Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi joulukuussa 2011 Uruguayn kanssa tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan.

Sopimus ja pöytäkirja rakentuvat eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle malliverosopimukselle. Sopimus ja pöytäkirja sisältävät määräyksiä, joilla toiselle sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja tai varallisuutta, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä verolainsäädäntöönsä perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennus verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi ne sisältävät muun muassa syrjintäkieltoa ja verotietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus ja pöytäkirja tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään niiden voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen ja pöytäkirjan kanssa.

---

Suomen ja Uruguayn välillä ei ole tällä hetkellä voimassa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta (verosopimus) eikä myöskään sopimusta verotietojen vaihtamisesta.

Verosopimus helpottaisi investointien tekemistä sopimusvaltiosta toiseen ja muutoinkin vahvistaisi sopimusvaltioiden välisiä taloudellisia suhteita.

Suomella on voimassa oleva laaja verosopimus, jossa määrätään lähes kaikista OECD:n malliverosopimuksen sopimustekstissä käsitellyistä asioista, seuraavien 72 valtion kanssa (suluissa sopimussarjanumero): Alankomaat (84/1997 ja 31/1998), Arabiemiraattien liitto (90/1997 ja 32/1998), Argentiina (85/1996), Armenia (120/2007 ja 31/2008), Australia (91/2007 ja 32/2008), Azerbaidzhan (94/2006), Barbados (79/1992), Belgia (66/1978 ja 54/1997), Bosnia-Hertsegovina (60/1987 ja 75/2005), Brasilia (92/1997 ja 33/1998), Bulgaria (11/1986), Egypti (12/1966 ja 56/1976), Espanja (67/1968, 14/1974, 39/1974, 109/1991 ja 74/1992), Etelä-Afrikka (78/1995 ja 4/1996), Filippiinit (60/1981), Georgia (76/2008), Indonesia (4/1989), Intia (58/2010), Irlanti (88/1993), Islanti (26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Iso-Britannia (2/1970, 31/1974, 26/1981, 8/1987, 2/1992, 75/1992 ja 63/1997), Israel (90/1998), Italia (55/1983), Itävalta (18/2001 ja 95/2011), Japani (43/1972, 111/1991 ja 76/1992), Kanada (2/2007), Kazakstan (85/2010), Kiina (104/2010), Kirgistan (14/2004), Korean tasavalta (75/1981), Kosovo (60/1987 ja 1/2012), Kreikka (58/1981), Kroatia (60/1987 ja 34/1995), Latvia (92/1993), Liettua (94/1993), Luxemburg (18/1983, 60/1992 ja 62/2010), Makedonia (23/2002), Malesia (16/1986), Malta (82/2001), Marokko (8/1980), Meksiko (65/1998), Moldova (92/2008), Montenegro (60/1987 ja 45/2007), Norja (26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Pakistan (15/1996), Portugali (27/1971), Puola (21/2010), Ranska (8/1972 ja 5 /1976), Romania (7/2000), Ruotsi (26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Saksa (18/1982), Sambia (28/1985), Serbia (60/1987ja 70/2001), Singapore (115/2002, 38/2003 ja 41/2010), Slovakia (28/2000), Slovenia (70/2004), Sri Lanka (20/1984), Sveitsi (90/1993, 92/2006 ja 122/2010), Tansania (70/1978), Tanska (mukaan lukien Färsaaret; 26 ja 95/1997, 34/1998, 127/2008 ja 43/2009), Thaimaa (28/1986), Tsekki (80/1995 ja 5/1996), Turkki (61/1988), Ukraina (82/1995 ja 6/1996), Unkari (51/1981), Uusi Seelanti (49/1984 ja 16/1988), Uzbekistan (104/1999), Valko-Venäjä (84/2008), Venäjä (110/2002), Vietnam (112/2002 ja 64/2003), Viro (96/1993) ja Yhdysvallat (2/1991 ja 3/2008).

