Siirry esitykseen
HE 55/2012
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vakuutusyhtiölain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi vakuutusyhtiölakia, työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lakia, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia ja vakuutusyhdistyslakia. Muutostarve johtuu Euroopan unionin tuomioistuimen 1 päivänä maaliskuuta 2011 antamasta tasa-arvodirektiiviä koskevasta tuomiosta, jonka mukaan molempien sukupuolten maksujen ja etuuksien on oltava samat. Vakuutusyhtiölakia, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia ja vakuutusyhdistyslakia ehdotetaan muutettaviksi siten, että kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa. Laeista kumottaisiin säännökset sukupuoleen perustuvaa riskinarviointia koskevien tietojen toimittamis- ja julkaisuvelvollisuudesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 21 päivänä joulukuuta 2012, johon mennessä tuomion edellyttämät lainmuutokset on saatettava kansallisesti voimaan.
Neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla (jäljempänä tasa-arvodirektiivi) 5 artikla käsittelee vakuutusmatemaattisia tekijöitä sukupuolen käyttämisessä vakuutuspalveluissa ja niihin liittyvissä rahoituspalveluissa. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan sukupuolen käyttäminen vakuutuspalveluja ja niihin liittyviä rahoituspalveluja koskevien maksujen ja etuuksien laskennassa ei saa johtaa eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa 21 päivänä joulukuuta 2007 jälkeen tehdyissä uusissa sopimuksissa. Artiklan 2 kohta on kuitenkin mahdollistanut maksuja ja etuuksia koskevat sukupuolten väliset suhteelliset erot, jos sukupuolen käyttäminen on määräävä tekijä asiaankuuluvien ja tarkkojen vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa. Jos jäsenvaltio päättää käyttää sukupuolta maksujen ja etuuksien laskennassa, artiklan 2 kohdan mukaisesti sen tulee koota, julkaista ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle tarkat tiedot sukupuolen käytöstä määräävänä vakuutusmatemaattisena tekijänä.
Tasa-arvodirektiivin valmisteluvaiheessa Suomi kannatti sukupuolen käytön sallivaa menettelyä vakuutustoiminnassa. Tällöin voimassa ollut lainsäädäntö ei estänyt eikä vaatinut sukupuolen käyttämistä vakuutusmatemaattisena tekijänä vakuutusmaksua tai vakuutuksesta saatavaa etuutta määrättäessä. Direktiivin valmisteluvaiheessa katsottiin, että sukupuolen käyttämistä vakuutustoiminnassa ei olisi tarkoituksenmukaista kieltää silloin, kun sen käyttö perustuu objektiivisiin, asiallisiin ja tasa-arvon tavoite huomioon ottaen oikeasuhtaisiin syihin. Tasa-arvodirektiivin säännös sukupuolen käytöstä riskinarvioinnissa saatettiin voimaan muuttamalla tuolloin voimassa ollutta vakuutusyhtiölakia (1062/1979), vakuutusyhdistyslakia (1250/1987) ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia (398/1995). Lakiin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) lisättiin viittaussäännös mainittuihin lakeihin. Lisäksi työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 1 §:n 3 momentin mukaisesti työeläkevakuutusyhtiöihin ei sovelleta kyseisiä vakuutusyhtiölain säännöksiä.
Suomessa sukupuolta käytetään eräiden henkilö-, liikenne- ja autovakuutusten vakuutusmaksujen ja vakuutusturvan määrittelyssä. Esimerkiksi henkilövakuutuksissa henkilön iän ja terveydentilan lisäksi sukupuoli on yksi maksutekijä, koska sukupuoli vaikuttaa henkilövakuutuksilla vakuutettavien riskien todennäköisyyteen.
