Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 10/2015
Hallituksen esitys eduskunnalle lentoliikenteestä Vietnamin kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi lentoliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välillä tehdyn sopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimus on luonteeltaan kahdenvälinen lentoliikennesopimus, jossa sovitaan muun muassa siitä, miten ja millä edellytyksillä sopimusosapuolet voivat nimetä lentoliikenteen harjoittajia käyttämään sopimuksella myönnettyjä liikenneoikeuksia. Sopimuksessa määrätään nimettyjen lentoyhtiöiden oikeuksista niiden harjoittaessa liikennettä. Lisäksi sopimus sisältää kansainvälisen käytännön mukaiset vapautukset tietyistä veroista, tulleista ja muista maksuista kansainvälisen lentoliikenteen osalta.

Sopimuksen mukaisesti Suomen nimeämät lentoyhtiöt saavat oikeuden liikennöidä Helsinki-Vantaalta ja joltakin toiselta nimettävältä lentoasemalta Hanoihin ja Ho Chi Minhiin. Vastaavat liikenneoikeudet mainituilla reiteillä on Vietnamin nimeämillä lentoyhtiöillä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on suoritettu.

yleisperustelut

1 Nykytila

Suomen ja Vietnamin välinen liikenne on ollut ensisijaisesti lomalentoihin perustuvaa tilauslentoliikennettä.

Suomalaiset matkatoimistot ja siten myös lentoyhtiöt ovat osoittaneet kiinnostusta laajentaa matkailua ja liikennöintiä Vietnamiin. Myös Vietnamin viranomaiset ovat kahdenvälisissä tapaamisissa kiirehtineet Suomea saattamaan vuonna 2008 neuvoteltu kahdenvälinen lentoliikennesopimus Vietnamin kanssa voimaan.

Matkailun Euroopasta Vietnamiin ja erityisesti sen rantakohteisiin arvioidaan lähivuosina kasvavan vastaavalla tavalla kuin matkailu on lisääntynyt alueen muissa maissa, erityisesti Thaimaassa. Vietnam on tällä hetkellä yksi nopeimmin kasvavista kansantalouksista maailmassa. Talouskasvu on saanut vauhtia vuonna 2001 käynnistetystä uudistuspolitiikasta. Talouden rakenteiden uudistaminen tosin käynnistettiin jo 1980-luvun puolivälissä, kun yksityisten pienyritysten perustaminen tuli mahdolliseksi. Vuoden 2001 uudistuksen myötä yksityiset yritykset ovat saaneet vastaavanlaiset oikeudet kuin valtionyritykset. Suurin osa yksityisistä yrityksistä toimii elintarvike- ja muoviteollisuudessa ja palvelualoilla. Vietnamin uudistusohjelman tavoitteena on muuttaa maa kehittyneeksi teollisuusmaaksi vuoteen 2020 mennessä, vauhdittaa talouskasvua, luoda teollistumis- ja modernisaatiostrategia, parantaa Vietnamin kilpailukykyä ja integroida maa nykyistä tiiviimmin sekä alueelliseen että kansainväliseen talouteen. Teollisuuden kasvu on viime vuosina ollut huomattavan nopeaa ja sen osuus bruttokansantuotteesta on noussut jo lähelle 50 prosenttia. Myös suorat ulkomaiset investoinnit ovat nousseet ennätyskorkealle. Vietnamin talouskehityksessä on nähtävissä samankaltaisia piirteitä Kiinan kanssa.

Vietnamin suurin lentoasema on Ho Chi Minhin kansainvälinen lentoasema nimeltään Tan Shon Nat. Lentoaseman laajennus otettiin käyttöön vuonna 2007. Lentoaseman kautta kulki vuonna 2011 lähes 17 milj. matkustajaa. Hanoin Noi Bai lentoaseman kautta kulki vuonna 2011 noin 10 miljoonaa matkustajaa.

Vietnamin kansallinen lentoyhtiö on Vietnam Airlines, joka on perustettu 1956. Yhtiöllä on suoraa reittilentoliikennettä Aasian lisäksi Oseanian alueella ja Eurooppaan (Pariisi, Lontoo, Frankfurt, Amsterdam, Rooma ja Moskova).

Suomi ja Vietnam allekirjoittivat lokakuussa 2000 maiden välisen lentoliikennesopimuksen. Euroopan unionin ja Vietnamin välillä solmittiin vuonna 2006 ns. horisontaalisopimus lentoliikenteestä. Suomen ja Vietnamin ilmailuviranomaiset neuvottelivat vuonna 2008 kahdenvälisen lentoliikennesopimuksen vastaamaan unionilainsäädännön vaatimuksia. Maat allekirjoittivat helmikuussa 2008 luottamuksellisen pöytäkirjan (Confidential Memorandum of Understanding, CMoU), joka korvasi aikaisemman sopimuksen siltä osin kuin se oli ristiriidassa unionilainsäädännön kanssa. Euroopan komissio antoi hyväksynnän CMoU:lle 3 päivänä joulukuuta 2008. Sopimus allekirjoitettiin Ho Chi Minhissä 21 päivänä lokakuuta 2014.

Euroopan unionilla ja Vietnamilla on horisontaalisopimus lentoliikenteestä vuodelta 2006. Euroopan unionin suurimmilla jäsenvaltioilla (Ranska, Saksa ja Iso-Britannia) on Vietnamin kanssa voimassa oleva kahdenvälinen lentoliikennesopimus.

2 Euroopan unionin lainsäädäntö

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä kansainvälisiä lentoliikennesuhteita on perinteisesti säännelty kahdenvälisillä lentoliikennesopimuksilla, niiden liitteillä ja muilla asiaan liittyvillä kahdenvälisillä ja monenvälisillä järjestelyillä. Euroopan unionin tuomioistuimen asioissa C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98 antamien tuomioiden mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta tällaisten sopimusten tiettyjen kysymysten osalta. Tuomioiden johdosta kaikki jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden nykyiset kahdenväliset sopimukset, joihin sisältyy unionin oikeuden vastaisia määräyksiä, on muutettava tai korvattava uusilla, unionin oikeuden mukaisilla sopimuksilla.

Koska lentoliikennesopimusten määräykset kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet asetuksen (EY) N:o 847/2004 jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta (jäljempänä ulkosuhdeasetus). Asetuksella on perustettu jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyömenettely sen varmistamiseksi, että sopimukset ovat sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa. Jäsenvaltion tulee ennakolta ilmoittaa komissiolle aikeistaan aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa sekä tiedot siitä, mitä sopimuksen määräyksiä neuvottelut koskevat ja mikä on neuvottelujen tavoite sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot. Komissio kutsutaan tarvittaessa osallistumaan neuvotteluihin tarkkailijana. Asetuksen mukaan jäsenvaltio voi tehdä kolmannen maan kanssa lentoliikennesopimuksen, jos sopimus sisältää asetuksessa tarkoitetut, jäsenvaltioiden ja komission yhteisesti laatimat ja vahvistamat vakiolausekkeet, jotka varmistavat sen, että jäsenvaltioiden lentoyhtiöitä kohdellaan tasapuolisesti. Ulkosuhdeasetuksen mukaan jäsenvaltioiden on tehdessään kolmansien valtioiden kanssa lentoliikennesopimuksen ilmoitettava neuvottelutuloksesta komissiolle. Komissio antaa luvan sopimuksen tekemiseen, jos sopimus sisältää asiaankuuluvat vakiolausekkeet. Jos sopimus ei sisällä vakiolausekkeita, käsitellään sopimus ulkosuhdeasetuksen mukaisessa komitologiamenettelyssä, edellyttäen ettei sopimuksesta ole haittaa unionin yhteisen lentoliikennepolitiikan tavoitteelle ja tarkoitukselle. Jäsenvaltio voi soveltaa sopimusta tilapäisesti, kunnes kyseinen menettely on johtanut tulokseen. Euroopan komissio on hyväksynyt Suomen ja Vietnamin välisen neuvottelutuloksen 3 päivänä joulukuuta 2008.

