Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 103/2012
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annettua lakia muutettavaksi siten, että luopujan vähimmäisikää nostetaan ja luopumistapoja ja ehtoja rajoitetaan.

Maatalouden harjoittajalle voidaan nykyisin myöntää tukea maatilan sukupolvenvaihdoksen tai peltojen lisäalueluovutuksen perusteella. Lisäksi porotalouden harjoittajalle voidaan myöntää tukea joko pelkästään porojen tai porojen ja porotilan luovutuksen perusteella.

Jos maatilasta luovutaan toteuttamalla sukupolvenvaihdos, vähimmäisikä on lähisukulaisten välisissä luopumisissa 56 vuotta ja muissa 60 vuotta. Ikärajat määräytyvät vastaavalla tavalla, kun pellot luovutetaan lisäalueeksi toiselle viljelijälle. Porotalouden harjoittajien vähimmäisluopumisikä on 56 vuotta. Sukupolvenvaihdoksissa tavoitteena on luovuttaa nuorelle jatkajalle elinkelpoinen maatila. Lisäalueluovutusten tavoitteena taas on parantaa olemassa olevien maatilojen rakennetta tilakokoa kasvattamalla.

Luopujan vähimmäisikä luopumistuen saamiseksi sukupolvenvaihdoksen perusteella ehdotetaan nostettavaksi 59 vuoteen, jos luovutuksensaaja on luopujan lähisukulainen. Ikärajan nosto koskisi vuonna 2014 jätettäviä hakemuksia. Luovutettavan maatilan elinkelpoisuuden arviointia tiukennettaisiin jo vuonna 2013. Elinkeinosta saatavien vuotuisten tulojen vähimmäismäärä nostettaisiin 10 000 eurosta 15 000 euroon.

Luopumistavoista ehdotetaan poistettavaksi mahdollisuus luovuttaa pellot lisäalueeksi toiselle viljelijälle. Lisäalueluovutus luopumistapana poistuisi vuoden 2013 alusta. Aloitetut sukupolvenvaihdokset voitaisiin kuitenkin toteuttaa loppuun lisäalueluovutuksinakin.

Lisäksi tehtäisiin säädösviittauksista johtuvat muutokset.

Ehdotettu laki liittyy vuoden 2013 talousarvioehdotukseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2013 alusta.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Maatalouden harjoittajat ovat voineet 1970-luvun puolivälistä lähtien luopua maataloudesta ennen vanhuuseläkeiän saavuttamista erityisten viljelijöille tarkoitettujen varhaiseläkejärjestelyjen avulla, joiden kustannukset on maksettu valtion varoista.

Tavoitteena on ollut toisaalta aikaistaa maatilojen sukupolvenvaihdoksia siten, että tila siirretään seuraavalle sukupolvelle mahdollisimman varhain ja oikea-aikaisesti tilan kehittämisen kannalta. Toisaalta tukea on käytetty maatalouden rakenteen parantamiseen tilakoon suurentamiseksi.

Tukijärjestelmät ovat olleet määräaikaisia ja niitä uusittaessa on aina otettu huomioon kulloisetkin maatalouden harjoittamiseen liittyvät olosuhteet sekä sosiaaliset näkökohdat kuten ikääntyvän viljelijäväestön toimeentulon turvaaminen. Lisäksi huomioon on otettu myös yleinen taloudellinen tilanne samoin kuin sosiaalitukien ja eläkejärjestelmien yleinen kehitys maassa.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin (EU) tukijärjestelmät on lisäksi sopeutettu EU:n lainsäädäntöön.

2 Nykytila

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Lainsäädäntö EU:n aikana

Voimassa oleva luopumisjärjestelmä perustuu maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annettuun lakiin (612/2006), joka tuli voimaan vuoden 2007 alusta. Lakia sovelletaan luopumisiin, jotka toteutetaan vuosina 2007—2014. Alun perin laki koski vuosina 2007—2010 toteutettuja luopumisia, mutta luopumisaikaa jatkettiin lailla 1787/2009 vuoden 2014 loppuun samalla, kun lakiin tehtiin eräitä tuen saannin edellytyksiä koskevia muutoksia. Jollei lakia muuteta siten, että luopumisen toteuttamisaikaa jatketaan, vuoden 2014 jälkeen luopuminen tuen avulla maatalouden harjoittamisesta ei enää ole mahdollista.

Luopumistukijärjestelmä koskee maatalousyrittäjiä, joka harjoittavat maataloutta omaan tai yhteiseen lukuun itse työhön osallistuen. Tietyin edellytyksin maataloutta voi harjoittaa myös avoimessa yhtiössä, kommandiittiyhtiössä ja osakeyhtiössä. Lisäksi luopumistukijärjestelmä koskee maatalousyrittäjän puolisoa.

Tuen saadakseen maatalousyrittäjän ja hänen puolisonsa on luovuttava pysyvästi kaupallisen maatalouden harjoittamisesta. Edellytyksenä on, että luopuja tai hänen puolisonsa on omistanut kokonaan tai osaksi sen maatilan, jolla luopuminen toteutetaan. Myös maatalousyrittäjän leski tai työkyvyttömyyseläkettä saavan maatalousyrittäjän puoliso voi tulla kysymykseen luopumistuen saajana. Yhtiön lukuun harjoitetusta toiminnasta voi luopua luopumistukijärjestelmän ehdoin, jos luopumisen kohteena oleva maatila on ennen luopumista ollut yhtiön omistuksessa ja hallinnassa.

Maatalousyrittäjän edellytetään harjoittaneen maataloutta luopumista edeltävän kymmenen vuoden ajan siten, että hän on vähintään viiden vuoden ajan välittömästi ennen luopumista ollut vakuutettu maatalousyrittäjänä maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006), jäljempänä MYEL, nojalla.

Luopumisella tarkoitetaan maatalouden harjoittamisen lopettamista siten, että luopuja toteuttaa maatilallaan sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset tilanpidon jatkajalle taikka luovuttaa omistamansa maatilan peltomaan lisäalueeksi. Sukupolvenvaihdos on mahdollinen myös harjoitettaessa maataloutta yhtiömuotoisesti. Porotalouden harjoittaja voi toteuttaa porotilalla tai siihen verrattavalla muulla tilalla sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla tuotantorakennukset ja -rakennelmat sekä omistamansa porot porotalouden jatkajalle tai omistamansa porot lisäporoiksi toiselle porotalouden harjoittajalle. Luopumistapoihin kuului alun perin myös kahden vuoden ajan eli vuosina 2007 ja 2008 pellon vuokraus lisäalueeksi. Vuokraustavan oli tarkoitus poistua kokonaan vuodesta 2009 alkaen. Lisäaluevuokraus palautettiin kuitenkin vuoden 2011 alusta, mutta poistettiin uudelleen vuoden 2012 alusta.

Varsinaisena luopumisajankohtana pidetään ajankohtaa, jolloin luovutuskirja tai vuokrasopimus on allekirjoitettu ja maatilan tai pellon hallinta on siirtynyt luovutuksensaajalle. Jos hallinta siirtyy vasta allekirjoituspäivän jälkeen, hallinnan siirtymispäivä on luopumisajankohta.

Vähimmäisluopumisikä eli ikä, josta tukea voidaan aikaisintaan alkaa maksaa, on eriytetty luopumistavan ja luovutuksensaajan mukaan.

Sinä aikana, jona Suomi on ollut EU:n jäsen, luopumistukijärjestelmä on ollut sopeutettuna unionin lainsäädäntöön. Alun perin tämä tehtiin maatalousyrittäjien luopumistuesta annetulla lailla (1293/1994), jossa luopujan vähimmäisiäksi oli säädetty 55 vuotta. Jatkettaessa tukijärjestelmää lailla 593/2002 vuosiksi 2003—2006 hallitus esitti ikärajaa nostettavaksi kauttaaltaan 57 vuoteen (HE 246/2001 vp), mutta eduskuntakäsittelyssä päädyttiin ikärajojen porrastamiseen luopumisvuoden ja luopumistavan mukaan siten, että se vaihteli 55 ja 60 vuoden välillä luopumistavan mukaan. Porotalouden harjoittajien ikäraja 55 vuotta jätettiin ennalleen, mutta vähimmäisikä nostettiin 56 vuoteen vuodesta 2005 alkaen luopumisen perustuessa sukupolvenvaihdokseen, 57 vuoteen vuodesta 2003 alkaen luopumisen perustuessa peltojen luovutukseen lisäalueeksi ja 60 vuoteen vuodesta 2004 alkaen luopumisen perustuessa peltojen vuokraukseen lisäalueeksi.

Jatkettaessa tukijärjestelmää vuosiksi 2007―2010 ja uusittaessa laki kokonaan eriytettiin ikäraja paitsi luopumistavan, myös luopujan ja luovutuksensaajan välisen sukulaisuuden perusteella. Uudessa laissa vähimmäisiäksi säädettiin 56 vuotta, jos tilan pellot ja rakennukset luovutettiin sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi tai pellot luovuttiin lisäalueeksi toiseen maatilaan ja luovutuksensaaja oli luopujan lähisukulainen. Sama ikäraja koski myös luopujia, jotka luovuttivat porot. Jos pellot luovutettiin lisäalueeksi muulle henkilölle kuin lähisukulaiselle vuosina 2007 tai 2008, luopujan vähimmäisikä oli 57 vuotta. Kaikkein korkein eli 60 vuotta vähimmäisikä oli, jos luopuminen tapahtui toteuttamalla sukupolvenvaihdos peltojen ja rakennusten luovuttamisella tai luovuttamalla pellot lisäalueeksi vuosina 2009 ja 2010 ja luovutuksensaajana oli muu henkilö kuin luopujan lähisukulainen. Luopumisen vähimmäisikä on ollut 60 vuotta myös lisäaluevuokrauksissa silloin, kun tämä luopumistapa on ollut käytössä.

Jatkettaessa tukijärjestelmää vuosiksi 2011—2014 luopumisiät lähisukulaisten ja muiden kuin lähisukulaisten välisissä sukupolvenvaihdosluovutuksissa säilyivät ennallaan eli 56 vuotena ja 60 vuotena. Luovutettaessa pelto lisämaaksi muulle kuin lähisukulaiselle luopumisikä on 60 vuotta, ja luovutettaessa maatilan koko peltomaa lähisukulaiselle hänen tai hänen puolisonsa maatilaan luopumisikä on 56 vuotta. Porotalouden luopumisissa luopumisikä on aina 56 vuotta. Luopujaa nuorempi puoliso ja tilanpitoon osallistuva nuorempi sisarus voivat luopua viisi vuotta ennen varsinaista luopumisikää, jos heidän kanssaan luopuvalla puolisolla tai sisaruksella on oikeus luopumistukeen, mutta tuen maksu heillekin alkaa vasta edellä mainittujen vähimmäisikien täytyttyä. Oikeus luopua viisi vuotta ennen varsinaista luopumisikää koskee myös maatalousyrittäjän leskeä ja työkyvyttömän maatalousyrittäjän puolisoa.

Luopuminen on kuitenkin aina toteutettava ennen kuin luopuja täyttää 63 vuotta.

