TaVM 27/2021 vp HE 100/2021 vp

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen muuttamisesta Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Kroatian tasavallan, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin, Maltan tasavallan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Suomen tasavallan välillä 27 päivänä tammikuuta 2021 ja 8 päivänä helmikuuta 2021 tehdyn sopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimus liittyy EU:n pankkiunionin yhteisen kriisinratkaisurahaston Euroopan vakausmekanismin yhteyteen perustettavan yhteisen varautumisjärjestelyn varhaiseen käyttöönottoon. Sopimuksella luodaan nykyisin täysin kansallisille ylimääräisille vakausmaksuille vastaavanlainen vaiheittaisen yhdistämisen polku aina täyteen yhdistämiseen saakka kuin rahastoon etukäteen kerättäville varoille, jotka nykyisin voimassa olevan sopimuksen mukaisesti ovat täysin yhdistyneitä siirtymäkauden päätteeksi. Lisäksi väliaikaisiin siirtoihin rahasto-osuuksien välillä tehdään edellisestä muutoksesta johtuva muutos.

Sopimus tulee voimaan päivänä, jona kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat allekirjoittajat ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjat. Sopimus ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Sopimuksella muutetaan vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyä sopimusta (SopS 88/2015).

Sopimus liittyy EU:n pankkiunionin yhteisen kriisinratkaisurahaston Euroopan vakausmekanismin (jäljempänä myös EVM) yhteyteen perustettavan yhteisen varautumisjärjestelyn varhaiseen (tai aiemmin asian käsittelyn yhteydessä käytetty myös ”aikaistettuun”) käyttöönottoon.

Euroopan unionin jäsenvaltiot sitoutuivat poliittisesti yhteisen varautumisjärjestelyn kehittämiseen vuoden 2023 loppuun ulottuvan siirtymäkauden aikana euroryhmän ja talous- ja rahoitusasioiden neuvoston julkilausumassa jo joulukuussa 2013. Lausuman mukaan järjestely helpottaisi kriisinratkaisurahaston lainanottoa ja pankkiala olisi viime kädessä vastuussa takaisinmaksusta kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden vakausmaksujen avulla, mukaan lukien jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut.

Laajennetun kokoonpanon eurohuippukokous hyväksyi joulukuussa 2018 kattavan paketin talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi mukaan lukien yhteisen varautumisjärjestelyn ehdot. Kyseisten ehtojen mukaisesti yhteinen varautumisjärjestely otettaisiin käyttöön tekemällä rajoitettuja muutoksia vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyyn sopimukseen ennen siirtymäkauden loppua edellyttäen, että riskien vähenemisessä on edistytty riittävästi ja sen jälkeen, kun asiasta on tehty toimielinten ja toimivaltaisten viranomaisten vuonna 2020 tekemään riskienvähentämisarviointiin perustuva poliittinen päätös.

Laajennettu euroryhmä teki riskienvähentämisarviointiin perustuvan poliittisen päätöksen varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta ja vakausmaksuja koskevan sopimuksen muuttamisesta marraskuun 30 päivänä 2020. Sopimuspuolet allekirjoittivat sopimuksen Brysselissä 27 tammikuuta 2021 pois lukien Viro, joka allekirjoitti sopimuksen 8 helmikuuta 2021.

Sopimuksen valmistelu

Sopimus neuvoteltiin laajennetun euroryhmän (EU27) puitteissa. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston valmistelema ensimmäinen luonnos sopimuksen muuttamiseksi toimitettiin sopimuspuolille 23 tammikuuta 2020. Virkamiestason neuvottelut sopimusluonnoksesta alkoivat 28 tammikuuta 2020. Tätä ennen euroryhmän valmisteluissa oli muutama vaihtoehtoinen malli sopimuksen muuttamiselle, mutta ne poissuljettiin joko teknisesti tai poliittisesti haasteellisina.

Kansallinen valmistelu

Neuvotteluja varten ei asetettu erityistä neuvotteluvaltuuskuntaa vaan Suomea edusti neuvotteluissa laajennetun euroryhmän puitteissa asiaa valmistelevat virkamiehet ja valtiovarainministeri.

Valtioneuvosto päätti sopimuksen allekirjoitusvaltuuksien myöntämisestä 21 tammikuuta 2021, jolloin se päätti myös esitykseen keskeisesti liittyvästä Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen allekirjoitusvaltuuksien myöntämisestä.

Sopimukseen liittyvät Suomen neuvottelukannat sovitettiin yhteen EU-ministerivaliokunnassa (E 138/2020 vp, EJ 2/2020 vp ja E 45/2019 vp). Suomi tavoitteli sopimuksen muuttamisessa mahdollisimman selkeää ja ymmärrettävää ratkaisuvaihtoehtoa ja sitoi sopimuksen muuttamisen ja varautumisjärjestelyn aikaistetun käyttöönoton alusta saakka sekä eurooppalaisten instituutioiden riskien vähenemisarvioon, että omaan itsenäiseen riskien vähenemisarvioonsa. Suomi hyväksyi varautumisjärjestelyn aikaistetun käyttöönoton ja vakausmaksuja koskevan sopimuksen muuttamisen poliittisen kokonaisharkinnan pohjalta riskien vähenemisarvion ja varautumisjärjestelyn aikaistettua käyttöönottoa koskevan valtioneuvoston selvityksen käsittelyn yhteydessä (E 138/2020 vp).

Eduskunta osallistui sopimuksen kansalliseen valmisteluun perustuslain 96 § ja 97 § tarkoittamalla tavalla seuraavien kirjelmien ja selvitysten yhteydessä: E 138/2020 vp, U 15/2020 vp, EJ 2/2020 vp ja E 45/2019 vp.

Sopimuspuolet katsoivat varautumisjärjestelyä koskevissa neuvotteluissa, että jos yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteinen varautumisjärjestely otetaan käyttöön ennen sen siirtymäkauden loppua, jonka aikana ennakolliset vakausmaksut kriisinratkaisurahastoon osoitetaan eri rahasto-osuuksiin noudattaen vaiheittaista yhdistämistä, ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen yhdistäminen samalla tavalla edistäisi sujuvaa siirtymää tällaisesta kriisinratkaisurahaston rahasto-osuusrakenteesta täysin yhdistettyyn rakenteeseen.

Tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeinen sopimuksen määräys on sen ensimmäinen artikla. Jos kriisinratkaisutoimen rahoittamisessa joudutaan turvautumaan luottolaitoksilta ja sijoituspalveluyrityksiltä kerättäviin ylimääräisiin jälkikäteen suoritettaviin vakausmaksuihin, niin vastoin nykysopimusta, kaikki sopimuspuolet ovat sopimuksen 1 artiklan mukaan velvoitettuja siirtämään SRM-asetuksen 71 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti kerättyjä ylimääräisiä vakausmaksuja kriisinratkaisurahastoon. Nykyisin voimassa olevan sopimuksen mukaan ainoastaan ne sopimuspuolet, joita kriisinratkaisutoimi koskee ovat velvoitettuja siirtämään ylimääräisiä vakausmaksuja, jos niihin joudutaan turvautumaan. Ylimääräisiin jälkikäteen suoritettaviin vakausmaksuihin turvautumisessa on kuitenkin kaksivaiheinen porrastus, jonka mukaan ensimmäisenä toimena turvaudutaan ainoastaan niiden sopimuspuolten ylimääräisiin vakausmaksuihin, joita kriisinratkaisutoimi koskee ja vasta toisena toimena (ja tarvittaessa) kaikkien sopimuspuolten ylimääräisiin vakausmaksuihin tiettyjen mekaanisten laskukaavojen mukaisesti. Mitä lähemmäksi siirtymäkauden päättymistä tullaan, sitä enenevämmissä määrin ylimääräisissä vakausmaksuissa nojataan yhteiseen rahoitukseen ja sitä enenevämmissä määrin ne ovat myös yhdistyneet. Näin ollen sopimuksella luodaan nykyisin täysin kansallisille ylimääräisille vakausmaksuille vastaavanlainen vaiheittaisen yhdistämisen polku aina niiden täyteen yhdistämiseen saakka, kun rahastoon etukäteen kerättäville varoille, jotka nykyisin voimassa olevan sopimuksen mukaisesti ovat täysin yhdistyneitä siirtymäkauden päätteeksi.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen. Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Sopimus liittyy EU:n pankkiunionin yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja sen Euroopan vakausmekanismin yhteyteen perustettavan yhteisen varautumisjärjestelyn varhaiseen käyttöönottoon.

Sopimus ja siihen liittyvät taloudelliset vaikutukset koskevat erityisesti luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä (jäljempänä vakausmaksuvelvolliset) niiden rahoittaessa yhteisen kriisinratkaisurahaston sekä ennakollisilla että viime kädessä ylimääräisillä jälkikäteen suoritettavilla vakausmaksuilla. Sopimuspuolet ovat kuitenkin vakausmaksuvelvollisten sijaan velvollisia siirtämään ylimääräiset vakausmaksut rahastoon.