Sopimuksen määräysten kuulumista Euroopan unionin toimivaltaan on tarkasteltu tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen luvussa 4.1.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa Suomen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan välinen vuoden 2008 pöytäkirjan pohjalta konsolidoitu lentoliikennesopimus voimaan. Sopimus ehdotetaan saatettavaksi voimaan niin sanotulla blankettilailla, jonka voimaantulosta säädetään blankettiasetuksella.

Sopimuksella mahdollistetaan lentoliikennesuhteiden ja -markkinoiden kehittäminen maiden välillä. Sopimus on luonteeltaan kahdenvälinen lentoliikennesopimus, jossa sovitaan muun muassa siitä, miten ja millä edellytyksillä sopimusosapuolet voivat nimetä lentoliikenteen harjoittajia käyttämään sopimuksella myönnettyjä liikenneoikeuksia. Sopimuksessa määrätään lentoliikenteen harjoittajien oikeuksista niiden harjoittaessa liikennettä. Sopimuksen mukaisesti Suomen nimeämät lentoyhtiöt saavat oikeuden liikennöidä Helsinki-Vantaalta ja joltakin toiselta nimettävältä lentoasemalta Hanoihin ja Ho Chi Minhiin. Vastaavat liikenneoikeudet mainituilla reiteillä on Vietnamin nimeämillä lentoyhtiöillä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on suoritettu.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset ja yritysvaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion talousarvioon ulottuvia vaikutuksia. Lentoliikennesopimus on elinkeinoelämän edun mukainen, koska säännölliset lentoyhteydet mahdollistavat viennin kasvun ja tukevat suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Lentoliikenteen Suomen ja Vietnamin välillä odotetaan jatkuvan vähäisenä eikä sopimuksella siten ole merkittäviä lyhyen aikavälin yritysvaikutuksia.

4.2 Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Mikäli lentoliikenteen määrä olennaisesti kasvaa Suomen ja Vietnamin välillä, tällä voi olla jonkin verran paikallisesti vaikutuksia lentomelun ja muiden lentoliikenteen päästöjen kasvuun, mutta näillä ei ole olennaista merkitystä lentoliikenteen kokonaispäästöjen kehityksen kannalta.

4.3 Muut vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan tai kansallisen tason organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

5 Asian valmistelu

Sopimusneuvottelut Suomen ja Vietnamin välillä käytiin vuosina 2007–2008. Euroopan unionin komissio hyväksyi ulkosuhdeasetuksen mukaisesti sopimuksen 8 päivänä joulukuuta 2008. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 3 päivänä lokakuuta 2014. Sopimus allekirjoitettiin elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren Vietnamin vierailun yhteydessä Ho Chi Minhissä 20 päivänä lokakuuta 2014.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Matkailun edistämiskeskukselta, Keskuskauppakamarilta, Finavia Oyj:ltä sekä suomalaisilta lentoyhtiöiltä. Saatujen lausuntojen pohjalta on tarkistettu hallituksen esityksen perustelutekstejä.

yksityiskohtaiset perustelut

1 Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimuksen johdanto-osassa Suomi ja Vietnam toteavat muun muassa lisätä kansainvälisen lentoliikenteen palveluntarjontaa.

Sopimuksen artikloista 4 artiklan 3 kohdan a) alakohta ja 5 artiklan 1 kohdan a) alakohta ovat EU-mallilausekkeiden mukaiset. Sopimuksen 13 artikla ja 19 artiklan 4 kohta ovat EU-suosituslausekkeiden mukaiset.

1 artikla. Määritelmät. Artiklan 1 kohdassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet. Sopimuksessa tarkoitetaan:

”Chicagon yleissopimuksella” Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettavaksi avattua Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta, mukaan lukien kaikki molempien osapuolten ratifioimat muutokset, jotka ovat tulleet voimaan yleissopimuksen 94 artiklan a kohdan mukaisesti, ja kaikki yleissopimuksen 90 artiklan mukaisesti hyväksytyt liitteet ja niiden muutokset, sikäli kuin nämä liitteet ja muutokset ovat kyseisenä aikana voimassa molempien osapuolten osalta;

”ilmailuviranomaisella” Suomessa Liikenteen turvallisuusvirastoa ja Vietnamin osalta liikenneministeriötä sekä molempien osalta muuta henkilöä tai elintä, joka on valtuutettu suorittamaan viranomaisen hoitamia tehtäviä tai samankaltaisia tehtäviä;

”nimetyllä lentoyhtiöllä” tämän sopimuksen 4 artiklan mukaisesti nimettyä ja liikennöintiluvan saanutta lentoyhtiötä;

termeillä ”lentoliikenne”, ”kansainvälinen lentoliikenne”, ”lentoyhtiö” ja ”lasku ilman kaupallista tarkoitusta” Kansainvälisen siviili-ilmailusopimuksen 2 ja 96 artikloissa tarkoitetuille termeille annettuja merkityksiä. Lentoyhtiö on Chicagon yleissopimuksen 96 artiklassa määritelty termillä lentoliikenneyritys;

“alueella” sopimusosapuolen suvereniteettiin kuuluvia maa-alueita (mantere ja saaret), niihin rajoittuvine sisävesineen, aluevesineen ja niiden yläpuolella olevine ilmatiloineen;

”tariffilla” matkustajien, matkatavaroiden tai rahdin kuljetuksesta veloitettavia hintoja, mutta ei kuitenkaan postikuljetusten hintoja. Tariffeihin luetaan myös kuljetukseen kuuluvat tai sen yhteydessä tarjottavat merkittävät lisäedut, sekä henkilöiden kuljetusta varten myytävien lippujen myynnistä tai vastaavista liiketoimista rahtia kuljetettaessa maksettava myyntipalkkio. Termi kattaa myös ne ehdot, joiden mukaan kuljetushintaa sovelletaan tai myyntipalkkiota maksetaan; sekä

”käyttömaksulla” toimivaltaisten viran-omaisten lentoyhtiöiltä perimää maksua lentoasema- ja lennonvarmistuslaitteiden sekä niihin liittyvien palvelujen, tilojen ja laitteiden käytöstä.

Artiklan 2 kohdassa todetaan, että sopimuksen liite on erottamaton osa sopimusta ja kaikki viittaukset sopimukseen sisältävät viittauksen myös sopimuksen liitteeseen, ellei sopimuksessa toisin määrätä. Artiklan 3 kohdassa todetaan, että sopimuksen artiklat on otsikoitu niihin viittaamista varten.

2 artikla. Chicagon yleissopimuksen soveltaminen. Artiklassa todetaan, että tämän lentoliikennesopimuksen määräyksiin sovelletaan Chicagon yleissopimuksen määräyksiä sikäli kuin määräykset ovat sovellettavissa kansainväliseen lentoliikenteeseen.

3 artikla. Liikenneoikeuksien myöntäminen. Artiklassa määritellään kummankin osapuolen nimetyille lentoyhtiöille myönnettävät oikeudet. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet myöntävät toisilleen sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Sopimuksen mukaista liikennettä ja sopimuksen mukaisia reittejä kutsutaan jäljempänä ”sovituksi liikenteeksi” ja vastaavasti ”määrätyiksi reiteiksi”.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusten määräysten ei katsota oikeuttavan osapuolen nimettyä lentoyhtiötä ottamaan toisen osapuolen alueella matkustajia, rahtia ja postia kuljetettavaksi korvausta tai maksua vastaan toiseen paikkaan tämän toisen osapuolen alueella. Osapuolen nimeämän lentoyhtiön oikeudesta kuljettaa matkustajia, rahtia ja postia toisen osapuolen alueella olevien paikkojen ja kolmansien osapuolten alueilla olevien paikkojen välillä sovitaan erikseen osapuolten välillä.

Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolen on tehtävä parhaansa helpottaakseen liikenteen jatkumista käyttämällä soveltuvia tilapäisiä reittien uudelleenjärjestelyjä, mukaan lukien tilapäisten vaihtoehtoisten oikeuksien myöntäminen, osapuolten keskinäisen päätöksen mukaisesti, jos osapuolen nimeämä lentoyhtiö ei aseellisen selkkauksen, poliittisten häiriöiden tai tapahtumien taikka muiden erityisten ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi pysty hoitamaan liikennettä normaalilla reitillään.

4 artikla. Lentoyhtiöiden nimeäminen ja liikennöintilupa. Artiklassa määrätään menettelystä, jolla osapuolet voivat nimetä lentoyhtiöt hoitamaan sovittua liikennettä. Nimeäminen on tehtävä kirjallisesti ja siitä on ilmoitettava toisen osapuolen ilmailuviranomaiselle. Artiklan 2 kohdan mukaan kummallakin osapuolella on oikeus peruuttaa nimeäminen tai muuttaa sitä.

Artiklan 3 kohta sisältää määräykset niistä ehdoista, jotka lentoyhtiöiden on täytettävä saadakseen asianmukaiset luvat liikennöintiin. Lentoyhtiön tultua nimetyksi ja sen saatua liikennöintiluvan se voi milloin tahansa aloittaa sovitun liikenteen, edellyttäen että se noudattaa kaikkia tämän sopimuksen soveltuvia määräyksiä. Suomessa säännökset liikennöintiluvan myöntämisestä ja siihen liittyvästä kansallisesta viranomaistoimivallasta ovat ilmailulain (864/2014) 6 luvussa.

Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolten ilmailuviranomaiset voivat vaatia toisen osapuolen nimeämää lentoyhtiötä osoittamaan, että se pystyy täyttämään lakien ja määräysten mukaiset ehdot kansainväliselle lentoliikenteelle Chicagon yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Artiklan 5 kohdan mukaan lentoyhtiön tultua nimetyksi ja kun sille on myönnetty liikennöintilupa, se voi milloin tahansa aloittaa sovitun liikenteen.

5 artikla. Liikennöintiluvan peruuttaminen pysyvästi tai määräajaksi. Artiklan mukaan liikennöintilupa voidaan peruuttaa, jos 3 artiklassa mainitut edellytykset luvan saamiselle eivät täyty, jos tämän sopimuksen mukaisten liikenneoikeuksien käyttäminen olisi tosiasiassa Suomen tai Vietnamin ja kolmannen valtion välisessä sopimuksessa määrättyjen liikenneoikeuksien rajoitusten kiertämistä tai jos lentoyhtiö on laiminlyönyt tämän sopimuksen 5 artiklassa tarkoitettujen lakien ja määräysten noudattamisen. Ellei luvan peruuttaminen tai liikenneoikeuksien rajoittaminen ole välttämätöntä lakien ja/tai määräysten jatkuvan rikkomisen estämiseksi, tätä oikeutta ei saa käyttää ennen kuin toisen osapuolen ilmailuviranomaisten kanssa on neuvoteltu.

6 artikla. Lakien ja määräysten soveltaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolen lakeja ja määräyksiä, jotka säätelevät kansainvälisessä lentoliikenteessä olevien ilma-alusten tuloa sen alueelle, lähtöä sieltä tai sellaisten ilma-alusten toimintaa ja lentämistä mainitun alueen sisällä, on sovellettava toisen osapuolen nimeämään yhteen tai useampaan lentoyhtiöön. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen lakeja ja määräyksiä, jotka säätelevät matkustajien, miehistön, rahdin tai postin tuloa tämän osapuolen alueelle, siellä oloa tai sieltä lähtöä, kuten maahan tuloa, maasta lähtöä, maasta muuttoa ja maahan muuttoa, tullia, terveyttä ja karanteenia koskevat muodollisuudet, on sovellettava toisen osapuolen nimeämän yhden tai useamman lentoyhtiön ilma-alusten kuljettamiin matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin niiden ollessa mainitulla alueella. Artiklan 3 kohdan mukaan sovelletaan mainittuja lakeja ja määräyksiä sovelletaan yhtäläisesti kummankin sopimusosapuolen nimeämien lentoyhtiöiden kansainvälisessä lentoliikenteessä käyttämiin ilma-aluksiin.

7 artikla. Vapautus verosta, tulleista ja muista maksuista. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero- tulli- ja maksuvapautuksista ilma-alusten, niiden vakiovarusteiden, varaosien, poltto- ja voiteluaineiden sekä varastojen osalta. Edellytyksenä on, että tällaiset varusteet, varaosat ja varastot jäävät ilma-alukseen siihen asti, kunnes ne jälleen viedään maasta tai kulutetaan kyseisessä ilma-aluksessa sen lentäessä mainitun alueen yläpuolella.

Artiklan 2 kohdan mukaan veroista, tulleista ja maksuista ovat vastavuoroisuuden perusteella vapautettuja myös alakohdissa a–c mainitut varastot, vara-osat, tarvikkeet ja muut tuotteet. Artiklan 2 kohdan tuotteisiin sovelletaan Euroopan unionin tullikoodeksissa (neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, jäljempänä tullikoodeksi) ja sen soveltamisasetuksessa (komission asetus (ETY) N:o 2454/93) säädettyjä tullimenettelyjä. Tullikoodeksin ja sen soveltamisasetuksen nojalla väliaikainen maahantuonti kokonaan tuontitullitta sallitaan ainoastaan soveltamisasetuksen 555–578 artiklan mukaisesti ja tullietuuden myöntäminen tuotteille edellyttää käytännössä tulliviranomaisen lupaa.

Artiklan 3 kohdan mukaan 2 kohdassa tarkoitetut tavarat voidaan vaatia pidettäväksi tullivalvonnassa. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolen nimeämän lentoyhtiöin ilma-aluksen vakiovarusteet, kuten myös ilma-aluksessa yleensä pidettävät tarvikkeet, varastot ja varaosat saadaan purkaa toisen osapuolen alueella ainoastaan tämän osapuolen tulliviranomaisen antaessa siihen luvan. Tällöin ne voidaan asettaa mainittujen viranomaisten valvontaan siihen asti, kunnes ne jälleen viedään alueelta tai niiden osalta muutoin menetellään tullimääräysten mukaisesti.

Artiklan 5 kohdan mukaan välittömällä läpikulkumatkalla olevat matkatavarat ja rahti ovat vapaat veroista, tulleista ja muista sen kaltaisista maksuista, jotka eivät perustu niiden saapuessa tai lähtiessä annetun palvelun kustannuksiin.

8 artikla. Välitön läpikulkuliikenne. Artiklan mukaan osapuolen alueen kautta välittömällä läpikulkumatkalla oleville matkustajille, matkatavaroille, rahdille ja postille, jotka eivät poistu lentoaseman tähän tarkoitukseen varatulta alueelta, ei saa tehdä muuta kuin yksinkertaisen tarkastuksen. Tämä ei kuitenkaan koske turvatoimia, jotka on suunnattu väkivallantekoja, lentokonekaappauksia ja huumeiden salakuljetusta vastaan. Välittömällä läpikulkumatkalla olevat matkatavarat, rahti ja posti ovat myös vapaat tulleista ja muista sen kaltaisista maksuista, jotka eivät perustu niiden saapuessa tai lähtiessä annetun palvelun kustannuksiin. Välitön läpikulkumatka tarkoittaa esimerkiksi Hanoista Helsingin kautta New Yorkiin tehtävää välitöntä läpikulkumatkaa, jossa maahantulotarkastus tehdään Yhdysvalloissa. Läpikulkumatka Suomen kautta toiseen Schengen-valtioon (esim. Hanoista Helsingin kautta Tukholmaan) edellyttää Suomessa Schengenin raja-säännöstön VI liitteen 2 kohdan mukaista perusteellista tulotarkastusta kolmannen maan kansalaisille.

