Siirry esitykseen
HE 46/2020
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliaikaisesta muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi konkurssilakia väliaikaisesti siten, että rajoitetaan velallisen asettamista konkurssiin velkojan hakemuksesta, sillä koronaviruspandemia aiheuttaa monille yrityksille taloudellisen ahdingon, joka ei jää pysyväksi. Velallista ei oletettaisi maksukyvyttömäksi sillä perusteella, että hän ei ole viikon kuluessa velkojan maksukehotuksesta maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian ja olemaan voimassa 31 päivään lokakuuta 2020.
Valtioneuvosto on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa 16.3.2020, että maassa vallitsee koronavirustilanteen (covid-19) vuoksi poikkeusolot. Valtioneuvosto linjasi tällöin tietyistä toimenpiteistä koronavirustilanteen hoitamiseksi Suomessa. Hallitus on tämän jälkeen tehnyt linjauksia uusista toimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muun muassa turvata yhteiskunnan ja talouselämän toiminta sekä varmistaa yritysten toimintamahdollisuudet vallitsevan koronavirustilanteen aiheuttamista talousvaikeuksista huolimatta.
Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä.
Esityksen kiireellisyyden vuoksi kuulemista säädösvalmistelussa koskevista ohjeista on poikettu. Esityksestä ei ole järjestetty varsinaista lausuntokierrosta, mutta esitysluonnos on lähetetty kommentoitavaksi konkurssiasiamiehelle ja konkurssiasiain neuvottelukunnalle. Neuvottelukunnan kautta kantansa ovat voineet ilmaista Suomen Asianajajaliiton, Helsingin käräjäoikeuden, Verohallinnon, Finanssiala ry:n, Suomen Yrittäjien, ELY-keskuksen (palkkaturva) ja Finnvera Oyj:n edustajat. Lisäksi esitysluonnos on lähetetty kommentoitavaksi oikeusministeriön 29.1.2020 asettaman yrityssaneeraustyöryhmän jäsenille.
Konkurssiin asettaminen edellyttää, että velallinen on maksukyvytön. Konkurssilain (120/2004) 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Tilapäinen maksukyvyttömyys ei ole peruste asettaa velallista konkurssiin.
Velallinen voidaan asettaa konkurssiin joko velallisen omasta tai velkojan hakemuksesta. Konkurssilain 2 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään maksukyvyttömyysolettamista. Velallista on pidettävä olettamien täyttyessä maksukyvyttömänä, jollei toisin osoiteta. Olettamat ovat siten kumottavissa olevia.
Velallista on pykälän 1 momentin mukaan pidettävä maksukyvyttömänä, jos velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön eikä ilmene erityisiä syitä olla hyväksymättä velallisen ilmoitusta.
Pykälän 2 momentissa säädetään maksukyvyttömyysolettamista velkojan hakiessa velallista konkurssiin. Jollei toisin osoiteta, velallista on pidettävä maksukyvyttömänä, jos 1) velallinen on lakkauttanut maksunsa, 2) ulosotossa on konkurssihakemuksen tekemistä edeltävän kuuden kuukauden aikana ilmennyt, ettei velalliselta kerry varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi, tai 3) velallinen, joka on tai on viimeisenä vuonna ennen konkurssihakemuksen tekemistä ollut liike- tai ammattitoiminnastaan kirjanpitovelvollinen, ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.
Valtaosa velkojien tekemistä konkurssihakemuksista perustuu siihen, ettei velallinen ole viikon kuluessa velkojan maksukehotuksesta maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa (konkurssiuhkainen maksukehotus).
Suurin osa konkurssihakemuksista tulee vireille julkisvelkojien hakemuksesta. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2019 Verohallinto toimi hakijana 42,1 prosentissa, vakuutuslaitokset (pääosin työeläkeyhtiöt) 17 prosentissa, muut velkojat (yksityisoikeudelliset velkojat) 9,7 prosentissa ja velallinen itse 31,2 prosentissa hakemuksista.
Julkisvelkojat tarjoavat koronavirustilanteen vuoksi maksuvaikeuksiin joutuneille yrityksille mahdollisuuksia erilaisiin maksujärjestelyihin. Ei ole odotettavissa, että julkisvelkojat hakisivat konkurssiin yrityksiä, joiden maksuvaikeudet johtuvat koronavirustilanteesta.
