Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi toukokuussa 2012 Brysselissä allekirjoitetun kumppanuudesta ja yhteistyöstä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välillä tehdyn sopimuksen sekä lain sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Kumppanuus- ja yhteistyösopimus on luonteeltaan sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain Euroopan unionin toimivaltaan. Sopimuksella on tarkoitus kehittää maiden välistä yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua sekä edistää kauppaa ja sijoituksia. Yhteistyön alalle kuuluvat myös muuttoliikkeeseen, oikeudellisiin kysymyksiin, joukkotuhoaseiden, terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan liittyvät kysymykset sekä muun muassa tieteen, teknologian, energian, ympäristön, luonnonvarojen, koulutuksen ja kulttuurin osalta tehtävä yhteistyö. Sopimuksessa todetaan, että sosiaalisen ja kestävän kehityksen tulisi kulkea käsi kädessä taloudellisen kehityksen kanssa ja sen perustana on sopimuspuolten sitoutuminen demokratian periaatteisiin, kansainvälisiin ihmisoikeusinstrumentteihin sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistukseen.

Sopimuspuolet hyväksyvät sopimuksen omien menettelyjensä mukaisesti. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuksen tallettaja vastaanottaa sopimuspuolilta viimeisen ilmoituksen sopimuksen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.

---

Vuonna 2006 Euroopan unioni (EU) ja Irakin tasavalta aloittivat neuvottelut kauppa- ja yhteistyösopimuksesta. Neuvottelujen tuloksena tehtiin EU:n ja Irakin välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus (Partnership and Cooperation Agreement, PCA), joka allekirjoitettiin Brysselissä 11 päivänä toukokuuta 2012.

EU:n ja Irakin välinen sopimus on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus, jossa sopimuspuolina ovat sekä EU että jäsenvaltiot. Sopimus on merkittävä askel EU:n ja Irakin suhteissa, sillä se on ensimmäinen kahdenvälinen sopimus EU:n ja Irakin välillä. Näin ollen sopimus vahvistaa EU:n toimintamahdollisuuksia alueella. Sopimuksen tarkoituksena on toimia yleisenä kehyksenä EU:n ja Irakin laaja-alaiselle yhteistyölle sekä tukea Irakin rauhanomaista sisäistä kehitystä ja sen integroitumista kansainväliseen yhteisöön. Sopimus vahvistaa olemassa olevia yhteyksiä ja yhteistä arvoperustaa sekä lähentää kauppasuhteita ja yhteistyötä. Sopimuksen perustana on, että sopimuspuolet kunnioittavat demokraattisia periaatteita, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusjulistusta sekä muita keskeisiä kansainvälisiä ihmisoikeusinstrumentteja ja oikeusperiaatteita.

Sopimuksella tavoitellaan kaupan ja sijoitusten edistämistä sopimuspuolten välillä. Siinä huomioidaan sopimuspuolten sitoumukset käydä kauppaa Maailman kauppajärjestö WTO:n (World Trade Organization) määräysten puitteissa ja toistetaan EU:n aikaisemmin antama tuki Irakin WTO-jäsenyydelle. Sopimus kattaa yhteistyön myös seuraavilla aloilla: ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Irakin sisäinen vuoropuhelu ja sovintoprosessin kehitys, demokratia, oikeusvaltion kehittäminen, ihmisoikeudet ja hyvä hallinto, alueellinen vakaus, terrorismin torjunta, joukkotuhoaseiden ja pienaseiden leviämisen ehkäisy, rahanpesun ja huumekaupan ehkäisy, rankaisemattomuuden vähentäminen, verotus ja tulli, kilpailuttamissäännöt, teollis- ja tekijänoikeuslainsäädäntö, koulutussektori, ympäristönsuojelu, maaseudun kehitys mukaan lukien metsänhoito ja maatalous, energia- ja kuljetussektori, telekommunikaatiolainsäädäntö, tiede ja teknologia, rahapolitiikka, pankkilainsäädäntö, matkailu ja kulttuuri.

Kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva puitesopimus on ensimmäinen EU:n ja Irakin välinen sopimussuhde, ja sillä on näin ollen tärkeä merkitys EU:n ja Irakin välisten suhteiden kehitykselle.

EU on Irakin toiseksi suurin kauppakumppani heti Yhdysvaltojen jälkeen. Vuonna 2012 kahdenvälisen kaupan kokonaisarvo oli yli 17 miljardia euroa. EU:n viennin arvo Irakiin vuonna 2012 oli 4,65 miljardia euroa. EU:n tuonnin arvo Irakista vuonna 2012 oli 12,76 miljardia euroa. EU:n vienti Irakiin koostui pääosin koneista ja kuljetusvälineistä (56 %), tehdasvalmisteisista raaka-aineista (11,6 %) sekä kemikaaleista (10,6 %). EU:n Irakista tulevan tuonnin arvosta 99,7 % oli mineraalipolttoaineita.

Suomen ja Irakin välillä on vuonna 1980 tehty Kulttuurisopimus (SopS 22/1981) ja Lentoliikennesopimus (SopS 55/1980). Muut kahdenväliset sopimukset ovat vuonna 1978 tehty sopimus yhteistoiminnasta matkailun alalla (SopS 54/1978), vuonna 1965 tehty sopimus taloudellisesta ja teknillisestä yhteistyöstä (SopS 52/1964) ja kauppasopimus vuodelta 1961 (SopS 9/1961).

Suomen ja Irakin välinen kauppa on ollut suhteellisen vähäistä, joskin se on viime vuosina ollut kasvussa. Maiden välinen kauppa on perustunut lähes kokonaan Suomen viennille, joka on vaihdellut suuresti johtuen yksittäisistä kone- ja laitetoimituksista. Vuonna 2012 Suomen viennin arvo Irakiin oli noin 20,9 miljoonaa euroa ja se koostui lähinnä teollisuuden koneista ja laitteista, ajoneuvoista, tietoliikennelaitteista sekä toimisto- ja atk-laitteista. Vuonna 2012 Suomen Irakista tulevan tuonnin arvo oli 11 000 euroa.

Saddam Husseinin valtakauden päätyttyä EU:n ja Irakin välisten suhteiden kehittäminen on uudelleen tullut mahdolliseksi. EU pyrkii tiivistämään suhteitaan Irakiin sekä poliittisella että kaupallisella sektorilla. Huomattavasta taloudellisesta potentiaalistaan johtuen Irakin voidaan odottaa muodostuvan EU:lle merkittäväksi kauppakumppaniksi maan turvallisuustilanteen parannuttua.

Vuoden 2013 aikana Irakin turvallisuustilanne heikentyi sekä maan sisäisten että ulkoisten konfliktien jatkuttua ja kärjistyttyä. EU:n tavoitteena on tukea Irakin rauhanomaista sisäistä kehitystä, ja kumppanuus- ja yhteistyösopimus on keskeinen väline näissä pyrkimyksissä. Sopimuksen odotetaan lisäävän EU:n ja Irakin välistä yhteistyötä, vakauttavan suhteita ja edistävän Irakin liittymistä WTO:n jäseneksi. Sopimuksen tavoitteena on parantaa yhteistyömahdollisuuksia kaupallis-taloudellisella alalla, helpottaa poliittisen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön kehittämistä, lisätä molemminpuolista ymmärrystä ja solidaarisuutta sekä luoda perusta lainsäädännölliselle, sosiaaliselle ja kulttuurialan yhteistyölle.

Poliittisesta näkökulmasta sopimuksen voidaan katsoa olevan keskeisessä asemassa EU:n ja Irakin sopimussuhteiden avaajana. Sopimuksessa sovittu virkamiesten vuoropuhelu on tärkeää yhteistyön ja yhteyksien tiivistämiseksi. Sopimus vahvistaa EU:n roolia alueella muun muassa sellaisten yleismaailmallisten arvojen, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta. EU on jo vuosien ajan tukenut Irakin jälleenrakennusta, hyvän hallinnon aikaansaamista, oikeusvaltiokehitystä ja ihmisoikeuksien parantamista. Sopimuksen sisältämä institutionaalinen pohja antaa mahdollisuuden parantaa tuen vaikuttavuutta.

Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tavoitteena on käydä kokonaisvaltaista vuoropuhelua ja lisätä yhteistyötä useilla molemminpuolisesti tärkeillä aloilla sekä edistää kauppaa ja investointeja Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden sekä Irakin välillä. Sopimuksen olennaisiksi osiksi on määritetty sopimuspuolten sitoutuminen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen.

Hallituksen esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia valtion talousarvioon. Sopimuksella arvioidaan olevan myönteisiä, joskaan ei välittömiä taloudellisia vaikutuksia Suomelle. Tavoitteena on lähentää EU:n ja Irakin poliittista ja taloudellista vuorovaikutusta ja käynnistää yhteistyö usealla eri osa-alueella.

Sopimuksessa Irak sitoutuu WTO:n perussääntöjen noudattamiseen sekä sitoumuksiin vientitullien, julkisten hankintojen, palveluiden ja investointien osalta. Sopimus avaa Irakin julkisten hankintojen markkinat eurooppalaisille toimijoille. Sopimus parantaa merkittävästi eurooppalaisten yritysten asemaa Irakin markkinoilla, sillä aiemmin Irak ei ole tehnyt kansainvälisiä sitoumuksia julkisissa hankinnoissa. Sopimus parantaa yritysten toimintaympäristöä Irakissa, sillä se luo ennustettavan, kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan oikeuskehikon teollis- ja tekijänoikeuksissa. Irakin uudet sitoumukset edesauttavat kaupankäyntiä ja sijoituksia ja parantavat siten eurooppalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia Irakin markkinoilla.

Sopimuksella pyritään tiivistämään yhteistyötä muuttoliike- ja turvapaikka-asioiden alalla. Sopimus sisältää oikeudellisesti sitovan, omien kansalaisten takaisinottolausekkeen sekä asianmukaisten, henkilöllisyyden vahvistavien asiakirjojen myöntämislausekkeen, jotka vaikuttavat poliisin toimintaan parantaen edellytyksiä maastapoistamispäätösten täytäntöönpanolle. Mainitut lausekkeet saattavat myös vähentää tarvetta myöntää Irakin kansalaisille ulkomaalaislain (301/2004) 51 §:n mukaisia tilapäisiä oleskelulupia.

Sopimuksessa mainittu, pyynnöstä neuvoteltava sopimus laittoman maahanmuuton ehkäisemisestä ja valvonnasta olisi Suomen sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän 1 päivänä lokakuuta 2012 vahvistaman vuosien 2012-2015 laittoman maahantulon vastaisen toimintaohjelman tavoitteiden mukainen. Kyseisessä toimintaohjelmassa edellytetään, että yhteistyöpöytäkirjoja laaditaan sellaisten maiden kanssa, jotka ovat maastapoistamispäätösten kannalta merkittäviä, mutta joihin täytäntöönpano on haastavaa. Ensisijaisena sopimusvaltiona mainitaan muun muassa Irak.

Muilta osin sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Sopimuksella perustettavan yhteistyöneuvoston kokouksista johtuvat tehtävät voidaan hoitaa tavanomaisen käytännön edellyttämällä tavalla nykyisellä henkilöstöllä.

Sopimuksella ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Sopimuksessa mainitaan, että yhteistyön tulisi tapahtua kestävän kehityksen periaatteita noudattaen ja ympäristöä kunnioittaen. Sopimuspuolten yhdeksi yhteistyön kehitysalueeksi nimetään ympäristö.

Kumppanuus- ja yhteistyösopimus tarjoaa puitteet sopimuspuolten väliselle kaupalliselle ja poliittiselle vuoropuhelulle. Sopimuksella pyritään edistämään sopimuspuolten yhteistyötä useilla eri aloilla, jotka ovat omiaan saamaan aikaan myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia erityisesti Irakissa.

Sopimuksessa sopimuspuolet sitoutuvat yhteisiin periaatteisiin demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä ja terrorismin vastaista toimintaa koskien.

Sopimuksella tuetaan Irakin pyrkimyksiä jatkaa poliittisia ja taloudellisia uudistuksia sekä parantaa vähäosaisen väestönosan ja naisten asemaa.

EU:n neuvosto valtuutti 23 päivänä maaliskuuta 2006 komission aloittamaan neuvottelut kauppa- ja yhteistyösopimuksesta Irakin tasavallan kanssa. Kolme vuotta myöhemmin 27 päivänä heinäkuuta 2009 komissio esitti neuvostolle, että neuvoteltava sopimus olisi nimeltään kumppanuus- ja yhteistyösopimus (Partnership and Cooperation Agreement, PCA) ja, että sen institutionaalisiin määräyksiin lisättäisiin ministeritasolla kokoontuva yhteistyöneuvosto. Ulkoasiainneuvosto hyväksyi komission neuvotteluohjeiden täsmennyksen 27 päivänä lokakuuta 2009. Komission ja Irakin neuvottelijat käynnistivät neuvottelut marraskuussa 2006 ja ne saatiin olennaisilta osin päätökseen marraskuussa 2009. EU:n neuvosto hyväksyi 21 päivänä joulukuuta 2011 päätöksen sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta.

Sopimus avattiin EU:n jäsenmaiden allekirjoituksille ennen sopimuksen lopullista allekirjoittamista EU:n ja Irakin puolesta Brysselissä 11 päivänä toukokuuta 2012. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen alkoi sen unionin toimivaltaan kuuluvin osin 1 päivänä elokuuta 2012.

Eduskunnalle annettiin 8 päivänä helmikuuta 2006 perustuslain 97 §:n mukaisesti E-kirjelmällä (E 4/2006 vp) selvitys komission ehdotuksesta kauppa- ja yhteistyöneuvottelujen käynnistämisestä Euroopan unionin ja Irakin tasavallan välillä. Sopimuksen asiasisältöä esiteltiin eduskunnalle U-kirjelmällä 3 päivänä joulukuuta 2009 (U 79/2009 vp) ja se oli ulkoasiainvaliokunnan käsittelyssä 10 päivänä joulukuuta 2009 sekä suuren valiokunnan käsittelyssä 16 päivänä joulukuuta 2009 (SuVX 185/2009 vp). U-kirjelmää täydennettiin U-jatkokirjeellä 12 päivänä tammikuuta 2011.

Suomi allekirjoitti sopimuksen EU:n ulkoasiainneuvoston kokouksen yhteydessä 14 päivänä marraskuuta 2011.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Hallituksen esityksestä lausunnon ovat antaneet Ahvenanmaan maakuntahallitus, liikenne- ja viestintäministeriö, maahanmuuttovirasto, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja valtiovarainministeriö.

1 artikla. Sovitaan EU:n ja Irakin välisen kumppanuuden perustamisesta. Kumppanuuden tavoitteena on puitteiden luonti poliittiselle vuoropuhelulle ja suhteiden kehittämiselle, kaupallisten ja taloudellisten suhteiden kestävä kehittäminen ja perustan luominen lainsäädännölliselle, taloudelliselle, sosiaaliselle sekä rahoitus- ja kulttuurialan yhteistyölle.

2 artikla. Todetaan sopimuksen perustana olevan ihmisoikeusasiakirjoissa määritelty demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen molempien sopimuspuolten osalta. Kohta on määritetty sopimuksen olennaiseksi osaksi.

3 artikla. Sopimuspuolet sopivat aloittavansa säännöllisen poliittisen vuoropuhelun sekä ministerien että johtavien virkamiesten tasolla kaikista yhteistä etua koskevista aiheista. Näistä erityisesti mainitaan rauha, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kansallinen vuoropuhelu ja sovinto, demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa sekä alueellinen vakaus ja yhdentyminen.

