpeellista.
Nyt ehdotettu lainsäädäntömuutos ei ole ristiriidassa työaikadirektiivin kanssa. Aiemman työaikalain mukaan työaikarikkomuksesta voitiin tuomita työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työaikalain tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta, sopimista oikeustoimen muotoa, työaikakirjanpitoa tai nähtävänä pitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä. Rangaistusvastuu kohdistui siten myös hätätyösäännökseen.
Voimassa olevan työaikalain 44 § on kirjoitettu toisin. Sen mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 18 §:ssä säädettyä enimmäistyöaikaa, 25–27 §:ssä säädettyjä vähimmäislepoaikoja taikka 30 §:ssä säädettyä työvuoroluettelon laatimisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon. Hätätyösäännöksen rikkomista ei sen sijaan ole tällä hetkellä nimenomaisesti kriminalisoitu. Jos työnantaja perusteetta teettää hätätyötä ja rikkoo samalla lepoaikoja koskevia säännöksiä, hän syyllistyy työaikarikkomukseen. Rikoslain (39/1889) 47 luvun 2 §:n työaikasuojelurikos voi puolestaan tulla sovellettavaksi, jos työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta työnantaja tai tämän edustaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudestaan edelleen jatkaa työaikalain säännösten rikkomista. Oikeuskäytännössä on tulkittu työsuojeluviranomaisen kehotusta, määräystä ja kieltoa laajasti siten, ettei asiakirjan tai valvontatoimenpiteen nimellä ole lainkohdan tulkinnan kannalta merkitystä (esim. Etelä-Karjan käräjäoikeuden tuomio R17/133, annettu 24.3.2017).
Hätätyön teettämisen edellytyksistä säädetään työaikalain 19 §:ssä. Hätätyö on säännöllisen työajan ulkopuolella ennalta arvaamattomien syiden johdosta poikkeuksellisissa tilanteissa tehtävää työtä. Hätätyötä voidaan teettää, kun äkillinen, ennakoimaton syy keskeyttää työnantajan säännöllisen toiminnan tai vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen taikka hengen, omaisuuden tai terveyden vaarantumiseen. Hätätyölle on tunnusomaista, ettei sitä voida siirtää tehtäväksi myöhempänä ajankohtana. Hätätyö oikeuttaa poikkeamaan muun muassa ylityön enimmäismääristä sekä yötyötä, päivittäistä, vuorokautista ja viikoittaista lepoaikaa koskevista säännöksistä. Hätätyön teettäminen edellyttää työsuojeluviranomaiselle tehtävää ilmoitusta hätätyön syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestosta.
Työaikadirektiivi muodostaa keskeiset reunaehdot kansalliselle sääntelylle.
Työaikadirektiivin 3, 4, 5, 8 ja 16 artiklasta poikkeaminen on mahdollista niin sanotun työsuojelun puitedirektiivin (direktiivi 89/391/ETY, työturvallisuutta ja työterveyttä koskeva puitedirektiivi) 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa. Kyseisessä kohdassa on kysymys tapahtumista, jotka johtuvat epätavallisista tai ennalta arvaamattomista olosuhteista, joihin työnantaa ei voi vaikuttaa, tai poikkeuksellisista tapahtumista, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimenpiteistä. Työaikadirektiivissä ei oteta kantaa rangaistavuuteen, jos työnantaja tai tämän edustaja tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlöisi direktiivin noudattamisen.
Jotta hätätyötä ei teetettäisi perusteettomasti, ehdotetaan, että työaikalain 44 §:ssä kriminalisoitaisiin myös hätätyösäännöksen rikkominen.
Esityksen tavoitteena on sallia työaikalain 34 §:n 5 momentin mukaan valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella sopiminen lain 5 §:ssä säädettyjen työajan rajoitusten estämättä työssä, jossa varsinaista työsuoritusta on vain osa työajasta. Esityksen tarkoituksena on palauttaa aiemman työaikalain voimassa ollessa vallinnut tilanne.
Aiemman työaikalain voimassa ollessa kunnallisen työ- ja virkaehtosopimuksen osapuolet ovat voineet sopia työaikalaissa säädetystä viikoittaisesta työajasta poikkeamisesta pelastustoimialalla, jossa varsinaista työsuoritusta on vain osa työajasta. Työ- ja elinkeinoministeriön saaman tiedon mukaan alan toimijat ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena järjestelyä, jossa 24 tunnin työvuoroa seuraa kolme vapaapäivää ja työaika tasoittuu keskimäärin 42 viikkotuntiin. Kun työtä tehdään vain osa työajasta, on henkilöiden työstä palautumisen ja työssä jaksamisen kannalta nähty tarkoituksenmukaiseksi järjestää työvuorot niin, että viikoittainen työaika voi olla yli 40 tuntia. Tällä lainsäädäntömuutoksella halutaan mahdollistaa alalla hyväksi havaittuja järjestelyjä.
