Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sijoitusrahastolakia, arvopaperimarkkinalakia, Finanssivalvonnasta annettua lakia, Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettua lakia, sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annettua lakia, sijoituspalveluyrityksistä annettua lakia, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annettua lakia, verotusmenettelystä annettua lakia, ennakkoperintälakia sekä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia. Lisäksi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annettu laki ehdotetaan kumottavaksi. Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön uusi sijoitusrahastodirektiivi. Lisäksi lakeihin ehdotetaan tehtäväksi kansallisista tarpeista johtuvia muutoksia.

Direktiivistä johtuvat muutokset koskevat rahastoyhtiön oikeutta hallinnoida sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävää sijoitusrahastoa muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa, Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta olevan ulkomaisen rahastoyhtiön oikeutta perustaa sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävä sijoitusrahasto Suomeen, sijoittajille annettavia avaintietoja, sijoitusrahaston kansallista ja rajat ylittävää sulautumista, sijoitusrahastojen muodostamaa syöttörahastoa ja kohderahastoa koskevaa rakennetta, muussa jäsenvaltiossa kuin sijoitusrahaston kotivaltiossa tapahtuvaa rahasto-osuuksien markkinointia koskevaa ilmoitusmenettelyä sekä valvontaa ja toimivaltaisten viranomaisten valvontayhteistyötä. Lisäksi sääntelyä muutettaisiin muutenkin vastaamaan muuta eurooppalaista sääntelyä. Varautumista kansainvälisen finanssikriisin aiheuttamaan arvopaperimarkkinoiden epävakauteen tehostettaisiin. Pitkäaikaisen rahastosijoittamisen houkuttelevuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä parannettaisiin.

Rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa koskevaa ilmoitusvelvollisuutta laajennettaisiin siten, että myös rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden luovutus tulee ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Finanssivalvonnan toimivaltaa määrätä rikemaksu laajennettaisiin siten, että rikemaksu voitaisiin määrätä myös sille, joka laiminlyö sijoitusrahastolaissa säädetyn velvollisuuden avaintietoesitteen laatimisesta.

Verotusmenettelystä annettua lakia ja ennakkoperintälakia muutettaisiin siten, että Suomeen perustettua sijoitusrahastoa hallinnoivaa ulkomaista rahastoyhtiötä koskisivat samat rahasto-osuuksien, omistuksia ja lunastuksia sekä rahastoyhtiön omaisuudenhoidosta perimiä maksuja koskevat tiedonantovelvollisuudet sekä samat voitto-osuudesta toimitettavaa ennakonpidätystä ja siitä perittävää lähdeveroa koskevat velvollisuudet kuin kotimaisia rahastoyhtiöitä.

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia muutettaisiin siten, että Verohallinto voisi antaa Finanssivalvonnalle ulkomaisen rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämiseen sekä verojen perimisvelvollisuuteen liittyviä rahastoyhtiön ja verovelvollisen verotustietoja, joilla saattaa olla merkitystä arvioitaessa, onko rahastoyhtiö rikkonut Suomen lainsäädäntöä tavalla, joka voi antaa Finanssivalvonnalle aiheen vaatia rahastoyhtiötä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen.

Lisäksi lakeihin tehtäisiin eräitä pääasiassa teknisluonteisia muutoksia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

---

Sijoitusrahastotoimintaa sääntelee arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/611/ETY. Sijoitusrahastodirektiivi pantiin täytäntöön voimassa olevaa sijoitusrahastolakia (48/1999) edeltävässä sijoitusrahastolaissa (480/1987) vuonna 1993 tehdyllä muutoksella Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen voimaantulon yhteydessä. Sijoitusrahastodirektiiviin sen antamisen jälkeen tehdyt muutokset on pantu täytäntöön pääosin sijoitusrahastolaissa ja laissa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa.

Euroopan komissio antoi heinäkuussa 2005 vihreän kirjan EU:n sijoitusrahastolainsäädännön uudistamisesta, joka käynnisti julkisen keskustelun siitä, miten sijoitusrahastodirektiiviä 85/611/ETY olisi muutettava sen mukauttamiseksi 2000 luvun rahoitusmarkkinoihin. Komissio julkaisi 15 päivänä marraskuuta valkoisen kirjan sijoitusrahastojen sisämarkkinalainsäädännön kehittämisestä. Komission järjestämien laajojen kuulemisten johtopäätös oli, että mainittuun direktiivin tarvitaan huomattavia muutoksia. Sijoitusrahastodirektiiviä on sen antamisen jälkeen muutettu useita kertoja, joten direktiivi päätettiin selkeyden vuoksi laatia uudelleen. Uuteen direktiiviin on kodifioitu sijoitusrahastodirektiivi 85/611/ETY ja siihen antamisen jälkeen tehdyt muutokset (englanniksi recasting technique) sekä uusia muutoksia koskevat säännökset. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, sijoitusrahastodirektiivi, annettiin 13 päivänä heinäkuuta 2009. Se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17 päivänä marraskuuta 2009. Direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on hyväksyttävä jäsenvaltioissa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011 ja kyseisiä säädöksiä on sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2011. Direktiivillä kumotaan neuvoston direktiivi 85/611/ETY, vanha sijoitusrahastodirektiivi, sellaisena kuin se on muutettuna antamisensa jälkeen annetuilla useilla direktiiveillä 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen.

Sijoitusrahastodirektiivin tavoitteena on yhteissijoitusyrityksiä koskevan jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen yhteen sovittaminen, jotta voidaan lähentää yhteissijoitusyritysten kilpailuedellytyksiä yhteisön tasolla ja taata samalla tehokkaampi ja yhdenmukaisempi suoja osuudenomistajille. Yhteensovittamisella helpotetaan sellaisten rajoitusten poistamista, jotka haittaavat yhteissijoitusyritysten osuuksien vapaata liikkuvuutta yhteisössä (johdanto-osan 3. perustelukappale).

Sijoitusrahastodirektiivin sisältyy komissiolle useita valtuuksia toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä. Komissio on antanut seuraavat täytäntöönpanosäädökset:

- Komission asetus N:o 583/2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta sijoittajille annettavien avaintietojen osalta ja avaintietojen tai tarjousesitteen toimittamisessa muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä noudatettavien ehtojen osalta (komission avaintietoasetus);

- Komission asetus N:o 584/2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta ilmoituskirjeen vakiomallin ja yhteissijoitusyritystä koskevan todistuksen muodon ja sisällön, toimivaltaisten viranomaisten välisessä ilmoittamisessa käytettävän sähköisen viestinnän sekä paikalla tehtävissä tarkastuksissa ja tutkinnoissa ja toimivaltaisten viranomaisten välisessä tietojen-vaihdossa noudatettavien menettelyjen osalta (komission notifiointiasetus);

- Komission direktiivi 2010/43/EU Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta organisaatiovaatimusten, eturisti-riitojen, liiketoiminnan harjoittamisen, riskienhallinnan sekä säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön välisen sopimuksen sisällön osalta (komission riskienhallintadirektiivi); ja

- Komission direktiivi N:o 2010/44/EU Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta rahastojen sulautumisia, master-feeder rakenteita ja ilmoitusmenettelyä koskevien tiettyjen säännösten osalta (komission sulautumisdirektiivi).

Komission säädökset on annettu 1 päivänä heinäkuuta 2010. Komission asetukset ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa sääntelyä. Komission direktiivien mukaan niiden täytäntöönpanon edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011.

Sijoitusrahastodirektiiviä on sen antamisen jälkeen muutettu osana Euroopan finanssivalvontajärjestelmän perustamista. Finanssivalvonnan kuulumisesta Euroopan finanssivalvontajärjestelmään säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 3 a §:ssä. Sijoitusrahastodirektiivin tehdyt muutokset sisältyvät direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/78/EU, omnibusdirektiivi, 11 artiklaan. Tämän direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

Komissio valmistelee parhaillaan ehdotusta sijoitusrahastodirektiivin muuttamisesta. Tavoitteena on muuttaa sijoitusrahaston säilytysyhteisön vastuuta koskevia säännöksiä ja lisätä direktiiviin rahastoyhtiöiden palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja sanktioita koskevat uudet säännökset. Komissio on järjestänyt vuonna 2009 ja vuodenvaihteessa 2010—2011 laajan kuulemisen säilytysyhteisön tehtävistä ja vastuusta ja palkka- ja palkkiopolitiikasta. Komissio on ilmoittanut järjestävänsä tänä vuonna kuulemisen sanktioista. Tämänhetkisen tiedon mukaan komission ehdotus sijoitusrahastodirektiivin muuttamisesta annetaan vuonna 2012.

Kodifioidun sijoitusrahastodirektiivin uudet säännökset ja siihen omnibusdirektiivillä tehdyt muutokset ehdotetaan pantavaksi täytäntöön muuttamalla sijoitusrahastolakia, Finanssivalvonnasta annettua lakia ja Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettua lakia (879/2008). Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi valtiovarainministeriön asetusta rahastoesitteestä ja yksinkertaistetusta rahastoesitteestä (821/2007) ja valtiovarainministeriön asetusta rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön toimilupahakemuksiin liitettävistä selvityksistä (938/2007). Sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi ehdotetaan annettavaksi uusi valtiovarainministeriön asetus, joka koskee Finanssivalvonnan internetsivuilla saatavilla pidettäviä tietoja.

Komission direktiivit pantaisiin pääosin täytäntöön Finanssivalvonnan määräyksillä, jotka valmistellaan Finanssivalvonnassa erikseen.

Rahastosijoittamisen suosio on Suomessa ollut voimakkaassa kasvussa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kun vielä vuonna 1992 suomalaisten sijoitusrahastojen yhteenlaskettu markkina-arvo oli noin 100 miljoonaa euroa, oli kyseinen arvo vuoden 2010 lopussa 61,5 miljardia euroa.

Sijoitusrahastojen määrä on kasvanut voimakkaasti. Vuoden 2002 lopussa 23 suomalaista rahastoyhtiötä hallinnoi yhteensä 338 sijoitusrahastoa. Vuoden 2010 lopussa suomalaisten rahastoyhtiöiden määrä oli 35 ja ne hallinnoivat yhteensä 515 sijoitusrahastoa. Erikoissijoitusrahastoja, joiden osuuksia ei yhden toimiluvan periaatteella voida markkinoida muihin Euroopan talousalueeseen kuuluviin valtioihin, näistä oli 142. Erikoissijoitusrahastojen yhteenlaskettu markkina-arvo oli vuoden 2002 lopussa 1,6 miljardia euroa. Vuoden 2010 lopussa kyseinen markkina-arvo oli 8,9 miljardia euroa. Sijoitusrahastotoiminnassa tuotekehitys on viime vuosina kasvavassa määrin tapahtunut nimenomaan erikoissijoitusrahastojen kautta.

Myös sijoitusrahastojen osuudenomistajien määrä on kasvanut voimakkaasti. Kasvu on johtunut erityisesti kotitalouksien kiinnostuksesta rahastosäästämiseen. Sijoitusrahastoihin sijoittavien yksityishenkilöiden määrä on kasvanut muun muassa niin sanotun jatkuvan rahastosäästämisen kautta, jossa sijoitetaan kuukausittain tai muuten sovituin määräajoin rahastosijoittajan valitsema summa sijoittajan valitsemaan sijoitusrahastoon. Osuudenomistajia suomalaisissa sijoitusrahastoissa oli vuoden 2002 lopussa 1 023 858 ja vuoden 2010 lopussa 2 656 192. Koska sama henkilö voi olla osuudenomistajana useammassa kuin yhdessä sijoitusrahastossa, luku on osin suuntaa-antava. Finanssialan Keskusliiton arvion mukaan osuudenomistajia oli mainittuna ajankohtana päällekkäisyyksien poistamisen jälkeen hieman yli 800 000.

Vaikka sijoitusrahastojen osuudenomistajista valtaosa on yksityishenkilöitä, sijoitusrahastojen kokonaisarvosta vain noin 30 prosenttia oli yksityishenkilöiden omistuksessa vuoden 2002 lopussa ja noin 31 prosenttia vuoden 2010 lopussa (kotitaloudet ja kotitalouksien vakuutussidonnaiset säästöt). Yksityishenkilöiden omistusosuuden lasku kertoo siitä, että yritykset ja yhteisöt käyttävät sijoitusrahastoja enenevässä määrin varainhallintansa välineenä.

Kotimaisten sijoitusrahastojen lisäksi Suomessa on vuoden 1994 alusta alkaen voitu markkinoida toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneiden yhteissijoitusyritysten osuuksia. Ulkomaisten palveluntarjoajien osuus Suomen sijoitusrahastomarkkinoilla on ollut jatkuvasti kasvussa. Yhteiseen valuuttaan siirtyminen euroalueella vuoden 1999 alusta helpotti edelleen merkittävästi ulkomaisten yhteissijoitusyritysten toimintaa Suomessa. Niin sanottujen sateenvarjomuotoisten yhteissijoitusyritysten alarahastot mukaan luettuna Suomessa markkinoitiin vuoden 2002 lopussa noin tuhannen ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksia. Kesäkuussa 2011 Suomessa markkinoi osuuksia 379 sellaista yhteissijoitusyritystä, jotka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttävät sijoitusrahastodirektiivin edellytykset. Näistä 190 ovat sellaisia, joilla on 3 177 alarahastoa. Edellä mainitut alarahastot mukaan luettuina Suomessa markkinoitiin kesäkuussa 2011 yhteensä 3 366 ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksia. Lisäksi samana ajankohtana Suomessa markkinoi osuuksia 4 sellaista yhteissijoitusyritystä, jotka eivät täytä sijoitusrahastodirektiivin edellytyksiä. Näistä kahdella on yhteensä 7 alarahastoa, joten Suomessa markkinoitiin yhteensä 9 sellaisen muun kuin sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävän yhteissijoitusyrityksen osuuksia. Edellä mainittujen yhteissijoitusyritysten suomalaisilta sijoittajilta keräämistä pääomista ei ole olemassa tilastoja, mutta yleisesti arvioidaan niihin sijoitetun varallisuuden olevan lähes yhtä suuri kuin suomalaisiin sijoitusrahastoihin sijoitettujen varojen määrä. Kilpailutilanne Suomen sijoitusrahastomarkkinoilla on siten jatkuvasti kiristynyt paitsi kotimaisen myös ulkomaisen palveluntarjonnan lisäännyttyä.

Ulkomaisia rahastoyhtiöitä, jotka harjoittavat omaisuudenhoitoa rajan yli Suomeen, oli kesäkuussa 2011 12 kappaletta. Suomeen ei ollut rekisteröity yhtään ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikettä.

Sijoitusrahastotoiminta kasvoi koko Euroopassa 2000-luvulla erittäin voimakkaasti. Sijoitusrahastojen yhteenlasketut varat, jotka olivat 4 560 miljardia euroa vuonna 2000, kasvoivat 8 025 miljardiin euroon vuoden 2010 loppuun mennessä. Tästä kokonaismäärästä sijoitusrahastodirektiivin mukaisten yhteissijoitusyritysten osuus oli 5 990 miljardia euroa.

Sijoitusrahastotoiminnan kasvun voidaan odottaa jatkuvan Suomessa kuten muuallakin maailmassa. Rakenteelliset tekijät, kuten yksilöllinen eläkesäästäminen ylläpitävät todennäköisesti myös tulevaisuudessa sijoitusrahastojen suosiota. Lisäksi vakuutusyhtiöt tarjoavat laajassa määrin sijoitussidonnaisia vakuutustuotteita, joihin sijoitetut varat kanavoidaan sijoitusrahastoihin. Sijoitusrahastotoiminnan kasvun myötä rahastoyhtiöiden ja niiden hallinnoimien sijoitusrahastojen luotettavan toiminnan merkitys rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta on merkittävästi kasvanut.

Sijoitusrahastolaki

Säännökset sijoitusrahastoista sisältyvät 29 päivänä tammikuuta 1999 annettuun sijoitusrahastolakiin, joka tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta 1999. Sijoitusrahastodirektiivi 85/611/ETY ja siihen tehdyt muutokset on pantu täytäntöön sijoitusrahastolaissa.

Sijoitusrahastolakia sovelletaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön harjoittamaan toimintaan sekä yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen yleisölle. Lakia ei sovelleta yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen, jos yhteissijoitusyrityksen osuuksia markkinoidaan ainoastaan lain 1 §:ssä määritellyille ammattimaisille sijoittajille. Yhteissijoitusyritys on ulkomainen sijoitusrahasto ja siihen rinnastettava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava ulkomainen yritys. Rahastoyhtiöön, joka tarjoaa 5 §:n perusteella sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (922/2007) tarkoitettua omaisuudenhoitoa, sijoitusneuvontaa ja sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten osuuksien säilytys- ja hoitopalveluja, sovelletaan viimeksi mainittua lakia siten kuin siitä sijoitusrahastolaissa säädetään.

Sijoitusrahasto ja sen perustaminen

Sijoitusrahastotoiminta on varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sekä sijoitusrahaston hallintoa (2 §:n 1 momentin 1 kohta). Sijoitusrahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja ja sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita (2 §:n 1 momentin 2 kohta). Lain 11 luvussa säädetään sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta ja lain 12 luvussa erikoissijoitusrahaston sijoitustoiminnasta. Nykyinen sijoitusrahaston käsite kattaa sijoitusrahaston, joka täyttää sijoitusrahastodirektiivin vaatimukset, ja erikoissijoitusrahaston. Lain säännöksiä sovelletaan kumpaankin rahastoon, jollei laissa nimenomaisesti toisin mainita.

Rahastoyhtiö on pääsääntöisesti sijoitusrahastotoimintaa harjoittava suomalainen osakeyhtiö (2 §:n 1 momentin 3 kohta). Sijoitusrahastotoimintaa saa harjoittaa vain rahastoyhtiö, joka on saanut toimiluvan tätä toimintaa varten. Rahastoyhtiö saa lisäksi harjoittaa sijoitusrahastotoimintaan olennaisesti liittyvää toimintaa, jos tällainen toiminta ei ole omiaan vahingoittamaan rahasto-osuudenomistajien etua, sekä tarjota sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua omaisuudenhoitoa ja sijoitusneuvontaa sekä sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten osuuksien säilytys- ja hoitopalveluja. Finanssivalvonta myöntää hakemuksesta rahastoyhtiön toimiluvan.

Rahastoyhtiö saa perustaa yhden tai useamman sijoitusrahaston. Rahastoyhtiö saa aloittaa hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien markkinoimisen yleisölle ja varojen vastaanottamisen sijoitusrahastoon sen jälkeen kun sijoitusrahaston säännöt on vahvistettu. Finanssivalvonta vahvistaa rahastoyhtiön hakemuksesta sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetun sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston säännöt ja niiden muutokset. Sijoitusrahastossa on pääsäännön mukaan oltava vähintään 50 rahasto-osuudenomistajaa ja sillä on oltava varoja vähintään kaksi miljoonaa euroa (vähimmäispääoma). Tämä vaatimus ei koske pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varoja sijoittavaa erikoissijoitusrahastoa.

Rahasto-osuudenomistajan oikeudet ja velvollisuudet sijoitusrahastossa sekä suhteessa rahastoyhtiöön, joka hallinnoi sijoitusrahaston varoja ja siten edustaa rahasto-osuudenomistajia, määräytyvät sijoitus-rahastolain, sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaan.

Yhteissijoitusyritys

Yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan ulkomaista sijoitusrahastoa ja siihen rinnastettavaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa ulkomaista yritystä. Yhteissijoitusyrityksen määritelmä vastaa lain esitöiden mukaan (HE 201/1998 vp) sijoitusrahastolailla kumotun edellisen sijoitusrahastolain 1 §:n 6 kohdassa olevaa yhteissijoitusyrityksen määritelmää. Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 59/1996 vp) muun muassa todetaan, että ”muualla kuin Suomessa toimiluvan saaneen yhteissijoitusyrityksen sijoitustoiminnan luonne saattaa poiketa huomattavasti kotimaisten arvopapereihin sijoittavien sijoitusrahastojen sijoituspolitiikasta. Yhteissijoitusyritys saattaa siten sijoittaa esimerkiksi raaka-aineisiin, muihin hyödykkeisiin tai kiinteistöihin. Yhteissijoitusyrityksen oikeudellinen muoto saattaa myös vaihdella oikeusjärjestelmästä toiseen. Toimintaa voidaan harjoittaa esimerkiksi vaihtuvapääomaisen sijoitusyhtiön muodossa”. Lain esitöiden perusteella vaikuttaa siltä, että yhteissijoitusyrityksellä tarkoitettaisiin ulkomaista muuta kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä. Perusteluissa ei kuitenkaan todeta, että käsite kattaisi yksinomaan tällaiset yritykset. Voidaan katsoa, että käsite kattaa myös sijoitusrahastodirektiivin vaatimukset täyttävän ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen.

Rahasto-osuus sekä sen arvonmääritys, liikkeeseenlasku ja lunastaminen

Sijoitusrahaston rahasto-osuudet ovat tuotto- tai kasvuosuuksia. Sijoitusrahaston säännöissä voidaan määrätä, että rahastolla on sekä tuotto- että kasvuosuuksia.

Rahasto-osuuden arvo on sijoitusrahaston arvo jaettuna liikkeessä olevien rahasto-osuuksien lukumäärällä. Sijoitusrahaston arvo lasketaan siten, että rahaston varoista vähennetään rahastoa koskevat velat. Sijoitusrahaston varoille määrätään arvo niiden markkina-arvojen mukaan. Jollei markkina-arvoa ole tai sitä ei voida olosuhteista johtuen saada, sijoituskohteen arvo määrätään sijoitusrahaston säännöissä määritettyjen perusteiden mukaisesti. Sijoitusrahaston säännöissä määrätään myös muutoin tarkemmin rahasto-osuuden arvon laskemisesta.

