Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 301/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta

VaVM 40/2014

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Amerikan yhdysvaltojen hallituksen kanssa verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi tehdyn sopimuksen.

Sopimus edellyttää, että Suomi toimittaa Yhdysvaltoihin siellä verotuksellisen asuinpaikan omaavien henkilöiden tulo- ja varallisuustietoja. Sopimuksen mukaan Suomen on velvoitettava suomalaiset finanssilaitokset selvittämään asiakkaistaan Yhdysvalloissa asuvat henkilöt ja toimittamaan heidän tuloja ja varallisuutta koskevat tietonsa Verohallinnolle, joka lähettää ne edelleen Yhdysvaltoihin.

Sopimus tulee voimaan, kun Suomi ilmoittaa Yhdysvalloille täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Sopimuksen voimaantulo ei edellytä Yhdysvalloilta lainsäädäntötoimia.

Esitys sisältää lakiehdotuksen sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi verotusmenettelystä annettua lakia muutettavaksi siten, että suomalaiset finanssilaitokset velvoitetaan antamaan Verohallinnolle sopimuksessa tarkoitetut tiedot sopimuksessa tarkoitetulla tavalla sekä noudattamaan eräitä muita sopimuksen määräyksiä.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

1.1 FATCA-lainsäädäntö ja sopimukset

Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välillä on voimassa 21 päivänä syyskuuta 1989 tehty sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 2/1991), jäljempänä verosopimus. Sopimusta on muutettu Helsingissä 1 päivänä toukokuuta 2006 tehdyllä pöytäkirjalla (SopS 3/2008). Sen 26 artikla (Tietojen vaihtaminen) mahdollistaa verotusta koskevien tietojen vaihtamisen. Artiklan nojalla tietoja voidaan vaihtaa sekä pyynnöstä että myös automaattisesti.

Yhdysvalloissa tuli vuonna 2010 voimaan The Hiring Incentives to Restore Employment Act (HIRE) -niminen laki, johon sisältyi aiemmin hylätyn The Foreign Account Tax Compliance Act -nimisen lakiehdotuksen vastaavat säännökset, jäljempänä FATCA-lainsäädäntö.

FATCA-lainsäädännön tarkoituksena on estää Yhdysvalloissa yleisesti verovelvollisten veropakoa lähdeverojen perintään liittyvällä Qualified Intermediary (QI) -järjestelmällä. FATCA-lainsäädäntö velvoittaa veroagentin (QI) pidättämään 30 prosentin veron kaikista yhdysvaltalaisista lähdeveronalaisista maksuista ulkomaiselle finanssilaitokselle (Foreign Financial Institution, FFI), ellei tämä ole tehnyt sopimusta (FFI-sopimus) Yhdysvaltojen verohallinnon (Internal Revenue Service - IRS) kanssa. FFI-sopimus puolestaan velvoittaa ulkomaalaiset finanssilaitokset selvittämään asiakkaistaan Yhdysvalloissa yleisesti verovelvolliset henkilöt sekä erilaisia yhtiöitä tai yhteenliittymiä hallitsevat Yhdysvalloissa yleisesti verovelvolliset luonnolliset henkilöt ja raportoimaan näiden tuloja ja varoja koskevat tilitiedot Yhdysvaltojen verohallinnolle. Näihin tietoihin kuuluvat muun muassa yhdysvaltalaisen henkilön saamat osingot, korot ja muut vastaavat tulotiedot sekä tiedot omaisuuden myynneistä.

FATCA-lainsäädäntö asettaa ulkomaiset finanssilaitokset vaikeaan tilanteeseen, koska lain noudattaminen edellyttää toimenpiteitä, jotka voivat ovat finanssilaitoksen asuinvaltion kansallisen lainsäädännön vastaisia. Ongelmallista olisi erityisesti asiakkaita koskevien tietojen kerääminen ja toimittaminen Yhdysvaltoihin, mutta myös tilien lopettamisen ja eräiden muiden toimien lainmukaisuus olisi kyseenalaista. Tämän ongelman poistamiseksi Yhdistyneet kuningaskunnat, Saksa, Ranska, Espanja ja Italia (G5-valtiot) laativat yhdessä Yhdysvaltojen kanssa kaksi sopimusmallia, jotka oikeuttavat ja velvoittavat finanssilaitokset toimittamaan tiedot Yhdysvaltoihin, jolloin se ei olisi toisen valtion kansallisen lainsäädännön vastaista. Malli I edellyttää, että finanssilaitos toimittaa tiedot asuinvaltionsa verohallinnolle, joka toimittaa ne edelleen Yhdysvaltojen verohallinnolle. Tämä malli jakautuu vastavuoroiseen malliin ja yksipuoliseen malliin. Yhdysvallat eivät tee vastavuoroista sopimusta, jollei valtiolla tai oikeusalueella ole asianmukaista verojärjestelmää ja riittäviä tietosuojasäännöksiä. Malli II:n mukaan ulkomaiset finanssilaitokset tekevät sopimuksen Yhdysvaltojen verohallinnon kanssa ja toimittavat tiedot suoraan sille.

1.2 Verosopimuksiin, Euroopan neuvoston ja OECD:n veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta tehtyyn yleissopimukseen ja virka-apudirektiiviin perustuva automaattinen tietojenvaihto

Suomi ei ole tehnyt verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi tehtyä sopimusta, jäljempänä FATCA-sopimus, vastaavia sopimuksia. Suomella on kuitenkin voimassa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD, jäljempänä OECD, malliverosopimuksen mukainen laaja verosopimus yli 70 valtion kanssa. Tällainen laaja verosopimus sisältää tietojen vaihtamista koskevan artiklan, jonka nojalla verosopimuksen mukaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta. Suomella on verosopimuksen nojalla tehtyjä hallinnollisia sopimuksia tietojenvaihdosta Latvian (SopS 56/2003), Liettuan (SopS 35/2003), Puolan (SopS 36/2004) ja Viron (SopS 37/2004) kanssa. Kansainvälisestä automaattisesta tietojenvaihdosta voidaan sopia myös Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa tehdyn sopimuksen (SopS 37/1991) sekä Euroopan neuvoston ja OECD:n laatiman veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen (SopS 21/1995 ja SopS 40/2011) perusteella.

Euroopan unionin neuvoston direktiivi 2011/16/EU hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla, jäljempänä virka-apudirektiivi, velvoittaa aloittamaan eräistä tuloista saatavilla olevien tietojen osalta automaattisen tietojenvaihdon vuodelta 2014. Lisäksi direktiivin 19 artiklan (Kolmannelle maalle tarjotun laajemman yhteistyön laajentaminen) mukaan: ”Kun jäsenvaltio tarjoaa kolmannelle maalle laajempaa yhteistyötä kuin mitä tässä direktiivissä edellytetään, kyseinen jäsenvaltio ei saa kieltäytyä tällaisen laajemman yhteistyön tarjoamisesta myös sellaiselle toiselle jäsenvaltiolle, joka haluaa aloittaa tällaisen keskinäisen laajemman yhteistyön kyseisen jäsenvaltion kanssa.”. Kun Suomi on tehnyt Yhdysvaltojen kanssa FATCA-sopimuksen, kyse on direktiivin tarkoittamasta laajemmasta yhteistyöstä. Suomi ei voi sen jälkeen kieltäytyä tällaisesta laajemmasta yhteistyöstä sellaista haluavan jäsenvaltion kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomella on oltava valmiudet FATCA-sopimusta vastaavan yhteistyön aloittamiseksi kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa. Vastaavasti muiden jäsenvaltioiden tehdessä FATCA-sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, Suomi voi pyytää näitä aloittamaan vastaava laajempi tietojenvaihto Suomen kanssa. Euroopan komission 12 päivänä kesäkuuta 2013 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (COM(2013) 348 final) (U 48/2013 vp) eräänä tarkoituksena on estää rinnakkaisten ja koordinoimattomien sopimusten tekemisen 19 artiklan nojalla, mikä voisi johtaa haitallisiin vääristymiin sisämarkkinoilla. Automaattisen tietojenvaihdon laajentaminen unioninlaajuisella oikeudellisella välineellä poistaa jäsenvaltioilta tarpeen turvautua direktiivin 19 artiklaan kahdenvälisen tai monenkeskisen sopimuksen tekemiseksi.

G20-maiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat päättivät 19 päivänä huhtikuuta 2013 pidetyssä kokouksessaan pyytää OECD:tä kehittämään uuden monenvälisen standardin automaattiseen tietojenvaihtoon. OECD esitteli 18 päivänä kesäkuuta 2013 raporttinsa G8-huippukokouksessa. Syyskuussa G20-maiden johtajat hyväksyivät OECD:n ehdotuksen maailmanlaajuiseksi malliksi automaattisesta tietojenvaihdosta ja pyysivät OECD:tä valmistelemaan kyseisen standardin valmiiksi ennen G20-maiden helmikuussa 2014 pidettävää huippukokousta.

OECD julkaisi 13 päivänä helmikuuta 2014 yhteisen automaattisen tietojenvaihdon mallin (Common Reporting Standard, jäljempänä CRS). CRS:n lähtökohtana on FATCA:n mukaisesti finanssilaitosten velvollisuus tunnistaa asiakkaansa ja näiden verotuksellinen asuinvaltio. Lisäksi erilaisia yksiköitä kontrolloivat luonnolliset henkilöt tulee tunnistaa rahanpesun estämistä (Anti-Money Laundering – ALM) tai asiakkaan tunnistamista (Know Your Customer – KYC) koskevan menettelyn mukaan. Asiakkaan tunnistamiseen liittyy myös FATCA:n mallin mukainen huolellisuusmenettely (due diligence -menettely), jolla selvitetään asiakkaan todellinen asuinvaltio yhdenmukaisella tavalla kaikissa CRS:ia soveltavissa valtioissa ja oikeusalueilla. Yhdenmukaisen tunnistamisjärjestelmän ansiosta sekä finanssilaitosten että verohallintojen hallinnollinen taakka voidaan minimoida. Oikeudellisena perustana CRS:ssa on voimassa oleva asianomaisten valtioiden verosopimus taikka Euroopan neuvoston ja OECD:n veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta 25 päivänä tammikuuta 1988 tehty yleissopimus (SopS 21/1995). Näissä eduskunnan hyväksymissä ja lakina voimassa olevissa sopimuksissa on tietojen vaihtamista koskeva artikla, joka mahdollistaa myös automaattisen tietojenvaihdon. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopimuksen määräysten mukaan keskinäisellä sopimuksella ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Toimivaltaiset viranomaiset voivat siis sopia myös tiedon vaihtamisen yksityiskohdista eli käytännössä aloittaa automaattisen tietojenvaihdon.

CRS:ssä keskinäinen sopimus edellyttää, että sopimuspuolet sisällyttävät OECD:n hyväksymän standardin mukaiset velvollisuudet kansalliseen lainsäädäntöönsä. Tavoitteena on, että finanssilaitosten asuinvaltioiden verolainsäädännöt velvoittavat finanssilaitokset toimittamaan mahdollisimman yhdenmukaista tietoa niiden asuinvaltion verohallinnolle. Kyseinen verohallinto puolestaan välittää tiedot henkilön asuinvaltion verohallinnolle.