Verohallinto helpottaa poikkeustilanteen johdosta maksujärjestelyn ehtoja tilapäisesti. Ne yritykset, joiden maksuvaikeudet johtuvat koronavirustilanteesta, saavat maksujärjestelyn helpotetuilla ehdoilla. Maksujärjestelyyn tulevat mukaan jo erääntyneiden verojen lisäksi myös huhti- ja toukokuussa erääntyvät verot. Verohallinto ottaa siis poikkeuksellisesti maksujärjestelyyn mukaan myös tulevaisuudessa erääntyviä veroja. Maksujärjestelyn ensimmäinen lyhennys on vasta kolmen kuukauden kuluttua maksujärjestelyn tekemisestä. Helpotettujen maksujärjestelyjen tekeminen alkaa todennäköisesti toukokuussa, jolloin ensimmäinen lyhennys on vasta elokuussa. Maksujärjestelypyyntöjä on voinut tehdä 25.3.2020 alkaen sähköisessä OmaVero -palvelussa ja jo maksujärjestelypyyntö estää Verohallinnon perintätoimet, jos yrityksellä ei ole velkaa ulosotossa ja kaikki veroilmoitukset on hoidettu.
Verohallinnon toimien johdosta yritykset saavat lykättyä verojen maksamista eikä niiden tarvitse maksaa veroja välttämättä lainkaan huhti- ja toukokuussa. Maksujärjestelyyn tulee myös alennettu korko veroille, jotka ovat erääntyneet 1.3.2020 jälkeen ja ovat mukana maksujärjestelyssä. Helpotettuja maksujärjestelyitä tehdään 31.8.2020 saakka. Helpotettu maksujärjestely on myös niiden yritysten saatavilla, joilla on jo nyt Verohallinnon kanssa tehty maksujärjestely.
Työeläkeyhtiöillä ei ole sovittu yhteistä linjaa poikkeustilanteen perintäkäytännöistä, mutta ne etsivät monipuolisesti joustomahdollisuuksia ja ovat ohjeistaneet myös käyttämiään perimistoimistoja aktiivisesti joustomahdollisuuksien soveltamisessa. Olettama on, että kaikki työeläkeyhtiöt pidättäytyvät konkurssihakemusten tekemisestä, jos maksuvaikeudet johtuvat koronavirustilanteesta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeen, jonka mukaan maalis−kesäkuussa erääntyneiden TyEL- ja YEL-maksujen osalta voidaan myöntää kolme kuukautta viivästyskorotonta maksuaikaa. Muutamassa työeläkeyhtiössä on lisäksi mahdollistettu lisäajan antaminen myös aikaisemmin erääntyneisiin maksuihin tietyin rajoituksin. Työeläkeyhtiöillä on myös merkittävää liiketilojen vuokraustoimintaa, johon liittyen on ilmoitettu esimerkiksi vuokranmaksun keskeytysmahdollisuuksista. Eräissä tapauksissa vuokran periminen on koronavirustilanteen ajalta lopetettu kokonaan ilman myöhempää takaisinmaksuvelvollisuutta.
Finnvera Oyj on liiketoiminnassaan linjannut, että se tarjoaa asiakkailleen yksinkertaisen prosessin kautta kuuden kuukauden pituista maksuohjelman muutosta, eivätkä mahdolliset aiemmin myönnetyt muutokset rajoita koronavirustilanteen vuoksi tarjottavaa muutosta. Lyhennysvapaan aikana asiakkaalta laskutetaan normaalisti korot ja kulut. Finnvera on ohjeistanut perintää suorittavaa yhteistyökumppaniaan Intrum Oy:tä siten, että se voi koronavirustilanteesta johtuen soveltaa vapaaehtoisessa ja oikeudellisessa perinnässä olevien asiakkaiden kanssa vastaavia joustomahdollisuuksia. Oikeudellisessa perinnässä joustomahdollisuuksien käyttö edellyttää lisäksi, että asiakas on osoittanut jo ennen koronavirustilanteen alkamista kykyä hoitaa velvoitteitaan eli esimerkiksi jo aiemmin sovittua maksusopimusta on noudatettu.