Rahastoyhtiön on vaadittaessa laskettava liikkeeseen hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Tämän estämättä Finanssivalvonta voi erityisestä syystä rahasto-osuudenomistajien edun sitä vaatiessa myöntää rahastoyhtiölle luvan keskeyttää väliaikaisesti hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun.

Rahastoyhtiö voi keskeyttää väliaikaisesti hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien lunastamisen tilanteissa, jotka on mainittu sijoitusrahaston säännöissä. Rahasto-osuuksien lunastaminen voidaan keskeyttää ainoastaan, kun rahasto-osuudenomistajien etu sitä erityisesti vaatii.

Merkintähinnan maksaminen

Rahasto-osuusrekisteriin voidaan tehdä merkintä vasta, kun rahasto-osuuden merkintähinta on kokonaisuudessaan maksettu. Rahasto-osuuden merkintähinta on maksettava rahassa tai antamalla sijoitusrahastolle merkintähintaa vastaava määrä 69 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä siten, että merkintähinnan määräytymishetkellä eri arvopaperi- tai rahamarkkinavälinelajien jakauma vastaa sijoitusrahaston säännöissä lajikohtaisesti yksilöityä sijoitustoimintaa ja arvopaperien tai rahamarkkinavälineiden yhteenlaskettu markkina-arvo vastaa niitä vastaan annettavan rahasto-osuuden arvoa. Pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavan erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuden merkintähinta voidaan myös maksaa antamalla kiinteistöjä tai kiinteistöarvopapereita, joiden yhteenlaskettu markkina-arvo vastaa niitä vastaan annettavan rahasto-osuuden arvoa, jos sijoitusrahaston sääntöihin on otettu määräys siitä, että rahasto-osuus voidaan merkitä oikeuksin tai velvollisuuksin panna rahastoon osuutta vastaan muuta omaisuutta kuin rahaa (apporttiomaisuus).

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluva rahasto-osuus

Sijoitusrahaston sääntöihin voidaan ottaa määräys siitä, että rahasto-osuudet liitetään arvo-osuusjärjestelmään. Laki edellyttää nykyisin, että arvo-osuusjärjestelmään siirretään sijoitusrahaston koko rahasto-osuuskanta. Sijoitusrahastojen sääntöjä vahvistettaessa on kuitenkin vakiintunut käytäntö, jonka mukaan sijoitusrahastossa voi tuotto- ja kasvuosuuksien ohella olla erisarjaisia osuuksia vaikka osuussarjan käsitettä ei ole lain tasolla tunnistettu. Jokaisessa osuussarjassa voi olla sekä tuotto- että kasvuosuuksia.

Rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuus

Rahastoyhtiön velvollisuutena on tiedottaa yleisölle harjoittamastaan sijoitustoiminnasta. Rahastoyhtiön on julkistettava jokaisesta hallinnoimastaan sijoitusrahastosta esite (rahastoesite), yksinkertaistettu rahastoesite, puolivuotiskatsaus ja vuosikertomus. Rahastoyhtiön on lisäksi julkistettava jokaisesta hallinnoimastaan erikoissijoitusrahastosta neljännesvuosikatsaus.

Rahastoyhtiön on liitettävä rahastoesitteeseen sijoitusrahaston säännöt ja pidettävä rahastoesite sekä yksinkertaistettu rahastoesite ajan tasalla. Rahastoesitteessä on oltava olennaiset ja riittävät tiedot sijoitusrahaston sijoitustoiminnan tavoitteista ja sen muista ominaisuuksista, sijoitusrahastoa hallinnoivasta rahastoyhtiöstä, sekä sijoitusrahaston käyttämästä säilytysyhteisöstä, jotta sijoittajat voivat luotettavasti arvioida kyseistä sijoitusrahastoa ja erityisesti siihen liittyviä riskejä.

Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on oltava olennaiset ja riittävät tiedot sijoitusrahaston sijoitustoiminnan tavoitteista ja siihen liittyvistä riskeistä, kulurakenteesta sekä hallinnosta, jotta sijoittajat voivat luotettavasti arvioida kyseistä sijoitusrahastoa ja erityisesti siihen liittyviä riskejä.

Rahastoyhtiön on tarjottava asiakkaalle ennen rahasto-osuuden merkintää veloituksetta sijoitusrahaston yksinkertaistettu rahastoesite. Lisäksi viimeisin kysymyksessä olevaa sijoitusrahastoa koskeva vuosikertomus, mahdollinen sen jälkeen ilmestynyt puolivuotiskatsaus, mahdollinen puolivuotiskatsauksen jälkeen ilmestynyt erikoissijoitusrahaston neljännesvuosikatsaus ja rahastoesite on pyynnöstä veloituksetta toimitettava asiakkaalle. Rahastoyhtiön on huolehdittava, että sijoitusrahaston viimeisin vuosikertomus, puolivuotiskatsaus ja erikoissijoitusrahaston neljännesvuosikatsaus pidetään yleisesti saatavilla rahastoesitteessä ja yksinkertaistetussa rahastoesitteessä mainitussa paikassa tai sellaisella muulla tavalla, josta ilmoitetaan rahastoesitteessä ja yksinkertaistetussa rahastoesitteessä. Vuosikertomus sekä puolivuotis- tai sen jälkeen mahdollisesti ilmestynyt erikoissijoitusrahaston neljännesvuosikatsaus on toimitettava veloituksetta rahasto-osuudenomistajille heidän pyynnöstään.

Kaikessa sijoitusrahaston markkinoinnissa on oltava maininta rahastoesitteestä ja yksinkertaistetusta rahastoesitteestä sekä paikoista, joissa rahastoesite ja yksinkertaistettu rahastoesite ovat yleisön saatavilla, tai miten yleisö voi muuten saada esitteet nähtäväkseen.

Finanssivalvonta voi vaatia, että sijoitusrahaston rahasto-osuuksia markkinoitaessa on käytettävä suomen tai ruotsin kieltä. Erikoissijoitusrahaston markkinointiaineistosta on käytävä selkeästi ilmi ne seikat, joiden vuoksi sijoitusrahastoa pidetään erikoissijoitusrahastona.

Sijoitusrahaston sulautuminen

Sijoitusrahastolain 16 luvussa on säännökset sijoitusrahaston sulautumisesta. Sijoitusrahasto (sulautuva sijoitusrahasto) voi sulautua toisen sijoitusrahaston (vastaanottava sijoitusrahasto) kanssa, jos ne sijoitustoiminnassaan noudattavat samoja periaatteita. Sulautuminen voi tapahtua siten, että vastaanottava sijoitusrahasto ja vähintään yksi sulautuva sijoitusrahasto sulautuvat (absorptiosulautuminen) tai, että vähintään kaksi sulautuvaa sijoitusrahastoa sulautuvat, jolloin niistä perustetaan vastaanottava sijoitusrahasto (kombinaatiosulautuminen). Sijoitusrahasto sulautuu toiseen sijoitusrahastoon siten, että sulautuvaan sijoitusrahastoon kuuluvat varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle sijoitusrahastolle ja sulautuvan sijoitusrahaston osuudenomistajat saavat vastikkeena vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuuksia (sulautumisvastike). Rahasto-osuudenomistajalla on kuitenkin aina oikeus saada vastike rahana.

Sulautumista varten on laadittava kirjallinen sulautumissuunnitelma, johon on sisällytettävä laissa säädetyt tiedot. Rahastoyhtiöiden, jotka hallinnoivat sulautumiseen osallistuvia sijoitusrahastoja, on laadittava sulautumissuunnitelma ja haettava sulautumisen täytäntöönpanoon Finanssivalvonnan lupa kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman hyväksymisestä. Finanssivalvonnan on pääsäännön mukaan ratkaistava täytäntöönpanolupaa koskeva hakemus kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

Kun Finanssivalvonta on myöntänyt luvan sulautumisen täytäntöönpanolle, sulautumisesta päättäneiden rahastoyhtiöiden on välittömästi ilmoitettava siitä kirjallisesti rahasto-osuudenomistajille ja julkaistava sitä koskeva ilmoitus vähintään yhdessä valtakunnallisessa sanomalehdessä viimeistään kuukautta ennen sulautumisen täytäntöönpanoa. Ilmoituksessa on mainittava täytäntöönpanoluvan ja sulautumissuunnitelman sisältö.

Rahastoyhtiöiden, jotka hallinnoivat sulautumiseen osallistuvia sijoitusrahastoja, on tehtävä Finanssivalvonnalle ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta kahden kuukauden kuluessa sitä koskevan luvan myöntämisestä uhalla, että sulautuminen raukeaa, jollei sulautumissuunnitelmassa mainitusta sulautumisen suunnitellusta voimaantuloajankohdasta muuta johdu. Sulautuvan rahaston varat ja vastuut siirtyvät sulautumissuunnitelmassa määrätyllä tavalla vastaanottavalle sijoitusrahastolle, kun sulautumisen täytäntöönpanosta on ilmoitettu Finanssivalvonnalle. Samanaikaisesti sulautuva sijoitusrahasto purkautuu.

Sulautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajalle syntyy sulautumisen täytäntöönpanoilmoituksesta oikeus vastikkeeseen ja rahasto-osuudenomistajasta tulee vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistaja sulautumissuunnitelman mukaisesti.

Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla

Rahastoyhtiö voi perustaa sivuliikkeen toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Sen on ilmoitettava sivuliikkeen perustamisesta hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle (126 a §). Finanssivalvonnan on kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta toimitettava tieto sivuliikkeen perustamisesta asianomaisen valtion Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle ja ilmoitettava tästä asianomaiselle rahastoyhtiölle. Finanssivalvonta voi kahden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta päättää, ettei se toimita ilmoitusta, jos se havaitsee, ettei sivuliikkeen perustaminen täytä rahastoyhtiön taloudellinen tilanne ja hallinto huomioon ottaen sivuliikkeen perustamiselle asetettuja vaatimuksia. Sivuliikettä ei saa perustaa, jos Finanssivalvonta on kieltäytynyt tekemästä ilmoitusta.

Rahastoyhtiö voi sivuliikkeen välityksellä markkinoida hallinnoimiensa sijoitusrahastodirektiivin mukaisten sijoitusrahastojen osuuksia isäntävaltiossa ja, jos asianomaisen valtion lainsäädäntö sen sallii, erikoissijoitusrahaston osuuksia. Rahastoyhtiö voi sivuliikkeestä käsin harjoittaa sijoitusrahastolain 5 §:ssä tarkoitettua toimintaa. Se ei kuitenkaan saa perustaa isäntävaltiossa sijoitusrahastoja.

Rahastoyhtiön on haettava Finanssivalvonnalta lupa sivuliikkeen perustamiseen, jos se aikoo perustaa sivuliikkeen muuhun kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Finanssivalvonnan on myönnettävä lupa, jos sivuliikkeen valvonta on riittävästi järjestettävissä ja sivuliikkeen perustaminen ei rahastoyhtiön hallinto ja taloudellinen tila huomioon ottaen ole omiaan vaarantamaan rahastoyhtiön toimintaa (126 b §). Lupahakemuksesta on pyydettävä Suomen Pankin lausunto.

Rahastoyhtiö voi harjoittaa sijoitusrahastolain 5 §:ssä tarkoitettua toimintaa toisen valtion alueella perustamatta sivuliikettä. Se ei kuitenkaan saa perustaa sijoitusrahastoja kyseisessä valtiossa. Rahastoyhtiön on ennen toiminnan aloittamista ilmoitettava hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle, mitä toimintaa sekä missä ja miten se aikoo harjoittaa (126 d §). Säännös toiminnan harjoittamisesta sivuliikettä perustamatta koskee sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvia että muita valtioita. Jos toimintaa aiotaan harjoittaa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, Finanssivalvonnan on kuukauden kuluessa edellä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta toimitettava tieto asiasta asianomaisen valtion Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle.

Rahastoyhtiö saa markkinoida hallinnoimansa sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston rahasto-osuuksia yhden toimiluvan periaatteen mukaisesti Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa. Ennen kuin rahastoyhtiö aloittaa markkinoinnin, sen on ilmoitettava siitä asianomaisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä hankittava Finanssivalvonnalta todistus siitä, että sijoitusrahasto täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset. Finanssivalvonnan on annettava päätös asiassa viipymättä.

Rahastoyhtiö saa markkinoida erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksia muualla kuin Suomessa sekä sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävän sijoitusrahaston osuuksia myös muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, jos asianomaisen valtion lainsäädäntö sen sallii. Finanssivalvonnan on tarvittaessa annettava rahastoyhtiölle hakemuksesta viipymättä todistus siitä, että hakemuksen kohteena oleva erikoissijoitusrahasto tai sijoitusrahasto on rekisteröity Suomessa ja se on Finanssivalvonnan valvonnassa.

Yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanut yhteissijoitusyritys, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset, saa markkinoida osuuksiaan Suomessa ilmoitettuaan siitä Finanssivalvonnalle (128 §). Yhteissijoitusyritys saa aloittaa osuuksiensa markkinoinnin kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta voi tänä aikana erityisestä syystä kieltää markkinoinnin aloittamisen.

Muun kuin sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävän yhteissijoitusyrityksen osuuksia saa markkinoida Suomessa yleisölle Finanssivalvonnan luvalla (129 §). Lupamenettelyn piirissä ovat Euroopan talousalueelta olevat muut kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaiset yhteissijoitusyritykset sekä Euroopan talousalueen ulkopuolelle rekisteröidyt yhteissijoitusyritykset, joiden rakenne, toimintamuodot ja valvonta voivat poiketa eurooppalaisesta mallista.

Jos yhteissijoitusyritys lopettaa osuuksien markkinoinnin, sen on ennen markkinoinnin lopettamista ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle.

Ulkomaisen rahastoyhtiön oikeudesta perustaa sivuliike Suomeen ja oikeudesta tarjota palveluja Suomessa sivuliikettä perustamatta säädetään ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetussa laissa.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Rahastoyhtiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka yhtiö on tämän lain mukaisessa toiminnassaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.

Rahastoyhtiön hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän tehtävässään on rikkomalla tätä lakia tai sijoitusrahaston sääntöjä tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut rahasto-osuuden omistajalle tai muulle henkilölle.

Rahastoyhtiön osakkeenomistaja ja osakkeenomistajaan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla rinnastettava henkilö, yhteisö ja säätiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka tämä myötävaikuttamalla tämän lain tai sijoitusrahaston sääntöjen rikkomiseen tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta on aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.

Kaikkia rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan 134—137 §:ssä tarkoitetun korvausvaatimuksen esittämisestä ja kanteen nostamisesta päättää rahasto-osuudenomistajien kokous.

Omistusosuuden hankintaa koskeva ilmoitusvelvollisuus

Sijoitusrahastolain mukaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankinnan ilmoittamiseen ja hankinnan vastustamiseen sovelletaan, mitä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 ja 42 §:ssä säädetään (16 §). Säännöstä on tarkistettu viimeksi vuonna 2007 (928/2007). Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 ja 42 §:ää on muutettu viimeksi vuonna 2009, jolloin myös sijoituspalveluyrityksen osakkeiden luovutus tuli ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Tässä yhteydessä ei muutettu sijoitusrahastolain 16 §:ää.

Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:n mukaan jokaisen, joka aikoo hankkia välittömästi tai välillisesti sijoituspalveluyrityksen osakkeita, on ilmoitettava hankinnasta Finanssivalvonnalle, jos hänen omistuksensa hankinnan johdosta on vähintään 10 prosenttia osakepääomasta tai niin suuri, että se vastaisi vähintään 10:tä prosenttia kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin oikeuttaisi käyttämään edellä tarkoitettuun omistukseen rinnastettavaa tai muuten merkittävää vaikutusvaltaa sijoituspalveluyrityksen hallinnossa. Vastaava ilmoitus on tehtävä, jos omistus hankinnan johdosta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia sijoituspalveluyrityksen osakepääomasta tai omistus vastaisi samansuuruista osuutta kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai sijoituspalveluyrityksestä tulisi tytäryritys. Edellä mainittuja rajoja laskettaessa sovelletaan, mitä arvopaperimarkkinalain 1 luvun 5 §:ssä sekä 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään. Tätä momenttia sovellettaessa ei oteta huomioon osakkeita, jotka ilmoitusvelvollinen on enintään vuoden ajaksi hankkinut järjestämänsä arvopapereiden liikkeeseenlaskun yhteydessä tai markkinatakauksen nojalla ja joiden nojalla ilmoitusvelvollisella ei ole oikeutta käyttää yhteisössä äänivaltaa eikä muuten vaikuttaa yhteisön johdon toimintaan.

Edellä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä myös, jos omistettujen osakkeiden määrä laskee jonkin 41 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn omistusrajan alapuolelle tai sijoituspalveluyritys lakkaa olemasta ilmoitusvelvollisen tytäryritys.

Sijoituspalveluyrityksen ja sen omistusyhteisön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle vähintään kerran vuodessa 41 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen omistusosuuksien omistajat ja omistusten suuruudet sekä ilmoitettava viivytyksettä tietoonsa tulleet omistusosuuksien muutokset. Edellä tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 42 §:ssä säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää omistusosuuden hankinta siten, kuin Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a §:ssä ja kieltopäätöksen antamista koskevasta menettelystä mainitun lain 32 b §:ssä säädetään. Ilmoitusvelvollinen ei saa hankkia osakkeita ennen kuin Finanssivalvonta on tehnyt edellä tarkoitetun päätöksen tai päätöksen tekemiselle Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ssä säädetty määräaika on päättynyt, jollei asian käsittelyssä toisin määrätä.

Valvonta

Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa sijoitusrahastolain, sen nojalla annettujen säännösten ja viranomaisten niiden nojalla antamien määräysten noudattamista sekä rahastoyhtiön, säilytysyhteisön ja sijoitusrahaston toimintaa sekä yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointia yleisölle. Finanssivalvonnalla on oikeus saada yhteissijoitusyritykseltä valvonnan edellyttämät tiedot sekä jäljennökset valvonnan kannalta tarpeellisiksi katsomistaan asiakirjoista.

Laki ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa

Ulkomainen rahastoyhtiö on sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettua toimintaa harjoittava yhteisö, joka on saanut sijoitusrahastolain 5 a §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaavan toimiluvan muussa valtiossa kuin Suomessa (2 §:n 1 kohta). Ulkomainen rahastoyhtiö saa harjoittaa Suomessa kotivaltiossaan saamansa toimiluvan mukaisesti sijoitusrahastolain 5 §:ssä tarkoitettua toimintaa siten kuin tässä laissa säädetään. Ulkomainen rahastoyhtiö ei kuitenkaan saa perustaa Suomessa sijoitusrahastolaissa tarkoitettuja sijoitusrahastoja. Ulkomainen rahastoyhtiö saa markkinoida hallinnoimiensa sijoitusrahastodirektiivin mukaisten yhteissijoitusyritysten osuuksia Suomessa. Muiden kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisten yhteissijoitusyritysten osuuksien markkinointi edellyttää Finanssivalvonnan lupaa. Ulkomainen rahastoyhtiö saa tarjota Suomessa sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua omaisuudenhoitoa, sijoitusneuvontaa ja sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten osuuksien säilytys- ja hoitopalveluja. Viimeksi mainittua palveluja tarjoavaan ulkomaiseen rahastoyhtiöön sovelletaan, mitä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain (580/1996) 4 c §:n 1 momentissa ja 7 §:n 2 momentissa säädetään. Ulkomainen rahastoyhtiö voi tarjota palveluja Suomessa sivuliikkeen välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella sivuliikettä perustamatta.

Lain noudattamisen valvonnasta ja Finanssivalvonnan oikeudesta antaa tietoja ulkomaiselle Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa.

Lain 2 luvussa säädetään Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta olevan ulkomaisen rahastoyhtiön sijoittautumisoikeudesta Suomeen. Edellä mainitusta valtiosta oleva ulkomainen rahastoyhtiö voi perustaa sivuliikkeen Suomeen sen jälkeen, kun sen kotivaltion valvontaviranomainen on ilmoittanut sivuliikkeen perustamisesta Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava riittävät tiedot harjoitettavaksi aiotusta toiminnasta, sivuliikkeen hallinnosta ja johdosta sekä sivuliikkeen sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Sivuliike voi aloittaa toimintansa, kun rahastoyhtiö on saanut Finanssivalvonnasta annetun lain 59 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai, jos Finanssivalvonta ei ole tehnyt edellä tarkoitettua ilmoitusta, viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun Finanssivalvonta on vastaanottanut ulkomaisen rahastoyhtiön kotivaltion viranomaisen ilmoituksen. Ulkomainen rahastoyhtiö voi aloittaa hallinnoimansa yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnin sivuliikkeestä kahden kuukauden kuluttua edellä tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä, jos yhteissijoitusyritys sen kotivaltion lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset, eikä Finanssivalvonta mainittuna aikana kiellä markkinoinnin aloittamista. Finanssivalvonta voi laissa säädetyillä perusteilla kieltää markkinoinnin aloittamisen.

Ulkomaisen rahastoyhtiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle ilmoitettuihin tietoihin tulevista muutoksista vähintään kuukautta ennen niiden toteuttamista.

Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanut ulkomainen rahastoyhtiö saa harjoittaa toimintaa Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä. Ulkomainen rahastoyhtiö voi tarjota Suomessa toimilupansa mukaisia palveluja kotivaltion valvontaviranomaisen ilmoitettua siitä Finanssivalvonnalle. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot Suomessa harjoitettavasta toiminnasta sekä tiedot sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Sivuliikkeen toiminnan rajoittamisesta ja kieltämisestä säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ssä. Finanssivalvonta voi lisäksi kieltää tämän lain vastaisen toiminnan, jos kielto on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätön sijoittajien tai niiden henkilöiden etujen suojaamiseksi, joille palvelua on tarjottu.