Luovutuksensaajalta sukupolvenvaihdoksessa edellytetään riittävää ammatillista pätevyyttä, enintään 39 vuoden ikää, muusta kuin maatilataloudesta ja maatilalta käsin harjoitetusta maatilatalouden liitännäistoiminnasta saatujen pysyväisluonteisten tulot rajoittumista enintään 60 000 euroon vuodessa ja sitoumusta viljellä maatilaa asuen sillä tai sellaisella etäisyydellä siitä, että luovutuksensaaja voi vastata maatalouden harjoittamisesta ja osallistua maatilan töihin säännöllisesti siten, että maatila tulee asianmukaisesti hoidetuksi huomioon ottaen eläinsuojelulain (247/1996) säännökset ja muut vastaavat säännökset. Sitoumuksen on katettava aika, jona luopumistukea maksetaan, kuitenkin vähintään viisi vuotta. Luovutuksensaajan on myös elinkeinosuunnitelmalla osoitettava, että luopumisen kohteena oleva maatila tai hänelle muodostuva maatila on taloudellisesti elinkelpoinen ja että maatilan yritystoiminnasta voi saada luopumista seuraavien viiden vuoden ajan kunakin vuonna tuloa vähintään 10 000 euroa kutakin luovutuksensaajaa tai luovutuksensaajana olevaa avioparia kohden. Lisäksi luovutuksensaajalle muodostuvalta maatilalta edellytetään, että sen voidaan katsoa täyttävän tuotantosuuntansa mukaiset muun lainsäädännön vaatimukset, jotka koskevat ympäristöä ja eläintensuojelua sekä eräitä muita seikkoja. Osasta mainittuja edellytyksiä luovutuksensaaja voi antaa sitoumuksen täyttää ne viimeistään luopumista seuraavien kahden tai kolmen kalenterivuoden aikana.

Lisäalueen luovutuksensaajalta edellytetään maatalouden harjoittamista maatilalla, johon luopujan pelto tulee lisämaaksi, enintään 49 vuoden ikää, MYEL:n mukaista vähimmäiseläketurvan tuottavan vakuutuksen ottamista maatilatalouden harjoittajana ja sitoumusta viljellä tilaa niin kauan kuin luopujalle maksetaan luopumistukea, kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan. Luovutuksensaajan maatilan peltoalan on luovutuksen johdosta kasvettava vähintään kahdella hehtaarilla. Lisäksi tilan on sijaittava sellaisella etäisyydellä lisämaaksi luovutetusta peltoalasta, että yhdysviljely on mahdollista.

Luopumistukea voi hakea jo vuotta ennen vähimmäisiän saavuttamista, mutta luopumistukea aletaan maksaa vasta sen jälkeen, kun luopuja on täyttänyt vähimmäisiän.

Luopumistuki muodostuu perusmäärästä ja täydennysosasta. Perusmäärää maksetaan, kunnes luopuja täyttää 63 vuotta, jolloin tuki muuttuu MYEL:n mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi. Täydennysosaa maksetaan, kunnes luopuja täyttää 65 vuotta ja luopuja alkaa edellytysten täyttyessä saada kansaneläkelain (568/2007) mukaista eläkettä. Täydennysosan maksaminen lakkaa ennen 65 vuoden ikää, jos luopujalle myönnetään työ- tai kansaneläke.

Käytäntö vuosina 2007—2012

Sukupolvenvaihdoksia toteuttavien luopujien tilat ovat hyvin erilaisia. Tuotantosuunnaltaan ne ovat olleet sekä viljatiloja tai muita kasvinviljelytiloja että kotieläintaloutta harjoittavia tiloja. Maatalousyrittäjien eläkelaitos tutki kaikki vuosina 2007—2012 sukupolvenvaihdoksen toteuttanutta tilaa, jolloin ilmeni, että valtaosa, noin 75 prosenttia, oli joko lypsykarjatiloja tai viljanviljelytiloja. Kummankin osuus oli lähes yhtä suuri. Sen sijaan lihakarja- ja sikatiloja oli yhteensä vain noin 16 prosenttia ja munitus- ja broilerikanaloiden osuus vain 2,5 prosenttia. Sinänsä jakauma ei juurikaan poikkea tuotantosuuntien yleisestä jakaumasta maataloustuotantoa harjoittavilla tiloilla.

Samalla selvitettiin myös maatilan peltoaloja sekä maatilalta ja maatilan liitännäiselinkeinoista saatuja tuloa. Vaikka näiden sukupolvenvaihdostilojen peltoalan keskiarvo oli lähellä vuonna 2011 tuotantoa harjoittavien maatilojen peltoalan keskiarvoa 37,4 hehtaaria, hajonta peltoalassa oli suuri. Lypsykarjatilojen peltoala vaihteli 6,1 hehtaarista 243,9 hehtaariin ja viljanviljelytilojen vielä enemmän, 5,4 hehtaarista 294,5 hehtaariin. Suurimmat peltoalat ovat kuitenkin poikkeuksia, sillä alle 20 hehtaarin tilat muodostavat niinkin suuren osuuden kuin 21 prosenttia tiloista.

Myös yrittäjätuloissa oli huomattavaa vaihtelua. Vaihteluväli on etenkin maatalouden tuloissa huomattava, 2 960 ja 183 113 euron välillä siten, että keskiarvo oli 37 167 euroa. Kaikkien yrittäjätulojen vaihteluväli oli 10 843 eurosta 198 113 euroon siten, että keskiarvotulo oli 47 353 euroa.

Vallitsevana suuntauksena on ollut luopumisen kohteena olevien maatilojen ja luopujien määrän väheneminen. Tähän on vaikuttanut osaksi niiden ikäluokkien pieneneminen, joita mahdollisuus luopumistuen käyttöön on koskenut, ja osaksi yhteiskunnan ja maatalouden muusta kehityksestä johtuva maatilojen määrän väheneminen. Selkeimmin tämä kehitys näkyy tarkasteltaessa muita luopumistapoja kuin sukupolvenvaihdoksia, sillä sukupolvenvaihdoksien muutokset ovat jääneet kaikkien vähäisimmiksi.

Luopumisia on toteutettu maatilaa kohden eri luopumistapoja käyttäen vuosina 2007—2012 seuraavasti:

Vuosi Sukupolven- Lisäalue- Lisäalue Poro Yhteensä
  vaihdos luovutus vuokraus luovutus kpl kpl
  kpl kpl kpl    
2007 140 76 167 4 387
2008 385 159 388 4 936
2009 425 81 228 3 737
2010 314 45 1 3 363
2011 305 60 124 4 493
2012 (arvio) 290 50 120 4 464

Luopujien määrä on jonkin verran suurempi, koska maatilan kohden on keskimäärin noin 1,5 luopujaa. Sukupolvenvaihdoksista noin 99 prosenttia on tapahtunut luovuttamalla koko tila lähisukulaiselle ja noin 1 prosentti siten, että luovutuksensaajana on joku muu.

Edellä olevien toteutumien vaihteluissa on kuitenkin otettava huomioon, että luopumisjärjestelmään tehdyt muutokset aina vaikuttavat muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden luopumistapoihin ja määriin. Siten esimerkiksi se, onko lisäaluevuokraus ollut mukana luopumistavoissa, on vaikuttanut myös lisäalueluovutusten määriin.

Keskimääräinen ikä, jossa luopujat ovat toteuttaneet luopumisen, on luopumistapojen välillä vaihdellut seuraavasti:

Vuosi Sukupolven- Lisäalue- Lisäalue Poro Yhteensä
  vaihdos luovutus vuokraus luovutus v. v.
  v. v. v. v.    
2007 57,4 58,0 59,9 58,3 58,5
2008 57,8 57,9 59,9 56,8 58,6
2009 57,9 57,9 59,8 56,3 58,4
2010 58,0 58,7 61,2 58,8 58,1
2011 58,0 59,1 60,2 58,5 58,6
2012 (arvio) 58,0 58,9 59,9 56,5 58,6
Yhteensä 57,9 58,2 59,9 57,6 58,5

Luopumisista on aiheutunut vuosina 2007—2011 ja arvioidaan aiheutuvan vuosina 2012—2020 valtiolle kustannuksia seuraavasti:

Luopumis- 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015—2020
jakso milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€
alkaen
1995 25,9 19,5 11,5 6,3 4,0 2,1 0,9 0,2 0,0
2000 19,1 18,9 17,7 14,8 9,2 4,6 2,4 1,4 1,2
2003 39,0 40,9 40,5 36,5 29,5 23,7 17,7 11,5 14,0
2007 1,8 10,4 21,2 26,3 27,9 25,4 22,1 18,7 45,7
2011 - - - - 1,7 7,5 12,7 17,1 83,6
Yhteensä 85,9 89,7 90,9 84,0 72,2 63,3 55,8 48,9 144,5

Vastaavalta jaksolta Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle tukijärjestelmästä maksettavat hoitokulut ovat kehittyneet ja niiden arvioidaan vielä jatkuvan seuraavasti:

Hoito 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015—2020
kulut milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€
  2,3 2,2 2,3 2,3 2,2 2,2 2,2 2,2 12,0

Kaiken kaikkiaan maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain mukaisista luopumisista arvioidaan kokonaisuudessaan lain voimassaoloajalta aiheutuva valtiolle kustannuksia noin 270 miljoonaa euroa nykyisin tukiehdoin. Lukuun sisältyy myös tuen hallinnoinnista eläkelaitokselle maksettava korvaus.

2.2 EU:n lainsäädäntö

Luopumistuki katsotaan maatalousyrittäjien varhaiseläkkeeksi, jonka täytyy täyttää EU:n valtiontukea koskevat säännöt. EU:n komissio on antanut maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevat suuntaviivat vuosiksi 2007–2013 (2006/C 319/01). Niiden 87 kohdan mukaan komissio katsoo varhaiseläkkeelle siirtymistä koskevan valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin sopimus Euroopan unionin toiminnasta 107 artikla 3 kohta c alakohta) mukaista, jos se täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 23 artiklassa asetetut edellytykset. Komissio sallii mainitussa asetuksessa vahvistettujen enimmäismäärien ylittämisen, jos jäsenvaltio osoittaa, ettei tukea siirretä ammatissa toimiville viljelijöille.

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1698/2005 23 artiklan 1 kohdan mukaan maatalouden varhaiseläkettä myönnetään maanviljelijöille, jotka päättävät lopettaa maataloustoiminnan harjoittamisen ja luovuttaa tilansa muille viljelijöille. Tukea on mahdollista myöntää myös maataloustyöntekijöille. Tukea saadakseen luopujan on oltava luovutushetkellä vähintään 55-vuotias, muttei vielä yleisessä eläkeiässä tai oltava luovutushetkellä enintään kymmenen vuotta nuorempi kuin yleinen eläkeikä kyseisessä jäsenvaltiossa, ja luovuttava pysyvästi kaikesta kaupallisen maatalouden harjoittamisesta. Lisäksi edellytetään, että luopuja on harjoittanut maataloutta kymmenen vuoden ajan ennen luovutusta. Tilan jatkajan on puolestaan seurattava luopujaa ryhtymällä 22 artiklan mukaisesti maatalousyrittäjäksi eli nuoreksi tilanpidon aloittajaksi tai oltava alle 50-vuotias maanviljelijä tai yksityisoikeudellinen yhteisö ja otettava haltuunsa edeltäjänsä luovuttama maatila sen koon lisäämiseksi. Artiklan 5 kohdassa edellytetään, että jos jäsenvaltio maksaa luopujalle vanhuuseläkettä, varhaiseläketuki myönnetään sen lisänä ottaen huomioon kansallisen vanhuuseläkkeen määrä. Asetuksessa säädetään myös tuen enimmäismäärästä, kun tuki myönnetään EU:n osasi rahoittamana.