Euroopan unionin tuomioistuin antoi 1 päivänä maaliskuuta 2011 tuomion (asia C-236/09, Association belge des Consommateurs Test-Achats ASBL ym. v. Conseil des ministres, Kok. 2011), jossa se katsoi, että tasa-arvodirektiivin säännös, jolla jäsenvaltiot voivat pitää ilman ajallista rajoitusta voimassa sukupuolen käyttämisen maksujen ja etuuksien laskennassa mahdollistavaa poikkeussäännöstä, on vastoin tasa-arvodirektiivillä tavoiteltavaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun päämäärää eikä se ole yhteensopiva Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa. Tuomion mukaan tasa-arvodirektiivin 5 artiklan 2 kohdan säännös on pätemätön 21 päivästä joulukuuta 2012 alkaen. Mainitun ajankohdan jälkeen tehdyt uudet vakuutussopimukset on siten hinnoiteltava sukupuolineutraalisti.
Vakuutusyhtiölakia, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia ja vakuutusyhdistyslakia ehdotetaan muutettaviksi siten, että kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa lain voimaantulon jälkeen käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa. Ehdotetut muutokset koskevat Suomen vakuutusmarkkinoilla tapahtuvaa vakuutustoimintaa riippumatta siitä, onko kysymys kotimaisesta vai ulkomaisesta vakuutuksenantajasta.
Esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa vallitsevaa käytäntöä muiden kuin kuluttajavakuutusten osalta. Tasa-arvodirektiiviä koskevan tuomion piiriin eivät kuulu muut kuin kuluttajille tarjottavat vakuutukset. Tästä syystä ehdotetaan, että sukupuolta voi edelleen käyttää ja sukupuoleen perustuvat suhteelliset erot ovat edelleen sallittuja muissa kuin kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa, jos sukupuolen käyttäminen näissä vakuutuksissa on vaikuttava tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa.
Vakuutusyhtiölaista, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetusta laista ja vakuutusyhdistyslaista ehdotetaan kumottaviksi säännökset, jotka koskevat sukupuolen perusteella tehtävän riskinarvioinnin toimittamista Finanssivalvonnalle ja tietojen julkistamista.
Sukupuolen käyttäminen vakuutusmaksujen ja etuuksien määräytymisessä perustuu tilastollisesti todennettavaan elinajanodotteeseen ja sukupuolten erilaiseen vahinkoriskiin. Vuoden 2011 tilastojen mukaan vastasyntyneen naisen elinajanodote oli noin 6,3 vuotta miestä korkeampi. Vastaavasti 60-vuotiailla naisilla ja miehillä ero oli noin 4,3 vuotta.
Tällä hetkellä naisten vakuutusmaksut ovat keskimäärin halvemmat henkivakuutuksissa ja vapaaehtoisissa tapaturmavakuutuksissa. Tämä johtuu henkivakuutuksissa pääasiassa siitä, että naiset elävät pidempään. Tapaturmavakuutuksissa ero johtuu naisten huomattavasti alemmasta vahinkoriskistä. Sairauskuluvakuutuksissa miehillä on tällä hetkellä useimmiten alemmat vakuutusmaksut, koska naiset käyttävät miehiä enemmän vakuutuksella katettavia terveyspalveluita. Eri sukupuolilta perittävän vakuutusmaksun hintaero sairauskuluvakuutuksissa on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin tapaturma- ja henkivakuutuksissa. Naisten vakuutusmaksut ovat korkeammat myös vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa, koska naisten keskimääräinen elinikä on huomattavasti miehiä korkeampi.
Esityksen tarkkoja vaikutuksia vakuutusmaksuihin on vaikea arvioida. Todennäköisesti suurimmat hinnannousupaineet kohdistuvat naisten tapaturmavakuutuksiin ja kuolemanvaraturvan sisältäviin vakuutuksiin. Miesten sairauskuluvakuutusten hinnat saattavat nousta jonkin verran. On todennäköistä, että vakuutusten uudet maksut asettuvat korkeammalle tasolle kuin nykyiset naisten ja miesten keskimääräiset maksut. Tämä johtuu erityisesti siitä, että hinnoittelussa ei voida enää ottaa huomioon samoja tekijöitä kuin tähän saakka. Vakuutusyhtiöiden on haasteellista arvioida etukäteen mikä on naisten ja miesten osuus vakuutuskannassa, mistä johtuen vakuuttamisriski kasvaa. Koska vakuutusten hintarakenteet muuttuvat naisten ja miesten välillä, myös vakuuttamisasteet voivat muuttua ja vakuutuskantojen sukupuolijakauma ei vastaa nykytilanteen mukaista sukupuolijakaumaa. Jos vakuutusyhtiöt hinnoittelevat vakuutuksensa nykyistä turvaavammin, tämä tarkoittaa vakuutusten hintojen nousua yleisesti.