4 artikla. Vahvistetaan sopimuspuolten sitoutuminen terrorismin torjuntaan kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

5 artikla. Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen ja sitoutuvat panemaan täytäntöön asiaan liittyvät kansainväliset velvoitteensa. Sopimuspuolet sopivat, että määräys on sopimuksen olennainen osa. Lisäksi sopimuspuolet sitoutuvat luomaan tehokkaan kansallisen vientivalvontajärjestelmän ja käyvänsä säännöllistä vuoropuhelua asian osalta. Kaksikäyttötuotteiden valvonnasta on unionin tasolla annettu neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009 kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta. Kansallisesti vientivalvontajärjestelmästä on säädetty laissa kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (562/1996) sekä laissa puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012). Artikla ei edellytä lainsäädäntötoimia, vaikka se kuuluu Suomen kansallisen lainsäädännön alaan.

6 artikla. Sopimuspuolet tunnustavat pien- ja kevyisiin aseisiin liittyvät uhkat ja sopivat noudattavansa niiden laittomaan kauppaan liittyviä kansainvälisiä sopimuksia ja YK:n velvoitteita. Sopimuspuolet sitoutuvat aiheeseen liittyvään yhteistyöhön ja poliittisen vuoropuhelun aloittamiseen.

7 artikla. Sopimuspuolet lupaavat toimia yhteistyössä Irakin mahdollisessa liittymisessä Kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi.

I JAKSO: Tavarakauppa

I Luku: Yleiset määräykset

8 artikla. Määritellään luvun sovellettavan sopimuspuolten väliseen tavarakauppaan.

9 artikla. Määritellään ’tullit’.

10 artikla. Todetaan, että sopimuspuolet myöntävät toisilleen suosituimmuuskohtelun GATT 1994:n I.1 artiklan mukaan.

11 artikla. Sovitaan, että sopimuspuolet myöntävät toistensa tavaroille GATT 1994:n III artiklan mukaisen kansallisen kohtelun.

12 artikla. Määritellään sopimuspuolten välinen tullipolitiikka, jonka mukaan Irakista peräisin oleviin, unioniin tuotaviin tuotteisiin sovelletaan unionin suosituimmuuskohtelun (MFN) mukaista tullia. Tuotaessa unionista peräisin olevia tuotteita Irakiin niistä ei kanneta tulleja, jotka ylittävät tuontitavaroihin sovellettavan jälleenrakennusmaksun, joka on tällä hetkellä 8 prosenttia. Mahdollisia myöhemmin tehtäviä yleisiä tullinalennuksia sovelletaan myös unionituontiin ja ne korvaavat em. perustullin tai jälleenrakennusmaksun. Mahdollisista tullimuutoksista sovitaan neuvottelemalla.

13 artikla. Määritellään, mitä asiaa koskevia GATT 1994:n määräyksiä sovelletaan sopimuksessa.

14 artikla. Sovitaan sopimuspuolten käyttävän tavarakaupassa harmonisoitua tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmää koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaista harmonoitua tavaroiden luokittelua.

15 artikla. Sovitaan sopimuspuolten välisestä väliaikaisesti maahantuotujen tavaroiden tuontimaksujen ja tullien vapautuksesta ja näiden ehdoista.

16 artikla. Sovitaan sopimuspuolten välisestä määrällisten rajoitusten kieltämisestä. Artiklan mukaan sopimuspuolten on sopimuksen tultua voimaan poistettava keskinäisestä kaupastaan kaikki tuonti- ja vientirajoitukset ja toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus, GATT 1994:n XI artiklan mukaisesti.

17 artikla. Sovitaan etteivät sopimuspuolet määrää toisilleen vientitulleja tai siihen verrattavia maksuja.

II Luku: Kaupan suojakeinoja koskevat sopimukset

18 artikla. Todetaan, että sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia ottamasta käyttöön polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteitä.

19 artikla. Todetaan, että sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia ottamasta käyttöön GATT 1994:n XIX artiklan ja WTO-sopimuksen mukaisia suojatoimenpiteitä.

III Luku: Poikkeukset

20 artikla. Todetaan, että GATT 1994:n XX ja XXI artiklat sisällytetään sopimukseen ja niitä sovelletaan sopimuspuolten välillä soveltuvin osin.

IV Luku: Muut kuin tulleihin liittyvät asiat

21 artikla. Todetaan, että sopimukseen sisällytettävän kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO-sopimuksen määräyksiä sovelletaan sopimuspuolten välillä soveltuvin osin. Määritetään teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen aloilla tehtävän yhteistyön tavoitteet sekä sopimuspuolten väliset tietojenvaihtokäytännöt.

V Luku: Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

22 artikla. Sovitaan sopimuspuolten välisestä yhteistyöstä terveys- ja kasvinsuojelutoimien alalla ja todetaan, että sopimuksen osaksi otettavan WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen määräyksiä sovelletaan sopimuspuolten välillä soveltuvin osin.

II JAKSO: Palvelukauppa ja sijoittautuminen

23 artikla. Vahvistetaan toimet palvelukaupan ja sijoittautumisen asteittaisesta vapauttamisesta sopimuspuolten välillä. Artiklan mukaan osion määräyksiä sovelletaan kaikkiin palvelukauppaan ja sijoittautumiseen vaikuttaviin toimiin, pois lukien ydinaineiden louhinta, valmistus ja jalostus; aseiden ja ampuma- ja sotatarvikkeiden tuotanto tai kauppa; audiovisuaalipalvelut ja kulttuuripalvelut; koulutuspalvelut; terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut; kansallinen meriliikenteen kabotaasi; avaruusliikenteen palvelut sekä lentoliikennepalvelut ja lentoliikenteen liitännäispalvelut lukuun ottamatta sopimuksessa erikseen mainittuja palveluja.

24 artikla. Sisältää jaksoa II sovellettaessa käytettävät määritelmät.

25 artikla. Sovitaan EU:n ja Irakin välisen palvelukaupan ehdoista. Artiklan 1 ja 2 kohdissa EU sitoutuu myöntämään Irakille GATS-sitoumustensa mukaisen kohtelun, ja Irak sitoutuu sopimuksen tultua voimaan myöntämään unionin palvelualojen ja muiden kuin palvelualojen palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille kohtelun, joka on vähintään yhtä edullinen kuin Irakin vastaaville palveluille ja toimijoille.

Artiklan 3 kohdassa määritellään ehdot, joiden täyttyessä Irak voi muuttaa EU:n palvelualojen ja muiden kuin palvelualojen palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille myönnettyä kohtelua epäedullisemmaksi kuin Irakin vastaaville palveluille ja toimijoille myönnettyä kohtelua. Siltä osin, kuin artiklan määräys koskee kuljetuspalveluja, sisältää määräys myös jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa joukkoliikennelain (869/2009) 2 luku ja lain kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä (693/2006) 3 luku. Artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

26 artikla. Todetaan, ettei jaksossa myönnettävää suosituimmuuskohtelua sovelleta veroetuihin, joita sopimuspuolet myöntävät kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien sopimusten perusteella, tai muihin verojärjestelyihin. Jakson suosituimmuuskohtelumääräyksiä ei saa tulkita esteeksi sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpanolle, joiden tarkoituksena on estää verojen välttäminen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehtyjen sopimusten tai muiden verojärjestelyiden mukaisesti. Jakson määräyksiä ei myöskään saa tulkita esteeksi sille, että EU:n jäsenvaltiot tai Irak erottelevat verolainsäädäntönsä asiaa koskevia määräyksiä soveltaessaan erilaisessa asemassa olevat veronmaksajat toisistaan.

27 artikla. Todetaan, ettei mikään jaksossa rajoita sopimuspuolten sijoittajien oikeuksia hyötyä edullisemmasta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka sopimuspuolina on joku unionin jäsenvaltio ja Irak.

28 artikla. Sovitaan, että sopimuspuolilla on oikeus saada viipymättä tietoja toisen sopimuspuolen yleisesti soveltamista toimenpiteistä tai kansainvälisistä sopimuksista, jotka liittyvät tähän sopimukseen ja, että kukin sopimuspuoli perustaa tiedotuspisteen mainittua tiedotusta varten.