Pankit ja Finnvera Oyj eivät juurikaan hae yrityksiä konkurssiin normaalioloissa, eikä tähän arvioida tulevan muutosta. Pankkirahoituksen loppuminen voi kuitenkin näkyä velallisaloitteisten konkurssien määrän kasvuna.
Muiden yksityisvelkojien käyttäytymistä koronavirustilanteessa on vaikea ennakoida. Tällaisten tahojen tekemien konkurssihakemusten määrä normaalioloissa on noin kymmenen prosenttia kaikista konkurssihakemuksista. Yksityisten tahojen, pääasiassa perimistoimistojen, tekemissä konkurssihakemuksissa on usein kysymys viimeisestä perintäkeinosta, jolla painostetaan velallinen maksamaan velkansa nimenomaan tälle velkojalle. Tällöin velkojan tavoitteena ei lähtökohtaisesti ole velallisyrityksen konkurssiin asettaminen toisin kuin julkisvelkojilla. On mahdollista, että nämä tahot ryhtyvät hyödyntämään julkisvelkojien passiivisuutta perintätoimissa ja painostavat velallisia kanavoimaan maksunsa itselleen konkurssiuhkaisilla maksukehotuksilla. Tämän riskin välttämiseksi on perusteltua poistaa väliaikaisesti käytöstä konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämiseen perustuva maksukyvyttömyysolettama.
Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Säännös on tarkoitettu kattamaan kaikki sopimattoman painostuksen muodot ja epäasianmukaiset menettelytavat. Kun konkurssiin asettaminen konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattama jättämisen perusteella ei ole mahdollista, ei myöskään konkurssiuhkaisen maksukehotuksen käyttäminen perinnässä ole hyvän perintätavan mukaista.
Esityksen tavoitteena on estää sellaisen tilanteen syntyminen, jossa koronavirustilanteen vuoksi maksuvaikeuksiin joutunut yritys asetettaisiin konkurssiin konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämistä koskevan maksukyvyttömyysolettaman perusteella. Esityksen tavoitteena on myös estää konkurssiuhkaisten maksukehotusten käyttö perinnässä silloin, kun yrityksen maksuvaikeudet ovat tuoreita ja johtuvat siten todennäköisesti koronavirustilanteesta.
Esityksessä ehdotetaan rajoitettavan velallisen asettamista konkurssiin velkojan hakemuksesta. Olettamaa, jonka mukaan velallista pidetään maksukyvyttömänä, jos hän ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa, ei sovellettaisi tiettynä määräaikana. Näin ollen myöskään konkurssiuhkaista maksukehotusta ei voitaisi käyttää keinona periä saatavia.
Ehdotettu väliaikainen lainmuutos estäisi yritysten asettamisen konkurssiin konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämisen perusteella. Konkurssiin asettaminen estyisi silloin, kun yrityksen vaikeudet selvitä velvoitteistaan ovat tuoreita ja johtuvat siten oletettavasti koronavirustilanteesta. Tällöin estettäisiin sellaisten yritysten konkurssit, jotka ennen koronapandemiaa olivat hoitaneet velvoitteensa. Samalla konkurssiuhkaisen maksukehotuksen käyttö perinnässä estyisi näissä tilanteissa. Yritysten mahdollisuus selvitä koronapandemiasta paranisi.
Tuomioistuinten työtilanne tulee vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi vaikeutumaan kokonaisuudessaan. Monissa asioissa suullisia käsittelyjä perutaan ja vireillä olevien asioiden käsittely keskeytyy. Ruuhkaantumista tapahtuu kaikissa asiaryhmissä. Vuonna 2018 maksukyvyttömyysasioita oli noin kuusi prosenttia käräjäoikeuksien kaikista asiamääristä ja niiden osuus käräjäoikeuksien toimintamenoista oli noin 9 miljoonaa euroa. Oletettavissa on, että ehdotetun lainmuutoksen voimassaolon päättymisen jälkeen konkurssihakemusten määrä kasvaa. Kaikkien maksukyvyttömyysasioiden määrä kasvaa jo pelkästään koronapandemian aiheuttamien yritysten ja yksityishenkilöiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa koronapandemian ja tämän esityksen vaikutukset tuomioistuinten voimavaratarpeisiin ovat hyvin vaikeasti ennakoitavissa ja arvioitavissa. Esityksen mukaisista muutoksista tuomioistuimille aiheutuvat tavanomaisesta poikkeavat kustannukset katetaan Julkisen talouden suunnitelmasta 2021–2024 käydyn hallituksen neuvottelun pöytäkirjamerkinnän (8.4.2020) mukaisesti toteutunutta vastaavasti. Kyse on tilanteen hoidon edellyttämistä välttämättömistä menoista.