Vakuutusten hintoihin voi vaikuttaa lisäksi vakuutusmaksuvastuun laskennassa tapahtuvat muutokset, jos muutoksilla on vaikutusta vakuutusyhtiöiden tulokseen. Vakuutusyhtiön vastuuvelan laskennassa tulee pääsääntöisesti ottaa sukupuoli huomioon. Yksittäisen vakuutuksen osuus yhtiön vakuutusmaksuvastuusta on oltava aina ainakin yhtä suuri kuin vakuutussopimuksen mukainen takaisinostoarvo. Takaisinostoarvo lasketaan jatkossa ottamatta huomioon sukupuolta kun taas vastuuvelka lasketaan sukupuoli huomioon ottaen. Koska laskenta on sopimuskohtaista, voi vakuutusyhtiölain mukaisesti laskettu vakuutusmaksuvastuu nousta jonkin verran nykyisestä, mikä vaikuttaa vakuutusyhtiöiden tulokseen pienentävästi ainakin lyhyellä tähtäyksellä.
Vakuutusyhtiöiden tulee tehdä tarvittavat muutokset tuotteisiin ja tietojärjestelmiin, laskea tuotteisiinsa uudet sukupuolineutraalit hinnat, päivittää tuoteselosteet, vakuutusehdot ja markkinointimateriaalit sekä kouluttaa henkilöstö. Vakuutusyhtiöiden on myös varauduttava lisääntyviin asiakastiedusteluihin. On arvioitu, että näistä muutoksista johtuvista hallinnollisista kustannuksista aiheutuisi vakuutusyhtiöille yhteensä noin 10 miljoonan euron kertakustannus.
Ehdotus edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, koska sukupuolen käyttäminen vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa ja siihen perustuvat erot vakuutusmaksuissa tai vakuutuksesta saatavissa etuuksissa eivät olisi lain voimaantulon jälkeen sallittuja kuluttajavakuutuksissa.
Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun yhteydessä on kuultu oikeusministeriötä, Finanssivalvontaa, Finanssialan Keskusliittoa ja Vakuutus- ja rahoitusneuvontaa. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, Finanssivalvonnalta, Finanssialan Keskusliitolta, Liikennevakuutuskeskukselta, Vakuutus- ja rahoitusneuvonnalta, Tapaturmavakuutuslaitosten liitolta, Työeläkevakuuttajat TELA ry:ltä sekä tasa-arvovaltuutetulta.
Lausunnonantajista suurimmalla osalla ei ollut huomauttamista esityksen asiasisältöön. Esitysluonnosta on korjattu lausuntokierroksen jälkeen siten, että siinä on huomioitu tasa-arvovaltuutetun lausunnossa esille tuodut seikat.
Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevien säännösten muuttamiseksi. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 1 §:n 3 momenttia.
31 luku. Vakuutusyhtiön toimintaa koskevat muut säännökset
Vakuutusyhtiölain 31 luvun 10—12 § sisältää nykyisin säännökset vakuutusyhtiön oikeudesta käyttää sukupuolta vakuutusmaksun tai etuuden laskemisessa, riskinarvioinnin toimittamisesta Finanssivalvonnalle sekä tietojen julkistamisesta. Sääntely perustuu tasa-arvodirektiiviin, joka sallii vakuutusmaksuja ja vakuutuksesta saatavia etuuksia koskevat sukupuolten väliset suhteelliset erot.
