MmVM 3/2018 vp HE 204/2017 vp

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annettua lakia. Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeviin säädöksiin tehdyt muutokset. Lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä muita muutoksia, joita ovat muun muassa saaliin maihintuontia koskevan ennakkoilmoitusvelvoitteen käyttöönotto lohenkalastuksessa sekä valvontaviranomaisen velvoite ilmoittaa rikkomusepäilystä nopeasti toimijalle, jota epäillään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisesta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2018.

Yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annettu laki 1188/2014 (seuraamus- ja valvontalaki) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Laissa säädetään Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvontaan ja yhteisen kalastuspolitiikan vastaisiin tekoihin liittyvän Euroopan unionin lainsäädännön toimeenpanosta. Laki on toiminut pääosin hyvin ja tarkoitetulla tavalla. Suurimmat täytäntöönpanon ongelmat ovat liittyneet rikkomuksista ilmoittamiseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta ja Maaseutuviraston hoitamaan seuraamusten määräämistehtävään. Rikkomuksista ilmoittaminen ja niistä määrättävien seuraamusten käsittely on resurssipulan takia viivästynyt huomattavasti ja kalastajat ovat joissain tapauksissa saaneet tiedon heihin kohdistuvasta rikkomusepäilystä vasta pitkän ajan kuluttua itse teosta, kun Maaseutuvirasto on lähettänyt rikkomusta koskevan kuulemiskirjeen.

Euroopan unionin lainsäädäntöön on tullut lain voimaantulon jälkeen muutoksia, joilla on vaikutuksia seuraamus- ja valvontalain sisältöön. EU:n kalastuksenvalvontaa koskevaan lainsäädäntöön on tullut uusia velvoitteita, joista jäsenvaltioiden tulee määrätä seuraamuksia. Nämä velvoitteet on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/812 neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2187/2005, (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 2347/2002 ja (EY) N:o 1224/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1379/2013 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse purkamisvelvoitteesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1434/98 kumoamisesta.

EU:n neuvoston asetus, joka koskee turskankalastuksen monivuotista suunnitelmaa Itämerellä, on kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1139 Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta. Seuraamus- ja valvontalakia on tarpeen päivittää uutta asetusta vastaavasti.

Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004 kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta on korvannut aiemman neuvoston asetuksen, mistä johtuen seuraamus- ja valvontalaissa olevat säädösviittaukset tulee päivittää. Näillä muutoksilla ei ole vaikutusta lain aineelliseen sisältöön.

Kansallisesti on säädetty laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. Laissa säädetään muun muassa toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttöönotosta silakan, kilohailin ja lohen kalastuksessa. Euroopan unionin lainsäädäntö, joka koskee kalastuksen valvontaa, edellyttää tietyiltä yli 12 metriä pitkiltä kalastusaluksilta ennakkoilmoituksen tekoa ennen aluksen saapumista satamaan kalastusmatkalta. Velvoite ei koske lohenkalastusta, koska sitä harjoitetaan yleensä alle 12 metriä pitkillä aluksilla. Toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän valvontaa on tarpeen tehostaa merkittävästi lohenkalastuksessa siten, että kalastuksen valvontaa hoitavat virkamiehet saavat ennakkoon tiedon kalastusaluksen saapumisesta saaliin purkupaikkaan. Tästä syystä seuraamus- ja valvontalakiin on tarpeen ottaa säännös lohenkalastuksen ennakkoilmoituksesta.

Seuraamus- ja valvontalaista ehdotetaan poistettavaksi säännökset, joissa viitataan kumottuihin Euroopan unionin asetuksiin ja lisättäväksi uusia viittauksia kumottuja asetuksia korvaaviin Euroopan unionin asetuksiin.

Kansallisista valvontatarpeista johtuen ehdotetaan lohenkalastuksessa käyttöönotettavaksi ennakkoilmoitusmenettely ennen aluksen saapumista satamaan tai muuhun saaliin purkamispaikkaan. Lohenkalastuksen valvontaa on tarpeen tehostaa merkittävästi siten, että valvontaviranomainen saa tiedon siitä, milloin ja missä kalastaja aikoo purkaa lohisaaliinsa. Samalla esitetään sanktioitavaksi ennakkoilmoituksen laiminlyönti.

Muista esitetyistä muutoksista tärkeimpiä olisi valvontaviranomaisen velvoite saattaa rikkomusepäily viipymättä tiedoksi epäilyn kohteena olevalle toimijalle. Muutoksella parannettaisiin kalastajien oikeusturvaa ja varmistettaisiin, että kaikkia kalastajia kohdeltaisiin yhdenmukaisesti rikkomusepäilystä ilmoitettaessa.

Lohenkalastuksessa käyttöön otettava ennakkoilmoitusmenettely vaatii muutoksia tietojärjestelmiin. Tästä aiheutuu valtiolle lisäkuluja, mutta kustannukset eivät vaadi lisäystä valtion talousarvioon. Toimijoille ei ennakkoilmoituksista aiheudu mainittavia kustannuksia, koska ilmoitukset voi tehdä käyttäen olemassa olevia laitteita (puhelin tai tietokone).

Velvollisuus ilmoittaa rikkomusepäilystä välittömästi rikkomuksesta epäillylle tulee aluksi lisäämään kalastuksenvalvojien työtä. Tälläkin hetkellä merellä ja satamissa tehtävässä valvonnassa havaitut epäillyt rikkomukset annetaan heti tiedoksi toimijalle, mutta lukumääräisesti suurin osa rikkomuksista tulee ilmi vasta, kun kalastuksen valvojat tekevät tietojärjestelmillä eri rekistereiden ristiintarkastuksia. Tällöin kysymys on lähinnä tekemättä jätetyistä tai myöhästyneistä ilmoituksista sekä saaliin väärinarvioinneista. Näistä rikkomusepäilyistä erikseen toimijalle ilmoittaminen tulee lyhyellä aikavälillä lisäämään valvojien työtä.

Ilmoitusvelvollisuutta ei sisällytetty lakiin alun perin, koska tarkoitus oli, että Maaseutuvirasto kuulee toimijoita epäillystä rikkomuksesta noin kuukauden sisällä rikkomuksen ilmitulosta. Vähäisten henkilöresurssien takia rikkomusilmoitusten lähettäminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta Maaseutuvirastoon ja niiden käsittely Maaseutuvirastossa on viivästynyt huomattavasti suunnitellusta. Tämän takia on perusteltua toimijoiden kannalta, että he saavat tiedon rikkomusepäilystä suoraan valvojalta niin pian kuin mahdollista. Vaikka uusi menettely aluksi lisää valvojien työtä, sen arvioidaan johtavan pidemmän ajan kuluessa rikkomusten vähenemiseen ja samalla viranomaisten työmäärän vähentymiseen, kun toimijat ymmärtävät, että valvonta toimii ja laiminlyönnit johtavat seuraamusmenettelyyn. Lisäksi tietoisuus rikkomusepäilystä edesauttaa toimijoita välttämään seuraamuksia tulevaisuudessa.

Lohenkalastukseen ehdotettu ennakkoilmoitusmenettely helpottaa kalastuksen valvontaa. Ennakkoilmoitusten vastaanottaminen on tarkoitus toteuttaa mahdollisimman pitkälle automatisoituna prosessina, jolloin sillä ei ole suurta vaikutusta viranomaisten työmäärään. Puhelimitse saapuvien ilmoitusten määrä pyritään minimoimaan ja ne on mahdollista hoitaa kalastuksenseurantakeskuksen nykyisillä resursseilla. Ennakkoilmoitusmenettelyn ansiosta kalastuksenvalvojien mahdollisuudet olla paikalla valvomassa kalan maihintuontia paranevat olennaisesti. Menettely lisää sekä valvonnan vaikuttavuutta että kustannustehokkuutta, kun tarkastukset voidaan nopealla varoitusajalla yhdistää muuhun kentällä tehtävään valvontatyöhön.

Lakiehdotuksen arvioidaan ehkäisevän mahdollisuuksia harjoittaa laitonta kalastusta ja turvaavan näin merielinympäristön ja kalakantojen suojelua. Etenkin lohenkalastuksen ennakkoilmoitusmenettelyn käyttöönotolla ja valvontaviranomaisten velvollisuudella ilmoittaa rikkomusepäilystä toimijalle arvioidaan olevan tällaisia vaikutuksia.

