Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi lokakuussa 2010 Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä allekirjoitetun vapaakauppasopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimus on luonteeltaan sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain Euroopan unionin toimivaltaan. Vapaakauppasopimus liittyy Korean tasavallan kanssa neuvoteltuun puitesopimukseen ja ne muodostavat yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.

Sopimuksen tavoitteena on asteittainen ja vastavuoroinen sekä täysin Maailman kauppajärjestön säännösten ja velvoitteiden mukainen kaupan vapauttaminen olennaisilta osin kaiken tavara- ja palvelukaupan osalta.

Sopimus tulee voimaan 60 päivää sen jälkeen, kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen tai jonain muuna osapuolten sopimana päivänä. Sopimusta sovelletaan unionin toimivaltaan kuuluvin osin väliaikaisesti, kunnes sopimus on tullut voimaan. Esitykseen sisältyvä laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

---

Euroopan unionin neuvosto valtuutti komission aloittamaan neuvottelut Euroopan unionin (EU) ja Korean tasavallan välisestä vapaakauppasopimuksesta huhtikuussa 2007. Samalla ajankohtaistui neuvottelujen aloittaminen uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta tai päivitetystä puitesopimuksesta, joka korvaisi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen puitesopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä vuodelta 1996. Päivitetyn puitesopimuksen tavoitteena on lisätä monenkeskistä yhteistyötä useilla eri aloilla ja syventää laaja-alaista kumppanuutta sekä vuoropuhelua osapuolten välillä (HE 163/2013 vp). Sopimusneuvotteluja vapaakauppasopimuksesta haluttiin käydä rinnakkain puitesopimuksen kanssa vapaakaupan kokonaisvaltaisen käsittelyn vuoksi. Vapaakauppasopimus tarkentaa puitesopimuksen kauppasuhteita koskevia määräyksiä ja muodostaa yhdessä puitesopimuksen kanssa yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välinen vapaakauppasopimus on kattavin EU:n neuvottelema vapaakauppasopimus ja ensimmäinen Aasian maan kanssa tehty sitoumus vapaakauppa-alueen perustamisesta. Vapaakauppasopimuksen ansiosta suomalaisyritykset saavat muiden EU-maiden yritysten ohella edullisen kilpailuaseman Korean tasavallan haastavina pidetyillä markkinoilla.

Vapaakauppasopimuksen tavoitteena on asteittainen ja vastavuoroinen sekä täysin Maailman kauppajärjestön, jäljempänä WTO, säännösten ja velvoitteiden mukainen kaupan vapauttaminen olennaisilta osin kaiken tavara- ja palvelukaupan osalta. Tavoitteena on ollut myös saavuttaa vähintään yhtä hyvä markkinoillepääsy Korean tasavallan markkinoille kuin Yhdysvallat sai Korean tasavallan kanssa neuvottelemassaan vapaakauppasopimuksessa.

Vapaakauppasopimus on luonteeltaan sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain EU:n toimivaltaan. Näin ollen jäsenvaltiot ovat osapuolia EU:n lisäksi, ja sopimus edellyttää sekä unionin että jäsenvaltioiden hyväksymistä.

EU on suurin ulkomainen investoija Korean tasavallassa. Korean tasavalta on ollut EU:n toiseksi suurin vientialue Kiinan jälkeen vuodesta 2005 lähtien. EU:n kauppa on ylijäämäinen kemian tuotteissa, teollisuuskoneissa, teräksessä ja metallituotteissa. Korean tasavallan kauppa puolestaan on ylijäämäinen kuljetusvälineissä (autot ja laivat), teollisuuden ja kotitalouden tuotteissa, tekstiileissä sekä muovituotteissa. Merkittävintä kauppa on henkilöautoissa, joiden osalta sekä Korean tasavallalla että EU:lla on laajaa teollista kilpailukykyä ja osaamista.

Suomen ja Korean tasavallan välillä on tehty sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknisestä yhteistyöstä vuonna 1979 (SopS 9/1980), sopimus tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä vuonna 1989 (SopS 48/1989) sekä investointisuojasopimus vuonna 1993 (SopS 24–25/1996). Muita kahdenvälisiä sopimuksia ovat lentoliikennesopimus (SopS 96/1996), verotusta koskeva sopimus (SopS 74–75/1981) sekä patentti- ja tavaramerkkisopimus (SopS 57/1979).

Korean tasavalta on Suomen seitsemänneksi suurin kauppakumppani EU:n ulkopuolisista maista ja sen merkityksen arvioidaan kasvavan. Aasian maista Korean tasavalta on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani heti Kiinan ja Japanin jälkeen. Suomen ja Korean tasavallan kahdenvälisen kaupan arvo vuonna 2012 ylitti 1,65 miljardia euroa. Vuonna 2012 viennin määrä oli 690 miljoonaa euroa, mikä tarkoitti 22 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Tuonti puolestaan oli 960 miljoonaa euroa, ja kasvu edellisvuodesta 60 prosenttia. Korean tasavallan osuus Suomen kokonaisviennistä oli 1,2 prosenttia ja tuonnista 1,6 prosenttia. Vuonna 2012 Korean tasavalta oli siten Suomen 20. suurin vientimaa ja 15. suurin tuontimaa maailmassa.

Suomen suhteiden järjestämistä Korean tasavaltaan EU:n puitteissa tehtävällä vapaakauppasopimuksella voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Vapaakauppasopimuksen tavoitteena on osapuolten välisen tavarakaupan, palvelukaupan ja sijoitusten vapauttaminen ja helpottaminen; kilpailun edistäminen; julkisten hankintojen markkinoiden vapauttaminen vastavuoroisuuden pohjalta; teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen ja tehokas suojeleminen; maailmankaupan harmonisen kehityksen ja laajentumisen edistäminen poistamalla kaupan esteitä ja luomalla kasvaville sijoitusvirroille suotuisat olosuhteet; sitoutuminen kansainvälisen kaupan kehitykseen siten, että edistetään kestävän kehityksen tavoitetta; sekä suorien ulkomaisten sijoitusten edistäminen ilman, että madalletaan tai vähennetään ympäristö-, työvoima- tai työterveys- ja työturvallisuusstandardien tasoa osapuolten ympäristö- ja työmarkkinalainsäädäntöä sovellettaessa ja täytäntöönpantaessa.

Sopimus sisältää kaikki ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sellaisen vapaakauppa-alueen perustamiseksi, joka on WTO:n tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (SopS 4-5/1995), jäljempänä GATT 1994 –sopimus, XXIV artiklan määräysten mukainen. Mainittu artikla koskee alueellista soveltamista, rajaliikennettä, tulliliittoja ja vapaakauppa-alueita.

Sopimus sisältää palveluja, sijoittautumista ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan luvun, joka on palvelujen kaupan vapauttamista koskevan WTO:n yleissopimuksen (SopS 4-5/1995), jäljempänä GATS-sopimus, taloudellista yhdentymistä koskevien määräysten mukainen. Sopimus täydentää WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehtyä sopimusta (SopS 4-5/1995), jäljempänä TRIPS-sopimus, muun muassa EU:n teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin (2004/48/EY) mukaisesti, ja se sisältää myös määräyksiä rikosoikeudellisista sanktioista. Julkisissa hankinnoissa sopimus menee osin WTO:n julkisia hankintoja koskevaa sopimusta (SopS 4-5/1995), jäljempänä GPA-sopimus, pidemmälle. Sopimus sisältää myös määräyksiä, jotka koskevat tullimenettelyjen ja kaupan helpottamista, kaupan teknisiä esteitä, terveys- ja kasvinsuojelutoimia, maksuja ja pääomanliikkeitä, kilpailua, rahoituskysymyksiä koskevaa vuoropuhelua, avoimuutta ja parhaita käytänteitä veropolitiikan alalla sekä ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia näkökohtia.

Sopimus mahdollistaa nopean, tehokkaan ja ennakoivan riitojenratkaisumekanismin, jonka puitteissa voidaan ratkoa sopimuksen soveltamisesta johtuvia erimielisyyksiä osapuolten välillä.

Sopimuksella perustetaan kauppakomitea, joka muodostuu EU:n ja Korean tasavallan edustajista. Komitean päätehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa sekä edistää sen tavoitteita. Kauppakomitean alaisuuteen perustetaan useita erikoistuneita komiteoita ja työryhmiä, jotka tarjoavat konsultaatiota erilaisissa kauppakysymyksissä.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Sopimuksella ei ole välittömiä vaikutuksia valtion talousarvioon Suomessa.

Sopimuksen odotetaan edistävän Korean tasavallan liiketoimintaympäristön avoimuutta, torjuvan protektionismia ja vaikuttavan siten myönteisesti eurooppalaisten yritysten markkinoillepääsyyn ja toimintaedellytyksiin. Eurooppalainen teollisuus on katsonut tullien ulkopuoliset kaupanesteet merkittävimmiksi vienninesteiksi Korean tasavaltaan. Teknisten kaupanesteiden purkaminen ja sääntelyviitekehyksen yhtenäistäminen selkeyttävät toimintaympäristöä. Sopimuksen myötä Korean tasavalta hyväksyy monien eurooppalaisten standardien vastaavuuden ja tunnustaa eurooppalaiset todistukset. Tämä vähentää olennaisesti kauppaan liittyvää byrokratiaa. Suuria hyötyjä odotetaan myös palvelualoilla kuten televiestintä-, kuljetus-, lakiasiain- ja rahoituspalveluissa sekä investoinneissa.

Sopimus tuo merkittäviä etuja myös suomalaisille yrityksille ja kuluttajille poistamalla kaupanesteitä laaja-alaisesti, luomalla uusia toimintamahdollisuuksia Korean tasavallassa sekä alentamalla vientituotteiden hintoja. Suomen vientiteollisuuden kannalta sopimus on tärkeä, sillä Suomen keskeisimpien vientituotteiden tullit alenevat pääasiassa välittömästi sopimuksen voimaantultua tai lyhyiden siirtymäaikojen jälkeen. Arviolta 97 prosentissa osapuolten välisestä kaupasta tullit poistuvat täysin viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulopäivästä. Teollisuustuotteissa osuudet ovat Korean tasavallan kohdalla 99 prosenttia ja EU:n kohdalla 100 prosenttia.

Sopimuksella perustetaan kauppakomitea, erityiskomiteoita ja sektorikohtaisia työryhmiä, joihin liittyvään seuranta- ja vaikuttamistyöhön tarvittavat henkilöstövoimavarat tulee varmistaa. Sopimuksen keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevan pöytäkirjan II täytäntöönpanosta vastaavat tulliviranomaiset. Sopimuksella ei kuitenkaan ole mainittavia vaikutuksia viranomaisten toimintaan eikä henkilöstöresursseihin Suomessa.

Sopimuksen keskeisiin periaatteisiin sisältyy kestävän kehityksen ja ympäristönormien kunnioittaminen ja edistäminen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen osalta sopimus sisältää myös vahvan institutionaalisen mekanismin sitoumusten valvonnasta, joka kattaa yhteistyön kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Sopimuksella ei kuitenkaan ole välittömiä ympäristövaikutuksia.

Osapuolet sitoutuvat ihmisoikeuksien vahvistamiseen sekä avoimuuden edistämiseen kaikkien asianomaisten osalta, yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan lukien. Osapuolet sitoutuvat työoikeuksien suojeluun ja edistämiseen, ja sopimus sisältää vaatimuksia työelämän periaatteista. Sopimuksella ei kuitenkaan ole välittömiä yhteiskunnallisia vaikutuksia Suomessa.

EU:n neuvosto hyväksyi 23 päivänä huhtikuuta 2007 neuvotteluohjeen vapaakauppasopimuksen neuvottelemiseksi muiden muassa Korean tasavallan kanssa. Neuvosto painotti päätelmissään myös neuvottelujen aloittamista pikaisesti uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta tai päivitetystä puitesopimuksesta, joka yhdessä vapaakauppasopimuksen kanssa muodostaa yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.

Euroopan komissio aloitti vapaakauppaneuvottelut Korean tasavallan kanssa toukokuussa 2007 ja neuvottelutulos parafoitiin 15 päivänä lokakuuta 2009. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parafoituun tekstiin on tehty tarvittavia muutoksia. Lisäksi tullinalennusaikatauluja on täsmennetty. Komissio teki 9 päivänä huhtikuuta 2010 neuvostolle ehdotuksen EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta. Neuvosto teki asiaa koskevan päätöksen 16 päivänä syyskuuta 2010 ja Euroopan parlamentin hyväksyntä sopimukselle saatiin 27 päivänä syyskuuta 2010.

Sopimus allekirjoitettiin 6 päivänä lokakuuta 2010. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen alkoi sen unionin toimivaltaan kuuluvin osin 1 päivänä heinäkuuta 2011.

Sopimuksen neuvotteluvaiheita ja sopimustekstiä on käsitelty kauppapoliittisessa jaostossa. Eduskunnalle on annettu asiasta tietoja eri käsittelyvaiheiden aikana. Euroopan komissiolle annetusta vapaakauppasopimuksia koskevasta neuvottelumandaatista annettiin eduskunnalle selvitys 31 päivänä tammikuuta 2007 (E 158/2006 vp). Tämän jälkeen neuvottelutilanteesta on annettu eduskunnalle tarkempia tietoja 6 päivänä maaliskuuta 2009 (E 20/2009 vp) sekä 8 päivänä huhtikuuta ja 11 päivänä toukokuuta 2009 (U 30/2009 vp).

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Hallituksen esityksestä on pyydetty 6 päivänä marraskuuta 2013 lausunnot liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta sekä Tullilta.

Lausunnot saatiin liikenne- ja viestintäministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä sekä Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Useimmissa lausunnoissa ei nähty esitykseen huomautettavaa. Teknisluonteiset muutosehdotukset on huomioitu esityksen jatkovalmistelussa.

I LUKU: TAVOITTEET JA YLEISET MÄÄRITELMÄT

1.1 artikla. Sopimuksella perustetaan tavarat, palvelut, sijoittautumisen ja liitännäissäännöt käsittävä vapaakauppa-alue. Sopimuksen tavoitteena on osapuolten välisen tavarakaupan vapauttaminen ja helpottaminen GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan mukaisesti; palveluiden kaupan ja sijoitusten vapauttaminen ja helpottaminen; kilpailun edistäminen; osapuolten julkisten hankintojen markkinoiden vapauttaminen; teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen ja tehokas suojeleminen; maailmankaupan harmonisen kehityksen ja laajentumisen edistäminen poistamalla kaupan esteitä ja luomalla sijoitusvirroille suotuisat olosuhteet; sitoutuminen kansainvälisen kaupan kehitykseen samalla edistäen kestävän kehityksen tavoitetta; ja suorien ulkomaisten sijoitusten edistäminen.

1.2 artikla. Artikla sisältää sopimuksen kannalta olennaiset yleiset määritelmät. Osapuolilla viitataan EU:hun tai sen jäsenvaltioihin taikka EU:hun ja sen jäsenvaltioihin niiden asianomaisilla Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta (SEUT) johtuvilla toimivallan aloilla, jäljempänä EU-osapuoli, sekä Korean tasavaltaan. Puitesopimuksella tarkoitetaan Luxemburgissa 28 päivänä lokakuuta 1996 allekirjoitettua Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välistä kauppaa ja yhteistyötä koskevaa puitesopimusta tai sopimusta, jolla sitä muutetaan tai se korvataan. Tullisopimuksella tarkoitetaan Brysselissä 10 päivänä huhtikuuta 1997 allekirjoitettua Euroopan yhteisön ja Korean tasavallan välistä sopimusta yhteistyöstä ja keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa.

II LUKU: TAVAROIDEN KANSALLINEN KOHTELU JA MARKKINOILLEPÄÄSY

Luku jakautuu viiteen jaksoon, jotka käsittelevät yhteisiä määräyksiä (A jakso), tullien poistamista (B jakso), muita kuin tariffitoimenpiteitä (C jakso), tavaroihin liittyviä erityispoikkeuksia (D jakso) sekä institutionaalisia määräyksiä (E jakso).

A JAKSO Yhteiset määräykset

2.1-2.4 artiklat. Artiklat kattavat luvun tavoitteet sekä sen aihepiirin kannalta keskeiset käsitteet. Osapuolten välinen tavarakauppa vapautetaan asteittain ja vastavuoroisesti sopimuksen voimaantulosta alkavan siirtymäkauden aikana. Tavaroilla tarkoitetaan GATT 1994 -sopimuksen mukaisia tavaroita, jollei erikseen toisin määrätä. Tulliin sisältyvät kaikki tullit, verot tai muut maksut, joita sovelletaan tavaran tuonnissa tai sen yhteydessä. Tavaroiden luokittelu toteutuu kummankin osapuolen oman tullinimikkeistön mukaisesti.