Lain voimassaolon aikana konkurssihakemusten määrä saattaa laskea. Velallisaloitteisten konkurssien suhteellisen määrän odotetaan tällöin kasvavan. Toisaalta velkoja-aloitteiset konkurssit aiheuttavat tuomioistuimille ja velkojille nykyistä enemmän työtä, kun velkoja joutuu näyttämään muilla keinoin toteen velallisen maksukyvyttömyyden.
Oletettu konkurssihakemusten määrän kasvaminen lain voimassaolon päättymisen jälkeen lisää konkurssiasiamiehen toimiston työmäärää.
Mitään muutosta ei tehdä. Julkisvelkojat tarjoavat vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneille yrityksille mahdollisuuksia erilaisiin joustaviin maksujärjestelyihin. Julkisvelkojien tekemien konkurssihakemusten määrä ei todennäköisesti ole merkittävästi suurempi kuin ehdotetussa vaihtoehdossa, vaikka mitään ei tehtäisi.
Konkurssihakemuksista noin kymmenen prosenttia on yksityisten velkojien tekemiä. Jos mitään ei tehdä, on vaarana, että osa yksityisvelkojista käyttää konkurssiuhkaista maksukehotusta kanavoidakseen velallisen maksuja itselleen. Vaarana on, että maksukyvyttömyysolettaman perusteella konkurssiin asetettaisiin sellaisia koronapandemian lamauttamia yrityksiä, jotka saattaisivat pandemian päätyttyä selvitä velvoitteistaan.
Velkojien tekemiä konkurssihakemuksia ei oteta lainkaan tutkittavaksi. Velkoja-aloitteisten konkurssien estäminen kokonaan tarkoittaisi sitä, että myöskään sellaisia yrityksiä, jotka olivat syvästi maksukyvyttömiä jo ennen koronapandemiaa, ei voitaisi asettaa konkurssiin. Tällöin nämä yritykset velkaantuisivat lisää, eikä kaikilla velkojilla olisi keinoa estää lisävelkaantumista. Erityisesti julkisvelkojille yrityksen hakeminen konkurssiin on ainoa keino estää lisävelkaantuminen. Velkojien kannalta konkurssiin hakemisen estyminen kokonaan saattaisi muodostua kohtuuttomaksi. Velkoja-aloitteisten konkurssien estäminen tarkoittaisi myös sitä, ettei normaalisti takaisinsaannin piiriin kuuluvia oikeustoimia voitaisi peräyttää. Se saattaisi jopa lisätä talousrikollisuutta yrityksissä tai ainakin pidentää mahdollisuutta siirtää omaisuutta velkojien ulottumattomiin, kun riskiä yrityksen toiminnan tutkimisesta konkurssimenettelyn yhteydessä ei vähään aikaan olisi.
Lakiehdotuksen siirtymäsäännöstä on tarkennettu ja esitykseen on tehty joitain teknisiä parannuksia saadun lausuntopalautteen johdosta. Lausuntopalaute oli jakaantunutta.
2 luku Konkurssiin asettamisen edellytykset
3 §. Oletus maksukyvyttömyydestä. Pykälän 1 momentti säilyisi muuttamattomana.
Pykälän 2 momentista poistettaisiin väliaikaisesti 3 kohta, joka koskee maksukyvyttömyysolettamaa konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämisen perusteella. Momentin 1 ja 2 kohta säilyisivät muuttamattomina. Velallinen voitaisiin edelleen asettaa konkurssiin velkojan hakemuksesta, jos velkoja osoittaa, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Maksukyvyttömyyden osoittaminen on mahdollista muutoinkin kuin olettamiin perustuen.
Pykälän 3 momentti poistettaisiin väliaikaisesti, sillä se koskee 2 momentin 3 kohdan soveltamista.
Esityksessä ehdotetaan, että laki tulee voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on eduskunnassa hyväksytty. Laki olisi väliaikainen ja sen voimassaolo päättyisi 31.10.2020.