Lohenkalastuksessa käyttöönotettavaksi ehdotettu ennakkoilmoitusmenettely on uusi velvoite lohta kalastaville kaupallisille toimijoille. Menettely on pyritty suunnittelemaan siten, että se olisi mahdollisimman yksinkertainen ja luotettava. Ennakkoilmoituksen voi tehdä ennen kalastusmatkan alkua. Ilmoituksen tekeminen vie vain vähän aikaa eikä mainittavasti lisää elinkeinon kustannuksia, jos sen voi tehdä kalastajan käytettävissä olevilla laitteilla. Ennakkoilmoitusta koskevien velvoitteiden laiminlyönnistä seuraisi rikkomusmaksun määrääminen kalastajalle.

Lakiehdotuksen mukainen valvontaviranomaisen velvoite saattaa rikkomusepäily ilman aiheetonta viivästystä tiedoksi epäilyn kohteena olevalle toimijalle lisää toimijoiden oikeusturvaa verrattuna nykytilaan, jossa toimija on saattanut jossain tapauksessa saada jopa yli vuoden viiveellä tiedon itseensä kohdistuneesta rikkomusepäilystä.

Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunto asian kannalta merkityksellisiltä ministeriöiltä ja muilta valtion viranomaisilta, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, maakuntien liitoilta, saamelaiskäräjiltä sekä kalataloutta ja ympäristönsuojelua edustavilta sidosryhmiltä.

Esitysluonnosta kannattivat sellaisenaan ympäristöministeriö ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Liikenne- ja viestintäministeriö omasta ja Liikenneviraston puolesta, valtiovarainministeriö, Kymenlaakson Liitto ja Suomen Kalankasvattajaliitto ilmoittivat, että niillä ei ole huomautettavaa esitysluonnokseen. Työ- ja elinkeinoministeriö, Metsähallitus, Varsinais-Suomen liitto, Päijät-Hämeen liitto, Pirkanmaan liitto ja Pohjois-Savon liitto ilmoittivat, että niillä ei ole lausuttavaa.

Pohjanmaan liitto suhtautui luonnokseen yleisesti ottaen myönteisesti, edellyttäen että muutoksista ei aiheudu mainittavia kustannuksia kalastajille ja että valvontaviranomaisilla on riittävät resurssit niiden laadukkaaseen toteuttamiseen.

Rajavartiolaitos katsoi, että lohenkalastuksen ennakkoilmoitus parantaisi viranomaisten mahdollisuuksia tehokkaaseen valvontaan sekä ehkäisisi mahdollista luvatonta toimintaa. Alkuvaiheessa menettelyn arvioidaan lisäävän Rajavartiolaitoksen Kalastuksenseurantakeskuksen työmäärää. Rajavartiolaitos katsoi, että viranomaisen velvollisuus ilmoittaa epäillylle toimijalle viipymättä epäillystä rikkomuksesta lisäisi kalastajien oikeusturvaa, mutta katsoi, että ilmoittamisen käytännön toteutuksessa tulee harkita eri vaihtoehtoja, koska kalastusalukset saattavat olla useita vuorokausia GSM- ja VHF-verkon ulottumattomissa.

Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kannatti lakiehdotukseen sisältyviä muutoksia koskien kalastustuotteiden jäljitettävyyttä, kuluttajille annettavia tietoja sekä pakkausmerkintöjä koskevien vaatimusten rikkomusten siirtämistä korkeamman rikkomusmaksun piiristä alemman rikkomusmaksun piiriin. Evira kannatti myös lohenkalastuksen ennakkoilmoitusvelvollisuutta.

Evira kannatti lisäksi rikkomusepäilyn ilmoittamisvelvollisuutta epäilyn kohteena olevalle toimijalle. Evira kuitenkin esitti kyseistä 11 §:ää muutettavaksi siten, että pykälästä poistettaisiin kokonaan lause ”viranomaisen ilmoitusta koskevasta päätöksestä ei saa valittaa”, koska ilmoituksesta ei tule tehdä hallintopäätöstä, josta voisi valittaa.

Myös Maaseutuvirasto (Mavi) kannatti 11 §:n muuttamista siten, että valvontaviranomaisen olisi saatettava rikkomusepäily viipymättä tiedoksi epäilyn kohteena olevalle. Lohenkalastuksen ennakkoilmoituksen käyttöönoton osalta Mavi on huolissaan rikkomusten määrän lisääntymisestä, jos asiasta ei tiedoteta riittävästi etukäteen.

Varsinais-Suomen ELY-keskus puolsi luonnosta hallituksen esitykseksi. Se katsoi, että 11 §:ään ehdotettu ilmoitusvelvollisuus rikkomusepäilystä lisää asiakkaan oikeusturvaa. Lohenkalastuksen ennakkoilmoitusmenettelyn se katsoo auttavan merkittävästi valvonnassa ja kannustavan kalastajia entisestään noudattamaan säädöksiä.

ELY-keskus katsoi, että 21 §:ään ei tule tehdä muutosta, joka mahdollistaa rannikkokalastajan kaikkien saaliiden ilmoittamisen sähköisesti, koska se saattaa joidenkin kalastajien osalta aiheuttaa sekaannusta ja kaksinkertaista ilmoittamista. ELY-keskus ehdotti myös, että 23 §:n otsikko muutetaan ”jäältä pyydetyn” sijasta koskemaan ”ilman kalastusalusta pyydettyä” saalista. Lisäksi ELY-keskus esitti, että Maaseutuvirasto voisi päättää, että rikkomus on vakava rikkomus, mikäli teko on olosuhteet ja teon seuraukset huomioon ottaen mittava, teko on toistuva tai sillä on tavoiteltu taloudellista hyötyä. Ilmoitusten myöhässä toimittamisen osalta ELY-keskus esitti kevyempää menettelyä, jossa kuulemista ei suoritettaisi ja rikkomusmaksu olisi alempi.

Kalatalouselinkeinoja edustavat järjestöt, s.o. Suomen Ammattikalastajaliitto (SAKL), Kalatalouden Keskusliitto (KKL), Elintarviketeollisuusliitto, Nylands Fiskarförbund (NFF) ja Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto, suhtautuivat kriittisesti valvonnan lisäämiseen ja erityisesti lohenkalastuksen ennakkoilmoitusmenettelyyn. Suomen Ammattikalastajaliitto ja Nylands Fiskarförbund katsoivat, että jos ennakkoilmoitusmenettely otetaan käyttöön, lakiluonnoksessa ilmoittamiselle esitettyjä aikarajoja tulee muuttaa siten, että ilmoitus tulisi tehdä ehdotetun 60 minuutin sijasta 30 (SAKL) tai 10 (NFF) minuuttia ennen purkupaikkaan saapumista, ja saapuminen saisi viivästyä ehdotetun 30 minuutin sijasta 60 (SAKL) tai 180 (NFF) minuuttia ilmoitetusta ajankohdasta. SAKL katsoi myös, että ennakkoilmoituksen tulee koskea ainoastaan suunnattua lohenkalastusta, jossa lohi on pääasiallinen saalislaji; myös KKL kiinnitti huomiota sivusaaliskysymykseen.

Suomen Ammattikalastajaliitto esitti lisäksi, että valvontaviranomaiselle tulisi säätää mahdollisuus itseoikaisuun, jos 11 §:ssä säädetty ilmoitus rikkomusepäilystä pohjautuu ilmeisen virheelliseen tietoon ja toimija saattaa tämän ilmeisen virheen valvontaviranomaiselle tiedoksi. Saaliin punnitsemiseen 24 §:ssä esitettyyn muutokseen SAKL totesi, että esitetty 48 tunnin aikaraja ei ole riittävä, jos purkusatamassa on jonoa tai satamassa oleva laitteisto on rikkoutunut.

Yleisesti ottaen eri tahojen lausunnoissa korostettiin, että lohenkalastuksen ennakkoilmoitusta varten tulee luoda toimiva helppokäyttöinen menettely, kuten sovellus älypuhelimiin, eikä siitä saa aiheutua suuria kustannuksia elinkeinolle.

Kalatalouden Keskusliitto ja Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto katsoivat, että valvontaa tulisi tehostaa vapaa-ajan lohenkalastuksessa, mukaan lukien vapakalastus joessa sekä vetouistelu.

