Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 189/2013
Hallituksen esitys eduskunnalle lentoliikenteestä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan hallituksen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallituksen välillä lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimus on luonteeltaan kahdenvälinen lentoliikennesopimus, jossa sovitaan muun muassa siitä, miten ja millä edellytyksillä sopimusosapuolet voivat nimetä lentoliikenteen harjoittajia käyttämään sopimuksella myönnettyjä liikenneoikeuksia. Sopimuksessa määrätään lentoliikenteen harjoittajien oikeuksista niiden harjoittaessa liikennettä. Lisäksi sopimus sisältää kansainvälisen käytännön mukaiset vapautukset tietyistä veroista, tulleista ja muista maksuista kansainvälisen lentoliikenteen osalta.

Sopimuksen mukaisesti lentoliikenne Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välillä olisi täysin vapaata eli määrällisiä tai reittirajoituksia ei olisi kummankaan maan lentoliikenteen harjoittajille.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on suoritettu.


YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välinen liikenne on ollut ensisijaisesti lomalentoihin perustuvaa tilauslentoliikennettä Dubaihin. Nykyisin Finnair Oyj:llä on kolmena päivänä viikossa suora edestakainen reittilento Helsinki-Vantaan lentoasemalta Dubaihin. Suomalaiset lentoyhtiöt ovat osoittaneet kiinnostusta laajentaa liikennöintiä Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Matkailun Euroopasta Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja erityisesti Dubaihin arvioidaan lähivuosina voimakkaasti kasvavan, koska maassa on panostettu voimakkaasti matkailupalvelujen kehittämiseen. Yhdistyneillä arabiemiirikunnilla on useisiin muihin arabivaltioihin nähden poikkeuksellisen monipuolinen talous, joka ei ole täysin riippuvainen öljyn ja maakaasun tuotannosta. Maata ja etenkin sen kaupallista keskusta Dubaita on kehitetty Persianlahden liike-elämän solmukohtana ja matkailukohteena (mm. maailman korkein rakennus Burj al-Arab-hotelli ja rannikon keinotekoiset palmusaaret).

Nykyisellään Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Dubaissa sijaitsevan suurimman lentoaseman kautta kulkee vuosittain lähes 40 miljoonaa matkustajaa. Dubai on Lähi-itään sekä Aasiasta ja Australiasta Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan matkustaville tärkeä välilaskupaikka. Matkustajaliikenteen lisäksi Dubain lentoasemalla käsitellään vuosittain miljoonia tonneja rahtia. Dubain lentoaseman lisäksi Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa on 41 lentoasemaa. Dubain jälkeen toiseksi suurin lentoasema on pääkaupungin Abu Dhabin lentoasema vajaalla 10 miljoonalla vuotuisella matkustajalla. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien suurin lentoyhtiö on Emirates Ltd, joka on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin lentoyhtiö ja kasvattaa jatkuvasti matkustajamääriään tavoitteena nousta maailman suurimmaksi lentoyhtiöksi lähivuosina.

Suomella ei ole aikaisemmin ollut kahdenvälistä lentoliikennesopimusta Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien kanssa. Sopimusneuvotteluja Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lentoliikenneviranomaisten kanssa on käyty vuodesta 2004 lähtien. Yhdistyneillä arabiemiirikunnilla on useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa voimassa oleva kahdenvälinen lentoliikennesopimus.

Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut, että unionilla on yksinomainen toimivalta tiettyjen lentoliikennesopimuksiin liittyvien kysymysten osalta. Koska sopimusten kohteena oleva asia kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet asetuksen (EY) N:o 847/2004 jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta (jäljempänä ulkosuhdeasetus). Asetuksella on perustettu jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyömenettely sen varmistamiseksi, että sopimukset ovat sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa. Asetuksen mukaan jäsenvaltio voi tehdä kolmannen maan kanssa lentoliikennesopimuksen, jos sopimus sisältää asetuksessa tarkoitetut vakiolausekkeet, jotka varmistavat sen, että jäsenvaltioiden lentoyhtiöitä kohdellaan tasapuolisesti. Ulkosuhdeasetuksen mukaan jäsenvaltioiden on tehdessään kolmansien valtioiden kanssa lentoliikennesopimuksen ilmoitettava neuvottelutuloksesta komissiolle. Komissio antaa luvan sopimuksen tekemiseen, jos sopimus sisältää asiaankuuluvat vakiolausekkeet. Komissio on hyväksynyt Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välisen neuvottelutuloksen 13 päivänä joulukuuta 2011.

Jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa on käyty läpi unionilainsäädäntöä sopimuksen kattamalla alalla.

2 Euroopan unionin lainsäädäntö

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä kansainvälisiä lentoliikennesuhteita on perinteisesti säännelty kahdenvälisillä lentoliikennesopimuksilla, niiden liitteillä ja muilla asiaan liittyvillä kahdenvälisillä ja monenvälisillä järjestelyillä. Euroopan unionin tuomioistuimen asioissa C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98 antamien tuomioiden mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta tällaisten sopimusten tiettyjen kysymysten osalta. Tuomioiden johdosta kaikki jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden nykyiset kahdenväliset sopimukset, joihin sisältyy unionin oikeuden vastaisia määräyksiä, on muutettava tai korvattava uusilla, unionin oikeuden mukaisilla sopimuksilla.

Koska lentoliikennesopimusten määräykset kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet asetuksen (EY) N:o 847/2004 jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta (jäljempänä ulkosuhdeasetus). Asetuksella on perustettu jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyömenettely sen varmistamiseksi, että sopimukset ovat sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa. Jäsenvaltion tulee ennakolta ilmoittaa komissiolle aikeistaan aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa sekä tiedot siitä, mitä sopimuksen määräyksiä neuvottelut koskevat ja mikä on neuvottelujen tavoite sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot. Komissio kutsutaan tarvittaessa osallistumaan neuvotteluihin tarkkailijana. Asetuksen mukaan jäsenvaltio voi tehdä kolmannen maan kanssa lentoliikennesopimuksen, jos sopimus sisältää asetuksessa tarkoitetut, jäsenvaltioiden ja komission yhteisesti laatimat ja vahvistamat vakiolausekkeet, jotka varmistavat sen, että jäsenvaltioiden lentoyhtiöitä kohdellaan tasapuolisesti. Ulkosuhdeasetuksen mukaan jäsenvaltioiden on tehdessään kolmansien valtioiden kanssa lentoliikennesopimuksen ilmoitettava neuvottelutuloksesta komissiolle. Komissio antaa luvan sopimuksen tekemiseen, jos sopimus sisältää asiaankuuluvat vakiolausekkeet. Jos sopimus ei sisällä vakiolausekkeita, käsitellään sopimus ulkosuhdeasetuksen mukaisessa komitologiamenettelyssä, edellyttäen ettei sopimuksesta ole haittaa unionin yhteisen lentoliikennepolitiikan tavoitteelle ja tarkoitukselle. Jäsenvaltio voi soveltaa sopimusta tilapäisesti, kunnes kyseinen menettely on johtanut tulokseen. Euroopan komissio on hyväksynyt Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiraattien välisen neuvottelutuloksen 13 päivänä joulukuuta 2011.

Sopimuksen määräysten kuulumista Euroopan unionin toimivaltaan on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin luvussa 4.1.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välinen lentoliikennesopimus voimaan. Sopimus ehdotetaan saatettavaksi voimaan niin sanotulla blankettilailla, jonka voimaantulosta säädetään blankettiasetuksella.

Sopimuksella mahdollistetaan lentoliikennesuhteiden ja -markkinoiden kehittäminen maiden välillä. Sopimus on luonteeltaan kahdenvälinen lentoliikennesopimus, jossa sovitaan muun muassa siitä, miten ja millä edellytyksillä sopimusosapuolet voivat nimetä lentoliikenteen harjoittajia käyttämään sopimuksella myönnettyjä liikenneoikeuksia. Sopimuksessa määrätään lentoliikenteen harjoittajien oikeuksista niiden harjoittaessa liikennettä. Sopimuksen mukaisesti lentoliikenne Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välillä olisi täysin vapaata eli määrällisiä tai reittirajoituksia ei olisi kummankaan maan lentoliikenteen harjoittajille. Sopimuksen määräykset tarjoavat molempien maiden liikenteen harjoittajille vastavuoroisesti myös liikennöidä maiden kautta sekä niistä kolmansiin maihin. Lisäksi sopimus sisältää kansainvälisen käytännön mukaiset vapautukset tietyistä veroista, tulleista ja muista maksuista kansainvälisen lentoliikenteen osalta.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on suoritettu.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset ja yritysvaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion talousarvioon ulottuvia vaikutuksia. Lentoliikennesopimus on elinkeinoelämän edun mukainen, koska säännölliset lentoyhteydet mahdollistavat viennin kasvun ja tukevat suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Lentoliikenteen Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välillä odotetaan jatkuvan vähäisenä eikä sopimuksella siten ole merkittäviä lyhyen aikavälin yritysvaikutuksia.

