Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alusturvallisuuden valvonnasta annettua lakia. Esityksellä pantaisiin täytäntöön satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin muutosten kansallista lainsäädäntöä edellyttävät säännökset. Ehdotetulla lailla erityisesti tarkennetaan ilmoitusmenettelyjä, jos aluksella suoritettavassa tarkastuksessa havaittaisiin merkittäviä puutteita laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain meripalvelua, vuokravenettä ja lastialusta koskevia määritelmiä. Lisäksi lakiin ehdotetaan muutos, jonka mukaan todistuskirjoja voisivat Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi antaa hyväksytyt luokituslaitokset. Lain pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen ja kelpoisuustodistuksen peruuttamista koskevaan säännökseen ehdotetaan selventäviä muutoksia.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annettua lakia siten, että jatkossa hyväksytty luokituslaitos voisi katsastusten suorittamisen lisäksi antaa todistus- ja turvallisuuskirjoja. Lisäksi lakiin esitetään vuokravenesääntelyä selkeyttäviä muutoksia sekä muutoksia merityösertifikaattia koskevaan sääntelyyn sekä määritelmiin.

Kaikkien lakien muutoksenhakua koskevat säännökset esitetään muutettaviksi erityisesti valituslupamenettelystä säätämiseksi.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään marraskuussa 2014.

---

Alusturvallisuuden valvonnasta annetulla lailla (370/1995, jäljempänä valvontalaki) pannaan muun muassa täytäntöön satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin (2009/16/EU, jäljempänä PSC-direktiivi) kansallista lainsäädäntöä edellyttävät säännökset. Direktiiviä muutettiin 20 päivänä elokuuta 2013 voimaan tulleella direktiivillä (2013/38/EU). Muutoksessa huomioitiin samana päivänä kansainvälisesti voimaan tulleen Kansainvälisen työjärjestön (ILO) merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen (SopS 52/2013, jäljempänä merityöyleissopimus) hallinnon satamavaltiotarkastuksiin liittyviä velvoitteita koskevat määräykset.

Laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetussa laissa (1687/2009, jäljempänä laivaväkilaki) ja aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (166/2013) säädetään merenkulkijoiden pätevyyksistä. Meripalvelu aluksella on olennainen pätevyyskirjan saamisen edellytys. Meripalvelun pituus vaihtelee pätevyyskirjakohtaisesti kolmesta kuukaudesta 36 kuukauteen. Voimassa olevan laivaväkilain meripalvelua koskevan määritelmän (2 §:n 30 kohta) mukaan ainoastaan työsuhteessa miehistössä suoritettu meripalvelu on voitu huomioida pätevyyskirjan saamisen edellytysten täyttymistä koskevassa harkinnassa. Tämä on voinut hidastaa merenkulkijoiden pätevyyskirjan saamista. Lain 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolla on velvollisuus peruuttaa määräajaksi tai kokonaan pätevyyskirja, lisäpätevyystodistus tai kelpoisuustodistus, jos henkilö on syyllistynyt vesiliikennejuopumukseen. Kohta on ristiriidassa pykälän 4 momentin kanssa, jonka mukaan 3 kohdassa tarkoitettu pätevyysasiakirjan peruuttaminen on voimassa kunnes tuomioistuin on ratkaissut asian. Laivaväkilain 28 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaa kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön täytäntöönpanosta yhteisössä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3051/95 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 336/2006 (jäljempänä ISM-asetuksen) mukaisesti asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa suomalaista alusta liikennöivälle yhtiölle alusta koskevan varsinaisen tai väliaikaisen vaatimustenmukaisuusasiakirjan sekä asetuksen soveltamisalaan kuuluvalle suomalaiselle alukselle varsinaisen tai väliaikaisen turvallisuusjohtamistodistuksen. Lain 30 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto tai sen valtuuttama hyväksytty suorittaa ISM-asetuksessa tarkoitetut asiakirjat, todistuksia ja toimintaa koskevat tarkastukset.

Alusten katsastuksista säädetään aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetussa laissa (1686/2009, jäljempänä alusturvallisuuslaki). Lain säännösten mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi valtuuttaa alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ((EY) N:o 391/2009, jäljempänä luokituslaitosasetus) mukaisesti hyväksytyn luokituslaitoksen suorittamaan puolestaan aluksen katsastuksen osaksi tai kokonaan (36 §) tai määräämään aluksen lastimerkin sijoituksen (33 §). Liikenteen turvallisuusviraston on tehtävä katsastusvaltuutuksesta kirjallinen sopimus hyväksytyn luokituslaitoksen kanssa (39 §). Liikenteen turvallisuusvirastolla on tällä hetkellä sopimus seitsemän hyväksytyn luokituslaitoksen kanssa: Lloyd’s Register, American Bureau of Shipping, Bureau Veritas, DNV GL AS, Nippon Kaiji Kyokai, Rina Services ja Russian Maritime Register of Shipping. Katsastusvaltuutusta koskevansopimuksen mukaisesti hyväksytyn luokituslaitoksen on mahdollista suorittaa lastialusten katsastukset kokonaisuudessaan ja matkustaja-alusten katsastukset rungon, koneiston ja sähköautomatiikan osalta. Jos hyväksytyn luokituslaitoksen suorittaman katsastuksen perusteella alukselle tulee myöntää todistus- tai turvallisuuskirja, hyväksytty luokituslaitos voi antaa alukselle vain väliaikaisen todistus- tai turvallisuuskirjan, joka on voimassa enintään viisi kuukautta. Hyväksytty luokituslaitos toimittaa tiedot suoritetusta katsastuksesta Liikenteen turvallisuusvirastolle, joka myöntää alukselle varsinaisen todistus- tai turvallisuuskirjan. Useat valtiot ovat antaneet alusten katsastustehtävät ja todistus- tai turvallisuuskirjojen antamisen joko kokonaan tai osittain hyväksyttyjen luokituslaitosten tehtäväksi.

Alusturvallisuuslakiin sisällytettiin sen säätämisen yhteydessä merityöyleissopimuksen merityösertifikaattia koskevia määräyksiä, vaikka merityöyleissopimus ei ollut vielä kansainvälisesti eikä kansallisesti tullut voimaan. Lain 35 §:n mukaan katsastuksessa on varmistuttava, että aluksella on merityöyleissopimuksessa tarkoitettu merityösertifikaatti. Lain 57 §:ssä säädetään merityösertifikaatin myöntämisestä. Mainitut pykälät tulivat voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2013 merityötä koskevaan vuoden 2006 yleissopimukseen liittyvien säännösten voimaantulosta annetulla valtioneuvoston asetuksella (150/2013). Alusturvallisuuslain merityösertifikaattia koskeva sääntely ei kuitenkaan ole lain tasolla riittävää. Laissa ei ole huomioitu merityöyleissopimuksen määräyksiä, jotka liittyvät merityösertifikaatin uusimiseen, merityösertifikaatin peruuttamiseen ja voimassaolon lakkaamiseen sekä väliaikaisen merityösertifikaatin myöntämiseen. Myöskään merityösertifikaattia koskevia Liikenteen turvallisuusviraston määräyksenantovaltuutuksia ei ole laissa riittävän tarkasti yksilöity.

Vuokraveneellä tarkoitetaan alusturvallisuuslain 2 §:n 24 kohdan mukaan eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetun lain (621/2005, jäljempänä huvivenelaki) soveltamisalaan kuuluvaa, huvikäyttöön vuokralle miehitettynä tai miehittämättömänä tarjottavaa alusta, joka kuljettaa muussa kuin säännöllisessä liikenteessä enintään 12 matkustajaa; vuokraveneellä ei tarkoiteta vesiskootteria. Vuokraveneen katsastuksista säädetään alusturvallisuuslain 51 §:ssä. Vuokravenettä saa kuljettaa henkilö, jolla on aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annetun asetuksen (166/2013) 32 §:ssä tarkoitettu vuokraveneen kuljettajankirja. Laivaväkilain 2 §:n 16 kohdan sisältämä vuokraveneen määritelmä vastaa alusturvallisuuslain määritelmää sillä poikkeuksella, että määritelmä ei sisällä miehittämättömänä tarjottavaa alusta.

Vuokraveneen pituus on huvivenelaissa määritellyn huviveneen pituuden mukaisesti vähintään 2,5 ja enintään 24 metriä. Vuokraveneen vähimmäispituus aiheuttaa kuitenkin käytännössä ongelmia alle 5,5 metrin pituisten vuokraveneiden osalta, koska niitä ei pituutensa vuoksi tarvitse rekisteröidä vesikulkuneuvorekisteriin eikä viranomaisella näin ollen ole saatavissa niistä riittävästi tietoja. Vesikulkuneuvorekisteriin on vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain (976/2006) mukaan rekisteröitävä moottorilla tai purjein varustetut vesikulkuneuvot, joiden rungon pituus on valmistajan ilmoituksen mukaan vähintään 5,5 metriä, sekä moottorilla varustetut vesikulkuneuvot, joiden moottoriteho on moottorin valmistajan ilmoituksen mukaan vähintään 15 kilowattia.

Vuokraveneen määritelmän piiriin kuuluvat huvivenelain soveltamisalan mukaisesti myös soutuveneet. Ennen alusturvallisuuslakia voimassa olleessa vuokraveneiden turvallisuudesta annetussa asetuksessa (438/1983) soutuveneet oli rajattu vuokravenesääntelyn ulkopuolelle. Muutos on aiheuttanut epätietoisuutta esimerkiksi mökinvuokraustoiminnassa, jossa soutuvene kuuluu osana vuokrattavaan kohteeseen. Soutuveneiden yksinkertainen rakenne ja varusteet huomioon ottaen niiden katsastamista ei myöskään voida pitää tarkoituksenmukaisena. Alusturvallisuuslain kanssa samanaikaisesti vuoden 2010 alusta voimaan tulleen merilain muuttamisesta annetun lain (1688/2009) voimaantulosäännöksen mukaan vuokraveneiden turvallisuudesta annetun asetuksen nojalla annetut luvat ja muut päätökset ovat voimassa vuoden 2015 loppuun asti. Siirtymäajan tarkoituksena on turvata niiden vuokraveneyrittäjien asemaa, joille alusturvallisuuslain vuokraveneitä koskevat säännökset ovat epäedullisempia kuin ennen sitä voimassa olleen vuokraveneiden turvallisuudesta annetun asetuksen säännökset.

Ammattiveneen ja proomun määritelmistä säädetään alusturvallisuuslain 2 §:n 15 ja 23 kohdissa. Lastialuksen määritelmästä säädetään alusturvallisuuslain 2 §:n 25 kohdassa ja laivaväkilain 2 §:n 21 kohdassa. Ammattiveneellä tarkoitetaan alusta, jonka pituus on vähintään 2,5 metriä mutta alle 24 metriä, ja jota käytetään ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen. Ammattiveneitä voivat olla öljyntorjuntaveneet, uittoveneet, vesirakennustyömaalla käytettävät veneet ja muut yksityiset työveneet silloin kun niitä käytetään muussa kuin virkistyskäytössä. Ammattiveneitä ovat myös poliisiveneet ja palokuntien veneet. Ammattiveneen rakenteen tulee täyttää Liikenteen turvallisuusviraston antaman voimassa olevan ammattiveneiden turvallisuutta koskevan määräyksen vaatimukset. Ammattiveneen turvallisuuslaitteista ja -varusteista sekä katsastuksista määrätään Liikenteen turvallisuusviraston antamissa muissa alusturvallisuutta koskevissa määräyksissä. Ammattiveneelle määritelty 2,5 metrin vähimmäispituus aiheuttaa käytännön ongelmia katsastusten valvonnassa, koska alle 5,5 metrin pituisia aluksia ei tarvitse rekisteröidä vesikulkuneuvorekisteriin eikä myöskään alusrekisteriin, johon rekisteröitävien alusten vähimmäispituus on 15 metriä. Lisäksi ammattiveneitä koskevat katsastus- ja varustevaatimukset on todettu liian vaativiksi alle 5,5 metrin pituisille ammattiveneille.