Ahvenanmaan maakunnan hallitus totesi lausunnossaan, että maakunnalla on kalastuksen alalla lainsäädäntövalta mutta se tässä asiassa soveltaa valtakunnan lakia eräin poikkeuksin. Maakunnan hallitus arvioi lohenkalastuksen ennakkoilmoitusmenettelyn olevan tarpeellinen, mutta Ahvenanmaalla se mahdollisesti toteutetaan eri muodossa kuin Manner-Suomessa. Maakunnan hallitus kyseenalaistaa saaliin punnitsemiseen 24 §:ssä esitetyn muutoksen erityisesti eräissä satamissa esiintyvien pitkien jonotusaikojen johdosta.

Hallituksen esitykseen on jatkovalmistelussa tehty useita muutoksia annettujen lausuntojen johdosta. Lohenkalastuksen ennakkoilmoitus on esityksessä ehdotettu säädettäväksi olennaisilta osin Suomen Ammattikalastajaliiton lausunnossaan esittämässä muodossa. Esitysluonnoksesta on poistettu ehdotus, jonka mukaan alle kymmenmetrisen kalastusaluksen ei-kiintiöityjen lajien saaliit voisi ilmoittaa samalla ilmoituksella kuin kiintiölajien saaliit, koska Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Maaseutuvirasto katsoivat, että muutos aiheuttaisi sekaannusta saalisilmoituksissa ja johtaisi rikkomusten määrän kasvuun.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

3 §. Euroopan unionin lainsäädäntöön liittyviä määritelmiä. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi määritelmät, jotka koskevat kumottuja Euroopan unionin säädöksiä. Vastaavasti ehdotetaan lisättäväksi uusia määritelmiä asetuksista, joihin laissa on tarpeen viitata.

Kohdassa 6 tarkoitettu neuvoston turska-asetus on kumottu ja sen sijaan ehdotetaan lisättäväksi uusi määritelmä Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevasta asetuksesta, jolla tarkoitettaisiin Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/1139.

Kohdassa 7 tarkoitettu neuvoston kalatalousalan tietojenkeruuasetus on myös kumottu ja sen sijaan ehdotetaan uusi määritelmä kalatalousalan tietojenkeruuasetuksesta, jolla tarkoitettaisiin kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/1004.

Kohdassa 8 oleva määritelmä Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisestä kalastuspolitiikasta annetusta asetuksesta ehdotetaan poistettavaksi, koska laissa ei enää ole viittauksia siihen. Sen sijaan esitetään lisättäväksi Euroopan parlamentin ja neuvoston markkina-asetuksen määritelmä, jolla tarkoitettaisiin kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1379/2013.

4 §. Maa- ja metsätalousministeriö. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jonka mukaan ministeriö vahvistaisi unionin yhteisen kalastuspolitiikan valvonnan valvontastrategian sekä unionin lainsäädännön edellyttämät valvontasuunnitelmat ja -ohjelmat. Kansallisia valvontaohjelmia ja -suunnitelmia sekä niihin kuuluvia riskianalyysijärjestelmää ja pistokoe-suunnitelmia edellytetään useissa kohdissa unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevissa säädöksissä. Kansallista valvontaohjelmaa edellytetään asetuksessa Itämeren kalakantojen monivuotisesta suunnitelmasta. Momentti korvaisi voimassaolevan lain 6 luvun 48 §:n. Luku 6 koskee kalastuksen säätelyä ja sen alkuperäisten pykälien sisältö on jo pääosin siirretty 2016 voimaan tulleeseen lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. Tällä esityksellä 6 luku ehdotetaan kumottavaksi kokonaan.

11 §. Valvontatehtävät. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus siitä, että valvontaviranomaisen tulisi mahdollisimman nopeasti saattaa rikkomusepäily tiedoksi sen kohteena olevalle toimijalle. Nykyisessä järjestelmässä rikkomuksen tekijä on saattanut jossain tapauksessa saada jopa yli vuoden viiveellä tiedon siitä, että Maaseutuvirastoon on tullut ilmoitus häntä koskevasta rikkomusepäilystä, kun Maaseutuvirasto kuulee ensimmäisen kerran toimijaa valmistellessaan päätöstä seuraamuksista. Lisäksi momenttiin esitetään täydennystä siten, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa säätää myös rikkomusepäilyilmoitusta koskevista menettelyistä, jotka voivat koskea esimerkiksi tietojen ilmoittamisen muotoja ja sähköistä tietojen käsittelyä. Rikkomusepäilyä koskevan ilmoituksen korjaamiseen sovelletaan hallintolakia.

18 §. Vapautukset eräistä velvoitteista. Pykälässä säädetään mahdollisuudesta myöntää eräissä tapauksissa vapautus kalastuslisenssinhaltijan velvollisuudesta ottaa käyttöön satelliittiseurantajärjestelmä tai varustaa alus kadonneen pyydyksen talteenoton mahdollistavilla laitteilla. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan vapautus on voimassa toistaiseksi. Näin tehtäisiin mahdolliseksi, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi perustelluissa tapauksissa antaa vapautuksen myös määräaikaisena.

Lisäksi 2 momenttia muutettaisiin siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulisi peruuttaa vapautus viipymättä, jos sen myöntämisperusteet eivät enää ole olemassa. Kalastuslisenssinhaltijan velvollisuus ilmoittaa myöntämisperusteiden päättymisestä säädettäisiin tarkemmin, jotta olisi selvää, että ilmoitus tulee tehdä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyvissä ajoin etukäteen. Tämä tarkennus auttaa kalastajaa toimimaan lainmukaisesti, sillä muusta EU:n lainsäädännöstä johtuu, että kalastuksen harjoittaminen myöntämisperusteiden päätyttyä, toisin sanoen kalastaminen ilman toimivaa VMS-laitetta tai ERS -järjestelmää yli 24 tunnin kalastusmatkoilla tai Suomen aluevesien ulkopuolella on yhteisen kalastuspolitiikan vakava rikkomus, josta määrätään seuraamuksia.

20 §. Ilmoituksia vastaanottava viranomainen ja määräajan laskeminen. Pykälän 1 momentissa tarkennettaisiin, että saaliin maihintuontia koskevat kalastajan ennakkoilmoitukset tehtäisiin kalastuksenseurantakeskukselle, kun taas muut ilmoitukset tehtäisiin edelleen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä voidaan säätää tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Tarkemmat säännökset voisivat koskea esimerkiksi kalastajan sähköisesti antamien ilmoitusten muotoa ja toimittamistapaa.

20 a §. Ennakkoilmoitus lohenkalastuksessa. Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi pykälä, jolla säädettäisiin lohta kalastavan aluksen päällikön ennakkoilmoitusvelvollisuudesta kutakin kalastusmatkaa koskien. Kyseessä olisi kansallinen säännös, joka on tarpeen unionin yhteisen kalastuspolitiikan tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi. Vuonna 2017 käyttöönotettu toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden järjestelmä koskee silakan ja kilohailin ohella lohenkalastusta. Neuvoston valvonta-asetuksessa on säädetty yli 12 metriä pitkiä aluksia koskeva ennakkoilmoitusmenettely, joka koskee käytännössä silakan ja kilohailin, mutta ei lohenkalastusta, koska lohta kalastetaan yleensä pienemmillä aluksilla. Lohenkalastuksen tehokas valvonta edellyttää, että valvontaa suorittavat virkamiehet saavat etukäteen tiedon kalastajan aikomuksesta tuoda saalista maihin.

Pykälän 1 momentin mukaan aluksen päällikön tulisi tehdä ennakkoilmoitus maihintuloajankohdasta ja -paikasta sekä kalastuksessa käytettävästä aluksesta kalastuksenseurantakeskukselle vähintään 30 minuuttia ennen saapumista satamaan tai purkamispaikkaan. Maihintulon tulisi tapahtua 60 minuutin kuluessa ilmoitetusta ajankohdasta. Kalastuksenseurantakeskus voisi antaa luvan ilmoitettua aikaisempaan maihintuloon. Maihintulo saisi tapahtua ilmoitettua myöhemmin vain erityisen painavista syistä, jotka edellyttäisivät arvioitua pidempää viipymistä merellä. Tällaisia erityisen painavia syitä voisivat olla esimerkiksi aluksen tai pyydysten vakava vioittuminen, pyydykseen joutuneen hylkeen poistaminen tai poikkeuksellisen suuri saalis. Ennakkoilmoitusmenettely koskisi vain 16 huhtikuuta ja 31 elokuuta välisenä aikana harjoitettavaa lohenkalastusta.

