Siirry esitykseen
HE 123/2013
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi siviilipalveluslain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi siviilipalveluslakia.
Siviilipalvelustoiminnan järjestäminen siirtyisi Lapinjärven kunnalta valtiolle ja siviilipalveluksen toimeenpanosta vastaavan siviilipalveluskeskuksen henkilöstö siirtyisi liikkeen luovutuksen seurauksena valtion palvelukseen. Siviilipalveluskeskus sijoitettaisiin hallinnollisesti Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillisyksiköksi, mutta siviilipalveluskeskus toimisi ja siviilipalvelusvelvollisten koulutus tapahtuisi edelleen Lapinjärven kunnassa sijaitsevassa nykyisessä Lapinjärven koulutuskeskuksessa.
Esityksessä ehdotetaan myös muutettavaksi siviilipalvelusvelvollisten maksuttomia lomamatkoja koskevia säännöksiä siten, että siviilipalvelusvelvollisten kaikki kotimaan lomamatkat koti- tai asuinpaikkakunnalle säädettäisiin maksuttomiksi.
Lakiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi joitakin siviilipalveluskeskuksen hallinnollisesta muutoksesta aiheutuvia teknisiä muutoksia. Siviilipalveluskeskukselle ehdotetaan siirrettäväksi joitakin työ- ja elinkeinoministeriölle kuuluvia siviilipalveluksen toimeenpanoon liittyviä tehtäviä.
Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siviilipalveluslain (1446/2007) mukaan siviilipalvelukseen kuuluu peruskoulutusjakso, yhteiskunnalle hyödyllinen siviililuonteinen työpalvelu, täydennyspalvelus, ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon aikainen palvelus. Työpalvelu suoritetaan lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollon, opetus- ja kulttuuritoimen, pelastustoimen, väestönsuojelun tai ympäristönsuojelun tehtävissä. Lisäksi laissa säädetään muun muassa siviilipalvelusviranomaisista, siviilipalvelusvelvollisuuden alkamisesta ja siviilipalveluspaikan määräytymisestä, palveluskelpoisuudesta, lykkäyksestä, vapauttamisesta siviilipalveluksesta, siviilipalveluksen suorittamisesta ja siviilipalveluksen päättymisestä, siviilipalvelusvelvollisten ylläpidosta ja etuuksista, palvelusrikkomuksista ja kurinpidosta, siviilipalvelusvelvollisuuden rikkomisesta sekä siviilipalvelusrekisteristä.
Työ- ja elinkeinoministeriö johtaa, ohjaa ja kehittää siviilipalvelusta. Työ- ja elinkeinoministeriön apuna siviilipalveluksen kehittämisessä ja suunnittelussa toimii valtioneuvoston asettama siviilipalvelusasiain neuvottelukunta. Siviilipalveluskeskuksena toimii Lapinjärven koulutuskeskus viranomaisasemassa työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Siviilipalveluskeskuksen tehtävänä on siviilipalveluksen toimeenpano. Koulutuskeskus kuuluu Lapinjärven kunnan organisaatioon. Koulutuskeskuksen henkilökunta on palvelussuhteessa Lapinjärven kuntaan, ja koulutuskeskuksen kiinteistö rakennuksineen on Lapinjärven kunnan omistuksessa. Siviilipalveluksen käytännön toimeenpanosta sovitaan ostopalveluperiaatteella siten, että työ- ja elinkeinoministeriö ja Lapinjärven kunta sopivat keskenään tehtävien hoitamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.
Työ- ja elinkeinoministeriö ja Lapinjärven kunta ovat solmineet vuonna 2009 sopimuksen siviilipalveluksen järjestämisestä ja siviilipalveluskeskuksena toimimisesta vuosiksi 2010—2014. Sopimusta tarkennetaan vuosisopimuksilla korvauksista ja toiminnasta. Vuosisopimuksessa määritellään muun muassa koulutettavien palvelusvelvollisten ja täydennyspalveluksen suorittavien määrät sekä palveluspaikattomien määrä. Sopimus on purettu työ- ja elinkeinoministeriön ja Lapinjärven kunnan yhteisellä sopimuksella päättymään 31 päivänä joulukuuta 2013.
Siviilipalveluslain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus siviilipalveluksesta (1461/2007) ja työministeriön asetus siviilipalvelusvelvollisen matkakorvauksista ja maksuttomien lomamatkojen lukumääristä (1462/2007).
Siviilipalvelusaika lyhennettiin vuoden 2008 alusta vastaamaan pisintä varusmiesaikaa 362 vuorokautta. Siviilipalvelusaikaa lyhennettiin edelleen 1 päivästä helmikuuta 2013 lukien 15 vuorokaudella 347 vuorokaudeksi, koska varusmiesaikaa lyhennettiin vastaavasti.
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti syksyllä 2010 laajapohjaisen työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää siviilipalvelusjärjestelmän kehittämismahdollisuudet. Työryhmä esitti maaliskuussa 2011 julkaistussa mietinnössään Siviilipalvelus 2020, että siviilipalvelusjärjestelmän hallintoon liittyvät tehtävät siirretään valtiolle, ja työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle perustetaan erillinen virasto. Virkamiestyöryhmä selvitti syksyllä 2012 tarkemmin siviilipalveluksen valtiollistamiseen liittyviä kysymyksiä, kuten vaikutuksia valtiontalouteen ja henkilöstön asemaan heidän siirtyessään valtion palvelukseen.