Suomi on mukana yhdessä 43 valtion ja oikeusalueen kanssa 19 päivänä maaliskuuta 2014 annetussa julkilausumassa, jossa nämä valtiot ja oikeusalueet sitoutuvat ottamaan aikaisessa vaiheessa käyttöön OECD:n CRS-mallin. Aikataulun mukaan keskinäinen automaattinen tietojenvaihto alkaisi viimeistään syyskuun 2017 loppuun mennessä ja koskisi tietoja verovuodelta 2016.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Ilman Yhdysvaltojen kanssa tehtävää sopimusta suomalaisia finanssilaitoksia koskisivat FATCA-lainsäädännön velvoitteet, mutta Suomen lainsäädäntö estäisi finanssilaitoksia noudattamasta näitä Yhdysvaltojen lainsäädännön velvoitteita. Tällöin lähes kaikkiin niiden Yhdysvalloista saamiin bruttotuloihin kohdistuisi 30 prosentin suuruinen sanktioluontoinen lähdevero. Käytännössä tämä vaikeuttaisi olennaisesti suomalaisten finanssilaitosten toimintaa.

Suomen tekemä sopimus on Malli I:n mukainen vastavuoroinen sopimus. Sopimuksessa Suomi sitoutuu velvoittamaan täällä olevat finanssilaitokset noudattamaan sopimuksen velvoitteita eli käytännössä FATCA-lainsäädäntöä. Finanssilaitokset olisivat silloin velvollisia selvittämään sopimuksen Liitteen I tarkoittamalla tavalla asiakkainaan olevat Yhdysvalloissa verovelvolliset henkilöt sekä näiden Suomessa olevia tuloja ja varallisuutta koskevat tilitiedot. Tiedot tulee lähettää vuosittain Suomessa Verohallinnolle, joka toimittaa ne edelleen Yhdysvaltojen verohallinnolle. Sopimuksen mukaan suomalaisia rahalaitoksia pidetään FATCA-lainsäädäntöä noudattavina. Tämä tarkoittaa sitä, että ne eivät ole velvollisia tekemään FATCA-lainsäädännön edellyttämiä kahdenkeskisiä sopimuksia Yhdysvaltojen verohallinnon kanssa eivätkä ne ole velvollisia toimittamaan sille tämän lainsäädännön edellyttämiä tietoja. Niihin ei myöskään voida kohdistaa kyseisen lainsäädännön mukaista 30 prosentin sanktionluonteista lähdeveroa, ellei Yhdysvallat vakavien laiminlyöntien johdosta pidä niitä ei-osallistujafinanssilaitoksina (Nonparticipating Financial Institution). Tällaiseen finanssilaitokseen sovelletaan Yhdysvaltojen FATCA-lainsäädäntöä.

Vastavuoroisesti Suomi saa yhdysvaltalaisista finanssilaitoksista vuosittain automaattisena tietojenvaihtona Suomessa asuvien tilinhaltijoiden nimi- ja osoitetiedot sekä suomalaisen verovelvollisen tunnistenumeron, jäljempänä TIN. Lisäksi Suomi saa tilinumeron, raportoivan yhdysvaltalaisen finanssilaitoksen nimen ja TIN:in sekä tilille suoritetun koron bruttomäärän, tilille suoritettujen tai hyvitettyjen osinkojen bruttomäärän sekä eräin rajoituksin tilille suoritetun tai hyvitetyn muun tulon bruttomäärän. Sopimus ei velvoita Yhdysvaltoja toimittamaan tietoja suomalaisten määräysvallassa olevista yhteisöistä.

Sopimuksessa Yhdysvaltojen hallitus tunnustaa tarpeen saavuttaa tasapaino vastavuoroisessa automaattisessa tietojenvaihdossa ja tukee lainsäädäntöä vastavuoroisen automaattisen tiedonvaihdon saavuttamiseksi.

Vastaavan sopimuksen on Yhdysvaltojen kanssa tehnyt tai aikeissa tehdä yli 100 valtiota tai oikeusaluetta. Näiden joukossa ovat Kreikkaa lukuun ottamatta kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä Kiina ja Intia.

FATCA-sopimus on myös mallina OECD:n kehittelemälle yhteiselle automaattiselle tietojenvaihdon mallille sekä Euroopan unionin virka-apudirektiivin muutosehdotukselle. Yhdenmukaisuus helpottaa Verohallinnon ja suomalaisten finanssilaitosten hallinnollista taakkaa siinä vaiheessa kun automaattista tietojenvaihtoa laajennetaan näillä instrumenteilla. Lisäksi käyttöön otettavat huolellisuusmenettely-säännökset johtavat siihen, että finanssilaitosten on selvitettävä asiakkaittensa verotuksellinen asuinpaikka sekä oikeushenkilöiden määräävässä asemassa olevien henkilöiden välillinen omistus, mikä johtaa nykyistä parempaan tietojenvaihtoon ja oikeellisempaan verotukseen.

3 Esityksen vaikutukset

Sopimus mahdollistaa sen, että suomalaiset finanssilaitokset voivat noudattaa Yhdysvaltojen FATCA-lainsäädäntöä ja että niiden toiminta jatkuu häiriöttömästi.

Esitys tehostaa ja helpottaa verotettavia tuloja koskevaa automaattista tietojenvaihtoa. FATCA-sopimus ja erityisesti OECD:n CRS tulevat lisäämään Verohallinnon tietoja Suomessa asuvien henkilöiden ulkomaisista sijoituksista ja rahan liikkeistä ja siten lisäämään verokertymiä.

Esityksen taloudellisia ja henkilökuluja koskevia vaikutuksia Verohallinnolle ja finanssilaitoksille ei voida ennalta tarkasti arvioida. Finanssialan Keskusliitto ry on neuvotteluvaiheessa esittänyt arvion, että heidän jäsenistöllään voisi olla noin 20 000 asiakasta, joita sopimus koskee.

Verohallinnon käsityksen mukaan ehdotetut muutokset aiheuttavat muutoksia useisiin Verohallinnon tietojärjestelmiin ja lisäävät henkilötyötarvetta. FATCA-sopimuksen vuoksi tarvittavien tietojärjestelmämuutosten investointikustannusten on arvioitu olevan noin 750 000 euroa. Verohallinnon omaa työtä kyseisten tietojärjestelmämuutosten aikaansaamiseksi on arvioitu tarvittavan noin kolme henkilötyövuotta. Muutosten käyttöönotto kasvattaa vuosittaisia tietojärjestelmien ylläpitokustannuksia. FATCA-sopimuksen, CRS:n ja EU:n hallinnollisen yhteistyön direktiivin aiheuttamien muutosten osalta on esitetty arvio, että tietojärjestelmien ylläpitomenot kasvavat vuodesta 2015 alkaen noin 250 000 €/vuosi. Henkilöstömenojen osalta mainitun kokonaisuuden on arvioitu vaativan vuodesta 2015 alkaen noin viisi henkilötyövuotta ja vuodesta 2017 alkaen noin seitsemän henkilötyövuotta. Arviossa ei ole huomioitu tietojenvaihdossa saatavien tietojen hyödyntämiseen käytettäviä resursseja.

4 Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut aloitettiin syksyllä 2012 ja käytiin pääasiassa sähköpostitse. Valtiovarainministeriö on ollut neuvottelujen aikana yhteydessä Verohallintoon sekä useisiin rahoitusalan edunvalvontajärjestöihin kuten Finanssialan Keskusliitto ry:hyn sekä Työeläkevakuuttajat TELA ry:hyn. Neuvottelujen lopputuloksena parafoitiin englanninkielinen sopimusluonnos tammikuussa 2014. Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu sähköpostitse.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2014.

Esitysehdotus sekä sopimuksen hyväksymiseksi että verotusmenettelystä annetun lain muuttamiseksi on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä Verohallinnon kanssa.

Esitysehdotuksesta on antanut lausunnon Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Finanssialan Keskusliitto ry, Keskuskauppakamari, oikeusministeriö, Pörssisäätiö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Pankki, Suomen pääomasijoitusyhdistys ry, Tietosuojavaltuutettu, Työeläkevakuuttajat TELA ry., työ- ja elinkeinoministeriö, Verohallinto ja Veronmaksajain Keskusliitto ry. Hallituksen esityksessä on otettu huomioon eräitä lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla. Määritelmät. Tässä artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Keskeisiä määritelmiä ovat suomalainen finanssilaitos, raportoiva suomalainen finanssilaitos, ei-raportoiva suomalainen finanssilaitos, finanssitili ja yhdysvaltalainen raportoitava tili. Nämä käsitteet määrittelevät kenellä ja mistä tileistä Suomessa on sopimuksen 4 artiklan mukaan selvitys- ja raportointivelvollisuus.

Finanssilaitos on määritelty 1 artiklan 1 kappaleen g) kohdassa. Sillä tarkoitetaan säilytyslaitosta, talletuslaitosta, sijoitusyksikköä tai määriteltyä vakuutusyhtiötä, jotka puolestaan on määritelty tarkemmin kohdissa 1 h)—k). Määritelmä on laaja eikä se ole sidottu mihinkään yhtiömuotoon, vaan määrittely tapahtuu harjoitetun toiminnan kautta.

Sopimuksen 1 artiklan kohdat 1 g)—r) sisältävät määritelmiä finanssialan instituutioista. Kyseisten finanssilaitosten sopimuksenmukaiset velvollisuudet johtuvat tästä luokittelusta.

Säilytyslaitoksella (Custodial Institution) tarkoitetaan yksikköä, joka olennaisena osana liiketoimintaansa pitää finanssivaroja hallussaan toisten lukuun. Talletuslaitos tarkoittaa yksikköä, joka ottaa vastaan talletuksia säännönmukaisessa pankkitoiminnassa tai samanlaisessa liiketoiminnassa. Sijoitusyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka harjoittaa liiketoimintana kaupankäyntiä rahamarkkinainstrumenteilla, yksilöllistä ja kollektiivista salkunhoitoa taikka muuta varojen tai rahan sijoittamista, hoitoa tai hallinnointia muiden henkilöiden puolesta. Tämä alakohta on tulkittava tavalla, joka vastaa OECD:n Rahoitusalan toimintaryhmän (FATF) suosituksessa "finanssilaitoksen" määritelmästä käytettyjä samanlaisia ilmaisuja.

Määritellyllä vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan vakuutusyhtiötä (tai sen holdingyhtiö), joka antaa käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen taikka on velvollinen suorittamaan maksuja niiden osalta.

Kohdassa 1 l) määritellyllä suomalaisella finanssilaitoksella tarkoitetaan Suomessa asuvaa finanssilaitosta. Määritelmän ulkopuolelle jäävät tällaisen finanssilaitoksen Suomen ulkopuolella sijaitsevat sivukonttorit. Määritelmään sisältyy myös Suomen ulkopuolella asuvan finanssilaitoksen Suomessa sijaitseva sivukonttori.

Raportoiva suomalainen finanssilaitos on määritelty kohdassa 1 o) käänteisesti toteamalla, että se on finanssilaitos, joka ei ole ei-raportoiva suomalainen finanssilaitos.

Ei-raportoiva suomalainen finanssilaitos tarkoittaa kohdan 1 q) mukaan suomalaista finanssilaitosta tai muuta Suomessa asuvaa yksikköä, joka tunnistetaan sopimuksen Liitteessä II ei-raportoivaksi suomalaiseksi finanssilaitokseksi tai joka asiaa koskevien Yhdysvaltojen säännösten (U.S. Treasury Regulations) nojalla muutoin täyttää noudattavaksi katsottavaa ulkomaista finanssilaitosta (Foreign Financial Institution eli FFI), vapautettua tosiasiallista etuuden omistajaa tai poikkeuksen saanutta ulkomaista finanssilaitosta koskevat edellytykset.