B JAKSO Tullien poistaminen

2.5-2.6 artiklat. Artiklat sisältävät määräykset osapuolten välisen tavarakaupan tullien poistamisesta. Lähtökohtana on lisäksi, että nykyisiä tulleja ei saa korottaa eikä uusia tulleja saa ottaa käyttöön. Kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta kumpi tahansa osapuoli voi tehdä aloitteen tullien poistamisen nopeuttamisesta tai laajentamisesta.

2.7 artikla. Artikla kattaa määrällisin kiintiöin rajoitetun tavarakaupan hallinnointia koskevat määräykset. Osapuolet sitoutuvat tariffikiintiöiden hallintomenettelyihin, jotka ovat läpinäkyvät, yleisesti saatavilla, ajantasaiset, syrjimättömät, markkinaolosuhteita vastaavat, mahdollisimman vähän kauppaa rasittavat ja käyttäjäystävälliset.

C JAKSO Muut kuin tariffitoimenpiteet

2.8-2.13 artiklat. Artiklat sisältävät määräyksiä kansallisesta kohtelusta sekä tuonti- ja vientirajoituksista. Markkinoille tulleille toisen osapuolen tuotteille on myönnettävä vähintään samanlainen kohtelu kuin omille tuotteille eikä niihin saa soveltaa kieltoja tai rajoituksia, lukuun ottamatta tulleja tai muita maksuja. Toisen osapuolen alueelle tarkoitettuun vientiin tai vientimyyntiin ei saa soveltaa kieltoja tai rajoituksia eikä myöskään tulleja tai muita maksuja. Artiklat käsittelevät lisäksi tullausarvon määrittämistä sekä valtion kauppayrityksiä. Artiklan määräykset pohjautuvat pitkälti GATT 1994 -sopimukseen.

2.14 artikla. Artikla koskee sopimusliitteissä 2-B-2-E eriteltyjä sitoumuksia alakohtaisiin toimenpiteisiin elektroniikka-alalla, moottoriajoneuvoissa, lääketeollisuudessa ja lääkinnällisissä laitteissa sekä kemian teollisuudessa. Toimenpiteet kattavat alasta riippuen tullien ulkopuolisten kaupanesteiden purkamista, kilpailukykyisten markkinaolosuhteiden luomista, kansallisen sääntelyn yhdenmukaistamista kansainvälisiin standardeihin, terveys-, turvallisuus- ja ympäristönäkökohtien parempaa huomioimista sekä kahdenvälisen alakohtaisen yhteistyön tiivistämistä. Kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta kumpi tahansa osapuoli voi tehdä aloitteen sitoumusten laajentamisesta.

D JAKSO Tavaroihin liittyvät erityispoikkeukset

2.15 artikla. Artikla täsmentää GATT 1994 -sopimuksen yleisiä poikkeuksia käsittelevän XX artiklan soveltamista osapuolten väliseen tavarakauppaan. Ennen XX artiklan i ja j alakohdassa tarkoitettujen kotimaisten tuotteiden saannin turvaamista koskevien toimenpiteiden toteuttamista on osapuolten keskenään pyrittävä kummankin hyväksyttävissä olevaan ratkaisuun.

E JAKSO Institutionaaliset määräykset

2.16-2.17 artiklat. Artiklat käsittelevät osapuolten kesken perustettavan tavarakauppakomitean tehtäviä sekä hallinnollista yhteistyötä koskevia erityismääräyksiä.

III LUKU: KAUPAN SUOJAKEINOT

Luku jakautuu viiteen jaksoon, jotka käsittelevät kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä (A jakso), maatalouden suojatoimenpiteitä (B jakso), yleisiä suojatoimenpiteitä (C jakso), polkumyynti- ja tasoitustulleja (D jakso) sekä institutionaalisia määräyksiä (E jakso).

A JAKSO Kahdenväliset suojatoimenpiteet

3.1 artikla. Artikla sisältää yleiset edellytykset tilanteista, joissa kahdenvälisen suojatoimenpiteen soveltaminen on mahdollista.

3.2-3.5 artiklat. Artiklat sisältävät yksityiskohtaisia määräyksiä ehdoista ja rajoituksista kahdenvälisen suojatoimenpiteen soveltamiseksi, ehdot väliaikaisten suojatoimenpiteiden soveltamiselle, määräykset korvauksista sekä vakavan haitan ja vakavan haitan uhan sekä siirtymäkauden määritelmät.

B JAKSO Maatalouden suojatoimenpiteet

3.6 artikla. Artikla sisältää erityiset määräykset maatalouden suojatoimenpiteistä.

C JAKSO Yleiset suojatoimenpiteet

3.7 artikla. Osapuolet vahvistavat oikeutensa ja velvollisuutensa, joihin ne ovat sitoutuneet WTO:n suojalausekesopimuksessa (SopS 4−5/1995). Lisäksi määrätään, että kumpikaan osapuoli ei saa samaan aikaan soveltaa samaan tavaraan kahdenvälistä suojatoimenpidettä ja yleistä suojatoimenpidettä. Kumpikaan osapuoli ei myöskään voi turvautua XIV luvun mukaiseen riitojenratkaisumenettelyyn yleisten suojatoimien osalta.

D JAKSO Polkumyynti- ja tasoitustullit

3.8 artikla. Osapuolet vahvistavat oikeutensa ja velvollisuutensa, joihin ne ovat sitoutuneet GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamista koskevassa sopimuksessa (SopS 4−5/1995), jäljempänä polkumyyntisopimus, ja WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa (SopS 4−5/1995). Artikla sisältää myös määräyksiä yleisistä tutkintamenettelyistä.

3.9 artikla. Artiklassa määrätään, miten ja minkä ajan kuluessa toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toiselle osapuolelle polkumyynti- tai tasoitustullihakemuksen vastaanottamisesta.

3.10-3.14 artiklat. Osapuolet sopivat yleisten etujen huomioon ottamisesta ennen polkumyynti- tai tasoitustullien määräämistä ja alemman tullin sääntöä koskevan periaatteen soveltamisesta tulleja määrättäessä. Artiklat sisältävät myös määräyksiä 12 kuukauden moratoriosta, tuontien kumulatiivisesta arvioinnista sekä polkumyyntimarginaalin vähimmäistasosta uudelleen tarkastelun ja toimien asettamisen osalta.

3.15 artikla. Osapuolet sopivat, että ne eivät voi turvautua XIV luvun mukaiseen riitojenratkaisumenettelyyn polkumyynti- ja tasoitustullitutkintaan liittyvissä asioissa.

E JAKSO Institutionaaliset määräykset

3.16 artikla. Artikla sisältää määräykset yhteistyötä kauppapoliittisten suojakeinojen alalla käsittelevän työryhmän tehtävistä ja kokoontumisesta.

IV LUKU: KAUPAN TEKNISET ESTEET

4.1 artiklaOsapuolet vahvistavat oikeutensa ja velvollisuutensa, joihin ne ovat sitoutuneet WTO:n kaupan teknisiä esteitä koskevassa sopimuksessa (SopS 4−5/1995). Mainittu sopimus liitetään vapaakauppasopimukseen ja otetaan sen osaksi soveltuvin osin.

4.2 artikla. Artikla käsittelee luvun soveltamisalaa, soveltamisalan poikkeuksia ja määritelmiä. Lukua sovelletaan sellaisten standardien, teknisten määräysten ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyiden valmisteluun, hyväksymiseen ja soveltamiseen, jotka voivat vaikuttaa osapuolten väliseen tavarakauppaan.

4.3 artiklaOsapuolet tehostavat yhteistyötään standardien, teknisten määräysten ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyiden alalla lisätäkseen toistensa järjestelmien tuntemusta ja helpottaakseen pääsyä toistensa markkinoille. Tätä varten osapuolet voivat aloittaa sääntelyä koskevia vuoropuheluja.

4.4-4.5 artiklatOsapuolet sopivat käyttävänsä teknisiä määräyksiä laatiessaan mahdollisimman hyvin kaupan teknisiä esteitä koskevassa sopimuksessa määrättyä hyvää sääntelytapaa ja vahvistavat, että niiden standardointielimet hyväksyvät kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen käytännesäännöt ja kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO:n komitean esittämät periaatteet.

4.6-4.8 artiklat. Vaatimustenmukaisuuden arviointiin ja akkreditointiin liittyen osapuolet lisäävät yhteistyötä helpottaakseen toisen osapuolen alueella toteutettujen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyiden tulosten hyväksymistä. Osapuolet sitoutuvat vaihtamaan näkemyksiä markkinavalvonnasta ja täytäntöönpanotoiminnasta ja vahvistavat uudelleen kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen mukaiset velvollisuutensa pakollisesta vaatimustenmukaisuuden arvioinnista perittävistä maksuista.

4.9 artikla. Artikla käsittelee merkintöjä. Osapuolet hyväksyvät, että pakollisten merkintävaatimusten osalta ne noudattavat kaupan teknisiä esteitä koskevaa sopimusta ja sopivat erityisesti toimintasäännöistä vaadittaessa tuotteiden pakollista merkintää.

4.10 artiklaOsapuolet sopivat nimittävänsä kaupan teknisiä esteitä käsittelevät koordinaattorit, jotka työskentelevät yhdessä helpottaakseen luvun täytäntöönpanoa ja osapuolten välistä yhteistyötä kaikissa luvun alaan kuuluvissa asioissa. Artiklassa määritellään myös koordinaattorien tehtävät.

V LUKU: TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMET

5.1 artikla. Tavoitteena on suojella ihmisten, eläinten tai kasvien elämää ja terveyttä osapuolten alueella ja helpottaa samalla osapuolten välistä kauppaa terveys- ja kasvinsuojelutoimien alalla. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa eläinten hyvinvointia koskevaa osapuolten välistä yhteistyötä.

5.2-5.9 artiklat. Artikloissa rajataan osapuolten WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (SopS 4−5/1995) mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisala kaikkiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka voivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa osapuolten väliseen kauppaan. Lisäksi sovitaan avoimuudesta ja tietojenvaihdosta, kansainvälisten standardien käytöstä ja yhteistyöstä niiden kehittämiseksi. Osapuolten on luotava tiivis yhteistyö tuholaisista tai taudeista vapaiden alueiden määritystä varten kahden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta.

5.10-5.11 artiklat. Artiklassa määritellään terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevän erityiskomitean tehtävät sekä sovitaan, etteivät osapuolet voi turvautua terveys- ja kasvinsuojelutoimiin liittyvissä kysymyksissä XIV luvun mukaiseen riitojenratkaisumenettelyyn.

VI LUKU: TULLIMENETTELYJÄ JA KAUPPAA KOSKEVAT HELPOTUKSET

6.1-6.4 artiklat. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä tavoitteenaan kaupan helpottaminen ja tulliyhteistyön edistäminen kahden- ja monenväliseltä pohjalta. Osapuolet sopivat hyväksyvänsä ja soveltavansa tavaroiden vientiä, tuontia ja kauttakuljetusta koskevia vaatimuksiaan ja menettelyjään siten, että vaatimukset ja menettelyt ovat tehokkaita ja oikeasuhtaisia, ne perustuvat kansainvälisiin kauppaa ja tullia koskeviin sääntöihin ja normeihin ja ne ovat avoimia ja ennakoitavia asianomaisille. Merkittävistä uusista tai muutettavista vaatimuksista ja menettelyistä tulee neuvotella kauppayhteisön ja muiden asianosaisten osapuolten kanssa ennen niiden hyväksymistä. Osapuolet soveltavat riskinhallinnan periaatteita ja menettelyjä sekä toimivat yhteistyössä ja vaihtavat tietoja kauppaa helpottavien toimenpiteiden soveltamiseksi ja noudattamiseksi. Riskinhallintajärjestelmiä sovelletaan elektronisesti siinä määrin kuin mahdollista. Kukin osapuoli hyväksyy ja soveltaa yksinkertaistettuja ja tehokkaita tullia koskevia ja muita kauppaan liittyviä vaatimuksia ja menettelyitä osapuolten välisen kaupan helpottamiseksi. Osapuolet pyrkivät lyhentämään tavaroiden luovuttamiseen tarvittavaa aikaa ja soveltamaan osapuolen määrittämät perusteet täyttäviin talouden toimijoihin yksinkertaistettuja tuonti- ja vientimenettelyitä.

6.5-6.7 artiklat. Artikloissa määrätään, että osapuolten tullia ja kauppaa koskevat lait, asetukset ja yleiset hallinnolliset menettelyt sekä muut vaatimukset tulee olla helposti kaikkien asianomaisten saatavilla. Kukin osapuoli ylläpitää yhtä tai useampaa yhteyspistettä asianomaisten henkilöiden tullista ja muista kauppaan liittyvistä kysymyksistä esittämiä tiedusteluja varten. Osapuolet sitoutuvat antamaan pyynnöstä ennen tavaran tuontia sen alueelle kirjallisen ennakkopäätöksen koskien tavaroiden tariffiluokitusta, alkuperää tai osapuolen päätöksen mukaisesti muita vastaavia seikkoja. Lisäksi osapuolet varmistavat, että asianosaisilla on mahdollisuus hakea muutosta tuontiin, vientiin ja kauttakuljetukseen liittyviin määrityksiin ja vaatimuksiin.

6.8 artikla. Artiklan mukaan kaikkia tietoja, joita toisen osapuolen henkilöt tai viranomaiset toimittavat toiselle osapuolelle tämän luvun määräysten nojalla, on käsiteltävä luottamuksellisina kunkin osapuolen lakien ja asetusten mukaisesti. Tietoja ei saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on toimitettu eikä julkaista tai muutoin paljastaa ilman tiedot toimittaneen suostumusta, paitsi jos tämä on pakollista tai sallittua vastaanottaneen osapuolen lainsäädännön ja asetusten mukaisesti. Henkilötietoja voidaan vaihtaa ainoastaan, jos vastaanottava osapuoli sitoutuu suojaamaan niitä vähintään samalla tavalla kuin tietoja toimittava osapuoli suojaisi niitä samassa tapauksessa.

6.9-6.11 artiklat. Artikloissa määrätään, että muita maksuja ja palkkioita kuin tulleja ja 2.3 artiklassa tarkoitettuja eriä voidaan määrätä ainoastaan tarjotuista palveluista tai muodollisuuksista, joita kyseinen tuonti tai vienti edellyttää. Maksut eivät saa ylittää palvelun likimääräisiä kustannuksia eikä niitä peritä arvoon perustuvina tai konsulipalveluista. Tiedot palkkioista ja maksuista tulee julkaista eikä uusia tai muutettuja maksuja tai palkkioita saa määrätä, ennen kuin tiedot on julkaistu ja saatettu helposti saataville. Kuljetuksia edeltäviä tarkastuksia ei edellytetä ja selvityksen jälkeisten tarkastusten on oltava tehokkaita.

6.12 artikla. Artiklassa määrätään, että WTO:n tullausarvosopimus (SopS 4−5/1995) liitetään tähän sopimukseen ja otetaan sen osaksi soveltuvin osin ja ilman sen 20 artiklassa ja III liitteen 2-4 kohdassa tarkoitettuja varauksia ja vaihtoehtoja.

6.13-6.16 artiklat. Artikloiden mukaan osapuolet sopivat tehostavansa yhteistyötä tulliin liittyvissä asioissa. Ne sitoutuvat kehittämään kauppaa helpottavia toimia tullialalla ja vahvistavat sitoumuksensa tavaroiden laillisen liikkuvuuden helpottamiseen sekä vaihtavat tullimenettelyjen ja -tekniikoiden sekä tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvää asiantuntemusta. Osapuolet sitoutuvat jatkamaan kaupassa käytettävien asiakirjojen ja tietojen yhdenmukaistamista kansainvälisten standardien mukaisesti sekä tehostamaan tullilaboratorioidensa yhteistyötä. Osapuolet järjestävät yhdessä koulutusohjelmia tullivirkamiehille, järjestävät virkamiesvaihtoa ja avustavat toisiaan tariffiluokittelussa sekä tullausarvon ja etuuskohtelualkuperän määrityksessä siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista. Osapuolet sitoutuvat kehittämään viestintää yritysmaailman kanssa ja edistämään tehokasta teollis- ja tekijänoikeuksien suojan täytäntöönpanoa. Osapuolet antavat toisilleen hallinnollista apua tullikysymyksissä keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Hallinnollisen yhteistyön alaan kuuluvien kysymysten käsittelyä ja käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä varten osapuolet nimeävät yhteyspisteitä, jotka pyrkivät ratkaisemaan esille tulevat kysymykset neuvotteluteitse. Asiat, joita yhteyspisteet eivät pysty ratkaisemaan, annetaan perustettavan tullikomitean käsiteltäväksi. Tullikomitea keskustelee osapuolten välisistä erimielisyyksistä tähän lukuun sekä käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyyn, hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevaan pöytäkirjaan ja keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevaan pöytäkirjaan liittyvissä asioissa ja pyrkii ratkaisemaan erimielisyydet. Tullikomitea voi antaa päätöslauselmia ja laatia suosituksia tai lausuntoja.