Lain 3 luvussa säädetään Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa toimiluvan saaneen ulkomaisen rahastoyhtiön sijoittautumisoikeudesta Suomeen. Ulkomaisen rahastoyhtiön, joka on saanut toimiluvan Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa, on haettava Finanssivalvonnalta toimilupa Suomeen perustettavalla sivuliikkeelle.

Finanssivalvonnan on myönnettävä toimilupa, jos rahastoyhtiöön sen kotivaltiossa sovellettava lainsäädäntö vastaa kansainvälisesti hyväksyttyjä rahoitusvalvonnan sekä rahoitusjärjestelmän rikollisen hyväksikäytön estämistä koskevia suosituksia, rahastoyhtiön taloudelliset toimintaedellytykset ja hallinto täyttävät luotettavalle toiminnalle asetettavat vaatimukset ja rahastoyhtiötä muutoinkin valvotaan sen kotivaltiossa riittävän tehokkaasti. Jos sivuliikkeen tarkoituksena on harjoittaa sijoitusrahastolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, toimilupaa myönnettäessä on arvioitava, vastaako sivuliikkeen kotivaltion sijoittajien korvausjärjestelmä korvausrahaston tarjoaman suojan tasoa ja laajuutta. Finanssivalvonta voi toimiluvan myöntämisen yhteydessä päättää sivuliikkeen jäsenyydestä korvausrahastossa. Finanssivalvonnalla on oikeus toimiluvan hakijaa kuultuaan asettaa toimilupaan sivuliikkeen liiketoimintaa koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja. Toimiluvan mukaisen toiminnan rajoittamisesta ja toimiluvan peruuttamisesta säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa.

Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa toimiluvan saanut rahastoyhtiö saa Finanssivalvonnan luvalla harjoittaa edellä tarkoitettua toimintaa Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä.

Laissa säädetään Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa toimiluvan saaneen ulkomaisen rahastoyhtiön edustuston avaamisesta ja toiminnasta ja edustuston toiminnan kieltämisestä.

Laki Finanssivalvonnasta

Finanssivalvonnasta annetussa laissa on yleiset säännökset Finanssivalvonnan tavoitteesta, tehtävistä ja valvottavista sekä säännökset hallinnosta, valvontavaltuuksista, hallinnollisista seuraamuksista, asiakkaansuojan valvonnasta, ulkomaisten valvottavien ja niiden Suomessa olevien sivuliikkeiden valvonnasta ja yhteistyöstä ulkomaan valvontaviranomaisten kanssa sekä erinäiset säännökset muun muassa Finanssivalvonnan oikeudesta ja velvollisuudesta luovuttaa tietoja.

Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa finanssimarkkinoilla toimivien toimintaa niin kuin laissa Finanssivalvonnasta ja muualla laissa säädetään. Finanssivalvonta edistää lisäksi hyvien menettelytapojen noudattamista finanssimarkkinoilla sekä yleisön tietämystä finanssimarkkinoista.

Sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö sekä ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetussa laissa tarkoitettu muussa kuin ETA-valtiossa toimiluvan saanut ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliike ovat Finanssivalvonnan toimilupavalvottavia. Lisäksi Finanssivalvonta valvoo ulkomaisten ETA-valvottavien Suomessa olevien sivuliikkeiden toimintaa sekä ulkomaisten valvottavien palvelujen tarjoamista Suomessa sivuliikettä perustamatta niin kuin 5 ja 6 luvussa säädetään. Ulkomaisen ETA-valvottavalla tarkoitetaan toisen ETA-valtion lainsäädännön alaista ulkomaista valvottavaa. Ulkomainen valvottava on muun muassa yritys, joka vastaa sijoitusrahastolaissa tarkoitettua rahastoyhtiötä ja jolla on Suomessa sivuliike taikka joka tarjoaa tai aikoo tarjota Suomeen palveluja sivuliikettä perustamatta.

Lain 39 §:ssä säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta määrätä rikemaksu. Seuraamus voidaan määrätä eräiden arvopaperimarkkinalain nojalla annettavien tietojen ilmoittamisvelvollisuutta koskevien säännösten noudattamisen laiminlyönnistä ja sijoitusrahastolain 11 luvussa säädettyjen tai sijoitusrahaston säännöissä määrättyjen varojen sijoittamista koskevien rajoitusten rikkomisesta.

Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta

Finanssivalvonnan toiminnasta aiheutuvat kulut katetaan valvottavilta perittävillä valvontamaksuilla. Laissa Finanssivalvonnan valvontamaksusta (879/2008) säädetään yhteisöistä, joilla on velvollisuus suorittaa vuosittainen valvontamaksu sekä valvontamaksun maksuperusteista ja maksujen määristä.

Sijoitusrahaston ja sen osuudenomistajien verotus

Sijoitusrahastot ovat tuloverotuksessa rahasto-osuuden omistajista erillisiä verosubjekteja. Tuloverolain (1535/1992) mukaan niitä pidetään yhteisöinä, jotka on kuitenkin vapautettu tuloverosta. Sijoitusrahaston sijasta verotus kohdistuu rahaston osuudenomistajiin, joita verotetaan sijoitusrahaston maksamasta voitto-osuudesta sekä rahasto-osuuden lunastuksen tai luovutuksen yhteydessä syntyvästä myyntivoitosta.

Sijoitusrahaston Suomessa yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksamasta voitto-osuudesta on ennakkoperintälain (1118/1996) mukaan toimitettava ennakonpidätys. Rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta voitto-osuudesta on perittävä rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetussa laissa (627/1978) tarkoitettu lähdevero.

Lähdeveron perimisvelvollisuuteen ja määrään vaikuttavat myös Suomen ja osuudenomistajan asuinvaltion välillä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräykset. Pääsääntöisesti voitto-osuus kuuluu verosopimusten niin sanotun muun tulon artiklan piiriin, jolloin verotusoikeus kuuluu pääsääntöisesti yksin asuinvaltiolle.

Ennakonpidätysvelvollisuus sekä velvollisuus periä lähdevero kuuluvat käytännössä rahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle.

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 17 §:n 1 momentin mukaan rahastoyhtiön ja ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen tai edustuston on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot verovelvollisen omistamista sekä verovelvolliselta lunastetuista sijoitusrahaston rahasto-osuuksista sekä yhteissijoitusyrityksen osuuksista. Lisäksi on annettava tarvittavat tiedot lunastettujen rahasto-osuuksien ja yhteissijoitusyritysten osuuksien hankintahinnasta ja hankinta-ajankohdasta sekä merkinnän ja lunastuksen yhteydessä perityistä kuluista siltä osin kuin nämä tiedot ovat tiedon-antovelvollisella. Lain 15 §:n perusteella rahastoyhtiön on ilmoitettava Verohallinnolle rahasto-osuuksille maksettu vuotuinen tuotto. Lain 16 §:n mukaan tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvat lisäksi rahastoyhtiön omaisuuden hoidosta tai säilyttämisestä perimät maksut.

Sijoitusrahastodirektiivi

Sijoitusrahastodirektiiviin on kodifioitu vanha sijoitusrahastodirektiivi siihen tehtyine muutoksineen ja uudet säännökset sijoitusrahaston perustamisesta muuhun jäsenvaltioon kuin rahastoyhtiön kotivaltioon, sijoitusrahaston kansallisesta ja rajat ylittävästä sulautumisesta, sijoitusrahastojen muodostamasta syöttörahasto-kohderahasto -rakenteesta (englanniksi master-feeder structures), sijoittajille annettavista avaintiedoista, joilla korvataan nykyinen yksinkertaistettu rahastoesite, rahasto-osuuksien markkinointia muussa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa koskevasta ilmoitusmenettelystä ja toimivaltaisten viranomaisten valvontayhteistyön tehostamisesta. Muut kuin edellä mainitut sijoitusrahastodirektiivin säännökset vastaavat asiallisesti pääosiltaan vanhan sijoitusrahastodirektiivin säännöksiä. Säännöksiin on tehty lähinnä teknisluonteisia tarkistuksia.

Sijoitusrahastodirektiivin uusien säännösten tarkoitus on tehostaa EU:n sijoitusrahastomarkkinoiden toimintaa antamalla yhteissijoitusyrityksille uusia toimintamahdollisuuksia ja tehostamalla tietojen julkistamisvelvollisuutta ja yhteissijoitusyritysten osuuksien rajat ylittävää markkinointia koskevien säännösten toimivuutta.

Direktiivissä on annettu komissiolle useita valtuuksia toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka valtuudet on muutettu omnibusdirektiivillä valtuuksiksi hyväksyä delegoituja säädöksiä.

I LUKU

Kohde, soveltamisala ja määritelmät

Sijoitusrahastodirektiivin I luvun artiklat vastaavat pääosin vanhan sijoitusrahastodirektiivin vastaavia säännöksiä. Luvussa säädetään direktiivin soveltamisalasta ja määritelmistä. Direktiiviä sovelletaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, jäljempänä yhteissijoitusyritys, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioiden alueelle. Luvun 1 artiklassa määritellään yhteissijoitusyritys (englanniksi an undertaking for collective investment in transferable securities, UCITS) ja sen oikeudellinen muoto. Vanhasta sijoitusrahastodirektiivistä poiketen jäsenvaltiot voivat artiklan mukaan sallia, että yhteissijoitusyritys koostuu useasta alarahastosta.

Direktiivin määritelmiä koskevaan 2 artiklaan on lisätty uusia määritelmiä kuten määritelmät sulautumistavoista sekä rajat ylittävästä sulautumisesta ja kotimaisesta sulautumisesta. Direktiivin uusista säännöksistä johtuen yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion määritelmää on muutettu. Yhteissijoitusyrityksen kotivaltio on aikaisemmasta poiketen se jäsenvaltio, jossa yhteissijoitusyritykselle on myönnetty lupa 5 artiklan mukaisesti.

II LUKU

Luvan myöntäminen yhteissijoitusyritykselle

Luvun 5 artikla vastaa pääosin vanhan sijoitusrahastodirektiivin 4 artiklaa muutettuna teknisluonteisilla tarkistuksilla. Aikaisemmasta poiketen sijoitusrahastolle myönnettävän luvan ehtona on, että sen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät rahastoyhtiön kyseisen sijoitusrahaston hoitamista koskevan hakemuksen, rahaston säännöt sekä säilytysyhteisön valinnan (2 kohta). Jos yhteissijoitusyritys ei ole sijoittautunut rahastoyhtiön kotijäsenvaltioon, yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ratkaistava rahastoyhtiön yhteissijoitusyrityksen hoitamista koskeva hakemus 20 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Luvan myöntämisen ehdoksi ei saa asettaa vaatimusta, että yhteissijoitusyritystä hoitaa rahastoyhtiö, jonka sääntömääräinen kotipaikka on yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa, tai että rahastoyhtiö harjoittaa toimintaa yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa tai siirtää toimintoja sinne (3 kohta). Sijoitusrahastodirektiivin 20 artiklassa säädetään asiakirjoista, jotka rahastoyhtiön, joka hakee lupaa hoitaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yhteissijoitusyritystä, on toimitettava yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille. Rahastoyhtiölle on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko yhteissijoitusyritykselle myönnetty lupa (4 kohdan toinen alakohta).

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin täytäntöön panemiseksi annetuista laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka koskevat yhteissijoitusyrityksen perustamista ja toimintaa, on helposti saatavissa tietoa etätietona tai sähköisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot ovat saatavissa vähintään yhdellä kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä ja että ne annetaan selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla ja pidetään ajan tasalla (7 kohta).

Artiklassa säädetään sen johdonmukaisen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1095/2010 perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, valtuudesta laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia niiden tietojen täsmentämiseksi, jotka on annettava toimivaltaisille viranomaisille yhteissijoitusyritystä koskevassa lupahakemuksessa (8 kohta).

III LUKU

Rahastoyhtiöiden velvoitteet

Sijoitusrahastodirektiivin 6 artiklassa säädetään rahastoyhtiön toimiluvasta. Artiklassa säädetään vaatimuksesta, jonka mukaan kaikki myönnetyt toimiluvat on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle, joka julkistaa verkkosivustollaan luettelon toimiluvan saaneista rahastoyhtiöistä ja pitää sen ajan tasalla.

Sijoitusrahastodirektiivin 7 artiklassa valtuutetaan arvopaperimarkkinaviranomainen laatimaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään tiedot, jotka on annettava toimivaltaisille viranomaisille rahastoyhtiön toimilupaa koskevassa hakemuksessa, rahastoyhtiöiden 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan sovellettavia vaatimuksia ja vaatimuksia, jotka koskevat määräosuuden omistavia osakkaita ja seikkoja, jotka voivat estää toimivaltaisia viranomaisia toteuttamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään (6 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 11 artiklassa säädetään direktiivin johdonmukaiseksi yhdenmukaistamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuudesta laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia artiklassa tarkoitetuista tiedoista ja artiklan yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi luonnoksia vakiomuotoisten menettelyjen, lomakkeiden ja mallien laatimiseksi (3 kohta)

Luvun 12 artiklassa, jossa säädetään toiminnan vakautta koskevista vaatimuksista, säädetään komission valtuudesta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään artiklassa tarkoitettuja käytäntöjä ja järjestelyjä sekä eturistiriitojen rajoittamiseen liittyviä rakenteita ja organisaatiovaatimuksia (3 kohta). Käytännesääntöjä koskevassa 14 artiklassa säädetään komission valtuudesta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiö täyttää artiklan 1 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet (2 kohta). Artiklan yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuudesta laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymät delegoidut säädökset (3 kohta).

Direktiiviin sisältyy uusi 15 artikla, jota vastaavaa säännöstä ei ole vanhassa sijoitusrahastodirektiivissä. Artiklassa säädetään rahastoyhtiöiden tai tarvittaessa sijoitusyhtiöiden velvollisuudesta toteuttaa 92 artiklan mukaiset toimenpiteet ja ottaa käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt varmistaakseen, että ne käsittelevät asianmukaisesti sijoittajien tekemiä valituksia ja että sijoittajat voivat käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan, kun rahastoyhtiöllä on toimilupa muussa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa. Sijoittajien on näiden toimenpiteiden perusteella voitava tehdä valituksia jäsenvaltionsa virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä. Lisäksi rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt tietojen asettamiseksi saataville yleisön tai yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä.

Luvun 16—18 artikla, jotka koskevat sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta, sisältävät uusia säännöksiä verrattuna vanhaan sijoitusrahastodirektiiviin. Jos toimiluvan saanut rahastoyhtiö aikoo sivuliikettä perustamatta ainoastaan markkinoida hoitamansa yhteissijoitusyrityksen osuuksia liitteen II mukaisesti jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa aikomatta harjoittaa muuta toimintaa, kyseiseen markkinointiin sovelletaan ainoastaan XI luvussa asetettuja vaatimuksia (16 artiklan 1 kohdan toinen alakohta). Jos rahastoyhtiö haluaa harjoittaa liitteessä II tarkoitettuja yhteiseen salkunhoitoon kuuluvia tehtäviä, rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on liitettävä rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille lähetettäviin asiakirjoihin todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on tämän direktiivin säännösten mukainen toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja yksityiskohtaiset tiedot niitä yhteissijoitusyritystyyppejä mahdollisesti koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa (17 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta). Rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä vastaanottavan jäsenvaltion alueella, on noudatettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä. Rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa 4 kohdan noudattamisen valvonnasta (17 artiklan 4 ja 5 kohta). Artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuudesta laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa tarkennetaan artiklan 1, 2, 3, 8 ja 9 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot, sekä valtuudesta laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tietojen toimittamista varten (17 artiklan 10 kohta).

Jos rahastoyhtiö harjoittaa toimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, sen on noudatettava rahastoyhtiön kotivaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä (18 artiklan 3 kohta). Direktiivin 18 artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuudesta laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa tarkennetaan artiklan 1, 2 ja 4 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot ja valtuudesta laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tietojen toimittamista varten (5 kohta).

Luvun 19 artikla sisältää uudet säännökset rahastoyhtiöstä, joka tarjoaa rajat ylittäen yhteistä salkunhoitoa perustamalla sivuliikkeen tai palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla. Tällaisen rahastoyhtiön on noudatettava rahastoyhtiön kotijäsenvaltion sääntöjä, jotka liittyvät rahastoyhtiön organisaatioon, mukaan lukien tehtävien siirtoa koskevat järjestelyt, riskienhallintamenettelyt, toiminnan vakautta koskevat säännöt ja sen valvonta, 12 artiklassa tarkoitetut käytännöt ja rahastoyhtiön raportointivaatimukset. Säännöt eivät saa olla tiukempia kuin sellaisiin rahastoyhtiöihin sovellettavat säännöt, jotka harjoittavat toimintaansa ainoastaan kotijäsenvaltiossaan (1 kohta). Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa 1 kohdan noudattamisen valvonnasta (2 kohta).

Rahastoyhtiön, joka tarjoaa rajat ylittäen yhteistä salkunhoitoa perustamalla sivuliikkeen tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava 19 artiklan mukaan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion yhteissijoitusyritysten perustamiseen ja toimintaan liittyviä sääntöjä, nimittäin sääntöjä, joita sovelletaan:

a) yhteissijoitusyrityksen perustamiseen ja luvan myöntämiseen sille;

b) osuuksien ja osakkeiden liikkeeseenlaskuun ja lunastamiseen;

c) investointipolitiikkaan ja -rajoituksiin, mukaan lukien kokonaisriskin ja vipuvaikutuksen laskeminen;

d) lainaksioton, lainaksiannon ja ilman katetta tapahtuvan myynnin rajoittamiseen;

e) yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritykseen ja tilinpitoon;

f) liikkeeseenlasku- tai lunastushinnan laskemiseen sekä virheisiin, joita tehdään varojen nettoarvon ja siihen liittyvän sijoittajien korvauksen laskemisessa;

g) tuottojen jakamiseen tai uudelleen sijoittamiseen;

h) yhteissijoitusyrityksen tietojen ilmoittamista ja raportointia koskeviin vaatimuksiin, mukaan lukien tarjousesite, sijoittajalle annettavat avaintiedot ja määräaikaiskatsaukset;

i) markkinoimiseksi tehtyihin järjestelyihin;

j) osuudenhaltijasuhteisiin;

k) yhteissijoitusyritysten sulautumisiin ja uudelleenjärjestelyihin;

l) yhteissijoitusyrityksen purkamiseen ja selvitysmenettelyyn;

m) tarvittaessa osuudenhaltijarekisterin sisältöön;

n) yhteissijoitusyrityksen lupa- ja valvontamaksuihin; ja

o) osuudenhaltijoiden äänioikeuksien ja osuudenhaltijoiden a—m alakohtiin liittyvien muiden oikeuksien käyttöön (19 artiklan 3 kohta).

Artiklassa säädetään rahastoyhtiön velvollisuudesta noudattaa rahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa asetettuja velvoitteita sekä tarjousesitteessä asetettuja velvoitteita, joiden on oltava 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun sovellettavan lainsäädännön mukaisia (19 artiklan 4 kohta). Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa 3 ja 4 kohdan noudattamisen valvonnasta.

Sijoitusrahastodirektiivin 20 artiklassa säädetään asiakirjoista, jotka sellaisen rahastoyhtiön, joka hakee lupaa hoitaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yhteissijoitusyritystä, on toimitettava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille (1 kohta). Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat siinä laajuudessa, kuin niiden vastuulla olevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen, pyytää rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta selvennystä ja tietoja 1 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista ja 17 ja 18 artiklassa tarkoitetun todistuksen perusteella siitä, kuuluuko sentyyppinen yhteissijoitusyritys, jolle lupaa haetaan, rahastoyhtiön toimiluvan piiriin. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava mahdollinen lausuntonsa kymmenen työpäivän kuluessa ensimmäisen pyynnön esittämisestä (2 kohta). Artiklassa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat hylätä hakemuksen. Artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomainen valtuudesta laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia niiden tietojen määrittelemiseksi, jotka on annettava toimivaltaisille viranomaisille toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteissijoitusyrityksen hoitamista koskevassa hakemuksessa ja valtuudesta laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi näiden tietojen toimittamista varten (5 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 21 artiklassa säädetään menettelystä, jota on noudatettava, jos rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että rahastoyhtiö, jolla on sivuliike tai joka tarjoaa palveluja vastaanottavan jäsenvaltion alueella, ei noudata jotain niistä säännöistä, joiden antamisesta rahastoyhtiön vastaanottava jäsenvaltio on vastuussa (3 kohta). Artiklassa säädetään toimenpiteistä, joita vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa. Kun rahastoyhtiön vastaanottavassa jäsenvaltioissa tarjottu palvelu on yhteissijoitusyrityksen hoitoa, rahastoyhtiön vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia rahastoyhtiötä lopettamaan kyseisen yhteissijoitusyrityksen hoidon tai, katsoessaan, ettei rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ole toiminut riittävästi, ilmoittaa asiasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle, joka voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti (5 kohta).

Artiklassa säädetään, että rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kiireellisissä tapauksissa ennen 3, 4 tai 5 kohdassa säädetyn menettelyn noudattamista toteuttaa kaikki tarvittavat varotoimenpiteet suojatakseen sijoittajien sekä muiden sellaisten etua, joille palveluja tarjotaan. Tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle, arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja asianomaisten muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille (21 artiklan 7 kohta).

Artiklassa säädetään rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta kuulla yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia ennen rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista. Tällaisissa tapauksissa yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla suojataan sijoittajien etua. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua päätöksiä, joilla estetään kyseistä rahastoyhtiötä aloittamasta uusia liiketoimia kyseisen jäsenvaltion alueella (21 artiklan 8 kohta).

Luvun muut artiklat vastaavat pääosilta vanhan sijoitusrahastodirektiivin vastaavia säännöksiä.

