Siirry esitykseen
HE 192/2013
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vaalilain 2 ja 18 §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vaalilakia siten, että äänioikeutetuiksi Suomessa toimitettavissa europarlamenttivaaleissa tulisivat Suomessa asuvat Euroopan unionin tai muiden kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat henkilöt. Samalla tarkennettaisiin äänioikeuden menettämistä koskevaa sääntelyä vastaamaan paremmin Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvien muiden maiden kansalaisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevaa direktiiviä.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Perustuslain 14 §:n 2 momentin mukaan jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa asuvalla muulla Euroopan unionin kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa sen mukaan kuin lailla säädetään.
Vaalilain (714/1998) 2 §:n mukaan europarlamenttivaalien äänioikeuden edellytyksenä Euroopan unionin muun jäsenvaltion kuin Suomen kansalaiselle on, että hänellä on kotikunta Suomessa. Lähtökohtaisesti kaikille Suomeen vakinaisesti muuttaville henkilöille rekisteröidään kotikunta. Poikkeuksen muodostavat eräät erivapauksista nauttivat, kuten diplomaatit ja heidän perheenjäsenensä sekä Euroopan unionin ja tiettyjen kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat ja heidän perheenjäsenensä.
Suomessa toimii Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista annetun pöytäkirjan (N:o 7, EUVL C 83/266, 30.3.2010) soveltamisalalla Euroopan parlamentin tiedotustoimisto, Euroopan komission Suomen edustusto sekä Euroopan investointipankin toimisto, jotka ovat Euroopan unionin toimielinten ja muiden elinten edustustoja, ja Euroopan unionin kemikaalivirasto. Lisäksi sovittuja erioikeuksia ja vapauksia on Euroopan metsäinstituutin (SopS 15/2007), Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (SopS 39/1980), Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (SopS 31/1993), Pohjoismaiden investointipankin (SopS 125/2010) sekä Taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälisen instituutin (SopS 36/1984) henkilöstöllä perheineen.
Kotikuntalain (201/1994) 4 §:n 3 momentin mukaan henkilöllä, joka on vieraan valtion diplomaattisen edustuston tai sellaiseen rinnastettavan muun edustuston taikka lähetetyn konsulin viraston palveluksessa, ei kuitenkaan ole kotikuntaa Suomessa, ellei hän ole Suomen kansalainen tai ellei hänellä ole ennestään kotikuntaa Suomessa. Kotikuntaa ei myöskään ole tässä momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäsenellä eikä hänen yksityisessä palveluksessaan olevalla, ellei tämä ole Suomen kansalainen tai ellei tällä ole ennestään kotikuntaa Suomessa. Kotikuntalain 4 §:n 3 momentissa ei mainita kansainvälisiä järjestöjä, mutta viranomaiset ovat rinnastaneet kansainväliset järjestöt diplomaattisiin edustustoihin kotikuntalakia sovellettaessa.
Kemikaaliviraston ja Suomen välisen toimipaikkasopimuksen hyväksymistä koskevan esityksen (HE 88/2007) perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että kemikaaliviraston työntekijöillä ja näiden perheenjäsenillä ei ole kotikuntaa Suomessa. Kemikaaliviraston työntekijän tai tämän perheenjäsenen henkilötiedot voidaan kuitenkin tallettaa tämän omasta pyynnöstä väestötietojärjestelmään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 8 §:n nojalla, missä yhteydessä hänelle annetaan myös suomalainen henkilötunnus. Sama koskee myös muiden edellä mainittujen järjestöjen työntekijöitä.
Koska kemikaaliviraston tai muiden edellä mainittujen toimielinten tai virastojen työntekijöillä ei nykyisen sääntelyn nojalla ole kotikuntaa Suomessa, heillä ei myöskään ole äänioikeutta Suomessa toimitettavissa europarlamenttivaaleissa tai kunnallisvaaleissa, mikäli he eivät ole Suomen kansalaisia. Näillä henkilöillä on kuitenkin lähtökohtaisesti äänioikeus oman kotivaltionsa europarlamenttivaaleissa. Joissain jäsenvaltioissa voi kuitenkin olla sääntely, jonka mukaan henkilö poistetaan vaaliluetteloista, jos hän on ollut riittävän kauan (esimerkiksi 10 vuotta) poissa kotivaltiostaan.