VII LUKU: PALVELUKAUPPA, SIJOITTAUTUMINEN JA SÄHKÖINEN KAUPPA

Luku jakautuu seitsemään jaksoon, jotka käsittelevät yleisiä määräyksiä (A jakso), rajat ylittävää palvelujen tarjoamista (B jakso), yritysten sijoittautumista eri aloille (C jakso), luonnollisten henkilöiden tilapäistä maahantuloa ja maassa oleskelua liiketoimintaa varten (D jakso), sääntelykehystä (E jakso), sähköistä kaupankäyntiä (F jakso) ja velvoitteisiin soveltuvia poikkeuksia (G jakso). Lukuun liittyvät liitteet 7-A-7-C sisältävät osapuolten markkinoillepääsyä ja kansallista kohtelua koskevat erityiset sitoumukset liitteissä mainituilla aloilla ja niihin soveltuvat ehdot ja rajoitukset sekä osapuolten suosituimmuuskohtelun osalta tekemät rajoitukset.

Luvun määräykset sivuavat useita Suomessa voimassa olevia säädöksiä, jotka koskevat kolmansien maiden yritysten toimintaa ja edellytyksiä Suomessa. Siltä osin kuin luvun määräykset liittyvät kuljetuspalveluihin, niistä säädetään muun muassa elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa (122/1919), merilaissa (674/1994), rautatielaissa (304/2011), joukkoliikennelaissa (869/2009), kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetussa laissa (693/2006) ja taksiliikennelaissa (217/2007).

A JAKSO Yleiset määräykset

7.1 artikla. Artiklassa määritellään luvun tavoite ja laajuus. Artiklassa suljetaan luvun määräysten ulkopuolelle muun muassa julkiset hankinnat, valtiontuet tai muut avustukset, mukaan lukien valtion tukemat lainat, takaukset sekä vakuudet. Lisäksi vahvistetaan osapuolten oikeus sääntelyyn oikeutettujen politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi. Luvun velvoitteita ei saa tulkita niin, että niistä seuraisi oikeuksia luonnollisille henkilöille työmarkkinoille tuloon, kansalaisuuteen, asuinpaikkaan tai pysyvään työskentelyyn osapuolten alueella. Luvun määräykset eivät estä osapuolia soveltamasta toimenpiteitä, joilla säädellään luonnollisten henkilöiden pääsyä tai väliaikaista oleskelua osapuolten alueella. Tällaisia toimenpiteitä ei kuitenkaan tule soveltaa siten, että ne tekisivät tyhjäksi ne edut, joita jokin osapuoli saa tämän luvun ja sen liitteiden mukaisesti, tai heikentäisivät näitä etuja.

7.2 artikla. Artikla sisältää luvussa sovellettavat määritelmät.

7.3 artikla. Artiklassa määritellään perustettavan palvelukauppaa, sijoittautumista ja sähköistä kauppaa käsittelevän komitean tehtävät ja pääedustaja. Komitea muun muassa valvoo ja arvioi luvun toimeenpanoa sekä käsittelee lukua koskevia kysymyksiä, jotka osapuoli on antanut sen käsiteltäväksi, ja jonka puitteissa viranomaiset voivat vaihtaa tietoja rahoituspalveluiden vakavaraisuutta koskevista määräyksistä 7.46 artiklan osalta.

B JAKSO Rajat ylittävä palvelujen tarjoaminen

7.4 artikla. Artikla sisältää määräyksiä jakson soveltamisalasta ja määritelmistä. Soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan audiovisuaalisen alan palvelut, kansallinen meriliikenteen kabotaasi ja lentoliikennepalvelut lukuun ottamatta tiettyjä lentoliikenteen oheispalveluja, kuten ilma-alusten huolto- ja korjauspalvelut, lentoliikennepalvelujen myynti ja markkinointi, tietokonepohjaisia varausjärjestelmiä koskevat palvelut sekä maahuolintapalvelut, ilma-alusten vuokrauspalvelut miehistöineen ja lentokentän hallintopalvelut. Jakson määräyksiä ei myöskään sovelleta julkista valtaa käytettäessä tarjottaviin palveluihin, joilla tarkoitetaan kaikkia palveluja, joita ei tarjota kaupallisesti eikä kilpailemalla yhden tai useamman palveluntarjoajan kanssa. Suomen osalta tämän on tulkittu kattavan lakisääteiset palvelut. Edelleen EU on tehnyt rajauksen omiin sitoumuksiinsa, jonka mukaan EU:n sitoumukset sosiaali- ja terveysalalla (asiantuntijapalvelut poislukien) koskevat vain yksityisesti rahoitettuja palveluja.

7.5-7.6 artiklat.Artiklat sisältävät rajat ylittävän palveluntarjonnan osalta markkinoillepääsyä ja kansallista kohtelua koskevat velvoitteet, joiden mukaan osapuolet myöntävät toisen osapuolen palveluille ja palvelun tarjoajille vähintään sen kohtelun, joka on ilmoitettu liitteeseen 7-A sisältyvissä sitoumusluetteloissa niissä ilmoitetuin ehdoin, rajoituksin ja edellytyksin. Liitteen 7-A mukaan Suomi tekee suhteessa Korean tasavaltaan GATS-sopimuksen puitteissa tehtyjä pidemmälle meneviä sitoumuksia palveluiden osalta muun muassa laki-, kirjanpito-, tutkimus- ja kehityspalveluissa sekä teollisuustuotantoon liittyvissä neuvonta- ja konsultointipalveluissa, sisustussuunnittelu-, huolto- ja korjaus-, posti- ja kuriiri-, rakennus-, jakelu- ja kuljetuspalveluissa. Lisäksi Suomi tekee GATS-sitoumuksia pidemmälle meneviä sitoumuksia yksityisesti tuotetuissa ja rahoitetuissa sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä tämän alan asiantuntijapalveluissa kulutuksen ulkomailla (toimitusmuoto 2) osalta. Tältä osin on huomattava, että valtiontuet ja avustukset laajasti on suljettu sopimuksen ulkopuolelle. Siltä osin kuin artiklojen määräykset koskevat kuljetuspalveluja, sisältävät määräykset myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyvät muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta, merilaki ja laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä. Artiklat eivät kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

7.7 artikla. Artiklan mukaan liberalisoidut sektorit ja niihin soveltuvat rajoitukset ilmoitetaan liitteeseen 7-A sisältyvissä sitoumusluetteloissa. Osapuolet eivät voi ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka ovat syrjiviä tai syrjivämpiä verrattuna liitteessä 7-A mainittujen sitoumusten nojalla myönnettyyn kohteluun.

7.8 artikla. Artiklan mukaan osapuolet sitoutuvat myöntämään toisen osapuolen palveluille ja palveluntarjoajille vähintään yhtä hyvän kohtelun kuin minkä ne myöntävät tämän sopimuksen jälkeen minkä tahansa kolmannen maan kanssa tekemänsä taloudellista yhdentymistä koskevan sopimuksen puitteissa. Poikkeuksena tähän suosituimmuuskohteluperiaatteeseen on kuitenkin alakohtaiset tai laajakatteiset alueelliset sopimukset, joiden puitteissa toinen osapuoli tekee merkittävästi pidemmälle meneviä sitoumuksia kuin tässä sopimuksessa (muun muassa EU:n lähialueiden kanssa tekemät kattavat vapaakauppasopimukset tai EU:hun liittymässä olevien maiden kanssa tehtävät vakautus- ja assosiaatiosopimukset). Edelleen suosituimmuuskohtelua ei sovelleta toimiin muun muassa palveluntarjoajien pätevyyden vastavuoroiseen tunnustamiseen, rahoituspalveluihin liittyviin vakavaraisuusvaatimuksiin, verotukseen tai liitteessä 7-C ilmoitettuihin toimiin.

C JAKSO Sijoittautuminen

7.9-7.10 artiklat. Artiklat sisältävät määräyksiä jakson soveltamisalasta ja määritelmistä. Soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan 7.4 artiklaa vastaavasti audiovisuaalisen alan palvelut, kansallinen meriliikenteen kabotaasi ja lentoliikennepalvelut lukuun ottamatta tiettyjä lentoliikenteen oheispalveluja sekä julkiset palvelut. Lisäksi yritysten sijoittautumisen osalta sopimus ei koske ydinaineita koskevaa kaivos-, valmistus- ja jalostustoimintaa tai aseiden, ammusten tai sotatarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa.

7.11-7.12 artiklat.Artiklat sisältävät yritysten sijoittautumisen osalta markkinoillepääsyä ja kansallista kohtelua koskevat velvoitteet, joiden mukaan osapuolet myöntävät toisen osapuolen sijoittautuneille yrityksille ja sijoittajille vähintään sen kohtelun, joka on ilmoitettu liitteeseen 7-A sisältyvissä sitoumusluetteloissa niissä ilmoitetuin ehdoin, rajoituksin ja edellytyksin. Liitteen 7-A mukaan Suomi tekee suhteessa Korean tasavaltaan GATS-sopimuksen puitteissa tehtyjä pidemmälle meneviä sitoumuksia yritysten sijoittautumisen osalta muun muassa maatalous-, metsätalous-, kalastus-, kaivos-, energia- ja teollisuustuotantoaloilla sekä laki-, kirjanpito-, tutkimus- ja kehityspalveluissa sekä teollisuustuotantoon liittyvissä konsultointipalveluissa, sisustussuunnittelu-, posti- ja kuriiri-, rakennus- ja kuljetuspalveluissa (esimerkiksi merirahti, rautatieliikenne, liikenteen oheispalvelut). Siltä osin kuin artiklojen määräykset koskevat kuljetuspalveluja, sisältävät määräykset myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyvät muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta, merilaki, rautatielaki, joukkoliikennelaki, laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä ja taksiliikennelaki. Artiklat eivät kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

7.13 artikla. Artiklan mukaan liberalisoidut sektorit ja niihin soveltuvat rajoitukset ilmoitetaan liitteeseen 7-A sisältyvissä sitoumusluetteloissa. Artiklassa määritellään 7.7 artiklaa vastaavasti, että osapuolet eivät voi ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka ovat syrjiviä tai syrjivämpiä verrattuna 7-A liitteessä ilmoittamiensa sitoumusten nojalla myönnettyyn kohteluun.

7.14 artikla. Osapuolet sitoutuvat liitteen 7-A mukaisesti myöntämään tämän jakson kattamien toimien osalta toisen osapuolen alueelle sijoittautuneille yrityksille ja investoijille vähintään yhtä hyvän kohtelun kuin minkä ne myöntävät tämän sopimuksen jälkeen minkä tahansa kolmannen maan kanssa tekemänsä taloudellista yhdentymistä koskevan sopimuksen puitteissa. Poikkeuksena tähän periaatteeseen on kuitenkin alakohtaiset tai laajakatteiset alueelliset sopimukset, joiden puitteissa toinen osapuoli tekee merkittävästi pidemmälle meneviä sitoumuksia kuin tässä sopimuksessa (muun muassa EU:n lähialueiden kanssa tekemät kattavat vapaakauppasopimukset tai EU:hun liittymässä olevien maiden kanssa tehtävät vakautus- ja assosiaatiosopimukset). Edelleen suosituimmuuskohtelua ei sovelleta toimiin muun muassa palveluntarjoajien pätevyyden, toimilupien tai vakavaraisuusvaatimusten vastavuoroiseen tunnustamiseen, rahoituspalveluihin liittyviin vakavaraisuusvaatimuksiin, verotukseen tai liitteessä 7-C ilmoitettuihin toimiin.

7.15 artikla. Luvun määräykset eivät rajoita osapuolten ja niiden sijoittajien niitä oikeuksia, joista määrätään olemassa olevissa tai tulevissa kansainvälisissä EU:n jäsenvaltion ja Korean tasavallan välisissä sijoituksia koskevissa sopimuksissa. Luvun määräysten ei voi myöskään tulkita poikkeavan osapuolten niiden sopimusten mukaisista kansainvälisistä velvoitteista, jotka tuottavat osapuolten sijoittajille tämän sopimuksen määräyksiä parempaa kohtelua.

7.16 artikla. Osapuolet tarkastelevat viimeistään kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta sijoitusten oikeudellista kehystä, sijoitusympäristöä ja alueidensa välisiä sijoitusvirtoja. Tarkastelun puitteissa osapuolet arvioivat sijoituksille aiheutuneita esteitä ja neuvottelevat niiden poistamisesta.

D JAKSO Liiketoimintaa varten tapahtuva luonnollisten henkilöiden tilapäinen oleskelu

7.17 artikla. Artikla sisältää määräyksiä jakson soveltamisalasta ja määritelmistä.

7.18-7.20 artiklat. Artiklat sisältävät velvoitteet kunkin 7.17 artiklassa määritellyn ryhmän osalta, mukaan lukien maassaoloaikojen rajat kullekin ryhmälle. Kumpikin osapuoli tekee sitoumuksia yritysten avainhenkilöstön sekä tutkinnon suorittaneiden harjoittelijoiden osalta niillä aloilla, joilla se tekee (sopimuksen C jakson mukaan) yritysten sijoittautumista koskevia sitoumuksia. Kumpikin osapuoli tekee lisäksi sitoumuksia palveluiden myyjien osalta niillä aloilla, joilla se tekee sitoumuksia rajat ylittävissä palveluissa tai yritysten sijoittautumisen osalta (sopimuksen B ja C jakson mukaan). Liitteessä 7-A ilmoitetaan näitä maahantuloryhmiä koskevat ehdot, edellytykset ja rajoitukset. EU ilmoittaa sitoumuksensa liitteessä 7-A niin kutsutun sekalistamallin mukaisesti kun taas Korean tasavalta ilmoittaa sitoumuksensa niin kutsutun positiivilistan mukaisesti. Sopimusperusteisten palveluntarjoajien sekä itsenäisten ammatinharjoittajien osalta sopimuksella vahvistetaan osapuolten GATS-sopimuksen puitteissa tekemät sitoumukset ja sovitaan sitoumusten tarkastelusta kaksi vuotta WTO:n Dohan kauppaneuvottelukierroksen päättymisen jälkeen.

E JAKSO Sääntelykehys

Jakso jakautuu kuuteen alajaksoon: yleisesti sovellettavat määräykset (A alajakso), tietokonepalvelut (B alajakso), posti- ja kuriiripalvelut (C alajakso), televiestintäpalvelut (D alajakso), rahoituspalvelut (E alajakso) sekä kansainväliset meriliikennepalvelut (F alajakso).

7.21 artikla. Artiklassa määrätään muun muassa edellytyksistä, joiden täytyttyä osapuolet voivat aloittaa neuvottelut palveluntarjoajien ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista koskevista sopimuksista. Luvun määräykset eivät estä osapuolia vaatimasta palvelualalla sellaista pätevyyttä ja/tai ammatillista kokemusta, jota edellytetään asianomaisen palvelualan osalta sillä maantieteellisellä alueella, jolla palvelua tarjotaan. Lisäksi artikla sisältää perustettavan vastavuoroista tunnustamista koskevaa sopimusta käsittelevän työryhmän tehtävät.

7.22 artikla. Artiklassa sovitaan menettelyistä toisen osapuolen tietopyyntöihin vastaamiseksi ja luottamuksellisten tietojen käsittelystä tämän yhteydessä. Artiklassa määritellään muun muassa osapuolten velvollisuus julkaista palveluntarjontaan liittyvät lupavaatimukset, antaa tietoa hakijalle hakemuksen käsittelytilanteesta tai hakemuksen hylkäämisen syistä sekä rajatylittävän palveluntarjoajan jättämän hakemuksen käsittelyn määräajasta.