IV LUKU

Säilytysyhteisön velvoitteet

Sijoitusrahastodirektiivin 23 artiklassa säädetään säilytysyhteisön uusista velvollisuuksista. Säilytysyhteisön on mahdollistettava se, että yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat pyytäessään kaikki tiedot, jotka säilytysyhteisö on saanut tehtäviään hoitaessaan ja joita toimivaltaiset viranomaiset tarvitsevat valvoakseen, täyttääkö yhteissijoitusyritys tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset (4 kohta). Jos rahastoyhtiön kotijäsenvaltio on muu kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltio, säilytysyhteisön on allekirjoitettava rahastoyhtiön kanssa kirjallinen sopimus, jossa määritetään se tietojen vaihto, joka katsotaan tarpeelliseksi, jotta säilytysyhteisö voi hoitaa sille 22 artiklassa ja muissa yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion säilytysyhteisöihin sovellettavissa laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määrätyt tehtävät (5 kohta).

Artiklassa säädetään komission valtuudesta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, jotka liittyvät toimenpiteisiin, joita säilytysyhteisön on toteutettava täyttääkseen velvollisuudet, joita sillä on sellaisen yhteissijoitusyrityksen suhteen, jota hoitaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut rahastoyhtiö, mukaan lukien tiedot, jotka säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön käyttämän vakiosopimuksen on 5 kohdan nojalla sisällettävä (23 artiklan 6 kohta).

Luvun muut artiklat vastaavat vanhan sijoitusrahastodirektiivin vastaavia säännöksiä muutettuna teknisluonteisilla tarkistuksilla.

V LUKU

Sijoitusyhtiön velvoitteet

Luku sisältää edellä mainittuja IV luvun uusia säännöksiä vastaavat uudet säännökset, jotka koskevat sijoitusyhtiön säilytysyhteisöä. Luvun muut artiklat vastaavat vanhan sijoitusrahastodirektiivin vastaavia säännöksiä muutettuna teknisluonteisilla tarkistuksilla.

VI LUKU

Yhteissijoitusyritysten sulautuminen

Luvussa säädetään sulautumisen periaatteesta, luvasta ja hyväksymisestä (1 jakso), kolmannen osapuolen harjoittamasta valvonnasta, osuudenhaltijoille tiedottamisesta ja osuudenhaltijoiden muista oikeuksista (2 jakso) sekä kustannuksista ja sulautumisen voimaantulosta (3 jakso).

Periaate, luvat ja hyväksyminen

Sijoitusrahastodirektiivin VI luvussa yhteissijoitusyrityksen määritelmään luetaan myös yhteissijoitusyrityksen alarahastot (37 artikla).

Sijoitusrahastodirektiivin 38 artiklassa säädetään jäsenvaltion velvollisuudesta sallia yhteissijoitusyrityksen perustamistavasta riippumatta yhden tai useamman 2 artiklan 1 kohdan p alakohdassa säädetyn sulautumismenetelmän mukaiset, 2 artiklan 1 kohdan q ja r alakohdassa määritellyt rajat ylittävät sulautumiset ja kotimaiset sulautumiset. Rajat ylittävissä sulautumisissa käytettyjen sulautumismenetelmien on oltava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisia.

Sijoitusrahastodirektiivin 39 artiklan mukaan sulautuminen edellyttää sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen etukäteen antamaa lupaa. Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen on toimitettava artiklassa säädetyt tiedot kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille (1 ja 2 kohta). Kun kaikki tarvittavat asiakirjat on toimitettu, viimeksi mainittujen viranomaisten on välittömästi toimitettava jäljennökset 2 kohdassa tarkoitetuista tiedoista vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, mitä vaikutuksia ehdotetulla sulautumisella voi olla sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille, sen arvioimiseksi, annetaanko osuudenhaltijoille tarvittavat tiedot (3 kohdan ensimmäinen alakohta). Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vaatia, että sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille annettavia tietoja on selvennettävä. Vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vaatia kirjallisesti viimeistään 15 työpäivän kuluttua 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, että vastaanottava yhteissijoitusyritys muuttaa osuudenhaltijoilleen annettavia tietoja (3 kohdan toinen ja kolmas alakohta). Tässä tapauksessa vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille pitävänsä tietoja riittämättöminä. Niiden on ilmoitettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 20 työpäivän kuluessa siitä, kun ne saivat tiedon vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille annettavista muutetuista tiedoista, katsovatko ne, että kyseiset muutetut tiedot ovat riittävät (3 kohdan neljäs alakohta). Artiklassa säädetään ehdoista, joiden täyttyessä sulautuvan yhteissijoitusyrityksen toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä lupa sulautumiselle (4 kohta). Jos sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, ettei kaikkia tarvittavia asiakirjoja ole toimitettu, niiden on vaadittava lisätietoja viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta. Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava sulautuvalle yhteissijoitusyritykselle viimeistään 20 työpäivän kuluttua siitä, kun kaikki tiedot on toimitettu 2 kohdan mukaisesti, onko sulautumiselle myönnetty lupa. Päätöksestä on ilmoitettava myös vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille (5 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 40 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta vaatia, että sulautuva ja vastaanottava yhteissijoitusyritys laativat yhteisen sulautumissuunnitelman ja tiedoista, jotka sulautumissuunnitelmasta on käytävä ilmi. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa vaatia lisätietojen sisällyttämistä yhteiseen sulautumissuunnitelmaan (1 kohta).

Kolmannen osapuolen harjoittama valvonta, osuudenhaltijoille tiedottaminen ja osuudenhaltijoiden muut oikeudet

Sijoitusrahastodirektiivin 41 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta vaatia, että sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisöt todentavat, että 40 artiklan 1 kohdan a, f ja g alakohdassa vaaditut tiedot ovat tämän direktiivin vaatimusten ja kunkin asianomaisen yhteissijoitusyrityksen rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisia. Direktiivin 42 artiklan mukaan sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädännössä on annettava tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY mukaisesti hyväksytyn säilytysyhteisön tai riippumattoman tilintarkastajan tehtäväksi seuraavien seikkojen vahvistaminen:

a) hyväksytyt perusteet, joiden pohjalta määritetään varojen arvo ja tarvittaessa vastuut 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä, jona lasketaan vaihtosuhde;

b) tarvittaessa osuutta kohti laskettu rahavastike; ja

c) vaihtosuhteen laskentamenetelmä ja 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle vaihtosuhteen laskentapäivälle laskettu todellinen vaihtosuhde.

Jäljennös riippumattoman tilintarkastajan tai tarvittaessa säilytysyhteisön kertomuksista on pyynnöstä saatettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoiden ja kummankin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten saataville veloituksetta (42 artiklan 3 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 43 artiklassa säädetään tiedoista, jotka sulautumisesta on annettava osuudenhaltijoille. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sulautuva ja vastaanottava yhteissijoitusyritys antavat omille osuudenhaltijoilleen asianmukaiset ja täsmälliset tiedot ehdotetusta sulautumisesta, jotta nämä voivat tehdä perustellun arvion ehdotetun sulautumisen vaikutuksista sijoituksiinsa (1 kohta). Tiedot annetaan sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille vasta sen jälkeen, kun sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet ehdotetulle sulautumiselle luvan 39 artiklan mukaisesti. Tiedot annetaan vähintään 30 päivää ennen viimeistä päivää, jona on mahdollista pyytää 45 artiklan 1 kohdan mukaista osuuksien maksutonta takaisinostoa tai lunastusta tai tarvittaessa muuntamista (2 kohta). Sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille toimitettavien ehdotettua sulautumista koskevien tietojen on oltava asianmukaisia ja täsmällisiä, jotta osuudenhaltijat voivat tehdä perustellun päätöksen ehdotetun sulautumisen mahdollisista vaikutuksista sijoituksiinsa ja käyttää 44 ja 45 artiklaan perustuvia oikeuksiaan (3 kohdan ensimmäinen alakohta). Artiklassa säädetään tiedoista, jotka osuudenhaltijoille annettavista tiedoista on käytävä ilmi (3 kohdan toinen alakohta). Jos sulautuvasta tai vastaanottavasta yhteissijoitusyrityksestä on ilmoitettu 93 artiklan mukaisesti, 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava kyseisen yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen valtion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Käännöksen laadinnasta vastaa yhteissijoitusyritys, jonka on annettava kyseiset tiedot. Käännöksen on vastattava tarkoin alkuperäiskappaletta (4 kohta). Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen yksityiskohtainen sisältö, muoto ja tiedon antamistapa (5 kohta). Artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuudesta laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset (6 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 45 artiklassa säädetään velvollisuudesta säätää sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille oikeus pyytää osuuksiensa takaisinostoa tai lunastusta tai mahdollisuuksien mukaan myös muuntamista jonkin muun sellaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksiksi, joka harjoittaa samankaltaista sijoituspolitiikkaa ja jota hoitaa sama rahastoyhtiö tai sen kanssa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka huomattavan suoran tai välillisen omistusosuuden kautta sidoksissa oleva muu yhtiö, ja heidän maksettavakseen tulevat tällöin ainoastaan maksut, jotka yhteissijoitusyritys pidättää divestointikustannusten kattamiseksi. Tämä oikeus tulee voimaan sinä ajankohtana, jona sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille ilmoitetaan ehdotetusta sulautumisesta 43 artiklan mukaisesti, ja se lakkaa viisi työpäivää ennen 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaihtosuhteen laskentapäivää (1 kohta). Poiketen siitä, mitä 84 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat yhteissijoitusyritysten sulautumisen yhteydessä antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia osuuksien merkitsemisen, takaisinoston tai lunastuksen väliaikaista keskeyttämistä tai sallia keskeyttäminen, edellyttäen että tällainen keskeyttäminen on perusteltua osuudenhaltijoiden suojelemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista (2 kohta).

Kustannukset ja voimaantulo

Sijoitusrahastodirektiivin 46 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa yhteissijoitusyritykset eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä, ettei sulautumisen valmisteluun ja toteuttamiseen liittyviä oikeudellisia kustannuksia taikka neuvonta- tai hallintokustannuksia peritä sulautuvalta tai vastaanottavalta yhteissijoitusyritykseltä eikä yhdeltäkään niiden osuudenhaltijalta.

Sijoitusrahastodirektiivin 47 artiklassa säädetään sulautumisen voimaantulosta. Jäsenvaltioiden lainsäädännössä on säädettävä siitä, milloin sulautuminen kotimaisessa sulautumisessa tulee voimaan, sekä päivästä, jona lasketaan vaihtosuhde sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuuksien vaihtamiseksi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksiin ja tarvittaessa määritetään osuuksien nettoarvo rahavastikkeiden maksamista varten. Rajat ylittävässä sulautumisessa nämä ajankohdat määräytyvät vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että nämä ajankohdat ajoittuvat sen jälkeiseen aikaan, kun vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen tai sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat ovat hyväksyneet sulautumisen (1 kohta). Sulautumisen voimaantulo on julkistettava kaikilla asianmukaisilla tavoilla vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen, ja siitä on ilmoitettava vastaanottavan ja sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille (2 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 48 artiklan 3 kohdassa säädetään vaikutuksista, jotka sulautumisella on oltava. Artiklassa säädetään velvollisuudesta säätää sellaisen menettelyn perustamisesta, jolla vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö vahvistaa vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle, että kaikki varat ja tarvittaessa kaikki vastuut on siirretty. Jos vastaanottava yhteissijoitusyritys ei ole nimennyt rahastoyhtiötä, se antaa tällaisen vahvistuksen vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle (4 kohta).

VII LUKU

Yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikka koskevat velvoitteet

Luvun 49 artiklassa säädetään alarahastoista, joita lukua sovellettaessa pidetään erillisinä yhteissijoitusyrityksinä (49 artikla).

Luvun 50—57 artiklat vastaavat vanhan sijoitusrahastodirektiivin vastaavia säännöksiä (19, 21 22, 22 a, 23, 24, 24 a, 25 ja 26 artikla) muutettuna teknisluonteisilla tarkistuksilla. Luvun 50—52 artiklaa on täydennetty ja muutettu omnibusdirektiivillä.

Sijoitusrahastodirektiivin 50 artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuudesta laatia artiklan johdonmukaisen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään säännökset niitä varojen luokkia varten, joihin yhteissijoitusyritys voi tämän artiklan ja mainittuihin säännöksiin liittyvien komission hyväksymien delegoitujen säädösten mukaisesti sijoittaa (4 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 51 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta varmistua, että kaikki niiden valvomista rahasto- ja sijoitusyhtiöistä kolmannen kohdan mukaisesti saadut ja yhteen kootut tiedot toimitetaan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle, jotta ne voivat valvoa järjestelmäriskejä unionin tasolla (1 kohdan neljäs alakohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 51 artiklassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään

a) perusteet rahastoyhtiön 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti soveltamien riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arvioimiseksi;

b) yksityiskohtaiset säännöt, joiden avulla voidaan arvioida tarkasti ja riippumattomasti vakioimattomien johdannaissopimusten arvo; ja

c) yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedotettavan tiedon sisältöä ja tiedottamiskäytäntöä (4 kohta). Artiklan yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien, 4 kohdassa tarkoitettuja perusteita ja sääntöjä koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset (5 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 52 artiklassa säädetään vaatimuksesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle luettelo ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista joukkovelkakirjalainojen luokista sekä niiden liikkeeseenlaskijoiden luokista, joilla on kyseisessä alakohdassa mainittujen lakien ja valvontajärjestelyjen mukaisesti lupa laskea liikkeeseen artiklassa mainitut ehdot täyttäviä joukkovelkakirjalainoja. Näihin luetteloihin on liitettävä ilmoitus, jossa täsmennetään, minkälaiset takaukset lainoille tarjotaan. Komissio ja arvopaperimarkkinaviranomainen toimittavat nämä tiedot sekä mahdollisesti tarpeellisiksi katsomansa kommentit välittömästi toisille jäsenvaltioille ja julkaisevat tiedot verkkosivustoillaan. Tiedonannoista voidaan keskustella Euroopan arvopaperikomiteassa (4 kohdan kolmas alakohta).

VIII LUKU

Master-Feeder rakenteet

Luku sisältää seuraavat jaksot: Soveltamisala ja hyväksyminen (1 jakso), feeder-yhteissijoitusyrityksiä ja master-yhteissijoitusyrityksiä koskevat yhteiset säännökset (2 jakso), säilytysyhteisöt ja tilintarkastajat (3 jakso), feeder-yhteissijoitusyrityksen antamat pakolliset tiedot ja sen harjoittama mainonta (4 jakso), olemassa olevan yhteissijoitusyrityksen muuntaminen feeder-yhteissijoitusyritykseksi ja master-yhteissijoitusyrityksen vaihtaminen (5 jakso), velvoitteet ja toimivaltaiset viranomaiset (6 jakso).

Soveltamisala ja hyväksyminen

Sijoitusrahastodirektiivin 58 artiklan mukaan feeder-yhteissijoitusyritys on yhteissijoitusyritys tai sen alarahasto, jolla poiketen siitä, mitä 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 50, 52 ja 55 artiklassa ja 56 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, on lupa sijoittaa vähintään 85 prosenttia varoistaan toisen yhteissijoitusyrityksen tai sen alarahaston, jäljempänä ’master-yhteissijoitusyritys’, osuuksiin (1 kohta).

Feeder-yhteissijoitusyritys voi säilyttää enintään 15 prosenttia varoistaan toiminnan edellyttäminä käteisvaroina 50 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tai rahoitusjohdannaisina, joita voidaan käyttää ainoastaan suojaustarkoituksessa 50 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja 51 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, tai, jos feeder-yhteissijoitusyritys on sijoitusyhtiö, irtaimena ja kiinteänä omaisuutena, joka tarvitaan välittömästi liiketoiminnassa.

Artiklan 3 kohdassa määritellään master-yhteissijoitusyritys, joka on yhteissijoitusyritys tai sen alarahasto, jonka osuudenhaltijoiden joukossa on vähintään yksi feeder-yhteissijoitusyritys, ja joka ei itse ole feeder-yhteissijoitusyritys, ja jolla ei ole feeder-yhteissijoitusyrityksen osuuksia (58 artiklan 3 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 59 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että feeder-yhteissijoitusyrityksen tiettyyn master-yhteissijoitusyritykseen tekemä sijoitus, joka ylittää 55 artiklan 1 kohdan mukaisen muuhun yhteissijoitusyritykseen tehtäviin sijoituksiin sovellettavan rajan, hyväksytetään etukäteen feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla (1 kohta). Feeder-yhteissijoitusyritykselle on ilmoitettava 15 työpäivän kuluttua kaikkien tarvittavien asiakirjojen toimittamisesta, ovatko toimivaltaiset viranomaiset hyväksyneet feeder-yhteissijoitusyrityksen master-yhteissijoitusyritykseen tekemän sijoituksen (2 kohta). Artiklan 3 kohdassa säädetään hyväksymisen ehdoista ja hyväksymistä varten toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettavista asiakirjoista.

Feeder-yhteissijoitusyrityksiä ja master-yhteissijoitusyrityksiä koskevat yhteiset säännökset

Sijoitusrahastodirektiivin 60 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta vaatia, että master-yhteissijoitusyritys antaa feeder-yhteissijoitusyritykselle kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot, jotta feeder-yhteissijoitusyritys voi täyttää direktiivissä asetetut vaatimukset. Tätä varten feeder-yhteissijoitusyrityksen on tehtävä sopimus master-yhteissijoitusyrityksen kanssa. Ennen kuin sopimus on tullut voimaan, feeder-yhteisijoitusyritys ei saa sijoittaa kyseisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin määrää, joka ylittää 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavan rajan. Tämän sopimuksen on oltava pyynnöstä kaikkien osuudenhaltijoiden saatavissa veloituksetta. Jos sama rahastoyhtiö hoitaa sekä master- että feeder-yhteissijoitusyritystä, sopimus voidaan korvata sisäisillä liiketoiminnan harjoittamista koskevilla säännöillä, joilla varmistetaan, että tässä kohdassa asetettuja vaatimuksia noudatetaan (1 kohta). Master-yhteissijoitusyrityksen ja feeder-yhteissijoitusyrityksen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varojensa nettoarvon laskenta- ja julkistamispäivän ajoituksen koordinoimiseksi, jotta voidaan välttää markkinoiden ajoituksen hyväksikäyttäminen niiden osuuksissa ja ehkäistä keinottelumahdollisuudet (2 kohta). Jos master-yhteissijoitusyritys keskeyttää väliaikaisesti osuuksiensa takaisinoston, lunastamisen tai merkitsemisen joko omasta aloitteestaan tai toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, kullakin sen feeder-yhteissijoitusyrityksellä on oikeus keskeyttää osuuksiensa takaisinosto, lunastaminen tai merkitseminen 84 artiklan 2 kohdassa asetetuista ehdoista huolimatta samaksi ajaksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta 84 artiklan soveltamista (3 kohta).

Artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetään vaatimuksesta, jonka mukaan feeder-yhteissijoitusyritys on purettava, jos master-yhteissijoitusyritys puretaan tai jos master-yhteissijoitusyritys sulautuu toisen yhteissijoitusyrityksen kanssa tai jakautuu kahdeksi tai useammaksi yhteissijoitusyritykseksi. Artiklassa säädetään ehdoista, joiden täyttyessä feeder-yhteissijoitusyritystä ei tarvitse purkaa, jos sen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ratkaisun. Master-yhteissijoitusyrityksen sulautumisen tai jakautumisen voimaantulon ehtona on, että master-yhteissijoitusyritys toimittaa kaikille osuudenhaltijoilleen ja feeder-yhteissijoitusyritystensä kotijäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille artiklassa säädetyt tiedot viimeistään 60 päivää ennen ehdotettua voimaantulopäivää.

Artiklan 6 kohdassa säädetään komission valtuudesta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1, 2, 4 ja 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Artiklassa valtuutetaan arvopaperimarkkinaviranomainen laatimaan teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien 6 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset (7 kohta).

Säilytysyhteisöt ja tilintarkastajat

Sijoitusrahastodirektiivin 61 artiklassa säädetään master yhteissijoitusyrityksen ja feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisöjen tietojen vaihtoa koskevasta sopimuksesta, joka on tehtävä, jos master-yhteissijoitusyrityksellä ja feeder-yhteissijoitusyrityksellä on eri säilytysyhteisö. Sopimus on tehtävä sen varmistamiseksi, että kumpikin säilytysyhteisö täyttää velvollisuutensa. Feeder-yhteissijoitusyritys ei saa sijoittaa master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin ennen kuin sopimus on tullut voimaan. Artiklassa säädetään feeder-yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta toimittaa feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle kaikki master-yhteissijoitusyritykseen liittyvät tiedot, joita feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön velvollisuuksien täyttäminen edellyttää (1 kohdan ensimmäinen, toinen ja neljäs alakohta). Artiklassa säädetään master yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa master-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, feeder-yhteissijoitusyritykselle tai tapauksen mukaan feeder-yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiölle ja säilytysyhteisölle havaitsemistaan master-yhteissijoitusyritykseen liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista, joilla katsotaan olevan kielteinen vaikutus feeder-yhteissijoitusyritykseen (2 kohta).

Artiklan 3 kohdassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1 ja 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Artiklassa valtuutetaan arvopaperimarkkinaviranomainen laatimaan teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset (4 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 62 artiklassa säädetään master-yhteissijoitusyrityksen ja feeder-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajien tietojen vaihtoa koskevasta sopimuksesta, joka on tehtävä, jos master-yhteissijoitusyrityksellä ja feeder-yhteissijoitusyrityksellä on eri tilintarkastajat. Sopimus on tehtävä sen varmistamiseksi, että kumpikin tilintarkastaja täyttää velvollisuutensa. Feeder-yhteissijoitusyritys ei saa sijoittaa master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin ennen kuin sopimus on tullut voimaan (1 kohta). Artiklassa säädetään feeder-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajan velvollisuudesta ottaa tilintarkastuskertomuksessaan huomioon master-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastuskertomus. Sen on ilmoitettava kaikista master-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastuskertomuksessa esiin tuoduista sääntöjenvastaisuuksista ja niiden vaikutuksesta feeder-yhteissijoitusyritykseen (2 kohta).

