Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 8/2013
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi puolustusvoimista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi puolustusvoimista annettua lakia siten, että puolustusvoimien hallintorakenteesta tulisi kolmiportainen. Sotilasläänit esikuntineen lakkautettaisiin ja aluetoimistoihin perustuvaa alueellista organisaatiota uudistettaisiin. Sotilasläänien esikuntien tehtävät siirrettäisiin puolustushaaraesikunnille, eräille joukko-osastoille ja aluetoimistoille.

Esityksen tavoitteena on puolustusvoimien hallinnon ja organisaation uudistaminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen. Puolustusvoimien rauhan ajan rakenne supistettaisiin vastamaan pienentyviä ikäluokkia ja sodan ajan koulutustarvetta.

Puolustusvoimiin perustettaisiin Puolustusvoimien logistiikkalaitos, jonne keskitettäisiin valtakunnallisesti puolustusvoimien materiaalihankinnat, ympäristöasioiden käsittely sekä logistiikan järjestelyt. Lisäksi laitos vastaisi puolustusvoimien muusta materiaalihallinnosta, hankintatoimesta sekä terveydenhuollon järjestämisestä.

Asevelvollisuuslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että varusmiesten kotimaan lomamatkat koti- tai asuinpaikkakunnalle säädettäisiin maksuttomiksi.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi puolustusvoimien virka-avusta poliisille annettua lakia, terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annettua lakia, Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annettua lakia, aluevalvontalakia, rajavartiolakia, sotilasoikeudenkäyntilakia ja kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annettua lakia.

Viimeksi mainittu laki ja varusmiesten maksuttomia lomamatkoja koskeva asevelvollisuuslain muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014. Muut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa, joka annettiin valtioneuvoston tiedonantona eduskunnalle 23 päivänä kesäkuuta 2011 (VNT 2/2011 vp), on sovittu, että hallitus käynnistää puolustusvoimien laajan uudistamisen. Se valmistellaan parlamentaarisella pohjalla. Puolustusvoimauudistuksen tavoitteena on varmistaa, että puolustusvoimilla on edellytykset täyttää lakisääteiset tehtävänsä sekä ylläpitää Suomen sotilaallinen puolustuskyky 2020-luvulle.

Hallitusohjelman mukaan puolustusvoimauudistuksella sopeutetaan puolustusvoimat pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin ylläpitäen ja kehittäen puolustuksen ennaltaehkäisykykyä. Uudistuksen lähtökohtana ovat kriisiajan puolustusvoimien mitoitus ja tehokas toiminta. Puolustusvoimien säästöohjelman toteuttaminen edellyttää sopeutustoimien aloittamista välittömästi vaalikauden alussa.

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät kokouksessaan 7 päivänä lokakuuta 2011 käynnistää uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelut. Kokouksessa käsiteltiin osana selonteon valmistelua myös puolustusvoimien rakenneuudistustyön aloittamista.

Työn eri vaiheita esiteltiin ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan seminaareissa. Uudistuksen keskeinen sisältö linjattiin tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisessä kokouksessa 8 päivänä helmikuuta 2012. Puolustusvoimauudistusta ryhdyttiin toteuttamaan puolustusministeriön ohjauksessa.

Puolustusvoimauudistuksen lähtökohtia ovat puolustusvoimien nykyisten tehtävien säilyminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta.

Puolustusvoimien rakenne on sopeutettava nykytasosta alempaan vuosittaiseen rahoituskehykseen vuoteen 2015 mennessä.

2 Nykytila

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

2.1.1 Puolustusvoimien organisaatio ja hallinto

Puolustusvoimien tehtäviä, toimivaltaa, organisaatiota ja hallintoa koskevat perussäännökset ovat puolustusvoimista annetussa laissa (551/2007). Laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Puolustusvoimien päätehtäviä ovat lain 2 §:n mukaisesti Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Tasavallan presidentti on perustuslain mukaan puolustusvoimien ylipäällikkö. Puolustusvoimat on puolustusvoimista annetun lain 24 §:n mukaan hallinnollisesti puolustusministeriön alainen.

Puolustusvoimissa on puolustusvoimista annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaan puolustusvoimain komentaja, pääesikunta, maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat, aluehallinnon esikuntia, sotilaslaitoksia, joukko-osastoja ja muita hallintoyksiköitä sekä maakuntajoukkoja ja Maanpuolustuskorkeakoulu. Puolustusvoimissa on lisäksi lain 24 §:n 3 momentin mukaan puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä koostuvia varuskuntia.

Maan jakamisesta sotilaslääneihin ja aluetoimistoihin säädetään valtioneuvoston asetuksella (961/2007).

Sotilasläänin esikunta on puolustusvoimista annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan maavoimien esikunnan alainen aluehallintoviranomainen. Sotilasläänien tehtäviin on kuulunut vastata alueensa maanpuolustuksen suunnittelusta, valmistelusta ja johtamisesta.

Lisäksi sotilasläänit perustavat puolustushaaroille ja rajavartiolaitokselle joukkoja sekä muodostavat ja jakavat maavoimien tilannekuvaa maavoimien esikunnan määräämällä tavalla.

Sotilasläänin esikunnan tehtävänä on toimia asevelvollisuuslaissa (1438/2007) tarkoitettuna asevelvollisrekisterin pitäjänä. Sotilasläänin esikunta voi tehdä päätöksen virka-avun antamisesta puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain (781/1980) perusteella. Lisäksi sotilasläänin esikunnassa käsitellään Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetussa laissa (645/1985) tarkoitetut lykkäys- ja vapautusasiat.

Aluetoimisto on puolustusvoimista annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan sotilasläänin esikunnan alainen aluehallintoviranomainen. Aluetoimistot on organisoitu hallinnollisesti kahdella tavalla: ne toimivat joko itsenäisinä yksikköinä tai osana alueella toimivaa puolustusvoimien joukko-osastoa. Aluetoimistojen tehtävänä on asevelvollisuuslain 5 §:n 1 momentin perusteella suunnitella ja johtaa sotilaallista maanpuolustusta alueillaan, järjestää kutsunnat sekä käsitellä asevelvollisuutta koskevia asioita. Asevelvollisuutta koskevia asioita ovat esimerkiksi palveluspaikan ja -ajankohdan siirtoon liittyvät asiat sekä kertausharjoituksista vapauttamista koskevat asiat.

Aluetoimistot käsittelevät myös asevelvollisuusasioissa oikaisuvaatimukset päätöksiin, jotka on tehnyt aluetoimisto, kutsuntalautakunta tai joukko-osasto. Oikaisuvaatimus on tehtävä asevelvollisen kotipaikan mukaan määräytyvälle aluetoimistolle. Oikaisuvaatimus toimitetaan päätöksen tehneelle viranomaiselle. Kutsuntalautakunnan päätöstä koskeva oikaisuvaatimus toimitetaan kuitenkin aluetoimistolle.

Sotilaslaitos, joukko-osasto ja varuskunta ovat puolustusvoimista annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan puolustusvoimien paikallishallintoviranomaisia. Maakuntajoukot ovat puolustusvoimista annetun lain 28 §:n 4 momentin perusteella puolustusvoimien kokoonpanoon kuuluvia alueellisia joukkoja.

Puolustushaarojen materiaalilaitokset vastaavat suorituskyvyn rakentamisen ja ylläpidon prosesseista sekä puolustusmateriaalihankinnoista. Lisäksi Itä-, Etelä-, Länsi- ja Pohjois-Suomen Huoltorykmentit vastaavat sotilaslääniensä alueella täydennysten, kunnossapidon, kuljetusten ja huoltopalvelujen järjestelyistä.

Puolustusvoimista annetun lain 29 §:n mukaan puolustusministeriö päättää puolustus-voimain komentajan tai pääesikunnan esityksestä:

1) pääesikunnan, puolustushaaraesikunnan ja Maanpuolustuskorkeakoulun sijoituspaikasta sekä aluehallinnon esikunnan, sotilaslaitoksen, joukko-osaston tai muun yksikön perustamisesta, sijoituspaikasta ja lakkauttamisesta ja

2) muistakin kokoonpanojen tai johtosuhteiden muutoksista, joilla on merkittävää yhteiskunnallista, taloudellista tai henkilöstöön liittyvää vaikutusta.

Puolustusvoimain komentajalla on oikeus muilta osin päättää yksityiskohtaisista kokoonpanoista ja johtosuhteista. Puolustusministeriö tulee pitää tietoisena näitä asioita koskevasta valmistelusta.

2.1.2 Puolustusvoimien järjestämä terveydenhuolto

Terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain (322/1987) 1 §:n nojalla puolustusvoimat järjestää terveydenhuoltovastuullaan olevien henkilöiden terveydenhuollon. Terveydenhuolto voidaan lain 8 §:n perusteella järjestää hankkimalla palveluja kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta siten kuin siitä näiden kanssa erikseen sovitaan.

Puolustusvoimien terveydenhuolto käsittää lain 2 §:n perusteella terveydenhoidon ja sairaanhoidon. Terveydenhoitoon kuuluu henkilö- ja joukkokohtainen terveydenhoito sekä ympäristöterveydenhuolto. Sairaanhoitoon kuuluu ensiapu, sairaankuljetus, avohoito sekä sairaalahoito.

Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat lain 3 §:n mukaisesti asevelvollisuuslain ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) nojalla puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä sotilasvirkaan koulutettavat opiskelijat.

Sairaanhoitoa annetaan silloin, kun sairaus, vamma tai vika on ilmennyt, todettu tai pahentunut palveluksen aikana tai kun kyseessä on asianomaisen palvelukseen astuessa todettu hoitoa vaativa sairaus, vamma tai vika, joka ei ole estänyt palvelukseen hyväksymistä.

Lain 4 §:n mukaan puolustusvoimat järjestää työterveyshuoltoon kuuluvan palveluskelpoisuuden arvioinnin. Puolustusministeriö voi päättää, että terveydenhuoltopalveluja annetaan erityisestä syystä myös muille.

Lain 6 §:ssä säädetään, että puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat puolustusministeriön alaisena pääesikunnalle. Poikkeusolojen terveydenhuollon alueellisesta suunnittelusta ja operatiivisesta johtamisesta vastaavat puolustushaarojen esikunnat. Perustason terveydenhuollon järjestelyistä vastaavat Sotilaslääketieteen keskus sekä sen alaiset varuskuntien terveysasemat.

Puolustusvoimissa on lain 7 §:ssä säädetyn mukaisesti terveydenhuollon järjestämistä varten terveydenhuoltohenkilöstö sekä tarpeelliset terveydenhuollon toimipaikat, Sotilasapteekki ja lääkintävarikko siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.

2.1.3 Varusmiesten maksuttomat lomamatkat

Asevelvollisuuteen kuuluvista etuuksista säädetään asevelvollisuuslain 11 luvussa. Asevelvollisuuslain 104 §:n mukaan varusmies saa palvelusaikanaan vähintään kaksi edestakaista lomamatkaa palveluskuukautta kohden tai korvauksen matkakustannuksista koti- tai asuinpaikkakunnalleen taikka erityisestä syystä myös muulle sellaiselle paikkakunnalle Suomessa, jonne hänellä on erityisiä henkilökohtaisia siteitä. Ulkomailla vakinaisesti asuvalla on palvelusaikanaan oikeus vähintään yhteen lomamatkaan koti- tai asuinpaikkakunnalleen ulkomailla. Matka on tehtävä olosuhteet huomioon ottaen valtiolle edullisimmalla tavalla.

Puolustusministeriön asetuksella asevelvollisuuslaissa ja terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa tarkoitetuista etuuksista (1444/2007) säädetään tarkemmin matkakustannusten korvaamisesta ja maksuttomien lomamatkojen lukumäärästä. Asetuksen 8 §:n mukaan asevelvollisuuslain 104 §:ssä tarkoitettujen maksuttomien lomamatkojen määrä Suomessa on 180 päivää palvelevalla 18 matkaa, 270 päivää palvelevalla 29 matkaa ja 362 päivää palvelevalle 39 matkaa. Käytännössä nykyisin valtaosa varusmiesten lomamatkoista on maksuttomia, sillä 270 päivää ja 362 päivää palvelevien osalta lomamatkojen määrä on nykykäytännöllä riittänyt ilmaisiin lomamatkoihin. Lyhimmän palvelusajan eli 180 päivää palvelevien osalta on kuitenkin ollut mahdollista, että kaikki lomamatkat eivät ole olleet varusmiehille maksuttomia.

Varusmiespalvelusajat lyhenevät 15 vuorokaudella 1 päivästä helmikuuta 2013 lähtien (laki asevelvollisuuslain muuttamisesta 310/2012, HE 37/2012 vp). Uudet varusmiespalvelusajat ovat 165 päivää, 255 päivää sekä 347 päivää.

2.1.4 Aluevalvontaan liittyvät luvat

Aluevalvontalaissa (755/2000) säädetään Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta. Aluevalvontalain 16 §:n nojalla valtakunnan turvallisuuden ja aluevalvonnan järjestämisen kannalta tärkeitä rajoiltaan tarkkaan määritettyjä Suomen aluevesien osia voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää suoja-alueiksi, joilla liikkumista ja muuta toimintaa rajoitetaan siten kuin tässä laissa säädetään. Suoja-alue ei saa olla laajempi kuin valtakunnan turvallisuuden ja aluevalvonnan järjestämisen vuoksi on välttämättä tarpeen. Suoja-alueet merkitään suomalaisiin merikarttoihin.

Aluevalvontalain 17 §:n mukaan suoja-alueella ei saa ilman lupaa harjoittaa laitesukellusta eikä merenkulkuun tavanomaisesti kuulumatonta vedenalaista toimintaa, kalastaa pohjaa laahaavalla tai raskaalla pohjaan ankkuroitavalla pyydyksellä, kuten nuotalla, troolilla tai isorysällä, ankkuroida suomalaisiin merikarttoihin merkittyjen ankkuripaikkojen ulkopuolelle muulla kuin huviveneellä, ellei se ole merenkulun turvallisuuden, ylivoimaisen esteen tai hätätilanteen takia välttämätöntä eikä liikkua yleisellä vesialueella yleisen väylän ulkopuolella 100 metriä lähempänä sellaisia puolustusvoimien käytössä olevia maa-alueita, joille maihinnousu on lain nojalla merkitty kielletyksi.

Aluevalvontalain 17 §:n mukaan suoja-alueen rajoituksiin liittyvissä lupa-asioissa toimivaltaisena lupaviranomaisena toimii puolustusvoimien joukko-osasto. Joukko-osastoista tehtäviä hoitavat tällä hetkellä Suomenlahden meripuolustusalue sekä Saaristomeren meripuolustusalue. Suoja-alueilla on rajoitettu etenkin toimintaa, jolla voidaan aiheuttaa vahinkoa valvontalaitteille tai aluevalvonnassa käytettäville tiedonsiirtojärjestelmille. Vahinkoa voi aiheuttaa muun muassa nuotta- ja troolikalastus sekä laitesukellus. Puolustusvoimien joukko-osaston päätökseen lupa-asiassa voi hakea muutosta hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti.

Lupaviranomaisesta sekä luvan hakemisesta ja hakemukseen liitettävistä lupaharkinnan kannalta tarpeellisista selvityksistä samoin kuin luvan voimassaolosta säädetään tarkemmin aluevalvonnasta annetulla valtioneuvoston asetuksella (971/2000). Aluevalvontalain 17 §:n mukaisia lupa-asioita on alle 300 vuodessa. Suurin osa suoja-alueluvista koskee laitesukellusta ja kalastusta.