Suomella on voimassa olevat sopimukset, jotka tiedonvaihdon lisäksi koskevat luonnollisten henkilöiden ja laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämistä ja keskinäistä sopimusmenettelyä etuyhteysyritysten tulon oikaisemisen yhteydessä, kuuden alueen kanssa: Bermuda (87/2009), Brittiläiset Neitsytsaaret (59/2011), Caymansaaret (34/2010), Guernsey (47 ja 84/2009), Jersey (78/2009) ja Mansaari (74/2008).

Suomella on voimassa olevat sopimukset, jotka tiedonvaihdon lisäksi koskevat osinkoa ja kiinteän toimipaikan tuloa, Alankomaiden Antillien (63/2011) ja Aruban (65/2011) kanssa.

Suomella on voimassa oleva sopimus kansainvälisestä kuljetustoiminnasta saadun tulon vapauttamisesta verosta Yhdysvaltain kanssa (20/1988), voimassa oleva sopimus ilma-aluksen käyttämisestä saadun tulon kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Hong Kongin kanssa (125/2008) ja voimassa oleva sopimus kansainvälisen ilmakuljetusliiketoiminnan (sen liiketulon) vastavuoroisesta vapauttamisesta eräistä veroista Kiinan kanssa (117/2006).

Suomella on voimassa oleva kulttuuri-instituuteille vastavuoroisesti myönnettäviä verohelpotuksia koskeva sopimus Italian kanssa (33/1974). Sopimusta sovelletaan myös tulo- ja omaisuusveroihin.

Suomella on voimassa oleva sopimus erityisistä määräyksistä (tulon ja varallisuuden) kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi rakennettaessa rajasiltoja ym. Norjan kanssa (54/1993).

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Helsingissä maaliskuussa 2010, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin englanninkielinen sopimusluonnos. Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin muutettu sähköpostitse.

Sopimus allekirjoitettiin Montevideossa 13 päivänä joulukuuta 2011.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi (mallisopimus). Poikkeamat mallista koskevat lähinnä muun kuin luonnollisen henkilön kotipaikan määritystä kaksoisasumistilanteessa, kiinteän toimipaikan määritelmää ja liiketulon, rojaltin ja eläkkeen verottamista. Poikkeamat merkitsevät sitä, että sille sopimusvaltiolle, josta tulo kertyy, on annettu laajempi verottamisoikeus kuin OECD:n mallisopimuksessa.

Sekä Suomi että Uruguay soveltavat kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa päämenetelmänä veronhyvitysmenetelmää.

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

Vuonna 2010 Uruguayihin maksetuista tuloista kannettiin lähdeveroa 11 243,64 euroa. Esityksellä ei voida katsoa olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

1 artikla. Sopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt. Artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Artikla on OECD:n mallisopimuksen 1 artiklan mukainen.

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa.

Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 23 artiklan määräykset ja tietojenvaihtoa koskevan 25 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Sopimuksen piiriin kuuluvat verot. Artiklassa määritellään ja mainitaan ne verot, joihin sopimusta sovelletaan.

MÄÄRITELMÄT

3—5 artikla. Yleiset määritelmät. Kotipaikka. Kiinteä toimipaikka. Artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen 3–5 artiklan mukaiset eräin vähäisin poikkeuksin.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös muissa artikloissa. Esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä 10–12 artiklassa.

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Siinä mainitaan myös valtio, paikallisviranomainen ja pöytäkirjan 1 kohdassa määritelty julkisyhteisö. Artiklan määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta lähinnä siinä, että oikeushenkilön asuinpaikka määritetään kaksoisasumistilanteessa toimivaltaisten viranomaisten keskinäisellä sopimuksella (3 kappale).