4.2 Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Mikäli lentoliikenteen määrä olennaisesti kasvaa Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välillä, tällä voi olla jonkin verran vaikutuksia lentomelun ja muiden lentoliikenteen päästöjen kasvuun.

4.3 Muut vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan tai kansallisen tason organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

5 Asian valmistelu

Sopimusneuvotteluja Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välillä on käyty vuodesta 2004 alkaen. Euroopan komissio edellytti unionilainsäädännön pohjalta eräitä muutoksia Dubaissa 27 päivänä marraskuuta 2008 parafoituun lentoliikennesopimukseen. Muutoksista sovittiin osapuolten välillä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) Mumbaissa pitämän konferenssin yhteydessä 19 päivänä lokakuuta 2011.

Euroopan unionin komissio hyväksyi ulkosuhdeasetuksen mukaisesti sopimuksen 13 päivänä joulukuuta 2011. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 8 päivänä maaliskuuta 2012. Sopimus allekirjoitettiin Suomen puolesta Dubaissa 22 päivänä heinäkuuta 2013.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Rajavartiolaitokselta, Keskuskauppakamarilta, Finavia Oyj:ltä sekä suomalaisilta lentoyhtiöiltä.

Ulkoasiainministeriö on kiinnittänyt huomiota 16(2) artiklan delegointivaltuutukseen ja perutuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 19/2010), joka ei koske sopimuksentekovaltuuden delegointia hallitukselta ministeriölle tai muulle viranomaiselle vaan toimivallan siirtoa kansainväliselle toimielimelle. Ulkoasiainministeriön lausunnon pohjalta on tätä tarkistettu artiklan perusteluissa.

Oikeusministeriöstä saatujen kommenttien perusteella on tarkistettu erityisesti lukua 4.2.

Sisäasiainministeriö on todennut lausunnossaan, että Dubain lentoasema on merkittävä kauttakulkuliikenteen solmukohta Lähi-idästä, Itä-Afrikasta ja Aasiasta Eurooppaan matkustaville ja ministeriö on tuonut esille, että lentoliikenteen vapauttaminen voisi lisätä pyrkimyksiä hyödyntää kasvavia liikennemahdollisuuksia myös laittomassa maahantulossa. Jo nykyisin Dubaihin sijoitettu yhteispohjoismainen poliisiyhdysmies on joutunut pysäyttämään Dubain lentoasemalla lukuisia Suomeen ilman asianmukaisia maahanmuuttolupia pyrkineitä matkustajia. Sisäasiainministeriön lausunnon pohjalta on täydennetty 4.1 luvun toimivallanjakoa 5 artiklan osalta.

Valtiovarainministeriö ja tulli ovat esittäneet lausunnoissaan tarkennuksia erityisesti 6 artiklan yksityiskohtaisiin perusteluihin sekä kyseisen artiklan määräysten kuulumisesta unionin toimivaltaan ja lainsäädännön alaan. Valtiovarainministeriön ja tullin lausunnoissa esitetyt kommentit on pyritty ottamaan huomioon yksityiskohtaisten perustelujen luvuissa 1, 4.1 ja 4.2.

Lausunnonantajien näkemykset on pyritty ottamaan huomioon jatkovalmistelussa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimuksen johdanto-osassa Suomi ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat toteavat muun muassa tahtovansa edistää lentoliikenteen harjoittajien vapaata kilpailua ja lisätä kansainvälisen lentoliikenteen palveluntarjontaa. Ne toteavat tahtovansa varmistaa lentoturvallisuuden ja ilmailun turvatoimien korkean tason ja haluavansa helpottaa kansainvälisten lentoliikennemahdollisuuksien laajenemista.

Sopimuksen artikloista 3 artiklan 2 kohdan a) –alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan a) –alakohta ovat EU-mallilausekkeiden mukaiset. Sopimuksen 6 artiklan 7 kohta, 8 artikla, 11 artiklan 7 kohta ja 12 artiklan 4 kohta ovat EU-suosituslausekkeiden mukaiset.

1 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet. Sopimuksessa tarkoitetaan:

”ilmailuviranomaisella” Suomen osalta Liikenteen turvallisuusvirastoa ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien osalta yleistä siviili-ilmailuviranomaista (General Civil Aviation Authority) ja muuta henkilöä tai laitosta, joka on valtuutettu suorittamaan viranomaisen hoitamia tehtäviä tai samankaltaisia tehtäviä;

”sopimuksella” nyt puheena olevaa sopimusta, sen liitteitä sekä sopimukseen ja liitteisiin tehtyjä muutoksia;

”yleissopimuksella” Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettavaksi avattua Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta, mukaan lukien kaikki molempien osapuolten ratifioimat muutokset, jotka ovat tulleet voimaan yleissopimuksen 94 artiklan a kappaleen mukaisesti, ja kaikki yleissopimuksen 90 artiklan mukaisesti hyväksytyt liitteet ja niiden muutokset, sikäli kuin nämä liitteet ja muutokset ovat kyseisenä aikana voimassa molempien osapuolten osalta;

”nimetyllä lentoliikenteen harjoittajalla” tämän sopimuksen 3 artiklan mukaisesti nimettyä ja liikennöintiluvan saanutta lentoyhtiötä;

”täysillä kustannuksilla” palvelun tuottamisen kustannuksia sekä kohtuullista korvausta hallinnollisista yleiskustannuksista;

”hinnalla” hintaa tai maksua, jonka lentoliikenteen harjoittaja tai sen asiamies perii matkustajien (ja heidän matkatavaroidensa) ja/tai rahdin (postia lukuun ottamatta) kuljetuksesta lentoliikenteessä, mukaan lukien kansainväliseen lentokuljetukseen mahdollisesti liittyvä maakuljetus, sekä tämän hinnan tai maksun käytettävyyttä koskevat ehdot;

termeillä ”alue”, ”lentoliikenne”, ”kansainvälinen lentoliikenne”, ”lentoyhtiö” ja ”laskeutuminen ilman kaupallista tarkoitusta” Kansainvälisen siviili-ilmailusopimuksen 2 ja 96 artikloissa tarkoitetuille termeille annettuja merkityksiä; sekä

”käyttömaksulla” lentoliikenteen harjoittajilta perittävää maksua lentoasema- ja lennonvarmistuslaitteiden tai -palvelujen, ilmailun turvalaitteiden tai -palvelujen sekä niihin liittyvien palvelujen, tilojen ja laitteiden käytöstä.

2 artikla. Oikeuksien myöntäminen. Artiklassa määritellään kummankin osapuolen liikenteenharjoittajille myönnettävät oikeudet. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet myöntävät toisilleen sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Sopimuksen mukaista liikennettä ja sopimuksen mukaisia reittejä kutsutaan jäljempänä ”sovituksi liikenteeksi” ja vastaavasti ”määrätyiksi reiteiksi”.

Artiklan 3 kohdan mukaan nimetyillä lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus harjoittaa lentotoimintaa kumpaan tahansa tai molempiin suuntiin, yhdistää samaan lentoon eri lennonnumeroita käyttämällä yhteistä reittitunnusta (code-share), liikennöidä kaikkiin välillä oleviin paikkoihin kuten määräpaikasta edelleen oleviin paikkoihin ja kaikkiin määräpaikasta edelleen oleviin paikkoihin kuten välillä oleviin paikkoihin, jättää laskeutumatta mihin tahansa paikkaan tai paikkoihin, tehdä välilaskuja mihin tahansa paikkaan toisen osapuolen alueen sisällä tai sen ulkopuolella, ja kuljettaa kauttakulkuliikennettä toisen osapuolen alueen läpi ilman suuntaan liittyviä tai maantieteellisiä rajoituksia ja menettämättä oikeutta harjoittaa sopimuksen mukaisesti muutoin sallittua liikennettä, mikäli lentoyhteys palvelee lentoyhtiön nimenneen osapuolen alueella olevaa paikkaa.