Siviilipalvelukseen kuuluvasta ylläpidosta ja etuuksista säädetään siviilipalveluslain 7 luvussa. Siviilipalveluslain 53 §:n mukaan siviilipalvelusvelvollisella on oikeus vähintään kahteen edestakaiseen lomamatkaan palveluskuukautta kohden tai korvaukseen matkakustannuksista koti- tai asuinpaikkakunnalleen taikka erityisestä syystä myös muulle sellaiselle paikkakunnalle Suomessa, jonne hänellä on erityisiä henkilökohtaisia siteitä. Ulkomailla vakinaisesti asuvalla on palvelusaikanaan oikeus vähintään yhteen lomamatkaan koti- tai asuinpaikkakunnalleen ulkomailla. Matkat on tehtävä olosuhteet huomioon ottaen valtiolle edullisimmalla tavalla. Siviilipalvelusvelvollisten matkakorvauksista ja maksuttomien lomamatkojen lukumäärästä annetussa työministeriön asetuksessa säädetään tarkemmin maksuttomien lomamatkojen määrästä ja matkakustannusten korvaamisesta ottaen huomioon asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavien lomamatkojen lukumäärä. Asetuksen 3 §:n mukaan siviilipalveluslain 53 §:ssä tarkoitettujen maksuttomien lomamatkojen määrä Suomessa on 39.
Siviilipalveluskeskukselle on laissa uskottu merkittäviä viranomaistehtäviä, minkä vuoksi on perusteltua siirtää siviilipalvelustoiminta kunnalta valtion toiminnaksi. Siviilipalvelusvelvollisten kotimaan maksuttomia lomamatkoja koskeva säännös on yhdenvertaisuussyistä muutettava vastaamaan varusmiesten maksuttomia matkoja koskevia säännöksiä.
Siviilipalveluslain 7 §:n 1 momentin mukaan siviilipalveluskeskuksena voi toimia valtion tai kunnan viranomainen. Lain 7 §:n 3 momentin mukaan siviilipalveluskeskuksena toimii Lapinjärven koulutuskeskus viranomaisasemassa työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Lain 7 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siviilipalveluskeskuksena toimii Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) erillisyksikkö. Koska toiminnan ehdotetaan siirtyvän valtiolle, säännökseen sisältyvä maininta viranomaisasemasta ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Koska siviilipalveluskeskus on osa ELY-keskusta, jonka yleishallinnollinen ohjaus sekä strateginen suunnittelu ja ohjaus kuuluvat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) mukaan työ- ja elinkeinoministeriölle, säännökseen sisältyvä maininta toimimisesta työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana.
Siviilipalvelustoiminnan siirtäminen Lapinjärven kunnalta Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle toteutettaisiin liikkeen luovutuksena.
Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 25 §:ssä ja työsopimuslain (55/2001) 10 luvun 1 §:ssä säädetään liikkeen luovutuksesta. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan kunnan tai kuntayhtymän toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Liikkeen luovutusta koskevista säännöksistä seuraa suoraan, että liikkeen luovutuksen piirissä olevat henkilöt siirtyvät luovutuksensaajan palvelukseen. Näin ollen luovutuksen kohteena oleva Lapinjärven siviilipalveluskeskuksen henkilöstö siirtyy Lapinjärven kunnan palveluksesta Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen palvelukseen. Siirtyvien henkilöiden palvelussuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työ- ja virkasuhde-edut siirtyvät niin ikään sanottujen lakien säännösten perusteella suoraan liikkeen luovutuksensaajalle.
Työehtosopimuslain (436/1946) 5 §:ssä on säädetty niin sanotusta sopimusseuraannosta. Pykälän mukaan jos jonkin yrityksen haltija on ollut työehtosopimukseen osallinen tai muuten sidottu, siirtyvät hänen seuraajalleen kaikki ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka edeltäjällä työehtosopimuksen mukaan oli. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 25 §:ssä on viittaus työehtosopimuslain 5 §:n soveltamiseen. Näin ollen ELY-keskus on velvollinen noudattamaan siirtyvään henkilöstöön luovutushetkellä voimassa olevien kunnallisten virka- ja työehtosopimusten määräyksiä kuluvan sopimuskauden loppuun eli 28 päivään helmikuuta 2014 saakka. Tämän jälkeen henkilöstön virkasuhteissa sovelletaan valtion virkaehtosopimusta.
Liikkeen luovutuksen kohteena on se osa siviilipalveluskeskuksen henkilöstöstä, jonka tehtävänä on siviilipalveluksen toimeenpano. Siirtyviä henkilöitä on 23, joista kolme on virkasuhteessa kuntaan (johtaja, apulaisjohtaja ja hallintopäällikkö) ja 20 on työsuhteessa kuntaan (seitsemän koulutusvastaavaa, kaksi terveydenhoitajaa, ensiapukouluttaja, kaksi työpalveluohjaajaa, sosiaalikuraattori, kuusi toimistovirkailijaa ja atk-vastaava).
Lain 8 §:n 4 momentin mukaan siviilipalvelusasioita käsittelevä siviilipalveluskeskuksen ja siviilipalveluspaikan henkilöstö toimivat tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan virkavastuulla ja käyttävät julkista valtaa viranomaistehtävässä, joka on laissa säädetty valtion toiminnaksi. Koska siviilipalveluskeskuksen henkilöstö siirtyy ELY-keskuksen palvelukseen valtion virkamiehiksi, säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että maininta siviilipalveluskeskuksen henkilöstön toimimisesta virkavastuulla jätetään tarpeettomana pois. Virkavastuulla toimimista ehdotetaan selvennettäväksi lisäämällä maininta rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuun määräytymisestä vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan.
Lain 7 §:n 4 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö korvaa siviilipalveluskeskukselle sen toiminnasta aiheutuvat kustannukset sopimuksen mukaan. Säännös ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska siviilipalveluskeskuksena toimisi valtion viranomainen, jolle rahoitus tulee suoraan valtion budjetista eikä sopimusta tarvita.
Lain 57 §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriö voi kirjallisen hakemuksen perusteella korvata siviilipalveluspaikalle siviilipalveluksen järjestämisestä aiheutuneita poikkeuksellisia ja ennakoimattomia kustannuksia, jos niitä voidaan pitää siviilipalveluspaikan taloudellisiin edellytyksiin nähden kohtuuttomina. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi siviilipalvelusvelvolliselle sattuneen tapaturman hoitokulut. Korvaushakemuksia tulee vuosittain 4—5 kappaletta. Vuosittain maksettavien korvausten euromäärä vaihtelee 6 000 ja 10 000 euron välillä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätösvalta korvauksen myöntämisestä siirtyy siviilipalveluskeskukselle.