Esityksen tavoitteena on saattaa hätätyösäännöksen rikkominen rangaistavaksi. Ehdotuksen mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallisesti tai huolimattomuudesta rikkoo työaikalain 19 §:n hätätyösäännöstä, voitaisiin tuomita työaikarikkomuksesta.
Esityksessä ehdotetaan poistettavaksi työaikalain 34 §:n 5 momentista sana vuorokautinen. Tarkoituksena on, että jatkossa säännös kattaisi työaikalain 5 §:stä poikkeamisen koskien sekä viikoittaista että vuorokautista työaikaa. Ilman tällaista muutosta valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan poiketa ainoastaan 5 §:ssä säädetystä vuorokautisesta työajasta, mutta ei viikoittaisesta työajasta. Kysymys on valtakunnallisella virka- ja työehtosopimuksella sovittavasta asiasta, joka ei kuitenkaan mahdollista poikkeamista lain enimmäistyöaikaa koskevasta säännöksestä. Samalla ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus momentin sanamuotoihin leposäännökseen viittaamisen osalta.
Toiseksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi työaikalain 44 §:n 1 momenttiin rangaistavaksi teoksi myös lain 19 §:n hätätyösäännöksen rikkominen. Tarkoituksena on, että lain 19 §:n vastaisesti teetetystä hätätyöstä tai hätätyöilmoituksen tekemättä jättämisestä voitaisiin rangaista työnantajaa tai tämän edustajaa työaikarikkomuksesta tuomittavalla sakkorangaistuksella. Ilman tällaista säännöstä perusteettomasti teetetystä hätätyöstä tai hätätyöilmoituksen laiminlyömisestä ei seuraisi rangaistusta työnantajalle tai tämän edustalle. Tällä lisäyksellä pyritään turvamaan työsuojelullisia näkökulmia ja estämään hätätyön väärinkäytöksiä. Samalla ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus pykälän sanamuotoihin.
Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus 39 §:n 2 momenttiin sisältyvään viittaukseen. Lainkohdassa on ollut tarkoitus viitata 36 §:n 2 momenttiin 3 momentin sijasta.
Työaikalain 34 §:n 5 momentin säännöksen muuttamisessa on kysymys sopimismahdollisuuden lisäämisestä valtakunnallisille virka- ja työehtosopimusosapuolille, jotta valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella on mahdollista sopia tarkoituksenmukaisista työaikajärjestelyistä. Esityksen tarkoituksena on palauttaa aiemman työaikalain aikainen oikeustila. Tarkoituksenmukaiset työaikajärjestelyt mahdollistavat työntekijöitä jaksamaan ja palautumaan työstä paremmin.
Ehdotettu muutos perustuu osapuolten näkemyksiin työn tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä. Asian valmistelussa on tuotu esille, että ehdotettu muutos vaikuttaisi myönteisesti työntekijöiden työturvallisuuteen, terveyteen, työssä jaksamiseen ja työstä palautumiseen. Kun työtä tehdään vain osa työajasta. on henkilöiden työstä palautumisen ja työssä jaksamisen kannalta tarkoituksenmukaista järjestää työvuorot niin, että viikoittainen työaika voi olla yli 40 tuntia. Tällä lainsäädäntömuutoksella on mahdollista toteuttaa esimerkiksi pelastusalalla hyväksi havaittuja järjestelyjä.
Vaikutuksia sääntelyllä olisi ainoastaan aloilla, joilla työtä tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Tällainen ala on esimerkiksi palo- ja pelastustoimi. Taloudelliset vaikutukset toimijoille riippuvat siitä, käyttävätkö valtakunnalliset työmarkkinajärjestöt nyt ehdotettua sopimismahdollisuutta vai eivät.
