Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 307/2018
Hallituksen esitys eduskunnalle veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdyn monenvälisen yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

VaVM 31/2018 vp HE 307/2018 vp

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vuonna 2016 tehdyn monenvälisen yleissopimuksen, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi sekä antaisi suostumuksensa eräiden yleissopimuksen nojalla tehtävien varaumien tekemiseen ja ilmoitusten antamiseen.

Yleissopimus on tehty osana OECD:n ja G20-maiden käynnistämää veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa estävää hanketta. Yleissopimus mahdollistaa lukuisten kahdenvälisten verosopimusten mukauttamisen yhdellä monenvälisellä sopimuksella ilman jokaisen kahdenvälisen sopimuksen erillistä muuttamista sekä muutoksia koskevia hyväksymis- ja voimaansaattamismenettelyjä.

Yleissopimus ei muuta kahdenvälistä verosopimusta suoraan samaan tapaan kuin verosopimuksen muutospöytäkirja. Sen sijaan yleissopimusta sovelletaan varsinaisen verosopimuksen rinnalla. Yleissopimuksen ja verosopimuksen suhde on määritelty yleissopimuksen artikloissa käytetyissä yhteensovitus- ja ilmoituslausekkeissa. Yhteensovitus- ja ilmoituslausekkeet sekä yleissopimusten osapuolten antamat ilmoitukset konkretisoivat yleissopimuksen soveltajille, miten yleissopimus mukauttaa verosopimuksia. Ilmoituksilla puolestaan yksilöidään ne verosopimusten määräykset, joiden sijaan, rinnalla tai puuttuessa yleissopimuksen määräys tulee sovellettavaksi.

Yleissopimusta voidaan luonnehtia niin kutsutuksi menu-sopimukseksi, sillä se tarjoaa sen osapuolille merkittävästi valinnanvaraa sen suhteen, mitä sopimuksen määräyksistä osapuoli haluaa soveltaa. Yleissopimuksessa on määräyksiä, jotka osapuoli voi jättää soveltamatta tekemällä varauman. Lisäksi yleissopimuksessa on välimiesmenettelyä koskeva osa, jonka soveltaminen pitää nimenomaisesti valita.

Yleissopimuksen avulla Suomen verosopimusverkoston osaksi ehdotetaan otettavaksi verosopimuksen tarkoitusta käsittelevä verosopimusten johdantokappale, verosopimusten väärinkäytön estämistä koskeva yleinen määräys, keskinäistä sopimusmenettelyä koskevat uudistetut määräykset ja siirtohinnoittelun vastaoikaisua koskeva määräys. Lisäksi ehdotetaan, että Suomi soveltaisi yleissopimuksen välimiesmenettelyä koskevaa osaa. Muiden määräysten osalta ehdotetaan, että Suomi tekisi varaumat olla soveltamatta yleissopimuksen määräyksiä.

Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2018. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sen kolmen kalenterikuukauden ajanjakson kuluttua, joka alkaa päivänä, jona Suomi tallettaa hyväksymiskirjansa. Yleissopimusta aletaan kuitenkin soveltaa vasta sen jälkeen, kun se on tullut molempien kahdenvälisen verosopimuksen osapuolien osalta voimaan.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lain on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

1.1 Veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa estävä hanke (BEPS-hanke) ja monenvälisen yleissopimuksen valmistelu

Veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa estävä hanke (Project to Tackle Base Erosion and Profit Shifting), jäljempänä BEPS-hanke, käynnistyi vuonna 2013 Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (Organisation for Economic Co-operation and Development, OECD) julkaisun Addressing Base Erosion and Profit Shifting myötä. BEPS-hankkeen tuloksena syntyi 15 raportin kokonaisuus toimenpiteistä, joilla pyritään estämään veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa. Neljän vähimmäisvaatimuksen lisäksi raportteihin sisältyy suosituksia ja parhaita käytäntöjä. Neljästä vähimmäisvaatimuksesta kaksi koskee verosopimuksia. Nämä ovat verosopimusten väärinkäyttöä estävät määräykset ja riidanratkaisun tehostaminen. Kaksi muuta vähimmäisvaatimusta koskee maakohtaista raportointia ja haitallisten verotuskäytänteiden poistamista.

Maailmanlaajuisesti verosopimuksia on valtioiden välillä yli 3 000, joten niiden muuttaminen yksitellen veisi aikaa ja rajoittaisi yhteisten pyrkimysten tehokkuutta. Osana BEPS-hanketta perustettiin ad hoc -ryhmä, jonka tehtävä oli neuvotella monenvälinen yleissopimus, jotta BEPS-hankkeen verosopimuksiin kohdistuvat toimenpiteet saataisiin pantua toimeen. Ryhmä oli avoin kaikille ja sen työskentelyyn osallistui hieman yli 100 valtiota ja lainkäyttöaluetta. Myös Suomi osallistui ryhmän työskentelyyn. Ryhmän mandaatti käsitti BEPS-hankkeessa aikaansaatujen verosopimusmääräysten koostamisen monenväliseksi yleissopimukseksi. Ad hoc -ryhmä hyväksyi tekstin monenväliseksi yleissopimukseksi, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi, jäljempänä yleissopimus, 24 päivänä marraskuuta 2016.

Yleissopimuksen ensimmäinen allekirjoitustilaisuus järjestettiin Pariisissa 7 päivänä kesäkuuta 2017, jolloin myös Suomi allekirjoitti sopimuksen. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettaneita on tätä esitystä laadittaessa 15 (tilanne 1.10.2018).

1.2 Monenvälisen yleissopimuksen tavoitteet ja ominaispiirteet

Monenvälisen yleissopimuksen tavoitteena on tarjota valtioille oikeudellinen väline, jolla ne voivat nopeasti ja tehokkaasti, eli yhdellä allekirjoituksella ja yhdellä hyväksymismenettelyllä, viedä BEPS-hankkeesta johtuvat verosopimuksia koskevat muutokset osaksi omaa verosopimusverkostoaan. Nämä muutokset ovat BEPS-hankkeessa syntyneitä vähimmäisvaatimuksia ja suosituksia. Vähimmäisvaatimukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta BEPS-hankkeeseen osallistuneiden valtioiden kuitenkin odotetaan panevan ne täytäntöön.

Yleissopimusta voidaan luonnehtia niin kutsutuksi menu-sopimukseksi, sillä se tarjoaa sen osapuolille merkittävästi valinnanvaraa sen suhteen, mitä sopimuksen määräyksistä osapuoli haluaa soveltaa. Yleissopimus on pääsääntöisesti laadittu sillä oletuksella, että sen määräykset tulevat sovellettavaksi. Jos osapuoli haluaa poiketa tästä, on tämän tehtävä varauma. Ilmoituksilla puolestaan yksilöidään ne verosopimusten määräykset, joiden sijaan, rinnalla tai puuttuessa yleissopimuksen määräys tulee sovellettavaksi. Välimiesmenettelyä koskevan VI osan osalta on poikettu edellä kuvatusta laadintaperiaatteesta siten, että yleissopimuksen osapuolen on nimenomaisesti valittava osan soveltuminen, jos se haluaa soveltaa sitä verosopimuksiinsa.

Jotta yleissopimuksella olisi vaikutuksia tiettyyn verosopimukseen, on kahdenvälisen verosopimuksen molempien osapuolien sitouduttava yleissopimukseen. Lisäksi molempien verosopimusten osapuolien on sisällytettävä kahdenvälinen verosopimus omaan yleissopimuksessa edellytettyyn luetteloon niistä sopimuksista, jotka se haluaa kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan. Muutoin yleissopimuksella ei voida vaikuttaa maiden väliseen verosopimukseen.

Yleissopimus tarjoaa sen osapuolille useita valinnanmahdollisuuksia. Yleissopimuksen osapuoleksi tuleva valitsee itse ne verosopimuksensa, joiden rinnalla se haluaa yleissopimusta sovellettavan. Tarkoituksena on, että verosopimusten luettelo kattaisi kaikki tai lähes kaikki yleissopimuksen osapuolen verosopimukset. On kuitenkin mahdollista, että osapuoli jättää tietyn verosopimuksen yleissopimuksen ulkopuolelle esimerkiksi siksi, että verosopimuksen muutosneuvottelut ovat jo käynnissä ja se aikoo toteuttaa vaadittavat muutokset tässä yhteydessä.

Yleissopimus on laadittu siten, että sen osapuolen on valittava vähimmäisvaatimusten osalta jokin BEPS-hankkeessa sovittu toteuttamistapa. Vähimmäisvaatimuksia käsitteleviä määräyksiä ovat verosopimusten väärinkäytöksien estämistä tehostavat 6 ja 7 artikla sekä riidanratkaisumekanismeja parantavat 16 ja 17 artikla.

Niiden määräysten osalta, joiden sisältö vastaa BEPS-projektissa sovittuja suosituksia, voi yleissopimuksen osapuoleksi tuleva valita, haluaako se ottaa nämä määräykset osaksi verosopimusverkostoaan. Suosituksia ovat hybridejä yhteensopimattomuustilanteita koskeva osa, sopimusten väärinkäyttöä koskevan osa 6 ja 7 artiklaa lukuun ottamatta ja kiinteän toimipaikan aseman välttämistä koskeva osa. Sopimusteknisesti tämä on järjestetty niin, että jos osapuoli haluaa valita määräyksen, sen ei tarvitse tehdä mitään. Jos osapuoli ei halua valita määräystä, sen on tehtävä sopimuksen mukainen varauma.

Lisäksi yleissopimuksessa on välimiesmenettelyä koskeva osa, jonka osalta ei päde edellä kuvattu oletus määräysten tulemisesta valituiksi. Välimiesmenettelyä koskeva osa on osapuolen nimenomaisesti valittava, jos se haluaa soveltaa tätä osaa verosopimuksiinsa. Välimiesmenettelyä koskevaa osaa sovelletaan vain, jos molemmat verosopimuksen osapuolet ovat valinneet sen.

Yleissopimus ei muuta kahden (tai useamman) välistä verosopimusta suoraan samaan tapaan kuin verosopimuksen muutospöytäkirja. Sen sijaan yleissopimusta sovelletaan varsinaisen verosopimuksen rinnalla. Yleissopimuksen ja verosopimuksen suhde on määritelty yleissopimuksen artikloissa käytetyissä yhteensovitus- ja ilmoituslausekkeissa.

Verosopimuskumppaneiden yleissopimukseen tekemät varaumat ja valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia vaikutuksia yleissopimuksella on kahdenväliseen verosopimukseen. Varauman vaikutus on pääsääntöisesti symmetrinen. Jos yleissopimuksen osapuoli tekee varauman olla soveltamatta yleissopimuksen määräyksiä verosopimuksiinsa, merkitsee tämä sitä, että kahdenvälinen verosopimus ei näiltä osin muutu. Tällöin myöskään toinen yleissopimuksen osapuoli ei voi omalta osaltaan soveltaa yleissopimuksen määräystä kahdenvälisen verosopimuksen sijaan. Lisäksi yleissopimuksessa on varaumia, joilla yleissopimuksen määräykset voidaan jättää soveltamatta soveltamisalaan kuuluviin verosopimuksiin, joissa on tietynlaisia objektiivisesti määriteltyjä määräyksiä. Esimerkiksi yleissopimuksen osapuoli voi tehdä varauman niiden soveltamisalan verosopimusten osalta, joissa on jo yleissopimuksen sisältömääräystä vastaava määräys. Pääsääntö on, että yleissopimukseen voi tehdä vain siinä määriteltyjä varaumia. Poikkeuksen tästä muodostaa välimiesmenettelyä koskeva osa, sillä siinä sallitaan ennalta määriteltyjen varaumien lisäksi yleissopimuksen osapuolien itse muotoilemat varaumat siltä osin kuin ne koskevat välimiesmenettelyn soveltamisalaa.

1.3 Yleissopimuksen ja sen artiklojen rakenne

Yleissopimus koostuu seitsemästä osasta. Osa I (artiklat 1—2) koskee yleissopimuksen soveltamisalaa ja ilmaisujen tulkintaa. Osa II (artiklat 3—5) käsittelee hybridejä yhteensopimattomuustilanteita ja osa III sopimusten väärinkäyttöä. Osa IV (artiklat 12—15) käsittelee kiinteän toimipaikan aseman välttämistä ja osa V (artiklat 16—17) riitojenratkaisun parantamista. Osa VI (artiklat 18—26) käsittelee välimiesmenettelyä ja osa VII (artiklat 27—39) sisältää loppumääräykset.

Osien II—V artiklat noudattavat samaa rakennetta. Kukin artikla alkaa BEPS-hankkeessa kehitetyllä yhdellä tai useammalla aineellisoikeudellisella määräyksellä. BEPS-hankkeessa nämä määräykset kirjoitettiin sellaiseen muotoon, että ne sopivat OECD:n malliverosopimukseen ja kahdenvälisiin verosopimuksiin. Tästä syystä yleissopimuksen määräyksiin on tehty teknisluonteisia mukautuksia, jotta ne olisivat sopivia monenvälisessä yleissopimuksessa käytettäviksi. Esimerkiksi kahdenvälisissä verosopimuksissa käytetty ilmaisu ”tämä sopimus” on korvattu ilmaisulla ”soveltamisalan verosopimus”. Lisäksi kahdenvälisissä verosopimuksissa olevat viittaukset verosopimuksen muihin artikloihin on korvattu kuvailevalla ilmaisulla.

Toiseksi jokaisessa aineellisoikeudellisia määräyksiä koskevassa artiklassa on yhteensovituslauseke, joka määrittää yleissopimuksen aineellisoikeudellisen määräyksen suhteen kahdenvälisen verosopimuksen määräyksiin. Yhteensovitus on voitu ilmaista sanoin ”sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen määräyksen sijasta”, jolloin yleissopimuksen määräys on tarkoitettu sovellettavaksi verosopimuksen määräyksen sijaan. Lisäksi yhteensovitus jo olemassa olevien verosopimusmääräysten osalta on voitu ilmaista sanoin ”sovelletaan”, jolloin verosopimusmääräystä ei ole tarkoitus sivuuttaa, vaan yleissopimuksen määräyksen on tarkoitettu täydentävän sitä. Yhteensovitus on voitu ilmaista myös sanoin ”sovelletaan, jos soveltamisalan verosopimuksessa ei ole määräyksiä, jotka”, jolloin yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan vain siinä tapauksessa, että verosopimuksessa ei ole tiettyjä määräyksiä. Lisäksi yhteensovitus on voitu ilmaista sanoin ”sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen määräyksen sijasta tai puuttuessa”, jolloin yleissopimusta sovelletaan kaikissa tapauksissa.

Kolmanneksi jokaisessa aineellisoikeudellisia määräyksiä sisältävässä artiklassa on varaumalausekkeet, jotka määrittävät millaisia varaumia artiklaan on mahdollista tehdä. Neljänneksi jokaisessa aineellisoikeudellisia määräyksiä sisältävässä artiklassa on ilmoituslausekkeet, joita on kahdenlaisia. Ensinnäkin on ilmoituslausekkeita, jotka velvoittavat yleissopimuksen osapuolen ilmoittamaan valitsemistaan vaihtoehtoisista määräyksistä. Esimerkiksi kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmiä koskevassa artiklassa on vaihtoehdot A, B ja C ja tämän artiklan ilmoituslausekkeen mukaan jokaisen osapuolen, joka päättää soveltaa jotain vaihtoehdoista, on ilmoitettava valintansa. Toiseksi on ilmoituslausekkeita, jotka velvoittavat osapuolen yksilöimään yhteensovituslausekkeiden soveltamisalassa olevat verosopimusmääräyksensä. Ilmoitettavat määräykset määritellään ilmoituslausekkeessa viittaamalla yhteensovituslausekkeeseen. Esimerkiksi verosopimusten väärinkäytön estämistä koskevaa 7 artiklan ensimmäisen kappaleen määräystä sovelletaan saman artiklan 2 kappaleessa olevan yhteensovituslausekkeen mukaan verosopimuksessa jo olevan määräyksen sijasta tai sen puuttuessa. Tämän 7 artiklan 17 kappaleen a kohdan ilmoituslausekkeen mukaan sopimusosapuolen on ilmoitettava verosopimuksissaan jo olevat kyseisen artiklan 2 kappaleen mukaiset määräykset.

Yhteensovituslausekkeiden soveltamisalassa olevia määräyksiä koskevien ilmoituslausekkeiden tarkoituksena on parantaa yleissopimuksen selkeyttä ja läpinäkyvyyttä. Yhteensovitus- ja ilmoituslausekkeilla pyritään jäljittelemään verosopimusten muutospöytäkirjoissa käytettyjä ilmaisuja kuten ”sopimuksen x artikla poistetaan ja korvataan seuraavalla artiklalla” ja ”sopimuksen x artiklaan lisätään seuraava uusi kappale”. Yhteensovitus- ja ilmoituslausekkeet ovat ensi sijassa yleissopimuksen osapuoliksi tulevia valtioita ja lainkäyttöalueita varten. Näiden avulla osapuolet yksilöivät verosopimuksistaan ne määräykset, joihin yleissopimuksen määräykset kohdistuvat. Yhteensovitus- ja ilmoituslausekkeet sekä yleissopimusten osapuolten antamat ilmoitukset konkretisoivat yleissopimuksen soveltajille, miten yleissopimus vaikuttaa verosopimuksiin.

Yleissopimuksen välimiesmenettelyä koskevan VI osan artiklat eivät noudata edellä kuvattua rakennetta. Välimiesmenettelyllä tarkoitetaan verosopimuksen tulkintaa koskevan kysymyksen ratkaisemista saattamalla se riippumattoman välimiespaneelin käsiteltäväksi sen jälkeen, kun verosopimuksen osapuolten toimivaltaiset viranomaiset eivät ole saaneet kysymystä ratkaistua keskinäisessä sopimusneuvottelussa. Tämä osa sisältää välimiesmenettelyn valitseville tietyt olettamamääräykset. Myös välimiesmenettelyä koskevassa osassa on määräyksiä, joiden soveltuvuutta osapuoli voi säädellä varaumin ja valinnoin.

2 Nykytila

Suomella on voimassa oleva verosopimus, jossa määrätään lähes kaikista OECD:n malliverosopimuksen tekstissä käsitellyistä asioista, seuraavien 76 valtion kanssa (tilanne 1.10.2018. Alankomaat (SopS 84/1997 ja 31/1998), Arabiemiraattien liitto (SopS 90/1997 ja 32/1998), Argentiina (SopS 85/1996), Armenia (SopS 120/2007 ja 31/2008), Australia (SopS 91/2007 ja 32/2008), Azerbaidzhan (SopS 94/2006), Barbados (SopS 79/1992 ja 58/2013), Belgia (SopS 66/1978, 54/1997 ja 13/2014), Bosnia-Hertsegovina (SopS 60/1987 ja 75/2005), Brasilia (SopS 92/1997 ja 33/1998), Bulgaria (SopS 11/1986), Egypti (SopS 12/1966 ja 56/1976), Espanja (SopS 32/2018), Etelä-Afrikka (SopS 78/1995 ja 4/1996), Filippiinit (SopS 60/1981), Georgia (SopS 76/2008), Indonesia (SopS 4/1989), Intia (SopS 58/2010), Irlanti (SopS 88/1993), Islanti (SopS 26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Iso-Britannia (SopS 2/1970, 31/1974, 26/1981, 8/1987, 2/1992, 75/1992 ja 63/1997), Israel (SopS 90/1998), Italia (SopS 55/1983), Itävalta (SopS 18/2001 ja 95/2011), Japani (SopS 43/1972, 111/1991 ja 76/1992), Kanada (SopS 2/2007), Kazakstan (SopS 85/2010), Kiina (SopS 104/2010), Kirgistan (SopS 14/2004), Korean tasavalta (SopS 75/1981), Kosovo (SopS 60/1987 ja 1/2012), Kreikka (SopS 58/1981), Kroatia (SopS 60/1987 ja 34/1995), Kypros (SopS 40/2013), Latvia (SopS 92/1993), Liettua (SopS 94/1993), Luxemburg (SopS 18/1983, 60/1992 ja 62/2010), Makedonia (SopS 23/2002), Malesia (SopS 16/1986), Malta (SopS 82/2001), Marokko (SopS 18/2013), Meksiko (SopS 65/1998), Moldova (SopS 92/2008), Montenegro (SopS 60/1987 ja 45/2007), Norja (SopS 26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Pakistan (SopS 15/1996), Portugali (SopS 27/1971), Puola (SopS 21/2010), Ranska (SopS 8/1972 ja 5 /1976), Romania (SopS 7/2000), Ruotsi (SopS 26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Saksa (SopS 86/2017), Sambia (SopS 28/1985), Serbia (SopS 60/1987 ja 70/2001), Singapore (SopS 115/2002, 38/2003 ja 41/2010), Slovakia (SopS 28/2000), Slovenia (SopS 70/2004), Sri Lanka (SopS 28/2018), Sveitsi (SopS 90/1993, 92/2006, 122/2010 ja 14/2013), Tadzikistan (SopS 72/2013), Tansania (SopS 70/1978), Tanska (mukaan lukien Färsaaret; SopS 26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Thaimaa (SopS 28/1986), Tsekki (SopS 80/1995 ja 5/1996), Turkki (SopS 49/2012), Turkmenistan (SopS 12/2017), Ukraina (SopS 82/1995 ja 6/1996), Unkari (SopS 51/1981), Uruguay (SopS 16/2013), Uusi Seelanti (SopS 49/1984 ja 16/1988), Uzbekistan (SopS 104/1999 ja 43/2016), Valko-Venäjä (SopS 84/2008), Venäjä (SopS 110/2002), Vietnam (SopS 112/2002 ja 64/2003), Viro (SopS 96/1993 ja 55/2016) ja Yhdysvallat (SopS 2/1991 ja 3/2008).

Edellä luetellut Suomen tekemät verosopimukset eivät täytä BEPS-hankkeen mukaisia vähimmäisvaatimuksia. Sopimuksissa ei siten ole verosopimusten väärinkäyttöä koskevan vähimmäisvaatimuksen mukaisia johdantokappaleita tai verosopimusten väärinkäytön estämistä koskevia yleisiä määräyksiä. Verosopimuksissa on keskinäistä sopimusmenettelyä koskevat artiklat, mutta ne eivät kaikilta osin täytä vähimmäisvaatimusta. Verosopimuksissa ei ole määräyksiä välimiesmenettelystä. Suomi on muiden EU:n jäsenvaltioiden tavoin osapuolena kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyssä yleissopimuksessa 90/436/ETY, jäljempänä EU-arbitraatioyleissopimus.

Suomi allekirjoitti 24 päivänä toukokuuta 2018 verosopimuksen Hongkongin kanssa. Sopimus on BEPS-hankkeen verosopimuksia koskevien vähimmäisvaatimusten mukainen. Verosopimus sekä sen voimaansaattamislaki annettiin eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esityksellä 103/2018 vp. Pohjoismaisen verosopimuksen muutospöytäkirja allekirjoitettiin 29 päivänä elokuuta 2018. Muutospöytäkirjalla pohjoismainen verosopimus muutetaan BEPS-hankkeen verosopimuksia koskevien vähimmäisvaatimusten mukaiseksi. Muutospöytäkirja sekä sen voimaansaattamislaki annettiin eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esityksellä 169/2018 vp.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Lisäksi tavoitteena on hankkia hyväksyntä sopimukseen tehtäville varaumille ja annettaville ilmoituksille. Esitys sisältää myös ehdotuksen laiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Seuraavassa on selostettu tehtäväksi ehdotettavia ilmoituksia ja varaumia koskevat keskeiset ratkaisut. Yksityiskohtia on selostettu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

3.1 Yleissopimuksen soveltamisalaan esitettävät verosopimukset

Yleissopimuksen osapuoleksi tulevan on ilmoitettava, mitkä verosopimuksensa se haluaa kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan. Tavoitteena on saattaa yleissopimuksen verosopimuksia koskevat vähimmäisvaatimukset mahdollisimman laajasti osaksi Suomen verosopimusverkostoa. Näin ollen lähtökohtana olisi, että Suomi ottaa yleissopimuksen soveltamisalaan kaikki Suomen laajat tuloverosopimukset ja sopimus jätettäisiin ottamatta listalle vain erityisestä syystä.

Listan ulkopuolelle jätettäisiin pohjoismainen sopimus, joka jo itsessään on monenvälinen sopimus ja tästä syystä sen muuttaminen toisella monenvälisellä sopimuksella tekisi kokonaisuudesta vaikeaselkoisen. Pohjoismainen verosopimus muutetaan vähimmäisvaatimusten mukaiseksi muutospöytäkirjan avulla. Lisäksi yleissopimuksen ulkopuolelle jätettäisiin Bulgarian kanssa tehty sopimus, joka on vanhahko ja osin teknisesti yhtyeensopimaton yleissopimuksen kanssa. Bulgarian verosopimuksen osalta vähimmäisvaatimukset on tarkoitus toteuttaa kahdenvälisellä ratkaisulla. Ulkopuolelle jätettäisiin myös Saksan verosopimus, koska Saksan aloitteesta vähimmäisvaatimuksien ottamisesta verosopimuksen osaksi neuvotellaan verosopimusta koskeva muutospöytäkirja. Lisäksi ulkopuolelle jätettäisiin Hongkongin kanssa tehty verosopimus, koska se on vähimmäisvaatimusten mukainen.

3.2 Vähimmäisvaatimukset ja Suomen valinnat

Vähimmäisvaatimuksia käsittelevien artiklojen eli 6, 7, 16 ja 17 artiklan osalta Suomi tekisi seuraavat ratkaisut. Kahdenvälisen verosopimuksen johdantokappaletta käsittelevään yleissopimuksen 6 artiklaan voi tehdä varauman vain sellaisten verosopimusten osalta, joissa jo on BEPS-hankkeessa laadittu verosopimusten tarkoitusta kuvaava johdantokappale. Suomen listalle ehdotetuissa verosopimuksissa tällaista johdantokappaletta ei ole, joten varauma ei ole Suomen osalta mahdollinen.

Sopimusten väärinkäytön estämistä koskevassa 7 artiklassa on tarjolla kaksi vaihtoehtoa vähimmäisvaatimuksen toimeenpanemiseksi. Vaihtoehtoina ovat pelkkä yleinen väärinkäytön estämistä koskeva määräys eli PPT-määräys (principal purpose test) ja PPT-määräys yhdessä yksinkertaistetun LOB-määräyksen (limitation of benefits) kanssa. Vaihtoehtona yleissopimukselle sopimusten väärinkäyttöä koskevan vähimmäisvaatimuksen voi täyttää ottamalla kahdenväliseen verosopimukseen PPT-määräyksen ja yksityiskohtaisen etuusrajoitusmääräyksen yhdistelmän tai ottamalla kahdenväliseen verosopimukseen yksityiskohtaisen etuusrajoitusmääräyksen ja täydentämällä tätä kansallisella lainsäädännöllä.

Yleissopimuksen kautta vähimmäisvaatimuksen voi täyttää yksinomaan PPT-määräyksellä, mutta ei yksinomaan yksinkertaistetulla LOB-määräyksellä, sillä yleissopimus on laadittu siten, että yksinkertaistetun LOB-määräyksen kanssa on hyväksyttävä sovellettavaksi myös PPT-määräys. Suomi valitsisi yleissopimuksessa tarjolla olevista vaihtoehdoista pelkän PPT-määräyksen. Suomella on jo nyt verosopimuksissaan sekä tiettyjä tulotyyppejä (osinko, korko ja rojalti) koskevia PPT-määräyksiä että yleisiä PPT-määräyksiä. Lisäksi PPT-määräys yleisen tason määräyksenä sopii paremmin otettavaksi kattavasti verosopimusverkostoon kuin yksinkertaistettu LOB-määräys, jonka laatiminen sopii puolestaan paremmin kahdenvälisissä neuvotteluissa tehtäväksi. PPT-määräystä ei ole kohdennettu tietynlaisiin verosopimuksen väärinkäyttötilanteisiin, vaan sen soveltamisala on laaja, joten se yksinkin tarjoaa riittävän suojan väärinkäytöksiä vastaan. Yleissopimus on laadittu siten, että PPT on oletuksena eli sen valitsemiseksi ei tarvitsisi tehdä varaumia.

Myös keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva 16 artikla on laadittu siten, että siinä on otettu huomioon BEPS-hankkeessa sovitut vaihtoehtoiset tavat täyttää keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva vähimmäisvaatimus. Yleissopimuksessa oletuksena on, että vähimmäisvaatimus täytetään ottamalla verosopimuksiin OECD:n verosopimusmallin 25 artiklan 1—3 kappaleet sellaisina kuin ne ovat BEPS-hankkeessa kehitettyjen muutosten jälkeen. Varaumia tekemällä voi eräiden elementtien osalta valita toisin. Suomi ei tekisi varaumia.

Yleissopimuksen voimaantuloa ja soveltamisen alkamista koskevien määräysten osalta pääsääntö on, että yleissopimusta sovelletaan sen voimaantulon jälkeen alkaviin verokausiin. Keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan osalta on kuitenkin tehty poikkeus, jonka mukaan yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan asioihin, jotka tulevat vireille yleissopimuksen voimaantulon jälkeen riippumatta siitä, mitä verokausia ne koskevat. Tähän poikkeukseen voi kuitenkin tehdä varauman, jonka seurauksena myös keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan osalta soveltaminen kohdistuu voimaantulon jälkeisiin verokausiin. Suomi tekisi tämän varauman.

Yleissopimuksen 17 artikla käsittää OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen mukaisen siirtohinnoittelun vastaoikaisua koskevan määräyksen. Vastaoikaisua koskevan 9 artiklan toisen kappaleen ottaminen osaksi verosopimuksia ei tarkalleen ottaen ole vähimmäisvaatimus. Sen sijaan vähimmäisvaatimus on, että toimivaltainen viranomainen pyrkii ratkaisemaan asian keskinäisessä sopimusmenettelyssä ja toimeenpanee keskinäiset sopimukset riippumatta siitä, onko kyseessä olevassa verosopimuksen 9 artiklassa toista kappaletta.

Valtaosassa Suomen verosopimuksista on jo OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan toista kappaletta vastaava määräys. Koska asialla on liityntä minimistandardiin, Suomi ottaisi tämän määräyksen niihin verosopimuksiin, joista se nyt puuttuu. Näin ollen Suomi tekisi varauman, jonka mukaan tätä artiklaa ei sovelleta niiden verosopimusten osalta, joissa on jo edellä mainittu määräys.

3.3 Suomen varaumat valinnaisten määräysten osalta

Valinnaisten määräysten osalta Suomi tekisi varaumat eli Suomi ei hyväksyisi yleissopimuksen tarjoamia muita muutoksia sovellettavaksi verosopimuksiinsa. Näin ollen Suomi tekisi varaumat olla soveltamatta verosopimuksiinsa hybridejä yhteensopimattomuustilanteita koskevan osan 3 ja 4 artiklaa, sopimusten väärinkäyttöä koskevan osan 8—11 artiklaa ja kiinteän toimipaikan aseman välttämistä koskevan osan 12—15 artiklaa. Suomi ei valitsisi mitään artiklassa 5 kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmien osalta tarjottua vaihtoehtoa.

Yleissopimuksen ja verosopimusten yhteensovittaminen on haasteellista yleissopimuksen ja aiempien verosopimusten kirjoitustavan ja verosopimusverkoston eri-ikäisyyden vuoksi. Koska yleissopimuksen on sovelluttava kaikkien siihen sitoutuvien valtioiden tarpeisiin, siinä ei ole voitu verosopimuskohtaisesti yksilöidä, mikä artikla tai kappale korvataan, vaan asia jää niin sanottujen yhteensovituslausekkeiden ja ilmoitusten varaan.

Suomi voi sisällyttää yleissopimuksen määräysten mukaisia määräyksiä myös verosopimuksiinsa kahdenvälisten neuvottelujen kautta. Lisäksi yleissopimuksessa on määräykset varauman peruuttamisesta ja supistamisesta, mikä tarkoittaa, että ensi vaiheessa varaumalla poissuljettu määräys olisi mahdollista ottaa myöhemmin sovellettavaksi.

3.4 Suomen valinnat välimiesmenettelyä koskevan VI osan osalta

Yleissopimuksen osapuolen on nimenomaisesti ilmoitettava, jos se haluaa soveltaa välimiesmenettelyä koskevaa VI osaa verosopimustensa osalta. Välimiesmenettelyä koskevaa osaa sovelletaan tietyn verosopimuksen osalta vain, jos molemmat verosopimuksen osapuolet ovat valinneet tämän osan. Myös välimiesmenettelyä koskeva osa tarjoaa sen valinneille vaihtoehtoja, joita yleissopimuksen osapuolet käyttävät tekemällä varaumia ja ilmoittamalla valinnoista.

Suomi tekisi ilmoituksen soveltaa välimiesmenettelyä koskevaa osaa verosopimuksiinsa. Suomi ei käyttäisi 19 artiklan 11 kappaleen varaumamahdollisuutta pidentää toimivaltaisten viranomaisten neuvotteluaikaa kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen. Suomi ei käyttäisi 19 artiklan 12 kappaleen varaumamahdollisuutta rajata välimiesmenettelyn ulkopuolelle asiat, joista jommankumman verosopimusosapuolen tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut päätöksen. Koska Suomi haluaisi välimiesmenettelyn lajiksi 23 artiklan 1 kappaleen sisältämän muodon, jossa välimiehet valitsisivat toimivaltaisten viranomaisten esittämistä ratkaisuehdotuksista yhden ilman mahdollisuutta päättää asiasta toisin, Suomi ei tekisi 23 artiklan 2 kappaleen mukaista varaumaa, jonka mukaisesti välimiespaneeli voisi päättää käsiteltävänä olevan asian vapaasti harkiten. Suomi tekisi ilmoituksen 23 artiklan 4 kappaleen mukaisesti, koska keskinäisen sopimusmenettelyn ja välimiesmenettelyn luonteen vuoksi edellytettäisiin myös prosessien kuluessa saatujen tietojen osalta 23 artiklan 5 kappaleessa kuvattua luottamuksellisuutta. Suomi tekisi lisäksi 23 artiklan 7 kappaleessa kuvatun varauman, jonka mukaan VI osaa ei sovellettaisi niihin verosopimusosapuoliin nähden, jotka eivät halua noudattaa 23 artiklan 5 kappaleen mukaista luottamuksellisuutta. Suomi tekisi 24 artiklan 1 kappaleen mukaisen ilmoituksen soveltaa 2 kappaletta, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voisivat sopia eri tavoin kuin mitä välimiespaneelin johtopäätös on ollut. Suomen varaumia ja valintoja välimiesmenettelyn osalta on selostettu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa. Yleissopimuksessa määriteltyjen varaumien lisäksi osapuolet voivat tehdä yhden tai useamman vapaasti muotoillun varauman niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn. Suomi käyttäisi tätä mahdollisuutta. Suomi sulkisi välimiesmenettelyn ulkopuolelle asiat, joissa on kyse myös kotimaisten veron välttämisen vastaisten sääntöjen soveltamisesta ja asiat, joissa tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan syyllistyneen veropetokseen tai muuhun verorikokseen. Lisäksi Suomi sulkisi ulkopuolelle asiat, joissa ei ole kyse kaksinkertaisesta verotuksesta. Ulkopuolelle jäisivät myös asiat, jotka koskevat ennen yleissopimuksen soveltamisen alkamista alkaneita verokausia. Ulkopuolelle jäisivät niin ikään asiat, jotka on jo jätetty johonkin muuhun välimiesmenettelyyn. Myös näitä vapaita varaumia on selostettu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Verosopimuksen tarkoitusta koskevan 6 artikla ja sopimusten väärinkäytön estämistä koskevan 7 artikla ovat yleismääräyksiä, joilla pyritään varmistamaan, että verosopimusetuja ei anneta veron kiertämisen tai välttämisen tilanteissa. Tavoitteena on ensi sijassa ennaltaehkäistä veron kiertämistä ja välttämistä kuin lisätä verotuottoja. On kuitenkin mahdollista, että näiden artiklojen soveltamisesta tulee seuraamaan jonkin verran positiivisia verotuottovaikutuksia. Tapauskohtaisen soveltuvuuden vuoksi tarkempaa arvioita mahdollisista verotuottovaikutuksista ei ole mahdollista esittää.

Suomen kaikissa verosopimuksissa on jo keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva artikla, joten yleissopimuksen 16 artiklalla on lähinnä menettelymääräyksiä yhdenmukaistava vaikutus. Valtaosassa Suomen verosopimuksista on jo 17 artiklan mukainen vastaoikaisua koskeva määräys. Näillä artikloilla ei arvioida olevan verotuottovaikutuksia.

Välimiesmenettelyssä on kyse menettelyllisistä määräyksistä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen tilanteisiin liittyen. Tällä ei siten olisi välitöntä vaikutusta verotulojen kertymiseen. Välimiesmenettelyä koskevan vapaaehtoisen lausekkeen mukaan ottaminen voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu aikaisempaa useammin tilanteeseen, jossa riidan ratkaisemista koskevan tavoitteen saavuttaminen edellyttää verotuloista luopumista yksittäistapauksessa.

Kiinteän toimipaikan uusien määräyksien eli yleissopimuksen 12—15 artiklan vaikutuksia käsiteltiin BEPS:n taloudellisia vaikutuksia selvittäneen työryhmän 16 päivänä kesäkuuta 2017 julkaistussa raportissa. Raportin mukaan verotuottovaikutuksista ei ollut mahdollista esittää arvioita. Raportin mukaan nykyisin tiedossa olevien tilanteiden ja kokemusten perusteella kiinteän toimipaikan uudistettu määritelmä kasvattaisi suomalaisten yritysten kaksinkertaisen verotuksen riskejä ja aiheuttaisi näille tarpeita järjestellä nykyisiä rakenteitaan ja toimintojaan uudella tavalla. Raportin mukaan valtion verotuottoihin muutoksella olisi todennäköisesti eri tilanteissa toisaalta positiivisia ja toisaalta negatiivisia vaikutuksia, mutta nettovaikutuksen määrästä ei ole ollut mahdollista muodostaa käsitystä. On kuitenkin arvioitu, että suomalaisille yrityksille muodostuisi enemmän kiinteitä toimipaikkoja ulkomaille kuin mitä yleissopimuksen määräysten nojalla ulkomaisille yrityksille syntyisi Suomeen. Suomi tekisi kiinteää toimipaikkaa käsittelevien artiklojen osalta varaumat eli nämä artiklat eivät tulisi sovellettavaksi Suomen tekemien verosopimusten osalta.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan 16 artiklan johdosta verosopimuksiin tehtävien mukautusten sekä välimiesmenettelyä koskevan osan soveltumisen myötä verovelvollisilla olisi käytettävissään entistä tehokkaampia menettelyjä verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen tilanteissa. Onkin oletettavaa, että niiden myötä menettelyissä käsiteltävien tapausten määrä kasvaa.

Neuvotteluosapuolena keskinäisessä sopimusmenettelyssä eli niin sanottuna toimivaltaisena viranomaisena Suomessa toimii pääsäännön mukaan Verohallinto. Jos välimiesmenettelyssä käsiteltävien tapausten lukumäärä nousee tulevaisuudessa, se nostaa myös henkilöstö- ja muita hallinnollisia kustannuksia valtion näkökulmasta. Lisäksi asiaa koskevaa koulutusta henkilöstölle samoin kuin tiedottamista verovelvollisille olisi myös lisättävä.

4.3 Vaikutukset verovelvollisille

Keskinäistä sopimusmenettelyä koskevien määräysten uudistamisen ja yleissopimuksen VI osan mukaisen välimiesmenettelyn johdosta verovelvollisilla olisi käytössään entistä tehokkaampia keinoja, joiden avulla oman, kaksinkertaista verotusta koskevan tapauksensa voisi saattaa valtioiden väliseen menettelyyn ja saada asiassa ratkaisun. Ehdotuksista ei aiheutuisi välittömiä kustannuksia verovelvollisille. Verovelvollisten näkökulmasta yleissopimuksen VI osan välimiesmenettelyn prosessin puitteissa tapahtuvat muutokset voivat johtaa verorasituksen pienenemiseen, kun verotukseen liittyvät tulkintaristiriidat voivat tulla ratkaistuksi entistä tehokkaammin.

5 Asian valmistelu

Yleissopimuksen neuvotellut ad hoc -ryhmä oli avoin kaikille ja sen työskentelyyn osallistui hieman yli 100 valtiota ja lainkäyttöaluetta Suomi mukaan lukien. Ryhmän mandaatti käsitti BEPS-hankkeessa aikaansaatujen verosopimusmääräysten koostamisen monenväliseksi yleissopimukseksi. Sen sijaan mandaatti ei sisältänyt uusien aineellisoikeudellisten määräysten kehittämistä.

Ad hoc -ryhmällä oli myös yksi alatyöryhmä, joka työsti välimiesmenettelyä koskevia määräyksiä. Alatyöryhmän työskentely perustui riidanratkaisumekanismin kehittämistä käsittelevän BEPS-paketin raportin toiseen osaan, joka käsitteli pakollista välimiesmenettelyä. Alatyöryhmän työskentelyyn osallistuikin yhteensä 27 valtiota mukaan lukien Suomi.

Ad hoc -ryhmä hyväksyi monenvälisen yleissopimuksen tekstin 24 päivänä marraskuuta 2016. Samalla hyväksyttiin myös ad hoc -ryhmässä laadittu perusteluosio, jonka tarkoituksena on kuvata yleissopimuksen vaikutusta verosopimuksiin. Perusteluosiossa ei käsitellä yleissopimuksen määräysten aineellisoikeudellista sisältöä, vaan näiltä osin perustelut ovat BEPS-paketin raporteissa. Poikkeuksena tästä on perusteluosion välimiesmenettelyä koskeva jakso, jossa kuvataan myös näiden määräysten aineellisoikeudellista sisältöä.

Valtiovarainministeriö pyysi 13 päivänä tammikuuta 2017 lausuntoja yleissopimuksesta ja Suomen alustavia varaumia ja valintoja kuvaavasta muistiosta ulkoministeriöltä, oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Verohallinnolta, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä, Suomen veroasiantuntijat ry:ltä, Veronmaksajain Keskusliitto ry:ltä, professori Marjaana Helmiseltä, professori Reijo Knuutiselta, professori Seppo Penttilältä, apulaisprofessori Tomi Viitalalta ja Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta. Lausunnon antoivat ulkoministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Verohallinto, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry, Keskuskauppakamari, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen veroasiantuntijat ry, Veronmaksajain Keskusliitto ry, professori Marjaana Helminen, professori Reijo Knuutinen, apulaisprofessori Tomi Viitala ja Ahvenanmaan maakunnan hallitus.

Lausunnoissa oltiin välimiesmenettelyä koskevaa osaa lukuun ottamatta pääosin tyytyväisiä muistiossa esitettyihin valintoihin. Suomen valintoja välimiesmenettelyä koskevilta osin muutettiin ennen yleissopimuksen allekirjoittamista lausunnoissa esitettyyn suuntaan. Muilta osin muutoksia ei tehty.

Yleissopimuksen ensimmäinen allekirjoitustilaisuus järjestettiin Pariisissa 7 päivänä kesäkuuta 2017. Suomi allekirjoitti sopimuksen tässä yhteydessä yhdessä 67 muun valtion ja lainkäyttöalueen kanssa. Tätä esitystä valmisteltaessa allekirjoittajia on Suomi mukaan lukien yhteensä 82 ja nämä allekirjoitukset kattavat yhteensä 84 valtiota ja lainkäyttöaluetta (tilanne 1.10. 2018). Alankomaiden kuningaskunnan allekirjoitus kattaa Alankomaiden valtion lisäksi Curacaon lainkäyttöalueen. Lisäksi Kiinan kansantasavallan allekirjoitus kattaa Kiinan lisäksi Hongkongin. Suomi antoi allekirjoituksen yhteydessä Suomen odotettavissa olevia varaumia ja ilmoituksia koskevan väliaikaisen luettelon. Lopulliset luettelot annetaan hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä.

Hallituksen esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä ulkoministeriön kanssa. Esitys on tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä.

6 Riippuvuus muista esityksistä

Esitys ei välittömästi liity muihin hallituksen esityksiin, mutta esityksellä on yhtymäkohtia samanaikaisesti tämän esityksen kanssa eduskunnassa käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi kansainvälisten veroriitojen ratkaisumenettelystä, verotusmenettelystä annetun lain 89 §:n 3—5 momentin kumoamisesta ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 22 §:n muuttamisesta. Molemmissa esityksissä käsitellään esimerkiksi kansainvälisen riidanratkaisuprosessin ja kansallisen muutoksenhaun suhdetta.

7 Ahvenanmaan asema

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n mukaan, jos valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite, johon Suomi sitoutuu, sisältää määräyksen tämän lain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan. Kahdenväliset verosopimukset sisältävät maakunnan toimivaltaan kuuluvia määräyksiä itsehallintolain 18 §:n 5 kohdan perusteella. Koska nyt hyväksyttäväksi esitetty yleissopimus mukauttaa verosopimuksia, joiden voimaansaattamiseksi Ahvenanmaalla on edellytetty maakuntapäivien suostumusta, tarvitaan suostumus myös monenvälisen yleissopimuksen voimaansaattamissäädökselle siltä osin kuin yleissopimus kuuluu Ahvenanmaan toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö

I osa Soveltamisala ja ilmaisujen tulkinta

1—2 artikla. Artiklan 1 mukaan yleissopimus mukauttaa kaikkia soveltamisalan verosopimuksia. Artiklan 2 ensimmäisen kappaleen a kohdassa määritellään sopimuksen keskeisiä käsitteitä oleva soveltamisalan verosopimus. Se tarkoittaa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta, joka on voimassa kahden tai useamman yleissopimuksen osapuolen välillä ja jonka jokainen osapuoli on ilmoittanut tallettajalle sopimuksena, jonka se haluaa kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan. Määritelmän ilmaisussa ”on voimassa kahden tai useamman osapuolen välillä” ja ”jokainen osapuoli” on otettu huomioon se, että verosopimus voi olla kahden tai useamman osapuolen välinen. Suomen osalta verosopimusten luetteloon esitettäisiin vain kahdenvälisiä verosopimuksia, joten määritelmän lisäksi muuallakin yleissopimuksessa toistuva verosopimuksen osapuoliin viittaava ilmaisu ”jokainen osapuoli” tarkoittaisi käytännössä kahdenvälisen verosopimuksen molempia osapuolia.

Yleissopimuksen ilmoituksia koskevan 29 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan yleissopimuksen osapuolen on ilmoitettava verosopimuksensa, jotka se haluaa kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan. Suomen ilmoitus sisältäisi 70 sopimuskumppania. Yleissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä annettu väliaikainen luettelo sisälsi 71 sopimuskumppania eli se kattoi kaikki Suomen laajat tuloverosopimukset pois lukien pohjoismainen verosopimus ja Bulgarian kanssa tehty verosopimus. Pohjoismainen sopimus on monenvälinen ja sen muuttaminen toisella monenvälisellä sopimuksella tekisi kokonaisuudesta vaikeaselkoisen, joten Pohjoismaat sopivat kyseisen verosopimuksen muuttamisesta muutospöytäkirjalla. Nykyinen verosopimus Bulgarian kanssa on tehty vuonna 1985 eli se on melko vanha. Lisäksi se osin teknisesti yhteensopimaton yleissopimuksen kanssa. Tämän vuoksi BEPS-hankkeen verosopimuksia koskevat vähimmäisvaatimukset on suunniteltu toimeenpantavaksi Suomen ja Bulgarian välillä joko kokonaan uudella kahdenvälisellä verosopimuksella tai muuttamalla nykyistä kahdenvälistä sopimusta.

Väliaikaisen luettelon antamisen jälkeen Suomi allekirjoitti 24 päivänä toukokuuta 2018 verosopimuksen Hongkongin kanssa. Tämä sopimus sisältää BEPS-hankkeen verosopimuksia koskevien vähimmäisvaatimusten mukaiset määräykset, joten sitä ei esitetä otettavaksi verosopimusten luetteloon. Väliaikaiseen luetteloon otettua Saksan sopimusta ei esitetä otettavaksi lopulliseen luetteloon, koska Saksan aloitteesta on käynnistetty vähimmäisvaatimukset käsittävän muutospöytäkirjan neuvotteleminen kahdenväliseen verosopimukseen.