EU:n komissio on hyväksynyt Suomen luopumistukijärjestelmän edellä mainitun asetuksen mukaisena valtiontukea, joka maksetaan kokonaan kansallisista varoista. Tukijärjestelmä on alun perin hyväksytty 22 päivänä marraskuuta 2006 komission päätöksellä K(2006) 5465 lopull. ja viimeksi lailla 1412/2011 muutettuna komission 5 päivänä joulukuuta 2011 antamalla päätöksellä K(2011)8965 lopull.

EU:ssa valmistaudutaan parhaillaan uuteen rahastokauteen, joka tullee koskemaan vuosia 2014—2020. Tätä varten EU:n komissio on antanut vuoden 2011 lokakuussa jäsenvaltioille luonnokset lainsäädäntökokonaisuudeksi, joka tulee koskemaan sekä yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen rahoitusta että maaseudun kehittämistä ja lisäksi EU:n rakennerahastoja. Komission tavoitteena on luoda keskenään yhteensopiva kokonaisuus, jossa usea eri säädös vaikuttaa toisiinsa. Maaseudun kehittämistä koskevat tukimuodot ja tuen edellytykset on kuitenkin tarkoitus edelleen sisällyttää maaseudun kehittämisrahastoa koskevaan asetukseen ja sitä koskevat tarkemmat säännöt komission antamiin säädöksiin. Toistaiseksi asetusluonnokseen ei sisälly enää säännöksiä maatalousyrittäjien varhaiseläkejärjestelmästä.

EU:n komissio uusii myös valtiontukisääntönsä, joiden soveltamisaika pääosin päättyy vuoden 2013 lopussa. Komission tavoite on saada tämä työ toteutettua vuoden 2013 loppuun mennessä. Toistaiseksi luonnoksia maatalouden uusiksi valtiontukisäännöiksi, jotka koskevat vuoden 2013 jälkeistä aikaa, ei ole annettu jäsenvaltioille.

2.3 Nykytilan arviointi

Maatilan sukupolvenvaihdosten toteuttaminen osaksi luopumistuen avulla on ollut varsin suosittua niin kauan, kun tukijärjestelmä on ollut olemassa. Samoin sen avulla iäkkäät viljelijät ovat mieluummin luovuttaneet peltojensa omistusoikeuden vieraalle viljelijälle kuin ilman sitä. Tämä on osaltaan estänyt myös sellaisten perikuntien syntymistä, johon kuuluvan maatilan pellot ovat jääneet heikolle hoidolle joko lyhytaikaisten vuokrasopimusten tai jopa suorastaan metsittymisen johdosta.

Koska elinkeinon harjoittamisesta luopuminen ja sukupolvenvaihdosten toteuttaminen ovat pitkäkestoisia toimenpiteitä, tukijärjestelmien ehdot on pyritty pitämään suhteellisen vakaina aina luopumisjakson kerrallaan. Tämä on mahdollistanut maatalousyrittäjille suunnitelmallisen tilan tai sen peltojen siirtämisen jatkajalle.

Tukijärjestelmällä on siten selkeitä etuja. Sen kustannukset suhteessa saataviin hyötyihin erityisesti tilanteessa, jossa tukien on oltava mahdollisimman kustannustehokkaita ja niiden käyttö on rajoitettava vain välttämättömään valtion menojen vähentämiseksi, altistaa kuitenkin myös nykyehtoisen luopumistukijärjestelmän uudelleen arvioinnille. Lisäksi työuriin ja eläkkeisiin kohdistuvat yhteiskunnalliset paineet vaikuttavat myös luopumistukeen, joka osaltaan on myös varhaiseläke, vaikka sen tavoitteet ovatkin enemmän maatalouden rakennepolitiikassa.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1 Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on tasapainottaa valtion tuloja ja menoja vähentämällä luopumistukijärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia. Tavoitteena on toteuttaa kustannusten vähentäminen siten, että tukijärjestelmä supistettunakin mahdollisimman pitkälle edistää niitä keskeisiä tavoitteita, joita järjestelmälle on alun perin asetettu.

Luopumistukijärjestelmän tarkoituksena on ollut sukupolvenvaihdosten edistäminen siten, että maatiloille saadaan riittävän varhain tilanpidon vastuulleen ottava jatkaja. Toinen tavoite on ollut maatalouden rakenteen kehittäminen. Lisäksi tavoitteena on ollut turvata luopuvien maatalousyrittäjien toimeentulo siten, että maatalouden harjoittamisesta luopuminen ennen vanhuuseläkeiän saavuttamista ylipäätään on mahdollista.

Tarkoituksena on soveltamisjakson viimeisinä vuosina keskittyä ennen kaikkea sukupolvenvaihdosten edistämiseen siten, että samalla kuitenkin otetaan huomioon yhteiskunnan toisensuuntainen pyrkimys työurien pidentämiseen. Lisäksi tukijärjestelmässä säilytetään maatilan elinkelpoisuutta arvioitaessa mahdollisuus sukupolvenvaihdosten yhteydessäkin ottaa huomioon sellaiset tilanpidon jatkajan maatalousmaat, jotka sopivat yhdysviljelyyn ja joiden perusteella jatkajalle ei vielä ole myönnetty aloitustukea. Tämä osaltaan edistää maatalouden rakenteen parantamista. Tukijärjestelmässä on lisäksi tarkoitus säilyttää mahdollisuus saattaa loppuun sellaiset sukupolvenvaihdokset, joissa luopujan lapsi tai muu lähisukulainen on jo ennen kuin luopuja on saavuttanut tuen myöntämisen vähimmäisiän, aloittanut aloitustuen turvin tilanpidon yhdysviljelyetäisyydellä olevalla aikaisemmin hankkimallaan tilalla siten, että luopujan tilan pellot myöhemmin luovutetaan osaksi tätä tilaa.

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Pyrittäessä kustannusten vähentämiseen on tarkasteltu mahdollisuuksia sekä tukiehtoja tiukentamalla että eri luopumistapoja karsimalla päästä säästötavoitteeseen. Luopumistapoja on jäljellä enää kolme, maatilan sukupolvenvaihdos, lisämaan luovutus sekä porojen luovuttaminen. Viimeksi mainittujen vuotuinen määrä on niin vähäinen, ettei niiden poistamisella tai ehtojen muuttamisella ole juurikaan eroteltavissa olevaa kustannusvaikutusta. Lisäksi ilmeni, ettei tavoitteeseen päästä myöskään yksinomaan lopettamalla mahdollisuus luopua peltojen lisämaaluovutusten perusteella. Näin ollen myös sukupolvenvaihdosten ehtoihin on tarpeen ehdottaa muutoksia.

Sukupolvenvaihdosten määrään ja siten kustannuksiin voidaan vaikuttaa sekä kiristämällä luopujaa tai luovutuksensaajaa taikka molempia koskevia tukiedellytyksiä. Tarkastelussa kävi ilmi, että tehokkain ja selkein vaihtoehto saavuttaa riittävä kustannusvaikutus sukupolvenvaihdosluopumisten ehtoja muuttamalla oli nostaa luopujan vähimmäisikää eli ikää, josta alkaen tukea maksetaan. Tällöin tarkasteltiin sekä 56 vuoden ikärajaa lähisukulaisten välisissä että 60 vuoden ikärajaa muiden välisissä luovutuksissa. Tarvittava säästö oli saavutettavissa nostamalla ikäraja lähisukulaisten välisissä luovutuksissa neljällä vuodella eli samaksi kuin vieraiden välisissä luovutuksissa. Riittävää säästöä ei olisi saavutettavissa nostamalla myös viimeksi mainittua ikärajaa ja jättämällä samalla ikärajan nosto lähisukulaisten välisissä luovutuksissa pienemmäksi. Ikärajan nostoa kerralla neljällä vuodella pidettiin kuitenkin liian suurena, minkä vuoksi etsittiin muiden ehtojen tiukennuksella tapaa päästä vastaavaan kustannusvaikutukseen vain kolmen vuoden ikärajan nostolla. Tämä vastaisi iäkkäiden työttömien työttömyyskorvauksen jatkumisen alaikärajaan tehtyä muutosta.

Koska oikea-aikaisten sukupolvenvaihdosten turvaaminen on tukijärjestelmän ensisijainen tehtävä, kustannussäätöjen ajoittamisessa on päädytty vaihtoehtoon, jossa säästöjen toteuttaminen aloitetaan luopumalla välittömästi eli vuoden 2013 alusta lisäalueluovutuksista luopumistapana ja ikärajaa nostetaan sukupolvenvaihdoksiin perustuvissa luopumisissa vasta vuoden 2014 alusta samalla, kun sen luovutuksensaajaa koskevia ehtoja tiukennetaan.

3.3 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annettua lakia muutettavaksi siten, että vuoden 2013 alusta laista kumottaisiin lain 16 §, jossa säädetään lisäalueluovutuksista luopumistapana. Samalla muutettaisiin niitä pykäliä, joissa on viittauksia kumottavaan pykälään. Parhaillaan toteutetaan kuitenkin sellaisia sukupolvenvaihdoksia, jotka on aloitettu siten, että kotitilan tuleva tilanpidon jatkaja on jo hankkinut nimiinsä sellaisen tilan, jonka nojalla hänelle on myönnetty nuoren viljelijän aloitustuki. Tällöin kotitilan tai muun lähisukulaisen maatilan hankintaa ei enää voida toteuttaa siten, että sen luovuttajille myönnettäisiin luopumistuki sukupolvenvaihdoksen perusteella, vaan luopumistapana on lisäalueen luovutus toiseen maatilaan. Tarkoitus on, että nämä sukupolvenvaihdokset voidaan ehdotetun lainmuutoksen estämättä saattaa loppuun suunnitellulla tavalla. Tämän vuoksi lakiin lisättäisiin uusi 77 a §, jossa säädettäisiin tästä mahdollisuudesta. Tukiehdot määräytyisivät osin lakiehdotuksen mukaisin säännöksin ja osin kumottavaksi ehdotetun 16 §:n säännösten mukaisesti. Myös tämä muutos aiheuttaa muutoksia viittaussäännöksiin.

Vuoden 2014 alusta luopujien vähimmäisikä maatilan sukupolvenvaihdoksissa olisi 59 vuotta, jos luovutuksensaaja on luopujan lapsi tai muu lähisukulainen. Jos luovutuksensaaja on muu henkilö, vähimmäisikä säilyisi voimassa olevan lain mukaisena eli olisi edelleen 60 vuotta. Myös porotalouden harjoittajia koskeva ikäraja 56 vuotta jäisi ennalleen. Vaikka ikärajan nostaminen myös porotaloudessa olisi yhdensuuntainen yleisen kehityksen kanssa, porotaloudessa sukupolvenvaihdosten toteuttaminen on osoittautunut vielä vaikeammaksi kuin maatiloilla. Tämän vuoksi ikärajan nostamista ei pidetä tarkoituksenmukaisena eikä sitä sen vuoksi esityksessä ehdoteta.