7.23 artikla. Artikla sisältää tiettyjä kansallista sääntelyä koskevia velvoitteita. Velvoitteet koskevat aloja, joilla osapuolet ovat tehneet erityisiä sitoumuksia. Tilanteissa, joissa palvelun tarjoaminen tai sijoittautuminen edellyttää lupaa, osapuolet sitoutuvat ilmoittamaan hakijalle kohtuullisessa ajassa hakemusta koskevasta päätöksestä sekä antamaan pyynnöstä tietoja lupahakemuksen käsittelyvaiheista. Lisäksi artikla sisältää velvoitteen ylläpitää tai perustaa oikeudellisia, välitys- tai hallinnollisia tuomioistuimia tai menettelyjä, jotka suojaavat vahinkoa kärsinyttä sijoittajaa tai palveluntarjoajaa. Lisäksi artiklassa määrätään, että pätevyyttä koskevat vaatimukset tai menettelyt sekä teknisiä standardeja tai lupavaatimuksia koskevat vaatimukset tulee perustaa objektiivisiin ja läpinäkyviin kriteereihin, jotta standardeihin ja lupavaatimuksiin liittyvät toimenpiteet eivät muodosta tarpeettomia palvelukaupan esteitä. Lisäksi lupamenettelyt sellaisenaan eivät saa muodostaa estettä palveluiden kaupalle.

7.24 artikla. Artiklan mukaan osapuolten tulee rahoituspalveluiden osalta varmistaa, siinä määrin kuin mahdollista, kansainvälisesti sovittujen sääntelyä ja valvontaa sekä veronkiertoa koskevien standardien toimeenpano ja soveltaminen alueellaan.

7.25 artikla. Artikla sisältää tietokonepalveluja koskevia määritelmiä.

7.26 artikla. Artikla sisältää posti- ja kuriiripalveluja koskevan määräyksen siitä, että kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta osapuolet sopivat alaa koskevista sääntelyperiaatteista.

7.27-7.36 artiklat. Artiklat sisältävät yksityiskohtaisia velvoitteita televiestintäpalveluiden sääntelyperiaatteista, yleisradiotoimintaa lukuun ottamatta. Artiklat sisältävät lisäksi määräyksiä televiestintäpalvelujen soveltamisalasta ja määritelmistä. Velvoitteet koskevat muun muassa sääntelyviranomaisen riippumattomuutta, alaa koskevia lupamenettelyitä, toimia sen estämiseksi, että suuret palveluntarjoajat ottaisivat käyttöön kilpailua rajoittavia toimintatapoja, verkkojen yhteen liittämistä, numeron siirrettävyyttä, rajallisten voimavarojen kuten taajuuksien, numeroiden ja reititysoikeuksien myöntämistä ja käyttöä, yleispalveluvelvoitetta, tietojen luottamuksellisuutta sekä televiestintäalaa koskevien riitojen ratkaisemista tietyissä tapauksissa.

7.37-7.46 artiklat. Artikloissa määrätään rahoituspalveluja koskevien sitoumusten soveltamisalasta, vakauden ja luotettavuuden turvaamista koskevista niin kutsutuista prudentiaalipoikkeuksista, sääntelyn avoimuuden edistämisestä, itsesääntelyorganisaatioista, pääsystä julkisten elinten ylläpitämiin maksu- ja selvitysjärjestelmiin, velvoitteista sallia syrjimättömältä pohjalta uusien palveluiden tarjoaminen, tietojenkäsittelystä sekä alaa koskevista poikkeuksista muun muassa keskuspankkitoimintaan ja yleisen eläkejärjestelmän tai lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseen liittyen sekä riitojen ratkaisusta tietyissä tapauksissa.

7.47 artikla. Artikla sisältää kansainvälisten meriliikennepalvelujen sääntelyä koskevia periaatteita kuten periaatteen toisen osapuolen palveluntarjoajien syrjimättömästä pääsystä satamiin tai satamapalveluihin, sekä lastinjakojärjestelyjen kiellon. Osapuolten tulee lisäksi sallia toisen osapuolen palveluntarjoajien sijoittautuminen alueelleen yhtä edullisin ehdoin kuin omat tai jonkin kolmannen maan palveluntarjoajat. Määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta ja laki yksityisistä yleisistä satamista (1156/1994). Artikla ei kuitenkaan edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista.

F JAKSO Sähköinen kaupankäynti

7.48-7.49 artiklat. Artikloissa määrätään muun muassa sähköisen kaupan kehityksestä kansainvälisten tietosuojastandardien mukaisesti, sähköisten toimitusten tullittomuudesta sekä yhteistyön vahvistamisesta sääntelyä koskevissa kysymyksissä. Artikloissa tunnustetaan sähköisen kaupan mahdollisuus lisätä kauppaa ja sovitaan sähköistä kauppaa koskevasta yhteistyöstä ja vuoropuhelusta, joka kattaa muun muassa sähköisiin allekirjoituksiin, tiedonvälitykseen ja tallentamiseen, kuluttajansuojaan, paperittomaan kaupankäyntiin sekä sähköisen kaupan lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä.

G JAKSO Poikkeukset

7.50 artikla. Artikla sisältää luvun määräysten osalta noudatettavat yleiset poikkeukset. Mikään ei estä osapuolia ottamasta käyttöön toimia, jotka ovat tarpeen muun muassa yleisen turvallisuuden suojelemiseksi, ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi ja tarpeen lakien ja säännösten noudattamisen turvaamiseksi, mukaan lukien säännökset jotka liittyvät harhaanjohtavien ja petollisten toimintatapojen ehkäisemiseen, yksityisyyden suojan turvaamiseen ja turvallisuuteen.

VIII LUKU: MAKSUT JA PÄÄOMANLIIKKEET

8.1 artikla. Artikla sisältää määräyksiä juoksevista maksuista. Osapuolet sitoutuvat Kansainvälisen valuuttarahaston sääntöjen mukaisesti juoksevien maksujen vapauttamiseen vaihdettavassa valuutassa. Määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa maksupalvelulaki (290/2010). Artikla ei kuitenkaan edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista.

8.2 artikla. Artiklassa määrätään pääomanliikkeistä. Osapuolet sitoutuvat vapauttamaan kaikki suoria sijoituksia koskevat pääomanliikkeet samoin kuin palvelukauppaa, sijoittautumista ja sähköistä kauppaa koskevat pääomanliikkeet. Ne eivät myöskään rajoita edellä mainittujen sijoitusten ja niistä saatujen voittojen rahaksi muuttamista ja kotiuttamista. Liiketoimiin liittyvien luottojen, rahoituslainoihin tai yrityksen pääomaan tehtyihin luottoihin liittyvien pääomanliikkeiden vapaus on pyrittävä varmistamaan. Uusia rajoituksia ei saa ottaa käyttöön. Osapuolet voivat neuvotella uusista helpotuksista. Määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa laki ulkomaisten yritysostojen seurannasta (172/2012). Artikla ei kuitenkaan edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista.

8.3. artikla. Artiklassa määrätään pääomanliikkeitä koskevista poikkeuksista.

8.4 artikla. Artikla käsittelee suojatoimenpiteitä. Jos osapuolten väliset maksut ja pääomanliikkeet poikkeuksellisissa olosuhteissa aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vakavia vaikeuksia raha- tai valuuttakurssipolitiikan toteuttamiselle EU:n jäsenvaltioissa taikka Korean tasavallassa, ne voivat toteuttaa pääomanliikkeitä koskevia suojatoimenpiteitä enintään kuuden kuukauden ajan, jos ne ovat ehdottomasti tarpeen. Suojatoimenpiteen käyttöönotosta ja sen poistamisaikataulusta on ilmoitettava kauppakomitealle.

IX LUKU: JULKISET HANKINNAT

9.1 artikla. Artiklan yleisissä määräyksissä osapuolet vahvistavat GPA-sopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvoitteensa. Osapuolet sitoutuvat jatkamaan yhteistyötään kansainvälisillä foorumeilla. Luvun tulkitaan olevan GPA-sopimuksen tai sen korvaavan sopimuksen määräysten ja sitoumusten mukainen. Osapuolet soveltavat luvun piiriin kuuluviin hankintoihin väliaikaisesti hyväksyttyä, tarkistettua GPA-sopimuksen tekstiä tietyin poikkeuksin.

9.2 artikla. Artiklassa määritellään luvun soveltamisala. Luvun määräyksiä sovelletaan osapuolten GPA-sitoumuksiin ja niiden muutoksiin. Liitteen 9 määräyksiä sovelletaan Build-Operate-Transfer-sopimuksiin (BOT-sopimus) ja urakoita koskeviin käyttöoikeussopimuksiin. BOT-sopimuksilla ei ole vakiintunutta oikeudellista määritelmää unionin hankintalainsäädännössä. Urakkaa koskevan käyttöoikeussopimuksen määritelmä on otettu EU:n hankintadirektiivistä (2004/18/EY).

9.3 artikla. Osapuolten väliseksi yhteistyöelimeksi perustetaan julkisten hankintojen työryhmä. Artiklassa määritellään työryhmän tehtävät.

X LUKU: TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUDET

Luku jakautuu kolmeen jaksoon, jotka käsittelevät yleisiä määräyksiä (A jakso), teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa (B jakso) sekä oikeuksien täytäntöönpanoa (C jakso).

Luvun määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa laki yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin (32/1991) ja hyödyllisyysmallilaki (800/1991). Rikosoikeudellista täytäntöönpanoa koskevat kansalliset säännökset sisältyvät rikoslain 49 lukuun (578/1995).

A JAKSO Yleiset määräykset

10.1-10.2 artiklat. Artikloissa määritellään luvun tavoitteet, velvoitteiden luonne ja soveltamisala. Sopimus täydentää TRIPS-sopimuksen määräyksiä osapuolten välillä. Teollis- ja tekijänoikeuksilla tarkoitetaan tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia, patentteja, tavara- ja palvelumerkkejä, malleja, integroitujen piirien piirimalleja (topografiat), maantieteellisiä merkintöjä, kasvilajikkeita ja julkistamattoman tiedon suojaa. Lisäksi sopimus kattaa suojan vilpillistä kilpailua vastaan.

10.3-10.4 artiklat. Artiklat sisältävät määräyksiä teknologian siirrosta sekä teollis- ja tekijänoikeuksien sammumisesta.

B JAKSO Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat normit

Jakso jakautuu kuuteen alajaksoon: tekijänoikeus ja lähioikeudet (A alajakso), tavaramerkit (B alajakso), maantieteelliset merkinnät (C alajakso), mallit (D alajakso), patentit (E alajakso) sekä muut määräykset (F alajakso).

10.5-10.14 artiklat. Osapuolet noudattavat 10.5 artiklan mukaisesti tekijänoikeutta koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Näitä ovat kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta eli Rooman yleissopimus (SopS 56/1983), Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta (SopS 78-79/1986), WIPO:n tekijänoikeussopimus (SopS 16-17/2010) sekä WIPO:n esitys- ja äänitesopimus (SopS 18-19/2010). Tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suoja määritellään artikloissa niin, että se kattaa keskeisten tekijänoikeuden alan kansainvälisten yleissopimusten mukaisen suojan. Siltä osin kuin EU:n jäsenvaltioissa noudatettava suoja-aika on pidempi kuin yleissopimusten mukainen suoja-aika, sopimus sisältää määräyksiä suoja-ajasta. Artiklat sisältävät myös muutamia EU:n direktiivien säännösten pohjalta muotoiltuja sopimusmääräyksiä, jotka täydentävät 10.5 artiklassa mainittujen kansainvälisten sopimusten määräyksiä. Nämä määräykset koskevat lähettäjäyritysten eli yleisradio-organisaatioiden oikeuksia sekä esittävien taiteilijoiden oikeuksia esitystensä yleisradiointiin ja yleisölle välittämiseen. Edellä mainitun lisäksi 10.7 artiklan 2 kappale sisältää televisio-ohjelmien edelleen välittämistä yleisölle Internetin välityksellä koskevan määräyksen, joka ei aiheuta tekijänoikeuslain (404/1961) muutostarvetta. Lisäksi sopimus sisältää EU-lainsäädännön mukaiset määräykset teknisten toimenpiteiden suojaamisesta sekä oikeuksien hallinnointitietojen suojaa koskevista velvoitteista. Korean tasavallalla on sopimuksen voimaantulosta kahden vuoden siirtymäaika tekijänoikeuksien voimassaoloaikaa ja lähettäjäyritysten suojaa koskevien määräysten noudattamiseen.

10.15-10.17 artiklat. Artiklat sisältävät määräyksiä rekisteröintimenettelystä, kansainvälisten tavaramerkkisopimusten noudattamisesta EU:n ja Korean tasavallan osalta sekä poikkeuksista tavaramerkillä myönnettyihin oikeuksiin. Sopimuksen määräykset edellyttävät, että EU:lla ja Korean tasavallalla on käytössä tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmä ja, että yleisön saataville tarjotaan sähköinen tietokanta tavaramerkkihakemuksista ja tavaramerkkien rekisteröinneistä.

10.18-10.26 artiklat. Artiklat sisältävät määräykset maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien, maustettujen viinien ja väkevien alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen tunnustamisesta, suojatun nimen käyttöoikeudesta, suojan soveltamisalasta, suojan täytäntöönpanosta ja maantieteellisten merkintöjen suhteesta tavaramerkkeihin. Määräykset pohjautuvat EU-lainsäädäntöön. Liitteet 10-A ja 10-B sisältävät luettelot tällä sopimuksella suojattavista EU:n ja Korean tasavallan maantieteellisistä merkinnöistä. Uusien maantieteellisten merkintöjen lisäämisestä suojan piiriin sekä edellä mainittujen liitteiden muuttamisesta päätetään maantieteellisiä merkintöjä käsittelevässä työryhmässä.

10.27-10.32 artiklat. Artikloissa määritellään rekisteröityjen mallien suoja, rekisteröinnillä saavutettavat oikeudet, rekisteröimättömälle ulkomuodolle myönnettävä suoja, suoja-aika ja poikkeukset.

10.33-10.38 artiklat. Osapuolet pyrkivät noudattamaan patenttioikeuden muodollisia määräyksiä harmonisoinutta patenttilakisopimusta (SopS 6-7/2006). Artiklat sisältävät lisäksi määräyksiä TRIPS-sopimusmuutoksen noudattamisesta ja täytäntöönpanosta, farmaseuttisten tuotteiden ja kasvinsuojelutuotteiden patenttisuojan keston pidentämisestä (lisäsuojatodistus) sekä näiden tuotteiden myyntiluvan hankkimiseksi annettujen tietojen suojasta, samoin kuin patenttimääräysten täytäntöönpanosta. Farmaseuttiset tuotteet määritellään sopimuksen liitteessä 2-D. Suomessa tietosuojaa koskevia määräyksiä sisältyy lääkelakiin (395/1987) ja kemikaalilakiin (744/1989).

10.39-10.40 artiklat. Artikloiden määräykset koskevat uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen noudattamista (SopS 17/1993) sekä geenivaroja, perinteistä tietoa ja kansanperinnettä. Geenivaroja, perinteistä tietoa ja kansanperinnettä koskevaa artiklaa tarkastellaan uudelleen kauppakomiteassa joko EU:n tai Korean tasavallan pyynnöstä sitten, kun asiaa koskevat monenkeskiset neuvottelut on saatu päätökseen.

C JAKSO Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano

Jakso jakautuu neljään alajaksoon: yksityisoikeudelliset toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot (A alajakso), rikosoikeudellinen täytäntöönpano (B alajakso), verkkopalvelun tarjoajien vastuu (C alajakso) sekä muut määräykset (D alajakso).

10.41-10.42 artiklat. Artikloissa määritellään osapuolten yleiset velvoitteet ja hakijat, jotka ovat oikeutettuja hakemaan tässä jaksossa ja TRIPS-sopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa osassa tarkoitettuja toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja. Jakson soveltamisala rajataan tiettyihin teollis- ja tekijänoikeuksiin, joita ovat tekijänoikeudet ja lähioikeudet, patentit, tavara- ja palvelumerkit, mallit, integroitujen piirien piirimallit, maantieteelliset merkinnät ja kasvilajikkeet.