Artiklan 4 kohdan mukaan nimetyllä lentoliikenteen harjoittajalla on oikeus harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä millä tahansa reitin osalla tai osilla ilman rajoituksia, jotka koskevat liikennöitävien ilma-alusten tyypin tai lukumäärän muutoksia missä tahansa reitin kohdassa. Artiklan 5 kohdan mukaan sopimusten määräysten ei katsota oikeuttavan osapuolen nimettyä lentoliikenteen harjoittajaa ottamaan toisen osapuolen alueella matkustajia, rahtia ja postia kuljetettavaksi korvausta tai maksua vastaan toiseen paikkaan tämän toisen osapuolen alueella.

3 artikla. Nimeäminen ja lupien antaminen. Artiklassa määrätään menettelystä, jolla osapuolet voivat nimetä lentoliikenteen harjoittajan hoitamaan sovittua liikennettä. Nimeäminen on tehtävä kirjallisesti ja siitä on ilmoitettava toisen osapuolen ilmailuviranomaiselle. Artiklan 2 kohta sisältää määräykset niistä ehdoista, jotka lentoliikenteen harjoittajien on täytettävä saadakseen asianmukaiset luvat liikennöintiin. Lentoliikenteen harjoittajien tultua nimetyksi ja sen saatua liikennöintiluvan se voi milloin tahansa aloittaa sovitun liikenteen, edellyttäen että se noudattaa kaikkia tämän sopimuksen soveltuvia määräyksiä. Suomessa säännökset liikennöintiluvan myöntämisestä ja siihen liittyvästä kansallisesta viranomaistoimivallasta ovat ilmailulain (1194/2009) 8 luvussa. Artiklan 3 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajan tultua nimetyksi ja kun sille on myönnetty liikennöintilupa, se voi milloin tahansa aloittaa sovitun liikenteen.

4 artikla. Luvan peruuttaminen. Artiklan mukaan liikennöintilupa voidaan peruuttaa, jos 3 artiklassa mainitut edellytykset luvan saamiselle eivät täyty, tämän sopimuksen mukaisten liikenneoikeuksien käyttäminen olisi tosiasiassa Suomen tai Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja kolmannen valtion välisessä sopimuksessa määrättyjen liikenneoikeuksien rajoitusten kiertämistä tai jos lentoliikenteen harjoittaja on laiminlyönyt tämän sopimuksen 5 artiklassa tarkoitettujen lakien ja määräysten noudattamisen. Ellei luvan peruuttaminen tai liikenneoikeuksien rajoittaminen ole välttämätöntä lakien ja/tai määräysten jatkuvan rikkomisen estämiseksi, tätä oikeutta ei saa käyttää ennen kuin toisen osapuolen ilmailuviranomaisten kanssa on neuvoteltu.

5 artikla. Lakien ja määräysten soveltaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolen lakeja ja määräyksiä, jotka säätelevät kansainvälisessä lentoliikenteessä olevien ilma-alusten tuloa sen alueelle, lähtöä sieltä tai sellaisten ilma-alusten toimintaa ja lentämistä mainitun alueen sisällä, on sovellettava toisen osapuolen nimeämään yhteen tai useampaan lentoliikenteen harjoittajaan. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen lakeja ja määräyksiä, jotka säätelevät matkustajien, miehistön, rahdin tai postin tuloa tämän osapuolen alueelle, siellä oloa tai sieltä lähtöä, kuten maahan tuloa, maasta lähtöä, maasta muuttoa ja maahan muuttoa, tullia, terveyttä ja karanteenia koskevat muodollisuudet, on sovellettava toisen osapuolen nimeämän yhden tai useamman lentoliikenteen harjoittajan ilma-alusten kuljettamiin matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin niiden ollessa mainitulla alueella. Artiklan 3 kohdan mukaan välittömällä läpikulkumatkalla oleville matkustajille, matkatavaroille ja rahdille, jotka eivät poistu lentoaseman tähän tarkoitukseen varatulta alueelta, ei saa tehdä muuta kuin yksinkertaisen tarkastuksen. Rajoitus ei kuitenkaan koske turvatoimia, jotka on suunnattu väkivallantekoja, huumeiden salakuljetusta ja lentokonekaappauksia vastaan. Välitön läpikulkumatka tarkoittaa esimerkiksi Dubaista Helsingin kautta New Yorkiin tehtävää välitöntä läpikulkumatkaa, jossa maahantulotarkastus tehdään Yhdysvalloissa. Läpikulkumatka Suomen kautta toiseen Schengen-valtioon (esim. Dubaista Helsingin kautta Tukholmaan) edellyttää Suomessa Schengenin rajasäännöstön VI liitteen 2 kohdan mukaista perusteellista tulotarkastusta kolmannen maan kansalaisille.

Artiklan 4 kohdan mukaan osapuoli ei saa antaa omalle tai millekään muulle lentoliikenteen harjoittajalle etuoikeuksia toisen osapuolen nimeämään, samankaltaista kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavaan lentoliikenteen harjoittajaan nähden soveltaessaan maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiään.

6 artikla. Vapautus verosta, tulleista ja muista maksuista. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero- tulli- ja maksuvapautuksista ilma-alusten, niiden vakiovarusteiden, varaosien, poltto- ja voiteluaineiden sekä varastojen osalta. Edellytyksenä on, että tällaiset varusteet, varaosat ja varastot jäävät ilma-alukseen siihen asti, kunnes ne jälleen viedään maasta tai kulutetaan kyseisessä ilma-aluksessa sen lentäessä mainitun alueen yläpuolella.

Artiklan 2 kohdan mukaan verottomuuksia, tullittomuuksia ja maksuttomuuksia myönnetään kohdan alakohdissa a-e mainituille tavaravarastoille, osille, tarvikkeille ja muille tavaroille. Artiklan 2 kohdan tuotteisiin sovelletaan Euroopan unionin tullikoodeksissa (neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, jäljempänä tullikoodeksi) ja sen soveltamisasetuksessa (komission asetus (ETY) N:o 2454/93) säädettyjä tullimenettelyjä. Tullikoodeksin ja sen soveltamisasetuksen nojalla väliaikainen maahantuonti kokonaan tuontitullitta myönnetään ainoastaan soveltamisasetuksen 555-578 artiklan mukaisesti ja tullietuuden myöntäminen tuotteille edellyttää käytännössä tulliviranomaisen lupaa.

Artiklan 3 kohdan mukaan 2 kohdassa tarkoitetut tavarat voidaan vaatia pidettäväksi tullivalvonnassa. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolen nimeämän lentoliikenteen harjoittajan ilma-aluksen vakiovarusteet, kuten myös ilma-aluksessa yleensä pidettävät tarvikkeet, varastot ja varaosat saadaan purkaa toisen osapuolen alueella ainoastaan tämän osapuolen tulliviranomaisen antaessa siihen luvan. Tällöin ne voidaan asettaa mainittujen viranomaisten valvontaan siihen asti, kunnes ne jälleen viedään alueelta tai niiden osalta muutoin menetellään tullimääräysten mukaisesti.

Artiklan 5 kohdan mukaan välittömällä läpikulkumatkalla olevat matkatavarat ja rahti ovat vapaat veroista, tulleista ja muista sen kaltaisista maksuista, jotka eivät perustu niiden saapuessa tai lähtiessä annetun palvelun kustannuksiin. Artiklan 6 kohdan mukaan artiklassa määrätyt poikkeukset ovat voimassa myös silloin, kun toisen osapuolen nimetyt lentoliikenteen harjoittajat ovat sopineet artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyjen tavaroiden lainasta tai siirrosta toisen osapuolen alueella muun lentoliikenteen harjoittajan kanssa, jolle toinen osapuoli on myöntänyt samanlaiset vapautukset.