Kohdassa 1 r) määritellään ei-osallistuva finanssilaitos. Sillä tarkoitetaan ei-osallistuvaa ulkomaista finanssilaitosta, niin kuin tämä määritellään asiaa koskevissa Yhdysvaltojen säännöksissä. Jos valtio tai oikeusalue taikka finanssilaitos on tehnyt sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa FATCA-lainsäädännön täytäntöönpanosta, valtion tai alueen yksiköt ovat yleensä tämän määritelmän ulkopuolella. Sitä ei sovelleta suomalaisiin yksiköihin, elleivät ne laiminlyö sopimuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan.

Kohdat 1 s)—dd) sisältävät määritelmät liittyen tileihin, jotka on sopimuksen mukaan raportoitava. Tileistä finanssitili määritellään kohdassa 1 s), talletustili kohdassa 1 t) ja säilytystili kohdassa 1 u).

Kohdassa 1 v) määritellään omapääomaosuus, kohdassa 1 w) vakuutussopimus, kohdassa 1 x) elinkorkosopimus (Annuity Contract), kohdassa 1 y) käteisarvovakuutussopimus (Cash Value Insurance Contract) ja kohdassa z) käteisarvo.

Kohdassa 1 aa) määritellään, että raportoitava tili tarkoittaa raportoitavaa yhdysvaltalaista tai suomalaista tiliä. Kohdassa 1 bb) määritellään suomalainen raportoitava tili. Kohdassa 1 cc) määritellään yhdysvaltalainen raportoitava tili. Se tarkoittaa finanssitiliä, jota raportoiva suomalainen finanssilaitos ylläpitää ja jonka tilinhaltijana on yksi tai useampi yhdysvaltalainen henkilö tai ei-yhdysvaltalainen yksikkö, jolla on yksi tai useampi kontrolloiva yhdysvaltalainen henkilö. Tiliä ei kuitenkaan käsitellä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä, jos tiliä ei ole Liitteessä I kuvatulla menettelyllä tunnistettu yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi.

Kohdassa 1 dd) määritellään tilinhaltija. Sillä tarkoitetaan henkilöä, jonka tiliä ylläpitävä finanssilaitos on luetteloinut tai identifioinut finanssitilin haltijaksi. Tilinhaltijana ei pidetä henkilöä, joka pitää finanssitiliä toisen henkilön hyväksi tai lukuun agenttina, hoitajana, nimettynä edustajana, allekirjoittajana, sijoitusneuvojana tai välittäjänä, vaan tilinhaltija on henkilö, jonka hyväksi toimitaan. Tämä sääntö koskee muita kuin finanssilaitoksia. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta tilinhaltija on ensisijaisesti henkilö, joka on oikeutettu käyttämään pääomaa tai muuttamaan sopimuksen edunsaajan. Jos kukaan ei voi käyttää pääomaa tai muuttaa edunsaajaa, tilinhaltijoita ovat kaikki ne henkilöt, jotka on nimetty omistajaksi sopimuksessa, tai joilla on oikeus maksuun. Sopimuksen erääntyessä jokaista maksuun oikeutettua henkilöä käsitellään tilinhaltijana. Kohdan 1 ee) mukaan yhdysvaltalainen henkilö tarkoittaa pääsääntöisesti Yhdysvaltojen kansalaista tai siellä asuvaa luonnollista henkilöä tai tällaisen henkilön kuolinpesää taikka Yhdysvaltojen tai sen osavaltion lakien mukaan organisoitua yhtymää tai yhtiötä, trustia. Kohta 1 ff) koskee määriteltyä yhdysvaltalaista henkilöä. Määrittely tehdään negatiivisesti toteamalla yksityiskohtaisesti mitä määritelty yhdysvaltalainen henkilö ei ole. Kohdan 1 gg) mukaan yksikkö tarkoittaa oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä kuten trustia. Kohdassa 1 hh) on negatiivisesti määritelty ei-yhdysvaltalainen yksikkö toteamalla, että se tarkoittaa yksikköä, joka ei ole yhdysvaltalainen henkilö. Kohdan 1 ii) määritelmän mukaan yhdysvaltalaisesta lähteestä oleva pidätyksenalainen maksu tarkoittaa Yhdysvalloista saatua korkoa, osinkoa, vuokraa, palkkaa, preemiota, elinkorkoa, korvausta, hyvitystä ja palkkaa ja muita kiinteitä tai määritettävissä olevia vuotuisia tai jaksottaisia voittoja ja tuloja, paitsi jos tällaista tuloa ei pidetä lähdeverotettavana suorituksena asiaa koskevissa Yhdysvaltojen säännöksissä.

Kohdan 1 jj) mukaan yksikkö on toisen yksikön "lähiyksikkö", jos jompikumpi kontrolloi toista tai nämä yksiköt ovat yhteisen kontrollin alaisia.

Kohdissa 1 kk) ja ll) määritellään yhdysvaltalainen ja suomalainen verovelvollisen tunnistenumero.

Kohdassa 1 mm) määritellään kontrolloivat henkilöt. Kohdan mukaan ilmaisua "kontrolloivat henkilöt" on tulkittava FATF:n suosituksien kanssa yhdenmukaisella tavalla.

Kohdan 2 mukaan ilmaisulla, jota ei ole tässä sopimuksessa muutoin määritelty, on, jollei asiayhteys muuta edellytä tai jolleivät toimivaltaiset viranomaiset sovi yhteisestä merkityksestä, se merkitys, joka sillä on sopimusta soveltavan sopimuspuolen lainsäädännön mukaan sinä ajankohtana.

2 artikla. Velvollisuudet hankkia ja vaihtaa tietoja raportoitavista tileistä. Tässä artiklassa määrätään osapuolten raportoitavista tileistä hankittavia ja vaihdettavia tietoja koskevat velvollisuudet.

Artiklan 1 kappale velvoittaa sopimuspuolet hankkimaan 2 kappaleessa mainitut tiedot raportoitavista tileistä ja vaihtamaan ne automaattisesti vuosittain verosopimuksen 26 artiklan määräysten mukaisesti.

Artiklan 2 kappaleen mukaan raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen on hankittava ja vaihdettava yhdysvaltalaisesta raportoitavasta tilistä muun ohessa yhdysvaltalaisen henkilön nimi, osoite ja yhdysvaltalainen TIN, tilinumero, raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen nimi ja tunnistenumero. Lisäksi tulee raportoida tilin saldo tai arvo (mukaan lukien käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta käteisarvo tai takaisinostoarvo). Vastaavat tiedot on raportoitava sellaisen ei-yhdysvaltalaisen yksikön osalta, jolla sopimuksen Liitteessä I esitetyllä huolellisuusmenettelyllä (due diligence) tunnistetaan olevan yksi tai useampi kontrolloiva henkilö, joka on määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Säilytystilin, talletustilin sekä 2 artiklan a)(7) alakohdan mukaisen muun tilin osalta on lisäksi tarkempia määräyksiä.

Raportoivan yhdysvaltalaisen finanssilaitoksen Suomeen raportoitavat tiedot on määritelty artiklan 2.b) alakohdassa. Raportoitavia tietoja ovat suomalaisen henkilön nimi, osoite ja suomalainen TIN, tilinumero, raportoivan yhdysvaltalaisen finanssilaitoksen nimi ja yhdysvaltalainen TIN. Lisäksi yhdysvaltalaisen raportoivan finanssilaitoksen on vaihdettava talletustilille suoritetun koron bruttomäärä, tilille suoritettujen tai hyvitettyjen yhdysvaltalaisesta lähteestä olevien osinkojen bruttomäärä sekä tilille suoritetun tai hyvitetyn yhdysvaltalaisesta lähteestä olevan muun tulon bruttomäärä siltä osin kuin se on raportoitava Yhdysvaltojen verolainsäädännön nojalla.

3 artikla. Tietojenvaihdon aika ja tapa. Tässä artiklassa sovitaan tietojenvaihdon ajasta ja tavasta. Artiklan 1 kappaleen mukaan molemmat valtiot voivat tietojenvaihtovelvoitetta soveltaessaan määrittää suoritettujen maksujen määrän ja luonnehdinnan kansallisen verolainsäädäntönsä periaatteiden mukaan.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tietoja vaihdettaessa on aina mainittava se valuutta, jossa kukin asianomainen määrä on ilmaistu.

Artiklan 3 kappaleen mukaan 2 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetut tiedot on hankittava ja vaihdettava vuodesta 2014 lukien. Suomen osalta vuosia 2014 ja 2015 koskevat eräät rajoitukset tietojenvaihdon laajuudessa. Vuodelta 2014 hankittavia ja vaihdettavia tietoja ovat vain 2 artiklan 2 kappaleen (a)(1)—(a)(4) alakohdissa kuvatut tiedot. Vuodelta 2015 hankittavia ja vaihdettavia tietoja ovat 2 artiklan 2 kappaleen (a)(1)—(a)(7) alakohdissa kuvatut tiedot, lukuun ottamatta (a)(5)(B) alakohdassa kuvattuja bruttotuottoja. Vuoden 2016 alusta lukien on hankittava ja toimitettava kaikki 2 artiklan 2 kappaleessa mainitut tiedot. Artiklan 3 kappaleen (b) alakohdan mukaan Yhdysvallat toimittaa sopimuksessa sovitut tiedot vuodesta 2014 lukien.

Artiklan 4 kappaleen mukaan, ellei 6 artiklan 4 kappaleesta muuta johdu, jokaisen jo 30 päivänä kesäkuuta 2014 olleen raportoitavan tilin osalta sopimuspuolten ei edellytetä hankkivan ja sisällyttävän vaihdettaviin tietoihin henkilön toisen valtion verotunnistenumeroa, jos se ei ole raportoivan finanssilaitoksen tiedoissa. Tällöin sopimuspuolten pitää hankkia ja sisällyttää vaihdettaviin tietoihin henkilön syntymäaika, jos se on raportoivan finanssilaitoksen tiedoissa. Tämän sopimuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolten on velvoitettava finanssilaitokset hankkimaan toisen valtion TIN 1 päivästä tammikuuta 2017 lukien vuotta 2017 ja myöhempiä vuosia koskevaa raportointia varten.

Artiklan 5 kappaleen mukaan ellei 3 ja 4 kappaleesta muuta johdu, 2 artiklassa kuvatut tiedot tulee vaihtaa yhdeksän kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisen jälkeen, jota tiedot koskevat.

Artiklan 6 kappaleessa velvoitetaan Suomen ja Yhdysvaltojen toimivaltaiset viranomaiset tekemään verosopimuksen 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) mukainen keskinäinen sopimus, jolla luodaan a) menettelytavat automaattisen tietojenvaihdon velvoitteita varten, b) määrätään säännöt ja menettelytavat, joita tarvitaan 5 artiklan noudattamis- ja toimeenpanoyhteistyön toteuttamiseksi sekä c) luodaan menettelytavat 4 artiklan 1(b) alakohdan mukaisen vuosilta 2015 ja 2016 ei-osallistujafinanssilaitoksia koskevien raportoitavien tietojen vaihtamiseksi. Verosopimuksen 25 artiklassa sovitaan keskinäisestä sopimusmenettelystä, jonka nojalla sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan verosopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Suomen toimivaltainen viranomainen on tämän sopimuksen 1 artiklan mukaan valtiovarainministeriö tai sen valtuuttama edustaja.