Siviilipalveluslain 12 luvussa säädetään rekistereistä ja tietosuojasta. Siviilipalveluksen toimeenpano, siviilipalvelusvelvollisten valvonta ja poikkeusolojen aikainen sijoittaminen edellyttävät siviilipalvelusvelvollisia koskevien henkilötietojen rekisteröintiä. Sähköinen internet-pohjainen siviilipalvelusrekisteri on siviilipalvelusvelvollisia koskeva henkilörekisteri, jonka ylläpitäjinä voimassa olevan lainsäädännön mukaan toimivat työ- ja elinkeinoministeriö, siviilipalveluskeskus ja siviilipalveluspaikat.
Lain 88 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaa siviilipalvelusrekisterin yleisestä toimivuudesta, tietoturvallisuudesta, rekisteriin talletettavien tietotyyppien määrittelystä sekä rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siviilipalvelusrekisterin konseptuaalinen omistajuus, johon kuuluvat toiminnan ja prosessin omistajuus sekä konseptin omistajuus, siirtyvät työ- ja elinkeinoministeriöltä siviilipalveluskeskukselle. Siviilipalveluskeskus vastaisi siviilipalvelusrekisterin yleisestä toimivuudesta, tietoturvallisuudesta, rekisteriin talletettavien tietotyyppien määrittelystä ja rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä. Momentissa säädettäisiin lisäksi siitä, että siviilipalveluskeskus vastaa myös muista rekisterinpitäjälle henkilötietolaissa (523/1999) säädetyistä tehtävistä, mikä vastaa voimassa olevan pykälän 3 momenttia.
Lain 88 §:n 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö määrittelee eri käyttäjäryhmille työtehtävien edellyttämät käyttöoikeudet siviilipalvelusrekisteriin. Työ- ja elinkeinoministeriö myöntää käyttöoikeuden työ- ja elinkeinoministeriön ja siviilipalveluskeskuksen henkilöstölle sekä lain 45 §:ssä tarkoitetuille siviilipalveluspaikkojen vastuuhenkilöille. Vastuuhenkilöt myöntävät työ- ja elinkeinoministeriön luvan puitteissa siviilipalvelusrekisteriin rajatut käyttöoikeudet siviilipalveluspaikan muille siviilipalvelusvelvollisten asioita hoitaville henkilöille. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että käyttöoikeuksien määritteleminen ja myöntäminen siirtyy työ- ja elinkeinoministeriöltä siviilipalveluskeskukselle, koska rekisterin omistajuus siirtyy kokonaisuudessaan siviilipalveluskeskukselle. Koska siviilipalveluskeskus päättää siviilipalveluspaikan hyväksymisestä, on tarkoituksenmukaista, että siviilipalveluskeskus myöntää myös palveluspaikan vastuuhenkilölle käyttöoikeuden siviilipalvelusrekisteriin.
Lain 88 §:n 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että rekisterin käyttäjänä ja ylläpitäjänä toimii siviilipalveluskeskus toimivaltaansa kuuluvien tehtävien osalta sekä että työ- ja elinkeinoministeriö toimii rekisterin käyttäjänä ja ylläpitäjänä ainoastaan palveluspaikan ominaisuudessa. Muilta osin momentti säilyisi ennallaan ja vastaisi nykyisen lain 4 momenttia.
Lain 88 §:n 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta 23 §:n perusteella määrittelevät ja terveystarkastuksen 24 §:n perusteella suorittavat lääkärit toimivat rekisterinpitäjinä siviilipalvelusvelvollisen lääkärintarkastuskorttiin merkittävien tietojen osalta. Rekisterinpitäjinä toimivien lääkärien määrittelyä on tarpeen tarkentaa, koska lääkärit eivät organisaatiomuutoksen jälkeen olisi enää siviilipalveluskeskuksen palveluksessa, vaan lääkäripalvelut hankittaisiin ostopalveluina. Muilta osin momentti vastaisi nykyisen lain 5 momenttia.
Sovelluksen toiminnallisuuden määrittelyn ja suunnittelun siirtäminen käytännön toimintaa tuntevalle taholle samoin kuin käyttöoikeuksien ja –lupien hallinnoinnin keskittäminen siviilipalveluskeskukselle on tarkoituksenmukaista. Esitetyillä muutoksilla on sekä organisaatiorakennetta että kustannuksia vähentävä merkitys.
Lain 91 §:ssä säädetään henkilökortin ja lääkärintarkastuskortin säilyttämisestä ja siirtämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan siviilipalvelusvelvollisen vaihtaessa siviilipalveluspaikkaa palveluspaikan on siirrettävä manuaalinen henkilökortti sekä lääkärintarkastuskortti välittömästi uuteen siviilipalveluspaikkaan. Pykälän 3 momentin mukaan siviilipalvelusvelvollisen kotiuduttua lääkärintarkastuskortti ja henkilökortti on toimitettava välittömästi siviilipalveluskeskukseen. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän 2 ja 3 momentissa olevat maininnat henkilökortista poistetaan, koska manuaalinen henkilökortti ei ole enää käytössä, vaan sähköinen siviilipalvelusrekisteri on korvannut sen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sen uutta sisältöä.