Arvonlisäverolain (1501/1993) kansainvälisen kauppaan liittyvää verottomuutta koskevassa 70 §:ssä on säädetty muun muassa ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnin verottomuudesta ja matkustajille lennon aikana tapahtuvan tavaroiden myynnin verottomuudesta. Lain 94 §:ssä on säädetty muun muassa ilma-aluksen, varaosien ja varusteiden sekä lentoliikennetoiminnassa käytettävien maa- ja turvalaitteiden, opetusvälineiden, asiakirjojen ja lomakkeiden maahantuonnin verottomuudesta.

Artiklan 7 kohdan mukaan mikään tämän sopimuksen kohta ei saa estää Suomea määräämästä syrjimättömin perustein veroja, tulleja tai muita maksuja sen alueella toimitetulle polttoaineelle, jota käytetään Yhdistyneiden arabiemiirikuntien nimeämän lentoliikenteen harjoittajan ilma-aluksessa, joka liikennöi Suomen alueella sijaitsevan paikan ja toisen Suomen alueella tai jonkin toisen Euroopan unionin jäsenvaltion alueella sijaitsevan paikan välillä. Tällaisessa tapauksessa Yhdistyneillä arabiemiirikunnilla olisi samanlainen oikeus asettaa vastavuoroisesti ja syrjimättä samanlaisia veroja, tulleja tai muita maksuja sen alueella toimitetulle polttoaineelle.

7 artikla. Kapasiteettimääräykset. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten on annettava lentoliikenteen harjoittajille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla tämän sopimuksen alaisten kansainvälisten lentoliikennepalvelujen tuottamisessa ja myynnissä. Artiklan 2 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittaja päättää tarjoamiensa kansainvälisten lentoliikennepalvelujen vuorotiheydestä ja kapasiteetista markkinoiden kaupallisten näkökohtien perusteella.

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolet eivät saa yksipuolisesti rajoittaa lentoliikenteen määrää, vuorotiheyttä tai säännöllisyyttä eikä toisen osapuolen nimetyn lentoliikenteen harjoittajan käyttämää lentokonetyyppiä tai -tyyppejä, ellei se ole välttämätöntä teknisistä, lentotoiminnallisista, ympäristö- tai tullisyistä ja rajoitukset toteutetaan yhtäläisin ehdoin yleissopimuksen 15 artiklan mukaisesti.

Artiklan 4 kohdan mukaan ei saa asettaa toisen osapuolen nimetylle lentoliikenteen harjoittajalle etuoikeusmääräystä, matkustaja- tai rahtikiintiötä, vastustamattomuusmaksua tai esittää muuta kapasiteettia, vuorotiheyttä tai liikennettä koskevaa vaatimusta, joka olisi sopimuksen tarkoituksen vastainen. Artiklan 5 kohdan mukaan osapuoli voi vaatia toisen osapuolen nimeämiltä lentoliikenteen harjoittajilta liikenneohjelmien ja yksittäisten lentojen tai toimintasuunnitelmien ilmoittamista. Ilmoittamisvaatimusten aiheuttama hallinnollinen taakka on minimoitava, ja ilmailuviranomaisten on käsiteltävä ilmoitukset viipymättä.

8 artikla. Hinnoittelu. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten on annettava jokaisen nimetyn lentoliikenteen harjoittajan päättää lentoliikennepalvelujen hinnoista markkinoiden kaupallisten näkökohtien perusteella. Hinnoitteluun saadaan puuttua vain polkuhintojen ja/tai kohtuuttoman syrjivien hintojen tai käytäntöjen estämiseksi, kuluttajien suojaamiseksi kohtuuttoman korkeilta tai rajoittavilta hinnoilta, jotka perustuvat määräävän aseman väärinkäyttöön ja lentoliikenteen harjoittajien suojaamiseksi keinotekoisen alhaisilta hinnoilta, jotka perustuvat esimerkiksi suoraan tai välilliseen valtion avustukseen tai tukeen.

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuoli voi vaatia toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajia ilmoittamaan sen ilmailuviranomaisille ne hinnat, jotka yhtiö perii toisen osapuolen alueelta lähtevistä ja sinne suuntautuvista lennoista, tai hyväksyttämään ne ilmailuviranomaisella.

Artiklan 3 kohta sisältää määräykset siitä, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien nimeämän lentoliikenteen harjoittajan kokonaan Euroopan unionin sisällä tapahtuvasta kuljetuksesta perimiin hintoihin sovelletaan Euroopan unionin lainsäädäntöä. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien nimeämät lentoliikenteen harjoittajat saavat kuitenkin periä kokonaan Euroopan unionin alueella tapahtuvasta kuljetuksesta samoja hintoja kuin muut lentoyhtiöt.

Artiklan 4 kohdan mukaan kumpikaan osapuoli ei saisi yksipuolisesti ryhtyä toimenpiteisiin sellaisen hinnan käyttöönoton tai jakamisen estämiseksi, jota jommankumman osapuolen nimeämä lentoliikenteen harjoittaja esittää perittäväksi tai perii kansainvälisestä ilmakuljetuksesta.

Artiklan 5 kohta sisältää määräykset neuvottelumenettelystä, johon on ryhdyttävä, jos osapuoli uskoo, että hinnat ovat artiklan 1 kohdassa esitettyjen periaatteiden vastaisia.

9 artikla. Lentoliikenteen harjoittajan edustus ja myynti. Artiklan 1 kohdan mukaan nimetyillä lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus hankkia ja ylläpitää toisen osapuolen alueella siellä voimassa olevien lakien ja määräysten rajoissa asianomaisen nimetyn lentoliikenteen harjoittajan toiminnan kannalta tarpeellisia toimistoja sekä hallinnollista, kaupallista ja teknistä henkilökuntaa. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen nimetyillä lentoliikenteen harjoittajilla on oltava oikeus vapaasti myydä ilmakuljetuspalveluja omilla kuljetusasiakirjoillaan kummankin osapuolen alueilla, joko suoraan tai asiamiehen välityksellä, paikallisessa valuutassa tai muussa vapaasti vaihdettavassa valuutassa. Osapuoli ei saa rajoittaa toisen osapuolen nimeämän lentoliikenteen harjoittajan oikeutta myydä eikä kenenkään oikeutta ostaa tällaisia kuljetuksia.

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolen on annettava toisen osapuolen nimetylle lentoliikenteen harjoittajalle oikeus pyynnöstä muuntaa paikallisia tuloja toiseksi valuutaksi ja siirtää niitä valitsemaansa maahan siltä osin kuin tuloja ei käytetä paikallisesti. Tällaiset siirrot on sallittava sillä valuuttakurssilla, jota sovelletaan maksusuorituksiin silloin, kun tulojen muuntoa ja siirtoa esitetään, eikä niihin saa normaaleja pankkimaksuja ja -menettelyjä lukuun ottamatta liittyä muita maksuja, rajoituksia tai viivytyksiä.

10 artikla. Käyttömaksut. Artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten tai muiden elinten lentoliikenteen harjoittajilta perimien maksujen on oltava oikeudenmukaisia ja kohtuullisia. Maksut eivät saa olla epäoikeudenmukaisesti syrjiviä, ja niiden on jakauduttava tasapuolisesti eri käyttäjäryhmien kesken. Artiklan 2 kohdan mukaan maksujen on oltava kustannusvastaavia. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten on edistettävä alueellaan maksuja perivien toimivaltaisten viranomaisten tai elinten ja palveluja ja laitteita käyttävien lentoliikenteen harjoittajien välisiä neuvotteluja sekä kannustettava toimivaltaisia viranomaisia tai elimiä ja lentoliikenteen harjoittajia vaihtamaan sellaisia tietoja, jotka voivat olla tarpeen tarkan kuvan saamiseksi maksujen kohtuullisuudesta. Artiklan 4 kohdassa todetaan, että osapuoli ei ole rikkonut kyseisen artiklan määräyksiä, ellei se jätä kohtuullisessa ajassa suorittamatta sellaisen maksun tai käytännön tarkastelua, josta toinen osapuoli on valittanut tai jätä tällaisen tarkastelun jälkeen toteuttamatta vallassaan olevia toimenpiteitä tämän artiklan vastaisen maksun tai käytännön oikaisemiseksi.