Yleissopimuksen soveltamisalaan tulevat siis vain ne voimassa olevat verosopimukset mahdollisine muutospöytäkirjoineen, joiden osalta molemmat verosopimuksen osapuolet ovat tehneet ilmoituksen siitä, että ne tahtovat verosopimuksen kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan. Alla on lueteltu ne Suomen luetteloon esitettävät verosopimuskumppanit, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen tätä esitystä laadittaessa (tilanne 1.10.2018) ja jotka ovat myös ottaneet Suomen kanssa tekemänsä verosopimuksen omaan verosopimusten luetteloonsa. Luettelo perustuu suurimmilta osin allekirjoittajien allekirjoitushetkellä antamiin luetteloihin, joihin voi tulla muutoksia allekirjoittajien sitoutuessa yleissopimukseen. Lisäksi allekirjoittajien varaumat rajoittavat yleissopimuksen vaikutuksia verosopimukseen.

1. Alankomaat 18. Itävalta 35. Ranska
2. Arabiemiraattien liitto 19. Japani 36. Romania
3. Argentiina 20. Kanada 37. Singapore
4. Armenia 21. Kazakstan 38. Slovakia
5. Australia 22. Kiina 39. Slovenia
6. Barbados 23. Korea 40. Tšekin tasavalta
7. Belgia 24. Kreikka 41. Turkki
8. Egypti 25. Kypros 42. Ukraina
9. Espanja 26. Latvia 43. Unkari
10. Etelä-Afrikka 27. Liettua 44. Uruguay
11. Georgia 28. Luxemburg 45. Uusi Seelanti
12. Indonesia 29. Malesia 46. Venäjä
13. Intia 30. Malta 47. Viro
14. Irlanti 31. Meksiko 48. Kroatia
15. Yhdistynyt kuningaskunta 32. Pakistan 49. Serbia
16. Israel 33. Portugali  
17. Italia 34. Puola  

Sekä Suomen että Portugalin luettelossa on Suomen ja Portugalin välillä 7 päivänä marraskuuta 2016 allekirjoitettu verosopimus. Verosopimus ei ole vielä tullut voimaan, joten se ei ole yleissopimuksen mukainen soveltamisalan verosopimus. Jos kyseinen verosopimus tulee myöhemmin voimaan, tulee siitä myös yleissopimuksessa tarkoitettu soveltamisalan verosopimus. Voimaantulosta ilmoitettaisiin yleissopimuksen tallettajalle yleissopimuksen 29 artiklan 5 kappaleen mukaisesti.

Yllä olevassa luettelossa mainittujen verosopimuskumppaneiden lisäksi myös Sveitsi on allekirjoittanut yleissopimuksen, mutta se ei ole ottanut Suomen kanssa tehtyä verosopimusta omaan verosopimusten luetteloonsa. Suomen listalla olevista verosopimuskumppaneista 20 ei ole toistaiseksi allekirjoittanut yleissopimusta.

Artiklan 2 kappaleen 1 kohdissa b—d on määritelty osapuolen, verosopimusosapuolen ja allekirjoittajan käsitteet. Osapuolella tarkoitetaan yleissopimuksen osapuolta, verosopimusosapuolella soveltamisalan verosopimuksen osapuolta ja allekirjoittajalla yleissopimuksen allekirjoittajaa.

Artiklan 2 kappale 2 käsittää yleisen ilmaisujen tulkintaa koskevan määräyksen, jonka mukaan yleissopimusta jonakin ajankohtana sovellettaessa jokaisella sanonnalla, jota siinä ei ole määritelty, on, jollei asiayhteys muuta edellytä, se merkitys, joka sillä sinä ajankohtana on asiaa koskevan soveltamisalan verosopimuksen mukaan.

II osa Hybridit vastaamattomuustilanteet

3—5 artikla. Tämä osa ei sisällä vähimmäisvaatimuksia. Suomi tekee varaumat olla soveltamatta verosopimuksiinsa 3 artiklaa, joka käsittelee verotuksellisesti jaettavia yksiköitä ja 4 artiklaa, joka koskee yksiköitä, joilla on kaksi asuinpaikkaa.

Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmiä koskeva 5 artikla sisältää kolme vaihtoehtoa vapautusmenetelmästä johtuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Valita voi jonkin kolmesta vaihtoehdosta (A, B tai C) tai voi olla valitsematta mitään näistä. Suomen osalta esitetään, että mitään artiklassa 5 tarjotuista vaihtoehdoista ei valittaisi. Pääosassa Suomen verosopimuksista Suomi asuinvaltiona noudattaa jo nykyisin päämenetelmänä hyvitysmenetelmää. Artiklassa on otettu huomioon se, että verosopimuksen osapuolet tyypillisesti valitsevat itse kaksinkertaisen verotuksen poistamisen menetelmän. Esimerkiksi kahdenvälisessä verosopimuksessa on voitu sopia, että toinen verosopimusosapuoli asuinvaltiona poistaa kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä ja toinen vapautusmenetelmällä. Näin ollen oletuksena on, että kukin verosopimuksen osapuoli noudattaa valitsemaansa vaihtoehtoa. Artiklaan on mahdollista tehdä varauma, jolla estettäisiin toisen verosopimuksen osapuolen valinnan vaikutus. Suomi ei tekisi tätä varaumaa eli Suomi sallisi sen, että sen vapautusmenetelmää soveltava verosopimuskumppani mukauttaa itse soveltamaansa kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmää jollakin artiklassa 5 tarjolla olevalla tavalla.

III osa Sopimusten väärinkäyttö

Verosopimuksen tarkoitusta koskeva 6 artikla ja verosopimusten väärinkäytön estämistä koskeva 7 artikla muodostavat sopimusten väärinkäytön estämistä koskevan vähimmäisvaatimuksen. Osan muut artiklat eivät sisällä vähimmäisvaatimuksia ja Suomi tekisi näiden artiklojen osalta varaumat olla soveltamatta niitä verosopimuksiinsa.

6 artikla. Artiklaan 1 kappaleeseen otettu verosopimusten tarkoitusta kuvaava johdantokappale käsittää kaksinkertaisen verotuksen poistamisen tavoitteen rinnalla nimenomaisen maininnan siitä, että tarkoitus on olla luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisen tai välttämisen avulla. Lisäksi tässä johdantokappaleessa mainitaan nimenomaisesti sopimuskeinottelujärjestelyt esimerkkinä toimista, joihin veron kiertämisellä tai välttämisellä viitataan. Sopimuskeinottelu tarkoittaa erilaisia järjestelyjä, joissa henkilö, joka ei ole verosopimusvaltiossa asuva, pyrkii hankkimaan etuuksia, joita tämän valtion tekemissä verosopimuksissa annetaan tässä valtiossa asuville.

Kappaleen 2 yhteensovituslausekkeen mukaan 1 kappaleen teksti sisällytetään soveltamisalan verosopimukseen sellaisen johdantotekstin tilalle tai puuttuessa, jossa viitataan aikomukseen poistaa kaksinkertainen verotus, viittasivatpa tai eivät nämä sanat myös aikomukseen olla luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen.

Suomen verosopimusten johdantokappaleet eivät sisällä vähimmäisvaatimuksen mukaista ilmaisua, vaan niissä tyypillisesti todetaan ainoastaan verosopimusosapuolten haluavan tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi. Yleissopimuksen myötä näiden nykyisten johdannon sanojen tilalle sisällytetään yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukainen ilmaisu.

Artiklan 3 kappaleen mukaan osapuoli voi vähimmäisvaatimuksen lisäksi halutessaan ottaa verosopimuksiinsa myös johdantotekstin muotoilun, joka viittaa haluun kehittää taloudellista suhdetta ja laajentaa yhteistyötä veroasioissa. Suomi ei ottaisi kyseistä ilmaisua verosopimuksiinsa.

Artiklan 4 kappaleen mukaan osapuoli voi varata oikeuden siihen, että 1 kappaleen mukaista johdantokappaletta ei sovelleta niihin sen verosopimuksiin, joissa jo on vähimmäisvaatimuksen täyttävä johdantokappale. Suomen verosopimuksissa ei ole 1 kappaleen kaltaisia johdantokappaleita, joten Suomi ei tekisi tätä varaumaa.

Artiklan 5 kappaleen ilmoituslauseke velvoittaa osapuolen ilmoittamaan verosopimustensa tämän artiklan 2 kappaleen mukaiset johdantokappaleet. Suomen ilmoitukseen otettaisiin kaikkien Suomen luetteloon sisällytettyjen verosopimusten johdantokappaleet. Yleissopimuksen neuvotelleen ad hoc -ryhmän laatimassa perusteluosissa todetaan, että mikäli verosopimuksen johdantokappale sisältää muutakin tekstiä kuin 2 kappaleessa mainitun, voidaan tämä tuoda esille ilmoituksessa. Suomen verosopimusten johdannoissa Arabiemiraattien liiton, Espanjan, Etelä-Afrikan, Intian, Marokon, Ranskan ja Unkarin kanssa on muutakin tekstiä kuin tämän artiklan 2 kappaleessa mainittu ja nämä osiot merkittäisiin sulkumerkein tämän esityksen liitteenä olevaan ilmoitukseen merkityn mukaisesti. Jos molemmat verosopimusosapuolet tekevät johdantotekstiä koskevan ilmoituksen, ilmoitettu teksti korvataan 1 kappaleen tekstillä. Muissa tapauksissa 1 kappaleessa kuvattu teksti sisällytetään lisäyksenä verosopimuksen nykyiseen johdantoon.

7 artikla. Sopimusten väärinkäytön estämistä koskevassa 7 artiklassa on tarjolla kaksi vaihtoehtoa vähimmäisvaatimuksen toimeenpanemiseksi. Vaihtoehtoina ovat pelkkä yleinen väärinkäytön estämistä koskeva määräys eli PPT-määräys (principal purpose test) ja PPT-määräys yhdessä yksinkertaistetun etuusrajoitusmääräyksen (simplified limitation of benefits) kanssa. Artiklan 1—4 kappaleessa käsitellään PPT-määräystä, 8—14 kappaleessa yksinkertaistettua etuuksien rajoittamista koskevaa määräystä ja 15—18 kappaleessa varaumia ja ilmoituksia.

Artiklan 1 kappaleeseen sisältyvän määräyksen mukaan verosopimukseen perustuvaa etuutta ei myönnetä, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.

Määräys vahvistaa periaatteen, jonka mukaan verosopimuksen osapuolen ei tarvitse antaa verosopimusetuja verosopimuksen epäasiallisen käytön tilanteessa. Määräyksen alkuosan mukaan verosopimusetuutta ei anneta, jos on kohtuullista päätellä, että yksi järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista oli verosopimusetuuden hankkiminen. Määräyksen jälkimmäisen osan mukaan henkilö, jolta etu ollaan epäämässä, voi kuitenkin selvittää, että edun myöntäminen kyseessä olevissa olosuhteissa on verosopimuksen asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.

Artiklan 2 kappaleen yhteensovituslausekkeen mukaan 1 kappaleen määräystä sovelletaan verosopimuksissa jo olevien määräysten sijasta tai jos verosopimuksissa ei ole tällaisia määräyksiä.

PPT-määräyksen valitseva osapuoli voi lisäksi halutessaan ottaa 4 kappaleen mukaisen lisämääräyksen, jonka nojalla toimivaltainen viranomainen voisi kuitenkin antaa sopimusedun, vaikka PPT-määräys olisi tullut sovellettavaksi. Kyseinen lisämääräys ei ole osa vähimmäisvaatimusta.

Suomi valitsisi yleisen sopimusten väärinkäyttöä koskevan määräyksen, mutta ei 4 kappaleen lisämääräystä. Suomen verosopimuskumppani voi valita PPT-määräyksen ja yksinkertaistetun LOB-määräyksen yhdistelmän. Tällöin oletussääntönä on, että pelkkä PPT-määräys soveltuu, ellei yhdistelmän valinnut osapuoli tee varaumaa, jolla pelkän PPT-määräyksen soveltuminen estyy. Tällaisen varaumatilanteen varalta 7 kappaleessa on tarjolla vaihtoehto a) jolla PPT:n valinnut osapuoli suostuu toisin valinneen osapuolen valintaan tai b) jolla erilaiset valinnat johtavat siihen, että PPT:n valinnut soveltaa vain sitä ja yhdistelmän valinnut yhdistelmää. Suomi ei valitsisi kumpaakaan 7 kappaleen vaihtoehdoista. Tämä merkitsisi sitä, että mikäli yhdistelmän valinneelle osapuolelle ei sovi ratkaisuksi pelkkä PPT-määräys, yleissopimuksen 7 artikla ei mukauta verosopimusta. Näissä tapauksissa osapuolten on yritettävä päästä molemminpuolisesti tyydyttävään vähimmäisvaatimuksen täyttävään ratkaisuun. Käytännössä tämä merkitsisi kahdenvälisiä verosopimusneuvotteluja.

Tätä esitystä laadittaessa (tilanne 1.10.2018) kaikki yleissopimuksen allekirjoittajat ovat valinneet PPT-määräyksen. Lisäksi 13 on valinnut PPT-määräyksen lisäksi yksinkertaistetun LOB-määräyksen. Näille maille kuitenkin sopii ratkaisuksi myös pelkkä PPT-määräys, joten yleissopimuksen myötä PPT-määräys tulisi sovellettaviksi kaikkien niiden verosopimusten osalta, jotka tulevat yleissopimuksen soveltamisalaan.

Artiklan 17 kappaleen ilmoituslauseke velvoittaa PPT-määräyksen valinneen osapuolen ilmoittamaan verosopimuksissaan jo olevat PPT-määräykset. Määräykset voivat olla yleisiä koko sopimusta koskevia määräyksiä tai tietyissä tulotyyppiartikloissa olevia määräyksiä. Yleinen PPT-määräys on Espanjan, Intian, Portugalin, Singaporen, Sri Lankan ja Tadzhikistanin sopimuksissa. Tulotyyppikohtaisia määräyksiä puolestaan on Armenian, Australian, Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Kazakstanin, Kiinan, Meksikon, Ukrainan, Uruguayn ja Uzbekistanin sopimuksissa. Suomen ilmoitukseen otettaisiin sekä yleiset että tulotyyppikohtaiset PPT-määräykset. Tarkemmat tiedot määräyksistä, jotka Suomi ilmoittaisi käyvät ilmi esityksen liitteestä.

Jos molemmat verosopimusosapuolet tekevät verosopimuksen PPT-määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen, ilmoitettu määräys korvataan yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen määräyksillä. Muissa tapauksissa 1 kappaleen tekstille (eli PPT-määräykselle) annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen kanssa.

8—11 artikla. Suomi tekisi varaumat olla soveltamatta verosopimuksiinsa 8 artiklaa, joka koskee osingonsiirtotransaktioita ja 9 artiklaa, joka koskee pääasiassa kiinteästä omaisuudesta arvonsa saavien osakkeiden tai intressien luovutuksesta saatua voittoa. Lisäksi Suomi tekisi varaumat olla soveltamatta 10 artiklaa, joka käsittää kolmansilla lainkäyttöalueilla sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen väärinkäytösten estämistä koskevan säännön ja 11 artiklaa, joka koskee verosopimuksen osapuolen oikeutta verottaa tässä osapuolessa asuvia henkilöitä.

IV osa Kiinteän toimipaikan aseman välttäminen

12—15 artikla. Osan artiklat eivät sisällä vähimmäisvaatimuksia. Suomi tekisi varaumat olla soveltamatta verosopimuksiinsa kyseisen osan artikloja. Artiklat 12 ja 13 koskevat kiinteän toimipaikan aseman keinotekoista välttämistä komissionäärijärjestelyjen ja samanlaisten strategioiden avulla sekä erityisten toimintaa koskevien poikkeusten avulla. Artikla 14 koskee sopimusten osiin jakamista ja artiklassa 15 määritellään luvun artikloissa käytettyjä käsitteitä.

V osa Riitojenratkaisun parantaminen

16 artikla.Keskinäistä sopimusmenettelyä koskevassa artiklassa 16 on kyse vähimmäisvaatimuksesta. Artiklan määräykset vastaavat OECD:n malliverosopimuksen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan 1—3 kappaletta sellaisina kuin ne ovat vuoden 2017 malliverosopimuksessa. Aiempaa eli vuoden 2014 malliverosopimusta uudistettiin mainittujen kappaleiden osalta BEPS-hankkeessa siten, että verovelvollinen voi jatkossa saattaa keskinäisen sopimusmenettelyn vireille asuinvaltionsa lisäksi tulon lähdevaltiossa. Monissa Suomen verosopimuksissa on jo nykyisinkin OECD:n vuoden 2014 mallin mukainen määräys muutoin kuin kuvatun BEPS-raportin tuoman muutoksen osalta. Vanhemmissa verosopimuksissa määräykset ovat osin toisenlaisia, joten niiden osalta yleissopimus merkitsisi muitakin muutoksia.

Artiklan 1—3 kappaleet sisältävät keskinäistä sopimusmenettelyä koskevat määräykset OECD:n malliverosopimuksen mukaisesti. Ensimmäisen kappaleen mukaan, jos henkilö katsoo, että verosopimuksen osapuolen tai molempien osapuolten toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on verosopimuksen vastainen, tämä henkilö voi, sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa verosopimuksen määräyksen vastaisen verotuksen. Kolmen vuoden aikaraja oli OECD:n malliverosopimuksessa jo ennen BEPS-hanketta, jonka myötä siitä tuli vähimmäisvaatimus.

Kappaleen 2 mukaan, jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia verosopimuksen vastaisen verotuksen välttämiseksi. Tehty sopimus pannaan täytäntöön verosopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevista aikarajoista riippumatta.

Kappaleen 3 mukaan toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan verosopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita ei verosopimuksissa käsitellä.

Artiklan 4 kappale sisältää yleissopimuksen ja verosopimuksen suhdetta kuvaavat yhteensovituslausekkeet jokaisen kappaleeseen 1—3 sisältyvän kuuden virkkeen osalta. Artiklan 5 kappale sisältää varaumat, jotka artiklaan on mahdollista tehdä. Varaumia voi tehdä, jos aikoo toteuttaa vähimmäisvaatimuksen vaihtoehtoisella tavalla eli muutoin kuin ottamalla 1—3 kappaleiden mukaiset määräykset verosopimuksiinsa. Suomi ei tekisi mitään näistä varaumista, vaan Suomen valinta olisi ottaa kappaleen 1—3 mukaiset määräykset. Suomen tavoitteen eli verosopimusten keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan 1—3 kappaleen yhdenmukaistamisen OECD:n vuoden 2017 verosopimusmallin mukaiseksi on riippuvainen siitä, tekevätkö Suomen verosopimuskumppanit artiklaan varaumia.

Artiklan 6 kappale sisältää ilmoituslausekkeet. Ensimmäisen kappaleen ensimmäisen virkkeen osalta on ilmoitettava sellaiset verosopimusmääräykset, joiden mukaan keskinäinen sopimusmenettely laitetaan vireille asuinvaltiossa. Suomen ilmoitus kattaisi kaikki Suomen 2 artiklan 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaiseen luetteloon sisällytettävät verosopimukset, sillä kaikissa luetteloon sisällytetyissä verosopimuksissa on kuvatun lainen määräys. Jos molemmat verosopimusosapuolet ovat tehneet ilmoituksen, verosopimuksen määräys korvataan yleissopimuksen määräyksellä. Muissa tapauksissa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäiselle virkkeelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa kyseisen virkkeen kanssa.

Kappaleen 1 toisen virkkeen osalta annettaisiin kaksi ilmoitusta. Ensimmäinen ilmoitus koskisi sopimuksia, joissa määräaika keskinäisen sopimusmenettelyn vireille saattamiseen on vähemmän kuin kolme vuotta. Suomi ilmoittaisi verosopimukset Filippiinien, Italian ja Malesian kanssa. Jos molemmat verosopimusosapuolet ovat tehneet ilmoituksen, verosopimuksen määräys korvataan yleissopimuksen määräyksellä. Muissa tapauksissa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen toiselle virkkeelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen toisen virkkeen kanssa. Toinen ilmoitus koskisi sopimuksia, joissa määräaika on vähintään kolme vuotta. Suomi ilmoittaisi tässä 61 verosopimuskumppania. Ilmoitettavat sopimukset ja niiden määräykset käyvät ilmi esityksen liitteestä. Yleissopimuksen määräystä ei sovelleta verosopimukseen, jos jompikumpi verosopimusosapuoli on tehnyt tätä verosopimusta koskevan ilmoituksen.

Ilmoitusten ulkopuolelle jäävät sopimukset, joissa ei ole aikarajaa. Näitä ovat verosopimukset USA:n, Egyptin, UK:n, Japanin, Ranskan ja Tansanian kanssa. Näiden osalta sovellettavaksi tulee yleissopimuksen 16 artiklan 4 kappaleen a kohdan ii alakohta, jonka mukaan yleissopimuksen määräystä sovelletaan, jos verosopimuksesta puuttuu määräys, jossa kuvataan ajanjakso, jonka kuluessa asia on saatettava käsiteltäväksi.

Kappaleen 2 ja 3 kaikkien virkkeiden osalta ilmoitetaan verosopimukset, joista näiden virkkeiden mukaiset määräykset puuttuvat. Yleissopimuksen määräystä sovelletaan vain, jos molemmat verosopimusosapuolet ovat tehneet kyseisen verosopimuksen osalta puuttumista koskevan ilmoituksen. Kappaleen 2 ensimmäisen virkkeen osalta ilmoitettaisiin yksi verosopimus ja toisen virkkeen osalta 15 verosopimusta. Kappaleen 3 ensimmäisen virkkeen osalta ilmoitetaan kaksi verosopimusta ja toisen virkkeen osalta viisi verosopimusta. Myös nämä 2 ja 3 kappaleen mukaan ilmoitettavat sopimukset käyvät ilmi esityksen liitteestä.

17 artikla. Artiklan 1 kappaleen siirtohinnoittelun vastaoikaisua koskeva sisältömääräys on OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen mukainen. Toisen kappaleen yhteensovituslausekkeen mukaan 1 kappaleen vastaoikaisua koskevaa määräystä on sovellettava verosopimuksessa olevan määräyksen sijaan tai puuttuessa. Kappale 3 käsittää varaumat ja kappale 4 ilmoituslausekkeet.

Artiklan 1 kappaleen määräys eli OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen sisällyttäminen verosopimuksiin ei ole tarkalleen ottaen vähimmäisvaatimus, vaan se on niin kutsuttu hyvä käytänne (best practice). Sen sijaan vähimmäisvaatimus on, että riippumatta siitä, onko verosopimuksessa OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen määräystä vastaavaa määräystä, on verovelvollisella oltava pääsy keskinäiseen sopimusmenettelyyn siirtohinnoittelutapauksissa ja että keskinäiset sopimukset on pantava toimeen. Tämän vuoksi artiklaan voi tehdä vain rajoitetusti varaumia. Varaumia koskevan 3 kappaleen a kohdan mukaan osapuoli voi tehdä varauman, jonka mukaan yleissopimusta ei sovelleta sen verosopimuksiin, joissa jo on OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaletta vastaava määräys. Saman kappaleen b kohdan mukaan osapuoli voi myös tehdä varauman olla soveltamatta yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta, jos vastaoikaisumääräyksen puuttumisesta huolimatta tekee vasta oikaisun tai sen toimivaltainen viranomainen pyrkii ratkaisemaan asian keskinäisessä sopimusmenettelyssä.

Suomen verosopimuspolitiikkana on ottaa OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaletta vastaava määräys verosopimuksiinsa. Pääosassa Suomen verosopimuksista kyseinen määräys jo onkin, mutta erityisesti vanhimmista sopimuksista tämä määräys puuttuu. Näin ollen Suomi valitsisi OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen mukaisen määräyksen sovellettavaksi niihin verosopimuksiinsa, joista se tällä hetkellä puuttuu. Toisin sanoen, Suomi tekisi varauman, jonka mukaan yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta ei sovelleta niihin verosopimuksiin, joissa jo on kyseistä kappaletta vastaava määräys. Suomen tavoitteleman lopputuloksen eli OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen soveltumisen toteutuminen on riippuvainen siitä, tekevätkö Suomen verosopimuskumppanit artiklaan varaumia.

Edellisessä kappaleessa kuvattua varaumaa käyttävän yleissopimuksen osapuolen on artiklan 28 kappaleen 8 mukaisesti ilmoitettava varauman piirissä olevat verosopimukset. Ilmoituksessa on yksilöitävä verosopimuksessa oleva OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaletta vastaava määräys. Suomen ilmoitus kattaisi 49 sopimuskumppania. Suomen yleissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä antama ilmoitus sisälsi 43 sopimuskumppania. Ilmoituksesta puuttuivat verosopimukset, joissa on OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaleen lisäksi määräys, jonka mukaan 2 kappaletta ei sovelleta, jos kyseessä on petos, tahallinen laiminlyönti tai huolimattomuus. Myös nämä verosopimukset sisältävät vastaoikaisuun velvoittavan määräyksen, joten sopimukset lisättäisiin Suomen ilmoitukseen. Ilmoitettavat sopimukset ja niiden määräykset käyvät ilmi esityksen liitteestä.

VI osa Välimiesmenettely

Yleissopimuksen VI osa koskee välimiesmenettelyä, jonka puitteissa verosopimuksen osapuolina olevien valtioiden välinen verosopimuksen tulkintaerimielisyys voidaan ratkaista saattamalla asia riippumattoman välimiespaneelin käsiteltäväksi, jos asiaa ei ole pystytty ratkaisemaan näiden kyseisten valtioiden välisissä neuvotteluissa. Välimiesmenettelyn käynnistämistä voi pyytää verovelvollinen, jonka verotus on verosopimuksen vastainen, jos verosopimuksen osapuolina olevat valtiot eivät ole päässeet asiassa ratkaisuun verosopimuksen mukaisessa keskinäisessä sopimusmenettelyssä.

18 artikla. Yleissopimuksen VI osa poikkeaa muista osista siten, että osapuolen joka haluaa soveltaa tätä osaa, on nimenomaisesti ilmoitettava tästä valinnasta. Välimiesmenettelyä koskevaa osaa sovelletaan tietyn verosopimuksen osalta vain, jos sen molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet valitsevansa tämän osan soveltamisen. Suomi tekisi 18 artiklan mukaisen ilmoituksen välimiesmenettelyä koskevan VI osan soveltamisesta. Tätä esitystä laadittaessa (tilanne 1.10.2018) välimiesmenettelyä koskevan osan soveltamisen on Suomen lisäksi valinnut 27. Näistä 19 eli Australia, Itävalta, Barbados, Belgia, Kanada, Ranska, Kreikka, Irlanti, Italia, Japani, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Uusi Seelanti, Portugali, Singapore, Slovenia, Espanja ja Yhdistynyt Kuningaskunta ovat valtioita, joiden kanssa tehty verosopimus sisältyisi Suomen 2 artiklan 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaiseen luetteloon ja jotka ovat myös ottaneet Suomen kanssa tekemänsä verosopimuksen omaan vastaavaan luetteloonsa. Muut 8 välimiesmenettelyä koskevan VI osan valinnutta ovat Andorra, Curacao, Fidzi, Saksa, Liechtenstein, Mauritius, Ruotsi ja Sveitsi. Myös nämä välimiesmenettelyä koskevan luvun osalta esitetyt luettelot ja lukumäärät perustuvat suurimmilta osin allekirjoittajien allekirjoitushetkellä antamiin luetteloihin, joihin voi tulla muutoksia allekirjoittajien sitoutuessa yleissopimukseen.

19 artikla. Kappale 1 sisältää välimiesmenettelyä koskevan keskeisimmän määräyksen. Ensimmäisen kappaleen mukaan, jos verovelvollinen on saattanut asian keskinäisessä sopimusmenettelyssä ratkaistavaksi eivätkä toimivaltaiset viranomaiset ole pystyneet asiaa määräajassa ratkaisemaan, ratkaisemattomat kysymykset on verovelvollisen pyynnöstä jätettävä välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osassa kuvatulla tavalla ja toimivaltaisten viranomaisten 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Olettamamääräyksen mukaan määräaika saavuttaa neuvottelutulos olisi kaksi vuotta. Yleissopimuksen osapuoli voi kuitenkin tehdä 11 kappaleen mukaisen varauman, jolloin neuvotteluaika olisi kolme vuotta. Suomi ei käyttäisi tätä varaumamahdollisuutta neuvotteluajan pidentämisestä. Tästä huolimatta neuvotteluaika olisi kuitenkin kahden vuoden sijaan kolme vuotta, jos soveltamisalan verosopimuksen toinen osapuoli on tehnyt kyseisen varauman. Kappaleet 2—3 sisältävät määräajan kulumista koskevia määräyksiä.

Kappaleessa 4 todetaan, että välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen ja se toteutetaan toimivaltaisten viranomaisten keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin verosopimusosapuolta lukuun ottamatta kolmea erikseen mainittua tapausta. Välimiesmenettelyratkaisu ei sido, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa tapauksen käsittelyä. Hyväksymättä jättämiseen rinnastetaan se, että verovelvollinen ei 60 päivän kuluessa vedä välimiesmenettelyssä ratkaistuja kysymyksiä pois muutoksenhausta tai muuten lopeta vireillä olevia menettelyitä. Välimiesmenettelyratkaisu ei myöskään sido, jos verosopimusosapuolen tuomioistuimen lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Välimiesmenettelyratkaisu ei myöskään sido, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, saattaisi välimiesmenettelyssä jo ratkaistun kysymyksen muutoksenhaun kohteeksi.

Kappaleet 5—9 käsittävät yksityiskohtaiset määräykset neuvotteluajan alkamispäivästä. Kappaleessa 10 asetetaan toimivaltaisille viranomaisille velvoite sopia keskinäisellä sopimuksella välimiesmenettelyä koskevaan osaan sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Näin ollen tässä tarkoitettu keskinäinen sopimus on tehtävä jokaisen sellaisen verosopimuksen osalta, johon yleissopimuksen välimiesmenettelyä koskevaa osaa sovelletaan. Tämä sopiminen tapahtuu kyseisen soveltamisalan verosopimuksen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan mukaisesti. Sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensimmäisen kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan mukauttaa aika ajoin sen jälkeen. Suomen tekemissä verosopimuksissa toimivaltaiseksi viranomaiseksi on Suomen osalta määritelty valtiovarainministeriö, sen valtuuttama edustaja tai se viranomainen, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Verotusmenettelystä annetun lain 88 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen on Verohallinto. Verohallinto ratkaisee ensisijaisesti toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvan asian. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen. Kappaleen 10 mukaiset toimivaltaisten viranomaisten keskinäiset sopimukset julkaistaisiin.

Kappale 12 käsittää varauman, jonka mukaan välimiesmenettelyyn eivät pääse kysymykset, joista jommankumman verosopimusosapuolen tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen. Lisäksi, jos välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä, jommankumman verosopimusosapuolen tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, on välimiesmenettely lopetettava. Suomessa toimivaltainen viranomainen voi poiketa keskinäisessä sopimusmenettelyssä muutoksenhaussa annetusta päätöksestä. Suomen yleissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä antama väliaikainen luettelo odotettavissa olevista varaumista ja ilmoituksista sisälsi tämän varauman. Varaumaa ei kuitenkaan ehdoteta tehtäväksi, koska Suomessa vallitsevan oikeustilan mukaan myös kysymykset, joista on jo tuomioistuimen päätös, voidaan saattaa välimiesmenettelyyn. Välimiesmenettelyä koskevan osan valinneista tämän varauman on tehnyt 18 (tilanne 1.10.2018). Varauma kattaa sekä varauman tehneessä valtiossa annetut päätökset että toisessa verosopimusvaltiossa annetut päätökset. Näin ollen myös suomalaisen tuomioistuimen antama päätös estää välimiesmenettelyyn pääsyn, jos verosopimuksen toinen osapuoli on tehnyt 12 kappaleen mukaisen varauman.

20 artikla. Artikla käsittää välimiesten nimeämiseen liittyvien menettelyiden olettamamääräykset, mutta sopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia myös niistä poikkeavista menettelyistä. Artiklan olettamamääräysten mukaan välimiespaneeli koostuu kolmesta jäsenestä. Kukin toimivaltainen viranomainen valitsee 60 päivän määräajassa yhden jäsenen ja näin valitut jäsenet valitsevat puheenjohtajan. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tee nimitystä määräajassa tai jos jäsenet eivät nimitä puheenjohtajaa määräajassa, nimityksen tekee OECD:n virkamies. Välimiespaneelin jäsenten on oltava asiantuntevia sekä riippumattomia ja puolueettomia.

21 artikla.Artikla sisältää määräykset välimiesmenettelyn salassapidosta. Artiklassa on määräykset tietojen ilmaisemisesta välimiespaneelin jäsenille sekä heidän salassapito- ja vaitiolovelvoitteestaan.

22 artikla. Artikla sisältää määräykset asian ratkaisemisesta ennen välimiesmenettelyn päättymistä. Välimiesmenettely lopetetaan, jos toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä. Välimiesmenettely lopetetaan myös silloin, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruu pyyntönsä.

23 artikla. Kappaleet 1—3 sisältävät määräykset välimiesmenettelyn lajista ja kappaleet 4—7 verovelvollisen ja tämän neuvonantajan ilmaisukiellosta. Ensimmäinen kappale käsittää olettamasäännöt välimiesmenettelyn lajista, joita sovellettaisiin, elleivät toimivaltaiset viranomaiset keskenään sovi eri säännöistä. Olettamana on niin kutsuttu viimeisen tarjouksen menettely, jossa välimiespaneeli valitsee toimivaltaisten viranomaisten ratkaisuehdotuksista toisen. Ratkaisuehdotuksen tueksi voi antaa sitä tukevan kannanoton sekä vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen esittämään ratkaisuehdotukseen ja sitä tukevaan kannanottoon. Välimiespaneeli tekee valintansa yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Päätökseen ei sisällytetä perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.

Jos yleissopimuksen osapuoli ei halua soveltaa 1 kappaleen olettamasääntöä välimiesmenettelyn lajista, voi tämä tehdä 2 kappaleen mukaisen varauman soveltaa niin kutsuttua vapaan harkinnan menettelyä. Tässä menettelyssä välimiespaneeli muotoilee vapaasti ratkaisun sille jätettyihin kysymyksiin. Jos toinen verosopimuksen osapuolista tekee 2 kappaleen mukaisen varauman, muuttaa se tämän verosopimuksen osalta olettamasäännöksi vapaan harkinnan menettelyn. Myöskään vapaan harkinnan menettelyssä annetulla välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.

Jos yleissopimuksen osapuoli, joka ei ole tehnyt 2 kappaleessa tarkoitettua varaumaa, ei halua olettamasäännöksi vapaan harkinnan menettelyä, voi tämä tehdä 3 kappaleen mukaisen varauman, jonka johdosta kumpaakaan olettamasääntöä ei sovelleta näiden verosopimuskumppaneiden välillä. Toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät pääsemään sopimukseen välimiesmenettelyn lajista. Ennen kuin tällaiseen sopimukseen on päästy, 19 artiklaa (Pakollinen sitova välimiesmenettely) ei sovelleta.

Suomi ei tekisi 2 kappaleen mukaista varaumaa eli välimiesmenettelyn lajin olettamasääntö olisi viimeisen tarjouksen menettely. Suomen lisäksi samoin on valinnut 20 ja 23 artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman on tehnyt 7 (tilanne 1.10.2018). Suomen yleissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä antama väliaikainen luettelo odotettavissa olevista varaumista ja ilmoituksista sisälsi yleissopimuksen 23 artiklan 3 kappaleen mukaisen varauman. Varauma olisi merkinnyt sitä, että välimiesmenettelyä koskevan osan soveltuminen olisi riippuvainen toimivaltaisten viranomaisten sopimuksen syntymisestä. Suomen kanssa saman olettamasäännön eli parhaan tarjouksen menettelyn valinneista 20:sta on tätä 3 kappaleen mukaista varaumaa käyttänyt Suomen lisäksi 3. Varaumaa ei kuitenkaan ehdoteta tehtäväksi. Välimiesmenettelyn laji olisi viimeisen tarjouksen menettely 14 sopimuskumppanin kanssa ja vapaan harkinnan menettely 5 sopimuskumppanin kanssa (tilanne 1.10.2018).

Artiklaan sisältyy välimiesmenettelyn lajin ohella myös luottamuksellisuuteen liittyviä säännöksiä. Kappaleen 4 mukaan osapuoli voi päättää soveltaa 5 kappaleen ilmaisukieltoa koskevia määräyksiä ja tästä on ilmoitettava yleissopimuksen tallettajalle. Määräyksiä sovelletaan, jos jompikumpi verosopimusosapuoli on tehnyt tällaisen ilmoituksen. Ilmaisukieltoa koskevan määräyksen mukaan ennen välimiesmenettelyn aloittamista toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että jokainen asian käsiteltäväksi saattanut henkilö ja heidän neuvonantajansa suostuvat kirjallisesti olemaan ilmaisematta muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Jos välimiesmenettelyn aikana tätä velvoitetta olennaisesti rikottaisiin, johtaisi se menettelyn keskeytymiseen. Osapuoli, joka ei päätä soveltaa 5 kappaletta eikä halua, että se tulee sovellettavaksi verosopimuksen toisen osapuolen tekemän valinnan johdosta, voi tehdä varauman olla soveltamatta edellä selostettuja luottamuksellisuuteen liittyviä määräyksiä. Tällöin se osapuoli, joka haluaa luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä sovellettavan, voi tehdä varauman, jonka johdosta välimiesmenettelyä koskevaa yleissopimuksen osaa ei sovelleta kyseiseen verosopimukseen.

Keskinäisen sopimusmenettelyn ja välimiesmenettelyn luonteen vuoksi edellytettäisiin myös prosessien kuluessa saatujen tietojen osalta 23 artiklassa kuvattua luottamuksellisuutta. Suomi tekisi siten ilmoituksen 23 artiklan 4 kappaleen mukaisesti, kuten 16 muuta (tilanne 1.10.2018) VI osan valinneista. Vain yksi on tehnyt varauman 23 artiklan 6 kappaleen mukaisesti olla soveltamatta luottamuksellisuutta koskevia säännöksiä. Suomi tekisi lisäksi 23 artiklan 7 kappaleen mukaisen varauman, jonka mukaan VI osaa ei sovellettaisi niiden soveltamisalan verosopimusten osalta, joiden toinen osapuoli on tehnyt 23 artiklan 6 kappaleen mukaisen varauman olla soveltamatta luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä. Tämän varauman on Suomen lisäksi tehnyt 6.

24 artikla. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain, jos verosopimuksen molemmat osapuolet päättävät niin ja ilmoittavat tästä tallettajalle. Määräyksen mukaan toimivaltaiset viranomaiset voisivat sopia välimiesmenettelyratkaisusta poikkeavasta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa. Tämän määräyksen valinnut osapuoli voi lisäksi tehdä varauman, että määräystä sovelletaan vain niiden soveltamisalan verosopimusten osalta, joiden osalta välimiesmenettelyn laji on 23 artiklan 2 kappaleen mukainen eli vapaan harkinnan menettely. Välimiesmenettelyn valinneista 22 on tehnyt 1 kappaleen mukaisen ilmoituksen (tilanne 1.10.2018). Suomen yleissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä antama väliaikainen luettelo odotettavissa olevista varaumista ja ilmoituksista ei sisältänyt ilmoitusta 24 artiklan määräysten soveltamisesta. Nyt ehdotetaan, että Suomi tekisi 24 artiklan 1 kappaleen soveltamista koskevan ilmoituksen.

25 artikla. Artikla sisältää välimiespaneelin jäseniin liittyviä kustannuksia sekä verosopimusosapuolille aiheutuvia kustannuksia koskevat olettamasäännökset, joista verosopimusosapuolet voivat keskinäisellä sopimuksella poiketa. Olettamasäännösten mukaan kukin verosopimusosapuoli vastaa omista ja nimeämänsä jäsenen kustannuksista. Puheenjohtajaan sekä muuhun johtamiseen liittyvät kustannukset jaetaan tasan.

26 artikla. Kappaleeseen 1 sisältyvän yhteensovituslausekkeen mukaan välimiesmenettelyä koskevaa osaa sovelletaan soveltamisalan verosopimusten välimiesmenettelyä koskevien määräysten sijaan tai puuttuessa. Välimiesmenettelyä koskevaa osaa soveltavan yleissopimuksen osapuolen on ilmoitettava verosopimuksiinsa sisältyvät välimiesmenettelyä koskevat määräykset. Lisäksi kappale 4 käsittää varauman, jolla yleissopimuksen osapuoli voi varata oikeuden siihen, että välimiesmenettelyä koskevaa osaa ei sovelleta yhteen tai useampaan yksilöityyn soveltamisalan verosopimukseen, jossa jo on välimiesmenettelyä koskeva määräys. Missään Suomen kahdenvälisessä verosopimuksessa ei ole välimiesmenettelyä koskevia säännöksiä, joten Suomi ei tekisi 1 kappaleen mukaista ilmoitusta tai 4 kappaleen mukaista varaumaa.

Kappaleessa 2 määrätään suhteesta muihin välimiesmenettelyihin. Kysymystä ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä. Siten päällekkäisyyksien välttämiseksi, jos samassa asiassa on jo aiemmin perustettu välimiespaneeli tai vastaava, asiaa ei toimiteta yleissopimuksen välimiespaneeliin. Kappaleen 3 mukaan, jollei artiklan 1 kappaleesta muuta johdu, yleissopimuksen VI osa ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia sopimusosapuolet ovat tai tulevat olemaan.

VII osa Loppumääräykset

27 artikla.Artiklassa määrätään yleissopimuksen allekirjoituksesta ja ratifioinnista tai hyväksymisestä. Yleissopimus on avoinna allekirjoitettavaksi 31 päivästä joulukuuta 2016 alkaen. Sen voivat valtioiden lisäksi allekirjoittaa lainkäyttöalueista Guernsey, Mansaari ja Jersey sekä muukin lainkäyttöalue, jolle on annettu lupa tulla osapuoleksi osapuolten ja allekirjoittajien yksimielisellä päätöksellä. Yleissopimus on valtioiden lisäksi avoin lainkäyttöalueille, koska verosopimuksia on voimassa sekä valtioiden että valtioiden ja lainkäyttöalueiden välillä. Näin myös jälkimmäiset voidaan saattaa yleissopimuksen alaan. Yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Kukin osapuoli noudattaa valtiosääntönsä mukaista menettelyä.

28—29 artikla. Yleissopimuksen 28 artiklassa määrätään varaumista. VI osaa (välimiesmenettely) lukuun ottamatta yleissopimukseen ei voi tehdä muita varaumia kuin ne, jotka yleissopimus erityisesti sallii. Artiklan 28 ensimmäiseen kappaleeseen on koottu luetteloksi kaikki sopimuksen aiemmissa artikloissa mainitut varaumat. Suomen osalta tehtäväksi esitettäviä varaumia on selostettu kunkin artiklan kohdalla. Artiklan 28 toisen kappaleen mukaan osapuoli, joka päättää soveltaa välimiesmenettelyä koskevaa VI osaa, voi muotoilla yhden tai useamman varauman niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti. Nämä vapaasti muotoillut varaumat ovat hyväksymisenvaraisia. Varauma katsotaan toisen osapuolen hyväksymäksi, jos se ei ole ilmoittanut tallettajalle vastustavansa varaumaa sen kahdentoista kuukauden ajanjakson loppuun mennessä, joka alkaa päivänä, jona tallettaja ilmoittaa varaumasta, tai siihen päivään mennessä, jona se tallettaa sitoutumiskirjansa, sen mukaan kumpi on myöhempi. Jos osapuoli vastustaa VI osaa koskevaa vapaasti muotoiltua varaumaa, VI osaa ei miltään osin sovelleta vastustavan osapuolen ja varauman tehneen osapuolen välillä.

Välimiesmenettelyn osalta Suomi käyttäisi mahdollisuutta tehdä 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisia niin kutsuttuja vapaita varaumia. Suomen yleissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä antama väliaikainen luettelo odotettavissa olevista varaumista ja ilmoituksista sisälsi viisi tässä kohdassa tarkoitettua vapaata varaumaa. Tehtäväksi esitettyjen varaumien sanamuodot käyvät ilmi esityksen liitteestä. Varaumien sanontoja on täsmennytty verrattuna allekirjoitushetken muotoiluihin. VI osaa sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun kyse on muusta kuin väärinkäyttöä ja veronvälttämistä koskevasta tilanteesta tai kun kyse on kaksinkertaisesta verotuksesta. Varaumilla estettäisiin, että sama tapaus olisi käsittelyssä useammassa välimiesmenettelyssä. Suomen varaumat johtaisivat myös siihen, että VI osaa sovellettaisiin yhdenmukaisesti sen kanssa, miten verosopimusmuutokset saatetaan voimaan ja sovellettaviksi.

Suomen ensimmäisen varauman mukaan VI osaa ei sovellettaisi siltä osin kuin on kyse kumman tahansa verosopimusosapuolen veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamisesta. Suomen osalta varauma kattaisi verotusmenettelystä annetun lain 27—30 §:t, jotka koskevat arvioverotusta, veronkiertoa, peiteltyä osinkoa ja selvittämätöntä omaisuuden lisäystä. Lisäksi varauma kattaisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) osingon verovapauden rajoittamista koskevan 6 a §:n 8 momentin ja veronkiertoa yritysjärjestelytilanteissa koskevan 52 h §:n soveltamistilanteet sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (1217/1994) soveltamistilanteet. Varauma kattaisi edellä mainittuja säännöksiä koskevat mahdolliset lainsäädäntömuutokset ja niistä ilmoitettaisiin tallettajalle.

Toisen varauman mukaan VI osaa ei sovellettaisi myöskään sellaisiin asioihin, joissa tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verotusta koskevaan rikokseen kummassa tahansa verosopimuksen osapuolena olevassa valtiossa. Suomen osalta varauma kattaisi rikoslain (39/1889) 29 luvun 1 §:n (veropetos), 2 §:n (törkeää veropetos), 3 §:n (lievä veropetos) ja 4 §:n (verorikkomus). Varauma kattaisi edellä mainittuja säännöksiä koskevat mahdolliset lainsäädäntömuutokset ja niistä ilmoitettaisiin tallettajalle.

Kolmannen varauman mukaan VI osan soveltamisalasta rajattaisiin myös pois tapaukset, joissa ei ole kyse kaksinkertaisesta verotuksesta. Kaksinkertaisella verotuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa molemmat valtiot ovat määränneet veroa samaan tuloon kohdistuen sillä tavalla, että se johtaa lisäveron määräämiseen, verovelan kasvuun tai tappioiden määrän vähentymiseen.

Neljännen varauman mukaan VI osan soveltamisalaa rajattaisiin sen mukaan, mitä verovuotta asia koskee. Pääsääntönä olisi, että VI osan soveltamisalaan otettaisiin vain asiat, joissa on kyse yleissopimuksen soveltamisen alkamisen jälkeisistä verokausista. Tämä rajaus olisi linjassa sen kanssa, miten Suomen tekemissä verosopimuksissa tyypillisesti määrätään voimaantulosta ja soveltamisen alkamisesta. Lähteellä pidätettävien verojen osalta ulkopuolelle jäisivät asiat, joissa on kyse tapahtumista ennen kuin yleissopimus on tullut sovellettavaksi molempien soveltamisalan verosopimuksen osapuolten osalta. Muiden verojen osalta ulkopuolelle jäisivät verokaudet, jotka ovat alkaneet ennen kuin yleissopimusta on alettu soveltaa molempien soveltamisalan verosopimusten osalta. Yleissopimukseen sisäänrakennetun joustavuuden vuoksi on mahdollista, että yleissopimuksen osapuoli ilmoittaa välimiesmenettelyä koskevan osan valinnasta vasta sen jälkeen, kun se on jo tallettanut ratifioimiskirjansa. On myös mahdollista, että yleissopimus on tullut sovellettavaksi verosopimuksen rinnalla, mutta välimiesmenettelyä koskeva osa ei ole tullut sovellettavaksi, koska tämän soveltuminen estyy jommankumman osapuolen varauman vuoksi. Jos välimiesmenettelyä koskeva osa tulee sovellettavaksi uuden ilmoituksen tai varauman perumisen johdosta, sovellettaisiin sitä Suomen varauman mukaan vain tapauksiin, jotka koskevat lähdeveroja tai verokausia, jotka alkavat tammikuun 1 päivänä sen jälkeen, kun on kulunut 6 kuukautta tallettajan uutta ilmoitusta tai varauman perumista koskevasta ilmoituksesta. Välimiesmenettelyyn pääsevää tapausjoukkoa rajoittavat myös osapuolten tekemät vapaat varaumat ja yleissopimuksen 19 artiklan 12 kappaleen mukainen varauma. Vapaiden varaumien perumisen tai kaventamisen johdosta tai 19 artiklan 12 kappaleen varauman perumisen johdosta välimiesmenettelyyn tulisivat vain ne tapaukset, jotka koskevat lähdeveroja tai verokausia, jotka alkavat tammikuun 1 päivänä sen jälkeen, kun on kulunut 6 kuukautta tallettajan perumista tai korvaamista koskevasta ilmoituksesta.