Lain 93 §:n 1 momentissa säädetään, että siviilipalveluskeskuksella ja työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä siviilipalvelusrekisteriä varten niille laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tietoja muun muassa väestötietojärjestelmästä, sotilasviranomaiselta, terveyskeskukselta, Maahanmuuttovirastolta sekä poliisi-, syyttäjä- ja vankeinhoitoviranomaiselta. Tietojen saanti voidaan pykälän 3 momentin mukaan toteuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla sopimuksen perusteella. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että työ- ja elinkeinoministeriön tiedonsaantioikeus poistetaan. Koska rekisterin omistajuus ehdotetaan siirrettäväksi työ- ja elinkeinoministeriöltä siviilipalveluskeskukselle ja työ- ja elinkeinoministeriö toimisi rekisterin käyttäjänä ja ylläpitäjänä enää siviilipalveluspaikan ominaisuudessa, työ- ja elinkeinoministeriöllä ei olisi tarvetta saada muilta viranomaisilta salassa pidettävää tietoa siviilipalvelusrekisteriä varten. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus väestötietolakiin (507/1993) korvataan viittauksella lakiin väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalvelusta (661/2009), koska väestötietolaki on kumottu viimeksi mainitulla lailla. Pykälän 1 momentin 10 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus vammaistukilakiin (124/1988) korvataan viittauksella lakiin vammaisetuuksista (570/2007), koska vammaistukilaki on kumottu viimeksi mainitulla lailla.
Lain 93 §:n 3 momentissa säädetään, että siviilipalveluskeskuksella on oikeus saada 1 momentissa tarkoitetut tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla siten kuin siitä asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan. Ennen tietojen luovuttamista rekisterinpitäjän on esitettävä selvitys tietojen suojauksesta henkilötietolain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Viittaus henkilötietolain 32 §:n 1 momenttiin ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana, koska henkilötietolain 32 §:n 2 momentissa on säädetty tästä asiasta.
Siviilipalveluslain 7 §:n 4 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö korvaa siviilipalveluskeskukselle sen toiminnasta aiheutuvat kustannukset sopimuksen mukaan. Sopimuksen mukaan korvataan myös kustannukset palveluspaikkaa vailla olevista, jotka jäävät peruskoulutusjakson jälkeen suorittamaan työpalvelua siviilipalveluskeskukseen. Vuosittain työpalvelua siviilipalveluskeskuksessa suorittaa noin 270 velvollista, joista noin 40 kotiutuu siviilipalveluskeskuksesta täysin palvelleena. Suurin osa siviilipalveluskeskukseen jäävistä löytää palveluspaikan, jossa he suorittavat työpalvelun loppuun.
Siviilipalveluksen järjestämisen uudelleenorganisointi aiheuttaisi muutoksia palveluspaikattomien asemaan, koska sopimukseen perustuvia korvauksia ei enää maksettaisi eikä Lapinjärven kunta voisi näin ollen ottaa palveluspaikattomia työpalveluun. Ellei työpalvelupaikkaa löydy, velvolliselle myönnettäisiin henkilökohtaista syylomaa, jonka aikana hänen tulisi etsiä työpalvelupaikka. Henkilökohtaisen syyloman aika vaikeuttaisi velvollisen toimeentuloa, koska päivärahaa tai muitakaan etuuksia ei makseta sen ajalta. Siviilipalvelusajan katkeaminen aiheuttaisi velvollisen tulevaisuudensuunnitelmien lykkääntymisen ja vaikuttaisi mahdolliseen syrjäytymiseen.
Peruskoulutusjakson jälkeen palveluspaikkaa vaille jäävien velvollisten aseman turvaamiseksi ehdotetaan siviilipalveluslain 46 §:n 3 momentti siirrettäväksi 4 momentiksi ja lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan valtio vastaisi kaikilta osin siviilipalvelusvelvollisen ylläpidosta ja etuuksista silloin, kun velvollinen suorittaa työpalvelua siviilipalveluskeskuksessa palveluspaikkaa vailla olevana. Korvaus maksettaisiin siviilipalveluskeskukselle niiden velvollisten osalta, jotka jäävät peruskoulutusjakson jälkeen ilman palveluspaikkaa ja jotka määrätään suorittamaan työpalvelua siviilipalveluskeskukseen tarkoituksena joko toisen työpalvelupaikan etsiminen tai siviilipalveluksen toimeenpanoon liittyvien työtehtävien tekeminen.
Siviilipalveluslain 53 §:n 1 momentin mukaan siviilipalvelusvelvollisella on oikeus vähintään kahteen edestakaiseen lomamatkaan palveluskuukautta kohden tai korvaukseen matkakustannuksista koti- tai asuinpaikkakunnalleen taikka erityisestä syystä myös muulle sellaiselle paikkakunnalle Suomessa, jonne hänellä on erityisiä henkilökohtaisia siteitä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siviilipalvelusvelvollisten kaikki kotimaan lomamatkat koti- tai asuinpaikkakunnalle säädettäisiin maksuttomiksi. Näin varmistettaisiin siviilipalvelusvelvollisten yhdenvertainen kohtelu sekä siviilipalvelusvelvollisten ja varusmiesten välinen yhdenvertainen kohtelu maksuttomien lomamatkojen osalta. Asevelvollisuuslain maksuttomia lomamatkoja koskeva 104 §:n vastaava muutos tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siviilipalveluslain 101 §:n 1 momentin mukaan siviilipalveluskeskus määrää asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisesta palveluksesta siviilipalvelukseen siirtyvän jäljellä olevan siviilipalvelusajan siten, että tämän lain mukaisesta 362 vuorokauden palvelusajasta vähennetään ylöspäin pyöristettynä luku, joka saadaan, kun jo suoritettujen palveluspäivien määrä kerrotaan suhdeluvulla, joka saadaan jakamalla 362 vuorokauden mittainen siviilipalvelusaika asianomaiselle asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain perusteella määräytyneellä palvelusajalla. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että 362 vuorokautta muutetaan 347 vuorokaudeksi. Laki siviilipalveluslain 4 §:n muuttamisesta (717/2012), jolla siviilipalvelusaika lyhennettiin 347 vuorokaudeksi, tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013. Muutos on jäänyt epähuomiossa tekemättä 101 §:ään. Siviilipalveluskeskus on kuitenkin huomioinut lyhennetyn palvelusajan määrätessään jäljellä olevaa siviilipalvelusaikaa asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisesta palveluksesta siirtyvien kohdalla, joten siviilipalvelusvelvollisille ei ole syntynyt oikeudenmenetyksiä. Siviilipalveluskeskuksen sivulla olevassa informaatiossa ja palvelusaikalaskurissa jäljellä olevan palvelusajan laskemisessa on myös huomioitu lyhennetty palvelusaika.