Sopimus altistaa kunkin sopimuspuolen vakausmaksuvelvolliset ylimääräisille jälkikäteen suoritettaville vakausmaksuille jo siirtymäkauden aikana myös toisia sopimuspuolia koskevien kriisinratkaisutoimen rahoittamisessa, mutta toisaalta ne mahdollistavat huomattavasti suuremman rahoituskapasiteetin kriisinratkaisurahastosta ja sen varautumisjärjestelystä, johon voidaan turvautua viimesijaisena vaihtoehtona, mikäli ylimääräiset vakausmaksut eivät ole heti saatavilla. Nykyisin voimassa olevan sopimuksen mukaan ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja voidaan kerätä ainoastaan niiltä sopimuspuolilta, joita tietty kriisinratkaisutoimi koskee. Kuitenkin Euroopan unionin jäsenvaltiot sitoutuivat poliittisesti yhteisen varautumisjärjestelyn kehittämiseen vuoden 2023 loppuun ulottuvan siirtymäkauden aikana euroryhmän ja talous- ja rahoitusasioiden neuvoston julkilausumassa jo joulukuussa 2013 ja lausuman mukaan pankkiala olisi viime kädessä vastuussa takaisinmaksusta kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden vakausmaksujen avulla, mukaan lukien jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut.

Sopimuksen nettovaikutusta suomalaisille vakausmaksuvelvollisille on vaikea arvioida. Se riippuu täysin siitä, kuinka usein yhteisen kriisinratkaisurahaston varoihin jouduttaisiin ylipäänsä turvautumaan, sekä kuinka usein rahaston varoja käytettäisiin suomalaisen pankin kriisinratkaisuun verrattuna muiden sopimuspuolten pankkeihin. Toistaiseksi rahaston varoja ei ole koskaan käytetty ja niiden käytön kynnys on melko korkealla jo lainsäädännöllisestikin. Lisäksi suomalaiset vakausmaksuvelvolliset voivat olla yhtäältä ainoastaan maksajia, mutta toisaalta saada myös hyötyä sopimuksesta, mikäli ovat itse kriisinratkaisutoimien kohteena. Yleisesti sopimus kasvattaa rahaston mahdollisuutta vastata useisiin peräkkäisiin tai yhtäaikaisiin kriisitilanteisiin jo siirtymäkauden aikana, minkä lisäksi se heikentää pankkien ja niiden kotivaltioiden välistä suoraa kohtalonyhteyttä, mikä on ollut yksi pankkiunionin keskeinen tavoite.

Sopimuksen täsmällisten euromääräisten vaikutusten arviointi edellyttää oletuksia siitä, keiden sopimuspuolten rahasto-osuuksiin ensimmäinen rahaston varojen käyttöä edellyttävä kriisinratkaisutoimi kohdistuu, ja minkä suuruisena. Vasta tämän jälkeen voi arvioida sen vaikutuksia kaikkien sopimuspuolten rahasto-osuuksiin ja niiden vakausmaksuvelvollisille lankeavia ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen määrää. Jos suomalaisten vakausmaksuvelvollisten taloudellinen asema suhteessa muiden sopimuspuolten vakausmaksuvelvollisiin arvioidaan merkittävästi paremmaksi, voi sopimuksen nettovaikutuksen suomalaisille vakausmaksuvelvollisille arvioida negatiiviseksi. Nettovaikutusta kuitenkin pienentää ainakin jossain määrin se, että sopimuksen myötä myös suomalaisten vakausmaksuvelvollisten mahdollisiin kriisinratkaisutoimiin on enemmän rahoitusta käytettävissä. Lisäksi sopimuksella on ajallisesti rajattu ulottuvuus: sopimuspuolten on alun alkaen ollut tarkoitus siirtyä joka tapauksessa täyteen yhteisvastuuseen kriisinratkaisutoimien rahoituksessa vuoden 2024 alusta. Sopimuksen tullessa voimaan ja sovellettavaksi odotettavasti vuoden 2022 alusta, puhutaan käytännössä aiemman poliittisen sovun toimeenpanon kahden vuoden aikaistamisesta.

Suomalaiset vakausmaksuvelvolliset maksoivat vuonna 2020 kriisinratkaisurahastoon noin 235 miljoonaa euroa ennakollisia vakausmaksuja. Vuotuiset ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut voisivat siten SRM-asetuksen 71 artiklan mukaisesti olla enimmillään noin 705 miljoonaa euroa, mikä vastaa kolminkertaista vuotuista ennakollisten vakausmaksujen määrää.

Toisin kuin ennakollisia vakausmaksuja, ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja kerätään ainoastaan tarvittaessa. Käytännössä tällainen tilanne voi tulla eteen ainoastaan, jos rahastossa nykyisin olevat noin 42 miljardin euron varat ja sinne vuoden 2023 loppuun ulottuvalla siirtymäajalla kerrytettävät yhteensä arvion mukaan noin 70 miljardin euron varat ovat tätä ennen käytetty rahaston varojen käytön edellytysten mukaisesti. Mikäli ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut eivät olisi välittömästi saatavilla, kriisinratkaisurahastoa hallinnoiva yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voisi lainata viimesijaisena keinona varoja rahaston Euroopan vakausmekanismiin perustettavasta yhteisestä varautumisjärjestelystä (katso myös hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan vakausmekanismista tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi). Varautumisjärjestelystä nostettujen lainojen erääntymisaika on lähtökohtaisesti kolme vuotta ja viime kädessä vakausmaksuvelvolliset vastaavat lainojen takaisinmaksusta ylimääräisin vakausmaksuin, vaikka suorina vastapuolina järjestelyssä ovat yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja Euroopan vakausmekanismi.

Kolmena peräkkäisenä vuonna suomalaisilta vakausmaksuvelvollisilta kerättävät ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut voivat nykyisen lainsäädännön mukaan olla suomalaisille vakausmaksuvelvollisille aiemmin esitettyjen vuoden 2020 luvuilla arvioituna enimmillään noin 2,12 miljardia euroa. Arvio on kuitenkin lähinnä nykyiseen lainsäädäntöön perustuva teoreettinen maksimi eikä siinä huomioidu vielä muiden sopimuspuolten vakausmaksuvelvollisten ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut. Siten odotusarvollisesti suomalaisille vakausmaksuvelvollisille mahdollisesti koituvat ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut olisivat todellisuudessa huomattavasti alhaisemmat. Käytännössä suomalaisten vakausmaksuvelvollisten kustannustaakka vakausmaksujen muodossa siis mahdollisesti tuplaantuisi tai enimmillään kolminkertaistuisi kolmen vuoden aikana.

Edellä esitetyn perusteella sopimuksen vaikutukset ainakin suorilta taloudellisilta vaikutuksiltaan voidaan itsessään arvioida lopulta melko pieniksi. Epäsuorat vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä yhteisen kriisinratkaisumekanismin toiminnan kannalta ja Euroopan vakausmekanismiin perustettavan varautumisjärjestelyn myötä, etenkin jos vakausmekanismin rooli tulevaisuudessa painottuu enemmän toimimiseen pankkiunionin varautumisjärjestelynä sen omistajajäsenvaltioiden tukiohjelmien sijaan. Varautumisjärjestelykin perustetaan kuitenkin nykyisen EVM:n pääomarakenteen puitteissa, joten se muuttaa lähtökohtaisesti ainoastaan EVM:n nykyistä riskiasemaa, ei Suomen vakausmekanismiin liittyviä mahdollisia enimmäistappioita tai -vastuita (katso myös hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan vakausmekanismista tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi).

Varautumisjärjestelyn perustamisella ja sopimuksella vahvistetaan yhteisen kriisinratkaisurahaston rahoituskapasiteettia. Kriisinratkaisurahaston rahoitusjärjestelyillä ja kriisinratkaisulainsäädännön soveltamisella on yhteys toisiinsa. Vaikka varautumisjärjestelyllä ja sopimuksella ei muutetakaan kriisinratkaisurahaston käytön edellytyksiä, rahaston vahvistunut rahoituskapasiteetti voi vaikuttaa lainsäädännön tulkintaan ja soveltamiseen siten, että rahastoon turvaudutaan aiempaa herkemmin. Tällaiset mahdolliset epäsuorat vaikutukset näkyisivät kuitenkin lähinnä vakausmaksuvelvollisten kustannustaakan odotusarvon jonkinlaisena kasvuna ja varautumisjärjestelyn osalta myös EVM:n riskiaseman muuttumisena.

Esitysluonnos oli lausuttavana 26.3—16.4.2021 lausuntopalvelussa. Lausunnot saatiin Finanssivalvonnalta, Suomen Pankilta, Rahoitusvakausvirastolta ja Finanssiala ry:ltä.

Finanssivalvonnan lausunnossa todetaan muun muassa Finanssivalvonnan aiempien lausuntojen tavoin pankkiunionin loppuunsaattamisen tärkeys ja sen pankkiunionimaiden ja siten myös Suomen finanssisektorin vakautta edistävä vaikutus. Lausunnon mukaan aikaistamisen tuomien riskien rajoittamisen ytimessä on huolehtia sijoittajanvastuun toteutumisesta.

Suomen Pankin lausunnossa todetaan muun muassa yhteisen kriisinratkaisujärjestelmän ja kriisinratkaisurahaston viimeistelyn ja niiden mukanaan tuoman suuremman rahoituskapasiteetin yhdessä muiden kriisinratkaisusääntöjen kanssa takaavan paremman turvan pankkiunionimaiden rahoitusjärjestelmän vakaudelle, rahoituksen häiriöttömälle välitykselle ja tasaiselle talouskasvulle. Rahoitusvakaus ja sen turvaaminen ovat lausunnon mukaan yksi keskuspankin keskeisistä tavoitteista.