Alusturvallisuuslain mukaan proomulla tarkoitetaan alusta, jolla ei ole omaa kuljetuskoneistoa. Lisäksi proomulla tarkoitetaan myös asumiskäyttöön tai ravintolakäyttöön tarkoitettua alusta, joka ei ole konealus. Laissa ei ole määritelty proomun vähimmäispituutta, mikä aiheuttaa katsastusten valvonnassa samanlaisia ongelmia kuin edellä ammattiveneiden kohdalla on kuvattu. Käytännössä asumis- tai ravintolakäyttöön tarkoitettujen alusten katsastaminen on osoittautunut ongelmalliseksi, koska ne usein on sijoitettu sellaisiin paikoihin, joista niitä on mahdotonta esimerkiksi siirtää telakalle katsastusta varten. Alusturvallisuuslaissa ei ole määritelty lastialuksen vähimmäispituutta, mikä aiheuttaa katsastusten valvonnassa samanlaisia ongelmia kuin edellä ammattiveneiden ja proomujen kohdalla on kuvattu.

Alusten turvallisuuslaitteiden huoltoyritysten hyväksymisestä säädetään alusturvallisuuslain 83 §:ssä. Liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyy huoltoyrityksiä alusten turvallisuuslaitteiden toiminnan varmistamiseksi. Lain mukaan huoltoyritysten hyväksymisen edellytyksistä säädetään valtioneuvoston asetuksella SOLAS-yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti. Huoltoyritysten hyväksymisen edellytyksistä säätämistä valtioneuvoston asetuksella ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi. Aluksilla on useita erilaisia turvallisuuslaitteita, joiden huoltoyritysten hyväksymisen edellytykset ja huoltoyritysten toiminnalle asetettavat vaatimukset ovat niiden teknisen luonteen vuoksi hyvin erilaisia ja turvallisuuslaitteesta riippuen myös yksityiskohtaisia. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi myös antaa tarkempia määräyksiä alusten turvallisuuslaitteiden huollon suorittamisesta. Liikenteen turvallisuusvirasto ei ole katsonut tarpeelliseksi antaa näitä määräyksiä, koska turvallisuuslaitteiden valmistajat antavat laitteiden huolto-ohjeet ja huollon suorittajilta edellytetään pääsääntöisesti laitteen valmistajan antamaa koulutusta huollon suorittamisesta.

Valvontalaki, laivaväkilaki ja alusturvallisuuslaki sisältävät oikaisuvaatimusta ja muutoksenhakua koskevat säännökset. Voimassa olevien säännösten lähtökohtana on, että kaikista Liikenteen turvallisuusviraston antamista päätöksistä on viime kädessä voinut hakea muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Oikeusministeriössä on vireillä hanke, jonka tarkoitus on yhtenäistää lainsäädäntö siten, että hallintopäätöksistä pääsääntöisesti voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ainoastaan, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valvontalain muuttamista koskevan lakiehdotuksen tavoitteena on huomioida laissa tiettyjä merityöyleissopimuksen määräyksiä PSC-direktiiviin tehtyjen muutosten mukaisesti. Ehdotetut muutokset koskevat lähtökohtaisesti aluksella suoritettavia, laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa havaittujen puutteiden johdosta toimitettavia tarkastuksia ja niistä raportointia lippuvaltion edustajille tai kansallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille.

Laivaväkilain muuttamista koskevan lain tavoitteena on muuttaa lain sisältämää meripalvelun määritelmää siten, että aluksella suoritettu ohjattu harjoittelu voitaisiin laskea osaksi pätevyyskirjan saamisen edellytyksenä vaadittavaa meripalvelua. Lisäksi lain pätevyyskirjan peruuttamisen edellytykset on vesiliikennejuopumusta koskevan epäilyn osalta tarkoitus saattaa vastaamaan lain alkuperäistä tarkoitusta sekä selventää viranomaisten välisiä toimivaltuuksia.

Alusturvallisuuslain ja laivaväkilain muuttamista koskevien lakiehdotusten mukaan hyväksytty luokituslaitos voisi suorittamiensa katsastusten ja tarkastusten perusteella antaa alukselle myös varsinaiset todistus- tai turvallisuuskirjat, vaatimustenmukaisuusasiakirjan ja lastiviivakirjan. Kyse on julkisen hallintotehtävän siirrosta muulle kuin viranomaiselle. Lakiehdotukset sisältävät tehtävänsiirtoon liittyvät säännökset rikosoikeudellisesta virkavastuusta, vahingonkorvausvastuusta ja muutoksenhausta. Liikenteen turvallisuusvirasto päättäisi, missä laajuudessa ja millä aikavälillä se delegoisi varsinaisten kirjojen ja todistusten antamisen hyväksytyille luokituslaitoksille. Tätä koskeva yksityiskohtainen työnjako Liikenteen turvallisuusviraston ja hyväksytyn luokituslaitoksen välillä sisällytettäisiin katsastusvaltuutuksesta tehtyyn sopimukseen. Esityksen tavoitteena on Liikenteen turvallisuusviraston toiminnan tehostaminen. Esitys liittyy osana pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaisen vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman (VATU) toteuttamiseen. Liikenteen turvallisuusvirasto on tekemänsä ydintoimintoanalyysin (YTA) perusteella esittänyt liikenne- ja viestintäministeriölle toimintasuunnitelman, joka sisältää muun muassa selvityksen kolmannelle osapuolelle siirrettävistä tehtävistä.

Esityksen tavoitteena on selkeyttää vuokraveneisiin kohdistuvaa valvontaa muuttamalla alusturvallisuuslaissa ja laivaväkilaissa säädetty vuokraveneen määritelmä yhteensopivaksi vesikulkuneuvorekisteriin rekisteröitävän vesikulkuneuvon määritelmän kanssa. Soutuveneiden osalta tavoitteena on mahdollistaa kaikkien soutuveneiden vuokraustoiminta asettamatta kohtuuttomia vaatimuksia niiden omistajille. Vuokravenemääritelmän ulkopuolelle suljettaisiin pienet, alle 5,5 metrin pituiset purjeveneet ja sellaiset veneet, jotka on varustettu pienitehoisella, alle 15 kilowatin moottorilla. Vuokravenemääritelmän ulkopuolelle suljettaisiin myös kaikki soutuveneet, riippumatta niiden pituudesta.

Merityösertifikaattia koskevaan sääntelyyn esitettyjen muutosten tavoitteena on tarkentaa alusturvallisuuslain merityösertifikaattia koskevaa sääntelyä lisäämällä lakiin merityösertifikaatin uusimista, peruuttamista ja voimassaolon lakkaamista sekä väliaikaisen merityösertifikaatin myöntämistä koskevat säännökset. Tavoitteena on myös tarkentaa merityösertifikaattia koskevia Liikenteen turvallisuusviraston määräyksenantovaltuutuksia. Alusturvallisuuslain sisältämiin ammattiveneen, proomun ja lastialuksen määritelmiin sekä laivaväkilain sisältämään lastialuksen määritelmään esitettyjen muutosten tavoitteena on selkeyttää näiden alusten katsastuksia ja valvontaa. Alusten turvallisuuslaitteiden huoltoyritysten hyväksymistä koskevaan säännökseen esitettyjen muutosten tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa huoltoyritysten hyväksymistä koskevaa sääntelyä.

Lisäksi kaikkien lakien muutoksenhakua koskevat säännökset esitetään muutettavaksi oikeusministeriössä vireillä olevan oikaisuvaatimus- ja valituslupamenettelyn laajentamista koskevan hankkeen mukaisten periaatteiden mukaisesti. Keskeisin muutos olisi valituslupamenettelyn soveltaminen useimpiin hallinto-oikeuden antamiin lain soveltamista koskeviin päätöksiin.

Valvontalain muuttaminen lisäisi vähäisessä määrin Liikenteen turvallisuusviraston hallinnollisia toimia, jos aluksella havaittaisiin merkittäviä puutteita laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa.

Laivaväkilain muuttaminen meripalvelua koskevan määritelmän johdosta nopeuttaisi merenkulkijoiden pätevyyskirjojen saamista.

Liikenteen turvallisuusvirasto antaa aluksille vuosittain keskimäärin 680 sellaista todistus- ja turvallisuuskirjaa, jotka ehdotetun alusturvallisuuslain ja laivaväkilain muutosten voimaantultua olisi mahdollista antaa hyväksyttyjen luokituslaitosten toimesta. Henkilötyövuosissa mitattuna näiden todistus- ja turvallisuuskirjojen myöntämiseen arvioidaan kuluvan noin 1,5 henkilötyövuotta. Mainituista todistus- ja turvallisuuskirjoista Liikenteen turvallisuusvirasto saa nykyisen hinnoittelun mukaan tuloja 208 000 euroa vuonna 2013.

Tehtävän delegoinnista aiheutuvia vaikutuksia Liikenteen turvallisuusviraston henkilötyövuosien ja tulojen määrään ei ole tällä hetkellä mahdollista tarkemmin arvioida, koska virasto ei ole vielä arvioinut sitä, missä laajuudessa ja millä aikavälillä se aikoisi delegoida varsinaisten todistus- ja turvallisuuskirjojen sekä vaatimustenmukaisuusasiakirjojen ja turvallisuusjohtamistodistusten antamisen hyväksytyille luokituslaitoksille.

Alusturvallisuuslain mukaisten katsastusten ja laivaväkilain mukaisten tarkastusten perusteella aluksille annettavat kirjat ja todistukset ovat osa katsastus- ja tarkastusprosessia. Laivanisännän ja myös hyväksytyn luokituslaitoksen käytännön toiminta helpottuu, jos laitos voi suorittamansa katsastuksen tai tarkastuksen perusteella antaa alukselle myös varsinaiset todistus- tai turvallisuuskirjat sekä vaatimustenmukaisuusasiakirjan ja turvallisuusjohtamistodistuksen. Liikenteen turvallisuusvirasto valvoisi kirjojen ja todistusten myöntämistä luokituslaitosten toimintaan kohdistuvan alusturvallisuuslain ja laivaväkilain mukaisen valvonnan yhteydessä.

Vuokravenemääritelmän ulkopuolelle jääviin veneisiin sovellettaisiin jatkossa vesiliikennelain (463/1996) säännöksiä vesikulkuneuvon rakenteesta, varusteista ja kunnosta sekä vesikulkuneuvon kuljettajaa koskevista yleisistä vaatimuksista. Vesiliikennelain nojalla annetussa vesiliikenneasetuksessa (124/1997) säädetään tarkemmin vesikulkuneuvon perusvarustuksesta. Vesiliikennelain ja sen nojalla annettujen vesikulkuneuvon käyttöä vesialueella koskevien säännösten noudattamista valvovat Liikenteen turvallisuusvirasto, poliisi, Rajavartiolaitos ja Tulli.

Jos vuokravenemääritelmän ulkopuolelle jääviä veneitä tarjotaan käytettäväksi erilaisiin kuluttajapalveluihin, kuten seikkailu-, elämys- ja luontopalveluihin, sovelletaan sellaisten palveluiden asiakasturvallisuuteen, kuten aiemminkin kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) säännöksiä. Kuluttajapalvelussa käytettävien vesikulkuneuvojen turvallisuusvaatimuksiin sovelletaan vesiliikennelakia ja huvivenelakia. Kuluttajaturvallisuuslain soveltamisen kannalta on huomioitava, että laki on toissijainen ja muuta tuoteturvallisuussääntelyä täydentävä yleislaki, ns. turvaverkkosääntely (kuluttajaturvallisuuslain 4 ja 18 §). Kuluttajaturvallisuuslaki ei pääsääntöisesti sovellu, kun muualla lainsäädännössä, kuten vesiliikennelaissa, on tiettyjen kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä, jossa edellytetään vähintään samaa turvallisuustasoa. Koska kuluttajaturvallisuuslaki toisaalta täydentää muuta kulutustavaroita ja kuluttajapalveluita koskevaa erityislainsäädäntöä, muussa laissa (erityislaissa) määritellyn viranomaisen tulee kuitenkin tarvittaessa täydentävästi soveltaa kuluttajaturvallisuuslain säännöksiä toiminnanharjoittajan velvollisuuksista ja valvontaviranomaisen toimivaltuuksista ja oikeuksista.

Vuokravenemääritelmään esitetyillä muutoksilla ei katsota olevan vaikutuksia vuokravenemääritelmän ulkopuolelle jäävien veneiden turvallisuuteen. Katsastuksessa näiltä veneiltä vaaditaan nykyisin alusturvallisuuslain nojalla annettujen määräystenkin perusteella vain vesiliikennelain ja -asetuksen mukaiset varusteet. Samoja varusteita näiltä veneiltä tullaan mainittujen säädösten perusteella edellyttämään myös tulevaisuudessa, vaikka kyseiset veneet eivät enää kuuluisikaan vuokravenemääritelmän piiriin.