Valtion talouden osalta taloudelliset vaikutukset näkyisivät valtion tulo- ja menoarvion momentin 32.01.20 (Siviilipalvelus) ja momentin 32.01.02 (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenot) määrärahoissa. Vuoden 2014 talousarvioesityksessä momentilta 32.01.20 (Siviilipalvelus) esitetään momentille 32.01.02 (ELY-keskusten toimintamenot) siirrettäväksi 1 203 000 euroa, joka vastaa liikkeen luovutuksella Kaakkois-Suomen ELY-keskukseen siirtyvän henkilöstön palkkauskustannuksia. Arvio palkkauskustannuksista perustuu Lapinjärven kunnan vuoden 2011 vahvistettuun kirjanpitoon.
Siviilipalvelustoiminnan siirtäminen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen yhteyteen aiheuttaisi siviilipalvelusmomentille lisäkustannuksia, jotka syntyvät liikkeen luovutuksen ulkopuolelle jäävien toimintojen hankkimisesta ja siviilipalveluskeskukselle vuokrattavien tilojen vuokrauskustannuksista. Kokonaisvuokraukseen siirryttäessä vuokralla on jatkossa tarkoitus kattaa kaikki tiloista aiheutuvat kustannukset sisältäen kiinteistönhuolto- ja siivouspalvelut sekä pääomavuokran. Vuokrauksesta arvioidaan tulevan noin 232 000 euron lisäkustannukset suhteessa nykyisiin pelkästään kiinteistönhuoltokustannukset kattaneeseen kustannustasoon. Ostopalveluina hankittavien palvelujen on arvioitu aiheuttavan noin 70 000 euron lisäkustannukset.
Valtiollistamisesta aiheutuvien lisäkustannusten on arvioitu olevan yhteensä noin 302 000 euroa. Siviilipalvelusmomentille (32.01.20) on esitetty vuoden 2014 talousarvioon vastaavan suuruista määrärahalisäystä.
Siviilipalvelusvelvollisten kaikkien kotimaan lomamatkojen muuttamisen maksuttomiksi on arvioitu lisäävän korvattavien matkojen kustannuksia noin 216 000 eurolla. Siviilipalvelusmomentille on esitetty vuoden 2014 talousarvioon vastaavan suuruista määrärahalisäystä.
Lapinjärven kunnan talouteen siviilipalvelustoiminnan valtiollistaminen vaikuttaa siten, että kunnan tulot vähenevät valtion maksaman siviilipalvelustoiminnan järjestämisen kattavan vuosittaisen korvauksen (noin 2,6 miljoonaan euroa) verran. Kunnan menot vähenevät kuitenkin samalla summalla, koska kunta ei enää hoida siviilipalveluksen toimeenpanoa. Samalla kunnalle kertyy vuokratuloja koulutuskeskuksen tiloista, joilla on tarkoitus kattaa kunnalle kiinteistöstä aiheutuvat kustannukset. Kunnan henkilökunnasta siirtyy Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen palvelukseen 23 henkilöä, joka on noin 12 prosenttia kunnan henkilöstön kokonaismäärästä. Henkilökunnan väheneminen vaikuttaa kunnan muuhunkin hallintoon tehtäviä vähentävästi.
Siviilipalveluskeskukselle siirtyisi työ- ja elinkeinoministeriöltä sellaisia siviilipalveluksen toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä, joiden ei katsota kuuluvan työ- ja elinkeinoministeriön ydintehtäviin. Siirrettäviä tehtäviä olisivat siviilipalveluksen järjestämisestä aiheutuvien ennakoimattomien kustannusten korvaamisesta päättäminen ja siviilipalvelusrekisterin omistajuuteen ja hallinnointiin liittyvät tehtävät. Siviilipalveluskeskuksen henkilöstön siirtyminen valtion virkamiehiksi mahdollistaisi mainittujen tehtävien siirtämisen siviilipalveluskeskuksen toimivaltaan.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan siviilipalveluskeskuksena toimii Lapinjärven kunnan organisaatioon kuuluva Lapinjärven koulutuskeskus viranomaisasemassa työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Esityksen mukaan siviilipalveluskeskuksena toimisi Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen erillisyksikkö. Siviilipalveluskeskus siirtyisi työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudesta Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen organisaatioon. Työ- ja elinkeinoministeriölle jäisi siviilipalveluksen johtaminen, ohjaaminen ja kehittäminen säädös- ja tulosohjauksen kautta.
Siviilipalveluskeskuksen toiminta siviilipalveluksen toimeenpanijana ja siviilipalvelusvelvollisten kouluttajana säilyisi nykyisellään. Siviilipalveluskeskus sijaitsisi fyysisesti edelleen Lapinjärven kunnassa kunnan omistamassa Sjökullan kartanon kiinteistössä.
Siviilipalveluskeskus sijoitettaisiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen organisaatioon erillisyksiköksi. ELY-keskuksen henkilöstömäärä lisääntyisi 23 henkilöllä, jotka siirtyisivät liikkeen luovutuksen yhteydessä Lapinjärven kunnan palveluksesta. Henkilöstömäärän lisääntyminen merkitsisi ELY-keskukselle lisätehtäviä henkilöstö- ja palkkahallintoon. Siviilipalveluskeskuksen siviilipalveluksen toimeenpanoon liittyvä taloushallinto siirtyisi työ- ja elinkeinoministeriöltä ELY-keskukselle, mikä merkitsisi lisätehtäviä ELY-keskuksen taloushallintoon. Lisätehtäviä ELY-keskukselle aiheutuisi myös siviilipalveluskeskuksen tulosohjauksesta, joka toteutettaisiin osana ELY-keskuksen kokonaistulosohjausta.