Tämän artiklan 7 kappaleen mukaan kaikkea vaihdettua tietoa koskee Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen salassapitoa ja muuta suojaa koskevat määräykset sekä tietojen käyttöä koskevat rajoitukset. Verosopimuksen 26 artiklan (Tietojen vaihtaminen) 3 kappaleen mukaan ”Sopimusvaltion tämän artiklan perusteella vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (mukaan lukien tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät edellä tarkoitettuja veroja tai osallistuvat niitä koskevaan hallintoon tai niitä koskevien syytteiden tai valitusten käsittelemiseen taikka tällaisten toimintojen valvontaan. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.”. Salassapitovelvoite on samantasoinen kuin kaikissa Suomen tekemissä verosopimuksissa.

4 artikla. FATCA:n soveltaminen suomalaisiin finanssilaitoksiin. Artiklan 1 kappale koskee raportoivien suomalaisten finanssilaitosten kohtelua. Sen mukaan, jos Suomi noudattaa 2 ja 3 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, raportoivia suomalaisia finanssilaitoksia pidetään Yhdysvaltojen FATCA-lainsäädäntöä noudattavina, eikä niiltä pidätetä FATCA-lainsäädännön mukaista 30 prosentin lähdeveroa. Tämä edellyttää lisäksi, että raportoiva suomalainen finanssilaitos noudattaa a)—e) alakohtia. Nämä säännökset edellyttävät muun ohessa, että a) finanssilaitos tunnistaa yhdysvaltalaiset raportoitavat tilit ja raportoi 2 artiklan 2(a) alakohdassa edellytetyt tiedot vuosittain tämän sopimuksen mukaiselle Suomen toimivaltaiselle viranomaiselle eli käytännössä Verohallinnolle ja b) vuosilta 2015 ja 2016 raportoi vuosittain Verohallinnolle niiden ei-osallistuvien finanssilaitosten nimet, joille se on suorittanut maksuja, sekä näiden maksujen yhteismäärän. Lisäksi niiden on c) kohdan mukaan noudatettava IRS:n FATCA-rekisteröintiverkkosivulla olevia rekisteröintivaatimuksia. Alakohdassa d) on säännöksiä, jotka koskevat vain Yhdysvaltojen soveltamaan QI-järjestelmään hakeutuneita finanssilaitoksia. Nämä ovat velvollisia pidättämään myös sanktioluontoisen 30 prosentin lähdeveron. Alakohdan e) mukaan muun kuin (d) alakohdassa kuvatun raportoivan finanssilaitoksen on, suorittaessaan tai välittäessään yhdysvaltalaisesta lähteestä maksua ei-osallistuvalle finanssilaitokselle, annettava maksajalle tarpeelliset tiedot maksusta sanktioluontoisen lähdeveron pidättämistä ja raportointia varten.

Suomalaiseen finanssilaitokseen ei voi kohdistua FATCA-lainsäädännön edellyttämää lähdeveron pidätystä, vaikka se ei noudattaisi edellä esitettyjä sääntöjä, paitsi jos IRS pitää sitä 5 artiklan 2 kohdan (Huomattava noudattamatta jättäminen) (b) alakohdan mukaan ei-osallistuvana finanssilaitoksena.

Artiklan 2 kappaleen mukaan Yhdysvallat ei voi vaatia, että suomalainen finanssilaitos pidättää FATCA-lainsäädännön mukaisen lähdeveron niin sanotun vastahakoisen tilinhaltijan tilin (Recalcitrant Accounts) osalta taikka vaatia tällaisen tilin sulkemista, jos Yhdysvaltojen toimivaltainen viranomainen saa tällaisesta tilistä 2 artiklan 2(a) alakohdassa esitetyt tiedot, ellei 3 artiklan määräyksistä muuta johdu.

Artiklan 3 kappaleessa sovitaan suomalaisten eläkelaitosten erityiskohtelusta. Sen perusteella Yhdysvaltojen on FATCA-lainsäädäntöä sovellettaessa kohdeltava Liitteessä II kuvattuja suomalaisia eläkelaitoksia verosäännöksiä noudattavina ulkomaisina finanssilaitoksina tai vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina.

Artiklan 4 kappaleessa sovitaan muiden verosäännöksiä noudattavien ulkomaisten finanssilaitosten ja vapautettujen tosiasiallisten etuuksien omistajien tunnistuksesta ja käsittelystä. Sen mukaan Yhdysvaltojen on FATCA-lainsäädäntöä sovellettaessa käsiteltävä jokaista ei-raportoivaa suomalaista finanssilaitosta noudattavaksi katsottuna ulkomaisena finanssilaitoksena tai vapautettuna tosiasiallisena etuuden omistajana.

Artiklan 5 kappale sisältää erityissäännöt, jotka koskevat sellaisia lähiyksiköitä ja sivukonttoreita, jotka ovat ei-osallistujafinanssilaitoksia. Niillä säännellään sitä, miten suomalaista finanssilaitosta kohdellaan, jos sillä on lähiyksikkö tai sivukonttori alueella, joka estää osallistuvaa ulkomaista finanssilaitosta tai noudattavaksi katsottua ulkomaista finanssilaitosta noudattamasta FATCA-lainsäädäntöä. Suomalaista finanssilaitosta on kohdeltava noudattavaksi katsottuna ulkomaisena finanssilaitoksena tai vapautettuna tosiasiallisena etuuden omistajana, edellyttäen, että suomalainen finanssilaitos käsittelee tällaista lähiyksikköä tai sivukonttoria erillisenä ei-osallistujafinanssilaitoksena tämän sopimuksen raportointi- ja lähdeverottamisvaatimuksia sovellettaessa ja lähiyksikkö tai sivukonttori ilmoitetaan veroedustajille ei-osallistujafinanssilaitoksena. Lisäksi edellytetään, että jokainen tällainen lähiyksikkö tai sivukonttori tunnistaa yhdysvaltalaiset tilinsä ja raportoi tiedot näistä tileistä FATCA-lainsäädännön mukaan siltä osin kuin se sallitaan lähiyksikköä tai sivukonttoria koskevien lakien perusteella. Edellytyksenä on myös, että tällainen lähiyksikkö tai sivukonttori ei erityisesti yritä hankkia yhdysvaltalaisia tilejä sijaintialueensa ulkopuolelta.

Artiklan 6 kappaleessa sovitaan siitä, että Suomi ei ole velvollinen hankkimaan eikä vaihtamaan tietoja aikaisemmin kuin FATCA-lainsäädännön mukainen tietojenvaihto alkaa. Vastaavasti Yhdysvallat ei ole velvollinen toimittamaan tietoja aikaisemmin kuin Suomi on velvollinen niitä toimittamaan.

Artiklan 7 kappaleessa sovitaan, että Suomi saa käyttää tai sallia suomalaisten finanssilaitosten käyttävän Yhdysvaltojen säännöksissä olevia määritelmiä tämän sopimuksen ja sen liitteiden määritelmien asemasta, kunhan se vain ei estä sopimuksen tavoitteiden toteutumista. Sopimuksen voimaansaattamislain yhteydessä annettavassa ehdotuksessa verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta, jäljempänä verotusmenettelylaki, annetaan Verohallinnolle oikeus määrätä sallitaanko suomalaisten finanssilaitosten käyttää Yhdysvaltojen säännöksissä olevia määritelmiä.

5 artikla. Yhteistyö noudattamisessa ja soveltamisessa. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa sovitaan menettelytavoista koskien tietojenvaihdossa olevia virheitä ja muita puutteellisuuksia tai laiminlyöntejä. Sopimuksen velvoitteiden huomattava noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että Yhdysvallat luokittelee yksikön ei-osallistujafinanssilaitokseksi. Raportoiminen huomattavasta noudattamatta jättämisestä voi johtaa siihen, että suomalaisen finanssilaitoksen ei katsota toimivan 4 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, jolloin se ei saa sopimuksen mukaisia etuja.

Artiklan 3 kappaleessa sovitaan siitä, että kumpikin osapuoli voi sallia finanssilaitostensa käyttää ulkopuolisia palveluntuottajia täyttämään tämän sopimuksen mukaiset velvoitteet. Ulkopuolisen palveluntuottajan käyttämisellä ei ole vaikutusta finanssilaitoksen vastuuseen tämän sopimuksen mukaisista velvoitteista. Suomessa on lähtökohtaisesti sopimusvapaus, joten jos ulkopuolisen palveluntuottajan käyttäminen halutaan estää, se on erikseen lailla kiellettävä, mihin ei tällä hetkellä ole mitään erityistä syytä. Ulkopuolisen palveluntuottajan käyttäminen ei luonnollisestikaan vapauta finanssilaitosta vastuusta.

Artiklan 4 kappaleessa osapuolet sitoutuvat estämään finanssilaitoksia kiertämästä sopimuksen raportointivelvoitteita. Tältä osin verotusmenettelylaki sisältää säännöksiä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksista.

6 artikla. Keskinäinen sitoumus jatkaa tietojenvaihdon tehokkuuden ja läpinäkyvyyden lisäämistä. Yhdysvaltojen hallitus tunnustaa tarpeen saavuttaa vastavuoroisuus automaattisessa tietojenvaihdossa Suomen kanssa ja sitoutuu parantamaan läpinäkyvyyttä ja laajentamaan tietojenvaihtoa saadakseen tietojenvaihdon samalle tasolle. Samalla osapuolet sitoutuvat kehittämään läpikulkumaksujen lähdeverotuksen prosesseja minimoidakseen niistä syntyvän rasituksen. Lisäksi sopimuspuolet sitoutuvat työskentelemään muiden kumppanien, OECD:n ja Euroopan unionin kanssa tämän sopimuksen ehtojen sovittamiseksi yhteiseen tietojenvaihtomalliin, mukaan lukien raportointi- ja huolellisuusmenettelystandardien kehittäminen finanssilaitoksia varten.

Sopimuspuolet sitoutuvat myös laatimaan 1 päivään tammikuuta 2017 mennessä säännöt, jotka edellyttävät, että vuodesta 2017 lukien tapahtuvaa raportointia varten finanssilaitokset hankkivat ja raportoivat raportoitavan tilin jokaisen tilinhaltijan TIN:in niin kuin 2 artiklan 2(b)(1) alakohta edellyttää.

7 artikla. Yhdenmukaisuus FATCA:n soveltamisessa kumppanilainkäyttöalueisiin. Tämän artiklan mukaan, jos Yhdysvallat antaa toiselle kumppanialueelle kahdenvälisen sopimuksen perusteella edullisemmat ehdot, jotka liittyvät FATCA:n soveltamiseen finanssilaitoksiin, Suomelle on myönnettävä vastaavat edut (most favoured nation -määräys). Yhdysvaltojen on ilmoitettava Suomelle tällaiset edullisemmat ehdot ja sovellettava niitä automaattisesti tämän sopimuksen perusteella, ellei Suomi kirjallisesti kieltäydy niiden soveltamisesta. Suomen osalta asian päättää sopimuksen mukainen toimivaltainen viranomainen.

8 artikla. Neuvottelut ja muutokset. Tässä artiklassa sovitaan mahdollisuudesta pyytää neuvotteluja toimenpiteiden kehittämiseksi, jos sopimuksen toteuttamisessa syntyy vaikeuksia. Sopimusta voidaan muuttaa keskinäisellä kirjallisella sopimuksella. Sopimuksen muutos tulee voimaan samalla tavalla kuin sopimus.

9 artikla. Liitteet. Tässä artiklassa todetaan liitteiden olevan erottamaton osa sopimusta.