Merityösertifikaattia koskevaan sääntelyyn esitetyillä muutoksilla selkeytetään alusturvallisuuslain merityösertifikaattia koskevia säännöksiä. Ammattiveneen, proomun ja lastialuksen määritelmien muuttaminen selkeyttää laivanisäntien ja viranomaisen toimintaa. Ehdotetuilla muutoksilla ei myöskään aiheuteta nykytilaan nähden kasvavaa turvallisuusriskiä, koska ammattiveneen, proomun ja lastialuksen määritelmien ulkopuolelle jääviin aluksiin sovelletaan kuitenkin vesiliikennelain ja -asetuksen säännöksiä, mikä vastaa myös nykyisin noudatettua käytäntöä. Alusten turvallisuuslaitteiden huoltoyritysten hyväksymistä koskevan säännöksen muuttaminen yksinkertaistaa turvallisuuslaitteiden huoltoyritysten hyväksymistä koskevaa sääntelyä.

Kaikkien lakien muutoksenhakua koskevien säännösten muuttaminen ei toisi juurikaan muutosta nykytilaan.

Esitys on laadittu liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: sisäasiainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Opetushallitus, Rajavartiolaitos, Liikenteen turvallisuusvirasto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Varustamot ry, Suomen Erikoisalusten Työnantajaliitto SET ry, Arctia Shipping, Suomen Merimies-Unioni SMU ry, Suomen Laivanpäällystöliitto ry, Suomen Konepäällystöliitto ry, Suomen Matkustajalaivayhdistys ry ja Lapin liitto. Erikseen lausunto pyydettiin Tukesilta.

Lausuntopyynnön saaneista tahoista lausunnon antoivat seuraavat organisaatiot: sisäasiainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Rajavartiolaitos, Liikenteen turvallisuusvirasto, Tukes, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Varustamot ry, Suomen Erikoisalusten Työnantajaliitto SET ry ja Suomen Konepäällystöliitto ry ja Lapin liitto. Suomen Konepäällystöliito ry ilmoitti, ettei sillä ollut esityksestä lausuttavaa.

Lausunnoissa tuettiin hallituksen esitystä erityisesti siltä osin kun on kyse määritelmien selkeyttämisestä, laivaväkilain pätevyysasiakirjan peruuttamiseen liittyvästä eri viranomaisten toimivaltuuksien selkeyttämisestä ja hyväksyttyjen luokituslaitosten valtuuttamisesta antamaan todistus- ja turvallisuusasiakirjoja.

Lausunnoissa ehdotettiin lähinnä muutosehdotuksia tarkentavia ja edelleen selkeyttäviä muutoksia, jotka koskivat erityisesti pätevyysasiakirjan haltuun ottamista, väliaikaisen merityösertifikaatin myöntämisen ja peruuttamisen edellytyksiä ja menettelyjä, hyväksyttyjen luokituslaitosten valtuuttamista ja muutoksenhakua. Muutosehdotukset on pääsääntöisesti huomioitu esityksen jatkovalmistelussa.

Lapin liitto toi lausunnossaan esille tarpeen rajata soutuveneet alusturvallisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotus on huomioitu esityksessä. Lapin liitto esitti myös muutoksia veneiden rekisteröintivelvollisuuteen ja kotimaanliikenteen liikennealuejakoon. Alusten rekisteröinti ei kuulu esitykseen sisältyvien lakien piiriin. Liikenteen turvallisuusvirastossa on vireillä hanke, jonka tavoitteena on uudistaa kotimaanliikenteen liikennealueet lähivuosien aikana. Virasto tulee selvittämään jokien, järvien ja satama-alueiden erottamisesta erillisiksi liikennealueiksi saatavat hyödyt ja haitat kotimaanliikenteen liikennealueiden uudistamisen yhteydessä.

2 §. Määritelmät. Pykälän kansainvälisiä sopimuksia koskevan 5 kohdan merityöyleissopimusta koskevaa i-kohta esitetään täydennettäväksi sopimussarjaa koskevalla numerolla johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Samalla viittaus sopimukseen esitetään yhtenäistettäväksi alusturvallisuuslain ja laivaväkilain viittausten kanssa. Pykälän 5 kohtaan esitetään lisättäväksi PSC-direktiivin muutetun 2 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla viittaukset vuoden 2001 yleissopimukseen alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta (SopS 92–93/2010) ja vuoden 2001 yleissopimukseen aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (SopS 4/2009). Pykälän 5 kohta sisältää luettelon niistä kansainvälisistä yleissopimuksista, mukaan luettuna niihin liittyvät pakolliset säännöstöt, joiden vaatimustenmukaisuuden valvontaa direktiivi edellyttää. Kansainväliset yleissopimukset velvoittavat aluksia siinä tapauksessa, että satamavaltio on sopimuksen hyväksynyt.

11 §. Aluksen tarkastus tai tutkimus. Pykälän 1 momenttiin ei esitetä muutoksia. Pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi velvoite toimittaa PSC-direktiivin mukainen yksityiskohtainen tarkastus myös silloin jos aluksen lippuvaltio ei ole 2 §:n 5 kohdassa mainitun yleissopimuksen sopimuspuoli. Liikenteen turvallisuusviraston olisi lisäksi ilmoitettava työsuojeluviranomaiselle sekä valtakunnallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille yksityiskohtaisessa tarkastuksessa havaitsemistaan olennaisista puutteista laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa tai sellaisista puutteista, joista on tehty lain 20 §:ssä tarkoitettu ilmoitus. Esitys perustuu PSC-direktiivin muutettuun 3 artiklan 3 kohtaan ja 17 artiklaan. PSC-direktiivin muutosten taustalla on merityösopimuksen normi A.5.2.1(4). Momenttiin esitetään lisäksi lisättäväksi viittaus laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annettuun lakiin (395/2012). Lain 18 §:n mukaan ulkomaalaisen aluksen osalta työsuojeluviranomainen valvoo, että merityöyleissopimuksen sisältämät työsuhteen ehtoja, aluksen asuin- ja työskentelytilojen terveellisyyttä ja turvallisuutta, oikeutta asianmukaiseen ravintoon, virkistäytymistä ja vapaa-ajan viettoa koskevat vaatimukset täyttyvät.

Pykälän 3 momentti esitetään muutettavaksi siten, että vertailu suomalaiseen alukseen sovellettavien vaatimusten kanssa ei ainoastaan tulisi ajankohtaiseksi silloin, kun alus ei kokonsa puolesta kuulu kansainvälisen sopimuksen piiriin. Alus voi myös muusta syystä kuulua sopimuksen piirin ulkopuolelle esimerkiksi, jos alus on katsastettu ainoastaan kotimaanliikenteeseen. Suomessa on muun muassa Virossa katsastettuja hinaajia, jotka liikennöivät Suomessa kotimaanliikenteen liikennealueilla. Momentin ruotsinkieliseen versioon esitetään teknisiä kielellisiä muutoksia.

14 §. Aluksen pysäyttäminen, sen käytön rajoittaminen sekä sen varusteen, laitteen, toiminnon ja järjestelyn käytön kieltäminen. Lain 2 §:n 1 kohdan mukaisesti alusturvallisuutta koskeva määritelmä sisältää aluksen asumistilat ja työskentelyolosuhteet. Lain 14 §:n 1 momentin sisältämiin pysäyttämisperusteisiin esitetään lisättäväksi välittömän vaaran aiheuttaminen laivaväelle. Kyseeseen tulisi erityisesti laivaväen asumistiloissa tai työskentelyolosuhteissa olevat välitöntä vaaraa aiheuttavat vakavat tai toistuvat puutteet. Esitys perustuu PSC-direktiivin uuteen 19 artiklan 2 a kappaleeseen ja merityöyleissopimuksen normiin A.5.2.1(6).

Pykälän 2 momenttiin ei esitetä muutoksia.

Pykälän 3 momenttiin esitetään lisäys, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusviraston olisi kutsuttava aluksen lippuvaltion edustaja paikalle, jos aluksen pysäyttäminen perustuu laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa ilmeneviin olennaisiin puutteisiin. Puutteista on lisäksi ilmoitettava valtakunnallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille. Esitys perustuu PSC-direktiivin muutettuun 19 artiklan 6 kohtaan ja merityöyleissopimuksen normiin A.5.2.1(6).

Pykälän 4 momenttiin esitetään lisättäväksi Liikenteen turvallisuusvirastolle mahdollisuus antaa alukselle lupa jatkaa seuraavaan satamaan, jos puutteita ei voida korjata tarkastussatamassa. Tämä antaisi alukselle joustavuutta puutteiden korjaamisen toteuttamiseksi ja vähentäisi tarkastuksen aiheuttamaa viivästystä aluksen liikennöintiin. Ehdotuksen taustalla on Pariisin pöytäkirjan puitteissa hyväksytyt tarkastuksia koskevat menettelyt.

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa määriteltäisiin ehdot aluksen vapauttamiselle. Pysäyttämispäätöstä ei saisi peruuttaa ennen kuin asumis- ja työskentelyolosuhteissa ilmenneet puutteet on korjattu tai Liikenteen turvallisuusvirasto on hyväksynyt toimintasuunnitelman puutteiden ripeäksi korjaamiseksi. Esitys perustuu PSC-direktiivin uuteen 2 a kappaleeseen ja merityöyleissopimuksen normiin A.5.2.1(6).

18 §. Muutoksenhaku. Pykälän otsikko esitetään muutettavaksi. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännökset valituslupamenettelyn piiriin siirrettävistä asioista, joiden osalta noudatettaisiin oikeusministeriössä vireillä olevan oikaisuvaatimus- ja valituslupamenettelyn laajentamista koskevan hankkeen mukaisia periaatteita. Samalla pykälän rakenne muuttuisi.

Pykälän 1 momenttiin esitetään muutosta siten, että siihen siirrettäisiin nykyisestä 18 §:n 4 momentista viittaus lain mukaisesti tehtyihin pysäyttämispäätöksiin ja satamaan pääsyn epäämismääräyksiin. Nykyisestä poiketen myös näihin päätöksiin sovellettaisiin tavanomaista hallintolain mukaista30 päivän määräaikaa. Liikenteen turvallisuusviraston olisi käsiteltävä näitä päätöksiä koskevat oikaisuvaatimukset asian merkittävyyden takia kiireellisinä.

Pykälän 2 momentin mukaan muutosta oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen tai muuhun lain nojalla tehtyyn päätökseen saisi hakea valittamalla hallinto-oikeuteen.

Pykälän 3 momentti esitetään muutettavaksi siten, että momentissa lueteltaisiin ne asiat, joita koskevista hallinto-oikeuden päätöksistä saisi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa. Näitä olisivat aluksen pysäyttämistä, sen käytön rajoittamista sekä sen varusteen, laitteen, toiminnon ja järjestelyn käytön kieltämistä (14 §), aluksen pääsyn epäämistä (14 c – 14 g §:t) tai laivanisännän liikennöinnin keskeyttämistä (14 a §) koskevat asiat. Muuhun hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Pykälän 4 momentti sisältäisi nykyisen valituskirjelmän toimittamista koskevan 3 momentin.

20 §. Rikkomuksista ilmoittaminen ja ilmoituksentekijän henkilöllisyyden salassa pitäminen. Pykälän 1–3 momenttiin ei esitetä muutoksia. Nykyinen 20 §:n 4 momentti esitetään siirrettäväksi uudeksi 5 momentiksi ja nykyinen 4 momentti esitetään muutettavaksi siten, että se sisältäisi Liikenteen turvallisuusviraston velvollisuuden tiedottaa lippuvaltion hallinnolle sellaisista asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien säännösten ja määräysten rikkomista koskevasta ilmoituksesta, jota ei ole kyetty käsittelemään aluksella. Velvollisuus pyrkiä ratkaisun löytämiseen aluksella perustuu merityöyleissopimuksen sääntöön 5.1.5. Lisäksi Liikenteen turvallisuusviraston on pyydettävä lippuvaltion hallinnolta suunnitelma korvaaviksi toimenpiteiksi. Liikenteen turvallisuusvirasto on lisäksi velvollinen toimittamaan ILOlle ja valtakunnallisille työmarkkinajärjestöille tällaista ilmoitusta koskevan tarkastusraportin. ILOlle raportti toimitetaan komission ylläpitämän elektronisen THETIS-tietokannan välityksellä. Tietokantaan tallennetaan kaikki PSC-direktiivin nojalla toimitettujen tarkastusten raportit. Esitys perustuu PSC-direktiivin uuteen 18 a artiklaan.