Viidennen varauman mukaan IV osan ulkopuolelle jäisivät asiat, joissa on jätetty hakemus EU-arbitraatioyleissopimuksen tai muun EU-menettelyn, mukaan lukien kansallisen lain säännökset, joilla jokin EU-instrumentti on voimaan saatettu, perusteella. Varauma kattaisi siten myös veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa annetun neuvoston direktiivin (EU) 2017/1852 mukaisen menettelyn.

VI osan valinneista 28 allekirjoittajasta (tilanne 1.10.2018) 17 on Suomen lisäksi tehnyt vapaita varaumia ja Suomen tekemät vapaat varaumat olisivat pääosin vastaavia muiden tekemiin varaumiin nähden. Muiden sopimusosapuolten vapaisiin varaumiin sisältyy lisäksi muun muassa rajoituksia sen osalta, mihin verosopimuksen artikloihin välimiesmenettely soveltuisi tai olisiko pääsy välimiesmenettelyyn riippuvainen siitä, pitävätkö toimivaltaiset viranomaiset tapausta soveliaana välimiesmenettelyyn. Suomen ja verosopimuskumppanin 28 artiklan 2 kappaleen mukaiset varaumat muodostavat yhdessä välimiesmenettelyä koskevan osan soveltamisalan rajoitukset. Vaikka asia Suomen vapaiden varaumien puolesta pääsisi välimiesmenettelyyn, sen pääsy välimiesmenettelyyn estyy, jos asia on sellainen, että toinen verosopimusosapuoli on sen omalla vapaalla varaumallaan rajannut välimiesmenettelyn ulkopuolelle.

Yleissopimuksen 28 artiklan 3 kappaleessa määrätään varauman vaikutuksista. Varauma mukauttaa, ellei yleissopimuksen asiaa koskevissa määräyksissä erityisesti toisin määrätä, varauman tekevän osapuolen osalta sen suhteissa toiseen osapuoleen niitä yleissopimuksen määräyksiä, joihin varauma liittyy varauman laajuuden mukaan. Lisäksi varauma mukauttaa näitä määräyksiä samassa laajuudessa toisen osapuolen osalta sen suhteissa varauman tekevään osapuoleen. Edellä kuvatut varauman vaikutuksia koskevat määräykset vastaavat Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980) määräyksiä varauman vaikutuksista.

Yleissopimuksen 28 artiklan 5—7 kappale koskee varaumien tekemisen ajankohtaa. Varaumat tehdään allekirjoitusajankohtana tai ratifioimis- tai hyväksymiskirjaa talletettaessa. Jos varaumia ei tehdä allekirjoitusajankohtana, tallettajalle on annettava kyseisenä ajankohtana väliaikainen luettelo odotettavissa olevista varaumista. Suomi antoi allekirjoitushetkellä väliaikaisen luettelon odotettavissa olevista varaumista. Suomi tekisi siten lopulliset varaumat hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä. Artiklan 8 kappaleessa määrätään ilmoituksista, jotka koskevat varaumia olla soveltamatta yleissopimusta verosopimuksiin, joissa on jo tietty määräys. Tällaisten varaumien osalta yleissopimuksen osapuolen on varaumittain ilmoitettava ne verosopimustensa määräykset artikla- ja kappalenumeroilla yksilöiden, joiden se jo katsoo sisältävän varaumassa kuvatun mukaisen määräyksen. Nämä ilmoitukset ovat siten seuraus yleissopimuksen sisältöartikloihin tehdyistä varaumista. Näillä ilmoituksilla yleissopimuksen osapuoli yksilöi verosopimusmääräyksensä, jota yleissopimus ei mukauta. Suomi tekisi vain 17 artiklan kohdalla varauman olla soveltamatta tätä kyseistä artiklaa niihin verosopimuksiinsa, joissa jo on artiklassa tarkoitettu määräys. Tämä merkitsee, että Suomi antaisi vain 8 kappaleen m kohdassa tarkoitetun ilmoituksen. Ilmoitettavaksi ehdotetut määräykset käyvät ilmi esityksen liitteestä.

Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappale käsittää määräykset varauman peruuttamisesta ja supistamisesta, näistä toimista ilmoittamisesta ja niiden soveltamisen alkamisesta. Yleissopimuksen osapuoli voi siis osapuoleksi tulemisen jälkeen vain laajentaa yleissopimuksen vaikutusta verosopimuksiinsa. Yleissopimuksen osapuoli voi perua aiemman varaumansa kokonaan tai korvata sen uudella suppeammalla varaumalla. Esimerkiksi 28 artiklan 2 kappaleen mukaisen välimiesmenettelyn soveltamisalaa koskevan vapaan varauman voi peruuttaa kokonaan tai korvata suppeammalla varaumalla. Sen sijaan sellaista uutta varaumaa, joka rajaisi välimiesmenettelyn ulkopuolelle asioita, jotka alkuperäisten varaumien mukaan voisi jättää välimiesmenettelyyn, ei ole mahdollista tehdä.

Yleissopimuksen 29 artiklassa määrätään ilmoituksista. Kappaleeseen 1 on koottu yleissopimuksen määräykset, joiden alassa olevat verosopimusten määräykset on ilmoitettava. Suomi tekisi 1 kappaleen a kohdan mukaisen ilmoituksen verosopimuksista, jotka se haluaa yleissopimuksen soveltamisalaan. Ilmoituksen sisältöä on selostettu tarkemmin 2 artiklaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa. Suomi tekisi myös 1 kappaleen e, f ja n kohtien mukaiset ilmoitukset eli 6, 7 ja 16 artiklan määräysten alassa olevia verosopimusmääräyksiä koskevat ilmoitukset. Näitä ilmoituksia on selostettu tarkemmin mainittujen artiklojen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi Suomi tekisi välimiesmenettelyä koskevan osan osalta 1 kappaleen p, q ja r kohdissa tarkoitetut ilmoitukset. Näitä ilmoituksia on selostettu tarkemmin edellä välimiesmenettelyä koskevien artiklojen yhteydessä. Suomi tekisi myös 1 kappaleen t kohdan mukaisen ilmoituksen siitä, että se omalta osaltaan soveltaa 35 artiklan 4 kappaleen määräystä. Artiklassa tarkoitettujen ilmoitusten tekemisen ajankohtaa käsittelevät määräykset vastaavat varaumien tekemisen ajankohtaa käsitteleviä määräyksiä. Artiklan 5 ja 6 kappale käsittää määräykset lisäilmoituksista ja näiden ilmoitusten soveltamisen alkamisen ajankohdasta. Yleissopimuksen osapuoli voi esimerkiksi ilmoittaa laajentavansa omaa verosopimustensa luetteloa. Sen sijaan verosopimusten poistaminen luettelosta ei ole mahdollista.

30—33 artikla. Yleissopimuksen 30 artikla koskee soveltamisalan verosopimusten myöhempiä muutoksia. Yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta soveltamisalan verosopimusten osapuolten myöhemmin verosopimukseen sopimiin muutoksiin. Määräyksen taustalla on ajatus siitä, että yleissopimuksella ei ole tarkoitus jäädyttää soveltamisalan verosopimuksia eli verosopimuksen osapuolet voivat sopia muutoksista verosopimuksiin myös tulevaisuudessa.

Yleissopimuksen 31 artiklassa määrätään osapuolten kokouksesta. Yleissopimuksen 32 artiklassa määrätään tulkinnasta ja täytäntöönpanosta. Artiklan 1 kappale koskee soveltamisalan verosopimusten yleissopimuksella mukautettujen määräysten tulkintaa ja 2 kappale yleissopimuksen määräysten tulkintaa. Yleissopimuksella mukautettujen soveltamisalan verosopimusten määräysten tulkinnassa syntyvät kysymykset ratkaistaan niiden verosopimusmääräysten nojalla, jotka koskevat verosopimuksen tulkinta- ja täytäntöönpanokysymysten ratkaisemista keskinäisellä sopimuksella. Näin ollen ratkaisun tekevät kahdenvälisen verosopimuksen toimivaltaiset viranomaiset. Sen sijaan yleissopimuksen tulkinnassa ja täytäntöönpanossa koskevia kysymyksiä voidaan käsitellä osapuolten kokouksessa.

Yleissopimuksen 33 artiklan 1 kappaleen mukaan yleissopimuksen osapuoli voi ehdottaa muutosta yleissopimukseen jättämällä tallettajalle muutosehdotuksen. Toisen kappaleen mukaan osapuolten kokous voidaan kutsua koolle harkitsemaan muutosta.

34—36 artikla. Yleissopimuksen 34 artiklassa määrätään sekä yleissopimuksen kansainvälisestä voimaantulosta (objektiivinen voimaantulo) että yleissopimuksen voimaantulosta sen kunkin allekirjoittajan osalta (subjektiivinen voimaantulo). Yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun on kulunut kolme kalenterikuukautta päivästä, jona viides ratifiointi- tai hyväksymiskirja on talletettu. Yleissopimuksen viisi ensimmäistä ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettajaa olivat Itävalta (22.9.2017), Mansaari (19.10.2017), Jersey (15.12.2017), Puola (23.1.2018) ja Slovenia (22.3.2018). Näin ollen yleissopimus tuli voimaan 1 päivästä heinäkuuta 2018. Tämä on myös yleissopimuksen voimaantulopäivä viiden ensimmäisen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettajan osalta. Seuraavien ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettajien osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kalenterikuukautta päivästä, jona tämä allekirjoittaja on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

Yleissopimuksen soveltamisen alkamisesta määrätään sen 35 ja 36 artiklassa. Yleissopimuksen 35 artiklan 1—3 kappale käsittävät yleiset määräykset yleissopimuksen soveltamisen alkamisesta. Yleissopimuksen soveltamisen alkamisen edellytyksenä on, että se on tullut voimaan molempien soveltamisalan verosopimusosapuolien osalta. Yleissopimuksessa on, kuten verosopimuksissakin, omat määräykset sekä lähteellä pidätettävien että muiden verojen osalta. Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan yleissopimusta sovelletaan lähdeverojen osalta sen kalenterivuoden alusta lukien joka alkaa aikaisintaan jälkimmäisenä niistä päivistä, jona yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen osapuolien osalta. Esimerkiksi jos yleissopimus tulee voimaan ensimmäisen verosopimusosapuolen osalta 1 päivänä heinäkuuta 2018 lukien ja toisen verosopimusosapuolen osalta 1 päivänä heinäkuuta 2019 lukien, sovelletaan yleissopimusta lähdeverojen osalta 1 päivästä tammikuuta 2020 lukien. Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaan yleissopimusta sovelletaan kaikkien muiden verojen osalta verokausiin, jotka alkavat aikaisintaan kuuden kalenterikuukauden kuluttua jälkimmäisestä niistä päivistä jona yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen osapuolien osalta.

Yleissopimuksen 35 artiklan 2 ja 3 kappale sisältävät vaihtoehtoiset soveltamisen alkamista koskevat määräykset, joita yleissopimuksen osapuoli voi omalta osaltaan päättää soveltaa. Tämä vastaa verosopimuksissa toisinaan käytettyä tapaa ottaa sopimukseen molemmille osapuolille omat sopimuksen soveltamisen alkamista koskevat määräykset. Näin toimitaan erityisesti silloin, kun sopimusosapuolten sisäisen lainsäädännön verovuotta koskevat määräykset poikkeavat toisistaan. Artiklan 2 kappaleen mukaan osapuoli voi omalta osaltaan päättää korvata ilmaisun ”kalenterivuosi” ilmaisulla ”verokausi” soveltaessaan 1 kappaleen a kohtaa ja 5 kappaleen a kohtaa. Suomen tekemissä verosopimuksissa soveltamisen alkaminen on lähdeverojen osalta kytketty voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivään, joten Suomi ei käyttäisi 2 kappaleen mukaista mahdollisuutta. Artiklan 3 kappaleen mukaan osapuoli voi omalta osaltaan päättää korvata ilmaisun ”verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan … kalenterikuukauden kuluttua” ilmaisulla ”verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta seuraavana vuonna, joka alkaa aikaisintaan … kalenterikuukauden kuluttua” soveltaessaan 1 kappaleen b kohtaa ja 5 kappaleen b kohtaa. Suomen tekemissä verosopimuksissa soveltamisen alkaminen on myös muiden kuin lähdeverojen osalta kytketty voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivään, joten Suomi käyttäisi 3 kappaleen mahdollisuutta. Näin ollen yleissopimuksen soveltamisen alkaminen olisi kytketty myös muiden kuin lähdeverojen osalta kalenterivuoden alkuun.

Yleissopimuksen 35 artiklan 4 kappaleessa määrätään 16 artiklan soveltamisen alkamisesta edellä kuvatuista määräyksistä poikkeavasti. Kappaleen mukaan keskinäistä sopimusmenettelyä koskevaa 16 artiklaa sovelletaan sellaisen asian osalta, joka on saatettu toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi aikaisintaan viimeisenä niistä päivistä tai sen jälkeen, jona yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta, poikkeuksena asiat, jotka eivät sinä päivänä täyttäneet käsiteltäväksi saattamisen edellytyksiä soveltamisalan verosopimuksen nojalla ennen kuin yleissopimus mukautti sitä, ottamatta huomioon sitä verokautta, jota asia koskee. Artiklan 6 kappaleen mukaan osapuoli voi tehdä varauman, jonka mukaan 4 kappaletta ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimusten osalta. Suomi tekisi tämän varauman. Varauman seurauksena myös keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva artikla yleissopimuksen mukauttamassa muodossa tulisi sovellettavaksi voimaantulon jälkeisiin verokausiin.

Yleissopimuksen 35 artiklan 5 kappaleessa määrätään soveltamisen alkamisesta siinä tapauksessa, että yleissopimuksen osapuoli päättää laajentaa luetteloaan verosopimuksista, jotka se haluaa kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan.

Yleissopimuksen 35 artiklan 7 kappale käsittää varauman, jolla yleissopimuksen osapuoli voi viivästää yleissopimuksen soveltamisen alkamista, kunnes tämä osapuoli on suorittanut voimaantulon osalta edellytetyt sisäiset toimenpiteet. Joidenkin yleissopimuksen osapuolien on muutettava kansallista lainsäädäntöään vastaamaan yleissopimuksen verosopimuksiin tuomia mukautuksia ja tämä varauma antaa näille osapuolille aikaa tehdä nämä muutokset ennen kuin yleissopimusta aletaan soveltaa. Jos osapuoli tekee tämän varauman, sovelletaan varauman mukaista viivästettyä soveltamisen alkamista myös toisen verosopimuksen osapuolen osalta.

Yleissopimuksen 36 artikla käsittää välimiesmenettelyä koskevan VI osan soveltamisen alkamiseen liittyvät määräykset. Näiden määräysten mukaan VI osan soveltaminen alkaisi aikaisemmin kuin sopimuksen muiden määräysten soveltaminen. Välimiesmenettelyn valitsevalla osapuolella on yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen mukainen mahdollisuus tehdä soveltamisalaa rajaavia vapaita varaumia. Kuten edellä 28 artiklan kohdalla on selostettu, Suomi rajaisi soveltamisalaa myös ajallisesti eli VI osaa sovellettaisiin vain tapauksiin, jotka koskevat yleissopimuksen soveltamisen alkamisen jälkeisiä lähdeveroja ja verokausia.

37—39 artikla. Yleissopimuksen 37 artiklan 1 kappaleen mukaan yleissopimuksen osapuoli voi irtisanoa yleissopimuksen milloin tahansa tallettajalle osoitetulla ilmoituksella. Toisen kappaleen mukaan irtisanominen tulee voimaan sinä päivänä, jona tallettaja vastaanottaa ilmoituksen. Edelleen toisen kappaleen mukaan tapauksissa, joissa yleissopimus on jo tullut voimaan molempien soveltamisalan verosopimuksen osapuolten osalta ennen irtisanomista, tämä verosopimus pysyy yleissopimuksella mukautettuna. Eli irtisanominen koskee vain niitä soveltamisalan verosopimuksia, joiden osalta yleissopimus ei ole vielä tullut voimaan. Ne soveltamisalan verosopimukset, joita yleissopimus on jo mukauttanut, pysyvät mukautettuna. Nämä määräykset vastaavat verosopimusten ja niiden muutospöytäkirjojen osalta noudatettua käytäntöä eli myöskään pelkän verosopimuksen muutospöytäkirjan yksipuolinen irtisanomien ei ole mahdollista.

Yleissopimuksen 38 artiklassa määrätään yleissopimuksen suhteesta pöytäkirjoihin ja 39 artiklassa määrätään tallettajasta. Tallettajana toimii taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) pääsihteeri. Tallettajan on ilmoitettava osapuolille ja allekirjoittajille yhden kuukauden kuluessa muun muassa allekirjoituksista, ratifioimis- ja hyväksymiskirjojen tallettamisista, varaumista ja ilmoituksista sekä irtisanomisista. Lisäksi tallettajan on pidettävä julkisesti saatavilla luetteloita soveltamisalan verosopimuksista sekä osapuolten tekemistä varaumista ja ilmoituksista.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §.Lakiehdotuksen 1 §:llä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Ensimmäisen momentin mukaan lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Toisessa momentissa säädettäisiin säädöskokoelman sopimussarjassa julkaistavista valtiovarainministeriön ilmoituksista. Tämä momentti perustuisi Suomen säädöskokoelmasta annetun lain (188/2000) 10 §:n 1 momenttiin, joka koskee Suomen kansainvälisiä suhteita koskevia ilmoituksia ja jonka mukaan sopimussarjassa julkaistaan myös erikseen siinä julkaistavaksi säädetyt Suomen kansainvälisiä suhteita koskevat ilmoitukset. Ilmoituksilla annettaisiin tieto yleissopimuksen voimaantulosta muiden yleissopimuksen osapuolten kuin Suomen osalta samoin kuin eräistä muista yleissopimuksen muiden osapuolten yleissopimusta koskevista toimista.

Yleissopimus mukauttaa kahdenvälisiä verosopimuksia ja sen konkreettiset vaikutukset ovat lähellä verosopimuksen muutospöytäkirjan vaikutuksia. Yleissopimuksen soveltamisen alkaminen tietyn kahdenvälisen verosopimuksen osalta on kytketty siihen, että yleissopimus on Suomen lisäksi tullut voimaan myös toisen verosopimuksen osapuolen osalta. Näin ollen on tarpeen varmistaa, että tieto yleissopimuksen voimaantulosta Suomen verosopimuskumppaneiden osalta on myös Suomessa saatavilla, jotta verosopimusten soveltajat tietävät mitä verosopimusta ja mistä alkaen yleissopimus mukauttaa. Toisen momentin mukaisesti annettavat valtiovarainministeriön ilmoitukset olisivat siten luonteeltaan toteavia.

Ehdotettu menettely poikkeaa tavanomaisesta monenvälisiä valtiosopimuksia koskevasta menettelystä, sillä yleensä tietoa sopimusten voimaantulosta muiden osapuolien kuin Suomen osalta ei julkaista Suomen virallislähteissä. Tieto yleissopimuksen voimaantulosta muiden osapuolien osalta on saatavissa yleensä vain kyseessä olevan sopimuksen tallettajan viitetietokannasta. Lisäksi monenvälisen sopimuksen osapuolen voimaantulotiedot kirjataan Finlex-tietopalvelun valtiosopimusten viitetietokantaan.

Yleissopimuksen valmistelun yhteydessä on käynyt ilmi, että joissain valtiossa valmistetaan osana valtiosopimusten voimaansaattamismenettelyä valtiosopimusten ajantasaversioita. Suomessa tällaisia ei ole tehty, eikä Suomessa myöskään ole julkaistu ajantasaversioita Verohallinnon tai valtiovarainministeriön toimesta. Myöskään Finlex-tietopalvelu ei nykyisellään käsitä valtiosopimusten ajantasaversiota. Ajantasaversioita on saatavilla kaupallisina palveluina.

Yleissopimuksen myötä tilanne tulee entistä haastavammaksi, sillä verosopimuksia soveltavien tulisi lukea rinnan verosopimusta, sen muutospöytäkirjoja, monenvälistä yleissopimusta sekä verosopimusosapuolten yleissopimukseen tekemiä varaumia ja ilmoituksia. Tavoitteena onkin saada kaikkien verosopimusten ajantasaversiot osaksi Finlex-tietopalvelua. Lisäksi niiden verosopimusten osalta, joiden rinnalla yleissopimus tulee sovellettavaksi, on Finlex-tietopalveluun tavoitteena sisällyttää koonnos, jossa yhdessä asiakirjassa esitettäisiin kyseisen verosopimuksen kannalta merkitykselliset yleissopimuksen määräykset. Jatkossakin vain itse sopimustekstit olisivat todistusvoimaisia.

Pykälän toisen momentin 1 kohdan mukaan valtiovarainministeriön ilmoituksella annettaisiin tieto yleissopimuksen voimaantulosta jokaisen Suomen verosopimuskumppanin osalta, jonka kanssa yleissopimus tulee sovellettavaksi kahdenvälisien verosopimuksen rinnalla. Jokaisen verosopimuskumppanin osalta annettaisiin erillinen ilmoitus. Ilmoituksessa tehtäisiin selkoa siitä, milloin yleissopimus tulee voimaan Suomen verosopimuskumppanin osalta. Esityksen antohetkellä yleissopimus on jo tullut voimaan joidenkin Suomen verosopimuskumppaneiden osalta, joten näitä koskevat ilmoitukset annettaisiin välittömästi sen jälkeen, kun yleissopimus ja sitä koskeva laki ovat tulleet voimaan.

Momentin 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus koskisi tilannetta, jossa Suomen verosopimuskumppani vastustaa Suomen yleissopimukseen 28 artiklan 2 kappaleen mukaisesti tekemää välimiesmenettelyn soveltamisalaa koskevaa varaumaa. Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan varauman vastustamisen vaikutus on se, että yleissopimuksen välimiesmenettelyä koskevaa VII osaa ei sovelleta lainkaan varauman tehneen ja sitä vastustaneen osapuolen välillä. Varauman vastustamisesta on ilmoitettava 12 kuukauden kuluessa ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisesta. Näin ollen 1 kohdan mukainen ilmoitus on jo voitu antaa siinä vaiheessa, kun Suomen verosopimuskumppani ilmoittaa varauman vastustamisesta. Koska vastustamisen johdosta yleissopimuksen soveltuminen kapenee Suomen ja varaumaa vastustaneen välillä merkittävästi, on tieto vastustamisesta tarpeen saattaa Suomessa julki samalla tavalla kuin yleissopimuksen voimaantulosta on varaumaa vastustavan verosopimuskumppanin osalta ilmoitettu.

Toisen momentin 3 ja 4 kohdat koskisivat tilanteita, jossa Suomen verosopimuskumppani oman ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa tallettamisen jälkeen ilmoittaa tallettajalle varaumansa perumisesta tai supistamisesta taikka lisäilmoituksesta. Ilmoitus annettaisiin, jos yleissopimus näiden toimenpiteiden johdosta tulee sovellettavaksi verosopimuksen rinnalla aiempaa laajemmin. Esimerkkinä 3 kohdassa tarkoitetusta varauman supistamisesta voidaan mainita tilanne, jossa Suomen verosopimuskumppani on tehnyt jonkin 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista varaumista. Suomi ei ole tehnyt kyseiseen artiklaan varaumaa. Jos verosopimuksen toinen osapuoli peruu 16 artiklan määräystä koskevan varauman, tulee yleissopimuksen kyseinen määräys verosopimuksen rinnalla sovellettavaksi. Esimerkkinä 4 kohdassa tarkoitetuista lisäilmoituksista voidaan mainita tilanne, jossa Suomen verosopimuskumppani ei ole alun perin valinnut soveltaa VI lukua eli välimiesmenettelyä ja jossa tämä verosopimuskumppani myöhemmin ilmoittaa valitsevansa VI luvun soveltamisen.

Suomen säädöskokoelmasta annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaisesti valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö voi erikseen päättää Suomen kansainvälisiä suhteita koskevan merkitykseltään yleisen ilmoituksen julkaisemisesta sopimussarjassa. Näin ollen valtiovarainministeriö voisi tarvittaessa julkaista sopimussarjassa muitakin yleissopimusta koskevia ilmoituksia kuin ne, joista on nimenomaisesti säädetty tämän pykälän 2 momentissa.

3 Voimaantulo

Yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2018. Tämä on myös yleissopimuksen voimaantulopäivä viiden ensimmäisen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettajan osalta. Seuraavien ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettajien osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kalenterikuukautta päivästä, jona tämä allekirjoittaja on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

Yleissopimuksen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan ovat tätä esitystä laadittaessa (tilanne 1.10.2018) jättäneet sopimuksen tallettajana toimivalle OECD:n pääsihteerille Itävalta (22.9.2017), Mansaari (19.10.2017), Jersey (15.12.2017), Puola (23.1.2018), Slovenia (22.3.2018), Serbia (5.6.2018), Ruotsi (22.6.2018), Uusi Seelanti (27.6.2018), Yhdistynyt Kuningaskunta (29.6.2018), Liettua (11.9.2018), Israel (13.9.2018), Slovakia (22.9.2018), Australia (26.9.2018), Japani (26.9.2018) ja Ranska (26.9.2018).

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp). Perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla.

Lisäksi määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Tällaisia ovat esimerkiksi sopimuksen määritelmät ja soveltamisalaa koskevat määräykset.

Yleissopimuksen osien II—V artiklat sisältävät määräyksiä, jotka mukauttavat yleissopimuksessa määrätyillä ehdoilla ja tavoilla Suomen kahdenvälisten verosopimusten määräyksiä. Näissä kahdenvälisten sopimusten määräyksissä on kyse tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta tai määräyksistä, jotka ovat joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä. Tällaiset verosopimusten määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Koska yleissopimus mukauttaa verosopimusten lainsäädännön alassa olevia määräyksiä, vaatii myös yleissopimus eduskunnan hyväksynnän.

Yleissopimuksen VI osa käsittää määräyksiä, jotka mukauttavat yleissopimuksessa määrätyillä ehdoilla ja tavoilla Suomen kahdenvälisten verosopimusten määräyksiä sisällyttämällä niihin keskinäisen sopimusmenettelyn lisäksi välimiesmenettelyä koskevan osan. Tällaiset verosopimusten määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Koska yleissopimus mukauttaa verosopimusten lainsäädännön alassa olevia määräyksiä, vaatii yleissopimus myös tältä osin eduskunnan hyväksynnän.

Yleissopimukseen tehtävillä varaumilla sopimuksen osapuoli päättää missä laajuudessa se haluaa yleissopimuksen määräysten mukauttavan kahdenvälisiä verosopimuksiaan. Kaikki yleissopimukseen tehtäväksi ehdotetut varaumat kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan hyväksynnän. Yleissopimuksen osapuolen on tehtävä sopimuksessa määrätyt ilmoitukset. Merkittävin ilmoitus on luettelo verosopimuksista, jotka yleissopimuksen osapuoli haluaa kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan. Tällä ilmoituksella sopimuksen osapuoli yksilöi, mitä verosopimuksiansa se haluaa yleissopimuksen mukauttavan. Lisäksi osapuolen on annettava ilmoituksia yhteensovituslausekkeiden ja varaumien alassa olevista verosopimustensa määräyksistä. Osapuolen on myös ilmoitettava yleissopimuksessa tarjolla olevien vaihtoehtoisten määräysten käyttämisestä. Myös ilmoitukset ovat lainsäädännön alassa ja vaativat eduskunnan hyväksynnän. Tehtäväksi ehdotetut varaumat ja ilmoitukset ovat tämän esityksen liitteenä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi Pariisissa 24 päivänä marraskuuta 2016 tehdyn monenvälisen yleissopimuksen, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi,

ja että eduskunta hyväksyisi tehtäviksi varaumat sekä annettaviksi ilmoitukset, jotka ilmenevät esityksen liitteestä.

Lakiehdotus

Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä monenvälisestä yleissopimuksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Pariisissa 24 päivänä marraskuuta 2016 tehdyn monenvälisen yleissopimuksen, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Yleissopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa julkaistavilla valtiovarainministeriön ilmoituksilla annetaan tieto:

1) yleissopimuksen voimaantulosta sellaisen yleissopimuksen osapuolen osalta, jonka kanssa Suomella on yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettu soveltamisalan verosopimus;

2) yleissopimuksen osapuolen 28 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti tekemästä Suomen varauman vastustamisesta;

3) yleissopimuksen osapuolen 28 artiklan 9 kappaleen mukaisesti tekemästä varauman perumisesta tai korvaamisesta, jos tällä on vaikutusta Suomen ja yleissopimuksen osapuolen väliseen yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettuun soveltamisalan verosopimukseen; ja

4) yleissopimuksen osapuolen 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti tekemästä lisäilmoituksesta, jos tällä on vaikutusta Suomen ja yleissopimuksen osapuolen väliseen yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettuun soveltamisalan verosopimukseen.


Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2018

Pääministeri
Juha Sipilä

Valtiovarainministeri
Petteri Orpo

Sopimusteksti

(käännös)

MONENVÄLINEN YLEISSOPIMUS, JOLLA TOTEUTETAAN VEROSOPIMUKSIIN LIITTYVÄT TOIMENPITEET VEROPOHJAN RAPAUTUMISEN JA VOITONSIIRRON ESTÄMISEKSI

Tämän yleissopimuksen osapuolet, jotka

toteavat, että hallitukset menettävät merkittäviä yhteisöverotuottoja aggressiivisen kansainvälisen verosuunnittelun vuoksi, jonka vaikutuksesta voittoa siirtyy keinotekoisesti paikkoihin, joissa sitä ei veroteta tai joissa on matala verotus;

ovat tietoisia siitä, että veropohjan rapautuminen ja voitonsiirto (jäljempänä "BEPS") ovat polttava ongelma ei ainoastaan teollisuusmaille vaan myös nouseville talouksille ja kehitysmaille;

toteavat, että on tärkeää varmistaa, että voitto verotetaan siellä, missä voiton tuottava olennainen taloudellinen toiminta suoritetaan ja missä arvo luodaan;

toivottavat tervetulleeksi toimenpidepaketin, joka kehitettiin OECD/G20 BEPS -hankkeessa (jäljempänä "OECD/G20 BEPS -paketti");

toteavat, että OECD/G20 BEPS -paketti sisälsi verosopimuksiin liittyviä toimenpiteitä tiettyjen hybridien yhteensopimattomuusjärjestelyjen käsittelemiseksi, sopimusten väärinkäytön estämiseksi, kiinteän toimipaikan aseman keinotekoisen välttämisen käsittelemiseksi ja riitojenratkaisun parantamiseksi;

ovat tietoisia tarpeesta varmistaa sopimuksiin liittyvien BEPS-toimenpiteiden nopea, koordinoitu ja yhtenäinen toimeenpano monenvälisessä yhteydessä;

toteavat tarpeen varmistaa, että nykyisiä sopimuksia tulon kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tulkitaan kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi näiden sopimusten soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään näissä sopimuksissa määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi);

tunnistavat tarpeen tehokkaalle mekanismille, jolla sovitut muutokset toteutetaan samanaikaisesti ja tehokkaasti tulon kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien nykyisten sopimusten koko verkostossa ilman että joudutaan neuvottelemaan kahdenvälisesti uudelleen jokainen tällainen sopimus;

ovat sopineet seuraavasta:

MULTILATERAL CONVENTION TO IMPLEMENT TAX TREATY RELATED MEASURES TO PREVENT BASE EROSION AND PROFIT SHIFTING

The Parties to this Convention,

Recognising that governments lose substantial corporate tax revenue because of aggressive international tax planning that has the effect of artificially shifting profits to locations where they are subject to non-taxation or reduced taxation;

Mindful that base erosion and profit shifting (hereinafter referred to as “BEPS”) is a pressing issue not only for industrialised countries but also for emerging economies and developing countries;

Recognising the importance of ensuring that profits are taxed where substantive economic activities generating the profits are carried out and where value is created;

Welcoming the package of measures developed under the OECD/G20 BEPS project (hereinafter referred to as the “OECD/G20 BEPS package”);

Noting that the OECD/G20 BEPS package included tax treaty-related measures to address certain hybrid mismatch arrangements, prevent treaty abuse, address artificial avoidance of permanent establishment status, and improve dispute resolution;

Conscious of the need to ensure swift, co-ordinated and consistent implementation of the treaty-related BEPS measures in a multilateral context;

Noting the need to ensure that existing agreements for the avoidance of double taxation on income are interpreted to eliminate double taxation with respect to the taxes covered by those agreements without creating opportunities for non-taxation or reduced taxation through tax evasion or avoidance (including through treaty-shopping arrangements aimed at obtaining reliefs provided in those agreements for the indirect benefit of residents of third jurisdictions);

Recognising the need for an effective mechanism to implement agreed changes in a synchronised and efficient manner across the network of existing agreements for the avoidance of double taxation on income without the need to bilaterally renegotiate each such agreement;

Have agreed as follows:

I OSA

SOVELTAMISALA JA ILMAISUJEN TULKINTA

1 artikla

Yleissopimuksen soveltamisala

Tämä yleissopimus mukauttaa kaikkia soveltamisalan verosopimuksia sellaisina kuin ne määritellään 2 artiklan (Ilmaisujen tulkinta) 1 kappaleen a kohdassa.

PART I.

SCOPE AND INTERPRETATION OF TERMS

Article 1

Scope of the Convention

This Convention modifies all Covered Tax Agreements as defined in subparagraph a) of paragraph 1 of Article 2 (Interpretation of Terms).

2 artikla

Ilmaisujen tulkinta

1. Tässä yleissopimuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) "Soveltamisalan verosopimus" tarkoittaa sopimusta, joka on tehty tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (riippumatta siitä, koskeeko sopimus myös muita veroja) ja:

i) joka on voimassa kahden tai useamman:

A) yleissopimuksen osapuolen välillä; ja/tai

B) sellaisen lainkäyttöalueen tai alueen välillä, jotka ovat edellä kuvatun sopimuksen osapuolina ja joiden kansainvälisistä suhteista yleissopimuksen osapuoli vastaa; ja

ii) jonka jokainen tällainen yleissopimuksen osapuoli on ilmoittanut tallettajalle muutos- tai liiteasiakirjoineen luettelossa (yksilöityinä nimellä, osapuolten nimillä, allekirjoituspäivällä, ja voimaantulopäivällä, jos se on käytettävissä ilmoittamisen ajankohtana) sopimuksena, jonka se haluaa kuuluvan yleissopimuksen soveltamisalaan.

b) "Osapuoli" tarkoittaa:

i) valtiota, jonka osalta tämä yleissopimus on voimassa 34 artiklan (Voimaantulo) mukaisesti; tai

ii) lainkäyttöaluetta, joka on allekirjoittanut tämän yleissopimuksen 27 artiklan (Allekirjoitus ja ratifiointi, hyväksyminen) 1 kappaleen b tai c kohdan mukaisesti ja jonka osalta tämä yleissopimus on voimassa 34 artiklan (Voimaantulo) mukaisesti.

c) "Verosopimusosapuoli" tarkoittaa soveltamisalan verosopimuksen osapuolta.

d) "Allekirjoittaja" tarkoittaa valtiota tai lainkäyttöaluetta, joka on allekirjoittanut tämän yleissopimuksen mutta jonka osalta yleissopimus ei vielä ole voimassa.

2. Kun osapuoli minä tahansa ajankohtana soveltaa tätä yleissopimusta, jokaisella ilmaisulla, jota siinä ei ole määritelty, on, jollei asiayhteys muuta edellytä, se merkitys, joka sillä sinä ajankohtana on asiaa koskevan soveltamisalan verosopimuksen mukaan.

Article 2

Interpretation of Terms

1. For the purpose of this Convention, the following definitions apply:

a) The term “Covered Tax Agreement” means an agreement for the avoidance of double taxation with respect to taxes on income (whether or not other taxes are also covered):

i) that is in force between two or more:

A) Parties; and/or

B) jurisdictions or territories which are parties to an agreement described above and for whose international relations a Party is responsible; and

ii) with respect to which each such Party has made a notification to the Depositary listing the agreement as well as any amending or accompanying instruments thereto (identified by title, names of the parties, date of signature, and, if applicable at the time of the notification, date of entry into force) as an agreement which it wishes to be covered by this Convention.

b) The term “Party” means:

i) A State for which this Convention is in force pursuant to Article 34 (Entry into Force); or

ii) A jurisdiction which has signed this Convention pursuant to subparagraph b) or c) of paragraph 1 of Article 27 (Signature and Ratification, Acceptance or Approval) and for which this Convention is in force pursuant to Article 34 (Entry into Force).

c) The term “Contracting Jurisdiction” means a party to a Covered Tax Agreement.

d) The term “Signatory” means a State or jurisdiction which has signed this Convention but for which the Convention is not yet in force.

2. As regards the application of this Convention at any time by a Party, any term not defined herein shall, unless the context otherwise requires, have the meaning that it has at that time under the relevant Covered Tax Agreement.

II OSA

HYBRIDIT VASTAAMATTOMUUSTILANTEET

3 artikla

Verotuksellisesti jaettavat yksiköt

1. Soveltamisalan verosopimusta sovellettaessa katsotaan tulo, jonka saa sellainen yksikkö tai järjestely tai joka saadaan sellaisen yksikön tai järjestelyn kautta, jota jonkin verosopimusosapuolen verolainsäädännön mukaan käsitellään kokonaan tai osaksi verotuksellisesti jaettavana (transparenttina), verosopimusosapuolessa asuvan henkilön tuloksi, mutta vain siltä osin kuin tuloa käsitellään tämän verosopimusosapuolen verotuksessa tässä verosopimusosapuolessa asuvan henkilön tulona.

2. Niitä soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä, jotka velvoittavat verosopimusosapuolen vapauttamaan tulon, jonka saa tässä verosopimusosapuolessa asuva henkilö ja josta voidaan soveltamisalan verosopimuksen määräysten mukaan verottaa toisessa verosopimusosapuolessa, tuloverosta tai antamaan tulon osalta maksettua tuloveroa vastaavan vähennyksen tai hyvityksen, ei sovelleta siltä osin kuin ne sallivat tämän toisen verosopimusosapuolen verottaa yksinomaan sen vuoksi, että tulo on myös tuloa, jonka saa tässä toisessa verosopimusosapuolessa asuva henkilö.

3. Niiden soveltamisalan verosopimusten osalta, joiden suhteen yksi tai useampi osapuoli on tehnyt 11 artiklan (Verosopimusten soveltaminen rajoittamaan osapuolen oikeutta verottaa tässä osapuolessa asuvia henkilöitä) 3 kappaleen a kohdassa kuvatun varauman, 1 kappaleen loppuun lisätään seuraava virke: "Tämän kappaleen määräyksiä ei saa missään tapauksessa tulkita niin, että ne vaikuttavat verosopimusosapuolen oikeuteen verottaa tässä verosopimusosapuolessa asuvia henkilöitä."

4. Tämän artiklan 1 kappaletta (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna 3 kappaleella) sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta tai puuttuessa siltä osin kuin ne käsittelevät sitä, onko tuloa, jonka saavat sellaiset yksiköt tai järjestelyt tai joka saadaan sellaisten yksiköiden tai järjestelyjen kautta, joita käsitellään verotuksellisesti jaettavina jonkin verosopimusosapuolen verolainsäädännön mukaan (joko yleissäännöllä tai yksityiskohtaisilla säännöillä erityisten tosiseikastojen ja yksikkö- tai järjestelytyyppien käsittelystä), käsiteltävä verosopimusosapuolessa asuvan henkilön tulona.

5. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) 1 kappaletta ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 4 kappaleessa kuvattu määräys;

c) 1 kappaletta ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 4 kappaleessa kuvattu määräys, jolla evätään sopimusetuudet sellaisen tulon osalta, jonka saa kolmannelle lainkäyttöalueelle muodostettu yksikkö tai järjestely tai joka saadaan tällaisen yksikön tai järjestelyn kautta;

d) 1 kappaletta ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 4 kappaleessa kuvattu määräys, jossa määrätään yksityiskohtaisesti erityisten tosiseikastojen ja yksikkö- tai järjestelytyyppien käsittelystä;

e) 1 kappaletta ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 4 kappaleessa kuvattu määräys, jossa määrätään yksityiskohtaisesti erityisten tosiseikastojen ja yksikkö- tai järjestelytyyppien käsittelystä ja evätään sopimusetuudet sellaisen tulon osalta, jonka saa kolmannelle lainkäyttöalueelle muodostettu yksikkö tai järjestely tai joka saadaan tällaisen yksikön tai järjestelyn kautta;

f) 2 kappaletta ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

g) 1 kappaletta sovelletaan vain niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 4 kappaleessa kuvattu määräys, jolla määrätään yksityiskohtaisesti erityisten tosiseikastojen ja yksikkö- tai järjestelytyyppien käsittelystä.

6. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 5 kappaleen a tai b kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista sellainen 4 kappaleessa kuvattu määräys, jota 5 kappaleen c—e kohdan mukainen varauma ei koske, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Sellaisen osapuolen osalta, joka on tehnyt 5 kappaleen g kohdassa kuvatun varauman, edellisen virkkeen mukainen ilmoitus rajoitetaan koskemaan sellaisia soveltamisalan verosopimuksia, joita tämä varauma koskee. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen soveltamisalan verosopimuksen määräystä koskevan ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1 kappaleen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna 3 kappaleella) määräyksillä siltä osin kuin 4 kappaleessa määrätään. Muissa tapauksissa 1 kappaleelle (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna 3 kappaleella) annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen kanssa (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna 3 kappaleella).

PART II.

HYBRID MISMATCHES

Article 3

Transparent Entities

1. For the purposes of a Covered Tax Agreement, income derived by or through an entity or arrangement that is treated as wholly or partly fiscally transparent under the tax law of either Contracting Jurisdiction shall be considered to be income of a resident of a Contracting Jurisdiction but only to the extent that the income is treated, for purposes of taxation by that Contracting Jurisdiction, as the income of a resident of that Contracting Jurisdiction.

2. Provisions of a Covered Tax Agreement that require a Contracting Jurisdiction to exempt from income tax or provide a deduction or credit equal to the income tax paid with respect to income derived by a resident of that Contracting Jurisdiction which may be taxed in the other Contracting Jurisdiction according to the provisions of the Covered Tax Agreement shall not apply to the extent that such provisions allow taxation by that other Contracting Jurisdiction solely because the income is also income derived by a resident of that other Contracting Jurisdiction.

3. With respect to Covered Tax Agreements for which one or more Parties has made the reservation described in subparagraph a) of paragraph 3 of Article 11 (Application of Tax Agreements to Restrict a Party’s Right to Tax its Own Residents), the following sentence will be added at the end of paragraph 1: “In no case shall the provisions of this paragraph be construed to affect a Contracting Jurisdiction’s right to tax the residents of that Contracting Jurisdiction.”

4. Paragraph 1 (as it may be modified by paragraph 3) shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement to the extent that they address whether income derived by or through entities or arrangements that are treated as fiscally transparent under the tax law of either Contracting Jurisdiction (whether through a general rule or by identifying in detail the treatment of specific fact patterns and types of entities or arrangements) shall be treated as income of a resident of a Contracting Jurisdiction.

5. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain a provision described in paragraph 4;

c) for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain a provision described in paragraph 4 which denies treaty benefits in the case of income derived by or through an entity or arrangement established in a third jurisdiction;

d) for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain a provision described in paragraph 4 which identifies in detail the treatment of specific fact patterns and types of entities or arrangements;

e) for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain a provision described in paragraph 4 which identifies in detail the treatment of specific fact patterns and types of entities or arrangements and denies treaty benefits in the case of income derived by or through an entity or arrangement established in a third jurisdiction;

f) for paragraph 2 not to apply to its Covered Tax Agreements;

g) for paragraph 1 to apply only to its Covered Tax Agreements that already contain a provision described in paragraph 4 which identifies in detail the treatment of specific fact patterns and types of entities or arrangements.

6. Each Party that has not made a reservation described in subparagraph a) or b) of paragraph 5 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 4 that is not subject to a reservation under subparagraphs c) through e) of paragraph 5, and if so, the article and paragraph number of each such provision. In the case of a Party that has made the reservation described in subparagraph g) of paragraph 5, the notification pursuant to the preceding sentence shall be limited to Covered Tax Agreements that are subject to that reservation. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of paragraph 1 (as it may be modified by paragraph 3) to the extent provided in paragraph 4. In other cases, paragraph 1 (as it may be modified by paragraph 3) shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with paragraph 1 (as it may be modified by paragraph 3).

4 artikla

Yksiköt, joilla on kaksi asuinpaikkaa

1. Milloin muu henkilö kuin luonnollinen henkilö soveltamisalan verosopimuksen määräysten mukaan asuu useammassa kuin yhdessä verosopimusosapuolessa, niiden toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät keskinäisellä sopimuksella määräämään, missä verosopimusosapuolessa tämän henkilön katsotaan asuvan soveltamisalan verosopimusta sovellettaessa, kun otetaan huomioon sen tosiasiallisen johdon sijaintipaikka, paikka, jossa se on perustettu tai muuten muodostettu, ja muut asiaa koskevat seikat. Jos tällaista sopimusta ei ole, tämä henkilö ei ole oikeutettu soveltamisalan verosopimuksella määrättyyn verohuojennukseen tai -vapauteen, paitsi siltä osin ja sillä tavalla kuin verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia.

2. Tämän artiklan 1 kappaletta sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen sellaisten määräysten sijasta tai puuttuessa, jotka sisältävät säännöt sen määrittämiseen, käsitelläänkö muuta henkilöä kuin luonnollista henkilöä yhdessä verosopimusosapuolessa asuvana tapauksissa, joissa tätä henkilöä muuten käsiteltäisiin useammassa kuin yhdessä verosopimusosapuolessa asuvana. Tämän artiklan 1 kappaletta ei kuitenkaan sovelleta niihin soveltamisalan verosopimuksen määräyksiin, jotka erityisesti koskevat yhtiöiden kaksoislistausjärjestelyihin osallistuvien yhtiöiden asuinpaikkaa.

3. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, jotka jo käsittelevät tapauksia, joissa muu henkilö kuin luonnollinen henkilö asuu useammassa kuin yhdessä verosopimusosapuolessa, vaatimalla, että verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät keskenään sopimaan asuinpaikaksi yhden ainoan verosopimusosapuolen;

c) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, jotka jo käsittelevät tapauksia, joissa muu henkilö kuin luonnollinen henkilö asuu useammassa kuin yhdessä verosopimusosapuolessa, epäämällä sopimusetuudet vaatimatta, että verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät keskenään sopimaan asuinpaikaksi yhden ainoan verosopimusosapuolen;

d) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, jotka jo käsittelevät tapauksia, joissa muu henkilö kuin luonnollinen henkilö asuu useammassa kuin yhdessä verosopimusosapuolessa, vaatimalla, että verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät keskenään sopimaan asuinpaikaksi yhden ainoan verosopimusosapuolen, ja joissa määrätään tämän henkilön käsittelystä kyseisen soveltamisalan verosopimuksen perusteella, jos tällaiseen sopimukseen ei päästä;

e) 1 kappaleen viimeinen virke korvataan seuraavalla tekstillä sen soveltamisalan verosopimuksia sovellettaessa: "Jos tällaista sopimusta ei ole, tällainen henkilö ei ole oikeutettu soveltamisalan verosopimuksella määrättyyn verohuojennukseen tai -vapauteen.";

f) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin sellaisten osapuolten kanssa, jotka ovat tehneet e kohdassa kuvatun varauman.

4. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 3 kappaleen a kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista sellainen 2 kappaleessa kuvattu määräys, jota 3 kappaleen b—d kohdan mukainen varauma ei koske, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1 kappaleen määräyksillä. Muissa tapauksissa 1 kappaleelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen kanssa.

Article 4

Dual Resident Entities

1. Where by reason of the provisions of a Covered Tax Agreement a person other than an individual is a resident of more than one Contracting Jurisdiction, the competent authorities of the Contracting Jurisdictions shall endeavour to determine by mutual agreement the Contracting Jurisdiction of which such person shall be deemed to be a resident for the purposes of the Covered Tax Agreement, having regard to its place of effective management, the place where it is incorporated or otherwise constituted and any other relevant factors. In the absence of such agreement, such person shall not be entitled to any relief or exemption from tax provided by the Covered Tax Agreement except to the extent and in such manner as may be agreed upon by the competent authorities of the Contracting Jurisdictions.

2. Paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that provide rules for determining whether a person other than an individual shall be treated as a resident of one of the Contracting Jurisdictions in cases in which that person would otherwise be treated as a resident of more than one Contracting Jurisdiction. Paragraph 1 shall not apply, however, to provisions of a Covered Tax Agreement specifically addressing the residence of companies participating in dual-listed company arrangements.

3. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements that already address cases where a person other than an individual is a resident of more than one Contracting Jurisdiction by requiring the competent authorities of the Contracting Jurisdictions to endeavour to reach mutual agreement on a single Contracting Jurisdiction of residence;

c) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements that already address cases where a person other than an individual is a resident of more than one Contracting Jurisdiction by denying treaty benefits without requiring the competent authorities of the Contracting Jurisdictions to endeavour to reach mutual agreement on a single Contracting Jurisdiction of residence;

d) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements that already address cases where a person other than an individual is a resident of more than one Contracting Jurisdiction by requiring the competent authorities of the Contracting Jurisdictions to endeavour to reach mutual agreement on a single Contracting Jurisdiction of residence, and that set out the treatment of that person under the Covered Tax Agreement where such an agreement cannot be reached;

e) to replace the last sentence of paragraph 1 with the following text for the purposes of its Covered Tax Agreements: “In the absence of such agreement, such person shall not be entitled to any relief or exemption from tax provided by the Covered Tax Agreement.”;

f) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements with Parties that have made the reservation described in subparagraph e).

4. Each Party that has not made a reservation described in subparagraph a) of paragraph 3 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 2 that is not subject to a reservation under subparagraphs b) through d) of paragraph 3, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of paragraph 1. In other cases, paragraph 1 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with paragraph 1.

5 artikla

Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmien soveltaminen

1. Osapuoli voi päättää soveltaa joko 2 ja 3 kappaletta (Vaihtoehto A), 4 ja 5 kappaletta (Vaihtoehto B) tai 6 ja 7 kappaletta (Vaihtoehto C), tai päättää, ettei se sovella mitään näistä vaihtoehdoista. Jos kukin verosopimusosapuoli valitsee eri vaihtoehdon (tai jos yksi verosopimusosapuoli valitsee jonkin vaihtoehdon ja muut päättävät olla soveltamatta mitään niistä), kunkin verosopimusosapuolen valitsemaa vaihtoehtoa sovelletaan siellä asuvien henkilöiden osalta.

Vaihtoehto A

2. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä, joilla muuten vapautettaisiin verosopimusosapuolessa asuvan henkilön saama tulo tai hänen omistamansa varallisuus verosta tässä verosopimusosapuolessa kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi, ei sovelleta, jos toinen verosopimusosapuoli soveltaa soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä tällaisen tulon tai varallisuuden vapauttamiseksi verosta tai verokannan rajoittamiseksi, jolla tällaista tuloa tai varallisuutta voidaan verottaa. Jälkimmäisessä tapauksessa ensiksi mainitun verosopimusosapuolen on vähennettävä tämän henkilön tulosta tai varallisuudesta kannettavasta verosta tässä toisessa verosopimusosapuolessa maksettua veroa vastaava määrä. Tällainen vähennys ei kuitenkaan saa ylittää sitä ennen vähennyksen tekemistä laskettua veron osaa, joka kohdistuu tällaiseen tuloon tai varallisuuteen, josta voidaan verottaa tässä toisessa verosopimusosapuolessa.

3. Tämän artiklan 2 kappaletta sovelletaan sellaiseen soveltamisalan verosopimukseen, jolla muutoin velvoitettaisiin verosopimusosapuoli vapauttamaan siinä kappaleessa kuvattu tulo tai varallisuus.

Vaihtoehto B

4. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä, joilla muuten vapautettaisiin verosopimusosapuolessa asuvan henkilön saama tulo verosta tässä verosopimusosapuolessa kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi, koska tämä verosopimusosapuoli käsittelee tällaista tuloa osinkona, ei sovelleta, jos tällainen tulo johtaa vähennykseen toisessa verosopimusosapuolessa asuvan henkilön verotettavan tulon määrittämiseksi tämän toisen verosopimusosapuolen lainsäädännön mukaan. Tässä tapauksessa ensiksi mainitun verosopimusosapuolen on vähennettävä tämän henkilön tulosta kannettavasta verosta tässä toisessa verosopimusosapuolessa maksettua veroa vastaava määrä. Tällainen vähennys ei kuitenkaan saa ylittää sitä ennen vähennyksen tekemistä laskettua tuloveron osaa, joka kohdistuu sellaiseen tuloon, josta voidaan verottaa tässä toisessa verosopimusosapuolessa.

5. Tämän artiklan 4 kappaletta sovelletaan sellaiseen soveltamisalan verosopimukseen, jolla muutoin velvoitettaisiin verosopimusosapuoli vapauttamaan siinä kappaleessa kuvattu tulo.

Vaihtoehto C

6. a) Jos verosopimusosapuolessa asuva henkilö saa tuloa tai omistaa varallisuutta, josta voidaan soveltamisalan verosopimuksen määräysten nojalla verottaa toisessa verosopimusosapuolessa (paitsi siltä osin kuin nämä määräykset sallivat tämän toisen verosopimusosapuolen verottaa yksinomaan sen vuoksi, että tulo on myös tuloa, jonka siellä asuva henkilö saa), ensiksi mainitun verosopimusosapuolen on:

i) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta tässä toisessa verosopimusosapuolessa maksettua tuloveroa vastaava määrä;

ii) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta tässä toisessa verosopimusosapuolessa maksettua varallisuusveroa vastaava määrä.

Tällainen vähennys ei kuitenkaan saa ylittää sitä ennen vähennyksen tekemistä laskettua tuloveron tai varallisuusveron osaa, joka kohdistuu tuloon tai varallisuuteen, josta voidaan verottaa tässä toisessa verosopimusosapuolessa.

b) Jos verosopimusosapuolessa asuvan henkilön saama tulo tai hänen omistamansa varallisuus on soveltamisalan verosopimuksen määräysten nojalla vapautettu verosta tässä verosopimusosapuolessa, tämä verosopimusosapuoli voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun verosta vapautetun tulon tai varallisuuden.

7. Tämän artiklan 6 kappaletta sovelletaan sellaisten soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta, joilla kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi velvoitetaan verosopimusosapuoli vapauttamaan tässä verosopimusosapuolessa verosta tässä verosopimusosapuolessa asuvan henkilön saama tulo tai omistama varallisuus, josta soveltamisalan verosopimuksen määräysten nojalla voidaan verottaa toisessa verosopimusosapuolessa.

8. Osapuoli, joka ei päätä soveltaa 1 kappaleen mukaista vaihtoehtoa, voi varata itselleen oikeuden siihen, että tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta yhden tai useamman yksilöidyn soveltamisalan verosopimuksen osalta (tai sen kaikkien soveltamisalan verosopimusten osalta).

9. Osapuoli, joka ei päätä soveltaa vaihtoehtoa C, voi varata itselleen yhden tai useamman yksilöidyn soveltamisalan verosopimuksen osalta (tai kaikkien soveltamisalan verosopimustensa osalta) oikeuden siihen, että se ei salli tois(t)en verosopimusosapuol(t)en soveltaa vaihtoehtoa C.

10. Jokainen osapuoli, joka päättää soveltaa 1 kappaleen mukaista vaihtoehtoa, ilmoittaa tallettajalle vaihtoehtovalintansa. Tällainen ilmoitus sisältää myös:

a) sellaisen osapuolen osalta, joka päättää soveltaa vaihtoehtoa A, luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on 3 kappaleessa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron;

b) sellaisen osapuolen osalta, joka päättää soveltaa vaihtoehtoa B, luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on 5 kappaleessa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron;

c) sellaisen osapuolen osalta, joka päättää soveltaa vaihtoehtoa C, luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on 7 kappaleessa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron.

Vaihtoehtoa sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta vain, jos osapuoli, joka on päättänyt soveltaa tätä vaihtoehtoa, on tehnyt tällaisen tätä määräystä koskevan ilmoituksen.

Article 5

Application of Methods for Elimination of Double Taxation

1. A Party may choose to apply either paragraphs 2 and 3 (Option A), paragraphs 4 and 5 (Option B), or paragraphs 6 and 7 (Option C), or may choose to apply none of the Options. Where each Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement chooses a different Option (or where one Contracting Jurisdiction chooses to apply an Option and the other chooses to apply none of the Options), the Option chosen by each Contracting Jurisdiction shall apply with respect to its own residents.

Option A

2. Provisions of a Covered Tax Agreement that would otherwise exempt income derived or capital owned by a resident of a Contracting Jurisdiction from tax in that Contracting Jurisdiction for the purpose of eliminating double taxation shall not apply where the other Contracting Jurisdiction applies the provisions of the Covered Tax Agreement to exempt such income or capital from tax or to limit the rate at which such income or capital may be taxed. In the latter case, the first-mentioned Contracting Jurisdiction shall allow as a deduction from the tax on the income or capital of that resident an amount equal to the tax paid in that other Contracting Jurisdiction. Such deduction shall not, however, exceed that part of the tax, as computed before the deduction is given, which is attributable to such items of income or capital which may be taxed in that other Contracting Jurisdiction.

3. Paragraph 2 shall apply to a Covered Tax Agreement that would otherwise require a Contracting Jurisdiction to exempt income or capital described in that paragraph.

Option B

4. Provisions of a Covered Tax Agreement that would otherwise exempt income derived by a resident of a Contracting Jurisdiction from tax in that Contracting Jurisdiction for the purpose of eliminating double taxation because such income is treated as a dividend by that Contracting Jurisdiction shall not apply where such income gives rise to a deduction for the purpose of determining the taxable profits of a resident of the other Contracting Jurisdiction under the laws of that other Contracting Jurisdiction. In such case, the first-mentioned Contracting Jurisdiction shall allow as a deduction from the tax on the income of that resident an amount equal to the income tax paid in that other Contracting Jurisdiction. Such deduction shall not, however, exceed that part of the income tax, as computed before the deduction is given, which is attributable to such income which may be taxed in that other Contracting Jurisdiction.

5. Paragraph 4 shall apply to a Covered Tax Agreement that would otherwise require a Contracting Jurisdiction to exempt income described in that paragraph.

Option C

6. a) Where a resident of a Contracting Jurisdiction derives income or owns capital which may be taxed in the other Contracting Jurisdiction in accordance with the provisions of a Covered Tax Agreement (except to the extent that these provisions allow taxation by that other Contracting Jurisdiction solely because the income is also income derived by a resident of that other Contracting Jurisdiction), the first-mentioned Contracting Jurisdiction shall allow:

i) as a deduction from the tax on the income of that resident, an amount equal to the income tax paid in that other Contracting Jurisdiction;

ii) as a deduction from the tax on the capital of that resident, an amount equal to the capital tax paid in that other Contracting Jurisdiction.

Such deduction shall not, however, exceed that part of the income tax or capital tax, as computed before the deduction is given, which is attributable to the income or the capital which may be taxed in that other Contracting Jurisdiction.

b) Where in accordance with any provision of the Covered Tax Agreement income derived or capital owned by a resident of a Contracting Jurisdiction is exempt from tax in that Contracting Jurisdiction, such Contracting Jurisdiction may nevertheless, in calculating the amount of tax on the remaining income or capital of such resident, take into account the exempted income or capital.

7. Paragraph 6 shall apply in place of provisions of a Covered Tax Agreement that, for purposes of eliminating double taxation, require a Contracting Jurisdiction to exempt from tax in that Contracting Jurisdiction income derived or capital owned by a resident of that Contracting Jurisdiction which, in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement, may be taxed in the other Contracting Jurisdiction.

8. A Party that does not choose to apply an Option under paragraph 1 may reserve the right for the entirety of this Article not to apply with respect to one or more identified Covered Tax Agreements (or with respect to all of its Covered Tax Agreements).

9. A Party that does not choose to apply Option C may reserve the right, with respect to one or more identified Covered Tax Agreements (or with respect to all of its Covered Tax Agreements), not to permit the other Contracting Jurisdiction(s) to apply Option C.

10. Each Party that chooses to apply an Option under paragraph 1 shall notify the Depositary of its choice of Option. Such notification shall also include:

a) in the case of a Party that chooses to apply Option A, the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision described in paragraph 3, as well as the article and paragraph number of each such provision;

b) in the case of a Party that chooses to apply Option B, the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision described in paragraph 5, as well as the article and paragraph number of each such provision;

c) in the case of a Party that chooses to apply Option C, the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision described in paragraph 7, as well as the article and paragraph number of each such provision.

An Option shall apply with respect to a provision of a Covered Tax Agreement only where the Party that has chosen to apply that Option has made such a notification with respect to that provision.

III OSA

SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTTÖ

6 artikla

Soveltamisalan verosopimuksen tarkoitus

1. Soveltamisalan verosopimus mukautetaan sisältämään seuraava johdantoteksti:

"jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään tässä sopimuksessa määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),".

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa kuvattu teksti sisällytetään soveltamisalan verosopimukseen sellaisen johdantotekstin tilalle tai puuttuessa, jossa viitataan aikomukseen poistaa kaksinkertainen verotus, riippumatta siitä, viitataanko siinä myös aikomukseen olla luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen.

3. Osapuoli voi myös päättää sisällyttää seuraavan johdantotekstin niihin soveltamisalan verosopimuksiinsa, jotka eivät sisällä johdantotekstiä, jossa viitataan haluun kehittää taloudellista suhdetta tai laajentaa yhteistyötä veroasioissa:

"jotka haluavat kehittää edelleen taloudellista suhdettaan ja laajentaa yhteistyötään veroasioissa,".

4. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että 1 kappaletta ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on johdantoteksti, jossa kuvataan verosopimusosapuolten aikomusta poistaa kaksinkertainen verotus luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen, riippumatta siitä, rajoitetaanko tämä teksti koskemaan veronkierto- tai veronvälttämistapauksia (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään soveltamisalan verosopimuksessa määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi) vai sovelletaanko sitä laajemmin.

5. Jokainen osapuoli ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen muista kuin niistä soveltamisalan verosopimuksista, jotka kuuluvat 4 kappaleen mukaisen varauman soveltamisalaan, 2 kappaleessa kuvattu johdantoteksti, ja jos on, kyseisen johdantokappaleen tekstin. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen tätä johdantotekstiä koskevan ilmoituksen, tämä johdantoteksti korvataan 1 kappaleessa kuvatulla tekstillä. Muissa tapauksissa 1 kappaleessa kuvattu teksti sisällytetään lisäyksenä johdannon nykyiseen tekstiin.

6. Kukin osapuoli, joka päättää soveltaa 3 kappaletta, ilmoittaa tästä tallettajalle. Tällainen ilmoitus sisältää myös luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa ei jo ole johdantotekstiä, jossa viitataan haluun kehittää taloudellista suhdetta tai laajentaa yhteistyötä veroasioissa. Soveltamisalan verosopimukseen sisällytetään 3 kappaleessa kuvattu teksti vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat päättäneet soveltaa tätä kappaletta ja tehneet tällaisen soveltamisalan verosopimusta koskevan ilmoituksen.

PART III.

TREATY ABUSE

Article 6

Purpose of a Covered Tax Agreement

1. A Covered Tax Agreement shall be modified to include the following preamble text:

“Intending to eliminate double taxation with respect to the taxes covered by this agreement without creating opportunities for non-taxation or reduced taxation through tax evasion or avoidance (including through treaty-shopping arrangements aimed at obtaining reliefs provided in this agreement for the indirect benefit of residents of third jurisdictions),”.

2. The text described in paragraph 1 shall be included in a Covered Tax Agreement in place of or in the absence of preamble language of the Covered Tax Agreement referring to an intent to eliminate double taxation, whether or not that language also refers to the intent not to create opportunities for non-taxation or reduced taxation.

3. A Party may also choose to include the following preamble text with respect to its Covered Tax Agreements that do not contain preamble language referring to a desire to develop an economic relationship or to enhance co-operation in tax matters:

“Desiring to further develop their economic relationship and to enhance their co-operation in tax matters,”.

4. A Party may reserve the right for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain preamble language describing the intent of the Contracting Jurisdictions to eliminate double taxation without creating opportunities for non-taxation or reduced taxation, whether that language is limited to cases of tax evasion or avoidance (including through treaty-shopping arrangements aimed at obtaining reliefs provided in the Covered Tax Agreement for the indirect benefit of residents of third jurisdictions) or applies more broadly.

5. Each Party shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements, other than those that are within the scope of a reservation under paragraph 4, contains preamble language described in paragraph 2, and if so, the text of the relevant preambular paragraph. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that preamble language, such preamble language shall be replaced by the text described in paragraph 1. In other cases, the text described in paragraph 1 shall be included in addition to the existing preamble language.

6. Each Party that chooses to apply paragraph 3 shall notify the Depositary of its choice. Such notification shall also include the list of its Covered Tax Agreements that do not already contain preamble language referring to a desire to develop an economic relationship or to enhance co-operation in tax matters. The text described in paragraph 3 shall be included in a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have chosen to apply that paragraph and have made such a notification with respect to the Covered Tax Agreement.

7 artikla

Sopimusten väärinkäytön estäminen

1. Soveltamisalan verosopimukseen perustuvaa etuutta ei, soveltamisalan verosopimuksen määräysten estämättä, myönnetä tulon tai varallisuuden osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.

2. Edellä 1 kappaletta sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen sellaisten määräysten sijasta tai puuttuessa, joilla evätään kaikki tai osa niistä etuuksista, jotka soveltamisalan verosopimuksen perusteella muutoin annettaisiin, jos järjestelyn tai transaktion tai järjestelyyn tai transaktioon liittyvän henkilön pääasiallinen tarkoitus tai yksi pääasiallisista tarkoituksista oli näiden etuuksien hankkiminen.

3. Osapuoli, joka ei ole tehnyt 15 kappaleen a kohdassa kuvattua varaumaa, voi myös päättää soveltaa 4 kappaletta soveltamisalan verosopimustensa osalta.

4. Jos soveltamisalan verosopimukseen perustuva etuus evätään henkilöltä soveltamisalan verosopimuksen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna tällä yleissopimuksella) sellaisten määräysten perusteella, joilla evätään kaikki tai osa niistä etuuksista, jotka tämän soveltamisalan verosopimuksen perusteella muutoin annettaisiin, jos järjestelyn tai transaktion tai järjestelyyn tai transaktioon liittyvän henkilön pääasiallinen tarkoitus tai yksi pääasiallisista tarkoituksista on ollut näiden etuuksien hankkiminen, sen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen, joka muutoin olisi myöntänyt tämän etuuden, on kuitenkin käsiteltävä tätä henkilöä oikeutettuna tähän etuuteen tai eri etuuksiin tietyn tulon tai varallisuuden osalta, jos tämä toimivaltainen viranomainen tämän henkilön pyynnöstä ja kyseisiä tosiasioita ja olosuhteita harkittuaan katsoo, että nämä etuudet olisi myönnetty tälle henkilölle, jos transaktiota tai järjestelyä ei olisi ollut. Sen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen, jolle toisessa verosopimusosapuolessa asuva henkilö on tehnyt tämän kappaleen mukaisen pyynnön, on neuvoteltava tämän toisen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen kanssa ennen pyynnön hylkäämistä.

5. Edellä 4 kappaletta sovelletaan sellaisiin soveltamisalan verosopimuksen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna tällä yleissopimuksella) määräyksiin, joilla evätään kaikki tai osa niistä etuuksista, jotka muutoin annettaisiin soveltamisalan verosopimuksen nojalla, jos järjestelyn tai transaktion tai järjestelyyn tai transaktioon liittyvän henkilön pääasiallinen tarkoitus tai yksi pääasiallisista tarkoituksista oli näiden etuuksien hankkiminen.

6. Osapuoli voi myös päättää soveltaa 8—13 kappaleeseen sisältyviä määräyksiä (jäljempänä "Yksinkertaistettu etuusrajoitusmääräys") soveltamisalan verosopimuksiinsa tekemällä 17 kappaleen c kohdassa kuvatun ilmoituksen. Yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen osalta vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat päättäneet soveltaa sitä.

7. Tapauksissa, joissa jotkin, mutta eivät kaikki, verosopimusosapuolista päättävät 6 kappaleen mukaisesti soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä, sitä sovelletaan, kyseisen kappaleen määräysten estämättä, soveltamisalan verosopimukseen perustuvien etuuksien myöntämisen osalta:

a) kaikissa verosopimusosapuolissa, jos kaikki ne verosopimusosapuolet, jotka eivät päätä 6 kappaleen mukaisesti soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä, suostuvat tällaiseen soveltamiseen päättämällä soveltaa tätä kohtaa ja ilmoittamalla siitä tallettajalle; tai

b) vain niissä verosopimusosapuolissa, jotka päättävät soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä, jos kaikki ne verosopimusosapuolet, jotka eivät päätä 6 kappaleen mukaisesti soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä, suostuvat tällaiseen soveltamiseen päättämällä soveltaa tätä kohtaa ja ilmoittamalla siitä tallettajalle.

Yksinkertaistettu etuusrajoitusmääräys

8. Jollei yksinkertaistetussa etuusrajoitusmääräyksessä toisin määrätä, verosopimusosapuolessa asuva henkilö ei ole oikeutettu muuhun soveltamisalan verosopimuksen perusteella muutoin myönnettävään etuuteen kuin soveltamisalan verosopimuksen niihin määräyksiin perustuvaan etuuteen:

a) joilla määritetään sellaisen muun henkilön kuin luonnollisen henkilön asuinpaikka, joka asuu useammassa kuin yhdessä verosopimusosapuolessa niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten mukaan, joilla määritellään verosopimusosapuolessa asuva henkilö;

b) joilla määrätään, että verosopimusosapuoli myöntää tämän verosopimusosapuolen yritykselle toisen verosopimusosapuolen tekemää ensioikaisua seuraavan vastaoikaisun soveltamisalan verosopimuksen nojalla veromäärästä, joka on kannettu ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa etuyhteydessä olevan yrityksen tulosta; tai

c) joilla sallitaan verosopimusosapuolessa asuvien henkilöiden pyytää tämän verosopimusosapuolen toimivaltaista viranomaista käsittelemään verotustapauksia, jotka ovat vastoin soveltamisalan verosopimusta,

paitsi jos tällainen henkilö on "edellytykset täyttävä henkilö", sellaisena kuin se määritellään 9 kappaleessa, sinä ajankohtana, jona etuus myönnettäisiin.

9. Verosopimusosapuolessa asuva henkilö on edellytykset täyttävä henkilö sinä ajankohtana, jona etuus muutoin myönnettäisiin soveltamisalan verosopimuksen perusteella, jos henkilö on sinä ajankohtana:

a) luonnollinen henkilö;

b) tämä verosopimusosapuoli tai sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen tai tämän verosopimusosapuolen, valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen virasto tai laitos;

c) yhtiö tai muu yksikkö, jos sen pääosakeluokalla käydään säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä;

d) muu henkilö kuin luonnollinen henkilö, joka:

i) on tyypiltään sellainen voittoa tavoittelematon organisaatio, josta verosopimusosapuolet sopivat diplomaattisten noottien vaihdolla; tai

ii) on tässä verosopimusosapuolessa muodostettu yksikkö tai järjestely, jota käsitellään erillisenä henkilönä tämän verosopimusosapuolen verolainsäädännön mukaan ja:

A) joka on muodostettu ja toimii yksinomaan tai lähes yksinomaan hallinnoidakseen tai antaakseen eläke-etuja ja niihin liittyviä tai tilapäisiä etuja luonnollisille henkilöille ja jota tämä verosopimusosapuoli tai jokin sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen sääntelee sellaisena; tai

B) joka on muodostettu ja toimii yksinomaan tai lähes yksinomaan sijoittaakseen varoja A alakohdassa tarkoitettujen yksiköiden tai järjestelyjen hyväksi;

e) muu henkilö kuin luonnollinen henkilö, jos tässä verosopimusosapuolessa asuvat ja soveltamisalan verosopimuksen etuuksiin a—d kohdan perusteella oikeutetut henkilöt vähintään puolena 12 kuukauden ajanjakson päivistä, mukaan lukien se ajanjakso, jona etuus muutoin myönnettäisiin, omistavat suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosenttia henkilön osakkeista.

10. a) Verosopimusosapuolessa asuva henkilö on oikeutettu soveltamisalan verosopimuksen etuuksiin toisesta verosopimusosapuolesta saadun tulon osalta siitä riippumatta, onko henkilö edellytykset täyttävä henkilö, jos henkilö harjoittaa ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa aktiivisesti liiketoimintaa ja toisesta verosopimusosapuolesta saatu tulo on peräisin tästä liiketoiminnasta tai liittyy siihen. Yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä sovellettaessa ilmaisu "harjoittaa aktiivisesti liiketoimintaa" ei käsitä seuraavia toimintoja tai niiden yhdistelmiä:

i) toiminta holdingyhtiönä;

ii) konsernin yleisen valvonnan tai hallinnon tarjoaminen;

iii) konsernirahoituksen (mukaan lukien käteisvarahallinta, cash pooling) tarjoaminen; tai

iv) sijoitusten tekeminen ja hoito, paitsi jos tätä toimintaa harjoittaa pankki tai vakuutusyhtiö tai rekisteröity arvopaperikauppias säännönmukaisessa liiketoiminnassaan sellaisenaan.

b) Jos verosopimusosapuolessa asuva henkilö saa tuloa tämän henkilön toisessa verosopimusosapuolessa harjoittamasta liiketoiminnasta tai saa toisessa verosopimusosapuolessa syntyvää tuloa häneen sidoksissa olevalta henkilöltä, a kohdassa kuvattujen ehtojen katsotaan täyttyvän tämän tulon osalta vain, jos henkilön ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa harjoittama liiketoiminta, johon tulo liittyy, on huomattavaa suhteessa henkilön tai tällaisen häneen sidoksissa olevan henkilön toisessa verosopimusosapuolessa harjoittamaan samaan toimintaan tai täydentävään liiketoimintaan. Se, onko liiketoiminta huomattavaa tätä kohtaa sovellettaessa, ratkaistaan kaikkien tosiasioiden ja olosuhteiden perusteella.

c) Tätä kappaletta sovellettaessa katsotaan sidoksissa olevien henkilöiden verosopimusosapuolessa asuvan henkilön osalta harjoittama toiminta tämän henkilön harjoittamaksi.

11. Verosopimusosapuolessa asuva henkilö, joka ei ole edellytykset täyttävä henkilö, on myös oikeutettu etuuteen, joka tulon osalta muutoin myönnettäisiin soveltamisalan verosopimuksen perusteella, jos henkilöt, jotka ovat vastaavia etuudensaajia, omistavat suoraan tai välillisesti vähintään 75 prosenttia tämän henkilön etuusintresseistä vähintään puolena sellaisen 12 kuukauden ajanjakson päivistä, joka sisältää sen ajanjakson, jona etuus muutoin myönnettäisiin.

12. Jos verosopimusosapuolessa asuva henkilö ei ole 9 kappaleen määräysten mukainen edellytykset täyttävä henkilö eikä oikeutettu etuuksiin 10 tai 11 kappaleen nojalla, toisen verosopimusosapuolen toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin myöntää soveltamisalan verosopimuksen etuudet tai erityistä tuloa koskevat etuudet, ottaen huomioon soveltamisalan verosopimuksen tavoite ja tarkoitus, mutta vain jos tällainen henkilö osoittaa tämän toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, ettei sen perustamisen, hankkimisen tai ylläpitämisen eikä sen toiminnan harjoittamisen yhtenä pääasiallisena tarkoituksena ollut soveltamisalan verosopimukseen perustuvien etuuksien hankkiminen. Ennen kuin verosopimusosapuolessa asuvan henkilön tämän kappaleen perusteella tekemä pyyntö hyväksytään tai evätään, sen toisen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen, jolle pyyntö on tehty, on neuvoteltava ensiksi mainitun verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

13. Yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä sovellettaessa:

a) ilmaisu "hyväksytty arvopaperipörssi" tarkoittaa:

i) jommankumman verosopimusosapuolen lainsäädännön mukaan perustettua ja sellaisena säänneltyä pörssiä; ja

ii) muuta arvopaperipörssiä, josta verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset sopivat;

b) ilmaisu "pääosakeluokka" tarkoittaa sitä yhtä tai useampaa yhtiön osakeluokkaa, joka edustaa yhtiön kokonaisäänimäärän ja -arvon enemmistöä tai sitä yhtä tai useampaa yksikön etuusintressien luokkaa, joka yhteensä edustaa yksikön kokonaisäänimäärän ja -arvon enemmistöä;

c) ilmaisu "vastaava etuudensaaja" tarkoittaa henkilöä, joka olisi tulon osalta oikeutettu verosopimusosapuolen sisäisen lainsäädäntönsä, kyseisen soveltamisalan verosopimuksen tai muun kansainvälisen asiakirjan perusteella myöntämiin etuuksiin, jotka ovat vastaavat tai paremmat kuin tälle tulolle soveltamisalan verosopimuksen nojalla myönnettävät etuudet; sen määrittämiseksi, onko henkilö osingon osalta vastaava etuudensaaja, henkilön katsotaan omistavan osingon maksavasta yhtiöstä saman pääoman kuin se pääoma, jonka etuutta osingon osalta vaativa yhtiö omistaa.

d) niiden yksiköiden osalta, jotka eivät ole yhtiöitä, "osakkeet" tarkoittaa osakkeisiin verrattavia intressejä;

e) kahden henkilön katsotaan olevan "sidoksissa olevia henkilöitä", jos toinen omistaa suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosenttia etuusintressistä toisessa (tai yhtiön osalta vähintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden kokonaisäänimäärästä ja -arvosta) tai muu henkilö omistaa, suoraan tai välillisesti, vähintään 50 prosenttia etuusintressistä (tai yhtiön osalta vähintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden kokonaisäänimäärästä ja -arvosta) kussakin henkilössä; henkilön katsotaan kuitenkin aina olevan sidoksissa toiseen, jos toisella on kaikkien asiaa koskevien tosiasioiden ja olosuhteiden perusteella määräysvaltaa toiseen nähden tai molemmat ovat saman henkilön tai samojen henkilöiden määräysvallassa.

14. Yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen sellaisten määräysten sijasta tai puuttuessa, joilla rajoitettaisiin soveltamisalan verosopimuksen mukaisia etuuksia (tai joilla rajoitettaisiin muita etuuksia kuin soveltamisalan verosopimuksen määräysten mukaista etuutta, joka liittyy asuinpaikkaan, etuyhteydessä oleviin yrityksiin tai syrjintäkieltoon, tai etuutta, jota ei ole rajoitettu koskemaan yksinomaan henkilöitä, jotka asuvat verosopimusosapuolessa) koskemaan vain henkilöä, joka täyttää sellaisten etuuksien edellytykset läpäisemällä yhden tai useamman luokittelutestin.

15. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) 1 kappaletta ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin sillä perusteella, että se aikoo hyväksyä yhdistelmän yksityiskohtaisesta etuusrajoitusmääräyksestä ja joko väliyhteisö-rahoitusrakenteita käsittelevistä säännöistä tai pääasiallinen tarkoitus -testistä ja täyttää näin OECD/G20 BEPS-paketin mukaisen sopimusten väärinkäytön estämisen vähimmäisvaatimuksen; näissä tapauksissa verosopimusosapuolet pyrkivät molemminpuolisesti tyydyttävään vähimmäisvaatimuksen täyttävään ratkaisuun;

b) 1 kappaletta (ja 4 kappaletta sellaisen osapuolen osalta, joka on päättänyt soveltaa sitä) ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on määräykset, joilla evätään kaikki etuudet, jotka muutoin soveltamisalan verosopimuksen perusteella annettaisiin, jos järjestelyn tai transaktion tai järjestelyyn tai transaktioon liittyvän henkilön pääasiallinen tarkoitus tai yksi pääasiallisista tarkoituksista oli näiden etuuksien hankkiminen;

c) yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 14 kappaleessa kuvatut määräykset.

16. Paitsi jos sovelletaan yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä 7 kappaleen mukaisesti yhden tai useamman osapuolen myöntämiin etuuksiin, jotka perustuvat soveltamisalan verosopimukseen, osapuoli, joka päättää 6 kappaleen mukaisesti soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä, voi varata itselleen oikeuden siihen, että tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niiden sen soveltamisalan verosopimusten osalta, joiden osalta yksi tai useampi muista verosopimusosapuolista ei ole päättänyt soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä. Näissä tapauksissa verosopimusosapuolet pyrkivät molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun, joka täyttää OECD/G20 BEPS -paketin mukaisen sopimusten väärinkäytön estämisen vähimmäisvaatimuksen.

17. a) Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 15 kappaleen a kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista, jota ei koske 15 kappaleen b kohdassa kuvattu varauma, 2 kappaleessa kuvattu määräys, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1 kappaleen (ja 4 kappaleen, jos sitä sovelletaan) määräyksillä. Muissa tapauksissa 1 kappaleelle (ja 4 kappaleelle, jos sitä sovelletaan) annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen (ja 4 kappaleen, jos sitä sovelletaan) kanssa. Tämän kohdan mukaisen ilmoituksen tekevä osapuoli voi myös sisällyttää siihen toteamuksen, että vaikka tämä osapuoli hyväksyy 1 kappaleen soveltamisen vain väliaikaistoimena, se aikoo mahdollisuuksien mukaan ottaa käyttöön etuusrajoitusmääräyksen, 1 kappaleen lisäksi tai sen sijasta, kahdenvälisillä neuvotteluilla.

b) Jokainen osapuoli, joka päättää soveltaa 4 kappaletta, ilmoittaa tästä tallettajalle. Soveltamisalan verosopimukseen sovelletaan 4 kappaletta vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen ilmoituksen.

c) Jokainen osapuoli, joka päättää 6 kappaleen mukaisesti soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä, ilmoittaa tästä tallettajalle. Jos tällainen osapuoli ei ole tehnyt 15 kappaleen c kohdassa kuvattua varaumaa, tämä ilmoitus sisältää myös luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on 14 kappaleessa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron.

d) Jokainen osapuoli, joka ei päätä 6 kappaleen mukaisesti soveltaa yksinkertaistettua etuusrajoitusmääräystä mutta päättää soveltaa joko 7 kappaleen a tai b kohtaa, ilmoittaa tallettajalle valitsemansa kohdan. Jollei tällainen osapuoli ole tehnyt 15 kappaleen c kohdassa kuvattua varaumaa, tällainen ilmoitus sisältää myös luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on 14 kappaleessa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron.

e) Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta c tai d kohdan mukaisen ilmoituksen, tämä määräys korvataan yksinkertaistetulla etuusrajoitusmääräyksellä. Muissa tapauksissa yksinkertaistetulle etuusrajoitusmääräykselle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa yksinkertaistetun etuusrajoitusmääräyksen kanssa.

Article 7

Prevention of Treaty Abuse

1. Notwithstanding any provisions of a Covered Tax Agreement, a benefit under the Covered Tax Agreement shall not be granted in respect of an item of income or capital if it is reasonable to conclude, having regard to all relevant facts and circumstances, that obtaining that benefit was one of the principal purposes of any arrangement or transaction that resulted directly or indirectly in that benefit, unless it is established that granting that benefit in these circumstances would be in accordance with the object and purpose of the relevant provisions of the Covered Tax Agreement.

2. Paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that deny all or part of the benefits that would otherwise be provided under the Covered Tax Agreement where the principal purpose or one of the principal purposes of any arrangement or transaction, or of any person concerned with an arrangement or transaction, was to obtain those benefits.

3. A Party that has not made the reservation described in subparagraph a) of paragraph 15 may also choose to apply paragraph 4 with respect to its Covered Tax Agreements.

4. Where a benefit under a Covered Tax Agreement is denied to a person under provisions of the Covered Tax Agreement (as it may be modified by this Convention) that deny all or part of the benefits that would otherwise be provided under the Covered Tax Agreement where the principal purpose or one of the principal purposes of any arrangement or transaction, or of any person concerned with an arrangement or transaction, was to obtain those benefits, the competent authority of the Contracting Jurisdiction that would otherwise have granted this benefit shall nevertheless treat that person as being entitled to this benefit, or to different benefits with respect to a specific item of income or capital, if such competent authority, upon request from that person and after consideration of the relevant facts and circumstances, determines that such benefits would have been granted to that person in the absence of the transaction or arrangement. The competent authority of the Contracting Jurisdiction to which a request has been made under this paragraph by a resident of the other Contracting Jurisdiction shall consult with the competent authority of that other Contracting Jurisdiction before rejecting the request.

5. Paragraph 4 shall apply to provisions of a Covered Tax Agreement (as it may be modified by this Convention) that deny all or part of the benefits that would otherwise be provided under the Covered Tax Agreement where the principal purpose or one of the principal purposes of any arrangement or transaction, or of any person concerned with an arrangement or transaction, was to obtain those benefits.

6. A Party may also choose to apply the provisions contained in paragraphs 8 through 13 (hereinafter referred to as the “Simplified Limitation on Benefits Provision”) to its Covered Tax Agreements by making the notification described in subparagraph c) of paragraph 17. The Simplified Limitation on Benefits Provision shall apply with respect to a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have chosen to apply it.

7. In cases where some but not all of the Contracting Jurisdictions to a Covered Tax Agreement choose to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision pursuant to paragraph 6, then, notwithstanding the provisions of that paragraph, the Simplified Limitation on Benefits Provision shall apply with respect to the granting of benefits under the Covered Tax Agreement:

a) by all Contracting Jurisdictions, if all of the Contracting Jurisdictions that do not choose pursuant to paragraph 6 to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision agree to such application by choosing to apply this subparagraph and notifying the Depositary accordingly; or

b) only by the Contracting Jurisdictions that choose to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision, if all of the Contracting Jurisdictions that do not choose pursuant to paragraph 6 to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision agree to such application by choosing to apply this subparagraph and notifying the Depositary accordingly.

Simplified Limitation on Benefits Provision

8. Except as otherwise provided in the Simplified Limitation on Benefits Provision, a resident of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement shall not be entitled to a benefit that would otherwise be accorded by the Covered Tax Agreement, other than a benefit under provisions of the Covered Tax Agreement:

a) which determine the residence of a person other than an individual which is a resident of more than one Contracting Jurisdiction by reason of provisions of the Covered Tax Agreement that define a resident of a Contracting Jurisdiction;

b) which provide that a Contracting Jurisdiction will grant to an enterprise of that Contracting Jurisdiction a corresponding adjustment following an initial adjustment made by the other Contacting Jurisdiction, in accordance with the Covered Tax Agreement, to the amount of tax charged in the first-mentioned Contracting Jurisdiction on the profits of an associated enterprise; or

c) which allow residents of a Contracting Jurisdiction to request that the competent authority of that Contracting Jurisdiction consider cases of taxation not in accordance with the Covered Tax Agreement,

unless such resident is a “qualified person”, as defined in paragraph 9 at the time that the benefit would be accorded.

9. A resident of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement shall be a qualified person at a time when a benefit would otherwise be accorded by the Covered Tax Agreement if, at that time, the resident is:

a) an individual;

b) that Contracting Jurisdiction, or a political subdivision or local authority thereof, or an agency or instrumentality of any such Contracting Jurisdiction, political subdivision or local authority;

c) a company or other entity, if the principal class of its shares is regularly traded on one or more recognised stock exchanges;

d) a person, other than an individual, that:

i) is a non-profit organisation of a type that is agreed to by the Contracting Jurisdictions through an exchange of diplomatic notes; or

ii) is an entity or arrangement established in that Contracting Jurisdiction that is treated as a separate person under the taxation laws of that Contracting Jurisdiction and:

A) that is established and operated exclusively or almost exclusively to administer or provide retirement benefits and ancillary or incidental benefits to individuals and that is regulated as such by that Contracting Jurisdiction or one of its political subdivisions or local authorities; or

B) that is established and operated exclusively or almost exclusively to invest funds for the benefit of entities or arrangements referred to in subdivision A);

e) a person other than an individual, if, on at least half the days of a twelve-month period that includes the time when the benefit would otherwise be accorded, persons who are residents of that Contracting Jurisdiction and that are entitled to benefits of the Covered Tax Agreement under subparagraphs a) to d) own, directly or indirectly, at least 50 per cent of the shares of the person.

10. a) A resident of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement will be entitled to benefits of the Covered Tax Agreement with respect to an item of income derived from the other Contracting Jurisdiction, regardless of whether the resident is a qualified person, if the resident is engaged in the active conduct of a business in the first-mentioned Contracting Jurisdiction, and the income derived from the other Contracting Jurisdiction emanates from, or is incidental to, that business. For purposes of the Simplified Limitation on Benefits Provision, the term “active conduct of a business” shall not include the following activities or any combination thereof:

i) operating as a holding company;

ii) providing overall supervision or administration of a group of companies;

iii) providing group financing (including cash pooling); or

iv) making or managing investments, unless these activities are carried on by a bank, insurance company or registered securities dealer in the ordinary course of its business as such.

b) If a resident of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement derives an item of income from a business activity conducted by that resident in the other Contracting Jurisdiction, or derives an item of income arising in the other Contracting Jurisdiction from a connected person, the conditions described in subparagraph a) shall be considered to be satisfied with respect to such item only if the business activity carried on by the resident in the first-mentioned Contracting Jurisdiction to which the item is related is substantial in relation to the same activity or a complementary business activity carried on by the resident or such connected person in the other Contracting Jurisdiction. Whether a business activity is substantial for the purposes of this subparagraph shall be determined based on all the facts and circumstances.

c) For purposes of applying this paragraph, activities conducted by connected persons with respect to a resident of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement shall be deemed to be conducted by such resident.

11. A resident of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement that is not a qualified person shall also be entitled to a benefit that would otherwise be accorded by the Covered Tax Agreement with respect to an item of income if, on at least half of the days of any twelve-month period that includes the time when the benefit would otherwise be accorded, persons that are equivalent beneficiaries own, directly or indirectly, at least 75 per cent of the beneficial interests of the resident.

12. If a resident of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement is neither a qualified person pursuant to the provisions of paragraph 9, nor entitled to benefits under paragraph 10 or 11, the competent authority of the other Contracting Jurisdiction may, nevertheless, grant the benefits of the Covered Tax Agreement, or benefits with respect to a specific item of income, taking into account the object and purpose of the Covered Tax Agreement, but only if such resident demonstrates to the satisfaction of such competent authority that neither its establishment, acquisition or maintenance, nor the conduct of its operations, had as one of its principal purposes the obtaining of benefits under the Covered Tax Agreement. Before either granting or denying a request made under this paragraph by a resident of a Contracting Jurisdiction, the competent authority of the other Contracting Jurisdiction to which the request has been made shall consult with the competent authority of the first-mentioned Contracting Jurisdiction.

13. For the purposes of the Simplified Limitation on Benefits Provision:

a) the term “recognised stock exchange” means:

i) any stock exchange established and regulated as such under the laws of either Contracting Jurisdiction; and

ii) any other stock exchange agreed upon by the competent authorities of the Contracting Jurisdictions;

b) the term “principal class of shares” means the class or classes of shares of a company which represents the majority of the aggregate vote and value of the company or the class or classes of beneficial interests of an entity which represents in the aggregate a majority of the aggregate vote and value of the entity;

c) the term “equivalent beneficiary” means any person who would be entitled to benefits with respect to an item of income accorded by a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement under the domestic law of that Contracting Jurisdiction, the Covered Tax Agreement or any other international instrument which are equivalent to, or more favourable than, benefits to be accorded to that item of income under the Covered Tax Agreement; for the purposes of determining whether a person is an equivalent beneficiary with respect to dividends, the person shall be deemed to hold the same capital of the company paying the dividends as such capital the company claiming the benefit with respect to the dividends holds;

d) with respect to entities that are not companies, the term “shares” means interests that are comparable to shares;

e) two persons shall be “connected persons” if one owns, directly or indirectly, at least 50 per cent of the beneficial interest in the other (or, in the case of a company, at least 50 per cent of the aggregate vote and value of the company's shares) or another person owns, directly or indirectly, at least 50 per cent of the beneficial interest (or, in the case of a company, at least 50 per cent of the aggregate vote and value of the company's shares) in each person; in any case, a person shall be connected to another if, based on all the relevant facts and circumstances, one has control of the other or both are under the control of the same person or persons.

14. The Simplified Limitation on Benefits Provision shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that would limit the benefits of the Covered Tax Agreement (or that would limit benefits other than a benefit under the provisions of the Covered Tax Agreement relating to residence, associated enterprises or non discrimination or a benefit that is not restricted solely to residents of a Contracting Jurisdiction) only to a resident that qualifies for such benefits by meeting one or more categorical tests.

15. A Party may reserve the right:

a) for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements on the basis that it intends to adopt a combination of a detailed limitation on benefits provision and either rules to address conduit financing structures or a principal purpose test, thereby meeting the minimum standard for preventing treaty abuse under the OECD/G20 BEPS package; in such cases, the Contracting Jurisdictions shall endeavour to reach a mutually satisfactory solution which meets the minimum standard;

b) for paragraph 1 (and paragraph 4, in the case of a Party that has chosen to apply that paragraph) not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain provisions that deny all of the benefits that would otherwise be provided under the Covered Tax Agreement where the principal purpose or one of the principal purposes of any arrangement or transaction, or of any person concerned with an arrangement or transaction, was to obtain those benefits;

c) for the Simplified Limitation on Benefits Provision not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain the provisions described in paragraph 14.

16. Except where the Simplified Limitation on Benefits Provision applies with respect to the granting of benefits under a Covered Tax Agreement by one or more Parties pursuant to paragraph 7, a Party that chooses pursuant to paragraph 6 to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision may reserve the right for the entirety of this Article not to apply with respect to its Covered Tax Agreements for which one or more of the other Contracting Jurisdictions has not chosen to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision. In such cases, the Contracting Jurisdictions shall endeavour to reach a mutually satisfactory solution which meets the minimum standard for preventing treaty abuse under the OECD/G20 BEPS package.

17. a) Each Party that has not made the reservation described in subparagraph a) of paragraph 15 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements that is not subject to a reservation described in subparagraph b) of paragraph 15 contains a provision described in paragraph 2, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of paragraph 1 (and where applicable, paragraph 4). In other cases, paragraph 1 (and where applicable, paragraph 4) shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with paragraph 1 (and where applicable, paragraph 4). A Party making a notification under this subparagraph may also include a statement that while such Party accepts the application of paragraph 1 alone as an interim measure, it intends where possible to adopt a limitation on benefits provision, in addition to or in replacement of paragraph 1, through bilateral negotiation.

b) Each Party that chooses to apply paragraph 4 shall notify the Depositary of its choice. Paragraph 4 shall apply to a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification.

c) Each Party that chooses to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision pursuant to paragraph 6 shall notify the Depositary of its choice. Unless such Party has made the reservation described in subparagraph c) of paragraph 15, such notification shall also include the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision described in paragraph 14, as well as the article and paragraph number of each such provision.

d) Each Party that does not choose to apply the Simplified Limitation on Benefits Provision pursuant to paragraph 6, but chooses to apply either subparagraph a) or b) of paragraph 7 shall notify the Depositary of its choice of subparagraph. Unless such Party has made the reservation described in subparagraph c) of paragraph 15, such notification shall also include the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision described in paragraph 14, as well as the article and paragraph number of each such provision.

e) Where all Contracting Jurisdictions have made a notification under subparagraph c) or d) with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the Simplified Limitation on Benefits Provision. In other cases, the Simplified Limitation on Benefits Provision shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with the Simplified Limitation on Benefits Provision.

8 artikla

Osingonsiirtotransaktiot

1. Niitä soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä, joilla vapautetaan verosopimusosapuolessa asuvan yhtiön maksama osinko verosta tai rajoitetaan verokantaa, jolla tällaista osinkoa voidaan verottaa, edellyttäen, että etuuden omistaja tai vastaanottaja on toisessa verosopimusosapuolessa asuva yhtiö, jonka omistuksessa, hallinnassa tai määräysvallassa on tiettyä määrää suurempi osuus osingon jakavan yhtiön pääomasta, osakkeista, osakekannasta, äänivallasta, äänioikeuksista tai vastaavista omistusintresseistä, sovelletaan vain, jos näissä määräyksissä kuvatut omistusta koskevat edellytykset täyttyvät koko sellaisena 365 päivän ajanjaksona, joka sisältää osingon maksupäivän (ajanjaksoa laskettaessa ei oteta huomioon omistusmuutoksia, jotka suoraan seuraisivat osakkeet omistavan tai osingon maksavan yhtiön toiminnan uudelleenjärjestelystä, kuten sulautumisesta tai jakautumisesta).