Rahoitusvakausviraston lausunnon mukaan yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistaminen ja ylimääräisten jälkikäteen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien vakausmaksujen yhdistäminen samalla tavalla, kun jo nyt tehdään kerran vuodessa kerättävien ennakollisten vakausmaksujen osalta, on rahoitusvakauden kannalta toivottavaa. Lausunnon mukaan yhteinen varautumisjärjestely kaksinkertaistaa kriisiratkaisun yhteydessä käytettävissä olevien varojen määrän. Lisäksi lisääntynyt kapasiteetti parantaa merkittävästi yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (Single Resolution Board, SRB) toimintaedellytyksiä erittäin haastavissa kriisinratkaisutilanteissa. Jo yhteisen varautumisjärjestelyn olemassaolo lisää lausunnon mukaan kriisinratkaisukehikon uskottavuutta. Se, että käytössä oleva kapasiteetti kasvaa, ei kuitenkaan lausunnon mukaan tarkoita sitä, että kriisinratkaisurahaston varoja käytettäisiin kevyemmin perusteluin. Kriisinratkaisurahaston varojen käytön edellytykset pysyvät samana. Lisäksi Rahoitusvakausviraston lausunnossa esitetään muun muassa tuoreempia tietoja vakausmaksujen määrästä.

Finanssiala ry katsoo lausunnossaan muun muassa, että eduskunnan ei tule hyväksyä vakausmaksuja koskevaa muutossopimusta talouskriisin yhä jatkuessa. Se tulisi Finanssiala ry:n näkemyksen mukaan tehdä vasta, kun tiedetään, mitkä ovat kriisin vaikutukset eri maiden pankeille, ja kun on tehty riittävät korjaavat toimenpiteet pankkien kuntoon saattamiseksi. Vain tällä tavoin voidaan pankkiunionin loppuunsaattamisessa edetä kestävällä ja reilulla tavalla Finanssiala ry:n näkemyksen mukaan. Jos pankkien yhteisvastuuta lisätään, sen tulisi olla selkeästi määriteltyä sekä tarkkaan rajattua. Lähtökohtana tulisi Finanssiala ry:n mukaan aina olla, että pankin omistajat ja sijoittajat kantavat ensisijaisesti mahdolliset tappiot.

Esityksen vaikutusarviota koskevaa jaksoa päivitettiin Rahoitusvakausviraston lausunnosta saatujen tietojen perusteella. Lisäksi esitykseen tehtiin eräitä säädösteknisiä ratkaisuja koskevia täsmennyksiä.

Johdannon 1 kappaleessa todetaan sopimuspuoliksi Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Kroatian tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Maltan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Puolan tasavalta, Portugalin tasavalta, Romania, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta ja Suomen tasavalta (jäljempänä allekirjoittajat).

Johdannon 2 kappaleessa allekirjoittajat palauttavat mieleen euroryhmän ja Ecofin-ministerien 18 päivänä joulukuuta 2013 antaman julkilausuman yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin kuuluvasta varautumisjärjestelystä, joka koskee sitoumusta laatia täysin toimintakykyinen yhteinen varautumisjärjestely viimeistään kymmenen vuoden kuluttua.

Johdannon 3 kappaleessa allekirjoittajat palauttavat mieleen myös, että laajennetussa kokoonpanossa 14 päivänä joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät kattavan paketin talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi, mukaan lukien yhteisen kriisinratkaisurahaston, jäljempänä 'kriisinratkaisurahasto', yhteisen varautumisjärjestelyn ehdot. Kyseisten ehtojen mukaisesti yhteinen varautumisjärjestely otettaisiin käyttöön tekemällä rajoitettuja muutoksia vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyyn sopimukseen ennen siirtymäkauden loppua edellyttäen, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi ja sen jälkeen, kun asiasta on tehty toimielinten ja toimivaltaisten viranomaisten vuonna 2020 tekemään riskienvähentämisarviointiin perustuva poliittinen päätös. Lisäksi kyseissä johdantokappaleessa todetaan, että riskienvähentämisvaatimukset olisivat oikeassa suhteessa yhteisen varautumisjärjestelyn tavoitetasoon siirtymäkaudella verrattuna vakaan tilan tavoitetasoon.

Johdannon 4 kappaleessa allekirjoittajat toteavat, että jos yhteinen varautumisjärjestely otetaan käyttöön ennen sen siirtymäkauden loppua, jonka aikana ennakolliset vakausmaksut kriisinratkaisurahastoon osoitetaan eri rahastoosuuksiin noudattaen vaiheittaista yhdistämistä, ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen yhdistäminen samalla tavalla edistäisi sujuvaa siirtymää tällaisesta kriisinratkaisurahaston rahasto-osuusrakenteesta täysin yhdistettyyn rakenteeseen.

Johdannon 5 kappaleessa allekirjoittajat palauttavat mieleen myös, että laajennetussa kokoonpanossa 4 päivänä joulukuuta 2019 pidetyssä euroryhmän kokouksessa valtiovarainministerit hyväksyivät kriisinratkaisurahastoon maksettavien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen yhdistämistä koskevat tekniset yksityiskohdat.

Johdannon 6 kappaleessa allekirjoittajat palauttavat mieleen myös, että tätä muutossopimusta ei olisi sovellettava ennen kuin kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat sopimuspuolet ovat päättäneet, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi siten kuin esitetään yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn ehdoissa sellaisina kuin jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät ne laajennetussa kokoonpanossa 14 päivänä joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa ja ennen kuin Euroopan vakausmekanismin hallintoneuvoston päätös varautumisjärjestelyn myöntämisestä on tullut voimaan.

1 artikla. Vakausmaksujen siirtoa yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämistä koskevaan sopimukseen tehtävät muutokset. 1 artiklan 1 kohdassa määrätään mainitun, nykyisin voimassa olevan sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan muuttamisesta.

1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään nykyisin voimassa olevan sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan korvaamisesta seuraavasti. Jos kriisinratkaisurahastoa päätetään SRM-asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti käyttää, niin kriisinratkaisuneuvostolla on toimivalta käyttää kriisinratkaisurahaston rahasto-osuuksia neljännessä vaiheessa ja tämän vaikuttamatta kriisinratkaisuneuvoston e alakohdassa tarkoitettuun toimivaltaan, jos c alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat eivät riitä kattamaan tietyn kriisinratkaisutoimen kustannuksia, sopimuspuolet siirtävät kriisinratkaisurahastoon alueellaan toimiluvan saaneilta laitoksilta ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja, jotka on kerätty SRM-asetuksen 71 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, seuraavassa esitetyn mukaisesti.

1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 luetelmakohdassa määrätään, että ensimmäisenä toimena edellä a alakohdassa tarkoitetut asianomaiset sopimuspuolet, tai jos kriisinratkaisun kohteena on rajatylittävä konserni, ne asianomaiset sopimuspuolet, jotka eivät ole toimittaneet riittävästi rahoitusvaroja a—c alakohdan nojalla alueellaan toimiluvan saaneiden yhteisöjen kriisinratkaisun osalta, siirtävät kriisinratkaisurahastoon ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja siihen määrään saakka, joka on laskettu niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen enimmäismääräksi, jotka voidaan kerätä niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta SRM-asetuksen 71 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kerrottuna asiaankuuluvalla prosenttiosuudella (jäljempänä enimmäismäärä). Tätä luetelmakohtaa sovellettaessa prosenttiosuus määritetään kriisinratkaisumääräyksen voimaantulopäivän perusteella. Sen on oltava 30 prosenttia tämän luetelmakohdan soveltamispäivästä alkaen ja sen kalenterivuosineljänneksen jäljellä olevan ajan, johon tuo päivä sisältyy. Prosenttiosuus laskee neljännesvuosittain määrällä, joka vastaa 30:tä prosenttiyksikköä jaettuna siirtymäkauden jäljellä olevien kalenterivuosineljännesten lukumäärällä, mukaan lukien vuosineljännes, johon kyseisen luetelmakohdan soveltamispäivä sisältyy. Tätä luetelmakohtaa sovellettaessa tämän luetelmakohdan nojalla aiempien kriisinratkaisutoimien osalta samana vuonna jo kerättyjen ja samana vuonna vielä kerättävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen summa vähennetään enimmäismäärästä.

1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 2 luetelmakohdassa määrätään, että toisena toimena, jos ensimmäisen luetelmakohdan nojalla käytettävissä olevat rahoitusvarat eivät ole riittävät, kaikki sopimuspuolet siirtävät kriisinratkaisurahastoon ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut, jotka ovat tarpeen tietyn kriisinratkaisutoimen kustannusten jäljellä olevan osan kattamiseksi siihen määrään saakka, joka on laskettu niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen enimmäismääräksi, jotka voidaan kerätä niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta SRM-asetuksen 71 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kerrottuna prosenttiosuudella, joka on 100 prosenttia vähennettynä ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti sovelletulla prosenttiosuudella (jäljempänä yhdistetty enimmäismäärä). Tätä luetelmakohtaa sovellettaessa tämän luetelmakohdan nojalla aiempien kriisinratkaisutoimien osalta samana vuonna jo kerättyjen ja samana vuonna vielä kerättävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen summa vähennetään yhdistetystä enimmäismäärästä.