2 §. Määritelmät. Pykälän 6 kohdan sisältämä viittaus merityöyleissopimukseen esitetään yhtenäistettäväksi valvontalain ja alusturvallisuuslain sisältämien määritelmien kanssa. Kyse on teknisestä muutoksesta.

Pykälän 16 kohta esitetään muutettavaksi siten, että vuokraveneellä ei määritelmässä mainitun vesiskootterin lisäksi tarkoitettaisi purjevenettä, jonka rungon pituus on valmistajan ilmoituksen mukaan alle 5,5 metriä, eikä moottorilla varustettua venettä, jonka moottoriteho on moottorin valmistajan ilmoituksen mukaan alle 15 kilowattia, eikä myöskään soutuvenettä. Esitetyllä muutoksella vuokravenemääritelmän ulkopuolelle suljettaisiin pienet purjeveneet ja sellaiset veneet, jotka on varustettu pienitehoisella, alle 15 kilowatin moottorilla. Moottorilla varustetulla veneellä tarkoitettaisiin kiinteällä tai irrotettavalla moottorilla varustettua venettä, mutta ei kuitenkaan alle 15 kilowatin moottorilla varustettua purjevenettä, jonka pituus on vähintään 5,5 metriä. Vuokravenemääritelmän ulkopuolelle jäisivät myös kaikki soutuveneet, riippumatta niiden pituudesta. Vuokraveneitä eivät siten olisi esimerkiksi perinteiset jokiveneet, joita vuokrataan lohenkalastukseen ja siihen liittyvään matkailuun pääsääntöisesti järvillä ja joilla, eivätkä myöskään kirkkoveneet tai mökinvuokraustoiminnan yhteydessä vuokrattavat soutuveneet, ellei niitä ole varustettu vähintään 15 kilowatin moottorilla.

Pykälän 21 kohtaan esitetään lisättäväksi maininta lastialusta koskevasta 5,5 metrin vähimmäispituudesta. Esitetty vähimmäispituus olisi sama kuin vesikulkuneuvoilla, jotka vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain (976/2006) mukaan on rekisteröitävä vesikulkuneuvorekisteriin. Käytäntö on osoittanut, että alle 5,5 metrin pituisia veneitä ei juurikaan rakenneta lastialuksiksi. Lisäksi alle 5,5 metrin pituisten lastialusten katsastusten valvonta on vaikeasti toteutettavissa, kun niitä ei tarvitse rekisteröidä vesikulkuneuvorekisteriin eikä myöskään alusrekisteriin, johon rekisteröitävien alusten vähimmäispituus on 15 metriä. Lastialuksia koskevat katsastus- ja varustevaatimukset on myös todettu liian vaativiksi alle 5,5 metrin pituisille lastialuksille.

Pykälän 30 kohta esitetään muutettavaksi siten, että meripalveluksi luettaisiin myös ajanjakso, jolloin merenkulkija on ollut ohjatussa harjoittelussa aluksella. Tämä edesauttaa tavoiteltavan pätevyyskirjan saamista. Lisäksi meripalvelu voitaisiin suorittaa aluksella myös muussa kuin miehistössä.

20 §. Pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen peruuttaminen. Pykälän 1 momentista esitetään poistettavaksi 3 kohta, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolla on velvollisuus peruuttaa määräajaksi tai kokonaan pätevyyskirja, lisäpätevyystodistus tai kelpoisuustodistus, jos henkilö on tuomittu vesiliikennejuopumuksesta. Tämä vastaisi lain alkuperäistä tarkoitusta ja poistaisi nykyisen 1 momentin 3 kohdan ja 4 momentin välisen epäloogisuuden. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi peruuttaa oikeuden päätökseen saakka pätevyysasiakirjan, jos vesiliikennejuopumuksesta on vireillä esitutkintaviranomaisen (poliisi, tulli tai rajavartiolaitos) rikostutkinta.

Pykälän 2 momenttiin ei esitetä muutoksia.

Pykälän 3 momentista esitetään poistettavaksi kuuden kuukauden määräaika pätevyysasiakirjan haltuun ottamiselle esitutkintaviranomaisen toimesta. Momenttiin esitetään lisättäväksi rajavartiolaitokselle, poliisille ja tullille viranomaisten toimivaltuuksia selventävä velvollisuus toimittaa Liikenteen turvallisuusvirastolle vesiliikennejuopumusta koskevan epäilyn perusteella haltuun otettu pätevyysasiakirja. Pätevyysasiakirjan haltuun oton jälkeen Liikenteen turvallisuusviraston olisi viipymättä tehtävä päätös pätevyysasiakirjan peruuttamisesta. Lisäksi 3 momenttiin esitetään epäilyä koskevan kynnyksen laskemista. Näin siitä syystä, että huume-epäilyn kohdalla todennäköisyys selviää vasta verikokeesta saatujen tulosten jälkeen.

Pykälän 4 momenttiin esitetään tehtäväksi terminologisia muutoksia sekä pykälän 1 momenttiin esitettyjen muutosten seurauksena muutoksia momentin sisältämiin viittauksiin. Pätevyyskirjojen, lisäpätevyystodistusten ja kelpoisuustodistusten voidaan katsoa olevan pätevyysasiakirjoja.

Pykälän 5 momenttiin ei esitetä muutoksia.

Pykälän 6 momenttiin esitetään 1 ja 3 momenttiin esitettyjen muutosten seurauksena teknisiä muutoksia momentin sisältämiin viittauksiin.

Pykälään esitetään uutta 7 momenttia, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusviraston olisi viipymättä palautettava pätevyysasiakirja, jos sitä ei peruuteta.

28 §. Todistuskirjojen antaminen ja peruuttaminen. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi maininta siitä, että Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi myös hyväksytty laitos voisi antaa ISM-asetuksen mukaisen vaatimustenmukaisuusasiakirjan tai väliaikaisen vaatimustenmukaisuusasiakirjan ja turvallisuusjohtamistodistuksen tai väliaikaisen turvallisuusjohtamistodistuksen. Kyse on julkisen hallintotehtävän siirtämisestä muulle kuin viranomaiselle. Hyväksytty laitoksella tarkoitetaan Euroopan unionin luokituslaitosasetuksen mukaisesti hyväksyttyä laitosta, jonka kanssa Liikenteen turvallisuusvirasto on tehnyt katsastusvaltuutusta koskevan sopimuksen. Nykyisellään Liikenteen turvallisuusvirasto voi alusturvallisuuslain 39 §:n nojalla valtuuttaa hyväksytyt luokituslaitokset suorittamaan lain 36 §:ssä mainittuja tehtäviä tekemällä niiden kanssa katsastusvaltuutusta koskevan sopimuksen. Tällä hetkellä Liikenteen turvallisuusvirastolla on katsastusvaltuutusta koskeva sopimus seitsemän hyväksytyn luokituslaitoksen kanssa. Alusturvallisuuslakiin esitetään muutosta, jonka mukaan hyväksytty luokituslaitos voisi antaa myös katsastusasiakirjoja ja todistus- ja turvallisuuskirjoja sekä määrätä lastimerkin sijoituksesta ja antaa lastiviivakirjan. Vaikka alusturvallisuuslaissa käytetään termiä hyväksytty laitos ja alusturvallisuuslaissa hyväksytty luokituslaitos, kyse on samoista yhtiöistä.

30 a §. Virkavastuu. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 30 a §, jossa säädettäisiin julkisen hallintotehtävän suorittamiseen sovellettavasta rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta. Vastuusäännös on seurausta 28 §:ään esitetyistä muutoksista, joiden mukaan aluksen katsastusasiakirjat, todistus- ja turvallisuuskirjat ja lastiviivakirjan voisi jatkossa antaa myös hyväksytty laitos. Jos julkinen hallintotehtävä annetaan muulle kuin viranomaiselle, on yleensä säädettävä hallintotehtävää hoitavien vastuu määräytyväksi viranomaisen vastuun tavoin. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan viittausta hallinnon yleislakeihin ei enää nykyisellään ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä sisällyttää lakiin (PeVL 37/2010 vp, PeVL 13/2010 vp ja PeVL 42/2005 vp). Pykälässä tarkoitettu virkavastuu koskisi myös lain 30 §:ssä tarkoitettuja hyväksyttyjen laitosten suorittamia tarkastuksia.

41 §. Muutoksenhaku. Pykälän otsikko esitetään muutettavaksi. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännökset valituslupamenettelyn piiriin siirrettävistä asioista, joiden osalta noudatettaisiin oikeusministeriössä vireillä olevan oikaisuvaatimus- ja valituslupamenettelyn laajentamista koskevan hankkeen mukaisia periaatteita. Samalla pykälän rakenne muuttuisi.

Pykälän 1 momentin mukaisesti 20 §:ssä tarkoitetun pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen ja kelpoisuustodistuksen ja 28 §:ssä tarkoitetun vaatimuksenmukaisuusasiakirjan ja turvallisuusjohtamistodistuksen peruuttamista koskeviin Liikenteen turvallisuusviraston päätöksiin saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Liikenteen turvallisuusviraston tai hyväksytyn laitoksen muuhun päätökseen saisi 2 momentin mukaan vaatia oikaisua virastolta. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Lain 28 §:n 1 momenttiin esitetään muutosta siten, että myös hyväksytty laitos voisi antaa ISM-asetuksen mukaisen vaatimustenmukaisuusasiakirjan tai väliaikaisen vaatimustenmukaisuusasiakirjan sekä turvallisuusjohtamistodistuksen tai väliaikaisen turvallisuusjohtamistodistuksen. Jos toimivalta hallintopäätöksen tekemiseen on annettu muulle kuin viranomaiselle, oikaisuvaatimus tehdään yleensä varsinaiselle viranomaiselle. Tämä on oikeusturvan toteutumisen ja Liikenteen turvallisuusviraston harjoittaman valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista.

Pykälän 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen pätevyysasiakirjan peruuttamista sekä vaatimustenmukaisuusasiakirjan ja turvallisuusjohtamistodistuksen peruuttamista koskevassa asiassa saisi hakea muutosta valittamalla. Muuhun hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Pykälän 4 momentti sisältäisi keskeisen sisällön nykyisestä 3 momentista, joka koskee muutoksenhakua Liikenteen turvallisuusviraston määräämistä maksuista.

2 §. Määritelmät. Pykälän 13 kohdan sisältämä viittaus merityöyleissopimukseen esitetään yhtenäistettäväksi valvontalain ja laivaväkilain sisältämien viittausten kanssa. Samalla kohtaa esitetään täydennettäväksi sopimussarjaa koskevalla numerolla johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

Pykälän 15 kohdassa mainittu ammattiveneen vähimmäispituus esitetään muutettavaksi 2,5 metristä 5,5 metriin. Esitetty vähimmäispituus olisi sama kuin vesikulkuneuvoilla, jotka vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain (976/2006) mukaan on rekisteröitävä vesikulkuneuvorekisteriin. Käytäntö on osoittanut, että alle 5,5 metrin pituisia veneitä ei juurikaan rakenneta ammattivenekäyttöön. Lisäksi alle 5,5 metrin pituisten ammattiveneiden katsastusten valvonta on vaikeasti toteutettavissa, kun niitä ei tarvitse rekisteröidä vesikulkuneuvorekisteriin eikä myöskään alusrekisteriin, johon rekisteröitävien alusten vähimmäispituus on 15 metriä. Ammattiveneitä koskevat katsastus- ja varustevaatimukset on myös todettu liian vaativiksi alle 5,5 metrin pituisille ammattiveneille. Ammattiveneen rakenteen tulee täyttää Liikenteen turvallisuusviraston antaman voimassa olevan ammattiveneiden turvallisuutta koskevan määräyksen vaatimukset. Ammattiveneen turvallisuuslaitteista ja -varusteista sekä katsastuksista määrätään Liikenteen turvallisuusviraston antamissa muissa alusturvallisuutta koskevissa määräyksissä. Kohtaa esitetään lisäksi muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin esimerkin omainen luettelo veneistä, jotka voivat olla ammattiveneitä. Lisäksi esitetään poistettavaksi maininta siitä, että poliisi ja palokuntien veneet ovat ammattiveneitä. Poisto ei merkitse sitä, että luettelossa mainittuja veneitä, mukaan lukien poliisiveneet ja pelastuslaitosten ja palokuntien veneitä ei voisi jatkossa tarvittaessa katsastaa myös ammattiveneiksi.