11 artikla. Lentoturvallisuus. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja turvallisuusnormeista, joita toinen osapuoli noudattaa ilmailulaitteistojen, ohjaamomiehistön, ilma-alusten ja lentotoiminnan osalta. Mikäli neuvottelujen jälkeen havaitaan, että toinen osapuoli ei ylläpidä tehokkaita turvallisuusnormeja, artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen on ilmoitettava havainnoista ja tarpeellisista toimenpiteistä. Asianmukaisiin korjaustoimenpiteisiin on ryhdyttävä sovitun määräajan kuluessa.

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolen valtuutetut edustajat voivat ilma-aluksen ollessa tämän osapuolen alueella suorittaa tarkastuksen missä tahansa toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan käyttämässä tai sen nimissä käytettävässä ilma-aluksessa, joka liikennöi osapuolen alueelle tai alueelta, edellyttäen että tästä ei aiheudu kohtuutonta viivytystä lentotoiminnalle. Tarkastuksen tarkoituksena on varmistaa tarvittavien ilma-aluksen asiakirjojen ja miehistön lupakirjojen voimassaolo sekä tarkistaa, että ilma-aluksen laitteet ja sen kunto ovat sillä hetkellä yleissopimuksen mukaisesti vahvistettujen normien mukaiset.

Artiklan 4 kohdan mukaan, jos lentotoiminnan turvallisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin, kumpikin osapuoli pidättää itselleen oikeuden välittömästi muuttaa toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan tai harjoittajien liikennöintilupaa tai peruuttaa sen määräajaksi. Artiklan 5 kohdan mukaan edellä tarkoitetut toimenpiteet on keskeytettävä heti kun niille ei enää ole perustetta.

Artiklan 6 kohdan mukaan, jos osapuolen todetaan neuvotteluista ja korjaustoimenpidepyynnöistä huolimatta edelleen toimivan sillä hetkellä yleissopimuksen mukaisesti vahvistettujen normien vastaisesti, asiasta tulisi ilmoittaa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) pääsihteerille. Pääsihteerille tulisi ilmoittaa myös tilanteen myöhemmästä tyydyttävästä ratkaisusta.

Artiklan 7 kohdan mukaan tämän sopimuksen turvallisuusmääräysten nojalla Yhdistyneille arabiemiirikunnille kuuluvia oikeuksia sovelletaan yhtäläisesti myös siinä tapauksessa, että osapuoli on nimennyt sellaisen lentoyhtiön, jonka viranomaisvalvonnasta vastaa kolmas valtio. Suomessa lentoturvallisuudesta vastaava viranomainen on Liikenteen turvallisuusvirasto, jonka ilmailuun liittyvistä viranomaistehtävistä säädetään laissa Liikenteen turvallisuusvirastosta (863/2009) ja ilmailulaissa. Ilmailulain 4 luku sisältää säännökset artiklassa mainituista asematasotarkastuksista.

12 artikla. Ilmailun turvaaminen. Artiklan mukaan osapuolet toteavat sitoutuneensa suojelemaan siviili-ilmailun turvallisuutta laittomilta teoilta ja erityisesti noudattamaan määräyksiä, jotka sisältyvät Tokiossa 14 päivänä syyskuuta 1963 allekirjoitettuun rikoksia ja eräitä muita tekoja ilma-aluksissa koskevaan yleissopimukseen (SopS 22/1971), Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970 allekirjoitettuun yleissopimukseen ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemisestä (SopS 62/1971), Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971 allekirjoitettuun yleissopimukseen siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemisestä (SopS 56/1973), Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988 allekirjoitettuun pöytäkirjaan kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemisestä (SopS 43/1998) sekä Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991 allekirjoitettuun yleissopimukseen muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten (SopS 7/2002).

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on pyydettäessä annettava toisilleen kaikki tarpeellinen apu siviili-ilma-alusten laittoman haltuunoton ja tällaisten ilma-alusten turvallisuuteen, niiden matkustajiin ja miehistöön, lentoasemiin ja lennonvarmistuslaitteisiin kohdistuvien laittomien tekojen sekä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvan muun uhan torjumiseksi. Artiklan 3 kohdan mukaan niiden on toimittava vähintään Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön antamien ja yleissopimuksen liitteeksi otettujen ilmailun turvaamista koskevien määräysten ja teknisten vaatimusten mukaisesti siinä laajuudessa kuin tällaiset turvamääräykset ja vaatimukset ovat osapuoliin sovellettavissa. Lisäksi osapuolten on vaadittava, että niiden rekisterissä olevien ilma-alusten käyttäjät tai sellaiset lentotoiminnan harjoittajat, joiden päätoimipaikka tai vakinainen kotipaikka on osapuolen alueella tai jotka ovat sijoittautuneet Suomen alueelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti ja saaneet Euroopan unionin säännösten mukaisen liikenneluvan, sekä niiden alueella olevien lentoasemien pitäjät toimivat näiden ilmailun turvaamista koskevien määräysten mukaisesti.

Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet suostuvat siihen, että 3 kohdassa mainittujen ilma-alusten käyttäjien vaaditaan noudattavan ilmailun turvaamista koskevia määräyksiä ja vaatimuksia, joita toinen osapuoli vaatii noudatettavan ilma-aluksen saapuessa tämän toisen osapuolen alueelle, lähtiessä sieltä tai ollessa siellä. Suomen alueelta lähtemisen ja siellä olemisen osalta ilma-aluksen käyttäjien vaaditaan noudattavan Euroopan unionin säännösten mukaisia turvamääräyksiä. Kummankin osapuolen on varmistettava, että sen alueella sovelletaan tehokkaasti asianmukaisia toimenpiteitä ilma-alusten suojelemiseksi ja matkustajien, miehistön, käsimatkatavaroiden, matkatavaroiden, rahdin ja ilma-aluksen varastojen tarkastamiseksi ennen ilma-alukseen nousemista tai sen lastaamista sekä näiden tapahtumien aikana. Kummankin osapuolen on myös harkittava myönteisesti toisen osapuolen pyyntöä kohtuullisista erityisturvatoimista tiettyä uhkaa vastaan.

Artiklan 5 kohdan mukaan, kun siviili-ilma-alukseen kohdistuu tai sitä uhkaa laiton haltuunotto tai ilma-aluksen turvallisuutta, sen matkustajia ja miehistöä, lentoasemia tai lennonvarmistuslaitteita kohtaan tapahtuu muu laiton teko, tai kun tällainen uhka on olemassa, osapuolten on avustettava toisiaan helpottamalla yhteyksiä ja muita asianmukaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on nopeasti ja turvallisesti saattaa päätökseen tällainen tapaus tai sen uhka.

Artiklan 6 kohdan mukaan kun osapuolella on riittävä syy uskoa, että toinen osapuoli on poikennut tämän artiklan ilmailun turvaamista koskevista määräyksistä, osapuolen ilmailuviranomaiset voivat pyytää välittömiä neuvotteluja toisen osapuolen ilmailuviranomaisten kanssa. Jos tyydyttävään sopimukseen ei päästä 15 päivän kuluessa tällaisen pyynnön esittämisestä, se on peruste tämän osapuolen nimetyn lentoliikenteen harjoittajan tai harjoittajien liikennöintiluvan ja teknisten lupien peruuttamiselle kokonaan tai määräajaksi, rajoittamiselle tai ehtojen asettamiselle. Jos hätätilanne niin vaatii, osapuoli voi ryhtyä väliaikaisiin toimenpiteisiin ennen määräajan päättymistä. Tämän kohdan mukaiset toimenpiteet on keskeytettävä heti, kun toinen osapuoli taas noudattaa tämän artiklan turvamääräyksiä.