Koska siviilipalvelusrekisterin omistajuus siirtyy siviilipalveluskeskukselle, olisi tarkoituksenmukaista, että ELY-keskuksen edustaja olisi siviilipalvelusrekisterin ohjausryhmän jäsen. Siviilipalvelusasiain neuvottelukunnan kokoonpanoa olisi tarkoituksenmukaista muuttaa siten, että neuvottelukunnassa olisi myös ELY-keskuksen edustaja.
Työ- ja elinkeinoministeriö siirtää Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle resursseja puolen henkilötyövuoden verran.
Siviilipalvelusvelvollisten asema pysyisi lähtökohtaisesti ennallaan. Siviilipalvelusvelvollisten asema lomamatkojen osalta paranee, koska kotimaan maksuttomien lomamatkojen lukumäärää koskeva rajoitus esitetään poistettavaksi. Velvollisten oikeuteen päivärahoihin tai muihin etuuksiin ei esitetä muutoksia.
Siviilipalveluksen järjestämisen uudelleenorganisointi aiheuttaisi muutoksia palveluspaikattomien asemaan. Voimassa olevan sopimuksen mukaan valtio korvaa siviilipalveluskeskukselle kustannukset palveluspaikkaa vailla olevista, jotka jäävät suorittamaan työpalvelua siviilipalveluskeskukseen. Valtiollistamisen jälkeen tämä ei enää olisi mahdollista. Palveluspaikattomien aseman turvaamiseksi lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan valtio vastaisi kaikilta osin siviilipalvelusvelvollisen ylläpidosta ja etuuksista silloin, kun velvollinen suorittaa työpalvelua siviilipalveluskeskuksessa palveluspaikkaa vailla olevana. Siviilipalveluskeskus järjestäisi keskukseen työpalveluun jääville velvollisille kahden ensimmäisen palvelusviikon ajan tehostettua koulutusta ja ohjausta palveluspaikan saamiseksi.
Siviilipalvelus on osa perustuslain mukaista maanpuolustusvelvollisuutta, johon jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan tai siinä avustamaan. Siviilipalveluslain mukaan siviilipalveluksen järjestäminen on valtion tehtävä. Siviilipalveluksen toimeenpanoon liittyy merkittäviä viranomaistehtäviä, joita voimassa olevien säännösten mukaan hoitaa kuntaan palvelussuhteessa oleva henkilöstö. Siviilipalvelustoiminnan valtiollistaminen korostaisi siviilipalveluksen yhteiskunnallista merkitystä ja merkittävää viranomaisasemaa sekä vahvistaisi luottamusta siviilipalvelusjärjestelmään varsinkin niiden henkilöiden keskuudessa, jotka valitsevat siviilipalveluksen täyttääkseen maanpuolustusvelvollisuutensa.
Työ- ja elinkeinoministeriöllä säilyisi siviilipalvelusasioiden ylin ohjausvalta säädös- ja tulosohjauksen muodossa. Siviilipalveluskeskuksen sijoittaminen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen erillisyksiköksi selkiyttäisi ohjaussuhteita. Muutos auttaisi osaltaan tulevaisuudessa luomaan siviilipalveluksesta merkittävän voimavaran yhteiskunnalle.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaiset 39 maksutonta edestakaista matkaa eivät kaikissa tapauksissa ole riittäneet turvaamaan maksutonta matkaa koti- tai asuinpaikkakunnalle jokaisena viikonloppuna. Kaikkien kotimaan lomamatkojen säätäminen maksuttomiksi varmistaisi siviilipalvelusvelvollisten yhdenvertaisen kohtelun siten, että jokaisella olisi halutessaan mahdollisuus viettää viikonloppu koti- tai asuinpaikkakunnallaan. Asevelvollisuuslain muutos, jonka mukaan varusmiesten kaikki kotimaan lomamatkat säädetään maksuttomiksi, tulee voimaan vuoden 2014 alusta. Siviilipalveluslain vastaavalla muutoksella varmistettaisiin siviilipalvelusvelvollisten ja varusmiesten yhdenvertainen kohtelu.
Työ- ja elinkeinoministeriön asettama siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä jätti mietintönsä Siviilipalvelus 2020 maaliskuussa 2011 (työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 9/2011). Työryhmän mielestä siviilipalvelusjärjestelmää on ryhdyttävä kehittämään aktiivisesti siten, että siviilipalveluksesta tulee vuoteen 2020 mennessä merkittävä julkisen edun mukainen voimavara. Työryhmän keskeinen ehdotus oli, että siviilipalvelusjärjestelmän hallintoon liittyvät tehtävät valtiollistetaan, ja työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle perustetaan erillinen virasto, Suomen siviilipalveluskeskus. Virasto toimisi siviilipalveluslain 7 §:ssä tarkoitettuna siviilipalveluskeskuksena ja vastaisi siviilipalveluskeskukselle määrätyistä tehtävistä. Lisäksi siviilipalveluskeskukselle voitaisiin siirtää siviilipalvelusrekisterin ylläpitoon ja käyttöön liittyvät tehtävät. Siviilipalveluksen valtiollistamista perusteltiin siviilipalvelusjärjestelmän yhteiskunnallisella merkityksellä. Siviilipalveluskeskukselle on uskottu erittäin merkittäviä viranomaistehtäviä ja siksi sen tulisi olla osa valtionhallintoa.
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti virkamiestyöryhmän selvittämään tarkemmin siviilipalveluksen valtiollistamiseen ja erillisen viraston perustamiseen liittyviä kysymyksiä, joita olivat valtiollistamisen vaikutukset valtiontalouteen sekä valtiolle mahdollisesti aiheutuvat lisäkustannukset, koulutuskeskuksen kiinteistöön liittyvät kysymykset ja kustannukset, koulutuskeskuksen henkilöstön asema heidän siirtyessään valtion palvelukseen sekä tukipalvelujen järjestämiseen liittyvät kysymykset ja kustannukset. Työryhmän muistio valmistui 23 päivänä marraskuuta 2012 (TEM/1291/00.04.01/2012).