Pykälän 23 kohdassa mainittu proomun määritelmä esitetään muutettavaksi sisällöltään samaksi kuin se oli ennen alusturvallisuuslakia voimassa olleessa alusten katsastuksista annetussa asetuksessa (1123/1999). Proomulla tarkoitettaisiin vähintään 12 metrin pituista alusta, jolla ei ole omaa kuljetuskoneistoa. Vedenalaiseen työhön käytettäviin proomuihin ei kuitenkaan turvallisuussyistä sovellettaisi 12 metrin vähimmäispituutta. Alusturvallisuuslaissa proomun määritelmään lisättiin maininta, jonka mukaan proomulla tarkoitetaan myös asumiskäyttöön tai ravintolakäyttöön tarkoitettua alusta, joka ei ole konealus. Tämä maininta esitetään poistettavaksi tarpeettomana. Käytännössä asumis- tai ravintolakäyttöön tarkoitettujen alusten katsastaminen on osoittautunut ongelmalliseksi, koska ne usein on sijoitettu sellaisiin paikkoihin, joista niitä on mahdotonta esimerkiksi siirtää telakalle katsastusta varten. Asumis- tai ravintolakäyttöön tarkoitettujen alusten katsastamista ei myöskään voida alusturvallisuuden kannalta pitää tarkoituksenmukaisena. Nämä alukset eivät kuitenkaan jää täysin ilman valvontaa, sillä yleensä kunnat alueellaan asettavat vaatimuksia näiden alusten ylläpidolle ja rungon tarkastuksille.

Pykälän 24 kohta esitetään muutettavaksi laivaväkilain sisältämään vuokravenettä koskevaan määritelmään esitettyjen muutosten mukaisesti. Vuokraveneellä ei siten määritelmässä mainitun vesiskootterin lisäksi tarkoitettaisi purjevenettä, jonka rungon pituus on valmistajan ilmoituksen mukaan alle 5,5 metriä, eikä moottorilla varustettua venettä, jonka moottoriteho on moottorin valmistajan ilmoituksen mukaan alle 15 kilowattia, eikä myöskään soutuvenettä. Esitetyllä muutoksella vuokravenemääritelmän ulkopuolelle suljettaisiin pienet purjeveneet ja sellaiset veneet, jotka on varustettu pienitehoisella, alle 15 kilowatin moottorilla. Moottorilla varustetulla veneellä tarkoitettaisiin kiinteällä tai irrotettavalla moottorilla varustettua venettä, mutta ei kuitenkaan alle 15 kilowatin moottorilla varustettua purjevenettä, jonka pituus on vähintään 5,5 metriä. Vuokravenemääritelmän ulkopuolelle jäisivät myös kaikki soutuveneet, riippumatta niiden pituudesta. Vuokraveneitä eivät siten olisi esimerkiksi perinteiset jokiveneet, joita vuokrataan lohenkalastukseen ja siihen liittyvään matkailuun pääsääntöisesti järvillä ja joilla, eivätkä myöskään kirkkoveneet tai mökinvuokraustoiminnan yhteydessä vuokrattavat soutuveneet, ellei niitä ole varustettu vähintään 15 kilowatin moottorilla.

Pykälän 25 kohtaan esitetään lisättäväksi maininta lastialusta koskevasta 5,5 metrin vähimmäispituudesta, joka olisi sama kuin kohdassa 15 esitetty ammattiveneen vähimmäispituus. Perustelut vähimmäispituuden määrittelylle ovat samat kuin kohdassa 15 on esitetty.

Pykälän 42 kohtaa esitetään tarkennettavaksi lisäämällä siihen maininta siitä, että laissa tarkoitetulla hyväksytyllä luokituslaitoksella tulisi olla Liikenteen turvallisuusviraston kanssa tehty katsastusvaltuutusta koskeva sopimus.

4 §. Viittaukset muuhun lainsäädäntöön. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 9 momentti, joka sisältäisi viittauksen laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annettuun lakiin (395/2012), jossa säädetään muun muassa merityöyleissopimuksen mukaiseen merityösertifikaattiin liittyvistä tarkastuksista ja lausunnoista. Merityösertifikaatin myöntämisestä säädetään alusturvallisuuslain 35 §:n 2 momentissa ja 57 §:n 3 momentissa. Merityösertifikaattia koskevia säännöksiä esitetään lisättäväksi lain 57–59, 91 ja 93 §:iin.

33 §. Lastimerkin määrääminen ja lastiviivakirja. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi maininta siitä, että Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi myös hyväksytty luokituslaitos voisi määrätä lastimerkin sijoituksen ja antaa lastiviivakirjan. Momentin loppuun esitetään siirrettäväksi 2 momentissa oleva säännös lastimerkin sijoituksen määräämisestä ja lastiviivakirjan antamisesta yhdelle tai useammalle kotimaanliikenteen liikennealueelle.

Pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi maininta siitä, että hyväksytyn luokituslaitoksen lisäksi myös Liikenteen turvallisuusvirasto voisi määräämänsä lastimerkin sijoituksen perusteella antaa alukselle väliaikaisen lastiviivakirjan, joka on voimassa enintään viisi kuukautta. Momentin sisältöä esitetään selkeytettäväksi siten, että momentista poistettaisiin tarpeettomana maininta siitä, että aluksella on oltava kolmen kuukauden kuluessa lastiviivakirja, joka on annettu laivanisännän tai hänen edustajansa hakemuksen perusteella. Väliaikaisen lastiviivakirjan saamisen jälkeen varsinainen lastiviivakirja annetaan ilman erillistä hakemusta. Maininta kolmesta kuukaudesta on lisäksi virheellinen, koska väliaikainen lastiviivakirja on voimassa enintään viisi kuukautta.

Pykälän 3 momenttiin esitetään lisättäväksi maininta hyväksytystä luokituslaitoksesta, jolta laivanisännän tai hänen edustajansa olisi haettava uutta lastiviivakirjaa silloin, kun hyväksytty luokituslaitos on antanut lastiviivakirjan.

38 §. Nimetty katsastaja. Pykälän hallinnon yleislakeja koskeva 7 momentti esitetään poistettavaksi. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan viittausta hallinnon yleislakeihin ei enää nykyisellään ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä sisällyttää lakiin (PeVL 37/2010 vp, PeVL 13/2010 vp ja PeVL 42/2005 vp). Viittaus lakeihin voidaan sisällyttää erilliseen pykälään edellyttäen, että luettelo laeista on kattava. Koska momentin sisältämä luettelo on nykyisellään puutteellinen ja koska 33, 57 ja 58 §:ään esitettävien hyväksytyn laitoksen toimesta suoritettavan julkisen hallintotehtävän osalta ei esitetä viittausta hallinnon yleislakeihin, on viittauksen poistaminen perusteltua.

57 §. Katsastusasiakirjat sekä todistus- ja turvallisuuskirjat. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi maininta siitä, että Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi myös hyväksytty luokituslaitos voisi antaa katsastusten perusteella katsastusasiakirjat sekä todistus- ja turvallisuuskirjat tai tehdä niihin merkinnän suoritetusta määräaikaisesta katsastuksesta taikka väli- tai vuosikatsastuksesta. Kyse on perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisen hallintotehtävän siirtämisestä muulle kuin viranomaiselle. Tehtävän suorittamiseen sovellettavasta rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin uudessa 81 a §:ssä. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi valtuuttaa hyväksytyt luokituslaitokset suorittamaan mainittuja tehtäviä tekemällä niiden kanssa alusturvallisuuslain 39 §:ssä tarkoitetun katsastusvaltuutusta koskevan sopimuksen. Tällä hetkellä Liikenteen turvallisuusvirastolla on 39 §:ssä tarkoitettu katsastusvaltuutusta koskeva sopimus seitsemän hyväksytyn luokituslaitoksen kanssa.

Pykälän 2 momentista esitetään poistettavaksi maininta merityöyleissopimuksesta. Momentti sisältää valtuutussäännöksen Liikenteen turvallisuusvirastolle antaa tarkempia määräyksiä katsastusten perusteella annettavista todistus- ja turvallisuuskirjoista. Merityösertifikaatti ei ole katsastuksen perusteella alukselle annettava asiakirja. Merityösertifikaattia koskevien tarkempien määräysten antamista koskeva valtuutussäännös esitetään siirrettäväksi 3 momenttiin, joka sisältää merityösertifikaatin antamista koskevat säännökset.

Pykälän 3 momentista esitetään poistettavaksi maininta merityösertifikaatin lisäksi annettavista muista merityöyleissopimuksen mukaisista todistuskirjoista. Sen tilalla esitetään mainittavaksi merityöehtojen noudattamista koskeva ilmoitus, joka merityöyleissopimuksen säännön 5.1.3 normin A5.1.3(10) mukaan on oltava merityösertifikaatin liitteenä. Liikenteen turvallisuusvirasto ei anna muita merityöyleissopimuksen mukaisia todistuskirjoja. Momenttiin esitetään lisättäväksi Liikenteen turvallisuusvirastolle valtuutus antaa tarkempia määräyksiä merityösertifikaatin antamiseen liittyvistä menettelyistä. Esitys perustuu merityöyleissopimuksen normiin A5.1.3. Momentin ruotsinkieliseen versioon esitetään teknisiä kielellisiä muutoksia.

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusviraston olisi peruutettava merityösertifikaatti silloin, kun alus ei todistettavasti vastaa merityöyleissopimuksen vaatimuksia eikä asian korjaamiseksi ole ryhdytty tarvittaviin toimenpiteisiin. Peruuttamiseen sovellettaisiin vastaavia edellytyksiä ja noudatettaisiin vastaavaa menettelyä kuin sertifikaatin myöntämisen yhteydessä. Merityösertifikaatin peruuttamista harkitessaan Liikenteen turvallisuusviraston olisi merityöyleissopimuksen määräysten mukaisesti kiinnitettävä huomiota puutteiden vakavuuteen tai määrään. Säännös perustuu merityöyleissopimuksen normiin A5.1.3 (16 ja 17).

58 §. Väliaikainen todistus- tai turvallisuuskirja. Pykälään esitetään muutettavaksi siten, että Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty laitos voisi katsastuksen perusteella antaa alukselle väliaikaisen todistus- tai turvallisuuskirjan. Kyse on perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisen hallintotehtävän siirtämisestä muulle kuin viranomaiselle. Tehtävän suorittamiseen sovellettavasta rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin uudessa 81 a §:ssä. Pykälän sisältöä esitetään selkeytettäväksi siten, että pykälästä poistettaisiin tarpeettomana maininta siitä, että aluksella on oltava viiden kuukauden kuluessa todistus- tai turvallisuuskirja, joka on annettu laivanisännän tai hänen edustajansa hakemuksen perusteella. Väliaikaisen todistus- tai turvallisuuskirjan saamisen jälkeen varsinainen todistus- tai turvallisuuskirja annetaan ilman erillistä hakemusta.

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty laitos voisi antaa alukselle väliaikaisen merityösertifikaatin, joka olisi voimassa enintään kuusi kuukautta, jos virasto ja työsuojeluviranomainen ovat omaan toimivaltaansa kuuluvien seikkojen osalta todenneet, ettei estettä myöntämiselle ole. Esteettömyyden toteaminen ei välttämättä edellytä työsuojeluviranomaisen aluksella suorittamaa tarkastusta. Momentti sisältäisi myös valtuuden Liikenteen turvallisuusvirastolle antaa tarkempia määräyksiä väliaikaisen merityösertifikaatin antamiseen liittyvistä menettelyistä. Esitys perustuu merityöyleissopimuksen normiin A5.1.3(5 - 9).

59 §. Todistus- tai turvallisuuskirjan uusiminen ja sen voimassaolon lakkaaminen. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi maininnat merityösertifikaatista ja hyväksytystä laitoksesta. Jos aluksen nimi tai kotipaikka muuttuu tai aluksen tiedoissa tapahtuu muita todistus- tai turvallisuuskirjan tai merityösertifikaatin tietoihin vaikuttavia muutoksia, laivanisännän tai hänen edustajansa olisi viipymättä haettava kirjallisesti uutta todistus- tai turvallisuuskirjaa Liikenteen turvallisuusvirastolta tai hyväksytyltä luokituslaitokselta ja uutta merityösertifikaattia Liikenteen turvallisuusvirastolta.

Pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi maininta hyväksytystä luokituslaitoksesta. Todistus- tai turvallisuuskirja lakkaisi olemasta voimassa muun muassa silloin, jos alukseen on tehty muutos ilman Liikenteen turvallisuusviraston tai hyväksytyn luokituslaitoksen suostumusta.

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 3 momentti, joka sisältäisi säännöksen merityösertifikaatin voimassaolon lakkaamisesta. Merityösertifikaatti lakkaisi olemasta voimassa, jos alusta ei ole tarkastettu merityöyleissopimuksen määräysten mukaisesti tai merityösertifikaattia ei ole allekirjoitettu hyväksytyn välitarkastuksen jälkeen tai jos alus siirtyy toisen valtion lipun alle tai ei enää toimi laivanisännän lukuun taikka kun aluksen rakenteisiin tai laitteisiin on tehty olennaisia muutoksia. Säännökset merityösertifikaatin voimassaolon lakkaamisesta perustuvat merityöyleissopimuksen normiin A5.1.3(14).

61 §. Aluksen todistus- tai turvallisuuskirjan poisottaminen. Pykälään esitetään lisättäväksi maininta, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi ottaa tarvittaessa pois myös hyväksytyn luokituslaitoksen lain 57 ja 58 §:n nojalla antaman todistus- tai turvallisuuskirjan. Tämä olisi tarkoituksenmukaista Liikenteen turvallisuusviraston harjoittaman valvonnan kannalta. Lisäksi pykälää esitetään muutettavaksi siten, että hyväksytyn luokituslaitoksen myöntämän todistus- ja turvallisuuskirjan poisottamisen jälkeen väliaikaisen ja uuden todistus- tai turvallisuuskirjan voisi Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi antaa myös poisotetun kirjan antanut hyväksytty luokituslaitos.

65 §. Nimetty aluksenmittaaja. Pykälän hallinnon yleislakeja koskeva 7 momentti esitetään poistettavaksi. Perustelut ovat samat kuin 38 §:ään esitetyn muutoksen osalta.

81 a §. Virkavastuu. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin julkisen hallintotehtävän suorittamiseen sovellettavasta rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta. Vastuusäännös on seurausta 33, 57 ja 58 §:ään esitetyistä muutoksista, joiden mukaan aluksen lastiviivakirjan, todistus- tai turvallisuuskirjan tai väliaikaisen merityösertifikaatin voisi jatkossa antaa myös hyväksytty luokituslaitos. Tehtävä on julkinen hallintotehtävä. Jos julkinen hallintotehtävä annetaan muulle kuin viranomaiselle, on yleensä säädettävä hallintotehtävää hoitavien vastuu määräytyväksi viranomaisen vastuun tavoin. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan viittausta hallinnon yleislakeihin ei enää nykyisellään ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä sisällyttää lakiin (PeVL 37/2010 vp, PeVL 13/2010 vp ja PeVL 42/2005 vp). Lisäksi on tarpeen säätää nimetyn katsastajan ja nimetyn aluksenmittaajan virkavastuusta. Liikenteen turvallisuusviraston nimeämä katsastaja voi 36 §:n nojalla katsastaa kotimaanliikenteessä olevan aluksen ja aluksenmittaaja voi 64 §:n nojalla suorittaa suomalaisen aluksen aluksenmittauksen.

83 §. Alusten turvallisuuslaitteiden huoltoyritykset. Pykälän otsikko esitetään muutettavaksi. Pykälää esitetään tarkennettavaksi siten, että Liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyisi sellaiset huoltoyritykset, joiden osalta SOLAS-yleissopimus edellyttää hallinnon hyväksyntää. Pykälästä esitetään poistettavaksi tarpeettomana valtuutus säätää valtioneuvoston asetuksella alusten turvallisuuslaitteiden huoltoyritysten hyväksymisen edellytyksistä. Sen tilalle esitetään valtuutusta Liikenteen turvallisuusvirastolle hyväksyä ne huoltoyritykset, joiden hyväksyntää SOLAS-yleissopimus edellyttää. Lisäksi Liikenteen turvallisuusvirastolle annettaisiin valtuutus antaa tarkempia määräyksiä alusten turvallisuuslaitteiden huoltoyritysten hyväksymisen edellytyksistä ja niiden toiminnalle asetettavista vaatimuksista SOLAS-yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti. Aluksilla on useita erilaisia turvallisuuslaitteita, joiden huoltoyritysten hyväksymisen edellytykset ovat hyvin erilaisia ja turvallisuuslaitteesta riippuen myös yksityiskohtaisia. Huoltoyritysten hyväksymisen edellytysten ja niiden toiminnalle asetettavien vaatimusten teknisen luonteen vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista säätää niistä valtioneuvoston asetuksella. Määräyksiä turvallisuuslaitteiden huoltoyritysten hyväksymisestä sisältyy SOLAS-yleissopimuksen IV lukuun sekä IMO:n päätöslauselmiin A.702(17) ja A.761(18). Yleissopimuksen mukaan hallinnon on varmistettava, että radiolaitteita ylläpidetään siten, että ne täyttävät niille asetetut toiminnalliset vaatimukset sekä laitteille laaditut suorituskykysuositukset. Eri merialueilla käytettävien radiolaitteiden toiminta on varmistettava joko kahdentamalla laitteet, huoltamalla ne maissa tai merellä tai käyttämällä näiden keinojen yhdistelmiä. Vastaavia valtuuksia tarkempien määräysten antamiseen on Liikenteen turvallisuusvirastolle annettu ilmailulain (1194/2009) 31, 69 ja 78 §:ssä.

Pykälästä esitetään poistettavaksi tarpeettomana Liikenteen turvallisuusviraston valtuutus antaa tarkempia määräyksiä huollon suorittamisesta. Turvallisuuslaitteiden valmistajat antavat laitteiden huolto-ohjeet ja huollon suorittajilta edellytetään pääsääntöisesti laitteen valmistajan antamaa koulutusta huollon suorittamisesta.

91 §. Alusturvallisuusrikkomus. Pykälän 11 kohta esitetään kumottavaksi vastaamaan lain 33 §:n 2 momenttiin esitettyjä muutoksia.

Pykälän 17 kohta esitetään kumottavaksi vastaamaan lain 58 §:ään esitettyjä muutoksia.

Pykälän 18 kohtaan esitetään lisättäväksi merityösertifikaatti vastaamaan lain 59 §:ään esitettyjä muutoksia.

93 §. Muutoksenhaku. Pykälän otsikko esitetään muutettavaksi. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännökset valituslupamenettelyn piiriin siirrettävistä asioista, joiden osalta noudatettaisiin oikeusministeriössä vireillä olevan oikaisuvaatimus- ja valituslupamenettelyn laajentamista koskevan hankkeen mukaisia periaatteita. Samalla pykälän rakenne muuttuisi.

Pykälän 1 momentissa mainittaisiin ne Liikenteen turvallisuusviraston päätökset, joihin saisi hakea muutosta valittamalla suoraan hallinto-oikeuteen ilman oikaisuvaatimusmenettelyä. Kyse on elinkeinonharjoittamisen kannalta keskeisistä päätöksistä. Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin nykyisten 1 ja 2 momentin oikaisuvaatimusta koskevat säännökset. Momenttiin lisättäisiin myös maininta, että myös hyväksytyn luokituslaitoksen, nimetyn katsastajan tai nimetyn aluksenmittaajan tekemiin päätöksiin voisi hakea oikaisua Liikenteen turvallisuusvirastolta. Jos toimivalta hallintopäätöksen tekemiseen on annettu muulle kuin viranomaiselle, oikaisuvaatimus tehdään yleensä varsinaiselle viranomaiselle. Tämä olisi oikeusturvan toteutumisen ja Liikenteen turvallisuusviraston harjoittaman valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista. Nykyisellään hyväksytyn luokituslaitoksen, nimetyn katsastajan tai nimetyn aluksenmittaajan päätöksiin ei ole voinut hakea muutosta. Pykälän 3 momentin mukaisesti 1 momentissa mainittuja asioita koskevista hallinto-oikeuden päätöksistä saisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muuhun hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Pykälän 4 momentti sisältäisi keskeisen sisällön nykyisestä 3 momentista, joka koskee muutoksenhakua Liikenteen turvallisuusviraston määräämistä maksuista.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan viimeistään marraskuussa 2014.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava muutetun PSC-direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 21 päivänä marraskuuta 2014.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Alusturvallisuuslakiin ja laivaväkilakiin esitetään muutoksia, joiden mukaan hyväksytty luokituslaitos voisi Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi antaa aluksen todistus- tai turvallisuuskirjan, vaatimustenmukaisuusasiakirjan, turvallisuusjohtamistodistuksen tai lastiviivakirjan. Kysymyksessä on perustuslain 124 §:ssä säädetystä julkisen hallintotehtävän antamisesta lailla muulle kuin viranomaiselle. Perustuslakivaliokunnan käytännön perusteella merkittävän julkisen vallan käyttämisenä on pidettävä esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (PeVL 55/2005 vp ja PeVL 19/2005 vp). Todistus- tai turvallisuuskirjojen, vaatimustenmukaisuusasiakirjan, turvallisuusjohtamistodistuksen tai lastiviivakirjan antamista koskevaa tehtävää ei voi pitää merkittävänä julkisen vallan käyttöä sisältävänä tehtävänä. Nykyisellään hyväksytyt luokituslaitokset voivat antaa väliaikaisia todistus- tai turvallisuuskirjoja.

Perustuslakivaliokunnan kannanottojen mukaan julkisia hallintotehtäviä annettaessa muulle kuin viranomaiselle on huolehdittava riittävästi oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisesta (PeVM 10/1998 vp). Alusturvallisuuslaissa ja laivaväkilaissa ehdotetaan säädettäväksi, että hyväksytyn luokituslaitoksen työtekijään sekä nimettyyn katsastajaan ja nimettyyn aluksenmittaajaan tulisivat sovellettaviksi rikosoikeudellista virkavastuuta koskevat säännökset. Vahingonkorvausvastuun osalta viitataan vahingonkorvauslakiin. Lakien muutoksenhakua koskeviin säännöksiin esitetään muutosta siten, että hyväksyttyjen luokituslaitosten sekä nimettyjen katsastajien ja nimettyjen aluksenmittaajien päätöksiin voisi hakea oikaisua Liikenteen turvallisuusvirastolta.

Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan viittausta hallinnon yleislakeihin ei enää nykyisin ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä sisällyttää lakiin, koska hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä ((PeVL 37/2010 vp, PeVL 13/2010 vp ja PeVL 42/2005 vp).

Ehdotetut lait voitaneen säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan alusturvallisuuden valvonnasta annetun lain (370/1995) 2 §:n 5 kohta, 11, 14, 18 ja 20 §,

sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 5 kohta laissa 1138/2010, 11 § osaksi laissa 1138/2010, 14 § laeissa 543/2004 ja 1138/2010, 18 § laeissa 1251/1997, 1293/2009 ja 1138/2010 ja 20 § laissa 1138/2010, seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa tarkoitetaan:

---

5) kansainvälisillä yleissopimuksilla:

a) ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta (SopS 11/1981, SOLAS-yleissopimus);

b) alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjaa (SopS 51/1983, MARPOL 73/78 -yleissopimus);

c) kansainvälistä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaa vuoden 1978 yleissopimusta (SopS 22/1984, STCW-yleissopimus);

d) kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta (SopS 30/1977, COLREG-yleissopimus);

e) vuoden 1969 kansainvälistä aluksenmittausyleissopimusta (SopS 31/1982);

f) yleissopimusta (n:o 147), joka koskee kauppa-aluksissa noudatettavaa vähimmäistasoa (SopS 54/1979);

g) öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta vuonna 1969 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta tehtyä vuoden 1992 pöytäkirjaa (SopS 43/1996);

h) vuoden 1966 kansainvälistä lastiviivayleissopimusta (SopS 52/1968);

i) merityötä koskevaa vuoden 2006 yleissopimusta (SopS 52/2013);

j) vuoden 2001 yleissopimusta alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta (SopS 93/2010);

k) vuoden 2001 yleissopimusta aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (SopS 4/2009);

---

11 §
Aluksen tarkastus tai tutkimus

Aluksen tarkastus tai tutkimus on toimitettava, jos aluksella ei ole 10 §:ssä tarkoitettuja asiakirjoja tai jos on perusteltua aihetta olettaa, että aluksen tosiasiallinen tilanne ei olennaisessa määrin vastaa asiakirjoissa annettuja tietoja.