2. Edellä 1 kappaleessa määrättyä vähimmäisomistusaikaa sovelletaan 1 kappaleessa kuvatun soveltamisalan verosopimuksen määräyksissä määrätyn vähimmäisomistusajan sijasta tai puuttuessa.

3. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin siltä osin kuin 1 kappaleessa kuvatut määräykset jo sisältävät:

i) vähimmäisomistusajan;

ii) 365 päivän ajanjaksoa lyhemmän vähimmäisomistusajan; tai

iii) 365 päivän ajanjaksoa pidemmän vähimmäisomistusajan.

4. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 3 kappaleen a kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista sellainen 1 kappaleessa kuvattu määräys, jota ei koske 3 kappaleen b kohdassa kuvattu varauma, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta sovelletaan 1 kappaletta vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tämän määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen.

Article 8

Dividend Transfer Transactions

1. Provisions of a Covered Tax Agreement that exempt dividends paid by a company which is a resident of a Contracting Jurisdiction from tax or that limit the rate at which such dividends may be taxed, provided that the beneficial owner or the recipient is a company which is a resident of the other Contracting Jurisdiction and which owns, holds or controls more than a certain amount of the capital, shares, stock, voting power, voting rights or similar ownership interests of the company paying the dividends, shall apply only if the ownership conditions described in those provisions are met throughout a 365 day period that includes the day of the payment of the dividends (for the purpose of computing that period, no account shall be taken of changes of ownership that would directly result from a corporate reorganisation, such as a merger or divisive reorganisation, of the company that holds the shares or that pays the dividends).

2. The minimum holding period provided in paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of a minimum holding period in provisions of a Covered Tax Agreement described in paragraph 1.

3. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements to the extent that the provisions described in paragraph 1 already include:

i) a minimum holding period;

ii) a minimum holding period shorter than a 365 day period; or

iii) a minimum holding period longer than a 365 day period.

4. Each Party that has not made a reservation described in subparagraph a) of paragraph 3 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 1 that is not subject to a reservation described in subparagraph b) of paragraph 3, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Paragraph 1 shall apply with respect to a provision of a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that provision.

9 artikla

Voitto yksiköiden sellaisten osakkeiden tai intressien luovutuksesta, jotka saavat arvonsa pääasiallisesti kiinteästä omaisuudesta

1. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä, joiden mukaan voitosta, jonka verosopimusosapuolessa asuva henkilö saa yksikön osakkeiden tai muiden osakkuusoikeuksien luovutuksesta, voidaan verottaa toisessa verosopimusosapuolessa edellyttäen, että nämä osakkeet tai oikeudet saavat enemmän kuin tietyn osan arvostaan kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsee tässä toisessa verosopimusosapuolessa (tai edellyttäen, että enemmän kuin tietty osa yksikön omaisuudesta koostuu tällaisesta kiinteästä omaisuudesta):

a) sovelletaan, jos kyseinen kynnysarvo täyttyy milloin tahansa luovutusta edeltävien 365 päivän aikana; ja

b) sovelletaan osakkeisiin tai niihin verrattaviin intresseihin, kuten yhtymä- tai trustiosuuksiin (siltä osin kuin tällaiset osakkeet tai intressit eivät jo kuulu määräysten soveltamisalaan), niiden osakkeiden tai oikeuksien lisäksi, jotka jo kuuluvat määräysten soveltamisalaan.

2. Edellä 1 kappaleen a kohdassa määrättyä ajanjaksoa sovelletaan sellaisen ajanjakson sijasta tai puuttuessa, joka määrittää, onko kyseinen soveltamisalan verosopimuksen määräyksissä oleva 1 kappaleessa kuvattu kynnysarvo täyttynyt.

3. Osapuoli voi myös päättää soveltaa 4 kappaletta soveltamisalan verosopimustensa osalta.

4. Soveltamisalan verosopimusta sovellettaessa voidaan voitosta, jonka verosopimusosapuolessa asuva henkilö saa osakkeiden tai niihin verrattavien intressien, kuten yhtymä- tai trustiosuuksien, luovutuksesta, verottaa toisessa verosopimusosapuolessa, jos milloin tahansa luovutusta edeltävien 365 päivän aikana nämä osakkeet tai niihin verrattavat intressit saivat suoraan tai välillisesti enemmän kuin 50 prosenttia arvostaan kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsee tässä toisessa verosopimusosapuolessa.

5. Edellä 4 kappaletta sovelletaan sellaisten soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta tai puuttuessa, joiden mukaan voitosta, jonka verosopimusosapuolessa asuva henkilö saa yksikön osakkeiden tai muiden osakkuusoikeuksien luovutuksesta, voidaan verottaa toisessa verosopimusosapuolessa edellyttäen, että nämä osakkeet tai oikeudet saavat enemmän kuin tietyn osan arvostaan kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsee tässä toisessa verosopimusosapuolessa, tai edellyttäen, että enemmän kuin tietty osa yksikön omaisuudesta koostuu tällaisesta kiinteästä omaisuudesta.

6. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) 1 kappaletta ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) 1 kappaleen a kohtaa ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

c) 1 kappaleen b kohtaa ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

d) 1 kappaleen a kohtaa ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 1 kappaleessa kuvatun tyyppinen määräys, joka sisältää ajanjakson sen määrittämiseen, onko kyseinen kynnysarvo täyttynyt;

e) 1 kappaleen b kohtaa ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 1 kappaleessa kuvatun tyyppinen määräys, jota sovelletaan muiden intressien kuin osakkeiden luovutukseen;

f) 4 kappaletta ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 5 kappaleessa kuvatut määräykset.

7. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 6 kappaleen a kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 1 kappaleessa kuvattu määräys, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta 1 kappaletta sovelletaan vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tätä määräystä koskevan ilmoituksen.

8. Jokainen osapuoli, joka päättää soveltaa 4 kappaletta, ilmoittaa tästä tallettajalle. Soveltamisalan verosopimukseen 4 kappaletta sovelletaan vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen ilmoituksen. Tällaisessa tapauksessa 1 kappaletta ei sovelleta kyseisen soveltamisalan verosopimuksen osalta. Sellaisen osapuolen osalta, joka ei ole tehnyt 6 kappaleen f kohdassa kuvattua varaumaa ja on tehnyt 6 kappaleen a kohdassa kuvatun varauman, tämä ilmoitus sisältää myös luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on 5 kappaleessa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen tämän kappaleen tai 7 kappaleen mukaisesti, tämä määräys korvataan 4 kappaleen määräyksillä. Muissa tapauksissa 4 kappaleelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 4 kappaleen kanssa.

Article 9

Capital Gains from Alienation of Shares or Interests of Entities Deriving their Value Principally from Immovable Property

1. Provisions of a Covered Tax Agreement providing that gains derived by a resident of a Contracting Jurisdiction from the alienation of shares or other rights of participation in an entity may be taxed in the other Contracting Jurisdiction provided that these shares or rights derived more than a certain part of their value from immovable property (real property) situated in that other Contracting Jurisdiction (or provided that more than a certain part of the property of the entity consists of such immovable property (real property)):

a) shall apply if the relevant value threshold is met at any time during the 365 days preceding the alienation; and

b) shall apply to shares or comparable interests, such as interests in a partnership or trust (to the extent that such shares or interests are not already covered) in addition to any shares or rights already covered by the provisions.

2. The period provided in subparagraph a) of paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of a time period for determining whether the relevant value threshold in provisions of a Covered Tax Agreement described in paragraph 1 was met.

3. A Party may also choose to apply paragraph 4 with respect to its Covered Tax Agreements.

4. For purposes of a Covered Tax Agreement, gains derived by a resident of a Contracting Jurisdiction from the alienation of shares or comparable interests, such as interests in a partnership or trust, may be taxed in the other Contracting Jurisdiction if, at any time during the 365 days preceding the alienation, these shares or comparable interests derived more than 50 per cent of their value directly or indirectly from immovable property (real property) situated in that other Contracting Jurisdiction.

5. Paragraph 4 shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement providing that gains derived by a resident of a Contracting Jurisdiction from the alienation of shares or other rights of participation in an entity may be taxed in the other Contracting Jurisdiction provided that these shares or rights derived more than a certain part of their value from immovable property (real property) situated in that other Contracting Jurisdiction, or provided that more than a certain part of the property of the entity consists of such immovable property (real property).

6. A Party may reserve the right:

a) for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for subparagraph a) of paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements;

c) for subparagraph b) of paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements;

d) for subparagraph a) of paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain a provision of the type described in paragraph 1 that includes a period for determining whether the relevant value threshold was met;

e) for subparagraph b) of paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain a provision of the type described in paragraph 1 that applies to the alienation of interests other than shares;

f) for paragraph 4 not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain the provisions described in paragraph 5.

7. Each Party that has not made the reservation described in subparagraph a) of paragraph 6 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 1, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Paragraph 1 shall apply with respect to a provision of a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made a notification with respect to that provision.

8. Each Party that chooses to apply paragraph 4 shall notify the Depositary of its choice. Paragraph 4 shall apply to a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification. In such case, paragraph 1 shall not apply with respect to that Covered Tax Agreement. In the case of a Party that has not made the reservation described in subparagraph f) of paragraph 6 and has made the reservation described in subparagraph a) of paragraph 6, such notification shall also include the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision described in paragraph 5, as well as the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement under this paragraph or paragraph 7, that provision shall be replaced by the provisions of paragraph 4. In other cases, paragraph 4 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with paragraph 4.

10 artikla

Väärinkäytösten estämistä koskeva sääntö kolmansilla lainkäyttöalueilla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja varten

1. Jos:

a) verosopimusosapuolen yritys saa tuloa toisesta verosopimusosapuolesta ja ensiksi mainittu verosopimusosapuoli käsittelee tätä tuloa yrityksen kolmannella lainkäyttöalueella sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle kuuluvaksi luettavana; ja

b) tälle kiinteälle toimipaikalle kuuluvaksi luettava tulo on vapautettu verosta ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa,

soveltamisalan verosopimuksen etuuksia ei sovelleta tuloon, josta vero kolmannella lainkäyttöalueella on vähemmän kuin 60 prosenttia verosta, joka määrättäisiin ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa tästä tulosta, jos tämä kiinteä toimipaikka sijaitsisi ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa. Tässä tapauksessa tulosta, johon tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan, voidaan verottaa toisen verosopimusosapuolen sisäisen lainsäädännön mukaisesti, soveltamisalan verosopimuksen muiden määräysten estämättä.

2. Edellä 1 kappaletta ei sovelleta, jos 1 kappaleessa kuvattu toisesta verosopimusosapuolesta saatu tulo saadaan kiinteästä toimipaikasta harjoitettavan aktiivisen liiketoiminnan yhteydessä tai siihen liittyvänä (muu liiketoiminta kuin sijoitusten tekeminen, hoito tai pelkkä hallussapito yrityksen omaan lukuun, paitsi jos tämä toiminta on pankki-, vakuutus- tai arvopaperitoimintaa, jota harjoittaa vastaavasti pankki, vakuutusyritys tai rekisteröity arvopaperikauppias).

3. Jos soveltamisalan verosopimukseen perustuvat etuudet evätään 1 kappaleen nojalla verosopimusosapuolessa asuvan henkilön saaman tulon osalta, toisen verosopimusosapuolen toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin myöntää nämä etuudet tämän tulon osalta, jos vastauksena tällaisen henkilön pyyntöön tämä toimivaltainen viranomainen päättää, että näiden etuuksien myöntäminen on perusteltua ottaen huomioon syyt, joiden vuoksi tällainen henkilö ei ole täyttänyt 1 ja 2 kappaleen edellytyksiä. Sen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen, jolle toisessa verosopimusosapuolessa asuva henkilö on tehnyt edellisen virkkeen mukaisen pyynnön, on neuvoteltava tämän toisen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen kanssa ennen kuin pyyntö joko hyväksytään tai evätään.

4. Edellä 1—3 kappaletta sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen sellaisten määräysten sijasta tai puuttuessa, joilla evätään tai rajoitetaan etuuksia, jotka muutoin myönnettäisiin verosopimusosapuolen yritykselle, joka saa toisesta verosopimusosapuolesta tuloa, joka on luettavissa kuuluvaksi yrityksen kolmannella lainkäyttöalueella sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle.

5. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 4 kappaleessa kuvatut määräykset;

c) tätä artiklaa kokonaisuudessaan sovelletaan vain niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 4 kappaleessa kuvatut määräykset.

6. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 5 kappaleen a tai b kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 4 kappaleessa kuvattu määräys, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1—3 kappaleen määräyksillä. Muissa tapauksissa 1—3 kappaleelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa näiden kappaleiden kanssa.

Article 10

Anti-abuse Rule for Permanent Establishments Situated in Third Jurisdictions

1. Where:

a) an enterprise of a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement derives income from the other Contracting Jurisdiction and the first-mentioned Contracting Jurisdiction treats such income as attributable to a permanent establishment of the enterprise situated in a third jurisdiction; and

b) the profits attributable to that permanent establishment are exempt from tax in the first-mentioned Contracting Jurisdiction,

the benefits of the Covered Tax Agreement shall not apply to any item of income on which the tax in the third jurisdiction is less than 60 per cent of the tax that would be imposed in the first-mentioned Contracting Jurisdiction on that item of income if that permanent establishment were situated in the first-mentioned Contracting Jurisdiction. In such a case, any income to which the provisions of this paragraph apply shall remain taxable according to the domestic law of the other Contracting Jurisdiction, notwithstanding any other provisions of the Covered Tax Agreement.

2. Paragraph 1 shall not apply if the income derived from the other Contracting Jurisdiction described in paragraph 1 is derived in connection with or is incidental to the active conduct of a business carried on through the permanent establishment (other than the business of making, managing or simply holding investments for the enterprise’s own account, unless these activities are banking, insurance or securities activities carried on by a bank, insurance enterprise or registered securities dealer, respectively).

3. If benefits under a Covered Tax Agreement are denied pursuant to paragraph 1 with respect to an item of income derived by a resident of a Contracting Jurisdiction, the competent authority of the other Contracting Jurisdiction may, nevertheless, grant these benefits with respect to that item of income if, in response to a request by such resident, such competent authority determines that granting such benefits is justified in light of the reasons such resident did not satisfy the requirements of paragraphs 1 and 2. The competent authority of the Contracting Jurisdiction to which a request has been made under the preceding sentence by a resident of the other Contracting Jurisdiction shall consult with the competent authority of that other Contracting Jurisdiction before either granting or denying the request.

4. Paragraphs 1 through 3 shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that deny or limit benefits that would otherwise be granted to an enterprise of a Contracting Jurisdiction which derives income from the other Contracting Jurisdiction that is attributable to a permanent establishment of the enterprise situated in a third jurisdiction.

5. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain the provisions described in paragraph 4;

c) for this Article to apply only to its Covered Tax Agreements that already contain the provisions described in paragraph 4.

6. Each Party that has not made the reservation described in subparagraph a) or b) of paragraph 5 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 4, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of paragraphs 1 through 3. In other cases, paragraphs 1 through 3 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with those paragraphs.

11 artikla

Verosopimusten soveltaminen rajoittamaan osapuolen oikeutta verottaa tässä osapuolessa asuvia henkilöitä

1. Soveltamisalan verosopimus ei vaikuta siihen, että verosopimusosapuoli verottaa tässä verosopimusosapuolessa asuvia henkilöitä, paitsi niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten perusteella myönnettyjen etuuksien osalta:

a) jotka edellyttävät, että verosopimusosapuoli myöntää tämän verosopimusosapuolen yritykselle toisen verosopimusosapuolen tekemää ensioikaisua seuraavan vastaoikaisun soveltamisalan verosopimuksen mukaisesti siitä veron määrästä, joka on kannettu ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa yrityksen kiinteän toimipaikan tulosta tai etuyhteydessä olevan yrityksen tulosta;

b) jotka voivat vaikuttaa siihen, miten tämä verosopimusosapuoli verottaa tässä verosopimusosapuolessa asuvaa luonnollista henkilöä, jos tämä luonnollinen henkilö saa tuloa toiselle verosopimusosapuolelle tai sen valtiolliselle osalle tai paikallisviranomaiselle tai muulle vastaavalle toimielimelle tekemästään työstä;

c) jotka voivat vaikuttaa siihen, miten tämä verosopimusosapuoli verottaa tässä verosopimusosapuolessa asuvaa luonnollista henkilöä, jos tämä luonnollinen henkilö on myös opiskelija, liikealan ammattioppilas tai harjoittelija taikka opettaja, professori, luennoija, kouluttaja tai tutkija, joka täyttää soveltamisalan verosopimuksen ehdot;

d) jotka edellyttävät, että tämä verosopimusosapuoli myöntää tässä verosopimusosapuolessa asuville henkilöille verohyvityksen tai -vapauden sellaisen tulon osalta, jota toinen verosopimusosapuoli voi verottaa soveltamisalan verosopimuksen nojalla (mukaan lukien tulo, joka on luettavissa kuuluvaksi tässä toisessa verosopimusosapuolessa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle soveltamisalan verosopimuksen nojalla);

e) joilla suojataan tässä verosopimusosapuolessa asuvia henkilöitä joitakin tämän verosopimusosapuolen syrjiviä verotuskäytäntöjä vastaan;

f) joilla sallitaan tässä verosopimusosapuolessa asuvien henkilöiden pyytää tämän tai jonkin toisen verosopimusosapuolen toimivaltaista viranomaista käsittelemään verotustapauksia, jotka eivät ole soveltamisalan verosopimuksen mukaisia;

g) jotka voivat vaikuttaa siihen, miten tämä verosopimusosapuoli verottaa tässä verosopimusosapuolessa asuvaa luonnollista henkilöä, kun tämä luonnollinen henkilö on toisen verosopimusosapuolen diplomaattisen edustuston, hallituksen edustuston tai konsuliedustuston jäsen;

h) joiden mukaan toisen verosopimusosapuolen sosiaaliturvalainsäädännön perusteella maksettuja eläkkeitä ja muita suorituksia verotetaan vain tässä toisessa verosopimusosapuolessa;

i) joiden mukaan eläkkeitä ja vastaavia maksuja, elinkorkoja ja elatusapu- tai muita elatusmaksuja, jotka kertyvät toisesta verosopimusosapuolesta, verotetaan vain tässä toisessa verosopimusosapuolessa; tai

j) joilla muutoin nimenomaisesti rajoitetaan verosopimusosapuolen oikeutta verottaa tässä verosopimusosapuolessa asuvia henkilöitä tai joilla nimenomaisesti määrätään, että sillä verosopimusosapuolella, jolta tulo kertyy, on yksinomainen oikeus verottaa tätä tuloa.

2. Edellä 1 kappaletta sovelletaan sellaisten soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta tai puuttuessa, joissa todetaan, että soveltamisalan verosopimus ei vaikuttaisi siihen, että verosopimusosapuoli verottaa tässä verosopimusosapuolessa asuvia henkilöitä.

3. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 2 kappaleessa kuvatut määräykset.

4. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 3 kappaleen a tai b kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 2 kappaleessa kuvattu määräys, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1 kappaleen määräyksillä. Muissa tapauksissa 1 kappaleelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen kanssa.

Article 11

Application of Tax Agreements to Restrict a Party’s Right to Tax its Own Residents

1. A Covered Tax Agreement shall not affect the taxation by a Contracting Jurisdiction of its residents, except with respect to the benefits granted under provisions of the Covered Tax Agreement:

a) which require that Contracting Jurisdiction to grant to an enterprise of that Contracting Jurisdiction a correlative or corresponding adjustment following an initial adjustment made by the other Contracting Jurisdiction, in accordance with the Covered Tax Agreement, to the amount of tax charged in the first-mentioned Contracting Jurisdiction on the profits of a permanent establishment of the enterprise or the profits of an associated enterprise;

b) which may affect how that Contracting Jurisdiction taxes an individual who is a resident of that Contracting Jurisdiction if that individual derives income in respect of services rendered to the other Contracting Jurisdiction or a political subdivision or local authority or other comparable body thereof;

c) which may affect how that Contracting Jurisdiction taxes an individual who is a resident of that Contracting Jurisdiction if that individual is also a student, business apprentice or trainee, or a teacher, professor, lecturer, instructor, researcher or research scholar who meets the conditions of the Covered Tax Agreement;

d) which require that Contracting Jurisdiction to provide a tax credit or tax exemption to residents of that Contracting Jurisdiction with respect to the income that the other Contracting Jurisdiction may tax in accordance with the Covered Tax Agreement (including profits that are attributable to a permanent establishment situated in that other Contracting Jurisdiction in accordance with the Covered Tax Agreement);

e) which protect residents of that Contracting Jurisdiction against certain discriminatory taxation practices by that Contracting Jurisdiction;

f) which allow residents of that Contracting Jurisdiction to request that the competent authority of that or either Contracting Jurisdiction consider cases of taxation not in accordance with the Covered Tax Agreement;

g) which may affect how that Contracting Jurisdiction taxes an individual who is a resident of that Contracting Jurisdiction when that individual is a member of a diplomatic mission, government mission or consular post of the other Contracting Jurisdiction;

h) which provide that pensions or other payments made under the social security legislation of the other Contracting Jurisdiction shall be taxable only in that other Contracting Jurisdiction;

i) which provide that pensions and similar payments, annuities, alimony payments or other maintenance payments arising in the other Contracting Jurisdiction shall be taxable only in that other Contracting Jurisdiction; or

j) which otherwise expressly limit a Contracting Jurisdiction’s right to tax its own residents or provide expressly that the Contracting Jurisdiction in which an item of income arises has the exclusive right to tax that item of income.

2. Paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement stating that the Covered Tax Agreement would not affect the taxation by a Contracting Jurisdiction of its residents.

3. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain the provisions described in paragraph 2.

4. Each Party that has not made the reservation described in subparagraph a) or b) of paragraph 3 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 2, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of paragraph 1. In other cases, paragraph 1 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with paragraph 1.

IV OSA

KIINTEÄN TOIMIPAIKAN ASEMAN VÄLTTÄMINEN

12 artikla

Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen komissionäärijärjestelyjen ja vastaavien strategioiden avulla

1. Niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten estämättä, joilla määritellään ilmaisu "kiinteä toimipaikka", ja jollei 2 kappaleesta muuta johdu, jos henkilö toimii verosopimusosapuolessa yrityksen puolesta ja näin tehdessään tavanomaisesti tekee sopimuksia tai on tavanomaisesti pääosassa, mikä johtaa sellaisten sopimusten tekemiseen, jotka tehdään rutiininomaisesti ilman yrityksen tekemiä olennaisia mukautuksia, ja nämä sopimukset:

a) ovat yrityksen nimissä; tai

b) koskevat tämän yrityksen omistaman omaisuuden tai sellaisen omaisuuden, johon sillä on käyttöoikeus, omistuksensiirtoa tai käyttöoikeuden myöntämistä; tai

c) koskevat tämän yrityksen suorittamaa palvelujen tarjoamista,

tällä yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka tässä verosopimusosapuolessa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun, paitsi jos tämä toiminta, jos yritys harjoittaisi sitä tässä verosopimusosapuolessa sijaitsevasta kiinteästä liikepaikastaan, ei aiheuttaisi sitä, että tämän kiinteän liikepaikan katsottaisiin muodostavan kiinteän toimipaikan soveltamisalan verosopimukseen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna tällä yleissopimuksella) sisältyvän kiinteän toimipaikan määritelmän perusteella.

2. Edellä 1 kappaletta ei sovelleta, jos verosopimusosapuolessa toisen verosopimusosapuolen yrityksen puolesta toimiva henkilö harjoittaa liiketoimintaa ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa itsenäisenä edustajana ja toimii yrityksen lukuun tämän säännönmukaisessa liiketoiminnassa. Jos henkilö kuitenkin toimii pelkästään tai lähes pelkästään yhden tai useamman yrityksen puolesta, joihin henkilö on läheisesti sidoksissa, tätä henkilöä ei pidetä tässä kappaleessa tarkoitettuna itsenäisenä edustajana minkään tällaisen yrityksen osalta.

3. a) Edellä 1 kappaletta sovelletaan niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta, joissa kuvataan olosuhteet, joissa yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka verosopimusosapuolessa (tai henkilön katsotaan olevan kiinteä toimipaikka verosopimusosapuolessa) sellaisen toiminnan osalta, jota muu henkilö kuin itsenäinen edustaja harjoittaa yrityksen lukuun, mutta vain siltä osin kuin tällaiset määräykset käsittelevät tilannetta, jossa tällaisella henkilöllä on tässä verosopimusosapuolessa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän tavanomaisesti käyttää tätä valtuuttaan siellä.

b) Edellä 2 kappaletta sovelletaan niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta, joiden mukaan yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa verosopimusosapuolessa sellaisen toiminnan osalta, jota itsenäinen edustaja harjoittaa yrityksen lukuun.

4. Osapuoli voi varata oikeuden siihen, että tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

5. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 4 kappaleessa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 3 kappaleen a kohdassa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta 1 kappaletta sovelletaan vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tätä määräystä koskevan ilmoituksen.

6. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 4 kappaleessa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 3 kappaleen b kohdassa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta 2 kappaletta sovelletaan vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen tätä määräystä koskevan ilmoituksen.

PART IV.

AVOIDANCE OF PERMANENT ESTABLISHMENT STATUS

Article 12

Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through Commissionnaire Arrangements and Similar Strategies

1. Notwithstanding the provisions of a Covered Tax Agreement that define the term “permanent establishment”, but subject to paragraph 2, where a person is acting in a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement on behalf of an enterprise and, in doing so, habitually concludes contracts, or habitually plays the principal role leading to the conclusion of contracts that are routinely concluded without material modification by the enterprise, and these contracts are:

a) in the name of the enterprise; or

b) for the transfer of the ownership of, or for the granting of the right to use, property owned by that enterprise or that the enterprise has the right to use; or

c) for the provision of services by that enterprise,

that enterprise shall be deemed to have a permanent establishment in that Contracting Jurisdiction in respect of any activities which that person undertakes for the enterprise unless these activities, if they were exercised by the enterprise through a fixed place of business of that enterprise situated in that Contracting Jurisdiction, would not cause that fixed place of business to be deemed to constitute a permanent establishment under the definition of permanent establishment included in the Covered Tax Agreement (as it may be modified by this Convention).

2. Paragraph 1 shall not apply where the person acting in a Contracting Jurisdiction to a Covered Tax Agreement on behalf of an enterprise of the other Contracting Jurisdiction carries on business in the first-mentioned Contracting Jurisdiction as an independent agent and acts for the enterprise in the ordinary course of that business. Where, however, a person acts exclusively or almost exclusively on behalf of one or more enterprises to which it is closely related, that person shall not be considered to be an independent agent within the meaning of this paragraph with respect to any such enterprise.

3. a) Paragraph 1 shall apply in place of provisions of a Covered Tax Agreement that describe the conditions under which an enterprise shall be deemed to have a permanent establishment in a Contracting Jurisdiction (or a person shall be deemed to be a permanent establishment in a Contracting Jurisdiction) in respect of an activity which a person other than an agent of an independent status undertakes for the enterprise, but only to the extent that such provisions address the situation in which such person has, and habitually exercises, in that Contracting Jurisdiction an authority to conclude contracts in the name of the enterprise.

b) Paragraph 2 shall apply in place of provisions of a Covered Tax Agreement that provide that an enterprise shall not be deemed to have a permanent establishment in a Contracting Jurisdiction in respect of an activity which an agent of an independent status undertakes for the enterprise.

4. A Party may reserve the right for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements.

5. Each Party that has not made a reservation described in paragraph 4 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in subparagraph a) of paragraph 3, as well as the article and paragraph number of each such provision. Paragraph 1 shall apply with respect to a provision of a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made a notification with respect to that provision.

6. Each Party that has not made a reservation described in paragraph 4 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in subparagraph b) of paragraph 3, as well as the article and paragraph number of each such provision. Paragraph 2 shall apply with respect to a provision of a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that provision.

13 artikla

Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen erityisiä toimintoja koskevien poikkeusten avulla

1. Osapuoli voi päättää soveltaa 2 kappaletta (Vaihtoehto A) tai 3 kappaletta (Vaihtoehto B) tai päättää, ettei se sovella kumpaakaan vaihtoehtoa.

Vaihtoehto A

2. Niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten estämättä, joilla määritellään ilmaisu "kiinteä toimipaikka", katsotaan, ettei ilmaisu "kiinteä toimipaikka" käsitä:

a) toimintaa, joka on erityisesti lueteltu soveltamisalan verosopimuksessa (ennen sen mukauttamista tällä yleissopimuksella) toimintana, jonka ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa, siihen katsomatta, riippuuko tämä poikkeus kiinteän toimipaikan asemasta siitä, onko toiminta luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa;

b) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan sellaisen toiminnan harjoittamiseksi yritykselle, jota ei kuvata a kohdassa;

c) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a ja b kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi,

edellyttäen, että tällainen toiminta tai c kohdan osalta kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta kokonaisuudessaan on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

Vaihtoehto B

3. Niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten estämättä, joilla määritellään ilmaisu "kiinteä toimipaikka", katsotaan, ettei ilmaisu "kiinteä toimipaikka" käsitä:

a) toimintaa, joka on erityisesti lueteltu soveltamisalan verosopimuksessa (ennen sen mukauttamista tällä yleissopimuksella) toimintana, jonka ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa, siihen katsomatta, riippuuko tämä poikkeus kiinteän toimipaikan asemasta siitä, onko toiminta luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa, paitsi siltä osin kuin soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevalla määräyksellä nimenomaisesti määrätään, että erityisen toiminnan ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa, edellyttäen, että toiminta on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa;

b) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan sellaisen toiminnan harjoittamiseksi yritykselle, jota ei kuvata a kohdassa, edellyttäen, että tämä toiminta on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa;

c) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a ja b kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että tähän yhdistämiseen perustuva kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta kokonaisuudessaan on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Sellaista soveltamisalan verosopimuksen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna 2 tai 3 kappaleella) määräystä, jossa luetellaan erityiset toiminnat, joiden ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa, ei sovelleta yrityksen käyttämään tai ylläpitämään kiinteään liikepaikkaan, jos sama yritys tai siihen läheisesti sidoksissa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa samassa paikassa tai toisessa paikassa samassa verosopimusosapuolessa ja:

a) tämä paikka tai toinen paikka muodostaa kiinteän toimipaikan yritykselle tai siihen läheisesti sidoksissa olevalle yritykselle niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten perusteella, joilla määritellään kiinteä toimipaikka; tai

b) se toiminta, joka perustuu kahden yrityksen samassa paikassa tai saman yrityksen tai siihen läheisesti sidoksissa olevien yritysten kahdessa paikassa harjoittamien toimintojen yhdistämiseen, ei kokonaisuudessaan ole luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa;

edellyttäen, että kahden yrityksen samassa paikassa tai saman yrityksen tai siihen läheisesti sidoksissa olevien yritysten kahdessa paikassa harjoittama liiketoiminta muodostaa toisiaan täydentäviä toimintoja, jotka ovat osa yhtenäistä liiketoimintaa.

5. a) Edellä 2 tai 3 kappaletta sovelletaan niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten asiaa koskevien osien sijasta, joissa luetellaan erityisiä toimintoja, joiden ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa, vaikka toimintaa harjoitetaan kiinteästä liikepaikasta (tai niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta, jotka vaikuttavat vastaavalla tavalla).

b) Edellä 4 kappaletta sovelletaan niihin soveltamisalan verosopimuksen määräyksiin (sellaisina kuin ne voivat olla mukautettuina 2 tai 3 kappaleella), joissa luetellaan erityisiä toimintoja, joiden ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa, vaikka toimintaa harjoitetaan kiinteästä liikepaikasta (tai soveltamisalan verosopimuksen määräyksiin, jotka vaikuttavat vastaavalla tavalla).

6. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) 2 kappaletta ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa nimenomaisesti todetaan, että luettelon erityisistä toiminnoista ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa vain, jos jokainen toiminta on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa;

c) 4 kappaletta ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

7. Jokainen osapuoli, joka päättää soveltaa 1 kappaleen mukaista vaihtoehtoa, ilmoittaa tallettajalle vaihtoehtovalintansa. Tällainen ilmoitus sisältää myös luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on 5 kappaleen a kohdassa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Vaihtoehtoa sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat päättäneet soveltaa samaa vaihtoehtoa ja tehneet tällaisen tätä määräystä koskevan ilmoituksen.

8. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 6 kappaleen a tai c kohdassa kuvattua varaumaa ja joka ei päätä soveltaa 1 kappaleen mukaista vaihtoehtoa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 5 kappaleen b kohdassa kuvattu määräys, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta 4 kappaletta sovelletaan vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tätä määräystä koskevan ilmoituksen tämän kappaleen tai 7 kappaleen mukaisesti.

Article 13

Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through the Specific Activity Exemptions

1. A Party may choose to apply paragraph 2 (Option A) or paragraph 3 (Option B) or to apply neither Option.

Option A

2. Notwithstanding the provisions of a Covered Tax Agreement that define the term “permanent establishment”, the term “permanent establishment” shall be deemed not to include:

a) the activities specifically listed in the Covered Tax Agreement (prior to modification by this Convention) as activities deemed not to constitute a permanent establishment, whether or not that exception from permanent establishment status is contingent on the activity being of a preparatory or auxiliary character;

b) the maintenance of a fixed place of business solely for the purpose of carrying on, for the enterprise, any activity not described in subparagraph a);

c) the maintenance of a fixed place of business solely for any combination of activities mentioned in subparagraphs a) and b),

provided that such activity or, in the case of subparagraph c), the overall activity of the fixed place of business, is of a preparatory or auxiliary character.

Option B

3. Notwithstanding the provisions of a Covered Tax Agreement that define the term “permanent establishment”, the term “permanent establishment” shall be deemed not to include:

a) the activities specifically listed in the Covered Tax Agreement (prior to modification by this Convention) as activities deemed not to constitute a permanent establishment, whether or not that exception from permanent establishment status is contingent on the activity being of a preparatory or auxiliary character, except to the extent that the relevant provision of the Covered Tax Agreement provides explicitly that a specific activity shall be deemed not to constitute a permanent establishment provided that the activity is of a preparatory or auxiliary character;

b) the maintenance of a fixed place of business solely for the purpose of carrying on, for the enterprise, any activity not described in subparagraph a), provided that this activity is of a preparatory or auxiliary character;

c) the maintenance of a fixed place of business solely for any combination of activities mentioned in subparagraphs a) and b), provided that the overall activity of the fixed place of business resulting from this combination is of a preparatory or auxiliary character.

4. A provision of a Covered Tax Agreement (as it may be modified by paragraph 2 or 3) that lists specific activities deemed not to constitute a permanent establishment shall not apply to a fixed place of business that is used or maintained by an enterprise if the same enterprise or a closely related enterprise carries on business activities at the same place or at another place in the same Contracting Jurisdiction and:

a) that place or other place constitutes a permanent establishment for the enterprise or the closely related enterprise under the provisions of a Covered Tax Agreement defining a permanent establishment; or

b) the overall activity resulting from the combination of the activities carried on by the two enterprises at the same place, or by the same enterprise or closely related enterprises at the two places, is not of a preparatory or auxiliary character,

provided that the business activities carried on by the two enterprises at the same place, or by the same enterprise or closely related enterprises at the two places, constitute complementary functions that are part of a cohesive business operation.

5. a) Paragraph 2 or 3 shall apply in place of the relevant parts of provisions of a Covered Tax Agreement that list specific activities that are deemed not to constitute a permanent establishment even if the activity is carried on through a fixed place of business (or provisions of a Covered Tax Agreement that operate in a comparable manner).

b) Paragraph 4 shall apply to provisions of a Covered Tax Agreement (as they may be modified by paragraph 2 or 3) that list specific activities that are deemed not to constitute a permanent establishment even if the activity is carried on through a fixed place of business (or provisions of a Covered Tax Agreement that operate in a comparable manner).

6. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for paragraph 2 not to apply to its Covered Tax Agreements that explicitly state that a list of specific activities shall be deemed not to constitute a permanent establishment only if each of the activities is of a preparatory or auxiliary character;

c) for paragraph 4 not to apply to its Covered Tax Agreements.

7. Each Party that chooses to apply an Option under paragraph 1 shall notify the Depositary of its choice of Option. Such notification shall also include the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision described in subparagraph a) of paragraph 5, as well as the article and paragraph number of each such provision. An Option shall apply with respect to a provision of a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have chosen to apply the same Option and have made such a notification with respect to that provision.

8. Each Party that has not made a reservation described in subparagraph a) or c) of paragraph 6 and does not choose to apply an Option under paragraph 1 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in subparagraph b) of paragraph 5, as well as the article and paragraph number of each such provision. Paragraph 4 shall apply with respect to a provision of a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made a notification with respect to that provision under this paragraph or paragraph 7.

14 artikla

Sopimusten osiinjakaminen

1. Ainoastaan sen ratkaisemiseksi, onko ylitetty se yksi tai useampi ajanjakso, johon viitataan sellaisessa soveltamisalan verosopimuksen määräyksessä, jolla määrätään yhdestä tai useammasta ajanjaksosta, jonka jälkeen yksittäisten hankkeiden tai toimintojen on muodostettava kiinteä toimipaikka:

a) jos verosopimusosapuolen yritys harjoittaa toimintaa toisessa verosopimusosapuolessa paikassa, joka muodostaa rakennustyömaan tai -hankkeen, asennushankkeen tai muun yksittäisen hankkeen, joka yksilöidään soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevassa määräyksessä, tai harjoittaa valvonta- tai konsultointitoimintaa tällaisen paikan yhteydessä, sellaisen soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta, jossa viitataan näihin toimintoihin, ja näitä toimintoja harjoitetaan yhden tai useamman sellaisen ajanjakson aikana, jotka yhteensä ylittävät 30 päivää ylittämättä sitä yhtä tai useampaa ajanjaksoa, johon soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevassa määräyksessä viitataan; ja

b) jos yksi tai useampi ensiksi mainittuun yritykseen läheisesti sidoksissa oleva yritys harjoittaa liitännäistä toimintaa tässä toisessa verosopimusosapuolessa samalla rakennustyömaalla, rakennus- tai asennushankkeen paikalla tai muulla paikalla, joka yksilöidään soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevassa määräyksessä (tai niiden yhteydessä, jos soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevaa määräystä sovelletaan valvonta- tai konsultointitoimintaan), eri ajanjaksoina, joista jokainen ylittää 30 päivää,

nämä eri ajanjaksot lisätään siihen kokonaisajanjaksoon, jonka aikana ensiksi mainittu yritys on harjoittanut toimintaa tällä rakennustyömaalla, rakennus- tai asennushankkeen paikalla tai muulla paikalla, joka yksilöidään soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevassa määräyksessä.

2. Edellä 1 kappaletta sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta tai puuttuessa siltä osin kuin ne koskevat sopimusten jakamista useisiin osiin tarkoituksena välttää kiinteän toimipaikan olemassaoloon liittyvän yhden tai useamman ajanjakson soveltaminen yksittäisten 1 kappaleessa kuvattujen hankkeiden tai toimintojen osalta.

3. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin;

b) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimusten niiden määräysten osalta, jotka liittyvät luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön.

4. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 3 kappaleen a kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista sellainen 2 kappaleessa kuvattu määräys, jota 3 kappaleen b kohdan mukainen varauma ei koske, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen soveltamisalan verosopimuksen määräystä koskevan ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1 kappaleen määräyksillä 2 kappaleessa määrätyltä osin. Muissa tapauksissa 1 kappaleelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen kanssa.

Article 14

Splitting-up of Contracts

1. For the sole purpose of determining whether the period (or periods) referred to in a provision of a Covered Tax Agreement that stipulates a period (or periods) of time after which specific projects or activities shall constitute a permanent establishment has been exceeded:

a) where an enterprise of a Contracting Jurisdiction carries on activities in the other Contracting Jurisdiction at a place that constitutes a building site, construction project, installation project or other specific project identified in the relevant provision of the Covered Tax Agreement, or carries on supervisory or consultancy activities in connection with such a place, in the case of a provision of a Covered Tax Agreement that refers to such activities, and these activities are carried on during one or more periods of time that, in the aggregate, exceed 30 days without exceeding the period or periods referred to in the relevant provision of the Covered Tax Agreement; and

b) where connected activities are carried on in that other Contracting Jurisdiction at (or, where the relevant provision of the Covered Tax Agreement applies to supervisory or consultancy activities, in connection with) the same building site, construction or installation project, or other place identified in the relevant provision of the Covered Tax Agreement during different periods of time, each exceeding 30 days, by one or more enterprises closely related to the first-mentioned enterprise,

these different periods of time shall be added to the aggregate period of time during which the first-mentioned enterprise has carried on activities at that building site, construction or installation project, or other place identified in the relevant provision of the Covered Tax Agreement.

2. Paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement to the extent that such provisions address the division of contracts into multiple parts to avoid the application of a time period or periods in relation to the existence of a permanent establishment for specific projects or activities described in paragraph 1.

3. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements;

b) for the entirety of this Article not to apply with respect to provisions of its Covered Tax Agreements relating to the exploration for or exploitation of natural resources.

4. Each Party that has not made a reservation described in subparagraph a) of paragraph 3 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 2 that is not subject to a reservation under subparagraph b) of paragraph 3, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of paragraph 1 to the extent provided in paragraph 2. In other cases, paragraph 1 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with paragraph 1.

15 artikla

Yritykseen läheisesti sidoksissa olevan henkilön määritelmä

1. Sovellettaessa niitä soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä, joita mukautetaan 12 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen komissionäärijärjestelyjen ja vastaavien strategioiden avulla) 2 kappaleella, 13 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen erityisten toimintaa koskevien poikkeusten avulla) 4 kappaleella tai 14 artiklan (Sopimusten osiinjakaminen) 1 kappaleella, henkilö on yritykseen läheisesti sidoksissa, jos kaikkien asiaa koskevien tosiasioiden ja olosuhteiden perusteella toisella on määräysvaltaa toiseen nähden tai molemmat ovat samojen henkilöiden tai yritysten määräysvallassa. Henkilön katsotaan joka tapauksessa olevan läheisesti sidoksissa yritykseen, jos toinen omistaa suoraan tai välillisesti enemmän kuin 50 prosenttia toisen etuusintresseistä (tai yhtiön osalta enemmän kuin 50 prosenttia yhtiön osakkeiden kokonaisäänimäärästä ja -arvosta tai yhtiön omapääomaetuusintressistä) tai jos muu henkilö omistaa suoraan tai välillisesti enemmän kuin 50 prosenttia henkilön tai yrityksen etuusintressistä (tai yhtiön osalta enemmän kuin 50 prosenttia yhtiön osakkeiden kokonaisäänimäärästä ja -arvosta tai yhtiön omapääomaetuusintressistä).

2. Osapuoli, joka on tehnyt 12 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen komissionäärijärjestelyjen ja vastaavien strategioiden avulla) 4 kappaleessa, 13 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen erityisten toimintaa koskevien poikkeusten avulla) 6 kappaleen a tai c kohdassa ja 14 artiklan (Sopimusten osiinjakaminen) 3 kappaleen a kohdassa kuvatut varaumat, voi varata itselleen oikeuden siihen, että tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niihin soveltamisalan verosopimuksiin, joihin näitä varaumia sovelletaan.

Article 15

Definition of a Person Closely Related to an Enterprise

1. For the purposes of the provisions of a Covered Tax Agreement that are modified by paragraph 2 of Article 12 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through Commissionnaire Arrangements and Similar Strategies), paragraph 4 of Article 13 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through the Specific Activity Exemptions), or paragraph 1 of Article 14 (Splitting-up of Contracts), a person is closely related to an enterprise if, based on all the relevant facts and circumstances, one has control of the other or both are under the control of the same persons or enterprises. In any case, a person shall be considered to be closely related to an enterprise if one possesses directly or indirectly more than 50 per cent of the beneficial interest in the other (or, in the case of a company, more than 50 per cent of the aggregate vote and value of the company’s shares or of the beneficial equity interest in the company) or if another person possesses directly or indirectly more than 50 per cent of the beneficial interest (or, in the case of a company, more than 50 per cent of the aggregate vote and value of the company’s shares or of the beneficial equity interest in the company) in the person and the enterprise.

2. A Party that has made the reservations described in paragraph 4 of Article 12 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through Commissionnaire Arrangements and Similar Strategies), subparagraph a) or c) of paragraph 6 of Article 13 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through the Specific Activity Exemptions), and subparagraph a) of paragraph 3 of Article 14 (Splitting-up of Contracts) may reserve the right for the entirety of this Article not to apply to the Covered Tax Agreements to which those reservations apply.

V OSA

RIITOJENRATKAISUN PARANTAMINEN

16 artikla

Keskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että verosopimusosapuolen tai molempien verosopimusosapuolen toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastainen, hän voi, näiden verosopimusosapuolten sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia soveltamisalan verosopimuksen vastaisen verotuksen välttämiseksi. Tehty sopimus pannaan täytäntöön verosopimusosapuolten sisäisessä lainsäädännössä olevista aikarajoista riippumatta.

3. Verosopimusosapuolten toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan soveltamisalan verosopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita ei soveltamisalan verosopimuksessa säännellä.

4. a) i) Edellä 1 kappaleen ensimmäistä virkettä sovelletaan sellaisten soveltamisalan verosopimuksen (tai sen osien) määräysten sijasta tai puuttuessa, joilla määrätään, että jos henkilö katsoo jommankumman tai kummankin verosopimusosapuolen toimenpiteiden johtavan tai tulevan johtamaan kyseisen henkilön osalta verotukseen, joka on soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastainen, tämä henkilö voi, näiden verosopimusosapuolten sisäisen lainsäädännön mukaisista oikeussuojakeinoista riippumatta, saattaa asiansa sen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jolla tämä henkilö asuu, mukaan lukien määräykset siitä, että jos tämän henkilön käsiteltäväksi saattama asia kuuluu soveltamisalan verosopimuksen kansallisuuteen perustuvaa syrjintäkieltoa koskevien määräysten piiriin, asia voidaan saattaa sen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jonka kansalainen tämä henkilö on.

ii) Edellä 1 kappaleen toista virkettä sovelletaan niiden soveltamisalan verosopimuksen määräysten sijasta, joiden mukaan 1 kappaleen ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu tapaus on saatettava käsiteltäväksi määräaikana, joka on lyhempi kuin kolme vuotta ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen, tai jos soveltamisalan verosopimuksesta puuttuu määräys, jossa kuvataan ajanjakso, jonka kuluessa tällainen asia on saatettava käsiteltäväksi.

b) i) Edellä 2 kappaleen ensimmäistä virkettä sovelletaan, jos soveltamisalan verosopimuksessa ei ole määräyksiä, joiden mukaan sen toimivaltaisen viranomaisen, jonka käsiteltäväksi 1 kappaleessa tarkoitettu henkilö asian saattaa, on pyrittävä, jos se katsoo huomautuksen perustelluksi mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, toisen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisellä sopimuksella ratkaisemaan asia soveltamisalan verosopimuksen vastaisen verotuksen välttämiseksi.

ii) Edellä 2 kappaleen toista virkettä sovelletaan, jos soveltamisalan verosopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, että tehty sopimus pannaan täytäntöön verosopimusosapuolten sisäisen lainsäädännön mukaisista määräajoista riippumatta.

c) i) Edellä 3 kappaleen ensimmäistä virkettä sovelletaan, jos soveltamisalan verosopimuksessa ei ole määräyksiä, joiden mukaan verosopimusosapuolten toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan soveltamisalan verosopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset.

ii) Edellä 3 kappaleen toista virkettä sovelletaan, jos soveltamisalan verosopimuksessa ei ole määräyksiä, joiden mukaan verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita soveltamisalan verosopimuksessa ei säännellä.

5. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) 1 kappaleen ensimmäistä virkettä ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin sillä perusteella, että se aikoo täyttää OECD/G20 BEPS -paketin mukaisen riitojenratkaisun parantamista koskevan vähimmäisvaatimuksen varmistamalla, että jokaisen sen soveltamisalan verosopimuksen (muun kuin sellaisen soveltamisalan verosopimuksen, jolla sallitaan henkilön saattaa asiansa jommankumman verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi) nojalla, jos henkilö katsoo, että jommankumman tai kummankin verosopimusosapuolen toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan kyseisen henkilön osalta verotukseen, joka on soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastainen, tämä henkilö voi, näiden verosopimusosapuolten sisäisen lainsäädännön mukaisista oikeussuojakeinoista riippumatta, saattaa asiansa sen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jolla henkilö asuu, tai jos tämän henkilön käsiteltäväksi saattama asia kuuluu soveltamisalan verosopimuksen kansallisuuteen perustuvaa syrjintäkieltoa koskevan määräyksen piiriin, sen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jonka kansalainen tämä henkilö on; ja tämän verosopimusosapuolen toimivaltainen viranomainen toteuttaa kahdenvälisen ilmoitus- tai neuvotteluprosessin toisen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen kanssa niiden asioiden osalta, joissa se toimivaltainen viranomainen, jonka käsiteltäväksi keskinäisen sopimusmenettelyn asia on saatettu, ei katso verovelvollisen huomautusta perustelluksi;

b) 1 kappaleen toista virkettä ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joilla ei määrätä, että 1 kappaleen ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu asia on saatettava käsiteltäväksi tietyn määräajan kuluessa sillä perusteella, että se aikoo täyttää OECD/G20 BEPS -paketin riitojenratkaisun parantamista koskevan vähimmäisvaatimuksen varmistamalla, että kaikkia tällaisia soveltamisalan verosopimuksia sovellettaessa 1 kappaleessa tarkoitetun verovelvollisen sallitaan saattaa asia käsiteltäväksi vähintään kolmen vuoden määräajan kuluessa ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen;

c) 2 kappaleen toista virkettä ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin sillä perusteella, että kaikkia sen soveltamisalan verosopimuksia sovellettaessa:

i) keskinäisen sopimusmenettelyn avulla saavutettu sopimus on toteutettava verosopimusosapuolten sisäisen lainsäädännön mukaisista määräajoista riippumatta; tai

ii) se aikoo täyttää OECD/G20 BEPS -paketin riitojenratkaisun parantamista koskevan vähimmäisvaatimuksen hyväksymällä kahdenvälisissä sopimusneuvotteluissaan sopimusmääräyksen, jonka mukaan:

A) verosopimusosapuolet eivät saa oikaista toisen verosopimusosapuolen yrityksen kiinteälle toimipaikalle kuuluvaksi luettavaa tuloa kummankin verosopimusosapuolen välillä sovittavan ajanjakson jälkeen laskettuna sen verovuoden lopusta, jona tulo olisi ollut luettavissa kiinteälle toimipaikalle kuuluvaksi (tätä määräystä ei sovelleta, jos kyseessä on petos, törkeä huolimattomuus tai tahallinen laiminlyönti); ja

B) verosopimusosapuolet eivät saa lukea yrityksen tuloon ja verottaa sen mukaisesti tuloa, joka olisi kertynyt yritykselle, mutta joka ei soveltamisalan verosopimuksen määräyksessä tarkoitettujen keskenään etuyhteydessä oleviin yrityksiin liittyvien ehtojen vuoksi ole näin kertynyt, verosopimusosapuolten välillä sovittavan ajanjakson jälkeen laskettuna sen verovuoden lopusta, jona tulo olisi kertynyt yritykselle (tätä määräystä ei sovelleta, jos kyseessä on petos, törkeä huolimattomuus tai tahallinen laiminlyönti).

6. a) Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 5 kappaleen a kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 4 kappaleen a kohdan i alakohdassa kuvattu määräys, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräystä koskevan ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1 kappaleen ensimmäisellä virkkeellä. Muissa tapauksissa 1 kappaleen ensimmäiselle virkkeelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa kyseisen virkkeen kanssa.

b) Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 5 kappaleen b kohdassa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle:

i) luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on määräys, jonka mukaan 1 kappaleen ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu asia on saatettava käsiteltäväksi tietyn määräajan kuluessa, joka on lyhempi kuin kolme vuotta ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron; soveltamisalan verosopimuksen määräys korvataan 1 kappaleen toisella virkkeellä, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen kyseistä määräystä koskevan ilmoituksen; muissa tapauksissa, ellei ii alakohdasta muuta johdu, 1 kappaleen toiselle virkkeelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen toisen virkkeen kanssa;

ii) luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa on määräys, jonka mukaan 1 kappaleen ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu asia on saatettava käsiteltäväksi tietyn määräajan kuluessa, joka on vähintään kolme vuotta laskettuna ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa soveltamisalan verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen, samoin kuin jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron; 1 kappaleen toista virkettä ei sovelleta soveltamisalan verosopimukseen, jos jokin verosopimusosapuoli on tehnyt tällaisen tätä soveltamisalan verosopimusta koskevan ilmoituksen.

c) Jokainen osapuoli ilmoittaa tallettajalle:

i) luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa ei ole 4 kappaleen b kohdan i alakohdassa kuvattua määräystä; 2 kappaleen ensimmäistä virkettä sovelletaan soveltamisalan verosopimukseen vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen ilmoituksen tämän soveltamisalan verosopimuksen osalta;

ii) sellaisen osapuolen osalta, joka ei ole tehnyt 5 kappaleen c kohdassa kuvattua varaumaa, luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa ei ole 4 kappaleen b kohdan ii alakohdassa kuvattua määräystä; 2 kappaleen toista virkettä sovelletaan soveltamisalan verosopimukseen vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen ilmoituksen tämän soveltamisalan verosopimuksen osalta;

d) Jokainen osapuoli ilmoittaa tallettajalle:

i) luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa ei ole 4 kappaleen c kohdan i alakohdassa kuvattua määräystä; 3 kappaleen ensimmäistä virkettä sovelletaan soveltamisalan verosopimukseen vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen ilmoituksen tämän soveltamisalan verosopimuksen osalta;

ii) luettelon niistä sen soveltamisalan verosopimuksista, joissa ei ole 4 kappaleen c kohdan ii alakohdassa kuvattua määräystä; 3 kappaleen toista virkettä sovelletaan soveltamisalan verosopimukseen vain, jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen tätä soveltamisalan verosopimusta koskevan ilmoituksen.

PART V.

IMPROVING DISPUTE RESOLUTION

Article 16

Mutual Agreement Procedure

1. Where a person considers that the actions of one or both of the Contracting Jurisdictions result or will result for that person in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement, that person may, irrespective of the remedies provided by the domestic law of those Contracting Jurisdictions, present the case to the competent authority of either Contracting Jurisdiction. The case must be presented within three years from the first notification of the action resulting in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement.

2. The competent authority shall endeavour, if the objection appears to it to be justified and if it is not itself able to arrive at a satisfactory solution, to resolve the case by mutual agreement with the competent authority of the other Contracting Jurisdiction, with a view to the avoidance of taxation which is not in accordance with the Covered Tax Agreement. Any agreement reached shall be implemented notwithstanding any time limits in the domestic law of the Contracting Jurisdictions.

3. The competent authorities of the Contracting Jurisdictions shall endeavour to resolve by mutual agreement any difficulties or doubts arising as to the interpretation or application of the Covered Tax Agreement. They may also consult together for the elimination of double taxation in cases not provided for in the Covered Tax Agreement.

4. a) i) The first sentence of paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement (or parts thereof) that provide that where a person considers that the actions of one or both of the Contracting Jurisdiction result or will result for that person in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement, that person may, irrespective of the remedies provided by the domestic law of those Contracting Jurisdictions, present the case to the competent authority of the Contracting Jurisdiction of which that person is a resident including provisions under which, if the case presented by that person comes under the provisions of a Covered Tax Agreement relating to non-discrimination based on nationality, the case may be presented to the competent authority of the Contracting Jurisdiction of which that person is a national.

ii) The second sentence of paragraph 1 shall apply in place of provisions of a Covered Tax Agreement that provide that a case referred to in the first sentence of paragraph 1 must be presented within a specific time period that is shorter than three years from the first notification of the action resulting in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement, or in the absence of a provision of a Covered Tax Agreement describing the time period within which such a case must be presented.

b) i) The first sentence of paragraph 2 shall apply in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that provide that the competent authority that is presented with the case by the person referred to in paragraph 1 shall endeavour, if the objection appears to it to be justified and if it is not itself able to arrive at a satisfactory solution, to resolve the case by mutual agreement with the competent authority of the other Contracting Jurisdiction, with a view to the avoidance of taxation which is not in accordance with the Covered Tax Agreement.

ii) The second sentence of paragraph 2 shall apply in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement providing that any agreement reached shall be implemented notwithstanding any time limits in the domestic law of the Contracting Jurisdictions.

c) i) The first sentence of paragraph 3 shall apply in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that provide that the competent authorities of the Contracting Jurisdictions shall endeavour to resolve by mutual agreement any difficulties or doubts arising as to the interpretation or application of the Covered Tax Agreement.

ii) The second sentence of paragraph 3 shall apply in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that provide that the competent authorities of the Contracting Jurisdictions may also consult together for the elimination of double taxation in cases not provided for in the Covered Tax Agreement.

5. A Party may reserve the right:

a) for the first sentence of paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements on the basis that it intends to meet the minimum standard for improving dispute resolution under the OECD/G20 BEPS Package by ensuring that under each of its Covered Tax Agreements (other than a Covered Tax Agreement that permits a person to present a case to the competent authority of either Contracting Jurisdiction), where a person considers that the actions of one or both of the Contracting Jurisdictions result or will result for that person in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement, irrespective of the remedies provided by the domestic law of those Contracting Jurisdictions, that person may present the case to the competent authority of the Contracting Jurisdiction of which the person is a resident or, if the case presented by that person comes under a provision of a Covered Tax Agreement relating to non-discrimination based on nationality, to that of the Contracting Jurisdiction of which that person is a national; and the competent authority of that Contracting Jurisdiction will implement a bilateral notification or consultation process with the competent authority of the other Contracting Jurisdiction for cases in which the competent authority to which the mutual agreement procedure case was presented does not consider the taxpayer’s objection to be justified;

b) for the second sentence of paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements that do not provide that the case referred to in the first sentence of paragraph 1 must be presented within a specific time period on the basis that it intends to meet the minimum standard for improving dispute resolution under the OECD/G20 BEPS package by ensuring that for the purposes of all such Covered Tax Agreements the taxpayer referred to in paragraph 1 is allowed to present the case within a period of at least three years from the first notification of the action resulting in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement;

c) for the second sentence of paragraph 2 not to apply to its Covered Tax Agreements on the basis that for the purposes of all of its Covered Tax Agreements:

i) any agreement reached via the mutual agreement procedure shall be implemented notwithstanding any time limits in the domestic laws of the Contracting Jurisdictions; or

ii) it intends to meet the minimum standard for improving dispute resolution under the OECD/G20 BEPS package by accepting, in its bilateral treaty negotiations, a treaty provision providing that:

A) the Contracting Jurisdictions shall make no adjustment to the profits that are attributable to a permanent establishment of an enterprise of one of the Contracting Jurisdictions after a period that is mutually agreed between both Contracting Jurisdictions from the end of the taxable year in which the profits would have been attributable to the permanent establishment (this provision shall not apply in the case of fraud, gross negligence or wilful default); and

B) the Contracting Jurisdictions shall not include in the profits of an enterprise, and tax accordingly, profits that would have accrued to the enterprise but that by reason of the conditions referred to in a provision in the Covered Tax Agreement relating to associated enterprises have not so accrued, after a period that is mutually agreed between both Contracting Jurisdictions from the end of the taxable year in which the profits would have accrued to the enterprise (this provision shall not apply in the case of fraud, gross negligence or wilful default).

6. a) Each Party that has not made a reservation described in subparagraph a) of paragraph 5 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in clause i) of subparagraph a) of paragraph 4, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the first sentence of paragraph 1. In other cases, the first sentence of paragraph 1 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with that sentence.

b) Each Party that has not made the reservation described in subparagraph b) of paragraph 5 shall notify the Depositary of:

i) the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision that provides that a case referred to in the first sentence of paragraph 1 must be presented within a specific time period that is shorter than three years from the first notification of the action resulting in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement, as well as the article and paragraph number of each such provision; a provision of a Covered Tax Agreement shall be replaced by the second sentence of paragraph 1 where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that provision; in other cases, subject to clause ii), the second sentence of paragraph 1 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with the second sentence of paragraph 1;

ii) the list of its Covered Tax Agreements which contain a provision that provides that a case referred to in the first sentence of paragraph 1 must be presented within a specific time period that is at least three years from the first notification of the action resulting in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement, as well as the article and paragraph number of each such provision; the second sentence of paragraph 1 shall not apply to a Covered Tax Agreement where any Contracting Jurisdiction has made such a notification with respect to that Covered Tax Agreement.

c) Each Party shall notify the Depositary of:

i) the list of its Covered Tax Agreements which do not contain a provision described in clause i) of subparagraph b) of paragraph 4; the first sentence of paragraph 2 shall apply to a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that Covered Tax Agreement;

ii) in the case of a Party that has not made the reservation described in subparagraph c) of paragraph 5, the list of its Covered Tax Agreements which do not contain a provision described in clause ii) of subparagraph b) of paragraph 4; the second sentence of paragraph 2 shall apply to a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that Covered Tax Agreement.

d) Each Party shall notify the Depositary of:

i) the list of its Covered Tax Agreements which do not contain a provision described in clause i) of subparagraph c) of paragraph 4; the first sentence of paragraph 3 shall apply to a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that Covered Tax Agreement;

ii) the list of its Covered Tax Agreements which do not contain a provision described in clause ii) of subparagraph c) of paragraph 4; the second sentence of paragraph 3 shall apply to a Covered Tax Agreement only where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to that Covered Tax Agreement.

17 artikla

Vastaoikaisut

1. Milloin verosopimusosapuoli tämän verosopimusosapuolen yrityksen tuloon lukee – ja tämän mukaisesti verottaa – tulon, josta toisessa verosopimusosapuolessa olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa verosopimusosapuolessa, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa verosopimusosapuolessa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen verosopimusosapuolen on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava asianmukaisesti huomioon soveltamisalan verosopimuksen muut määräykset, ja verosopimusosapuolten toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

2. Edellä 1 kappaletta sovelletaan sellaisen määräyksen sijasta tai puuttuessa, joka edellyttää verosopimusosapuolen asianmukaisesti oikaisevan tämän verosopimusosapuolen yrityksen tulosta verosopimusosapuolessa määrätyn veron määrää, jos toinen verosopimusosapuoli lukee tämän tulon tämän toisen verosopimusosapuolen yrityksen tuloon ja tämän mukaisesti verottaa tätä tuloa ja näin mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt tämän toisen verosopimusosapuolen yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, jollaisista olisi sovittu toisistaan riippumattomien yritysten välillä.

3. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että:

a) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta niihin sen soveltamisalan verosopimuksiin, joissa jo on 2 kappaleessa kuvattu määräys;

b) tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin sillä perusteella, että jos sen soveltamisalan verosopimuksessa ei ole 2 kappaleessa tarkoitettua määräystä:

i) se tekee 1 kappaleessa tarkoitetun asianmukaisen oikaisun; tai

ii) sen toimivaltainen viranomainen pyrkii ratkaisemaan asian soveltamisalan verosopimuksen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevien määräysten perusteella;

c) kun on kyseessä osapuoli, joka on tehnyt 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 5 kappaleen c kohdan ii alakohdan mukaisen varauman, tätä artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin sillä perusteella, että se kahdenvälisissä sopimusneuvotteluissaan hyväksyy 1 kappaleessa määrätyn tyyppisen sopimusmääräyksen, edellyttäen, että verosopimusosapuolet ovat päässeet sopimukseen tästä määräyksestä ja 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 5 kappaleen c kohdan ii alakohdassa kuvatuista määräyksistä.

4. Jokainen osapuoli, joka ei ole tehnyt 3 kappaleessa kuvattua varaumaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen soveltamisalan verosopimuksista 2 kappaleessa kuvattu määräys, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaikki verosopimusosapuolet ovat tehneet soveltamisalan verosopimuksen määräyksen osalta tällaisen ilmoituksen, tämä määräys korvataan 1 kappaleen määräyksillä. Muissa tapauksissa 1 kappaleelle annetaan etusija ennen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 1 kappaleen kanssa.

Article 17

Corresponding Adjustments

1. Where a Contracting Jurisdiction includes in the profits of an enterprise of that Contracting Jurisdiction — and taxes accordingly — profits on which an enterprise of the other Contracting Jurisdiction has been charged to tax in that other Contracting Jurisdiction and the profits so included are profits which would have accrued to the enterprise of the first-mentioned Contracting Jurisdiction if the conditions made between the two enterprises had been those which would have been made between independent enterprises, then that other Contracting Jurisdiction shall make an appropriate adjustment to the amount of the tax charged therein on those profits. In determining such adjustment, due regard shall be had to the other provisions of the Covered Tax Agreement and the competent authorities of the Contracting Jurisdictions shall if necessary consult each other.

2. Paragraph 1 shall apply in place of or in the absence of a provision that requires a Contracting Jurisdiction to make an appropriate adjustment to the amount of the tax charged therein on the profits of an enterprise of that Contracting Jurisdiction where the other Contracting Jurisdiction includes those profits in the profits of an enterprise of that other Contracting Jurisdiction and taxes those profits accordingly, and the profits so included are profits which would have accrued to the enterprise of that other Contracting Jurisdiction if the conditions made between the two enterprises had been those which would have been made between independent enterprises.

3. A Party may reserve the right:

a) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements that already contain a provision described in paragraph 2;

b) for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements on the basis that in the absence of a provision referred to in paragraph 2 in its Covered Tax Agreement:

i) it shall make the appropriate adjustment referred to in paragraph 1; or

ii) its competent authority shall endeavour to resolve the case under the provisions of a Covered Tax Agreement relating to mutual agreement procedure;

c) in the case of a Party that has made a reservation under clause ii) of subparagraph c) of paragraph 5 of Article 16 (Mutual Agreement Procedure), for the entirety of this Article not to apply to its Covered Tax Agreements on the basis that in its bilateral treaty negotiations it shall accept a treaty provision of the type contained in paragraph 1, provided that the Contracting Jurisdictions were able to reach agreement on that provision and on the provisions described in clause ii) of subparagraph c) of paragraph 5 of Article 16 (Mutual Agreement Procedure).

4. Each Party that has not made a reservation described in paragraph 3 shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements contains a provision described in paragraph 2, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where all Contracting Jurisdictions have made such a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of paragraph 1. In other cases, paragraph 1 shall supersede the provisions of the Covered Tax Agreement only to the extent that those provisions are incompatible with paragraph 1.

VI OSA

VÄLIMIESMENETTELY

18 artikla

Päätös VI osan soveltamisesta

Osapuoli voi päättää soveltaa tätä osaa soveltamisalan verosopimustensa osalta, ja se ilmoittaa tästä tallettajalle. Tätä osaa sovelletaan kahden verosopimusosapuolen osalta soveltamisalan verosopimuksen suhteen vain, jos molemmat verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen ilmoituksen.

PART VI.

ARBITRATION

Article 18

Choice to Apply Part VI

A Party may choose to apply this Part with respect to its Covered Tax Agreements and shall notify the Depositary accordingly. This Part shall apply in relation to two Contracting Jurisdictions with respect to a Covered Tax Agreement only where both Contracting Jurisdictions have made such a notification.

19 artikla

Pakollinen sitova välimiesmenettely

1. Jos:

a) sellaisen soveltamisalan verosopimuksen määräyksen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 1 kappaleella) mukaisesti, jonka mukaan henkilö voi saattaa asiansa verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jos tämä henkilö katsoo jommankumman tai kummankin verosopimusosapuolen toimenpiteiden johtavan tai tulevan johtamaan tämän henkilön osalta verotukseen, joka on soveltamisalan verosopimuksen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna yleissopimuksella) määräysten vastainen, henkilö on saattanut asian verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi sillä perusteella, että jommankumman tai kummankin verosopimusosapuolen toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on soveltamisalan verosopimuksen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna yleissopimuksella) määräysten vastainen; ja

b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta sellaisen soveltamisalan verosopimuksen määräyksen (sellaisena kuin se voi olla mukautettuna 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 2 kappaleella) nojalla, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä ratkaisemaan asia keskinäisellä sopimuksella toisen verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, sellaisen kahden vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),

asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn tässä osassa kuvatulla tavalla, verosopimusosapuolten toimivaltaisten viranomaisten 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.

3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.

4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.

b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin verosopimusosapuolta, paitsi seuraavissa tapauksissa:

i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.

ii) jos jonkin verosopimusosapuolen tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.

iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.

5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:

a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja

b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen verosopimusosapuolen toimivaltaiselle viranomaiselle.

6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen verosopimusosapuolen toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:

a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai

b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.

7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:

a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai

b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.

8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:

a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja

b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen lainkäyttöalueen toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.

9. Jos lisätietoja on pyydetty 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:

a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja

b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.

Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.

10. Verosopimusosapuolten toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella (kyseisen soveltamisalan verosopimuksen keskinäistä sopimusta koskevaa menettelyä käsittelevän artiklan mukaisesti) sovittava tähän osaan sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.

11. Tämän artiklan soveltamiseksi osapuolen soveltamisalan verosopimuksiin osapuoli voi varata itselleen oikeuden korvata 1 kappaleen b kohdassa määrätty kahden vuoden ajanjakso kolmen vuoden ajanjaksolla.

12. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden seuraavien sääntöjen soveltamiseen soveltamisalan verosopimustensa osalta tämän artiklan muiden määräysten estämättä:

a) keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muutoin kuuluu tässä yleissopimuksessa määrätyn välimiesmenettelyn piiriin, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos jommankumman verosopimusosapuolen tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen tästä kysymyksestä;

b) jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen, ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut verosopimusosapuolten toimivaltaisille viranomaisille päätöksensä, jommankumman verosopimusosapuolen tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, välimiesmenettely on lopetettava.

Article 19

Mandatory Binding Arbitration

1. Where:

a) under a provision of a Covered Tax Agreement (as it may be modified by paragraph 1 of Article 16 (Mutual Agreement Procedure)) that provides that a person may present a case to a competent authority of a Contracting Jurisdiction where that person considers that the actions of one or both of the Contracting Jurisdictions result or will result for that person in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement (as it may be modified by the Convention), a person has presented a case to the competent authority of a Contracting Jurisdiction on the basis that the actions of one or both of the Contracting Jurisdictions have resulted for that person in taxation not in accordance with the provisions of the Covered Tax Agreement (as it may be modified by the Convention); and

b) the competent authorities are unable to reach an agreement to resolve that case pursuant to a provision of a Covered Tax Agreement (as it may be modified by paragraph 2 of Article 16 (Mutual Agreement Procedure)) that provides that the competent authority shall endeavour to resolve the case by mutual agreement with the competent authority of the other Contracting Jurisdiction, within a period of two years beginning on the start date referred to in paragraph 8 or 9, as the case may be (unless, prior to the expiration of that period the competent authorities of the Contracting Jurisdictions have agreed to a different time period with respect to that case and have notified the person who presented the case of such agreement),

any unresolved issues arising from the case shall, if the person so requests in writing, be submitted to arbitration in the manner described in this Part, according to any rules or procedures agreed upon by the competent authorities of the Contracting Jurisdictions pursuant to the provisions of paragraph 10.

2. Where a competent authority has suspended the mutual agreement procedure referred to in paragraph 1 because a case with respect to one or more of the same issues is pending before court or administrative tribunal, the period provided in subparagraph b) of paragraph 1 will stop running until either a final decision has been rendered by the court or administrative tribunal or the case has been suspended or withdrawn. In addition, where a person who presented a case and a competent authority have agreed to suspend the mutual agreement procedure, the period provided in subparagraph b) of paragraph 1 will stop running until the suspension has been lifted.

3. Where both competent authorities agree that a person directly affected by the case has failed to provide in a timely manner any additional material information requested by either competent authority after the start of the period provided in subparagraph b) of paragraph 1, the period provided in subparagraph b) of paragraph 1 shall be extended for an amount of time equal to the period beginning on the date by which the information was requested and ending on the date on which that information was provided.

4. a) The arbitration decision with respect to the issues submitted to arbitration shall be implemented through the mutual agreement concerning the case referred to in paragraph 1. The arbitration decision shall be final.

b) The arbitration decision shall be binding on both Contracting Jurisdictions except in the following cases:

i) if a person directly affected by the case does not accept the mutual agreement that implements the arbitration decision. In such a case, the case shall not be eligible for any further consideration by the competent authorities. The mutual agreement that implements the arbitration decision on the case shall be considered not to be accepted by a person directly affected by the case if any person directly affected by the case does not, within 60 days after the date on which notification of the mutual agreement is sent to the person, withdraw all issues resolved in the mutual agreement implementing the arbitration decision from consideration by any court or administrative tribunal or otherwise terminate any pending court or administrative proceedings with respect to such issues in a manner consistent with that mutual agreement.

ii) if a final decision of the courts of one of the Contracting Jurisdictions holds that the arbitration decision is invalid. In such a case, the request for arbitration under paragraph 1 shall be considered not to have been made, and the arbitration process shall be considered not to have taken place (except for the purposes of Articles 21 (Confidentiality of Arbitration Proceedings) and 25 (Costs of Arbitration Proceedings)). In such a case, a new request for arbitration may be made unless the competent authorities agree that such a new request should not be permitted.

iii) if a person directly affected by the case pursues litigation on the issues which were resolved in the mutual agreement implementing the arbitration decision in any court or administrative tribunal.

5. The competent authority that received the initial request for a mutual agreement procedure as described in subparagraph a) of paragraph 1 shall, within two calendar months of receiving the request:

a) send a notification to the person who presented the case that it has received the request; and

b) send a notification of that request, along with a copy of the request, to the competent authority of the other Contracting Jurisdiction.

6. Within three calendar months after a competent authority receives the request for a mutual agreement procedure (or a copy thereof from the competent authority of the other Contracting Jurisdiction) it shall either:

a) notify the person who has presented the case and the other competent authority that it has received the information necessary to undertake substantive consideration of the case; or

b) request additional information from that person for that purpose.

7. Where pursuant to subparagraph b) of paragraph 6, one or both of the competent authorities have requested from the person who presented the case additional information necessary to undertake substantive consideration of the case, the competent authority that requested the additional information shall, within three calendar months of receiving the additional information from that person, notify that person and the other competent authority either:

a) that it has received the requested information; or

b) that some of the requested information is still missing.

8. Where neither competent authority has requested additional information pursuant to subparagraph b) of paragraph 6, the start date referred to in paragraph 1 shall be the earlier of:

a) the date on which both competent authorities have notified the person who presented the case pursuant to subparagraph a) of paragraph 6; and

b) the date that is three calendar months after the notification to the competent authority of the other Contracting Jurisdiction pursuant to subparagraph b) of paragraph 5.

9. Where additional information has been requested pursuant to subparagraph b) of paragraph 6, the start date referred to in paragraph 1 shall be the earlier of:

a) the latest date on which the competent authorities that requested additional information have notified the person who presented the case and the other competent authority pursuant to subparagraph a) of paragraph 7; and

b) the date that is three calendar months after both competent authorities have received all information requested by either competent authority from the person who presented the case.

If, however, one or both of the competent authorities send the notification referred to in subparagraph b) of paragraph 7, such notification shall be treated as a request for additional information under subparagraph b) of paragraph 6.

10. The competent authorities of the Contracting Jurisdictions shall by mutual agreement (pursuant to the article of the relevant Covered Tax Agreement regarding procedures for mutual agreement) settle the mode of application of the provisions contained in this Part, including the minimum information necessary for each competent authority to undertake substantive consideration of the case. Such an agreement shall be concluded before the date on which unresolved issues in a case are first eligible to be submitted to arbitration and may be modified from time to time thereafter.

11. For purposes of applying this Article to its Covered Tax Agreements, a Party may reserve the right to replace the two-year period set forth in subparagraph b) of paragraph 1 with a three-year period.

12. A Party may reserve the right for the following rules to apply with respect to its Covered Tax Agreements notwithstanding the other provisions of this Article:

a) any unresolved issue arising from a mutual agreement procedure case otherwise within the scope of the arbitration process provided for by this Convention shall not be submitted to arbitration, if a decision on this issue has already been rendered by a court or administrative tribunal of either Contracting Jurisdiction;

b) if, at any time after a request for arbitration has been made and before the arbitration panel has delivered its decision to the competent authorities of the Contracting Jurisdictions, a decision concerning the issue is rendered by a court or administrative tribunal of one of the Contracting Jurisdictions, the arbitration process shall terminate.

20 artikla

Välimiesten nimeäminen

1. Paitsi siltä osin kuin verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, tämän osan osalta sovelletaan 2—4 kappaletta.

2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:

a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.

b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan verosopimusosapuolen kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.

c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton verosopimusosapuolten toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.

3. Mikäli verosopimusosapuolen toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään 2 kappaleessa tai joista verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan verosopimusosapuolen kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.

4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään 2 kappaleessa tai joista verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan verosopimusosapuolen kansalainen, nimeää puheenjohtajan.

Article 20

Appointment of Arbitrators

1. Except to the extent that the competent authorities of the Contracting Jurisdictions mutually agree on different rules, paragraphs 2 through 4 shall apply for the purposes of this Part.

2. The following rules shall govern the appointment of the members of an arbitration panel:

a) The arbitration panel shall consist of three individual members with expertise or experience in international tax matters.

b) Each competent authority shall appoint one panel member within 60 days of the date of the request for arbitration under paragraph 1 of Article 19 (Mandatory Binding Arbitration). The two panel members so appointed shall, within 60 days of the latter of their appointments, appoint a third member who shall serve as Chair of the arbitration panel. The Chair shall not be a national or resident of either Contracting Jurisdiction.

c) Each member appointed to the arbitration panel must be impartial and independent of the competent authorities, tax administrations, and ministries of finance of the Contracting Jurisdictions and of all persons directly affected by the case (as well as their advisors) at the time of accepting an appointment, maintain his or her impartiality and independence throughout the proceedings, and avoid any conduct for a reasonable period of time thereafter which may damage the appearance of impartiality and independence of the arbitrators with respect to the proceedings.

3. In the event that the competent authority of a Contracting Jurisdiction fails to appoint a member of the arbitration panel in the manner and within the time periods specified in paragraph 2 or agreed to by the competent authorities of the Contracting Jurisdictions, a member shall be appointed on behalf of that competent authority by the highest ranking official of the Centre for Tax Policy and Administration of the Organisation for Economic Co-operation and Development that is not a national of either Contracting Jurisdiction.

4. If the two initial members of the arbitration panel fail to appoint the Chair in the manner and within the time periods specified in paragraph 2 or agreed to by the competent authorities of the Contracting Jurisdictions, the Chair shall be appointed by the highest ranking official of the Centre for Tax Policy and Administration of the Organisation for Economic Co-operation and Development that is not a national of either Contracting Jurisdiction.

21 artikla

Välimiesmenettelyn salassapito

1. Ainoastaan sovellettaessa niitä tämän osan määräyksiä, kyseisen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä ja verosopimusosapuolten sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan soveltamisalan verosopimuksen tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.

2. Verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä soveltamisalan verosopimuksen määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä verosopimusosapuolten sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Article 21

Confidentiality of Arbitration Proceedings

1. Solely for the purposes of the application of the provisions of this Part and of the provisions of the relevant Covered Tax Agreement and of the domestic laws of the Contracting Jurisdictions related to the exchange of information, confidentiality, and administrative assistance, members of the arbitration panel and a maximum of three staff per member (and prospective arbitrators solely to the extent necessary to verify their ability to fulfil the requirements of arbitrators) shall be considered to be persons or authorities to whom information may be disclosed. Information received by the arbitration panel or prospective arbitrators and information that the competent authorities receive from the arbitration panel shall be considered information that is exchanged under the provisions of the Covered Tax Agreement related to the exchange of information and administrative assistance.

2. The competent authorities of the Contracting Jurisdictions shall ensure that members of the arbitration panel and their staff agree in writing, prior to their acting in an arbitration proceeding, to treat any information relating to the arbitration proceeding consistently with the confidentiality and nondisclosure obligations described in the provisions of the Covered Tax Agreement related to exchange of information and administrative assistance and under the applicable laws of the Contracting Jurisdictions.

22 artikla

Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä

Sovellettaessa tätä osaa ja niitä kyseisen soveltamisalan verosopimuksen määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä verosopimusosapuolten toimivaltaisille viranomaisille:

a) verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai

b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.

Article 22

Resolution of a Case Prior to the Conclusion of the Arbitration

For the purposes of this Part and the provisions of the relevant Covered Tax Agreement that provide for resolution of cases through mutual agreement, the mutual agreement procedure, as well as the arbitration proceeding, with respect to a case shall terminate if, at any time after a request for arbitration has been made and before the arbitration panel has delivered its decision to the competent authorities of the Contracting Jurisdictions:

a) the competent authorities of the Contracting Jurisdictions reach a mutual agreement to resolve the case; or

b) the person who presented the case withdraws the request for arbitration or the request for a mutual agreement procedure.

23 artikla

Välimiesmenettelyn laji

1. Tämän osan mukaiseen välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:

a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen on annettava välimiespaneelille sopimuksella asetettuun päivään mennessä ratkaisuehdotus, jossa käsitellään kaikkia asian ratkaisemattomia kysymyksiä (ottaen huomioon kaikki verosopimusosapuolten toimivaltaisten viranomaisten välillä aikaisemmin siinä asiassa tehdyt sopimukset). Ratkaisuehdotus on rajattava täsmällisten rahamäärien (esimerkiksi tulojen tai kulujen) esittämiseen, tai jos siitä on erityisesti määrätty, soveltamisalan verosopimuksen nojalla määrätyn veron maksimiverokantaan, asian jokaisen oikaisu- tai vastaavan kysymyksen osalta. Jos verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kyseisen soveltamisalan verosopimuksen määräyksen soveltamisedellytyksiä koskevasta kysymyksestä (jäljempänä "kynnyskysymys"), kuten luonnollisen henkilön asuinpaikasta tai siitä, onko olemassa kiinteä toimipaikka, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kysymyksiin, joista päättäminen riippuu näiden kynnyskysymysten ratkaisemisesta.

b) Kunkin verosopimusosapuolen toimivaltainen viranomainen voi myös antaa ratkaisuehdotusta tukevia kannanottoja välimiespaneelin harkittavaksi. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa ratkaisuehdotuksen tai ratkaisuehdotusta tukevan kannanoton, on annettava siitä jäljennös toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona ratkaisuehdotus ja ratkaisuehdotusta tukeva kannanotto on ollut määrä antaa. Kukin toimivaltainen viranomainen voi myös sopimuksella määrättyyn päivään mennessä antaa välimiespaneelille vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen antamaan ratkaisuehdotukseen ja ratkaisuehdotusta tukevaan kannanottoon. Jäljennös vastineesta on annettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona vastine on ollut määrä antaa.

c) Välimiespaneeli valitsee päätöksekseen yhden toimivaltaisten viranomaisten asiaa varten jättämistä ratkaisuehdotuksista jokaisen kysymyksen ja kynnyskysymysten osalta, eikä se sisällytä päätökseen perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiespaneeli antaa päätöksensä kirjallisena tiedoksi verosopimusosapuolten toimivaltaisille viranomaisille. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.

2. Tätä artiklaa soveltamisalan verosopimustensa osalta soveltaessaan osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että 1 kappaletta ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin. Tässä tapauksessa välimiesmenettelyn osalta sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:

a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava kaikille paneelin jäsenille tiedot, jotka voivat olla tarpeen välimiesmenettelyratkaisua varten. Jolleivät verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset toisin sovi, tietoja, jotka eivät ole olleet kummankin toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä ennen kuin ne molemmat vastaanottivat välimiesmenettelypyynnön, ei oteta huomioon päätöksessä.

b) Välimiespaneeli päättää välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä soveltamisalan verosopimuksen sovellettavien määräysten mukaisesti ja näiden määräysten nojalla sopimuksen sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Paneelin jäsenten on myös otettava huomioon muut lähteet, joihin verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat keskinäisellä sopimuksella nimenomaisesti viitata.

c) Välimiesmenettelyratkaisu annetaan kirjallisesti tiedoksi verosopimusosapuolten toimivaltaisille viranomaisille, ja siinä mainitaan ne oikeuslähteet, joihin on nojauduttu, ja ne perustelut, jotka ovat johtaneet ratkaisun tulokseen. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.

3. Osapuoli, joka ei ole tehnyt 2 kappaleessa kuvattua varaumaa, voi varata itselleen oikeuden siihen, että edellä olevia tämän artiklan kappaleita ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin sellaisten osapuolten kanssa, jotka ovat tehneet kyseisen varauman. Tässä tapauksessa jokaisen tällaisen verosopimuksen verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät pääsemään sopimukseen siitä välimiesmenettelyn lajista, jota on sovellettava tämän verosopimuksen osalta. Ennen kuin tällaiseen sopimukseen on päästy, 19 artiklaa (Pakollinen sitova välimiesmenettely) ei sovelleta tällaisen soveltamisalan verosopimuksen osalta.

4. Osapuoli voi myös päättää soveltaa 5 kappaletta soveltamisalan verosopimustensa osalta, ja se ilmoittaa tästä tallettajalle. Soveltamisalan verosopimuksen osalta sovelletaan 5 kappaletta kahden verosopimusosapuolen suhteen, jos jompikumpi verosopimusosapuoli on tehnyt tällaisen ilmoituksen.

5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva soveltamisalan verosopimuksen mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin tämän osan mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi verosopimusosapuolten toimivaltaisille viranomaisille.

6. Osapuoli, joka ei päätä soveltaa 5 kappaletta, voi 4 kappaleen estämättä varata itselleen oikeuden siihen, että 5 kappaletta ei sovelleta yhden tai useamman yksilöidyn soveltamisalan verosopimuksen osalta tai sen kaikkien soveltamisalan verosopimusten osalta.

7. Osapuoli, joka päättää soveltaa 5 kappaletta, voi varata itselleen oikeuden siihen, että tätä osaa ei sovelleta kaikkien niiden soveltamisalan verosopimusten osalta, joiden suhteen toinen verosopimusosapuoli tekee 6 kappaleen mukaisen varauman.

Article 23

Type of Arbitration Process

1. Except to the extent that the competent authorities of the Contracting Jurisdictions mutually agree on different rules, the following rules shall apply with respect to an arbitration proceeding pursuant to this Part:

a) After a case is submitted to arbitration, the competent authority of each Contracting Jurisdiction shall submit to the arbitration panel, by a date set by agreement, a proposed resolution which addresses all unresolved issue(s) in the case (taking into account all agreements previously reached in that case between the competent authorities of the Contracting Jurisdictions). The proposed resolution shall be limited to a disposition of specific monetary amounts (for example, of income or expense) or, where specified, the maximum rate of tax charged pursuant to the Covered Tax Agreement, for each adjustment or similar issue in the case. In a case in which the competent authorities of the Contracting Jurisdictions have been unable to reach agreement on an issue regarding the conditions for application of a provision of the relevant Covered Tax Agreement (hereinafter referred to as a “threshold question”), such as whether an individual is a resident or whether a permanent establishment exists, the competent authorities may submit alternative proposed resolutions with respect to issues the determination of which is contingent on resolution of such threshold questions.

b) The competent authority of each Contracting Jurisdiction may also submit a supporting position paper for consideration by the arbitration panel. Each competent authority that submits a proposed resolution or supporting position paper shall provide a copy to the other competent authority by the date on which the proposed resolution and supporting position paper were due. Each competent authority may also submit to the arbitration panel, by a date set by agreement, a reply submission with respect to the proposed resolution and supporting position paper submitted by the other competent authority. A copy of any reply submission shall be provided to the other competent authority by the date on which the reply submission was due.

c) The arbitration panel shall select as its decision one of the proposed resolutions for the case submitted by the competent authorities with respect to each issue and any threshold questions, and shall not include a rationale or any other explanation of the decision. The arbitration decision will be adopted by a simple majority of the panel members. The arbitration panel shall deliver its decision in writing to the competent authorities of the Contracting Jurisdictions. The arbitration decision shall have no precedential value.

2. For the purpose of applying this Article with respect to its Covered Tax Agreements, a Party may reserve the right for paragraph 1 not to apply to its Covered Tax Agreements. In such a case, except to the extent that the competent authorities of the Contracting Jurisdictions mutually agree on different rules, the following rules shall apply with respect to an arbitration proceeding:

a) After a case is submitted to arbitration, the competent authority of each Contracting Jurisdiction shall provide any information that may be necessary for the arbitration decision to all panel members without undue delay. Unless the competent authorities of the Contracting Jurisdictions agree otherwise, any information that was not available to both competent authorities before the request for arbitration was received by both of them shall not be taken into account for purposes of the decision.

b) The arbitration panel shall decide the issues submitted to arbitration in accordance with the applicable provisions of the Covered Tax Agreement and, subject to these provisions, of those of the domestic laws of the Contracting Jurisdictions. The panel members shall also consider any other sources which the competent authorities of the Contracting Jurisdictions may by mutual agreement expressly identify.

c) The arbitration decision shall be delivered to the competent authorities of the Contracting Jurisdictions in writing and shall indicate the sources of law relied upon and the reasoning which led to its result. The arbitration decision shall be adopted by a simple majority of the panel members. The arbitration decision shall have no precedential value.

3. A Party that has not made the reservation described in paragraph 2 may reserve the right for the preceding paragraphs of this Article not to apply with respect to its Covered Tax Agreements with Parties that have made such a reservation. In such a case, the competent authorities of the Contracting Jurisdictions of each such Covered Tax Agreement shall endeavour to reach agreement on the type of arbitration process that shall apply with respect to that Covered Tax Agreement. Until such an agreement is reached, Article 19 (Mandatory Binding Arbitration) shall not apply with respect to such a Covered Tax Agreement.

4. A Party may also choose to apply paragraph 5 with respect to its Covered Tax Agreements and shall notify the Depositary accordingly. Paragraph 5 shall apply in relation to two Contracting Jurisdictions with respect to a Covered Tax Agreement where either of the Contracting Jurisdictions has made such a notification.

5. Prior to the beginning of arbitration proceedings, the competent authorities of the Contracting Jurisdictions to a Covered Tax Agreement shall ensure that each person that presented the case and their advisors agree in writing not to disclose to any other person any information received during the course of the arbitration proceedings from either competent authority or the arbitration panel. The mutual agreement procedure under the Covered Tax Agreement, as well as the arbitration proceeding under this Part, with respect to the case shall terminate if, at any time after a request for arbitration has been made and before the arbitration panel has delivered its decision to the competent authorities of the Contracting Jurisdictions, a person that presented the case or one of that person’s advisors materially breaches that agreement.

6. Notwithstanding paragraph 4, a Party that does not choose to apply paragraph 5 may reserve the right for paragraph 5 not to apply with respect to one or more identified Covered Tax Agreements or with respect to all of its Covered Tax Agreements.

7. A Party that chooses to apply paragraph 5 may reserve the right for this Part not to apply with respect to all Covered Tax Agreements for which the other Contracting Jurisdiction makes a reservation pursuant to paragraph 6.

24 artikla

Sopimus erilaisesta ratkaisusta

1. Soveltaessaan tätä osaa soveltamisalan verosopimustensa osalta osapuoli voi päättää soveltaa 2 kappaletta, ja se ilmoittaa tästä tallettajalle. Kahden verosopimusosapuolen suhteen soveltamisalan verosopimuksen osalta 2 kappaletta sovelletaan vain, jos molemmat verosopimusosapuolet ovat tehneet tällaisen ilmoituksen.

2. Tämän osan mukainen välimiesmenettelyratkaisu ei, 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 4 kappaleen estämättä, sido verosopimusosapuolia, eikä sitä toteuteta, jos verosopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset sopivat kaikkia ratkaisemattomia kysymyksiä koskevasta erilaisesta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun välimiesmenettelyratkaisu on annettu niille tiedoksi.

3. Osapuoli, joka päättää soveltaa 2 kappaletta, voi varata itselleen oikeuden soveltaa 2 kappaletta vain kaikkien niiden sen soveltamisalan verosopimusten osalta, joiden osalta 23 artiklan (Välimiesmenettelyn laji) 2 kappaletta sovelletaan.

Article 24

Agreement on a Different Resolution

1. For purposes of applying this Part with respect to its Covered Tax Agreements, a Party may choose to apply paragraph 2 and shall notify the Depositary accordingly. Paragraph 2 shall apply in relation to two Contracting Jurisdictions with respect to a Covered Tax Agreement only where both Contracting Jurisdictions have made such a notification.

2. Notwithstanding paragraph 4 of Article 19 (Mandatory Binding Arbitration), an arbitration decision pursuant to this Part shall not be binding on the Contracting Jurisdictions to a Covered Tax Agreement and shall not be implemented if the competent authorities of the Contracting Jurisdictions agree on a different resolution of all unresolved issues within three calendar months after the arbitration decision has been delivered to them.

3. A Party that chooses to apply paragraph 2 may reserve the right for paragraph 2 to apply only with respect to its Covered Tax Agreements for which paragraph 2 of Article 23 (Type of Arbitration Process) applies.

25 artikla

Välimiesmenettelyn kustannukset

Tämän osan mukaisessa välimiesmenettelyssä verosopimusosapuolet vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin verosopimusosapuolille välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta verosopimusosapuolten toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen verosopimusosapuoli vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. Verosopimusosapuolet vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.

Article 25

Costs of Arbitration Proceedings

In an arbitration proceeding under this Part, the fees and expenses of the members of the arbitration panel, as well as any costs incurred in connection with the arbitration proceedings by the Contracting Jurisdictions, shall be borne by the Contracting Jurisdictions in a manner to be settled by mutual agreement between the competent authorities of the Contracting Jurisdictions. In the absence of such agreement, each Contracting Jurisdiction shall bear its own expenses and those of its appointed panel member. The cost of the chair of the arbitration panel and other expenses associated with the conduct of the arbitration proceedings shall be borne by the Contracting Jurisdictions in equal shares.

26 artikla

Yhteensopivuus

1. Jollei 18 artiklasta (Päätös VI osan soveltamisesta) muuta johdu, tämän osan määräyksiä sovelletaan soveltamisalan verosopimuksen sellaisten määräysten sijasta tai puuttuessa, joilla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelystä. Jokainen osapuoli, joka päättää soveltaa tätä osaa, ilmoittaa tallettajalle, onko jokaisessa sen muista soveltamisalan verosopimuksista kuin niistä, jotka kuuluvat 4 kappaleen mukaisen varauman soveltamisalaan, tällainen määräys, ja jos on, jokaisen tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumeron. Jos kaksi verosopimusosapuolta on tehnyt soveltamisalan verosopimuksen määräystä koskevan ilmoituksen, kyseinen määräys korvataan tämän osan määräyksillä näiden verosopimusosapuolten välillä.

2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu tässä osassa määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.

3. Jollei 1 kappaleesta muuta johdu, mikään tässä osassa ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia verosopimusosapuolet ovat tai tulevat olemaan.

4. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että tätä osaa ei sovelleta sellaisen yhden tai useamman yksilöidyn soveltamisalan verosopimuksen osalta (tai sen kaikkien soveltamisalan verosopimusten osalta), joilla jo määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.

Article 26

Compatibility

1. Subject to Article 18 (Choice to Apply Part VI), the provisions of this Part shall apply in place of or in the absence of provisions of a Covered Tax Agreement that provide for arbitration of unresolved issues arising from a mutual agreement procedure case. Each Party that chooses to apply this Part shall notify the Depositary of whether each of its Covered Tax Agreements, other than those that are within the scope of a reservation under paragraph 4, contains such a provision, and if so, the article and paragraph number of each such provision. Where two Contracting Jurisdictions have made a notification with respect to a provision of a Covered Tax Agreement, that provision shall be replaced by the provisions of this Part as between those Contracting Jurisdictions.

2. Any unresolved issue arising from a mutual agreement procedure case otherwise within the scope of the arbitration process provided for in this Part shall not be submitted to arbitration if the issue falls within the scope of a case with respect to which an arbitration panel or similar body has previously been set up in accordance with a bilateral or multilateral convention that provides for mandatory binding arbitration of unresolved issues arising from a mutual agreement procedure case.

3. Subject to paragraph 1, nothing in this Part shall affect the fulfilment of wider obligations with respect to the arbitration of unresolved issues arising in the context of a mutual agreement procedure resulting from other conventions to which the Contracting Jurisdictions are or will become parties.

4. A Party may reserve the right for this Part not to apply with respect to one or more identified Covered Tax Agreements (or to all of its Covered Tax Agreements) that already provide for mandatory binding arbitration of unresolved issues arising from a mutual agreement procedure case.

