Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 28/2012
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisradioverosta sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

VaVM 14/2012

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki yleisradioverosta. Valtiolle suoritettavalla vuotuisella verolla on tarkoitus kerätä Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseksi tarvittavat varat. Esitys on osa Yleisradio Oy:n julkisen palvelun rahoitukseen, ohjaukseen ja valvontaan sekä tehtävänantoon liittyvien muutosten kokonaisuutta.

Ehdotetun lain mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen henkilö, joka on verovuoden aikana täyttänyt 18 vuotta, olisi velvollinen suorittamaan yleisradioveroa 0,68 prosenttia puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärästä, kuitenkin enintään 140 euroa. Pienempää kuin 50 euron määrää ei pantaisi maksuun. Vero laskettaisiin kuitenkin henkilölle yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistetun työtulon perusteella, jos se on puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärää suurempi.

Yhteisö ja yhteisetuus olisivat velvollisia suorittamaan veroa 350 euroa, jos sen elinkeinotoiminnan tai maatalouden liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on vähintään 400 000 euroa, ja 700 euroa, jos liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 1 000 000 euroa.

Vero pantaisiin maksuun tuloverotuksen toimittamisen yhteydessä ja kannettaisiin tuloveron tapaan ennakkoperinnässä.

Lakia ei sovellettaisi henkilöön tai yhteisöön, jonka kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa.

Verotusmenettelystä annettuun lakiin, ennakkoperintälakiin, veronkantolakiin, verontilityslakiin ja verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettuun lakiin tehtäisiin tarvittavat verotuksen toimittamiseen, yleisradioveron ennakkoperintään, veronkantoon ja veronsaajalle tapahtuvaan tilittämiseen sekä yleisradioveroa koskevien verotustietojen julkisuuteen ja salassapitoon liittyvät muutokset. Lisäksi tarkistettaisiin tuloverolain säännöksiä osittain verovapaiden yhteisöjen tuloveroprosentista sekä arvonlisäverolain televisiomaksua koskevia säännöksiä. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ja maatilatalouden tuloverolakiin lisättäisiin säännökset yhteisön yleisradioveron vähennyskelpoisuudesta.

Esitys liittyy hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi Yleisradio Oy:stä ja valtion televisio- ja radiorahastosta annettujen lakien muuttamisesta, johon sisältyvillä lakiehdotuksilla muun ohessa määritettäisiin ja turvattaisiin Yleisradio Oy:n vuosittain saaman rahoituksen määrä ja sen käytännön toteuttaminen.

Esitys liittyy valtion vuoden 2013 talousarvioesitykseen.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin siten, että väliaikaisia veronsaajaryhmien jako-osuuksia sovellettaisiin verovuoden 2013 yhteisöveron tilityksiin ja tilityksien oikaisuihin.


YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila

Yleisradio Oy:n toiminta rahoitetaan perimällä valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain (745/1998) nojalla televisiomaksua television käytöstä. Televisiomaksu on lain mukaan maksettava jokaisesta käytössä olevasta televisiosta. Perheiltä peritään yksi televisiomaksu jokaista vakituista käyttöpaikkaa kohden, joten se kattaa myös tilapäisesti kodin ulkopuolella, esimerkiksi kesämökillä, käytettävät vastaanottimet. Julkisessa laitoksessa olevien henkilöiden ei tarvitse maksaa televisiomaksua.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan taikka yhteisön tai säätiön toimipaikassa käytössä olevista televisioista tulee maksaa yksi televisiomaksu jokaista toimipaikkaa kohden. Majoitusliikettä tai -toimintaa harjoittavan on kuitenkin maksettava majoitushuoneissa olevista televisioista yhtä televisiomaksua jokaista neljän television erää tai erän osaa kohti.

Maksuvelvollisia yhteisöjä ovat myös valtio, kunnat ja seurakunnat.

Maksuvelvollisuus alkaa television käyttöönotosta, josta tulee tehdä ilmoitus Viestintävirastolle, joka perii televisiomaksun television käyttäjäksi ilmoitetulta luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä. Erillistä päätöstä maksuvelvollisuudesta ei tässä yhteydessä tehdä. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä valvovat Viestintäviraston palveluksessa olevat tarkastajat. Maksuvelvollisuus päättyy, kun Viestintävirasto saa tiedon television käytön loppumisesta maksuvelvollisen ilmoituksen perusteella.

Televisiomaksun suuruuden määrää valtioneuvosto valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain 6 §:n mukaisesti. Vuonna 2012 maksu on 12 kuukaudeksi maksettuna 252,75 euroa.

Joulukuun 2011 lopussa televisioilmoituksia oli 1,88 miljoonaa, joista 41 600 eli 2,2 prosenttia oli yrityksiltä ja yhteisöiltä.

Vuonna 2010 televisiomaksukertymä oli 446,6 miljoonaa euroa.

Televisiomaksuhallinnon kustannukset ovat olleet noin kolme prosenttia maksukertymästä.

Televisiomaksut kerätään valtion televisio- ja radiorahastoon, joka on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto ja jonka hallinnoinnista vastaa Viestintävirasto. Rahaston varoja käytetään Yleisradion toiminnan rahoittamiseen sekä rahastoon kerättävien maksujen perimisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Rahaston varoja voidaan käyttää muutoinkin televisio- ja radiotoiminnan edistämiseen.

Valtioneuvosto päättää kalenterivuosittain rahaston varoista Yleisradio Oy:n käyttöön ja muihin käyttökohteisiin jaettavat määrät. Vuonna 2011 rahaston varoja käytettiin Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseen valtion televisio- ja radiorahaston tilinpäätöksen mukaan 457 miljoonaa euroa. Televisiomaksutuloista saamastaan korvauksesta yhtiön on arvonlisäverolain (1501/1993) 79 ja 85 a §:n mukaan suoritettava arvonlisäveroa yhdeksän prosentin verokannan mukaan.

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa annetussa hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi Yleisradio Oy:stä ja valtion televisio- ja radiorahastosta annettujen lakien muuttamisesta on laajemmin selostettu muun ohessa televisiomaksua koskevaa sääntelyä ja käytäntöä, televisio- ja radiorahaston asemaa, Yleisradio Oy:n rahoitusta ja sen julkisen palvelun tehtävää.

2 Uudistuksen tarve ja esitetyt vaihtoehdot

Viimeksi mainitussa hallituksen esityksessä on laajasti kuvattu nykyjärjestelmän uudistamisen tarvetta. Televisiomaksujärjestelmän keskeinen ongelma on se, että maksuvelvollisuuden kytkeminen tiettyyn päätelaitteeseen ei televisiolähetysten vastaanottotekniikoiden ja -laitteiden kehityttyä ja monipuolistuttua enää ole perusteltua. Televisiomaksua maksavien määrä ei ole kehittynyt toivottavalla tavalla, ja maksuvelvollisuuden valvontamenetelmät ovat myös vanhentuneet. Maksuhalukkuuden vähenemisen ja laitesidonnaisen maksuperusteen vuoksi yleisradiotoiminnan rahoitusta ei voida kestävästi turvata nykyisellä rahoitustavalla.

Yleisradiotoiminnan rahoituksen vaihtoehtoja on viimeisen kymmenen vuoden aikana selvitelty useissa virallistyöryhmissä. Päävaihtoehtoina ovat olleet yleisradiotoiminnan rahoittaminen yleiskatteellisilla budjettivaroilla ja erillinen maksu tai vero, jonka tuotto suoraan tai välillisesti ohjattaisiin radio- ja televisiorahastolle ja edelleen Yleisradio Oy:lle.

Pääministeri Kataisen hallitusohjelman mukaan Yleisradio Oy:n rahoituksen malli ja keräystapa uudistetaan eduskuntaryhmien yhteisen maaliskuussa 2010 hyväksytyn kannanoton mukaisesti. Mainitun 23 päivänä maaliskuuta 2010 hyväksytyn julkilausuman mukaan tavoitteena on luoda rahoitus- ja hallintomalli, joka pitkäjänteisesti turvaa Yleisradio Oy:n julkisen palvelun kehittämisen ja riippumattomuuden nykyisen kaltaisessa laajuudessa. Rahoitusmallin valmistelussa on otettava huomioon maksujärjestelmän sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Toiminta rahoitetaan televisiomaksuilla siihen saakka, kunnes uusi järjestelmä otetaan käyttöön.

Syksyllä 2011 rahoitusmallia valmisteltiin useaan otteeseen liikenne- ja viestintäministerin sekä eduskuntaryhmien puheenjohtajien kesken. Valmistelun yhteydessä arvioitiin laajasti vaihtoehtoisia tapoja kerätä varat julkisen palvelun yleisradiotoiminnan rahoittamiseen.

Osa erilliseen maksuun tai veroon perustuvista malleista on perustunut nykyisenkaltaisen kohtaannon (kotitalous- tai asuntokunta) tavoitteluun. Tällaisia ovat televisiomaksun ohella niin sanotun Lintilän parlamentaarisen työryhmän ehdottama julkisen palvelun mediamaksu tai esimerkiksi kiinteistön omistajille asuinhuoneistojen lukumäärän perusteella määräytyvä maksu. Uudistuksen valmistelun yhteydessä nämä vaihtoehdot on torjuttu, koska niiden ei voida katsoa täyttävän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimusta maksurasituksen kohdistuessa kaikkiin kotitalouksiin samansuuruisena. Näiden mallien toteuttaminen vaatisi myös verrattain pitkän ajan.

Esillä on edelleen ollut henkilökohtainen kaikille tasasuuruinen veroluonteinen maksu tai vero taikka tulojen mukaan määräytyvä vero, joka perittäisiin tuloverotuksen yhteydessä. Näistä jälkimmäinen olisi toteutettavissa siten, että se täyttää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen.

Budjettirahoitukseen perustuvan vaihtoehdon yhteydessä on ollut esillä rahoituksen järjestäminen nostamalla jonkin olemassa olevan veron tasoa. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi kiinteistöveron korotus, tulo- tai yhteisöveron tarkistaminen tai arvonlisäverokannan nosto. Näistä sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi lähinnä tuloverotuksen tarkistamisen yhteydessä.

Ratkaisuksi valikoitui malli, jossa tulonsaajilta peritään erillinen vero, niin sanottu Yle-vero, jonka suuruus määräytyy prosenttiosuutena puhtaiden ansiotulojen ja pääomatulojen määrästä kuitenkin siten, että verolle määritellään vähimmäis- ja enimmäistaso. Mallilla voidaan parhaiten toteuttaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimus.

Verovelvollisuuden kohdistaminen kaikkiin täysi-ikäisiin laajentaisi maksajapohjaa nykyiseen verrattuna merkittävästi, jolloin yksittäisen maksun määrää voitaisiin alentaa. Tuloverotuksen yhteydessä kannettava vero poistaisi lisäksi nykyiseen televisiomaksuun liittyvät valvontaongelmat. Verokertymä olisi riittävän hyvin ennakoitavissa, ja se turvaisi julkisen palvelun rahoituksen jatkuvuuden.

Ratkaisun mukaan myös yritykset ja yhteisöt suorittaisivat veroa.

Suoraa rahoitusta valtion talousarviosta puoltaisi se, että rahoitus olisi yksinkertaista järjestää. Televisiomaksun poistuessa jokainen veronmaksaja osallistuisi verotuksen kautta julkisen palvelun rahoitukseen. Rahoituksen kattaminen talousarvioista edellyttäisi vastaavan summan säästämistä muista menoista valtion menokehysten puitteissa tai vaihtoehtoisesti verotulojen lisäämistä veroja korottamalla. Taloudellinen suhdannevaihtelu heijastuu valtion menoihin, mikä olisi omiaan vaikuttamaan myös julkisen palvelun rahoituksen tasoon ja kehitykseen pitkällä tähtäimellä.