9 artikla. Sovitun liikenteen harjoittamista koskevat periaatteet. Artiklan mukaan nimetyillä lentoyhtiöillä on oltava oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet sekä yhtäläiset kapasiteettioikeudet sovitun liikenteen harjoittamiseen määrätyillä reiteillä alueidensa välillä. Liikennöimistä ei myöskään saa muuten vaikeuttaa osapuolten tai toisen sopimusosapuolen lentoyhtiön toimesta. Osapuolten nimeämien lentoyhtiöiden tarjoaman sovitun liikenteen on läheisesti vastattava määrätyillä reiteillä tapahtuvalle kuljetukselle asetettuja vaatimuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että liikennekapasiteettia tarjotaan riittävästi ja kohtuullisella kuormausasteella, joka täyttää nykyiset ja kohtuudella ennakoitavissa olevat matkustajien ja rahdin, mukaan lukien posti, kuljetustarpeet osapuolten alueiden välisessä liikenteessä.

10 artikla. Liikenneohjelmien hyväksyminen. Artiklan mukaan nimettyjen lentoyhtiöiden on toimitettava liikenneohjelmansa (kesä- ja talviliikennekausiksi) ilmailuviranomaisten hyväksyttäväksi vähintään 30 päivää ennen liikenteen aloittamista. Ohjelman on sisällettävä erityisesti aikataulut, lento-vuorojen lukumäärä ja käytettävät ilma-alustyypit. Ilmailuviranomaisten on ilmoitettava päätöksensä tällaisista liikenneohjelmista 20 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin asianomainen lentoyhtiö on toimittanut ohjelmansa hyväksyttäväksi. Myös liikenneohjelmien muutokset on toimitettava toisen osapuolen ilmailuviranomaisen hyväksyttäväksi.

11 artikla. Vuokratun ilma-aluksen käyttö. Artiklan sisältää ilma-aluksen vuokraamista, tilaamista ja vaihtoa koskevat ehdot. Vuokrausjärjestelyt eivät saa johtaa siihen, että vuokraava kolmannen valtion lentoyhtiö saa sellaisia liikenneoikeuksia, jotka eivät muutoin olisi kyseisen lentoyhtiön käytettävissä. Vuokraavan lentoyhtiön saama taloudellinen hyöty ei saa riippua kyseisen nimetyn lentoyhtiön toiminnan tuotosta tai tappiosta ja vastuu vuokratun ilma-aluksen jatkuvasta lentokelpoisuudesta ja lentotoiminta- ja huoltonormien asianmukaisuudesta on vahvistettava Chicagon yleissopimuksen sovellettavien määräysten mukaisesti.

12 artikla. Tiedot ja tilastot. Artiklan mukaan osapuolten ilmailuviranomaisten on toimitettava toisilleen pyynnöstä sellaisia kausittaisia tai muita tilastotietoja, joita voidaan kohtuudella katsoa vaadittavan osapuolen nimetyn lentoyhtiön sovitussa liikenteessä tarjoaman kapasiteetin tarkastelemiseksi. Näiden tilastojen on sisällettävä tiedot tällaisen lentoyhtiön kuljettaman liikenteen määrästä sovitussa liikenteessä kokonaisuutena tai missä tahansa sen osassa.

13 artikla. Tariffit. Artiklassa säädetään sovitun liikenteen ja palvelujen hinnoista ja hinnoittelusta. Artiklan 1 kohdan mukaan sovittua liikennettä koskevat tariffit on vahvistettava kohtuullisiksi ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät, mukaan lukien liikennöimiskustannukset, kohtuullinen tuotto, liikenteen erikoispiirteet, kuten matkan nopeus ja matkustustilojen taso, käyttäjien edut ja muiden lentoyhtiöiden soveltamat tariffit millä tahansa määrätyn reitin osalla.

Artiklan 2 kohdan mukaan tariffit on jätettävä kummankin osapuolen ilmailuviranomaisten hyväksyttäväksi vähintään 30 päivää (tai molempien osapuolten ilmailuviranomaisten sopimaa lyhyempää määräaikaa) ennen niiden suunniteltua käyttöönottoa.

Artiklan 3 kohdan mukaan kummankin osapuolen ilmailuviranomaiset voivat hyväksyä ehdotetun tariffin milloin tahansa. Jos tällaista hyväksyntää ei saada, tariffia pidetään osapuolen ilmailuviranomaisten hyväksymänä, mikäli tämän osapuolen ilmailuviranomaiset eivät 20 päivän kuluessa tariffin jättämispäivästä ole kirjallisesti ilmoittaneet toisen osapuolen ilmailuviranomaisille vastustavansa ehdotettua tariffia. Mikäli kuitenkin jommankumman osapuolen ilmailuviranomaiset kirjallisesti ilmoittavat vastustavansa tariffia, ilmailuviranomaiset voivat jommankumman pyynnöstä yrittää määrittää tariffin sopimalla. Jolleivät ilmailuviranomaiset kykene määrittämään tariffia tämän kohdan määräysten mukaisesti, voidaan artiklan 4 kohdan mukaan erimielisyys jommankumman pyynnöstä ratkaista tämän sopimuksen 21 artiklan määräysten mukaisesti.

Artiklan 5 kohdassa säädetään siitä, että artiklan määräysten mukaisesti vahvistettu tariffi jää voimaan, kunnes se korvataan uudella artiklan määräysten mukaisesti määritetyllä tariffilla. Mikäli molempien osapuolten ilmailuviranomaiset eivät ole muuta sopineet, tariffin voimassaoloaikaa ei saa jatkaa tämän kohdan perusteella 12 kuukautta pidemmäksi ajaksi siitä päivästä, jolloin se muuten olisi lakannut olemasta voimassa.

Artiklan 6 kohdan mukaan Vietnamin sosialistisen tasavallan nimeämän lentoyhtiön kokonaan Euroopan unionin sisällä tapahtuvasta kuljetuksesta perimiin tariffeihin sovelletaan Euroopan unionin lainsäädäntöä.

14 artikla. Reilu kilpailu. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten nimetyillä lentoyhtiöillä on oltava oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tässä sopimuksessa tarkoitettuun kansainväliseen lentokuljetukseen.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen on tarvittaessa ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin, oikeudenkäyttövallassaan oleviin toimenpiteisiin poistaakseen kaikki syrjinnän tai epäreilun kilpailun muodot, jotka vaikuttavat haitallisesti toisen osapuolen nimeämän lentoyhtiön kilpailuasemaan.

14 b artikla. Kilpailusäännöt. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset lentoyhtiöiden käytännöistä, joita voidaan pitää lisätarkastelua vaativina kilpailunvastaisina käytäntöinä. Tällaisia ovat maksujen ja hintojen veloittaminen reiteillä sellaisella tasolla, joka koko-naisuutena ei riitä kattamaan palvelujen tarjoamiseen liittyviä kustannuksia tai liiallinen kapasiteetin tai vuorotiheyden lisääminen taikka määräävän aseman väärinkäyttöön viittaava toiminta reitillä. Lisäksi tällaiset käytännöt ovat luonteeltaan jatkuvia ja niillä on vakava taloudellisesti haitallinen vaikutus toiseen lentoyhtiöön tai ne aiheuttavat huomattavaa vahinkoa toiselle lentoyhtiölle niin, että kyseisten käytäntöjen ilmeinen tarkoitus tai todennäköinen vaikutus on tehdä toinen lentoyhtiö toimintakyvyttömäksi tai sulkea tai ajaa se markkinoilta.

Artiklan 2 kohdan mukaan valtion tuen ja/tai avustuksen myöntämisen on oltava läpinäkyvää osapuolten välillä, eikä se saa vääristää osapuolten nimettyjen lentoyhtiöiden välistä kilpailua. Osapuolen on pyydettäessä toimitettava toiselle osapuolelle täydelliset tiedot tällaisesta avustuksesta sekä siihen tehdyistä tarkistuksista tai sen pidentämisestä. Tällaista tietoa on käsiteltävä äärimmäisen varovaisesti ja luottamuksellisesti.