Jotta luopujilla olisi myös muuttuvista ikärajoista huolimatta riittävästi mahdollisuuksia maatilojensa sukupolvenvaihdosten järjestämiseen, ehdotetaan, että nykyinen vuoden aika, jona luopumistukea voi hakea ennen luopumisiän saavuttamista, pidennettäisiin kahteen vuoteen.

Lakiehdotuksen siirtymäsäännöksissä otettaisiin huomioon vireillä olevat hakemukset ja tuet, joita parhaillaan maksetaan. Hakemukset, jotka ovat tulleet vireille ennen muutoksia, käsiteltäisiin noudattaen niitä säännöksiä, jotka olivat voimassa hakemuksen tullessa vireille. Samoin henkilö, joka on jo saavuttanut luopumisiän vuonna 2013 ennen ikärajan nousua, voisi edelleen luopua vuonna 2014 siten, että luopumistuen maksaminen alkaisi 56-vuotiaana.

Sukupolvenvaihdosten ehtoja tiukennettaisiin myös siten, että maatilalta saatavaa yrittäjätuloa korotettaisiin. Nykyinen 10 000 euron vuotuinen yrittäjätulo vuodessa luovutuksensaajaa kohden ehdotetaan nostettavaksi 15 000 euroon vuoden 2013 alusta lukien. Yrittäjätulo aviopuolisoilla olisi kuitenkin edelleen yhteinen. Tämän johdosta myös valtioneuvoston asetuksella säädettävää vuotuisten poistojen vähimmäismäärää korotettaisiin nykyisestä 3 600 eurosta 5 000 euroon.

Ehdotetuissa tukijärjestelmän muutoksissa on otettu huomioon mahdollisuus, että tukijärjestelmää jatkettaisiin vuoden 2014 jälkeenkin huolimatta siitä, että toistaiseksi EU:n maaseudun kehittämistä koskevan lainsäädännön uudistuksen valmistelun valossa näyttääkin siltä, ettei varhaiseläkejärjestelmää EU:n lainsäädännössä ainakaan EU:n osaksi rahoittamana jatketa. Tukijärjestelmää mahdollisesti jatkettaessa nyt ehdotettuihin tukiehtoihin ei ole tarkoitus tehdä muutoksia.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Vaikutukset valtion talouteen

Kaikkiaan maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain mukaisista luopumistuista arvioidaan vuoden 2012 jälkeen aihetuvan valtiolle kustannuksia yhteensä noin 270 miljoonaa euroa. Siitä vuosien 2013—2014 luopumisista, jotka toteutettaisiin voimassa olevin ehdoin, arvioidaan aiheutuvan valtiolle kustannuksia vuosina 2013—2020 yhteensä noin 113,4 miljoonaa euroa. Tukimenot kasvaisivat vuoteen 2015 asti, minkä jälkeen ne alkaisivat vähentyä. Kustannusten arvioidaan jakautuvan vuosina 2013—2018 seuraavasti:

Vuosi 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
  milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€
Korvausmeno ilman muutosta 7,5 12,7 17,2 19,6 19,2 16,8 13,0

Ehdotetulla tavalla muutettuna tukijärjestelmästä arvioidaan aiheutuvan kustannuksia vuosina 2013—2018 yhteensä 85,2 miljoonaa euroa, jolloin vastaavana aikana valtion kustannuksia arvioidaan säästyvän yhteensä 20,8 miljoonaan euroa. Kustannusten ja kustannussäästön arvioidaan jakautuvan seuraavasti.

Vuosi 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Yhteensä
  milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€ milj.€
Korvausmeno muutetuin ehdoin 7,5 11,6 12,6 15,0 15,3 13,3 9,3 85,2
Erotus eli kustannussäästö - 1,1 4,6 4,6 3,9 3,5 3,7 20,8

Jos tukijärjestelmä jatkuu, myös vuoden 2014 jälkeen myöhempinä vuosina toteutetuista luopumisesta aiheutuisi pienemmät kustannukset, kuin tukijärjestelmästä voimassa olevin ehdoin on aiheutunut. Nämäkin kustannukset jäisivät kokonaan toteutumatta, jos uusien tukien myöntäminen lakkaisia kokonaan vuoden 2014 jälkeen.

Vaikutukset yritystoimintaan

Esityksen tavoitteena on kohdistaa tukijärjestelmä ensisijaisesti elinkelpoisten maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämiseen. Tiukentuvan yritystulovaatimuksen arvioidaan osaltaan turvaavan jatkaville tiloille riittävän elinkeinollisen perustan. Tällöin jatkajille jäisi nykyistä enemmän joustoa tuotanto-olosuhteiden vaihtelulle ilman, että yritystoiminnan lopettaminen olisi uhkana jo sitoumusaikana.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotetuilla muutoksilla ei ole juurikaan vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Luopumistukea koskevista hakemuksista harvoin hankitaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto ja hakemukset yleensä jätetään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen asiamiehelle eikä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Sen sijaan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa muutoksen arvioidaan vähentävän hakemuksia vähintään 100 kappaleella vuodessa, mikä toisi vuosina 2013—2014 noin 0,5 henkilötyövuoden vähennyksen tukijärjestelmien hallintoon.

4.3 Ympäristövaikutukset

Ehdotetuilla muutoksilla ei ole mainittavia vaikutuksia ympäristöön. Tukijärjestelmät, joiden avulla helpotetaan lisäalueiden hankintaa, ovat yleensä jonkin verran parantaneet tukiehdot täyttävien viljelijöiden mahdollisuuksia tilanteessa, jossa usea viljelijä on kiinnostunut luopujan pelloista. Tämä on tasoittanut hintakilpailua. Tämä kuitenkin voi paitsi suosia lähellä sijaitsevan tilan viljelijää, suosia myös kauempana olevan maatilan viljelijää, jos lähimpänä oleva ei täytä edellytyksiä tai ei tarjoa riittävästi. Mitä pitempi etäisyys maatilan talouskeskuksen ja lisämaan välillä on, sitä enemmän maatalouskoneita joudutaan kuljettamaan niiden välillä, mikä voi tuoda ympäristörasitusta. Muutosten vaikutuksia ympäristöön ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida täsmällisesti. Joka tapauksessa säilyttämällä maatilojen sukupolvenvaihdoksia edistävä tuki helpotetaan tilojen siirtämistä nuorille viljelijöille, jotka yleensä ovat väistyvää sukupolvea valmiimpia toteuttamaan myös ympäristönäkökohdat huomioon ottavia investointeja.

4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Käytännössä lisäalueluovutusten poistaminen luopumistavoista heikentää pienehköjen tilojen viljelijöiden mahdollisuuksia lopettaa maatalouden harjoittaminen ennen vanhuuseläkeiän saavuttamista. On mahdollista, että tämä vaikutus painottuu maan itä- ja pohjoisosiin, missä tilakoko on keskimäärin pienempi kuin maan etelä- ja länsiosissa ja tuen suhteellinen vaikutus lisäalueluovutuksiin todennäköisesti suurempi kuin muualla maassa. Toisaalta itä- ja pohjoisosissa tilojen keskinäiset etäisyydet jo nyt ovat niin pitkiä, että luopuminen lisäalueluovutuksen avulla etäisyyttä koskevat rajoitukset huomioon ottaen ei ole ollut yksinkertaista nykyisinkään. Suurin osa lisäalueluovutuksista toteutetaan nykyisin maan etelä- ja länsiosissa. Poistamalla lisäalueluopuminen luopumistavoista tämä tukimuoto ei enää ole vaikuttamassa tilakoon kasvamiseen ja siten maatalouden rakenteen parantamiseen. Toisaalta maan etelä- ja länsiosissa on lisäalueille muutoinkin kysyntää ja tilojen väliset etäisyydet sellaiset, että tilusrakenteen voi olettaa parantuvan ilman tukeakin, joskin todennäköisesti hitaammin kuin tuen avulla.

Ikärajan nostaminen sukupolvenvaihdosluopumisissa on yhteneväinen yleisen työurien pidentämisen ja eläkeiän nostamisen tavoitteen kanssa ja vaikuttaa osaltaan samansuuntaisesti. Tämä lisää myös itse tukijärjestelmän yleistä yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä, kun se ei liian jyrkästi poikkea yleisestä eläkepolitiikasta.

Maatilojen määrä Suomessa on vähentynyt jyrkästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka toistaiseksi se ei olekaan vaikuttanut maataloustuotannon määriin, viitteitä kuitenkin on siitä, että tilojen lukumäärän väheneminen entisestään voi ennen pitkää vaikuttaa myös vuotuiseen maatalouden kokonaistuotantoon ja siten maataloustuotteiden omavaraisuusasteeseen. Yksittäisen tukijärjestelmän vaikutusta tilamäärän kehitykseen ei ole mahdollista erikseen täsmällisesti arvioida, mutta osaltaan tuki, joka vahvistaa elinkelpoisten tilojen säilymistä ja ammattitaitoisten jatkajien saamista tiloille oikeaan aikaan, tasapainottaa sellaista rakennekehitystä, joka pahimmillaan saattaa vaarantaa suomalaisen ruokahuollon.

Vaikka ehdotetut muutokset tuovatkin olennaisia muutoksia voimassaolevaan tukijärjestelmään, niiden vaikutusten jyrkkyyttä on kuitenkin esityksessä pyritty estämään toisaalta ikärajan suojasäännöksen ja toisaalta keskeneräisten sukupolvenvaihdosten loppuun saattamista koskevien säännösten avulla.

5 Asian valmistelu

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä. Ehdotettuja muutoksia koskevat linjaukset on tehty vuoden 2012 valtiontalouden kehyksiä suunniteltaessa ja otettu huomioon vuoden 2013 valtion talousarvioesityksen valmistelussa.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta, Maaseutuvirastolta, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, Varsinais-Suomen sekä Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:ltä ja Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f:tä, Paliskuntain yhdistykseltä ja saamelaiskäräjiltä.

Ministeriöt ja Maaseutuvirasto ovat pitäneet ehdotettuja muutoksia asianmukaisina. Muissa saaduissa lausunnoissa ehdotettuihin muutoksiin on suhtauduttu varauksellisesti ja tuottajajärjestöt varsinkin vastustaneet ehdotettuja muutoksia.

Esityksen asiallista sisältöä ei ole muutettu lausuntojen johdosta, mutta siihen on tehty joitakin teknisluonteisia täsmennyksiä.