29 artikla. Määritellään jakson määräyksien soveltamista koskevat poikkeukset.

30 artikla. Määritellään jakson määräyksien soveltamista koskevat turvallisuuteen perustuvat poikkeukset.

31 artikla. Todetaan, että palvelukaupan ja sijoittautumisen asteittainen vapauttaminen voi tulevaisuudessa olla mahdollista.

III JAKSO: Liike- ja sijoitustoimintaa koskevat määräykset

32 artikla. Todetaan, että sopimuspuolet pyrkivät edistämään sijoituksia luomalla niille suotuisamman ilmapiirin.

33 artikla. Sovitaan, että sopimuspuolet nimeävät yhteysviranomaisen yksityisiin sijoituksiin liittyviin kaupanalan kysymyksiin.

IV JAKSO: Juoksevat maksut ja pääoma

34 artikla. Todetaan, että sopimuspuolet pyrkivät vapauttamaan juoksevat maksut ja pääomaliikkeet kansainvälisten rahoituslaitosten puitteissa tehtyjen sopimusten mukaisesti.

35 artikla. Todetaan sopimuspuolten sallivan vaihtotaseeseen liittyvät vapaasti vaihdettavassa valuutassa suoritettavat maksut ja siirrot välillään.

36 artikla. Sovitaan pääoman vapaasta liikkuvuudesta suorissa sijoituksissa sekä näiden pääomien ja niistä saatujen voittojen rahaksi muuttamisesta ja kotiuttamisesta.

37 artikla. Sovitaan, että sopimuspuolet säilyttävät vallitsevan tilan asukkaiden välisissä juoksevissa maksuissa ja pääomaliikkeissä.

38 artikla. Sovitaan pääomaliikkeitä koskevien suojatoimien ehdoista.

39 artikla. Todetaan, etteivät jakson määräykset estä sopimuspuolia hyötymästä edullisemmasta kohtelusta, mikäli jokin heidän toinen sopimuksensa sellaista tarjoaa ja, että sopimuspuolet sitoutuvat kuulemaan toisiaan edistääkseen tämän sopimuksen tavoitteita.

V JAKSO: Kauppaan liittyvät asiat

I Luku: Valtion kaupalliset yritykset

40 artikla. Määritellään sopimuspuolten suhde GATT 1994:n XVII artiklaan.

II Luku: Julkiset hankinnat

41 artikla. Sisältää jaksoa V sovellettaessa käytettävät määritelmät. Sopimuspuolten tavoitteeksi vahvistetaan julkisten hankintojen markkinoiden tehokas, vastavuoroinen ja asteittainen avaaminen.

42 artikla. Määritellään, että luku II koskee kaikkia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia hankintoihin liittyviä toimenpiteitä. Määritellään sopimuksen soveltamisalaan kuuluva hankinta.

43 artikla. Määritellään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien julkisten hankintojen yleiset periaatteet.

44 artikla. Määrätään julkisten hankintojen hankintatietojen julkaisemisesta.

45 artikla. Määrätään julkisia hankintoja koskevien ilmoitusten julkaisemisesta.

46 artikla. Määritellään hankintoihin osallistuvien toimittajien osallistumisedellytykset. Artiklan mukaan hankintayksikkö rajaa hankintaan osallistumisen edellytykset niihin, jotka ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että toimittajalla on oikeudelliset ja taloudelliset valmiudet sekä kaupalliset ja tekniset kyvyt toteuttaa hankinta.

47 artikla. Määrätään julkisten hankintojen toimittajien kelpoisuuden vahvistamisesta.

48 artikla. Määrätään julkisia hankintoja koskevista teknisistä eritelmistä. Artikla määrittelee teknisen eritelmän perustana käytettävät mallit. Hankintayksikkö ei saa laatia, ottaa käyttöön tai soveltaa teknisiä eritelmiä tai määrätä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä, joiden tarkoituksena tai seurauksena on tarpeettomien esteiden aiheuttaminen kansainväliselle kaupalle.

49 artikla. Määrätään julkisia hankintoja koskevista tarjouspyyntöasiakirjoista.

50 artikla. Määritellään julkisten hankintojen osallistumishakemuksia ja tarjouksia koskevat kohtuulliset määräajat.

51 artikla. Sovitaan mahdollisista hankintayksikön neuvotteluista.

52 artikla. Määritellään, milloin suljettua tarjouspyyntömenettelyä voidaan käyttää.

53 artikla. Määritellään sähköisen huutokaupan käyttö julkisissa hankinnoissa.

54 artikla. Määrätään tarjousten käsittelystä ja sopimusten myöntämisestä.

55 artikla. Määrätään hankintatietojen avoimuudesta.

56 artikla. Määrätään tietojen luovuttamisesta julkisissa hankinnoissa.

57 artikla. Sovitaan sopimuspuolten kansallisesta muutoksenhakumenettelystä. Artiklan mukaan kukin sopimuspuoli tarjoaa käyttöön nopean, tehokkaan, avoimen ja syrjimättömän hallinnollisen tai oikeudellisen muutoksenhakumenettelyn, jonka avulla toimittaja voi valittaa luvun rikkomisesta tai täytäntöönpanon puutteista. Menettelysäännöt on oltava yleisesti saatavilla kirjallisina.

58 artikla. Sovitaan, että sopimuspuolet tarkastelevat vuosittain II-luvun toimivuutta ja aloittavat viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta jatkoneuvottelut soveltamisalaan kuuluvien hankintayksiköiden luettelon laajentamisesta. Lisäksi Irak vahvistaa WTO:n liittymisneuvotteluissa sitoumuksensa liittyä hallitusten hankintoja koskevaan monenväliseen sopimukseen.

59 artikla. Sovitaan, että Irak voi soveltaa väliaikaista hintaetuusohjelmaa, johon kuuluu tavaroiden ja palvelujen viiden prosentin hintaero ja rakennusurakoiden kymmenen prosentin hintaero ja jota sovelletaan ainoastaan irakilaisten toimittajien toimituksiin ja palveluihin. Hintaetuusohjelma lakkautetaan asteittain kymmenen vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta.

III Luku: Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja

60 artikla. Määritellään velvoitteiden luonne ja soveltamisala. Sopimuksen mukaan Irak hyväksyy viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta lainsäädännön, jolla varmistetaan henkiseen, teolliseen ja kaupalliseen omaisuuteen liittyvien oikeuksien asianmukainen ja tehokas suoja. Lisäksi Irak liittyy kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta henkiseen, teolliseen ja kaupalliseen omaisuuteen liittyviä oikeuksia koskeviin sopimuksen liitteen 2 kohdan 2 monenvälisiin yleissopimuksiin ja ryhtyy noudattamaan sopimuksen liitteen 2 kohdan 3 monenvälisiä yleissopimuksia. Artiklan täytäntöönpanoa tarkastellaan säännöllisesti ja neuvottelut yksityiskohtaisemmista teollis- ja tekijänoikeuksia koskevista määräyksistä aloitetaan. Sopimuspuolet myöntävät myös toiselle sopimuspuolelle yhtä edullisen kohtelun teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun osalta kuin omille tai kolmansille osapuolille.

VI JAKSO: Riitojen ratkaiseminen

I Luku: Tarkoitus ja soveltamisala

61 artikla. Määritellään jakson tavoite välttää ja ratkaista sopimuspuolten väliset riidat ja saavuttaa yhteinen ratkaisu.

62 artikla. Sovitaan, että jaksoa sovelletaan kaikkiin sopimuksen II osaston määräysten tulkintaan ja soveltamiseen.

II Luku: Neuvottelut

63 artikla. Todetaan sopimuspuolten pyrkivän ratkaisemaan 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat erimielisyydet neuvottelemalla ja määritellään neuvottelujen määräajat.