Ulkomaalaisella aluksella on toimitettava PSC-direktiivin mukainen yksityiskohtainen tarkastus, jos 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen yhteydessä ilmenee seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että alus tai sen varusteiden kunto ei olennaisilta osin täytä niille asetettuja vaatimuksia. Yksityiskohtainen tarkastus on toimitettava myös ulkomaalaisella aluksella, jonka lippuvaltio ei ole 2 §:n 5 kohdassa mainitun kansainvälisen yleissopimuksen sopimuspuoli. Valvontaviranomaisen on ilmoitettava puutteista työsuojeluviranomaiselle noudattaen, mitä laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetussa laissa (395/2012) säädetään, ja valtakunnallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille, jos tarkastuksessa havaitaan laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa olennaisia puutteita tai jos puutteista on tehty 20 §:ssä tarkoitettu ilmoitus.

Jos alusturvallisuutta ei voida todeta asiakirjoista, koska niitä ei ole joko sen vuoksi, että aluksen lippuvaltiota eivät sido sellaiset kansainväliset sopimukset, jotka velvoittavat aluksen pitämään hallussaan 10 §:ssä tarkoitetut asiakirjat, tai että alus ei kuulu sopimusten piiriin, on tarkastusta suoritettaessa tutkittava, että alus ei alusturvallisuuden osalta olennaisessa määrin poikkea niistä vaatimuksista, jotka vastaavan kokoisen ja vastaavaan liikenteeseen käytettävän suomalaisen aluksen on täytettävä.

14 §
Aluksen pysäyttäminen, sen käytön rajoittaminen sekä sen varusteen, laitteen, toiminnon ja järjestelyn käytön kieltäminen

Jos alusturvallisuudessa oleva vika tai puute on sellainen, että aluksen käyttö siinä liikenteessä, johon se on tarkoitettu, aiheuttaa välitöntä vaaraa alukselle tai aluksen laivaväelle, vaaraa ihmishengelle taikka olennaista vaaraa terveydelle, muulle liikenteelle tai meriympäristölle, valvontaviranomaisen on tehtävä kirjallinen päätös aluksen pysäyttämisestä, sen käytön rajoittamisesta tai sen varusteen, laitteen, toiminnon tai järjestelyn käytön kieltämisestä, kunnes vika tai puute on korjattu. Kirjallinen päätös on perusteltava ja siinä on annettava tieto kaikista niistä olosuhteista, jotka ovat johtaneet aluksen pysäyttämiseen.

Valvontaviranomainen voi tehdä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen myös, jos laivanisäntä tai aluksen päällikkö vastustaa tarkastusta tai jos valvontaviranomaiselle ei anneta niitä asiakirjoja, luetteloita tai tietoja, joita se on oikeutettu 6 §:n nojalla saamaan, taikka jos laivanisäntä tai aluksen päällikkö ei korjaa alusturvallisuudessa havaittua puutetta tai epäkohtaa valvontaviranomaisen asettaman määräajan kuluessa.

Päätöstä, jolla alus pysäytetään, sen käyttöä rajoitetaan tai sen varusteen, laitteen, toiminnon tai järjestelyn käyttö kielletään, on heti noudatettava. Päätöksestä on viipymättä ilmoitettava aluksen päällikölle ja ulkomaisen aluksen ollessa kyseessä myös lippuvaltion hallinnolle tai sitä edustavalle lähimmälle konsulille tai diplomaattiselle edustajalle. Ilmoitukseen on liitettävä tarkastuskertomus. Lisäksi asiasta on tarvittaessa ilmoitettava nimetylle katsastajalle tai hyväksytyille laitoksille, jotka vastaavat luokitustodistusten antamisesta. Valvontaviranomaisen on kutsuttava lippuvaltion hallinnon edustaja paikalle, jos päätös aluksen pysäyttämisestä perustuu laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa ilmeneviin olennaisiin puutteisiin. Valvontaviranomaisen on lisäksi ilmoitettava puutteista valtakunnallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille.

Jos 1 momentissa tarkoitettuja puutteita ei voida korjata tarkastussatamassa, valvontaviranomainen voi antaa alukselle luvan jatkaa matkaansa lähimmälle, päällikön ja kyseisen viranomaisen valitsemalle soveltuvalle korjaustelakalle tai seuraavaan satamaan, jos alus noudattaa lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämiä ja valvontaviranomaisen hyväksymiä ehtoja.

Jos 1 momentissa tarkoitettu päätös aluksen pysäyttämisestä perustuu laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteissa ilmeneviin olennaisiin puutteisiin, pysäyttämismääräystä tai toiminnon keskeyttämistä ei saa peruuttaa ennen kuin kyseiset puutteet on korjattu tai valvontaviranomainen hyväksynyt toimintasuunnitelman puutteiden ripeäksi korjaamiseksi.

18 §
Muutoksenhaku

Tämän lain nojalla tehtyyn valvontaviranomaisen päätökseen saa vaatia oikaisua Liikenteen turvallisuusvirastolta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimus 14 ja 14 b §:ssä tarkoitetusta pysäyttämispäätöksestä ja 14 c–14 h §:ssä tarkoitetusta satamaan pääsyn epäämismääräyksestä on käsiteltävä viipymättä.

Muuhun tämän lain nojalla tehtyyn päätökseen sekä oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallinto-oikeuden päätökseen aluksen pysäyttämistä, aluksen käytön rajoittamista sekä sen varusteen, laitteen, toiminnon tai järjestelyn kieltämistä, aluksen pääsyn epäämismääräystä ja laivanisännän liikennöinnin keskeyttämistä koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valituskirjelmä on toimitettava oikaisupäätöksen antaneelle valvontaviranomaiselle, jonka tulee toimittaa asiassa kertyneet asiakirjat ja oma lausuntonsa viipymättä valitusviranomaiselle. Valitus on käsiteltävä viipymättä.

20 §
Rikkomuksista ilmoittaminen ja ilmoituksentekijän henkilöllisyyden salassa pitäminen

Ilmoitus alusturvallisuutta koskevan säännöksen tai määräyksen rikkomisesta on, mikäli mahdollista, tehtävä kirjallisena valvontaviranomaiselle. Suullinen ilmoitus voidaan tehdä vain silloin, jos asian kiireellisyyden tai muun syyn vuoksi kirjallinen ilmoitus ei ole mahdollinen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä ei saa paljastaa aluksen päällikölle, omistajalle eikä laivanisännälle. Jos ilmoituksen perusteella toimitetaan tarkastus, tarkastaja ei saa ilmoittaa, että tarkastus toimitetaan ilmoituksen perusteella. Tarkastajan on toteutettava kaikki laivaväen haastattelut luottamuksellisesti.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava lippuvaltion hallinnolle ja tarvittaessa suomalaiselle työsuojeluviranomaiselle sellaisesta ilmoituksesta, joka ei selkeästi ole perusteeton sekä sen johdosta toteutetuista toimenpiteistä. Työsuojeluviranomainen ilmoittaa tarvittaessa tällaisesta ilmoituksesta Kansainväliselle työjärjestölle. Jos valvontaviranomainen pitää ilmoitusta selkeästi perusteettomana, sen on ilmoitettava tästä perusteluineen ilmoituksen tekijälle.

Valvontaviranomaisen on viipymättä tiedotettava lippuvaltion hallinnolle laivaväen asumis- ja työskentelyolosuhteista koskevien säännösten tai määräysten rikkomista koskevasta ilmoituksesta, jota ei Suomea sitovien kansainvälisten määräysten mukaisesti ole kyetty käsittelemään aluksella, sekä pyydettävä suunnitelma korvaavista toimenpiteistä. Valvontaviranomainen toimittaa tällaista ilmoitusta koskevan tarkastusraportin sekä lippuvaltion vastauksen Kansainväliselle työjärjestölle ja valtakunnallisille merenkulun työmarkkinajärjestöille.

Edellä 9 §:ssä mainitun viranomaisen tai satamaoperaattorin on toimitettava valvontaviranomaiselle kirjallisesti tieto sellaisesta tavanomaisten tehtäviensä suorittamisen yhteydessä tietoonsa tulleesta alusturvallisuutta koskevan säännöksen tai määräyksen ilmeisestä rikkomisesta, joka voi vaarantaa aluksen turvallisuutta tai aiheuttaa kohtuutonta haittaa meriympäristölle. Tieto tulee toimittaa mahdollisuuksien mukaan sähköisesti. Tieto voidaan toimittaa suullisesti, jos asian kiireellisyyden tai muun syyn vuoksi tiedon kirjallinen toimittaminen ei ole mahdollista. Ilmoitukseen on liitettävä seuraavat tiedot:

1) aluksen nimi;

2) aluksen IMO-tunnistenumero;

3) radiokutsutunnus;

4) lippuvaltio;

5) edellinen käyntisatama;

6) määräsatama;

7) kuvaus aluksella todetuista rikkomuksista.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain (1687/2009) 2 §:n 6, 16, 21 ja 30 kohta, 20 §, 28 §:n 1 momentti ja 41 §, sellaisena kuin niistä on 20 § laissa 95/2013, sekä

lisätään lakiin uusi 30 a § seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitetaan:

---

6) merityöyleissopimuksella merityötä koskevaa vuoden 2006 yleissopimusta (SopS 52/2013);

---

16) vuokraveneellä eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetun lain (621/2005) soveltamisalaan kuuluvaa, huvikäyttöön miehitettynä vuokralle tarjottavaa alusta, joka kuljettaa muussa kuin säännöllisessä liikenteessä enintään 12 matkustajaa; ei kuitenkaan purjevenettä, jonka rungon pituus on valmistajan ilmoituksen mukaan alle 5,5 metriä, moottorilla varustettua venettä, jonka moottoriteho on moottorin valmistajan ilmoituksen mukaan alle 15 kilowattia, vesiskootteria eikä soutuvenettä;

---

21) lastialuksella muita kuin 13–20 kohdassa tarkoitettuja vähintään 5,5 metrin pituisia aluksia;

---

30) meripalvelulla laivaväkeen kuuluvana tai ohjattuna harjoitteluna suoritettua palvelua muulla aluksella kuin huviveneellä, huvialuksella tai proomulla; pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavaa meripalvelua määriteltäessä lasketaan 30 päivän ajanjakson aluksella vastaavan yhtä kuukautta.

20 §
Pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen peruuttaminen

Liikenteen turvallisuusviraston on peruutettava antamansa pätevyyskirja, lisäpätevyystodistus tai kelpoisuustodistus määräajaksi tai kokonaan henkilöltä, joka:

1) on rikkonut olennaisesti tai toistuvasti merenkulkua koskevia säännöksiä tai määräyksiä;

2) on muulla toiminnallaan osoittanut yleistä piittaamattomuutta säännöksistä tai määräyksistä;

3) ei enää täytä pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen antamisen edellytyksiä.

Liikenteen turvallisuusvirasto voi peruuttaa antamansa pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen määräajaksi tai kokonaan henkilöltä, joka muulla kuin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rikkoo merenkulkua koskevia säännöksiä tai määräyksiä tai muulla tavalla vaarantaa toiminnallaan alusliikenteen turvallisuutta.

Rajavartiolaitoksen, poliisin tai Tullin on otettava haltuun Liikenteen turvallisuusviraston antama pätevyyskirja, lisäpätevyystodistus tai kelpoisuustodistus, jos on syytä epäillä, että henkilö on tehtävää hoitaessaan syyllistynyt rikoslain (39/1889) 23 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun vesiliikennejuopumukseen, ja toimitettava se viipymättä Liikenteen turvallisuusvirastolle, jonka on viipymättä päätettävä pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen peruuttamisesta.

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettu pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen peruuttaminen määrätään olemaan voimassa rikkomuksen vakavuuteen suhteutetun määräajan, kuitenkin enintään 12 kuukautta, tai kokonaan. Edellä 3 momentissa tarkoitettu pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen peruuttaminen on voimassa kunnes tuomioistuin on ratkaissut pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen menettämistä koskevan asian merilain (674/1994) 20 luvun 10 §:n nojalla.