Artiklan 4 kohdassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1 kohdassa mainitun sopimuksen sisältö.

Feeder-yhteissijoitusyrityksen antamat pakolliset tiedot ja sen harjoittama mainonta

Sijoitusrahastodirektiivin 63 artiklassa säädetään tiedoista, jotka feeder-yhteissijoitusyrityksen tarjousesitteen on sisällettävä sekä tiedoista, jotka feeder-yhteissijoitusyrityksen vuosikertomuksessa ja puolivuotiskatsauksessa on ilmoitettava (1 ja 2 kohta). Artiklassa säädetään tiedoista, jotka feeder-yhteissijoitusyrityksen on lähetettävä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ja tiedoista, jotka sen on annettava sijoittajille. Feeder-yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettava kaikessa asiaankuuluvassa mainonnassaan, että se sijoittaa pysyvästi vähintään 85 prosenttia varoistaan kyseisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin (3—5 kohta).

Olemassa olevan yhteissijoitusyrityksen muuntaminen feeder-yhteissijoitusyritykseksi ja master-yhteissijoitusyrityksen vaihtaminen

Sijoitusrahastodirektiivin 64 artiklassa säädetään tiedoista, jotka feeder-yhteissijoitusyrityksen, joka jo toimii yhteissijoitusyrityksenä, on annettava osuudenhaltijoilleen. Tiedot on annettava vähintään 30 päivää ennen päivää, jona feeder-yhteissijoitusyritys alkaa sijoittaa master-yhteissijoitusyritykseen, tai päivää, jona sen sijoitus ylittää 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavan rajan (1 kohta).

Artiklan 4 kohdassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Artiklassa valtuutetaan arvopaperimarkkinaviranomainen laatimaan teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset (5 kohta).

Velvoitteet ja toimivaltaiset viranomaiset

Sijoitusrahastodirektiivin 65 artiklan mukaan feeder-yhteissijoitusyrityksen on valvottava tehokkaasti master-yhteissijoitusyrityksen toimintaa.

Sijoitusrahastodirektiivin 66 artiklassa säädetään master-yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta välittömästi ilmoittaa kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille jokaisesta feeder-yhteissijoitusyrityksestä, joka sijoittaa sen osuuksiin. Jos master-yhteissijoitusyritys ja feeder-yhteissijoitusyritys ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, master-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi ilmoitettava feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tällaisesta sijoituksesta. Artiklassa säädetään master-yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta huolehtia, että kaikki tämän direktiivin, yhteisön muun lainsäädännön, sovellettavan kansallisen lainsäädännön, rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti edellytetyt tiedot ovat ajoissa feeder-yhteissijoitusyrityksen tai tapauksen mukaan sen rahastoyhtiön, toimivaltaisten viranomaisten sekä feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön ja tilintarkastajan saatavilla (3 kohta). Direktiiviin 67 artikla koskee toimivaltaisten viranomaisten tiedonantovelvollisuuksia silloin, kun master-yhteissijoitusyritys ja feeder-yhteissijoitusyritys ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon ja silloin, kun ne ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin.

IX LUKU

Sijoittajille annettavia tietoja koskevat velvoitteet

Sijoitusrahastodirektiivin 68—77 artiklat koskevat tarjousesitteen ja määräaikaiskatsauksien julkistamista sekä muiden tietojen julkistamista. Artiklat vastaavat asiallisesti vanhan sijoitusrahastodirektiivin vastaavia säännöksiä muutettuna teknisluonteisilla tarkistuksilla ja siten, että yksinkertaistettua rahastoesitettä koskevat säännökset on poistettu ja varsinainen tarjousesite on muutettu tarjousesitteeksi. Direktiivin 69 artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaiselle valtuus laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään liitteen I mukainen tarjousesitteen, vuosikertomuksen ja puolivuotiskatsauksen sisältö sekä näiden asiakirjojen muotoa koskevat säännökset (5 kohta). Direktiivin 75 artiklassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla määritetään erityisehdot, jotka on täytettävä, kun tarjousesite toimitetaan muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä, joka ei ole pysyvä väline (4 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 78—82 artiklassa säädetään sijoittajalle annettavista avaintiedoista. Direktiivin 78 artiklassa säädetään sijoitusyhtiön ja kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiön velvollisuudesta laatia lyhyt asiakirja, joka sisältää sijoittajalle annettavat avaintiedot. Direktiivissä ilmaisulla ’sijoittajalle annettavat avaintiedot’ tarkoitetaan tätä asiakirjaa. Ilmaus ’sijoittajalle annettavat avaintiedot’ on mainittava asiakirjassa selkeästi jollain 94 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla kielellä (1 kohta). Sijoittajalle annettavissa avaintiedoissa on oltava asianmukaiset, kyseisen yhteissijoitusyrityksen keskeisiä ominaisuuksia koskevat tiedot, jotka on annettava sijoittajille, jotta nämä voivat kohtuullisesti ymmärtää heille tarjottavan sijoitustuotteen luonteen ja siihen liittyvät riskit voidakseen tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä (2 kohta). Artiklan 3 kohdassa säädetään keskeisistä tiedoista, jotka sijoittajille annettavissa avaintiedoissa on oltava.

Artiklan mukaan sijoittajalle annettavissa avaintiedoissa on selvästi ilmoitettava, mistä ja miten on mahdollista saada lisätietoja ehdotetusta sijoituksesta. Sijoittajalle annettavat avaintiedot on kirjoitettava tiivistetysti yleiskielellä. Ne on laadittava yhteiseen, vertailukelpoiseen muotoon ja esitettävä yksityissijoittajien kannalta ymmärrettävällä tavalla. Sijoittajalle annettavia avaintietoja on käytettävä sellaisenaan ainoastaan kääntämisestä johtuvin muutoksin tai täydennyksin kaikissa jäsenvaltioissa, joissa yhteissijoitusyrityksen on 93 artiklan mukaisesti ilmoitettu markkinoivan osuuksiaan (78 artiklan 4—6 kohta). Artiklan 7 kohdassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään sijoittajille 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti annettavien avaintietojen tarkka ja tyhjentävä sisältö, 5 kohdan mukaisesti annettavien avaintietojen muoto ja esitystapa sekä sijoittajille erityistapauksissa annettavien avaintietojen tarkka ja tyhjentävä sisältö. Artiklassa valtuutetaan arvopaperimarkkinaviranomainen laatimaan teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset (8 kohta).

Direktiivin 79 artiklan mukaan sijoittajalle annettavat avaintiedot ovat ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja. Niiden on oltava asiallisia ja selkeitä, eivätkä ne saa olla harhaanjohtavia. Niiden on oltava yhdenmukaisia tarjousesitteen asianomaisten osien kanssa (1 kohta). Artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, ettei kukaan joudu siviilioikeudelliseen vastuuseen pelkästään sijoittajalle annettavien avaintietojen perusteella, niiden käännökset mukaan luettuina, jolleivät tiedot ole harhaanjohtavia, epätarkkoja tai ristiriidassa tarjousesitteen asianomaisten osien kanssa. Avaintiedoissa on oltava tätä koskeva selvä varoitus (2 kohta).

Direktiivin 80 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoitusyhtiö ja kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiö, joka myy yhteissijoitusyritystä suoraan tai jonkun muun sen puolesta toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välityksellä sen täydellä ja ehdottomalla vastuulla, toimittavat sijoittajille kyseistä yhteissijoitusyritystä koskevat sijoittajalle annettavat avaintiedot hyvissä ajoin ennen yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkitsemistä (1 kohta). Avaintiedot on annettava sijoittajille veloituksetta (3 kohta).

Direktiivin 81 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sallittava, että sijoitusyhtiöt ja kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiöt antavat sijoittajille annettavat avaintiedot pysyvää välinettä käyttäen tai verkkosivuston välityksellä. Lisäksi ajantasaistettu versio avaintiedoista on asetettava saataville sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön verkkosivustolla. Artiklan 2 kohdassa säädetään komissiolle valtuus hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla määritetään erityisehdot, jotka on täytettävä, kun tarjousesite toimitetaan muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä, joka ei ole pysyvä väline.

Direktiivin 82 artiklassa säädetään yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta lähettää sijoittajalle annettavat avaintiedot ja niihin mahdollisesti tehdyt muutokset kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille. Sijoittajalle annettavat avaintiedot on pidettävä keskeisiltä osiltaan ajan tasalla (1 ja 2 kohta).

X LUKU

Yhteissijoitusyritysten yleiset velvollisuudet

Sijoitusrahastodirektiivin 83—90 artikla vastaavat asiallisesti vanhan sijoitusrahastodirektiivin vastaavia säännöksiä muutettuna teknisluonteisilla tarkistuksilla ja 83 ja 84 artiklaan lisätyillä sääntelyvaltuuksilla. Direktiivin 83 artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaiselle valtuus laatia teknisten sääntelystandardin luonnoksia, joissa täsmennetään artiklan lainaamista koskevia vaatimuksia (3 kohta). Direktiivin 84 artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaiselle valtuus laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritellään edellytykset, jotka yhteissijoitusyrityksen on täytettävä 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen osuuksien takaisinoston tai lunastamisen väliaikaisen keskeyttämisen jälkeen silloin, kun tällainen keskeyttämispäätös on tehty.

XI LUKU

Erityiset säännökset yhteissijoitusyrityksistä, jotka markkinoivat osuuksiaan muissa jäsenvaltioissa kuin sijoittautumisvaltiossaan

Luku sisältää uudet säännökset yhteissijoitusyritysten osuuksien markkinointia koskevasta ilmoitusmenettelystä.

Sijoitusrahastodirektiivin 91 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että yhteissijoitusyritykset voivat 93 artiklan mukaisen ilmoituksen jälkeen markkinoida osuuksiaan niiden alueella (1 kohta). Artiklan englanninkielisessä versiossa oleva ”UCITS host Member States” on suomenkielisessä direktiivissä käännetty virheellisesti yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltioksi. Termin oikea käännös on ”yhteissijoitusyrityksen vastaanottava jäsenvaltio”. Tällä tarkoitetaan jäsenvaltiota, joka ei ole yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltio mutta jossa yhteissijoitusyrityksen osuuksia markkinoidaan. Artiklassa kielletään yhteissijoitusyritysten vastaanottavia jäsenvaltioita asettamasta 1 kohdassa tarkoitetuille yhteissijoitusyrityksille lisävaatimuksia tai hallintomenettelyjä, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaa (2 kohta). Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka eivät koske tämän direktiivin soveltamisalaa mutta joilla on erityistä merkitystä järjestelyissä, jotka on tehty toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseksi jäsenvaltioiden alueella, on helposti saatavissa tietoa etätietona ja sähköisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot ovat saatavissa kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä ja että ne annetaan selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla ja pidetään ajan tasalla (3 kohta). Tätä lukua sovellettaessa yhteissijoitusyritys kattaa myös sen alarahastot.

Direktiivin 93 artiklassa säädetään ilmoituskirjeestä, joka yhteissijoitusyrityksen on ensin toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille, jos se aikoo markkinoida osuuksiaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan. Ilmoituskirjeessä on oltava tiedot järjestelyistä, jotka on tehty yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa (1 kohta). Artiklassa säädetään asiakirjoista, jotka ilmoitukseen on liitettävä (2 kohta).

Artiklassa säädetään yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta tarkistaa, ovatko yhteissijoitusyrityksen 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimittamat asiakirjat täydellisiä. Viimeksi mainittujen viranomaisten on toimitettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täydelliset asiakirjat viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua ilmoituskirjeen ja sen liitteenä olevien asiakirjojen vastaanottopäivästä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa yhteissijoitusyritys aikoo markkinoida osuuksiaan. Viranomaisten on liitettävä asiakirjoihin todistus siitä, että yhteissijoitusyritys täyttää tässä direktiivissä asetetut edellytykset. Toimitettuaan asiakirjat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi ilmoitettava niiden toimittamisesta yhteissijoitusyritykselle. Yhteissijoitusyritys pääsee yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion markkinoille tästä ilmoituspäivästä alkaen (3 kohta). Artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että niiden toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät 3 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sähköisen siirron ja arkistoinnin. Artiklan mukaan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tarvittaessa niiden käännökset ovat yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla sähköisessä muodossa (7 kohta).

Direktiivin 94 artiklassa säädetään yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta antaa yhteissijoitusyrityksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleville sijoittajille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka sen on IX luvun mukaan annettava sijoittajille kotijäsenvaltiossaan.

Direktiivin 95 artiklassa säädetään komissiolle annettavasta valtuudesta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään 91 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen laajuus, ja 93 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun tiedon saatavuuden helpottaminen yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 93 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Artiklassa valtuutetaan arvopaperimarkkinaviranomainen laatimaan teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia 93 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ilmoituskirjeen ja todistuksen vakiomallin muodosta ja sisällöstä sekä tietojenvaihtomenettely ja sähköisen viestinnän käyttö toimivaltaisten viranomaisten välillä 93 artiklan mukaisessa ilmoittamisessa.

XII LUKU

Säännökset toimiluvan myöntämisestä ja valvonnasta vastuussa olevista viranomaisista

Luvussa säädetään uusista valvontaa koskevista vaatimuksista. Direktiivin 98 artiklassa säädetään toimivaltaisille viranomaisille annettavista valvonta- ja tutkintavaltuuksista, jotka ovat tarpeen kyseisten viranomaisten tehtävien hoitamiseksi, sekä valtuuksien käyttämisestä. Artiklassa säädetään valtuuksista, joita toimivaltaisilla viranomaisilla on ainakin oltava.

Direktiivin 99 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta säätää tämän direktiivin noudattamiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomista koskevista toimenpiteistä ja seuraamuksista sekä velvollisuudesta toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet näitä toimenpiteitä ja seuraamuksia koskevien säännösten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on erityisesti säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista toimenpiteistä ja seuraamuksista, jotka koskevat velvollisuutta esittää sijoittajalle annettavat avaintiedot yksityissijoittajien kannalta ymmärrettävällä tavalla 78 artiklan 5 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan estämättä säännösten antamista muiden tämän direktiivin noudattamiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta seuraavista toimenpiteistä ja seuraamuksista (1 ja 2 kohta).

Direktiivin 101 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta toimia yhteistyössä direktiivin mukaisten tehtävien hoitamiseksi. Artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta toimittaa välittömästi toisilleen tiedot, jotka ovat tarpeen näiden viranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien hoitamiseksi (2 kohta). Jos jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on perusteltu syy epäillä, että sen valvonnan piiriin kuulumattomat yksiköt harjoittavat tai ovat harjoittaneet tämän direktiivin säännösten vastaista toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman seikkaperäisesti. Ilmoituksen vastaanottavan viranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sekä annettava ilmoituksen antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle tieto toimenpiteiden lopputuloksesta ja mahdollisuuksien mukaan myös merkittävistä välivaiheista. Tällä kohdalla ei kuitenkaan rajoiteta ilmoituksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen toimivaltaa (3 kohta).

Artiklassa säädetään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöstä valvontatoimien tai paikalla tehtävän tarkastuksen taikka tutkinnan yhteydessä ja yhteistyössä noudatettavista menettelyistä (4—7 kohta). Artiklassa säädetään tilanteista, jotka toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi (8 kohta). Artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaiselle annettavasta valtuudesta laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään toimivaltaisille viranomaisille yhteiset menettelyt yhteistyön tekemiseksi 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen paikalla tehtävien tarkastusten ja tutkinnan yhteydessä (9 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 102 artikla koskee toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa olevien sekä toimivaltaisten viranomaisten valtuutuksella toimivien tilintarkastajien ja asiantuntijoiden salassapitovelvollisuutta (1 kohta). Artiklassa säädetään, ettei 1 kohdan säännös salassapitovelvollisuudesta estä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta tietoja tämän direktiivin tai muun yhteissijoitusyrityksiin tai niiden liiketoimintaan myötävaikuttaviin yrityksiin sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti tai toimittamasta kyseisiä tietoja arvopaperimarkkinaviranomaiselle asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti tai Euroopan järjestelmäriskikomitealle (EJRK). Näitä tietoja koskee artiklan 1 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus (2 kohta). Artiklassa säädetään, että 1 ja 4 kohdan säännökset eivät estä tietojen vaihtamista jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioiden välillä, kun kyseisen tietojen vaihdon on tarkoitus tapahtua toimivaltaisen viranomaisen ja arvopaperimarkkinaviranomaisen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomaisen), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 1094/2010 perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan järjestelmäriskikomitean välillä.

Sijoitusrahastodirektiivin 105 artiklassa säädetään arvopaperimarkkinaviranomaiselle valtuus laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia niiden menettelyjen soveltamisedellytysten määrittelemiseksi, joita käytetään toimivaltaisten viranomaisten kesken sekä kyseisten viranomaisten ja arvopaperimarkkinaviranomaisen kesken toteutettavaa tietojenvaihtoa varten.

Sijoitusrahastodirektiivi 108 artiklassa säädetään yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ilmoitusvelvollisuudesta. Jos edellä mainituilla viranomaisilla on selkeät ja todennettavissa olevat perusteet uskoa, että yhteissijoitusyritys, jonka osuuksia markkinoidaan kyseisen jäsenvaltion alueella, rikkoo velvoitteita, jotka johtuvat tämän direktiivin nojalla annetuista säännöksistä, joissa ei anneta yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille toimivaltaa, niiden on ilmoitettava tällaiset tiedot yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet (4 kohta).

Artiklan mukaan, jos yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä huolimatta tai toimenpiteiden osoittautuessa riittämättömiksi taikka yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion jättäessä toimimatta kohtuullisen ajan kuluessa yhteissijoitusyritys toimii edelleen tavalla, joka on selvästi yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion sijoittajien etujen vastainen, yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tällöin toteuttaa jommankumman seuraavista toimista:

a) kun asiasta on ilmoitettu yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, kaikkien sellaisten asianmukaisten toimenpiteiden toteuttaminen, jotka ovat tarpeen sijoittajien suojaamiseksi, mukaan luettuna mahdollisuus estää kyseistä yhteissijoitusyritystä jatkamasta osuuksiensa markkinointia yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella; tai

b) tarvittaessa asian saattaminen arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi, joka voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti (5 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin 109 artiklassa säädetään rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista rahastoyhtiössä havaituista ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa yhteissijoitusyritykseen liittyviä tehtäviään asianmukaisesti (3 kohta). Artiklassa säädetään vastaavasti yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista yhteissijoitusyrityksessä havaituista ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa tehtäviään asianmukaisesti tai noudattaa tämän direktiivin vaatimuksia, jotka kuuluvat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion vastuulle (4 kohta).

XIII LUKU

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanovalta

Sijoitusrahastodirektiivin 111 artiklassa säädetään direktiiviin tehtävien teknisten muutosten hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä. Direktiivin 112 artiklassa säädetään komissiota avustavasta Euroopan arvopaperikomiteasta ja komissiolle neljän vuoden ajaksi siirretystä valtuudesta antaa 12, 14, 23, 33, 43,51, 60, 61, 62, 64, 75, 78, 81, 95 ja 111 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä 4 päivästä tammikuuta 2011 lukien. Komission on annettava delegoidut säädökset tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Sijoitusrahastodirektiivin 112 a artiklassa säädetään säädösvallan siirron peruuttamisesta ja 112 b artiklassa delegoitujen säädösten vastustamisesta.

XIV LUKU

Poikkeukset ja sekä siirtymä- ja loppusäännökset

Sijoitusrahastodirektiivin 116 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011. Niiden on sovellettava kyseisiä säädöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2011. Direktiivin 118 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että yhteissijoitusyritykset korvaavat direktiivin 85/611/ETY säännösten mukaisesti laaditut yksinkertaistetut tarjousesitteensä 78 artiklan mukaisesti laadituilla sijoittajalle annettavilla avaintiedoilla mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 12 kuukauden kuluttua siitä, kun määräaika kaikkien 78 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt. Yhteissijoitusyritysten vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on kyseisenä aikana hyväksyttävä edelleen näiden jäsenvaltioiden alueella markkinoitavien yhteissijoitusyritysten osuuksien yksinkertaistetut tarjousesitteet (2 kohta).

Omnibusdirektiivin 11 artikla

Omnibusdirektiivi sisältää sijoitusrahastodirektiivin lisäksi muutoksia kymmeneen muuhun finanssimarkkinoita koskevaan direktiiviin. Sijoitusrahastodirektiiviin tehdyt muutokset ovat omnibusdirektiivin 11 artiklassa, jossa muun muassa säädetään teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien valmistelusta ja hyväksymisestä, toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta tehdä erinäisiä ilmoituksia Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen yhteistyöstä sekä toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien saattamisesta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi.

Seuraavassa selostetaan omnibusdirektiiviin sisältyviä sijoitusrahastodirektiivin muutoksia. Suluissa todetaan se omnibusdirektiivin 11 artiklan kohta, jossa asiasta säädetään.

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritellään:

- toimivaltaisille viranomaisille toimitettavat tiedot yhteissijoitusyrityksen toimiluvan hakemista varten (1 kohta)

- toimivaltaisille viranomaisille toimitettavat tiedot rahastoyhtiön ja sijoitusyhtiön toimintasuunnitelmasta, toimiluvan saamista koskevien muiden vaatimusten täyttämisestä ja läheisistä sidoksista sekä rahastoyhtiön omistajista (3, 5 ja 13 kohta)

- tiedot tarjousesitteen, vuosikertomuksen ja puolivuotiskatsauksen sisällöstä sekä asiakirjojen muodosta (24 kohta)

- toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille annettavat tiedot luvan saamiseksi tämän toisen jäsenvaltion alueelle perustettavaa yhteissijoitusyritystä varten (10 kohta)

- yhteissijoitusyritysten luotonottoa koskevat tarkemmat vaatimukset (28 kohta) tai

- yhteissijoitusyritysten osuuksien takaisinostoa tai lunastamista koskevat eräät tarkemmat vaatimukset (29 kohta).