1 Artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään sen lisäksi nykyisin voimassa olevan sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan korvaamisesta seuraavasti: jos c alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat eivät riitä kattamaan tietyn kriisinratkaisutoimen kustannuksia ja niin kauan kuin d alakohdassa tarkoitettuja ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja ei ole välittömästi saatavilla esimerkiksi kyseisten laitosten vakauteen liittyvistä syistä, kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää toimivaltaansa hankkiakseen kriisinratkaisurahastolle lainaa tai muunlaista tukea SRM-asetuksen 73 ja 74 artiklan mukaisesti tai tehdäkseen väliaikaisia siirtoja rahasto-osuuksien välillä tämän sopimuksen 7 artiklan mukaisesti. Jos kriisinratkaisuneuvosto päättää käyttää tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toimivaltaansa, sopimuspuolten on siirrettävä kriisinratkaisurahastoon ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut lainojen tai muunlaisten tukien tai rahasto-osuuksien välisten väliaikaisten siirtojen takaisinmaksua varten d alakohdan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan mukaisesti erääntymisajan kuluessa ja täyteen takaisinmaksuun saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän alakohdan kolmannen alakohdan soveltamista. Lisäksi täsmennetään, että epäilysten välttämiseksi samaa asiaankuuluvaa d alakohdan mukaisesti määritettyä prosenttiosuutta sovelletaan koko erääntymisajan. Alakohdan kolmannessa alakohdassa määrätään, että tietyn, siirtymäkauden aikana voimaan tulleen kriisinratkaisumääräyksen osalta sovelletaan seuraavaa: kyseisen kriisinratkaisutoimen osalta siirrettävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen ja niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen, jotka asianomaiset sopimuspuolet vielä siirtävät aiempien kriisinratkaisutoimien osalta i) d alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja ii) tämän, d alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti sovelletun e alakohdan nojalla, summa ei saa ylittää enimmäismäärää kerrottuna kolmella. Tämän jälkeen kyseisen tietyn kriisinratkaisutoimen osalta siirrettävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen ja niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen, jotka kaikki sopimuspuolet vielä siirtävät aiempien kriisinratkaisutoimien osalta i) d alakohdan toisen luetelmakohdan ja ii) tämän, d alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti sovelletun e alakohdan nojalla, summa ei saa ylittää määrää, joka on yhtä suuri kuin kaikkien kyseisen tietyn kriisinratkaisumääräyksen voimaantulopäivänä maksettujen ennakollisten vakausmaksujen summa, lukuun ottamatta kriisinratkaisurahastosta aiemmin suoritettuihin maksuihin liittyen kerättyjä vakausmaksuja (kriisinratkaisurahaston tosiasiallinen taso ottamatta huomioon mahdollisia maksuja).

1 Artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrätään lisättäväksi nykyisen sopimuksen 5 artiklan 1 kohtaan alakohta f siten, että jos e alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat eivät ole riittävät kattamaan tietyn kriisinratkaisutoimen kustannuksia, asianomaisten sopimuspuolten on erääntymisajan kuluessa ja täyteen takaisinmaksuun saakka siirrettävä ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja, jotka voidaan vielä kerätä niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta SRM-asetuksen 71 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vahvistetuissa rajoissa, jotta voidaan maksaa takaisin laina tai muunlainen tuki, josta kriisinratkaisuneuvosto voi tehdä sopimuksia SRM-asetuksen 73 ja 74 artiklan mukaisesti.

1 Artiklan 2 kohdassa korvataan nykyisin voimassa olevan sopimuksen 7 artiklan 1 kohta siten, että kriisinratkaisun kohteena olevat sopimuspuolet voivat siirtymäkauden aikana pyytää kriisinratkaisuneuvostoa käyttämään väliaikaisesti kriisinratkaisurahaston muiden sopimuspuolten rahasto-osuuksissa käytettävissä olevien rahoitusvarojen sitä osaa, jota ei ole vielä yhdistetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan a—d alakohdassa vahvistettuja velvoitteita. Tällöin sovelletaan 5 artiklan 1 kohdan e alakohtaa.

2 artikla. Tallettaminen. 2 artiklassa määrätään sopimuksen tallettamisesta.

3 artikla. Konsolidointi. 3 artiklassa määrätään tallettaja laatimaan vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdystä sopimuksesta konsolidoitu toisinto ja toimittamaan se kaikille allekirjoittajille.

4 artikla. Ratifiointi tai hyväksyminen. 4 artiklassa määrätään sopimuksen ratifioimisesta tai hyväksymisestä.

5 artikla. Voimaantulo, soveltaminen ja liittyminen. 5 artiklan 1 kohdassa määrätään sopimuksen tulevan voimaan päivänä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa ovat tallettaneet kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat allekirjoittajat. Sopimusta sovelletaan sen voimaantulopäivästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraavan kohdan soveltamista.

5 artiklan 2 kohdassa määrätään sopimuksen soveltamisesta. Määräyksessä edellytetään, että sopimus on tullut voimaan edellisen kohdan mukaisesti. Ja elleivät jäljempänä määritellyt edellytykset ole täyttyneet ennen kyseistä voimantuloa, sopimusta sovelletaan sitä päivää seuraavasta päivästä, jona seuraavat edellytykset ovat täyttyneet. Ensiksi: yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat sopimuspuolet ovat päättäneet toimielinten ja toimivaltaisten viranomaisten vuonna 2020 tekemän arvioinnin perusteella, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi siten kuin esitetään yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn ehdoissa sellaisina kuin jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät ne laajennetussa kokoonpanossa 14 päivänä joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa. Ja toiseksi: Euroopan vakausmekanismin hallintoneuvoston päätös varautumisjärjestelyn myöntämisestä Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 18 a artiklan 1 kohdan nojalla on tullut voimaan.

5 artiklan 3 kohdassa määrätään sopimukseen liittymisestä. Sopimus on avoin liittymistä varten niille Euroopan unionin jäsenvaltioille, jotka liittyvät vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyyn sopimukseen sen 13 artiklan mukaisesti, jota sovelletaan määräyksen mukaan myös tässä sopimuksessa.

Sopimus ei edellytä muutoksia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.

Sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan määräyksillä muutetaan nykyisin voimassa olevan vakausmaksujen siirtoa yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämistä koskevan sopimuksen (SopS 88/2015) 5 artiklan 1 kohdan d ja e alakohtia ja lisätään uusi f alakohta. Kyseiseen 5 artiklaan viitataan rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain (1195/2014) 4 luvun 4 §:ssä. Mainitun lain 1 luvun 3 §:ssä on puolestaan määritelty valtiosopimuksen tarkoittavan nykyisin voimassa olevaa sopimusta. Valtiosopimukseen viitataan edellä mainittujen kohtien lisäksi mainitun lain 4 luvun 2 ja 3 §:ssä.

Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan määräyksellä korvataan nykyisin voimassa olevan sopimuksen 7 artiklan 1 kohta. Määräys pitää nykyisin voimassa olevan sopimuksen määräyksen sisällön muutoin samana, mutta poistaa velvoitteen asianomaisilta sopimuspuolilta siirtää ennen siirtymäkauden päättymistä kriisinratkaisurahastoon rahasto-osuuksiensa saamaa määrää vastaava määrä ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja sekä kertyneet korot, jotta muille rahasto-osuuksille voidaan maksaa takaisin niistä käytetyt varat väliaikaisten siirtojen rahasto-osuuksien välillä tapauksissa. Velvoitteen poistuminen johtuu siitä, että sopimuksella luodaan ylimääräisille vakausmaksuille vastaavanlainen vaiheittaisen yhdistämisen polku aina niiden täyteen yhdistämiseen saakka, kun rahastoon etukäteen kerättäville varoille, jotka nykyisin voimassa olevan sopimuksen mukaisesti ovat täysin yhdistyneitä siirtymäkauden päätteeksi. Nykyisin voimassa olevan sopimuksen voimaansaattamislaissa, eli laissa vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (1196/2014) 2 §:ssä on säädetty, että valtioneuvosto päättää sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittämisestä yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle. Valtioneuvosto päättää kyseisen lain nojalla edelleenkin pyynnön esittämisestä, vaikka tällä sopimuksella muutetaan nykyisin voimassa olevan sopimuksen 7 artiklan 1 kohtaa edellä esitetyllä tavalla.

Sopimuksen allekirjoittajat ratifioivat tai hyväksyvät sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Sopimus tulee voimaan päivänä, jona kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat allekirjoittajat ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymisasiakirjansa.

Sopimusta sovelletaan voimaantulopäivästä tai sitä päivää seuraavasta päivästä, jona seuraavat edellytykset ovat täyttyneet ja elleivät ne ole täyttyneet ennen kyseistä voimaantuloa: yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat sopimuspuolet ovat päättäneet toimielinten ja toimivaltaisten viranomaisten vuonna 2020 tekemän arvioinnin perusteella, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi siten kuin esitetään yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn ehdoissa sellaisina kuin jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät ne laajennetussa kokoonpanossa 14 päivänä joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa ja Euroopan vakausmekanismin hallintoneuvoston päätös varautumisjärjestelyn myöntämisestä Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 18 a artiklan 1 kohdan nojalla on tullut voimaan.

Ensimmäinen soveltamisen edellytys täyttyy jo laajennetun euroryhmän tehtyä edellytyksessä mainitun päätöksen 30. marraskuuta 2020. Toinen edellytys eli Euroopan vakausmekanismin hallintoneuvoston päätös varautumisjärjestelyn myöntämisestä voi täyttyä vasta kun Euroopan vakausmekanismista tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehty sopimus, johon tämän esityksen sopimus keskeisesti liittyy, on ensin ratifioitu. Tämän esityksen sopimukseen liittyvän yhteisen julistuksen mukaan pyritään molempien sopimusten samanaikaiseen ratifiointiin. Siten sopimuksen soveltaminen voi käytännössä tapahtua voimaantulopäivänä ainoastaan siinä tapauksessa, että Euroopan vakausmekanismista tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehty sopimus ja mainittu hallintoneuvoston päätös on tehty ennen kuin tämä sopimus on ratifioitu ja kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat allekirjoittajat ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymisasiakirjansa. Käytännössä sopimus tullee siis sovellettavaksi vasta sitä päivää seuraavasta päivästä, kun kyseisessä edellytyksessä mainittu EVM:n hallintoneuvoston päätös on tehty.