6 Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy vuoden 2013 talousarvioon ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotuksen perustelut

3 §. Määritelmät. Pykälä sisältää laissa käytettyjen käsitteiden määritelmiä. Pykälän 1 momentin 6 kohdassa määriteltäessä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaista on viitattu maaseutuelinkeinojen hallinnosta kunnissa annetun lain (1558/1991) 3 §:n määrittelyihin. Kyseinen laki on kumottu maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa annetulla lailla (210/2010), jonka 4 §:ssä säädetään vastaavasta viranomaisesta. Viittaus ja määritelmä ehdotetaan tämän vuoksi muutettavaksi.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 7 kohta, jossa määriteltäisiin luopumistuen pääoma-arvo. Sillä tarkoitettaisiin luopujalle myönnetyn luopumistuen perusteella vahvistettua korvausta, joka luovutuksensaaja voidaan velvoittaa maksamaan eläkelaitokselle. Maksu on luonteeltaan luovutuksensaajan sitoumusrikkomuksesta johtuva korvaus, jonka perusteena on luopujalle myönnetty luopumistuki. Tätä korvausta on jo voimassa olevaa lakia edeltäneessä laissa nimitetty pääoma-arvoksi ja se on vakiintunut käyttöön tukijärjestelmän toteuttamisessa. Pääoma-arvosta tässä merkityksessä säädetään 48 ja 80 §:ssä. Jotta käsitteen luonne sellaisena kuin sitä käytetään luopumistukijärjestelmässä, ilmenisi myös laista, ehdotetaan sitä koskeva määritelmä lisättäväksi 3 §:n 1 momenttiin. Kohdan lisäämisen vuoksi on tarpeen tehdä myös 5 kohtaan säädöstekninen muutos.

4 §. Luopuminen. Pykälässä määritellään, mitä laissa tarkoitetaan luopumisella ja minkä tosiseikkojen nojalla sen toteutuminen ratkaistaan. Pykälän 1 momentin mukaan luopumisella tarkoitetaan maatalouden harjoittamisen lopettamista siten, että luopuja toteuttaa maatilallaan sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset tilanpidon jatkajalle taikka luovuttaa omistamansa maatilan peltomaan lisäalueeksi laissa säädetyllä tavalla. Pykälän 3 momentin 1 kohdassa määritellään luopumisajankohta luonnollisten henkilöiden välisissä maatilan tai sen peltoalueiden luovutuksissa. Luopumisen katsotaan tapahtuneen, kun sukupolvenvaihdosluovutusta tai lisäalueluovutusta koskeva luovutuskirja on allekirjoitettu ja maatilan tai lisämaaksi luovutetun peltomaan hallintaoikeus on siirtynyt luovutuksensaajalle. Jos hallinta ei siirry luovutuskirjan allekirjoituspäivänä, katsotaan luovutuskirjan allekirjoituksen ja hallinnan siirron ajankohdista jälkimmäinen luopumisen ajankohdaksi.

Koska mahdollisuus luopua luovuttamalla pellot lisäalueeksi ehdotetaan poistettavaksi laista, ehdotetaan sitä koskevat säännökset poistettavaksi pykälän 1 momentista ja 3 momentin 1 kohdasta.

8 §. Luopujan ikää koskevat edellytykset. Pykälän 1 momentissa on säännökset luopujan vähimmäisiästä luopumistuen saamiseksi. Voimassa olevassa laissa vähimmäisikä on porrastettu luopumistavan, luopumisvuoden sekä luopuja ja luovutuksensaajan välisen sukulaisuuden perusteella. Vähimmäisikä on 56 vuotta, jos luopuminen tapahtuu luovuttamalla luopujan lapselle tai muulle lähisukulaiselle maatilan pellot ja tuotantorakennukset maatilan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi tai luovuttamalla maatilan koko peltomaa lapselle tai muulle lähisukulaiselle luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan lisäalueeksi taikka jos luopuminen tapahtuu luovuttamalla porot. Vähimmäisikä oli 57 vuotta, jos luopuminen tapahtui vuonna 2007 tai 2008 luovuttamalla muulle kuin luopujan lapselle tai lähisukulaiselle maa-tilan peltomaa lisäalueeksi luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan. Nykyisin vähimmäisikä on 60 vuotta sekä luovutettaessa muulle kuin lapselle tai muulle lähisukulaiselle maatilan pellot ja tuotantorakennukset sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi tai luovutettaessa muulle kuin edellä tarkoitetulle sukulaiselle maatilan peltomaa lisäalueeksi luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan.

Pykälän 2 momentin mukaan tuen saamisen edellytyksenä on kuitenkin, ettei luopuja luopumisen tapahtuessa ole täyttänyt 63 vuotta.

Lähisukulainen määritellään pykälän 3 momentissa. Lähisukulaisella tarkoitetaan luopujan lapsen aviopuolisoa, luopujan aviopuolison lasta ja tämän aviopuolisoa, luopujan veljen tai sisaren lasta ja tämän aviopuolisoa sekä luopujan aviopuolison veljen tai sisaren lasta ja tämän aviopuolisoa. Mitä 1 momentissa säädetään aviopuolisosta, sovelletaan myös 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön. Edellä mainittuja ikärajoja sovelletaan 4 momentin mukaan myös luopumisen tapahtuessa luovuttamalla maatilan omistavan yhtiön osuudet tai osakkeet.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että luopumistuen saamisen ikäraja lähisukulaisten välisissä maatilojen sukupolvenvaihdoksissa nostettaisiin 59 vuoteen vuoden 2014 alusta. Tällöin ikäraja olisi sama kuin mitä se tulee olemaan työttömyyskorvauksen lisäpäivien saamiseksi 500 päivän täyttymisen jälkeen. Ikärajan nostaminen tukee myös yleistä tavoitetta työurien pidentämiseksi.

15 §. Sukupolvenvaihdosluovutus. Sukupolvenvaihdoksesta luopumistapana säädetään lain 15 §:ssä. Sen 1 momenttiin sisältyvät säännökset sekä tilapitoa jatkavaa luovutuksensaajaa koskevista henkilökohtaisista edellytyksistä kuten iästä, ammattitaidosta, asumisesta ja viljelystä että luovutuksensaajalle muodostuvaa maatilaa koskevista edellytyksistä. Näihin sisältyy muun muassa pykälän 1 momentin 4 kohdan edellytys, että luovutuksensaaja elinkeinosuunnitelmalla osoittaa luopumisen kohteena olevan maatilan tai hänelle muodostuvan maatilan olevan taloudellisesti elinkelpoinen ja maatilan yritystoiminnasta voitavan saada luopumista seuraavien viiden vuoden ajan kunakin vuonna tuloa vähintään 10 000 euroa kutakin luovutuksensaajaa tai luovutuksensaajana olevaa avioparia kohden.

Maatilan yritystoimintaa koskeva tulovaatimus on maataloustulon osalta varsin matala, koska edellä mainittuun vähimmäistuloon luetaan myös maatilan metsistä ja tilan liitännäistoiminnoista saatava tulo. Vaikka maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) 6 §:ssä tarkoitetun nuoren viljelijän aloitustuen saamisen vähimmäisyrittäjätulo alimmillaan onkin sama eli 10 000 euroa, se kuitenkin koskee yksinomaan maataloudesta saatavaa tuloa eli luovutuksensaajalta käytännössä edellytetään tilanpidon aloittamisen tukemiseksi suurempaa yrittäjätuloa kuin tuettaessa luopujia luopumistuella. Nämä erilaiset tulorajat voivat koskea samaa sukupolvenvaihdosta. Luopumistukijärjestelmän kustannustehokkuuden parantamiseksi on tarkoituksenmukaista lähentää tilan elinkelpoisuutta koskevaa vähimmäistulovaatimusta sekä luopujan että luovutuksensaajan tukijärjestelmässä. Vaikka laskentatavan eläkeluontoisessa luopumistuessa täytyy olla suhteellisen yksinkertainen eikä siinä voida ottaa samalla tavalla tilan erityisiä olosuhteita ja luovutuksensaajan suunnitelmia huomioon kuin aloitustuessa, on kuitenkin tarkoituksenmukaista korottaa maatilalta edellytettyä vähimmäistuloa luopumistukijärjestelmässä. Tämän vuoksi 1 momentin 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että luovutuksensaajan olisi elinkeinosuunnitelmalla osoitettava saavansa tilalta vähintään 15 000 euron tulon, joka voi koostua maataloudesta, metsätaloudesta ja maatilalta käsin harjoitetusta muusta yritystoiminnasta. Samalla luovutuksensaajalle muodostuvaa maatilaa täsmennettäisiin. Korotettu tuloraja koskisi vuonna 2013 ja sen jälkeen jätettyjä hakemuksia. Tulo koskisi edelleen kutakin luovutuksensaajaa erikseen. Avioparia kohden vähimmäistulo olisi kuitenkin sama kuin yhtä luovutuksensaajaa kohden. Muutos kohdentuisi erityisesti pienehköihin viljatiloihin, joilla pääasiallinen toimeentulo yleensä saadaan ansiotyöstä, sekä metsävaltaisiin tiloihin, joilla on huomattavan vähän peltoa. Lisäksi edellytykset maatilan jakamiseen tiukentuisivat.

16 §. Luovutus lisäalueeksi maatalousyrittäjälle. Voimassa olevan lain 16 §:ssä on täsmennetty, mitä tarkoitetaan maatilan peltomaan luovuttamisella lisämaaksi maatalouden harjoittamista varten yhdelle tai useammalle luovutuksensaajalle. Peltomaan luovutuksen voi toteuttaa osina tai kokonaan. Pykälään sisältyvät myös luovutuksensaajaa ja luovutusta koskevat edellytykset, joita ovat lähinnä alle 50 vuoden ikä, maatalouden harjoittaminen lisäaluetta hankkivalla tilalla, MYEL:n mukainen vähimmäiseläketurva, tilan peltomaan kasvaminen kahdella hehtaarilla ja sitoutuminen viljelyn jatkamiseen.

Koska lisämaaluopumisista ehdotetaan valtion menojen vähentämiseksi luovuttavaksi, pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

17 §. Luopuminen porotalouden harjoittamisesta. Lain 17 §:ssä on täsmennetty porotalouden luopumistapoja, joita ovat porotilan sukupolvenvaihdos ja lisäporojen luovuttaminen toiselle porotalouden harjoittajalle. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan sisältyvät säännökset tuen saamisen edellytyksistä luopumisen toteutuessa luovuttamalla porot lisäporoiksi. Luovutuksensaajien porojen edellytetään lisääntyvän vähintään 20 porolla. Ikää ja MYEL-vakuutusta koskevan edellytyksen osalta viitataan vastaaviin säännöksiin 16 §:n 1 momentin lisäalueluovutuksensaajan edellytyksiin.

Koska 16 § ehdotetaan kumottavaksi, 17 §:n 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus 16 §:ssä säädettyihin edellytyksiin korvattaisiin ottamalla kohtaan säännös luovutuksen saajan enimmäisiästä sekä viittaus suoraan MYEL:n 10 §:ään, jossa säädetään vähimmäiseläketurvaa koskevasta vakuutuksesta. Tällainen vakuutus luovutuksensaajan tulisi edelleenkin ottaa poronomistajana. Muilta osin edellytykset jäisivät ennalleen.

23 §. Luovutuksensaajien lukumäärä. Säännökset luovutuksensaajien enimmäismääristä sekä sukupolvenvaihdoksissa että lisäalueluopumisissa ja luovutuksensaajia koskevista edellytyksistä tällöin sisältyvät 23 §:ään, jonka 1 momentin mukaan 15 ja 16 §:ssä, 18 §:n 3 momentissa ja 19 §:n 4 momentissa tarkoitettu luovutus voi tapahtua myös kahdelle luovutuksensaajalle ja heidän aviopuolisoilleen yhdessä. Koska 16 § ehdotetaan kumottavaksi, momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset 16 §:ään poistettaisiin.