10 artikla. Sopimuksen voimassaoloaika. Tässä artiklassa on sopimuksen voimassaoloaikaa koskevat määräykset. Sopimus tulee voimaan sinä päivänä, jona Suomi ilmoittaa kirjallisesti Yhdysvalloille, että se on saattanut sopimuksen voimaan. Sopimus voidaan irtisanoa ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua sen antamisesta. Sopimuspuolten on 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä neuvoteltava muuttaakseen tätä sopimusta tarpeen mukaan kuvaamaan 6 artiklassa esitetyissä sitoumuksissa tapahtunutta edistystä.

Liite I. Huolellisuusvelvoitteet yhdysvaltalaisten raportoitavien tilien ja eräille ei-osallistujafinanssilaitoksille maksettujen maksujen tunnistamiseksi ja raportoimiseksi. Liite I sisältää yksityiskohtaiset määräykset siitä, miten suomalaisten finanssilaitosten tulee huolellisuusmenettelyä (due diligence) noudattaen selvittää yhdysvaltalaiset raportoitavat tilit ja ei-osallistujafinanssilaitosten pitämät tilit. Liitteen I mukaisessa huolellisuusmenettelyssä tilit jaetaan kahteen ryhmään tilinhaltijan mukaan eli luonnollisten henkilöiden tileihin ja yksiköiden tileihin. Lisäksi tilit jaetaan aiempiin (pre existing) tileihin ja uusiin tileihin. Aiemmat tilit ovat olleet olemassa 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja uudet tilit sen jälkeen. Tilit jaetaan myös vähäarvoisiin ja suuriarvoisiin tileihin. Tilejä koskevat menettelytavat riippuvat siitä, mihin ryhmään tilit kuuluvat.

I osasto. Yleistä. Osaston A kohta velvoittaa Suomea vaatimaan, että raportoivat suomalaiset finanssilaitokset soveltavat tämän Liitteen mukaista huolellisuusmenettelyä. Tällaisen määräyksen hyväksyminen kuuluu lainsäädännön alaan. Tämän määräyksen toteuttamiseksi ehdotetaan jäljempänä verotusmenettelylakiin muutoksia. Kappaleen B kohdassa on yleisiä määräyksiä sopimuksen soveltamisesta. Tällainen on muun ohessa 4 alakohdan säännös, jonka mukaan tiliä on käsiteltävä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä sen jälkeen, kun se tunnistetaan tällaiseksi tiliksi. Siinä on myös määräyksiä valuuttojen muuntamisesta sekä määräaikojen soveltamisesta. Kappaleessa C todetaan, että Suomi voi Liitteessä I kuvattujen menetelmien sijasta sallia raportoivien suomalaisten finanssilaitosten käyttävän Yhdysvaltojen säännöksissä kuvattuja menetelmiä yhdysvaltalaisen raportoitavan tilin tai ei-osallistuvan finanssilaitoksen pitämän tilin selvittämiseksi. Saman kohdan mukaan Suomi voi sallia raportoivien suomalaisten finanssilaitosten tehdä tällaisen valinnan erikseen tämän Liitteen I kutakin osastoa koskien joko kaikkien relevanttien finanssitilien osalta tai erikseen jonkin tällaisten tilien selvästi tunnistetun ryhmän osalta (kuten toimialan tai sen sijaintipaikan mukaan, jossa tili ylläpidetään). Sopimuksen voimaansaattamislain yhteydessä annettavassa ehdotuksessa verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta annetaan Verohallinnolle oikeus määrätä sallitaanko suomalaisten finanssilaitosten käyttää Yhdysvaltojen säännöksissä kuvattuja menetelmiä.

II osasto. Aiemmat henkilötilit. Tässä osastossa sovitaan säännöistä ja menettelyistä, joita sovelletaan raportoitavien yhdysvaltalaistilien tunnistamiseksi luonnollisten henkilöiden pitämistä aiemmista tileistä ("Aiemmat henkilötilit").

Kappaleen A nojalla Suomi voi täytäntöönpanosäännöissään sallia, jollei osaston E(2) alakohdasta muuta johdu, että raportoiva suomalainen finanssilaitos voi halutessaan olla tutkimatta, tunnistamatta tai raportoimatta aiempia henkilötilejä, jos 30 päivänä kesäkuuta 2014 aiempien henkilötilien saldot tai arvo ei ylitä 50 000 dollaria tai jos käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia koskevien tilien arvot eivät ylitä 250 000 dollaria. Sama koskee alle 50 000 dollarin arvoisia talletustilejä, sekä aiempia henkilötilejä, jotka ovat käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia, edellyttäen, että sopimuspuolten lait tai säännökset tosiasiallisesti estävät tällaisten sopimuksen myynnin Yhdysvalloissa asuville. Tällainen valinta voisi koskea kaikkia aiempia henkilötilejä taikka selvästi tunnistettavan ryhmän tilejä. Sopimuksen voimaansaattamislain yhteydessä annettavassa ehdotuksessa verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta esitetään Verohallinnolle oikeutta määrätä sallitaanko suomalaisten finanssilaitosten halutessaan olla tutkimatta, tunnistamatta tai raportoimatta kyseisiä tilejä.

Tämän osaston B kappale koskee tutkimusmenettelyä aiemmille vähäarvoisille tileille eli tileille, joiden saldo tai arvo 30 päivänä kesäkuuta 2014 ylittää 50 000 dollaria (250 000 dollaria käteisarvovakuutussopimukselle tai elinkorkosopimukselle), mutta ei ylitä 1 000 000 dollaria. Finanssilaitoksen on tarkistettava hallussaan sähköisessä muodossa olevien vähäarvoisten tilien omistajien tiedot ja haettava niistä Yhdysvaltoihin viittaavat tunnusmerkit. Tällaisia tunnusmerkkejä ovat Yhdysvaltojen kansalaisuus, asuinpaikka tai syntymäpaikka Yhdysvalloissa, sen hetkinen yhdysvaltalainen posti- tai kotipaikkaosoite (mukaan lukien yhdysvaltalainen postilokero-osoite tai yhdysvaltalainen c/o -osoite) sekä yhdysvaltalainen puhelinnumero. Lisäksi tällaisia ovat pysyväisohjeet varojen siirrosta Yhdysvalloissa pidetylle tilille, voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on yhdysvaltalainen osoite taikka c/o- tai postinsäilytys -osoite, joka on ainoa raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen tiedoissa oleva tilinhaltijan osoite. Sellaisen aiemman henkilötilin osalta, joka on vähäarvoinen tili, Yhdysvaltojen ulkopuolista c/o-osoitetta ei ole käsiteltävä Yhdysvaltoihin viittaavana tunnusmerkkinä.

Jos sähköisessä haussa ei löydy mainittuja Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä, lisätoimia ei vaadita ellei myöhemmin löydy Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä taikka tilistä tulee suuriarvoinen tili.

Jos sähköisessä haussa löytyy Yhdysvaltoihin viittaava tunnusmerkki, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä paitsi, jos jokin osaston B(4) alakohdassa olevista poikkeuksista soveltuu tiliin. Tällöin finanssilaitos voi päättää, että se soveltaa poikkeuksia ja jättää tilin raportoimatta. Alakohdan C(2) mukaan samaa menettelyä sovelletaan, jos aiemman henkilötilin osalta, joka on vähäarvoinen tili, tapahtuu olosuhteissa muutos, jonka tuloksena tiliin liittyy yksi tai useampi tämän kappaleen B(1) alakohdassa kuvattu Yhdysvaltoihin viittaava tunnusmerkki.

Alakohdassa C(1) sovitaan lisämenettelystä, jota sovelletaan aiempiin henkilötileihin, jotka ovat vähäarvoisia tilejä. Tällaisten tilien Yhdysvaltoihin viittaavien tunnusmerkkien tutkimus pitää saattaa loppuun 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä. Jos tili on tunnistettu yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi tämän kappaleen perusteella, sitä on käsiteltävä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä kaikkina myöhempinä vuosina, paitsi jos tilinhaltija lakkaa olemasta määritelty yhdysvaltalainen henkilö.

Kappaleessa D sovitaan laajennetusta tutkimusmenettelystä niiden aiempien henkilötilien osalta, joiden saldo tai arvo 30 päivänä kesäkuuta 2014 tai 31 päivänä joulukuuta 2015 taikka jonain seuraavana vuonna ylittää 1 000 000 dollaria (suuriarvoiset tilit).

Alakohdan D(1) mukaan raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen on tarkistettava, onko sen sähköisen haun mahdollistavien tietojen joukossa Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä (Sähköinen arkistotietohaku).

Jos sähköisistä tietokannoista ei voida poimia kaikkia näitä tietoja, finanssilaitoksen täytyy tarkistaa suuriarvoisten tilien osalta myös nykyisen asiakkaan nykyinen kantatiedosto (master file) (Paperiarkistohaku). Siltä osin kuin tiedot eivät sisälly asiakkaan nykyiseen kantatiedostoon, finanssilaitoksen täytyy tarkistaa Yhdysvaltoihin viittaavien tunnusmerkkien osalta sen viimeisten viiden vuoden aikana hankkimat tiliä koskevat kappaleen 2 alakohdissa a)—e) luetellut dokumentit.

Alakohdan D(3) mukaan finanssilaitoksen ei tarvitse tehdä paperiarkistohakua, jos sen sähköisesti hakukelpoisiin tietoihin sisältyy tilinhaltijan kansallisuus- tai kotipaikkastatus, arkistossa nykyisin oleva tilinhaltijan kotipaikan osoite ja postiosoite taikka arkistossa nykyisin oleva tilinhaltijan puhelinnumero, pysyväisohjeet tilillä olevien varojen siirrosta toiselle tilille, taikka tilinhaltijan osalta nykyinen c/o- tai "postinsäilytys" -osoite ja tiliä varten asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus.

Alakohdan D(4) mukaan finanssilaitoksen täytyy käsitellä raportoitavina tileinä niitä suuriarvoisia tilejä, jotka on luovutettu asiakasvastaavalle (relationship manager), jos tällä henkilöllä on tietoa siitä, että tilinhaltija on määritelty yhdysvaltalainen henkilö.

Kappaleessa 5 sovitaan Yhdysvaltoihin viittaavien tunnusmerkkien löytymisen vaikutuksesta. Jos Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä ei löydy laajennetussa suuriarvoisten tilien tutkimuksessa eikä tiliä tunnisteta määritellyn yhdysvaltalaisen henkilön pitämäksi, mitään lisätoimia ei vaadita ellei alakohdassa E(4) kuvatuissa olosuhteissa tapahdu muutosta. Jos suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimuksessa löytyy Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä tai, jos olosuhteissa tapahtuu myöhemmin muutos, jonka tuloksena tiliin liittyy Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä, finanssilaitoksen täytyy käsitellä tiliä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä paitsi, jos B(4) alakohta soveltuu. Luonnollisen henkilön aiempaa yhdysvaltalaista raportoitavaa tiliä, alakohdassa A(4) kuvattuja talletustilejä lukuun ottamatta, on käsiteltävä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä kunnes tilinhaltija lakkaa olemasta määritelty yhdysvaltalainen henkilö.