Liikenteen turvallisuusviraston päätös pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen peruuttamisesta tulee voimaan heti. Pätevyyskirja, lisäpätevyystodistus tai kelpoisuustodistus on tällöin välittömästi luovutettava Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Ennen 1-3 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä Liikenteen turvallisuusviraston on annettava henkilölle, jonka pätevyyskirjan, lisäpätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen peruuttamista Liikenteen turvallisuusvirasto harkitsee, tilaisuus tulla kuulluksi, jollei kyseessä ole sellainen kiireellinen tapaus, että kuuleminen olennaisesti vaarantaisi merenkulun turvallisuutta. Jos kyseessä on kiireellinen tapaus, Liikenteen turvallisuusvirasto voi ottaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa pätevyyskirja, lisäpätevyystodistus tai kelpoisuustodistus välittömästi haltuunsa.

Liikenteen turvallisuusviraston on viipymättä palautettava pätevyyskirja, lisäpätevyystodistus tai kelpoisuustodistus, jos sitä ei peruuteta 2 tai 3 momentin mukaisesti.

28 §
Todistuskirjojen antaminen ja peruuttaminen

Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty laitos antaa ISM-asetuksen mukaisesti asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa suomalaista alusta liikennöivälle yhtiölle kyseistä alusta koskevan vaatimustenmukaisuusasiakirjan tai väliaikaisen vaatimustenmukaisuusasiakirjan sekä ISM-asetuksen soveltamisalaan kuuluvalle suomalaiselle alukselle turvallisuusjohtamistodistuksen tai väliaikaisen turvallisuusjohtamistodistuksen.

---

30 a §
Virkavastuu

Rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä sovelletaan hyväksytyn laitoksen työntekijään tämän suorittaessa 28 tai 30 §:ssä tarkoitettua julkista hallintotehtävää. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

41 §
Muutoksenhaku

Liikenteen turvallisuusviraston päätökseen 20 §:ssä tarkoitetussa asiassa sekä 28 §:ssä tarkoitetun todistuskirjan peruuttamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Muuhun Liikenteen turvallisuusviraston tai hyväksytyn laitoksen päätökseen saa vaatia oikaisua virastolta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallinto-oikeuden päätökseen 1 momentissa tarkoitetussa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Liikenteen turvallisuusviraston tämän lain mukaisesti määräämään maksuun haetaan muutosta siten kuin valtion maksuperustelaissa säädetään.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

---

3.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain (1686/2009) 38 §:n 7 momentti, 65 §:n 7 momentti ja 91 §:n 11 ja 17 kohta,

muutetaan 2 §:n 13, 15, 23–25 ja 42 kohta, 33, 57–59, 61 ja 83 §, 91 §:n 18 kohta ja 93 §,

sellaisena kun niistä on 2 §:n 42 kohta laissa 910/2011, sekä

lisätään 4 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 910/2011 ja 1505/2011, uusi 9 momentti ja lakiin uusi 81 a § seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitetaan:

---

13) merityöyleissopimuksella merityötä koskevaa vuoden 2006 yleissopimusta (SopS 52/2013);

---

15) ammattiveneellä alusta, jonka pituus on vähintään 5,5 metriä mutta alle 24 metriä, ja jota käytetään ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen;

---

23) proomulla vähintään 12 metrin pituista alusta, jolla ei ole omaa kuljetuskoneistoa; vähimmäispituus ei koske vedenalaiseen työhön käytettävää proomua;

24) vuokraveneellä eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetun lain (621/2005) soveltamisalaan kuuluvaa, huvikäyttöön vuokralle miehitettynä tai miehittämättömänä tarjottavaa alusta, joka kuljettaa muussa kuin säännöllisessä liikenteessä enintään 12 matkustajaa; ei kuitenkaan purjevenettä, jonka rungon pituus on valmistajan ilmoituksen mukaan alle 5,5 metriä, moottorilla varustettua venettä, jonka moottoriteho on moottorin valmistajan ilmoituksen mukaan alle 15 kilowattia, vesiskootteria eikä soutuvenettä;

25) lastialuksella muita kuin 15 - 24 kohdassa tarkoitettuja vähintään 5,5 metrin pituisia aluksia;

---

42) hyväksytyllä luokituslaitoksella luokituslaitosasetuksen mukaisesti hyväksyttyä laitosta, jonka kanssa Liikenteen turvallisuusvirasto on tehnyt katsastusvaltuutusta koskevan sopimuksen;

---

4 §
Viittaukset muuhun lainsäädäntöön

---

Merityöyleissopimuksen mukaiseen merityösertifikaattiin liittyvistä tarkastuksista ja lausunnoista säädetään laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetussa laissa (395/2012).

33 §
Lastimerkin määrääminen ja lastiviivakirja

Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty luokituslaitos määrää lastimerkin sijoituksen ja antaa lastiviivakirjan. Kotimaanliikenteessä lastimerkin sijoitus määrätään ja lastiviivakirja annetaan yhdelle tai useammalle kotimaanliikenteen liikennealueelle.

Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty luokituslaitos voi määräämänsä lastimerkin sijoituksen perusteella antaa alukselle väliaikaisen lastiviivakirjan, joka on voimassa enintään viisi kuukautta.

Jos aluksen nimi tai kotipaikka muuttuu tai aluksen tiedoissa tapahtuu muita lastiviivakirjan tietoihin vaikuttavia muutoksia, laivanisännän tai hänen edustajansa on viipymättä haettava kirjallisesti uutta lastiviivakirjaa Liikenteen turvallisuusvirastolta tai hyväksytyltä luokituslaitokselta.

57 §
Katsastusasiakirjat sekä todistus- ja turvallisuuskirjat

Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty luokituslaitos myöntää katsastusten perusteella katsastusasiakirjat sekä todistus- ja turvallisuuskirjat tai tekee niihin merkinnän suoritetusta määräaikaisesta katsastuksesta taikka väli- tai vuosikatsastuksesta. Jos aluksessa on havaittu olennaisia puutteita, asiakirjat annetaan puutteiden korjaamisen jälkeen.

Liikenteen turvallisuusvirasto antaa SOLAS-yleissopimuksen, lastiviivayleissopimuksen, MARPOL 73/78 -yleissopimuksen, non-SOLAS-direktiivin ja kalastusalusdirektiivin sekä muiden kansainvälisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi tarkemmat määräykset siitä, mitä katsastusasiakirjoja sekä todistus- ja turvallisuuskirjoja katsastusten perusteella annetaan sekä siitä, kuinka kauan ne ovat voimassa ja miten niiden voimassaoloa voidaan jatkaa.

Liikenteen turvallisuusvirasto myöntää merityöyleissopimuksen mukaisen merityösertifikaatin ja sen liitteenä olevan merityöehtojen noudattamista koskevan ilmoituksen. Myöntämisen edellytyksenä on, että Liikenteen turvallisuusvirasto on toimivaltaansa kuuluvien seikkojen osalta todennut, ettei myöntämiselle ole estettä ja että työsuojeluviranomainen on suorittamansa tarkastuksen perusteella todennut Liikenteen turvallisuusvirastolle antamassaan lausunnossa, ettei myöntämiselle ole estettä työsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvien seikkojen osalta. Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkemmat määräykset merityösertifikaatin myöntämiseen liittyvistä menettelyistä.

Liikenteen turvallisuusviraston on peruutettava merityösertifikaatti silloin, kun virasto on toimivaltaansa kuuluvien seikkojen osalta tai työsuojeluviranomainen on suorittamansa tarkastuksen perusteella todennut Liikenteen turvallisuusvirastolle antamassaan lausunnossa, että alus ei todistettavasti vastaa merityöyleissopimuksen vaatimuksia eikä asian korjaamiseksi ole ryhdytty tarvittaviin toimenpiteisiin.

58 §
Väliaikainen todistus- tai turvallisuuskirja

Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty luokituslaitos voi myöntää alukselle katsastuksen perusteella väliaikaisen todistus- tai turvallisuuskirjan, joka on voimassa enintään viisi kuukautta.

Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty luokituslaitos voi myöntää alukselle väliaikaisen merityösertifikaatin, joka on voimassa enintään kuusi kuukautta. Myöntämisen edellytyksenä on, että Liikenteen turvallisuusvirasto ja työsuojeluviranomainen ovat toimivaltaansa kuuluvien seikkojen osalta todenneet, ettei myöntämiselle ole estettä. Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkemmat määräykset väliaikaisen merityösertifikaatin myöntämiseen liittyvistä menettelyistä.

59 §
Todistus- tai turvallisuuskirjan uusiminen ja sen voimassaolon lakkaaminen

Jos aluksen nimi tai kotipaikka muuttuu tai aluksen tiedoissa tapahtuu muita todistus- tai turvallisuuskirjan tai merityösertifikaatin tietoihin vaikuttavia muutoksia, laivanisännän tai hänen edustajansa on viipymättä haettava kirjallisesti uutta todistus- tai turvallisuuskirjaa Liikenteen turvallisuusvirastolta tai hyväksytyltä luokituslaitokselta ja uutta merityösertifikaattia Liikenteen turvallisuusvirastolta.

Todistus- tai turvallisuuskirja lakkaa olemasta voimassa, jollei siihen ole tehty merkintää säädetystä vuosi-, väli- tai määräaikaiskatsastuksesta taikka jos alukseen on tehty muutos ilman Liikenteen turvallisuusviraston tai hyväksyn luokituslaitoksen suostumusta tai jos alus siirtyy toisen valtion lipun alle.

Merityösertifikaatti lakkaa olemasta voimassa, jos:

1) alusta ei ole tarkastettu merityöyleissopimuksen määräysten mukaisesti;

2) merityösertifikaattia ei ole allekirjoitettu hyväksytyn välitarkastuksen jälkeen;

3) alus siirtyy toisen valtion lipun alle;

4) ei enää toimi laivanisännän lukuun;

5) aluksen rakenteisiin tai laitteisiin on tehty olennaisia muutoksia.

61 §
Aluksen todistus- tai turvallisuuskirjan poisottaminen

Liikenteen turvallisuusvirasto voi ottaa suomalaiselta alukselta pois sille myöntämänsä tai hyväksytyn luokituslaitoksen myöntämän todistus- tai turvallisuuskirjan, jos alus ei ole rakenteeltaan, koneistoltaan, varustukseltaan tai toiminnaltaan katsastuksessa edellytetyssä kunnossa. Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty luokituslaitos myöntää alukselle poisotetun todistus- tai turvallisuuskirjan tilalle väliaikaisen todistus- tai turvallisuuskirjan, jonka voimassaoloaikana aluksessa havaittu vika tai puute on korjattava. Liikenteen turvallisuusvirasto tai hyväksytty luokituslaitos myöntää alukselle viipymättä uuden todistus- tai turvallisuuskirjan sen jälkeen, kun se on todennut, että aluksessa havaittu vika tai puute on asianmukaisesti korjattu. Uusi todistus- tai turvallisuuskirja myönnetään samaksi ajaksi, jonka poisotettu todistus- tai turvallisuuskirja olisi ollut voimassa.

81 a §
Virkavastuu

Rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä sovelletaan hyväksytyn luokituslaitoksen työntekijään, nimettyyn katsastajaan tai nimettyyn aluksenmittaajaan tämän suorittaessa tässä laissa tarkoitettua julkista hallintotehtävää. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

83 §
Alusten turvallisuuslaitteiden huoltoyritykset

Liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyy alusten turvallisuuslaitteiden toiminnan varmistamiseksi sellaiset huoltoyritykset, joiden osalta SOLAS-yleissopimuksessa edellytetään hallinnon hyväksymistä. Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkemmat määräykset huoltoyritysten hyväksymisen edellytyksistä ja niiden toiminnalle asetettavista vaatimuksista SOLAS-yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti.

91 §
Alusturvallisuusrikkomus

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

---

18) laiminlyö 59 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden hakea todistus- tai turvallisuuskirjaa tai merityösertifikaattia,

---

93 §
Muutoksenhaku

Liikennöintiluvan, nimityskirjan sekä merityösertifikaatin peruuttamista ja katsastusvaltuutuksen keskeyttämistä tai peruuttamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Muuhun Liikenteen turvallisuusviraston, hyväksytyn luokituslaitoksen, nimetyn katsastajan tai nimetyn aluksenmittaajan päätökseen saa vaatia oikaisua virastolta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallinto-oikeuden päätökseen 1 momentissa koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Liikenteen turvallisuusviraston tämän lain mukaisesti määräämään maksuun haetaan muutosta siten kuin valtion maksuperustelaissa säädetään.

_———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

---

Helsingissä 21 päivänä elokuuta 2014.

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Liikenne- ja kuntaministeri
Paula Risikko