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolen ilmailuviranomaiset voivat pyytää neuvotteluja 20 artiklan mukaisesti, jos osapuolet katsovat, että toisen osapuolen nimetyn lentoyhtiön aikomassa tai harjoittamassa toiminnassa saattaa olla tämän artiklan mukaisia epäreilun kilpailun piirteitä tai viitteitä toisen osa-puolen harjoittamasta syrjinnästä kohtuuttoman valtion tuen ja/tai avustuksen muodossa. Tällaisen pyynnön mukana on toimitettava ilmoitus pyynnön syistä, ja neuvottelujen on alettava 15 päivän kuluessa pyynnöstä. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet voivat edelleen turvautua erimielisyyksien sovittelumenettelyyn 21 artiklan mukaisesti erimielisyyden ratkaisemiseksi, jos osapuolet eivät saa ongelmaa ratkaistua neuvotteluteitse.

Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolella on oikeus kieltäytyä myöntämästä toisen osapuolen nimeämälle lentoyhtiölle liikennöintilupaa tai peruuttaa tällaiset luvat kokonaan tai määräajaksi, asettaa niiden käytölle ehtoja tai rajoittaa niitä, mikäli on perusteltu syy uskoa, että toisen osapuolen tai sen nimeämän lentoyhtiön harjoittamalla epäreilulla tai kilpailunvastaisella toiminnalla on vakava vaikutus osapuolen nimetyn lentoyhtiön liikenteeseen.

15 artikla. Kaupallinen toiminta. Artiklan mukaan osapuolen nimetyllä lentoyhtiöllä on oikeus ylläpitää toisen osapuolen alueella lentoyhtiön toiminnan kannalta tarpeellisia toimistoja sekä hallinnollista, kaupallista ja teknistä henkilökuntaa sekä oikeus vapaasti myydä ilmakuljetuspalveluja omilla kuljetus-asiakirjoillaan kummankin osapuolen alueilla suoraan tai asiamiehen välityksellä. Osapuolet eivät saa rajoittaa toisen osapuolen nimeämän lentoyhtiön oikeutta markkinoida ja myydä eikä kenenkään oikeutta ostaa tällaisia kuljetuksia. Lentoyhtiöllä on oikeus myös tarjota omia maahuolintapalvelujaan toisen osapuolen alueella tai ulkoistaa nämä palvelut valintansa mukaan joko kokonaan tai osin mille tahansa näiden palvelujen valtuutetulle tarjoajalle.

16 artikla. Käyttömaksut. Artiklan 1 kohdan mukaan maksut eivät saa olla epäoikeudenmukaisesti syrjiviä, ja niiden on jakauduttava tasapuolisesti eri käyttäjäryhmien kesken.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on edistettävä käyttömaksuja koskevia neuvotteluja toimivaltaisten viranomaisten ja lentoyhtiöiden tai niitä edustavien järjestöjen välillä. Käyttäjille olisi annettava kohtuullinen etukäteisilmoitus kaikista muutosehdotuksista, jotta niillä on mahdollisuus ilmaista kantansa ennen muutosten toteuttamista. Osapuolten on kannustettava toimivaltaisia viranomaisiaan ja mainittuja käyttäjiä vaihtamaan asiaan kuuluvia maksuja koskevia tietoja.

17 artikla. Varojen siirtäminen. Artiklan mukaan osapuolten nimetyt lentoyhtiöt voivat vapaasti siirtää tuloylijäämät myyntialueella. Siirrot suoritetaan vapaasti vaihdettavassa valuutassa voimassaolevalla valuuttakurssilla, eikä niille normaaleja pankkikuluja ja -toimenpiteitä lukuun ottamatta saa asettaa maksuja, rajoituksia, määräyksiä tai viivytyksiä sen jälkeen, kun kyseinen lentoyhtiö on täyttänyt kaikki riidattomat paikalliset maksuvelvoitteensa.

18 artikla. Todistusten ja lupien tunnustaminen. Osapuolen on tunnustettava toisen osapuolen myöntämät tai vahvistamat voimassaolevat lentokelpoisuustodistukset, pätevyystodistukset ja luvat päteviksi sovitun liikenteen harjoittamiseen määrätyllä reitillä edellyttäen, että vaatimukset, joiden perusteella nämä todistukset tai luvat on myönnetty tai kelpuutettu, ovat yhtenevät Chicagon yleissopimuksen mukaisesti kulloinkin vahvistettujen vähimmäisnormien kanssa tai niitä vaativammat. Kumpikin osapuoli varaa kuitenkin oikeuden kieltäytyä tunnustamasta oman alueensa ylittävillä lennoilla pätevyystodistuksia tai lupia, jotka toinen osapuoli on myöntänyt osapuolen omille kansalaisille.

19 artikla. Ilmailun turvaaminen. Artiklan mukaan osapuolet toteavat sitoutuneensa suojelemaan siviili-ilmailun turvallisuutta laittomilta teoilta ja erityisesti noudattamaan määräyksiä, jotka sisältyvät Tokiossa 14 päivänä syyskuuta 1963 allekirjoitettuun rikoksia ja eräitä muita tekoja ilma-aluksissa koskevaan yleissopimukseen (SopS 22/1971), Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970 allekirjoitettuun yleissopimukseen ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemisestä (SopS 62/1971), Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971 allekirjoitettuun yleissopimukseen siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemisestä (SopS 56/1973), Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988 allekirjoitettuun pöytäkirjaan kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemisestä (SopS 43/1998) sekä Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991 allekirjoitettuun yleissopimukseen muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten (SopS 7/2002). Velvollisuus koskee nimenomaan kohdemaan asianmukaiselle turvallisuusviranomaiselle välittömästi tehtävää ilmoitusta ilmaliikenteen turvallisuutta vaarantavasta laittomasta teosta tai sen uhasta.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on pyydettäessä annettava toisilleen kaikki tarpeellinen apu siviili-ilma-alusten laittoman haltuunoton ja tällaisten ilma-alusten turvallisuuteen, niiden matkustajiin ja miehistöön, lentoasemiin ja lennonvarmistuslaitteisiin kohdistuvien laittomien tekojen sekä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvan muun uhan torjumiseksi.

Artiklan 3 kohdan mukaan niiden on toimittava vähintään Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön antamien ja yleissopimuksen liitteeksi otettujen ilmailun turvaamista koskevien määräysten ja teknisten vaatimusten mukaisesti siinä laajuudessa kuin tällaiset turvamääräykset ja vaatimukset ovat osapuoliin sovellettavissa. Lisäksi osapuolten on vaadittava, että niiden rekisterissä olevien ilma-alusten käyttäjät, joiden päätoimipaikka tai vakinainen kotipaikka on osapuolen alueella tai jotka ovat sijoittautuneet Suomen alueelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti ja saaneet Euroopan yhteisön säännösten mukaisen liikenneluvan, sekä niiden alueella olevien lentoasemien pitäjät toimivat näiden ilmailun turvaamista koskevien määräysten mukaisesti.

Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet suostuvat siihen, että 3 kohdassa mainittujen ilma-alusten käyttäjien vaaditaan noudattavan ilmailun turvaamista koskevia määräyksiä ja vaatimuksia, joita toinen osapuoli vaatii noudatettavan ilma-aluksen saapuessa tämän toisen osapuolen alueelle, lähtiessä sieltä tai ollessa siellä. Suomen alueelta lähtemisen ja siellä olemisen osalta ilma-aluksen käyttäjien vaaditaan noudattavan Euroopan yhteisön säännösten mukaisia turvamääräyksiä. Kummankin osapuolen on varmistettava, että sen alueella sovelletaan tehokkaasti asianmukaisia toimenpiteitä ilma-alusten suojaamiseksi ja matkustajien, miehistön, käsimatkatavaroiden, matkatavaroiden, rahdin ja ilma-aluksen varastojen tarkastamiseksi ennen ilma-alukseen nousemista tai sen lastaamista sekä näiden tapahtumien aikana. Kummankin osapuolen on myös harkittava myönteisesti toisen osapuolen pyyntöä kohtuullisista erityisturvatoimista tiettyä uhkaa vastaan.