Suora talousarviorahoitus olisi julkisen palvelun käyttäjien kannalta läpinäkymätön: käyttäjä ei tietäisi, millä osuudella hän osallistuu julkisen palvelun rahoittamiseen. Vastaavasti Yleisradio Oy:n näkökulmasta julkisen palvelun yleisösuhde maksamisen muodossa katkeaisi kokonaan.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esitykseen sisältyvillä lakiehdotuksilla toteutettaisiin eduskuntaryhmien puheenjohtajien 16 päivänä joulukuuta 2011 sopiman ratkaisun ja valtioneuvoston sen mukaisesti 21 päivänä joulukuuta 2011 tekemän periaatepäätöksen mukainen rahoitusjärjestely.

Niin sanotusta Yle-verosta säädettäisiin uudessa laissa yleisradioverosta. Periaatepäätöksen mukaan vero tuloutetaan valtion talousarvioon, josta varat ohjataan valtion televisio- ja radiorahastoon. Rahastosta siirrettäisiin vuosittain valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa säädetty summa Yleisradio Oy:lle.

Vero määrättäisiin tuloverotuksen toimittamisen yhteydessä verovuosittain henkilöille sekä jäljempänä mainituin perustein yrityksistä yhteisöille ja yhteisetuuksille.

Vero kannettaisiin tuloveron tapaan ennakonpidätyksinä ja ennakkoveroina henkilöiltä sekä ennakkoveroina yhteisöiltä. Myös verotusmenettelyssä noudatettaisiin tuloverotuksessa sovellettavaa lakia eli verotusmenettelystä annettua lakia (1558/1995). Yleisradiovero tilitettäisiin valtiolle verontilityslain (532/1998) mukaan.

Koska verotus kytkeytyisi kiinteästi tuloverotukseen, on tarkoituksenmukaista, että yleisradiovero myös veropohjan määrittelyn ja käytetyn terminologian suhteen on mahdollisimman hyvin yhteensopiva tuloverolainsäädännön kanssa.

Koska veron peruste ja osin menettelykin olisi erilainen yhtäältä henkilöille, toisaalta yhteisöille ja yhteisetuuksille, henkilöiden maksamasta verosta käytettäisiin nimitystä henkilön yleisradiovero. Yhteisöjen ja yhteisetuuksien verosta käytettäisiin puolestaan nimitystä yhteisön yleisradiovero.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti verolla kerättäisiin vuonna 2013 henkilöiltä 480 miljoonaa euroa ja yhteisöiltä 22 miljoonaa euroa eli yhteensä 502 miljoonaa euroa. Periaatepäätöksen yhteydessä tehdyn linjauksen mukaisesti veron perimisestä aiheutuvat järjestelmän perustamis- ja vuotuiset käyttökustannukset on tarkoitus kattaa veron tuotosta siten, että yhteisöjen yleisradioverosta 2 miljoonaa euroa käytettäisiin veronkantokuluihin. Erotus 500 miljoonaa euroa on sama kuin valtion televisio- ja radiorahastolle Yleisradio Oy:n julkisen palvelun kustannusten kattamiseen valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta vuonna 2013 suoritettava määrä.

3.1 Henkilön yleisradiovero

Henkilöiden yleisradioveron määrä riippuisi henkilön tuloista ja olisi määrältään 0,68 prosenttia tuloverolaissa (1535/1992) määritellyn puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärästä. Vero olisi kuitenkin enintään 140 euroa, eikä 50 euroa pienempää määrää maksuunpantaisi.

Veron perusteena käytettäisiin kuitenkin henkilölle mahdollisesti yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaan vahvistettua työtuloa, jos se on puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärää suurempi. Näin esimerkiksi henkilölle, jolla on vähän tai ei lainkaan veronalaista tuloa, mutta joka voi rahoittaa elantonsa verovapailla osinkotuloilla, voisi tulla määrättäväksi yleisradioveroa, jos hän on mainittujen eläkelakien mukaan vakuutettu yrittäjäasemassa olevana. Ratkaisun taustalla on uudistukseen liittyvä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoite.

Yleisradioveroa ei kannettaisi alaikäisiltä. Ikäraja olisi sama kuin tuloverotuksessa. Tuloverolain 8 §:n mukaan alaikäisellä lapsella tarkoitetaan lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta. Yleisradioveroa kannettaisiin siten vain henkilöltä, joka on täyttänyt tai viimeistään verovuoden aikana täyttää 18 vuotta.

Verovuonna kuolleen henkilön yleisradiovero määrättäisiin ottaen huomioon myös kuolinpesän tulot kuolinvuonna. Kuolinvuoden jälkeen kuolinpesän ei luonnollisesti olisi suoritettava henkilön yleisradioveroa.

3.2 Yhteisön yleisradiovero

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti yhteisöille määrättäisiin liikevaihdon perusteella porrastettu yleisradiovero. Jos liikevaihto on vähintään 400 000 euroa, mutta alle 1 000 000 euroa, vero olisi 350 euroa. Jos liikevaihto on vähintään 1 000 000 euroa, vero olisi 700 euroa.

Ehdotetun lain mukainen maksuvelvollisuus koskisi jäljempänä esitetyin perustein tuloverolaissa tarkoitettuja yhteisöjä ja yhteisetuuksia.

Maksuvelvollisuus edellyttäisi yritystoiminnan eli liike- tai ammattitoiminnan taikka maatalouden harjoittamista. Kun vero kannettaisiin tuloverotuksen toimittamisen yhteydessä, on edellä esitetyn mukaisesti perusteltua kytkeä velvollisuus maksaa yleisradioveroa elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968) tarkoitetun elinkeinotoiminnan ja maatilatalouden tuloverolaissa (543/1967) tarkoitetun maatalouden käsitteisiin. Tuloverotuksessa verotettava tulo vahvistetaan tulolähteittäin, joita ovat elinkeinotoiminnan tulolähde, maatalouden tulolähde ja henkilökohtaisen toiminnan tulolähde. Maatalouden tulolähteen tulo vahvistetaan maatilatalouden tuloverolain mukaan ja henkilökohtaisen toiminnan tulo tuloverolain mukaan.

Elinkeinotoiminnan käsitettä ei ole lainsäädännössä tarkemmin määritelty. Toiminnan luonnetta arvioidaan oikeus- ja verotuskäytännössä kehittyneiden ja verrattain vakiintuneiden elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien kautta. Elinkeinotoiminnan käsitteen ulkopuolelle jää esimerkiksi vuokraustoiminta, jos se ei ole laajamittaista, samoin kuin esimerkiksi pienimuotoinen arvopaperikauppa. Näitä toimintoja, samoin kuin esimerkiksi asunto-osakeyhtiöitä, verotetaan tuloverolain mukaan.

Maataloudella tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain 2 §:n mukaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.

Pelkkää metsätalouden harjoittamista ei pidetä maataloutena.

Yhteisöt

Tuloverolain 3 §:n mukaisen yhteisökäsitteen piiriin kuuluvat valtio ja sen laitokset, kunta ja kuntayhtymä, seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta, osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, sijoitusrahasto, yliopisto, keskinäinen vakuutusyhtiö, lainajyvästö, aatteellinen tai taloudellinen yhdistys, säätiö ja laitos, ulkomainen kuolinpesä sekä edellä mainittuihin verrattava muu oikeushenkilö tai erityiseen tarkoitukseen varattu varallisuuskokonaisuus.

Liikevaihtoon luettavat erät määritellään kirjanpitolainsäädännössä. Kaikilla yhteisöillä ei ole liikevaihdon käsitettä. Näitä ovat esimerkiksi rahoitus- ja vakuutuslaitokset sekä aatteelliset yhteisöt ja säätiöt. Näissä tapauksissa maksuvelvollisuus määräytyisi liikevaihdon sijasta liikevaihtoa vastaavan tuoton perusteella. Termiä käytetään liikevaihdon sijasta esimerkiksi kirjanpitolaissa ja -asetuksessa samoin kuin arvonlisäverolaissa niin sanottua arvonlisäveron alarajahuojennusta koskevissa säännöksissä.

Käytännössä yleisradiovero tulisi määrättäväksi niille yhteisöille, joiden toiminta on tuloverotuksessa osaksi tai kokonaan luokiteltu elinkeinotoiminnaksi tai maataloudeksi, ja toiminnan liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 400 000 euroa.

Käytännössä maatalouden harjoittaminen osakeyhtiömuodossa tai muussa yhteisömuodossa on verrattain harvinaista.

Julkisyhteisöt

Oman erityistapauksensa muodostavat julkisyhteisöt, erityisesti kunnat. Neutraalisuusnäkökulmasta ei ole perusteltua, että kunta elinkeinotoiminnan harjoittajana olisi toisessa asemassa kuin vastaavaa toimintaa harjoittava yksityinen yritys. Tuloverolain 21 §:n 4 momentin mukaan kunta ei ole verovelvollinen omalla alueellaan harjoittamansa elinkeinotoiminnan tuottamasta tulosta eikä omalla alueellaan sijaitsevan kiinteistön tuottamasta tulosta. Kunnalle, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa tai maataloutta vain omalla alueellaan, ei siten tule määrättäväksi tuloveroa eikä sen toiminnan luonnetta elinkeinotoimintana tai muuna toimintana näin ollen myöskään tule arvioiduksi. Yleisradioveron maksuunpanoa varten tarvittavia tietoja, kuten tietoa liikevaihdosta, ei myöskään kerry tuloverotusta varten.

Esityksen valmistelun yhteydessä on edellä esitetyistä syistä päädytty ratkaisuun, jonka mukaan kunnalle määrätään yleisradioveroa 350 tai 700 euroa, kuten muillekin yhteisöille, mutta porrastettuna verovuotta toiseksi edeltävältä vuodelta maksuunpannun kunnallisveron määrän perusteella. Ehdotuksen mukaan vero olisi 350 euroa, jos kunnallisverojen määrä on alle 20 miljoonaa euroa, ja 700 euroa, jos kunnallisverojen määrä on 20 miljoonaa euroa tai enemmän. Vuoden 2011 lopun tilanteen mukaan vajaasta 340 kunnasta alempaa veroa maksavia olisi noin 200.

Ratkaisu ei mainittavasti ota huomioon kuntien koossa ja vastaavasti veronmaksukyvyssä olevia eroja, jotka voivat olla huomattaviakin. Sama koskee kuitenkin yksityisiä yrityksiä, joiden kokoerot voivat olla samaa luokkaa kuin kuntasektorilla.

Seurakuntien yleisradiovero määräytyisi, kunnista poiketen, pääsäännön mukaan, eli ne maksaisivat yleisradioveroa, jos niiden harjoittaman elinkeinotoiminnan tai maatalouden liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on vähintään 400 000 euroa.

Kun lähtökohtana on, että yhteisöt maksavat elinkeinotoimintansa perusteella yleisradioveroa, ei ole perusteltua jättää veron piiristä myöskään valtiota, vaikka se on veronsaaja. Valtion verovelvollisuus on neutraalisuusperiaatteen mukaista, eikä se toisi verotuksen toimittamiseen lisävaiheita.

Valtion verovelvollisuuden suhteen noudatettaisiin samaa käytäntöä kuin tuloverotuksessa, eli vero määrättäisiin ja verotus toimitettaisiin verotusyksiköittäin. Tuloverolain 21 §:n 3 momentin mukaan valtio jakautuu verotusyksiköihin siten kuin valtion verotusyksiköistä annetussa valtiovarainministeriön päätöksessä (427/1993) määrätään. Päätöksessä tarkoitetuille verotusyksikölle määrättäisiin yleisradiovero, jos se harjoittaa elinkeinotoimintaa tai maataloutta ja jos liikevaihtoa koskeva vaatimus täyttyy.