Lohta kalastetaan rysäpyydyksillä ja ajosiimoilla. Ennakkoilmoitusvelvoite koskisi käytännössä näitä kalastusmuotoja. Lohia saattaa harvoin jäädä myös verkkopyydyksiin, mutta verkkokalastusta ei voida pitää lohenkalastuksena eikä se ole ennakkoilmoitusvelvoitteen piirissä.

Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin ennakkoilmoituksen sisällöstä ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

21 §. Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvia kalalajeja koskevat saalisilmoitukset. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus, että kalastusaluksen päällikkö voisi valtuuttaa myös toisen henkilön tekemään saamaansa saalista koskevan, pykälässä säädetyn saalisilmoituksen. Kalastusaluksen päällikkö kuitenkin vastaa saalisilmoituksen oikeellisuudesta kaikissa tapauksissa. Pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä voitaisiin säätää tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

22 §. Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen muita kuin kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvia kalalajeja koskevat saalisilmoitukset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ilmoitusvelvoite koskisi kalastusaluksen päällikköä tai hänen valtuuttamaansa. Kalastusaluksen päällikkö vastaa ilmoituksen oikeellisuudesta. Muutos suo elinkeinonharjoittajalle joustavuutta toimintansa järjestämiseen. Pykälän 2 momentissa säädettyä asetuksenantovaltuutta ehdotetaan muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin niin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista kuin ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

23 §. Ilmoitukset ilman alusta pyydetystä saaliista. Pykälän otsikkoa ja 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälä koskisi jäältä pyydetyn saaliin ohella kaikkea ilman alusta pyydettyä saalista. Muutos on tarpeen, koska jotkut kaupalliset kalastajat pyytävät avovesikaudella rannalta ilman alusta ja voimassaoleva ilmoittamisvelvoite ei kata tätä kalastusta. Pykälän 2 momentissa säädettyä asetuksenantovaltuutta ehdotetaan muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin niin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista kuin ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

24 §. Saaliin punnitseminen. Pykälän säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi, jotta saaliin punnitsemisen määräaika olisi mahdollista määritellä yksiselitteisesti. Ehdotetun säännöksen mukaan, jos saalista ei punnita neuvoston valvonta-asetuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti sitä aluksesta maihin siirrettäessä, saalis on punnittava 48 tunnin kuluessa aluksen satamaan saapumisesta. Aluksen saapuminen satamaan on täsmällisempi ilmaus kuin voimassa olevassa säännöksessä käytetty saaliin maihin siirron päättyminen. Maihin siirtoon viittaaminen on epätarkoituksenmukaista, koska saaliin maihin siirtäminen voi kestää pitkään ja se voi tapahtua useassa erässä. Maihin siirron ajankohdasta ei myöskään synny todennettavaa tietoa, kun taas aluksen satamaan saapumisen ajankohta rekisteröityy kalastuksenvalvonnan tietojärjestelmiin kalastuspäiväkirjassa ilmoitetuista tiedoista. Pykälässä säädetty 48 tunnin aikaraja koskee vain tilanteita, joissa punnitusta ei tehdä purkamissatamassa. Muutos ei näin ollen koske niitä tilanteita, joissa kalastusalus joutuu odottamaan satamassa purkamisen ja punnituksen alkamista pitkän purkamisjonon johdosta.

29 §. Tietojärjestelmä. Pykälään ehdotetaan lisäystä, jolla Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanolain (1048/2016) nojalla perustetut sisävesien kalastusalusrekisteri ja siirrettävien käyttöoikeuksien ja toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden rekisteri ovat osa yhteisen kalastuspolitiikan valvonnan tietojärjestelmää.

30 §. Saalisrekisteri. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan muutettavaksi kalatalousalan tietojenkeruuasetuksen nimi 3 §:ssä ajantasaistetun määritelmän mukaiseksi. Lisäksi poistettaisiin tarpeettomana viittaus komission tietojen keruuta koskevaa monivuotista ohjelmaa koskevaan päätökseen.

33 §. Aluksen satelliittiseurantajärjestelmä. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan muutettavaksi kalatalousalan tietojenkeruuasetuksen nimi 3 §:ssä ajantasaistetun määritelmän mukaiseksi. Lisäksi poistettaisiin tarpeettomana viittaus komission tietojen keruuta koskevaa monivuotista ohjelmaa koskevaan päätökseen.

34 §. Kalastuksen valvontaan liittyvä ilmoitus- ja luparekisteri. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tehtäisiin tekninen muutos, jolla korjattaisiin vanhentunut säädösviittaus; kohdassa 1 tarkoitetuista kalastusluvista säädetään Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain 10 §:ssä, kun niistä aiemmin säädettiin yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain 6 luvussa. Lisäksi momentin 9 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi viittaus 20 a §:n mukaisten lohen ennakkoilmoitusten rekisteröintiin.

47 §. Saaliin jälleenlaivaus- ja purkamispaikat. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja sen sisältö lisättäväksi osittain muutettuna uuteen 68 a §:ään. Luku 6 koskee kalastuksen säätelyä ja sen pykälien sisältö on pääosin siirretty joulukuussa 2016 voimaan tulleeseen lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. Tällä esityksellä luku 6 ehdotetaan kumottavaksi kokonaan.

48 §. Kansalliset valvontaohjelmat, pistokoesuunnitelmat ja valvontasuunnitelmat. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja sen sisältö lisättäväksi muutettuna 4 §:n 2 momenttiin. Luku 6 koskee kalastuksen säätelyä ja sen pykälien sisältö on pääosin siirretty 2016 voimaan tulleeseen lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. Tällä esityksellä luku 6 ehdotetaan kumottavaksi kokonaan.

49 §. Rikkomukset. Pykälään on koottu Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä velvoitteet, joiden vastaisesta toiminnasta määrätään hallinnollisessa menettelyssä rikkomusmaksu. Pykälä ehdotetaan ajantasaistettavaksi siten, että siitä kumottaisiin nykyiset kohdat 47–51, jotka perustuvat 2016 kumottuun neuvoston turska-asetukseen. Lisäksi pykälään ehdotetaan tehtäväksi muuttuneen lainsäädännön edellyttämät korjaukset nykyisiin kohtiin 5, 7, 21, 45 ja 52. Kohdat 52 ja 53 siirtyisivät kohdiksi 47 ja 48. Samalla pykälään lisättäisiin uusi kohta 49, jonka perusteella Maaseutuvirasto määräisi rikkomusmaksun sille, joka laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 49 a tai 49 c artikloissa säädettyjä vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliiden erillistä säilyttämistä ja purkamista koskevia säännöksiä.

50 §. Rikkomusmaksun suuruus. Pykälässä säädetään rikkomusmaksun suuruudesta. Pykälän 1 momentissa säädetään niistä rikkomuksista, joihin sovelletaan pienempää rikkomusmaksua. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 49 §:n 22 ja 24 kohdassa tarkoitetut rikkomukset, eli ne siirrettäisiin korkeamman rikkomusmaksun piiristä alemman rikkomusmaksun piiriin. Kohdassa 22 tarkoitetaan kalatuotteiden jäljitettävyyttä, kuluttajille annettavia tietoja sekä pakkausmerkintöjä koskevia velvollisuuksia. Kohdassa 24 tarkoitetaan sellaisen kalan asettamista myyntiin, jota ei ole punnittu neuvoston valvonta-asetuksen 60 ja 61 artiklan mukaisesti. Näiden rikkomusten on arvioitu olevan sellaisia, joita voi olla vaikea välttää, joten ei ole perusteltua, että niistä seuraa korkeampi seuraamusmaksu. Samalla momentista poistettaisiin 47, 50 ja 51 kohdat, jotka nykyisen sisältöisinä on ehdotettu kumottavaksi 49 §:ssä.

51 §. Vakavat rikkomukset. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa selvennettäisiin ja siinä otettaisiin huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 2015/812 säädetyt muutokset neuvoston valvonta-asetuksen 90 artiklaan. Muutoksella 90 artiklan c alakohtaa tarkennettiin ns. saaliin maihintuonti- ja purkamispakon osalta. Purkamisvelvoitteen alaisten lajien saaliit tulee nostaa alukselle, pitää aluksella ja purkaa satamassa, jos muualla yhteistä kalastuspolitiikka koskevassa unionin säädöksissä ei toisin säädetä. Velvoitteen vastainen toiminta on säädetty neuvoston valvonta-asetuksessa vakavaksi rikkomukseksi.