2.1.5 Kemiallisten aseiden kieltosopimus

Kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annetussa laissa (346/1995) määritellään yleissopimuksen kemikaaliliitteen luettelon 1 kemikaalien käsittely luvanvaraiseksi toiminnaksi. Edellä tarkoitettua Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen myöntämää lupaa ei vaadita Puolustusvoimien Teknilliseltä Tutkimuslaitokselta, joka on kuitenkin ilmoitusvelvollinen Kemiallisten aseiden kieltojärjestölle.

Yleissopimuksen kemikaaliliitteen luettelossa 1 tai 2 mainittuja kemikaaleja ja lähtöaineita ei saa tuoda muista kuin sopimuspuolena olevista valtioista. Tämä kielto ei kuitenkaan koske näytteitä, jotka Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos ulkoasiainministeriötä etukäteen kuultuaan vastaanottaa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kemikaalien todentamiseen liittyviä tutkimuksia varten.

2.2 Kansainvälinen kehitys

Seuraavassa arvioidaan asevoimien yleistä kehitystä Euroopassa. Lisäksi yksityiskohtaisemmin tarkastellaan Ruotsissa, Norjassa ja Alankomaissa viimevuosina tehtyjä ratkaisuja vastaavankaltaisissa rakenteellisissa uudistuksissa. Vertailut ovat vain suuntaa antavia johtuen kunkin maan erilaisesta puolustusratkaisusta, asevoimien tehtävistä ja rakenteesta sekä sotilaallisen maanpuolustuksen resurssiperustasta.

2.2.1 Yleinen kehitys

Kylmän sodan päättymisen jälkeen puolustusratkaisujen ja asevoimien kehitystä Euroopassa ovat ohjanneet arviot sodan kuvan muutoksesta, teknologian kehitys sekä operaatioiden tarpeet. Asevoimien varautumisen painopiste on siirtynyt asteittain massamaisesta sodankäynnistä täsmäiskuina toteutettaviin operaatioihin ja vaativiin monikansallisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Samaan aikaan asevoimien ylläpitoon ja kehittämiseen käytettävät voimavarat ovat pääosin pienentyneet.

Uhkakuvan muutos on näkynyt useiden maiden asevoimien kehityssuuntauksina, joita ovat muun muassa asevoimien tehtävien yhdistyminen maan sisäisen turvallisuuden tehtäviin, aluepuolustuksesta luopuminen, joukkovahvuuksien supistaminen, sotavarustuksen vähentyminen ja ammattiarmeijoiden yleistyminen. Monessa valtiossa asevoimien kehittäminen on myös ollut sidoksissa sotilaalliseen liittoutumiseen.

Vaativat kriisinhallintaoperaatiot ovat asettaneet uudenlaisia vaatimuksia asevoimien suorituskyvylle ja rakenteille. Joukkojen tulee olla monikäyttöisiä, joustavia ja kevyitä. Vanhentuneista ja uusiin uhka- tai käyttötilanteisiin soveltumattomista suorituskyvyistä on luovuttu.

Armeijoiden joukkovahvuuksien leikkaukset ovat Euroopassa vuosina 1990 – 2010 olleet huomattavia. Suurista liikekannallepanoon perustuvista reserviläisjärjestelmistä on Euroopassa siirrytty asteittain kohti ammattiarmeijoita. Nykyisin pääosa Keski- ja Etelä-Euroopan maiden asevoimista on ammattiarmeijoita. Pohjoismaissa varusmieskoulutusjärjestelmä on Suomen lisäksi jäljellä Norjassa ja Tanskassa. Näissäkin maissa varusmieskoulutuksen suorittaneiden määrä on pienentynyt merkittävästi.

2.2.2 Rakenneuudistukset

Asevoimien doktriinin ja tehtävien muutokset ovat aiheuttaneet merkittäviä johtamisen ja hallinnon rakenneuudistuksia. Joukkojen määrän väheneminen, aluepuolustuksesta luopuminen ja yksikkötyyppien muuttuminen koulutuskeskuksista operatiivisiksi yhtymiksi on mahdollistanut johtamis- ja hallintorakenteiden madaltamisen sekä rauhan ajan että sodan ajan asevoimissa. Ammattiarmeijoissa rauhan ja kriisiajan rakenne on käytännössä sama.

Useissa Euroopan maissa alueellinen organisaatiotaso on lakkautettu tai uudistettu aluepuolustuksesta luovuttaessa. Esimerkiksi Alankomaissa alueellinen vastuu on annettu prikaatitason yhtymille. Muun muassa Alankomaissa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa puolustushaarat johtavat suoraan joukko-osastoja ja operaatioissa olevat joukot ovat suoraan asevoimien yhteisoperaatiosta vastaavan johtoportaan johdossa.

Asevoimien tehtävien painotuksen muutos, organisaatioiden madaltuminen ja hallintorakenteiden uudistus ovat mahdollistaneet myös toimintatapojen uudistuksen. Esimerkiksi Alankomaissa, Ruotsissa ja Norjassa on tukitoiminnat ja materiaalitoiminnot koottu keskitetysti omiin laitoksiin. Alankomaissa ja Norjassa asevoimien ”konsernijohtoisuutta” on lisätty ja puolustushaarojen itsenäisyyttä vähennetty keskittämällä niiden toiminta operointiin ja operaatioihin.

Edellä kuvatut kehityssuuntaukset ovat johtaneet yhteistyön lisääntymiseen eri maiden asevoimien kesken. Suorituskykyjen yhteiskäyttöön ja jakamiseen liittyvien hankkeitten kautta pyritään kehittämään suorituskykyä ja saavuttamaan säästöjä. Yhteistyö sotilasliitoissa, yhteistyöfoorumeilla ja kahdenvälisesti mahdollistaa joukkojen yhteistoimintakyvyn kehittämisen sekä yhteisten hankkeiden toteuttamisen.

Suomen puolustusjärjestelmän selkeä ero vertailumaihin liittyy puolustushaarojen asemaan. Suomessa puolustushaarat osallistuvat puolustusjärjestelmän suunnitteluun ja kehittämiseen ja vastaavat suorituskyvyn käytöstä: maa-, meri- ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta, johtamisesta ja toteutuksesta.

2.3 Nykytilan arviointi

Puolustusvoimien uudistamisen välttämättömyys on tunnistettu jo ennen nykyistä taloudellista tilannetta. Valtiontalouden paineiden ohella keskeisiä muutostarpeen tekijöitä ovat toiminnan yleinen kallistuminen, materiaalin vanheneminen sekä ikäluokkien pieneneminen.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana puolustusvoimien johtamis- ja hallintorakennetta on uusittu useaan otteeseen. Rauhan ajan johtamisrakenne on edelleen moniportainen muodostuen neljästä tasosta: puolustusvoimain komentaja ja pääesikunta, puolustushaarat, sotilasläänit ja aluetoimistot sekä joukko-osastot tai laitokset. Rakenne perustuu kolmeen puolustushaaraan.

Pääesikunnan tehtävät ja organisaatio on uudistettu tavoitteena vahvistaa puolustusvoimien kokonaiskehittämistä ja yhteisoperaatioiden suunnittelua ja johtamista. Alueellisten johtoportaiden määrää on karsittu. Osa sotilaslääneistä on muutettu aluetoimistoiksi. Nykyisessä hallintorakenteessa on yhteensä 51 hallintoyksikköä, joista varusmiehiä kouluttavia joukko-osastoja on 25.

Puolustushaaroille ja joukko-osastoille on annettu laajoja kokonaisvaltaisia tehtäviä sekä vastuu toiminnan ja tukipalvelujen järjestämisestä. Yleisenä ongelmana on ollut toimintojen päällekkäisyys. Puolustusvoimien ydin- ja tukitoimintoja ei ole yksiselitteisesti määritelty. Hallintorakenteesta on muodostunut raskas ja työvoimavaltainen. Joillakin toimialoilla on siirrytty osittain tilaaja-tuottaja -malliin perustuvaan palvelutuotantoon. Tukipalvelujen toimintaperiaate ei ole yhtenäinen eikä tue ydintoiminnan tehostamista.

Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän nykytila on välivaihe puolustushaaroihin eriytetyn logistiikan ja täysin integroidun yhteisen järjestelmän välillä. Maavoimilla on vastuu puolustusvoimien yhteisestä materiaalista. Puolustushaarojen logistiikkaan liittyvät vastuut eivät ole yhteneviä. Nykyrakenteissa esiintyy toiminnallista ja rakenteellista päällekkäisyyttä sekä toimintatapojen ja -mallien epäyhtenäisyyttä.

Kehysleikkaukset, sisäisten kustannus- ja menopaineiden kattaminen budjetin sisällä sekä menorakenteen joustamattomuus ovat hallituskaudella johtamassa toiminnan tason merkittävään laskuun sekä pidemmällä tähtäimellä puolustuskyvyn vaarantumiseen johtuen materiaalihankintojen leikkauksista. Säästöjä joudutaan kohdentamaan varusmiesten maastoharjoituksiin, alus- ja lentotoimintaan sekä kertausharjoituksiin. Materiaalihankintojen leikkaaminen ja viivästyttäminen sekä asevelvollisten puutteellinen koulutustaso vaikuttavat ratkaisevasti puolustuskyvyn ylläpitämiseen.

Puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaaminen ja puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttävät, että sodan ajan suorituskyky sekä rauhan ajan rakenne vastaavat lakisääteisiä tehtäviä ja voimavaroja. Kustannustehokkuuden lisääminen edellyttää rakenteellisia muutoksia. Painopiste on luotava priorisoitujen kokonaisuuksien toimintaedellytyksien turvaamiseen. Suorituskykyisen ja kustannustehokkaamman puolustusvoimien sodan ja rauhan ajan rakenteen on oltava nykyistä pienempi. Suorituskykyjen ylläpitämisen painopiste on ennaltaehkäisykyvyn säilyttämisessä.

Riippumatta puolustusvoimien koosta suorituskykyjen tasapaino edellyttää, että noin kolmannes voimavaroista kyetään käyttämään materiaaliseen suorituskykyyn ja valmiuteen, kolmannes kiinteisiin henkilöstömenoihin ja ulkopuolelta tilattavan työn osuuteen sekä kolmannes toimintaan.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2009 linjausten mukaisesti puolustusvoimien kehittämisohjelmilla pyritään joukkojen määrän vähenemisen kompensointiin uusilla suorituskyvyillä. Kehittämisohjelmia on kuitenkin jo jouduttu leikkaamaan merkittävästi ja uhkana on, ettei ohjelmalla kyetä muodostamaan toimivia kokonaisuuksia. Säästöpaineista johtuen materiaalihankintoihin kohdistettavien voimavarojen osuus tulee merkittävästi pienenemään hallituskaudella.

Materiaalista valmiutta on kyetty osittain väliaikaisesti ylläpitämään hankkimalla käytettyä materiaalia muiden valtioiden ylijäämävarastoista. Merkittävä osa sodan ajan joukkojen materiaalista saavuttaa elinkaarensa lopun 2020-luvulla eikä poistuvaa materiaalia kyetä täysimääräisesti korvaamaan. Puolustusmateriaalin kehitys-, hankinta-, käyttö- ja ylläpitokustannukset nousevat yleistä hintatasoa nopeammin.

Palveluksen aloittavien varusmiesten määrä tulee laskemaan koulutettavan ikäluokan pienenemisen vuoksi. Palveluksen aloittavien määrä tulee todennäköisesti laskemaan aina vuosikymmen lopulle saakka siten, että vuonna 2010 astui palvelukseen 27 000 varusmiestä ja vuonna 2018 noin 22 000 varusmiestä.

Volyymilla on vaikutusta erityisesti joukko-osastorakenteeseen. Tällä hetkellä ylikapasiteettia on 1 500—2 000 koulutuspaikkaa. Koulutuspaikkoja voitaisiin vähentää nykyisestä 3 000 paikkaa vuoteen 2015 mennessä. Palveluskelpoisen ikäluokan koko laskee todennäköisesti edelleen vuosikymmenen vaihdetta kohden. Vuonna 2018 arvioidaan olevan noin 4 000—5 000 tyhjää koulutuspaikkaa nykyiseen rakenteeseen verrattuna.

Varusmiesten maksuttomia lomamatkoja on käsitelty asevelvollisuuden vaikutuksia arvioineen puolustusministeriön vuonna 2009 asettaman selvitysryhmän ”Suomalainen asevelvollisuus” raportissa, jossa esitetään toimenpidesuosituksena varusmiesten kaikkien kotimaan lomamatkojen muuttamista maksuttomiksi. Työryhmän mukaan matkalippujen kirjoittaminen aiheuttaa asevelvollisia kouluttavissa perusyksiköissä paljon työtä, jota voitaisiin uudistuksella vähentää.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1 Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on puolustusvoimien hallinnon ja organisaation uudistaminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen. Puolustusvoimien rauhan ajan rakenne supistettaisiin vastamaan pienentyviä ikäluokkia ja sodan joukkojen koulutustarvetta. Johtamis- ja hallintotasoja vähennetään ja toimintoja organisoidaan uudelleen resurssisäästöjen saamiseksi.

Rakenteiden uudistamisessa toimintoja keskitetään, päällekkäisyydet poistetaan ja toimintaa tehostetaan joukko-osastoja, laitoksia, tukikohtia ja toimipaikkoja lakkauttamalla ja yhdistämällä.

Koko puolustusvoimauudistuksen rakenteellisilla uudistuksilla pyritään vähentämään noin 2 100 tehtävää ja saavuttamaan 115—135 miljoonan euron vuosittaiset säästöt vuodesta 2015 alkaen, mistä tämän esityksen uudistusten osuus olisi 33 miljoonaa euroa.

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Puolustusvoimauudistuksen suunnittelussa keskityttiin selvittämään valtiojohdon linjauksiin perustuvan ratkaisun ja siihen olennaisesti liittyvän puolustusvoimien hallintorakenteen uudistamista. Keskeinen tekijä vaihtoehtojen tarkastelussa oli se, että puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät säilyvät nykyisellään.

Uudistuksen valmistelussa arvioitiin erilaisia vaihtoehtoja puolustusjärjestelmän rakenteeksi ja toimintaperiaatteeksi. Vaihtoehtoihin kuuluivat alueellisen puolustuksen lisäksi muun muassa liikkuva puolustus ja korkean teknologian käyttöön perustuva ratkaisu.

Kun otetaan huomioon valtiojohdon linjaukset eli koko maan puolustaminen, sotilaallinen liittoutumattomuus sekä puolustukseen osoitettavat resurssit, alueellinen puolustus oli ainoa vaihtoehto puolustusperiaatteeksi. Lisäksi yksi johtopäätös tutkituista vaihtoehdoista oli yleisen asevelvollisuuden keskeinen asema Suomen puolustusjärjestelmälle. Muut tarkastelluista vaihtoehdoista osoittautuivat toteuttamiskelvottomiksi Suomen olosuhteissa ja käytössä olevilla voimavaroilla.

Hallintorakenteen uudistamisen periaateratkaisua valittaessa tarkasteltiin kolmea vaihtoehtoa: nykyrakenteen supistaminen ja vain vähäiset toiminnalliset muutokset, laaja kokonaisuudistus ja kolmantena yritysmaailmassa käytetty matriisirakenne.