Esityksen voimassaoloajaksi esitetään noin puolta vuotta. Voimassaolon on oltava riittävän pitkä, koska yritysten maksukyky ei poikkeusolosuhteiden poistuessa parane lineaarisesti ja lopullisesti, vaan siinä tulee olemaan koronavirustilanteesta johtuvia vaihteluja toiminnan joko palautuessa entiselleen tai ainakin sen volyymin noustessa poikkeusolojen aikaisesta. Osalle yrityksistä kesä ja/tai alkusyksy voivat olla sesonkiaikaa, osalle puolestaan vuoden hiljaista aikaa. Tästä johtuen mahdollinen nopeakin palautuminen tai normalisoituminen kohdistuisi eri alojen yrityksiin eri tavoin. Erityisesti ihmisille henkilökohtaisia palveluja tuottavien yritysten (parturi-kampaamot, muut hyvinvointipalvelut, terveyspalvelut jne.) osalta voidaan olettaa, että vallitsevien rajoitusten poistuminen johtaisi ensin jonkinlaiseen kysyntäpiikkiin ja sen jälkeen niiden toiminnalle ominaisesta palvelujen jaksottumisesta aiheutuvaan hiljaisempaan jaksoon.
Jotta esitys toteuttaisi tehokkaasti tavoitteitaan, sen tulisi olla voimassa myös tuollaisen hiljaisemman jakson tai mahdollisen muun toipumisvaiheen notkahduksen yli, koska yritysten kiinteät kulut kertyvät maksettaviksi samalla tavoin hiljaisina kuin vilkkainakin aikoina. Puolta vuotta pidempää poikkeamista normaalilainsäädännöstä ei toisaalta ainakaan tässä vaiheessa voida pitää perusteltuna, vaan tarvittaessa asiaa tulee arvioida uudelleen sen jälkeen, kun elinkeinoelämän toipumisesta koronapandemian aiheuttamasta kriisistä tiedetään enemmän.
Lakiehdotukseen sisältyy siirtymäsäännös. Konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämiseen perustuvaa maksukyvyttömyysolettamaa sovellettaisiin edelleen kahdessa tapauksessa. Ensinnäkin sitä sovellettaisiin, jos maksukehotus on annettu velalliselle tiedoksi ennen lain voimaantuloa. Siirtymäsäännös on tältä osin samanlainen kuin laissa 664/2019, jolla konkurssilain 2 luvun 3 §:n 2 momentin 3 kohtaa on viimeksi muutettu. Maksukehotuksen tiedoksiannosta velalliselle säädetään mainitun pykälän 3 momentissa. Maksukehotus on annettava velalliselle tiedoksi todisteellisesti.
Toiseksi konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämiseen perustuvaa maksukyvyttömyysolettamaa sovellettaisiin edelleen, jos velallinen on jättänyt hoitamatta velvoitteitaan konkurssia hakeneelle velkojalle aikaisemmin kuin kaksi kuukautta ennen lain voimaantuloa. Tämän siirtymäsäännöksen tarkoituksena on kohdentaa väliaikainen lainmuutos niihin velallisiin, joiden taloudelliset vaikeudet johtuvat vallitsevasta koronavirustilanteesta. Jo ennen koronapandemiaa syvissä taloudellisissa vaikeuksissa olleiden yritysten konkurssimenettelyn aloittamista ei ole syytä vaikeuttaa eikä pitkittää.
Jos velallinen on jättänyt velvoitteitaan hoitamatta jo kaksi kuukautta ennen lain voimaantuloa, ei velvoitteiden hoitamatta jättäminen johdu yksinomaan vallitsevasta poikkeuksellisesta tilanteesta. Jos laki tulisi voimaan toukokuun alusta, siirtymäsäännös tarkoittaisi, että maksukyvyttömyysolettamaa voitaisiin edelleen soveltaa silloin, kun velallisella on helmikuussa tai sitä ennen erääntyneitä velvoitteita hoitamatta. Tällöin velvoitteiden hoitamatta jättäminen ei johdu pelkästään vallitsevan koronavirustilanteen aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista.
Konkurssimenettelyn pääasiallinen tarkoitus on turvata velkojien varallisuusoikeuksia velallisen maksukyvyttömyystilanteessa. Velkojien oikeus toteuttaa varallisuusarvoisia oikeuksiaan tarvittaessa pakkotäytäntöönpanon kautta kuuluu perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuudensuojan piiriin (esim. PeVL 12/2002 vp, s. 2/I).
Perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvattuun omaisuuden suojaan kohdistuvan sääntelyn on oltava riittävän tarkkarajaista ja täsmällistä. Sääntelyn on lisäksi otettava eri osapuolten oikeudet ja velvollisuudet oikeasuhtaisesti huomioon esimerkiksi niin, ettei se muodostu jonkun osapuolen kannalta kohtuuttomaksi taikka perusteettomasti jotakuta syrjiväksi tai suosivaksi (PeVL 22/2002 vp s. 2-3; PeVL 13/2003 vp, s. 2/I; PeVL 69/2018 vp, s. 2).
Ehdotetun konkurssilain muutoksen seurauksena velallisen asettaminen konkurssiin velkojan hakemuksesta vaikeutuu, kun konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättäminen ei enää muodosta olettamaa velallisen maksukyvyttömyydestä. Kysymyksessä on käytännössä usein sovellettu olettama.
Olettaman väliaikaisen poistamisen tarkoituksena on suojata vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita yrityksiä ja siten varmistaa se, ettei konkurssiin aseteta yrityksiä, joiden maksukyvyttömyys voi koronapandemian päättymisen jälkeen korjaantua. Toimenpide on siirtymäsäännöksellä kohdennettu niihin yrityksiin, joiden taloudelliset vaikeudet ovat tuoreita ja joiden oletetaan johtuvan vallitsevasta koronavirustilanteesta. Esityksen tavoitteena on siten välttää koronavirustilanteesta aiheutuvia yritysten tarpeettomia konkursseja, joten sitä voidaan pitää elinkelpoisen yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen liittyvän painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimana. Sääntelyllä on yhteys myös perustuslain 18 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle osoitettuun työllisyyden edistämisen velvollisuuteen (ks. HE 309/1993 vp, s. 68, PeVL 44/2000 vp, s. 2, PeVL 17/1995 vp, s. 1—2).
Olettaman poistaminen väliaikaisesti ei tarkoita sitä, etteikö velallista voitaisi asettaa konkurssiin velkojan hakemuksesta. Konkurssiin asettamisen edellytykset säilyvät ennallaan. Konkurssiin asettaminen edellyttää velallisen maksukyvyttömyyttä. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Velkojan tulee siten näyttää velallisen maksukyvyttömyys toteen jollain muulla tavalla kuin kyseisen olettaman nojalla. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta merkitystä on myös sillä, että ehdotettu laki olisi voimassa vain lyhyen, koronapandemiasta yrityksille aiheutuvien äkillisten taloudellisten vaikeuksien helpottamiseksi välttämättömän määräajan.
Ehdotettua muutosta voidaan edellä mainituilla perusteilla kokonaisuudessaan pitää perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla sellaisena, ettei se ole velkojien kannalta kohtuuton.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Ponsi
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan väliaikaisesti konkurssilain (120/2004) 2 luvun 3 §, sellaisena kuin se on osaksi laissa 664/2019, seuraavasti:
2 luku
Konkurssiin asettamisen edellytykset
3 §Oletus maksukyvyttömyydestä
Velallista on pidettävä maksukyvyttömänä, jos velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön eikä ilmene erityisiä syitä olla hyväksymättä velallisen ilmoitusta.
Jollei toisin osoiteta, velallista on pidettävä maksukyvyttömänä erityisesti myös, jos:
1) velallinen on lakkauttanut maksunsa; tai
2) ulosotossa on konkurssihakemuksen tekemistä edeltävän kuuden kuukauden aikana ilmennyt, ettei velalliselta kerry varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2020 ja on voimassa 31 päivään lokakuuta 2020.
Jos tämän lain voimaan tullessa voimassa olleessa 2 luvun 3 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu maksukehotus on annettu velalliselle tiedoksi ennen tämän lain voimaantuloa tai jos velallinen on jättänyt hoitamatta velvoitteitaan konkurssia hakenutta velkojaa kohtaan aikaisemmin kuin kaksi kuukautta ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Helsingissä 16.4.2020
Pääministeri
Sanna Marin
Oikeusministeri
Anna-Maja Henriksson