68 a §. Saaliin jälleenlaivaus- ja purkamispaikat. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka korvaisi voimassaolevan lain 6 luvun 47 §:n. Luku 6 koskee kalastuksen säätelyä ja sen pykälien sisältö on pääosin jo aikaisemmin siirretty lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. Tällä esityksellä luku 6 ehdotetaan kumottavaksi kokonaan. Uusi 68 a § olisi muutoin samansisältöinen kuin voimassaolevan lain 47 §, mutta saaliin jälleenlaivaus- ja purkamispaikat esitetään jatkossa säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella ministeriön päätöksen sijaan, koska sallittuja saaliin purku- ja jälleenlaivauspaikkoja koskeva ratkaisu on luonteeltaan enemmän normipäätös kuin hallintopäätös.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2018.

Esityksen 20 a §:n lohenkalastuksen ennakkoilmoitusta, 49 §:ään lisättäviä rikkomuksia ja 68 a §:n asetuksenantovaltuutta koskevia säännöksiä on arvioitava suhteessa perustuslakiin.

Lohenkalastusta koskeva ennakkoilmoitus esitetään pakolliseksi 16.4.–31.8., koska lohisaaliiden purkamista on muutoin erittäin vaikea valvoa. Suomen lohikiintiön pieneneminen ja siirtyminen toimijakohtaisiin kiintiöihin ovat lisänneet valvonnan tarvetta. Vaikka ennakkoilmoitusvelvoite vähäisessä määrin lisää kaupallisten kalastajien työtä, ei sen voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kanssa. Ilmoitusvelvollisuus on tarpeellinen Suomen lohikiintiön käytön seuraamiseksi ja osittain huonossa tilassa olevien lohikantojen suojelemiseksi ylikalastukselta. Tässä intressivertailussa ilmoitusvelvollisuudesta aiheutuva haitta on pienempi kuin siitä odotettavissa oleva yleinen hyöty. Ennakkoilmoitusmenettelyä koskevia säännöksiä sisältyy myös Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaan lainsäädäntöön. Nämä säännökset koskevat suurempia kalastusaluksia, jotka Suomessa kalastavat etupäässä silakkaa ja kilohailia.

Voimassaolevassa laissa on säädetty Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan rikkomisesta hallinnollisessa menettelyssä annettavista rikkomus- ja seuraamusmaksuista ja kalastuslisenssinhaltijalle ja kalastusaluksen päällikölle määrättävistä pisteistä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on arvioinut (PeVL 28/2014 vp), että mainittu sääntely vastaa niitä vaatimuksia, joita valiokunnan käytännössä on asetettu hallinnollisia seuraamuksia koskevalle sääntelylle. Nyt lain 49 §:n hallinnollisessa menettelyssä käsiteltäviin rikkomuksiin lisättävät teonkuvaukset ovat tarkkarajaisia ja niistä seuraavat sanktiot ovat oikeasuhteisia. Maksuvelvollisen oikeusturva määräytyy samoin kuin aikaisemminkin.

Hallituksen esitykseen sisältyy säännöksiä asetuksenantovaltuuksien antamisesta. Lain 20 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä voitaisiin säätää tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Tarkemmat säännökset voisivat koskea esimerkiksi kalastajan sähköisesti antamien ilmoitusten muotoa ja toimittamistapaa. Lakiin ehdotetun 20 a §:n nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin lohenkalastuksen ennakkoilmoituksen sisällöstä ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä. Lisäksi 11, 21 22 ja 23 §:ssä olevia asetuksenantovaltuuksia täydennettäisiin siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin mainituissa pykälissä tarkoitettujen ilmoitettavien tietojen lisäksi myös ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä. Edellä mainittuja valtuutuksia voidaan pitää tarkkarajaisina ja täsmällisinä.

Perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain esitöiden mukaan ministeriölle voidaan delegoida säädösvaltaa lähinnä silloin, kun kyse on selvästi teknisluonteisista ja toimeenpanovaltaan soveltuvista säännöksistä (HE 1/1998 vp, s. 132/II). Valiokunta on lausunnossaan PeVL 20/2010 vp katsonut, että valtuus antaa säännöksiä pyydysten käyttöajasta ei ole tällainen teknisluonteinen säännös. Analogisesti pyydysten käyttöaikaa koskevan asetuksenantovaltuuden kanssa esityksen 68 a §:n saaliin jälleenlaivaus- ja purkamispaikkoja koskeva asetuksenantovaltuutusta esitetään valtioneuvostolle. Voimassa olevan lain mukaan jälleenlaivaus- ja purkamispaikoista määrätään maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä, mutta on osoittautunut, että säätely on kuitenkin luonteeltaan enemmän norminantoa, jolloin asetustasoa on pidettävä perustellumpana kuin hallintopäätöstä.

Hallitus katsoo, että esityksessä ei ehdoteta sellaisia muutoksia, joiden vuoksi esitystä ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 6 luku,

muutetaan 3, 4, 11, 18, 20—24, 29, 30, 33, 34 ja 49—51 §, sellaisina kuin niistä ovat 4 § osaksi laissa 203/2015 ja 22 § osaksi laissa 421/2016, sekä

lisätään lakiin uusi 20 a ja 68 a § seuraavasti:

3 §
Euroopan unionin lainsäädäntöön liittyviä määritelmiä

Tässä laissa tarkoitetaan:

1)neuvoston LIS-asetuksella laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2008;

2) komission LIS-asetuksella laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettua komission asetusta (EY) N:o 1010/2009;

3) neuvoston valvonta-asetuksella yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009;

4) komission valvonta-asetuksella yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 404/2011;

5) neuvoston Itämeri-asetuksella kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98 kumoamisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2187/2005;

6) Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevalla asetuksella Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/1139;

7) kalatalousalan tietojenkeruuasetuksella kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/1004;

8) Euroopan parlamentin ja neuvoston markkina-asetuksella kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1379/2013;

9) Euroopan parlamentin ja neuvoston Koillis-Atlantin kalastusta koskevalla tilastoasetuksella Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 218/2009.

4 §
Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö valvoo, ohjaa ja koordinoi yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvontaa ja vastaa neuvoston valvonta-asetuksen 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista tehtävistä. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa neuvoston LIS-asetuksessa ja komission LIS-asetuksessa sekä neuvoston valvonta-asetuksessa ja komission valvonta-asetuksessa tarkoitetusta keskinäisestä avunannosta muiden unionin jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, komission ja komission nimeämän elimen kanssa.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvonnassa käytettävät valvontastrategian sekä valvontasuunnitelmat ja -ohjelmat.

Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus 1 momentissa tarkoitetun valvonnan suorittamiseksi saada viranomaisilta salassapitosäännösten estämättä valvonnan kannalta välttämättömät tiedot ja tehdä viranomaisten toimintaan kohdistuvia tarkastuksia.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvontaan liittyvien ohjaus- ja koordinointitehtävien siirtämisestä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

11 §
Valvontatehtävät

Valvontaviranomaisen on ilman aiheetonta viivästystä ilmoitettava Maaseutuvirastolle virkamiestensä havaitsemista tai valvontaviranomaisen muutoin tietoonsa saamista epäillyistä rikkomuksista ja epäillyistä vakavista rikkomuksista. Valvontaviranomaisen tulee saattaa rikkomusepäily ilman aiheetonta viivästystä tiedoksi epäilyn kohteena olevalle toimijalle. Viranomaisen ilmoitusta koskevasta päätöksestä ei saa valittaa. Ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä ja ilmoituksen tekemistä koskevista menettelyistä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Sen lisäksi, mitä 5—8 §:ssä tarkoitettujen valvontaviranomaisten ja valvontaa suorittavien virkamiesten tehtävistä ja valtuuksista säädetään tässä laissa, valvontatehtäviä hoitavien tehtävistä ja valtuuksista säädetään neuvoston valvonta-asetuksen 74 artiklassa, komission valvonta-asetuksen 97—113 artiklassa ja neuvoston LIS-asetuksen 9—17 artiklassa.