Yksityiset elinkeinon ja maatalouden harjoittajat

Yleisradioveroa ei kannettaisi toiminnasta, jota harjoitetaan yksityisenä liikkeen- tai ammatinharjoittajana tai maatalouden harjoittajana, koska tällöin yrittäjä joutuisi maksamaan yleisradioveron kahdesti: ensin yrityksen yleisradioveron elinkeinotoiminnan tai maatalouden perusteella ja vielä erikseen henkilön yleisradioveron hänelle yritys- tai maataloustulon perusteella määrättävien ansio- ja pääomatulojen perusteella. Lopputuloksen ei voitaisi katsoa täyttävän uudistuksen tavoitteeksi asetetun sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimusta.

Elinkeinoyhtymät ja verotusyhtymät

Vastaavasti yleisradioveroa ei kannettaisi tuloverolain 4 §:ssä tarkoitetulta elinkeinoyhtymältä. Elinkeinoyhtymällä tarkoitetaan laivanisännistöyhtiötä, avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä ja sellaista kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustamaa muuta kuin yhteisönä pidettävää yhteenliittymää, joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun. Verotusyhtymällä tarkoitetaan sellaista kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kiinteistön viljely tai hallinta.

Elinkeinoyhtymän tulo jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Vastaavasti jaetaan verotusyhtymän puhdas tulo yhtymän osakkaille. Elinkeinoyhtymä ja verotusyhtymä ovat verrattavissa yksityiseen elinkeinon tai maatalouden harjoittajaan siten, että jos yhtymälle määrättäisiin yleisradiovero, verotus muodostuisi kaksinkertaiseksi, mikä edellä esitetyn mukaisesti on kohtuussyistä haluttu välttää.

Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön tulo jaetaan muiden elinkeinoyhtymien tapaan verotettavaksi osakkaiden tulona. Muista elinkeinoyhtymistä poiketen ne ovat kuitenkin omistajistaan erillisiä oikeushenkilöitä, kuten osakeyhtiöt. Osakeyhtiölle tulisi määrättäväksi yleisradiovero silloinkin, kun kyse on yhdenmiehen pienyhtiöstä. Tässäkin tapauksessa osakeyhtiön omistaja henkilöyhtiön yhtiömiehen tapaan maksaa lisäksi henkilökohtaista yleisradioveroa.

Yritysmuotoneutraalisuuden tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ei ole olemassa itsestään selvää ratkaisua siihen, mihin kohtaan raja vedetään siinä, milloin yleisradiovero määrätään sekä yrityksen omistajalle että yritykselle, milloin pelkästään omistajalle. Ehdotuksessa lähtökohtana on tuloverotuksen yleisiä periaatteita noudattaen se, että avointa yhtiötä ja kommandiittiyhtiötä ei myöskään yleisradioveroa määrättäessä pidetä omistajistaan erillisenä verovelvollisena, eikä niille siten määrättäisi erikseen yleisradioveroa.

Kuolinpesät

Kotimaisen kuolinpesän ei edellä esitetyn mukaisesti olisi suoritettava henkilön yleisradioveroa kuolinvuoden jälkeen. Erikseen on ratkaistava, olisiko elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavan kuolinpesän suoritettava yhteisön yleisradioveroa kuolinvuoden jälkeen.

Tuloverolain 17 §:n 2 momentin mukaan elinkeinotoimintaa harjoittavaa kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena kolmelta perittävän kuolinvuotta seuraavalta vuodelta ja sen jälkeen yhtymänä. Maataloutta harjoittavaa kuolinpesää puolestaan verotetaan aina erillisenä verovelvollisena. Kohtuussyistä ja yhdenvertaisen kohtelun vuoksi kotimaiselle kuolinpesälle ei ehdotuksen mukaan määrättäisi yleisradioveroa silloinkaan, kun sitä tuloverotuksessa käsitellään erillisenä verovelvollisena.

Ulkomaisen kuolinpesän, jota tuloverotuksessa käsitellään yhteisönä, ei tasavertaisuussyistä myöskään olisi suoritettava yhteisön yleisradioveroa.

Yhteisetuudet

Veron piiriin kuuluisivat periaatteessa myös tuloverolain 5 §:ssä mainitut yhteisetuudet, joita tuloverolain 18 §:n mukaan verotetaan osakkaistaan erillisinä verovelvollisina. Osakkaan veronalaisena tulona ei pidetä hänen saamaansa osuutta yhteisetuuden tulosta. Käytännössä yhteisetuudet, joita ovat yhteismetsä, tiekunta, kalastuskunta ja jakokunta sekä muu niihin verrattava yhteenliittymä, harjoittanevat vain poikkeuksellisesti niin laajaa elinkeinotoimintaa tai maataloutta, että niille tulisi määrättäväksi yleisradiovero. Yhteismetsät jäisivät yleensä veron ulkopuolelle, koska pelkkää metsätalouden harjoittamista ei pidetä elinkeinotoimintana tai maataloutena.

Tuloverosta vapaat yhteisöt

Tuloverosta kokonaan vapaille yhteisöille ei määrättäisi yleisradioveroa siitä riippumatta, onko toimintaa joltain osin pidettävä elinkeinotoimintana.

3.3 Menettely

Aiemmin esitetyn mukaisesti verotuksen toimittaminen tapahtuisi tuloverotuksen toimittamisen yhteydessä verotusmenettelystä annetun lain mukaisesti. Mainittua lakia sovellettaisiin muiltakin osin, esimerkiksi yleisradioveroa koskevaan muutoksenhakuun.

Yleisradiovero tilitettäisiin verontilityslain mukaisesti. Yhteisön yleisradiovero tilitettäisiin valtiolle yhteisöveron yhteydessä. Henkilön yleisradiovero tilitettäisiin valtion tuloveron, kunnallisveron, kirkollisveron ja vakuutetun sairausvakuutusmaksujen tilitysten yhteydessä noudattaen samoja menettelyjä kuin mainittujen verojen tilityksissä.

3.4 Ahvenanmaan asema

Ahvenanmaan maakunnassa yleisradiotoimintaa harjoittaa vuonna 1996 perustettu Ålands Radio och TV Ab, jonka osakekannan Ahvenanmaan maakunnan hallitus omistaa. Yhtiön toiminta rahoitetaan televisiomaksulla (televisionsavgift), jota kannetaan maakuntalain, landskapslag om radio- och televisionsverksamhet (Ålands författningssamling 95/2011), sekä televisiomaksua koskevan maakunnan hallituksen päätöksen (Ålands författningssamling 108/2011) nojalla pitkälti samojen periaatteiden mukaisesti kuin vastaavaa maksua kannetaan Manner-Suomessa.

Yleisradio Oy ja Ålands Radio och TV Ab ovat vuonna 2009 sopineet Yleisradio Oy:n lähetysten välittämisestä Ahvenanmaalla. Sopimuksessa on sovittu kolmen radiokanavan ja neljän televisiokanavan edelleenlähettämisestä. Televisio- ja radiosignaalit lähetetään Ahvenanmaan alueella samansisältöisinä ja muuttumattomina. Yleisradio Oy ei peri korvausta edelleenlähettämisestä Ålands Radio och TV Ab vastaa lähettämisen teknisistä kustannuksista sekä mahdollisista edelleenlähettämisestä aiheutuvista korvausvaatimuksista. Lisäksi yhtiöllä on helmikuussa 2012 tehty sopimus ohjelmavaihdosta, jonka sopimuskausi päättyy kesäkuun 2012 lopussa.

Ahvenanmaan maakunnassa ei kanneta televisiomaksua Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseen.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 5 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat ”maakunnalle tulosta perittävää lisäveroa ja tilapäistä ylimääräistä tuloveroa sekä elinkeino- ja huviveroja, maakunnalle perittävien maksujen perusteita, kunnalle tulevaa veroa”. Mainitun pykälän 20 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta myös asioissa, jotka koskevat oikeutta yleisradio- ja kaapelilähetystoiminnan harjoittamiseen maakunnassa. Itsehallintolain 27 §:n 36 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat veroja ja maksuja, 18 §:n 5 kohdassa säädetyin poikkeuksin.

Korkein oikeus katsoi 17 päivänä elokuuta 1993 oikeusministeriölle antamassaan lausunnossa, ettei maakuntapäivät ollut ylittänyt lainsäädäntötoimivaltaansa säätäessään maakuntalain yleisradiotoiminnasta sekä sisällyttäessään siihen säännöksen, joka koski maakunnan viranomaisten oikeutta määrätä maksu myönnetystä yleisradiotoimiluvasta ja vastaanottimen hallussapidosta. Korkein oikeus antoi lausunnon yleisradiotoiminnasta annetun maakuntalain, landskapslag om rundradioverksamhet (Ålands författningssamling 117/1993), itsehallintolain 19 §:ssä tarkoitetun lainsäädäntövalvonnan yhteydessä. Lausunnossa viitattiin edellä mainittuun itsehallintolain 18 §:n 5 ja 20 kohtaan sekä 44 §:n 3 momenttiin, kun pohdittiin maakunnan lainsäädäntövaltaa maakuntalaissa säädettyjen asioiden suhteen. Vuonna 2011 voimaan tulleen radio- ja televisiotoiminnasta annetun maakuntalain lainsäädäntövalvonta ei muuttanut aikaisempaa toimivalta-arviota.

Yleisradio Oy:n rahoitustavan muuttuessa ei ole perusteltua muuttaa Ahvenanmaan osalta nykytilannetta. Yleisradioveroa koskevan lakiehdotuksen mukaan sitä ei tämän vuoksi sovellettaisi henkilöön, yritykseen tai yhteisöön, jonka kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa.

4 Esityksen vaikutukset

Vaikutus Yleisradio Oy:n asemaan

Rahoitusratkaisun vaikutusta Yleisradio Oy:n asemaan on käsitelty laajalti samanaikaisesti tämän esityksen kanssa annetussa hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi Yleisradio Oy:stä ja valtion televisio- ja radiorahastosta annettujen lakien muuttamisesta.

Tavoitteena on, että Yleisradio Oy:lle suoritettava määrä voitaisiin kattaa yleisradioveron tuotosta. Koska yleisradioveron veroperusteita määritettäessä on tukeuduttava verovuotta toiseksi edeltäneeltä vuodelta peräisin oleviin henkilöiden ja yhteisöjen tulo- ja liikevaihtotietoihin, veron tuottoa ei ole mahdollista tarkoin ennakoida. Käytännössä veron tuotto väistämättä poikkeaisi ainakin jossain määrin ennakoidusta. Koska Yleisradio Oy:lle budjettivaroista suoritettava määrä olisi lisäksi indeksisidonnainen, yleisradioveron perusteita, erityisesti henkilöiden yleisradioveron veroprosenttia, olisi ajoittain tarkistettava.

Tavoitteena on, että veron tuotto ja Yleisradio Oy:lle suoritettu määrä ainakin pidemmällä aikavälillä vastaisivat toisiaan. Tämän toteuttamiseksi liikenne- ja viestintäministeriö sekä valtiovarainministeriö yhteisesti seuraisivat yleisradioveron kokonaiskertymää sekä Yleisradio Oy:lle valtion talousarviosta suoritettujen varojen yhteismäärää vuoden 2013 alusta. Kun erotus suuntaan tai toiseen ajan myötä muodostuisi olennaiseksi, veroperusteita tarkistettaisiin. Menettelyä varten ei kuitenkaan ehdoteta erityistä sääntelyä, vaan tarkistustarve arvioitaisiin ministeriöiden välisessä yhteistoiminnassa. Tarvittaessa liikenne- ja viestintäministeriö voisi tehdä valtiovarainministeriölle aloitteen veroperusteiden tarkistamiseksi.

Vaikutukset verotuloihin ja veronsaajille

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä yleisradioverolle asetettujen tuottotavoitteiden mukaisesti henkilön yleisradioveron laskennassa käytettävä veroprosentti on pyritty mitoittamaan siten, että tuotto mahdollisimman tarkoin vastaa 480 miljoonaa euroa.

Vuotta 2009 koskevien verotustietojen perusteella arvioidaan, että vuodelta 2013 mainittu tuotto saavutettaisiin asettamalla veroprosentiksi 0,68, kun veron enimmäismäärä on 140 euroa, eikä 50 euroa pienempää veroa määrättäisi.