Osaston E kohdassa sovitaan suuriarvoisiin tileihin sovellettavasta lisämenettelystä. Alakohdan E(1) mukaan, jos aiempi tili on suuriarvoinen tili 30 päivänä kesäkuuta 2014, laajennettu tutkimismenettely on saatettava loppuun 30 päivään kesäkuuta 2015 mennessä. Jos tilin tunnistetaan tutkimuksessa olleen 31 päivänä joulukuuta 2014 tai sitä ennen yhdysvaltalainen raportoitava tili, ensimmäisessä tiliä koskevassa ilmoituksessa on raportoitava vaaditut tiedot vuodesta 2014 lukien. Alakohdan E(2) mukaan, jos vähäarvoisesta aiemmasta henkilötilistä tulee suuriarvoinen tili jonkin sitä seuraavan kalenterivuoden viimeisenä päivänä, raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen tulee tehdä laajennettu tutkimusmenettely kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisen jälkeen. Jos tällainen tili tutkimuksen perusteella tunnistetaan jonain vuonna yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi, raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen täytyy raportoida vaaditut tiedot tällaisesta tilistä siltä vuodelta, ja sitä seuraavilta vuosilta, ellei tilinhaltija lakkaa olemasta määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Alakohdan E(3) mukaan, kun raportoiva suomalainen finanssilaitos on soveltanut laajennettua tutkimusmenettelyä suuriarvoiseen tiliin, sen ei tarvitse tehdä sitä uudelleen ellei tilin asiakasvastaavalla ole tietoa siitä, että tilinhaltija on yhdysvaltalainen henkilö. Alakohdan E(4) mukaan, jos suuriarvoisen tilin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka tuloksena tiliin liittyy yksi tai useampi Yhdysvaltoihin viittaava tunnusmerkki, tiliä on käsiteltävä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä, jollei siihen sovellu tämän kohdan B(4) alakohta. Alakohdan E(5) mukaan raportoivalla suomalaisella finanssilaitoksella täytyy olla menettely sen varmistamiseksi, että asiakasvastaava tunnistaa kaikki tiliä koskevat olosuhteiden muutokset.

Kappaleen F mukaan raportoiva suomalainen finanssilaitos ei ole velvollinen tekemään uutta tunnistusmenettelyä, jos se on aiemmin hankkinut dokumentaatiota tilinhaltijasta eräisiin muihin tarkoituksiin, selvittääkseen, onko tämä joko USA:n kansalainen tai USA:ssa asuva. Tällaisia tarkoituksia ovat sopimuksesta Yhdysvaltojen verohallinnon kanssa johtuvan velvollisuuden täyttäminen QI-järjestelmässä taikka muu Yhdysvaltojen verolainsäädännön mukaisen velvollisuuden täyttäminen.

III osasto. Uudet henkilötilit. Tämä kappale koskee sääntöjä ja menettelyjä yhdysvaltalaisten raportoitavien tilien tunnistamiseksi luonnollisten henkilöiden 1 päivänä heinäkuuta 2014 tai sen jälkeen avaamista tileistä (Uudet henkilötilit).

Kappaleen A nojalla Suomi voi täytäntöönpanosäännöissään sallia, että raportoiva suomalainen finanssilaitos voi halutessaan olla tutkimatta, tunnistamatta tai raportoimatta uusia henkilötilejä, jos talletustilin saldo tai käteisarvovakuutustilin pääoma ei ylitä 50 000 dollaria kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointikauden lopussa. Tällainen valinta voisi koskea kaikkia uusia henkilötilejä taikka selvästi tunnistettavan ryhmän tilejä. Sopimuksen voimaansaattamislain yhteydessä annettavassa ehdotuksessa verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta esitetään Verohallinnolle oikeutta määrätä sallitaanko suomalaisten finanssilaitosten halutessaan olla tutkimatta, tunnistamatta tai raportoimatta kyseisiä tilejä.

Muiden kuin kappaleessa A kuvattujen henkilötilien osalta finanssilaitoksen on tilinavauksen yhteydessä saatava selvitys, jonka perusteella se pystyy määrittelemään, onko tilinhaltija verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuva. Tällainen selvitys voi olla itse annettu todistus (self certification) osana tilinavausdokumentaatiota. Todistuksen oikeellisuus tulee selvittää niiden tietojen perusteella, jotka finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan henkilöllisyyden tarkistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio. Selvitys on saatava myös 90 päivän kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, kun tili on lakannut olemasta kappaleessa A kuvattu tili.

Kappaleen C mukaan, jos tilinhaltija on annetun selvityksen mukaan verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuva, finanssilaitoksen täytyy käsitellä tiliä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä ja hankkia itse annettu todistus, joka sisältää tilinhaltijan yhdysvaltalaisen TIN:in.

Jos tilin osalta tapahtuu muutos, jonka vuoksi finanssilaitos tietää tai sen tulisi tietää, että alkuperäinen itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava, sen täytyy hankkia pätevä todistus siitä, onko tilinhaltija Yhdysvaltojen kansalainen tai verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuva.

IV osasto. Aiemmat yksikkötilit. Tässä kappaleessa sovitaan säännöistä ja menettelyistä yhdysvaltalaisten raportoitavien tilien ja ei-osallistujafinanssilaitosten tilien tunnistamiseksi yksiköiden pitämistä aiemmista tileistä (aiemmat yksikkötilit).

Kappaleen A nojalla Suomi voi täytäntöönpanosäännöissään sallia, että raportoiva suomalainen finanssilaitos voi halutessaan olla tarkistamatta, tunnistamatta tai raportoimatta aiempia yksikkötilejä, jos tilin saldo tai arvo ei 30 päivänä kesäkuuta 2014 ylitä 250 000 dollaria. Tällainen valinta voisi koskea kaikkia aiempia yksikkötilejä taikka selvästi tunnistettavan ryhmän tilejä. Sopimuksen voimaansaattamislain yhteydessä annettavassa ehdotuksessa verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta esitetään Verohallinnolle oikeutta määrätä sallitaanko suomalaisten finanssilaitosten halutessaan olla tutkimatta, tunnistamatta tai raportoimatta kyseisiä tilejä.

Kappaleen B mukaan ne aiemmat yksikkötilit, joiden saldo tai arvo 30 päivänä kesäkuuta 2014 ylittää 250 000 dollaria, on tarkistettava tämän osaston D kappaleessa esitetyn menettelyn mukaisesti. Samoin on meneteltävä, jos tilin saldo tai arvo ei 30 päivänä kesäkuuta 2014 ylittänyt 250 000 dollaria, mutta jonka saldo tai arvo ylittää 1 000 000 dollaria vuoden 2015 viimeisenä päivänä tai jonkin seuraavan kalenterivuoden viimeisenä päivänä.

Kappaleessa C sovitaan yksikkötileistä, joiden osalta edellytetään raportointia. Aiempia yksikkötilejä on käsiteltävä yhdysvaltalaisina raportoitavina tileinä vain, jos niitä pitää määritelty yhdysvaltalainen henkilö tai passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, jossa kontrolloiva henkilö on Yhdysvaltojen kansalainen tai Yhdysvalloissa asuva. Lisäksi ei-osallistujafinanssilaitosten pitämiä tilejä on käsiteltävä tileinä, joiden osalta sopimuksen 4 artiklan 1(b) alakohdan mukaiset yhteismaksut raportoidaan Suomen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kappaleessa D sovitaan tutkimismenettelystä niiden yksikkötilien tunnistamiseksi, joiden osalta edellytetään raportointia. Ensin on määriteltävä alakohdan 1 mukaisesti, onko yksikkö määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Tämä tapahtuu tutkimalla sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten säilytetyt tiedot (mukaan lukien AML/KYC-menettelyn mukaisesti kerätyt tiedot). Jos yksikkö ei ole yhdysvaltalainen, pitää alakohdan 2 mukaan määrittää, onko se finanssilaitos. Jos tiedot osoittavat, että tilinhaltija on finanssilaitos, tai sen globaali välittäjätunnistenumero (Global Intermediary Identification Number - GIIN) löytyy IRS:n julkaisemalta listalta ulkomaisista finanssilaitoksista, tili ei ole yhdysvaltalainen raportoitava tili.

Alakohdassa 3 sovitaan, miten määritetään ei-osallistujafinanssilaitos, jolle maksetut maksut kuuluvat sopimuksen 4 artiklan 1(b) alakohdan mukaiseen kokonaisraportointiin. Jos tilinhaltijalla on globaali välittäjätunnistenumero, raportoiva suomalainen finanssilaitos voi pitää sitä suomalaisena tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitoksena. Raportoiva suomalainen finanssilaitos voi toimia samoin muiden julkisesti saatavilla olevien tai sen hallussa olevien tietojen perusteella. Tällöin tilin osalta ei edellytetä muuta tutkimista, tunnistamista tai raportointia. Jos tilinhaltija on suomalainen finanssilaitos tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos, jota IRS käsittelee ei-osallistujafinanssilaitoksena, taikka se ei ole suomalainen finanssilaitos tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos, maksut tilinhaltijalle täytyy raportoida sopimuksen 4 artiklan 1(b) alakohdan mukaisesti. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa raportoiva suomalainen finanssilaitos hankkii tilinhaltijalta itse annetun todistuksen siitä, että se on voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottava ulkomainen finanssilaitos tai vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja taikka todentaa tilinhaltijan globaalin välittäjätunnistenumeron avulla, että kyseessä on ulkomainen osallistujafinanssilaitos tai rekisteröity voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu finanssilaitos.

Alakohdassa 4 määritetään, onko ulkomaisen ei-finanssiyksikön pitämä tili yhdysvaltalainen raportoitava tili. Jos aiemman yksikkötilin tilinhaltijaa ei tunnisteta joko yhdysvaltalaiseksi henkilöksi tai finanssilaitokseksi, raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen pitää tunnistaa, onko tilinhaltijaa kontrolloivia henkilöitä, onko tilinhaltija passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö ja onko jokin tilinhaltijan kontrolloivista henkilöistä Yhdysvaltojen kansalainen tai Yhdysvalloissa asuva. Näitä määrityksiä tehdessään raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen pitää noudattaa osaston D(4)(a)—D(4)(d) alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä.

Kappaleessa E sovitaan tutkimisajankohdasta ja aiempiin yksikkötileihin sovellettavasta lisämenettelystä. Jos yksikkötilin saldo tai arvo ylittää 250 000 dollaria 30 päivänä kesäkuuta 2014, sen tutkiminen täytyy saattaa loppuun vuoden 2016 kesäkuun 30 päivään mennessä. Jos yksikkötilin saldo tai arvo ei ylitä 250 000 dollaria 30 päivänä kesäkuuta 2014, mutta ylittää 1 000 000 dollaria vuoden 2015 tai jonkin myöhemmän vuoden joulukuun 31 päivänä, sen tutkiminen täytyy saattaa loppuun kuudessa kuukaudessa sen kalenterivuoden viimeisen päivän jälkeen, jona tilin saldo tai arvo ylittää 1 000 000 dollaria. Jos aiemman yksikkötilin olosuhteissa tapahtuva muutos aiheuttaa sen, että raportoiva suomalainen finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai muu tiliin liittyvä dokumentaatio on virheellinen tai epäluotettava, finanssilaitoksen täytyy määrittää tilin status uudelleen tämän osaston D kappaleessa esitetyn menettelyn mukaisesti.

V osasto. Uudet yksikkötilit. Tässä kappaleessa sovitaan säännöistä ja menettelyistä raportoitavien yhdysvaltalaisten tilien ja ei-osallistujafinanssilaitosten pitämien tilien tunnistamiseksi yksiköiden 1 päivänä heinäkuuta 2014 tai sen jälkeen avaamista tileistä ("uudet yksikkötilit").