18 §
Vapautukset eräistä velvoitteista

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myöntää kalastuslisenssinhaltijan hakemuksesta vapautuksen velvollisuudesta ottaa käyttöön satelliittiseurantajärjestelmä tai varustaa alus kadonneen pyydyksen talteenoton mahdollistavilla laitteilla. Vapautus myönnetään sellaiselle Suomen lipun alla purjehtivalle vähintään 12 metriä mutta alle 15 metriä pitkälle kalastusalukselle, joka harjoittaa toimintaansa yksinomaan Suomen aluevesillä tai joka ei ole merellä koskaan pidempää kuin 24 tuntia laskettuna lähtöhetkestä satamaan paluuseen.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus peruuttaa viipymättä vapautuksen, jos sen myöntämisperusteet eivät enää ole olemassa. Kalastuslisenssinhaltija on velvollinen ilmoittamaan hyvissä ajoin etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jos kalastusaluksen kalastusalue tai kalastusaika muuttuu niin, että vapautus tulee peruuttaa.

20 §
Ilmoituksia vastaanottava viranomainen ja määräajan laskeminen

Neuvoston valvonta-asetuksen 14 ja 15 artiklassa tarkoitettu kalastuspäiväkirja, 21 ja 22 artiklassa tarkoitettu jälleenlaivausilmoitus, 23 ja 24 artiklassa tarkoitettu purkamisilmoitus, 28 artiklassa tarkoitettu pyyntiponnistusilmoitus, 62—64 artiklassa tarkoitettu myynti-ilmoitus, 66 ja 67 artiklassa tarkoitettu haltuunottoilmoitus ja 68 artiklassa tarkoitettu kuljetusasiakirja toimitetaan Suomessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Neuvoston valvonta-asetuksen 17 artiklassa tarkoitettu ennakkoilmoitus ja tämän lain 20 a §:ssä tarkoitettu lohen kalastusta koskeva ennakkoilmoitus tehdään kalastuksenseurantakeskukselle.

Edellä 1 momentissa sekä 21—23 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on toimitettu määräajassa, jos ilmoitus on ennen määräajan päättymistä saapunut 1 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle. Paperinen ilmoitus katsotaan saapuneeksi määräajassa myös, jos ilmoituksen sisältävän kirjekuoren postileimasta selviää, että kuori on leimattu postissa ennen määräajan päättymistä, tai se on ennen määräajan päättymistä annettu valvontaa suorittavalle virkamiehelle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

20 a §
Ennakkoilmoitus lohenkalastuksessa

Lohenkalastuksessa huhtikuun 16 päivän ja elokuun 31 päivän välisenä aikana aluksen päällikön tulee tehdä ennakkoilmoitus maihintuloajankohdasta ja -paikasta sekä kalastuksessa käytettävästä aluksesta vähintään 30 minuuttia ennen saapumista satamaan tai purkamispaikkaan. Kalastuksenseurantakeskus voi antaa luvan tätä aiempaan maihintuloon. Maihintulon tulee tapahtua 60 minuutin kuluessa ilmoitetusta ajankohdasta. Maihintulo saa tapahtua tätä myöhemmin vain erityisen painavista syistä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun ennakkoilmoituksen sisällöstä ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

21 §
Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvia kalalajeja koskevat saalisilmoitukset

Kokonaispituudeltaan alle kymmenen metriä pitkän kalastusaluksen päällikön tai hänen valtuuttamansa tulee 48 tunnin kuluessa saaliin purkamisen päättymisestä ilmoittaa saamansa lohisaaliit kappalemäärittäin ja kilogrammoittain sekä muiden kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvien kalalajien saaliit kilogrammoittain elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Ilmoituksesta tulee käydä ilmi kalastusaluksen neuvoston valvonta-asetuksen 6 artiklassa tarkoitetun kalastuslisenssinhaltijan henkilö- tai yritys- ja yhteisötunnus ja seuraavat seikat:

1) kenelle saalis on myyty tai myydään, jos se on tiedossa, sekä myydyn saaliin kalalajitunnus (FAO-koodi), siten kuin siitä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston Koillis-Atlantin kalastusta koskevan tilastoasetuksen liitteessä I, ja määrä;

2) suoraan kuluttajille myydyn ja omaan käyttöön otetun saaliin määrä ja kalalajitunnus (FAO-koodi);

3) poisheitetyn ja vapautetun saaliin kalalajitunnus (FAO-koodi) ja määrä;

4) saaliit pyytäneen kalastusaluksen rekisteritunnus;

5) kalastusaluksen päällikön henkilötunnus;

6) käytetyt pyydykset;

7) saaliin kalastusalue ja pyyntiaika;

8) saaliin purkupaikka ja -aika;

9) tiedot tahattomista sivusaaliista;

10) tiedot kalastusmatkalla tuhoutuneista tai kadonneista pyydyksistä.

Jos kalastusmatkalla saadun silakka- tai kilohailisaaliin määrä on pienempi kuin 50 kilogrammaa, kyseessä oleva silakka- tai kilohailisaalis voidaan edellä säädetystä poiketen ilmoittaa 22 §:ssä tarkoitetulla ilmoituksella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

22 §
Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen muita kuin kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvia kala-lajeja koskevat saalisilmoitukset

Kokonaispituudeltaan alle kymmenen metriä pitkän kalastusaluksen päällikön tai hänen valtuuttamansa tulee antaa vähintään kalenterikuukausittain seuraavan kalenterikuukauden 20 päivään mennessä ilmoitus kyseisellä kalastusaluksella saaduista kaikista muista kuin 21 §:n mukaisesti ilmoitettavista saaliista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Ilmoituksesta tulee käydä ilmi:

1) puretun saaliin kalalajitunnus (FAO-koodi), siten kuin siitä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston Koillis-Atlantin kalastusta koskevan tilastoasetuksen liitteessä I, ja määrä kilogrammoina;

2) niiden toimijoiden nimi ja yhteystiedot, joille saalista on myyty ilmoituksessa tarkoitettuna aikana;

3) poisheitetyn ja vapautetun saaliin kalalajitunnus (FAO-koodi) ja määrä kilogrammoina;

4) saaliit pyytäneen kalastusaluksen rekisteritunnus;

5) kalastusaluksen päällikön henkilötunnus;

6) käytetyt pyydykset;

7) saaliin kalastusalue tai kalastusalueet;

8) pyyntipäivien lukumäärä;

9) saaliin pääasiallinen purkupaikka;

10) tiedot tahattomista sivusaaliista;

11) tiedot kalastusmatkalla tuhoutuneista tai kadonneista pyydyksistä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

23 §
Ilmoitukset ilman alusta pyydetystä saaliista

Ilman alusta pyydetyt saaliit ilmoitetaan 22 §:ssä tarkoitetulla ilmoituksella antamalla mainitun pykälän 2 momentin 1–3 ja 6–11 kohdassa säädetyt tiedot. Kalastusaluksen päällikköä koskevien tietojen sijasta ilmoitetaan saaliin pyytäneen henkilön henkilötiedot.

Ilmoituksen antaa saaliin pyytänyt tai hänen valtuuttamansa henkilö, ja siitä on käytävä ilmi, että saalis on kalastettu ilman alusta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen tiedoista ja ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä.

24 §
Saaliin punnitseminen

Jos saalista ei punnita neuvoston valvonta-asetuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti sitä aluksesta purettaessa ja maihin siirrettäessä, saalis on punnittava 48 tunnin kuluessa aluksen satamaan saapumisesta. Punnituksen oikea-aikaisuudesta vastaa ennen saaliin myyntiä kalastuslisenssinhaltija ja myynnin jälkeen ostaja.

29 §
Tietojärjestelmä

Valvonnan tietojärjestelmä muodostuu 30–36 §:ssä tarkoitetuista rekistereistä, 64 §:ssä tarkoitetusta rikkomusrekisteristä, merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetussa laissa tarkoitetusta kalastusalusrekisteristä sekä Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa (1048/2016) tarkoitetuista sisävesien kalastusalusrekisteristä ja siirrettävien käyttöoikeuksien ja toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden rekistereistä.

30 §
Saalisrekisteri

Saalisrekisteriin tallennetaan neuvoston valvonta-asetuksen 14 ja 15, 21–25 ja 28 artiklassa tarkoitetut tiedot sekä tämän lain 20–22 §:ssä tarkoitetuissa ilmoituksissa olevat tiedot aluskohtaisesti. Edellä 23 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten tiedot tallennetaan toimijakohtaisesti.

Saalisrekisterin tietoja käytetään kiintiöiden käytön seurantaan ja yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvontaan. Luonnonvarakeskus käyttää saalisrekisteriin tallennettuja tietoja kalataloudelliseen tutkimukseen ja kalatalousalan tietojenkeruuasetuksessa tarkoitettujen tiedonkeruuta ja tilastointia koskevien velvoitteiden hoitamiseen.