Muutoksen myötä työ- ja virkaehtosopimusosapuolilla olisi oikeus sopia myös viikoittaisesta säännöllisestä työajasta poiketen. Tällä hetkellä viikoittaisesta säännöllisestä työajasta poikkeaminen on mahdollista vain Lounais-Suomen aluehallintoviraston myöntämällä poikkeusluvalla. Esityksen myötä poikkeuslupia ei tarvitsisi hakea tilanteissa, joissa osapuolet sopivat asiasta valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella. Tätä kautta muutoksella olisi myönteisiä vaikutuksia viranomaisresurssien käyttöön. Jos ehdotettua muutosta ei toteutettaisi, on työnantajaosapuolten haettava edelleen lupaa poiketa viikoittaisesta työajasta aluehallintovirastolta tai sen on järjestettävä työaika toisin.
Lain 19 §:n vastaisesti teetetyn hätätyön rangaistavaksi säätämisen tavoitteena on estää perusteettoman hätätyön teettäminen rangaistuksen uhalla. Rangaistuksen määräisi tuomioistuin, joten tältä osin ehdotuksella on vähäisiä työtä lisääviä vaikutuksia tuomioistuinlaitoksen toimintaan. Muutoksen taustalla on työsuojelullinen näkökulma.
Esityksen valmistelun yhteydessä on pohdittu sitä, pitäisikö valtakunnallisen työ- ja virkaehtosopimuksen sopimisrajoja muuttaa ja palauttaa aiemman työaikalain mukainen oikeustila. Työaikalain rinnalla valtakunnallisilla alakohtaisilla työehtosopimuksilla ja vastaavasti virkaehtosopimuksilla on ollut ja tulee olemaan merkittävä rooli työaikojen määrittäjänä. Työ- ja virkaehtosopimusosapuolten sopimustasapaino sekä sopimuksiin liittyvät työehtosopimuslain (436/1946) mukaiset valvontamekanismit turvaavat työntekijöiden asemaa asianmukaisella tavalla.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työaikalain 34 §:n säännöstä niin, että oikeustila palautuisi aiemman työaikalain mukaiseksi. Toisaalta aluehallintovirasto voi edelleenkin työaikalain 39 §:n 2 momentin mukaan myöntää poikkeusluvan lain 5 §:n mukaisesta viikoittaisesta ja vuorokautisesta työajasta.
Vaihtoehtona on olla toteuttamatta esityksessä ehdotettuja muutoksia sopimisen osalta, jolloin valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella voitaisiin sopia poikkeuksellisessa säännöllisessä työajassa poikkeuksia ainoastaan vuorokautisten työajan rajoitusten estämättä. Alan toimijoiden mukaan tämä hankaloittaa huomattavasti tarkoituksenmukaisten työaikajärjestelyjen toteuttamista.
Jos säilytetään nykyinen oikeustila eli valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella ei mahdollistettaisi poikettavan työaikalain 5 §:n mukaisesta viikoittaisesta työajasta, jäisi tämä poikkeaminen ainoastaan aluehallintovirastolta haettavien poikkeuslupien varaan tai sitten työajat olisi järjestettävä toisella tavalla.
Mahdollisten järjestelyiden nykyisestä tai tulevasta laajuudesta ei tässä vaiheessa ole tietoa, koska ehdotuksessa ainoastaan säädetään valtakunnallisille työmarkkinaosapuolille mahdollisuus sopia säännöllisestä työajasta nykyistä laajemmin poikkeuksellista säännöllistä työaikaa käytettäessä.
Esitykseen sisältyy lain 19 §:n vastaisesti teetetyn hätätyön säätäminen rangaistavaksi. Työaikalain kokonaisuudistusta valmisteltaessa pohdittiin seuraamuksena myös hallinnollisia sanktioita, mutta silloin nähtiin tarkoituksenmukaiseksi pitäytyä samanlaisissa sanktioissa kaikista työaikalakiin liittyvistä rikkomuksista. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan rangaistussäännökseen lisättäväksi myös hätätyösäännöksen rikkominen. Lain 19 §:n vastaisesti teetetyn hätätyön rangaistavuuden taustalla ovat työsuojelulliset näkökulmat.
Esitetyn muutoksen vaihtoehtona on säilyttää nykyinen oikeustila. Tällöin 19 §:n vastaisesti teetetystä hätätyöstä ei seuraisi työnantajalle eikä tämän edustajalle rangaistusta, ellei samalla rikottaisi lain lepoaikoja koskevia säännöksiä.
Ehdotuksesta annettiin yhteensä 12 lausuntoa. Lausunnon toimittivat: Akava ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry (jäljempänä JUKO), Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry (jäljempänä JHL), KT Kuntatyönantajat, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto, Sosiaali- ja terveysministeriö, STTK ry, Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry ja Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL ry. Kaikki lausunnon antaneet suhtautuivat myönteisesti ehdotettuihin muutoksiin.