Yhteisöjen yleisradioveron euromäärät, 350 euroa yhteisöille, joiden liikevaihto on vähintään 400 000 euroa, ja 700 euroa, jos liikevaihto on vähintään 1 000 000 euroa, on vastaavasti pyritty asettamaan siten, että yhteisön yleisradiovero tuottaisi tavoitteeksi asetetut 22 miljoonaa euroa. Arvio perustuu oletukseen, että vuonna 2013 yleisradioveroa maksavia yhteisöjä olisi jäljempänä taulukosta 4 ilmenevien runsaan 40 000 yhteisön lisäksi 1 000 enemmän, joista puolet maksaisi korkeampaa ja puolet matalampaa veroa.

Vuodelta 2013 yleisradioveron tuotto olisi yhteensä 502 miljoonaa euroa, mistä vuoden 2013 aikana henkilön yleisradioveroa kertyisi 439 miljoonaa euroa, eli 11 kuukaudelta tilitetyt ennakonpidätykset. Yhteisöjen verovuoden 2013 yleisradioverosta ei toimiteta ennakonkantoa, jolloin sitä kertyy vuonna 2013 noin 5 miljoonaa euroa, koska verovuoden 2015 muutettuja jako-osuuksia sovelletaan kuitenkin jo verovuodelta 2013 kertyviin yhteisöveron ennakoihin. Yhteensä yleisradioveroa kertyisi vuonna 2013 arviolta 444 miljoonaa euroa

Verovuoden 2013 yhteisövero maksuunpannaan verotuksen toimittamisen yhteydessä vuoden 2014 loppupuolella, jolloin sitä kertyy noin 17 miljoonaa euroa. Verovuoden 2014 yhteisön yleisradioverosta toimitetaan ennakonkanto, jolloin sitä kertyy vuonna 2014 noin 20 miljoonaa euroa ja loput 2 miljoonaa euroa seuraavana vuonna.

Vaikutukset kunnille ja seurakunnille

Yhteisön yleisradiovero olisi yleisten periaatteiden mukaisesti yritykselle tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno. Arvioitu 22 miljoonan euron määräinen yleisradioveron tuotto merkitsee maksajana oleville yhteisöille vastaavasti samansuuruista tuloverotuksessa vähennettävää erää. Kun myös yleisradioverolla korvattava yhteisöjen nykyisin maksama televisiomaksu on vähennyskelpoinen, yhteisöjen tuloverotuksessa vähennettävä määrä nousisi noin 11,5 miljoonalla eurolla. Kun yhteisöverokanta on 24,5 prosenttia, uudistus alentaisi yhteisöveron tuottoa laskennallisesti noin 2,8 miljoonalla eurolla, mistä 2,1 miljoonaa euroa kohdistuisi valtion osuuteen, 0,6 miljoonaa euroa kuntien osuuteen ja 0,052 miljoonaa euroa seurakuntien osuuteen.

Kuntien yhteisövero-osuuden aleneminen on hallitusohjelmaan sisältyvän periaatelinjauksen mukaisesti tarkoitus kompensoida kunnille täysimääräisesti korottamalla niille verontilityslain mukaan tilitettävää osuutta yhteisöveron tuotosta. Osuudet on laskettu suhteutettuna 5 500 miljoonan euron yhteisöveron tuottoon, joka on hallituksen esityksen antamisajankohdan mukainen keskimääräinen tuottoarvio lähivuosille.

Koska yhteisön yleisradiovero toisaalta sisältyisi yhteisöille maksuunpantavaan määrään ja toisaalta yhteisön yleisradioveron koko tuotto 22 miljoonaa euroa on tarkoitus ohjata valtiolle, valtion osuutta yhteisöveron tuotosta on korotettava.

Toivottu lopputulos saavutettaisiin korottamalla valtion osuutta yhteisöveron tuotosta 0,09 prosenttiyksiköllä, jolloin valtion osuus kasvaisi euromääräisesti edellä mainittujen 22 miljoonan euron yleisradioveron ja 2,8 miljoonan euron määräisen yhteisöveron vähenemisen erotuksella eli 19,2 miljoonalla eurolla. Kuntien osuus alenisi vastaavasti 0,08 prosenttiyksiköllä, jolloin kuntien euromääräinen jako-osuus yhteisöverosta säilyisi ennallaan. Seurakuntien osuus alenisi 0,01 prosenttiyksiköllä.

Väliaikaisesti vuonna 2013 sovellettavia jako-osuuksia muutettaisiin korottamalla valtion osuutta 0,11 prosenttiyksiköllä ja alentamalla kuntien osuutta 0,10 prosenttiyksiköllä ja seurakuntien osuutta 0,01 prosenttiyksiköllä

Taulukko 1. Muutokset veronsaajien yhteisövero-osuuksiin

              
Nykyiset pysyvät osuudet ilman Yle-veroa Osuudet Yle-veron vähennysoikeuden ja kuntakompensaation jälkeen Osuudet Yle-veron ja kuntakompensaation jälkeen
Osuus milj. euroa Osuus % Osuus milj. euroa Osuus milj. euroa Osuus % Muutos euroa
Valtio 4 114,000 74,80 4 111,235 4 133,235 74,89 19,235
Kunnat 1 283,7000 23,34 1 283,700 1 283,700 23,26 0
Srk:t 102,300 1,86 102,248 102,248 1,85 -0,052
Yhteensä 5 500,000 100,00 5 497,183 5 519,183 100,00

Lisäksi uudistus parantaa kuntien asemaa, koska niiden kustannukset vähenevät televisiomaksun poistuessa. Viestintäviraston televisiomaksujen perinnässä käytettävästä tietokannasta saatujen tietojen perusteella on ilmeistä, että yleisradioveron käyttöönotto alentaa merkittävästi kuntien maksettavaksi tulevaa kustannusta.

Vaikutukset Ahvenanmaan maakunnalle

Yhteisöveron jako-osuudet muuttuisivat hieman yhteisön yleisradioveron johdosta siten, että valtion osuutta korotettaisiin 0,09 prosenttiyksikköä. Tämän johdosta ahvenanmaalaisten yhteisöjen yhteisöveroprosenttia tultaneen alentamaan vastaavasti, jotta yhteisöjen kokonaisverokanta 24,5 prosenttia pysyy samana kuin Manner-Suomessa.

Muutoksen johdosta Ahvenanmaan maakunnan kuntien yhteisövero-osuudet alenisivat yhteensä noin 20 000—30 000 eurolla. Toisaalta, kun valtion tulot yleisradioveron johdosta nousisivat 502 miljoonalla eurolla, itsehallintolain 45 §:n nojalla valtion varoista maakunnalle itsehallinnosta aiheutuvien menojen kattamiseksi suoritettava tasoitusmäärä, joka on 0,45 prosenttia valtion tilinpäätöksen mukaisista tuloista lukuun ottamatta uusia lainoja, nousee 2,25 miljoonalla eurolla.

Vaikutukset kotitalouksien asemaan

Käytettävissä olevien väestöä ja tuloja koskevien tietojen perusteella voidaan arvioida, että vuonna 2013 yleisradioveroa tulisi määrättäväksi noin 3,9 miljoonalle henkilölle.

Arviot yleisradioveron vaikutuksista kotitalouksien taloudelliseen asemaan on tehty Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja valtiovarainministeriön käytössä olevalla yhteisellä TUJA-mikrosimulaatiomallilla. Malliaineistona on Tilastokeskuksen tulonjakotilaston palveluaineisto vuodelta 2009, joka on ajantasaistettu valtiovarainministeriön ennusteiden perusteella vastaamaan vuoden 2013 kotitalouksien tulonmuodostusta ja väestörakennetta. Ennusteet perustuvat arvioihin vuosien 2012—2013 talouden ja väestörakenteen kehityksestä, joihin siten sisältyy epävarmuustekijöitä.

Yleisradiovero olisi 0,68 prosenttia puhtaan pääomatulon ja puhtaan ansiotulon yhteismäärästä. Veron pienin maksuunpantava määrä olisi kuitenkin 50 euroa, jolloin veroa olisi maksettava vasta 7 353 euron tulorajan ylittyessä. Veron enimmäismäärä olisi 140 euroa, jota maksaisivat vähintään 20 588 euron vuosituloa saavat. Yleisradioveroa maksavista noin 60 prosenttia maksaisi 140 euroa ja 40 prosenttia alle 140 euroa. Täysi-ikäisistä tulonsaajista 17 prosenttia ei maksaisi veroa tulojen vähäisyyden vuoksi.

Koska nykyjärjestelmässä televisiomaksua maksetaan kotitalouskohtaisesti jokaista vakituista käyttöpaikkaa kohden, on yleisradioveroon siirtymisen taloudellisia vaikutuksia syytä tarkastella kotitaloustasolla.

Kotitalouksia, joissa vähintään yksi henkilö maksaisi yleisradioveroa, olisi vajaat 2,6 miljoonaa. Verrattuna kotitalouksien televisioilmoitusten lukumäärään, joita vuonna 2011 oli runsaat 1,8 miljoonaa, maksuvelvollisten kotitalouksien määrä kasvaisi noin 40 prosentilla.

Voidaan arvioida, että televisiomaksun vuotuinen määrä olisi korotettava kuluvan vuoden 252 eurosta runsaaseen 275 euroon vuonna 2013, jotta maksukertymä kattaisi yleisradiotoiminnan 500 miljoonan euron rahoitustarpeen ja televisiomaksun perinnästä ja tarkastuksista aiheutuvat 11 miljoonan euron määräiset kustannukset. Laskelma perustuu oletukseen, että televisiomaksua maksavien määrä vähenee vuodesta 2011 vuoteen 2013 samaa vauhtia kuin maksavien määrä keskimäärin väheni vuodesta 2008 vuoteen 2011 eli 0,59 prosentilla vuodessa. Nykyjärjestelmän ja ehdotetun yleisradioveron vertailua koskevissa laskelmissa on käytetty televisiomaksun vuotuisena määränä 275 euroa.

Keskimäärin maksurasitus alenisi yleisradioveroa maksavissa kotitalouksissa 82 eurolla. Eniten uudistuksesta hyötyisivät ne televisiomaksua maksaneet kotitaloudet, joissa on enintään yksi yleisradioveroa maksava henkilö. Näiden kotitalouksien maksurasitus alenisi 275 eurosta 140 euroon tai sen alle.

Myös kahden yleisradioveroa maksavan henkilön kotitalouden maksurasitus olisi televisiomaksua pienempi tai suunnilleen sama. Keskimäärin aleneminen olisi 22 euroa.

Yleisradioveroa maksavista kotitalouksista 2,7 prosentissa maksajia olisi kolme, jolloin kotitalouden maksurasitus nousisi keskimäärin 69 eurolla. Kotitalouksista 0,3 prosentissa olisi useampia kuin kolme maksavaa henkilöä.

Alla olevasta taulukosta ilmenee yleisradioveroa maksavien kotitalouksien jakautuminen luokiteltuna veroa maksavien jäsenten lukumäärän mukaan. Keskimäärin maksu olisi kotitaloutta kohden 193 euroa ja maksuvelvollista kohden 124 euroa.

Taulukko 2. Yleisradioveron jakautuminen kotitalouksittain ja henkilöittäin

              
Maksavia Maksavia Maksavia Maksavia Maksu/ Maksu- Maksu*/ Maksu*/ Erotus(kotital.)
kotital. kotital. hlöitä hlöitä kotit. osuus kotital. maks.hlö vs. TV-
lkm % lkm % milj. € % €/v €/v maksu, €/v
Kotitaloudet, joissa
1 maksuvelvollinen 1 171 863 47,3 1 171 863 30,3 139,8 29,2 119 119 -156
2 maksuvelvollista 1 233 316 49,8 2 466 634 63,8 312,6 65,3 253 127 -22
3 maksuvelvollista 66 107 2,7 198 321 5,1 22,8 4,8 344 115 69
yli 3 maksuvelvollista 7 229 0,3 29 308 0,8 3,3 0,7 460 113 185
Kaikki maksuvelvolliset 2 478 515 100,0 3 866 126 100,0 478,5 100,0
Keskim./maksava kotit. € 193 -82
Keskim/maksava hlö, € 124
Kaikki kotital./väh 18-v. hlö 2 580 598 4 255 300
Maksavien osuus, % 96,0 90,9
* Keskimäärin

Alla olevasta taulukosta ilmenee veroa maksavien kotitalouksien jakautuminen perhetyypeittäin. Käytettävissä ei ole vastaavia tietoja televisiomaksua maksavien kotitalouksien jakautumisesta.