Nykyrakenteen supistamisella ei saavutettaisi riittävää vaikuttavuutta ja rakenteellisia säästöjä, joskin sen toteutus olisi helpompaa. Matriisirakenne, jossa operatiiviset ja tukitoiminnot on vahvasti eriytetty, mahdollistaisi korkean rauhan ajan kustannustehokkuuden. Rakenteen toimivuudesta poikkeusoloissa ei kuitenkaan ole varmuutta ja se olisi haastava toteuttaa käytännössä.

Näistä vaihtoehdoista valittiin laaja kokonaisuudistus, jossa hallintorakennetta uudistettaisiin muun muassa lakkauttamalla yksi organisaatiotaso. Laaja kokonaisuudistus mahdollistaisi vaaditut rakenteelliset säästöt ja niiden tarkoituksenmukaisen kohdentamisen. Organisaatiomallina on linja- ja esikuntaorganisaatio, jossa toiminnat on järjestelty poikkeusolojen vaatimukset huomioiden. Vaihtoehto on haastava toteuttaa ja sen vakiinnuttaminen vie aikaa, mutta samalla se muodostaa kestävän perustan, joka mahdollistaa myös jatkokehittämisen pidemmällä aikavälillä.

Nykyisen joukko-osastorakenteen supistamisella ilman kokonaisuudistusta ei saavutettaisi riittäviä toiminnallisia hyötyjä ja rakenteellisia säästöjä. Kolmas tarkasteltu vaihtoehto, joukko-osastojen tehtävien yhtenäistäminen ja rajaaminen, ei huomioi riittävästi puolustushaarojen erityispiirteitä ja edellyttää erillisen alueorganisaation ylläpitoa.

Logistiikkajärjestelmän ratkaisumallia valittaessa tarkasteltiin kolmea vaihtoehtoa ja myös niiden sisäisiä painotuksia: nykyisen logistiikkajärjestelmän kehittäminen, keskitetty logistiikkajärjestelmä ja kahden laitoksen malli.

Nykyisen järjestelmän kehittämisellä voidaan tehostaa toimintaa rajallisesti, koska päällekkäisyydet säilyvät. Ratkaisu olisi väliaikainen ja muutosta tulisi joka tapauksessa jatkaa. Kahden laitoksen vaihtoehdossa materiaalihankinnat ja logistiikan järjestelyt olisivat eri organisaatioissa. Toiminnan ohjaus olisi haastavaa.

Näistä vaihtoehdoista valittiin keskitetty logistiikkajärjestelmä, jossa Puolustusvoimien logistiikkalaitos toimisi pääesikunnan alaisuudessa. Keskitetyssä logistiikkajärjestelmässä logistiikan johto, suunnittelu, ohjaus ja palveluosaaminen toteutettaisiin integroituna yhteen laitokseen. Merkittävänä etuna olisi vahvempi materiaalisen suorituskyvyn elinjakson hallinta ja hankinnat sekä järjestelmävastuun keskittyminen.

Keskitetyssä ratkaisussa saavutetaan synergiaetuja ja pystytään minimoimaan toiminnalliset päällekkäisyydet. Samalla logistiikan kokonaishenkilöstömäärää pystytään supistamaan merkittävästi. Puolustushaaroissa olisi yhtenäiset logistiset vastuut ja puolustushaaroissa säilyisi joukko-osastotason logistiikka.

Keskitetty logistiikkajärjestelmä aiheuttaa merkittävän muutoksen puolustusvoimien kokonaisrakenteessa, on haastava toteuttaa ja muutoksen vakiinnuttaminen vaatii aikaa. Ratkaisu kuitenkin mahdollistaa jatkokehittämisen tarkastelluista vaihtoehdoista parhaiten.

3.3 Keskeiset ehdotukset

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi puolustusvoimien hallinnon ja organisaation uudistamisesta.

Tärkeimpinä rakenteellisina toimenpiteinä ehdotetaan puolustusvoimien organisaatiorakenteen madaltamista kolmiportaiseksi, puolustushaarojen toiminnan keskittämistä sotilaallisen suorituskyvyn käytön suunnitteluun ja valmisteluun sekä koulutukseen ja harjoitteluun, materiaalihankintojen ja yhteisten logistiikan toimintojen kokoamista pääesikunnan alaisen laitoksen vastuulle sekä kokonaisrakenteen supistamista. Rakenteelliset muutokset olisivat monelta osin yleisen eurooppalaisen kehityksen mukaisia.

Joukkojen määrän vähentyessä sotilasläänit ja niiden Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kouvolassa ja Oulussa sijaitsevat esikunnat lakkautettaisiin ja tehtävät siirrettäisiin puolustusvoimien muille hallintoyksiköille, lähinnä puolustushaaraesikunnille, joukko-osastoille ja aluetoimistoille.

Asevelvollisuusasioissa aluetoimistot siirtyisivät sotilasläänin esikuntien alaisuudesta maavoimien esikunnan alaisuuteen. Aluetoimistot kuuluisivat hallinnollisesti eräiden maavoimien joukko-osastojen kokoonpanoon. Asevelvollisuusasioiden suunnittelu, kehittäminen ja ohjaaminen jäisivät edelleen puolustushaaraesikuntien vastuulle.

Aluetoimistojen tehtävänä olisi käsitellä ja ratkaista asevelvollisuutta, naisten vapaehtoista asepalvelusta ja vapaaehtoista maanpuolustusta koskevat asiat sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään. Aluetoimistojen lakisääteisiin tehtäviin ei esitetä muutoksia. Aluetoimistojen nimistä, toimialueista ja organisaatiosta ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella.

Aluetoimistoja on nykyisin 19. Esityksen valmistelun yhteydessä on suunniteltu että aluetoimisto poistuisi Raaseporista, Tuusulasta, Säkylästä, Hämeenlinnasta, Haminasta, Lappeenrannasta, Kontiolahdelta, Kajaanista ja Sodankylästä vuoden 2014 lopussa. Jatkossa aluetoimistoja olisi 12 ja ne on suunniteltu sijoitettaviksi Helsinkiin, Joensuuhun, Jyväskylään, Kouvolaan, Kuopioon, Lahteen, Mikkeliin, Ouluun, Rovaniemelle, Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan. Näistä Kouvolassa ja Joensuussa ei nykyisin sijaitse aluetoimistoa. Lukumäärän vähentymisestä huolimatta aluetoimistojen toimialueet muodostettaisiin siten, että ne kattaisivat koko maan.

Puolustusvoimien materiaalihankinnat ja logistiikan toiminnot koottaisiin yhteen organisaatioon pääesikunnan alaisuuteen perustettavaan Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen. Sen tehtävänä olisi puolustusvoimien materiaalihallinnon, hankintojen ja terveydenhuollon järjestäminen keskitetysti. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tehtävänä on tuottaa valtakunnalliset logistiikan palvelut. Laitos vastaisi esimerkiksi puolustusvoimien materiaalin elinkaaren hallinnasta sekä valtakunnallisista logistiikka-alan kumppanuus- ja palvelusopimuksista. Lisäksi ympäristöasioiden käsittely keskitettäisiin puolustusvoimissa logistiikkalaitokseen. Vastaavantyyppisiä ratkaisuja on toteutettu useissa maissa kustannustehokkuuden lisäämiseksi ja puolustushaarojen operatiivisen aseman selkeyttämiseksi.

Puolustusministeriö päättäisi erikseen puolustusvoimain komentajan tai pääesikunnan esityksestä Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja aluetoimistojen sijoituspaikasta.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi varuskuntaa koskevaa sääntelyä.

Merivoimien suorittaman merivalvonnan järjestelyitä keskitettäisiin. Aluevalvontaan liittyvät lupaviranomaisen tehtävät siirrettäisiin lakkautettavilta Suomenlahden ja Saaristomeren meripuolustusalueilta merivoimien esikunnan tehtäväksi.

Varusmiesten kotimaan lomamatkat koti- tai asuinpaikkakunnalle säädettäisiin maksuttomiksi. Samalla uudistettaisiin matkalippujärjestelyjä. Ulkomailta varusmiespalvelusta suorittamaan tulleiden lomamatkoihin ei esitettäisi muutoksia.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Sotilasläänien lakkauttamisesta, aluetoimistojen uudelleenjärjestelyistä ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamisesta arvioidaan syntyvän puolustusvoimien kiinteissä henkilöstömenoissa vuotuista säästöä noin 32 miljoonaa euroa vuodesta 2015 alkaen.

Puolustusvoimat vuokraa käyttämänsä tilat ja alueet sekä hankkii ylläpitopalvelut. Tähän esitykseen liittyvissä kiinteistömenoissa ei arvioida syntyvän merkittävää pysyvää vuotuista säästöä tai menonlisäystä.

Henkilöstön vähentäminen vähentää henkilösidonnaisia toimintamenoja. Tällaiset menot voivat liittyä esimerkiksi matkustamiseen, työterveyshuoltoon ja toimistopalveluihin. Säästöä arvioidaan syntyvän noin 1 miljoonaa euroa vuodesta 2015 alkaen.

Edellä kerrotun perusteella pysyvän menosäästön arvioidaan olevan vuositasolla yhteensä noin 33 miljoonaa euroa vuodesta 2015 alkaen.

Varusmiesten kaikkien kotimaan lomamatkojen maksuttomuuden kustannusvaikutus olisi noin 2 miljoonaa euroa. Kustannukset katettaisiin puolustusvoimien toimintamenoista ilman lisärahoitusta.

Kaikki erilaiset kertaluonteiset menot otetaan huomioon puolustusvoimauudistuksen toimeenpanosta aiheutuvina menoina, joihin on varattu erillinen rahoitus.

Esitys voidaan toteuttaa puolustusministeriön hallinnonalan nykyisten määrärahojen ja valtioneuvoston vuosille 2013—2016 vahvistamien kehysten puitteissa.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Puolustusvoimien johtamisrakennetta kevennettäisiin ja organisaatiotasot vähenisivät. Sotilasläänien tehtävät siirtyisivät puolustushaaraesikunnille, aluetoimistoille sekä joukko-osastoille. Aluetoimistojen ja joukko-osastojen yhteistyö vahvistuisi ja henkilöstön käytössä sekä hallinnon tukipalveluissa saataisiin nykyistä enemmän synergiahyötyjä.

Esityksellä olisi vaikutusta puolustusvoimien lakkautettavien hallintoyksiköiden nykyisen henkilöstön asemaan. Henkilöstön toimenkuvat voisivat muuttua. Osalla henkilöstöstä toimipiste voi muuttaa eri paikkakunnalle. Osa henkilöstöstä joutuu irtisanomisuhan alaiseksi.

Sotilasläänien esikuntien henkilöstömäärä on nykyisessä organisaatiossa noin 310. Tehtävistä noin kolmasosa lakkaisi ja muut tehtävät kohdennettaisiin muualle puolustusvoimiin. Arvioitu henkilöstön luonnollinen poistuma vuoteen 2015 mennessä on noin 30.

Puolustusvoimien logistiikka-alan kokonaishenkilöstömäärä on ollut maaliskuussa 2012 2 900. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen henkilöstökokoonpano vuonna 2015 on noin 2 300. Arvioitu henkilöstön luonnollinen poistuma on noin 300. Lisäksi tehtäviä siirrettäisiin muualle puolustusvoimissa hoidettavaksi. Vähennettävät tehtävät kohdistuisivat suhteellisesti hieman enemmän siviilitehtäviin kuin sotilastehtäviin.

Muutoksen ja irtisanomisuhan alaisiin henkilöihin sovellettaisiin valtion yleisiä henkilöstöpoliittisia periaatteita ja organisaatiomuutoksissa vakiintuneita menettelytapoja. Henkilöstöjärjestelyissä otettaisiin huomioon valtioneuvoston 26 päivänä tammikuuta 2012 antama periaatepäätepäätös valtion henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteissa ja valtiovarainministeriön tekemä päätös 15 päivänä helmikuuta 2012 muutosten johtamisesta ja muutosturvasta valtionhallinnossa. Huomioon otettaisiin myös pääesikunnan 30 päivänä huhtikuuta 2012 antama määräys henkilöstöpoliittisista reunaehdoista muutostilanteissa.

Organisaatio- ja henkilöstömuutoksia toteutettaessa otetaan huomioon, että puolustusvoimien virkamiehet ovat puolustusvoimista annetun lain 41 §:n mukaan velvollisia siirtymään toiseen puolustusvoimien virkaan tai tehtävään, kun se on tarpeen tehtävän hoidon tai asianomaisen palveluksen asianmukaista järjestelyä varten. Siirtymisvelvollisuudesta syntyviä taloudellisia haittoja kompensoidaan puolustusvoimien tarkentavalla virkaehtosopimuksella muutto- ja siirtokustannusten korvaamisesta.

Lakkautettavien sotilasläänien esikuntien toimitiloista pyrittäisiin luopumaan tai saamaan niihin muita käyttäjiä. Sotilasläänin esikuntien tiloista Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Oulussa luovuttaisiin. Itä-Suomen sotilasläänin esikunnan tiloihin Kouvolassa siirtyisi aluetoimisto Haminasta ja Puolustusvoiminen johtamisjärjestelmäkeskuksen yksikkö. Aluetoimistot jatkavat nykyisissä toimitiloissaan Helsingissä, Turussa, Vaasassa, Tampereella, Jyväskylässä, Mikkelissä, Kuopiossa ja Rovaniemellä. Oulussa, Joensuussa ja Lahdessa sijaitseville aluetoimistoille vuokrattaisiin uudet toimitilat.

Esitetty varusmiesten kotimaan lomamatkojen maksuttomuutta koskeva säädösmuutos merkitsisi hallinnollisen työn vähenemistä arviolta noin 10—20 henkilötyövuodella.

Esitys ei vaikuttaisi puolustusvoimien ja muiden viranomaisten välisiin toimivaltasuhteisiin eikä aiheuttaisi muutoksia valtion muuhun hallintoon.

4.3 Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia. Sotilasläänien lakkauttamiseen ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamiseen ei liity sellaisia toiminta-alueiden käytössä tapahtuvia muutoksia, jotka aiheuttaisivat tarpeita maaperän puhdistamiseen tai raivaamiseen.

Esityksen ei myöskään arvioida aiheuttavan melun, päästöjen tai jätteiden määrään, laatuun ja käsittelyyn olennaisia muutoksia.

Ympäristövaikutuksia tulee todennäköisesti aiheutumaan lisääntyvän työmatkaliikenteen vuoksi. Asevelvollisten kotimaan lomamatkojen maksuttomuudella tuettaisiin julkisten liikennevälineiden käyttöä sekä kestävää kehitystä.

4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset

4.4.1 Vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon

Sotilasläänien esikunnissa työskentelevistä on naisia 24 prosenttia. Kaikki naiset työskentelevät siviilitehtävissä. Henkilöstövähennykset kohdistuvat hieman useammin siviilitehtäviin kuin sotilastehtäviin. Siviilitehtävien vähennykset kohdistuvat suhteellisesti yhtä suurelta osin naisten ja miesten tehtäviin.