10 §. Riskinarviointi sukupuolen perusteella. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saisi käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa. Kuluttajille myönnettävien vakuutusten maksuissa tai etuuksissa ei myöskään saisi tehdä sukupuoleen perustuvia eroja. Kuluttajalla tarkoitetaan samaa kuin kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:ssä eli luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Muutostarve johtuu Euroopan unionin tuomioistuimen 1 päivänä maaliskuuta 2011 antamasta tasa-arvodirektiiviä koskevasta tuomiosta, jonka mukaan sukupuolen käyttäminen vakuutusmaksujen ja etuuksien laskennassa ei saa johtaa eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa 21 päivänä joulukuuta 2012 jälkeen tehdyissä vakuutussopimuksissa. Lain voimaantulosäännöksessä säädettäisiin siitä, mistä ajankohdasta lähtien lakia on sovellettava erityyppisiin vakuutuksiin.
Tasa-arvodirektiiviä ei sovelleta direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan työtä ja ammattia tai itsenäistä ammatinharjoittamista koskeviin asioihin. Direktiivin johdanto-osan 15 kappaleen mukaan sitä sovelletaan vain yksityisiin, vapaaehtoisiin ja työsuhteesta riippumattomiin vakuutuksiin ja eläkkeisiin. Tasa-arvodirektiiviä koskevan tuomion piiriin eivät siten kuulu muut kuin kuluttajille myönnettävät vakuutukset. Tästä syystä 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että muissa kuin kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa sukupuolen käyttäminen vakuutusmaksujen tai etuuksien laskennassa ja sukupuoleen perustuvat suhteelliset erot maksuissa ja etuuksissa olisivat edelleen sallittua. Edellytyksenä kuitenkin on, että sukupuolen käyttäminen näissä vakuutuksissa on vaikuttava tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa. Vaikuttavalla tekijällä tarkoitetaan sitä, että riskinarvioinnissa on havaittavissa sellainen ero sukupuolten välillä vakuutustapahtuman esiintymistiheydessä tai vahingon suuruudessa, mistä johtuen sukupuolesta riippumattoman vakuutusmaksun tai vakuutuksesta saatavan etuuden laskenta ei ole riskiteoreettisesti perusteltua.
Työnantajan työntekijöilleen järjestämien lisäeläkevakuutusten osalta voitaisiin edelleen ottaa huomioon sukupuolesta riippuvat vakuutusmatemaattiset tekijät vapaaehtoisten lisäeläkejärjestelyjen tasa-arvoistamisesta annetun lain (1038/1997) 9 §:n mukaisesti. Säännöksen perusteella sukupuoli ei kuitenkaan saa vaikuttaa työntekijöiden maksamiin vakuutusmaksuihin.
Lisäksi on otettava huomioon, että niin sanotut ryhmäetuvakuutukset, joissa vakuutettu maksaa vakuutusmaksun joko kokonaan tai osittain, ovat vakuutussopimuslain 2 §:n 3 momentin mukaan yksilöllisiä vakuutuksia. Näitä ryhmäetuvakuutuksia voidaan markkinoida esimerkiksi ammattiliittojen kautta liittojen jäsenistölle. Tällaiseen yksilölliseen vakuutukseen sovellettaisiin ehdotettua 1 momentin säännöstä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä mihin vakuutusten riskinarviointi voi perustua. Esityksellä ei olisi tarkoitus muuttaa nykyistä käytäntöä riskinarvioinnin perusteista. Riskinarviointi tulee suorittaa asiaankuuluvien ja vakuutettavaa riskiä luotettavasti kuvaavien tilastotietojen perusteella. Riskinarviointi voi perustua vakuutusyhtiön omaan vakuutuskantaan, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhdistysten vakuutuskannoista muodostettuun yhteiseen tilastoaineistoon tai yleiseen vakuutettavaa riskiä kuvaavaan luotettavaan tilastoon. Riskinarviointi voi kuitenkin perustua vakuutusyhtiön omaan vakuutuskantaan vain, jos vakuutuskanta on riittävän laaja luotettavan riskinarvioinnin tekemiseksi. Riskinarvioinnissa tulee ilmetä, millä tavalla sukupuoli vaikuttaa kyseessä olevaan vakuutettavaan riskiin sekä mikä on sukupuolten välinen suhteellinen ero vakuutettavassa riskissä. Säännös riskinarvioinnin jakamisesta tilasto-, analyysi- ja yhteenveto-osiin ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotetussa 3 momentissa yhdistettäisiin voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentit siten, että voimassa olevan pykälän 2 momentin säännökseen riskinarvioinnin suorittamisen perusteista lisätään voimassa olevan pykälän 3 momentin säännös siitä, että riskinarvioinnissa tulee ilmetä, millä tavalla sukupuoli vaikuttaa vakuutettavaan riskiin sekä mikä on sukupuolten välinen suhteellinen ero vakuutettavassa riskissä.