Kappaleen A nojalla Suomi voi täytäntöönpanosäännöissään sallia, että raportoiva suomalainen finanssilaitos voi halutessaan olla tarkistamatta, tunnistamatta tai raportoimatta yksiköiden uutena käsiteltäviä luottokorttitilejä tai luottolimiittejä edellyttäen, että finanssilaitoksen toimintaperiaatteet ja menettelyt estävät 50 000 dollaria suuremman velan tilinhaltijalle. Tällainen valinta voisi koskea kaikkia uusia yksikkötilejä taikka selvästi tunnistettavan ryhmän tilejä. Sopimuksen voimaansaattamislain yhteydessä annettavassa ehdotuksessa verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta esitetään Verohallinnolle oikeutta määrätä sallitaanko suomalaisten finanssilaitosten halutessaan olla tutkimatta, tunnistamatta tai raportoimatta kyseisiä tilejä.

Kappaleessa B on menettelysäännöt muiden kuin kappaleessa A kuvattujen uusien yksikkötilien osalta. Suomalaisen finanssilaitoksen pitää määrittää, onko tilinhaltija (i) määritelty yhdysvaltalainen henkilö; (ii) raportoiva suomalainen finanssilaitos tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos; (iii) ulkomainen osallistujafinanssilaitos, voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu ulkomainen finanssilaitos tai vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja; tai (iv) aktiivinen tai passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö. Alakohdan B 1 mukaan raportoiva suomalainen finanssilaitos voi pitää tilinhaltijaa aktiivisena ulkomaisena ei-finanssiyksikkönä, suomalaisena finanssilaitoksena tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitoksena, jos tilinhaltijalla on IRS:n myöntämä globaalin välittäjätunnistenumeron (GIIN) tai julkisesti saatavilla olevien muiden tietojen taikka raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen hallussa olevien tietojen perusteella. Alakohdan B 2 mukaan, jos tilinhaltija on suomalainen finanssilaitos tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos, jota IRS käsittelee ei-osallistujafinanssilaitoksena, tili ei ole yhdysvaltalainen raportoitava tili, mutta maksut tilinhaltijalle täytyy raportoida sopimuksen 4 artiklan 1(b) alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kaikissa muissa tapauksissa raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen pitää hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus tilinhaltijan statuksen vahvistamiseksi sekä noudatettava tämän kappaleen 3 a)—d) alakohtien määräyksiä. Tämän kappaleen 3 a) alakohdan mukaan, jos tilinhaltija on määritelty yhdysvaltalainen henkilö, tiliä on käsiteltävä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä. Alakohdan 3 b) mukaan, jos tilinhaltija on passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen täytyy tunnistaa kontrolloivat henkilöt, niin kuin ne määritetään rahanpesun estämistä tai asiakkaan henkilöllisyyden tarkistamista koskevan menettelyn mukaan. Jos tällainen henkilö on Yhdysvaltojen kansalainen tai Yhdysvalloissa asuva, tiliä on käsiteltävä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä. Alakohdan 3 c) mukaan tili ei ole yhdysvaltalainen raportoitava tili eikä sitä tarvitse raportoida, jos tilinhaltija on (i) yhdysvaltalainen henkilö, joka ei ole määritelty yhdysvaltalainen henkilö; (ii) suomalainen finanssilaitos tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos eikä tämän osaston B(3)(d) alakohdasta muuta johdu; (iii) ulkomainen osallistujafinanssilaitos, voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottava ulkomainen finanssilaitos tai vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja; (iv) aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö; tai (v) passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, jonka kontrolloivista henkilöistä kukaan ei ole Yhdysvaltojen kansalainen tai Yhdysvalloissa asuva. Alakohdan 3 d) mukaan, jos tilinhaltija on ei-osallistujafinanssilaitos, tili ei ole yhdysvaltalainen raportoitava tili, mutta maksut tilinhaltijalle pitää raportoida sopimuksen 4 artiklan 1(b) alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

VI osasto. Erityiset säännöt ja -määritelmät. Tässä kappaleessa sovitaan lisäsäännöistä ja -määritelmistä edellä kuvattua huolellisuusmenettelyä toteutettaessa.

Kappaleen A mukaan finanssilaitos ei voi tukeutua itse annettuun todistukseen tai asiakirjanäyttöön, jos se tietää tai sillä on syytä tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava.

Kappale B:ssä on määritelmiä Liitteeseen I. Siinä on määritelty AML/KYC-menettely, ulkomainen ei-finanssiyksikkö, passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö ja aiempi tili.

Kappale C sisältää säännöt henkilötilien tilisaldojen yhdistämisestä, yksikkötilien tilisaldojen yhdistämisestä sekä asiakasvastaaviin sovellettavasta erityisestä yhdistämissäännöstä. Kappaleessa on lisäksi valuutanmuuntosäännöt.

Kappaleessa D sovitaan siitä, mikä on Liitettä I sovellettaessa hyväksyttävä asiakirjanäyttö.

Kappaleessa E sovitaan vaihtoehtoisista menettelytavoista koskien käteisarvovakuutussopimuksen edunsaajina olevien luonnollisten henkilöiden pitämiä finanssitilejä.

Kappaleessa F sovitaan, että Suomi voi sallia raportoivien suomalaisten finanssilaitosten tukeutua kolmansien osapuolien suorittamiin huolellisuusmenettelyihin siltä osin kuin asiaa koskevissa U.S. Treasury:n säännöksissä määrätään.

Liite II. Liitteessä II on määritelty yksiköitä, joita pidetään vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina tai voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottavina ulkomaisina finanssilaitoksina sekä tilejä, jotka jäävät finanssitilien määritelmän ulkopuolelle.

Liitettä II voidaan muuttaa sopimuksenmukaisten toimivaltaisten viranomaisten tekemällä keskinäisellä kirjallisella päätöksellä.

Liitteen osastossa I ovat muut vapautetut tosiasialliset etuuden omistajat kuin rahastot. Näitä yksiköitä käsitellään ei-raportoivina suomalaisina finanssilaitoksina ja vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina Yhdysvaltojen FATCA-lainsäädäntöä sovellettaessa, paitsi jos maksu saadaan obligaatiosta, joka pidetään sellaisen kaupallisen finanssitoiminnan yhteydessä, jota määritelty vakuutusyhtiö, säilytyslaitos tai talletuslaitos harjoittaa. Osastossa I tarkoitettuun ryhmään kuuluvat julkisen vallan yksiköt, keskuspankki sekä kansainväliset järjestöt.

Liitteen osastossa II ovat rahastot, jotka täyttävät vaatimukset tosiasiallisina etuuden omistajina. Näitä yksiköitä on käsiteltävä ei-raportoivina suomalaisina finanssilaitoksina ja vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina Yhdysvaltojen FATCA-lainsäädäntöä sovellettaessa. Suomen kannalta erityisen tärkeitä ovat kappaleessa A oleva verosopimuksen mukaan vaatimukset täyttävä eläkerahasto sekä kappaleessa B oleva laajan osallistumisen eläkerahasto. Kappaleeseen A kuuluvat rahastot, jotka ovat Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen 16 artiklan (Etuuksien rajoitukset) mukaan oikeutettuja verosopimuksen mukaisiin etuuksiin. Tämä kattaa suomalaiset lakisääteiset eläkelaitokset, mutta yhtiömuotoisista lakisääteisistä eläkelaitoksista vain keskinäiset eläkevakuutusyhtiöt. Kappaleeseen B kuuluvat laajan osallistumisen eläkerahastot, joka kattaa suomalaisista yhtiömuotoisista lakisääteisistä työeläkelaitoksista ne, jotka jäävät kappaleen A ulkopuolelle eli muut kuin keskinäiset eläkevakuutusyhtiöt. Kappaleessa C on suppean osallistumisen eläkerahasto. Kappaleessa D on vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan eläkerahasto. Kappaleessa E on vapautettujen tosiasiallisten etuuden omistajan kokonaan omistama sijoitusyksikkö.

Osastossa III on määritelty pienet tai toimialaltaan rajoitetut finanssilaitokset, jotka täyttävät vaatimukset noudattajiksi katsottuina ulkomaisina finanssilaitoksina. Ne ovat ei-raportoivia suomalaisia finanssilaitoksia, joita on käsiteltävä noudattaviksi katsottuina ulkomaisina finanssilaitoksina Yhdysvaltojen FATCA-lainsäädäntöä sovellettaessa. Tällaisia ovat finanssilaitokset, joilla on paikallinen asiakaspohja, paikallispankit, finanssilaitos, jolla on vain vähäarvoisia tilejä, ja kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija.

Osastossa IV on määritelty sijoitusyksiköt, jotka täyttävät vaatimukset voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottuina ulkomaisina finanssilaitoksina ja muita erityissääntöjä. Kappaleessa A—D kuvatut finanssilaitokset ovat ei-raportoivia suomalaisia finanssilaitoksia, joita pitää käsitellä noudattajiksi katsottuina ulkomaisina finanssilaitoksina Yhdysvaltojen FATCA-lainsäädäntöä sovellettaessa. Lisäksi tämän osaston E kappaleessa on erityisiä sijoitusyksikköön sovellettavia määräyksiä.

Osastossa V on määritelty ne tilit, jotka jäävät käsitteen finanssitili ulkopuolelle ja joita ei ole käsiteltävä yhdysvaltalaisina raportoitavina tileinä. Tällaisia tilejä ovat (kappaleen A—E) eräät säästötilit, eräät kuolemanvaravakuutussopimukset, kuolinpesän pitämä tili, sulkutilit sekä kumppanilainkäyttöalueen tilit.

Osasto VI sisältää edellä oleviin kuvauksiin sovellettavia lisämääritelmiä.

Yhteisymmärrysmuistio. Yhteisymmärrysmuistion 1 kappale sisältää määräyksiä Arvopaperikeskukseen rekisteröityjen arvopaperien osalta. Jos yksi tai useampi finanssilaitos omistaa arvopaperit tai arvopaperit omistetaan niiden kautta, nämä muut finanssilaitokset ovat vastuussa kaikesta tällaisten finanssitilien osalta tapahtuvasta raportoinnista edellyttäen, että ne eivät ole ei-osallistuvia finanssilaitoksia. Kappaleessa 2 on sovittu, että Liitteen I osaston VI kappaleen D osalta asuinpaikkatodistus, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin, tarkoittaa Suomen osalta Suomen Verohallinnon antamaa todistusta verotuksellisesta asuinpaikasta.

2 Lakiehdotusten perustelut

2.1 Laki verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälän mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lain tasoisina sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selvitetään eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2 §. Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

2.2 Laki verotusmenettelystä

17 a §. Sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus FATCA-sopimuksen täytäntöönpanon johdosta. Verotusmenettelylakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 a § sivullisen yleisestä tiedonantovelvollisuudesta FATCA-sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. FATCA-sopimus velvoittaa Suomen valtiota, joten sen täytäntöönpano edellyttää, että suomalaiset finanssilaitokset velvoitetaan erikseen lailla noudattamaan sopimuksessa ja sen liitteissä kuvattuja finanssilaitoksia koskevia määräyksiä, koska tällaisia velvoitteita ei vielä ole lainsäädännössä. Tästä syytä sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan blankettilailla ja ne velvoitteet, joita sopimuksen takia asetetaan finanssilaitoksille, saatetaan voimaan verotusmenettelylain muutoksella. Samalla verotusmenettelylain muita asiaan kuuluvia pykäliä voidaan ilman erityissäätelyä soveltaa myös näissä tapauksissa. Tällöin muun ohessa verotusmenettelylain 22 §:n 4 momentin säännös velvollisuudesta antaa tiedot Verohallinnolle salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä koskee myös ehdotettua 17 a §:ää.