III Luku: Riitojenratkaisumenettelyt

64-65 artikla. Sovitaan välimiesmenettelyn aloittamisesta ja välimiespaneelin asettamisesta, mikäli sopimuspuolet eivät ole onnistuneet ratkaisemaan riitaa 63 artiklan mukaisten neuvottelujen avulla.

66–67 artikla. Sovitaan paneelin väliraportin ja ratkaisun antamisen aikataulusta sekä sisällöstä.

68–69 artikla. Sovitaan välimiespaneelin ratkaisun noudattamisesta ja sitä koskevasta kohtuullisesta määräajasta.

70 artikla. Sovitaan välimiespaneelin ratkaisujen noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden tarkastelusta.

71 artikla. Sovitaan välimiespaneelin ratkaisun noudattamatta jättämisestä seuraavista väliaikaisista korjaavista toimenpiteistä.

72 artikla. Sovitaan välimiespaneelin ratkaisun noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden tarkastelusta velvoitteiden keskeyttämisen jälkeen.

73 artikla. Todetaan, että sopimuspuolet voivat milloin tahansa päästä yhteisesti sovittavaan ratkaisuun VI aksossa tarkoitetussa riidassa, mikä päättää paneelin työn.

74 artikla. Sovitaan VI jakson mukaisiin riitojenratkaisumenettelyihin sovellettavasta työjärjestyksestä.

75 artikla. Sovitaan välimiespaneelin oikeudesta hankkia asianmukaisiksi katsottuja tietoja ja asiantuntijalausuntoja.

76 artikla. Todetaan, että välimiespaneelin on tulkittava 62 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä kansainvälisen julkisoikeuden tulkintasääntöjen mukaisesti.

77 artikla. Sovitaan välimiespaneelin pyrkimyksestä yksimielisiin päätöksiin ja todetaan ratkaisujen sitovan sopimuspuolia.

IV Luku: Yleiset määräykset

78 artikla. Sovitaan välimiesluettelon laatimisesta kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta.

79 artikla. Määritellään suhde WTO:n asettamiin velvoitteisiin. Ennen Irakin liittymistä WTO:hon välimiespaneelien on päädyttävä tulkintaan, joka on täysin yhdenmukainen WTO:n riitojenratkaisuelimen asianmukaisten päätösten kanssa, kun se päättää 62 artiklassa tarkoitetun sellaisen määräyksen väitetystä rikkomisesta, johon sisältyy jokin WTO-sopimuksen määräys tai viittaus sellaiseen.

80 artikla. Todetaan, että VI jaksossa vahvistetut määräajat lasketaan kalenteripäivinä sitä toimea tai tosiseikkaa seuraavasta päivästä, johon ne viittaavat ja, että sopimuspuolet voivat yhteisellä sopimuksella pidentää mitä tahansa jaksossa tarkoitettua määräaikaa.

III OSASTO: YHTEISTYÖALAT

81 artikla. Sovitaan Irakille annettavasta rahoitustuesta ja teknisestä tuesta sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

82 artikla. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen alalla.

83 artikla. Sopimuspuolet pyrkivät edistämään koulutukseen ja nuoriin liittyvää yhteistyötä ottaen huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämisen.

84 artikla. Sovitaan yhteistyön lisäämisestä työllisyyden ja sosiaalisten kysymysten alalla, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhteistyö. Sopimuspuolet vahvistavat myös sitoumuksensa tunnustettujen työ- ja yhteiskuntaelämän normien edistämiseen ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja ottavat työmarkkinaosapuolet ja muut asianmukaiset sidosryhmät mukaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön.

85 artikla. Sopimuspuolet tunnustavat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolin sopimuksen vuoropuhelu- ja yhteistyöprosesseissa ja sen mahdollisen osallistumisen tähän prosessiin.

86 artikla. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi myös ratifioimalla ja panemalla täytäntöön kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja tarjoamalla tarvittaessa teknistä tukea ja koulutusta sekä kehittämällä valmiuksia erityisesti naisten ja lasten oikeuksia koskevissa kysymyksissä.

87 artikla. Sovitaan yhteistyöstä teollisuuspolitiikan sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevalla toimintapolitiikan alalla. Yhteistyön tavoitteena on edistää Irakin teollisuuden rakenneuudistusta ja nykyaikaistamista sekä luoda suotuisat edellytykset sopimuspuolien teollisuudenaloja hyödyttävälle yhteistyölle.

88 artikla. Sovitaan yhteistyöstä sijoitusalalla.

89 artikla. Määritellään yhteistyö standardien, teknisten määräysten ja vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin aloilla.

90 artikla. Sopimuspuolten yhteistyön tavoitteena maa- ja metsätalouden sekä maaseudun kehittämisen aloilla on monipuolistamisen, ympäristöä säästävien käytäntöjen, kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen sekä elintarvikevarmuuden tukeminen.

91 artikla. Sopimuspuolet pyrkivät lisäämään yhteistyötä energia-alalla vapaiden, kilpailukykyisten ja avoimien markkinoiden periaatteita kunnioittaen.

92 artikla. Sopimuspuolet pyrkivät lisäämään yhteistyötä liikenteen alalla kestävän ja tehokkaan liikennejärjestelmän luomiseksi.

93 artikla. Sopimuspuolet ovat yksimielisiä tarpeesta vahvistaa ja lisätä ympäristönsuojelutoimia ja sopivat, että tämän alan yhteistyöllä olisi edistettävä ympäristönsuojelua kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti.

94 artikla. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä televiestinnän alalla edistääkseen tietojenvaihtoa alan lainsäädännöstä ja vaihtaakseen tietoja tieto- ja viestintätekniikan ja -standardien kehityksestä.

95 artikla. Sopimuspuolet edistävät yhteisen edun mukaista yhteistyötä siviilitarkoituksiin suunnatun tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen alla sekä riittävää pääsyä toistensa ohjelmiin.

96 artikla. Sopimuspuolet aloittavat yhteistyön tullialalla ja erityisesti siihen liittyvän koulutuksen tullimuodollisuuksien, -asiakirjojen ja -menettelyjen yksinkertaistamiseen sekä tullisääntöjen rikkomisen estämisen, tutkimisen ja torjumisen aloilla. Sopimuspuolet pyrkivät myös parantamaan kansainvälistä yhteistyötä verotuksen alalla ja tunnustavat hyvän hallintotavan periaatteet eli avoimuuden, tietojenvaihdon ja reilun verokilpailun periaatteet ja sitoutuvat noudattamaan niitä. Hallinnollisen tiedonvaihdon ja tulliyhteistyön voidaan katsoa kuuluvan Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

97 artikla. Sopimuspuolet sopivat edistävänsä yhteistyötoimia tilastoalalla.

98 artikla. Sopimuspuolet ovat yksimielisiä siitä, että Irakin on tärkeää saavuttaa makrotalouden vakaus ja huolehtia julkisten varojen tehokkaasta, avoimesta ja vastuullisesta käytöstä. Sopimuspuolet sopivat yhteistyöstä Irakin julkisen talouden hoitojärjestelmän parantamiseksi.

99 artikla. Sovitaan yhteistyöstä markkinatalouden kehittämiseksi Irakissa, jolla nopeutetaan työpaikkojen luomista yksityissektorille.

100 artikla. Kehotetaan ryhtymään toimiin yhteistyön parantamiseksi matkailunalan kehittämiseksi kestävällä tavalla.

101 artikla. Sovitaan yhteistyöstä rahoituspalveluiden standardien ja sääntöjen lähentämiseksi.

IV OSASTO: OIKEUS-, VAPAUS- JA TURVALLISUUSASIAT

102 artikla. Sopimuspuolet sitoutuvat pysyvästi oikeusvaltioperiaatteeseen oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla tehtävässä yhteistyössä.