Artiklan 5 kohdan mukaan, kun siviili-ilma-alukseen kohdistuu tai sitä uhkaa laiton haltuunotto tai ilma-aluksen turvallisuutta, sen matkustajia ja miehistöä, lentoasemia tai lennonvarmistuslaitteita kohtaan tapahtuu muu laiton teko, tai kun tällainen uhka on olemassa, osapuolten on avustettava toisiaan helpottamalla yhteyksiä ja muita asianmukaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on nopeasti ja turvallisesti saattaa päätökseen tällainen tapaus tai sen uhka.

20 artikla. Neuvottelut. Artiklan mukaan osapuolten ilmailuviranomaisten on neuvoteltava ajoittain keskenään varmistaakseen tämän sopimuksen määräysten toimeenpanon ja niiden tyydyttävän noudattamisen.

21 artikla. Erimielisyyksien sovittelu. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten on pyrittävä ratkaisemaan sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet neuvotteluteitse.

Artiklan 2 kohdan mukaan neuvottelujen jäädessä tuloksettomiksi, osapuolet voivat antaa riidan osapuolten määräämän välittäjän tai toimielimen ratkaistavaksi. Jos tästäkään ei kyetä sopimaan, erimielisyys on jommankumman osapuolen pyynnöstä alistettava kolmijäsenisen välitysoikeuden ratkaistavaksi, johon kumpikin osapuoli nimeää yhden välimiehen ja nämä kaksi tällä tavalla nimettyä nimeävät kolmannen. Kummankin osapuolen on nimettävä välimies 60 päivän kuluessa siitä, kun se on diplomaattiteitse vastaanottanut toiselta osapuolelta pyynnön erimielisyyden ratkaisemiseksi välitysoikeuden avulla, ja kolmas välimies on nimettävä tätä seuraavan 60 päivän kuluessa. Ellei jompikumpi osapuoli nimeä välimiestä määräajan kuluessa, Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön neuvoston puheenjohtaja voi jommankumman osapuolen pyynnöstä nimetä välimiehen tai välimiehet. Joka tapauksessa välimiehen on oltava kolmannen valtion kansalainen ja toimittava välitysoikeuden puheenjohtajana.

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten on noudatettava tehtyä ratkaisua. Artiklan 4 kohdan mukaan kumpikin osapuoli vastaa nimeämänsä välimiehen kuluista. Välitysoikeuden kaikki muut kulut, mukaan lukien kolmannen välimiehen maksut ja kulut, on jaettava tasan osapuolten kesken.

22 artikla. Muutokset. Artiklan 1 kohdan mukaan, mikäli jompikumpi osapuoli pitää sopimuksen jonkin määräyksen muuttamista toivottavana, se voi pyytää neuvotteluja toisen osapuolen kanssa. Tällaiset neuvottelut on aloitettava 60 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, elleivät osapuolet sovi tämän määräajan pidentämisestä. Näissä neuvotteluissa sovitut muutokset on hyväksyttävä kummankin osapuolen oikeudellisia menettelytapoja noudattaen, ja ne tulevat voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse, että näitä menettelytapoja on noudatettu.

Artiklan 2 kohdan mukaan sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa määrätään, ainoastaan sopimuksen liitettä koskevista muutoksista voidaan sopia osapuolten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja ne tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan.

23 artikla. Sopimuksen irtisanominen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli voi milloin tahansa ilmoittaa toiselle osapuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus. Tällainen ilmoitus on samanaikaisesti toimitettava ICAO:lle. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimus lakkaa olemasta voimassa 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin toinen osapuoli on vastaanottanut mainitun ilmoituksen, elleivät osapuolet sovi irtisanomisen peruuttamisesta ennen tämän määräajan päättymistä. Ellei toinen osapuoli tunnusta vastaanottaneensa ilmoitusta, se katsotaan vastaanotetuksi 14 päivän kuluttua siitä kun ICAO on sen vastaanottanut.

24 artikla. Monenväliset yleissopimukset. Artiklassa määrätään, että jos monenvälinen lentoliikennettä koskeva yleissopimus tulee voimaan kummankin osapuolen osalta, sellaisen yleissopimuksen määräykset ovat ensi-sijaisia tähän sopimukseen nähden. Tämän sopimuksen 15 artiklan mukaiset neuvottelut voidaan järjestää, jotta saadaan selvitettyä, missä määrin mainitun monenvälisen yleissopimuksen määräykset vaikuttavat tähän sopimukseen.

25 artikla. Rekisteröinti Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä. Artiklan mukaan sopimus ja kaikki siihen tehtävät muutokset on rekisteröitävä ICAO:ssa.

26 artikla. Voimaantulo. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun kummankin osapuolen sisäiset oikeudelliset vaatimukset on täytetty. Osapuolet ilmoittavat toisilleen tällaisten vaatimusten täyttymisestä diplomaattinootteja vaihtamalla. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä lukien, jolloin viimeinen ilmoitus on vastaanotettu.

2 Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Koska Suomen ja Vietnamin välisen lentoliikennesopimuksen velvoitteiden toteuttamiseksi ei aineellista lainsäädäntöä ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää ainoastaan ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Pykälä sisältäisi tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selvitetty yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 4.2.

2 §. Pykälän mukaan sopimuksen 1 artiklan b) kohdassa tarkoitetulla ilmailuviranomaisella tarkoitettaisiin Suomessa Liikenteen turvallisuusvirastoa.

3 §. Pykälän mukaan sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lain on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimus tulisi voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun osapuolet olisivat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet olisi suoritettu. Laki tulisi voimaan samanaikaisesti, kun sopimus tulisi voimaan.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Toimivallanjako unionin ja jäsenvaltion välillä

Ulkosuhdeasetuksella on luotu mekanismi, jolla Euroopan unioni sallii tietyin edellytyksin jäsenvaltion tekevän lentoliikennesopimuksia, jotka kuuluvat sisältönsä puolesta joiltain osin unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltio neuvottelee ja tekee sopimuksen kolmannen maan kanssa omissa nimissään myös siltä osin kuin toimivalta kyseisessä asiassa lähtökohtaisesti kuuluu unionille.

Ulkosuhdeasetuksen mukaisen menettelyn valossa kyse ei siis ole perinteisestä sekasopimuksesta, joka sisältää sekä jäsenvaltion että Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä ja jonka osapuolina ovat sekä unioni että sen jäsenvaltiot. Kyse ei myöskään ole sellaisesta sopimuksesta, johon Euroopan unionin jäsenvaltiot sitoutuvat unionin puolesta (PeVL 16/2004 vp). Perustuslain 8 luvussa säädetyn kansallisen hyväksymis- ja voimaansaattamismenettelyn näkökulmasta kysymys on kokonaisuudessaan Suomen tekemästä sopimuksesta, johon sitoutuminen edellyttäen, että toimitaan unionin hyväksymän valtuutuksen puitteissa, on niin ikään kokonaisuudessa Suomen päätettävissä. Eduskuntaa pyydetään näin ollen hyväksymään sopimus kokonaisuudessaan ja saattamaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Ulkosuhdeasetuksen mukainen komission lupa tehdä sopimus tarvitaan niille sopimusmääräyksille, jotka edellä selostetulla tavalla sisältönsä puolesta kuuluvat lähtökohtaisesti unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Annetun unionilainsäädännön myötä unionin toimivalta lentoliikenneasioissa on käynyt varsin laajaksi. Pääosa tästä lainsäädännöstä on annettu suoraan velvoittavina asetuksina. Tällöin jäsenvaltioiden kansallinen toimivalta rajoittuu lähinnä siihen, kuinka jäsenvaltio järjestää asetusten kulloinkin edellyttämät julkiset hallintotehtävät.