Esityksessä ehdotetaan vaalilain 2 §:n muuttamista niin, että myös sellaisilla Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön palveluksessa olevilla, unionin muun jäsenvaltion kansalaisuuden kuin Suomen omaavilla henkilöillä olisi äänioikeus Suomessa toimitettavissa europarlamenttivaaleissa samoilla edellytyksillä kuin niillä Euroopan unionin muun jäsenvaltion kuin Suomen kansalaisilla, joilla on kotikunta Suomessa. Esitetyn muutoksen taustalla on muun muassa Euroopan kemikaaliviraston esittämä huoli siitä, että tietyissä tilanteissa sen palveluksessa olevilla henkilöillä ja heidän perheenjäsenillään ei ole äänioikeutta europarlamenttivaaleissa missään jäsenvaltiossa.
Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten järjestöjen työntekijät asuvat väestötietojärjestelmän kotikuntamerkinnän puuttumisesta huolimatta tosiasiallisesti Suomessa. Siten voidaan katsoa, että europarlamenttivaalidirektiivin säännökset äänioikeudesta asuinvaltiossa koskevat myös heitä. Tilannetta, jossa Suomessa tosiasiallisesti asuvilla ei ole mahdollisuutta valita äänestämistä Suomen europarlamenttivaaleissa, on pidettävä ongelmallisena Suomeen kotiutumisen ja Euroopan unionin oikeuden toteutumisen näkökulmasta.
Niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston direktiivin (93/109/EY) sekä Suomen perustuslain mukaan äänioikeus määräytyy asumisen mukaan. Useissa muissa jäsenvaltioissa ei synny Suomen kaltaista kaksijakoisuutta asumisedellytyksen ja kotikuntaedellytyksen välillä. Näin ollen Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia nauttivat työntekijät saavat äänioikeuden monissa valtioissa samoilla edellytyksillä kuin muut maassa asuvat.
Euroopan unionin tai kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevien ja heidän perheenjäsentensä äänioikeus ehdotetaan toteutettavaksi lisäyksellä vaalilain 2 § 2 momenttiin. Äänioikeuden saisi henkilö, joka asuu Suomessa ja on Euroopan unionin tai Suomessa toimivan kansainvälisen järjestön työntekijä taikka tällaisen henkilön perheenjäsen ja jonka tiedot on talletettu väestötietojärjestelmään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) säädetyllä tavalla. Lisäksi edellytetään, etteivät he ole menettäneet äänioikeuttaan kotivaltiossaan. Äänioikeuden menettämistä käsitellään tarkemmin jäljempänä.
Tällä muutoksella luotavan äänioikeuden edellytys olisi siis kolmeosainen: Henkilön edellytettäisiin asuvan Suomessa, olevan Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön työntekijä ja hänen tietojensa tulisi olla merkittynä väestötietojärjestelmään. Kukin edellytyksistä on tarpeen, jotta uudistuksen kohteena oleva henkilöpiiri tiedetään ennalta. Lisäksi nämä edellytykset ovat viranomaisen tarkistettavissa, eivätkä ne edellytä muutoksia muuhun lainsäädäntöön tai merkittäviä muutoksia tietojärjestelmiin.
Nykyisessä vaalilaissa äänioikeuden saamiseksi edellytetään, että muun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen ei ole menettänyt äänioikeutta kotivaltiossaan. Vaalilain säännös perustuu direktiiviin 93/109/EY. Direktiivin 3 artiklan mukaan kaikilla, jotka määräpäivänä ovat unionin kansalaisia ja jotka eivät ole asuinvaltion kansalaisia, mutta täyttävät muuten asuinvaltion laissa säädetyt kyseisen valtion kansalaisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevat edellytykset, on äänioikeus ja vaalikelpoisuus asuinvaltiossa Euroopan parlamentin vaalien aikana, jolleivät he ole 6 tai 7 artiklan mukaan menettäneet näitä oikeuksia. Äänioikeuden menettämistä koskevan 7 artiklan mukaan asuinvaltio voi varmistua siitä, että unionin kansalainen, joka on ilmaissut halunsa käyttää tässä valtiossa äänioikeuttaan, ei ole menettänyt tätä oikeutta kotivaltiossa yksittäistä siviili- tai rikosasiaa koskevan päätöksen vuoksi.