11 §. Riskinarvioinnin toimittaminen Vakuutusvalvontavirastolle. Pykälä sisältää sukupuolen perusteella tapahtuvaan riskinarviointiin liittyvät säännökset riskinarvioinnin toimittamisesta Finanssivalvonnalle. Riskinarvioinnin julkistaminen ulotettiin aikanaan koskemaan myös muita kuin kuluttajille myönnettäviä vakuutuksia. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi kuluttajien osalta tarpeettomana, koska sukupuolen perusteella tapahtuva riskinarviointi ei jatkossa ole enää sallittua. Direktiivin 2006/54/EY (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa) soveltamisalaan kuuluvat vain vakuutussopimukset, joissa työnantaja on osapuolena. Direktiivissä 2006/54/EY ei ole riskinarvioinnin julkistamista koskevaa velvoitetta. Muiden kuin kuluttajille myönnettävien vakuutusten osalta riskinarviointia koskevalle toimittamis- ja julkaisuvelvollisuudelle ei siten ole perusteita.
Vaikka esityksessä ehdotetaan kumottavaksi tämä säännös myös niiden vakuutusten osalta, joissa sukupuolta saisi jatkossakin käyttää, on vakuutusyhtiöllä edelleen velvollisuus antaa vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi kaikki tarpeelliset tiedot, kuten tiedot vakuutusmaksusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Ehdotetun 10 §:n mukaisesti tehtävässä riskinarvioinnissa tulee ilmetä, millä tavalla sukupuoli vaikuttaa vakuutettavaan riskiin. Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) mukaisesti Finanssivalvonnan tehtävänä on vakuutusyhtiöiden toiminnan valvominen. Vakuutusyhtiön on toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyytämät tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen Finanssivalvonnalle laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi. Vaikka Finanssivalvonnalla ei enää olisikaan velvollisuutta julkaista sukupuolen perusteella tehtyä riskinarviointia koskevia tietoja, on sen keskeisenä tehtävänä edelleen valvoa riskinarvioinnille asetettujen vaatimusten toteuttamista.
12 §. Tietojen julkistaminen. Pykälä sisältää säännöksen sukupuolen perusteella tapahtuvaan riskinarviointiin liittyvien tietojen julkistamisesta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi samoin perustein kuin 11 §.
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 3 momentti sisältää luettelon niistä vakuutusyhtiölain säännöksistä, joita ei sovelleta työeläkevakuutusyhtiöihin. Säännöksen mukaan työeläkevakuutusyhtiöihin ei sovelleta nykyisiä vakuutusyhtiölain 31 luvun 10 - 12 §:ää. Tarkoituksena on, että myöskään 31 luvun uutta 10 §:ää ei sovellettaisi työeläkevakuutusyhtiöihin, jolloin sääntely näiden yhtiöiden osalta pysyy nykyisellään. Viittaus kumottaviin 11 ja 12 §:ään poistetaan.