Puolustusvoimien logistiikkatoimialalla työskentelevistä naisten osuus henkilöstöstä on nykyisin noin 30 prosenttia. Käytännössä lähes kaikki naiset toimivat siviilitehtävissä, pääosin hallinnon, tuotannon, huollon ja kunnossapidon tehtävissä. Henkilöstövähennykset kohdistuvat suhteellisesti enemmän siviili- kuin sotilastehtäviin. Siviilitehtävien osalta vähennykset kohdistuvat suhteellisesti hieman useammin naisten kuin miesten tehtäviin, sillä vähennys kohdistuu sekä naisvaltaisiin hallinnon ja tuen tehtäviin että terveydenhuollon, tuotannon ja kunnossapidon tehtäviin.

Valtion henkilöstöpoliittiset periaatteet ja muutosturva sekä puolustusvoimien muutoksen kohteena olevalle henkilöstölle kohdennettavat erityistuet ovat sukupuolesta riippumattomia.

4.4.2 Aluekehitysvaikutukset

Tehtävien siirtyminen paikkakunnalta toiselle vaikuttaisi alueiden elinkeinotoimintaan siinä tapauksessa, että myös henkilöstön asuinpaikkakunta vaihtuu. Muutos vaikuttaa myös kuntien työttömyystilanteeseen, jos henkilöstö ei palvelussuhteen päättymisen jälkeen työllisty.

Sotilasläänien esikuntien lakkauttaminen vaikuttaisi alueiden työllisyyteen ja työelämään työpaikkojen vähenemisen vuoksi. Vaikutukset työvoiman tarjontaan jäisivät kuitenkin pieniksi ja yleisemmät vaikutukset työvoimaan sekä työelämään voidaan olettaa olevan vähäisiä alueellisesti tarkasteltuna.

Lakkautettavat sotilasläänien esikunnat sijaitsevat Helsingissä, Kouvolassa, Hämeenlinnassa ja Oulussa. Lisäksi Helsingistä, Hämeenlinnasta ja Oulusta lakkautetaan Huoltorykmenttien esikunnat. Näiden lakkautusten kokonaisvaikutus kotikuntiensa työttömyyslukuihin ja verokertymään arvioidaan olevan keskimäärin alle prosentin luokkaa. Kouvolassa puolustusvoimien työpaikkoja koskevat muutokset ovat kuitenkin vähäisemmät suunnitellun aluetoimiston ja logistiikkarykmentin esikunnan perustamisen johdosta. Lakkautettavien aluetoimistojen henkilöstömäärä on keskimäärin noin 15. Koska henkilöstö asuu useissa eri kunnissa, voidaan vaikutuksia kunnissa pitää vähäisinä.

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamisen vuoksi mittavinta henkilöstövirtaa tapahtuu Tampereelle ja Riihimäelle.

Ulkopuolisen asiantuntijan laatiman selvityksen mukaan Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen sijoittamispaikkakuntiin ei kohdistuisi merkittäviä yhteiskunnallisia ja aluetaloudellisia vaikutuksia tai vaikutuksia kuntien kokonaistyöllisyyteen.

4.4.3 Kielelliset vaikutukset

Esityksestä ei seuraisi välittömiä kielellisiä vaikutuksia. Puolustusvoimauudistuksen vuoksi puolustusvoimien aluetoimistojen toimialueet määriteltäisiin uudelleen. Aluetoimistojen nimistä, toimialueista ja organisaatiosta säädettäisiin esityksen mukaan valtioneuvoston asetuksella. Organisaatiota, toimialueita ja palvelupisteitä määritettäessä otettaisiin huomioon kielilain ruotsin- ja saamenkielisten asiakkaiden palvelemista koskevat vaatimukset. Asetuksen täytäntöönpanosta aiheutuvat kielelliset vaikutukset arvioidaan erikseen asetuksen valmistelun yhteydessä.

4.4.4 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Sotilasläänien lakkauttamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia puolustusvoimien palvelujen saatavuuteen tai laatuun asevelvollisuusasioissa, sillä asevelvollisten kannalta tärkeiden aluetoimistojen toimialueet kattaisivat edelleen koko maan. Tavoitteena on myös parantaa sähköisiä asiointimahdollisuuksia.

Puolustusvoimien terveydenhuollon uudelleenorganisoinnilla ei olisi vaikutuksia puolustusvoimien terveydenhuollon palveluiden saatavuuteen, sillä esityksessä ei esitetä muutoksia terveydenhuollon järjestämiseen varuskunnittain.

Lakkautusten vuoksi voivat kansalaisten maanpuolustukseen liittyvät arvot ja asenteet muuttua sekä maanpuolustustahto heiketä tilapäisesti.

Suomenlahden ja Saaristomeren meripuolustusalueiden lakkauttamisen vuoksi aluevalvontalain 17 §:ssä tarkoitettua luvanvaraista toimintaa koskevat lupaviranomaistehtävät ehdotetaan siirrettäviksi merivoimien esikuntaan. Keskittäminen selkeyttäisi kansalaisten asiointimahdollisuuksia ja parantaisi käsittelyn yhdenmukaisuutta. Lupamenettely on käytännössä kirjallista.

Asevelvollisten kotimaan lomamatkojen maksuttomuus parantaisi asevelvollisten sosiaalista ja taloudellista asemaa sekä palvelusturvallisuutta.

5 Asian valmistelu

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

5.1.1 Puolustusvoimauudistuksen valmistelu

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät kokouksessaan 7 päivänä lokakuuta 2011 käynnistää uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelut. Kokouksessa käsiteltiin osana selonteon valmistelua myös puolustusvoimien rakenneuudistustyön aloittamista.

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivalio-kunnan yhteinen kokous linjasi 8 päivänä helmikuuta 2012 puolustusvoimauudistuksen lähtökohdat, joiden perusteella puolustusministeriö antoi puolustusvoimille ohjeen jatkosuunnittelua varten. Pääesikunta teki 3 päivänä toukokuuta 2012 puolustusministeriölle esityksen puolustusvoimauudistuksen edellyttämiksi puolustusvoimien hallintorakenteen muutoksiksi sekä toimitti 4 päivänä toukokuuta 2012 arvion puolustusvoimauudistuksen edellyttämistä säädösmuutostarpeista.

Puolustusministeriö ja puolustusvoimat ovat kuulleet uudistusta valmisteltaessa muutosten kohteena olevia kuntia ja maakuntien liittoja. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamista on lisäksi käsitelty saaristoasiain neuvottelukunnassa.

Ulkopuolinen asiantuntija on laatinut selvityksen uudistuksen aluetaloudellisista ja muista vaikutuksista.

Puolustusvoimauudistusta on käsitelty alueellistamisen koordinaatioryhmässä 29 päivänä helmikuuta 2012 sekä 30 päivänä toukokuuta 2012. Koordinaatioryhmä puolsi puolustusvoimauudistukseen liittyviä uudelleenjärjestelyjä.

Puolustusvoimauudistusta on käsitelty henkilöstöjärjestöjen kanssa yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (651/1988) mukaisessa menettelyssä puolustushallinnon henkilöstöpoliittisessa yhteistoimintaelimessä sekä virastotasolla puolustusvoimissa ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksessa.

Puolustusministeriö teki kesäkuussa 2012 pääesikunnan esityksestä puolustusvoimista annetun lain 29 §:n 1 momentin nojalla puolustusvoimauudistuksen toimeenpanoon liittyvät päätökset, jotka koskivat 14 sotilaslaitoksen, joukko-osaston tai muun yksikön lakkauttamista, yhdistämistä tai muuta kokoonpanon muutosta.

Valtioneuvosto päätti 13 päivänä syyskuuta 2012 nimetä Kauhavan, Lahden alueen sekä Jämsän, Keuruun ja Joensuun seutukunnan varuskuntien lakkauttamisesta johtuviksi tukialueiksi.

5.1.2 Työryhmä

Puolustusministeriö asetti 23 päivänä maaliskuuta 2012 työryhmän laatimaan ehdotuksen puolustusvoimauudistukseen liittyviksi säädösmuutoksiksi. Työryhmässä oli edustus puolustusministeriöstä ja pääesikunnasta.

Työryhmä kuuli valmistelun aikana pääesikunnan asiantuntijoita. Työryhmä luovutti mietintönsä puolustusministeriölle 15 päivänä lokakuuta 2012.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Työryhmän mietintöön sisältyvästä esitysluonnoksesta pyydettiin lausunto 47 viranomaiselta ja muulta taholta. Lausunnon antoi yhteensä 36 viranomaista ja muuta tahoa. Lausunnoista on laadittu tiivistelmä, joka on saatavilla puolustusministeriön verkkosivuilta www.defmin.fi.

Lausunnon antoivat maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö, oikeusministeriö, ulkoasiainministeriö, tietosuojavaltuutetun toimisto, puolustusvoimien pääesikunta, vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta, AKAVA ry, SAK, STTK, Maanpuolustuksen teknisten toimihenkilöiden liitto MTTL ry, Upseeriliitto ry, Tehy ry, Puolustusvoimien Diplomi-insinöörit, Maanpuolustuksen henkilökuntaliitto, Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, Aseistakieltäytyjäliitto ry, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Jehovan todistajat, Suomen Kuntaliitto sekä Hämeenlinnan kaupunki.

Kaikki lausunnonantajat pitivät työryhmän mietinnössä esitettyjä muutoksia perusteltuina. Yksikään lausunnonantajista ei ilmaissut vastustavansa työryhmän ehdotuksia kokonaisuudessaan.

Oikeusministeriön lausunnossa esitetty muutosehdotus asevelvollisuuslain oikaisuvaatimusjärjestelmän muutoksesta edellyttää olennaisia muutoksia nykyisiin käytäntöihin. Tämä muutostarve on selvitettävä ja valmisteltava erikseen, mikä ei voi tapahtua tämän hallituksen esityksen aikataulussa.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja STTK kiinnittivät huomiota työryhmän mietinnössä esitettyjen sukupuolivaikutusten arvioinnin niukkuuteen. Kummassakin lausunnossa korostettiin sitä, että esityksessä olisi tehtävä kattava sukupuolivaikutusten arviointi. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että mietinnössä on kiinnitetty huomiota ainoastaan henkilöstövähennysten kohdistumiseen miehiin sekä naisiin muttei siihen, millaiset ovat esimerkiksi miesten ja naisten työllistymismahdollisuudet ja näiden mahdollisuuksien erot. Lisäksi etenkin puolustushallinnon muutoksissa olisi muun muassa keskeistä eritellä vaikutuksia eri-ikäisten miesten ja naisten kannalta. Ehdotetut muutokset eivät myöskään neuvottelukunnan näkemyksen mukaan ole sukupuolineutraaleja.

Lisäksi oikeusministeriö ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan lausunnoissa kiinnitettiin huomiota maankuntajoukoista säätämiseen. Lausuntojen perusteella maakuntajoukkoja koskevaa sääntelyä on tarkennettu niiden tehtävien ja johtosuhteiden osalta.

Esitystä on tarkistettu saatujen lausuntojen ja niiden huomioon ottamisesta aiheutuvien muutostarpeiden johdosta ja asiat on pyritty huomioimaan ehdotuksissa tai niiden perusteluissa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut

1.1 Laki puolustusvoimista

1 luku. Yleiset säännökset

5 §. Sotilaskoulutus. Pykälässä oleva viittaus kumottuun vuoden 1950 asevelvollisuuslakiin muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan asevelvollisuuslakiin (1438/2007).

14 §. Kiinteistöjen tilapäinen käyttöoikeus. Pykälässä säädetään puolustusvoimien oikeudesta tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä.

Sotilasläänien lakkauttamisen takia 3 ja 4 momentista poistettaisiin säännökset aluehallintoviranomaisen oikeudesta päättää kiinteistöjen käyttämisestä. Aluehallintoviranomaisella tarkoitetaan voimassa olevassa laissa sotilaslääniä ja sen esikuntaa. Pykälän 3 ja 4 momentteihin lisättäisiin säännökset puolustushaaraesikunnan ja varuskunnan päällikön toimivallasta päättää kiinteistön käyttämisestä. Näistä puolustushaaraesikuntaa koskeva toimivaltuus olisi uusi. Etenkin pääsotaharjoitusten ja suurten kertausharjoitusten yhteydessä olisi perusteltua, että päätös kiinteistöjen käytössä tehtäisiin puolustushaaraesikunnassa. Varuskunta on ollut voimassa olevan lain 28 §:ään perustuen puolustusvoimien paikallishallintoviranomainen, mihin perustuen sillä on nykyisin ollut pykälän mukainen toimivaltuus. Koska varuskunnan asemaa puolustusvoimien paikallishallintoviranomaisena esitetään muutettavaksi, olisi varuskunnan päällikkö tarpeen mainita säännöksessä erikseen. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

15 §. Liikkumista koskevat kiellot ja rajoitukset. Pykälässä säädetään puolustusvoimien oikeudesta tietyin edellytyksin kieltää asiattomilta puolustusvoimien käytössä olevalla alueella liikkumisen tai rajoittaa sitä.

Pykälän 1 momentissa toimivalta kieltää tai rajoittaa liikkumista annettaisiin puolustushaaraesikunnalle sekä varuskunnan päällikölle ja vastaavasti poistettaisiin aluehallintoviranomaiselta. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

3 luku.Puolustusvoimien organisaatio ja hallinto

24 §. Puolustusvoimien johto ja hallintoyksiköt. Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus aluehallinnon esikuntiin ja lisättäisiin viittaus varuskuntiin, joista säädettäisiin uudessa 27 c §:n 3 momentissa.

Lisäksi momentista poistettaisiin viittaus Maanpuolustuskorkeakouluun, josta säädettäisiin erikseen uudessa 27 a §:ssä.

Pykälästä kumottaisiin 3 momentti tarpeettomana, koska varuskunnista ja niiden tehtävistä säädettäisiin uudessa 27 c §:ssä. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

Yksiköitä, jotka hoitaisivat keskitetysti oman toimialansa tehtäviä, tulisi olemaan esimerkiksi Puolustusvoimien tiedustelulaitos, Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskus, Puolustusvoimien tutkimuslaitos ja Puolustusvoimien palvelukeskus, Maanpuolustuskorkeakoulu ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta säädettäisiin 27 b §:ssä.

27 §. Puolustushaarat. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaukset lakkautettaviin sotilaslääneihin.

Pykälän 3 momentissa muutettaisiin viittaus kumottuun vuoden 2005 ilmailulakiin viittaukseksi voimassa olevaan ilmailulakiin (1194/2009). Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

27 a §. Maanpuolustuskorkeakoulu. Pykälä olisi uusi. Pykälässä olisi perussäännös Maanpuolustuskorkeakoulun asemasta puolustusvoimien organisaatiossa. Maanpuolustuskorkeakoulun aseman, organisaation ja tehtävien osalta momenttiin sisällytettäisiin viittaussäännös Maanpuolustuskorkeakoulusta annettuun lakiin. Maanpuolustuskorkeakoulu käyttää julkista valtaa esimerkiksi antamalla todistuksia. Maanpuolustuskorkeakoulun lakisääteisiä tehtäviä ei esitetä muutettavaksi.

27 b §. Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin pää-esikunnan alaisesta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta. Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen keskitettäisiin puolustusvoimien materiaalihankintojen ja yhteisen logistiikan sekä terveydenhuollon järjestäminen. Lisäksi puolustusvoimien ympäristöasioiden käsittely ja tilahallinta siirtyisivät laitoksen tehtäviksi. Tämä merkitsisi nykyisten maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien materiaalilaitosten sekä huoltorykmenttien lakkauttamista. Sotilaslääketieteen keskus ja Räjähdekeskus liitettäisiin logistiikkalaitokseen.