103 artikla. Sovitaan oikeudellisen yhteistyön kehittämisestä. Siviilioikeuden alalla tämä käsittää erityisesti siviilioikeudellista yhteistyötä koskevien monenvälisten yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon sekä siviili- ja kauppaoikeuden alan riita-asioiden sovittelun helpottamisen ja edistämisen. Sopimuspuolet pyrkivät myös kehittämään keskinäiseen oikeusapuun ja luovuttamiseen liittyvää oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa.

104 artikla. Sovitaan yhteistyöstä henkilötietojen suojan parantamiseksi. Artikla ei sisällä Suomen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai aiheuta lainsäädännöllisiä tai muita toimenpiteitä poliisin osalta. Tulevaisuudessa on kuitenkin huomattava, että tietojenvaihtoon Irakin kanssa voi vaikuttaa se, miten Euroopan komissio tulkitsee Irakin tietosuojan tason. Tietojenvaihto saattaisi vaikeutua, jos komissio antaisi Irakia koskevan päätöksen, jonka mukaan tietosuojan taso ei olisi riittävä. Rikostutkintaa koskevaan tulevaan tietosuojadirektiiviin kuitenkin sisältyy yksittäistapauksia koskeva poikkeusmahdollisuus.

105 artikla. Vahvistetaan yhteisten toimien tärkeys alueiden välisten muuttovirtojen hallinnassa. Sovitaan kattavan vuoropuhelun käynnistämisestä koskien kaikkia muuttoliikkeeseen liittyviä kysymyksiä, kuten laitonta maahanmuuttoa, maahanmuuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset sisällytetään kansallisiin taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen strategioihin. Artiklan 2 kohdassa luetellaan keskeisimmät yhteistyöalueet, kuten muun muassa kansainvälistä suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten määräysten noudattaminen, palauttamiskieltoa koskevan periaatteen vahvistaminen sekä maassa laillisesti asuvien ulkomaalaisten oikeudet ja asema, mukaan lukien heidän kotouttamisensa, koulutus sekä syrjinnän ja muukalaisvihan vastaiset toimenpiteet.

Artiklan 3 kohdassa sopimuspuolet sopivat ottavansa ilman lisämuodollisuuksia takaisin kansalaisensa, jotka eivät täytä voimassa olevia edellytyksiä päästä toisen sopimuspuolen alueelle tai oleskella tai asua siellä. Kohdassa 4 sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään kansalaisilleen asianmukaiset, henkilöllisyyden vahvistavat asiakirjat, jotta edellä mainittu matkustaminen mahdollistuisi. Takaisinottoa ja palauttamista koskevat sopimuskohdat kuuluvat kansallisen lainsäädännön alaan, mutta ne eivät edellytä lainsäädäntömuutoksia.

Artiklan 5 kohdassa sopimuspuolet sopivat pyynnöstä käyvänsä neuvottelut tavoitteena sopimus, joka koskee laittoman maahanmuuton ehkäisemistä ja valvontaa ja jolla määrätään takaisinotosta omien kansalaisten osalta sekä tarvittaessa myös kolmannen maan kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden osalta.

Artiklan 3-5 kohdilla olisi välittömiä vaikutuksia poliisin maastapoistamispäätösten täytäntöönpanoon.

Sopimuspuolet sopivat noudattavansa alan yhteistyössä kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta.

106 artikla. Sovitaan yhteistyöstä järjestäytyneen rikollisuuden, talousrikollisuuden, korruption, väärentämisen ja laittoman liiketoiminnan torjumiseksi. Lisäksi edistetään kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen sekä korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa.

107 artikla. Sopimuspuolet myöntävät yhteistyön ja toimien tarpeellisuuden rahoitusjärjestelmän rikollisen käytön estämisessä, kuten huumekaupan ja terrorismin rahoituksen torjunnassa. Yhteistyöllä mahdollistetaan asiaan liittyvien tietojen vaihto sopimuspuolten lainsäädännön mukaisesti. On syytä huomioida, että mikäli rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan osalta edellytetään erityissuojattavan tietoaineiston vaihtoa, tulee erikseen arvioida kahden- ja monenvälisten tietoturvallisuussopimusten olemassaolo ja riittävyys Irakin ja Suomen välillä. Mikäli erityissuojattavaa tietoaineistoa ruvetaan sopimuksen nojalla luovuttamaan, tulee kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain (588/2004) velvoitteiden täyttymisestä huolehtia.

108 artikla. Sovitaan laittomien huumausaineiden torjumiseksi tehtävästä yhteisyöstä, sen tavoitteista ja yhteistyötavoista.

109 artikla. Sovitaan yhteistyöstä kulttuurin alalla, mihin kuuluu mm. monimuotoisuuden suojeleminen ja kulttuuriomaisuuden salakuljetuksen torjuminen.

110 artikla. Sovitaan alueellisesta yhteistyöstä, pyrkimyksenä erityisesti tukea Irakin vakautta ja alueellista yhdentymistä. Toimet voivat sisältää myös yhteistyötä muiden alueellisten kumppaneiden kanssa ja niissä keskitytään erityisesti alueiden sisäisen kaupan edistämiseen sekä järjestöjen yhteishankkeiden ja aloitteiden sekä alueellisten instituutioiden tukemiseen.

V OSASTO: INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET, YLEISET MÄÄRÄYKSET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET

111 artikla. Sovitaan yhteistyöneuvoston perustamisesta, jäsenistä, kokoontumisesta ja toiminnasta. Yhteistyöneuvoston tehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa.

112 artikla. Sovitaan yhteistyöneuvostoa avustavan yhteistyökomitean perustamisesta, jäsenistä ja toiminnasta. Todetaan, että yhteistyöneuvosto voi perustaa erikoistuneita alakomiteoita tai muita elimiä avukseen.

113 artikla. Sovitaan parlamentaarisen yhteistyökomitean perustamisesta, jäsenistä ja toiminnasta.

114 artikla. Sovitaan sopimuspuolten antavan tarvittavan tuen yhteistyöhön osallistuville tahoille sisäisten sääntöjen ja määräysten mukaisesti.

115 artikla. Sovitaan alueesta, jota sopimus koskee.

116 artikla. Määrätään sopimuksen voimaantulosta, voimassaolosta, jatkamisesta ja irtisanomisesta. Sopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi ja sen voimassaolo jatketaan ilman eri toimenpiteitä vuosittain, jollei sopimuspuoli sano sopimusta irti.

117 artikla. Määrätään väliaikaisesta soveltamisesta. Ilmoitukset sopimuksen soveltamisen edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen lähetetään Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle, joka on sopimuksen tallettaja.

118 artikla. Todetaan, etteivät sopimuksen soveltamisalat ja niihin sisältyvät erityismääräykset saa johtaa syrjintään sopimuspuolten, niiden kansalaisten tai yritysten välillä.

119 artikla. Kirjataan mahdollisuus sopimuksen muuttamisesta, tarkistamisesta, laajentamisesta ja täydentämisestä yhteistyöneuvoston päätöksellä.

120 artikla. Todetaan, ettei sopimus rajoita Euroopan unionin jäsenvaltioiden kahdenvälistä yhteistyötä Irakin kanssa, eikä sopimus vaikuta kolmansien osapuolten kanssa tehtyihin sitoumuksiin.

121 artikla. Sovitaan, että sopimuspuolet toteuttavat kaikki sopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet ja määritellään toteuttamatta jättämisen seuraukset.

122 artikla. Määritellään ’sopimuspuolet’.

123 artikla. Määrätään todistusvoimaisista teksteistä.

124 artikla. Todetaan, että sopimuksen liitteet, lisäykset, pöytäkirjat ja huomautukset ovat sen erottamattomia osia.