Vaalilain 2 §:n äänioikeuden menettämistä koskevaa kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi tekemällä siihen lisäys ”yksittäistä siviili- tai rikosasiaa koskevan päätöksen vuoksi”. Näin äänioikeus voidaan antaa Suomessa asuvalle muun jäsenvaltion kansalaiselle, vaikka tämä olisi menettänyt äänioikeutensa liian pitkän muussa jäsenvaltiossa asumisen seurauksena. Jatkossakaan ei tulisi mahdolliseksi hyödyntää kotivaltiossa rikoksen seuraamuksena menetettyä äänioikeutta toisessa jäsenvaltiossa.
Vaalilain 18 §:n 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös sellaisen äänioikeutetun, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa, merkitsemisestä äänioikeusrekisteriin. Jollei europarlamenttivaaleissa äänioikeutetulla muun Euroopan unionin muun jäsenvaltion kansalaisella ole kotikuntaa Suomessa, kotikunnan sijasta äänioikeusrekisteriin merkittäisiin äänioikeuskunta. Äänioikeuskunta olisi se kunta, jossa kotikuntaa vailla olevan henkilön maistraatille ilmoittama asunto sijaitsee. Niissä epätodennäköisissä tilanteissa, joissa henkilö ei olisi ilmoittanut asuntonsa osoitetta maistraatille, äänioikeuskunnan määrääminen jäisi maistraatin tapauskohtaisen harkinnan varaan.
Euroopan unionin virkamiesten ja heidän perheidensä tulisi muiden Suomessa asuvien Euroopan unionin kansalaisten tavoin kirjallisesti ilmoittaa haluavansa käyttää äänioikeuttaan Suomessa vaalilain 18 §:n 5 momentin mukaisesti. Maistraatti tarkastaa äänioikeuden edellytykset väestötietojärjestelmästä ja ulkoasiainministeriön myöntämästä diplomaattikortista.
Ruotsissa äänioikeus europarlamenttivaaleissa sekä kunnallis- ja maakäräjävaaleissa on Ruotsin kansalaisten lisäksi niillä Euroopan unionin kansalaisilla, jotka ovat merkittyinä väestörekisteriin Ruotsissa.
Kansainvälisissä toimielimissä Ruotsissa työskentelevät henkilöt, jotka nauttivat koskemattomuutta ja etuoikeuksia ollessaan työtehtävissä ja heidän perheenjäsenensä, on merkitty väestörekisteriin vuoden 2011 alussa voimaan tulleen väestökirjanpitolain (folkbokföringslag 1991:481) muutoksen myötä. Koska äänioikeus Ruotsin vaaleissa on sidottu väestörekisterimerkintään, muutoksesta seurasi, että nämä henkilöt saivat oikeuden äänestää Ruotsin europarlamenttivaaleissa ja paikallisvaaleissa.
Väestörekisteriä ylläpidetään Ruotsissa verovirastossa (Skatteverket). Väestörekisteriin merkitsemisellä ei ole luotu kansainvälisissä toimielimissä työskenteleville henkilöille verovelvollisuutta Ruotsiin. Poikkeus verovelvollisuudesta on säädetty viittaamalla tuloverolain (inkomstskattelagen) 3 luvun 6 §:ssä Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaan pöytäkirjaan (nro 36, 1965).
Tanskan ulkoministeriön protokollaosastolle rekisteröidyt diplomaatit ja kansainvälisten yhteisöjen edustajat sekä heidän täysi-ikäiset perheenjäsenensä voivat äänestää Tanskassa järjestettävissä kunnallis- ja aluevaaleissa.