10.43-10.53 artiklat. Artiklat sisältävät määräyksiä todistusaineistosta, väliaikaisista toimista todistusaineiston suojaamiseksi, tiedonsaantioikeudesta, turvaamis- ja säilyttämistoimenpiteistä, korjaavista toimenpiteistä, kieltotuomioista, vahingonkorvauksista, oikeudenkäyntikuluista, tuomioistuimen päätösten julkistamisesta sekä tekijänoikeutta ja lähioikeutta koskevasta olettamasta. Velvoitteet ovat voimassa olevan teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan EU:n direktiivin (2004/48/EY) ja EU:n tuoteväärennösasetuksen (1383/2003/EY) mukaisia. Suomessa siviilioikeudellisia säännöksiä sisältyy todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annettuun lakiin (344/2000), oikeudenkäymiskaareen (4/1734), tekijänoikeuslakiin, tavaramerkkilakiin (7/1964), mallioikeuslakiin (221/1971), kasvinjalostajanoikeudesta annettuun lakiin (1279/2009), patenttilakiin (550/1967), yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin annettuun lakiin ja hyödyllisyysmallilakiin.

10.54 artikla. Artikla velvoittaa kriminalisoimaan kaupallisessa laajuudessa tapahtuvan tahallisen tavaramerkkien väärentämisen tai tekijänoikeuteen tai lähioikeuksiin kohdistuvan piratismin. Osapuolet määrittelevät lähioikeudet kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti. Rikoslain 49 luku sisältää säännökset eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisesta. Tekijänoikeusrikokseksi katsotaan 1 §:n mukaisten edellytysten täyttyessä tietyn oikeuden loukkaaminen tekijänoikeuslain vastaisesti. Teollisoikeusrikosta koskeva 2 § soveltuu muun muassa tavaramerkkilain ja mallioikeuslain loukkaamiseen pykälässä säädetyin edellytyksin. Rikoslaissa säädettyjä tilanteita lievempiin tekoihin sovelletaan tekijänoikeuslain 7 luvun 56 a §:n säännöstä tekijänoikeusrikkomuksesta ja säännöksiä muista lain 7 luvussa tarkoitetuista seuraamuksista sekä tavaramerkkilain 7 luvun 39 §:ssä säännöstä tavaramerkkirikkomuksesta. Sopimuksen kriminalisointia koskevan artiklan mukaan teon tulee olla tehty kaupallisessa laajuudessa ja tahallisesti, jotta se olisi rangaistava. Rikoslaissa säädetyt tekijänoikeus- ja teollisoikeusrikokset ovat rangaistavia ainoastaan tahallisina. Molemmissa rikoksissa edellytetään lisäksi, että teosta aiheutuu huomattavaa haittaa tai vahinkoa tai huomattavaa taloudellista vahinkoa.

10.55 artikla. Artiklan mukaan osapuolten tulee harkita maantieteellisten merkintöjen ja mallien väärentämisen kriminalisointia kansallisen lainsäädännön valossa. Artiklan sanamuoto on harkinnanvarainen eikä se näin ollen velvoita kriminalisoimaan kyseisten oikeuksien väärentämistä. Teollisoikeusrikosta koskeva rikoslain 49 luvun 2 § soveltuu myös mallioikeuslain loukkaustilanteisiin ja mallioikeusrikkomuksesta säännellään mallioikeuslain 7 luvun 35 §:ssä. Sen sijaan maantieteellisten merkintöjen loukkauksia ei ole kriminalisoitu rikoslaissa. Ottaen huomioon kansallinen lainsäädäntö ja se, että artikla on harkinnanvarainen, ei tässä esityksessä ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi laajentaa kansallisia säännöksiä. Kansallinen lainsäädäntö täyttää edellä selostetun perusteella sopimuksen kriminalisointivelvoitteet.

10.56 artikla. Artikla sisältää määräyksen oikeushenkilön vastuusta. Kunkin osapuolen on oikeusperiaatteidensa mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet oikeushenkilöiden vastuun vahvistamiseksi 10.54 artiklassa tarkoitetuista rikoksista. Tällainen vastuu ei rajoita rikoksen tehneiden luonnollisten henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta. Artikla on muotoiltu sanamuodoltaan joustavaksi siten, ettei oikeushenkilön vastuun välttämättä tarvitse olla rikosoikeudellista vaan se voi olla myös esimerkiksi siviilioikeudellista tai hallinto-oikeudellista. Siviilioikeudellista vastuuta on esimerkiksi vahingonkorvausvastuu, joka voi Suomessa kohdata oikeushenkilöä sen toiminnassa aiheutetun vahingon osalta. Rikoslain 49 luvun 7 §:n mukaan tekijänoikeusrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään rikoslain 9 luvussa. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia säännöksiä ei näin ollen sovelleta teollisoikeusrikokseen. Koska Suomessa oikeushenkilö voi joutua myös rikosperusteiseen vahingonkorvausvastuuseen eikä artikla nimenomaisesti velvoita säätämään oikeushenkilön rikosoikeudellisesta vastuusta, kansallisen lainsäädännön voidaan katsoa täyttävän artiklan mukaisen velvoitteen.

10.57 artikla. Artikla sisältää määräyksen yllytyksestä ja avunannosta. Suomessa rikoslain 5 luku sisältää säännökset osallisuudesta. Yllytystä ja avunantoa koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan tahallisiin rikoksiin ja tekijänoikeus- ja teollisoikeusrikokset ovat rangaistavia ainoastaan tahallisina. Kansallinen lainsäädäntö täyttää näin ollen artiklan sisältämän velvoitteen.

10.58 artikla. Artikla sisältää takavarikkoa koskevan määräyksen, joka velvoittaa mahdollistamaan tavaramerkkioikeutta loukkaavan tuoteväärennöksen tai tekijänoikeutta loukkaavan tuotteen takavarikoinnin 10.54 artiklan mukaisissa rikoksissa. Määräys koskee epäillyn rikoksen suorittamiseen pääasiassa käytettyjä materiaaleja ja välineitä sekä epäiltyyn rikokseen liittyviä kirjallisia todisteita sekä epäillystä rikoksesta tai sen ansiosta välittömästi tai välillisesti saatuja varoja. Teollis- ja tekijänoikeuteen kohdistuvan rikoksen esitutkinnassa voidaan käyttää rikosprosessuaalisia pakkokeinoja samoin edellytyksin kuin muidenkin rikosten esitutkinnassa. Näin ollen kyseisiin rikoksiin voidaan soveltaa voimassa olevan pakkokeinolain (1987/450) säännöksiä takavarikosta, hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta. Takavarikosta säädetään lisäksi tavaramerkkilain 6 luvussa. Uuden pakkokeinolain (806/2011) 7 luku sisältää säännökset muun muassa takavarikoinnista ja 6 luku vakuustakavarikosta. Mainittujen kansallisten säännösten perusteella tavaramerkkioikeutta loukkaavan tuoteväärennöksen tai tekijänoikeutta loukkaavan tuotteen takavarikointi on mahdollista ja näin ollen kansallinen lainsäädäntö täyttää artiklan mukaiset edellytykset.

10.59 artikla. Artiklassa määrätään seuraamuksista. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Seuraamusvalikoimaan on kuuluttava vankeus- ja/tai sakkorangaistukset. Tämän tarkemmin määräys ei rajoita sopimusosapuolten seuraamuksia koskevaa harkintavaltaa eikä määräys näin ollen sisällä rangaistusten tasoa koskevaa velvoitetta. Sekä tekijänoikeus- että teollisoikeusrikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Näin ollen rikoslain rangaistussäännösten voidaan katsoa täyttävän artiklan sisältämät velvoitteet.

10.60 artikla. Artikla velvoittaa tuomitsemaan menetetyksi ja/tai hävittämään tavaramerkkioikeutta loukkaavan tuoteväärennöksen tai tekijänoikeutta loukkaavan tuotteen luomiseen käytetyt materiaalit ja välineet sekä loukkaavasta teosta välittömästi tai välillisesti saadut varat. Jos tuotteita ei hävitetä eivätkä ne ole vaaraksi terveydelle tai turvallisuudelle, ne tulee poistaa markkinoilta. Menetetyksi tuomitseminen ja hävittäminen tulee suorittaa ilman korvausta loukkaajalle. Rikoslain 10 luvussa säädetään rikoksen tuottaman hyödyn, rikoksentekovälineen, rikoksen tuotteen ja rikoksen kohteena olevan omaisuuden menettämisestä ja toissijaisesta arvon menettämisestä. Lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa lainsäädännössä on useita säännöksiä menettämisestä muulle kuin valtiolle. Esimerkiksi tekijänoikeuslain 58 § ja tavaramerkkilain 41 § sisältävät tällaiset menettämistä koskevat säännökset. Kyseisiä menettämisseuraamuksia rikoslain 10 luvussa säädetyt menettämisseuraamukset eivät kuitenkaan koske. Kuitenkin rikoksentekovälineen ja rikoksen tuottaman hyödyn osalta rikoslain säännöksiä voidaan myös tällaisiin tilanteisiin soveltaa (HE 80/2000 vp). Hävittämisestä säädetään tekijänoikeus- ja tavaramerkkilain mainituissa pykälissä. Edellä kuvatun mukaisesti tavaramerkkioikeutta loukkaavan tuoteväärennöksen tai tekijänoikeutta loukkaavan tuotteen konfiskaatio ja hävittäminen on mahdollista ja näin ollen kansallinen lainsäädäntö täyttää artiklan mukaiset edellytykset.

10.61 artikla. Artiklassa määrätään kolmansien osapuolten oikeuksista. Kunkin osapuolen on varmistettava kolmansien osapuolten oikeuksien suoja ja niiden takeet. Määräys on lähinnä toteava eikä se edellytä toimia.

10.62-10.66 artiklat. Artikloissa määritellään palveluntarjoaja ja osapuolten velvoitteet erilaisten verkkopalvelun tarjoajien suhteen. Verkkopalvelut jaotellaan pelkkään siirtotoimintaan, välimuistiin tallentamiseen ja säilytykseen. Yleisen valvontavelvoitteen asettaminen artikloissa määritellyille palveluntarjoajille on kielletty. Suomessa artiklan mukaisista velvoitteista on säädetty lailla tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002).

10.67-10.69 artiklat. Artiklojen määräykset koskevat oikeudenhaltijan oikeuksia ja tulliviranomaisten toimia teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausta epäiltäessä. Velvoitteet ovat EU:n tuoteväärennösasetuksen mukaisia. Korean tasavallalle on annettu kaksi vuotta siirtymäaikaa sopimuksen voimaantulosta lähtien niiden velvoitteiden toimeenpanolle, jotka koskevat tulliviranomaisten toimia patenttien ja rekisteröityjen mallien osalta. Osapuolet sopivat tätä lukua koskevasta keskinäisestä yhteistyöstä ja vuoropuhelusta.

XI LUKU: KILPAILU

Luku jakautuu kilpailua (A jakso) ja tukia (B jakso) käsitteleviin jaksoihin.

A JAKSO Kilpailu

11.1-11.8 artiklat. Artikloissa määrätään kilpailusta. Osapuolet tunnustavat vapaan ja vääristymättömän kilpailun merkityksen kauppasuhteissaan ja sitoutuvat soveltamaan kilpailulainsäädäntöään siten, että kaupan vapauttamisesta seuraavia etuja tavara- ja palvelukaupassa sekä sijoittautumisoikeudessa ei poisteta kilpailunvastaisella liiketoiminnalla tai liiketoimilla. Osapuolten kansallisen kilpailulainsäädännön tulee tehokkaasti puuttua yhden tai useamman yrityksen kilpailua rajoittaviin sopimuksiin, yhteistoimintamenettelyihin ja määräävän aseman väärinkäyttöön sekä valvoa tehokkaasti yrityskeskittymiä. Yritysten väliset sopimukset kilpailun rajoittamiseksi, kilpailun rajoittamiseen tähtäävät yhteistoimintamenettelyt, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja yrityskeskittymät ovat yhteensopimattomia sopimuksen kanssa. Osapuolten velvollisuutena on ylläpitää kilpailulainsäädännöstä vastaavaa viranomaista ja toimittaa toisen osapuolen pyynnöstä julkisia tietoja kilpailulainsäädännön toimeenpanosta ja sopimuksen kilpailuvelvoitteisiin liittyvästä lainsäädännöstä. Osapuolet eivät saa ottaa käyttöön kilpailua vääristäviä toimenpiteitä liittyen julkisiin yrityksiin ja yrityksiin, joille on myönnetty erityis- tai yksinoikeuksia. Kilpailulainsäädännön tulee koskea myös tällaisia yrityksiä sikäli kuin sopimuksen periaatteiden ja osapuolten kilpailulainsäädännön soveltaminen ei oikeudellisesti tai käytännössä estä yrityksiä suorittamasta niille määrättyjä erityistehtäviä. Osapuolten tulee mukauttaa liiketoimintaa harjoittavat valtion monopolinsa varmistaakseen, että tavaranhankinnan ja -markkinoinnin edellytyksissä ei esiinny syrjivää kohtelua osapuolten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä. Kilpailuviranomaisia rohkaistaan lisäksi yhteistyöhön, jolla edistetään kilpailulainsäädännön tehokkaampaa täytäntöönpanoa ja karsitaan kilpailunvastaisia liiketapoja. Osapuolten välisestä yhteistyöstä on lisäksi määräyksiä vuonna 2009 allekirjoitetussa Euroopan yhteisön ja Korean tasavallan hallituksen välisessä kilpailunvastaisia toimia koskevassa yhteistyösopimuksessa. Jos tässä sopimuksessa ei ole asiasta erityisiä määräyksiä, osapuolten tulee konsultoida toisiaan valitustapauksissa ja neuvotella kilpailusäännösten tulkintakysymyksistä. Osapuolet eivät voi turvautua XIV luvun mukaiseen riitojenratkaisumenettelyyn tähän jaksoon liittyvissä kysymyksissä.

B JAKSO Tuet

11.9-11.15 artiklat. Artikloissa määrätään tuista. Osapuolet pyrkivät korjaamaan tai poistamaan kilpailun vääristymät, jotka ovat aiheutuneet tuista, sikäli kuin ne vaikuttavat kansainväliseen kauppaan, ja ehkäisemään tällaisten tilanteiden esiintymisen. Jaksoon sovelletaan WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen määritelmiä. Jakson määräyksiä sovelletaan tukeen vain, jos se on erityinen tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 2 artiklan mukaisesti. Sopimus kieltää tietyt tuet siltä osin, kuin ne vaikuttavat osapuolten kansainväliseen kauppaan kielteisesti. Sopimus kieltää sellaiset tuet, jossa hallitus tai muu julkinen elin on vastuussa tiettyjen yritysten veloista tai vastuista ilman mitään oikeudellisia tai tosiasiallisia rajoituksia, jotka koskevat näiden velkojen tai vastuiden määrää tai kyseisen vastuun ajallista kestoa. Sopimus kieltää myös tuet, jotka annetaan maksukyvyttömille tai huonossa kunnossa oleville yrityksille ilman realistisiin oletuksiin perustuvaa rakenneuudistusohjelmaa yrityksen palauttamiseksi elinkelpoiseksi pitkällä aikavälillä ja ilman, että yritys itse osallistuu rakenneuudistuksen kustannuksiin. Tämä ei kuitenkaan estä osapuolia tarjoamasta tukia tilapäisenä maksuvalmiustukena sellaisen lainatakuun tai lainan muodossa, joka on rajoitettu siihen määrään, joka tarvitaan huonossa kunnossa olevan yrityksen toiminnan jatkamiseksi rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen saakka. Kiellettyjä tukia koskevia määräyksiä sovelletaan vain sellaisiin tukiin, jotka on saatu sopimuksen tultua voimaan. Kiellettyjä tukia koskevat määräykset eivät koske tukia, jotka ovat myönnetty pienille ja keskisuurille yrityksille tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen mukaisten objektiivisten perusteiden tai ehtojen mukaisesti. Osapuolet varmistavat tukien avoimuuden toimittamalla vuosittain toiselle osapuolelle kertomuksen niiden tukien kokonaismäärästä, tyypistä ja alakohtaisesta jakautumisesta, jotka ovat erityisiä ja voivat vaikuttaa kansainväliseen kauppaan. Tukia koskevaa jaksoa sovelletaan tavaroiden tukiin lukuun ottamatta kalastusalan tukia, maataloutta koskevan sopimuksen 1 liitteessä tarkoitettujen tuotteiden tukia ja muita maataloudesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja tukia. Artiklat sisältävät myös tavoitteen laatia palvelujen tukiin sovellettavia sääntöjä ja vaihtaa tietoja jommankumman osapuolen pyynnöstä. Osapuolet sopivat vaihtavansa näkemyksiä palvelujen tuista kolmen vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta. Jakson määräykset eivät rajoita osapuolten tuki- ja tasoitustullisopimuksen koskevien määräysten mukaisia oikeuksia.