LIITTEET

Liite 1. Liite sisältää tarkentavia tietoja sopimuksen II osaston V jakson II luvussa olevista julkisia hankintoja koskevista määräyksistä. Liitteessä määritellään muun muassa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat hankinnat. Se sisältää ohjeellisen luettelon niistä Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden sekä Irakin keskushallinnon hankintayksiköistä, jotka tekevät hankintoja sopimuksen julkisia hankintoja koskevien määräysten mukaisesti. Liite määrittelee myös sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat erityisalojen hankinnat. Lisäksi liitteessä luetellaan ne palvelut, jotka kuuluvat sopimuksen julkisia hankintoja koskevien määräysten soveltamisalaan. Liitteeseen sisältyy julkisten hankintojen ilmoitus- ja tarjouspyyntömenettelyä koskevia tarkentavia tietoja ja ohjeita.

Liite 2. Liitteessä luetellaan ne teollis- ja tekijänoikeuksien alalle kuuluvat kansainväliset sopimukset, joihin Irak on tämän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 60 artiklassa sitoutunut liittymään sekä sopimukset, joita Irak on sitoutunut noudattamaan kolmen vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta.

Liite 3. Liitteessä luetellaan unionin ja sen jäsenvaltioiden tiedotuspisteet.

Liite 4. Liite sisältää huomautuksia ja täydentäviä määräyksiä sopimuksen 23-25, 29 ja 60 artiklaan sekä liitteeseen 1.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan. Suomessa sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten saattamisesta voimaan säädetään perustuslain 95 §:n 1 momentissa. Kyseisen perustuslain säännöksen mukaan muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan asetuksella. Asetuksen antaja määräytyy tällöin perustuslain 80 §:n mukaan siten, että jos asiasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Edellä olevan mukaisesti asetuksenantovaltuus on osoitettu valtioneuvostolle.

Sopimuspuolet hyväksyvät sopimuksen omien menettelyjensä mukaisesti. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuksen tallettaja vastaanottaa sopimuspuolilta viimeisen ilmoituksen sopimuksen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö on tämän sopimuksen tallettaja. Hyväksymisestään ovat hallituksen esityksen antamisajankohtaan mennessä ilmoittaneet Viro, Liettua, Latvia, Taekki, Alankomaat, Espanja, Portugali ja Slovakia. Esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen on tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan sopimuksen kanssa.

Sopimuksen 117 artiklassa määrätään myös sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta sopimuksen 2 artiklan sekä II, III ja V osastojen osalta. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen alkoi 1 päivänä elokuuta 2012. Neuvoston päätöksessä sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta on kuitenkin säädetty, että sopimusta sovelletaan väliaikaisesti vain siltä osin kuin sopimus koskee Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvia asioita.

Sopimuksen kauppapolitiikan alaa käsittelevään osuuteen sisältyy määräyksiä, jotka liittyvät Suomen liittymistä EU:iin koskevan sopimuksen liitteenä olevaan pöytäkirjaan nro 2 (SopS 103/1994), joka käsittelee Ahvenanmaan asemaa. Kyseiset määräykset kuuluvat kuitenkin pääosin EU:n yksinomaiseen toimivaltaan ja näin ollen Ahvenanmaan erityisasema on otettu huomioon jo kyseisiä sopimusmääräyksiä neuvoteltaessa. Julkisiin hankintoihin koskeviin määräyksiin on sisällytetty Ahvenanmaata koskeva rajoitus kaupallisen läsnäolon sekä luonnollisten henkilöiden läsnäolon osalta. Rajoituksella pyritään turvaamaan Ahvenanmaan erityisasema kiinteän omaisuuden hankinnassa sekä elinkeino-oikeuden osalta. Samoin EU:n palveluja ja sijoittautumista koskeviin GATS-sopimuksen mukaisiin sitoumuksiin, jotka sopimuksella ulotetaan myös Irakiin, sisältyy poikkeus, joka koskee Ahvenanmaan oikeutta rajoittaa palveluiden tarjoamista alueellaan kotiseutuoikeuteen perustuen.

Lisäksi sopimuksen muihin kuin kauppapolitiikan alan osuuteen sisältyy määräyksiä tietyistä yhteistyöaloista, jotka käsittelevät Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:ssä Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvaksi säädettyä alaa. Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvia aloja koskevia määräyksiä sisältyy ainakin yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja nuoria koskevaan 83 artiklaan, työllisyyttä ja sosiaalista kehitystä koskevaan 84 artiklaan, yhteistyötä maa- ja metsätalouden sekä maaseudun kehittämisen aloilla koskevaan 90 artiklaan, liikennettä koskevaan 92 artiklaan, ympäristöä koskevaan 93 artiklaan sekä kulttuuriyhteistyötä koskevaan 109 artiklaan. Edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä voidaan katsoa sisältyvän palvelukauppaa ja sijoittautumista koskeviin määräyksiin (II osasto) muun muassa liikenteen osalta. Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen vaaditaan siten sopimuksen voimaansaattamiseksi Ahvenanmaalla.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

Sopimus on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus, joka sisältää sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Jotkut näistä määräyksistä kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, toiset taas unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Osassa nyt esillä olevan sopimuksen kattamista kysymyksistä toimivalta kuuluu yksinomaan jäsenvaltioille. Eduskunta hyväksyy tällaisen sopimuksen vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (esim. PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001 vp, PeVL 16/2004 vp ja PeVL 24/2004 vp).

Toimivallanjako ei ole yksiselitteinen ja kysymys siitä, miltä osin nyt esillä olevan sopimuksen määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden ja miltä osin unionin toimivaltaan on epäselvä. Toimivallan jaon arviointia hankaloittaa se, että kyse on EU:n ja sen jäsenvaltioiden kolmannen valtion kanssa tekemästä sopimuksesta, jonka sopimusvelvoitteet ovat yhteistyövelvoitteita, jotka kohdistuvat sekä EU:iin että sen jäsenvaltioihin. Toimivallan jakoa ei ole myöskään osoitettu sopimuksen määräyksissä.

Sopimuksen 2 artikla, jossa määrätään muun muassa ihmisoikeuksista ja demokratian periaatteista sopimuksen perustana ja poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla koskevan I osaston tietyt määräykset on katsottava kuuluvaksi jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tällaisia määräyksiä ovat muun muassa terrorismin torjuntaa, pien- ja kevytaseita sekä kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevat määräykset. Myös joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan 5 artiklan määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin, kun ei ole kyse unionin toimivaltaan kuuluvasta vientivalvontasäännöstöstä, johon viitataan artiklan 2 kohdan b alakohdassa.

Unionilla on sopimuksen kauppaa koskevien määräysten (osasto II/kauppa ja sijoitukset) osalta toimivaltaa SEUT 207 artiklan perusteella. Lissabonin sopimuksella unionin yksinomaisen toimivallan ala laajeni ja kattaa tällä hetkellä tavarakaupan ohella palveluiden kauppaa, ulkomaisia suoria investointeja sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisia näkökohtia koskevia kysymyksiä.

Vaikka kauppapolitiikka laaja-alaisesti kuuluu unionin toimivaltaan, sisältää sopimus myös jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Tällaisia sisältyy muun muassa palvelukauppaa ja sijoittautumista koskeviin määräyksiin (II osasto). Sopimuksen liitteisiin sisältyy tarkentavia tietoja sopimuksen kauppaa ja sijoituksia koskevan (II osasto) osaston tiettyihin määräyksiin liittyen. Liitteet 1-3 kuuluvat unionin toimivaltaan. Liitteeseen 4 sisältyy määräyksiä, jotka liittyvät myös varsinaisen sopimuksen määräyksiin, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Jäsenvaltioilla on edelleen toimivaltaa myös maahanmuuttoa koskevan yhteistyön osalta (105 artikla) siltä osin, kun on kyse henkilöiden palauttamisesta ja takaisinotosta sekä jäsenvaltioiden velvollisuudesta antaa asianmukaiset henkilöllisyysasiakirjat tätä tarkoitusta varten (105 artiklan 4 kohta). Jäsenvaltioilla on toimivaltaa myös siltä osin, kun on kyse jäsenvaltioiden oikeudesta tehdä takaisinottosopimuksia Irakin kanssa kyseiseen artiklaan sisältyvän valtuutuksen perusteella (105 artiklan 5 kohta).

Lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmääräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtion sopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomen lailla annetun säädöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että sopimuksen olennaisen osan muodostavat demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittaminen, sellaisina kuin ne vahvistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa molempiin sopimuspuoliin sovellettavissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 45/2000 vp; PeVL 31/2001 vp), etteivät sellaiset yleispiirteiset ja julistuksenomaiset määräykset, joissa sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, vaikuta Suomen kansainvälisten velvoitteiden sisältöön tai laajuuteen ihmisoikeuksien alalla. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että tällaisilla määräyksillä on aikaisempaan verrattuna uudentyyppistä sitovaa merkitystä sopimukseen sisältyvän neuvottelu- ja sanktiomenettelyn vuoksi, ja tämän takia sopimuksen ihmisoikeusmääräysten oli katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan (ks. PeVL 31/2001 vp).

Perustuslakivaliokunnan viimeksi mainitussa lausunnossa käsittelemän sopimuksen neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskevassa 96 artiklassa oli nimenomaisesti mainittu sopimuksen soveltamatta jättäminen viimeisenä keinona, jota voidaan käyttää tapauksessa, jossa toinen sopimuspuoli on rikkonut sopimuksen olennaiseksi osaksi määriteltyä ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatetta koskevaa sopimusmääräystä. Nyt kyseessä olevan sopimuksen riitojenratkaisumekanismia koskevassa 121 artiklassa ei mainita suoranaisesti sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä toimenpiteenä, johon voitaisiin ryhtyä, jos toinen sopimuspuoli rikkoo olennaisesti sopimusta. Edellä mainittuun 121 artiklaan sisältyvä riitojenratkaisua koskeva sopimusmääräys on siten kirjoitettu heikompaan muotoon kuin mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossaan tarkoittama neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskeva määräys oli kirjoitettu.

Hallituksen käsityksen mukaan nyt kyseessä olevan sopimuksen 121 artikla mahdollistaa kuitenkin valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 33/1980) 60 artiklassa tarkoitetun valtiosopimuksen rikkomisesta johtuvan sopimuksen soveltamisen keskeyttämisen kokonaisuudessaan tai osaksi. Lisäksi on otettava huomioon, että kyseisessä 121 artiklassa määrätään, että sopimuksen olennaisena rikkomisena pidetään sen olennaisiksi osiksi määriteltyjen sopimusmääräysten rikkomista. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että sopimuksen 121 artiklan määräysten soveltaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa sopimuksen olennaiseksi osaksi määritellyllä 2 artiklalla on perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (ks. PeVL 31/2001 vp) tarkoittamaa uudentyyppistä sitovaa merkitystä ja tämän vuoksi sopimuksen ihmisoikeusmääräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Myös joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan 5 artiklan 1 kohta on määritelty sopimuksen olennaiseksi osaksi. Kyseisen sopimusmääräyksen rikkomisessa on kyse sopimuksen olennaisesta rikkomisesta, joka mahdollistaa sopimuksen 121 artiklan mukaisen neuvottelu- ja sanktiomenettelyn käytön. Näin ollen kyseisellä määräyksellä voidaan yllä selostettujen perusteluiden valossa arvioida olevan perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 31/2001 vp tarkoitettua sitovaa merkitystä, minkä vuoksi niiden olisi katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuspuolet velvoitetaan 5 artiklan toisen kohdan b alakohdassa myös ylläpitämään tehokasta kansallista vientivalvontajärjestelmää, mukaan lukien siihen sisältyvät rikosoikeudelliset seuraamukset. Yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla. Perustuslain 8 §:n mukaan rikoksena rangaistava teko ja siitä seuraava rangaistus tulee määritellä lain tasolla. Näin ollen kyseinen sopimusmääräys, joka velvoittaa tehokkaan kansallisen vientivalvontajärjestelmän ylläpitämiseen rikosoikeudellisine seurauksineen, kuuluu lainsäädännön alaan. Kyseinen sopimusmääräys ei kuitenkaan edellytä kansallisia lainsäädäntötoimia. Vientivalvonnasta on myös annettu laintasoista kansallista sääntelyä laissa kaksikäyttötuotteiden valvonnasta (562/1996) sekä laissa puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012).

Sopimuksen 25 artiklassa Euroopan unioni sitoutuu sopimuksen voimaan tultua soveltamaan Irakin palveluihin tai palveluntarjoajiin sen GATS-sopimuksen erityisten sitoumusten mukaista kohtelua. Siltä osin, kuin artiklan määräys koskee kuljetuspalveluja, sisältää määräys myös jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa joukkoliikennelain (869/2009) 2 luku ja lain kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä (693/2006) 3 luku. Artikla ei kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

Muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevaa yhteistyötä käsittelevän 105 artiklan osalta lainsäädännön alaan kuuluu 3 kohdan a ja b alakohdat, joissa määrätään sopimuspuolten velvollisuudesta ottaa takaisin toisen sopimuspuolen alueelle laittomasti pyrkivät ja sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa. Edellä mainitun 105 artiklan 4 kohdassa määrätään lisäksi sopimuspuolten velvollisuudesta antaa kansalaisilleen asianmukaiset henkilöllisyysasiakirjat heidän takaisinottoaan varten. Perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan. Matkustusoikeuden osoittamiseksi myönnettävistä asiakirjoista säädetään passilaissa (671/2006). Kohta sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Edellä mainitut kohdat eivät edellytä lainsäädäntömuutoksia.

Hallituksen esityksen liitteeksi ei ole otettu lainkaan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen liitteitä 1-3, joiden sisältöä on kuitenkin selostettu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Vakiintuneen käytännön mukaan eduskunta hyväksyy kansainväliset sopimukset kokonaisuudessaan (ks. esim. PeVL 13/2008 vp, s. 3/II ja PeVL 5/2007 vp, s. 4—5), mikä vastaa myös perustuslain 94 §:n 1 momentin sanamuotoa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että ei ole ehdotonta estettä sille, että eduskunnan hyväksyminen rajataan joissakin tilanteissa koskemaan vain eduskunnan hyväksymistä vaativia velvoitteen määräyksiä. Valiokunnan mielestä tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta voi olla kyse ainoastaan, jos eduskunnan hyväksymistä vaativa velvoitteen osa muodostaa sen muista osista selvästi erillisen ja niistä niin teknisesti kuin asiallisesti riippumattoman kokonaisuuden. Eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle teknisesti rajattavissa oleviin velvoitteen osiin ei voi sisältyä lainsäädännön alaan kuuluvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä (PeVL 18/2002 vp ja PeVL 16/2008 vp).

Kyseessä olevat, hallituksen esityksen ulkopuolelle jätetyt, liitteet ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä. Liitteiden jättämistä hallituksen esityksen ulkopuolelle voidaan perustella myös sillä, että eduskunta hyväksyy sekasopimukset vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan. Nyt kyseessä olevat liitteet eivät vaadi eduskunnan hyväksyntää, koska ne kuuluvat unionin toimivaltaan.

Edellä sanotun mukaisesti hallituksen käsityksen mukaan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen liitteet 1-3 muodostavat siten sellaisen edellä selostetun perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisen teknisesti ja asiallisesti eriävän osion, joka ei sisällä lainsääsäädännön alaan kuuluvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä, joka voidaan jättää hallituksen esityksen ulkopuolelle.

Muut sopimuksen määräykset ovat lähinnä yleispiirteisiä, yhteistyötä koskevia velvoitteita, joiden ei vakiintuneen käytännön mukaan katsota vaikuttavan Suomen kansainvälisen velvoitteen sisältöön tai laajuuteen.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi kumppanuudesta ja yhteistyöstä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välillä Brysselissä 11 päivänä toukokuuta 2012 tehdyn sopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1§

Kumppanuudesta ja yhteistyöstä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välillä Brysselissä 11 päivänä toukokuuta 2012 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2§

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2013

Pääministerin estyneenä ollessa, ulkoasiainministeri
ERKKI TUOMIOJA