32 §. Luopumistuen hakeminen. Pykälän 1 momenttiin sisältyvät säännökset luopumistuen hakemisen ajankohdasta ja 2 momenttiin hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. Voimassa olevien säännösten mukaan tukea voi hakea aikaisintaan vuotta ennen luopumistuen saamisen vähimmäisiän täyttämistä. Hakemuksen tekemisen jälkeen luopuminen voi tapahtua jo ennen vähimmäisiän saavuttamista, mutta tukea aletaan kuitenkin maksaa aikaisintaan siitä lähtien, kun luopuja on täyttänyt vähimmäisiän. Hakemukseen on 2 momentin mukaan liitettävä osapuolten allekirjoittama luovutuskirjan luonnos tai esisopimus sekä luovutuksensaajan sitoumus viljelyn tai porotalouden jatkamisesta, mistä säädetään asianomaista luopumistapaa koskevissa 15—17 §:ssä. Yhtiöitä koskee laajennettu sitoumuksenantovelvollisuus, josta säädetään yhtiöitä koskevissa säännöksissä 18–21 §:ssä. Lisäksi hakemukseen on liitettävä sukupolvenvaihdoksia koskevassa luopumisessa luovutuksensaajan sitoumus täyttää määräajassa ne luovutuksensaajaa koskevat edellytykset, jotka eivät täyty vielä tukea haettaessa ja joiden täyttyminen voidaan osoittaa myöhemmin.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentin yhden vuoden aika muutettaisiin kahdeksi vuodeksi. Tämä mahdollistaisi sukupolvenvaihdoksille pidemmän toteuttamisajan, kun luopujilla olisi varmuus tuen saamisesta, vaikka sen maksaminen alkaisikin vasta kahden vuoden päästä tai jopa sitä myöhemmin. Hakijat voisivat myös toteuttaa itse luopumisenkin samalla tavalla kuin nytkin heti hakemuksen tultua vireille, mutta luopumistuen maksun alkamista se ei aikaistaisi. Koska luopujien on joka tapauksessa tällöin järjestettävä toimeentulonsa muutoin kuin maataloutta harjoittamalla, muutoksen ei odoteta tuovan vireille merkittävästi sellaisia hakemuksia, jotka olisi tehty aikaisemmin kuin vuosi ennen luopumistuen saamisen vähimmäisiän täyttymistä. Yleensä tällainen tilanne edellyttää, että luopujilla on mahdollisuus esimerkiksi työskennellä ansiotyössä tilan ulkopuolella. Ehdotettu muutos kuitenkin lisäisi jonkin verran tukijärjestelmän joustavuutta.

Pykälän 2 momentin viittaussäännöksiin ehdotetaan tehtäviksi mukautukset, jotka johtuvat siitä, että 16 § ehdotetaan kumottavaksi. Lisäksi sitoumuksia koskeviin viittaussäännöksiin lisättäisiin viittaus myös ehdotettavaan uuteen 77 a §:ään, jossa säädettäisiin keskeneräisten sukupolvenvaihdosten loppuunsaattamisesta ja jossa myös edellytetään luovutuksensaajan antamaa sitoumusta viljelyn jatkamisesta määräajan luopujille maksettavan luopumistuen johdosta.

Pykälän 3 ja 4 momentti jäisivät ennalleen.

34 §. Hakemuksen vireilletulo. Pykälässä säädetään hakemuksen tekemisestä ja vireilletulosta sekä hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. Pykälän 1 momentin viittaussäännöksiin ehdotetaan tehtäväksi 16 §:n kumoamisesta ja 77 a §:n lisäämisestä johtuvat muutokset.

38 §. Luopumistuen maksaminen. Pykälään sisältyvät säännökset sekä siitä, mistä alkaen luopumistukea maksetaan ja mitkä seikat myöhentävät luopumistuen maksun suorittamista. Pääsääntöisesti luopumistuen maksu alkaa lopullisen luovutuskirjan allekirjoituksesta. Jos kuitenkin peltojen ja rakennusten hallinta siirtyy myöhemmin, tuen maksu ei ala ennen näiden hallinnan siirtymistä. Tästä on säännökset pykälän 1 momentin 5 kohdassa. Rakennusten hallinnan siirtoa koskevasta edellytyksestä on säädetty ainoastaan viittaamalla maatilan sukupolvenvaihdosta koskeviin säännöksiin 15 ja 18—21 §:ssä. Lain 4 §:n 2 momentissa ja 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa kuitenkin porotilan sukupolvenvaihdoksessa edellytetään, että luovutuksensaajalle tarpeelliset tuotantorakennukset ja -rakennelmat luovutetaan hänelle. Lainkohtaa ehdotetaan sen vuoksi täsmennettäväksi siten, että siihen lisättäisiin näiden osalta viittaus myös 17 §:n 1 momentin 1 kohtaan.

Pykälän 1 momentin 6 kohdan sitoumuksia koskeviin säädösviittauksiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin 32 §:n 2 momenttiin.

40 §. Eläkelaitoksen ilmoitusvelvollisuus. Eläkelaitos on pykälän mukaan velvollinen antamaan sitoumuksen antaneille sekä tiedon siitä, kuinka kauan luopujalle tullaan maksamaan luopumistukea, että tukihakemuksen tultua hylätyksi luopumisen tapahduttua siitä, ettei annettu sitoumus sido luovutuksensaaja eikä 18—21 §:n mukaisissa luopumisissa yhtiötä. Ehdotetun 16 §:n kumoamisen ja 77 a §:n lisäämisen johdosta pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat viittausmuutokset.

47 §. Sitoumuksen täyttämisen keskeyttäminen. Mahdollisuudesta keskeyttää luovutuksensaajan antaman sitoumuksen täyttäminen laissa säädetyin edellytyksin säädetään 47 §:ssä. Maatalouden tai porotalouden harjoittamista edellytetään sekä sukupolvenvaihdokseen että lisäalue- tai lisäporoluovutukseen perustuvassa luopumisessa. Asumista tilalla tai tuotannon kannalta sopivalla etäisyydellä edellytetään yksinomaan sukupolvenvaihdoksissa. Jotta luopujalle alettaisiin maksaa luopumistukea, luovutuksensaajan on annettava sitoumus näiden velvoitteiden täyttämisestä. Koska sitoumusaikana kuitenkin saattaa esiintyä tilanteita, joissa sitoumusvelvoitteiden täyttäminen ei ole mahdollista, pykälässä säädetään, millaisissa tilanteissa ja millaisin edellytyksin sitoumusvelvoitteiden keskeyttäminen on mahdollista. Pykälän 1 momentissa sitoumukset on yksilöity viittaamalla lainkohtiin, joissa niistä on säädetty. Koska 16 § ehdotetaan kumottavaksi, viittaus 16 §:n 1 momentin 5 kohtaan ehdotetaan poistettavaksi. Kun lakiin samalla ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, johon sisältyisi vastaavan kaltainen luovutuksensaajan sitoumus, ehdotetaan säännökseen samalla lisättäväksi uusi viittaus 77 a §:n 2 momentin 7 kohtaan.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin säännöksiä sovelletaan myös henkilöön joka on antanut jossakin 18—21 §:n mukaisessa yhtiötä koskevassa sukupolvenvaihdoksessa vaaditun sitoumuksen. Säännöksen sisältöön ei ehdoteta muutosta, mutta momentin rakennetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös sisältyisi momentin 1 kohtaan. Momenttiin sisältyisi lisäksi uusina 2 ja 3 kohta, joissa säädettäisiin mahdollisuudesta keskeyttää niiden lisäalueluovutuksensaajien sitoumus 1 momentin edellytyksin, jotka ovat antaneet sitoumuksen osana 16 §:n mukaista lisäalueluopumista tai aikaisemmin lakiin sisältynyttä lisäaluevuokrausta. Ehdotettu muutos ei sisällä asiallista muutosta nykyisiin sitoumusvelvoitteisiin, mutta selkeyttäisi tukijärjestelmän toimeenpanoa.

48 §. Sitoumuksen täyttämättä jättäminen. Pykälään sisältyy säännökset seuraamuksista ja menettelystä, jos sitoumus jätetään täyttämättä. Pykälän 1 momenttiin sisältyy pääsääntö siitä, että lukuun ottamatta 47 §:ssä säädettyjä poikkeustilanteita eläkelaitoksen on velvoitettava 15—17 §:ssä tarkoitettu luovutuksensaaja, joka ei täytä sitoumustaan, korvaamaan eläkelaitokselle luopumistuen pääoma-arvo. Poikkeuksena tähän 3 momentissa kuitenkin säädetään eläkelaitoksen mahdollisuudesta jättää pääoma-arvo osaksi tai kokonaan perimättä, jos sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä tai painavat kohtuusnäkökohdat sitä muutoin puoltavat. Lisäksi pääoma-arvo on jätettävä kokonaan perimättä, jos luovutuksensaajat toteuttavat lain mukaisen sukupolvenvaihdoksen, jonka yhteydessä 16 §:n mukainen sitoumus siirretään sukupolvenvaihdoksessa tilanpidon jatkajan täytettäväksi.

Ehdotetun 16 §:n kumoamisen ja 77 a §:n lisäämisen johdosta 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat viittausmuutokset. Pykälän 3 ja 4 momentin viittaus kumottavaksi ehdotettuun 16 §:ään ehdotetaan korvattavaksi viittauksella ehdotettuun 47 §:n 2 momentin 2 kohtaan. Ehdotettu muutos ei sisältäisi asiallista muutosta nykytilanteeseen verrattuna.

77 a §. Keskeneräisen sukupolvenvaihdoksen loppuun saattaminen vuonna 2013 ja 2014 säännönmukaisesta luopumisesta poiketen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 77 a §. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta vuosina 2013 ja 2014 toteuttaa luopuminen myös siten, että luopuja luovuttaa maatilan koko peltomaan lisämaaksi sellaiseen luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan, jolla luovutuksensaaja luopumisen tapahtuessa harjoittaa maataloutta. Luopuja ja luovutuksensaaja voisivat tällöin saattaa loppuun ne sukupolvenvaihdokset, joita on alettu toteuttaa siten, että luovutuksensaaja on jo hankkinut itselleen maatalousmaata rakennuksineen tarkoituksin liittää ne aikanaan osaksi luopujan maatilaa. Luovutuksensaajan näkökulmasta tällöin tosiasiassa useimmiten on kysymys sukupolvenvaihdoksesta kotitilalla, jota luovutuksensaaja on jo alkanut kehittää hankkimalla siihen ennen kotitilan sukupolvenvaihdoksen toteuttamista sopivia peltoja. Jos näistä alueista kuitenkin on muodostunut kokonaisuus, jota jo sellaisenaan voidaan pitää maatilana, luovutuksensaajalle on usein myös tässä vaiheessa myönnetty nuoren viljelijän aloitustuki. Aloitustuen vuoksi luopujille ei kuitenkaan voida myöntää luopumistukea sukupolvenvaihdoksen perusteella, vaikka luopujien tila saattaakin olla suurempi ja paremmin varustettu, vaan ainoastaan luovuttamalla luopujan maatilan pellot lisäalueeksi. Käytännössä tilanne kuitenkin vastaa sitä, että luopujan maatilalla toteutetaan sukupolvenvaihdos siten, että luovutuksensaajan tila tulee lisäalueeksi luopujan maatilaan ja vahvistaa sen elinkelpoisuutta. Usein aloitustukea myönnettäessä kotitilan sukupolvenvaihdos on jo otettu huomioon elinkeinosuunnitelmassa, johon sisällytetyillä toimenpiteillä on osoitettu suunnitelma-aikana saavutettava tilan kannattavuus, mikä taas on ollut aloitustuen myöntämisen edellytyksenä.