Puolustusvoimien logistiikkalaitos käyttäisi julkista valtaa esimerkiksi palveluskelpoisuuden arviointia koskevissa asioissa. Terveydenhuollon järjestämiseen liittyy myös julkisen vallan käyttämistä. Logistiikkalaitoksessa olisi vastaava lääkäri, joka johtaisi terveydenhuollon järjestämistä laitoksessa.

Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen kuuluisi esikunnan, Sotilaslääketieteen keskuksen ja Räjähdekeskuksen lisäksi sotilaslaitoksia sekä muita hallintoyksiköitä.

Ratkaisut Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa käsiteltävistä asioista tekisi esittelystä logistiikkalaitoksen johtaja, jollei asiaa säädetä tai määrätä muun viranomaisen tai virkamiehen ratkaistavaksi. Laitoksen kannalta merkittävät asiat ratkaisee aina laitoksen johtaja. Niissä laitoksen kannalta merkittävissä asioissa, joissa ratkaisuvalta on johtajalla, hän ei voi siirtää päätösvaltaa muun virkamiehen tai viranomaisen ratkaistavaksi.

Ratkaisuvalta tietyt raja-arvot ylittävissä materiaalitoimissa on nykyisin keskitetty puolustusministeriölle. Puolustusvoimilla on ollut ratkaisutoimivalta muiden hankintojen osalta. Esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa edellä mainittua järjestelyä. Tarkoituksena olisi, että pääesikunta delegoisi puolustusministeriön puolustusvoimille myöntämän hankintapäätösoikeuden Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle, joka tekisi muun muassa puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) mukaiset hankinnat. Kaikilla puolustusvoimien hallintoyksiköillä säilyisi kuitenkin oikeus tehdä hankintoja, joiden arvo alittaa hankintalain (348/2007) mukaisen kynnysarvon.

Laitoksen johtajan vahvistamassa työjärjestyksessä annettaisiin tarkemmat määräykset asioiden käsittelystä ja ratkaisemisesta logistiikkalaitoksessa.

27 c §. Aluetoimistot ja varuskunnat. Pykälä olisi uusi. Aluetoimistojen organisatorisesta asemasta ja tehtävistä säädettäisiin 1 momentissa. Sen mukaan aluetoimistot olisivat asevelvollisuusasioissa suoraan maavoimien esikunnan alaisia. Aluetoimisto toimisi hallinnollisesti osana joukko-osastoa ja kuuluisi joukko-osaston kokoonpanoon. Joukko-osastoon kuuluminen merkitsisi käytännössä esimerkiksi sitä, että henkilöstömäärältään pienet aluetoimistot voisivat hyötyä joukko-osastoon kuulumisesta hallinnollisten asioiden kuten tukipalveluiden ja tilahallinnan järjestelyissä. Lisäksi hyödyt näkyisivät kutsuntajärjestelmän toimeenpanossa sekä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen järjestelyissä. Järjestelyllä turvattaisiin kustannustehokas ja joustava reserviläiskoulutus ja yhteydenpito alueiden muihin viranomaisiin. Aluetoimistojen asemasta puolustusvoimien organisaatiossa säädetään nykyisin lain 28 §:n 1 momentissa.

Pykälän 1 momenttiin sisällytettäisiin informatiivinen viittaus aluetoimistojen muun lain perusteella määräytyviin tehtäviin. Asevelvollisuuslain 5 §:n mukaan aluetoimisto suunnittelee ja johtaa sotilaallista maanpuolustusta alueellaan, järjestää kutsunnat ja käsittelee asevelvollisuutta koskevia asioita. Aluetoimistojen sotilaallisen maanpuolustuksen suunnittelu ja johtotehtävä rajautuu asevelvollisuuslain soveltamisalaan kuuluviin asioihin. Aluetoimistot esimerkiksi suunnittelevat poikkeusolojen joukkojen perustamisjärjestelyt ja paikallispuolustuksen alueellaan.

Aluetoimistossa ratkaisuvalta esittelystä olisi aluetoimiston päälliköllä, jollei asiaa olisi säädetty tai määrätty muun viranomaisen tai virkamiehen ratkaistavaksi. Asioiden käsittelystä annettaisiin aluetoimiston työjärjestyksessä tarkempia säännöksiä ja määräyksiä. Työjärjestyksen vahvistaisi aluetoimiston päällikkö. Sääntely vastaa nykytilaa.

Pykälän 2 momentissa olisi valtuus valtioneuvoston asetuksella säätää aluetoimistojen nimistä, toimialueista ja organisaatiosta. Toimialueet kattaisivat jatkossakin koko maan. Aluetoimistojen organisaatiossa otettaisiin huomioon valtioneuvosto 20 päivänä joulukuuta 2012 antama periaatepäätös kansalliskielistrategiasta. Aluetoimistojen sijoituspaikasta päättäisi puolustusministeriö puolustusvoimista annetun lain 29 §:n nojalla.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin varuskunnista ja niiden tehtävistä. Varuskunnan tehtävistä ei nykyisin säädetä laissa.

Varuskunta määriteltäisiin yksiköksi, joka koostuu puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä. Varuskunnan tehtävänä olisi tuottaa sotilaallisen järjestykseen, vartiopalvelukseen ja turvallisuustoimintaan liittyviä sekä muita yleisiä palveluja varuskuntaan kuuluville yksiköille ja sotilaskohteille. Nämä tehtävät liittyvät muun muassa harjoitusalueiden kiinteistöjen valvontaan. Varuskunnilla saattaa olla myös seremoniallisia tehtäviä, jollaisia ovat etenkin Helsingin varuskunnalle osoitetut tehtävät liittyen esimerkiksi valtiovierailuihin. Voimassa olevassa laissa varuskunnasta säädetään 24 §:n 3 momentissa ja 28 §:n 2 momentissa.

Puolustusvoimain komentaja määrää varuskunnan muodostamisesta, johtosuhteista, kokoonpanosta ja tehtävistä sekä määrää varuskunnan päällikön. Varuskunnan päällikön käskyvalta tehtävässään suhteessa kaikkiin varuskuntaan kuuluvien puolustusvoimien esikuntiin, joukkoihin ja laitoksiin sekä yksityisiin sotilashenkilöihin pysyisi ennallaan. Joukko-osaston tai vastaavan yksikön komentaja vastaa varuskunnan päällikön tehtävistä silloin, kun varuskuntaa ei ole muodostettu.

Hallinnollisen asian varuskunnassa ratkaisisi esittelystä varuskunnan päällikkö. Sotilaskäsky-asioiden osalta noudatettaisiin mitä niiden käsittelystä muuten on säädetty.

28 §. Paikallishallinto ja maakuntajoukot. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan uutta puolustusvoimien organisaatiota, jossa lakkautettaisiin aluehallintoviranomaisena toimineet sotilasläänit. Samalla pykälää muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin paikallishallinnosta ja maakuntajoukoista.

Sotilasläänien lakkauttaminen merkitsisi sotilaslääneihin perustuvan maanpuolustuksen aluejaon poistumista. Samalla se vaikuttaisi nykyisin sotilasläänien alaisina toimineiden aluetoimistojen organisatoriseen asemaan. Sotilasläänien tehtävänä on ollut vastata alueensa maanpuolustuksen suunnittelusta, valmistelusta ja johtamisesta, valmiuden sääntelystä sekä joukkojen tehtävistä. Lisäksi niillä on ollut vartiointiin ja operatiiviseen suunnitteluun liittyviä tehtäviä. Sotilasläänien esikuntien tehtäviin on lisäksi kuulunut joukkojensa operatiivisesta käytettävyydestä vastaaminen ja sen kehittymisen valvominen. Sotilasläänien esikunnat ovat lisäksi johtaneet alueensa joukkotuotantotehtäviä sekä joukkojen sijoittamista.

Lakkautettavien sotilasläänien tehtävät esitetään jaettavaksi puolustushaaraesikuntien, lähinnä maavoimien esikunnan, aluetoimistojen ja eräiden joukko-osastojen vastuulle. Puolustushaaraesikunnat johtaisivat maanpuolustuksen suunnittelua ja valmistelua omilla toimialoillaan. Joukko-osastot ja sotilaslaitokset valmistelisivat puolustushaaraesikuntien päätöksiä niin että puolustushaaraesikunnat laatisivat alueelliset yhteistoimintasopimukset joukko-osastojen ja sotilaslaitosten avustuksella. Joukko-osastot huolehtisivat paikallisesta yhteistoiminnasta eri viranomaisten kanssa.

Puolustushaaraesikuntien virka-aputehtävistä säädetään 3. lakiehdotuksessa.

Koska puolustusvoimien uudessa organisaatiossa lakkautettaisiin sotilasläänit, kävisi nykyinen 1 momentti tarpeettomaksi. Aluetoimistoja ja varuskuntia koskeva sääntely sisältyisi uuteen 27 c §:ään.

Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin puolustusvoimien paikallishallintoviranomaiset. Varuskunta ei enää olisi paikallishallintoviranomainen. Muilta osin sääntely vastaa nykyistä lain 28 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaukset aluehallintoviranomaisiin. Muilta osin momentin sääntely vastaa nykyistä 3 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maakuntajoukoista, joista nykyisin säädetään voimassa olevan lain 28 §:n 4 momentissa.

Perustuslakivaliokunta piti nykyistä puolustusvoimista annettua lakia käsitellessään (HE 264/2006 vp; PeVL 51/2006 vp) valtiosääntöoikeudellisista syistä hyvin tärkeänä lakiehdotuksen selkeyttämistä ja täydentämistä niin, että puolustusvoimien silloisiin rakenteisiin nähden uusien maakuntajoukkojen pääasialliset tehtävät samoin kuin joukkojen asema ja käskynalaissuhteet puolustusvoimien organisaatiossa sekä toimivaltuuksien mahdolliset erityispiirteet käyvät laista asiamukaisella tavalla ilmi.

Maakuntajoukot ovat puolustusvoimista annetun lain 24 §:n 2 momentin perusteella joukko-osastoista ja muista yksiköistä erillinen osa puolustusvoimia. Maakuntajoukot eivät koostu puolustusvoimien henkilöstöstä tai asevelvollisuuslainsäädännön nojalla puolustusvoimien joukkoihin kuuluvista. Maakuntajoukkoihin hakeutuminen perustuu reserviläisten vapaaehtoisuuteen.

Voimassa olevassa laissa maakuntajoukot määritellään puolustusvoimien kokoonpanoon kuuluviksi alueellisiksi joukoiksi. Tämän ei kuitenkaan ole katsottu kuvaavan maakuntojoukkoja ja niiden toimintaa riittävän selkeästi. Maakuntajoukkojen asemaa ja tehtäviä selkeytettäisiin lisäämällä säännös, jonka mukaan maakuntajoukkoja käytettäisiin alueellisesti tai paikallisesti. Maakuntajoukot olisivat jatkossa sotilaslaitoksen, aluetoimiston tai joukko-osaston alaisia sen mukaan kuin siitä puolustusvoimista annetun lain 29 §:n mukaisesti päätetään.

Maakuntajoukot on tarkoitettu kuuluviksi puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin. Niiden tehtävät kytkeytyvät ensisijaisesti puolustusvoimien sodan ajan tehtäviin Maakuntajoukkoja voidaan kuitenkin käyttää puolustusvoimien virka-aputehtävissä siten kuin siitä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa (556/2007) säädetään. Mitään erityisiä toimivaltuuksia maakuntajoukoilla ei ole.

29 §. Kokoonpanosta ja johtosuhteista päättäminen. Pykälän 1 momentin 1 kohdasta poistettaisiin maininta aluehallinnon esikunnasta. Kohtaan esitetään lisättäväksi aluetoimisto sekä Puolustusvoimien logistiikkalaitos, joiden perustamisesta, sijoituspaikasta ja lakkauttamisesta päättäisi puolustusministeriö puolustusvoimain komentajan tai pääesikunnan esityksestä. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

4 luku. Puolustusvoimien henkilöstö

44 §. Palvelukseen ilmoittautuminen. Pykälän sanamuotoa selkeytettäisiin ja viittaus kumottuun vuoden 1991 valmiuslakiin saatettaisiin vastaamaan nykyisin voimassa olevaa valmiuslakia (1552/2011). Pykälän 1 momentissa oleva sääntely siirrettäisiin 2 momenttiin. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

6 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

50 §. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset. Pykälän 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Kaikki voimassa olevassa lainsäädännössä vielä olevat viittaukset maanpuolustusalueeseen tai sen esikuntaan taikka sotilasläänin esikuntaan ehdotetaan muutettavaksi tässä esityksessä.

52 §. Voimaan jäävät asetukset. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetulla lailla (1121/2008) on kumottu puolustusvoimista annetun lain (402/1974) 10 a ja 10 b §, jolloin säännöksiin sisältyvän asetuksenantovaltuuden nojalla koulutuskustannusten korvaamisesta annettu puolustusministeriön asetus (77/2002) ja maanpuolustuskorkeakoulusta annettu asetus (668/1992) ovat samassa yhteydessä kumoutuneet. Pykälä voitaisiin kumota tarpeettomana.

1.2 Asevelvollisuuslaki

2 luku. Viranomaiset

4 ja 8 §. Puolustusministeriö, pääesikunta ja puolustushaarojen esikunnat. Yleinen toimi- ja päätösvalta. Pykäliin tehtäisiin sotilasläänien lakkauttamisesta johtuvat muutokset poistamalla viittaukset sotilasläänien esikuntaan. Muuten pykälät pysyisivät asiasisällöltään ennallaan.

5 luku. Palvelus asevelvollisena ja palveluksen järjestäminen

60 §. Palveluksen keskeyttäminen. Pykälän 2 momentin sanamuotoa selkeytettäisiin. Voimassa olevan sanamuodon mukaan asevelvollisen palvelus voidaan puolustusministeriön päätöksen mukaisesti keskeyttää, jos se on välttämätöntä vakavan kulkutaudin leviämisen estämiseksi tai muusta pakottavasta syystä. Voimassa olevan muotoilun voidaan tulkita viittaavan tilanteeseen, jossa puolustusministeriö olisi jo tehnyt päätöksensä asiassa. Tämä ei vastaa sääntelyn tarkoitusta. Tarkoitetut tilanteet saattavat ilmaantua hyvin yllätyksellisesti ja nopeasti. Tästä syystä sanamuotoa esitetään selkiytettäväksi ja tarkennettavaksi siten, että asevelvollisen palvelus voitaisiin puolustusministeriön päätöksellä keskeyttää.

Lisäksi viittaus vakavaan kulkutautiin korvattaisiin vaarallisella tartuntataudilla, joka vastaisi valmiuslain sanamuotoa. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

10 luku. Asevelvollisrekisteri

92 §. Asevelvollisrekisterin pitäjä. Pykälästä poistettaisiin viittaus sotilasläänin esikuntaan. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

104 §. Maksuton lomamatka. Pykälää muutettaisiin säätämällä varusmiesten kotimaan lomamatkat maksuttomiksi.