Laajennetun euroryhmän 30. marraskuuta 2020 poliittisen sovun mukaan varautumisjärjestelyn käyttöönottoon pyritään tammikuuhun 2022 mennessä, joten sopimuksen määräysten voimaantulon ajankohta on odotettavasti 1.1.2022.

Ehdotetaan, että esitykseen sisältyvä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Sopimuksen voimaansaattaminen ei edellytä Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumusta. Sopimuksessa on kyse luottolaitoksia sekä sijoituspalveluyrityksiä koskevista asioista, jotka ovat itsehallintolain 27 §:n 41 kohdan ja 29 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia kysymyksiä.

Sopimuksen ratifiointia seurataan laajennetun euroryhmän puitteissa kuluvan vuoden aikana. Laajennetun euroryhmän 30 marraskuuta 2020 saavuttaman poliittisen sovun mukaisesti varautumisjärjestelyn käyttöönottoon (mukaan lukien tämän hallituksen esityksen sopimukseen tehtävät muutokset) pyritään tammikuuhun 2022 mennessä. Sopimukseen ei sisälly määräyksiä määräaikaisraportoinnista tai muusta seurannasta.

Esitys liittyy kiinteästi hallituksen esitykseen eduskunnalle Euroopan vakausmekanismista tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi huomioiden tämän esityksen sopimukseen liittyvän yhteisen julistuksen, jonka mukaan sopimuspuolet, jotka ovat myös Euroopan vakausmekanismin jäseniä, pyrkivät saattamaan sopimuksen ratifiointiprosessin päätökseen samaan aikaan kuin Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen ratifiointiprosessin, sikäli kuin se on mahdollista ja ottaen huomioon kansalliset vaatimuksensa, ja joka tapauksessa niin pian kuin on tarpeen yhteisen varautumisjärjestelyn varhaiseksi käyttöönottamiseksi, joka on vahvistettu yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn ehdoissa tarkoitetussa poliittisessa päätöksessä.

Sopimus on oikeudelliselta muodoltaan tavanomainen kansainvälinen sopimus, jonka tehdessään sopimuspuolina olevat EU:n jäsenvaltiot käyttävät kansallista toimivaltaa.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee jonkin yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat velvoitteet (PeVL 45/2000 vp). Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei tämä säännös kuitenkaan vaadi eduskunnan suostumusta kaikkiin kansainvälisiin velvoitteisiin, joilla on budjettivaikutuksia. Eduskunnan suostumusta edellyttävät kansainväliset velvoitteet, jotka aiheuttavat valtiolle vähäistä suurempia kustannuksia. Kustannusten merkittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana voidaan pitää sitä, kuinka merkittävällä tavalla velvoite sitoo eduskuntaa tämän päättäessä valtion talousarviosta. Jos velvoitteesta aiheutuva menoerä on niin vähäinen, että se on toteutettavissa talousarvioon sisältyvän määrärahan puitteissa, ei tällainen velvoite toistuvanakaan ole perustuslain 94 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymistä vaativa (PeVL 29/2012 vp).

Perustuslakivaliokunta on arvioinut sopimuksen sisältöä neuvotteluvaiheessa lausunnoissaan PeVL 19/2020 vp, PeVL 5/2020 vp ja PeVL 14/2019 vp sekä hyväksynyt riskien vähenemisarviota koskevan käsittelyn yhteydessä kannanoton (PeVP 85/2020 vp), jossa valiokunta viittaa edellä mainittuihin lausuntoihinsa ja toistaa niissä esittämänsä kannanotot.

Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnossaan (PeVL 19/2020 vp), että sopimuksessa on kysymys kiinteästi Euroopan unionin toimintaan liittyvän sopimuksen kansallisesta käsittelystä ja valmistelusta. Perustuslain 93 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että sanottu perustuslain säännös kattaa myös unionin toimivaltaan muodollisesti kuulumattomat, mutta unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan rinnastettavat asiat (katso esimerkiksi PeVM 10/1998 vp, PeVL 49/2001 vp sekä PeVL 56/2006 vp). Tällaisia unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan rinnastettavia asioita ovat siten sopimukset tai päätökset, jotka on tehty unionin tehtävien hoitamista varten tai unioniin liittyvän syyn vuoksi. Perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti katsonut, että käsiteltävä valtiosopimus liittyy sisällöllisesti kiinteästi kriisinratkaisumekanismia koskevaan asetukseen ja pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin sekä EU:n toimielimiin. Sopimus rinnastuu siten selkeästi sisällöltään ja vaikutuksiltaan unioniasioihin (katso PeVL 1/2014 vp). Edelleen valiokunnan lausunnon PeVL 19/2020 vp mukaan, edellä todettu merkitsee sitä, että perustuslain 96 ja 97 §:n tarkoittama sääntely valtioneuvoston ja eduskunnan välisessä suhteessa tulee sovellettavaksi, mikä vahvistaa yleisesti ottaen eduskunnan asemaa sopimuksen valmisteluprosessissa ja sen lisäksi sopimuksen hyväksyminen ja voimaansaattaminen aikanaan tulevat käsitellyiksi perustuslain 94 ja 95 §:n tarkoittaman sääntelykehyksen puitteissa.

Perustuslakivaliokunta on todennut, ettei erityistä Suomen täysivaltaisuuteen ja eduskunnan budjettivaltaan liittyvää perustuslaillista estettä yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistetulle käyttöönotolle ja (vakausmaksuja koskevan) valtiosopimuksen muuttamiselle riskien vähenemistä koskevan arvion pohjalta näyttäisi olevan. Perustuslakivaliokunnan mukaan valiokunnan aikaisemman käytännön mukaisista käsittelyn lähtökohdista keskeiseksi nousee kuitenkin myös mahdollisimman kattavan ja ensisijaisen sijoittajanvastuun toteutuminen sekä se, että pankit vähentävät ja yhdenmukaistavat riskitasojaan yhteisen pankkiunionin edellyttämälle tasolle. (PeVL 19/2020 vp, PeVL 5/2020 vp ja PeVL 14/2019 vp).

Riskien vähenemistä koskeva arvio toimitettiin eduskunnalle valtioneuvoston selvityksellä E 138/2020 vp. Suomen kannaksi muodostui eduskuntakäsittelyn myötä, että Suomi voi poliittisen kokonaisharkinnan pohjalta hyväksyä varautumisjärjestelyn aikaistetun käyttöönoton ja vakausmaksuja koskevan sopimuksen muuttamisen ja edetä niihin liittyvissä allekirjoitus- ja ratifiointimenettelyissä sekä tarvittavissa EVM:n liitelakien ja ohjeiden muutoksissa, vaikka riskien väheneminen ei selvityksessä esitettyjen arvioiden perusteella ole edennyt merkittävästi. Suomen kannassa korostettiin, että yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistaminen kahdella vuodella ei muuta pankkiunionin peruslähtökohtana olevaa sijoittajavastuun periaatetta ja, että yhteisen kriisinratkaisurahaston varoja voidaan käyttää vain lainsäädännössä asetettujen edellytysten täyttyessä.

Sopimuksen 1 artiklan määräykset voidaan katsoa liittyvän epäsuorasti eduskunnan budjettivaltaan, sillä artiklan määräykset koskevat ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen siirtämistä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon sekä niiden käyttämistä. Veroluonteiset SRM-asetuksen mukaiset ylimääräiset vakausmaksut kerätään luottolaitoksilta ja sijoituspalveluyrityksiltä ja mikäli ne eivät olisi välittömästi saatavilla kriisinratkaisuneuvosto voisi viimekädessä turvautua Euroopan vakausmekanismiin perustettavaan yhteiseen varautumisjärjestelyyn. Varautumisjärjestelyn kautta voi jossakin tilanteissa syntyä Euroopan vakausmekanismille tappioita. Suomen enimmäistappio on kuitenkin rajattu EVM:n pääomarakenteen vaadittaessa maksettavaan pääomaosuuteen, joka Suomen osalta on 11,14 miljardia euroa ja jonka Suomi on sitoutunut EVM:n jäsenenä maksamaan mahdollisen pääomakutsun tapauksessa. Tämän hallituksen esityksen sopimuksella ei ole muita epäsuorasti eduskunnan budjettivaltaan vaikuttavia määräyksiä.

Sopimuksen 1 artiklan 2 kohdalla korvataan nykyisin voimassa olevan sopimuksen 7 artiklan 1 kohta, mikä on edellyttänyt eduskunnan suostumusta, sillä pyynnön esittämisestä voi seurata tilanne, jossa Suomen tulisi siirtää sille sopimuspuolelle, jonka rahasto-osuudesta on lainattu, kuuluva määrä. Tämä rinnastuu perustuslain 82 §:n 2 momentissa tarkoitettuun valtiontakuuseen, joka voidaan antaa vain eduskunnan suostumuksen nojalla. Tämä sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan määräys pitää nykyisin voimassa olevan sopimuksen määräyksen sisällön muutoin samana, mutta poistaa velvoitteen asianomaisilta sopimuspuolilta siirtää ennen siirtymäkauden päättymistä kriisinratkaisurahastoon rahasto-osuuksiensa saamaa määrää vastaava määrä ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja sekä kertyneet korot, jotta muille rahasto-osuuksille voidaan maksaa takaisin niistä käytetyt varat väliaikaisten siirtojen rahasto-osuuksien välillä tapauksissa. Velvoitteen poistaminen edellyttää eduskunnan suostumusta. Kansainvälinen sopimus voi edellyttää eduskunnan suostumusta myös siksi, että se on perustuslain 94 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla merkitykseltään huomattava. Sopimus ei yksistään ole valtiontalouden kannalta merkittävä mutta yhdessä hallituksen esityksen Euroopan vakausmekanismista tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi kanssa se arvioidaan merkittäväksi ja sopimus edellyttää siksi eduskunnan suostumusta. Lisäksi yhteisen kriisinratkaisurahaston ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin on myös aiemmin katsottu olevan kokonaisuutena arvioiden merkittävä rahoitusjärjestelmän toiminnan, sääntelyn ja vakauden ylläpitämiseen liittyvien tehtävien kautta (HE 175/2014 vp, s. 198), joskaan perustuslakivaliokunta ei ottanut tähän kantaa lausunnossaan PeVL 35/2014 vp nykyisin voimassaolevan sopimuksen hyväksymisen ja voimaansaattamisen yhteydessä.