9 luku. Vakuutusliikkeen harjoittaminen Suomessa
63 b §. Sukupuolen käyttäminen vakuutuksessa ja riskinarviointi. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi samat muutokset, jotka koskevat sukupuolen käyttämistä vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa, kuin vakuutusyhtiölain 31 luvun 10 §:ään ehdotetaan tehtäväksi suomalaisten vakuutusyhtiöiden osalta ja vakuutusyhdistyslain 16 luvun 14 §:ään ehdotetaan tehtäväksi vakuutusyhdistysten osalta.
63 c §. Riskinarvioinnin toimittaminen Vakuutusvalvontavirastolle ja julkistaminen. Pykälä sisältää sukupuolen perusteella tapahtuvaan riskinarviointiin liittyvät säännökset riskinarvioinnin toimittamisesta Finanssivalvonnalle. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi samoin perustein kuin vakuutusyhtiölain 31 luvun 11 §.
63 d §. Vakuutusvalvontaviraston toimivaltuudet. Pykälä sisältää säännöksen sukupuolen perusteella tapahtuvaan riskinarviointiin liittyvien tietojen julkistamisesta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi samoin perustein kuin vakuutusyhtiölain 31 luvun 12 §.
16 luku. Erinäisiä säännöksiä
14 §. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi samat muutokset, jotka koskevat sukupuolen käyttämistä vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa, kuin vakuutusyhtiölain 31 luvun 10 §:ään ehdotetaan tehtäväksi suomalaisten vakuutusyhtiöiden osalta ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 63 b §:ään ulkomaisten vakuutusyhtiöiden osalta.
15 §. Pykälä sisältää sukupuolen perusteella tapahtuvaan riskinarviointiin liittyvät säännökset riskinarvioinnin toimittamisesta Finanssivalvonnalle. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi samoin perustein kuin vakuutusyhtiölain 31 luvun 11 §.
16 §. Pykälä sisältää säännöksen sukupuolen perusteella tapahtuvaan riskinarviointiin liittyvien tietojen julkistamisesta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi samoin perustein kuin vakuutusyhtiölain 31 luvun 12 §.
Esitykseen sisältyvät lait ehdotetaan tulemaan voimaan 21 päivänä joulukuuta 2012. Tasa-arvodirektiiviä koskevan tuomion edellyttämät muutokset on saatettava kansallisesti voimaan mainittuun päivämäärään mennessä.
Esityksen 1., 3. ja 4. lakiehdotuksessa ehdotettuja muutoksia sovellettaisiin vakuutuksiin, joita koskeva sopimus tehdään lain voimaantulon jälkeen. Tasa-arvodirektiiviä koskevalla tuomiolla ei ole taannehtivia vaikutuksia, joten uudet säännökset kohdistuisivat vain 21 päivänä joulukuuta 2012 ja sen jälkeen tehtyihin vakuutussopimuksiin, jollei momentin 2 tai 3 kohdista muuta johdu.
Uusia säännöksiä sovellettaisiin myös vakuutussopimuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuun jatkuvaan vahinkovakuutukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien. Uusia säännöksiä sovellettaisiin lisäksi vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momentin mukaisiin henkilövakuutusten uudistuviin sopimuksiin lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden, tai jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien. Lain soveltamisen ulkopuolelle rajattaisiin ennen lain voimaantuloa tehdyt henkivakuutukset, joihin myös eläkevakuutukset katsotaan kuuluvaksi. Vaikka vakuutussopimusta ei muodollisesti solmittaisi uudelleen, on vakuutuksen uudistuminen edellä mainituissa vakuutuksissa rinnastettavissa uuden sopimuksen tekemiseen eikä ehdotetuilla säännöksillä näiltä osin katsota olevan taannehtivaa vaikutusta.