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia lomakkeista, malleista ja menettelyistä, jotka:

- koskevat rahastoyhtiön ja sijoitusyhtiön toimilupahakemusta tai ilmoitusta rahastoyhtiön ja sijoitusyhtiön omistajista (3 kohdan c alakohta, 13 kohta)

- jotka liittyvät rahastoyhtiön omistusosuuden hankinnan valvontaa koskevaan toimivaltaisten viranomaisten väliseen kuulemismenettelyyn (5 kohta)

- joissa määritellään toimivaltaisille viranomaisille annettavat tiedot rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamisesta ja palvelujen tarjoamisesta yli rajan (9 ja 10 kohta) tai

- joissa määritellään yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnin aloittamista toisessa jäsenvaltiossa koskevien ilmoitusten ja todistusten muoto ja sisältö sekä viranomaisten tietojenvaihtoa koskevat vaatimukset (30 kohta).

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia:

- rahastoyhtiön hallintoa, sisäistä valvontaa, eturistiriitatilanteiden hallintaa ja käytännesääntöjä koskevien komission delegoitujen säädösten soveltamisesta (6 kohdan b alakohta ja 7 kohdan b alakohta)

- yhteissijoitusyrityksen sulautumista koskevien tietojen sisältöä, muotoa ja antamistapaa koskevien komission delegoitujen säädösten soveltamisesta (16 kohdan b alakohta)

- yhteissijoitusyrityksen sijoitustoimintaa koskevien komission delegoitujen säädösten soveltamisesta (17 kohta)

- rahastoyhtiön riskienhallintamenettelyjä, vakioimattomien johdannaissopimusten arvonmääritystä ja johdannaissopimusten käytön valvontaa varten annettavia tietoja koskevien komission delegoitujen säädösten soveltamisesta (18 kohdan c alakohta)

- master- ja feeder-yhteissijoitusyrityksiä koskevien komission eräiden delegoitujen säädösten soveltamisesta (20 kohdan b alakohta, 21 kohdan b alakohta ja 23 kohdan b alakohta)

- sijoittajille annettavia avaintietoja koskevien komission delegoitujen säädösten soveltamisesta (26 kohdan b kohta)

- paikan päällä tehtäviä tarkastuksia koskevien viranomaisten yhteisten menettelyjen määrittelemisestä (32 kohdan b alakohta) tai

- toimivaltaisten viranomaisten välisten sekä niiden ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen välisten tietojenvaihtoa koskevien menettelyjen määrittelemisestä (35 kohta).

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle on:

- ilmoitettava rahastoyhtiöille myönnetyistä toimiluvista (2 kohta)

- ilmoitettava niistä yleisistä vaikeuksista, joita yhteissijoitusyrityksillä on osuuksien markkinoinnissa kolmansissa maissa (4 kohta)

- ilmoitettava tiedot päätöksistä, joissa on kielletty rahastoyhtiön sivuliikkeen perustaminen toiseen jäsenvaltioon tai hylätty rahastoyhtiön hakemus perustaa yhteissijoitusyritys toiseen jäsenvaltioon tai joissa isäntävaltion toimivaltainen viranomainen on kohdistanut valvontatoimenpiteitä ulkomaiseen rahastoyhtiöön tai yhteissijoitusyritykseen (11 kohdan c alakohta ja 36 kohdan b alakohta)

- ilmoitettava sijoitusyhtiöille myönnetyistä eräistä poikkeuksista (14 kohta)

- toimitettava luettelo sijoitusrahastodirektiivin 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen joukkovelkakirjalainojen luokista sekä liikkeeseenlaskijoista (19 kohta) ja

- ilmoitettava niiden sijoitusrahastodirektiivin 103 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten nimet, joille voidaan antaa salassapitovelvollisuuden alaisia tietoja (34 kohta).

Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa ja toimitettava Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle sen tarvitsemat tiedot (32 kohdan a alakohta)

Toimivaltainen viranomainen voi saattaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi toimivaltaisten viranomaisten välisen seuraamusten määräämistä koskevan erimielisyyden (11 kohdan a alakohta ja 36 kohdan a alakohta) sekä tilanteen, jossa toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy toimittamasta tarvittavia tietoja ensiksi mainitulle viranomaiselle tai hylkää tarkastuksen suorittamista koskevan pyynnön (32 kohdan b alakohta).

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen julkistaa internet sivuillaan luettelon toimiluvan saaneista rahastoyhtiöistä (2 kohta).

Lisäksi omnibusdirektiiviin sisältyvissä sijoitusrahastodirektiivin muutoksissa tarkennetaan komission valtuuksia antaa delegoituja säädöksiä sekä annetaan säännöksiä säädösvallan siirron peruuttamisesta ja delegoitujen säädösten vastustamisesta.

Sijoitusrahastolain soveltamisala ja yhteissijoitusyritys -käsite

Sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi on tarpeen muuttaa yhteissijoitusyrityksen käsite, koska sijoitusrahastolaissa on tarpeen säätää uusista rajat ylittävistä toimintamahdollisuuksista, jotka koskevat vain sijoitusrahastodirektiivin mukaisia yhteissijoitusyrityksiä. Käsitettä muutettaisiin siten, että yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan yksinomaan muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanutta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset. Lisäksi on tarpeen määritellä muu kuin sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys, jolla tarkoitettaisiin ulkomaista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella ei täytä sijoitusrahastodirektiivin edellytyksiä. Edellä mainituista muutoksista johtuen lain 1 §:n 1 ja 2 momenttia on tarpeen täsmentää vastaamaan näitä muutoksia.

Esityksessä ehdotetaan ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain säännösten sisällyttämistä sijoitusrahastolakiin. Lain 1 §:ssä on tarpeen säätää sen soveltamisesta ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannesta maasta olevan rahastoyhtiön Suomessa harjoittamaan toimintaan.

Sijoitusrahasto ja sen perustaminen

Sijoitusrahastolakiin on tarpeen tehdä sijoitusrahastodirektiivin edellyttämät muutokset, jotka liittyvät sijoitusrahaston perustamiseen muuhun ETA-valtioon kuin rahastoyhtiön kotivaltioon. Lakia olisi tarpeen muuttaa siten, että suomalainen rahastoyhtiö voi perustaa sijoitusrahastodirektiivin vaatimukset täyttävän sijoitusrahaston muuhun Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon (ETA-valtio) kuin Suomeen. Lakiin tulisi sisällyttää säännökset ulkomaisen ETA-valtiosta olevan rahastoyhtiön oikeudesta perustaa sijoitusrahastodirektiivin vaatimukset täyttävä sijoitusrahasto Suomeen. Edellä mainitut muutokset koskevat vain sijoitusrahastodirektiivin mukaista sijoitusrahastoa. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa sijoitusrahaston käsite siten, että sillä tarkoitetaan yksinomaan sijoitusrahastodirektiivin mukaista sijoitusrahastoa. Voimassa oleva käsite kattaa sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston. Edellä mainitut muutokset eivät koske erikoissijoitusrahastoa. Laissa on tarpeen määritellä esikoissijoitusrahasto ja täsmentää, mitä lain säännöksiä sovelletaan erikoissijoitusrahastoon. Lain muihin määritelmiin on tarpeen tehdä edellä mainitusta muutoksesta johtuvat tarkennukset.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiö voi perustaa sijoitusrahaston muuhun ETA-valtioon kuin rahastoyhtiön kotivaltioon vain asianomaisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen myönnettyä siihen luvan. Lupamenettelyn ja toimivaltaisten viranomaisten valvontayhteistyön sääntelemiseksi on tarpeen määritellä laissa ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltio.

Rahasto-osuus ja sen arvonmääritys, rahasto-osuuden liikkeeseenlasku ja lunastaminen sekä merkintähinnan maksaminen

Sijoitusrahastodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä on tullut esiin useita sijoitusrahastolain kansallisia muutostarpeita, jotka liittyvät suomalaisten sijoitusrahastojen kilpailukyvyn turvaamiseen. Yhtäältä on arvioitu, että sijoitusrahastoalan kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää sääntelyn kehittämistä vastaamaan sääntelykäytäntöä tärkeimmissä vertailumaissa. Tähän liittyen on katsottu, että rahastoyhtiön toimintamahdollisuudet poikkeuksellisissa markkinatilanteissa ovat liian rajoitetut. Lisäksi on pidetty tärkeänä varautua sellaisiin tilanteisiin, joita syntyy kansainvälisen finanssikriisin aiheuttaman arvopaperimarkkinoiden epävakauden vuoksi, sekä samalla pyrkiä edistämään pitkäaikaisen rahastosijoittamisen houkuttelevuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä.

Rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun sääntely on Suomessa tiukemmin säännelty kuin useimmissa muissa ETA-valtioissa. Sijoitusrahaston edellytetään laskevan osuuksiaan liikkeeseen jokaisena pankkipäivänä. Suomalaisilta sijoitusrahastoilta ei tulisi edellyttää tiukempia aukiolovaatimuksia kuin muualla ETA-alueella. Käytännössä vaatimus aukiolosta jokaisena pankkipäivänä on osoittautunut hankalaksi täyttää etenkin niille sijoitusrahastoille, jotka sijoittavat sellaisille markkinoille, jotka eivät ole auki Suomen pankkipäiviä vastaavasti (non-trading day) tai jotka sijoittavat rahastoihin, jotka eivät laske liikkeeseen osuuksia kyseisenä päivänä. Sijoitusrahastolle tulisi antaa mahdollisuus valita sellaiset liikkeeseenlaskupäivät, jolloin rahaston sijoituksille saadaan luotettava arvo. Näistä syistä sijoitus-rahaston säännöissä tulisi voida määrätä mahdollisuudesta erityisestä syystä poiketa rahasto-osuuksien jatkuvan liikkeeseenlaskun periaatteesta ja määrätä, että osuuksia on laskettava liikkeeseen säännöissä tarkemmin määriteltyinä ajankohtina.

Tarve lisätä joustavuutta koskee rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun väliaikaista keskeyttämistä, sillä rahastoyhtiön oikeus väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku edellyttää Finanssivalvonnan erityisestä syystä myöntämää lupaa. Muita rahastoyhtiön menettelytapojen joustavuutta lisääviä keinoja olisivat rahastoyhtiön mahdollisuus kieltäytyä rahasto-osuuden liikkeeseenlaskusta ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymisestä. Rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun ja lunastusten väliaikaisen keskeyttämisen perusteesta tulisi säätää yhdenmukaisesti.

Rahastoyhtiön kilpailukykyä on katsottu rajoittavan, että sijoitusrahaston tuotto- ja kasvuosuuksien liikkeeseenlaskusta eri valuutoissa, sekä osuuksille hankittavasta erilaisesta indeksi-, inflaatio-, korko-, valuutta- tai muusta suojauksesta ei ole selkeästi säädetty. Rahasto-osuudenomistajien pitkäjänteistä sijoitustoimintaa puolestaan edistäisi, jos rahastoyhtiö voisi ottaa käyttöön läpinäkyvän hinnoittelumenetelmän, jolla voidaan korvata rahastolle aiheutuvia kaupankäyntikustannuksia ja kurssieroja.

Sijoitusrahaston arvonmääritys on poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa vaikeaa. Tämän vuoksi on pidetty tarpeellisena, että rahasto-osuuden arvo tulisi voida jättää väliaikaisesti laskematta, jos sitä ei voida luotettavasti määrittää. Samasta syystä myös rahastoyhtiön velvollisuudesta lunastaa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia rahasto-osuuden omistajan vaatimuksesta olisi tarpeellista voida poiketa erityisissä olosuhteissa.

Apporttiomaisuuden käyttämisen mahdollisuutta rahasto-osuuksia merkittäessä on tarpeellista lisätä. Lisäksi olisi tarpeellista selventää sääntelyä siitä, että rahasto-osuusrekisteriin voidaan merkitä rahastoyhtiölle ilmoitettu sellaista rahasto-osuutta, josta ei ole annettu osuustodistusta, rasittava pantti- tai muu vastaava oikeus. Sijoitusrahaston tekemien lainaussopimusten yhteismäärän sääntelyä on myös aiheellista täsmentää, jotta rahastoyhtiö voisi nykyistä joustavamman reagoida markkinamuutoksiin.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluva rahasto-osuus

Osuussarjan käsitettä käytetään rahastoyhtiöissä ja sijoitusrahastojen säännöissä vaikka käsitettä ei ole laissa. Jokaisessa osuussarjassa voi olla sekä tuotto- että kasvuosuuksia. Osuussarjojen kriteerinä on tähän asti ollut ainoastaan eri hallinnointipalkkio. Useissa sijoitusrahastoissa on erilajisia ja erisarjaisia osuuksia ja voi olla tarkoituksenmukaista liittää yksi osuuslaji tai osuussarja arvo-osuusjärjestelmään. Tämä ei ole käytännössä toteutunut, koska laissa edellytetään, että arvo-osuusjärjestelmään siirretään sijoitusrahaston koko rahasto-osuuskanta. Sen mahdollistaminen, että osuussarja voidaan liittää arvo-osuusjärjestelmään, edellyttää, että osuussarjan käsitteestä säädetään laissa. Lisäksi rahasto-osuudet voidaan jakaa murto-osiin, jos siitä on määrätty sijoitusrahaston säännöissä. Murto-osaosuuksien käsittely arvo-osuusjärjestelmässä on hankalaa, koska arvo-osuusjärjestelmässä käytetään kokonaislukuja.

Rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuus

Sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi on tarpeen säätää laissa nykyistä tarkemmin sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointia koskevista vaatimuksista. Laissa tulisi kieltää totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan tiedon antaminen rahasto-osuuksien markkinoinnissa ja sisällyttää lakiin rahasto-osuuksien markkinointia koskeva harhaanjohtavuuskielto. Säännös täydentäisi kuluttajansuojalain (38/1978) markkinointisäännöksiä, joita sovelletaan kulutushyödykkeiden tarjontaan, myyntiin ja markkinointiin elinkeinonharjoittajilta kuluttajille.

Sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi säännökset yksinkertaistetusta rahastoesitteestä on tarpeen korvata säännöksillä avaintietoesitteestä. Rahastoyhtiön olisi laadittava avaintietoesite kustakin hallinnoimastaan sijoitusrahastosta. Laissa olisi säädettävä avaintietoesitteeseen sisällytettävistä keskeisistä tiedoista. Avaintietoesitteen sisältöä koskevista yksityiskohtaisista vaatimuksista säädetään komission avaintietoasetuksessa.

Voimassaolevassa laissa ei säädetä kielestä, jolla yksinkertaistettu rahastoesite on julkistettava. Lakiin on tarpeen lisätä säännös kielestä, jolla avaintietoesite on julkistettava. Tällainen vaatimus säädetään sijoitusrahastodirektiivissä yhteissijoitusyritykselle, joka markkinoi osuuksiaan sijoitusrahaston vastaanottavassa jäsenvaltiossa (94 artikla). Direktiivin vaatimus merkitsee, että yhteissijoitusyrityksen, joka markkinoi osuuksiaan Suomessa, on käännettävä avaintietoesite suomen tai ruotsin kielelle tai Finanssivalvonnan hyväksymälle muulle kielelle. Laissa on perusteltua säätää suomalaista rahastoyhtiötä koskevasta vastaavasta vaatimuksesta. Säännös koskisi myös ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä, joka hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa.

Voimassa olevan lain mukaan rahastoyhtiön on tarjottava asiakkaalle ennen rahasto-osuuden merkintää yksinkertaistettu rahastoesite. Säännös perustuu kumotun sijoitusrahastodirektiivin 85/611/ETY 33 artiklan 1 kohtaan. Artiklan sanamuoto on tältä osin muuttunut. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan jäsenvaltion on vaadittava, että rahastoyhtiö toimittaa avaintiedot sijoittajalle hyvissä ajoin ennen sijoittajan tekemää osuuksien merkintää (80 artiklan 1 kohta). Laissa olisi säädettävä nykyisin säädetystä tarjoamisesta poiketen avaintietoesitteen toimittamisesta sijoittajalle hyvissä ajoin ennen rahasto-osuuksien merkintää.

Laissa on tarpeen säätää rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa pyynnöstä avaintietoesite sen hallinnoimasta sijoitusrahastosta tahoille, jotka käyttävät kyseisiä rahasto-osuuksia oman rahoitustuotteensa osana, ja välittäjille, jotka myyvät kyseisen sijoitusrahaston osuuksia tai tuotteita, joihin sisältyy kyseiseen sijoitusrahastoon kohdistuva riski, tai jotka antavat tällaisiin sijoituksiin tai tuotteisiin liittyvää neuvontaa.

Laissa on tarpeen säätää rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa rahastoesite ja avaintietoesite asiakkaalle pysyvällä tavalla tai siten, että se on saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla.

Voimassa olevan lain mukaan rahastoyhtiön on julkistettava jokaisesta hallinnoimastaan erikoissijoitusrahastosta neljännesvuosikatsaus (95 §). Lain esitöiden mukaan (HE 202/1998 vp) säännöksellä on tavoiteltu entistä laajempaa läpinäkyvyyttä, jota on perusteltu aiempaa joustavammalla tuotekehittelymahdollisuudella. Sijoitusrahastojen sääntely on lain antamisen jälkeen muuttunut muun muassa tiedonantovelvollisuuden ja sijoitusrahastoille sallitun sijoitustoiminnan osalta. Vaatimus neljännesvuosikatsauksen julkistamisesta ei perustu sijoitusrahastodirektiiviin eikä vastaavaa vaatimusta sisälly uuteen AIFM direktiiviin. Vaatimus merkitsee hallinnollista lisätaakkaa suomalaisille erikoissijoitusrahastoille, jota ei nykyoloissa voida pitää perusteltuna. Vaatimus neljännesvuosikatsauksen julkistamisesta olisi syytä kumota.

Sijoitusrahaston sulautuminen

Sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi on tarpeen muuttaa lain säännöksiä sulautumisesta. Sulautumistapa voisi edelleen olla nykyisessä laissa tarkoitettu absorptiosulautuminen tai kombinaatiosulautuminen, jotka vastaavat sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuja sulautumismenetelmiä. Laissa olisi tarpeen säätää sijoitusrahastojen rajat ylittävästä sulautumisesta ja sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetusta kotimaisesta sulautumisesta, joihin on sovellettava direktiivin vaatimuksia sulautumisesta. Direktiivissä määritelty kotimainen sulautuminen tarkoittaa samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden sijoitusrahastojen sulautumista, jossa on mukana vähintään yksi sellainen sijoitusrahasto, jonka rahasto-osuuksien markkinoinnista muussa ETA-valtiossa kuin sijoitusrahaston kotivaltiossa on tehty 93 artiklassa tarkoitettu ilmoitus. Edellä mainittua sulautumista tarkoittaen laissa olisi säädettävä kotimaisesta sulautumisesta, jossa on kansainvälinen kytkentä. Yhdenmukaisuuden vuoksi sulautumista koskevia säännöksiä tulisi soveltaa soveltuvin osin myös muuhun kuin edellä tarkoitettuun Suomeen sijoittautuneiden sijoitusrahastojen sulautumiseen ja erikoissijoitusrahastojen sulautumiseen.

Laissa olisi säädettävä sijoitusrahaston mahdollisuudesta sulautua toisen sijoitusrahaston kanssa ja mahdollisuudesta sulautua muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta olevan sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävän yhteissijoitusyrityksen kanssa. Lisäksi olisi säädettävä sulautumisen ehdoista, kun suomalaiseen sijoitusrahastoon sulautuu sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävä yhteissijoitusyritys.

Laissa olisi säädettävä Finanssivalvonnalle kuuluvasta tehtävästä myöntää lupa suomalaisen sijoitusrahaston sulautumiseen. Finanssivalvonta olisi luvan myöntävä viranomainen rajat ylittävässä sulautumisessa, jossa sijoitusrahasto sulautuu yhteissijoitusyrityksen kanssa. Laissa olisi säädettävä luvan saamiseksi Finanssivalvonnalle toimitettavista tiedoista ja asiakirjoista, toimivaltaisten viranomaisten välillä noudatettavasta tietojenvaihdosta ja menettelystä ja luvan myöntämisen edellytyksistä. Jos yhteissijoitusyritys sulautuu suomalaiseen sijoitusrahastoon, luvan sulautumiselle myöntäisi sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen.

Voimassa oleva laki mahdollistaa sijoitusrahaston sulautumisen, jos siihen osallistuvat sijoitusrahastot noudattavat sijoitustoiminnassaan samoja periaatteita. Sijoitusrahastodirektiivissä ei säädetä vastaavasta vaatimuksesta. Tällaista vaatimusta sulautumiselle ei olisi enää tarkoituksenmukaista asettaa. Finanssivalvonta ei enää tältä osin arvioisi sulautumisen edellytyksiä. Laissa olisi sen sijaan säädettävä Finanssivalvonnan velvollisuudesta tarkastella aiotusta sulautumisesta aiheutuvia vaikutuksia sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistajille. Finanssivalvonnan olisi arvioitava, ovatko rahasto-osuudenomistajille sulautumisesta annettavat tiedot riittävät. Edellä mainitusta vaatimuksesta luopuminen korostaa rahasto-osuudenomistajille annettavien tietojen merkitystä. Laissa olisi tarpeen säätää Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa sille toimitetut tiedot ja asiakirjat vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden olisi vastaavasti tarkasteltava vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille sulautumisesta annettavien tietojen riittävyyttä. Rajat ylittävälle sulautumiselle myönnettävän luvan edellytyksenä olisi, että Finanssivalvonta ja kunkin sulautumiseen osallistuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on vakuuttunut osuudenomistajille sulautumisesta annettavien tietojen riittävyydestä.