Ehdotettu luopumistapa olisi poikkeus muutokseen, jossa lisäalueluovutukset poistetaan luopumistavoista. Sen vuoksi luopumistuen saamisen edellytykset olisivat hyvin tiukat. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuen myöntämisen edellytyksistä. Luovutuksensaajana voisi olla ainoastaan luopujan lapsi tai muu lähisukulainen. Lisäksi luovutuksensaajalle tulisi olla myönnetty aloitustuki luovutuksensaajan jo hankkiman maatilan perustella. Muilta osin luovutuksensaajaa koskevat edellytykset säilyisivät voimassa olevan lain lisäalueluopumisia koskevan 16 §.n mukaisina. Luopujalta edellytettäisiin 56 vuoden ikää haettaessa tukea vuonna 2013 ja 59 vuoden ikää vuonna 2014.

Luopumisajankohtaa ja niin sanottua uinuvaa luopumistukea koskevia säännöksiä sovellettaisiin pykälän mukaisiin luopumisiin samalla tavoin kuin toteutettaessa luopuminen sukupolvenvaihdosluovutuksella. Luopuminen voitaisiin toteuttaa myös siten, että peltoalue luovutetaan kahdelle luovutuksensaajalle. Molempien olisi täytettävä tällöin luovutuksensaajaa koskevat edellytykset, jollei luovutuksensaajina ole aviopuolisot. Tällöin riittäisi, että vain toinen puolisoista täyttää luovutuksensaajaa koskevat edellytykset. Lain 23 §:n sitoumukset vaadittaisiin kuitenkin kaikilta luovutuksensaajilta, myös kummaltakin aviopuolisolta.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi nykyistä 16 §:n 3 momenttia vastaava valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset lisämaan enimmäisetäisyydestä.

2 Tarkemmat säännökset ja määräykset

Lain 15 §:n 4 momentin nojalla on annettu valtioneuvoston asetus maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta (26/2007), jonka 6 §:ssä on täsmennetty yritystoiminnan tulon laskentaa. Pykälän 1 momentissa edellytetään, että tällöin vuotuisena vähimmäispoistona käytetään 3 400 euron määrää. Koska maatilalta ja siltä käsin harjoitetusta yritystoiminnasta saatavaa elinkeinotulon vähimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi, tarkoitus on korottaa myös nykyinen vähimmäispoistojen määrä 3 400 eurosta 5 000 euroon.

Lakiehdotuksen 77 a §:n 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuus antaa tarkempia säännöksiä lisämaan enimmäisetäisyydestä. Vastaava valtuus sisältyy nyt 16 §:n 3 momenttiin. Valtuuden nojalla annetut tarkemmat säännökset on annettu maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (1383/2011). Valtuuden nojalla annettujen säännösten sisältöä ei ole tarkoitus muuttaa.

3 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2013 alusta. Ehdotettuja muutoksia sovellettaisiin osin vuoden 2013 ja osin vuoden 2014 alusta.

Lakia sovellettaisiin hakemuksiin, jotka tulevat vireille lain tultua voimaan. Vireillä oleviin hakemuksiin sekä annettuihin sitoumuksiin ja etukäteisratkaisuihin sovellettaisiin aikaisempia säännöksiä.

Aikaisempia lähisukulaisten välisten sukupolvenvaihdosten ikärajoja sovellettaisiin myös hakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä.

Lisäksi henkilö, joka on jo vuonna 2013 täyttänyt luopumistuki-iän 56 vuotta, voisi myös vuonna 2014 luopua 56-vuotiaana.

4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esitys sisältää säännöksiä, jotka muuttavat maatalousyrittäjien oikeutta luopumistukeen koskevia edellytyksiä. Perustuslain yhdenvertaisuutta koskevan 6 §:n kannalta merkityksellisiä ovat maatalousyrittäjän vähimmäisikää koskevat säännökset. Ikärajan erilaisuus sukulaisuuden perusteella säilyisi laissa edelleen. Eri ikäraja jäisi edelleen porotaloudesta luopuville. Voidaan kuitenkin katsoa, että kysymyksessä on sellainen erityinen elinkeino, jonka harjoittamisessa olosuhteet ovat perinteistä maatalouttakin haastavammat ja sen vuoksi ikäraja voi olla joustavampi. Perheen sisäisten luopumisten eri ikärajojen erilaisuuden verrattuna perheen ulkopuolisiin sukupolvenvaihdoksiin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut mahtuvan lainsäätäjän harkintavallan puitteisiin (PeVL 18/2006 vp.).

Ehdotetut muutokset eivät koske jo myönnettyjä tukia eikä niillä siten puututa perustuslain 15 §:ssä tarkoitettuun omaisuuden suojaan.

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Lakiehdotuksen 77 a §:n 4 momenttiin sisältyy valtuus antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 1 ja 2 momenttiin sisältyvät pykälässä säädetyn luopumistavan perusteet, joita eräiltä osin ainoastaan täsmennettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Ehdotettu laki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain (612/2006) 16 §, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1282/2006, 1293/2007 ja 1412/2011,

muutetaan 3 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta, 4 §:n 1 momentti ja 3 momentin 1 kohta, 8 §:n 1 momentti, 15 §:n 1 momentin 4 kohta, 17 §:n 1 momentin 2 kohta, 23 §:n 1 momentti, 32 §, 34 §:n 1 momentti, 38 §:n 1 momentin johdantokappale sekä 5 ja 6 kohta, 40 ja 47 § sekä 48 §:n 1, 3 ja 4 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 1 momentin 5 kohta laissa 1282/2006, 4 §:n 1 momentti ja 3 momentin 1 kohta laissa 1412/2011, 8 §:n 1 momentti osaksi laissa 1412/2011 ja 15 §:n 1 momentin 4 kohta, 23 §:n 1 momentti ja 34 §:n 1 momentti laissa 1787/2009, sekä

lisätään 3 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1282/2006 ja 1787/2009, uusi 7 kohta ja lakiin uusi 77 a § seuraavasti:

3 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


5) eläkelaitoksella maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) tarkoitettua Maatalousyrittäjien eläkelaitosta;

6) kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa annetun lain (210/2010) 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin järjestämää toiminnallista kokonaisuutta;

7) luopumistuen pääoma-arvolla luopujalle myönnetyn luopumistuen perusteella vahvistettua korvausta, joka luovutuksensaaja voidaan velvoittaa maksamaan eläkelaitokselle.


4 §
Luopuminen

Luopumisella tarkoitetaan maatalouden harjoittamisen lopettamista siten, että luopuja toteuttaa maatilallaan sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset tilanpidon jatkajalle.


Luopumisen katsotaan tapahtuneen, kun:

1) tämän lain mukaista sukupolvenvaihdosluovutusta koskeva luovutuskirja on allekirjoitettu ja maatilan hallintaoikeus on siirtynyt luovutuksensaajalle; jollei hallinta siirry luovutuskirjan allekirjoituspäivänä, katsotaan luovutuskirjan allekirjoituksen ja hallinnan siirron ajankohdista jälkimmäinen luopumisen ajankohdaksi;


8 §
Luopujan ikää koskevat edellytykset

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on täyttänyt:

1) 56 vuotta, jos luopuminen tapahtuu vuosina 2007—2013 luovuttamalla luopujan lapselle tai muulle lähisukulaiselle maatilan pellot ja tuotantorakennukset maatilan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi taikka jos luopuminen tapahtuu vuosina 2007—2014 luovuttamalla porot;

2) 59 vuotta, jos luopuminen tapahtuu vuonna 2014 luovuttamalla luopujan lapselle tai muulle lähisukulaiselle maatilan pellot ja tuotantorakennukset maatilan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi;

3) 60 vuotta, jos luopuminen tapahtuu vuosina 2007—2014 luovuttamalla muulle kuin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maatilan pellot ja tuotantorakennukset sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi.


15 §
Sukupolvenvaihdosluovutus

Luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua siten, että luopuja toteuttaa maatilallaan sukupolvenvaihdoksen luovuttamalla maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset maatalouden harjoittamista varten sellaiselle tilanpitoa jatkavalle luovutuksensaajalle:


4) joka elinkeinosuunnitelmalla osoittaa, että luopumisen kohteena oleva maatila tai luovutuksensaajalle luopumisessa muodostuva maatila on taloudellisesti elinkelpoinen ja että maatilan yritystoiminnasta voi saada luopumista seuraavien viiden vuoden ajan kunakin vuonna tuloa vähintään 15 000 euroa kutakin luovutuksensaajaa tai luovutuksensaajana olevaa avioparia kohden;


17 §
Luopuminen porotalouden harjoittamisesta

Jos luopujan tila on porotaloustila tai siihen verrattava tila, luopuminen voi tapahtua:


2) luovuttamalla porot porotaloutta ennestään harjoittavalle poronomistajalle, joka on ottanut maatalousyrittäjän eläkelain 10 §:n säännösten mukaisesti sanotussa laissa säädettyä vähimmäiseläketurvaa koskevan vakuutuksen poronomistajana, joka ei ole täyttänyt 50 vuotta ja jonka yritys luovutuksen johdosta kasvaa vähintään 20 porolla.


23 §
Luovutuksensaajien lukumäärä

Edellä 15 §:ssä, 18 §:n 3 momentissa ja 19 §:n 4 momentissa sekä 77 a §:ssä tarkoitettu luovutus voi tapahtua myös kahdelle luovutuksensaajalle ja heidän aviopuolisoilleen yhdessä. Jos maatila luovutetaan 15 §:ssä, 18 §:n 3 momentissa tai 19 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla kahdelle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi, kummankin luovutuksensaajan on täytettävä, mitä 15 §:ssä luovutuksensaajasta säädetään. Luovutettaessa maatilan pellot 77 a §:ssä tarkoitetulla tavalla kahdelle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi kummankin luovutuksensaajan on täytettävä, mitä 77 a §:ssä luovutuksensaajasta säädetään. Jos luovutus kuitenkin tapahtuu aviopuolisoille yhteisesti, ainakin toisen aviopuolisoista on täytettävä sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi tehtävässä luovutuksessa, mitä 15 §:ssä luovutuksensaajasta säädetään, ja keskeneräiseen sukupolvenvaihdokseen liittyvässä lisämaan luovutuksessa, mitä 77 a §:ssä luovutuksensaajasta säädetään.


32 §
Luopumistuen hakeminen

Luopumistukea voi hakea aikaisintaan kaksi vuotta ennen 8 §:n 1 momentissa säädetyn iän saavuttamista. Hakemuksen tekemisen jälkeen luopuminen voi tapahtua jo ennen 8 §:n 1 momentissa säädetyn iän saavuttamista. Luopumistukea suoritetaan kuitenkin aikaisintaan 38 §:ssä säädetystä ajankohdasta lukien.