Lain voimaantulon jälkeen tehdyissä uusissa ja vakuutuskausittain uusittavissa vakuutuksissa ei enää voitaisi lain voimaantulon jälkeen käyttää sukupuolta vakuutusmaksuihin ja etuuksiin vaikuttavana tekijänä. Ennen lain voimaantuloa tehtyihin henkivakuutuksiin ja eläkevakuutuksiin, kuten myös niihin ennen lain voimaantuloa tehtyihin henkilövakuutuksiin, joiden ehdoissa vakuutusyhtiö ei ole pidättänyt itselleen oikeutta muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja, voitaisiin kuitenkin edelleen käyttää sukupuolta vakuutusmaksuihin ja etuuksiin vaikuttavana tekijänä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan vakuutusyhtiölain (521/2008) 31 luvun 11 ja 12 § ja
muutetaan 31 luvun 10 § seuraavasti:
31 luku
Vakuutusyhtiön toimintaa koskevat muut säännökset
10 §Riskinarviointi sukupuolen perusteella
Kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa.
Muissa kuin kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa sukupuolen käyttäminen maksujen tai etuuksien laskennassa ja sukupuoleen perustuvat suhteelliset erot maksuissa tai etuuksissa ovat sallittuja vain, jos sukupuolen käyttäminen on vaikuttava tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa.
Riskinarviointi voi perustua vakuutusyhtiön omaan vakuutuskantaan, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhdistysten vakuutuskannoista muodostettuun yhteiseen tilastoaineistoon tai yleiseen vakuutettavaa riskiä kuvaavaan luotettavaan tilastoon. Riskinarviointi voi perustua vakuutusyhtiön omaan vakuutuskantaan vain, jos vakuutuskanta on riittävän laaja luotettavan riskinarvioinnin tekemiseksi. Riskinarvioinnissa tulee ilmetä, millä tavalla sukupuoli vaikuttaa kyseessä olevaan vakuutettavaan riskiin sekä mikä on sukupuolten välinen suhteellinen ero vakuutettavassa riskissä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Edellä 31 luvun 10 §:ää sovelletaan:
1) vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty 21 päivänä joulukuuta 2012 tai sen jälkeen;
2) vahinkovakuutukseen, joka vakuutussopimuslain 16 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien;
3) henkilövakuutukseen, jonka vakuutusmaksua tai muita ehtoja voidaan vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla muuttaa, ei kuitenkaan henkivakuutukseen, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 1 §:n 3 momentti seuraavasti:
1 §Lain soveltamisala
Työeläkevakuutusyhtiöön ei kuitenkaan sovelleta vakuutusyhtiölain 1 luvun 3—5 §:ää, 13 §:n 1 momenttia, 14—19 §:ää, 2 luvun 3 §:n 1—5 momenttia, 4 ja 5 §:ää, 6 §:n 2 ja 3 momenttia, 7 §:ää, 10 §:n 1 momentin 3 kohtaa, 16, 17, 19 ja 20 §:ää, 3 lukua, 4 luvun 2—6 §:ää, 5 luvun 3 §:ää ja 21 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa, 6 luvun 1—3 §:ää, 4 §:n 1—3 ja 6 momenttia, 5, 7 ja 8 §:ää, 10 §:n 2 kohtaa ja 11 §:ää, 7 luvun 6 §:n 2 momenttia, 8 luvun 19 §:ää, 9 luvun 1—5 ja 7—12 §:ää ja 13 §:n 2 kohtaa, 10 luvun 1, 2 ja 4—25 §:ää, 11 luvun 1 §:ää, 2 §:n 8 ja 9 kohtaa, 5 §:n 1 momentin 4, 6 ja 9 kohtaa, 7—22 ja 25—27 §:ää, 12 ja 13 lukua, 14 luvun 5 §:ää, 16 luvun 2 §:n 2, 4 ja 6 momenttia, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 4 momenttia, 8—10 ja 13 §:ää, 17 luvun 2 §:n 3 momenttia, 19 luvun 10 §:n 1 ja 2 momenttia, 20 luvun 10 §:n 1 ja 2 momenttia, 21 luvun 6 ja 7 §:ää, 12 §:n 1 ja 2 momenttia ja 17—21 §:ää, 23 luvun 9 §:n 2 ja 3 momenttia ja 31 §:n 3 momenttia, 24 lukua, 25 luvun 16 §:n 1 momenttia eikä 31 luvun 1 §:n 4 momenttia ja 2 ja 10 §:ää.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain (398/1995) 63 c ja 63 d §, sellaisina kuin ne ovat laissa 872/2007, ja
muutetaan 63 b §, sellaisena kuin se on laissa 872/2007, seuraavasti:
63 b §Sukupuolen käyttäminen vakuutuksessa ja riskinarviointi
Kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa.