33 §
Aluksen satelliittiseurantajärjestelmä

Alusten satelliittiseurantajärjestelmään tallennetaan tiedot kalastusalusrekisteriin merkittyjen satelliittiseurantalaitteella varustettujen kalastusalusten liikkeistä pituus- ja leveysastein ilmaistuna. Muiden maiden satelliittiseurantalaitteilla varustettujen kalastusalusten tunniste- ja liiketiedot tallennetaan satelliittiseurantajärjestelmään niiden liikkuessa yhteisvalvontakampanjoiden aikana Itämerellä ja aina niiden liikkuessa Suomen valvonnassa olevilla merialueilla.

Valvontaviranomaiset käyttävät kalastusalusten tunniste- ja liiketietoja kalastuksenvalvonnassa ja merialueiden valvonnassa sekä valvonnassa havaittuja poikkeavuuksia ja yhteisen kalastuspolitiikan vastaisia tekoja koskevassa tutkinnassa. Luonnonvarakeskus käyttää alusten satelliittiseurantaseurantajärjestelmään tallennettuja tietoja kalatalouden tutkimukseen ja kalatalousalan tietojenkeruuasetuksessa tarkoitettujen tiedonkeruuta ja tilastointia koskevien velvoitteiden hoitamiseen.

34 §
Kalastuksen valvontaan liittyvä ilmoitus- ja luparekisteri

Ilmoitus- ja luparekisteriin tallennetaan kalastusaluskohtaisesti tiedot:

1) Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain 10 §:ssä tarkoitetuista kalastusluvista;

2) 18 §:ssä tarkoitetuista vapautuksista;

3) kalastuksenseurantakeskuksen komission valvonta-asetuksen 25 artiklan mukaisesti antamista VMS-laitteen korjaamiseksi tai vaihtamiseksi antamista luvista;

4) kalastusaluksen päällikön tekemistä komission valvonta-asetuksen 18 artiklan ja tämän lain 26 §:n mukaisista ilmoituksista;

5) neuvoston valvonta-asetuksen 20 artiklan nojalla annetuista jälleenlaivausluvista;

6) kalastusaluksen päällikön tekemistä neuvoston valvonta-asetuksen 48 artiklan mukaisista kadonnutta pyydystä koskevista ilmoituksista;

7) kalastusaluksen päällikön tekemistä neuvoston valvonta-asetuksen 50 artiklan mukaisista kalastusrajoitusalueiden kauttakulkua koskevista ilmoituksista;

8) kalastusaluksen päällikön komission valvonta-asetuksen 25 artiklan mukaan ilmoittamista aluksen sijaintia koskevista koordinaateista;

9) kalastusaluksen päällikön tekemistä neuvoston valvonta-asetuksen 17 artiklan mukaisista sekä tämän lain 20 a §:n mukaisista ennakkoilmoituksista;

10) kalastuslisenssinhaltijan tekemistä 27 §:n mukaisista ilmoituksista.

Rekisterin tietoja voidaan käyttää valvonnan suunnittelussa, valvonnassa, tutkinnassa ja tilastoinnissa sekä tiedonkeruussa.

49 §
Rikkomukset

Maaseutuvirasto määrää rikkomusmaksun sille, joka:

1) laiminlyö noudattaa komission valvonta-asetuksen 6 tai 7 artiklassa säädettyjä kalastusaluksen merkintöjä tai asiakirjoja koskevia säännöksiä;

2) laiminlyö noudattaa komission valvonta-asetuksen 8–16 tai 17 artiklassa säädettyjä kalastusalusten apuveneitä, kalastusaluksella käytettäviä pyydyksiä ja pyydyksiin kiinnitettäviä poijuja koskevia säännöksiä;

3) laiminlyö varmistaa komission valvonta-asetuksen 20 artiklassa säädetyn mukaisesti, että aluksen satelliittipaikannuslaite on toimintakykyinen tai että sen toimintaa ei estetä;

4) komission valvonta-asetuksen 25 artiklan vastaisesti lähtee VMS-laitteen toimintahäiriön jälkeen satamasta ennen kuin lippuvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut siihen luvan, poistaa VMS-laitteen ilman lippuvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää tai laiminlyö ilmoittaa mainitun artiklan 1 kohdan mukaisesti aluksen maantieteellisen sijainnin kalastuksen seurantakeskukseen;

5) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 14–16 tai 21–25 artiklan kalastuspäiväkirjaa, jälleenlaivausilmoitusta tai purkuilmoitusta, Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen 12 tai 13 artiklan kalastuspäiväkirjaa taikka komission valvonta-asetuksen 29–36, 38–42, 44, 47–55 tai 58 artiklan kalastuspäiväkirjaa, jälleenlaivausilmoitusta, purkamista, purkuilmoitusta ja pyyntiponnistusilmoitusta koskevia säännöksiä;

6) laiminlyö toimittaa 21–23, 25 tai 26 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen määräajassa tai toimittaa puutteellisen ilmoituksen;

7) laiminlyö neuvoston valvonta-asetuksen 17 tai 18 artiklassa, Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen 11 artiklassa tai tämän lain 20 a §:ssä säädetyn ennakkoilmoituksen tekemisen, tekee puutteellisen ilmoituksen tai ei tee ilmoitusta määräajassa;

8) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 20 artiklassa säädettyjä jälleenlaivaustoimia koskevia säännöksiä;

9) laiminlyö noudattaa pyyntiponnistusta koskevia neuvoston valvonta-asetuksen 26–29 tai 30 artiklan säännöksiä;

10) kalastaa neuvoston valvonta-asetuksen 39 artiklassa säädetyn kiellon vastaisesti kalastusaluksella, jossa on aluksen kalastuslisenssissä vahvistetun tehon ylittävä moottori;

11) käyttää neuvoston valvonta-asetuksen 40 artiklan säännöksen vastaisesti uutta käyttömoottoria, vaihdettua käyttömoottoria tai teknisesti muokattua käyttömoottoria, joka ei ole saanut asianomaisen jäsenvaltion virallista varmennusta;

12) purkaa saalista jäsenvaltion neuvoston valvonta-asetuksen 43 artiklan nojalla nimeämien satamien tai lähellä rannikkoa olevien nimettyjen paikkojen ulkopuolella;

13) säilyttää kalastusaluksella neuvoston valvonta-asetuksen 44 artiklan säännösten vastaisesti monivuotisissa suunnitelmissa tarkoitettujen pohjakalakantojen saaliita;

14) säilyttää neuvoston valvonta-asetuksen 47 artiklan säännösten vastaisesti pyydyksiä aluksella;

15) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 48 artiklassa säädettyjä kadonneen pyydyksen talteenottolaitteita, talteenottoa tai pyydyksen katoamista koskevia velvollisuuksia;

16) laiminlyö neuvoston valvonta-asetuksen 49 artiklassa säädettyjen lajikoostumusta tai kalastuspäiväkirjaan kirjaamista koskevien velvollisuuksien noudattamisen;

17) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 50 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta taikka mainitussa artiklassa säädettyä pyydysten säilytystä tai kauttakulkunopeutta koskevaa velvollisuutta;

18) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 52 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta;

19) kalastaa vastoin jäsenvaltion neuvoston valvonta-asetuksen 53 artiklan mukaisesti asettamaa reaaliaikaista kalastuskieltoa;

20) pitää virkistyskalastuksesta peräisin olevia saaliita kaupan vastoin neuvoston valvonta-asetuksen 55 artiklan 2 kohdan säännöstä;

21) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 56 artiklassa säädettyjä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupan pitämistä koskevia velvollisuuksia;

22) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 58 artiklassa, komission valvonta-asetuksen 67 artiklassa tai Euroopan parlamentin ja neuvoston markkina-asetuksen 35 artiklassa säädettyjä kalatuotteiden jäljitettävyyttä, kuluttajille annettavia tietoja tai pakkausmerkintöjä koskevia velvollisuuksia;

23) laiminlyö ensiostajaksi rekisteröitymisen neuvoston valvonta-asetuksen 59 artiklan tai tämän lain 28 §:n mukaisesti;

24) asettaa myyntiin punnitsematonta kalaa neuvoston valvonta-asetuksen 60 tai 61 artiklan säännösten tai mainituissa artikloissa tarkoitettujen valvonta- tai pistokoesuunnitelmien säännösten vastaisesti;