Koska sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon ottaen huomioon, että perustuslakivaliokunta on käsitellyt asiaa useasti sopimuksen neuvotteluvaiheessa ja nykyisin voimassa olevan sopimuksen käsittelyn yhteydessä.

1. ponsi

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen muuttamisesta Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Kroatian tasavallan, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin, Maltan tasavallan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Suomen tasavallan välillä Brysselissä 27 päivänä tammikuuta 2021 ja 8 päivänä helmikuuta 2021 tehdyn sopimuksen.

2. ponsi

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen muuttamisesta Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Kroatian tasavallan, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin, Maltan tasavallan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Suomen tasavallan välillä Brysselissä 27 päivänä tammikuuta 2021 ja 8 päivänä helmikuuta 2021 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 10.6.2021

Pääministeri
Sanna Marin

Valtiovarainministeri
Annika Saarikko

Sopimusteksti

BELGIAN KUNINGASKUNNAN, BULGARIAN TASAVALLAN, TŠEKIN TASAVALLAN, TANSKAN KUNINGASKUNNAN, SAKSAN LIITTOTASAVALLAN, VIRON TASAVALLAN, IRLANNIN, HELLEENIEN TASAVALLAN, ESPANJAN KUNINGASKUNNAN, RANSKAN TASAVALLAN, KROATIAN TASAVALLAN, ITALIAN TASAVALLAN, KYPROKSEN TASAVALLAN, LATVIAN TASAVALLAN, LIETTUAN TASAVALLAN,LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNNAN, UNKARIN, MALTAN TASAVALLAN, ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNNAN, ITÄVALLAN TASAVALLAN, PUOLAN TASAVALLAN, PORTUGALIN TASAVALLAN, ROMANIAN, SLOVENIAN TASAVALLAN, SLOVAKIAN TASAVALLAN JA SUOMEN TASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS VAKAUSMAKSUJEN SIIRROSTA YHTEISEEN KRIISINRATKAISURAHASTOON JA RAHASTO-OSUUKSIEN YHDISTÄMISESTÄ TEHDYN SOPIMUKSEN MUUTTAMISESTA JOHDANTO SOPIMUSPUOLET Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Kroatian tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Maltan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Puolan tasavalta, Portugalin tasavalta, Romania, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta ja Suomen tasavalta, jäljempänä 'allekirjoittajat', jotka PALAUTTAVAT MIELEEN euroryhmän ja Ecofin-ministerien 18 päivänä joulukuuta 2013 antaman julkilausuman yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin kuuluvasta varautumisjärjestelystä, joka koskee sitoumusta laatia täysin toimintakykyinen yhteinen varautumisjärjestely viimeistään kymmenen vuoden kuluttua; PALAUTTAVAT MIELEEN myös, että laajennetussa kokoonpanossa 14 päivänä joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät kattavan paketin talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi, mukaan lukien yhteisen kriisinratkaisurahaston, jäljempänä 'kriisinratkaisurahasto', yhteisen varautumisjärjestelyn ehdot. Kyseisten ehtojen mukaisesti yhteinen varautumisjärjestely otettaisiin käyttöön tekemällä rajoitettuja muutoksia vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyyn sopimukseen ennen siirtymäkauden loppua edellyttäen, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi ja sen jälkeen kun asiasta on tehty toimielinten ja toimivaltaisten viranomaisten vuonna 2020 tekemään riskienvähentämisarviointiin perustuva poliittinen päätös. Lisäksi riskienvähentämisvaatimukset olisivat oikeassa suhteessa yhteisen varautumisjärjestelyn tavoitetasoon siirtymäkaudella verrattuna vakaan tilan tavoitetasoon; TOTEAVAT, että jos yhteinen varautumisjärjestely otetaan käyttöön ennen sen siirtymäkauden loppua, jonka aikana ennakolliset vakausmaksut kriisinratkaisurahastoon osoitetaan eri rahasto osuuksiin noudattaen vaiheittaista yhdistämistä, ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen yhdistäminen samalla tavalla edistäisi sujuvaa siirtymää tällaisesta kriisinratkaisurahaston rahasto-osuusrakenteesta täysin yhdistettyyn rakenteeseen; PALAUTTAVAT MIELEEN MYÖS, että laajennetussa kokoonpanossa 4 päivänä joulukuuta 2019 pidetyssä euroryhmän kokouksessa valtiovarainministerit hyväksyivät kriisinratkaisurahastoon maksettavien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen yhdistämistä koskevat tekniset yksityiskohdat; PALAUTTAVAT MIELEEN MYÖS, että tätä muutossopimusta ei olisi sovellettava ennen kuin kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat sopimuspuolet ovat päättäneet, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi siten kuin esitetään yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn ehdoissa sellaisina kuin jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät ne laajennetussa kokoonpanossa 14 päivänä joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa ja ennen kuin Euroopan vakausmekanismin hallintoneuvoston päätös varautumisjärjestelyn myöntämisestä on tullut voimaan, OVAT SOPINEET SEURAAVAA: 1 ARTIKLA Vakausmaksujen siirtoa yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämistä koskevaan sopimukseen tehtävät muutokset Muutetaan sopimus vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto osuuksien yhdistämisestä seuraavasti: 1) Muutetaan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti: a) korvataan d ja e alakohta seuraavasti: "d) Neljännessä vaiheessa ja tämän vaikuttamatta kriisinratkaisuneuvoston e alakohdassa tarkoitettuun toimivaltaan, jos c alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat eivät riitä kattamaan tietyn kriisinratkaisutoimen kustannuksia, sopimuspuolet siirtävät kriisinratkaisurahastoon alueellaan toimiluvan saaneilta laitoksilta ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja, jotka on kerätty SRM-asetuksen 71 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, seuraavassa esitetyn mukaisesti: – ensimmäisenä toimena edellä a alakohdassa tarkoitetut asianomaiset sopimuspuolet, tai jos kriisinratkaisun kohteena on rajatylittävä konserni, ne asianomaiset sopimuspuolet, jotka eivät ole toimittaneet riittävästi rahoitusvaroja a–c alakohdan nojalla alueellaan toimiluvan saaneiden yhteisöjen kriisinratkaisun osalta, siirtävät kriisinratkaisurahastoon ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja siihen määrään saakka, joka on laskettu niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen enimmäismääräksi, jotka voidaan kerätä niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta SRM-asetuksen 71 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kerrottuna asiaankuuluvalla prosenttiosuudella, jäljempänä 'enimmäismäärä'. Tätä luetelmakohtaa sovellettaessa prosenttiosuus määritetään kriisinratkaisumääräyksen voimaantulopäivän perusteella. Sen on oltava 30 prosenttia tämän luetelmakohdan soveltamispäivästä alkaen ja sen kalenterivuosineljänneksen jäljellä olevan ajan, johon tuo päivä sisältyy. Prosenttiosuus laskee neljännesvuosittain määrällä, joka vastaa 30:tä prosenttiyksikköä jaettuna siirtymäkauden jäljellä olevien kalenterivuosineljännesten lukumäärällä, mukaan lukien vuosineljännes, johon tämän luetelmakohdan soveltamispäivä sisältyy. Tätä luetelmakohtaa sovellettaessa tämän luetelmakohdan nojalla aiempien kriisinratkaisutoimien osalta samana vuonna jo kerättyjen ja samana vuonna vielä kerättävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen summa vähennetään enimmäismäärästä; – toisena toimena, jos ensimmäisen luetelmakohdan nojalla käytettävissä olevat rahoitusvarat eivät ole riittävät, kaikki sopimuspuolet siirtävät kriisinratkaisurahastoon ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut, jotka ovat tarpeen tietyn kriisinratkaisutoimen kustannusten jäljellä olevan osan kattamiseksi siihen määrään saakka, joka on laskettu niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen enimmäismääräksi, jotka voidaan kerätä niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta SRM-asetuksen 71 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kerrottuna prosenttiosuudella, joka on 100 prosenttia vähennettynä ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti sovelletulla prosenttiosuudella, jäljempänä 'yhdistetty enimmäismäärä'. Tätä luetelmakohtaa sovellettaessa tämän luetelmakohdan nojalla aiempien kriisinratkaisutoimien osalta samana vuonna jo kerättyjen ja samana vuonna vielä kerättävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen summa vähennetään yhdistetystä enimmäismäärästä. e) Jos c alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat eivät riitä kattamaan tietyn kriisinratkaisutoimen kustannuksia ja niin kauan kuin d alakohdassa tarkoitettuja ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja ei ole välittömästi saatavilla esimerkiksi kyseisten laitosten vakauteen liittyvistä syistä, kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää toimivaltaansa hankkiakseen kriisinratkaisurahastolle lainaa tai muunlaista tukea SRM-asetuksen 73 ja 74 artiklan mukaisesti tai tehdäkseen väliaikaisia siirtoja rahasto-osuuksien välillä tämän sopimuksen 7 artiklan mukaisesti. Jos kriisinratkaisuneuvosto päättää käyttää tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toimivaltaansa, sopimuspuolten on siirrettävä kriisinratkaisurahastoon ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut lainojen tai muunlaisten tukien tai rahasto-osuuksien välisten väliaikaisten siirtojen takaisinmaksua varten d alakohdan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan mukaisesti erääntymisajan kuluessa ja täyteen takaisinmaksuun saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän alakohdan kolmannen alakohdan soveltamista. Epäilysten välttämiseksi samaa asiaankuuluvaa d alakohdan mukaisesti määritettyä prosenttiosuutta sovelletaan koko erääntymisajan. Tietyn, siirtymäkauden aikana voimaan tulleen kriisinratkaisumääräyksen osalta sovelletaan seuraavaa: – kyseisen kriisinratkaisutoimen osalta siirrettävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen ja niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen, jotka asianomaiset sopimuspuolet vielä siirtävät aiempien kriisinratkaisutoimien osalta i) d alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja ii) tämän, d alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti sovelletun e alakohdan nojalla, summa ei saa ylittää enimmäismäärää kerrottuna kolmella; – tämän jälkeen kyseisen tietyn kriisinratkaisutoimen osalta siirrettävien ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen ja niiden ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen, jotka kaikki sopimuspuolet vielä siirtävät aiempien kriisinratkaisutoimien osalta i) d alakohdan toisen luetelmakohdan ja ii) tämän, d alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti sovelletun e alakohdan nojalla, summa ei saa ylittää määrää, joka on yhtä suuri kuin kaikkien kyseisen tietyn kriisinratkaisumääräyksen voimaantulopäivänä maksettujen ennakollisten vakausmaksujen summa, lukuun ottamatta kriisinratkaisurahastosta aiemmin suoritettuihin maksuihin liittyen kerättyjä vakausmaksuja (kriisinratkaisurahaston tosiasiallinen taso ottamatta huomioon mahdollisia maksuja)."; b) lisätään alakohta seuraavasti: "f) Jos e alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat eivät ole riittävät kattamaan tietyn kriisinratkaisutoimen kustannuksia, asianomaisten sopimuspuolten on erääntymisajan kuluessa ja täyteen takaisinmaksuun saakka siirrettävä ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja, jotka voidaan vielä kerätä niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta SRM-asetuksen 71 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vahvistetuissa rajoissa, jotta voidaan maksaa takaisin laina tai muunlainen tuki, josta kriisinratkaisuneuvosto voi tehdä sopimuksia SRM-asetuksen 73 ja 74 artiklan mukaisesti." 2) Korvataan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti: "1. Kriisinratkaisun kohteena olevat sopimuspuolet voivat siirtymäkauden aikana pyytää kriisinratkaisuneuvostoa käyttämään väliaikaisesti kriisinratkaisurahaston muiden sopimuspuolten rahasto-osuuksissa käytettävissä olevien rahoitusvarojen sitä osaa, jota ei ole vielä yhdistetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa vahvistettuja velvoitteita. Tällöin sovelletaan 5 artiklan 1 kohdan e alakohtaa." 2 ARTIKLA Tallettaminen Tämä muutossopimus talletetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön, jäljempänä 'tallettaja', huostaan; tallettaja toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille allekirjoittajille. 3 ARTIKLA Konsolidointi Tallettaja laatii vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen konsolidoidun toisinnon ja toimittaa sen kaikille allekirjoittajille. 4 ARTIKLA Ratifiointi tai hyväksyminen 1. Tämän muutossopimuksen voimaantulo edellyttää, että allekirjoittajat ratifioivat tai hyväksyvät sen. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan. 2. Tallettaja ilmoittaa kustakin tallettamisesta ja tallettamispäivästä muille allekirjoittajille. 5 ARTIKLA Voimaantulo, soveltaminen ja liittyminen 1. Tämä muutossopimus tulee voimaan päivänä, jona kaikki yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat allekirjoittajat ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjat. Sitä sovelletaan sen voimaantulopäivästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. 2. Edellyttäen, että tämä muutossopimus on tullut voimaan 1 kohdan mukaisesti ja elleivät jäljempänä määritellyt edellytykset ole täyttyneet ennen kyseistä voimaantuloa, tätä muutossopimusta sovelletaan sitä päivää seuraavasta päivästä, jona seuraavat edellytykset ovat täyttyneet: a) yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvat sopimuspuolet ovat päättäneet toimielinten ja toimivaltaisten viranomaisten vuonna 2020 tekemän arvioinnin perusteella, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi siten kuin esitetään yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn ehdoissa sellaisina kuin jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät ne laajennetussa kokoonpanossa 14 päivänä joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa; ja b) Euroopan vakausmekanismin hallintoneuvoston päätös varautumisjärjestelyn myöntämisestä Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen 18 a artiklan 1 kohdan nojalla on tullut voimaan. 3. Tämä muutossopimus on ennen sen voimaantuloa avoinna liittymistä varten Euroopan unionin jäsenvaltioille, jotka liittyvät vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyyn sopimukseen sen 13 artiklan mukaisesti. Vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehdyn sopimuksen 13 artiklaa sovelletaan myös tähän muutossopimukseen liittymiseen. Liittyvän jäsenvaltion on esitettävä tähän muutossopimukseen liittymistä koskeva hakemus samaan aikaan vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyyn sopimukseen liittymistä koskevan hakemuksen kanssa. Liittyminen tulee voimaan, kun vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä tehtyä sopimusta ja tätä muutossopimusta koskevat liittymisasiakirjat talletetaan samanaikaisesti. Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … yhtenä kappaleena, jonka bulgarian-, englannin-, espanjan-, hollannin-, iirin-, italian-, kreikan-, kroaatin-, latvian-, liettuan-, maltan-, portugalin-, puolan-, ranskan-, romanian-, ruotsin-, saksan-, slovakin-, sloveenin-, suomen-, tanskan-, tšekin-, unkarin- ja vironkieliset toisinnot ovat yhtä todistusvoimaiset. YHTEINEN JULISTUS Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Maltan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Portugalin tasavalta, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta ja Suomen tasavalta pyrkivät saattamaan tämän muutossopimuksen ratifiointiprosessin päätökseen samaan aikaan kuin Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen ratifiointiprosessin, sikäli kuin se on mahdollista ja ottaen huomioon kansalliset vaatimuksensa, ja joka tapauksessa niin pian kuin on tarpeen yhteisen varautumisjärjestelyn varhaiseksi käyttöönottamiseksi, joka on vahvistettu yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn ehdoissa tarkoitetussa poliittisessa päätöksessä.