Laissa olisi säädettävä sijoitusrahastodirektiivissä edellytetystä kolmannen osapuolen valvonnasta. Sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston säilytysyhteisön tehtävänä olisi laissa tarkemmin säädetyiltä osin tarkastaa, että sulautumissuunnitelma on lain ja sijoitusrahaston sääntöjen mukainen. Sulautuvaa ja vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tilintarkastajan olisi annettava lausunto, jossa muun ohella vahvistetaan sulautumissuunnitelmassa hyväksytyt perusteet kyseisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten varojen ja vastuiden arvon määrittämiseksi.

Laissa on tarpeen säätää sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille sulautumisesta annettavista tiedoista, tietojen antamistavasta ja antamisajankohdasta sekä tietojen sisällöstä. Laissa olisi säädettävä rahasto-osuudenomistajien oikeuksista ja rahastoyhtiön velvollisuudesta lunastaa osuudenomistajien pyynnöstä näiden osuudet tai muuntaa osuudet muun sijoitusrahaston osuuksiksi.

Laissa on tarpeen säätää voimassa olevaa lakia vastaavasti sulautumisen täytäntöönpanosta. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rajat ylittävissä sulautumisissa sulautumisen voimaantulon ajankohta ja päivä, jona lasketaan vaihtosuhde, määräytyvät vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion lainsäädännön mukaan. Laissa olisi tarpeen säätää sijoitusrahastolain säännösten soveltamisesta sulautumisen voimaantuloon rajat ylittävässä sulautumisessa, jossa suomalainen sijoitusrahasto on vastaanottava sijoitusrahasto.

Sijoitusrahastodirektiivi ei koske verotusta. Sijoitusrahastojen sulautumisen verokohtelu ratkaistaan verolainsäädännön perusteella.

Syöttörahasto-kohderahasto -rakenne

Voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetusta syöttörahasto -kohderahasto -rakenteesta. Tässä rakenteessa syöttörahastona olevan sijoitusrahaston varoista vähintään 85 prosenttia sijoitetaan kohderahastona olevan sijoitusrahaston osuuksiin. Nykyisen lain mukaan sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston varojen sijoittaminen toisen sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen osuuksiin on sallittu vain 11 luvussa säädetyin rajoituksin. Sijoitusrahaston sijoitustoiminnan tarkoituksesta ja sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta on mainittava sijoitusrahaston säännöissä.

Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla

Lain 126 a §:n säännöksiä rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamisesta toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon on tarpeen tarkistaa sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksia vastaaviksi. Laissa olisi säädettävä rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa etukäteen Finanssivalvonnalle, jos yhtiö aikoo perustaa sivuliikkeen muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen (rahastoyhtiön isäntävaltio). Laissa olisi säädettävä nykyistä yksityiskohtaisemmin tiedoista ja selvityksistä, jotka Finanssivalvonnalle tehtävässä ilmoituksessa on oltava. Finanssivalvonnan olisi arvioitava sivuliikkeen perustamisen edellytykset ja ilmoitettava sivuliikkeen perustamisesta rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Laissa olisi säädettävä tiedoista, jotka Finanssivalvonnan olisi liitettävä isäntävaltion viranomaiselle toimitettavaan ilmoitukseen, jos rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa isäntävaltiossa.

Laissa olisi säädettävä nykyistä yksityiskohtaisemmin rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle ja rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitettuihin tietoihin tehtävistä mahdollisista muutoksista ja Finanssivalvonnan muutoksia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Laissa olisi tarpeen säätää, ettei lain 26 §:ää, jossa säädetään sijoitusrahastotoiminnan harjoittamisen vaatimuksista, sovelleta rahastoyhtiön sivuliikkeen välityksellä harjoitettavaan toimintaan. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä, on noudatettava rahastoyhtiön isäntävaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä.

Lain säännöksiä rahastoyhtiön oikeudesta perustaa sivuliike muuhun valtioon kuin ETA-valtioon ei ole tarvetta muuttaa (126 b §).

Voimassa olevan lain mukaan rahastoyhtiö voi sivuliikettä perustamatta harjoittaa toimintaa toisen valtion alueella edellyttäen, että se ilmoittaa toiminnan aloittamisesta hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle (126 d §). Säännös koskee sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvia että muita valtioita. Laissa olisi säädettävä nykyistä yksityiskohtaisemmin rahastoyhtiön ilmoituksesta Finanssivalvonnalle, jos se aikoo aloittaa 5 §:ssä tarkoitetun toiminnan harjoittamisen rahastoyhtiön isäntävaltiossa sivuliikettä perustamatta. Laissa olisi säädettävä tiedoista ja selvityksistä, jotka ilmoituksessa on oltava ja selvityksistä, jotka Finanssivalvonnan olisi liitettävä isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettavaan ilmoitukseen, jos rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa isäntävaltiossa. Laissa olisi säädettävä nykyistä yksityiskohtaisemmin rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle ja isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisista ilmoitettuihin tietoihin tehtävistä muutoksista ja Finanssivalvonnan muutoksia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava rahastoyhtiön kotivaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä.

Laissa on tarpeen säätää nykyistä vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos se aikoo aloittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan rahastoyhtiön isäntävaltiossa sivuliikettä perustamatta.

Laissa on tarpeen säätää sijoitusrahaston hallinnoimisesta rahastoyhtiön isäntävaltiossa. Jos rahastoyhtiö hallinnoi sijoitusrahastoa rahastoyhtiön isäntävaltiossa, rahastoyhtiön on sijoitusrahastodirektiivin mukaan noudatettava sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan kyseisen sijoitusrahaston kotivaltion säännöksiä ja rahastoyhtiön organisaatioon rahastoyhtiön kotivaltion säännöksiä. Lakiin olisi tarpeen sisällyttää säännös, jonka mukaan sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa koskevia sijoitusrahastolain säännöksiä ei sovellettaisi rahastoyhtiön isäntävaltiossa hallinnoimaan sijoitusrahastoon. Rahastoyhtiön olisi noudatettava sijoitusrahastolain säännöksiä rahastoyhtiön organisaatiosta. Finanssivalvonta valvoisi rahastoyhtiön toimintaa siltä osin, kuin sen on noudatettava Suomessa voimassa olevia säännöksiä.

Voimassa olevan lain mukaan sijoitusrahaston rahasto-osuuksia saadaan markkinoida yhden toimiluvan periaatteen mukaisesti Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa, mikäli sijoitusrahasto täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset (127 §). Rahastoyhtiön on ilmoitettava edellä mainitun markkinoinnin aloittamisesta asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Säännöksiä on tarpeen muuttaa vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin uusia säännöksiä rahasto-osuuksien markkinointia koskevasta ilmoitusmenettelystä. Laissa olisi säädettävä rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos yhtiö aikoo markkinoida Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa (sijoitusrahaston vastaanottava ETA-valtio). Laissa olisi säädettävä ilmoitukseen liitettävistä tiedoista ja asiakirjoista, Finanssivalvonnan velvollisuudesta tarkastaa ilmoitus ja toimittaa se sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä velvollisuudesta ilmoittaa ilmoituksen toimittamisesta rahastoyhtiölle ja ulkomaiselle ETA-rahastoyhtiölle. Laissa olisi tarpeen säätää Finanssivalvonnan velvollisuudesta siirtää ja arkistoida ilmoitukseen liittyvät asiakirjat sähköisesti. Komission notifiointiasetuksessa säädetään tarkemmin sähköisestä ilmoitusmenettelystä.

Laissa on tarpeen säätää rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta huolehtia, että sijoitusrahaston säännöt, rahastoesite, viimeisin vuosikertomus ja mahdollinen sen jälkeinen puolivuotiskatsaus ovat sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla yhtiön internetsivuilla, ja velvollisuudesta ilmoittaa edellä mainituille viranomaisille näihin asiakirjoihin tehdyistä muutoksista.

Laissa on tarpeen säätää rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta antaa sijoittajille sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa samat tiedot ja asiakirjat, jotka niiden on annettava sijoittajille Suomessa.

Voimassa olevia säännöksiä erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinoinnista muualla kuin Suomessa ja sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinoinnista muussa valtiossa kuin ETA-valtiossa ei ole tarpeen muuttaa.

Yhteissijoitusyrityksen ja muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

Voimassa olevan lain mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanut, sijoitusrahastodirektiivin edellytykset täyttävä yhteissijoitusyritys saa markkinoida osuuksiaan Suomessa tehtyään siitä ilmoituksen Finanssivalvonnalle (128 ja 130 §). Säännöksiä on tarpeen muuttaa vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin uusia säännöksiä rahasto-osuuksien markkinointia koskevasta ilmoitusmenettelystä. Laissa olisi säädettävä yhteissijoitusyrityksen oikeudesta aloittaa osuuksien markkinointi Suomessa, jos sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut markkinoinnin aloittamisesta Finanssivalvonnalle. Laissa olisi säädettävä tiedoista ja asiakirjoista, jotka Finanssivalvonnalle tehtävässä ilmoituksessa on oltava ja ajankohdasta, jona yhteissijoitusyritys saisi aloittaa osuuksiensa markkinoinnin Suomessa. Laissa olisi säädettävä yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta huolehtia Finanssivalvonnalle toimitettujen asiakirjojen sähköisestä saatavilla olosta ja velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle niitä koskevista muutoksista sekä velvollisuudesta ilmoittaa etukäteen osuuksien markkinoimiseksi tehtyjä järjestelyjä koskevista muutoksista.

Laissa on tarpeen säätää yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta toteuttaa osuuksien markkinoimiseksi tarvittavat järjestelyt, joiden avulla suoritetaan maksut osuudenomistajille, lunastetaan osuudet sekä pidetään saatavilla asiakirjat ja tiedot, jotka yhteissijoitusyrityksen on annettava. Järjestelyjen on oltava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisia.

Laissa on tarpeen säätää menettelystä, jota on noudatettava, ennen kuin yhteissijoitusyritys voi lopettaa osuuksien markkinoinnin. Laissa olisi säädettävä Finanssivalvonnalle kuuluvasta tehtävästä pitää internetsivuillaan saatavilla tietoja säännöksistä ja määräyksistä, jotka eivät kuulu tämän lain soveltamisalaan mutta joilla on erityistä merkitystä rahasto-osuuksien markkinoimiseksi tarvittavissa järjestelyissä. Laissa olisi tarpeen säätää sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi valtiovarainministeriölle valtuus tarkemmin määrätä saatavilla pidettävien tietojen laajuudesta.

Laissa on tarpeen säätää yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta antaa sijoittajille Suomessa samat tiedot ja asiakirjat, jotka sen on annettava kotivaltiossaan sijoitusrahastodirektiivin IX luvun perusteella sekä kielestä, jolla nämä tiedot ja asiakirjat on annettava. Laissa olisi säädettävä avaintietoesitteen antamisesta suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä.

Laissa olevaa 129 §:n säännöstä muun kuin 128 §:ssä tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimisesta yleisölle Suomessa Finanssivalvonnan luvalla ei ole tarpeen muuttaa. Säännös koskee muuta kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaista yhteissijoitusyritystä, jota koskeva määritelmä ehdotetaan sisällytettäväksi lain 2 §:ään. Säännöksiä Finanssivalvonnalle ennen markkinoinnin aloittamista toimitettavista tiedoista ja asiakirjoista on tarpeen tarkistaa. Laissa on tarpeen säätää muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta toteuttaa rahasto-osuuksien markkinoimiseksi tarvittavat järjestelyt Suomessa sekä velvollisuudesta antaa sijoittajille Suomessa soveltuvin osin vastaavat tiedot ja asiakirjat, jotka Suomessa osuuksia markkinoivan yhteissijoitusyrityksen on annettava sijoittajille.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Rahastoyhtiön ja sen johdon velvollisuutta korvata aiheuttamansa vahinko on tarpeen täsmentää. Sen sijaan kysymys tuottamusta koskevan todistustaakan jaosta on perusteltua jättää määräytymään oikeuskäytännössä asiaa koskevien yleisten periaatteiden ja kunkin vahinkotilanteen olosuhteiden mukaan. Rahastoyhtiön johdon velvollisuutta korvata aiheuttamansa vahinko on syytä yhdenmukaistaa muun lainsäädännön kanssa ja säätää tuottamusolettamasta. Sen sijaan ei olisi kohtuullista, että rahastoyhtiön johdolla olisi henkilökohtainen vahingonkorvausvastuu asiakassuhteiden menettelytapoihin liittyvistä säännöksistä, kuten rahasto-osuuksien markkinoimisesta ja rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuudesta. Samoin on tarpeellista täsmentää rahastoyhtiön osakkeenomistajan ja osakkeenomistajaan rinnastettavan henkilön, yhteisön ja säätiön velvollisuutta korvata aiheuttamansa vahinko.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että yksittäiset kuluttajan asemassa olevat rahasto-osuudenomistajat joutuisivat yksin ja kukin erikseen ajamaan siviilikannetta omassa asiassaan siinä erityistilanteessa, jossa sijoitusrahasto on lakkautettu eikä ole enää olemassa osuudenomistajien kokousta, joka voisi päättää kanteen nostamisesta kaikkia rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan korvausvaatimuksen esittämisestä ja kanteen nostamisesta.

Omistusosuuden hankintaa koskeva ilmoitusvelvollisuus

Sijoitusrahastolain 16 §:n mukaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankinnan ilmoittamisesta sekä hankinnan vastustamisesta on voimassa, mitä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 ja 42 §:ssä säädetään. Sijoitusrahastolain säännöstä on tarkistettu viimeksi vuonna 2007. Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 ja 42 §:n säännöksiä on muutettu vuonna 2009 neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/44/EY täytäntöönpanoon yhteydessä. Tämä direktiivi, jonka soveltamisalaan kuuluvat muun muassa luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset, ei koske rahastoyhtiöitä. Täytäntöönpanon yhteydessä sijoituspalveluyrityksen osakkeiden hankintaa koskeva ilmoitusvelvollisuus laajennettiin koskemaan myös osakkeiden luovutusta. Sijoitusrahastolain 16 §:ää ei ole muutettu siten, että rahastoyhtiöön sovellettaisiin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain säännöksiä osakkeiden luovuttamisen ilmoittamisesta. Sijoituspalveluyrityksen osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkominen on säädetty rangaistavaksi sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 85 §:ssä. Sijoitusrahastolaissa ei viitata tähän rangaistussäännökseen eikä sijoitusrahastolaissa säädetä rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomista rangaistavaksi.

Sääntelyn yhdenmukaisuuden vuoksi ja selkeyttämiseksi laissa on tarpeen säätää rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta sijoituspalveluyrityksistä annetun 41 ja 42 §:ää vastaavalla tavalla ja lisätä lakin säännös rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevien säännösten rikkomisesta.

Valvonta

Esityksessä ehdotetaan lain soveltamisen laajentamista koskemaan ulkomaisten rahastoyhtiöiden harjoittamaa toimintaa Suomessa. Sijoitusrahastodirektiivissä säädetään toimivaltaisten viranomaisten uusista tehtävistä ja velvollisuuksista, joita vastaavat säännökset ehdotetaan sisällytettäväksi sijoitusrahastolakiin. Näistä syistä on tarpeen tarkistaa sijoitusrahastolain noudattamisen valvontaa koskevaa lain 4 §:ää vastaamaan näitä muutoksia.

Esityksessä ehdotetaan, että ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan Suomessa sovellettaisiin sijoitusrahastolain säännöksiä, joiden noudattamisen valvonta kuuluisi Finanssivalvonnalle. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö voisi hallinnoida sijoitusrahastoa Suomessa sivuliikkeen välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen nojalla. Ulkomaisen ETA-sivuliikkeen valvonnasta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ssä. Pykälän 6 momentin mukaan säännöstä sovelletaan soveltuvin osin myös ulkomaiseen valvottavaan, joka tarjoaa Suomeen palveluja sivuliikettä perustamatta. Pykälä vastaa pääosiltaan sijoitusrahastodirektiivin 21 artiklan vaatimuksia lukuun ottamatta artiklan 5 kohtaan lisättyä säännöstä, joka koskee sijoitusrahaston kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen oikeutta vaatia sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamista, ja vaatimuksia, jotka 21 artiklaan on lisätty omnibusdirektiivillä sekä edellytyksiä toimia kiireellisissä tapauksissa. Viimeksi mainituista syistä sijoitusrahastolakiin tulisi sisällyttää säännös ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toiminnan rajoittamisesta ja kieltämisestä, joka täydentäisi Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ää. Säännöksen nojalla Finanssivalvonta voisi, ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten toimenpiteiden osoittauduttua riittämättömiksi, vaatia ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen Suomessa, jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö laiminlyö noudattaa, mitä sivuliikkeen velvollisuudeksi on finanssimarkkinoita koskevassa Suomen laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä tai sen toimintaa koskevissa säännöissä säädetty tai määrätty.

Ehdotetussa pykälässä tulisi varmistaa mahdollisuus puuttua ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön lain vastaiseen menettelyyn myös silloin, kun lainvastainen menettely muodostuu verotusta koskevien tiedonantovelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Laissa olisi tarpeen säätää Finanssivalvonnan mahdollisuudesta vaatia rahaston toiminnan lopettamista myös silloin, kun sijoitusrahastoa hallinnoitaessa on olennaisesti rikottu Suomessa yleisen edun turvaamiseksi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Sääntely ei olisi vastoin sijoitusrahastodirektiiviä, jonka perustelujen mukaan direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin verotusta koskeviin sääntöihin mukaan luettuina järjestelyt, joita jäsenvaltiot voivat edellyttää varmistaakseen näiden sääntöjen noudattamisen alueellaan (83. perustelukappale).

Sijoitusrahastodirektiivin on sisällytetty valvontaa koskevia uusia säännöksiä, jotka vastaavat Euroopan parlamentin ja neuvoston rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta annetun direktiivin 2004/39/EY säännöksiä. Näitä vastaavat säännökset on pantu täytäntöön Suomessa pääasiallisesti laissa Finanssivalvonnasta.

Finanssivalvonnasta annetussa laissa tulisi panna täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista toimenpiteistä ja seuraamuksista, jotka koskevat velvollisuutta esittää sijoittajalle annettavat avaintiedot yksityissijoittajien kannalta ymmärrettävällä tavalla 78 artiklan 5 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan estämättä säännösten antamista muiden tämän direktiivin noudattamiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta seuraavista toimenpiteistä ja seuraamuksista (99 artiklan 2 kohta). Direktiivin vaatimuksen täytäntöön panemiseksi Finanssivalvonnasta annetussa laissa tulisi säätää rikemaksun määräämisestä sille, joka laiminlyö 93 §:ssä tarkoitetun avaintietoesitteen laatimisen. Rikemaksu voitaisiin määrätä silloin, kun avaintietoesitettä ei ole laadittu lain ja komission avaintietoasetuksen mukaisesti.

Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön sijoitusrahastodirektiiviin sisältyvät uudet säännökset ja siihen omnibusdirektiivillä tehdyt muutokset. Tarkoituksena on sisällyttää ulkomaisen rahastoyhtiön toimintaa Suomessa koskevat säännökset sijoitusrahastolakiin ja kumota laki ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa.

Sijoitusrahastodirektiivillä yhdenmukaistetaan merkittävästi sijoitusrahastoja koskevaa sääntelyä. Näistä syistä ja ottaen huomioon, että sijoitusrahastolakiin on sen voimaantulon jälkeen tehty useita muutoksia, sijoitusrahastolain kokonaistarkastelua voidaan pitää tarpeellisena. Esityksessä kuitenkin ehdotetaan sijoitusrahastodirektiivin täytäntöönpanon toteuttamista sijoitusrahastolain muuttamisella, jota tässä vaiheessa pidetään perusteltuna ottaen huomioon 8 päivänä kesäkuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta, AIFM direktiivi. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2013. Kolmansiin maihin liittyvien artiklojen voimaan saattaminen on riippuvainen komission delegoidusta säädöksestä, jossa määrätään näiden artiklojen voimaantuloajankohta. AIFM direktiivistä aiheutuu kokonaan uutta sääntelyä ja merkittäviä muutoksia nykyiseen sijoitusrahastolakiin. Sijoitusrahastolain uudistaminen laajemmin on perusteltua tehdä AIFM direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä.

Esitykseen sisältyy useita kansallisista muutostarpeista johtuvia ehdotuksia, jotka ovat tarpeen suomalaisten sijoitusrahastojen kilpailukyvyn turvaamiseksi, jotta ne eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan muihin eurooppalaisiin sijoitusrahastoihin verrattuna. Sijoitusrahastojen kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää sääntelyn kehittämistä muun eurooppalaisen sääntelykäytännön mukaiseksi muun muassa erilaisten osuussarjojen laajemmaksi mahdollistamiseksi.

Ehdotetut muutokset merkitsevät mahdollisuutta entistä paremmin varautua sellaisiin tilanteisiin, joita syntyy kansainvälisen finanssikriisin aiheuttaman arvopaperimarkkinoiden epävakauden vuoksi. Silloin, kun maailmanmarkkinat ovat poikkeuksellisen epävakaat, eräillä kehittyvillä osakemarkkinoilla pörssit voivat olla suljettuna viranomaisen määräyksestä, koska arvonkehitystä kuvaava pörssi-indeksi on noussut tai laskenut merkittävästi. Tällöin kyseisiltä osakemarkkinoilta ei ole saatavissa luotettavaa markkina-arvoa, joten rahasto-osuudenomistajien tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi on perusteltua täsmentää sääntelyä sijoitusrahaston arvonlaskennasta sekä rahasto-osuuksien lunastamisesta ja liikkeeseenlaskun keskeyttämisestä.