VII OSA

LOPPUMÄÄRÄYKSET

27 artikla

Allekirjoitus ja ratifiointi, hyväksyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoitettavaksi 31 päivästä joulukuuta 2016 alkaen:

a) kaikille valtioille;

b) Guernseylle (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta); Mansaarelle (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta); Jerseylle (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta); ja

c) muulle lainkäyttöalueelle, jolle on annettu lupa tulla yleissopimuksen osapuoleksi osapuolten ja allekirjoittajien yksimielisellä päätöksellä.

2. Tämä yleissopimus ratifioidaan tai hyväksytään.

PART VII.

FINAL PROVISIONS

Article 27

Signature and Ratification, Acceptance or Approval

1. As of 31 December 2016, this Convention shall be open for signature by:

a) all States;

b) Guernsey (the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland); Isle of Man (the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland); Jersey (the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland); and

c) any other jurisdiction authorised to become a Party by means of a decision by consensus of the Parties and Signatories.

2. This Convention is subject to ratification, acceptance or approval.

28 artikla

Varaumat

1. Jollei 2 kappaleesta muuta johdu, tähän yleissopimukseen ei voida tehdä varaumia, paitsi ne, jotka erityisesti sallitaan:

a) 3 artiklan (Verotuksellisesti jaettavat yksiköt) 5 kappaleessa;

b) 4 artiklan (Yksiköt, joilla on kaksi asuinpaikkaa) 3 kappaleessa;

c) 5 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmien soveltaminen) 8 ja 9 kappaleessa;

d) 6 artiklan (Soveltamisalan verosopimuksen tarkoitus) 4 kappaleessa;

e) 7 artiklan (Sopimusten väärinkäytön estäminen) 15 ja 16 kappaleessa;

f) 8 artiklan (Osingonsiirtotransaktiot) 3 kappaleessa;

g) 9 artiklan (Voitto yksiköiden sellaisten osakkeiden tai intressien luovutuksesta, jotka saavat arvonsa pääasiallisesti kiinteästä omaisuudesta) 6 kappaleessa;

h) 10 artiklan (Väärinkäytösten estämistä koskeva sääntö kolmansilla lainkäyttöalueilla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja varten) 5 kappaleessa;

i) 11 artiklan (Verosopimusten soveltaminen rajoittamaan osapuolen oikeutta verottaa tässä osapuolessa asuvia henkilöitä) 3 kappaleessa;

j) 12 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen komissionäärijärjestelyjen ja vastaavien strategioiden avulla) 4 kappaleessa;

k) 13 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen erityisten toimintaa koskevien poikkeusten avulla) 6 kappaleessa;

l) 14 artiklan (Sopimusten osiinjakaminen) 3 kappaleessa;

m) 15 artiklan (Yritykseen läheisesti sidoksissa olevan henkilön määritelmä) 2 kappaleessa;

n) 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 5 kappaleessa;

o) 17 artiklan (Vastaoikaisut) 3 kappaleessa;

p) 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 11 ja 12 kappaleessa;

q) 23 artiklan (Välimiesmenettelyn laji) 2, 3, 6 ja 7 kappaleessa;

r) 24 artiklan (Sopimus erilaisesta ratkaisusta) 3 kappaleessa;

s) 26 artiklan (Yhteensopivuus) 4 kappaleessa;

t) 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 6 ja 7 kappaleessa; ja

u) 36 artiklan (VI osan soveltamisen alkaminen) 2 kappaleessa.

2. a) Osapuoli, joka päättää 18 artiklan (Päätös VI osan soveltamisesta) mukaisesti soveltaa VI osaa (Välimiesmenettely), voi 1 kappaleen estämättä muotoilla yhden tai useamman varauman niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn VI osan (Välimiesmenettely) määräysten mukaisesti. Sellaisen osapuolen osalta, joka päättää 18 artiklan (Päätös VI osan soveltamisesta) mukaisesti soveltaa VI osaa (Välimiesmenettely) sen jälkeen, kun siitä on tullut tämän yleissopimuksen osapuoli, tämän kohdan mukaiset varaumat tehdään samaan aikaan kuin tämän osapuolen 18 artiklan (Päätös VI osan soveltamisesta) mukainen ilmoitus tallettajalle.

b) Tämän kappaleen a kohdan mukaisesti tehdyt varaumat edellyttävät hyväksyntää. Kappaleen a kohdan mukaan tehty varauma katsotaan osapuolen hyväksymäksi, jos se ei ole ilmoittanut tallettajalle vastustavansa varaumaa sen kahdentoista kalenterikuukauden ajanjakson loppuun mennessä, joka alkaa sinä päivänä, jona tallettaja ilmoittaa varaumasta, tai siihen päivään mennessä, jona osapuoli tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, sen mukaan kumpi ajankohta on myöhempi. Sellaisen osapuolen osalta, joka päättää 18 artiklan (Päätös VI osan soveltamisesta) mukaisesti soveltaa VI osaa (Välimiesmenettely) sen jälkeen, kun siitä on tullut tämän yleissopimuksen osapuoli, ilmoitukset muiden osapuolten a kohdan mukaisesti tekemien aikaisempien varaumien vastustamisesta voidaan tehdä silloin, kun ensiksi mainittu osapuoli tekee tallettajalle 18 artiklan (Päätös VI osan soveltamisesta) mukaisen ilmoituksen. Jos osapuoli vastustaa a kohdan mukaisesti tehtyä varaumaa, VI osaa (Välimiesmenettely) ei miltään osin sovelleta vastustavan osapuolen ja varauman tehneen osapuolen välillä.

3. Jollei tämän yleissopimuksen asiaa koskevissa määräyksissä erityisesti toisin määrätä, 1 tai 2 kappaleen mukaisesti tehty varauma:

a) mukauttaa varauman tekevän osapuolen osalta sen suhteissa toiseen osapuoleen niitä tämän yleissopimuksen määräyksiä, joihin varauma liittyy, varauman laajuuden mukaan; ja

b) mukauttaa näitä määräyksiä samassa laajuudessa toisen osapuolen osalta sen suhteissa varauman tekevään osapuoleen.

4. Varaumat, joita sovelletaan sellaisen lainkäyttöalueen tai alueen tekemiin verosopimuksiin, jonka kansainvälisistä suhteista osapuoli vastaa, tai niiden puolesta tehtyihin verosopimuksiin, jos tämä lainkäyttöalue tai alue ei ole yleissopimuksen osapuoli 27 artiklan (Allekirjoitus ja ratifiointi, hyväksyminen) 1 kappaleen b tai c kohdan mukaisesti, tekee kyseinen vastaava osapuoli, ja ne voivat olla erilaisia kuin tämän osapuolen omien soveltamisalan verosopimustensa osalta tekemät varaumat.

5. Varaumat tehdään allekirjoitusajankohtana, tai kun ratifioimis- tai hyväksymiskirja talletetaan, jollei tämän artiklan 2, 6 ja 9 kappaleen ja 29 artiklan (Ilmoitukset) 5 kappaleen määräyksistä muuta johdu. Sellaisen osapuolen osalta, joka päättää 18 artiklan (Päätös VI osan soveltamisesta) mukaisesti soveltaa VI osaa (Välimiesmenettely) sen jälkeen, kun siitä on tullut tämän yleissopimuksen osapuoli, tämän artiklan 1 kappaleen p, q, r ja s kohdassa kuvatut varaumat on kuitenkin tehtävä samanaikaisesti kuin tämän osapuolen 18 artiklan (Päätös VI osan soveltamisesta) mukainen ilmoitus tallettajalle.

6. Jos varaumia tehdään allekirjoitusajankohtana, ne on vahvistettava, kun ratifioimis- tai hyväksymiskirja talletetaan, paitsi jos varaumat sisältävässä asiakirjassa nimenomaisesti mainitaan, että sitä on pidettävä lopullisena, jollei tämän artiklan 2, 5 ja 9 kappaleen ja 29 artiklan (Ilmoitukset) 5 kappaleen määräyksistä muuta johdu.

7. Jos varaumia ei tehdä allekirjoitusajankohtana, tallettajalle on kyseisenä ajankohtana annettava väliaikainen luettelo odotettavissa olevista varaumista.

8. Niiden varaumien osalta, jotka tehdään kunkin seuraavan määräyksen mukaisesti, luettelo niistä 2 artiklan (Ilmaisujen tulkinta) 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti ilmoitetuista sopimuksista, jotka kuuluvat varauman soveltamisalaan, sellaisena kuin se määritellään kyseisessä määräyksessä, (ja jos on kyseessä seuraavien muiden kuin c, d ja n kohdassa lueteltujen määräysten mukainen varauma, kunkin asiaa koskevan määräyksen artikla- ja kappalenumero) on annettava, kun tällaiset varaumat tehdään:

a) 3 artiklan (Verotuksellisesti jaettavat yksiköt) 5 kappaleen b, c, d, e ja g kohta;

b) 4 artiklan (Yksiköt, joilla on kaksi asuinpaikkaa) 3 kappaleen b, c ja d kohta;

c) 5 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmien soveltaminen) 8 ja 9 kappale;

d) 6 artiklan (Soveltamisalan verosopimuksen tarkoitus) 4 kappale;

e) 7 artiklan (Sopimusten väärinkäytön estäminen) 15 kappaleen b ja c kohta;

f) 8 artiklan (Osingonsiirtotransaktiot) 3 kappaleen b kohdan i, ii ja iii alakohta;

g) 9 artiklan (Voitto yksiköiden sellaisten osakkeiden tai intressien luovutuksesta, jotka saavat arvonsa pääasiallisesti kiinteästä omaisuudesta) 6 kappaleen d, e ja f kohta;

h) 10 artiklan (Väärinkäytösten estämistä koskeva sääntö kolmansilla lainkäyttöalueilla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja varten) 5 kappaleen b ja c kohta;

i) 11 artiklan (Verosopimusten soveltaminen rajoittamaan osapuolen oikeutta verottaa tässä osapuolessa asuvia henkilöitä) 3 kappaleen b kohta;

j) 13 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen erityisten toimintaa koskevien poikkeusten avulla) 6 kappaleen b kohta;

k) 14 artiklan (Sopimusten osiinjakaminen) 3 kappaleen b kohta;

l) 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 5 kappaleen b kohta;

m) 17 artiklan (Vastaoikaisut) 3 kappaleen a kohta;

n) 23 artiklan (Välimiesmenettelyn laji) 6 kappale; ja

o) 26 artiklan (Yhteensopivuus) 4 kappale.

Edellä a–o kohdassa kuvattuja varaumia ei sovelleta sellaiseen soveltamisalan verosopimukseen, joka ei ole tässä kappaleessa kuvatussa luettelossa.

9. Osapuoli, joka on tehnyt 1 tai 2 kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa sen tai korvata sen suppeammalla varaumalla tallettajalle osoitetulla ilmoituksella. Tällaisen osapuolen on tehtävä sellaiset 29 artiklan (Ilmoitukset) 6 kappaleen mukaiset lisäilmoitukset, jotka voidaan tarvita varauman peruuttamisen tai korvaamisen johdosta. Jollei 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleesta muuta johdu, peruuttaminen tai korvaaminen tulee sovellettavaksi:

a) ainoastaan sellaisten valtioiden tai lainkäyttöalueiden kanssa tehdyn soveltamisalan verosopimuksen osalta, jotka ovat yleissopimuksen osapuolia, kun tallettaja vastaanottaa ilmoituksen varauman peruuttamisesta tai korvaamisesta:

i) niiden varaumien osalta, jotka liittyvät lähteellä pidätettäviä veroja koskeviin määräyksiin, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu aikaisintaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut varauman peruuttamista tai korvaamista koskevan ilmoituksen tiedoksi; ja

ii) kaikkiin muihin määräyksiin liittyvien varaumien osalta niiden verojen suhteen, jotka on kannettu verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut varauman peruuttamista tai korvaamista koskevan ilmoituksen tiedoksi; ja

b) sellaisen soveltamisalan verosopimuksen osalta, jonka verosopimusosapuolista yksi tai useampi on tullut tämän yleissopimuksen osapuoleksi sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut peruuttamista tai korvaamista koskevan ilmoituksen: viimeisenä niistä päivistä, joina yleissopimus tulee voimaan näiden verosopimusosapuolten osalta.

Article 28

Reservations

1. Subject to paragraph 2, no reservations may be made to this Convention except those expressly permitted by:

a) Paragraph 5 of Article 3 (Transparent Entities);

b) Paragraph 3 of Article 4 (Dual Resident Entities);

c) Paragraphs 8 and 9 of Article 5 (Application of Methods for Elimination of Double Taxation);

d) Paragraph 4 of Article 6 (Purpose of a Covered Tax Agreement);

e) Paragraphs 15 and 16 of Article 7 (Prevention of Treaty Abuse);

f) Paragraph 3 of Article 8 (Dividend Transfer Transactions);

g) Paragraph 6 of Article 9 (Capital Gains from Alienation of Shares or Interests of Entities Deriving their Value Principally from Immovable Property);

h) Paragraph 5 of Article 10 (Anti-abuse Rule for Permanent Establishments Situated in Third Jurisdictions);

i) Paragraph 3 of Article 11 (Application of Tax Agreements to Restrict a Party’s Right to Tax its Own Residents);

j) Paragraph 4 of Article 12 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through Commissionnaire Arrangements and Similar Strategies);

k) Paragraph 6 of Article 13 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through the Specific Activity Exemptions);

l) Paragraph 3 of Article 14 (Splitting-up of Contracts);

m) Paragraph 2 of Article 15 (Definition of a Person Closely Related to an Enterprise);

n) Paragraph 5 of Article 16 (Mutual Agreement Procedure);

o) Paragraph 3 of Article 17 (Corresponding Adjustments);

p) Paragraphs 11 and 12 of Article 19 (Mandatory Binding Arbitration);

q) Paragraphs 2, 3, 6, and 7 of Article 23 (Type of Arbitration Process);

r) Paragraph 3 of Article 24 (Agreement on a Different Resolution);

s) Paragraph 4 of Article 26 (Compatibility);

t) Paragraphs 6 and 7 of Article 35 (Entry into Effect); and

u) Paragraph 2 of Article 36 (Entry into Effect of Part VI).

2. a) Notwithstanding paragraph 1, a Party that chooses under Article 18 (Choice to Apply Part VI) to apply Part VI (Arbitration) may formulate one or more reservations with respect to the scope of cases that shall be eligible for arbitration under the provisions of Part VI (Arbitration). For a Party which chooses under Article 18 (Choice to Apply Part VI) to apply Part VI (Arbitration) after it has become a Party to this Convention, reservations pursuant to this subparagraph shall be made at the same time as that Party’s notification to the Depositary pursuant to Article 18 (Choice to Apply Part VI).

b) Reservations made under subparagraph a) are subject to acceptance. A reservation made under subparagraph a) shall be considered to have been accepted by a Party if it has not notified the Depositary that it objects to the reservation by the end of a period of twelve calendar months beginning on the date of notification of the reservation by the Depositary or by the date on which it deposits its instrument of ratification, acceptance, or approval, whichever is later. For a Party which chooses under Article 18 (Choice to Apply Part VI) to apply Part VI (Arbitration) after it has become a Party to this Convention, objections to prior reservations made by other Parties pursuant to subparagraph a) can be made at the time of the first-mentioned Party’s notification to the Depositary pursuant to Article 18 (Choice to Apply Part VI). Where a Party raises an objection to a reservation made under subparagraph a), the entirety of Part VI (Arbitration) shall not apply as between the objecting Party and the reserving Party.

3. Unless explicitly provided otherwise in the relevant provisions of this Convention, a reservation made in accordance with paragraph 1 or 2 shall:

a) modify for the reserving Party in its relations with another Party the provisions of this Convention to which the reservation relates to the extent of the reservation; and

b) modify those provisions to the same extent for the other Party in its relations with the reserving Party.

4. Reservations applicable to Covered Tax Agreements entered into by or on behalf of a jurisdiction or territory for whose international relations a Party is responsible, where that jurisdiction or territory is not a Party to the Convention pursuant to subparagraph b) or c) of paragraph 1 of Article 27 (Signature and Ratification, Acceptance or Approval), shall be made by the responsible Party and can be different from the reservations made by that Party for its own Covered Tax Agreements.

5. Reservations shall be made at the time of signature or when depositing the instrument of ratification, acceptance or approval, subject to the provisions of paragraphs 2, 6 and 9 of this Article, and paragraph 5 of Article 29 (Notifications). However, for a Party which chooses under Article 18 (Choice to Apply Part VI) to apply Part VI (Arbitration) after it has become a Party to this Convention, reservations described in subparagraphs p), q), r) and s) of paragraph 1 of this Article shall be made at the same time as that Party’s notification to the Depositary pursuant to Article 18 (Choice to Apply Part VI).

6. If reservations are made at the time of signature, they shall be confirmed upon deposit of the instrument of ratification, acceptance or approval, unless the document containing the reservations explicitly specifies that it is to be considered definitive, subject to the provisions of paragraphs 2, 5 and 9 of this Article, and paragraph 5 of Article 29 (Notifications).

7. If reservations are not made at the time of signature, a provisional list of expected reservations shall be provided to the Depositary at that time.

8. For reservations made pursuant to each of the following provisions, a list of agreements notified pursuant to clause ii) of subparagraph a) of paragraph 1 of Article 2 (Interpretation of Terms) that are within the scope of the reservation as defined in the relevant provision (and, in the case of a reservation under any of the following provisions other than those listed in subparagraphs c), d) and n), the article and paragraph number of each relevant provision) must be provided when such reservations are made:

a) Subparagraphs b), c), d), e) and g) of paragraph 5 of Article 3 (Transparent Entities);

b) Subparagraphs b), c) and d) of paragraph 3 of Article 4 (Dual Resident Entities);

c) Paragraphs 8 and 9 of Article 5 (Application of Methods for Elimination of Double Taxation);

d) Paragraph 4 of Article 6 (Purpose of a Covered Tax Agreement);

e) Subparagraphs b) and c) of paragraph 15 of Article 7 (Prevention of Treaty Abuse);

f) Clauses i), ii), and iii) of subparagraph b) of paragraph 3 of Article 8 (Dividend Transfer Transactions);

g) Subparagraphs d), e) and f) of paragraph 6 of Article 9 (Capital Gains from Alienation of Shares or Interests of Entities Deriving their Value Principally from Immovable Property);

h) Subparagraphs b) and c) of paragraph 5 of Article 10 (Anti-abuse Rule for Permanent Establishments Situated in Third Jurisdictions);

i) Subparagraph b) of paragraph 3 of Article 11 (Application of Tax Agreements to Restrict a Party’s Right to Tax its Own Residents);

j) Subparagraph b) of paragraph 6 of Article 13 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through the Specific Activity Exemptions);

k) Subparagraph b) of paragraph 3 of Article 14 (Splitting-up of Contracts);

l) Subparagraph b) of paragraph 5 of Article 16 (Mutual Agreement Procedure);

m) Subparagraph a) of paragraph 3 of Article 17 (Corresponding Adjustments);

n) Paragraph 6 of Article 23 (Type of Arbitration Process); and

o) Paragraph 4 of Article 26 (Compatibility).

The reservations described in subparagraphs a) through o) above shall not apply to any Covered Tax Agreement that is not included on the list described in this paragraph.

9. Any Party which has made a reservation in accordance with paragraph 1 or 2 may at any time withdraw it or replace it with a more limited reservation by means of a notification addressed to the Depositary. Such Party shall make any additional notifications pursuant to paragraph 6 of Article 29 (Notifications) which may be required as a result of the withdrawal or replacement of the reservation. Subject to paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect), the withdrawal or replacement shall take effect:

a) with respect to a Covered Tax Agreement solely with States or jurisdictions that are Parties to the Convention when the notification of withdrawal or replacement of the reservation is received by the Depositary:

i) for reservations in respect of provisions relating to taxes withheld at source, where the event giving rise to such taxes occurs on or after 1 January of the year next following the expiration of a period of six calendar months beginning on the date of the communication by the Depositary of the notification of withdrawal or replacement of the reservation; and

ii) for reservations in respect of all other provisions, for taxes levied with respect to taxable periods beginning on or after 1 January of the year next following the expiration of a period of six calendar months beginning on the date of the communication by the Depositary of the notification of withdrawal or replacement of the reservation; and

b) with respect to a Covered Tax Agreement for which one or more Contracting Jurisdictions becomes a Party to this Convention after the date of receipt by the Depositary of the notification of withdrawal or replacement: on the latest of the dates on which the Convention enters into force for those Contracting Jurisdictions.

29 artikla

Ilmoitukset

1. Jollei tämän artiklan 5 ja 6 kappaleesta ja 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleesta muuta johdu, seuraavien määräysten mukaiset ilmoitukset on tehtävä allekirjoitusajankohtana tai kun ratifioimis- tai hyväksymiskirja talletetaan:

a) 2 artiklan (Ilmaisujen tulkinta) 1 kappaleen a kohdan ii alakohta;

b) 3 artiklan (Verotuksellisesti jaettavat yksiköt) 6 kappale;

c) 4 artiklan (Yksiköt, joilla on kaksi asuinpaikkaa) 4 kappale;

d) 5 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmien soveltaminen) 10 kappale;

e) 6 artiklan (Soveltamisalan verosopimuksen tarkoitus) 5 ja 6 kappale;

f) 7 artiklan (Sopimusten väärinkäytön estäminen) 17 kappale;

g) 8 artiklan (Osingonsiirtotransaktiot) 4 kappale;

h) 9 artiklan (Voitto yksiköiden sellaisten osakkeiden tai intressien luovutuksesta, jotka saavat arvonsa pääasiallisesti kiinteästä omaisuudesta) 7 ja 8 kappale;

i) 10 artiklan (Väärinkäytösten estämistä koskeva sääntö kolmansilla lainkäyttöalueilla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja varten) 6 kappale;

j) 11 artiklan (Verosopimusten soveltaminen rajoittamaan osapuolen oikeutta verottaa tässä osapuolessa asuvia henkilöitä) 4 kappale;

k) 12 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen komissionäärijärjestelyjen ja vastaavien strategioiden avulla) 5 ja 6 kappale;

l) 13 artiklan (Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen erityisten toimintaa koskevien poikkeusten avulla) 7 ja 8 kappale;

m) 14 artiklan (Sopimusten osiinjakaminen) 4 kappale;

n) 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 6 kappale;

o) 17 artiklan (Vastaoikaisut) 4 kappale;

p) 18 artikla (Päätös VI osan soveltamisesta);

q) 23 artiklan (Välimiesmenettelyn laji) 4 kappale;

r) 24 artiklan (Sopimus erilaisesta ratkaisusta) 1 kappale;

s) 26 artiklan (Yhteensopivuus) 1 kappale; ja

t) 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 1, 2, 3, 5 ja 7 kappale.

2. Ilmoitukset niiden soveltamisalan verosopimusten osalta, jotka on tehnyt sellainen lainkäyttöalue tai alue, jonka kansainvälisistä suhteista osapuoli vastaa, tai jotka on tehty niiden puolesta, jos tämä lainkäyttöalue tai alue ei ole yleissopimuksen osapuoli 27 artiklan (Allekirjoitus ja ratifiointi, hyväksyminen) 1 kappaleen b tai c kohdan mukaisesti, tekee kyseinen vastaava osapuoli, ja ne voivat olla erilaisia kuin tämän osapuolen omien soveltamisalan verosopimustensa osalta tekemät ilmoitukset.

3. Jos ilmoitukset tehdään allekirjoitusajankohtana, ne on vahvistettava ratifioimis- tai hyväksymiskirjaa talletettaessa, paitsi jos ilmoitukset sisältävässä asiakirjassa nimenomaisesti mainitaan, että sitä on pidettävä lopullisena, jollei tämän artiklan 5 ja 6 kappaleen ja 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleen määräyksistä muuta johdu.

4. Jos ilmoituksia ei tehdä allekirjoitusajankohtana, tallettajalle on kyseisenä ajankohtana annettava väliaikainen luettelo odotettavissa olevista ilmoituksista.

5. Osapuoli voi milloin tahansa laajentaa luetteloa niistä sopimuksista, jotka on ilmoitettu 2 artiklan (Ilmaisujen tulkinta) 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti tallettajalle osoitetulla ilmoituksella. Osapuolen on mainittava tässä ilmoituksessa, kuuluuko sopimus osapuolen tekemien 28 artiklan (Varaumat) 8 kappaleessa lueteltujen varaumien soveltamisalaan. Osapuoli voi myös tehdä uuden 28 artiklan (Varaumat) 8 kappaleessa kuvatun varauman, jos lisäsopimus olisi ensimmäinen, joka kuuluu tällaisen varauman soveltamisalaan. Osapuolen on myös mainittava lisäilmoitukset, joita voidaan tarvita 1 kappaleen b—s kohdan mukaan kuvaamaan lisäsopimusten sisällyttämistä yleissopimuksen soveltamisalaan. Jos laajentaminen johtaa ensimmäisen kerran sellaisen verosopimuksen sisällyttämiseen, jonka on tehnyt sellainen lainkäyttöalue tai alue, jonka kansainvälisistä suhteista osapuoli vastaa, tai joka on tehty niiden puolesta, osapuolen on lisäksi mainittava ne varaumat (28 artiklan (Varaumat) 4 kappaleen mukaisesti) tai ilmoitukset (tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti), joita sovelletaan tämän lainkäyttöalueen tai alueen tekemiin tai sen puolesta tehtyihin soveltamisalan verosopimuksiin. Sinä päivänä, jona 2 artiklan (Ilmaisujen tulkinta) 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti ilmoitetuista lisätyistä sopimuksista tulee soveltamisalan verosopimuksia, päivä, jona soveltamisalan verosopimuksen mukautukset tulevat sovellettaviksi, määräytyy 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) määräysten mukaisesti.

6. Osapuoli voi tehdä 1 kappaleen b—s kohdan mukaisesti lisäilmoituksia tallettajalle osoitetulla ilmoituksella. Nämä ilmoitukset tulevat sovellettaviksi:

a) ainoastaan sellaisten valtioiden tai lainkäyttöalueiden kanssa tehtyjen soveltamisalan verosopimusten osalta, jotka ovat yleissopimuksen osapuolina, kun tallettaja vastaanottaa lisäilmoituksen:

i) niiden ilmoitusten osalta, jotka liittyvät lähteellä pidätettäviä veroja koskeviin määräyksiin, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu aikaisintaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut lisäilmoituksen tiedoksi; ja

ii) kaikkiin muihin määräyksiin liittyvien ilmoitusten osalta niiden verojen suhteen, jotka on kannettu verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut lisäilmoituksen tiedoksi; ja

b) sellaisen soveltamisalan verosopimuksen osalta, jonka yksi tai useampi verosopimusosapuoli tulee tämän yleissopimuksen osapuoleksi sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut lisäilmoituksen: viimeisenä niistä päivistä, joina yleissopimus tulee voimaan näiden verosopimusosapuolten osalta.

Article 29

Notifications

1. Subject to paragraphs 5 and 6 of this Article, and paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect), notifications pursuant to the following provisions shall be made at the time of signature or when depositing the instrument of ratification, acceptance or approval:

a) Clause ii) of subparagraph a) of paragraph 1 of Article 2 (Interpretation of Terms);

b) Paragraph 6 of Article 3 (Transparent Entities);

c) Paragraph 4 of Article 4 (Dual Resident Entities);

d) Paragraph 10 of Article 5 (Application of Methods for Elimination of Double Taxation);

e) Paragraphs 5 and 6 of Article 6 (Purpose of a Covered Tax Agreement);

f) Paragraph 17 of Article 7 (Prevention of Treaty Abuse);

g) Paragraph 4 of Article 8 (Dividend Transfer Transactions);

h) Paragraphs 7 and 8 of Article 9 (Capital Gains from Alienation of Shares or Interests of Entities Deriving their Value Principally from Immovable Property);

i) Paragraph 6 of Article 10 (Anti-abuse Rule for Permanent Establishments Situated in Third Jurisdictions);

j) Paragraph 4 of Article 11 (Application of Tax Agreements to Restrict a Party’s Right to Tax its Own Residents);

k) Paragraphs 5 and 6 of Article 12 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through Commissionnaire Arrangements and Similar Strategies);

l) Paragraphs 7 and 8 of Article 13 (Artificial Avoidance of Permanent Establishment Status through the Specific Activity Exemptions);

m) Paragraph 4 of Article 14 (Splitting-up of Contracts);

n) Paragraph 6 of Article 16 (Mutual Agreement Procedure);

o) Paragraph 4 of Article 17 (Corresponding Adjustments);

p) Article 18 (Choice to Apply Part VI);

q) Paragraph 4 of Article 23 (Type of Arbitration Process);

r) Paragraph 1 of Article 24 (Agreement on a Different Resolution);

s) Paragraph 1 of Article 26 (Compatibility); and

t) Paragraphs 1, 2, 3, 5 and 7 of Article 35 (Entry into Effect).

2. Notifications in respect of Covered Tax Agreements entered into by or on behalf of a jurisdiction or territory for whose international relations a Party is responsible, where that jurisdiction or territory is not a Party to the Convention pursuant to subparagraph b) or c) of paragraph 1 of Article 27 (Signature and Ratification, Acceptance or Approval), shall be made by the responsible Party and can be different from the notifications made by that Party for its own Covered Tax Agreements.

3. If notifications are made at the time of signature, they shall be confirmed upon deposit of the instrument of ratification, acceptance or approval, unless the document containing the notifications explicitly specifies that it is to be considered definitive, subject to the provisions of paragraphs 5 and 6 of this Article, and paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect).

4. If notifications are not made at the time of signature, a provisional list of expected notifications shall be provided at that time.

5. A Party may extend at any time the list of agreements notified under clause ii) of subparagraph a) of paragraph 1 of Article 2 (Interpretation of Terms) by means of a notification addressed to the Depositary. The Party shall specify in this notification whether the agreement falls within the scope of any of the reservations made by the Party which are listed in paragraph 8 of Article 28 (Reservations). The Party may also make a new reservation described in paragraph 8 of Article 28 (Reservations) if the additional agreement would be the first to fall within the scope of such a reservation. The Party shall also specify any additional notifications that may be required under subparagraphs b) through s) of paragraph 1 to reflect the inclusion of the additional agreements. In addition, if the extension results for the first time in the inclusion of a tax agreement entered into by or on behalf of a jurisdiction or territory for whose international relations a Party is responsible, the Party shall specify any reservations (pursuant to paragraph 4 of Article 28 (Reservations)) or notifications (pursuant to paragraph 2 of this Article) applicable to Covered Tax Agreements entered into by or on behalf of that jurisdiction or territory. On the date on which the added agreement(s) notified under clause ii) of subparagraph a) of paragraph 1 of Article 2 (Interpretation of Terms) become Covered Tax Agreements, the provisions of Article 35 (Entry into Effect) shall govern the date on which the modifications to the Covered Tax Agreement shall have effect.

6. A Party may make additional notifications pursuant to subparagraphs b) through s) of paragraph 1 by means of a notification addressed to the Depositary. These notifications shall take effect:

a) with respect to Covered Tax Agreements solely with States or jurisdictions that are Parties to the Convention when the additional notification is received by the Depositary:

i) for notifications in respect of provisions relating to taxes withheld at source, where the event giving rise to such taxes occurs on or after 1 January of the year next following the expiration of a period of six calendar months beginning on the date of the communication by the Depositary of the additional notification; and

ii) for notifications in respect of all other provisions, for taxes levied with respect to taxable periods beginning on or after 1 January of the year next following the expiration of a period of six calendar months beginning on the date of the communication by the Depositary of the additional notification; and

b) with respect to a Covered Tax Agreement for which one or more Contracting Jurisdictions becomes a Party to this Convention after the date of receipt by the Depositary of the additional notification: on the latest of the dates on which the Convention enters into force for those Contracting Jurisdictions.

30 artikla

Soveltamisalan verosopimusten myöhemmät mukautukset

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta niihin soveltamisalan verosopimuksen myöhempiin mukautuksiin, joista voidaan sopia verosopimusosapuolten välillä.

Article 30

Subsequent Modifications of Covered Tax Agreements

The provisions in this Convention are without prejudice to subsequent modifications to a Covered Tax Agreement which may be agreed between the Contracting Jurisdictions of the Covered Tax Agreement.

31 artikla

Osapuolten kokous

1. Osapuolet voivat kutsua koolle osapuolten kokouksen sellaisten päätösten tekemistä tai sellaisten tehtävien suorittamista varten, joita voidaan tarvita tai jotka voivat olla asianmukaisia tämän yleissopimuksen määräysten perusteella.

2. Tallettaja avustaa osapuolten kokousta.

3. Osapuoli voi pyytää osapuolten kokousta ilmoittamalla pyynnön tallettajalle. Tallettaja antaa pyynnön tiedoksi kaikille osapuolille. Sen jälkeen tallettaja kutsuu koolle osapuolten kokouksen, jos pyyntöä kannattaa yksi kolmasosa osapuolista kuuden kalenterikuukauden kuluessa siitä, kun tallettaja on antanut pyynnön tiedoksi.

Article 31

Conference of the Parties

1. The Parties may convene a Conference of the Parties for the purposes of taking any decisions or exercising any functions as may be required or appropriate under the provisions of this Convention.

2. The Conference of the Parties shall be served by the Depositary.

3. Any Party may request a Conference of the Parties by communicating a request to the Depositary. The Depositary shall inform all Parties of any request. Thereafter, the Depositary shall convene a Conference of the Parties, provided that the request is supported by one-third of the Parties within six calendar months of the communication by the Depositary of the request.

32 artikla

Tulkinta ja täytäntöönpano

1. Kysymykset, jotka syntyvät soveltamisalan verosopimuksen määräysten, sellaisina kuin ne ovat mukautettuina tällä yleissopimuksella, tulkinnasta tai täytäntöönpanosta, ratkaistaan soveltamisalan verosopimuksen yhden tai useamman sellaisen määräyksen mukaisesti, joka koskee soveltamisalan verosopimuksen tulkinta- tai täytäntöönpanokysymysten ratkaisemista keskinäisellä sopimuksella (sellaisina kuin nämä määräykset voivat olla mukautettuina tällä yleissopimuksella).

2. Yleissopimuksen 31 artiklan (Osapuolten kokous) 3 kappaleen mukaisesti koolle kutsuttu osapuolten kokous voi käsitellä tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai täytäntöönpanosta syntyviä kysymyksiä.

Article 32

Interpretation and Implementation

1. Any question arising as to the interpretation or implementation of provisions of a Covered Tax Agreement as they are modified by this Convention shall be determined in accordance with the provision(s) of the Covered Tax Agreement relating to the resolution by mutual agreement of questions of interpretation or application of the Covered Tax Agreement (as those provisions may be modified by this Convention).

2. Any question arising as to the interpretation or implementation of this Convention may be addressed by a Conference of the Parties convened in accordance with paragraph 3 of Article 31 (Conference of the Parties).

33 artikla

Muuttaminen

1. Osapuoli voi ehdottaa muutosta tähän yleissopimukseen jättämällä muutosehdotuksen tallettajalle.

2. Osapuolten kokous voidaan kutsua koolle käsittelemään muutosehdotusta 31 artiklan (Osapuolten kokous) 3 kappaleen mukaisesti.

Article 33

Amendment

1. Any Party may propose an amendment to this Convention by submitting the proposed amendment to the Depositary.

2. A Conference of the Parties may be convened to consider the proposed amendment in accordance with paragraph 3 of Article 31 (Conference of the Parties).

34 artikla

Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kalenterikuukautta päivästä, jona viides ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

2. Jokaisen tämän yleissopimuksen allekirjoittajan osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen viidennen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kalenterikuukautta päivästä, jona tämä allekirjoittaja on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

Article 34

Entry into Force

1. This Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three calendar months beginning on the date of deposit of the fifth instrument of ratification, acceptance or approval.

2. For each Signatory ratifying, accepting, or approving this Convention after the deposit of the fifth instrument of ratification, acceptance or approval, the Convention shall enter into force on the first day of the month following the expiration of a period of three calendar months beginning on the date of the deposit by such Signatory of its instrument of ratification, acceptance or approval.

35 artikla

Soveltamisen alkaminen

1. Tämän yleissopimuksen määräykset tulevat kussakin verosopimusosapuolessa sovellettaviksi soveltamisalan verosopimuksen osalta:

a) lähteellä pidätettävien verojen suhteen määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu aikaisintaan ensimmäisenä päivänä seuraavana kalenterivuonna, joka alkaa aikaisintaan viimeisenä niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta; ja

b) kaikkien muiden tämän verosopimusosapuolen kantamien verojen suhteen veroihin, jotka kannetaan verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan kuuden kalenterikuukauden kuluttua (tai lyhemmän ajanjakson kuluttua, jos kaikki verosopimusosapuolet ilmoittavat tallettajalle aikovansa soveltaa tällaista lyhempää ajanjaksoa) viimeisestä niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta.

2. Osapuoli voi, mutta vain kun se soveltaa yksipuolisesti 1 kappaleen a kohtaa ja 5 kappaleen a kohtaa, päättää korvata "kalenterivuoden" "verokaudella", ja sen on tällöin ilmoitettava tästä tallettajalle.

3. Osapuoli voi, mutta vain kun se soveltaa yksipuolisesti 1 kappaleen b kohtaa ja 5 kappaleen b kohtaa, päättää korvata viittauksen "verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan … kalenterikuukauden kuluttua” viittauksella "verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta seuraavana vuonna, joka alkaa aikaisintaan … kalenterikuukauden kuluttua ", ja sen on tällöin ilmoitettava tästä tallettajalle.

4. Edellä olevien tämän artiklan määräysten estämättä sovelletaan 16 artiklaa (Keskinäinen sopimusmenettely) soveltamisalan verosopimuksen osalta sellaiseen asiaan, joka on saatettu verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi aikaisintaan viimeisenä niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta, lukuun ottamatta asioita, joita ei kyseisenä ajankohtana ole voitu saattaa käsiteltäväksi soveltamisalan verosopimuksen mukaisesti ennen sen mukauttamista yleissopimuksella, ottamatta huomioon sitä verokautta, jota asia koskee.

5. Sellaisen uuden verosopimuksen osalta, johon tämä yleissopimus tulee sovellettavaksi 29 artiklan (Ilmoitukset) 5 kappaleen mukaisen, 2 artiklan (Ilmaisujen tulkinta) 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti ilmoitetun sopimusluettelon laajentamisen johdosta, tämän yleissopimuksen määräykset tulevat sovellettaviksi kussakin verosopimusosapuolessa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu aikaisintaan ensimmäisenä päivänä seuraavana kalenterivuonna, joka alkaa aikaisintaan 30 päivän kuluttua päivästä, jona tallettaja on antanut sopimusten luettelon laajentamista koskevan ilmoituksen tiedoksi; ja

b) kaikkien muiden tämän verosopimusosapuolen kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan yhdeksän kalenterikuukauden kuluttua (tai lyhemmän ajanjakson kuluttua, jos kaikki verosopimusosapuolet ilmoittavat tallettajalle aikovansa soveltaa tällaista lyhempää ajanjaksoa) päivästä, jona tallettaja on antanut sopimusten luettelon laajentamista koskevan ilmoituksen tiedoksi.

6. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden siihen, että 4 kappaletta ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimusten osalta.

7. a) Osapuoli voi varata itselleen oikeuden korvata:

i) 1 ja 4 kappaleessa olevat viittaukset "viimeisenä/viimeisestä niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta"; ja

ii) 5 kappaleessa olevat viittaukset "päivästä, jona tallettaja on antanut sopimusten luettelon laajentamista koskevan ilmoituksen tiedoksi";

viittauksella "30:nnestä päivästä sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut viimeisen ilmoituksen, jolla kukin 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleessa kuvatun varauman tekevä verosopimusosapuoli ilmoittaa, että se on saattanut loppuun sisäiset menettelynsä tämän yleissopimuksen määräysten sovellettaviksi tulemiseksi kyseisen soveltamisalan verosopimuksen osalta";

iii) 28 artiklan (Varaumat) 9 kappaleen a kohdan viittaukset "päivästä, jona tallettaja on antanut varauman peruuttamista tai korvaamista koskevan ilmoituksen tiedoksi"; ja

iv) 28 artiklan (Varaumat) 9 kappaleen b kohdan viittauksen "viimeisenä niistä päivistä, joina yleissopimus tulee voimaan näiden verosopimusosapuolten osalta";

viittauksella "30:nnestä päivästä sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut viimeisen ilmoituksen, jolla kukin 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleessa kuvatun varauman tekevä verosopimusosapuoli ilmoittaa, että se on saattanut loppuun sisäiset menettelynsä varauman peruuttamisen tai korvaamisen sovellettaviksi tulemiseksi kyseisen verosopimuksen osalta";

v) 29 artiklan (Ilmoitukset) 6 kappaleen a kohdan viittaukset "päivästä, jona tallettaja on antanut lisäilmoituksen tiedoksi"; ja

vi) 29 artiklan (Ilmoitukset) 6 kappaleen b kohdan viittauksen "viimeisenä niistä päivistä, joina yleissopimus tulee voimaan näiden verosopimusosapuolten osalta";

viittauksella "30:nnestä päivästä sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut viimeisen ilmoituksen, jolla kukin 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleessa kuvatun varauman tekevä verosopimusosapuoli ilmoittaa, että se on saattanut loppuun sisäiset menettelynsä lisäilmoituksen sovellettavaksi tulemiseksi kyseisen soveltamisalan verosopimuksen osalta";

vii) 36 artiklan (VI osan soveltamisen alkaminen) 1 ja 2 kappaleen viittaukset "myöhempänä/ennen myöhempää niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta;

viittauksella "30:ntenä päivänä/ennen 30:ttä päivää sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut viimeisen ilmoituksen, jolla kukin 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleessa kuvatun varauman tekevä verosopimusosapuoli ilmoittaa, että se on saattanut loppuun sisäiset menettelynsä tämän yleissopimuksen määräysten sovellettaviksi tulemiseksi kyseisen soveltamisalan verosopimuksen osalta"; ja

viii) 36 artiklan (VI osan soveltamisen alkaminen) 3 kappaleen viittauksen "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa sopimusten luettelon laajentamista koskevan ilmoituksen tiedoksi";

ix) 36 artiklan (VI osan soveltamisen alkaminen) 4 kappaleen viittaukset "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa varauman peruuttamista koskevan ilmoituksen tiedoksi", "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa varauman korvaamista koskevan ilmoituksen tiedoksi" ja "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa varaumaa koskevan vastalauseen peruuttamista koskevan ilmoituksen tiedoksi"; ja

x) 36 artiklan (VI osan soveltamisen alkaminen) 5 kappaleen viittauksen "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa lisäilmoituksen tiedoksi";

viittauksilla "30. päivänä/30 päivää sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut viimeisen ilmoituksen, jolla kukin 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 7 kappaleessa kuvatun varauman tekevä verosopimusosapuoli ilmoittaa, että se on saattanut loppuun sisäiset menettelynsä VI osan (Välimiesmenettely) määräysten sovellettaviksi tulemiseksi kyseisen soveltamisalan verosopimuksen osalta".

b) Varauman a kohdan mukaisesti tekevän osapuolen on ilmoitettava vahvistus sisäisten menettelyjensä loppuun saattamisesta samanaikaisesti tallettajalle ja muille verosopimusosapuolille.

c) Jos yksi tai useampi verosopimusosapuoli tekee tämän kappaleen mukaisen varauman, yleissopimuksen määräysten, varauman peruuttamisen tai korvaamisen, tätä soveltamisalan verosopimusta koskevan lisäilmoituksen tai VI osan (Välimiesmenettely) soveltamisen alkamispäivä määräytyy kaikkien verosopimusosapuolten osalta tämän kappaleen mukaisesti.

Article 35

Entry into Effect

1. The provisions of this Convention shall have effect in each Contracting Jurisdiction with respect to a Covered Tax Agreement:

a) with respect to taxes withheld at source on amounts paid or credited to non-residents, where the event giving rise to such taxes occurs on or after the first day of the next calendar year that begins on or after the latest of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement; and

b) with respect to all other taxes levied by that Contracting Jurisdiction, for taxes levied with respect to taxable periods beginning on or after the expiration of a period of six calendar months (or a shorter period, if all Contracting Jurisdictions notify the Depositary that they intend to apply such shorter period) from the latest of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement.

2. Solely for the purpose of its own application of subparagraph a) of paragraph 1 and subparagraph a) of paragraph 5, a Party may choose to substitute “taxable period” for “calendar year”, and shall notify the Depositary accordingly.

3. Solely for the purpose of its own application of subparagraph b) of paragraph 1 and subparagraph b) of paragraph 5, a Party may choose to replace the reference to “taxable periods beginning on or after the expiration of a period” with a reference to “taxable periods beginning on or after 1 January of the next year beginning on or after the expiration of a period”, and shall notify the Depositary accordingly.

4. Notwithstanding the preceding provisions of this Article, Article 16 (Mutual Agreement Procedure) shall have effect with respect to a Covered Tax Agreement for a case presented to the competent authority of a Contracting Jurisdiction on or after the latest of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement, except for cases that were not eligible to be presented as of that date under the Covered Tax Agreement prior to its modification by the Convention, without regard to the taxable period to which the case relates.

5. For a new Covered Tax Agreement resulting from an extension pursuant to paragraph 5 of Article 29 (Notifications) of the list of agreements notified under clause ii) of subparagraph a) of paragraph 1 of Article 2 (Interpretation of Terms), the provisions of this Convention shall have effect in each Contracting Jurisdiction:

a) with respect to taxes withheld at source on amounts paid or credited to non-residents, where the event giving rise to such taxes occurs on or after the first day of the next calendar year that begins on or after 30 days after the date of the communication by the Depositary of the notification of the extension of the list of agreements; and

b) with respect to all other taxes levied by that Contracting Jurisdiction, for taxes levied with respect to taxable periods beginning on or after the expiration of a period of nine calendar months (or a shorter period, if all Contracting Jurisdictions notify the Depositary that they intend to apply such shorter period) from the date of the communication by the Depositary of the notification of the extension of the list of agreements.

6. A Party may reserve the right for paragraph 4 not to apply with respect to its Covered Tax Agreements.

7. a) A Party may reserve the right to replace:

i) the references in paragraphs 1 and 4 to “the latest of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement”; and

ii) the references in paragraph 5 to “the date of the communication by the Depositary of the notification of the extension of the list of agreements”;

with references to “30 days after the date of receipt by the Depositary of the latest notification by each Contracting Jurisdiction making the reservation described in paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect) that it has completed its internal procedures for the entry into effect of the provisions of this Convention with respect to that specific Covered Tax Agreement”;

iii) the references in subparagraph a) of paragraph 9 of Article 28 (Reservations) to “on the date of the communication by the Depositary of the notification of withdrawal or replacement of the reservation”; and

iv) the reference in subparagraph b) of paragraph 9 of Article 28 (Reservations) to “on the latest of the dates on which the Convention enters into force for those Contracting Jurisdictions”;

with references to “30 days after the date of receipt by the Depositary of the latest notification by each Contracting Jurisdiction making the reservation described in paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect) that it has completed its internal procedures for the entry into effect of the withdrawal or replacement of the reservation with respect to that specific Covered Tax Agreement”;

v) the references in subparagraph a) of paragraph 6 of Article 29 (Notifications) to “on the date of the communication by the Depositary of the additional notification”; and

vi) the reference in subparagraph b) of paragraph 6 of Article 29 (Notifications) to “on the latest of the dates on which the Convention enters into force for those Contracting Jurisdictions”;

with references to “30 days after the date of receipt by the Depositary of the latest notification by each Contracting Jurisdiction making the reservation described in paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect) that it has completed its internal procedures for the entry into effect of the additional notification with respect to that specific Covered Tax Agreement”;

vii) the references in paragraphs 1 and 2 of Article 36 (Entry into Effect of Part VI) to “the later of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement”;

with references to “30 days after the date of receipt by the Depositary of the latest notification by each Contracting Jurisdiction making the reservation described in paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect) that it has completed its internal procedures for the entry into effect of the provisions of this Convention with respect to that specific Covered Tax Agreement”; and

viii) the reference in paragraph 3 of Article 36 (Entry into Effect of Part VI) to “the date of the communication by the Depositary of the notification of the extension of the list of agreements”;

ix) the references in paragraph 4 of Article 36 (Entry into Effect of Part VI) to “the date of the communication by the Depositary of the notification of withdrawal of the reservation”, “the date of the communication by the Depositary of the notification of replacement of the reservation” and “the date of the communication by the Depositary of the notification of withdrawal of the objection to the reservation”; and

x) the reference in paragraph 5 of Article 36 (Entry into Effect of Part VI) to “the date of the communication by the Depositary of the additional notification”;

with references to “30 days after the date of receipt by the Depositary of the latest notification by each Contracting Jurisdiction making the reservation described in paragraph 7 of Article 35 (Entry into Effect) that it has completed its internal procedures for the entry into effect of the provisions of Part VI (Arbitration) with respect to that specific Covered Tax Agreement”.

b) A Party making a reservation in accordance with subparagraph a) shall notify the confirmation of the completion of its internal procedures simultaneously to the Depositary and the other Contracting Jurisdiction(s).

c) If one or more Contracting Jurisdictions to a Covered Tax Agreement makes a reservation under this paragraph, the date of entry into effect of the provisions of the Convention, of the withdrawal or replacement of a reservation, of an additional notification with respect to that Covered Tax Agreement, or of Part VI (Arbitration) shall be governed by this paragraph for all Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement.