Tanskassa järjestettävien europarlamenttivaalien osalta Euroopan unionin palveluksessa olevien henkilöiden ja heidän perheidensä rekisteröintikäytäntö on vielä työn alla. Tanskan ulkoministeriö on kuitenkin kertonut aikovansa seurata kunnallis- ja aluevaalien vastaavaa rekisteröintikäytäntöä. Asianomaisten tulee anoa etukäteen pääsyä seuraavien europarlamenttivaalien äänestäjien rekisteröintilistalle erillisellä kaavakkeella 1. päivään toukokuuta 2014 mennessä.
Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus äänestää sekä europarlamenttivaaleissa että paikallisissa vaaleissa, ei kuitenkaan kansallisissa vaaleissa. Oikeudet ovat samat Euroopan unionin kansalaisilla riippumatta siitä, onko kansalainen Euroopan unionin palveluksessa vai ei. Euroopan unionin palveluksessa olevilla työntekijöillä on siis äänioikeus samoin edellytyksin kuin muilla kyseisessä maassa asuvilla Euroopan unionin kansalaisilla.
Äänioikeuden saadakseen kansalaisen on oltava 18 vuotta täyttänyt ja rekisteröitynyt äänestäjäksi. Äänestäjäksi voi rekisteröityä samaan aikaan, kun henkilö rekisteröi viralliseksi asuinpaikakseen Alankomaat. Äänestäjällä itsellään on velvollisuus ilmoittaa muuttuneista olosuhteista.
Äänestäminen Itävallassa europarlamenttivaaleissa edellyttää muilta kuin Itävallan kansalaisilta, että he ovat unionin kansalaisia ja heidän pääasiallinen asuinpaikkansa (Hauptwohnsitz) on Itävallassa. Euroopan unionin organisaatioiden virkamiehille ei ole Itävallassa mitään erityisiä säännöksiä äänioikeudesta. Heitä koskevat samat oikeudet kuin muita Itävallassa asuvia muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisia.
Itävallassa asuvat muiden Euroopan unionin valtioiden kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan äänestää ja asettua ehdolle Euroopan parlamentin vaaleissa yleisesti direktiivin 93/109/EY mukaisesti. Paikallistason vaaleja koskevat oikeudet on järjestetty yleisesti kaikkia Euroopan unionin kansalaisia koskevan neuvoston direktiivin 94/80/EY mukaisesti.
Puolan vaalilain 2 ja 10 §:n mukaan Euroopan unionin kansalaisilla, jotka eivät ole Puolan kansalaisia, on oikeus äänestää Euroopan unionin parlamenttivaaleissa, jos he viimeistään äänestyspäivänä täyttävät 18 vuotta sekä asuvat pysyvästi Puolassa.
Euroopan unionin rajavalvontavirastolta saadun tiedon mukaan Puolassa ei ole erityissäädöksiä Euroopan unionin henkilöstön äänioikeudesta. Frontexin tai muiden Euroopan unionin toimielinten palveluksessa olevat saavat äänestää europarlamenttivaaleissa, jos he asuvat pysyvästi Puolassa samoin kuin muutkin Puolassa asuvat Euroopan unionin kansalaiset.
Euroopan unionin kansalaiset, jotka eivät ole Puolan kansalaisia, voivat osallistua myös kunnallisvaaleihin, jos he edellä mainittujen ehtojen lisäksi asuvat pysyvästi sen kunnan alueella, jota äänestys koskee. Lisäksi kyseisten Euroopan unionin kansalaisten on rekisteröidyttävä asuinkuntansa maistraatin tai kaupungintalon ylläpitämään vaalirekisteriin. Ennen rekisteröitymistä vaalirekisteriin maistraatin tai kaupungintalon täytyy tarkistaa, asuuko henkilö pysyvästi kyseisen kunnan alueella.