JUKO ja JHL tuovat lausunnoissaan esille, että lakimuutosta tehtäessä työaikadirektiivin 48 tunnin enimmäistyöajan toteutuminen tulisi huomioida lakitekstissä työaikalain 34 §:n 5 momentin osalta. Lain enimmäistyöaikaa koskeva 18 § on pakottavaa oikeutta, josta ei voi poiketa myöskään työ- tai virkaehtosopimuksen määräyksellä. Hallituksen esityksen keskeisiä ehdotuksia on täsmennetty, ettei sopimismahdollisuuksien lisääminen oikeuta poikkeamaan työaikalain 18 §:n enimmäistyöaikaa koskevasta säännöksestä.
Lounais-Suomen aluehallintovirasto piti perusteltuna hätätyösäännöksen rikkomisen säätämistä rangaistavaksi ja toi lisäksi esille käsityksensä tarpeesta tuoda työaikalain 24 §:n 3 momentti rangaistavuuden piiriin.
Ehdotetaan, että laki tulee voimaan mahdollisimman pian.
Perustuslain 80 §:n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla.
Perustuslain 80 § ei ole esteenä sille, että valtakunnallisille työnantaja- ja työntekijäliitoille mahdollistetaan työehtosopimuksella oikeus sopia työaikalain 5 §:ssä säädettyjen vuorokautisen työajan rajoitusten ja 25 §:n vuorokausilepoa koskevan säännöksen estämättä poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Perustuslakivaliokunnan mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin kuuluvien asioiden järjestäminen työehtosopimuksilla pohjautuu työmarkkinaosapuolten sopimusvapauteen, joka nojautuu perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ammatilliseen yhdistymisvapauteen ja joka työnantajan osalta lisäksi nauttii tietyssä laajuudessa perustuslain 15 §:ssä turvattua suojaa. Työehtosopimus on tästä näkökulmasta arvioituna sellainen sääntelykeino, jota perustuslain 80 § ei suoranaisesti koske, sillä kyseinen perustuslain kohta määrittelee julkisen vallan lainsäädäntövallan käyttämistä. Työehtosopimusjärjestelmässä julkinen valta sen sijaan jättää työelämän sääntelyn olennaisin osin työmarkkinaosapuolille itselleen (PeVL 41/2000 vp, s. 2–3 ja PeVL 77/2018 vp).
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla ja julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Säännöksellä on katsottu olevan merkitystä ennen kaikkea työsuojelussa. Työsuojelua tulkitaan tässä yhteydessä laajassa merkityksessä, jolloin siihen kuuluu myös työaikasuojelu. Esityksellä pyritään turvaamaan työntekijöitä kohtuuttoman pitkiltä työajoilta ja liian lyhyiltä lepoajoilta tilanteissa, joissa työnantaja tai tämän edustaja ei noudata hätätyön teettämiselle säädettyjä rajoja. Ehdotettu lainmuutos täyttää perustuslain työaikasuojelun toteuttamista koskevan vaatimuksen.
Hallitus katsoo, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Ponsi
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan työaikalain (872/2019) 34 §:n 5 momentti, 39 §:n 2 momentti ja 44 §:n 1 momentti seuraavasti:
34 §Poikkeaminen työehtosopimuksella
Valtakunnallisessa työehtosopimuksessa saadaan lisäksi sopia 5 §:ssä säädettyjen työajan rajoitusten ja 25 §:n vuorokausilepoa koskevien säännösten estämättä poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Tällöin työntekijälle on turvattava 25 §:ssä säädettyjä lepoaikoja vastaava korvaava lepoaika välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen.
39 §
Poikkeuslupa
Jos aluehallintovirasto on myöntänyt työnantajalle 1 momentissa tarkoitetun luvan määräaikaisena eivätkä olosuhteet ole myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet, työnantaja ja 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöiden edustaja voivat sopia aluehallintoviraston myöntämän luvan tai vapautuksen jatkamisesta.
44 §Työaikarikkomus
Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 18 §:n enimmäistyöaikaa, 19 §:n hätätyötä, 25–27 §:n vähimmäislepoaikoja tai 30 §:n työvuoroluettelon laatimisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Helsingissä 30.9.2021
Pääministeri
Sanna Marin
Työministeri
Tuula Haatainen