Taulukko 3. Yleisradioveron jakautuminen perhetyypeittäin

              
Yksin 2 aikuista Yksin- 2 aikuista Muut lapsi- Väh. 3 aik. Kaikki
asuvat ei lapsia huoltajat lapsia perheet ei lapsia kotital.
Lukumäärä, kaikki 1 021 509 848 583 91 334 452 322 70 683 96 167 2 580 598
Lukumäärä, maksavat 947 216 833 988 87 231 444 229 70 357 95 494 2 478 515
Maksavien osuus, % 92,7 98,3 95,5 98,2 99,5 99,3 96,0
Maksu, milj. 112,2 195,6 11,3 109,8 20,6 28,8 478,5
Maksu kaikista, % 23,5 40,9 2,4 23,0 4,3 6,0 100,0
Maksu/kotitalous keskimäärin, € 118 235 130 247 293 302 193
Maksavia hlöitä/kotitalous, lkm 1,00 1,90 1,03 1,89 2,31 2,55 1,56

Vaikutukset yhteisöille

Yleisradioveroa tulisi määrättäväksi vuodelta 2013 noin 41 000 yhteisölle yhteensä 22 miljoonaa euroa. Verrattuna televisiomaksuun maksavien määrä kasvaisi 27 000:sta runsaalla 50 prosentilla. Maksurasitus kasvaisi 10 miljoonasta eurosta yli kaksinkertaiseksi. Yhteisöä kohden maksurasitus kasvaisi 46 prosentilla.

Määritettäessä yhteisöjen yleisradioveron euromääriä, joilla 22 miljoonan euron tuottotavoite saavutetaan, on tukeuduttu verovuotta 2009 koskeviin Verohallinnon yritysten tilinpäätös- ja verotustietoja sisältävän Yrtti-tietokannan tietoihin. Yhteisöjä, joiden liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on vähintään 400 000 euroa, on tietokannassa runsaat 40 000. Näistä vain 34 on maataloutta harjoittavia. Seuraavasta taulukosta ilmenee yhteisöjen jakautuminen yhteisömuodon ja liikevaihdon tai sitä vastaavan tuoton mukaan.

Taulukko 4. Elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavien yhteisöjen jakautuminen yhteisömuodon ja liikevaihdon mukaan

              
Liikevaihto tuhatta euroa Osakeyhtiö Yhdistys Osuuskunta Ulkomainen yhteisö Muu oikeusmuoto Yhteensä
400—600 9 106 3 44 74 31 9 258
600—800 5 625 2 24 35 13 5 699
800—1000 3 792 0 12 39 4 3 847
1 000—1 500 5 696 2 20 58 9 5 785
1 500—2 000 3 253 2 9 34 6 3 304
yli 2 000 11 884 5 98 175 8 12 170
Yhteensä 39 356 14 207 415 71 40 063

Yrtti-tietokanta sisältää tietoja yhteisöistä, jotka ovat antaneet elinkeinotoiminnan veroilmoituksen. Taulukkoon näistä sisältyvät ne, jotka ovat ilmoittaneet tiedon liikevaihdosta. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät sen vuoksi melkein kaikki yhdistykset ja säätiöt, eli esimerkiksi ne, jotka ovat ilmoittaneet liikevaihtoon rinnastettavan veronalaisen elinkeinotoiminnan tuottoja yhdistyksiä ja säätiöitä varten laaditulla veroilmoituslomakkeella elinkeinotoiminnan veroilmoituksen sijasta.

Myös rahoitus- ja vakuutuslaitokset jäävät tarkastelun ulkopuolelle, sillä niiden liikevaihtotietoa tai sitä vastaavaa tuottotietoa ei merkitä näitä tahoja varten laaditulle veroilmoituslomakkeelle. Sama koskee myös yhteisetuuksia, kuntia ja seurakuntia, joilla on käytössä oma veroilmoituslomake.

Yleisradioveroa maksavia yhteisöjä on mainituista syistä jonkin verran taulukossa esitettyä enemmän. Yhteisöjen yleisradioveron kertymän ennakointia vaikeuttaa myös yhteisöjen lukumäärän ja liikevaihdon vuosittaiset vaihtelut, jotka ovat kuitenkin verrattain vähäisiä.

Yhteisöjen yleisradioveron euromäärät on asetettu olettaen, että vuonna 2013 yleisradioveroa maksavia yhteisöjä olisi kaikkiaan 1 000 taulukosta 4 ilmenevää määrää enemmän, eli yhteensä noin 41 000, ja että nämä 1 000 yhteisöä jakautuisivat siten, että puolet niistä maksaa matalampaa ja puolet korkeampaa veroa.

Kun uudistuksen myötä siirryttäisiin laitesidonnaisesta maksusta liikevaihtoon ja yhteisömuotoon perustuvaan veroon, maksajapohja ja etenkin maksurasituksen jakaantuminen muuttuisivat selvästi.

Vuonna 2011 televisiomaksua maksavia yrityksiä ja yhteisöjä oli 27 600, ja niillä oli 41 600 voimassa olevaa televisiomaksuilmoitusta. Yritykset ja yhteisöt maksavat televisiomaksun jokaista sellaista toimipaikkaa kohden, jossa on käytössä televisio. Esimerkiksi suurimmat kaupungit ovat maksaneet televisiomaksua jopa useassa sadassa toimipaikassaan sijaitsevasta televisiosta ja keskisuuret kaupungit useiden kymmenien toimipaikkojen perusteella. Nämä, samoin kuin muut yhteisöt, joilla on paljon toimipaikkoja, hyötyvät uudistuksesta selvimmin.

Maksuvelvollisuuden piiristä jäisivät lisäksi kaikki muut yritysmuodot kuin yhteisöt ja yhteenliittymät samoin kuin ne, joiden elinkeinotoiminnan tai maatalouden liikevaihto on vähemmän kuin 400 000 euroa. Tästä huolimatta yhteisön yleisradioveroa maksavia olisi enemmän kuin televisiomaksua nyt maksavia.

Maksurasituksessa tapahtuvia muutoksia ei voida kovin tarkoin kuvata, koska Viestintäviraston tietojärjestelmässä olevaa aineistoa ei voida luokitella niiden tekijöiden mukaan, joista yleisradioveron maksuvelvollisuus riippuu: Näitä ovat liikevaihto, toiminnan verotuksellinen luonne ja oikeudellinen muoto.

Aiemmin todetun mukaisesti yleisradioveron vähennyskelpoisuus tuloverotuksessa pienentäisi yleisradioveroa maksavien yhteisöjen maksettavaksi tulevan yhteisöveron määrää 2,8 miljoonalla eurolla.

Vaikutukset Verohallinnon toimintaan

Yleisradiovero olisi uusi vero, jonka toimeenpanosta aiheutuisi Verohallinnolle lisää kustannuksia ja hallinnollista työtä. Kustannuksia ja lisätyötä aiheuttaisivat muun muassa verotuksen tietojärjestelmien kehittäminen ja ylläpitäminen sekä yleisradioveroon liittyvä verovalvonta, ohjaus ja neuvonta. Yleisradioveron käyttöönottovaiheen kustannuksiksi voidaan arvioida noin 2,8 miljoonaa euroa ja jatkuviksi vuosittaisiksi kustannuksiksi noin 1,05 miljoonaa euroa.

5 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Esitys perustuu valtioneuvoston 21 päivänä joulukuuta 2011 Yleisradio Oy:n julkisesta palvelusta tekemään periaatepäätökseen sisältyviin linjauksiin.

Asian valmistelua on laajemmin kuvattu hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi Yleisradio Oy:stä ja valtion televisio- ja radiorahastosta annettujen lakien muuttamisesta.

Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa seuraavat viranomaiset ja järjestöt: Kirkkohallitus, liikenne- ja viestintäministeriö, oikeusministeriö, valtioneuvoston kanslia, valtiovarainministeriön budjettiosasto, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Verohallinto, Viestintävirasto, AKAVA ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK, Keskuskauppakamari, Kuluttajaliitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Yrittäjät ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, Veronmaksajain keskusliitto ry ja Yleisradio Oy.

6 Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy samanaikaisesti tämän esityksen kanssa annettuun hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi Yleisradio Oy:stä ja valtion televisio- ja radiorahastosta annettujen lakien muuttamisesta, joka on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Yleisradioveroa koskevat muutokset verolainsäädäntöön liittyvät Yleisradion julkisen palvelun rahoituksen muutoksiin, joten esitys on tarkoitettu käsiteltäväksi Yleisradio Oy:tä ja valtion televisio- ja radiorahastoa koskevan hallituksen esityksen yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut

1.1 Laki yleisradioverosta

1 §. Soveltamisala. Yleisradioveroa kannettaisiin luonnollisilta henkilöiltä, yhteisöiltä ja yhteisetuuksilta. Pykälän 3 momentin yhteisetuuksia koskevan viittauksen vuoksi pykälän 1 momentissa mainittaisiin näistä vain henkilöt ja yhteisöt.

Pykälän 2 momentin nojalla yleisradioveroa ei yleisperustelujen jaksossa ”3.4 Ahvenanmaan asema” esitetyin perustein kannettaisi henkilöltä tai yhteisöltä, jonka kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa. Kyseessä on valtiolle tuleva vero, joten lakiehdotukseen on Ahvenanmaan itsehallintolain lainsäädäntövallan jakoa koskevien säännösten estämättä voitu sisällyttää Ahvenanmaata koskeva poikkeus lain soveltamisalassa.

Pykälän 3 momentin mukaan yhteisetuudet rinnastettaisiin laissa yhteisöihin. Näin vältettäisiin termin ”yhteisetuus” tarpeeton toisto lakitekstissä. Yhteisetuudet harjoittavat vain poikkeuksellisesti elinkeinotoimintaa tai maataloutta siinä laajuudessa, että niille tulisi määrättäväksi yleisradioveroa.

2 §. Henkilön yleisradiovero. Henkilön yleisradiovero määräytyisi lähtökohtaisesti henkilön puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärän perusteella. Puhdas ansiotulo lasketaan tuloverolain 30 §:n 3 momentin mukaan vähentämällä ansiotulosta luonnolliset vähennykset. Puhdas pääomatulo lasketaan vähentämällä pääomatulosta luonnolliset vähennykset. Puhdasta pääomatuloa laskettaessa omaisuuden luovutusvoitoista vähennetään vakiintuneen verotuskäytännön mukaan myös verovuonna syntyneet ja aikaisempien vuosien vähennyskelpoiset omaisuuden luovutustappiot.

Toissijaisesti veron perusteena käytettäisiin yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistettua työtuloa, jos se on puhtaan pääomatulon ja puhtaan ansiotulon yhteismäärää suurempi. Jos verovelvolliselle on määrätty sekä yrittäjän eläkelain että maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistettua työtuloa, perusteena olisi käytettävä työtulojen yhteenlaskettua määrää, jos se on puhtaan pääomatulon ja puhtaan ansiotulon yhteismäärää suurempi. Työtuloa käytetään mainituissa eläkelaeissa vakuutusmaksujen samoin kuin eläkkeiden ja muiden etuuksien laskentaperusteena.

Yrittäjän eläkelain 112 §:n mukaan työtulo on se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjän laissa tarkoitettua yrittäjätoimintaa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan sanottua työtä. Yrittäjänä pidetään lain 3 §:n mukaan yhteisön tai yhtymän osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista.