Suomen ja Vietnamin välisen lentoliikennesopimuksen kattamista seikoista asetuksia on annettu muun muassa lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä ((EY) N:o 1008/2008)), yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta ((EY) N:o 216/2008), siviili-ilmailun turvaamisesta ((EY) N:o 300/2008), lähtö- ja saapumisaikojen jakamisesta Euroopan yhteisöjen lentoasemilla ((ETY) N:o 95/93) sekä lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä ((EY) N:o 1794/2006). Lisäksi on annettu direktiivitasoisia säännöksiä muun muassa maahuolinnasta (96/67/EY) ja poikkeamien ilmoittamisesta (2003/42/EY) sekä lentoasemamaksuista (2009/12/EY). Tällä perusteella ainakin sopimuksen määritelmiä koskeva 1 artikla, 4 artiklan 2 kohta, 5 artiklan 1 kohta, 6 artikla, 13 artikla ja 16 artikla kuuluvat Euroopan unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Artiklan säännösten taustalla ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49 artiklan sijoittautumisvapaus sekä ulkosuhdeasetuksen (847/2004) säännökset. Sopimuksen määräyksiin sovelletaan lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjä (SEUT 101 ja 102 artikla).

Sopimuksen 1 artiklan määritelmistä nimetty lentoyhtiö ja käyttömaksut on määritelty unionilainsäädännössä (lentoliikenteen harjoittamisen yhteisiä sääntöjä koskeva asetus (EY) N:o 1008/2008) ja lentoasemamaksudirektiivi 2009/12/EY) ja niitä käytetään sekä EU:n että jäsenvaltion toimivallassa olevissa sopimusmääräyksissä. Ne kuuluvat siten ensisijaisesti unionin toimivaltaan. Koska myös ilmailuviranomaiset hoitavat pitkälti tehtäviä, jotka määräytyvät kansainvälisen sääntelyn ja sen nojalla annetun EU-lainsäädännön mukaisesti myös ilmailuviranomaisten voidaan katsoa kuuluvan ensisijaisesti EU:n toimivaltaan. Sama koskee myös Chicagon sopimusta, aluetta, lentoliikennettä ja kansainvälistä lentoliikennettä.

Myös sopimuksen 2 artikla kuuluu unionin toimivaltaan, koska Chicagon sopimus on useissa EU-säädöksissä määritelty ja ulkosuhdeasetuksen nojalla jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten sopimusten voidaan katsoa kuuluvan unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 3 artiklan liikenneoikeuksien myöntämistä, 4 artiklan lentoyhtiöiden nimeämistä ja liikennöintilupaa, 5 artiklan liikennöintiluvan peruuttamista koskevat säännökset sekä 6 artikla lakien ja määräysten soveltamista koskevien määräysten taustalla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49 artiklan sijoittumisvapaus, ulkosuhdeasetuksen 847/2004) säädökset ja lentoliikenteen harjoittamisen yhteisiä sääntöjä koskeva asetus ((EY) N:o 1008/2008). Sopimuksen määräyksiin sovelletaan lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjä siltä osin kuin niillä on vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (SEUT 101 ja 102 artikla).

Sopimuksen 7 artiklassa määrätään veroista, tulleista ja muista maksuista vapauttamisesta, tullivalvonnasta ja ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset perustuvat Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) standardeihin ja suositeltuihin käytäntöihin, jotka on toimeenpantu Euroopan unionissa. Artiklan määräykset kuuluvat EU:n toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa mainittujen tavaroiden tulli- ja verokohtelusta säädetään neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista, komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1186/2009 yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta sekä neuvoston direktiiveissä 2006/112/EY, 2009/132/EY ja 2008/118/EY.

Sopimuksen 8 artikla välittömästä läpikulkuliikenteestä koskee lentoasematarkastuksia, joista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 300/2008 koskien yhteisiä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä. Näin ollen 8 artikla kuuluu unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 9 artikla koskee kapasiteettioikeuksia ja lentoyhtiöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia lentoliikenteen harjoittamiseen. Tasapuolisten kilpailuedellytysten näkökulmasta nämä perustuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaan. Kapasiteettimääräyksiin vaikuttavat myös säännökset lähtö- ja saapumisaikojen jakamisesta Euroopan yhteisöjen lento-asemilla (neuvoston asetus (EU) N:o 95/93). Näiltä osin 9 artikla kuuluu unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 10 artikla koskee liikenneohjelmien hyväksyttämistä osapuolen ilmailuviranomaisilla. Artiklan määräykset sivuavat EU:n lentoliikenneasetuksen (1008/2008) säännöksiä ja kuuluvat siten unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 11 artikla koskee vuokratun ilma-aluksen käyttöä, joista on määrätty Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen (JAA, Joint Aviation Authority) antamissa teknisissä määräyksissä (JAR-OPS 3.165). Sopimuksen määräykset kuuluvat siten unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 12 artikla tiedoista ja tilastoista koskee 9 artiklan tavoin kapasiteettioikeuksia ja kuuluu siten unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 13 artiklassa määrätään oikeudenmukaisesta hinnoittelusta ja hinnoittelurajoituksista, joista on määräyksiä Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklassa ja näin ollen artikla kuuluu EU:n toimivaltaan. Artikla perustuu suositusluonteiseen EU-mallilausekkeeseen.

Sopimuksen 14 ja 14 b artikla koskevat reilua kilpailua ja lentoyhtiöiden oikeudenmukaisia ja yhtäläisiä kilpailuedellytyksiä, jotka perustuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaan. Näiltä osin 14 ja 14 b artiklat kuuluvat unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 15 artikla koskee kaupallista toimintaa ja edustusta toisen jäsenvaltion alueella, mikä liittyy tasapuolisiin kilpailuedellytyksiin ja siten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaan. Näin ollen artikla kuuluu unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 16 artikla käyttömaksuista kuuluu EU:n toimivaltaan. Artiklan mukaiset maksut perustuvat lentoasemamaksudirektiiviin (2009/12/EY), maahuolintadirektiiviin (96/67/ETY), lakiin lentoasemaverkosta ja lentoasemamaksuista (2011/210) ja lennonvarmistusmaksujen osalta komission asetukseen lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä ((EY) N:o 1794/2006), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 1191/2010.

Sopimuksen 17 artikla koskee lentoyhtiöiden oikeutta siirtää vapaasti varoja myyntialueella. Oikeus liittyy SEUT:n 63 artiklaan pääomien vapaasta liikkuvuudesta ja artikla kuuluu siten unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 18 artikla liittyy Chicagon yleissopimuksen ja unionilainsäädännössä lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (1008/2008) mukaisten todistusten ja lupien vastavuoroiseen tunnustamiseen. Näin ollen artikla kuuluu unionin toimivaltaan.

Ilmailun turvaamista koskeva 19 artikla kuuluu EU:n toimivaltaan siviili-ilmailun turvaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 johdosta. Artiklan 4 kohta perustuu suositusluonteiseen EU-mallilausekkeeseen.

Sopimukseen sisältyvät loppumääräykset (20–26 artiklat) kuuluvat pääosin kansalliseen toimivaltaan.

4.2 Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan. Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Koska sopimuksessa ilmailuviranomaisilla on lainsäädännön alaan kuuluvia tehtäviä 3–5, 10, 12–13, 14b ja 20- 24 artiklassa, myös ilmailuviranomaisen määritelmä käsitteenä kuuluu lainsäädännön alaan. Liikenteen turvallisuusviraston tehtävät siviili-ilmailusta vastaavana viranomaisena perustuvat lakiin Liikenteen turvallisuusvirastosta (863/2009) ja ilmailulakiin (864/2014). Vastaavasti nimettyihin lentoyhtiöihin kohdistuvat velvoitteet ja oikeudet kuuluvat osin 3-18 artiklassa kuuluvat osin lainsäädännön alaan ja siten myös nimetyn lentoyhtiön määritelmä. Laskeutumista ilman kaupallista tarkoitusta käytetään lentoyhtiöiden liikenneoikeuksia koskevassa 3 artiklassa ja se kuuluu siten lainsäädännön alaan. Myös tariffien määritelmän voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan, koska 13 artiklan mukainen hinnoittelu kuuluu lainsäädännön alaan. Hinnat ja hinnoittelu liittyy keskeisesti elinkeinoharjoittamisen vapauteen ja niistä on säädetty ilmailulain 6 luvussa. Perustuslain 81 §:n mukaan veroista ja maksuista sekä niistä myönnettävistä vapautuksista säädetään aina lailla ja siten myös käyttömaksujen käsite kuuluu lainsäädännön alaan. Muilta osin tämän sopimuksen määritelmät eivät kuuluisi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artikla Chicagon yleissopimuksen soveltamisesta kuuluu lainsäädännön alaan, koska lentoliikennelainsäädäntö keskeisiltä osiltaan perustuu Chicagon yleissopimukseen.