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa, on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisessa. Määritelmä vastaa OECD:n mallisopimuksen 5 artiklan määräyksiä, poikkeuksena kuitenkin kokoonpano- ja valvontatoiminta (3 kappaleen a kohta), palvelut (3 kappaleen b kohta) ja rakentamisen kiinteän toimipaikan syntymistä koskeva vähimmäisaika (3 kappaleen a kohta), joka on kuusi kuukautta.

TULON VEROTTAMINEN

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen tuloon rinnastetaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston käytöstä tai vuokralleannosta (4 kappale). Esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa osakehuoneistonsa vuokralleannosta, voidaan siis verottaa Suomessa.

Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen 6 artiklaa.

7 artikla. Liiketulo. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa tässä toisessa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään 5 artiklassa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on vain tulo, joka on luettava kuuluvaksi kyseiseen kiinteään toimipaikkaan (1 kappale). Jos liiketuloon sisältyy sellaista tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, tuloon sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (5 kappale). Artikla on sen OECD:n mallisopimuksen 7 artiklan version mukainen, joka oli mallisopimuksessa vielä 21 päivänä heinäkuuta 2010.

8 artikla. Merenkulku ja ilmakuljetus. Artikla on merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saatavan tulon osalta poikkeus 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale).

Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen 8 artiklaa.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan osoittaa tapahtuneen (1 kappale). Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

Artiklaa vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen 9 artiklaa.

10 artikla. Osinko. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).

Jos uruguaylaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on kuitenkin Suomessa vapautettu verosta, jos suomalainen yhtiö hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan uruguaylaisen yhtiön äänimäärästä (22 artiklan 1 kappaleen b kohta). Koska Uruguay ei kaikissa tapauksissa kanna ulkomaille maksetusta osingosta lähdeveroa, osinko voi olla vapautettu verosta kummassakin sopimusvaltiossa.

Nykyisin osinko on Suomessa veronalaista tuloa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n 2 momentin mukaan (360/1968).

Osingosta voidaan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaaja on yhtiö, joka suoraan omistaa vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta (2 kappaleen a kohta). Muussa tapauksessa vero saa olla enintään 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä (2 kappaleen b kohta). Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisesti.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 10 artiklaa suurelta osin.

Pöytäkirjan 3 a kohdan mukaan artiklan määräyksiä ei sovelleta tapauksissa, joissa on tarkoituksena saada artiklan mukainen etu keinotekoisen järjestelyn avulla.

11 artikla. Korko. Korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale). Korosta voidaan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio), jollei se ole siellä verosta vapaa 3 kappaleen nojalla. Kappaleen 3 mukaan korosta ei veroteta lähdevaltiossa, jos koron saajana on sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tai kappaleessa mainittu tai tarkoitettu pankki tai laitos. Myös näiden henkilöiden takaaman lainan korko on lähdeverovapaa. Vero lähdevaltiossa saa olla enintään 10 prosenttia koron kokonaismäärästä (2 kappale). Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (5 kappale), jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 1 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa juurikaan käytännön merkitystä, koska rajoitetusti verovelvollisten on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 11 artiklaa tai sen kommentaareja.

Pöytäkirjan 3 b kohdan mukaan artiklan määräyksiä ei sovelleta, jos tarkoituksena on saada artiklan mukainen etu keinotekoisen järjestelyn avulla.

12 artikla. Rojalti. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu. OECD:n mallisopimuksen 12 artiklasta poiketen rojaltista voidaan kuitenkin 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero lähdevaltiossa saa olla enintään 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä, jos kyseessä on rojalti, joka saadaan teollisen, kaupallisen tai tieteellisen laitteiston käytöstä tai käyttöoikeudesta (leasing) tai ohjelmiston käytöstä tai käyttöoikeudesta (2 ja 3 kappaleen a kohta). Muussa tapauksessa rojalti saa olla enintään 10 prosenttia (2 ja 3 kappaleen b kohta). Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta, jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan (4 kappale). Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 1 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Pöytäkirjan 3 c kohdan mukaan artiklan määräyksiä ei sovelleta, jos tarkoituksena on saada artiklan mukainen etu keinotekoisen järjestelyn avulla.