Uudistuksella parannetaan Suomessa asuvien henkilöiden osallistumisoikeuksia ja Suomen vaalilainsäädännön vastaavuutta Euroopan unionin säännöksiin. Esityksen vaikutukset rajoittuvat Euroopan unionin virkamiehiin ja kansainvälisten järjestöjen palveluksessa oleviin henkilöihin ja heidän perheenjäseniinsä, jotka saavat uudistuksen myötä päättää, äänestävätkö he Suomen tai kotivaltionsa europarlamenttivaaleissa. Tällä uudistuksella ei muuteta äänioikeutta kunnallisvaaleissa.
Uuden äänestäjäryhmän merkitseminen lisää maistraattien, käytännössä lähinnä Helsingin maistraatin, vähemmän Väestörekisterikeskuksen ja Oikeusrekisterikeskuksen työmäärää äänioikeusrekisteriä perustettaessa. Jokainen kotikunnaton äänestäjä lisättäisiin äänioikeusrekisteriin erikseen eli työmäärä riippuu siitä, kuinka monet uudet äänioikeutetut ilmoittautuvat äänestämään Suomessa. Koska uudistus koskee melko pientä henkilömäärää, esityksellä ei katsota olevan merkittäviä hallinnollisia tai taloudellisia vaikutuksia. Lisätyöt voidaan hoitaa nykyisillä resursseilla. Esityksellä ei ole muita vaikutuksia.
Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä.
Esityksestä pyydettiin lausuntoa ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Väestörekisterikeskukselta, Helsingin maistraatilta ja kaikilta puoluerekisteriin merkityiltä puolueilta. Lausunnon antoivat ulkoasiainministeriö, valtiovarainministeriö, Väestörekisterikeskus, Kansallinen Kokoomus r.p., kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä, Suomen Sosialidemokraattinen puolue r.p. sekä ministeri Lauri Tarasti. Lausunnoissa esitystä kannatettiin ja sitä pidettiin ymmärrettävänä.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1. päivänä tammikuuta 2014, jotta äänioikeuden Suomen europarlamenttivaaleissa saavat Euroopan unionin kansalaiset ehtivät käyttää äänioikeuttaan vuonna 2014 järjestettävissä europarlamenttivaaleissa.
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotukset
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan vaalilain (714/1998) 2 §:n 2 momentti ja 18 §:n 3 momentti, sellaisena kuin niistä on 18 §:n 3 momentti laissa 496/2013, seuraavasti:
2 §Äänioikeus
Europarlamenttivaaleissa on äänioikeutettu myös Euroopan unionin muun jäsenvaltion kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jolla on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa taikka joka on Euroopan unionin tai Suomessa toimivan kansainvälisen järjestön palveluksessa tai tällaisen henkilön perheenjäsen, jos hän asuu Suomessa ja hänen tietonsa on talletettu väestötietojärjestelmään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) säädetyllä tavalla. Äänioikeutettu Suomessa ei kuitenkaan ole henkilö, joka on menettänyt äänioikeutensa yksittäistä siviili- tai rikosasiaa koskevan päätöksen vuoksi siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on (kotivaltio).
18 §
Äänioikeusrekisterin perustaminen ja tiedot
Jollei äänioikeutetulla ole kotikuntaa Suomessa 51. päivänä ennen vaalipäivää, kotikunnan sijasta äänioikeusrekisteriin merkitään kotikuntalain mukainen väestökirjanpitokunta. Jollei tämä kunta enää kuulu Suomen alueeseen, merkitään sen sijasta Helsingin kaupunki. Jollei europarlamenttivaaleissa äänioikeutetulla Euroopan unionin muun jäsenvaltion kansalaisella ole kotikuntaa Suomessa, kotikunnan sijasta äänioikeusrekisteriin merkitään äänioikeuskunta. Äänioikeutettu kuuluu näissä tapauksissa äänestysalueeseen, jonka valtuusto on 8 §:n 1 momentin nojalla määrännyt niitä äänioikeutettuja varten, joita ei ole väestötietojärjestelmässä merkitty minkään kiinteistön kohdalle.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 2013
Pääministeri
JYRKI KATAINEN
Oikeusministeri
Anna-Maja Henriksson