AGREEMENT AMENDING THE AGREEMENT ON THE TRANSFER AND MUTUALISATION OF CONTRIBUTIONS TO THE SINGLE RESOLUTION FUND BETWEEN THE KINGDOM OF BELGIUM, THE REPUBLIC OF BULGARIA, THE CZECH REPUBLIC, THE KINGDOM OF DENMARK, THE FEDERAL REPUBLIC OF GERMANY, THE REPUBLIC OF ESTONIA, IRELAND, THE HELLENIC REPUBLIC, THE KINGDOM OF SPAIN, THE FRENCH REPUBLIC, THE REPUBLIC OF CROATIA, THE ITALIAN REPUBLIC, THE REPUBLIC OF CYPRUS, THE REPUBLIC OF LATVIA, THE REPUBLIC OF LITHUANIA, THE GRAND DUCHY OF LUXEMBOURG, HUNGARY, THE REPUBLIC OF MALTA, THE KINGDOM OF THE NETHERLANDS, THE REPUBLIC OF AUSTRIA, THE REPUBLIC OF POLAND, THE PORTUGUESE REPUBLIC, ROMANIA, THE REPUBLIC OF SLOVENIA, THE SLOVAK REPUBLIC AND THE REPUBLIC OF FINLAND PREAMBLE THE CONTRACTING PARTIES, the Kingdom of Belgium, the Republic of Bulgaria, the Czech Republic, the Kingdom of Denmark, the Federal Republic of Germany, the Republic of Estonia, Ireland, the Hellenic Republic, the Kingdom of Spain, the French Republic, the Republic of Croatia, the Italian Republic, the Republic of Cyprus, the Republic of Latvia, the Republic of Lithuania, the Grand Duchy of Luxembourg, Hungary, the Republic of Malta, the Kingdom of the Netherlands, the Republic of Austria, the Republic of Poland, the Portuguese Republic, Romania, the Republic of Slovenia, the Slovak Republic and the Republic of Finland (the "Signatories"); RECALLING the statement of the Eurogroup and ECOFIN Ministers of 18 December 2013 on the Single Resolution Mechanism backstop concerning a commitment to develop a fully operational common backstop at the latest after ten years; FURTHER RECALLING that at the Euro Summit meeting of 14 December 2018 in inclusive format, the Heads of State or Government of the Member States whose currency is the euro endorsed a comprehensive package with a view to strengthening the Economic and Monetary Union, including the Terms of Reference of the Common Backstop to the Single Resolution Fund (the "Fund"). Pursuant to those terms, the common backstop would be introduced through limited changes to the Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund before the end of the transition period provided that sufficient progress has been made in risk reduction, following a political decision informed by a risk reduction assessment of the institutions and competent authorities in 2020. Moreover, risk reduction requirements would be commensurate with the level of ambition of the common backstop in the transition period compared to that of the steady state; RECOGNISING that where the common backstop is introduced before the end of the transitional period, during which ex ante contributions to the Fund are allocated to different compartments subject to progressive mutualisation, a mutualisation of extraordinary ex post contributions in a similar manner would facilitate a smooth transition from such a compartmental structure of the Fund to a fully mutualised one; FURTHER RECALLING that at the Eurogroup of 4 December 2019 in inclusive format, the Ministers of Finance endorsed the technical modalities for the mutualisation of extraordinary ex post contributions to the Fund; FURTHER RECALLING that this Amending Agreement should not apply until all the Contracting Parties participating in the Single Supervisory Mechanism and in the Single Resolution Mechanism have concluded that sufficient progress has been made in risk reduction as referred to in the Terms of Reference for the Common Backstop to the Single Resolution Fund, as endorsed by the Heads of State or Government of the Member States whose currency is the euro at the Euro Summit of 14 December 2018 in inclusive format, and until a resolution by the Board of Governors of the European Stability Mechanism to grant the backstop facility has entered into force, HAVE AGREED AS FOLLOWS: ARTICLE 1 Amendments to the Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund The Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund is amended as follows: (1) in Article 5, paragraph 1 is amended as follows: (a) points (d) and (e) are replaced by the following: "(d) In the fourth place, and without prejudice to the powers of the Board referred to in point (e), if the financial means referred to in point (c) are not sufficient to cover the costs of a particular resolution action, the Contracting Parties shall transfer to the Fund the extraordinary ex post contributions from the institutions authorised in their respective territories, raised in accordance with the criteria laid down in Article 71 of the SRM Regulation, in accordance with the following: – as a first step, the Contracting Parties concerned referred to in point (a) or, in the case of cross-border group resolution, the Contracting Parties concerned that have not provided enough financial means under points (a) to (c) in relation to the resolution of entities authorised in their territories, shall transfer to the Fund extraordinary ex post contributions up to the amount calculated as the maximum amount of extraordinary ex post contributions that may be raised from institutions authorised in their territories in accordance with the second subparagraph of Article 71(1) of the SRM Regulation multiplied by the relevant percentage ('the maximum amount'). For the purpose of this indent, the percentage shall be determined by reference to the date of entry into force of the resolution scheme. It shall amount to 30 % as of the date of application of this indent and during the remainder of the calendar quarter in which that date occurs. The percentage shall decrease on a quarterly basis by an amount equal to 30 percentage points divided by the number of remaining calendar quarters of the transitional period, including the quarter in which the date of application of this indent occurs. For the purposes of this indent, the sum of extraordinary ex post contributions already raised in the same year and still to be raised in the same year under this indent in respect of previous resolution actions shall be deducted from the maximum amount; – as a second step, if the financial means available under the first indent are not sufficient, all the Contracting Parties shall transfer to the Fund extraordinary ex post contributions needed to cover the remaining part of the costs of the particular resolution action up to the amount calculated as the maximum amount of extraordinary ex post contributions that may be raised from institutions authorised in their territories in accordance with the second subparagraph of Article 71(1) of the SRM Regulation multiplied by a percentage equal to 100 % minus the percentage applied in accordance with the first indent ('the mutualised maximum amount'). For the purposes of this indent, the sum of extraordinary ex post contributions already raised in the same year and still to be raised in the same year under this indent in respect of previous resolution actions shall be deducted from the mutualised maximum amount. (e) If the financial means referred to in point (c) are not sufficient to cover the costs of a particular resolution action, and as long as extraordinary ex post contributions referred to in point (d) are not immediately accessible, including for reasons relating to the stability of the institutions concerned, the Board may exercise its power to contract for the Fund borrowings or other forms of support in accordance with Articles 73 and 74 of the SRM Regulation, or its power to make temporary transfers between compartments in accordance with Article 7 of this Agreement. Where the Board decides to exercise the powers referred to in the first subparagraph of this point, the Contracting Parties shall, without prejudice to the third subparagraph of this point, transfer to the Fund the extraordinary ex post contributions in order to reimburse the borrowings or other form of support, or the temporary transfer between compartments, in accordance with the first and second indents of point (d) during the maturity period and until full reimbursement. For the avoidance of doubt, the same relevant percentage determined in accordance with point (d) shall apply throughout the maturity period. For a particular resolution scheme that entered into force during the transitional period, the following shall apply: – the sum of extraordinary ex post contributions to be transferred in respect of that particular resolution action and those still to be transferred in respect of previous resolution actions by the Contracting Parties concerned under (i) the first indent of point (d) and (ii) under this point (e) applied in accordance with the first indent of point (d) shall not exceed the maximum amount multiplied by three; – subsequently, the sum of extraordinary ex post contributions to be transferred in respect of that particular resolution action and those still to be transferred in respect of previous resolution actions by all the Contracting Parties under (i) the second indent of point (d) and (ii) under this point (e) applied in accordance with the second indent of point (d) shall not exceed the amount equal to the sum of all ex ante contributions paid in on the date of entry into force of that particular resolution scheme excluding those raised in connection with previous disbursements of the Fund (the actual level of the Fund, not taking into account possible disbursements)."; (b) the following point is inserted: "(f) If the financial means referred to in point (e) are not sufficient to cover the costs of a particular resolution action, the Contracting Parties concerned shall, during the maturity period and until full reimbursement, transfer extraordinary ex post contributions that may still be raised from institutions authorised in their territories within the limit set out in accordance with the second subparagraph of Article 71(1) of the SRM Regulation, in order to reimburse the borrowings or other forms of support that the Board may contract in accordance with Articles 73 and 74 of the SRM Regulation."; (2) in Article 7, paragraph 1 is replaced by the following: "1. Without prejudice to the obligations laid down under points (a) to (d) of Article 5(1), the Contracting Parties concerned by resolution may, during the transitional period, request the Board to temporarily make use of the part of the financial means available in the compartments of the Fund not yet mutualised corresponding to the other Contracting Parties. In such a case, point (e) of Article 5(1) shall apply.". ARTICLE 2 Deposit This Amending Agreement shall be deposited with the General Secretariat of the Council of the European Union ("the Depositary"), which shall communicate certified copies to all the Signatories. ARTICLE 3 Consolidation The Depositary shall establish a consolidated version of the Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund and communicate it to all the Signatories. ARTICLE 4 Ratification, approval or acceptance 1. This Amending Agreement shall be subject to ratification, approval or acceptance by the Signatories. Instruments of ratification, approval, or acceptance shall be deposited with the Depositary. 2. The Depositary shall notify the other Signatories of each deposit and the date thereof. ARTICLE 5 Entry into force, application and accession 1. This Amending Agreement shall enter into force on the date when the instruments of ratification, approval or acceptance have been deposited by all the Signatories participating in the Single Supervisory Mechanism and in the Single Resolution Mechanism. Without prejudice to paragraph 2, it shall apply from the date of its entry into force. 2. Provided that this Amending Agreement has entered into force in accordance with paragraph 1 and unless the conditions defined below have been complied with before that entry into force, this Amending Agreement shall apply from the date following the date when the following conditions have been complied with: (a) the Contracting Parties participating in the Single Supervisory Mechanism and in the Single Resolution Mechanism, informed by the assessment of the institutions and competent authorities in 2020, have concluded that sufficient progress has been made in risk reduction as referred to in the Terms of Reference for the Common Backstop to the Single Resolution Fund, as endorsed by the Heads of State or Government of the Member States whose currency is the euro at the Euro Summit of 14 December 2018 in inclusive format; and (b) a resolution by the Board of Governors of the European Stability Mechanism to grant the backstop facility under Article 18a(1) of the Treaty Establishing the European Stability Mechanism has entered into force. 3. Before its entry into force, this Amending Agreement shall be open for accession by Member States of the European Union acceding to the Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund in accordance with Article 13 thereof. Article 13 of the Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund shall also apply to the accession to this Amending Agreement. The acceding Member State shall be required to submit the application for accession to this Amending Agreement simultaneously with the application for accession to the Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund. The accession shall be effective upon simultaneous deposit of the instruments of accession both to the Agreement on the transfer and mutualisation of contributions to the Single Resolution Fund and to this Amending Agreement. Done at … on … in a single original, whose Bulgarian, Croatian, Czech, Danish, Dutch, English, Estonian, Finnish, French, German, Greek, Hungarian, Irish, Italian, Latvian, Lithuanian, Maltese, Polish, Portuguese, Romanian, Slovak, Slovenian, Spanish and Swedish texts are equally authentic. JOINT DECLARATION The Kingdom of Belgium, the Federal Republic of Germany, the Republic of Estonia, Ireland, the Hellenic Republic, the Kingdom of Spain, the French Republic, the Italian Republic, the Republic of Cyprus, the Republic of Latvia, the Republic of Lithuania, the Grand Duchy of Luxembourg, the Republic of Malta, the Kingdom of the Netherlands, the Republic of Austria, the Portuguese Republic, the Republic of Slovenia, the Slovak Republic and the Republic of Finland will strive to complete the process of ratification of this Amending Agreement at the same time as that of the Agreement amending the Treaty Establishing the European Stability Mechanism, where possible and taking into account their national requirements, and, in any event, as soon as necessary for the early introduction of the common backstop as confirmed by the political decision as referred to in the Terms of Reference of the Common Backstop to the Single Resolution Fund.