36 artikla

VI osan soveltamisen alkaminen

1. Yleissopimuksen 28 artiklan (Varaumat) 9 kappaleen, 29 artiklan (Ilmoitukset) 6 kappaleen ja 35 artiklan (Soveltamisen alkaminen) 1–6 kappaleen estämättä sovelletaan VI osan (Välimiesmenettely) määräyksiä soveltamisalan kahden verosopimusosapuolen osalta:

a) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan verosopimusosapuolen (sellaisena kuin se kuvataan 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 1 kappaleen a kohdassa) toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi aikaisintaan myöhempänä niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta; ja

b) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen myöhempää niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin verosopimusosapuolen osalta, päivästä, jona molemmat verosopimusosapuolet ovat ilmoittaneet tallettajalle keskinäiseen sopimukseen pääsemisestä 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 10 kappaleen mukaisesti ja antaneet tiedon siitä yhdestä tai useammasta päivästä, jona nämä asiat katsotaan saatetuksi verosopimusosapuolen (sellaisena kuin se kuvataan 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 1 kappaleen a kohdassa) toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi tämän keskinäisen sopimuksen ehtojen mukaisesti.

2. Osapuoli voi varata itselleen oikeuden soveltaa VI osaa (Välimiesmenettely) asiaan, joka saatetaan verosopimusosapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen myöhempää niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta, vain siltä osin kuin kummankin verosopimusosapuolen toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sitä sovelletaan kyseiseen asiaan.

3. Sellaisen uuden soveltamisalan verosopimuksen osalta, johon yleissopimus tulee sovellettavaksi, kun 2 artiklan (Ilmaisujen tulkinta) 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti ilmoitettujen sopimusten luetteloa on laajennettu 29 artiklan (Ilmoitukset) 5 kappaleen mukaisesti, tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen viittaukset "myöhempänä/myöhempää niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin verosopimusosapuolen osalta" korvataan viittauksella "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa sopimusten luettelon laajentamista koskevan ilmoituksen tiedoksi".

4. Yleissopimuksen 26 artiklan (Yhteensopivuus) 4 kappaleen mukaisesti tehdyn varauman peruuttaminen tai korvaaminen 28 artiklan (Varaumat) 9 kappaleen mukaisesti tai 28 artiklan (Varaumat) 2 kappaleen mukaisesti tehtyä varaumaa koskevan vastalauseen peruuttaminen, joka johtaa VI osan (Välimiesmenettely) soveltamiseen kahden verosopimusosapuolen välillä, tulee sovellettavaksi tämän artiklan 1 kappaleen a ja b kohdan mukaisesti, paitsi että viittaukset "myöhempänä/myöhempää niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan soveltamisalan verosopimuksen kunkin verosopimusosapuolen osalta" korvataan vastaavasti viittauksella "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa varauman peruuttamista koskevan ilmoituksen tiedoksi", "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa varauman korvaamista koskevan ilmoituksen tiedoksi" tai "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa varaumaa koskevan vastalauseen peruuttamista koskevan ilmoituksen tiedoksi".

5. Yleissopimuksen 29 artiklan (Ilmoitukset) 1 kappaleen p kohdan mukaisesti tehty lisäilmoitus tulee sovellettavaksi 1 kappaleen a ja b kohdan mukaisesti, paitsi että tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen viittaukset "myöhempänä/myöhempää niistä päivistä, joina tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin verosopimusosapuolen osalta" korvataan viittauksilla "päivänä/päivää, jona tallettaja antaa lisäilmoituksen tiedoksi".

Article 36

Entry into Effect of Part VI

1. Notwithstanding paragraph 9 of Article 28 (Reservations), paragraph 6 of Article 29 (Notifications), and paragraphs 1 through 6 of Article 35 (Entry into Effect), with respect to two Contracting Jurisdictions to a Covered Tax Agreement, the provisions of Part VI (Arbitration) shall have effect:

a) with respect to cases presented to the competent authority of a Contracting Jurisdiction (as described in subparagraph a) of paragraph 1 of Article 19 (Mandatory Binding Arbitration)), on or after the later of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement; and

b) with respect to cases presented to the competent authority of a Contracting Jurisdiction prior to the later of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement, on the date when both Contracting Jurisdictions have notified the Depositary that they have reached mutual agreement pursuant to paragraph 10 of Article 19 (Mandatory Binding Arbitration), along with information regarding the date or dates on which such cases shall be considered to have been presented to the competent authority of a Contracting Jurisdiction (as described in subparagraph a) of paragraph 1 of Article 19 (Mandatory Binding Arbitration)) according to the terms of that mutual agreement.

2. A Party may reserve the right for Part VI (Arbitration) to apply to a case presented to the competent authority of a Contracting Jurisdiction prior to the later of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement only to the extent that the competent authorities of both Contracting Jurisdictions agree that it will apply to that specific case.

3. In the case of a new Covered Tax Agreement resulting from an extension pursuant to paragraph 5 of Article 29 (Notifications) of the list of agreements notified under clause ii) of subparagraph a) of paragraph 1 of Article 2 (Interpretation of Terms), the references in paragraphs 1 and 2 of this Article to “the later of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement” shall be replaced with references to “the date of the communication by the Depositary of the notification of the extension of the list of agreements”.

4. A withdrawal or replacement of a reservation made under paragraph 4 of Article 26 (Compatibility) pursuant to paragraph 9 of Article 28 (Reservations), or the withdrawal of an objection to a reservation made under paragraph 2 of Article 28 (Reservations) which results in the application of Part VI (Arbitration) between two Contracting Jurisdictions to a Covered Tax Agreement, shall have effect according to subparagraphs a) and b) of paragraph 1 of this Article, except that the references to “the later of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement” shall be replaced with references to “the date of the communication by the Depositary of the notification of withdrawal of the reservation”, “the date of the communication by the Depositary of the notification of replacement of the reservation” or “the date of the communication by the Depositary of the notification of withdrawal of the objection to the reservation”, respectively.

5. An additional notification made pursuant to subparagraph p) of paragraph 1 of Article 29 (Notifications) shall have effect according to subparagraphs a) and b) of paragraph 1, except that the references in paragraphs 1 and 2 of this Article to “the later of the dates on which this Convention enters into force for each of the Contracting Jurisdictions to the Covered Tax Agreement” shall be replaced with references to “the date of the communication by the Depositary of the additional notification”.

37 artikla

Irtisanominen

1. Osapuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen tallettajalle osoitetulla ilmoituksella.

2. Irtisanominen 1 kappaleen mukaisesti tulee voimaan sinä päivänä, jona tallettaja vastaanottaa ilmoituksen. Jos tämä yleissopimus on tullut voimaan soveltamisalan verosopimuksen kaikkien verosopimusosapuolten osalta ennen sitä päivää, jona osapuolen irtisanominen tulee voimaan, kyseinen soveltamisalan verosopimus pysyy sellaisena kuin se on mukautettuna tällä yleissopimuksella.

Article 37

Withdrawal

1. Any Party may, at any time, withdraw from this Convention by means of a notification addressed to the Depositary.

2. Withdrawal pursuant to paragraph 1 shall become effective on the date of receipt of the notification by the Depositary. In cases where this Convention has entered into force with respect to all Contracting Jurisdictions to a Covered Tax Agreement before the date on which a Party’s withdrawal becomes effective, that Covered Tax Agreement shall remain as modified by this Convention.

38 artikla

Suhde pöytäkirjoihin

1. Tätä yleissopimusta voidaan täydentää yhdellä tai useammalla pöytäkirjalla.

2. Valtion tai lainkäyttöalueen on oltava myös tämän yleissopimuksen osapuoli, jotta siitä tulisi pöytäkirjan osapuoli.

3. Pöytäkirja ei sido tämän yleissopimuksen osapuolta, jos siitä ei tule pöytäkirjan osapuolta sen määräysten mukaisesti.

Article 38

Relation with Protocols

1. This Convention may be supplemented by one or more protocols.

2. In order to become a party to a protocol, a State or jurisdiction must also be a Party to this Convention.

3. A Party to this Convention is not bound by a protocol unless it becomes a party to the protocol in accordance with its provisions.

39 artikla

Tallettaja

1. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteeri on tämän yleissopimuksen ja 38 artiklan (Suhde pöytäkirjoihin) mukaisten pöytäkirjojen tallettaja.

2. Tallettaja ilmoittaa osapuolille ja allekirjoittajille yhden kalenterikuukauden kuluessa:

a) kaikista 27 artiklan (Allekirjoitus ja ratifiointi, hyväksyminen) mukaisista allekirjoittamisista;

b) kaikista 27 artiklan (Allekirjoitus ja ratifiointi, hyväksyminen) mukaisista ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamisista;

c) kaikista 28 artiklan (Varaumat) mukaisista varaumista tai niiden peruuttamisista tai korvaamisista;

d) kaikista 29 artiklan (Ilmoitukset) mukaisista ilmoituksista tai lisäilmoituksista;

e) kaikista 33 artiklan (Muuttaminen) mukaisesti ehdotetuista tämän yleissopimuksen muutoksista;

f) kaikista 37 artiklan (Irtisanominen) mukaisista tämän yleissopimuksen irtisanomisista; ja

g) muusta tähän yleissopimukseen liittyvästä yhteydenpidosta.

3. Tallettaja pitää julkisesti saatavilla olevia luetteloita:

a) soveltamisalan verosopimuksista;

b) osapuolten tekemistä varaumista; ja

c) osapuolten tekemistä ilmoituksista.

Article 39

Depositary

1. The Secretary-General of the Organisation for Economic Co-operation and Development shall be the Depositary of this Convention and any protocols pursuant to Article 38 (Relation with Protocols).

2. The Depositary shall notify the Parties and Signatories within one calendar month of:

a) any signature pursuant to Article 27 (Signature and Ratification, Acceptance or Approval);

b) the deposit of any instrument of ratification, acceptance or approval pursuant to Article 27 (Signature and Ratification, Acceptance or Approval);

c) any reservation or withdrawal or replacement of a reservation pursuant to Article 28 (Reservations);

d) any notification or additional notification pursuant to Article 29 (Notifications);

e) any proposed amendment to this Convention pursuant to Article 33 (Amendment);

f) any withdrawal from this Convention pursuant to Article 37 (Withdrawal); and

g) any other communication related to this Convention.

3. The Depositary shall maintain publicly available lists of:

a) Covered Tax Agreements;

b) reservations made by the Parties; and

c) notifications made by the Parties.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Pariisissa 24 päivänä marraskuuta 2016 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön arkistoon.

In witness whereof the undersigned, being duly authorised thereto, have signed this Convention.

Done at Paris, the 24th day of November 2016, in English and French, both texts being equally authentic, in a single copy which shall be deposited in the archives of the Organisation for Economic Co-operation and Development.

Liite

Liite Yleissopimuksen hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä tehtäväksi esitettävät varaumat ja ilmoitukset

Suomen tasavalta

Varauma- ja ilmoitusluettelo hyväksymiskirjan tallettamisen yhteyteen

Tämä asiakirja sisältää luettelon varaumista ja ilmoituksista, jotka Suomen tasavalta tekee yleissopimuksen 28(5) ja 29(1) artiklan mukaisesti.

Artikla 2 – Ilmaisujen tulkinta

Ilmoitus – Yleissopimuksen kattamat sopimukset

Yleissopimuksen 2(1)(a)(ii) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta haluaa yleissopimuksen kattavan seuraavat sopimukset:

Nro Nimi Toinen verosopimusosapuoli Alkuperäinen /Muutosasiakirja Allekirjoituspäivä Voimaantulopäivä
1 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNNAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI SEKÄ VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA Alkuperäinen 28-12-1995 20-12-1997
2 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA AMERIKAN YHDYSVALTOJEN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI AMERIKAN YHDYSVALLAT Alkuperäinen 21-09-1989 30-12-1990
Muutosasiakirja (a) 31-05-2006 28-12-2007
3 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ARABIEMIRAATTIEN LIITON VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ARABIEMIRAATTIEN LIITTO Alkuperäinen 12-03-1996 26-12-1997
4 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ARGENTIINAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI ARGENTIINAN TASAVALTA Alkuperäinen 13-12-1994 05-12-1996
5 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA ARMENIAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ARMENIAN TASAVALTA Alkuperäinen 16-10-2006 30-12-2007
6 SOPIMUS SUOMEN HALLITUKSEN JA AUSTRALIAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERONKIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI AUSTRALIA Alkuperäinen 20-11-2006 10-11-2007
7 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA AZERBAIDZHANIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI AZERBAIDZHANIN TASAVALTA Alkuperäinen 29-09-2005 29-11-2006
8 SOPIMUS SUOMEN JA BARBADOSIN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI BARBADOS Alkuperäinen 15-06-1989 20-8-1992
Muutosasiakirja (a) 03-11-2011 23-3-2012
9 SUOMEN TASAVALLAN JA BELGIAN KUNINGASKUNNAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI BELGIAN KUNINGASKUNTA Alkuperäinen 18-05-1976 27-12-1978
Muutosasiakirja (a) 13-03-1991 13-07-1997
Muutosasiakirja (b) 15-09-2009 18-07-2013
10 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA BRASILIAN LIITTOTASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI BRASILIAN LIITTOTASAVALTA Alkuperäinen 02-04-1996 26-12-1997
11 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA YHDISTYNEEN ARABITASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN SEKÄ VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI TULOVEROJEN ALALLA YHDISTYNYT ARABITASAVALTA (EGYPTIN ARABITASAVALTA) Alkuperäinen 01-04-1965 03-04-1966
Muutosasiakirja (a) 06-07-1974 26-08-1976
12 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ESPANJAN KUNINGASKUNNAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ESPANJAN KUNINGASKUNTA Alkuperäinen 15-12-2015 30-07-2018
13 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ETELÄ-AFRIKAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ETELÄ-AFRIKAN TASAVALTA Alkuperäinen 26-05-1995 12-12-1995
14 SUOMEN TASAVALLAN JA FILIPPIINIEN TASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI FILIPPIINIEN TASAVALTA Alkuperäinen 13-10-1978 01-10-1981
Muutosasiakirja (a) 21-12-1993 N/A
15 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA GEORGIAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI GEORGIA Alkuperäinen 11-10-2007 23-07-2008
16 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA INDONESIAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI INDONESIAN TASAVALTA Alkuperäinen 15-10-1987 26-01-1989
17 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA INTIAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI INTIAN TASAVALTA Alkuperäinen 15-01-2010 19-04-2010
18 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA IRLANNIN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULO- JA MYYNTIVOITTOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI IRLANTI Alkuperäinen 27-03-1992 26-12-1993
19 SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN HALLITUKSEN VÄLINEN SOPIMUS TULON JA OMAISUUDEN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN SEKÄ VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA Alkuperäinen 17-07-1969 05-02-1970
Muutosasiakirja (a) 17-05-1973 27-06-1974
Muutosasiakirja (b 16-11-1979 25-04-1981
Muutosasiakirja (c) 01-10-1985 20-02-1987
Muutosasiakirja (d) 26-09-1991 23-12-1991
Muutosasiakirja (e) 31-07-1996 08-08-1997
20 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ISRAELIN VALTION VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ISRAELIN VALTIO Alkuperäinen 08-01-1997 08-11-1998
21 SUOMEN JA ITALIAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ITALIA Alkuperäinen 12-06-1981 23-10-1983
22 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ITÄVALLAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI ITÄVALLAN TASAVALTA Alkuperäinen 26-07-2000 01-04-2001
Muutosasiakirja (a) 04-03-2011 01-12-2011
23 SUOMEN TASAVALLAN JA JAPANIN VÄLINEN SOPIMUS TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI JAPANI Alkuperäinen 29-02-1972 30-12-1972
Muutosasiakirja (a) 04-03-1991 28-12-1991
24 SOPIMUS SUOMEN JA KANADAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI KANADA Alkuperäinen 20-07-2006 17-01-2007
25 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA KAZAKSTANIN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI KAZAKSTANIN TASAVALTA Alkuperäinen 24-03-2009 05-08-2010
26 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA KIINAN KANSANTASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI KIINAN KANSANTASAVALTA Alkuperäinen 25-05-2010 25-11-2010
27 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA KIRGISTANIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI KIRGISTANIN TASAVALTA Alkuperäinen 03-04-2003 28-02-2004
28 SUOMEN TASAVALLAN JA KOREAN TASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI KOREAN TASAVALTA Alkuperäinen 08-02-1979 23-12-1981
29 SUOMEN TASAVALLAN JA HELLEENIEN TASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI HELLEENIEN TASAVALTA Alkuperäinen 21-01-1980 04-10-1981
30 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA KYPROKSEN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI KYPROKSEN TASAVALTA Alkuperäinen 15-11-2012 28-04-2013
31 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA LATVIAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI LATVIAN TASAVALTA Alkuperäinen 23-03-1993 30-12-1993
32 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA LIETTUAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI LIETTUAN TASAVALTA Alkuperäinen 30-04-1993 30-12-1993
33 SUOMEN JA LUXEMBURGIN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI LUXEMBURG Alkuperäinen 01-03-1982 27-03-1983
Muutosasiakirja (a) 24-01-1990 18-07-1992
Muutosasiakirja (b) 01-07-2009 12-04-2010
34 SOPIMUS SUOMEN HALLITUKSEN JA MAKEDONIAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI ENTISEN JUGOSLAVIAN TASAVALTA MAKEDONIA (MAKEDONIA) Alkuperäinen 25-01-2001 22-03-2002
35 SUOMEN HALLITUKSEN JA MALESIAN HALLITUKSEN VÄLINEN SOPIMUS TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI MALESIA Alkuperäinen 28-03-1984 23-02-1986
36 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA MALTAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI MALTA Alkuperäinen 30-10-2000 30-12-2001
37 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA MAROKON KUNINGASKUNNAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI MAROKON KUNINGASKUNTA Alkuperäinen 07-04-2006 19-10-2012
38 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA MEKSIKON YHDYSVALTOJEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI MEKSIKON YHDYSVALLAT Alkuperäinen 12-02-1997 14-07-1998
39 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA MOLDOVAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI MOLDOVAN TASAVALTA Alkuperäinen 16-04-2008 09-11-2008
40 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA PAKISTANIN ISLAMILAISEN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI PAKISTANIN ISLAMILAINEN TASAVALTA Alkuperäinen 30-12-1994 10-04-1996
41 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA PORTUGALIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI PORTUGALIN TASAVALTA Alkuperäinen 07-11-2016 N/A
42 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA PUOLAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI PUOLAN TASAVALTA Alkuperäinen 08-06-2009 11-03-2010
43 SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA RANSKAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLINEN SOPIMUS TULON JA OMAISUUDEN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI RANSKAN TASAVALTA Alkuperäinen 11-09-1970 01-03-1972
44 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA ROMANIAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI ROMANIA Alkuperäinen 27-10-1998 04-02-2000
45 SUOMEN JA SAMBIAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI SAMBIA Alkuperäinen 03-11-1978 17-05-1985
46 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA SINGAPOREN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI SINGAPOREN TASAVALTA Alkuperäinen 07-06-2002 27-12-2002
Muutosasiakirja (a) 16-11-2009 30-04-2010
47 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA SLOVAKIAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI SLOVAKIAN TASAVALTA Alkuperäinen 15-02-1999 06-05-2000
48 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA SLOVENIAN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI SLOVENIAN TASAVALTA Alkuperäinen 19-09-2003 16-06-2004
49 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA SRI LANKAN DEMOKRAATTISEN SOSIALISTISEN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI SRI LANKAN DEMOKRAATTINEN SOSIALISTINEN TASAVALTA Alkuperäinen 06-10-2016 24-03-2018
50 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA SVEITSIN VALALIITON VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI SVEITSIN VALALIITTO Alkuperäinen 16-12-1991 26-12-1993
Muutosasiakirja (a) 19-04-2006 01-12-2006
Muutosasiakirja (b) 22-09-2009 19-12-2010
Muutosasiakirja (c) 18-09-2012 03-02-2013
51 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA TADŽIKISTANIN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI TADŽIKISTANIN TASAVALTA Alkuperäinen 24-10-2012 05-09-2013
52 SUOMEN JA TANSANIAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI TANSANIA Alkuperäinen 12-05-1976 27-12-1978
53 SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA THAIMAAN KUNINGASKUNNAN HALLITUKSEN VÄLINEN SOPIMUS TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI THAIMAAN KUNINGASKUNTA Alkuperäinen 25-04-1985 28-03-1986
54 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA TŠEKIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI SEKÄ VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI TŠEKIN TASAVALTA Alkuperäinen 02-12-1994 12-12-1995
55 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA TURKIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI TURKIN TASAVALTA Alkuperäinen 06-10-2009 04-05-2012
56 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA TURKMENISTANIN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI TURKMENISTAN Alkuperäinen 12-12-2015 10-2-2017
57 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA UKRAINAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI UKRAINA Alkuperäinen 14-10-1994 12-12-1995
58 SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA UNKARIN KANSANTASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI UNKARI Alkuperäinen 25-10-1978 24-07-1981
59 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA URUGUAYN ITÄISEN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI URUGUAYN ITÄINEN TASAVALTA Alkuperäinen 13-12-2011 06-02-2013
60 SUOMEN HALLITUKSEN JA UUDEN SEELANNIN HALLITUKSEN VÄLINEN SOPIMUS TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI UUSI-SEELANTI Alkuperäinen 12-03-1982 22-09-1984
Muutosasiakirja (a) 05-12-1986 08-05-1988
61 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA UZBEKISTANIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI UZBEKISTANIN TASAVALTA Alkuperäinen 09-04-1998 07-02-1999
Muutosasiakirja (a) 08-03-2016 03-07-2016
62 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA VALKO-VENÄJÄN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI VALKO-VENÄJÄN TASAVALTA Alkuperäinen 18-12-2007 13-07-2008
63 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA VENÄJÄN FEDERAATION HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI VENÄJÄN FEDERAATIO Alkuperäinen 04-05-1996 14-12-2002
Muutosasiakirja (a) 14-04-2000 29-12-2002
64 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA VIETNAMIN SOSIALISTISEN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI VIETNAMIN SOSIALISTINEN TASAVALTA Alkuperäinen 21-11-2001 26-12-2002
65 SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN JA VIRON TASAVALLAN VÄLILLÄ TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI VIRON TASAVALTA Alkuperäinen 23-03-1993 30-12-1993
66 SUOMEN TASAVALLAN JA JUGOSLAVIAN SOSIALISTISEN LIITTOTASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JUGOSLAVIAN SOSIALISTINEN LIITTOTASAVALTA (BOSNIA-HERTSEGOVINA) Alkuperäinen 08-05-1986 18-12-1987
67 SUOMEN TASAVALLAN JA JUGOSLAVIAN SOSIALISTISEN LIITTOTASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JUGOSLAVIAN SOSIALISTINEN LIITTOTASAVALTA (KOSOVON TASAVALTA) Alkuperäinen 08-05-1986 18-12-1987
68 SUOMEN TASAVALLAN JA JUGOSLAVIAN SOSIALISTISEN LIITTOTASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JUGOSLAVIAN SOSIALISTINEN LIITTOTASAVALTA (KROATIAN TASAVALTA) Alkuperäinen 08-05-1986 18-12-1987
69 SUOMEN TASAVALLAN JA JUGOSLAVIAN SOSIALISTISEN LIITTOTASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JUGOSLAVIAN SOSIALISTINEN LIITTOTASAVALTA (MONTENEGRO) Alkuperäinen 08-05-1986 18-12-1987
70 SUOMEN TASAVALLAN JA JUGOSLAVIAN SOSIALISTISEN LIITTOTASAVALLAN VÄLINEN SOPIMUS TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JUGOSLAVIAN SOSIALISTINEN LIITTOTASAVALTA (SERBIAN TASAVALTA) Alkuperäinen 08-05-1986 18-12-1987

Artikla 3 – Verotuksellisesti jaettavat yksiköt

Varauma

Yleissopimuksen 3(5)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 3 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

Article 4 – Yksiköt, joilla on kaksi asuinpaikkaa

Varauma

Yleissopimuksen 4(3)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 4 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

Artikla 6 – Soveltamisalan verosopimuksen tarkoitus

Ilmoitus, joka koskee nykyisten johdantojen sanoja luetelluissa sopimuksissa

Yleissopimuksen 6(5) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset eivät ole 6(4) artiklan mukaisen varauman piirissä ja ne sisältävät johdannon sanat, jotka kuvataan 6(2) artiklassa. Kyseisen johdantokappaleen teksti tunnistetaan jäljempänä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli Johdantoteksti
1 ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA jotka haluavat tehdä uuden sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä veron kiertämisen estämiseksi,
2 AMERIKAN YHDYSVALLAT haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
3 ARABIEMIRAATTIEN LIITTO <jotka haluavat edistää ja vahvistaa keskinäisiä taloudellisia suhteitaan> tekemällä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
4 ARGENTIINAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
5 ARMENIAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
6 AUSTRALIA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
7 AZERBAIDZHANIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
8 BARBADOS haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
9 BELGIAN KUNINGASKUNTA haluten tehdä uuden sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
10 BRASILIAN LIITTOTASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
11 EGYPTIN ARABITASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
12 ESPANJAN KUNINGASKUNTA <Suomen tasavalta ja Espanjan kuningaskunta, jotka haluavat korvata Suomen ja Espanjan välillä Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 1967 tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehdyn nykyisen sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 1973 ja Madridissa 27 päivänä huhtikuuta 1990 (jäljempänä "vuoden 1967 sopimus"),> uudella sopimuksella tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
13 ETELÄ-AFRIKAN TASAVALTA <Suomen tasavallan hallitus ja Etelä-Afrikan tasavallan hallitus, jotka haluavat edistää ja vahvistaa molempien maiden välisiä taloudellisia suhteita ja> jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
14 FILIPPIINIEN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
15 GEORGIA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
16 INDONESIAN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
17 INTIAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi <sekä maiden välisen taloudellisen yhteistyön edistämiseksi,>
18 IRLANTI haluten tehdä sopimuksen tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
19 ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA Haluten tehdä uuden sopimuksen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi;
20 ISRAELIN VALTIO jotka haluavat tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
21 ITALIA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
22 ITÄVALLAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
23 JAPANI Haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
24 KANADA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
25 KAZAKSTANIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
26 KIINAN KANSANTASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
27 KIRGISTANIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
28 KOREAN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
29 HELLEENIEN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
30 KYPROKSEN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
31 LATVIAN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
32 LIETTUAN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
33 LUXEMBURG haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
34 MAKEDONIA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
35 MALESIA haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
36 MALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
37 MAROKON KUNINGASKUNTA <Suomen tasavallan hallitus ja Marokon kuningaskunnan hallitus,> jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
38 MEKSIKON YHDYSVALLAT jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
39 MOLDOVAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
40 PAKISTANIN ISLAMILAINEN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
41 PORTUGALIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
42 PUOLAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
43 RANSKAN TASAVALTA <Suomen Tasavallan hallitus ja Ranskan Tasavallan hallitus,> haluten solmia sopimuksen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja- veron kiertämisen estämiseksi,
44 ROMANIA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
45 SAMBIA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
46 SINGAPOREN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
47 SLOVAKIAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
48 SLOVENIAN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
49 SRI LANKAN DEMOKRAATTINEN SOSIALISTINEN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
50 SVEITSIN VALALIITTO haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
51 TADŽIKISTANIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
52 TANSANIA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
53 THAIMAAN KUNINGASKUNTA haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
54 TŠEKIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä veron kiertämisen estämiseksi,
55 TURKIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
56 TURKMENISTAN jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
57 UKRAINA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
58 UNKARI <ottaen huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjassa esitetyt periaatteet, ja> haluten tehdä sopimuksen tuloja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
59 URUGUAYN ITÄINEN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
60 UUSI-SEELANTI haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
61 UZBEKISTANIN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
62 VALKO-VENÄJÄN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
63 VENÄJÄN FEDERAATIO jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
64 VIETNAMIN SOSIALISTINEN TASAVALTA jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
65 VIRON TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
66 BOSNIA-HERTSEGOVINA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
67 KOSOVON TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
68 KROATIAN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
69 MONTENEGRO haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
70 SERBIAN TASAVALTA haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,

7 artikla – Sopimusten väärinkäytön estäminen

Ilmoitus, joka koskee nykyisiä määräyksiä luetelluissa sopimuksissa

Yleissopimuksen 7(17)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset eivät ole 7(15)(b) artiklassa kuvatun varauman alaisia ja ne sisältävät 7(2) artiklassa kuvatun määräyksen. Kunkin tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumero tunnistetaan jäljempänä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli Määräys
5 ARMENIAN TASAVALTA

Artikla 10(6)

Artikla 11(8)

Artikla 12(7)

6 AUSTRALIA

Artikla 10(7)

Artikla 11(9)

Artikla 12(7)

12 ESPANJAN KUNINGASKUNTA Pöytäkirja (I)(c)
17 INTIAN TASAVALTA Artikla 27(1) ja (2)
18 IRLANTI

Artikla 11(7)

Artikla 12(6)

Artikla 13(6)

19 ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Artikla 11(4)

Artikla 12(6)

Artikla 13(6)

25 KAZAKSTANIN TASAVALTA

Artikla 11(8)

Artikla 12(7)

26 KIINAN KANSANTASAVALTA

Artikla 10(6)

Artikla 11(8)

Artikla 12(7)

38 MEKSIKON YHDYSVALLAT

Artikla 11(9)

Artikla 12(7)

41 PORTUGALIN TASAVALTA Pöytäkirja (1)(c)
46 SINGAPOREN TASAVALTA Artikla 22(3) ja (4)
49 SRI LANKAN DEMOKRAATTINEN SOSIALISTINEN TASAVALTA Artikla 22(1) ja (2)
51 TADŽIKISTANIN TASAVALTA Pöytäkirja (2)(a)
57 UKRAINA

Artikla 11(8)

Artikla 12(7)

59 URUGUAYN ITÄINEN TASAVALTA Pöytäkirja (3)(a-c)
61 UZBEKISTANIN TASAVALTA

Artikla 11(8)

Artikla 12(7)

8 artikla – Osingonsiirtotransaktiot

Varauma

Yleissopimuksen 8(3)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 8 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

9 artikla – Voitto yksiköiden sellaisten osakkeiden tai intressien luovutuksesta, jotka saavat arvonsa pääasiallisesti kiinteästä omaisuudesta

Varauma

Yleissopimuksen 9(6)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 9(1) artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

10 artikla – Väärinkäytösten estämistä koskeva sääntö kolmansilla lainkäyttöalueilla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja varten

Varauma

Yleissopimuksen 10(5)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 10 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

11 artikla – Verosopimusten soveltaminen rajoittamaan osapuolen oikeutta verottaa tässä osapuolessa asuvia henkilöitä

Varauma

Yleissopimuksen 11(3)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 11 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

12 artikla – Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen komissionäärijärjestelyjen ja vastaavien strategioiden avulla

Varauma

Yleissopimuksen 12(4) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 12 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

13 artikla – Kiinteän toimipaikan aseman keinotekoinen välttäminen erityisiä toimintoja koskevien poikkeusten avulla

Varauma

Yleissopimuksen 13(6)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 13 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

14 artikla – Sopimusten osiinjakaminen

Varauma

Yleissopimuksen 14(3)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 14 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin.

15 artikla – Yritykseen läheisesti sidoksissa olevan henkilön määritelmä

Varauma

Yleissopimuksen 15(2) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 15 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta soveltamisalan verosopimukseen, johon sovelletaan 12(4) artiklassa, 13(6)(a) tai (c) artiklassa, ja 14(3)(a) artiklassa kuvattuja varaumia.

16 artikla – Keskinäinen sopimusmenettely

Ilmoitus, joka koskee nykyisiä määräyksiä luetelluissa sopimuksissa

Yleissopimuksen 16(6)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset sisältävät 16(4)(a)(i) artiklassa kuvatun määräyksen. Kunkin tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumero tunnistetaan jäljempänä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli Määräys
1 ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA Artikla 26(1), ensimmäinen virke
2 AMERIKAN YHDYSVALLAT Artikla 25(1)
3 ARABIEMIRAATTIEN LIITTO Artikla 24(1), ensimmäinen virke
4 ARGENTIINAN TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
5 ARMENIAN TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
6 AUSTRALIA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
7 AZERBAIDZHANIN TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
8 BARBADOS Artikla 28(1), ensimmäinen virke
9 BELGIAN KUNINGASKUNTA Artikla 26(1), ensimmäinen virke
10 BRASILIAN LIITTOTASAVALTA Artikla 26(1), ensimmäinen virke
11 EGYPTIN ARABITASAVALTA Artikla 25(1)
12 ESPANJAN KUNINGASKUNTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
13 ETELÄ-AFRIKAN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
14 FILIPPIINIEN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
15 GEORGIA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
16 INDONESIAN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
17 INTIAN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
18 IRLANTI Artikla 26(1), ensimmäinen virke
19 ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA Artikla 28(1)
20 ISRAELIN VALTIO Artikla 26(1), ensimmäinen virke
21 ITALIA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
22 ITÄVALLAN TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
23 JAPANI Artikla 25(1)
24 KANADA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
25 KAZAKSTANIN TASAVALTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
26 KIINAN KANSANTASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
27 KIRGISTANIN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
28 KOREAN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
29 HELLEENIEN TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
30 KYPROKSEN TASAVALTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
31 LATVIAN TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
32 LIETTUAN TASAVALTA Artikla 26(1), ensimmäinen virke
33 LUXEMBURG Artikla 25(1), ensimmäinen virke
34 MAKEDONIA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
35 MALESIA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
36 MALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
37 MAROKON KUNINGASKUNTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
38 MEKSIKON YHDYSVALLAT Artikla 24(1), ensimmäinen virke
39 MOLDOVAN TASAVALTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
40 PAKISTANIN ISLAMILAINEN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
41 PORTUGALIN TASAVALTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
42 PUOLAN TASAVALTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
43 RANSKAN TASAVALTA Artikla 25(1)
44 ROMANIA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
45 SAMBIA Artikla 26(1), ensimmäinen virke
46 SINGAPOREN TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
47 SLOVAKIAN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
48 SLOVENIAN TASAVALTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
49 SRI LANKAN DEMOKRAATTINEN SOSIALISTINEN TASAVALTA Artikla 23(1), ensimmäinen virke
50 SVEITSIN VALALIITTO Artikla 25(1), ensimmäinen virke
51 TADŽIKISTANIN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
52 TANSANIA Artikla 26(1), ensimmäinen virke
53 THAIMAAN KUNINGASKUNTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
54 TŠEKIN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
55 TURKIN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
56 TURKMENISTAN Artikla 23(1), ensimmäinen virke
57 UKRAINA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
58 UNKARI Artikla 25(1), ensimmäinen virke
59 URUGUAYN ITÄINEN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
60 UUSI-SEELANTI Artikla 24(1), ensimmäinen virke
61 UZBEKISTANIN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
62 VALKO-VENÄJÄN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
63 VENÄJÄN FEDERAATIO Artikla 24(1), ensimmäinen virke
64 VIETNAMIN SOSIALISTINEN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
65 VIRON TASAVALTA Artikla 25(1), ensimmäinen virke
66 BOSNIA-HERTSEGOVINA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
67 KOSOVON TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
68 KROATIAN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke
69 MONTENEGRO Artikla 24(1), ensimmäinen virke
70 SERBIAN TASAVALTA Artikla 24(1), ensimmäinen virke

Yleissopimuksen 16(6)(b)(i) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset sisältävät määräyksen, joka määrää, että 16(1) artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu tapaus on saatettava käsiteltäväksi erityisen ajanjakson kuluessa, joka on lyhempi kuin kolme vuotta ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa mukaan luetun verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen. Kunkin tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumero tunnistetaan jäljempänä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli Määräys
14 FILIPPIINIEN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
21 ITALIA Artikla 25(1), toinen virke
35 MALESIA Artikla 23(1), toinen virke

Yleissopimuksen 16(6)(b)(ii) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset sisältävät määräyksen, joka määrää, että 16(1) artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu tapaus on saatettava käsiteltäväksi erityisen ajanjakson kuluessa, joka on vähintään kolme vuotta ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa mukaan luetun verosopimuksen määräysten vastaisen verotuksen. Kunkin tällaisen määräyksen artikla- ja kappalenumero tunnistetaan jäljempänä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli Määräys
1 ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA Artikla 26(1), toinen virke
3 ARABIEMIRAATTIEN LIITTO Artikla 24(1), toinen virke
4 ARGENTIINAN TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
5 ARMENIAN TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
6 AUSTRALIA Artikla 24(1), toinen virke
7 AZERBAIDZHANIN TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
8 BARBADOS Artikla 28(1), toinen virke
9 BELGIAN KUNINGASKUNTA Artikla 26(1), toinen virke
10 BRASILIAN LIITTOTASAVALTA Artikla 26(1), toinen virke
12 ESPANJAN KUNINGASKUNTA Artikla 23(1), toinen virke
13 ETELÄ-AFRIKAN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
15 GEORGIA Artikla 24(1), toinen virke
16 INDONESIAN TASAVALTA Artikla24(1), toinen virke
17 INTIAN TASAVALTA Artikla24(1), toinen virke
18 IRLANTI Artikla 26(1), toinen virke
20 ISRAELIN VALTIO Artikla 26(1), toinen virke
22 ITÄVALLAN TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
24 KANADA Artikla 23(1), toinen virke
25 KAZAKSTANIN TASAVALTA Artikla 23(1), toinen virke
26 KIINAN KANSANTASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
27 KIRGISTANIN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
28 KOREAN TASAVALTA Artikla24(1), toinen virke
29 HELLEENIEN TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
30 KYPROKSEN TASAVALTA Artikla 23(1), toinen virke
31 LATVIAN TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
32 LIETTUAN TASAVALTA Artikla 26(1), toinen virke
33 LUXEMBURG Artikla 25(1), toinen virke
34 MAKEDONIA Artikla 24(1), toinen virke
36 MALTA Artikla 25(1), toinen virke
37 MAROKON KUNINGASKUNTA Artikla 25(2), toinen virke
38 MEKSIKON YHDYSVALLAT Artikla 24(1), toinen virke
39 MOLDOVAN TASAVALTA Artikla 23(1), toinen virke
40 PAKISTANIN ISLAMILAINEN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
41 PORTUGALIN TASAVALTA Artikla 23(1), toinen virke
42 PUOLAN TASAVALTA Artikla 23(1), toinen virke
44 ROMANIA Artikla 24(1), toinen virke
45 SAMBIA Artikla 26(1), toinen virke
46 SINGAPOREN TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
47 SLOVAKIAN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
48 SLOVENIAN TASAVALTA Artikla 23(1), toinen virke
49 SRI LANKAN DEMOKRAATTINEN SOSIALISTINEN TASAVALTA Artikla 23(1), toinen virke
50 SVEITSIN VALALIITTO Artikla 25(1), toinen virke
51 TADŽIKISTANIN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
53 THAIMAAN KUNINGASKUNTA Artikla 24(1), toinen virke
54 TŠEKIN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
55 TURKIN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
56 TURKMENISTAN Artikla 23(1), toinen virke
57 UKRAINA Artikla 25(1), toinen virke
58 UNKARI Artikla 25(1), toinen virke
59 URUGUAYN ITÄINEN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
60 UUSI-SEELANTI Artikla 24(1), toinen virke
61 UZBEKISTANIN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
62 VALKO-VENÄJÄN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
63 VENÄJÄN FEDERAATIO Artikla 24(1), toinen virke
64 VIETNAMIN SOSIALISTINEN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
65 VIRON TASAVALTA Artikla 25(1), toinen virke
66 BOSNIA-HERTSEGOVINA Artikla 24(1), toinen virke
67 KOSOVON TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
68 KROATIAN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke
69 MONTENEGRO Artikla 24(1), toinen virke
70 SERBIAN TASAVALTA Artikla 24(1), toinen virke

Ilmoitus, joka koskee lueteltuja sopimuksia, jotka eivät sisällä nykyisiä määräyksiä

Yleissopimuksen 16(6)(c)(i) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraava sopimus ei sisällä 16(4)(b)(i) artiklassa kuvattua määräystä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli
38 MEKSIKON YHDYSVALLAT

Yleissopimuksen 16(6)(c)(ii) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset eivät sisällä 16(4)(b)(ii) artiklassa kuvattua määräystä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli
2 AMERIKAN YHDYSVALLAT
9 BELGIAN KUNINGASKUNTA
10 BRASILIAN LIITTOTASAVALTA
11 EGYPTIN ARABITASAVALTA
14 FILIPPIINIEN TASAVALTA
19 ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA
21 ITALIA
23 JAPANI
24 KANADA
38 MEKSIKON YHDYSVALLAT
43 RANSKAN TASAVALTA
47 SLOVAKIAN TASAVALTA
50 SVEITSIN VALALIITTO
52 TANSANIA
53 THAIMAAN KUNINGASKUNTA

Yleissopimuksen 16(6)(d)(i) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset eivät sisällä 16(4)(c)(i) artiklassa kuvattua määräystä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli
9 BELGIAN KUNINGASKUNTA
43 RANSKAN TASAVALTA

Yleissopimuksen 16(6)(d)(ii) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta katsoo, että seuraavat sopimukset eivät sisällä 16(4)(c)(ii) artiklassa kuvattua määräystä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli
9 BELGIAN KUNINGASKUNTA
18 IRLANTI
19 ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA
21 ITALIA
41 PORTUGALIN TASAVALTA

17 artikla – Vastaoikaisut

Varauma

Yleissopimuksen 17(3)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 17 artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimuksiin, jotka jo sisältävät 17(2) artiklassa kuvatun määräyksen. Seuraaviin sopimuksiin sisältyy määräykset, jotka ovat tämän varauman piirissä.

Sopimuksen luettelonumero Toinen verosopimusosapuoli Määräys
1 ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA Artikla 9(2)
2 AMERIKAN YHDYSVALLAT Artikla 9(2)
4 ARGENTIINAN TASAVALTA Artikla 9(2)
5 ARMENIAN TASAVALTA Artikla 9(2)
6 AUSTRALIA Artikla 9(3)
7 AZERBAIDZHANIN TASAVALTA Artikla 9(2)
8 BARBADOS Artikla 10(2)
9 BELGIAN KUNINGASKUNTA Artikla 9(2)
12 ESPANJAN KUNINGASKUNTA Artikla 9(2)
13 ETELÄ-AFRIKAN TASAVALTA Artikla 9(2)
15 GEORGIA Artikla 9(2)
16 INDONESIAN TASAVALTA Artikla 9(2)
17 INTIAN TASAVALTA Artikla 9(2)
18 IRLANTI Artikla 10(2)
19 ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA Artikla 10(2)
20 ISRAELIN VALTIO Artikla 9(2)
22 ITÄVALLAN TASAVALTA Artikla 9(2)
24 KANADA Artikla 9(2)
25 KAZAKSTANIN TASAVALTA Artikla 9(2)
26 KIINAN KANSANTASAVALTA Artikla 9(2)
27 KIRGISTANIN TASAVALTA Artikla 9(2)
30 KYPROKSEN TASAVALTA Artikla 9(2)
31 LATVIAN TASAVALTA Artikla 9(2)
32 LIETTUAN TASAVALTA Artikla 9(2)
34 MAKEDONIA Artikla 9(2)
36 MALTA Artikla 9(2)
37 MAROKON KUNINGASKUNTA Artikla 9(2)
38 MEKSIKON YHDYSVALLAT Artikla 9(2)
39 MOLDOVAN TASAVALTA Artikla 9(2)
40 PAKISTANIN ISLAMILAINEN TASAVALTA Artikla 9(2)
41 PORTUGALIN TASAVALTA Artikla 9(2)
42 PUOLAN TASAVALTA Artikla 9(2)
44 ROMANIA Artikla 9(2)
46 SINGAPOREN TASAVALTA Artikla 9(2)
47 SLOVAKIAN TASAVALTA Artikla 9(2)
48 SLOVENIAN TASAVALTA Artikla 9(2)
49 SRI LANKA DEMOKRAATTINEN SOSIALISTINEN TASAVALTA Artikla 9(2)
51 TADŽIKISTANIN TASAVALTA Artikla 9(2)
52 TANSANIA Artikla 9(2)
53 THAIMAAN KUNINGASKUNTA Artikla 9(2)
54 TŠEKIN TASAVALTA Artikla 9(2)
55 TURKIN TASAVALTA Artikla 9(2)
56 TURKMENISTAN Artikla 9(2)
57 UKRAINA Artikla 9(2)
59 URUGUAYN ITÄINEN TASAVALTA Artikla 9(2)
61 UZBEKISTANIN TASAVALTA Artikla 9(2)
62 VALKO-VENÄJÄN TASAVALTA Artikla 9(2)
63 VENÄJÄN FEDERAATIO Artikla 9(2)
65 VIRON TASAVALTA Artikla 9(2)

18 artikla – Päätös VI osan soveltamisesta

Ilmoitus, joka koskee vaihtoehtoisten määräysten valintaa

Yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti Suomen tasavalta täten päättää soveltaa VI osaa.

23 artikla – Välimiesmenettelyn laji

Varauma

Yleissopimuksen 23(7) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että VI osaa ei sovelleta kaikkiin soveltamisalan verosopimuksiin liittyen, joiden osalta toinen sopimuslainkäyttöalue tekee 23(6) artiklan mukaisen varauman.

Ilmoitus, joka koskee vaihtoehtoisten määräysten valintaa

Yleissopimuksen 23(4) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta täten päättää soveltaa 23(5) artiklaa.

24 artikla – Sopimus erilaisesta ratkaisusta

Ilmoitus, joka koskee vaihtoehtoisten määräysten valintaa

Yleissopimuksen 24(1) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta täten päättää soveltaa 24(2) artiklaa.

28 artikla – Varaumat

Välimiesmenettelyn soveltamisalaa koskee varauma

Yleissopimuksen 28(2)(a) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti.

1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea VI osan soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa soveltamisalan verosopimuksen osapuolessa. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27-30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 8 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.

2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea VI osan soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa soveltamisalan verosopimuksen osapuolessa. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1-4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.

3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea VI osan soveltamisalan ulkopuolelle tuloja tai varallisuutta koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat soveltamisalan verosopimuksen osapuolet ovat määränneet saman veronalaisen tulon tai varallisuuden osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.

4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea VI osan soveltamisalan ulkopuolelle:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;

b) muiden verojen osalta tapaukset, jotka koskevat verokausia, jotka ovat alkaneet ennen viitepäivää.

Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:

i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa soveltamisalan verosopimuksen osapuolissa kyseessä olevan veron osalta;

ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa VI osan (välimiesmenettely) soveltumiseen molempien soveltamisalan verosopimuksen osapuolien osalta; ja

iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun VI osaa on alettu soveltaa molempien soveltamisalan verosopimuksen osapuolien osalta, 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.

5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea VI osan soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.

35 artikla – Soveltamisen alkaminen

Ilmoitus, joka koskee vaihtoehtoisten määräysten valintaa

Yleissopimuksen 35(3) artiklan mukaisesti, mutta vain jos se itse soveltaa 35(1)(b) and 5(b) artiklaa, Suomen tasavalta päättää täten korvata viittauksen "verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan … kalenterikuukauden kuluttua" viittauksella "verokausilta, jotka alkavat aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta seuraavana vuonna, joka alkaa aikaisintaan … kalenterikuukauden kuluttua".

Varauma

Yleissopimuksen 35(6) artiklan mukaisesti Suomen tasavalta varaa itselleen oikeuden siihen, että 35(4) artiklaa kokonaisuudessaan ei sovelleta sen soveltamisalan verosopimusten osalta.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.