XII LUKU: AVOIMUUS

12.1-12.2 artiklat. Artikloissa määritellään luvussa tarkoitetut toimenpiteet ja soveltamisala. Yleisesti sovellettavan toimenpiteen määritellään koskevan mitä tahansa yleistä tai käsitteellistä tekoa, menettelyä, tulkintaa tai muuta tarvetta, mutta ei päätöstä, joka koskee yksityistä henkilöä. Asianomainen henkilö voi olla joko luonnollinen tai oikeushenkilö, jolla on oikeuksia tai velvollisuuksia sääntelyjärjestelmän tehokkuuden ja avoimuuden osalta. Osapuolet pyrkivät säätelyjärjestelmän tehokkuuteen ja ennakoitavuuteen etenkin pienten yritysten osalta. Osapuolet sitoutuvat edelleen noudattamaan WTO-sopimuksen velvoitteita ja ottavat niiden lisäksi käyttöön avoimuuteen ja hyvään hallintoon tähtääviä selvennyksiä ja parannettuja järjestelyjä.

12.3-12.4 artiklat. Artikloissa sovitaan tietojen ja menettelytapojen julkaisemisesta sekä siitä, miten tarvittavat tiedot ovat löydettävissä. Osapuolet sitoutuvat siihen, että toimenpiteet ja menettelyt perusteluineen ja tavoitteineen ovat helposti ja syrjimättömästi saatavilla ja ne tehdään tiettäväksi hyvissä ajoin. Osapuolten on pyrittävä julkaisemaan etukäteen ehdottamansa toimenpiteet perusteluineen, annettava mahdollisuus ja riittävä aika kommentoida toimenpide-ehdotuksia ja pyrittävä huomioimaan kommentit. Tiedusteluihin vastaamista varten on oltava yhteyspisteitä, joista osapuolet saavat tietoa voimassaolevista tai ehdotetuista menettelyistä. Määräykset kuuluvat jaettuun toimivaltaan, joka kuuluu edelleen jäsenvaltioille. Suomessa hallinto-oikeudellista sääntelyä sisältyy hallintolakiin (434/2003), hallintolainkäyttölakiin (586/1996), julkisuuslakiin (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin (13/2003), Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991), kirkkolakiin (1054/1993), kuntalakiin (365/1995) sekä lakiin ortodoksisesta kirkosta (985/2006).

12.5-12.8 artiklat. Osapuolet sopivat avoimuuteen tähtäävistä hallinnollisista menettelyistä. Osapuolet sopivat toimivansa mahdollisimman nopeasti ja lain edellyttämällä tavalla myös riitatapauksissa ja antavansa asianosaisille mahdollisuuden puolustaa näkemyksiään. Osapuolet sopivat myös huolehtivansa siitä, että hallintomenettelyjen tarkastelua tai korjaamista varten on riippumattomia tuomioistuimia, jotka myös noudattavat edellä mainittuja periaatteita, ja siitä, että päätöksiä noudatetaan.Lisäksi osapuolet sitoutuvat hyvän hallinnon periaatteisiin ja sopivat tekevänsä yhteistyötä sääntelyn laadun ja toimivuuden parantamiseksi muun muassa vaihtamalla tietoja parhaista toimintatavoista. Osapuolet sopivat myös syrjimättömyydestä avoimuussääntöjen soveltamisessa. Määräykset kuuluvat jaettuun toimivaltaan, joka kuuluu edelleen jäsenvaltioille. Suomessa hallinto-oikeudellista sääntelyä sisältyy hallintolakiin, hallintolainkäyttölakiin, julkisuuslakiin, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin, Ahvenanmaan itsehallintolakiin, kirkkolakiin, kuntalakiin sekä lakiin ortodoksisesta kirkosta.

XIII LUKU: KAUPPA JA KESTÄVÄ KEHITYS

13.1 artikla. Artiklassa osapuolet vahvistavat sitoumuksensa edistää kansainvälistä kauppaa siten, että ne edesauttavat keskeisiä kansainvälisesti sovittuja kestävän kehityksen tavoitteita. Osapuolet tunnustavat, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys sekä ympäristönsuojelu ovat toisistaan riippuvaisia. Luvun tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa työ- tai ympäristönormeja vaan kehittää kauppasuhteita ja yhteistyötä niin, että siitä on hyötyä kestävälle kehitykselle.

13.2 artikla. Artiklassa täsmennetään, että lukua sovelletaan toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat kauppaan liittyviin työelämän ja ympäristökysymysten näkökohtiin. Artiklassa korostetaan, ettei ympäristöä ja työelämää saa käyttää protektionistisiin tarkoituksiin.

13.3 artikla. Artiklassatunnustetaan osapuolten oikeudet vahvistaa sekä muuttaa omat ympäristönsuojelun ja työsuojelun tasonsa. Osapuolet pyrkivät varmistamaan korkeatasoista ympäristön- ja työnsuojelua lainsäädännössä ja toimintalinjoissa, kansainvälisesti tunnustettujen normien tai sopimuksien mukaisesti.

13.4 artikla. Artiklassa tunnustetaan työllisyyttä ja työelämää koskevan kansainvälisen yhteistyön ja sopimusten merkitys ja sitoudutaan tarpeen vaatiessa keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä kauppaan liittyvistä työelämän ja työllisyyden kysymyksissä. Artiklassa sitoudutaan kansainvälisiin julistuksiin täystyöllisyydestä ja ihmisarvoisesta työstä, sekä Kansainvälisen työjärjestön, jäljempänä ILO, perusperiaatteisiin ja -oikeuksiin. Osapuolet vahvistavat sitoutuvansa panemaan tehokkaasti täytäntöön ratifioimansa ILO:n yleissopimukset.

13.5 artikla. Artiklassa sitoudutaan monenvälisten ympäristösopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon sekä ilmastonmuutostoimien kehittämiseen Balin toimintasuunnitelman mukaisesti.

13.6 artikla. Artiklassa tunnustetaan keskeisten työnormien ja ihmisarvoisen työn myönteinen vaikutus talouden tehokkuuden, innovaatioiden ja tuottavuuden kannalta. Osapuolet pyrkivät edistämään ympäristöhyödykkeiden ja -palveluiden kauppaa sekä kestävää kehitystä tukevaa tavarakauppaa, sisältäen esimerkiksi reilun ja eettisen kaupan järjestelmiin kuuluvat tavarat.

13.7 artikla. Artiklassa määritellään, etteivät osapuolet saa laiminlyödä tai heikentää ympäristö- tai työlainsäädäntönsä täytäntöönpanoa tavalla, joka vaikuttaa osapuolten väliseen kauppaan tai sijoituksiin.

13.8-13.11 artiklat. Artikloissa tunnustetaan, että on tärkeää ottaa huomioon tieteellinen ja tekninen tieto sekä kansainväliset standardit ja suositukset tehtäessä ympäristön ja sosiaalisten olojen suojeluun tähtääviä ja kauppaan vaikuttavia toimenpiteitä. Osapuolet sitoutuvat avoimuuteen ympäristön ja työolojen suojelun täytäntöönpanossa, sekä valvomaan ja arvioimaan uudelleen sopimuksen täytäntöönpanon vaikutusta kestävään kehitykseen. Lisäksi osapuolet sitoutuvat ryhtymään yhteistyötoimiin, joista määrätään liitteessä 13.

13.12-13.15 artiklat. Artikloissa määritetään sopimuksen tämän luvun toimeenpanon valvonta ja sen soveltamiseen liittyvät valtioiden väliset neuvottelut. Kumpikin osapuoli nimeää hallinnostaan yhteyspisteen kauppaan liittyvien kestävän kehityksen kysymysten täytäntöönpanoa varten sekä perustaa neuvoa-antavan ryhmän tai ryhmiä, jotka koostuvat riippumattomista ja eri sidosryhmiä edustavista kansalaisjärjestöistä. Komitea kokoontuu vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulopäivästä sekä sen jälkeen tarvittaessa tarkastelemaan yhteistyötoimien täytäntöönpanoa. Kansalliset neuvoa-antavat ryhmät kokoontuvat kansalaisyhteiskunnan foorumille keskustellakseen kauppasuhteisiin liittyvistä kestävän kehityksen kysymyksistä. Osapuoli voi pyytää hallitustenvälisiä neuvotteluja mistä tahansa yhteistä etua koskevasta luvun soveltamisalaan kuuluvasta asiasta. Hallitustenvälisiin neuvotteluihin osallistuva osapuoli voi pyytää, että asiantuntijapaneeli kutsutaan koolle tarkastelemaan asiaa, jota ei ole käsitelty hallitustenvälisissä neuvotteluissa tyydyttävästi. Paneeli esittää osapuolille kertomuksensa suosituksineen. Osapuolet pyrkivät parhaansa mukaan noudattamaan paneelin neuvoja ja suosituksia. Kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevä komitea valvoo paneelin suositusten täytäntöönpanoa. Osapuolet laativat luettelon riippumattomista asiantuntijoista, joista paneelien jäsenet valitaan.

13.16 artikla. Artiklassa määrätään, että ympäristön ja työolojen suojelun suhteen riitojen ratkaisussa osapuolet käyttävät vain 13.14-13.15 artikloissa määrättyjä menettelyitä.

XIV LUKU: RIITOJEN RATKAISEMINEN

Luku jakautuu neljään jaksoon, jotka käsittelevät tavoitteita ja soveltamisalaa (A jakso), neuvotteluja (B jakso), riitojenratkaisumenettelyjä (C jakso) ja yleisiä määräyksiä (D jakso).

A JAKSO Tavoite ja soveltamisala

14.1 artikla. Todetaan, että luvun tavoitteena on välttää ja ratkaista sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta osapuolten välille syntyviä riitoja.

14.2 artikla. Artiklassa määrätään luvun soveltamisalasta. Määräyksiä sovelletaan kaikkiin sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa esiintyviin erimielisyyksiin, ellei sopimuksessa toisin määrätä.

B JAKSO Neuvottelut

14.3 artikla. Artiklassa osapuolet sopivat pyrkivänsä ratkaisemaan kaikki 14.2 artiklassa tarkoitettuja asioita koskevat riidat neuvottelemalla. Artiklassa selostetaan neuvotteluiden aloittaminen, kesto, kulku ja välimiesmenettelyyn siirtyminen.

C JAKSO Riitojenratkaisumenettelyt

Jakso jakautuu kolmeen alajaksoon: välimiesmenettely (A alajakso), välitystuomioiden noudattaminen (B alajakso) ja yhteiset määräykset (C alajakso).

14.4-14.12 artiklat. Artikloissa selostetaan välimiesmenettelyn aloittaminen, välimiespaneelin asettaminen ja väliraportointi, välitystuomion antaminen ja tuomioiden noudattaminen sekä sitä koskevat kohtuulliset määräajat, toteutettujen toimenpiteiden tarkastelu ja noudattamatta jättämisestä seuraavat väliaikaiset korjaavat toimenpiteet ja välimiespaneelin tuomioiden noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden uudelleen tarkastelu velvoitteiden keskeyttämisen jälkeen.

14.13 artikla. Artiklassa määrätään, että mikäli riidan osapuolet pääsevät yhteisesti sovittuun ratkaisuun, ne ilmoittavat siitä kauppakomitealle, minkä jälkeen riitojenratkaisumenettely päättyy.

14.14 artikla. Artiklassa määrätään, että riitojenratkaisumenettelyissä noudatetaan liitteen 14-B mukaista työjärjestystä ja avoimuutta.

14.15 artikla. Artiklassa sovitaan välimiespaneelin tietojenhankkimisoikeudesta sekä riidan osapuolen alueelle sijoittautuneiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeudesta antaa amicus curiae- lausumia eli ulkoisen asiantuntijan lausumia liitteen 14-B mukaisesti.

14.16 artiklaArtiklassa sovitaan, että välimiespaneelin on tulkittava 14.2 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä kansainvälisen julkisoikeuden tavanomaisten, Wienin valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimukseen (SopS 33/1980) sisältyvien tulkintasääntöjen ja WTO:n riitojenratkaisuelimen antamien tulkintojen mukaisesti. Välimiespaneelilla ei voida lisätä eikä vähentää 14.2 artiklassa annettuja oikeuksia ja velvoitteita.

14.17 artikla. Artiklassa sovitaan, että välimiespaneeli pyrkii yksimielisiin ratkaisuihin. Jos ratkaisua ei voida tehdä yksimielisesti, asiasta päätetään äänten enemmistöllä. Lisäksi artiklassa selostetaan välitystuomioiden yksityiskohtia.

D JAKSO Yleiset määräykset

14.18 artikla. Artiklassa määrätään välimiesluetteloon liittyvistä toimista, kriteereistä ja määräyksistä liitteen 14-C mukaisesti.

14.19 artikla. Artiklassa selostetaan tämän luvun suhdetta WTO:ssa sovittuihin oikeuksiin ja WTO:n riitojenratkaisumenettelyyn.

14.20 artikla. Artiklassa sovitaan tässä luvussa vahvistettujen määräaikojen laskemistavasta sekä osapuolten mahdollisuudesta pidentää määräaikoja yhteisestä sopimuksesta.

XV LUKU: INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET, YLEISET MÄÄRÄYKSET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET

15.1 artikla. Artiklassa osapuolet sopivat yhteisen kauppakomitean perustamisesta, sen toiminnasta ja tehtävistä. Komitea kokoontuu vuorovuosin tai toisen osapuolen pyynnöstä Brysselissä ja Soulissa. Komitean tehtävänä on varmistaa sopimuksen toimivuus, valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa ja perustettujen komiteoiden ja työryhmien toimintaa, hoitaa osapuolten välisiä kauppasuhteita, etsiä tapoja ennakoida sopimuksen soveltamisesta tai tulkinnasta nousevia ongelmia (ilman, että tämä vaikuttaa luvussa XIV riitojenratkaisusta tai liitteessä 14-A muita kuin tariffitoimenpiteitä koskevasta sovittelujärjestelmästä annettuihin oikeuksiin) ja seurata osapuolten kaupan kehittymistä sekä muita sopimuksen alaan kuuluvia seikkoja. Pöytäkirja kulttuuriyhteistyöstä jättää kuitenkin mainittua alaa koskevat kysymykset pois kauppakomitean toimivallasta ja antaa niiden käsittelyn kulttuuriyhteistyökomitealle. Kauppakomitea voi vahvistaa ja siirtää toimivaltuuksia erikoistuneille komiteoille, työryhmille ja muille elimille, pitää yhteyttä kaikkiin asianomaisiin osapuoliin, harkita muutoksia tähän sopimukseen tai muuttaa sopimuksen määräyksiä siltä osin kuin tässä sopimuksessa määrätään, antaa tulkintoja sopimuksesta, antaa suosituksia ja päätöksiä sopimuksen mukaisesti ja toteuttaa muita yhdessä hyväksyttyjä tehtäviä. Kauppakomitea raportoi sekä omasta että sen alaisten erikoistuneiden komiteoiden ja työryhmien sekä muiden elinten toiminnasta sekakomitealle. Molemmat osapuolet voivat saattaa kauppakomitean käsiteltäväksi sopimuksen soveltamista ja tulkintaa koskevat kysymyksensä ilman, että tämä vaikuttaa luvussa XIV tai liitteessä 14-A annettuihin oikeuksiin. Toisen osapuolen toimittamia luottamuksellisia tietoja on käsiteltävä komiteoissa, työryhmissä ja muissa elimissä luottamuksellisesti.

15.2 artikla. Artiklassa määrätään erikoistuneiden komiteoiden perustamisesta. Kauppakomitean alaisuuteen perustetaan tavarakauppakomitea, terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevä komitea, tullikomitea, palvelukauppaa, sijoittautumista ja sähköistä kauppaa käsittelevä komitea, kauppaa ja kehitystä käsittelevä komitea ja Korean niemimaan ulkoisen jalostuksen vyöhykkeitä käsittelevä komitea alkuperätuotteiden määrittelyä varten. Tullikomitea toimii vain tullisopimusta koskevissa kysymyksissä myös tulliyhteistyösekakomiteana. Mainittujen komiteoiden lisäksi kauppakomitea voi perustaa tarpeen mukaan lisää komiteoita ja määritellä niiden tehtävät, kokoonpanon ja toiminnan. Komiteat raportoivat toiminnastaan kauppakomitealle. Kauppakomitea voi muuttaa tai ottaa itselleen erityiskomitealle määrätyn tehtävän taikka hajottaa minkä tahansa erityiskomitean.