Vuoden 2013 alussa luovuttiin erillisen viraston perustamisesta, koska noin 20 hengen viraston perustaminen ei ole valtionhallinnossa vallitsevan toimintamallin mukaista. Toimintojen yhdistäminen isompiin kokonaisuuksiin katsottiin tarkoituksenmukaisemmaksi kuin erillisen viraston perustaminen. Sen sijaan ryhdyttiin valmistelemaan siviilipalveluskeskuksen siirtämistä erillisyksikkönä osaksi Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen organisaatiota.
Hallituksen esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä. Valmistelun yhteydessä on kuultu Lapinjärven kuntaa, siviilipalveluskeskusta ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusta. Valtiollistamisen valmistelua sen eri vaiheissa on käsitelty siviilipalvelusasiain neuvottelukunnan kokouksissa. Hallituksen esityksestä on käyty työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) mukaiset neuvottelut ELY-keskukseen siirtyvän henkilöstön kanssa.
Esitysehdotuksen valmistuttua työ- ja elinkeinoministeriö pyysi siitä lausunnot valtiovarainministeriöltä, puolustusministeriöltä, Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta, Lapinjärven kunnalta, Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta, Aseistakieltäytyjäliitto ry:ltä, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lta, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:ltä ja Akava ry:ltä. Lausunnoissa esitettyjä huomautuksia on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esitysehdotusta viimeisteltäessä. Lausunnonantajat puoltavat siviilipalvelustoiminnan valtiollistamista.
Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirtyvän henkilöstön luovutusajankohdan mukaisen palkkatason turvaaminen tapahtuisi samalla tavalla kuin valtionhallinnon sisäisissä organisaatiomuutoksissa. Tämä tarkoittaa sellaisen palkkatason turvaamista, jota tarkoitetaan valtion keskustason virka- ja työehtosopimuksen 24.11.2011 liitteen 3 mukaan palkkatasoa fuusiotilanteissa turvattaessa. Siirtyvää henkilöstöä koskisi mainitun sopimuksen 14 §:ssä sovittu 24 kalenterikuukauden mittainen vaativuuteen perustuvan tehtäväkohtaisen palkanosan turva.
Liikkeen luovutuksen ulkopuolelle jäisi toiminta, joka ei varsinaisesti ole siviilipalveluksen toimeenpanoa vaan sitä tukevaa toimintaa. Näitä toimintoja ovat keittiö- ja siivouspalvelut sekä kiinteistönhoitopalvelut. Lääkäripalvelut (osa-aikainen lääkäri) jäisivät myös liikkeen luovutuksen ulkopuolelle ostopalveluina hankittaviksi.
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotukset
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan siviilipalveluslain (1446/2007) 7 §:n 4 momentti,
muutetaan 7 §:n 3 momentti, 8 §:n 4 momentti, 53, 57, 88 ja 91 §, 93 §:n 1 ja 3 momentti sekä 101 §:n 1 momentti ja
lisätään 46 §:ään uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti:
7 §Siviilipalveluskeskus
Siviilipalveluskeskuksena toimii Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillisyksikkö.
8 §Siviilipalveluspaikat
Siviilipalveluspaikan henkilöstöön sovelletaan heidän käsitellessään siviilipalvelusasioita rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
46 §Siviilipalvelusvelvollisen ylläpito
Valtio vastaa kaikilta osin siviilipalvelusvelvollisen ylläpidosta ja etuuksista velvollisen suorittaessa työpalvelua siviilipalveluskeskuksessa palveluspaikkaa vailla olevana.
53 §
Maksuttomat lomamatkat
Siviilipalvelusvelvollisella on oikeus palvelusaikanaan maksuttomiin edestakaisiin lomamatkoihin sekä 40 §:ssä tarkoitetun loman ja vapaan yhteydessä edestakaisiin matkoihin taikka korvaukseen matkakustannuksista koti- tai asuinpaikkakunnalleen ja erityisestä syystä myös muulle sellaiselle paikkakunnalle Suomessa, jonne hänellä on erityisiä henkilökohtaisia siteitä. Ulkomailla vakinaisesti asuvalla on palvelusaikanaan oikeus vähintään yhteen maksuttomaan lomamatkaan koti- tai asuinpaikkakunnalleen ulkomailla.
Matkat on tehtävä olosuhteet huomioon ottaen valtiolle edullisimmalla tavalla.
Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella säädetään tarkemmin maksuttomien lomamatkojen lukumäärästä ulkomaille ja matkakustannusten korvaamisesta ottaen huomioon asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavan maksuttomien lomamatkojen lukumäärä ulkomaille.
57 §Siviilipalveluksen järjestämisestä aiheutuvat ennakoimattomat kustannukset
Siviilipalveluskeskus voi kirjallisen hakemuksen perusteella korvata siviilipalveluspaikalle siviilipalveluksen järjestämisestä aiheutuneita poikkeuksellisia ja ennakoimattomia kustannuksia, jos niitä voidaan pitää siviilipalveluspaikan taloudellisiin edellytyksiin nähden kohtuuttomina.
88 §Rekisterinpitäjät
Siviilipalveluskeskus vastaa siviilipalvelusrekisterin yleisestä toimivuudesta, tietoturvallisuudesta, rekisteriin talletettavien tietotyyppien määrittelystä, rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä sekä muista rekisterinpitäjälle henkilötietolaissa (523/1999) säädetyistä tehtävistä.
Siviilipalveluskeskus määrittelee eri käyttäjäryhmille työtehtävien edellyttämät käyttöoikeudet siviilipalvelusrekisteriin. Siviilipalveluskeskus myöntää käyttöoikeudet siviilipalveluskeskuksen henkilöstölle ja 45 §:ssä tarkoitetuille siviilipalveluspaikkojen vastuuhenkilöille. Vastuuhenkilöt myöntävät siviilipalveluskeskuksen antaman luvan puitteissa siviilipalvelusrekisteriin rajatut käyttöoikeudet siviilipalveluspaikan muille siviilipalvelusvelvollisten asioita hoitaville henkilöille.