13 artikla. Eri liikennemuotojen väliset yhteydet. Artiklan mukaan molempien osapuolten nimettyjen lentoliikenteen harjoittajien ja epäsuorien rahtikuljetusten tarjoajien on rajoituksetta sallittava käyttää kansainvälisten lentokuljetusten yhteydessä mitä tahansa rahdin pintakuljetusta mihin tahansa paikkakunnalle tai paikkakunnalta osapuolten alueilla tai kolmansissa maissa, mukaan lukien kuljetukset kaikille tullipalveluja tarjoaville lentoasemille ja lentoasemilta, ja niillä on soveltuvissa tapauksissa oikeus kuljettaa tullaamatonta tavaraa voimassa olevien lakien ja määräysten mukaan. Lentoasemien tullipalvelujen tulee olla käytettävissä tällaista rahtia varten riippumatta siitä, kuljetetaanko rahti pintakuljetuksena vai ilmakuljetuksena. Lentoliikenteen harjoittajat voivat halutessaan suorittaa itse omat pintakuljetuksensa tai sopia niistä muiden pintakuljetusta harjoittavien yritysten kanssa, mukaan lukien muiden lentoliikenteen harjoittajien ja lentorahtipalveluita epäsuorasti tarjoavien yritysten suorittamat pintakuljetukset. Tällaiset eri kuljetusmuotojen väliset rahtikuljetukset voidaan tarjota yhtenäiseen ilma- ja pintakuljetuksen käsittävään kauttakulkuhintaan edellyttäen, että rahdinantajia ei harhaanjohdeta tällaisen kuljetuksen suhteen.

Artiklan 2 kohdan mukaan kummankin osapuolen nimeämillä lentoliikenteen harjoittajilla on lupa kansainvälisen ilmakuljetuksen yhteydessä tarjota matkustajaliikennepalveluita omissa nimissään sopien yhteistyöjärjestelyistä sellaisten pintakuljetusten tarjoajien kanssa, joilla on oikeus tarjota pintakuljetuksia sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti mihin tahansa paikkoihin ja mistä tahansa paikoista osapuolten alueella ja niiltä edelleen. Pintakuljetusten tarjoajiin ei sovelleta ilmakuljetuksia koskevia lakeja ja määräyksiä yksinomaan sillä perusteella, että lentoliikenteen harjoittaja tarjoaa pintakuljetusta omissa nimissään. Eri kuljetusmuotojen väliset kuljetukset voidaan tarjota yhtenäiseen ilma- ja pintakuljetuksen käsittävään kauttakulkuhintaan edellyttäen, että matkustajia ei harhaanjohdeta tällaisen kuljetuksen suhteen. Pintakuljetusten tarjoajat voivat harkintansa mukaan päättää, osallistuvatko ne edellä tarkoitettuihin yhteistyöjärjestelyihin. Tietystä järjestelystä päättäessään pintakuljetusten tarjoajat voivat ottaa huomioon muun muassa kuluttajien edun, tekniset ja taloudelliset rajoitteet sekä tilan ja kapasiteetin rajoitukset.

14 artikla. Reilu kilpailu. Artiklan mukaan osapuolen tulee tarvittaessa ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin, oikeudenkäyttövallassaan oleviin toimenpiteisiin poistaakseen kaikki syrjinnän tai epäreilun kilpailun muodot, jotka vaikuttavat haitallisesti toisen osapuolen nimeämän yhden tai useamman lentoliikenteen harjoittajan kilpailuasemaan. Suomessa asiaa koskevat kansalliset säännökset ovat kilpailulaissa (948/2011).

15 artikla. Neuvottelut ja erimielisyyksien sovittelu. Artiklan 1 kohdan mukaan kummankin osapuolen ilmailuviranomaiset voivat milloin tahansa pyytää neuvotteluja tämän sopimuksen täytäntöönpanosta, tulkinnasta, soveltamisesta ja sen määräysten tyydyttävästä noudattamisesta. Artiklan 2 kohdan mukaan neuvottelujen jäädessä tuloksettomiksi on riita annettava osapuolten määräämän välittäjän tai sovittelulautakunnan ratkaistavaksi.

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten on sovittava etukäteen välittäjän tai lautakunnan työjärjestyksestä, toiminnan pääperiaatteista tai arviointiperusteista sekä välittäjään tai lautakuntaan turvautumisen ehdoista. Niiden on tarvittaessa harkittava myös tilapäisiä järjestelyjä tilanteen helpottamiseksi sekä sellaisten osapuolten osallistumismahdollisuutta, joihin erimielisyys voi suoraan vaikuttaa. Artiklan 4 kohdan mukaan välittäjä tai lautakunnan jäsenet voidaan nimetä ICAO:n ylläpitämästä pätevien asiantuntijoiden luettelosta. Asiantuntijat on valittava 15 päivän kuluessa siitä, kun pyyntö erimielisyyden antamisesta välittäjän tai lautakunnan ratkaistavaksi on vastaanotettu. Jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen asiantuntijan tai asiantuntijoiden valinnasta, valinta voidaan jättää ICAO:n neuvoston puheenjohtajan tehtäväksi.

Artiklan 5 kohdan mukaan välitysmenettely olisi saatava päätökseen 60 päivän kuluessa siitä, kun välittäjä tai lautakunta aloittaa työnsä, ja asiasisältö olisi todettava ja mahdollinen suositus annettava 60 päivän kuluessa asiantuntijan tai asiantuntijoiden työn aloituksesta. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä vilpittömästi yhteistyötä edistääkseen välitysmenettelyä ja pannakseen välittäjän tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, elleivät ne etukäteen sovi päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Jos osapuolet ovat etukäteen sopineet pyytävänsä vain asiasisällön toteamista, niiden on käytettävä näitä tosiasioita erimielisyyden ratkaisemiseen.

Artiklan 7 kohdan mukaan riidanratkaisumenettelyn kustannukset on arvioitava sen käynnistämisen yhteydessä ja jaettava tasan, mutta jako on voitava arvioida uudelleen lopullisen päätöksen mukaan. Artiklan 8 kohdan mukaan menettely ei estä neuvottelumenettelyn käytön jatkamista, myöhempää välitysoikeuden käyttöä eikä sopimuksen irtisanomista 18 artiklan mukaisesti.

16 artikla. Muutokset. Artiklan 1 kohdan mukaan, mikäli jompikumpi osapuoli pitää sopimuksen jonkin määräyksen muuttamista toivottavana, se voi pyytää neuvotteluja toisen osapuolen kanssa. Tällaiset neuvottelut on aloitettava kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, elleivät osapuolet sovi tämän määräajan pidentämisestä. Näissä neuvotteluissa sovitut muutokset on hyväksyttävä kummankin osapuolen oikeudellisia menettelytapoja noudattaen, ja ne tulevat voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse, että näitä menettelytapoja on noudatettu.

Artiklan 2 kohdan mukaan sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa määrätään, ainoastaan sopimuksen liitettä koskevista muutoksista voidaan sopia osapuolten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja ne tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan.

17 artikla. Monenväliset yleissopimukset. Artiklassa säädetään, että jos monenvälinen lentoliikennettä koskeva yleissopimus tulee voimaan kummankin osapuolen osalta, sellaisen yleissopimuksen määräykset ovat ensisijaisia tähän sopimukseen nähden. Tämän sopimuksen 15 artiklan mukaiset neuvottelut voidaan järjestää, jotta saadaan selvitettyä, missä määrin mainitun monenvälisen yleissopimuksen määräykset vaikuttavat tähän sopimukseen.

18 artikla. Sopimuksen irtisanominen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli voi milloin tahansa ilmoittaa toiselle osapuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus. Tällainen ilmoitus on samanaikaisesti toimitettava ICAO:lle. 2 kohdan mukaan sopimus lakkaa olemasta voimassa 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin toinen osapuoli on vastaanottanut mainitun ilmoituksen, elleivät osapuolet sovi irtisanomisen peruuttamisesta ennen tämän määräajan päättymistä. Ellei toinen osapuoli tunnusta vastaanottaneensa ilmoitusta, se katsotaan vastaanotetuksi 14 päivän kuluttua siitä kun ICAO on sen vastaanottanut.

19 artikla. Rekisteröinti Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä. Artiklan mukaan sopimus ja kaikki siihen tehtävät muutokset on rekisteröitävä ICAO:ssa.

20 artikla. Voimaantulo. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on suoritettu.

2 Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Koska Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiraattien välisen lentoliikennesopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan velvoitteiden toteuttamiseksi ei aineellista lainsäädäntöä ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää ainoastaan ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lain 1 § sisältäisi tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selvitetty yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 4.2.

2 §. Pykälän mukaan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla siviili-ilmailuviranomaisella tarkoitettaisiin Suomessa Liikenteen turvallisuusvirastoa.