Maatalousyrittäjälle vahvistetaan maatalousyrittäjän eläkelain 14 §:n mukaan se työtulo, jonka voidaan kohtuudella arvioida jatkuvasti vastaavan hänen työpanostaan lain piiriin kuuluvassa maatalousyrittäjätoiminnassa. Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan maatilatalouden harjoittajaa, joka omaan tai yhteiseen lukuun itse työhön osallistuen harjoittaa maatilataloutta vähintään viisi hehtaaria maatalousmaata käsittävällä viljelmällä. Maatilatalouden eläkelain mukaan vakuutettavia ovat myös kalastaja, poronomistaja sekä tietyt apurahansaajat.

Jos toimintaa harjoitetaan osakeyhtiömuodossa, yhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta pidetään mainittujen eläkelakien mukaan yrittäjänä tai maatalousyrittäjänä, jos hän omistaa yli 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Jos prosenttiosuus ei täyty, osakasta pidetään yrittäjänä, jos hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on yli 50 prosentin omistusosuus tai äänivalta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pienimmästä maksettavasta määrästä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin verovuonna kuolleen henkilön yleisradioverosta. Yleisradioveroa määrättäessä noudatettaisiin tuloverolain 17 §:n 1 momentin mukaista periaatetta, jonka mukaan kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta. Vero määrättäisiin kuolinpesälle.

3 §. Yhteisön yleisradiovero. Muiden yhteisöjen kuin kunnan yleisradiovero määräytyisi elinkeinotoiminnan tai maatalouden liikevaihdon tai sitä vastaavan tuoton määrän perusteella. Säännöstä olisi sovellettava siten, että vero määräytyy yhteenlasketun määrän perusteella, jos yhteisöllä on sekä elinkeinotoimintaa että maataloutta. Huomioon ei kuitenkaan otettaisi mahdolliseen henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvia tuloja.

Vastaavasti, jos yhteisön taloudellisesta toiminnasta vain osaan sovelletaan kirjanpitolain tuloslaskelmakaavaa, jossa käytetään liikevaihdon käsitettä, yhteisön verovuoden ”liikevaihto” ja ”liikevaihtoa vastaava muu tuotto” olisi laskettava yhteen pykälän 1 momenttia sovellettaessa.

Pykälän 2 momentin mukaisesti valtion maksama yhteisön yleisradiovero määräytyisi valtion verotusyksiköittäin. Valtion verotusyksiköistä annetun valtiovarainministeriön päätöksen mukaan tuloverotuksessa valtion verotusyksikköjä ovat valtion liikelaitokset ja tilivirastot sekä oikeusministeriön alaisen vankeinhoitolaitoksen maksupisteet, rakennushallituksen alaiset rakennuspiirit, opetushallituksen alaiset valtion oppilaitokset, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen alaiset maaseutuelinkeinopiirit ja sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (STAKES) alaiset koulukodit ja sairaalat.

Pykälän 3 momentin mukaisesti kunnan suoritettavaksi tuleva yhteisön yleisradiovero määräytyisi lakiehdotusten yleisperusteluissa kuvatuista syistä muista yhteisöistä poiketen. Kaikki kunnat maksaisivat vähintään 350 euroa. Ne kunnat, joiden kunnallisverojen määrä verovuotta toiseksi edeltävältä vuodelta oli vähintään 20 miljoonaa euroa, maksaisivat 700 euroa. Yleisradiovero määräytyisi vuosittain toimitettavassa verotuksessa maksuunpantujen kunnallisverojen määrän perusteella. Muutosverotuksessa tapahtuneita maksuunpanojen muutoksia ei otettaisi huomioon.

Pykälän 4 momentissa yleisradioverosta vapautettaisiin tuloverosta vapaat yhteisöt ja aiemmin mainituin perustein lisäksi ulkomainen kuolinpesä, jota tuloverotuksessa käsitellään yhteisönä. Tuloverolain 20 §:n mukaan tuloverosta kokonaan vapaita yhteisöjä ovat muun ohessa Suomen Pankki, Yleisradio Oy, Pohjoismaiden Investointipankki, Finnvera Oyj, valtion vakuusrahasto, Kansaneläkelaitos, kunnallinen eläkelaitos, sijoitusrahasto, henkilöstörahasto, erorahasto ja työttömyyskassat.

4 §. Verotuksen toimittaminen. Sekä henkilön yleisradiovero että yhteisön yleisradiovero määrättäisiin ja maksuunpantaisiin tuloverotuksen yhteydessä verotusmenettelystä annetun lain mukaisesti.

5 §. Muun lainsäädännön soveltaminen. Verotusmenettelystä annetun lain lisäksi sovellettaisiin ennakkoperintälakia, veronkantolakia ja verontilityslakia. Säännös on luonteeltaan informatiivinen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin verotustietojen julkisuudesta annetun lain (1346/1999), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) ja henkilötietolain (523/1999) soveltamisesta yleisradioveroa koskevien tietojen julkisuuteen luovuttamiseen ja muuhun käsittelyyn, jollei laissa toisin säädettäisi. Yleisradioveroa koskevat tiedot olisivat siten salassa pidettäviä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 1 ja 4 §:n mukaisesti. Vuosittain toimitetun tuloverotuksen tiedoista julkisia ovat verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:ssä säädetyt tiedot. Yleisradiovero sisältyisi luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen tuloverotuksen julkisten tietojen luettelolla maksuunpantujen verojen ja ennakoiden yhteismäärään. Yleisradioveroa koskevien henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin henkilötietolakia tai henkilötietojen käsittelyä koskevia muun lain säännöksiä.

6 §. Voimaantulo. Voimaantuloa on selostettu tarkemmin jäljempänä jaksossa Voimaantulo.

1.2 Laki verotusmenettelystä annetun lain 1 §:n muuttamisesta

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 2 momenttiin sisältyvään luetteloon niistä veroista, joihin lakia sovelletaan, lisättäisiin uudeksi 6 kohdaksi maininta henkilön ja yhteisön yleisradioverosta.

1.3 Laki ennakkoperintälain 1 §:n muuttamisesta

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maininta yleisradioverosta sellaisena verona, jonka suorittamiseksi toimitetaan ennakkoperintä ennakkoperintälain mukaisesti.

Henkilön yleisradiovero otettaisiin huomioon esimerkiksi palkan- ja eläkkeensaajan ennakonpidätysprosentin perusteissa tuloverojen tapaan. Veron ennakonpidätys saattaa myös tulla toimitettavaksi yksinomaan yleisradioveron suorittamiseksi tilanteissa, joissa tuloveroa ei määrätä eläketulovähennysten vuoksi. Ennakonpidätysprosentti laskettaneen puolen prosenttiyksikön tarkkuudella pyöristämällä se seuraavaan ylempään täyteen tai puoleen prosenttiin.

Ennakkojen määrääminen yhteisön yleisradioveron suorittamiseksi jo vuodelle 2013 olisi käytännössä hyvin vaikeaa erityisesti niissä tapauksissa, joissa yhteisöllä on kalenterivuodesta poikkeava tilikausi. Verovuoden 2013 muodostava tilikausi voi päättyä jo tammikuun 2013 lopussa.

Tämän vuoksi yhteisön yleisradioveron ennakonkantoa ei toimitettaisi vuodelta 2013 suoritettavan yleisradioveron suoritukseksi. Asiasta säädettäisiin lain voimaantulosäännöksessä. Yleisradiovero tulisi tällöin maksettavaksi lopullisessa verotuksessa. Yhteisö voisi välttää yleisradioverosta johtuvan maksettavan yhteisökoron suorittamalla ennakon täydennysmaksua.

1.4 Laki verontilityslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta

Verontilityslain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan tilitettäessä valtiolle, kunnille, seurakunnille, Kansaneläkelaitokselle, eli veronsaajille, verotusmenettelystä annetussa laissa ja ennakkoperintälaissa tarkoitetut verot ja maksut. Lakia sovelletaan lisäksi eräiden muiden verojen tilitykseen.

Yleisradiovero olisi valtiolle suoritettava vero. Verotusmenettelystä annettuun lakiin ja ennakkoperintälakiin lisättäisiin säännökset yleisradioverosta. Yleisradiovero tulisi siten verontilityslain 1 §:n nojalla sen soveltamisalan piiriin, joten verontilityslain 1 §:ää ei ole tarvetta muuttaa.

Verontilityslain 5 §:n mukaan valtiovarainministeriön asetuksella säädetään kutakin verovuotta varten ennakonpidätysten, ennakon täydennysmaksun ja kannossa maksettavan ennakon sekä ennen verotuksen päättymistä suoritetun jäännösveron jakamiseksi valtion-, kunnallis- ja kirkollisveroksi sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksuksi sellaiset suhteelliset osuudet (veronsaajaryhmien jako-osuudet), joiden mukaisiksi veronsaajaryhmien vastaavien osuuksien arvioidaan muodostuvan verovuodelta toimitettavassa verotuksessa.

Jako-osuuksia laskettaessa valtion osuuteen sisältyy valtion ansiotulon vero ja pääomatulon vero. Koska yleisradiovero on myös valtion vero, se tulisi verovuodesta 2013 sisältymään valtion jako-osuuden laskentaperusteeseen.

3 §. Kertymisjakso ja tilitysajankohta. Pykälän 3 momentin mukaan verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettujen muiden kuin yhteisöverojen ennakonpalautukset vähennetään verotuksen päättymiskuukaudelta tehtävässä tilityksessä. Koska tarkoitus on käsitellä yhteisöjen yleisradioveroa verontilityksissä kuten yhteisöveroa, pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös myös yhteisön yleisradioveron ennakonpalautuksista.

11 §. Tilitettävä yhteisövero. Pykälässä säädetään yhteisöveron tilittämisestä veronsaajille verontilityslain 3 luvussa säädettyjen jako-osuuksien perusteella. Koska yhteisöjen yleisradioveroa on tarkoitus käsitellä kuten yhteisöveroa, pykälään lisättäisiin 2 momentti, jonka mukaan yhteisön yleisradioveroon sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin yhteisöveroon.

12 §. Veronsaajaryhmien jako-osuudet. Pykälän 1 momentissa säädetään valtion, kuntien ja seurakuntien prosenttiosuudesta yhteisöverosta. Yhteisön yleisradioveron määrä, 22 miljoonaa euroa, sisällytettäisiin valtion osuuteen yhteisöveron tuotosta. Yhteisön yleisradiovero on verotuksessa vähennyskelpoinen meno televisiomaksun tapaan. Yhteisöjen yleisradioveron määrä ylittäisi niiden nykyisin maksamien televisiomaksujen määrän 11,5 miljoonalla eurolla. Muutos vähentäisi yhteisöveron tuottoa 24,5 prosentin verokannan mukaan laskettuna 2,8 miljoonalla eurolla, mikä on myös otettava mukaan kokonaisvaikutusta laskettaessa. Lisäksi hallitusohjelman mukaan kaikki veroperustemuutokset, jotka pienentävät kuntien verotuottoja, kompensoidaan kunnille täysimääräisesti.

Yhteisöjen yleisradioveron johdosta valtion osuutta korotettaisiin 19,2 miljoonalla eurolla, jolloin jako-osuutta korotettaisiin 0,09 prosenttiyksiköllä sekä kuntien jako-osuutta alennettaisiin 0,08 ja seurakuntien 0,01 prosenttiyksiköllä. Osuudet on laskettu suhteutettuna 5 500 miljoonan euron yhteisöveron tuottoon, joka on hallituksen esityksen antamisajankohdan mukainen keskimääräinen tuottoarvio lähivuosille. Jako-osuuksia on tarkoitus tarkistaa samassa yhteydessä kuin yhteisöjen yleisradiomaksun määrää tarkistettaisiin.

Verovuodesta 2014 sovellettava valtion jako-osuus olisi 74,89 prosenttia, kuntien jako-osuus 23,26 ja seurakuntien 1,85 prosenttia yhteisöverosta.

Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin 1 momentin jako-osuusmuutoksista johtuvat muutokset.

12 b §. Veronsaajaryhmien jako-osuudet verovuonna 2013. Väliaikaisesti verovuodelle 2013 voimassa olevia yhteisöveron veronsaajaryhmien jako-osuuksia tarkistettaisiin vastaavasti kuten pysyviä 12 §:n mukaisia jako-osuuksia, jolloin valtion osuutta korotettaisiin 0,11 prosenttiyksiköllä sekä kuntien osuutta alennettaisiin 0,10 ja seurakuntien osuutta 0,01 prosenttiyksiköllä.

Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin 1 momentin jako-osuusmuutoksista johtuvat muutokset.

1.5 Laki veronkantolain muuttamisesta

4 §. Yhdessä kannettavat verot. Yleisradioveroon sovellettaisiin verotusmenettelystä annettua lakia sen 1 §:ään ehdotetun muutoksen nojalla. Veronkantolain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettuihin veroihin ja maksuihin ja siten ensiksi mainitun säännösviittauksen nojalla myös yleisradioveroon.

Henkilön yleisradiovero on tarkoitus kantaa verovuoteen kohdistuvana verona yhdessä tuloverojen kanssa ja samalla tavalla kuin tuloverot nykyisin kannetaan veronkantolain 4 §:n mukaan. Lain 4 §:n luetteloon niistä veroista, jotka kannetaan yhdessä, lisättäisiin tämän vuoksi henkilön yleisradiovero.

Yhteisön yleisradiovero kannettaisiin vastaavasti verovuoteen kohdistuvana verona yhdessä yhteisön tuloveron kanssa.

1.6 Laki tuloverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta

31 §. Luonnollisia vähennyksiä koskevat erityiset säännökset. Henkilön yleisradiovero olisi henkilökohtainen vero, eikä se kohdistuisi yksityishenkilön harjoittamaan yritystoimintaan, maatalouteen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan. Kyseessä on tavanomainen elantokustannus, joten se ei olisi tuloverotuksessa vähennyskelpoinen.

Pykälän uudeksi 8 momentiksi lisättäisiin selvyyden vuoksi säännös henkilön yleisradioveron vähennyskelvottomuudesta tuloverotuksessa.

Yhteisön yleisradioveron vähennyskelpoisuudesta säädettäisiin erikseen elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa ja maatilatalouden tuloverolaissa.

124 §. Veron määräytyminen. Pykälään tehtäisiin verontilityslain 12 §:n mukaisten jako-osuuksien muutoksista johtuvat muutokset siten, että kunnille ja seurakunnille verovelvollisten yhteisöjen tuloveroprosentti muutettaisiin 6,1520 prosentiksi ja ainoastaan kunnille verovelvollisten yhteisöjen tuloveroprosentti 5,6987 prosentiksi.

124 b §. Veron määräytyminen verovuonna 2013. Pykälään tehtäisiin vastaavasti verontilityslain 12 b §:stä johtuvat muutokset, joita sovelletaan verovuoden 2013 yhteisöveron tilityksiin ja oikaisuihin.

1.7 Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta

8 §. Pykälän 1 momenttiin lisättävässä uudessa 19 kohdassa säädettäisiin yhteisön yleisradioveron vähennyskelpoisuudesta.

1.8 Laki maatilatalouden tuloverolain 6 §:n muuttamisesta

6 §. Pykälän 1 momenttiin lisättävässä uudessa 14 kohdassa säädettäisiin yhteisön yleisradioveron vähennyskelpoisuudesta.

1.9 Laki arvonlisäverolain 79 ja 85 a §:n muuttamisesta

79 §. Pykälän 3 momenttiin sisältyvä viittaus Yleisradio Oy:n televisio- ja radiorahastosta saamaan televisiomaksuihin perustuvaan korvaukseen tarkistettaisiin yleisradiotoiminnan rahoitusmallin muuttumisen vuoksi. Veron perusteeseen luettaisiin Yleisradio Oy:n rahastosta saama määrä.

85 a §. Pykälän 1 momentin 5 kohtaa tarkistettaisiin 79 §:n 3 kohtaa vastaavasti.

1.10 Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:n muuttamisesta

5 §. Tuloverotuksen julkiset tiedot. Vuosittain toimitetun tuloverotuksen julkisista tiedoista säädetään verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:ssä. Lain 5 §:ään lisättäisiin uusi 4 momentti, joka sisältäisi yleisradioveron julkisuutta koskevan säännöksen. Sen nojalla maksuunpannun yleisradioveron määrää koskeva tieto tulisi julkiseksi siten, että se sisältyisi luonnollisten henkilöiden sekä yhteisöjen ja yhteisetuuksien tuloverotuksen julkisten tietojen luettelolla maksuunpantujen verojen ja maksujen sekä ennakoiden yhteismäärään. Tiedot sisältyisivät tuloverotuksen julkisiin tietoihin vastaavalla tavalla kuin sairausvakuutusmaksua ja kirkollisveroa koskevat tiedot. Lain 5 §:n nykyinen 4 momentti siirtyisi 5 momentiksi.

2 Voimaantulo ja soveltaminen

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2013 alusta. Yleisradioveroa koskevaa lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa.

Ennakkoperintälain voimaantulosäännöksen mukaan yhteisön yleisradioveron ennakonkantoa ei toimitettaisi vuodelta 2013 suoritettavan yleisradioveron suoritukseksi.

Veronsaajaryhmien jako-osuuksien väliaikaisia muutoksia sovellettaisiin verovuoden 2013 yhteisöveron tilityksiin ja tilityksien oikaisuihin.

3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

3.1 Ahvenanmaata koskeva poikkeus ja kansalaisten yhdenvertaisuus

Yleisradioveroa koskevan lakiehdotuksen 1 §:n 3 momentin mukaan lakia ei sovellettaisi Ahvenanmaan maakunnassa.

Yleisradioveron tarkoituksena on korvata televisiomaksu yleisradion julkisen palvelun rahoittamisessa. Koska yleisradioveroa kuitenkin kannettaisiin kaikilta riippumatta siitä, käyttävätkö tai voivatko maksuvelvolliset käyttää yleisradion palveluja, sitä on valtiosääntöoikeudellisesti pidettävä verona eikä maksuna. Yleisradioveroa on myös itsehallintolain toimivallanjaon kannalta pidettävä verona eikä maksuna. Näin ollen ehdotuksessa on kyse valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta valtion verosta, jolla on tarkoitus rahoittaa televisio- ja yleisradiotoimintaa, joita koskevat asiat Ahvenanmaan maakunnassa kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan. Maakunnan toimivallassa on kuitenkin säätää televisio- ja yleisradiotoiminnasta maakunnassa sekä siihen liittyvistä maksuista.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Keskeistä on, voidaanko kulloisetkin erottelut perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla (ks. esim. PeVL 73/2002 vp, PeVL 16/2006 vp, s.2, PeVL 46/2006 vp, s. 2).

Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntely edellyttää lähtökohtaisesti samanlaista kohtelua muun muassa asuinpaikkaan katsomatta. Pelkkää maantieteellistä seikkaa ei siten voida pitää hyväksyttävänä erotteluperusteena (esim. PeVL 59/2001 vp, s. 2). Näin ollen on arvioitava, onko yleisradioveron valtiolle tulevan osuuden osalta hyväksyttäviä perusteita asettaa Ahvenanmaalla asuvat verovelvolliset valtakunnassa asuvia verovelvollisia suotuisampaan asemaan.

Perustuslain 120 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinto sen mukaan kuin Ahvenanmaan itsehallintolaissa erikseen säädetään.

Ahvenanmaalla on voimassa radio- ja televisiotoiminnasta annettu maakuntalainsäädäntö, joka tasavallan presidentille kuuluvassa maakuntalakien lainsäädäntövalvonnassa on yleisperustelujen jaksossa 3.4 esitetyn mukaisesti katsottu kuuluvan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ahvenanmaan maakunnassa yleisradiotoimintaa harjoittava Ålands Radio ja TV Ab rahoitetaan televisiomaksulla, jota kannetaan radio- ja televisiotoiminnasta annetun maakuntalain sekä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen televisiomaksua koskevan päätöksen nojalla. Nykyisin maakunnassa ei kanneta televisiomaksua Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseen.

Vaikka valtakunnassa on perusteltua muuttaa Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamista ja siirtyä televisiolupamaksuista yleisradioveroon, jonka valtiolle tulevana verona on katsottava kuuluvan valtakunnan lainsäädäntövaltaan, ei tavallisella lailla voida muuttaa tai kiertää maakunnalle itsehallintolain mukaan kuuluvaa lainsäädäntövaltaa.

Ehdotettu poikkeussääntö on tarpeellinen, jotta ne verovelvolliset, joilla on kotikunta Ahvenanmaalla ja jotka ovat televisiovastaanottimen haltijoita, eivät joutuisi maksamaan sekä lupamaksua maakunnalle että yleisradioveroa valtiolle.

Näin ollen on hyväksyttäviä ja perusteltuja syitä sisällyttää lakiin Ahvenanmaata koskeva, lain soveltamisalaan liittyvä alueellinen poikkeus. Ehdotettu poikkeus ei siten muodostu ongelmalliseksi perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusääntelyn kannalta.

3.2 Verotustietojen julkisuus

Ehdotettu laki yleisradioverosta sekä verotustietojen julkisuutta ja salassapitoa koskevan lain 5 §:n muuttamisesta ovat merkityksellisiä perustuslain 12 §:n 2 momentin kannalta. Momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Yleisradiovero määrätään tuloverotuksen toimittamisen yhteydessä verovuosittain sekä luonnollisille henkilöille että yhteisöille ja yhteisetuuksille. Lakiehdotuksen mukaan yleisradioveroa koskeviin tietoihin sovellettaisiin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia. Yleisradioveroa koskevat tiedot olisivat siten salassa pidettäviä vastaavalla tavalla kuin muutkin verotustiedot. Yleisradioveron julkisuus ehdotetaan toteutettavaksi tuloverotuksen julkisten tietojen yhteydessä siten, että maksuunpannun yleisradioveron määrä sisältyisi tuloverotuksen julkisten tietojen luettelolla maksuunpantujen verojen ja maksujen sekä ennakoiden yhteismäärään.

Huomioon ottaen sen, että yleisradiovero maksuunpantaisiin tuloverotuksen yhteydessä verotusmenettelystä annetun lain mukaisesti ja kannettaisiin tuloveron tapaan ennakkoperinnässä, verotuksen massamenettelyn vuoksi voidaan yleisradioverotuksen toimittamista koskevien tietojen salassapitoa pitää välttämättömänä muiden verotustietojen tapaan.

Maksuunpantu yleisradiovero rinnastuisi tuloverotuksen julkisten tietojen luettelolla sairausvakuutusmaksuun ja kirkollisveroon, joiden määrät sisältyvät maksuunpantujen verojen ja maksujen sekä ennakoiden yhteismäärään. Huomioon ottaen yleisradioveron kaavamaisen luonteen laissa säädettyine vähimmäis- ja enimmäismäärineen, voidaan yleisradioveron sisällyttämistä edellä mainittuihin verojen yhteismääriin pitää perusteltuna.

Perusoikeuksia rajoittavan sääntelyn on oltava tarkkarajaista ja riittävän täsmällistä ( PeVM 25/1994 vp, s. 5 ja PeVL 7/2000 vp, s. 5/I). Sääntelyn perusoikeuskytkennän vuoksi yleisradioveroa koskevien tietojen julkisuudesta ehdotetaan säädettäväksi täsmällisesti yleisradioverolain 5 §:n 2 momentin sekä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:n 4 momentin säännöksessä. Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset eivät merkitse sellaista puuttumista asiakirjojen ja tallenteiden julkisuuteen taikka julkisuusperiaatteen mukaiseen tiedonsaantioikeuteen, joka loukkaisi perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädettyä oikeutta.