15.3 artikla. Artiklassa määrätään kauppakomitean alaisuuteen perustettavista työryhmistä, joita ovat moottoriajoneuvoja ja niiden osia käsittelevä työryhmä, farmaseuttisia tuotteita ja lääkinnällisiä laitteita käsittelevä työryhmä, kemikaalityöryhmä, yhteistyötä kauppapoliittisten suojakeinojen alalla käsittelevä työryhmä, vastavuoroista tunnustamista koskevaa sopimusta käsittelevä työryhmä, julkisten hankintojen työryhmä ja maantieteellisiä merkintöjä käsittelevä työryhmä. Kauppakomitea voi perustaa tarpeen mukaan lisää työryhmiä. Se myös määrittelee ryhmien kokoonpanon, tehtävät ja toiminnan. Kaikkia osapuolten välisiä säännöllisiä tai ad hoc -kokouksia, joissa käsitellään tämän sopimuksen kysymyksiä, pidetään tämän artiklan tarkoittamina työryhminä. Työryhmät raportoivat toiminnastaan kauppakomitealle. Työryhmien kattamia asioita voidaan tuoda myös suoraan kauppakomitean käsiteltäväksi. Kauppakomitea voi muuttaa tai ottaa itselleen jonkin työryhmälle määrätyn tehtävän taikka hajottaa minkä tahansa työryhmän.

15.4-15.5 artiklat. Artikloissa käsitellään päätöksentekoa ja muutoksia. Kauppakomitealla on päätösvaltaa kaikissa sopimuksen kattamissa asioissa ja sen päätökset sitovat kaikkia osapuolia. Kauppakomitea voi myös antaa suosituksia. Komitea tekee päätöksensä ja antaa suosituksensa yksimielisesti. Osapuolet voivat sopia sopimukseen tehtävistä muutoksista, jotka tulevat voimaan osapuolten sopimana päivänä sen jälkeen kun ne ovat vaihtaneet kirjalliset ilmoitukset asiaa koskevien oikeudellisten vaatimusten ja menettelyiden täyttämisestä. Komitea voi myös muuttaa sopimuksen liitteitä, lisäyksiä, pöytäkirjoja tai huomautuksia. Osapuolet voivat tehdä päätöksen oikeudellisten vaatimustensa ja menettelyjensä mukaisesti.

15.6 artikla. Artiklassa sovitaan yhteyspisteiden perustamisesta. Osapuolet nimeävät koordinaattorit tietojenvaihtoa helpottamaan. Koordinaattori ilmoittaa toisen osapuolen pyynnöstä, mikä taho mistäkin sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvästä asiasta vastaa, avustaa yhteydenpidossa ja välittää tietoja lainsäädännön rajoissa.

15.7 artikla. Artiklassa käsitellään verotusta. Sopimusta sovelletaan verotuksellisiin toimenpiteisiin vain, jos soveltaminen on tarpeen sopimuksen täytäntöön panemiseksi. Sopimuksella ei ole vaikutusta osapuolten välisiin verotussopimuksiin. Ristiriitatapauksissa verotussopimus on ensisijainen. Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset päättävät yhdessä, onko sopimusten välillä ristiriitaa. Sopimus ei estä osapuolia soveltamasta verolainsäädäntöään eri tavoin ihmisiin heidän kotipaikkansa tai varallisuutensa sijoituspaikan perusteella. Se ei myöskään estä verojen välttämisen ja kiertämisen välttämiseksi tehtyjen sopimusten tai muiden verojärjestelyjen toteuttamista.

15.8 artikla. Artikla koskee maksutaseeseen liittyviä poikkeuksia. Osapuolella on oikeus tavara- ja palvelukauppaan ja asettautumiseen liittyviin rajoituksiin, jos sillä on vakavia maksutaseeseen tai ulkoiseen rahoitukseen liittyviä ongelmia tai niiden uhka, mutta niitä on pyrittävä välttämään. Rajoitukset eivät saa olla syrjiviä, niiden tulee olla kestoltaan rajallisia eikä niiden vaikutus saa olla suurempi kuin mitä maksutaseen korjaamiseksi on tarpeen. Lisäksi niiden on oltava WTO-sitoumusten ja Kansainvälistä Valuuttarahastoa koskevan sopimuksen (SopS 2/1948) mukaisia. Rajoituksista tulee ilmoittaa viipymättä toiselle osapuolelle ja esitettävä aikataulu niiden lopettamiselle. Rajoituksista neuvotellaan kauppakomiteassa ottaen huomioon ongelmien luonne ja laajuus, ulkoiset olosuhteet sekä käytettävissä olevat vaihtoehtoiset toimenpiteet. Neuvotteluissa otetaan myös huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston esittämät tiedot ja sen arvio osapuolen maksutaseesta.

15.9 artikla. Artikla koskee turvallisuuteen liittyviä poikkeuksia. Sopimus ei velvoita osapuolia paljastamaan turvallisuusnäkökohtiensa vastaisia tietoja eikä estä keskeisten turvallisuusetujen suojelemista liittyen esimerkiksi asekauppaan, fuusioituviin tai fissioituviin materiaaleihin tai muuhun sotilaalliseen varusteluun, tai jos kyseessä on kansainvälinen sota- tai hätätilanne. Se ei myöskään estä osallistumasta rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämiseen.

15.10 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan 60 päivää sen jälkeen kun osapuolet ovat vaihtaneet kirjalliset ilmoitukset siitä, että ne ovat täyttäneet asiaa koskevat oikeudelliset vaatimukset ja menettelyt, tai jonain muuna osapuolten sopimana päivänä. Kulttuuriyhteistyötä koskevaa pöytäkirjaa sovelletaan sitä päivää seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien, jona Korean tasavalta on tallettanut kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen ratifiointiasiakirjansa, tai samanaikaisesti sopimuksen voimaantulon kanssa. Ilmoitukset lähetetään EU:n neuvoston pääsihteerille ja Korean tasavallan ulko- ja kauppaministeriölle. Sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sitä seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien, jona EU-osapuoli ja Korean tasavalta ovat ilmoittaneet toisilleen saattaneensa asiaa koskevat menettelynsä päätökseen. Jos osapuoli ei voi jotakin määräystä soveltaa väliaikaisesti, siitä tulee ilmoittaa toiselle osapuolelle, jolla on 10 päivää aikaa reagoida ilmoitukseen. Väliaikaisen soveltamisen voi lopettaa ilmoituksella ja se tulee voimaan ilmoitusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Jos sopimusta tai sen määräyksiä sovelletaan väliaikaisesti, ilmauksella ’sopimuksen voimaantulo’ tarkoitetaan väliaikaisen soveltamisen alkamispäivää.

15.11 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen kestosta. Sopimus on voimassa määrittelemättömän ajan, mutta osapuolet voivat halutessaan kirjallisesti irtisanoa sopimuksen, jolloin irtisanominen tulee voimaan kuusi kuukautta kirjallisen ilmoituksen jälkeen.

15.12 artikla. Artiklassa osapuolet sitoutuvat velvoitteiden täyttämiseen. Jos toinen osapuoli irtisanoo sopimuksen kansainvälisen oikeuden vastaisesti, toinen osapuoli voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

15.13 artikla. Todetaan, että liitteet, lisäykset, pöytäkirjat ja huomautukset ovat erottamaton osa sopimusta.

15.14 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen suhteesta muihin sopimuksiin. Sopimuksella ei korvata tai päätetä aiempia EU:n ja Korean tasavallan välisiä sopimuksia, jollei toisin mainita, joskin keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskeva pöytäkirja korvaa tullisopimuksen näiden määräysten osalta. Sopimus on erityissopimus, jolla pannaan täytäntöön kauppaa koskevat määräykset puitesopimuksen ja osapuolten WTO-sitoumusten mukaisesti.

15.15 artikla. Artikla käsittelee alueellista soveltamista. Sopimusta sovelletaan alueisiin, joihin sovelletaan SEU-sopimusta ja SEUT-sopimusta niissä määrätyin edellytyksin, sekä Korean tasavallan alueeseen. Lisäksi tavaroiden tullikohtelun osalta sopimusta sovelletaan myös niihin EU:n tullialueeseen kuuluviin alueisiin, joihin ei sovelleta SEU-sopimusta ja SEUT-sopimusta.

15.16 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen todistusvoimaiset kielet.

Liitteet, pöytäkirjat ja julistukset

EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen erottamattomana osana on 18 liitettä ja kolme pöytäkirjaa. Vapaakauppasopimukseen sisältyy lisäksi yhteiset tulkinnat Korean tasavallan postiuudistusohjelmasta; rajat ylittävästä vakuutuspalvelujen tarjonnasta liitteessä 7-A oleviin sitoumusluetteloihin sisältyvien sitoumusten mukaisesti; aluesuunnittelusta, kaupunkisuunnittelusta ja ympäristönsuojelusta; sekä viestintäpalveluja koskevista erityisistä sitoumuksista.

Hallituksen esitykseen liitetään mukaan sopimuksen liite 7-A sekä pöytäkirja III, joihin sisältyy jaettuun toimivaltaan kuuluvia sitoumuksia. Sopimuksen muut pöytäkirjat ja liitteet eivät sisällä jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä.

Liite 2-A (tullien poistaminen) määrittää kaikille tavararyhmille tullien perustasot sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen sekä aikataulut, joiden mukaisesti tullinalennukset eri tuoteryhmissä toteutetaan. Tariffikiintiöt on eritelty luettelolisäyksessä 2-A-1. Liitteet 2-B, 2-C, 2-D ja 2-E sisältävät sektorikohtaisia määräyksiä (elektroniikka; moottoriajoneuvot ja niiden osat; farmaseuttiset tuotteet ja lääkinnälliset laitteet; kemikaalit).

Liitteessä 3 (maatalouden suojatoimenpiteet) luetellaan alkuperätavarat, joihin voidaan soveltaa maatalouden suojatoimenpiteitä, tällaisten toimenpiteiden soveltamiselle määritetyt kynnystasot ja suojatullien enimmäismäärät, joita voidaan soveltaa kunakin vuonna kuhunkin tällaiseen tavaraan.

Liite 4 sisältää maininnat kaupan teknisiä esteitä käsittelevistä koordinaattoreista. Korean tasavallan tapauksessa koordinaattori on Korean teknologia- ja standardointivirasto. EU:n osalta koordinaattoria ei ole vielä nimetty vaan EU ilmoittaa siitä Korean tasavallalle kuukauden kuluessa sopimuksen voimaantulosta.

Liite 7-A sisältää osapuolten palvelukaupan ja sijoittautumisen osalta tekemät sitoumukset. Se kattaa kaksi erillistä sitoumusluetteloa EU:n osalta (rajat ylittävä tarjonta ja sijoittautuminen) samoin kuin Korean tasavallan osalta (palvelualat ja sijoittautuminen). Liitteessä listataan osapuolen toisen osapuolen palveluntarjoajiin tai investoijiin kohdistuvat määrälliset rajoitukset ja syrjivät toimet niillä palvelu- ja investointialoilla, joilla sitoumuksia on tehty. Siltä osin kuin osapuoli ei tee sitoumuksia, ei velvoitetta syrjimättömän kohtelun myöntämiseen ole. Suomelle on kirjattu Ahvenanmaata koskeva rajoitus, jonka mukaan Ahvenanmaa voi rajoittaa korealaisten luonnollisten tai oikeushenkilöiden kiinteän omaisuuden hankintaa ja omistusta sekä palveluiden tarjontaa ja sijoittautumista alueellaan. Liitteen 7-A sisältö sivuaa useita Suomessa voimassa olevia säädöksiä, jotka koskevat kolmansien maiden yritysten toimintaa ja edellytyksiä Suomessa. Siltä osin, kuin sitoumukset koskevat kuljetuspalveluja, sisältävät ne myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä. Kuljetuspalveluihin liittyvät liitteen 7-A määräykset sivuavat muun muassa seuraavia säädöksiä: laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta, merilaki, rautatielaki, joukkoliikennelaki, laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä ja taksiliikennelaki. Liitteen 7-A määräykset eivät kuitenkaan edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista.

Liite 7-B sisältää suosituimmuuskohtelua koskevan poikkeuksen. Liite 7-C sisältää toimialakohtaisen luettelon suosituimmuuskohtelua koskevista poikkeuksista. Luettelossa kuvataan toimenpide, maat joihin toimenpidettä sovelletaan, toimenpiteen kesto sekä poikkeuksen oikeuttavat olosuhteet. Liite 7-D sisältää rahoituspalveluja koskevat lisäsitoumukset, jotka liittyvät tiedonsiirtoon, tehtävien suorittamiseen, yleisölle postin kautta tarjottavien vakuutusten tarjoamiseen, vakuutuksia myyviin eri alojen osuuskuntiin sekä itsesääntelyorganisaatioihin.

Liite 9 (BOT-sopimukset ja julkiset käyttöoikeussopimukset) sisältää keskeiset määritelmät ja hankintamenettelyjä koskevat määräykset sekä määrittelee soveltamisalan, turvallisuuspoikkeukset, yleiset poikkeukset sekä ilmoitusten julkaisukanavat. Liitettä sovelletaan Korean tasavallan osalta BOT-sopimuksiin ja EU:n osalta urakoita koskeviin käyttöoikeussopimuksiin. BOT-sopimuksilla tarkoitetaan sopimusjärjestelyjä, joiden tarkoitus on sellaisen rakennuksen, tehtaan, infrastruktuurin tai muun julkisyhteisöomisteisen rakennuksen luominen, jonka omistus- tai hallintaoikeus sekä hyödyntämisoikeus siirretään väliaikaisesti toimittajalle sopimuskauden ajaksi.

Liite 10-A sisältää maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteelliset merkinnät sekä EU-jäsenvaltioiden että Korean tasavallan osalta. Liite 10-B sisältää viinien, maustettujen viinien ja väkevien alkoholijuomien maantieteelliset merkinnät sekä EU-jäsenvaltioiden että Korean tasavallan osalta.

Liitteen 13 (yhteistyö kaupan alalla ja kestävä kehitys) tarkoituksena on edistää XIII luvun tavoitteiden saavuttamista ja niihin liittyvien velvoitteiden täyttämistä. Liite sisältää viitteellisen luettelon eri yhteistyöaloista.

Liitteen 14-A (muita kuin tariffitoimenpiteitä koskeva sovittelujärjestelmä) tarkoituksena on helpottaa sovintoratkaisun löytymistä osapuolten välistä kauppaa haittaavien muiden kuin tariffitoimenpiteiden tapauksessa soveltamalla kattavaa ja nopeaa menettelyä sovittelijan avustuksella. Liite sisältää määräyksiä muun muassa sovittelumenettelyn aloittamisesta, sovittelijan valinnasta, sovittelumenettelysäännöistä, sovitteluratkaisun täytäntöönpanosta sekä uudelleentarkastelusta. Liite 14-B sisältää välimiesmenettelyn työjärjestyksen. Työjärjestyksessä määrätään muun muassa välimiesmenettelyn aloittamisesta, välimiespaneelien työskentelystä, välimiesten korvaamisesta, istunnoista, kirjallisista kysymyksistä, tietojen luottamuksellisuudesta sekä kääntämisestä ja tulkkauksesta. Liite 14-C sisältää välimiespaneelien jäsenten ja sovittelijoiden käytännesäännöt. Käytännesäännöissä määrätään muun muassa menettelyä koskevista velvollisuuksista, jäsenten tehtävistä, jäsenten riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta sekä tietojen luottamuksellisuudesta.

Pöytäkirja I sisältää määräyksiä alkuperäsäännöistä (käsitteen "alkuperätuotteet" määrittely ja alueeseen liittyvät vaatimukset). Pöytäkirjan liitteenä on luettelo ei-alkuperäaineksiin sovellettavista valmistus- tai käsittelytoimista, jotka on tehtävä, jotta valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman. Pöytäkirjassa määrätään lisäksi alkuperämenettelyistä kuten tullinpalautuksista tai tulleista vapauttamisesta, alkuperäselvityksestä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä. Osapuolten tulliviranomaiset tekevät yhteistyötä muun muassa alkuperäselvityksiä tarkastaessaan. Pöytäkirjan tulkintaa koskevat kysymykset saatetaan tullikomitean ratkaistavaksi.