Pykälän 1 momentin mukaan varusmiehet saisivat maksuttomina palvelusaikanaan kaikki lomamatkat koti- tai asuinpaikkakunnalle taikka erityisestä syystä myös muulle sellaiselle paikkakunnalle, jonne hänellä on erityisiä henkilökohtaisia siteitä. Erityisiä henkilökohtaisia siteitä varusmiehellä voi olla esimerkiksi pysyvälle opiskelu- tai työskentelypaikkakunnalle.

Maksuttoman lomamatkan saisi 44 §:ssä tarkoitetun loman ja isyysvapaan, 45 §:ssä tarkoitetun kuntoisuusloman sekä 46 §:ssä tarkoitetun pakottavasta henkilökohtaisesta syystä myönnettävän loman yhteydessä. Lisäksi oikeus 1 momentissa tarkoitettuun maksuttomaan lomamatkaan olisi viikonloppuvapaan yhteydessä, mutta ei niin sanotun varuskunta- eli iltavapaan yhteydessä.

Tarkoituksena on varmistaa kaikille varusmiehille yhdenvertainen lomamatkojen maksuttomuutta koskeva kohtelu.

Pykälän 2 momentin mukaan matka olisi tehtävä olosuhteet huomioon ottaen valtiolle edullisimmalla tavalla. Varusmiesten lomamatkat toteutettaisiin pääsääntöisesti julkisilla kulkuneuvoilla tai puolustusvoimien järjestelmällä kuljetuksella. Matkat omalla ajoneuvolla korvattaisiin ainoastaan erityisen painavasta syystä.

Varusmiehellä säilyisi voimassa olevan lain mukainen oikeus vähintään yhteen lomamatkaan koti- tai asuinpaikkakunnalleen ulkomailla.

Pykälän 3 momenttiin sisältyisi asetuksenantovaltuus, jonka mukaisesti puolustusministeriö voisi antaa tarkempia säännöksiä ulkomaan maksuttomien lomamatkojen lukumäärästä.

Lisäksi 3 momenttiin lisättäisiin valtuus pääesikunnalle antaa tarkempia määräyksiä matkakustannusten korvaamisesta. Ne koskisivat ainoastaan teknisiä ja vähäisiä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi menettelytapoja matkakustannusten korvaamista koskevissa asioissa sekä sitä, miten valtiolle edullisin tapa kussakin tilanteessa määräytyy.

12 luku. Muutoksenhaku

110 ja 113 §. Valitus oikaisuasiassa ja muussa asevelvollisuutta koskevassa asiassa. Valituskirjelmän toimittaminen viranomaiselle. Pykälien 2 momentin viittaukset sotilasläänin esikuntaan poistettaisiin. Muuten pykälät pysyisivät asiasisällöltään ennallaan.

14 luku. Erinäiset säännökset

129 §. Siirtymäsäännös. Pykälän 5 momentin viittaus lakkautettaviin sotilaslääneihin poistettaisiin tarpeettomana. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

1.3 Laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille

3 §. Pykälän 2 momentin viittaus maanpuolustusalueen esikuntaan saatettaisiin ajan-tasaiseksi korvaamalla se viittauksella maavoimien esikuntaan. Ehdotettu muutos on luonteeltaan tekninen, sillä maanpuolustusalueet on lakkautettu voimassa olevan puolustusvoimista annetun lain säätämisen yhteydessä. Muutos vastaisi puolustusvoimien organisaatiota eikä sillä muutettaisi nykytilaa. Lisäksi momentista poistettaisiin viittaus sotilasläänin esikuntaan. Tämä merkitsisi samalla virka-avun antamisesta muulloin kuin kiireellisessä tilanteessa päättävien viranomaistahojen vähentymistä.

Jatkossa virka-avun antamisesta päättäisi pääesikunta taikka maavoimien, merivoimien tai ilmavoimien esikunta. Kiireellisessä tapauksessa toimivalta päättää virka-avun antamisesta säilyisi varuskunnan päälliköllä, joukko-osaston komentajalla tai sotilaslaitoksen päälliköllä. Käytännössä virka-avun käytännön toteuttamisesta vastaisivat joukko-osastot ja sotilaslaitokset kuten nykyisinkin. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

1.4 Laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa

3—7 §. Pykälissä olevat viittaukset sotilasläänin esikuntaan ja sotilasläänin komentajaan muutettaisiin viittaukseksi aluetoimistoon ja aluetoimiston päällikköön. Muuten pykälät pysyisivät asiasisällöltään ennallaan.

1.5 Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa

6 §. Pykälässä säädettäisiin puolustusvoimien terveydenhuollon toimijoiden tehtävistä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin puolustusvoimien pääesikunnan yleisestä terveydenhuoltoa koskevasta suunnittelu-, ohjaus- ja valvontatehtävästä. Pääesikunnan tehtävänä on muun muassa päättää valtakunnallisesti terveydenhuollon yleisistä linjoista ja tavoitteista, koulutuksesta, tutkimuksesta ja kehittämisestä sekä huolehtia terveydenhuollon riittävistä voimavaroista sekä siitä, että terveydenhuollon virkamiehet ja ulkopuoliset palveluntuottajat tuntevat terveydenhuoltoa koskevat säädökset ja määräykset sekä noudattavat yhdenmukaisia toimintatapoja. Pääesikunnan tehtävät eivät muuttuisi nykyisestä.

Tehtävien hoitamista varten pääesikunnassa on puolustusvoimien ylilääkäri ja logistiikkaosaston lääkintäsektori.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tehtävästä. Perussääntely logistiikkalaitoksesta sisältyisi puolustusvoimista annetun lain 27 b §:ään (1. lakiehdotus).

Puolustusvoimien logistiikkalaitos vastaisi puolustusvoimien perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon sekä ympäristöterveydenhuollon, lääke- ja lääkemateriaalihuollon järjestelyistä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tehtäviin kuuluu puolustusvoimien terveydenhuollon toiminnan sovittaminen yhteen muiden terveydenhuollon tuottajien toiminnan kanssa.

Logistiikkalaitos vastaisi myös poikkeusolojen terveydenhuollon alueellisesta suunnittelusta, järjestämisestä sekä operatiivisesta johtamisesta. Nämä tehtävät ovat voimassa olevan sääntelyn mukaan kuuluneet puolustushaaraesikunnille.

Logistiikkalaitokseen kuuluvasta Sotilaslääketieteen keskuksesta ja sen alaisista varuskuntien terveysasemista säädettäisiin terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa asetuksessa (371/1987).

9 a §. Pykälässä säädetään potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapidosta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, josta kävisi ilmi henkilötietolain (523/1999) suhde terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annettuun lakiin. Henkilötietolain säännökset tulevat huomioitaviksi silloin, kun laissa säädetyt terveydenhuollon tehtävät ja toiminnot edellyttävät tosiasiallisesti henkilötietojen käsittelyä.

9 b §. Pykälässä säädetään lääkärin velvollisuudesta antaa asianomaiselle sotilasviranomaiselle tai perusyksikön päällikölle lausunto puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevalla tai sotilasvirassa palvelevalla terveystarkastuksessa havaituista rajoituksista palveluskelpoisuuteen, palvelusturvallisuuteen tai palvelus- taikka virkatehtävien hoitamiseen. Pykälän 2 momentissa ei säädettäisi enää tietojen antamisesta asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen (63/1951) 66 §:ssä tarkoitetulle toimikunnalle. Mainittu asetus on kumoutunut asevelvollisuuslain voimaantullessa.

1.6 Aluevalvontalaki

20 §. Lupaviranomainen ja lupahakemus. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus puolustusvoimien joukko-osastoon muutettaisiin viittaamaan merivoimien esikuntaan. Voimassa olevassa puolustusvoimien organisaatiossa meripuolustusalueet toimivat suoja-aluelupien lupaviranomaisina. Puolustusvoimien organisaatiouudistuksessa meripuolustusalueet lakkautettaisiin. Tilalle perustettaisiin Rannikkolaivasto sekä Rannikkoprikaati. Meripuolustusalueiden lakkauttamisesta johtuen suoja-aluelupien käsittely keskitettäisiin merivoimien esikunnalle. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

22 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 20 §:n 1 momenttia vastaava muutos ja viittaus joukko-osastoon muutettaisiin merivoimien esikunnaksi. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

1.7 Laki kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta

4 §. Luvanvarainen toiminta. Pykälän viittaus Puolustusvoimien Teknilliseen Tutkimuslaitokseen muutettaisiin viittaukseksi Puolustusvoimien tutkimuslaitokseen.

Puolustusvoimien organisaatiouudistuksessa puolustusvoimiin perustetaan uusi yksikkö, Puolustusvoimien tutkimuslaitos, jonne keskitetään puolustushaarojen sekä pääesikunnan ja sen alaisten laitosten tarvitsemat informaatio-, materiaali-, räjähde- ja suojelutekniikan vaativat tutkimus-, kehittämis-, testaus- ja evaluointipalvelut sekä strategista suunnittelua ja puolustusjärjestelmän käyttöperiaatteita ja tutkitaan joukkojen toimintakykyä.

Laitoksen tehtävänä olisi alan kumppanuuksien ja yhteistyön koordinointi ja hallinta kansallisesti ja kansainvälisesti.

Puolustusvoimien tutkimuslaitos tekisi kemiallisilta aseilta suojautumista koskevia tutkimuksia käyttämällä kemiallisten aseiden kieltosopimuksen (SopS 17–19/1997) liitteen 1 luettelossa mainittuja kemikaaleja. Tällä hetkellä vastaavaa toimintaa harjoittaa lakkautettava Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos, joka on toiminnastaan ilmoitusvelvollinen Kemiallisten aseiden kieltojärjestölle. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

10 §. Kemikaalien tuonti ja vienti. Pykälän viittaus Puolustusvoimien Teknilliseen Tutkimus-laitokseen muutettaisiin viittaukseksi Puolustusvoimien tutkimuslaitokseen. Muuten pykälä pysyisi asiasisällöltään ennallaan.

1.8 Rajavartiolaki

79 §. Puolustusvoimien virka-apu rajavartiolaitokselle. Pykälän 2 momentin viittaus maanpuolustusalueen esikuntaan saatettaisiin ajantasaiseksi korvaamalla se viittauksella maavoimien esikuntaan. Ehdotettu muutos on luonteeltaan teknisluonteinen, sillä maan-puolustusalueet on lakkautettu voimassa olevan puolustusvoimista annetun lain säätämisen yhteydessä.

1.9 Sotilasoikeudenkäyntilaki

11 §. Pykälän 1 momentin viittaus maanpuolustusalueen komentajaan saatettaisiin ajantasaiseksi korvaamalla se viittauksella maavoimien komentajaan. Ehdotettu muutos on luonteeltaan tekninen, sillä maanpuolustusalueet on lakkautettu voimassa olevan puolustusvoimista annetun lain säätämisen yhteydessä. Maavoimien esikunta on jo nykyisin käytännössä osallistunut alioikeuden sotilasjäseniä koskevien esitysten laatimiseen.

2 Tarkemmat säännökset ja määräykset

Esityksen ensimmäisen lakiehdotuksen 27 c §:ään sisältyy asetuksenantovaltuus, jonka mukaan aluetoimistojen nimistä, toimialueista ja organisaatiosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Vastaava asetuksenantovaltuus maan jakamisesta sotilaslääneihin ja aluetoimistoihin sisältyy nykyisin sotilasläänejä ja aluetoimistoja koskevaan 28 §:ään. Sotilasläänien lakkauttamisesta johtuen jatkossa asetuksessa säädettäisiin vain maan jakamisesta aluetoimistojen toimialueisiin.

Esityksen toisen lakiehdotuksen 104 §:ään sisältyy asetuksenantovaltuus, jonka mukaan puolustusministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin varusmiehen maksuttomien matkojen lukumäärästä ulkomaille. Vastaava asetuksenantovaltuus sisältyy voimassa olevan lain 104 §:ään sillä muutoksella, että jatkossa varusmiehen kotimaan lomamatkojen muuttuessa maksuttomiksi asetus koskisi vain varusmiehen ulkomaan matkoja ja asetuksenantovaltuus poistuisi matkakustannusten korvaamisesta. Samaan pykälään sisältyisi uutena määräyksenantovaltuus, jonka mukaan pääesikunta antaisi tarkempia määräyksiä matkakustannusten korvaamisesta. Tämä toimivalta kattaisi sekä kotimaan että ulkomaan matkakustannusten korvaamista koskevien määräysten antamisen.

3 Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Laki puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta, laki asevelvollisuuslain muuttamisesta muutoin kuin 104 §:n osalta, laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 3 §:n muuttamisesta, laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain muuttamisesta, laki terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta, laki aluevalvontalain 20 ja 22 §.n muuttamisesta, laki rajavartiolain 79 §:n muuttamisesta ja laki sotilasoikeudenkäyntilain 11 §:n muuttamisesta ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2015 alusta.

Laki kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annetun lain 4 ja 10 §:n muuttamisesta ja maksutonta lomamatkaa koskevat asevelvollisuuslain 104 §:n säännökset ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2014 alusta.

Asevelvollisuuslain 104 §:ää sovellettaisiin lain voimaan tullessa palveluksessa oleviin ja sen jälkeen palveluksensa aloittaviin. Lakia sovellettaisiin myös niihin asevelvollisiin, jotka ovat aloittaneet palveluksensa ennen lain voimaan tuloa, mutta jotka ovat esimerkiksi terveydellisistä syistä vapautettuja palveluksesta lain voimaan tullessa ja jatkavat palvelustaan myöhemmin.

Ensimmäiseen ja neljänteen lakiehdotukseen sisältyy siirtymäsäännös, jonka mukaan lain soveltamisalaan kuuluvan, ennen lain voimaan tuloa vireille tulleen asian käsittely siirtyy uuden lain mukaan määräytyvälle toimivaltaiselle viranomaiselle. Kuudenteen lakiehdotukseen sisältyvän siirtymäsäännöksen mukaan lakkautettavassa joukko-osastossa vireillä olevan asian käsittely siirtyisi lain voimaan tullessa merivoimien esikunnalle.

Kaikki voimassa olevat säännökset, joissa maanpuolustusalue ja sotilasläänin esikunta mainitaan, ehdotetaan esityksessä muutettaviksi tai kumottaviksi. Sen vuoksi puolustusvoimista annetun lain 50 §:n 5 momenttiin ja asevelvollisuuslain 129 §:n 5 momenttiin sisältyvät viittaussäännökset maanpuolustusalueeseen ja sotilasläänin esikuntaan esitetään kumottavaksi tarpeettomina.

Lakien täytäntöönpanon vaatimien toimien vuoksi lait voivat tulla voimaan aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Puolustusministeriö ja puolustusvoimat voivat ilman erillistä valtuutusta ryhtyä lakien täytäntöönpanoon liittyviin toimiin kuten tekemään henkilöstön asemaan liittyvät tarpeelliset päätökset.

4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Lakiehdotuksiin sisältyy sääntelyä, joka on merkityksellistä perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien, kuten oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin, kannalta. Lakiehdotusten säännöksiä tulee tarkastella asetuksen antamista ja hallinnon järjestämistä koskevien perustuslain 80, 119 ja 121—122 §:n kannalta

Perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, kun niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla säännöksessä tarkoitetaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltaa (HE 1/1998 vp, s. 174/II, PeVL 5/2008 vp, s. 2/I). Valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista säädetään niin ikään lailla. Säännöksessä hallinnon perusteilla tarkoitetaan valtion alue- ja paikallishallinnon yleistä rakennetta, kuten hallinnollisen jaotuksen perusteita ja viranomaistyyppejä.