Siviilipalvelusrekisterin käyttäjänä ja ylläpitäjänä toimii siviilipalveluskeskus toimivaltaansa kuuluvien tehtävien osalta. Siviilipalveluspaikat toimivat siviilipalvelusrekisterin käyttäjänä ja ylläpitäjänä palveluksessaan olevien siviilipalvelusvelvollisten jäljempänä 90 §:n 1 momentissa yksilöityjen tietojen osalta.
Siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta 23 §:n perusteella määrittelevät ja terveystarkastuksen 24 §:n nojalla suorittavat lääkärit ja siviilipalveluspaikan lääkärit toimivat rekisterinpitäjinä siviilipalvelusvelvollisen lääkärintarkastuskorttiin merkittävien tietojen osalta.
91 §Lääkärintarkastuskortin säilyttäminen ja siirtäminen
Siviilipalveluspaikka toimittaa siviilipalvelusvelvollisen lääkärintarkastuskortin siviilipalvelusvelvolliselle osoittamalleen terveydenhuolto-organisaatiolle.
Siviilipalvelusvelvollisen vaihtaessa siviilipalveluspaikkaa siviilipalveluspaikan on siirrettävä lääkärintarkastuskortti välittömästi uuteen siviilipalveluspaikkaan.
Siviilipalvelusvelvollisen kotiuduttua lääkärintarkastuskortti on toimitettava välittömästi siviilipalveluskeskukseen.
93 §Ulkopuoliset tietolähteet
Siviilipalveluskeskuksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä siviilipalvelusrekisteriä varten sille laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi seuraavat tiedot:
1) väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 13 §:n 1 momentin 1—3, 5, 11, 14, 19 ja 20 kohdassa tarkoitetut tiedot siviilipalveluksen järjestämistä ja siviilipalvelusvelvollisten valvontaa varten;
2) sotilasviranomaiselta palvelusaikaan vaikuttavat tiedot, palveluskelpoisuustiedot sekä terveydentilatiedot, jos niillä on merkitystä siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta koskevaa asiaa käsiteltäessä;
3) siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta tutkineelta terveyskeskukselta ja lääkäriltä terveydentilatiedot, jos niillä on merkitystä palveluskelpoisuutta tarkistettaessa;
4) terveyskeskukselta, mielenterveystoimistolta, sairaalalta tai muulta mielenterveystyötä tekevältä taholta tiedot mielenterveyslaissa (1116/1990) tarkoitettujen mielenterveyspalvelujen antamisesta siviilipalvelusvelvolliselle, jos niillä on merkitystä palveluskelpoisuuden tai palveluksen järjestämisen kannalta;
5) Maahanmuuttovirastolta henkilön kansalaisuutta koskevat tiedot sen selvittämiseksi, onko henkilö palvelusvelvollinen Suomessa;
6) poliisi-, syyttäjä- ja vankeinhoitoviranomaiselta siviilipalveluksesta kieltäytymistä, siviilipalvelusrikosta, tiedonantovelvollisuuden rikkomista tai täydennyspalvelusvelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta, syyteharkintaa, rikoksen seuraamusta ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevat tiedot siviilipalveluksen järjestämistä ja siviilipalvelusvelvollisten valvontaa varten;
7) oikeushallinnon tietojärjestelmistä tiedot tuomioistuimessa ratkaistuista rikosasioista, joissa on tuomittu vankeusrangaistus, siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuuden ja sijoitettavuuden arvioimiseksi; tietojen saamisesta rikosrekisteristä säädetään kuitenkin rikosrekisterilaissa (770/1993);
8) vankeinhoitoviranomaisilta tiedot rangaistuslaitoksessa säilytettävästä siviilipalvelusvelvollisesta ja tämän vapautumisajankohdasta siviilipalvelukseen määräämistä ja siviilipalveluksen järjestämistä varten;
9) sosiaali- tai terveydenhuollon laitokselta ja vastaavalta laitokselta tieto siviilipalvelusvelvollisesta, joka ei pääse laitoksesta vapaasti poistumaan, sekä tieto siviilipalvelukseen määrätyn vapautumisajankohdasta siviilipalvelukseen määräämistä ja siviilipalveluksen järjestämistä varten;
10) Kansaneläkelaitokselta tieto siviilipalvelusvelvollisesta, jolle on myönnetty kansaneläkelain (568/2007) mukainen työkyvyttömyyseläke tai vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) mukainen vammaistuki palveluskelpoisuuden ja sijoitettavuuden selvittämiseksi;
11) työvelvollisuusrekisteriä poikkeusoloissa ylläpitävältä työ- ja elinkeinoministeriöltä tieto siviilipalvelusvelvollisesta, jolle on valmiuslain mukaisesti annettu työmääräys työvelvollisena liikekannallepanon aikaista palvelukseenmääräämistä varten.
Siviilipalveluskeskuksella on oikeus saada 1 momentissa tarkoitetut tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla siten kuin siitä asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan.
101 §Palvelusaika siirryttäessä asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisesta palveluksesta siviilipalvelukseen
Siviilipalveluskeskus määrää asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisesta palveluksesta siviilipalvelukseen siirtyvän jäljellä olevan siviilipalvelusajan siten, että tämän lain mukaisesta 347 vuorokauden palvelusajasta vähennetään ylöspäin pyöristettynä luku, joka saadaan, kun jo suoritettujen palveluspäivien määrä kerrotaan suhdeluvulla, joka saadaan jakamalla 347 vuorokauden mittainen siviilipalvelusaika asianomaiselle asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain perusteella määräytyneellä palvelusajalla.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Lapinjärven kunnan palveluksesta Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ympäristökeskuksen palvelukseen siirtyvän henkilöstön palkkataso turvataan siten kuin sopimuskautta 2012—2014 koskevassa valtion virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu valtioon palvelussuhteessa olevan palkkauksen turvaamisesta muutostilanteessa.
Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2013
Pääministeri
JYRKI KATAINEN
Elinkeinoministeri
Jan Vapaavuori