25) laiminlyö noudattaa komission valvonta-asetuksen 69–72 tai 73 artiklan punnituksia koskevia säännöksiä;

26) laiminlyö täyttää ja toimittaa myynti-ilmoituksen neuvoston valvonta-asetuksen 62, 63 tai 64 artiklan säännösten tai tämän lain 20 §:n mukaisesti;

27) laiminlyö täyttää ja toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle asianmukaisesti neuvoston valvonta-asetuksen 66 tai 67 artiklassa tarkoitetut haltuunottoilmoitukset;

28) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 68 artiklassa säädettyjä kuljetusasiakirjan täyttämistä tai toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamista koskevia säännöksiä;

29) laiminlyö noudattaa viranomaisen suorittaman tarkastuksen yhteydessä neuvoston valvonta-asetuksen 75 artiklassa tai komission valvonta-asetuksen 113 tai 114 artiklassa toimijalle tai aluksen päällikölle säädettyjä velvollisuuksia;

30) laiminlyö noudattaa neuvoston LIS-asetuksen 4 artiklan 3 tai 4 kohdassa säädettyjä jälleenlaivauskieltoja;

31) purkaa tai jälleenlaivaa saalista muualla kuin neuvoston LIS-asetuksen 5 artiklan mukaisesti nimetyissä satamissa ja lähellä rantaa olevissa paikoissa;

32) toimittaa neuvoston LIS-asetuksen 6 artiklassa säädetyn ennakkoilmoituksen säädetyn ajan jälkeen;

33) tulee satamaan tai aloittaa saaliin purkamisen vastoin neuvoston LIS-asetuksen 7 artiklassa säädettyä satamaantulolupaa tai purkulupaa;

34) laiminlyö toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle neuvoston LIS-asetuksen 8 artiklassa tarkoitetun purku- tai jälleenlaivausilmoituksen;

35) laiminlyö noudattaa neuvoston LIS-asetuksen 36 artiklan nojalla tehtyä kiireellistä toimenpidettä tai väliaikaista toimenpidettä koskevaa täytäntöönpanopäätöstä;

36) laiminlyö noudattaa neuvoston LIS-asetuksen 37 artiklan 5 kohdan nojalla annetun satamaantuloluvan määräyksiä;

37) laiminlyö noudattaa neuvoston LIS-asetuksen 37 artiklan 7 kohdan säännöstä miehistön vaihdosta;

38) laiminlyö noudattaa neuvoston LIS-asetuksen 38 artiklan 2–7 kohdassa säädettyä ostokieltoa, kalastusaluksen kolmanteen maahan siirtymistä koskevaa kieltoa, vientikieltoa, kauppajärjestelykieltoa tai yhteisten kalastustoimien harjoittamiskieltoa;

39) maahantuo Euroopan unionin alueelle kalataloustuotteita vastoin neuvoston LIS-asetuksen 12 artiklan saalistodistusta koskevia säännöksiä tai näitä säännöksiä tarkentavia Euroopan unionin toimielinten antamia säädöksiä ja päätöksiä;

40) kalastaa neuvoston Itämeri-asetuksen 3 artiklassa säädettyä verkon silmäkokovaatimuksia pienempisilmäisillä verkoilla tai purkaa saalista kyseisen artiklan säännösten vastaisesti;

41) laiminlyö noudattaa neuvoston Itämeri-asetuksen 5 tai 6 artiklan pyydyksen rakennetta koskevia säännöksiä;

42) laiminlyö noudattaa neuvoston Itämeri-asetuksen 8 artiklan säännöksiä verkkojen mitoista tai verkkojen vedessäoloajasta;

43) laiminlyö noudattaa neuvoston Itämeri-asetuksen 12 artiklan säännöksiä vaadittavista saalisosuuksista;

44) laiminlyö noudattaa neuvoston Itämeri-asetuksen 13 artiklan säännöksiä pyydysten käytöstä tai käyttövalmiina pitämisestä;

45) purkaa lajittelemattomia saaliita vastoin neuvoston Itämeri-asetuksen 19 artiklan säännöstä tai tämän lain 68 a §:n nojalla annettua maa- ja metsätalousministeriön asetusta;

46) laiminlyö noudattaa neuvoston Itämeri-asetuksen 24 artiklan säännöksiä tieteellisessä tutkimustarkoituksessa tapahtuvasta kalastuksesta ja saaliin myynnistä;

47) laiminlyö noudattaa Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:n nojalla annetun valtioneuvoston tai maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettuja Euroopan unionin säilyttämistoimenpiteitä tai monivuotisia suunnitelmia koskevia tarkempia säännöksiä;

48) toimii kalastusaluksen päällikkönä vastoin 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua kalastusaluksen päällikkönä toimimisen kieltoa koskevaa päätöstä; taikka

49) laiminlyö noudattaa neuvoston valvonta-asetuksen 49 a tai 49 c artiklan säännöksiä vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliiden erillisestä säilyttämisestä tai purkamisesta.

50 §
Rikkomusmaksun suuruus

Edellä 49 §:n 1, 2, 6, 14–18, 21, 22, 24, 25, 28, 43 ja 44 kohdassa tarkoitetuista rikkomuksista määrättävä rikkomusmaksu on vähintään 100 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikkomusmaksu on enintään 5 000 euroa ja oikeushenkilölle enintään 10 000 euroa.

Muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista 49 §:ssä tarkoitetuista rikkomuksista määrättävä rikkomusmaksu on vähintään 300 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikkomusmaksu on enintään 25 000 euroa ja oikeushenkilölle enintään 50 000 euroa.

Rikkomusmaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon rikkomuksen laatu, laajuus, kesto, siitä ilmenevä tekijän syyllisyys ja teon toistuvuus sekä rikkomuksella tavoitellun ja saadun hyödyn suuruus.

51 §
Vakavat rikkomukset

Maaseutuvirasto määrää seuraamusmaksun vakavasta rikkomuksesta sille, joka:

1) harjoittaa LIS-kalastusta neuvoston LIS-asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

2) harjoittaa LIS-kalastukseen suoraan liittyvää liiketoimintaa neuvoston LIS-asetuksen 42 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla;

3) väärentää neuvoston LIS-asetuksessa tarkoitettuja asiakirjoja tai käyttää tällaisia väärennettyjä tai mitättömiä asiakirjoja neuvoston LIS-asetuksen 42 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla; taikka

4) neuvoston valvonta-asetuksen 90 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetulla tavalla jättää purkamis- tai myynti-ilmoituksen toimittamatta, kun saaliin purkaminen on tapahtunut kolmannen maan satamassa, käsittelee kalastusaluksen moottoria sen tehon lisäämiseksi tai jättää saaliita kalastusalukselle tuomatta, aluksella pitämättä tai aluksesta purkamatta.

Jos neuvoston LIS-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a–e tai i alakohdassa tai neuvoston valvonta-asetuksen 90 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu teko on olosuhteet ja teon seuraukset huomioon ottaen vähäinen eikä sillä ole tavoiteltu taloudellista hyötyä, Maaseutuvirasto voi päättää, että teko on rikkomus, ja määrätä siitä rikkomusmaksun 50 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti.

68 a §
Saaliin jälleenlaivaus- ja purkamispaikat

Valtioneuvoston asetuksella säädetään ne satamat ja lähellä rannikkoa olevat paikat, joissa Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden ja Euroopan unioniin kuuluvien valtioiden kalastusalukset voivat purkaa tai jälleenlaivata saalista neuvoston Itämeri-asetuksen 19 artiklassa ja neuvoston LIS-asetuksen 5 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Asetuksessa voidaan säätää kellonajat, joita on noudatettava saalista purettaessa ja jälleenlaivattaessa. Purku- ja jälleenlaivaussatamista ja -paikoista säädettäessä otetaan huomioon sallittujen purku- ja jälleenlaivaussatamien ja -paikkojen kokonaismäärä, käyttöaste ja sijainti niin, että purkuja ja jälleenlaivauksia voidaan asianmukaisesti valvoa.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös säädettäessä Euroopan unionin monivuotisissa, pitkän aikavälin elvytys- tai hoitosuunnitelmissa tarkoitetuista sallituista jälleenlaivaus- ja purkupaikoista.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 25 päivänä tammikuuta 2018

Pääministeri
Juha Sipilä

Maa- ja metsätalousministeri
Jari Leppä