Perustuslain 122 §:n 1 momentin mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejakoihin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kielellisen jaotuksen osalta on luovuttu aikaisemmasta pyrkimyksestä yksikielisiin hallintoalueisiin. Tärkeää sen sijaan on, että hallintoa järjestettäessä otetaan huomioon perustuslain 17 §:ssä tarkoitetut kielelliset perusoikeudet sekä turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään. Säännöksessä korostetaan kielellisen yhdenvertaisuuden vaatimusta edellyttämällä näiden mahdollisuuksien turvaamista samanlaisten perusteiden mukaan. Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä. Julkisen vallan on huolehdittavamaan suomen- tai ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Perustuslain 17 §:n 3 momentissa ja 121 §:n 4 momentissa turvataan saamelaisten oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin sekä kulttuuri- itsehallintoon kotiseutualueella. Esitys ei aiheuttaisi muutoksia olemassa olevien valtion aluehallinnon tai puolustusvoimien palvelujen sisältöön saamelaisten kotiseutualueella.

Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Puolustusvoimista annetun lain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen sisältyy asetuksenantovaltuutta koskeva säännös, jonka mukaan aluetoimistojen nimistä, toimialueista ja organisaatiosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Muutos viranomaisen toimialueessa saattaa vaikuttaa viranomaisen kielelliseen asemaan. Näin myös edellä mainittu valtuutussäännös voi vaikuttaa välillisesti perustuslain säännöksissä turvattujen kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Toimialuejakojen mahdolliset vaikutukset viranomaisten kielelliseen asemaan ja jakojen suhde väestön kielellisten oikeuksien toteutumiseen tulevat kuitenkin tarkemmin arvioitaviksi valtioneuvostossa edellä mainitun asetuksen antamisen yhteydessä, jolloin on huolehdittava siitä, että perustuslain 17 §:n ja 122 §:n velvoitteet tulevat otetuksi huomioon. Perustuslakivaliokunta on käytännössään korostanut sitä, että viranomaisten toimialueita ja toimipaikkoja järjestettäessä huolehditaan asianomaisen viranomaisen tarjoamien palvelujen saatavuudesta sekä perustuslain 17 §:ssä turvattujen kielellisten oikeuksien toteutumisesta (PeVL 29/2006 vp, s. 2/II ja PeVL 42/2006 vp s. 3).

Asevelvollisuuslain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen sisältyy asetuksenantovaltuus, jonka mukaan puolustusministeriö asetuksella voidaan säätää tarkemmin maksuttomien matkojen määrästä ulkomaille. Lisäksi kyseiseen lakiehdotukseen sisältyy määräyksenantovaltuus, jonka mukaan pääesikunta antaa tarkempia määräyksiä matkakustannusten korvaamisesta.

Lakiehdotuksiin sisältyvät asetuksen- ja määräyksenantovaltuudet on laadittu siten, että ne täyttävät perustuslain 80 §:n mukaiset täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Niissä on tarkoin rajattu asetuksella säänneltävät asiat, ja valtuuden käyttö on lailla sidottu asiallisiin edellytyksiin tai rajoituksin. Määräyksenantovaltuuden kattamat asiat on määritelty tiukasti asevelvollisuuslaissa. Asetuksen- ja määräyksenantovaltuutta koskevia säännöksiä on esityksen mukaan siten pidettävä riittävän täsmällisinä.

Esitykseen ei sisälly säännöksiä, jotka edellyttäisivät perustuslain mukaista säätämisjärjestystä. Lakiehdotukset voitaisiin siten hallituksen käsityksen mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 50 §:n 5 momentti ja 52 §,

muutetaan 5 ja 14 §, 15 §:n 1 momentti, 24, 27—29 sekä 44 §, sellaisina kuin niistä ovat 14 § laissa 1617/2009 ja 28 § osaksi laissa 1617/2009, sekä

lisätään lakiin uusi 27 a––27 c § seuraavasti:

5 §
Sotilaskoulutus

Puolustusvoimat antaa sotilaskoulutusta siten kuin asevelvollisuuslaissa (1438/2007) ja vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa (556/2007) säädetään. Maan-puolustuskorkeakoulussa annettavasta sotilaskoulutuksesta säädetään erikseen.

14 §
Kiinteistöjen tilapäinen käyttöoikeus

Puolustusvoimilla on oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Puolustusvoimat ei kuitenkaan saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa tai vahinkoa omaisuudelle.

Puolustusvoimilla ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää asuinrakennuksia, niihin liittyviä piha- ja puutarha-alueita, korjaamattomia viljelysmaita eikä maa- ja metsätaloudellisia koekenttiä.

Puolustusvoimien 1 momentissa tarkoitetusta kiinteistön käyttämisestä sovitaan suullisesti tai kirjallisesti kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa. Jos sopimukseen ei päästä, puolustusvoimien puolustushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja voi päättää kiinteistön käyttämisestä.

Jos puolustusvoimat tarvitsee samalla kertaa käyttöönsä laajan alueen, jolla on huomattava määrä kiinteistöjä tai kiinteistöillä on huomattava määrä omistajia tai haltijoita, puolustusvoimien puolustushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja voi päättää kiinteistöjen käyttämisestä. Päätös voidaan tällöin antaa tiedoksi hallintolain (434/2003) mukaisella yleistiedoksiannolla.

Kiinteistön käyttämisestä aiheutuneesta vahingosta suoritetaan kiinteistön omistajalle tai haltijalle käyvän hinnan mukainen korvaus. Korvauspäätökseen samoin kuin kiinteistön käyttöä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Korvaukseen oikeutetulle on valitusmenettelystä huolimatta viivytyksettä suoritettava määrä, josta ei ole erimielisyyttä. Kiinteistön käyttöä koskevaa päätöstä voidaan noudattaa muutoksenhausta huolimatta, jollei hallinto-oikeus kiellä täytäntöönpanoa. Kiinteistön käyttöä koskevaa sopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

15 §
Liikkumista koskevat kiellot ja rajoitukset

Jos sotilaalliset syyt tai ulkopuolisten suojaaminen vaaroilta välttämättä sitä vaatii, puolustusvoimien puolustushaaraesikunta, paikallishallintoviranomainen, varuskunnan päällikkö tai harjoituksen johtaja voi kieltää asiattomilta puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai kohteessa liikkumisen tai rajoittaa sitä. Kiellon rikkomisesta tuomittavista rangaistuksista säädetään rikoslaissa (39/1889).


24 §
Puolustusvoimien johto ja hallintoyksiköt

Puolustusvoimien ylimmästä päällikkyydestä säädetään perustuslaissa. Puolustus-voimat on hallinnollisesti puolustusministeriön alainen. Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista ja sotilaallisista nimitysasioista sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Puolustusvoimissa on puolustusvoimain komentaja, pääesikunta, maavoimat, meri-voimat ja ilmavoimat, sotilaslaitoksia, varus-kuntia, joukko-osastoja ja muita hallintoyksiköitä sekä maakuntajoukkoja.

27 §
Puolustushaarat

Maavoimiin kuuluu maavoimien esikunta, aluetoimistoja, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Maavoimia johtaa maavoimien komentaja. Maavoimien esikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä maavoimien komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Maa-voimien kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin maavoimien komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta maavoimien esikunnassa annetaan työ-järjestyksessä, jonka maavoimien komentaja vahvistaa.

Merivoimiin kuuluu merivoimien esikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Merivoimia johtaa merivoimien komentaja. Meri-voimien esikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä merivoimien komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Merivoimien kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin merivoimien komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta merivoimien esikunnassa annetaan työjärjestyksessä, jonka merivoimien komentaja vahvistaa. Merivoimien esikunta ohjaa ja valvoo sotilasmerenkulkua sekä sitä edistäviä ja turvaavia toimenpiteitä.

Ilmavoimiin kuuluu ilmavoimien esikunta, sotilaslaitoksia ja joukko-osastoja. Ilmavoimia johtaa ilmavoimien komentaja. Ilmavoimien esikunnassa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä ilmavoimien komentaja, jollei asia ole säädetty tai määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Ilmavoimien kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin ilmavoimien komentaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta ilma-voimien esikunnassa annetaan työjärjestyksessä, jonka ilmavoimien komentaja vahvistaa. Ilmavoimien esikunnan yhteydessä toimii sotilasilmailuviranomaisena ilmailulaissa (1194/2009) tarkoitettu sotilasilmailun viranomaisyksikkö.

Maavoimien esikunta, merivoimien esikunta ja ilmavoimien esikunta ovat toimialaansa koskevissa hallinnollisissa asioissa pää-esikunnan alaisia.

27 a §
Maanpuolustuskorkeakoulu

Maanpuolustuskorkeakoulu on sotatieteellistä opetusta antava puolustusvoimiin kuuluva korkeakoulu. Maanpuolustuskorkeakoulun asemasta, organisaatiosta ja siellä annettavasta opetuksesta ja koulutuksesta säädetään tarkemmin Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa laissa (1121/2008).

27 b §
Puolustusvoimien logistiikkalaitos

Puolustusvoimien logistiikkalaitos on puolustusvoimien materiaalihallinnosta, hankintatoimesta, terveydenhuollon järjestämisestä, ympäristöasioista ja tilahallinnasta vastaava pääesikunnan alainen sotilaslaitos, johon kuuluu Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta, sotilaslaitoksia ja muita hallintoyksiköitä. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa käsiteltävän asian ratkaisee esittelystä laitoksen johtaja, jollei asiaa ole säädetty tai määrätty muun viranomaisen tai virkamiehen ratkaistavaksi. Laitoksen kannalta merkittävät asiat ratkaisee kuitenkin laitoksen johtaja. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa annetaan työjärjestyksessä, jonka laitoksen johtaja vahvistaa.

27 c §
Aluetoimistot ja varuskunnat

Maavoimien eräisiin joukko-osastoihin kuuluu yksi tai useampi aluetoimisto, jonka tehtävänä on käsitellä ja ratkaista asevelvollisuutta, naisten vapaaehtoista asepalvelusta ja vapaaehtoista maanpuolustusta koskevat asiat sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään. Näissä asioissa aluetoimisto on maavoimien esikunnan alainen. Aluetoimistossa käsiteltävän edellä tarkoitetun asian ratkaisee esittelystä aluetoimiston päällikkö, jollei asiaa ole säädetty tai määrätty muun viranomaisen tai virkamiehen ratkaistavaksi. Tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetun asian käsittelystä ja ratkaisemisesta aluetoimistossa annetaan työjärjestyksessä, jonka aluetoimiston päällikkö vahvistaa.

Aluetoimistojen toimialueet kattavat koko maan. Aluetoimistojen nimistä, toimialueista ja organisaatiosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Varuskunta on puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä tai niiden osista koostuva yksikkö, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen ja tuottaa yhteisiä palveluja varuskuntaan kuu-luville yksiköille ja sotilaskohteille. Varus-kunnassa käsiteltävän hallinnollisen asian ratkaisee esittelystä varuskunnan päällikkö.

28 §
Paikallishallinto ja maakuntajoukot

Sotilaslaitos ja joukko-osasto ovat puolustusvoimien paikallishallintoviranomaisia. Sotilaslaitos ja joukko-osasto ovat pääesikunnan, maavoimien esikunnan, merivoimien esikunnan, ilmavoimien esikunnan tai sotilaslaitoksen alaisia sen mukaan kuin siitä 29 §:n mukaisesti päätetään.

Paikallishallintoviranomaisessa käsiteltävän hallinnollisen asian ratkaisee esittelystä paikallishallintoviranomaisen komentaja tai päällikkö, jollei asiaa ole säädetty tai määrätty muun viranomaisen tai virkamiehen ratkaistavaksi. Tarkempia määräyksiä asian käsittelystä ja ratkaisemisesta paikallisviran-omaisessa annetaan työjärjestyksessä, jonka paikallishallintoviranomaisen komentaja tai päällikkö vahvistaa.

Maakuntajoukot ovat puolustusvoimiin kuuluvia alueellisesti tai paikallisesti käytettäviä joukkoja. Maakuntajoukot ovat sotilaslaitoksen, aluetoimiston tai joukko-osaston alaisia sen mukaan kuin siitä 29 §:n mukaisesti päätetään. Maakuntajoukot muodostetaan reserviin kuuluvista vapaaehtoisista asevelvollisista sekä muista vapaaehtoisista, jotka ovat antaneet vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitetun sitoumuksen puolustusvoimille.

Maakuntajoukkoja voidaan käyttää puolustusvoimien virka-aputehtävissä.

29 §
Kokoonpanosta ja johtosuhteista päättäminen

Puolustusministeriö päättää puolustusvoi-main komentajan tai pääesikunnan esityksestä:

1) pääesikunnan, puolustushaaraesikunnan, Maanpuolustuskorkeakoulun, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja aluetoimiston sijoituspaikasta sekä sotilaslaitoksen, joukko-osaston tai muun yksikön perustamisesta, sijoituspaikasta ja lakkauttamisesta;

2) muistakin kokoonpanojen tai johtosuhteiden muutoksista, joilla on merkittävää yhteiskunnallista, taloudellista tai henkilöstöön liittyvää vaikutusta.

Puolustusvoimain komentajalla on oikeus muilta osin päättää yksityiskohtaisista kokoonpanoista ja johtosuhteista. Puolustusministeriö tulee pitää tietoisena näitä asioita koskevasta valmistelusta. Toimivallan jaosta puolustusministeriön ja puolustusvoimain komentajan välillä voidaan säätää tarkemmin puolustusministeriön asetuksella.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun kokoonpanon lisäksi valmiuden kohottamista varten perustettavasta kokoonpanosta ja johtosuhteista päätetään jäljempänä tässä laissa tarkoitettuna sotilaskäskyasiana.

44 §
Palvelukseen ilmoittautuminen

Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaavien häiriötilanteiden taikka valmiuslain (1552/2011) mukaisten poikkeusolojen tai näiden uhan sitä edellyttäessä puolustusvoimien virkamiehen on määräyksestä saavuttava palvelukseen myös vuosilomalta tai virkavapaalta. Tällaisen uhan tai tilanteen ollessa ilmeinen virkamiehen on viipymättä otettava yhteyttä palveluspaikkaansa. Edellä tarkoitetun määräyksen antaa puolustusvoimien toimivaltainen viranomainen.

Virkamiehen varallaolovelvollisuudesta säädetään työaikalain (605/1996) 5 §:n 3 momentissa ja velvollisuudesta suostua lisä- tai ylityön tekemiseen mainitun lain 18 §:n 4 momentissa.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleen asian käsittely siirtyy tämän lain mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle.


2.

Laki asevelvollisuuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan asevelvollisuuslain (1438/2007) 4, 8, 60, 92, 104, 110 ja 113 § sekä 129 §:n 5 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 60, 110 ja 113 § laissa 147/2010, seuraavasti:

4 §
Puolustusministeriö, pääesikunta ja puolustushaaraesikunnat

Puolustusministeriö ohjaa asevelvollisuuden toteuttamista.

Pääesikunta johtaa ministeriön antamien perusteiden mukaisesti asevelvollisuuden toimeenpanoa ja kehittää asevelvollisuusjärjestelmää.

Puolustushaaran esikunta suunnittelee, kehittää ja ohjaa asevelvollisuusasioita toimi-alallaan.