Pykälän 1 momentin mukaan raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen on annettava Verohallinnolle sopimuksen soveltamista varten tarpeelliset tiedot. Ilmoitusvelvollisuuden selvittämiseksi finanssilaitos joutuu itse analysoimaan toimintaansa ja selvittämään, onko se sopimuksen tarkoittama raportoiva suomalainen finanssilaitos. Ilmoitus on tarkoitus antaa Verohallinnon antaman ohjeistuksen mukaisesti samaan tapaan kuin palkkojen, eläkkeiden, osinkojen tai muiden vastaavien suoritusten vuosi-ilmoitus. Momentissa velvoitetaan tiedonantovelvolliset noudattamaan myös FATCA-sopimuksen Liitteessä I tarkoitettua huolellisuusmenettelyä (due diligence) tunnistaakseen raportoitavat finanssitilit ja tilinhaltijat sekä niiden verotuksellisen asuinvaltion. Liitteessä I on yksityiskohtaiset määräykset huolellisuusmenettelystä.

Pykälän 2 momentissa annetaan Verohallinnolle oikeus määrätä sopimuksen ja sen Liitteessä I Suomelle annetuista valintamahdollisuuksista. Sopimuksen 4 artiklan 7 kappaleessa sovitaan, että Suomi saa sopimusta toteuttaessaan käyttää tai sallia suomalaisten finanssilaitosten käyttävän Yhdysvaltojen säännöksissä olevia määritelmiä sopimuksen ja sen liitteiden määritelmien asemasta, kunhan se vain ei estä sopimuksen tavoitteiden toteutumista. Liitteen I osaston 1 C kohdan mukaan Suomi saa antaa raportoivien suomalaisten finanssilaitosten käyttää Liitteessä I kuvatun menettelyn sijasta Yhdysvaltojen säännöksissä kuvattua menettelyä sen selvittämiseksi, onko tili yhdysvaltalainen raportoitava tili tai ei-osallistujafinanssilaitoksen pitämä tili. Tällainen valinta voidaan tehdä erikseen Liitteen I kunkin osaston osalta joko kaikkien finanssitilien osalta tai erikseen jonkin tällaisten tilien selvästi tunnistetun ryhmän osalta (ryhmätunnistaminen). Liitteen I osaston II.A, osaston III.A, osaston IV.A ja osaston V.A mukaan Suomi voi täytäntöönpanosäännöissään sallia, että raportoiva suomalainen finanssilaitos voi halutessaan kyseisissä alakohdissa mainituin edellytyksin olla tarkistamatta, tunnistamatta tai raportoimatta eräitä henkilö- tai yksikkötilejä. Tällainen valinta voi koskea kaikkia ehdot täyttäviä tilejä tai selvästi tunnistettavan ryhmän tilejä. Tällaisten sopimuksen soveltamisalaa kaventavien, menettelytapojen ja teknisten yksityiskohtien osalta on tarkoituksenmukaista, että Verohallinto määrää kumpaa vaihtoehtoa sovelletaan. Määräystä annettaessa on tarpeen ottaa huomioon tiedonhankkimisesta ja antamisesta johtuvat hallinnolliset rasitteet sekä tietojen vaihdon kansainvälinen kehitys, jotta tietoa hankittaessa ja lähetettäessä sovelletaan mahdollisimman yhdenmukaisia menettelytapoja. Momentissa ehdotetaan Verohallinnolle valtuutusta antaa tarkempia määräyksiä huolellisuusmenettelyn soveltamisesta, annettavista tiedoista sekä tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta. Verohallinto voisi myös rajoittaa tiedonantovelvollisuutta. Vastaava säännös on muissa verotusmenettelylain yleistä tiedonantovelvollisuutta koskevissa pykälissä.

3 Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sinä päivänä, jona Suomi kirjallisesti ilmoittaa Amerikan yhdysvalloille, että se on saattanut sopimuksen voimaan. Sopimuksen voimaantulo ei edellytä Yhdysvalloilta lainsäädäntötoimia. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Laki verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Asiaan ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimus velvoittaa Suomen valtiota toimittamaan Yhdysvaltoihin verotusta koskevaa tietoa, joka on hankittava sopimuksen tarkoittamilta finanssilaitoksilta. Lisäksi Suomen on velvoitettava finanssilaitokset toimimaan sopimuksessa kuvatulla tavalla. Osa sopimuksen Suomea koskevista velvoitteista on jo lakina voimassa verosopimuksen nojalla ja tämä sopimus vain täsmentää näitä velvoitteita.

Sopimus ja sen liitteet sisältävät useita sellaisia määräyksiä, jotka kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksessa käytetyt määritelmät. Lisäksi määritelmiä on sopimuksen Liitteen I osastossa VI. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 2 artiklassa määrätään raportoitavista tileistä hankittavia ja vaihdettavia tietoja koskevat velvollisuudet. Suomi sitoutuu hankkimaan vuosittain 2 kappaleessa sovitut tiedot ja vaihtamaan ne automaattisesti vuosittain verosopimuksen 26 artiklan määräysten mukaisesti. Nyt tehdyn sopimuksen 2 artiklassa yksilöidään ne tiedot, joita verosopimuksen mukaisesti vaihdetaan. Nämä tiedot sisältävät henkilötietoja, joiden suojasta säädetään perustuslain 10 §:n mukaan lailla, joten nämä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 3 artiklan 1—5 kappaleissa sovitaan tietojenvaihdon ajasta ja tavasta. Määräykset vaikuttavat välillisesti aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen, joten ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 6 kappaleessa velvoitetaan Suomen ja Yhdysvaltojen toimivaltaiset viranomaiset tekemään verosopimuksen 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) mukainen keskinäinen sopimus, jolla luodaan a) menettelytavat automaattisen tietojenvaihdon velvoitteita varten, b) määrätään säännöt ja menettelytavat, joita tarvitaan 5 artiklan noudattamis- ja toimeenpanoyhteistyön toteuttamiseksi sekä c) luodaan menettelytavat 4 artiklan 1(b) alakohdan mukaisen vuosilta 2015 ja 2016 ei-osallistujafinanssilaitoksia koskevien raportoitavien tietojen vaihtamiseksi. Kysymyksessä on sopimuksentekovallan delegointi ministeriölle tai sen valtuuttamalle edustajalle, mikä muodostaa poikkeuksen perustuslain 93 ja 94 §:n sääntelyyn. Tällaiseen viranomaisten välillä tehtävään sopimukseen voidaan sisällyttää lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia ja täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (ks. esim. PeVL 14/2010 vp). Sopimuksentekovaltaa voidaan siirtää muille viranomaisille valtiosopimuksen voimaansaattamislailla tai muulla kansallisella lailla. Laissa yksilöidään valtuutuksen saaja ja rajoitetaan valtuuden asiallista sisältöä riittävän täsmällisesti sekä ilmaistaan ne kansainvälisen oikeuden subjektit, joiden kanssa valtuutuksen saaja voi tehdä sopimuksen. Nyt esillä olevassa sopimuksen kohdassa valtuutetaan toimivaltaiset viranomaiset sopimaan menettelytavoista tai säännöistä muualla sopimuksessa sovittujen velvoitteiden teknisestä toteuttamisesta tai yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämisestä. Valtuutusta koskeva sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan myötävaikutusta. Artiklan 7 kappaleen mukaan kaikkea vaihdettua tietoa koskee Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen salassapitoa ja muuta suojaa koskevat määräykset sekä tietojen käyttöä koskevat rajoitukset. Kyse on lainsäädännön alaan kuuluvista määräyksistä, joiden voimaansaattaminen edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta.

Sopimuksen 4 artiklassa sovitaan FATCA:n soveltaminen suomalaisiin finanssilaitoksiin. Määräykset vaikuttavat välillisesti suomalaisten finanssilaitosten asemaan ja luovat niille velvoitteita, joten ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kappaleessa sovitaan menettelytavoista koskien tietojenvaihdossa olevia virheitä ja muita puutteellisuuksia tai laiminlyöntejä. Sopimuksen velvoitteiden huomattava noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että Yhdysvallat luokittelee yksikön ei-osallistujafinanssilaitokseksi. Raportoiminen huomattavasta noudattamatta jättämisestä voi johtaa siihen, että suomalaisen finanssilaitoksen ei katsota toimivan 4 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, jolloin se ei saa sopimuksen mukaisia etuja. Nämä tiedot sisältävät henkilötietoja, joiden suojasta säädetään perustuslain 10 §:n mukaan lailla, joten nämä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa sopimuspuolet sitoutuvat edellyttämään, että finanssilaitokset 1 päivään tammikuuta 2017 mennessä hankkivat ja raportoivat tilinhaltijan verotunnisteen vuodesta 2017 lukien. Nämä tiedot sisältävät henkilötietoja, joiden suojasta säädetään perustuslain 10 §:n mukaan lailla, joten nämä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen Liite I sisältää yksityiskohtaiset määräykset siitä, miten suomalaisten finanssilaitosten tulee huolellisuusmenettelyä (due diligence) noudattaen selvittää yhdysvaltalaiset tilit ja ei-osallistuvien finanssilaitosten pitämät tilit. Suomen on velvoitettava raportoivat suomalaiset finanssilaitokset noudattamaan Liitteen I määräyksiä. Tällaiset velvoitteet puuttuvat henkilöiden perusoikeuksiin, joten nämä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

4.2 Käsittelyjärjestys

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eivätkä esitykseen sisältyvät lakiehdotukset koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2014 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2014 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.


2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.




2.

Laki verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään verotusmenettelystä annettuun lakiin (1558/1995) uusi 17 a § seuraavasti:


17 a §
Sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus FATCA-sopimuksen täytäntöönpanon johdosta

Verosäännösten kansainvälisen noudattamisen parantamiseksi ja FATCA:n toteuttamiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehdyssä sopimuksessa (SopS ( / ), FATCA-sopimus) tarkoitetun raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen on annettava Verohallinnolle sopimuksen soveltamista varten tarpeelliset tiedot. Raportoiva suomalainen finanssilaitos on velvollinen noudattamaan sopimuksessa ja sen liitteissä raportoiville suomalaisille finanssilaitoksille asetettuja velvoitteita sekä liitteessä I määriteltyä huolellisuusmenettelyä yhdysvaltalaisten raportoitavien tilien ja ei-osallistujafinanssilaitosten pitämien tilien tunnistamisessa.


Verohallinto antaa tarkempia määräyksiä, joiden mukaan raportoivat suomalaiset finanssilaitokset voivat käyttää FATCA-sopimuksen 4 artiklan 7 kappaleen, liitteen I osaston 1 kohdan C sekä osaston II kohdan A, osaston III kohdan A, osaston IV kohdan A ja osaston V kohdan A mukaisesti Amerikan yhdysvaltojen asiaa koskevissa säännöksissä kuvattua menettelyä tai määritelmiä taikka rajoittaa ilmoitusvelvollisuutta. Lisäksi Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä FATCA-sopimuksen huolellisuusmenettelyn soveltamisesta, annettavista tiedoista sekä tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta.



Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.



Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2014

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Valtiovarainministeri
Antti Rinne

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.