Sopimuksen 3 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä ja ei-säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä ja yli sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään ilmailulain 66–68 §:ssä. Ilmailulain 1 § tunnustaa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden ensisijaisuuden, kun pykälässä säädetään, että ilmailulain säännöksiä noudatetaan, ellei unionilainsäädännöstä tai muista kansainvälisistä sitoumuksista muuta johdu. Sopimuksen 2 artiklan määräykset kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan, sillä niissä määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Sopimuksen liitteessä sovitaan liikenneoikeuksien käyttämisen teknisistä yksityiskohdista.

Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 4–5 artiklat perustuvat Liikenteen turvallisuusviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty ilmailulain 6 luvussa. Artiklat kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Oikeuksien myöntäminen on jäsenvaltion toimivallassa. Sopimuksen 4 artiklan 1 kohta, 3 kohdan b-alakohta ja 4 kohta sekä 5 artiklan 1 kohdan b-alakohta ja 3 kohdan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, sillä niissä määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.

Sopimuksen 6 artikla sisältää määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin ja määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Artiklan määräyksiin liittyvät säännökset sisältyvät ilmailulain 6 lukuun.

Sopimuksen 7 artiklan 1, 2 ja 5 kohta sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 8 artiklassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tarkastuksista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska niissä säädetään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Näistä on säädetty ilmailulain 9 luvussa.

Sopimuksen 9 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista, 10 artiklassa liikenneohjelmien hyväksymisestä ja 12 artiklassa kapasiteetin arvioinnissa käytettävistä tiedoista ja tilastoista. Ilmailulain 66 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Artiklojen määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 11 artiklassa määrätään vuokratun ilma-aluksen käytöstä, josta on säädetty ilmailulain 161 §:ssä sekä sen nojalla annetuissa Liikenteen turvallisuusviraston antamissa ilmailumääräyksissä. Pääosin artiklan määräykset eivät siten kuulu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut ilmailulain 73 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta. Sopimuksen 8 artiklan määräykset sisältyvät ilmailulain 6 lukuun ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 14 ja 14 b artiklojen määräyksissä tarkoitetusta reilusta kilpailusta ja kilpailusääntöjen noudattamisesta säädetään kilpailulaissa (948/2011). Näin ollen sopimuksen 14 ja 14 b artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan.

Lentoyhtiöiden edustusta ja kaupallista toimintaa koskeva sopimuksen 15 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Euroopan unionin lainsäädännön sijoittautumisoikeutta koskevat säännökset eivät lähtökohtaisesti ulotu kolmansista valtioista oleviin henkilöihin tai yhtiöihin. Kun kolmansista maista tuleva henkilö haluaa aloittaa ammatinharjoittamisen tai perustaa yhtiön jossakin jäsenvaltiossa, häneen sovelletaan kyseisen jäsenvaltion kansallista lain-säädäntöä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004). Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 16 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun unionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja maksuista annettuun lakiin (210/2011). Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännönalaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen 17 artiklassa tarkoitetuista varojen siirrosta säädetään laissa elinkeinotulon verottamisesta (360/1968) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 18 artiklassa tarkoitetusta todistusten ja lupien tunnustamisesta säädetään ilmailulain 4 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 19 artikla kuuluu lainsäädännön alaan, sillä Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa.

Sopimuksen 20 ja 21 artiklat sisältävät määräykset välitys- ja sovittelumenettelyistä. Menettelyt eivät näiden artiklojen määräysten mukaan ole ehdottoman sitovia, koska välittäjää tai lautakuntaa voidaan käyttää erimielisyyden asiasisällön toteamiseen taikka oikaisukeinon tai ratkaisun suosittamiseen. Erimielisyyksien sovittelemiseksi annetut ratkaisut voivat tietyissä tilanteissa olla sitovia. Tällöin voi tulla sitovasti ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuulu-vana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta säätämisjärjestykseen.

Sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä koskevista muutoksista voidaan sopia osapuolten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja ne tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Sopimuksen liitteessä sovitaan 2 artiklan mukaisten liikenneoikeuksien käyttämisen teknisistä yksityiskohdista. Valtiosopimuksen-tekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Sopimuksentekovallan delegointi muodostaa poikkeuksen perustuslain 93 ja 94 §:n mukaiseen sääntelyyn, jonka mukaan sopimuksentekovalta kuuluu lähtö-kohtaisesti tasavallan presidentin toimivaltuuksiin ja eduskunta osallistuu kansainvälisten velvoitteiden hyväksymiseen. Sopimuksentekovaltaa voidaan siirtää muille viranomaisille valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamislailla. Sopimuksentekovallan siirtoa koskevia määräyksiä voi sisältyä myös valtiosopimukseen, jolloin delegointi vaatii laintasoista sääntelyä, mikä yleensä toteutuu sopimuksen voimaansaattamista koskevalla blankettilailla. Koska lentoliikennesopimuksessa sovitaan erityisesti nimetyille lentoyhtiöille myönnettävistä lento-oikeuksista, joista päättäminen kuuluu Chicagon yleissopimuksen nojalla sopimusvaltioille, sopimus voidaan katsoa tavanomaiseksi valtiosopimukseksi, jonka hyväksymisestä päättäminen kuulu tasavallan presidentille perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla.

Perustuslain perusteluissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että sopimuksentekovaltaa voidaan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuutus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä ( HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Määräykset sopimuksentekovallan delegoimisesta, kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 15/1999 vp ja PeVL 16/2004 vp).

Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 3 ja 4 artiklat sisältävät osapuolille asetetut päävelvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Näiden artiklojen määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteet. Sopimuksen liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyksiä muun muassa lentoreiteistä ja markkinointiyhteistyöstä. Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 3 ja 4 artikloissa tarkoitettujen päävelvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Siirrettävän toimivallan aineellinen merkitys on vähäinen, sillä sopimuksen liitteen määräykset koskevat vain tiettyjä kuljetusjärjestelyjen yksityiskohtia. Valtuutus ei ole rajoittamaton, ja valtuutuksessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muutoksista. Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla pitkään yleisesti noudatettua kansainvälistä käytäntöä.

Sopimuksen liitteessä määrätään reiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentää. Määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan.

4.3 Käsittelyjärjestys

Sopimuksen ei voida katsoa sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 7/2012 vp) koskien Suomen ja Venäjän välisen lentoliikennesopimuksen muuttamiseksi tehdystä pöytäkirjasta annettua hallituksen esitystä ( HE 10/2012 vp) todetaan, että hallituksen esitykseen sisältynyt lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ja siitä päätetään äänten enemmistöllä. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Myöskään 22 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei hallituksen käsityksen mukaan vaikuta esityksen käsittelyjärjestykseen.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi lentoliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välillä 21 päivänä lokakuuta 2014 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki lentoliikenteestä Vietnamin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Lentoliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välillä Ho Chi Minhissä 21 päivänä lokakuuta 2014 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Sopimuksen 1 artiklan b kohdassa tarkoitettu Suomen ilmailuviranomainen on Liikenteen turvallisuusvirasto.


3 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.




Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2015

Pääministeri
Juha Sipilä

Liikenne- ja viestintäministeri
Anne Berner

Sopimustekstit PDF-muodossa (sivulta 22 lähtien).

Fördragstexter som PDF (från sidan 22).

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.