8 §
Yleinen toimi- ja päätösvalta

Yleinen toimi- ja päätösvalta asevelvollista koskevassa asiassa on aluetoimistolla sekä tässä laissa tarkoitetussa palveluksessa olevan osalta joukko-osaston komentajalla tai kertausharjoituksen johtajalla, jollei toimi- ja päätösvaltaa ole säädetty pääesikunnalle, puolustushaaran esikunnalle, perusyksikön päällikölle, joukkoyksikön komentajalle tai kutsuntalautakunnalle.

Päätöksenteosta sotilaskäskyasioissa säädetään puolustusvoimista annetussa laissa (551/2007) sen ohella, mitä tässä laissa säädetään.

60 §
Palveluksen keskeyttäminen

Joukko-osaston komentaja voi keskeyttää asevelvollisen tässä laissa tarkoitetun palveluksen ja kotiuttaa asevelvollisen, jos:

1) asevelvollisen koulutus on keskeytetty 40 §:n 1 kohdan nojalla ja asevelvollinen on kykenemätön myös muuhun palvelukseen pitkähkön ajan;

2) asevelvollinen on epäiltynä sellaisesta rikoksesta tai käyttäytyy sellaisella tavalla, että on perusteltua aihetta epäillä, että ase-velvollinen voi vakavasti vaarantaa muiden palvelusturvallisuuden;

3) asevelvollisen palveluskelpoisuus puuttuu 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla pitkähkön ajan.

Lisäksi asevelvollisen palvelus voidaan puolustusministeriön päätöksellä keskeyttää, jos se on välttämätöntä vaarallisen tartunta-taudin leviämisen estämiseksi tai muusta pakottavasta syystä.

Jos asevelvollinen on tehnyt hakemuksen siviilipalvelukseen tai täydennyspalvelukseen, hänen palveluksensa keskeytetään ja hänet kotiutetaan.

Kertausharjoituksen johtaja voi keskeyttää kertausharjoituksessa olevan asevelvollisen palveluksen ja kotiuttaa asevelvollisen 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla perusteella.

Asevelvollista on kuultava henkilökohtaisesti, jos palvelus keskeytetään 1 momentissa tarkoitetulla perusteella.

92 §
Asevelvollisrekisterin pitäjä

Asevelvollisrekisterin pitäjiä ovat pää-esikunta, puolustushaaran esikunta ja alue-toimisto toimialueellaan sekä joukko-osasto sen palveluksessa olevien osalta.

104 §
Maksuton lomamatka

Varusmies saa viikonloppuvapaan sekä 44 — 46 §:ssä tarkoitetun loman ja vapaan yhteydessä edestakaisen matkan tai korvauksen matkakustannuksista koti- tai asuinpaikkakunnalleen taikka erityisestä syystä myös muulle sellaiselle paikkakunnalle Suomessa, jonne hänellä on erityisiä henkilökohtaisia siteitä. Ulkomailla vakinaisesti asuvalla on palvelusaikanaan oikeus vähintään yhteen lomamatkaan koti- tai asuinpaikkakunnalleen ulkomailla.

Matka on tehtävä olosuhteet huomioon ottaen valtiolle edullisimmalla tavalla.

Puolustusministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin maksuttomien matkojen lukumäärästä ulkomaille. Pääesikunta antaa tarkempia määräyksiä matkakustannusten korvaamisesta.

110 §
Valitus oikaisuasiassa ja muussa asevelvollisuutta koskevassa asiassa

Päätökseen, johon saa vaatia 109 §:ssä tarkoitettua oikaisua, ei saa hakea suoraan muutosta valittamalla.

Aluetoimiston oikaisuasiassa antamaan päätökseen sekä muuhun pääesikunnan, puolustushaaran esikunnan, aluetoimiston, joukko-osaston ja kutsuntalautakunnan tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla kutsunta-asiain keskuslautakuntaan.

113 §
Valituskirjelmän toimittaminen viranomaiselle

Kutsunta-asiain keskuslautakunnalle osoitetun valituskirjelmän saa toimittaa myös päätöksen antaneelle viranomaiselle. Kutsuntalautakunnan päätöstä koskeva valitus-kirjelmä toimitetaan kuitenkin kutsuntalauta-kunnan asettaneelle aluetoimistolle tai kutsunta-asiain keskuslautakunnalle.

Pääesikunnan, puolustushaaran esikunnan, aluetoimiston tai joukko-osaston on kahdeksan päivän kuluessa sen jälkeen, kun valitus-kirjelmä on sille tullut, lähetettävä se ja siihen kuuluvat asiakirjat sekä oma lausuntonsa kutsunta-asiain keskuslautakunnalle.

129 §
Siirtymäsäännös

Jos muussa lainsäädännössä viitataan tällä lailla kumottavaan asevelvollisuuslakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan tätä lakia.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 104 § tulee voimaan kuitenkin jo päivänä kuuta 20 .


3.

Laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain (781/1980) 3 §, sellaisena kuin se on laeissa 346/1998, 559/2007 ja 502/2009, seuraavasti:

3 §

Virka-apua pyytää Poliisihallitus. Kiireellisessä tapauksessa virka-apua voi pyytää poliisin valtakunnallisen tai paikallisen yksikön päällikkö taikka asianomaisen poliisiyksikön tai -alueen johtovalmiudessa oleva päällystöön kuuluva poliisimies. Pyynnöstä on tällöin ilmoitettava viipymättä Poliisihallitukseen.

Virka-avun antamisesta päättää pääesikunta taikka maavoimien, merivoimien tai ilma-voimien esikunta. Kiireellisessä tapauksessa virka-avun antamisesta voi päättää varus-kunnan päällikkö, joukko-osaston komentaja tai sotilaslaitoksen päällikkö.

Puolustusvoimat voi käyttää muissa kuin 4 §:ssä tarkoitetuissa virka-aputehtävissä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa (556/2007) tarkoitettuja henkilöitä.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


4.

Laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain (645/1985) 3—7 §, sellaisina kuin ne ovat, 3 ja 6 § laissa 1261/1992 sekä 4, 5 ja 7 § osaksi laissa 1261/1992, seuraavasti:

3 §

Tässä laissa tarkoitettua palveluksen suorittamisen lykkäystä myöntää kutsuntojen yhteydessä kutsuntalautakunta ja muutoin alue-toimiston päällikkö.

4 §

Asevelvollinen, jolle ei enää voida myöntää palveluksen suorittamisen lykkäystä ja joka on ilmoittanut, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut syyt edelleen estävät häntä suorittamasta aseellista palvelusta ja sitä korvaavaa palvelusta, vapautetaan hakemuksesta ase-velvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana.

Vapauttamisen edellytyksenä on, että lykkäys on jatkunut keskeytyksettä sen kalenterivuoden loppuun, jona asianomainen täyttää 28 vuotta ja että hän esittää selvityksen siitä, että hän edelleen kuuluu jäsenenä 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun uskonnolliseen yhdyskuntaan ja osallistuu sen toimintaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu hakemus on tehtävä asianomaiselle aluetoimistolle kolmen kuukauden kuluessa sen vuoden alusta lukien, jona asianomainen täyttää 29 vuotta. Vapauttamisesta päättää aluetoimiston päällikkö.

Jollei 1 momentissa tarkoitettua vapautusta voida myöntää, asianomainen on määrättävä suorittamaan asevelvollisuutensa asevelvollisuuslaissa tai siviilipalveluslaissa säädetyssä järjestyksessä.

5 §

Jos asevelvollinen, jolle on myönnetty tässä laissa tarkoitettua lykkäystä, haluaa ryhtyä suorittamaan asevelvollisuuttaan asevelvollisuuslaissa tai siviilipalveluslaissa säädetyssä järjestyksessä, hänen on siitä ilmoitettava kirjallisesti asianomaiselle aluetoimistolle. Sen jälkeen hänet kutsutaan siihen palvelukseen, johon hänet viimeksi mainituissa laeissa säädetyssä järjestyksessä määrätään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tehneelle asevelvolliselle ei voida enää myöntää lykkäystä tämän lain perusteella.

6 §

Reservin kertausharjoituksiin tai niiden asemesta suoritettavaan palvelukseen kutsuttu asevelvollinen, joka kutsun saatuaan asianomaiselle aluetoimistolle kirjallisesti ilmoittaa, että 1 §:ssä tarkoitetut syyt estävät häntä suorittamasta aseellista palvelusta ja sitä korvaavaa palvelusta, ja esittää siitä 2 §:ssä tarkoitetun selvityksen, on vapautettava sanotuista kertausharjoituksista ja niiden asemesta suoritettavasta palveluksesta. Vapauttamisesta päättää aluetoimiston päällikkö.

7 §

Kutsuntalautakunnan ja aluetoimiston päällikön tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla kutsunta-asiain keskuslautakuntaan 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Valitusasioiden käsittelystä kutsunta-asiain keskuslauta-kunnassa on muutoin voimassa, mitä asevelvollisuuslaissa säädetään.

Asevelvollista, joka on tehnyt 2 tai 4 §:ssä tarkoitetun hakemuksen taikka jonka asia on vireillä valitusasteessa, ei saa määrätä astumaan palvelukseen, ennen kuin asia on lain-voimaisella päätöksellä ratkaistu.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen tämän lain voimaantuloa sotilasläänin esikunnassa vireille tulleen asian käsittely siirtyy toimivaltaiselle aluetoimistolle.


5.

Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain (322/1987) 6, 9 a ja 9 b §, sellaisina kuin ne ovat, 6 ja 9 a § laissa 292/2006 sekä 9 b § laeissa 1682/1995, 367/1998 ja 623/1999, seuraavasti:

6 §

Puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat pääesikunnalle.

Terveydenhuollon järjestelyistä puolustus-voimissa vastaa Puolustusvoimien logistiikkalaitos.

9 a §

Tässä laissa tarkoitettuihin potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapidosta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992) ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) säädetään.

Jollei tästä tai muusta laista muuta johdu, henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999).

9 b §

Jos lääkäri palveluskelpoisuustarkastuksessa, työhönsijoitustarkastuksessa tai muussa terveystarkastuksessa toteaa puolustus-voimien terveydenhuoltovastuulla tai sotilas-virassa palvelevalla sellaisia terveydellisiä rajoituksia, jotka vaikuttavat asianomaisen palveluskelpoisuusluokkaan, palvelusturvallisuuteen tai suoriutumiseen palvelus- tai virkatehtävissä, on hänen 9 a §:ssä mainittujen lakien säännösten estämättä annettava viivytyksettä tarkastuksesta tehtävistä johto-päätöksistä lausunto asianomaiselle sotilas-viranomaiselle. Tässä tarkoitettu sotilasviranomainen on joukko-osaston komentaja tai muun vastaavan hallintoyksikön johtava esimies.

Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevalla tarkastuksessa havaituista rajoituksista palvelustehtäviensä hoitamiseen on annettava lausunto myös perusyksikön päällikölle.

Lääkärin on tarkastetun pyynnöstä ilmoitettava antamastaan tarkastettua koskevasta lausunnosta.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


6.

Laki aluevalvontalain 20 ja 22 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan aluevalvontalain (755/2000) 20 ja 22 §, sellaisena kuin niistä on 20 § osaksi laissa 589/2005, seuraavasti:

20 §
Lupaviranomainen ja lupahakemus

Luvan myöntämistä 12—14 §:ssä tarkoitettuun toimintaan koskevan asian käsittelee ja ratkaisee pääesikunta. Luvan myöntämistä 17 §:ssä tarkoitettuun toimintaan koskevan asian käsittelee ja ratkaisee merivoimien esikunta.

Luvan peruuttamista koskevan asian ratkaisee pääesikunta.

Asian, joka koskee luvan myöntämistä 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan rajavyöhykkeellä tai kyseisen luvan peruuttamista, käsittelee ja ratkaisee kuitenkin rajavartiolaitos.

Lupahakemukseen on liitettävä selvitys toiminnasta sekä siinä käytettävistä välineistä ja laitteista.

Lupaviranomaisesta sekä luvan hakemisesta ja hakemukseen liitettävistä lupaharkinnan kannalta tarpeellisista selvityksistä samoin kuin luvan voimassaolosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

22 §
Muutoksenhaku

Pääesikunnan, merivoimien esikunnan ja rajavartiolaitoksen esikunnan tässä luvussa tarkoitetussa lupa-asiassa tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Luvan peruuttamista koskevaa päätöstä noudatetaan valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen kiellä päätöksen täytäntöönpanoa.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen tämän lain voimaantuloa puolustusvoimien joukko-osastossa vireille tulleen 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun lupa-asian käsittely siirtyy merivoimien esikunnalle.


7.

Laki kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annetun lain 4 ja 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annetun lain (346/1997) 4 §:n 1 momentti ja 10 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 902/2010, seuraavasti:

4 §
Luvanvarainen toiminta

Yleissopimuksen kemikaaliliitteen luettelossa 1 mainittujen kemikaalien ja lähtöaineiden tuottaminen, hankkiminen, säilyttäminen ja käyttäminen, jos 1 luettelon sisältämien kemikaalien yhteismäärä toiminnan-harjoittajaa ja laitosta kohden on enemmän kuin 100 grammaa vuodessa, ovat sallittuja Suomessa vain Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen luvalla. Luettelossa 1 mainittujen kemikaalien ja lähtöaineiden tuonti ja toimitus Suomen alueelle ovat määrästä riippumatta sallittuja vain Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen luvalla. Lupaa ei kuitenkaan vaadita instituutilta eikä Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta.


10 §
Kemikaalien tuonti ja vienti

Yleissopimuksen kemikaaliliitteen luettelossa 1 tai 2 mainittuja kemikaaleja ja lähtö-aineita ei saa tuoda muista kuin sopimuspuolena olevista valtioista. Tämä kielto ei kuitenkaan koske näytteitä, jotka instituutti tai Puolustusvoimien tutkimuslaitos ulkoasiain-ministeriötä etukäteen kuultuaan vastaanottaa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kemikaalien todentamiseen liittyviä tutkimuksia varten. Kemikaaliliitteen luettelossa 1 mainittuja kemikaaleja ei saa viedä eikä toimittaa muihin kuin sopimuspuolena oleviin valtioihin. Kemikaaliliitteen luettelossa 2 mainittuja kemikaaleja ja lähtöaineita ei saa viedä eikä toimittaa muihin kuin sopimus-puolena oleviin valtioihin muuten kuin kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996) ja kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009 säädetyin poikkeuksin.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


8.

Laki rajavartiolain 79 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rajavartiolain (578/2005) 79 §:n 3 momentti seuraavasti:

79 §
Puolustusvoimien virka-apu rajavartiolaitokselle

Virka-apua pyytää rajavartiolaitoksen esikunta tai kiireellisessä tapauksessa se hallintoyksikkö, joka virka-apua tarvitsee. Virka-avun antamisesta päättää Pääesikunta tai merivoimien, ilmavoimien taikka maavoimien esikunta. Kiireellisessä tapauksessa virka-avun antamisesta voi päättää varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


9.

Laki sotilasoikeudenkäyntilain 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) 11 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1263/1992, seuraavasti:

11 §

Alioikeuden sotilasjäsenet ja heille riittävän monta varajäsentä määrää hovioikeus maavoimien komentajan esityksestä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 2013

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Puolustusministeri
Carl Haglund

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.