3 §. Pykälän mukaan sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lain on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimus tulisi voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun osapuolet olisivat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet olisi suoritettu. Laki tulisi voimaan samanaikaisesti, kun sopimus tulisi voimaan.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Toimivallanjako unionin ja jäsenvaltion välillä

Ulkosuhdeasetuksella on luotu mekanismi, jolla Euroopan unioni sallii tietyin edellytyksin jäsenvaltion tekevän lentoliikennesopimuksia, jotka kuuluvat sisältönsä puolesta joiltain osin unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltio neuvottelee ja tekee sopimuksen kolmannen maan kanssa omissa nimissään myös siltä osin kuin toimivalta kyseisessä asiassa lähtökohtaisesti kuuluu unionille.

Ulkosuhdeasetuksen mukaisen menettelyn valossa kyse ei siis ole perinteisestä sekasopimuksesta, joka sisältää sekä jäsenvaltion että Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä ja jonka osapuolina ovat sekä unioni että sen jäsenvaltiot. Kyse ei myöskään ole sellaisesta sopimuksesta, johon Euroopan unionin jäsenvaltiot sitoutuvat unionin puolesta (PeVL 16/2004 vp). Perustuslain 8 luvussa säädetyn kansallisen hyväksymis- ja voimaansaattamismenettelyn näkökulmasta kysymys on kokonaisuudessaan Suomen tekemästä sopimuksesta, johon sitoutuminen edellyttäen, että toimitaan unionin hyväksymän valtuutuksen puitteissa, on niin ikään kokonaisuudessa Suomen päätettävissä. Eduskuntaa pyydetään näin ollen hyväksymään sopimus kokonaisuudessaan ja saattamaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Ulkosuhdeasetuksen mukainen komission lupa tehdä sopimus tarvitaan niille sopimusmääräyksille, jotka edellä selostetulla tavalla sisältönsä puolesta kuuluvat lähtökohtaisesti unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Annetun unionilainsäädännön myötä unionin toimivalta lentoliikenneasioissa on käynyt varsin laajaksi. Pääosa tästä lainsäädännöstä on annettu suoraan velvoittavina asetuksina. Tällöin jäsenvaltioiden kansallinen toimivalta rajoittuu lähinnä siihen, kuinka jäsenvaltio järjestää asetusten kulloinkin edellyttämät julkiset hallintotehtävät.

Suomen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välisen lentoliikennesopimuksen kattamista seikoista asetuksia on annettu muun muassa lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä ((EY) N:o 1008/2008)), yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta ((EY) N:o 216/2008), siviili-ilmailun turvaamisesta ((EY) N:o 300/2008), lähtö- ja saapumisaikojen jakamisesta Euroopan yhteisöjen lentoasemilla (neuvoston asetus (EU) N:o 95/93) sekä lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä ((EY) N:o 1794/2006). Lisäksi on annettu direktiivitasoisia säännöksiä muun muassa maahuolinnasta (96/67/EY) ja poikkeamien ilmoittamisesta (2003/42/EY) sekä lentoasemamaksuista (2009/12/EY). Tällä perusteella ainakin sopimuksen määritelmiä koskeva 1 artikla, 3 artiklan 2 kohta, 4 artiklan 1 kohta, 5 artikla, 7 artikla, 8 artikla, 10, 11 artiklan 3 kohta kuuluvat Euroopan unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Artiklan säädösten taustalla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49 artiklan sijoittautumisvapaus sekä ulkosuhdeasetuksen (847/2004) säädökset. Sopimuksen määräyksiin sovelletaan lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjä (SEUT 101 ja 102 artikla).

Sopimuksen 1 artiklan määritelmistä lentoliikenteen harjoittaja ja käyttömaksut on määritelty unionilainsäädännössä (lentoliikenteen harjoittamisen yhteisiä sääntöjä koskeva asetus (EY) N:o 1008/2008) ja lentoasemamaksudirektiivi 2009/12/EY) ja sitä käytetään sekä EU:n että jäsenvaltion toimivallassa olevissa sopimusmääräyksissä. Ne kuuluvat siten ensisijaisesti unionin toimivaltaan. Koska myös ilmailuviranomaiset hoitavat pitkälti tehtäviä, jotka määräytyvät kansainvälisen sääntelyn ja sen nojalla annetun EU-lainsäädännön mukaisia tehtäviä, myös ilmailuviranomaiset voidaan katsoa kuuluvan ensisijaisesti EU:n toimivaltaan. Sama koskee myös Kansainvälisen siviili-ilmailun sopimusta, aluetta, lentoliikennettä, kansainvälistä lentoliikennettä, lentoyhtiötä, sekä tässä tarkoitettua sopimusta Yhdistyneiden arabiemiraattien kanssa. Chicagon sopimus on useissa EU-säädöksissä määritelty ja ulkosuhdeasetuksen nojalla jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten sopimusten voidaan katsoa kuuluvan unionin toimivaltaan. Täysien kustannusten määritelmä kuuluu täysin EU:n toimivaltaan, koska sitä käytetään vain EU:n toimivallassa olevissa määräyksissä.

Sopimuksen 3 artiklan ja 4 artiklan lupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat säännökset sekä 5 artikla määräysten soveltamista koskevien määräysten taustalla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49 artiklan sijoittumisvapaus, ulkosuhdeasetuksen 847/2004) säädökset ja lentoliikenteen harjoittamisen yhteisiä sääntöjä koskeva asetus ((EY) N:o 1008/2008). Sopimuksen määräyksiin sovelletaan lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjä siltä osin kuin niillä on vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (SEUT 101 ja 102 artikla).

Sopimuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten väliseen lentoliikenteeseen sovelletaan osapuolen lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat matkustajien tuloa osapuolen alueelle sekä maasta lähtöä. Rajatarkastusten osalta tämä tarkoittaa Suomea sitovan Schengenin rajasäännösten soveltamista (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006). Näin ollen kohdan määräykset kuuluvat unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 6 artiklassa määrätään veroista, tulleista ja muista maksuista vapauttamisesta, tullivalvonnasta ja ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset perustuvat Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) standardeihin ja suositeltuihin käytäntöihin, jotka on toimeenpantu Euroopan unionissa. Artiklan määräykset kuuluvat EU:n toimivaltaan. Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista, komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1186/2009 yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta sekä neuvoston direktiiveissä 2006/112/EY, 2009/132/EY ja 2008/118/EY säädetään 6 artiklassa mainittujen tavaroiden tulli- ja verokohtelusta.

Sopimuksen 7 artiklassa säädetään lentoliikenteen harjoittajien oikeudenmukaisista ja yhtäläisistä kilpailuedellytyksistä, jotka perustuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaan. Kapasiteettimääräyksiin vaikuttaa myös lähtö- ja saapumisaikojen jakamisesta Euroopan yhteisöjen lentoasemilla (neuvoston asetus (EU) N:o 95/93). Näiltä osin 7 artikla kuuluu unionin toimivaltaan.

Sopimuksen 8 artiklassa säädetään oikeudenmukaisesta hinnoittelusta ja hinnoittelurajoituksista, joista säädetään Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklassa ja näin ollen artikla kuuluu EU:n toimivaltaan. Artikla perustuu suositusluonteiseen EU-mallilausekkeeseen.

Artiklan 10 määräykset kuuluvat EU:n toimivaltaan. Artiklan mukaiset maksut perustuvat lentoasemamaksudirektiiviin (2009/12/EY), maahuolintadirektiiviin (96/67/ETY), lakiin lentoasemaverkosta ja lentoasemamaksuista (210/2011) ja lennonvarmistusmaksujen osalta komission asetukseen lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä ((EY) N:o 1794/2006), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 1191/2010.

Lentoturvallisuutta koskeva 11 artikla kuuluu EU:n toimivaltaan niin sanotun EASA-asetuksen ((EY) N:o 216/2008) johdosta. Artiklan 7 kohta perustuu suositusluonteiseen EU-mallilausekkeeseen.

Ilmailun turvaamista koskeva 12 artikla kuuluu EU:n toimivaltaan siviili-ilmailun turvaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ((EY) N:o 300/2008) johdosta. Artiklan 4 kohta perustuu suositusluonteiseen EU-mallilausekkeen.