Pöytäkirjan 2 kohdan mukaan 12 artiklan osalta katsotaan, että ilmaisua ohjelmiston käytöstä tai käyttöoikeudesta tulkitaan heinäkuun 2008 OECD:n mallisopimuksen 12 artiklan kommentaarien mukaisesti.

13 artikla. Luovutusvoitto. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on (1 kappale). Samaa periaatetta sovelletaan, kun kyseessä on yhtiö, jonka varoista enemmän puolet koostuu kiinteästä omaisuudesta. Yhtiön osakkeiden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan siis verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on (2 kappale). Esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa osakehuoneistonsa luovutuksesta, voidaan siis verottaa Suomessa. Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, toimipaikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa eli toimipaikan sijaintivaltiossa (3 kappale). Myyntivoitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisessä liikenteessä käytetyn laivan, ilma-aluksen tai niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa eli yrityksen asuinvaltiossa (4 kappale). Voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tavarankuljetukseen käytetyn kontin ja kontin kuljetukseen tarvittavan muun kaluston luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, paitsi milloin konttia käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (5 kappale).

Voitosta, joka saadaan muun kuin artiklassa erikseen mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (6 kappale).

Nämä määräykset vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen 13 artiklan tai sen kommentaarin määräyksiä.

14—16 artikla. Työtulo. Johtajanpalkkio. Taiteilijat ja urheilijat. Työtuloa (14 artikla), johtajanpalkkiota (15 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (16 artikla) koskevat määräykset ovat OECD:n mallisopimuksen 15-17 artiklan ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

17 artikla. Eläkkeet, elinkorot ja samanluonteiset maksut. Yksityiseen palvelukseen perustuvaa eläkettä, muuta samanluonteista hyvitystä ja elinkorkoa verotetaan vain eläkkeensaajan asuinvaltiossa (1 kappale).

Poikkeuksena 1 kappaleen määräyksiin voidaan sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sopimusvaltion järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan mukaan maksettua eläkettä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkettä, ja muuta etuutta sekä valtiosta kertyvää elinkorkoa verottaa tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (2 kappale).

Määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

18 artikla. Julkinen palvelus. Julkisesta palveluksesta saatua palkkaa tai muuta sellaista hyvitystä verotetaan 1 kappaleen a kohdan mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava sääntö koskee 2 kappaleen a kohdan mukaan tällaisen palveluksen perusteella maksettavaa eläkettä. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkaa, muuta hyvitystä ja eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Näitä tuloja verotetaan 3 kappaleen mukaan kuitenkin työtuloa, johtajanpalkkiota, taiteilijoita ja urheilijoita ja eläkettä koskevien 14—17 artiklan mukaan, jos ne maksetaan 3 kappaleessa mainittujen julkisen vallan yksiköiden harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 19 artiklaa.

19 artikla. Opiskelijat ja harjoittelijat. Artiklassa määrätään opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 20 artiklaa.

20 artikla. Muu tulo. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamaa sellaista tuloa, jota ei käsitellä 6—19 artiklassa, verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa (1 kappale). Jos tällainen tulo kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä, sitä voidaan verottaa myös tässä toisessa valtiossa (3 kappale).

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 21 artiklaa 1 ja 2 kappaleen osalta.

VARALLISUUDEN VEROTTAMINEN

21 artikla. Varallisuus. Varallisuuden verottamista koskevat määräykset ovat eräin poikkeamin OECD:n mallisopimuksen 22 artiklan ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset. Artiklalla ei kuitenkaan ole Suomen kannalta vaikutusta, koska Suomi ei verota varallisuutta sisäisen lainsäädäntönsä perusteella eikä kaksinkertaista verotusta siis voi syntyä.

KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN POISTAMISMENETELMÄT

22 artikla. Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen. Kumpikin sopimusvaltio käyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa päämenetelmänä veronhyvitysmenetelmää. Suomea koskevan 1 kappaleen a kohta rakentuu sille periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan Suomessa (sen ollessa asuinvaltio) myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa Uruguayssa (lähdevaltio). Suomen verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta Uruguayssa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Suomi soveltaa osinkoon vapautusmenetelmää 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

ERITYISET MÄÄRÄYKSET

23-26 artikla. Syrjintäkielto. Keskinäinen sopimusmenettely. Tietojen vaihtaminen. Diplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston jäsenet. Artikla 23 (Syrjintäkielto) koskee kaikenlaatuisia veroja. Artiklat 23, 24 (Keskinäinen sopimusmenettely) ja 26 (Diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet) ovat OECD:n mallisopimuksen 24–25 ja 28 artiklan mukaiset.

Artikla 25 (Tietojen vaihtaminen) koskee kaikkia veroja. Artikla on OECD:n mallisopimuksen 26 artiklan viimeisimmän laajan version mukainen.

Pöytäkirjan 4 a kohdan mukaan virka-apu ei käsitä toimia, joiden tarkoituksena on vain todisteiden keruu ("kalasteluretket"). Pöytäkirjan 4 b kohdan mukaan artikla ei velvoita sopimusvaltioita vaihtamaan tietoja automaattisesti tai spontaanisti. Pöytäkirjan 5 kohdan mukaan sopimusvaltiot ovat velvolliset vaihtamaan tietoja vain niiden verokausien osalta, jotka alkavat sopimuksen tullessa voimaan tai sen jälkeen. Nämä kolme määräystä on otettu pöytäkirjaan Uruguayn aloitteesta.

LOPPUMÄÄRÄYKSET

27 artikla. Voimaantulo. Artikla sisältää sopimuksen voimaantulomääräykset.

Pöytäkirjan 5 kohdassa on tätä artiklaa ja 25 artiklaa (Tietojen vaihtaminen) koskeva määräys.

28 artikla. Päättyminen. Artikla sisältää sopimuksen päättymistä koskevat määräykset. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

Pöytäkirja. Pöytäkirjaan Suomen aloitteesta otetun 3 d kohdan mukaan sopimuksen määräyksiä ei sovelleta Uruguayn vapaa-alueisiin rahoituspalvelujen osalta.

Pöytäkirjaan Suomen aloitteesta otetun 6 kohdan mukaan koko sopimusta sovellettaessa heinäkuun 2008 OECD:n mallisopimuksen kommentaarit ovat autenttinen tulkintaväline edellyttäen, että sopimukseen määräykset vastaavat tämän mallisopimuksen määräyksiä.

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Uruguayn kanssa tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Sopimuksen ja pöytäkirjan muiden määräysten voimaan saattamisesta ja lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Sopimus ja pöytäkirja tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään niiden voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimusta ja pöytäkirjaa sovelletaan molemmissa maissa lähdeveron osalta sopimuksen ja pöytäkirjan voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen saatavaan tuloon ja muiden tuloverojen osalta voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta määrättyyn veroon.

Sopimusvaltiot ovat velvolliset vaihtamaan tietoja vain niiden verokausien osalta, jotka alkavat sopimuksen tullessa voimaan tai sen jälkeen.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon ja varallisuuden verottamista koskevat 6-1 artikla ja pöytäkirjan 1-6 kohta, joissa määrätään tulon ja varallisuuden verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus ja pöytäkirja vaativat näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 22 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 23-26 artikla sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen tasavallan ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä Montevideossa 13 päivänä joulukuuta 2011 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus ja pöytäkirja sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen tasavallan ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä Montevideossa 13 päivänä joulukuuta 2011 tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen ja pöytäkirjan muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2012

Pääministerin sijainen, valtiovarainministeri
JUTTA URPILAINEN

Neuvotteleva virkamies
Anders Colliander