Edellä olevan perusteella katsotaan, että lakiehdotus voitaisiin hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki yleisradioverosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §
Soveltamisala

Luonnollisen henkilön ja yhteisön on suoritettava valtiolle vuotuista yleisradioveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.


Tätä lakia ei sovelleta luonnolliseen henkilöön tai yhteisöön, jonka kotikunta on Ahvenanmaan maakunnassa.


Mitä tässä laissa säädetään yhteisöstä, sovelletaan vastaavasti yhteisetuuteen.


2 §
Henkilön yleisradiovero

Tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitetun Suomessa yleisesti verovelvollisen, joka viimeistään verovuoden aikana on täyttänyt 18 vuotta, on suoritettava yleisradioveroa 0,68 prosenttia tuloverolaissa tarkoitetun verovuoden puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärästä tai sitä korkeammasta hänelle yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaan vahvistetun työtulon yhteismäärästä. Yleisradioveroa ei kuitenkaan ole suoritettava 140 euroa enempää.


Jos 1 momentin mukaan laskettu vero on vähemmän kuin 50 euroa, sitä ei maksuunpanna.


Verovuoden aikana kuolleen henkilön yleisradiovero määrätään kuolinpesälle noudattaen, mitä tuloverolain 17 §:n 1 momentissa säädetään.


3 §
Yhteisön yleisradiovero

Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968) tarkoitettua liike- tai ammattitoimintaa tai maatilatalouden tuloverolaissa (543/1967) tarkoitettua maataloutta Suomessa harjoittavan tuloverolaissa tarkoitetun yhteisön on suoritettava yleisradioveroa 350 euroa, jos toiminnan liikevaihto tai sitä vastaava tuotto tai niiden yhteismäärä verovuonna on vähintään 400 000 euroa, mutta alle 1 000 000 euroa, ja 700 euroa, jos liikevaihto tai sitä vastaava tuotto tai niiden yhteismäärä on vähintään 1 000 000 euroa.


Kunkin tuloverolain 21 §:n 3 momentissa tarkoitetun valtion verotusyksikön on suoritettava yleisradioveroa 1 momentin mukaisesti.


Kunnan on suoritettava yleisradioveroa 350 euroa tai, jos kunnalle verovuotta toiseksi edeltävältä vuodelta vuosittain toimitettavassa verotuksessa maksuunpantujen kunnallisverojen yhteismäärä on vähintään 20 miljoonaa euroa, 700 euroa. Maksuunpantujen kunnallisverojen yhteismäärää laskettaessa ei oteta huomioon verotuksen päättymisen jälkeen verotukseen tehtyjä muutoksia.


Tuloverolain 20 §:ssä tarkoitetun tuloverosta vapaan yhteisön ja ulkomaisen kuolinpesän ei ole suoritettava yleisradioveroa.


4 §
Verotuksen toimittaminen

Yleisradiovero määrätään ja maksuunpannaan tuloverotuksen toimittamisen yhteydessä siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995) säädetään.


5 §
Muun lainsäädännön soveltaminen

Yleisradioveron ennakkoperinnästä säädetään ennakkoperintälaissa (1118/1996), kannosta, perinnästä ja palauttamisesta veronkantolaissa (609/2005) ja tilittämisestä verontilityslaissa (532/1998).


Yleisradioveroa koskevien tietojen julkisuuteen ja tietojen luovuttamiseen sovelletaan, mitä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetussa laissa (1346/1999) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään. Yleisradioveroa koskevien henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan muilta osin, mitä henkilötietolaissa (523/1999) tai muualla laissa säädetään.


6 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa.




2.

Laki verotusmenettelystä annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 1 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1145/2005, seuraavasti:


1 §
Lain soveltamisala

Lakia sovelletaan seuraaviin veroihin ja maksuihin:

1) valtiolle tulon perusteella suoritettava vero (valtionvero);

2) kunnalle tulon perusteella suoritettava vero (kunnallisvero);

3) yhteisön ja yhteisetuuden tulon perusteella suoritettava vero (yhteisön tulovero);

4) evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle suoritettava vero (kirkollisvero);

5) Kansaneläkelaitokselle suoritettava vakuutetun maksu (sairausvakuutusmaksu); ja

6) valtiolle yleisradioverosta annetun lain ( / ) mukaan suoritettava vero (henkilön yleisradiovero ja yhteisön yleisradiovero).




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



3.

Laki ennakkoperintälain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ennakkoperintälain (1118/1996) 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1151/2005, seuraavasti:


1 §
Lain soveltamisala

Ennakkoperintä toimitetaan tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitetun veronalaisen tulon perusteella valtiolle, kunnalle, seurakunnalle ja Kansaneläkelaitokselle verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) sekä valtiolle yleisradioverosta annetun lain ( / ) mukaan maksettaviksi määrättävien verojen ja maksujen suorittamiseksi. Työnantajan velvollisuudesta toimittaa ennakonpidätys vakuutetun sairausvakuutusmaksun suorittamiseksi silloinkin, kun vakuutetulle maksettava palkka on tuloverolain 77 §:n nojalla verovapaata ulkomaantyötuloa, säädetään sairausvakuutuslain (1224/2004) 18 luvun 11 §:n 2 momentissa.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennakonkantoa ei toimiteta verovuodelta 2013 maksuunpantavan yhteisön yleisradioveron suoritukseksi.



4.

Laki verontilityslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan verontilityslain (532/1998) 3 §:n 3 momentti sekä 12 ja 12 b §, sellaisina kuin ne ovat, 3 §:n 3 momentti laissa 607/2009 sekä 12 ja 12 b § laissa 1525/2011, sekä

lisätään 11 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 724/2004, uusi 2 momentti seuraavasti:


3 §
Kertymisjakso ja tilitysajankohta

Muiden tämän lain mukaisesti tilitettävien verojen kertymisjakso on kalenterikuukausi. Kertymisjakson aikana Verohallinnon pankkitilille maksetuiksi kirjatut määrät ja verovelvollisille maksetut palautukset tilitetään ja maksetaan kertymisjaksoa seuraavan kuukauden aikana. Verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettujen muiden kuin yhteisöverojen ja yhteisön yleisradioveron ennakonpalautukset vähennetään kuitenkin verotuksen päättymiskuukaudelta tehtävässä tilityksessä.



11 §
Tilitettävä yhteisövero

Mitä tässä laissa säädetään yhteisöverosta, koskee vastaavasti yleisradioverosta annetussa laissa ( / ) tarkoitettua yhteisön yleisradioveroa.


12 §
Veronsaajaryhmien jako-osuudet

Valtion jako-osuus on 74,89 prosenttia, kuntien jako-osuus 23,26 prosenttia ja seurakuntien jako-osuus 1,85 prosenttia yhteisöverosta. Evankelisluterilaisten seurakuntien yhteisövero on 99,92 prosenttia ja ortodoksisten seurakuntien yhteisövero 0,08 prosenttia seurakuntien yhteisöverosta.


Kunnille ja seurakunnille tuleviin yhteisöveroihin lisätään tuloverolain 21 ja 22 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen verot siten, että kuntien osuus on 92,6324 prosenttia ja seurakuntien osuus 7,3676 prosenttia.


12 b §
Veronsaajaryhmien jako-osuudet verovuonna 2013

Poiketen siitä, mitä 12 §:ssä säädetään, valtion jako-osuus on 69,51 prosenttia, kuntien jako-osuus 28,24 prosenttia ja seurakuntien jako-osuus 2,25 prosenttia yhteisöverosta. Evankelisluterilaisten seurakuntien yhteisövero on 99,92 prosenttia ja ortodoksisten seurakuntien yhteisövero 0,08 prosenttia seurakuntien yhteisöverosta.


Kunnille ja seurakunnille tuleviin yhteisöveroihin lisätään tuloverolain 21 ja 22 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen verot siten, että kuntien osuus on 92,6205 prosenttia ja seurakuntien osuus 7,3795 prosenttia.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lain 12 b § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2013 ja sitä sovelletaan verovuoden 2013 yhteisöveron tilityksiin ja tilityksien oikaisuihin.



5.

Laki veronkantolain 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan veronkantolain (609/2005) 4 § seuraavasti:


4 §
Yhdessä kannettavat verot

Verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitetuista veroista valtionvero, kunnallisvero, kirkollisvero, vakuutetun sairausvakuutusmaksu ja henkilön yleisradiovero kannetaan yhdessä yhtenä verovuoteen kohdistuvana verona. Yhteisön tulovero ja yhteisön yleisradiovero kannetaan samoin yhdessä yhtenä verovuoteen kohdistuvana verona.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



6.

Laki tuloverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tuloverolain (1535/1992) 124 §:n 3 momentti ja 124 b §, sellaisina kuin ne ovat laissa 1515/2011, sekä

lisätään 31 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1170/1998, 716/2004, 1088/2005 ja 1227/2005, uusi 8 momentti seuraavasti:


31 §
Luonnollisia vähennyksiä koskevat erityiset säännökset

Yleisradioverosta annetussa laissa ( / ) tarkoitettu henkilön yleisradiovero ei ole vähennyskelpoinen meno.


124 §
Veron määräytyminen

Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 6,1520. Näiden yhteisöjen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa. Edellä 21 §:n 2 momentissa tar-


koitetun yhteisön tuloveroprosentti on 5,6987.



124 b §
Veron määräytyminen verovuonna 2013

Poiketen siitä, mitä 124 §:n 3 momentissa säädetään, 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,4701. Näiden yhteisöjen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa. Edellä 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,9188.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lain 124 b § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2013 ja sitä sovelletaan vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa.



7.

Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 8 §:n 1 momentin 18 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1077/2008, sekä

lisätään 8 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 661/1989, 1539/1992, 321/1997, 1001/1997, 511/1998, 1168/2000, 1160/2002, 717/2004, 147/2007, 1077/2008, 471/2009 ja 938/2010, uusi 19 kohta seuraavasti:


8 §

Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:


18) edellä 2 a—2 c kohdassa tarkoitetuista rahoitusvälineistä sekä käyvän arvon suojauksesta käypään arvoon arvostamiseen siirryttäessä tilinpäätöksessä omaan pääomaan merkitty arvonlasku,

19) yleisradioverosta annetun lain ( / ) nojalla suoritettava yhteisön yleisradiovero.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 201 .



8.

Laki maatilatalouden tuloverolain 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 6 §:n 1 momentin 13 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1541/1992, sekä

lisätään 6 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 847/1970, 509/1973, 718/1990, 1541/1992 ja 1088/2008, uusi 14 kohta seuraavasti:


6 §

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:


13) kiinteistövero siltä osin kuin se kohdistuu maatalouden käytössä olevaan kiinteistöön, sekä

14) yleisradiosta annetun lain ( / ) nojalla suoritettava yhteisön yleisradiovero.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



9.

Laki arvonlisäverolain 79 ja 85 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan arvonlisäverolain (1501/1993) 79 §:n 3 momentti ja 85 a §:n 1 momentin 5 kohta,

sellaisina kuin ne ovat, 79 §:n 3 momentti laissa 727/1998 ja 85 a §:n 1 momentin 5 kohta laissa 1202/2011, seuraavasti:


79 §

Veron perusteeseen luetaan Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama määrä ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakunnanhallituksen kantamista televisiomaksutuloista.



85 a §

Seuraavien palvelujen myynnistä sekä seuraavien tavaroiden myynnistä, yhteisöhankinnasta, siirrosta, varastointimenettelystä ja maahantuonnista suoritettava vero on 9 prosenttia veron perusteesta:


5) Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama määrä ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kantamista televisiomaksutuloista;




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



10.

Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 5 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 851/2010, uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, seuraavasti:


5 §
Tuloverotuksen julkiset tiedot

Henkilön ja yhteisön yleisradioveron määrä sisältyy 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun maksuunpantujen verojen ja maksujen yhteismäärään.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2012

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Peruspalveluministeri
Maria Guzenina-Richardson

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.