Artikla 13 kuuluu EU:n toimivaltaan tullipalveluja koskevien määräysten osalta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan nojalla. Muilta osin kuitenkin artiklan määräykset kuuluvat kansalliseen toimivaltaan.

Kilpailukysymykset kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan nojalla unionin toimivaltaan ja siten myös reilua kilpailua koskeva 14 artikla.

Kansalliseen toimivaltaan kuuluvia määräyksiä ovat edellä mainitun 13 artiklan lisäksi (muilta osin kuin tullipalvelut) 2 ja 9 artiklat sekä sopimukseen sisältyvät loppumääräykset (15–20 artiklat).

4.2 Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (kts. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan. Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Koska sopimuksessa ilmailuviranomaisilla on lainsäädännön alaan kuuluvia tehtäviä 3, 6, 12 ja 16 artiklassa, myös ilmailuviranomaisen määritelmä käsitteenä kuuluu lainsäädännön alaan. Liikenteen turvallisuusviraston tehtävät siviili-ilmailusta vastaavana viranomaisena perustuvat lakiin Liikenteen turvallisuusvirastosta (863/2009) ja ilmailulakiin (1194/2009). Vastaavasti lentoliikenteen harjoittajiin kohdistuvat velvoitteet ja oikeudet kuuluvat osin 2-10 ja 12-14 artiklassa lainsäädännön alaan ja siten myös lentoliikenteen harjoittajan määritelmä. Laskeutumista ilman kaupallista tarkoitusta käytetään lentoliikenteen harjoittajien oikeuksia koskevassa 2 artiklassa ja se kuuluu siten lainsäädännön alaan. Myös hinnan määritelmä voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan, koska 8 artiklan mukainen hinnoittelu kuuluu lainsäädännön alaan. Perustuslain 81 §:n mukaan veroista ja maksuista sekä niistä myönnettävistä vapautuksista säädetään aina lailla ja siten myös maksujen käsite kuuluu lainsäädännön alaan. Muilta osin tämän sopimuksen määritelmät eivät kuuluisi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä ja ei-säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä ja yli sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään ilmailulain 73–76 §:ssä. Ilmailulain 1 § tunnustaa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden ensisijaisuuden, kun pykälässä säädetään, että ilmailulain säännöksiä noudatetaan, ellei unionilainsäädännöstä tai muista kansainvälisistä sitoumuksista muuta johdu. Sopimuksen 2 artiklan määräykset kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan, sillä niissä määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Sopimuksen liitteessä sovitaan liikenneoikeuksien käyttämisen teknisistä yksityiskohdista.

Lentoliikenteen harjoittajan nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 3–4 artiklat perustuvat Liikenteen turvallisuusviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty ilmailulain 8 luvussa. Artiklat kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Sopimuksen 3 artiklan 1 kohta, 2 kohdan b-alakohta ja 3 kohta sekä 4 artiklan 1 kohdan b-alakohta ja 3 kohdan määräykset lainsäädännön alaan, sillä niissä määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.

Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohta sisältää määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 kohdassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tarkastuksista. Artiklan 4 kohdassa kielletään osapuolia myöntämästä etuoikeuksia lentoliikenteen harjoittajille. Artiklan määräykset sisältyvät ilmailulain 8 lukuun ja siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklan 1-2 ja 5-6 kohta sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Artiklan 7 kohta koskee verojen, tullien tai muiden maksujen määräämistä. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Arvonlisäverolain 70 §:ssä on säädetty ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnin verottomuudesta ja matkustajille lennon aikana muuhun kuin välittömään kulutukseen tapahtuvan tavaroiden myynnin verollisuudesta. Lain 94 §:ssä on säädetty muun muassa ilma-aluksen, varaosien ja varusteiden sekä lentoliiketoiminnassa käytettävien maa- ja turvalaitteiden, opetusvälineiden, asiakirjojen ja lomakkeiden maahantuonnin verottomuudesta. Artiklan 3 ja 4 kohdan määräyksiä vastaavia säännöksiä on Euroopan unionin asetuksissa. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 7 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien ilmoittamisesta. Ilmailulain 73 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska ne koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita.

Sopimuksen 8 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut ilmailulain 73 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta. Artiklan määräykset sisältyvät ilmailulain 8 lukuun ja ne kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Lentoliikenteen harjoittajien edustusta koskevaa sopimuksen 9 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja –maksuista annettuun lakiin.

Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 11 artikla liittyy Liikenteen turvallisuusviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenteen turvallisuusvirastosta ja ilmailulaissa. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista.

Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 11 luvussa. Näin ollen sopimuksen 12 artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artikla kuuluu tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan (tullilaki 1466/1994). Oikeudesta valita rahdinkuljettaja sovitaan kuljetusmääräyksissä, joten tältä osin artiklan määräyksistä säädetään ensisijaisesti alemman asteen määräyksillä.

Reilusta kilpailusta säädetään kilpailulaissa. Siten sopimuksen 14 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 15 artikla sisältää määräykset välitys- ja sovittelumenettelyistä. Menettelyt eivät artiklan määräysten mukaan ole ehdottoman sitovia, koska välittäjää tai lautakuntaa voidaan käyttää erimielisyyden asiasisällön toteamiseen taikka oikaisukeinon tai ratkaisun suosittamiseen. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä yhteistyötä edistääkseen välimiesmenettelyä ja pannakseen välittäjän tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, ellei etukäteen ole sovittu päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Menettely ei estä neuvottelujen jatkamista. Välimiesmenettelyssä annetut ratkaisut voivat kuitenkin tietyissä tilanteissa olla sitovia. Tällöin voi tulla sitovasti ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvaksi lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta säätämisjärjestykseen.

Sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitteitä koskevista muutoksista voidaan sopia osapuolten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja ne tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Sopimuksen liitteessä sovitaan 2 artiklan mukaisten liikenneoikeuksien käyttämisen teknisistä yksityiskohdista. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Sopimuksentekovallan delegointi muodostaa poikkeuksen perustuslain 93 ja 94 §:n mukaiseen sääntelyyn, jonka mukaan sopimuksentekovalta kuuluu lähtökohtaisesti tasavallan presidentin toimivaltuuksiin ja eduskunta osallistuu kansainvälisten velvoitteiden hyväksymiseen. Sopimuksentekovaltaa voidaan siirtää muille viranomaisille valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamislailla. Sopimuksentekovallan siirtoa koskevia määräyksiä voi sisältyä myös valtiosopimukseen, jolloin delegointi vaatii laintasoista sääntelyä, mikä yleensä toteutuu sopimuksen voimaansaattamista koskevalla blankettilailla.

Perustuslain perusteluissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että sopimuksentekovaltaa voidaan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuutus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Määräykset sopimuksentekovallan delegoimisesta, kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 15/1999 vp ja PeVL 16/2004 vp).

Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut päävelvoitteet taata nimetyille lentoliikenteen harjoittajille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteet. Sopimuksen liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyksiä muun muassa lentoreiteistä ja markkinointiyhteistyöstä. Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen päävelvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Siirrettävän toimivallan aineellinen merkitys on vähäinen, sillä sopimuksen liitteen I määräykset koskevat vain tiettyjä kuljetusjärjestelyjen yksityiskohtia. Valtuutus ei ole rajoittamaton, ja valtuutuksessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muutoksista. Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla pitkään yleisesti noudatettua kansainvälistä käytäntöä.

Sopimuksen liitteessä määrätään reiteistä, joilla lentoliikenteen harjoittajat voivat lentää, kaupallisista ja yhteisistä markkinointijärjestelyistä, joihin lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus osallistua. Määräykset eivät kuuluisi lainsäädännön alaan.

4.3 Käsittelyjärjestys

Sopimuksen ei voida katsoa sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Myöskään 16 artiklan delegointimääräys ei hallituksen käsityksen mukaan vaikuta esityksen käsittelyjärjestykseen.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi lentoliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallituksen välillä Dubaissa 22 päivänä heinäkuuta 2013 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki lentoliikenteestä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Lentoliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallituksen välillä Dubaissa 22 päivänä heinäkuuta 2013 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla siviili-ilmailuviranomaisella tarkoitetaan Liikenteen turvallisuusvirastoa.

3 §

Sopimuksen muiden määräysten ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2013

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Liikenneministeri
Merja Kyllönen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.