Muissa kuin kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa sukupuolen käyttäminen maksujen tai etuuksien laskennassa ja sukupuoleen perustuvat suhteelliset erot maksuissa tai etuuksissa ovat sallittuja vain, jos sukupuolen käyttäminen on vaikuttava tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa.
Riskinarviointi voi perustua ulkomaisen vakuutusyhtiön omaan vakuutuskantaan, ulkomaisten ja suomalaisten vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhdistysten vakuutuskannoista muodostettuun yhteiseen tilastoaineistoon taikka yleiseen vakuutettavaa riskiä kuvaavaan luotettavaan tilastoon. Riskinarviointi voi perustua ulkomaisen vakuutusyhtiön omaan vakuutuskantaan vain, jos vakuutuskanta on riittävän laaja luotettavan riskinarvioinnin tekemiseksi. Riskinarvioinnissa tulee ilmetä, millä tavalla sukupuoli vaikuttaa kyseessä olevaan vakuutettavaan riskiin sekä mikä on sukupuolten välinen suhteellinen ero vakuutettavassa riskissä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Edellä 63 b §:ää sovelletaan:
1) vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty 21 päivänä joulukuuta 2012 tai sen jälkeen;
2) vahinkovakuutukseen, joka vakuutussopimuslain (543/1994) 16 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien;
3) henkilövakuutukseen, jonka vakuutusmaksua tai muita ehtoja voidaan vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla muuttaa, ei kuitenkaan henkivakuutukseen, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien.
4.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan vakuutusyhdistyslain (1250/1987) 16 luvun 15 ja 16 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 871/2007, ja
muutetaan 16 luvun 14 §, sellaisena kuin se on laissa 871/2007, seuraavasti:
16 luku
Erinäisiä säännöksiä
14 §Kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa.
Muissa kuin kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa sukupuolen käyttäminen maksujen tai etuuksien laskennassa ja sukupuoleen perustuvat suhteelliset erot maksuissa tai etuuksissa ovat sallittuja vain, jos sukupuolen käyttäminen on vaikuttava tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa.
Riskinarviointi voi perustua vakuutusyhdistyksen omaan vakuutuskantaan, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhdistysten vakuutuskannoista muodostettuun yhteiseen tilastoaineistoon taikka yleiseen vakuutettavaa riskiä kuvaavaan luotettavaan tilastoon. Riskinarviointi voi perustua vakuutusyhdistyksen omaan vakuutuskantaan vain, jos vakuutuskanta on riittävän laaja luotettavan riskinarvioinnin tekemiseksi. Riskinarvioinnissa tulee ilmetä, millä tavalla sukupuoli vaikuttaa kyseessä olevaan vakuutettavaan riskiin sekä mikä on sukupuolten välinen suhteellinen ero vakuutettavassa riskissä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Edellä 16 luvun 14 §:ää sovelletaan:
1) vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty 21 päivänä joulukuuta 2012 tai sen jälkeen;
2) vahinkovakuutukseen, joka vakuutussopimuslain 16 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien;
3) henkilövakuutukseen, jonka vakuutusmaksua tai muita ehtoja voidaan vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla muuttaa, ei kuitenkaan henkivakuutukseen, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien.
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2012
Pääministerin estyneenä ollessa, puolustusministeri
STEFAN WALLIN
Sosiaali- ja terveysministeri
Paula Risikko