Hakijan on liitettävä allekirjoittamaansa hakemukseen osapuolten allekirjoittama luovutuskirjan luonnos tai esisopimus sekä 15 §:n 1 momentin 6 kohdassa, 17 §:n 2 momentissa tai 77 a §:n 2 momentin 7 kohdassa sekä tarvittaessa 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu luovutuksensaajan allekirjoittama sitoumus ehdollista päätöstä varten. Jos luopuminen tapahtuu 18–21 §:ssä säädetyin tavoin, on hakemukseen liitettävä lisäksi yhtiön sekä 15 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän luovutuksensaajan allekirjoittamat edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitetut sitoumukset sekä asiakirjat, joilla osoitetaan sitoumuksen antajan nimenkirjoitusoikeus ja oikeus sitoumuksen antamiseen. Hakemukseen on myös liitettävä 23 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu luovutuksensaajan aviopuolison allekirjoittama sitoumus.

Luopumistukea on haettava ja 2 momentissa tarkoitetut sitoumukset annettava eläkelaitoksen hyväksymällä lomakkeella.

Luopumistukea hakevan on annettava eläkelaitokselle asian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot.

34 §
Hakemuksen vireilletulo

Luopumistukihakemus sekä 15, 17 ja 18–21 §:ssä, 23 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 33 ja 77 a §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja sitoumukset on toimitettava eläkelaitokselle tai eläkelaitoksen asiamiehelle. Hakemuksen katsotaan tulleen vireille sinä päivänä, jona se on saapunut eläkelaitokselle tai eläkelaitoksen asiamiehelle. Hakemuksen saapumispäivästä säädetään tarkemmin hallintolain (434/2003) 18 §:ssä.


38 §
Luopumistuen maksaminen

Luopumistukea suoritetaan asianomaista luopumistapaa koskevasta 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta luopumisajankohdasta. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta ennen kuin:


5) luopumisen kohteena olevan tilan peltomaan hallinta ja luovutettujen porojen omistusoikeus sekä 15 §:ssä, 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 18—21 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa myös tuotantorakennusten ja -rakennelmien hallinta on siirtynyt luovutuksensaajalle;

6) luovutuksensaaja on ryhtynyt täyttämään 15 §:n 1 momentin 6 kohdassa, 17 §:n 2 momentissa tai 77 a §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua sitoumustaan;


40 §
Eläkelaitoksen ilmoitusvelvollisuus

Luopumistuen alkamista koskevan päätöksen antamisen yhteydessä eläkelaitoksen on toimitettava myös 15, 17, 18–21 ja 77 a §:ssä tarkoitetulle luovutuksensaajalle ja 18–21 §:ssä tarkoitetulle yhtiölle sitoumusten täyttämistä varten tieto siitä, kuinka kauan luopujalle tullaan maksamaan luopumistukea. Jos luopumistuen maksu pysyvästi lakkaa ilmoitettua aikaisemmin, eläkelaitoksen on niin ikään ilmoitettava asiasta luovutuksensaajalle.

Siinä tapauksessa, että hakemus hylätään sen jälkeen, kun luopuminen on 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla tapahtunut, 15, 17, 18–21 §:ssä, 23 §:n 2 ja 3 momentissa tai 77 a §:ssä tarkoitetun sitoumuksen antaneelle luovutuksensaajalle ja 18–21 §:ssä tarkoitetulle yhtiölle on päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen ilmoitettava, ettei annettu sitoumus sido luovutuksensaajaa eikä yhtiötä.

47 §
Sitoumuksen täyttämisen keskeyttäminen

Luovutuksensaajalla on oikeus keskeyttää 15 §:n 1 momentin 6 kohdassa, 17 §:n 2 momentissa ja 77 a §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetun sitoumuksensa täyttäminen asevelvollisuutensa suorittamisen, maatilataloutta koskevien tai maatilataloutta tukevien ammattiopintojensa taikka muun hyväksyttävän syyn vuoksi. Tällaisen esteen kestäessä vuotta pitemmän ajan eläkelaitoksen on pidennettävä sitoumusaikaa esteen kestävällä ajalla, jollei luovutuksensaaja osoita, että hän itse, hänen aviopuolisonsa tai toinen luovutuksensaaja täyttää sitoumuksen velvoitteet.

Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös:

1) 18 §:n 1 momentin 1 kohdassa, 19 §:n 1 momentin 1 kohdassa, 20 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 21 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun henkilöön;

2) muuhun kuin 77 a §:ssä tarkoitettuun henkilöön, joka on antanut 77 a §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitettua sitoumusta vastaavan sitoumuksen luovutuksensaajana, kun luopuminen on toteutettu luovuttamalla peltomaa lisäalueeksi ja luopumistukea on haettu viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012;

3) henkilöön, joka on antanut 2 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen luovutuksensaajana, kun luopuminen on toteutettu vuokraamalla peltomaa lisäalueeksi ja luopumistukea on haettu viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

48 §
Sitoumuksen täyttämättä jättäminen

Jollei 15 tai 17 §:ssä, 47 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa taikka 77 a §:ssä tarkoitettu luovutuksensaaja tai vuokraaja täytä sitoumustaan eikä tämä johdu 47 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hyväksyttävästä syystä, on eläkelaitoksen velvoitettava hänet korvaamaan eläkelaitokselle luopumistuen pääoma-arvo, joka määrätään sosiaali- ja terveysministeriön eläkelaitoksen hakemuksesta antamalla päätöksellä vahvistettujen perusteiden mukaan.


Jos sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä tai painavat kohtuusnäkökohdat sitä muutoin puoltavat, eläkelaitos voi kuitenkin päättää, että luopumistuen pääoma-arvo jätetään osaksi tai kokonaan perimättä. Luopumistuen pääoma-arvo jätetään kokonaan perimättä, jos luovutuksensaaja toteuttaa tämän lain mukaisen sukupolvenvaihdoksen, jonka yhteydessä 47 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu sitoumus siirretään sukupolvenvaihdoksessa tilanpidon jatkajan täytettäväksi.

Pääoma-arvosta on maksettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista korkoa siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä, kun 15, 17, 18–21, 47 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tai 77 a §:ssä tarkoitettu luovutuksensaaja taikka yhtiö on saanut tiedon pääoma-arvon suorittamisvelvollisuutta koskevasta päätöksestä. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu eläkelaitokselle ilmoitettuun osoitteeseen, jollei muuta osoiteta.

13 luku

Erinäiset säännökset

77 a §
Keskeneräisen sukupolvenvaihdoksen loppuun saattaminen vuonna 2013 ja 2014 säännönmukaisesta luopumisesta poiketen

Sen estämättä, mitä 4 §:ssä ja 3 luvussa säädetään, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi vuosina 2013 ja 2014 tapahtua myös siten, että luopuja luovuttaa maatilan koko peltomaan lisämaaksi luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan, jolla luovutuksensaaja luopumisen tapahtuessa harjoittaa maataloutta.

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että:

1) luopuja täyttää 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn vähimmäisiän, jos luopumistukea haetaan vuonna 2013, tai 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn vähimmäisiän, jos luopumistukea haetaan vuonna 2014;

2) luovutuksensaajana on luopujan lapsi tai 8 §:n 3 momentissa tarkoitettu luopujan lähisukulainen yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa;

3) luovutuksensaaja ei ole täyttänyt 50 vuotta;

4) luovutuksensaaja on ottanut maatalousyrittäjän eläkelain 10 §:n säännösten mukaisesti sanotussa laissa säädettyä vähimmäiseläketurvaa koskevan vakuutuksen maatilatalouden harjoittajana;

5) luovutuksensaajalle on myönnetty 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu aloitustuki;

6) sen maatilan peltoala, johon luopumisen kohteena oleva peltomaa on tarkoitettu lisäalueeksi, kasvaa luovutuksen johdosta vähintään kahdella hehtaarilla ja maatila sijaitsee sellaisella etäisyydellä lisämaaksi luovutetusta peltoalasta, että yhdysviljely on mahdollista; ja

7) luovutuksensaaja sitoutuu viljelemään tilaa niin kauan kuin luopujalle maksetaan luopumistukea, kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuin tavoin toteutettuun luopumiseen sovelletaan luopumisajankohdan osalta, mitä 4 §:n 3 momentissa säädetään maatilan luovutuskirjasta ja hallinnan siirrosta. Tällaiseen luopumiseen sovelletaan 9 §:ää vastaavalla tavalla kuin toteutettaessa maatilalla sukupolvenvaihdos. Jos luovutus tapahtuu kahdelle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi, molempien on täytettävä, mitä tässä pykälässä säädetään. Jos luovutus kuitenkin tapahtuu aviopuolisoille yhteisesti, ainakin toisen aviopuolisoista on täytettävä, mitä tässä pykälässä säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset lisämaan enimmäisetäisyydestä.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä kuitenkin sovelletaan:

1) tuen myöntämistä koskevaan hakemukseen, joka on vireillä tämän lain tullessa voimaan;

2) asiaan, joka koskee tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla myönnettyä tukea taikka annettua ehdollista päätöstä tai sitoumusta.

Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, luopumistuen saamisen edellytyksenä toteutettaessa luopuminen vuonna 2014 on, että luopuja on täyttänyt 56 vuotta, jos luopumistukea haetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.

Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään luopujan vähimmäisiästä toteutettaessa vuonna 2014 maati- lan sukupolvenvaihdos 15 tai 18—21 §:ssä säädetyin tavoin luovuttamalla maatilan peltoalueet ja tuotantorakennukset luopujan lapselle tai muulle lähisukulaiselle, vuonna 1957 tai sitä aikaisemmin syntyneellä luopujalla on luopumistuen saamisen edellytyksenä, että luopuja luopumisen tapahtuessa on täyttänyt 56 vuotta mutta ei 63 vuotta. Jos luopujat ovat aviopuolisoita ja luopujista vanhempi täyttää tässä momentissa säädetyt edellytykset ja on muutoin luopumistukeen oikeutettu, nuoremmalla puolisolla on oikeus luopumistukeen, jos hän on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 51 vuotta. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös lain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maataloutta yhtymän lukuun harjoittaneeseen yhtymän nuorempaan osakkaaseen. Toteutettaessa vuonna 2014 maatilan sukupolvenvaihdos 15 tai 18—21 §:ssä säädetyin tavoin luovuttamalla maatilan peltoalueet ja tuotantorakennukset luopujan lapselle tai muulle lähisukulaiselle vuonna 1962 tai sitä aikaisemmin syntyneellä 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla maatalousyrittäjän leskellä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavalla maatalousyrittäjän puolisolla on oikeus luopumistukeen, jos hän on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 51 vuotta. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta tässä momentissa tarkoitetuille luopujille 56 vuoden iän täyttämistä edeltävältä ajalta.

Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään, sovelletaan myös 77 a §:ssä tarkoitettuun luopumiseen.

Lain 1—5 luvun säännöksiä lukuun ottamatta 4 §:n 1 momenttia, 8 §:n 1 momenttia ja 23 §:n 1 momenttia sovelletaan 77 a §:ssä tarkoitettuun luopumiseen sellaisina kuin ne olivat tämän lain voimaan tullessa.


Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2012

Pääministerin sijainen, valtiovarainministeri
JUTTA URPILAINEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Paula Risikko

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.