Pöytäkirjassa II (keskinäisestä hallinnollisesta avunannossa tulliasioissa) määritellään ne edellytykset ja menettelyt, joiden mukaisesti osapuolten tulliviranomaisten tulee antaa toisilleen tulliasioihin liittyviä tietoja sekä muuta hallinnollista apua. Avunannon tarkoituksena on varmistaa tullilainsäädännön asianmukainen soveltaminen. Erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta osapuolet eivät vaadi toisiltaan korvausta pöytäkirjan soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista. Pöytäkirjan määräykset eivät vaikuta kansainvälisistä yleissopimuksista tai muista sopimuksista johtuviin velvollisuuksiin, eivätkä niiden EU-säännösten soveltamiseen, jotka koskevat pöytäkirjan perusteella saatujen tietojen vaihtamista komission ja EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Pöytäkirjan 10 artiklassa määrätään vaihdettavien tietojen luottamuksellisuudesta. Pöytäkirjan 14 artiklan 2 kohdan mukaan tapauksissa, joissa EU:n yksittäisen jäsenvaltion ja Korean tasavallan kahdenvälisen keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen määräykset ovat ristiriidassa pöytäkirjan määräysten kanssa, sovelletaan pöytäkirjan määräyksiä. Pöytäkirja ei rajoita rikosasioissa annettavaa keskinäistä avunantoa koskevien sääntöjen soveltamista.

Pöytäkirja III (kulttuuriyhteistyö) sisältää määräyksiä yhteistyön puitteista kulttuuri- ja audiovisuaalialalla. Audiovisuaalipalvelut ovat VII luvun (palvelukauppa, sijoittautuminen ja sähköinen kauppa) soveltamisalan ulkopuolella. Pöytäkirjassa määrätään muun muassa kulttuurivaihdon ja vuoropuhelun vahvistamisesta alalla, kulttuuriyhteistyökomitean perustamisesta, riitojen ratkaisemisesta, kulttuuriammattilaisten maahantulosta, audiovisuaalialaa koskevista yhteistuotantosopimuksista ja yhteistyöstä sekä alaa koskevien materiaalien ja laitteiston väliaikaisesta tuonnista, eri kulttuurialojen tukemisesta, julkaisuista sekä kulttuuriperintökohteiden ja historiallisten muistomerkkien suojelusta. Lisäksi pöytäkirja sisältää määräyksiä audiovisuaalialan teoksien tukemisesta eri toimin sekä yhteistyöstä radiotoiminnan alalla.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatettaisiin voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan. Suomessa sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten saattamisesta voimaan säädetään perustuslain 95 §:n 1 momentissa. Kyseisen perustuslain säännöksen mukaan muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan asetuksella. Asetuksen antaja määräytyy tällöin perustuslain 80 §:n mukaan siten, että jos asiasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Edellä olevan mukaisesti asetuksenantovaltuus on osoitettu valtioneuvostolle.

Osapuolet hyväksyvät vapaakauppasopimuksen omien menettelyjensä mukaan. Sopimus tulee voimaan 60 päivää sen jälkeen, kun osapuolet ovat vaihtaneet kirjalliset ilmoitukset siitä, että ne ovat täyttäneet asiaa koskevat oikeudelliset vaatimukset ja menettelyt, tai jonain muuna osapuolten sopimana päivänä. Kulttuuriyhteistyötä koskevaa pöytäkirjaa sovelletaan sitä päivää seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien, jona Korean tasavalta on tallettanut kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen ratifiointiasiakirjansa, tai samanaikaisesti sopimuksen voimaantulon kanssa. Ilmoitukset lähetetään EU:n neuvoston pääsihteerille ja Korean tasavallan ulko- ja kauppaministeriölle.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat liittyneet kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehtyyn yleissopimuksen 18 päivänä joulukuuta 2006 (SopS 16-17/2007) ja Korean tasavalta on ratifioinut yleissopimuksen 1 päivänä huhtikuuta 2010. Kulttuuriyhteistyötä koskevaa pöytäkirjaa on näin ollen sovellettu 1 päivästä heinäkuuta 2010 alkaen.

Sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sitä seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien, jona EU-osapuoli ja Korean tasavalta ovat ilmoittaneet toisilleen saattaneensa asiaa koskevat menettelynsä päätökseen. Jos osapuoli ei voi soveltaa jotakin määräystä väliaikaisesti, siitä tulee ilmoittaa toiselle osapuolelle, jolla on 10 päivää aikaa reagoida ilmoitukseen. EU on ilmoittanut, että se ei sovella väliaikaisesti sopimuksen 10.54-10.61 artiklaan sisältyviä teollis- ja tekijänoikeuksien rikosoikeudellista täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä eikä kulttuuriyhteistyötä koskevan pöytäkirjan 4 artiklan 3 kohtaa, 5 artiklan 2 kohtaa, 6 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 6 artiklan 4 ja 5 kohtaa sekä 8-10 artiklaa, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Väliaikaisen soveltamisen voi lopettaa ilmoituksella ja se tulee voimaan ilmoitusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Sopimusta on sovellettu väliaikaisesti 1 päivästä heinäkuuta 2011 lähtien.

Hallituksen esitykseen sisältyy luonnos blankettilaiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

Sopimuksen kauppapolitiikan alaa käsittelevään osuuteen sisältyy määräyksiä, joilla on yhtymäkohtia Suomen liittymistä EU:iin koskevan sopimuksen liitteenä olevaan pöytäkirjaan N:o 2 (SopS 103/1994), joka käsittelee Ahvenanmaan asemaa. Osa kyseisistä määräyksistä kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, mikä merkitsee, että Ahvenanmaan erityisasema on otettu huomioon jo kyseisiä sopimusmääräyksiä neuvoteltaessa. Palveluja ja sijoittautumista koskeviin erityisiin sitoumuksiin sisältyy poikkeus, joka koskee Ahvenanmaan oikeutta rajoittaa palveluiden tarjoamista ja sijoittautumista alueellaan kotiseutuoikeuteen perustuen. Sopimuksen julkisia hankintoja koskeviin määräyksiin ei ole liitetty Ahvenanmaata koskevaa nimenomaista poikkeusta, mutta sopimuksen alueellista soveltamista koskevan 15.15 artiklan mukaan sopimusta sovelletaan alueisiin, joihin sovelletaan SEU-sopimusta ja SEUT- sopimusta niissä määrätyin edellytyksin, sekä Korean tasavallan alueeseen. Toisin sanoen Suomen liittymissopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 määräykset Ahvenanmaasta tulevat sovellettavaksi. Sopimuksen julkisia hankintoja koskevat velvoitteet perustuvat GPA-sitoumuksiin, joihin Suomi on jättänyt Ahvenanmaata koskevan varauman. Mainittu varauma tulee suoraan sovellettavaksi Ahvenanmaan julkisiin hankintoihin. Kulttuuriyhteistyötä koskevan pöytäkirjan 4 artiklan 3 kohta, 5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 1 ja 2 kohta, 6 artiklan 4 ja 5 kohta sekä 8-10 artiklat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n mukaan myös Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan kuuluviin asioihin. Lisäksi kuljetuspalveluiden katsotaan edelleen kuuluvan ainakin osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan ja kuljetuspalveluilla elinkeinotoimintaan liittyvänä asiana on vaikutusta Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n mukaan Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan kuuluviin asioihin. Sopimuksen voimaansaattamissäännökselle tulee hankkia Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

EU:n ja Korean tasavallan välillä tehty vapaakauppasopimus on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus, joka sisältää sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Jotkut näistä määräyksistä kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, toiset taas unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Osassa nyt esillä olevan sopimuksen kattamista kysymyksistä toimivalta kuuluu yksinomaan jäsenvaltioille. Eduskunta hyväksyy tällaisen sopimuksen vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin, kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (esim. PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 24/2004 vp).

Toimivallan jako ei ole yksiselitteinen, ja kysymys siitä, miltä osin kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset kuuluvat jäsenvaltion ja miltä osin unionin toimivaltaan, on Lissabonin sopimuksen voimaantultua 1 päivänä joulukuuta 2009 unionin oikeuden uudessa kehitysvaiheessa. Lissabonin sopimuksella unionin yksinomaisen toimivallan ala laajeni ja kattaa tällä hetkellä tavarakaupan ohella palveluiden kauppaa, ulkomaisia suoria investointeja sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisia näkökohtia koskevia kysymyksiä (SEUT 207 artikla). Unionilla on sopimuksen kauppaa koskevien määräysten osalta toimivaltaa (II luku/ tavaroiden kansallinen kohtelu ja markkinoillepääsy, III luku/ kaupan suojakeinot, VII luku/ palvelukauppa, sijoittautuminen ja sähköinen kauppa, IX luku/ julkiset hankinnat, X luku/ teollis- ja tekijänoikeudet, XI luku/ kilpailu ja XIII luku/ kauppa ja kestävä kehitys). Toimivallan jakautuminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Sopimuksessa ei ole määräyksiä, jotka osoittaisivat, miten toimivalta tarkkaan ottaen jakautuu. Suomessa voi myös edelleen olla ja onkin voimassa lain säännöksiä myös unionin toimivaltaan kaupan osalta yleisesti kuuluvilla aloilla.

Vaikka kauppapolitiikka laaja-alaisesti kuuluu unionin toimivaltaan, sopimus sisältää myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Tällaisia kysymyksiä voidaan katsoa sisältyvän palvelukauppaa, sijoittautumista ja sähköistä kauppaa käsittelevän VII luvun määräyksiin siltä osin, kun nämä koskevat kuljetuspalveluja, sekä X luvun teollis- ja tekijäoikeuksiin liittyviin määräyksiin, erityisesti kun nämä koskevat rikosoikeudellista täytäntöönpanoa. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan X lukuun sisältyvä 10.2. artiklan (velvoitteiden luonne ja soveltamisala) 1 kohta sisältää viittauksen TRIPS-sopimukseen, joka on tehty sekasopimuksena ja joka sisältää muun muassa rikosoikeudellista sääntelyä. Tällainen rikosoikeudellinen sääntely kuuluu lähtökohtaisesti unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole halunneet unionin käyttävän rikosoikeudellista toimivaltaansa. Sopimuksen 10.2. artiklan 1 kohdan määräys kuuluu näin ollen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Myös VIII luvun maksuja ja pääomanliikkeitä koskevien määräysten osalta toimivallan voidaan katsoa olevan luonteeltaan jaettua unionin ja jäsenvaltioiden välillä muun muassa SEUT 63-66 ja SEUT 144 artiklojen perusteella. Sopimuksen VIII luvun 8.1 (juoksevat maksut) ja 8.2 (pääomanliikkeet) sekä 8.4 (suojatoimenpiteet) artiklojen määräykset perustuvat soveltuvin osin SEUT 63-66 artikloihin ja mahdollistavat näiden noudattamisen. Jäsenvaltioilla on mainittujen kysymysten osalta edelleen toimivaltaa. Sopimuksen määräykset eivät kuitenkaan rajoita jäsenvaltioilla SEUT 63-66 ja SEUT 133 artiklojen mukaan olevia oikeuksia. Lisäksi hallintomenettelyitä koskevat XII lukuun sisältyvät 12.3-12.8 artiklat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Kulttuuriyhteistyötä koskevan pöytäkirjan tietyt määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tällaisia ovat määräykset siitä, että osapuolet helpottavat taiteilijoiden ja kulttuuriammattilaisten koulutusta sekä lisäävät yhteyksiä näiden välillä lainsäädäntönsä mukaisesti (4 artiklan 3 kohta), kannustavat tekemään audiovisuaalialaa koskevia yhteistuotantosopimuksia jäsenvaltioiden ja Korean tasavallan välillä (5 artiklan 2 kohta), pyrkivät tukemaan toisen osapuolen audiovisuaalisia teoksia järjestämällä muun muassa festivaaleja ja seminaareja (6 artikla 1 kohta), edistävät yhteistyötä yleisradiotoiminnan alalla (6 artiklan 2 kohta) ja pyrkivät helpottamaan muun muassa teknisten laitteiston vuokrausta audiovisuaalisten teosten luomista varten ja audiovisuaalisten arkistojen digitalisointia (6 artiklan 4-5 kohta). Lisäksi pöytäkirjan määräykset siitä, että osapuolet edistävät esittävien taiteidenharjoittajien yhteyksiä, yhteistuotantohankkeita ja kansainvälisten teatteritekniikkastandardien kehittämistä sekä julkaisujen vaihtoa lainsäädäntönsä mukaisesti (8 ja 9 artikla) kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Edelleen määräykset osapuolten toimista edistää muun muassa kulttuuriperintökohteiden ja historiallisten muistomerkkien suojelua koskevan asiantuntemuksen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (10 artikla).

Lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmääräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Palvelukauppaa, sijoittautumista ja sähköistä kauppaa käsittelevän VII luvun sekä liitteen 7-A määräysten kuljetuspalveluja koskevista osista säädetään Suomessa muun muassa elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa, merilaissa, rautatielaissa, joukkoliikennelaissa, kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetussa laissa ja taksiliikennelaissa. Kyseiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista. Sopimuksen puitteissa tehdyt velvoitteet rajaavat osittain mahdollisuuksia muuttaa näiden lakien sisältöä.

Maksuja ja pääomanliikkeitä koskevien VIII luvun 8.1-8.2 artiklaan sisältyvien määräysten kattamista asioista säädetään Suomessa muun muassa maksupalvelulaissa ja ulkomaisten yritysostojen seurannasta annetussa laissa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista.

Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan X lukuun sisältyvien määräysten kattamista asioista säädetään Suomessa muun muassa yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin annetussa laissa, tekijänoikeuslaissa ja patenttilaissa. Kyseiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista. Samoin rikoslain rangaistussäännösten voidaan katsoa täyttävän X luvun 10.54-10.61 artiklaan sisältyvät velvoitteet.

Hallintomenettelyitä koskevat, XII luvun 12.3-12.8 artiklaan sisältyvien määräysten kattamista seikoista säädetään Suomessa muun muassa hallintolaissa, hallintolainkäyttölaissa, julkisuuslaissa, kielilaissa, Saamen kielilaissa sekä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa. Määräykset kuuluvat täten lainsäädännön alaan, mutta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista.

Hallituksen esityksen liitteeksi ei ole otettu lainkaan vapaakauppasopimuksen liitteitä 2A-4 ja 7B-14C eikä pöytäkirjoja I-II, joiden sisältöä on kuitenkin selostettu yksityiskohtaisissa perusteluissa. Vakiintuneen käytännön mukaan eduskunta hyväksyy kansainväliset sopimukset kokonaisuudessaan (esim. PeVL 13/2008 vp ja PeVL 5/2007 vp), mikä vastaa myös perustuslain 94 §:n 1 momentin sanamuotoa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että ei ole ehdotonta estettä sille, että eduskunnan hyväksyminen rajataan joissakin tilanteissa koskemaan vain eduskunnan hyväksymistä vaativia velvoitteen määräyksiä. Valiokunnan mielestä tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta voi olla kyse ainoastaan, jos eduskunnan hyväksymistä vaativa velvoitteen osa muodostaa sen muista osista selvästi erillisen ja niistä niin teknisesti kuin asiallisesti riippumattoman kokonaisuuden. Eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle teknisesti rajattavissa oleviin velvoitteen osiin ei voi sisältyä lainsäädännön alaan kuuluvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä (PeVL 18/2002 vp ja PeVL 16/2008 vp).

Kyseessä olevat hallituksen esityksen ulkopuolelle jätetyt liitteet ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä. Liitteiden jättämistä hallituksen esityksen ulkopuolelle voidaan perustella myös sillä, että eduskunta hyväksyy sekasopimukset vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan. Koska nyt kyseessä olevat liitteet kuuluvat unionin toimivaltaan, eivät ne vaadi eduskunnan hyväksyntää.

Hallituksen käsityksen mukaan vapaakauppasopimuksen liitteet 2A-4 ja 7B-14C sekä pöytäkirjat I-II muodostavat siten sellaisen edellä selostetun perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisen teknisesti ja asiallisesti eriävän osion, joka ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä, joka voidaan jättää hallituksen esityksen ulkopuolelle.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä Brysselissä 6 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn vapaakauppasopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä Brysselissä 6 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn vapaakauppasopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2013

Pääministerin estyneenä ollessa, sosiaali- ja terveysministeri
PAULA RISIKKO

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri
Alexander Stubb