Muutoksilla pyritään lisäksi edistämään pitkäaikaisen rahastosijoittamisen houkuttelevuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä. Sijoitusrahastodirektiivissä ei säädetä näistä kysymyksistä kattavasti eikä se siten muodosta estettä näiltä osin kehittää kansallista sääntelyä.

Tasapuolisten kilpailunedellytysten varmistamiseksi on tärkeää, että rahastoyhtiön ja sen johdon vahingonkorvausvelvollisuuden sääntely vastaa luottolaitoksia koskevaa sääntelyä. Sijoituspalveluyrityksiä koskevat vastaavat ehdotukset sisältyvät arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän mietintöön.

Sijoitusrahastodirektiivistä johtuvat keskeiset ehdotukset

Sijoitusrahastolakiin ehdotetut keskeiset muutokset liittyvät rahastoyhtiön oikeuteen perustaa sijoitusrahasto muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeuteen perustaa sijoitusrahasto Suomeen, rahastoyhtiön velvollisuuteen laatia kustakin hallinnoimastaan sijoitusrahastosta sijoittajille annettava avaintietoesite, jolla korvataan nykyinen yksinkertaistettu rahastoesite, sijoitusrahastojen kansallisiin ja rajat ylittäviin sulautumisiin, sijoitusrahastojen muodostamaan syöttörahasto ja kohderahasto -rakenteeseen, rahasto-osuuksien markkinointia toisessa ETA-valtiossa koskevaan ilmoitusmenettelyyn ja Finanssivalvonnan valvontatehtäviin ja valvontayhteistyöhön muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Omnibusdirektiivin täytäntöön panemiseksi on tarpeen säätää Finanssivalvonnan velvollisuudesta antaa tietoja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja oikeudesta saattaa asia arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi.

Esityksessä ehdotetaan, että lakiin sisällytetään tarkistettuina ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain säännökset. Viimeksi mainittua muutosta vastaava lakitekninen muutos on tehty vuonna 2010 luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin, johon on tarkistettuina siirretty ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa annetun lain (1608/1993) säännökset (Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta 1357/2010). Samanaikaisesti kumottiin ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa annettu laki.

Soveltamisala

Esityksessä ehdotetaan yhteissijoitusyrityksen käsite muutettavaksi koskemaan yksinomaan sijoitusrahastodirektiivin mukaista yhteissijoitusyritystä. Lisäksi ehdotetaan määriteltäväksi muu kuin sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys. Viimeksi mainittu yritys voi olla muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta tai kolmannesta maasta. Nykyisen oikeustilan säilyttämiseksi lain 1 §:n 1 ja 2 momentti ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan näitä muutoksia. Pykälän 2 momentissa todettaisiin ne tilanteet, joissa sijoittajaa on pidettävä ammattimaisena. Lain 1 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi lain soveltamisesta ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannesta maasta olevan rahastoyhtiön Suomessa harjoittamaan toimintaan.

Määritelmiä koskevat keskeiset muutokset ja lakiin ehdotettavat uudet määritelmät

Sijoitusrahastodirektiivin uusien säännösten täytäntöön panemiseksi lain 2 §:n 2 momentissa olevia määritelmiä ehdotetaan muutettavaksi ja lakiin ehdotetaan uusia määritelmiä.

Sijoitusrahaston määritelmän muuttamisesta johtuen sijoitusrahastotoiminnan määritelmä (1 kohta) ehdotetaan muutettavaksi siten, että sijoitusrahastotoiminta käsittäisi nykyisen sijoitusrahaston hallinnon sijasta sekä sijoitusrahaston että erikoissijoitusrahaston hallinnon. Määritelmää tarkennettaisiin siten, että sijoitusrahastotoiminta käsittäisi myös rahasto-osuuksien markkinoinnin.

Voimassa oleva sijoitusrahaston määritelmä (2 kohta) kattaa sekä sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston että erikoissijoitusrahaston. Määritelmä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sijoitusrahastolla tarkoitettaisiin yksinomaan sijoitusrahastodirektiivin mukaista sijoitusrahastoa. Tästä muutoksesta johtuen lakiin ehdotetaan lisättäväksi erikoissijoitusrahaston määritelmä (2 a kohta).

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi syöttörahaston ja kohderahaston määritelmät (2 b ja 2 c kohdat). Sijoitusrahastojen muodostamasta syöttörahasto-kohderahasto -rakenteesta säädetään uudessa 17 a luvussa.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi rahastoyhtiön isäntävaltion ja sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion määritelmät (3 a ja 3 b kohdat), jotka liittyvät rahastoyhtiölle voimassa olevassa laissa sallittuun rajat ylittävään toimintaan.

Säilytysyhteisötoiminnan ja rahasto-osuuden määritelmiin (4 ja 6 kohdat) ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteiset muutokset, jotka johtuvat sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston määrittelemisestä erikseen.

Sijoitusrahastodirektiivin määritelmä (9 kohta) muutettaisiin koskemaan uutta sijoitusrahastodirektiiviä.

Voimassa oleva yhteissijoitusyrityksen määritelmä (10 kohta) ehdotetaan muutettavaksi. Yhteissijoitusyrityksellä tarkoitettaisiin muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanutta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen määritelmä (10 a kohta). Viimeksi mainitulla tarkoitettaisiin ulkomaista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella ei täytä sijoitusrahastodirektiivin edellytyksiä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön määritelmät (10 b ja 10 c kohdat)

Kotivaltion määritelmä (11 kohta) ehdotetaan muutettavaksi. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion (11 kohta) ja yhteissijoitusyrityksen kotivaltion (11 a kohta) määritelmät.

Lisäksi laissa ehdotetaan määriteltäväksi rajat ylittävä sulautuminen, kotimainen sulautuminen, jossa on kansainvälinen kytkentä, ETA-valtio, sivuliike ja toimivaltainen viranomainen (16—20 kohdat).

Sijoitusrahaston perustaminen muuhun ETA-valtioon kuin rahastoyhtiön kotivaltioon

Sijoitusrahastolaissa ehdotetaan säädettäväksi rahastoyhtiön mahdollisuudesta perustaa sijoitusrahasto muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen (rahastoyhtiön isäntävaltio) ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön mahdollisuudesta perustaa sijoitusrahasto Suomeen.

Rahastoyhtiö voisi perustaa sijoitusrahaston rahastoyhtiön isäntävaltioon. Edellytyksenä olisi, että rahastoyhtiö saa sijoitusrahastodirektiivin 5 artiklan mukaisen luvan sijoitusrahaston perustamiseen isäntävaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Rahastoyhtiön olisi noudatettava sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan asianomaisen isäntävaltion lakia. Sen olisi noudatettava sijoitusrahastolain säännöksiä rahastoyhtiön organisaatiosta.

Rahastoyhtiön toiminta isäntävaltiossa edellyttäisi rahastoyhtiön toimimista kyseisessä valtiossa joko sivuliikkeen välityksellä tai sivuliikettä perustamatta palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Nykyisiä säännöksiä sivuliikkeen perustamisesta ja palvelujen tarjoamisesta sivuliikettä perustamatta toiseen ETA-valtioon ehdotetaan tarkistettavaksi. Rahastoyhtiöllä olisi sijoitusrahaston hallinnoimisen lisäksi edelleen oikeus tarjota 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja vastaavia palveluja isäntävaltion lainsäädännön mukaisesti.

Ehdotuksen mukaan ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla on kotivaltiossaan lupa hoitaa sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuja sijoitusrahastoja, saisi perustaa sijoitusrahaston Suomeen. Laissa säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta toimia Suomessa sivuliikkeen välityksellä tai perustamatta sivuliikettä palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Suomessa toimiva ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi perustaa sijoitusrahaston Suomeen saatuaan siihen Finanssivalvonnan luvan. Sijoitusrahaston perustaminen Suomeen edellyttäisi, että Finanssivalvonta hyväksyy sijoitusrahaston säännöt. Sijoitusrahaston kotivaltio olisi tässä tapauksessa Suomi. Sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan olisi sovellettava sijoitusrahastolakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava kotivaltionsa lakia rahastoyhtiön organisaatiosta. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi sijoitusrahaston perustamisen lisäksi tarjota kotivaltiossaan saamansa toimiluvan mukaisesti 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja Suomessa.

Erikoissijoitusrahasto

Sijoitusrahaston määritelmän muuttamisesta johtuen laissa on tarpeen määritellä erikoissijoitusrahasto. Erikoissijoitusrahastolla tarkoitettaisiin sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 12 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita. Rahastoyhtiö saa perustaa yhden tai useamman erikoissijoitusrahaston Suomeen. Esityksen tarkoituksena ei ole tehdä asiallisia muutoksia erikoissijoitusrahastoja koskevaan nykyiseen sääntelyyn. Erikoissijoitusrahastoon sovelletaan, mitä laissa siitä erikseen säädetään. Lisäksi ehdotetaan nykyisen oikeustilan säilyttämiseksi lain 3 a §:ssä säädettäväksi siitä, mitä sijoitusrahastoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös erikoissijoitusrahastoon.

Ehdotuksen mukaan lain 16 luvun säännöksiä sijoitusrahaston sulautumisesta sovellettaisiin soveltuvin osin erikoissijoitusrahaston sulautumiseen. Lain 17 a luvun syöttörahastoa ja kohderahastoa koskevat säännökset eivät koskisi erikoissijoitusrahastoja. Tässä luvussa tarkoitettu rakenne on sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetuille sijoitusrahastoille uusi. Erikoissijoitusrahaston varojen sijoittaminen tämäntyyppisiin rakenteisiin on ollut mahdollista jo nykyisin sääntöihin otettujen määräysten nojalla.

Rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuus

Laissa ehdotetaan nykyistä tarkemmin säädettäväksi rahasto-osuuksien markkinointia koskevista vaatimuksista. Laissa kiellettäisiin totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon antaminen rahasto-osuuksien markkinoinnissa. Markkinoinnista olisi käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus.

Nykyiset säännökset yksinkertaistetusta rahastoesitteestä ehdotetaan korvattavaksi uusilla säännöksillä avaintietoesitteestä. Rahastoyhtiön olisi laadittava kunkin hallinnoimansa sijoitusrahaston osalta lyhyt asiakirja, joka sisältää sijoittajalle annettavat avaintiedot sijoitusrahastosta (avaintietoesite). Laissa säädettäisiin avaintietoesitteeseen sisällytettävistä keskeisistä tiedoista, joiden on oltava sijoittajan ymmärrettävissä ilman muita asiakirjoja. Sijoittajan olisi avaintietoesitteen sisältämien tietojen perusteella voitava kohtuullisesti ymmärtää tarjottavan sijoitustuotteen luonne ja siihen liittyvät riskit voidakseen tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä. Avaintietoesitettä olisi käytettävä sellaisenaan kaikissa ETA-valtioissa, joissa rahastoyhtiö markkinoi hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksia. Rahastoyhtiön olisi toimitettava avaintietoesite Finanssivalvonnalle tiedoksi.

Komission avaintietoasetuksessa säädetään tarkemmin avaintietoesitettä ja siinä ilmoitettavia tietoja koskevista vaatimuksista sekä avaintietoesitteen toimittamisesta sijoittajille. Asetus on suoraan sovellettavaa sääntelyä.

Säännös rahastoyhtiön velvollisuudesta julkistaa jokaisesta hallinnoimastaan erikoissijoitusrahastosta neljännesvuosikatsaus ehdotetaan kumottavaksi.

Sijoitusrahaston sulautuminen

Sijoitusrahaston sulautumista koskeva 16 luku ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksia. Sijoitusrahastodirektiivissä säädetään jäsenvaltioissa yleisimmin käytetyistä kolmesta sulautumismenetelmästä. Direktiivissä ei edellytetä, että jäsenvaltiot sisällyttävät kaikki kolme menetelmää kansalliseen lainsäädäntöönsä. Laissa säädettäisiin kahdesta sulautumistavasta, jotka vastaavat voimassa olevassa laissa säädettyjä absorptiosulautumista ja kombinaatiosulautumista.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että sijoitusrahasto (sulautuva sijoitusrahasto) voi sulautua toisen sijoitusrahaston (vastaanottava sijoitusrahasto) tai muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta olevan yhteissijoitusyrityksen (vastaanottava yhteissijoitusyritys) kanssa. Sijoitusrahasto voisi olla vastaanottava sijoitusrahasto, johon voi sulautua muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta oleva yhteissijoitusyritys (sulautuva yhteissijoitusyritys).

Muusta ETA-valtiosta oleva yhteissijoitusyritys voi olla oikeudelliselta muodoltaan rahastoyhtiön hallinnoima sijoitusrahasto tai muu sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettu yhteissijoitusyritys. Lain 2 §:ssä oleva yhteissijoitusyrityksen määritelmä tarkistettaisiin vastaamaan sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettua yhteissijoitusyritystä (englanniksi undertaking for collective investment in transferable securities, UCITS).

Ehdotettuja säännöksiä sovellettaisiin rajat ylittäviin sulautumisiin ja sulautumisiin, jossa on kansainvälinen kytkentä. Säännöksiä sovellettaisiin myös muuhun kuin edellä tarkoitettuun sijoitusrahastojen väliseen sulautumiseen lukuun ottamatta vaatimuksia, jotka koskevat yhteissijoitusyritystä tai liittyvät rahasto-osuuksien markkinointiin muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa.

Sijoitusrahaston sulautuminen edellyttäisi Finanssivalvonnan etukäteen antamaa lupaa. Laissa ehdotetaan säädettäväksi lupamenettelystä ja Finanssivalvonnalle toimitettavista luvan myöntämiseksi tarvittavista tiedoista ja asiakirjoista. Lupahakemuksessa on oltava muun muassa sulautumissuunnitelma sekä sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille annettavat tiedot sulautumisesta. Finanssivalvonnan olisi toimitettava selvitykset välittömästi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille. Finanssivalvonnan olisi tarkasteltava aiotusta sulautumisesta aiheutuvia vaikutuksia sulautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille sen arvioimiseksi, ovatko rahasto-osuudenomistajille annettavat tiedot sulautumisesta riittävät. Vastaava velvollisuus on sijoitusrahastodirektiivin mukaan vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisilla viranomaisilla.

Laissa säädettäisiin ehdoista, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan on myönnettävä lupa sulautumiselle. Sulautumissuunnitelmasta olisi käytävä ilmi sulautumisen suunniteltu voimaantulopäivä. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle viimeistään 20 työpäivän kuluttua siitä, kun rahastoyhtiö toimitti sille luvan saamiseksi tarvittavat selvitykset, onko sulautumiselle myönnetty lupa.

Jos yhteissijoitusyritys sulautuu sijoitusrahaston kanssa, luvan sulautumiselle antaa sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen. Sulautumisen edellytyksenä olisi, että Finanssivalvonta saa luvan myöntävältä viranomaiselta sulautumista koskevat tiedot ja asiakirjat. Finanssivalvonnan olisi tarkasteltava aiotusta sulautumisesta aiheutuvia vaikutuksia vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille sen arvioimiseksi, ovatko rahasto-osuudenomistajille annettavat tiedot sulautumisesta riittävät. Finanssivalvonta voi vaatia, että näitä tietoja selvennetään. Sulautumisen ehtona on, että Finanssivalvonta saa luvan myöntävältä viranomaiselta ilmoituksen sulautumista koskevasta päätöksestä.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi sijoitusrahaston säilytysyhteisön ja tilintarkastajan tehtävistä sulautumisen yhteydessä, rahasto-osuudenomistajille annettavista tiedoista, sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajien oikeuksista sulautumisen yhteydessä, sulautumisen kustannuksista ja voimaantulosta. Sijoitusrahaston osuudenomistajilla olisi oikeus pyytää osuuksiensa lunastamista tai mahdollisuuksien mukaan niiden muuntamista jonkin muun säädetyt vaatimukset täyttävän sijoitusrahaston rahasto-osuuksiksi. Laissa ehdotetaan säädettäväksi määräajasta, jonka kuluessa vaatimus on tehtävä.

Syöttörahasto-kohderahasto -rakenne

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 a luku, jossa säädettäisiin kahden sijoitusrahaston muodostamasta syöttörahasto-kohderahasto -rakenteesta. Sijoitusrahasto olisi syöttörahasto, jos sen varoista vähintään 85 prosenttia sijoitetaan toisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen (kohderahasto) osuuksiin. Syöttörahasto saisi sijoittaa pääosan varoistaan kohderahastoon poiketen laissa säädetyistä sijoitusrahaston varojen sijoittamista koskevista vaatimuksista. Syöttörahaston varoja ei saisi sijoittaa kohderahastoon enempää kuin 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrän ilman Finanssivalvonnan lupaa.

Sijoitusrahasto olisi kohderahasto edellyttäen, että sen osuudenomistajien joukossa on vähintään yksi syöttörahasto, se ei itse ole syöttörahasto eikä sen varoja ole sijoitettu syöttörahaston osuuksiin.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuudesta syöttörahastoa hallinnoivalla rahastoyhtiölle ja tietojen toimittamista koskevasta sopimuksesta.

Kohderahaston lakkauttamisen yhteydessä ja kohderahaston sulautumis- tai jakautumistilanteessa myös syöttörahasto olisi pääsääntöisesti lakkautettava, jollei Finanssivalvonta hyväksy sen jatkamista laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti.

Ehdotuksen mukaan syöttörahaston säilytysyhteisön ja kohderahaston säilytysyhteisön olisi tehtävä sopimus tietojenvaihdosta kummallekin säilytysyhteisölle kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi. Syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien olisi tehtävä sopimus tietojenvaihdosta tilintarkastajille kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi. Syöttörahaston varojen sijoittaminen kohderahaston osuuksiin olisi mahdollista vasta sen jälkeen, kun sopimukset ovat voimassa.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi tiedoista, jotka syöttörahaston rahastoesitteessä ja vuosikertomuksessa on ilmoitettava syöttörahastosta. Syöttörahaston markkinoinnissa olisi ilmoitettava, että vähintään 85 prosenttia sen varoista sijoitetaan pysyvästi kohderahaston osuuksiin. Laissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa etukäteen sijoitusrahaston osuudenomistajille sijoitusrahaston muuttamisesta syöttörahastoksi ja ilmoituksessa annettavista tiedoista. Rahasto-osuudenomistajille olisi ilmoitettava aika, jonka kuluessa heillä on oikeus vaatia osuuksiensa lunastamista.

Laissa säädettäisiin kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle syöttörahastosta tai syöttörahastona olevasta yhteissijoitusyrityksestä, jonka varoja sijoitetaan sen hallinnoiman kohderahaston osuuksiin. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava yhteissijoitusyrityksenä olevan syöttörahaston sijoituksesta sen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa

Voimassa olevan lain säännökset rahasto-osuuksien markkinointia koskevasta ilmoitusmenettelystä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin uusia vaatimuksia.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiö voi markkinoida hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksia muussa ETA-valtioissa kuin sijoitusrahaston kotivaltiossa edellyttäen, että noudatetaan ilmoitusmenettelyä, joka perustuu entistä parempaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten väliseen viestintään. Ehdotuksen mukaan rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön, joka aikoo markkinoida Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, olisi ilmoitettava rahasto-osuuksien markkinoinnin aloittamisesta Finanssivalvonnalle. Laissa säädettäisiin ilmoitukseen liitettävistä tiedoista ja asiakirjoista. Finanssivalvonnan olisi toimitettava ilmoitus vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja liitettävä siihen lisäksi todistus siitä, että sijoitusrahasto täyttää sijoitusrahastolaissa säädetyt vaatimukset. Finanssivalvonnan olisi välittömästi ilmoitettava rahastoyhtiölle tai ulkomaiselle ETA-rahastoyhtiölle ilmoituksen toimittamisesta vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Rahastoyhtiö ja ulkomainen ETA-rahastoyhtiö voisi aloittaa rahasto-osuuksien markkinoinnin asianomaisessa ETA-valtiossa tästä ilmoituspäivästä alkaen. Laissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta siirtää edellä mainitut asiakirjat sähköisesti. Komission notifiointiasetuksessa säädetään tarkemmin ilmoituksen ja todistuksen muodosta ja sisällöstä sekä ilmoitusasiakirjojen siirtämisestä sähköisesti toimivaltaisten viranomaisten välillä.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi edellä tarkoitetun rahastoyhtiön velvollisuudesta huolehtia siitä, että sijoitusrahaston säännöt, rahastoesite, tarvittaessa määräaikaiskatsaukset sekä avaintietoesite ovat sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla sähköisesti. Laissa säädettäisiin yhtiön velvollisuudesta antaa sijoittajille vastaanottavassa ETA-valtiossa samat tiedot ja asiakirjat, jotka sen on annettava Suomessa.

Yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi, että yhteissijoitusyritys saa markkinoida osuuksiaan Suomessa, jos sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut markkinoinnin aloittamisesta Finanssivalvonnalle. Laissa säädettäisiin tiedoista ja asiakirjoista, jotka ilmoituskirjeessä on oltava. Laissa olisi säädettävä Finanssivalvonnan velvollisuudesta vastaanottaa asiakirjat sähköisesti. Yhteissijoitusyrityksellä olisi oikeus aloittaa osuuksiensa markkinointi Suomessa, kun yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut sille markkinointia koskevan ilmoituksen toimittamisesta Finanssivalvonnalle. Yhteissijoitusyrityksen olisi huolehdittava siitä, että yhteissijoitusyrityksen säännöt tai perustamisasiakirjat, rahastoesite, tarvittaessa määräaikaiskatsaukset sekä avaintietoesite ovat Finanssivalvonnan saatavilla sähköisesti.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta toteuttaa sijoitusrahastolain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti tarvittavat järjestelyt, joiden avulla suoritetaan maksut osuudenomistajille, lunastetaan osuudet sekä pidetään saatavilla asiakirjat ja tiedot, jotka yhteissijoitusyritys on velvollinen antamaan. Finanssivalvonnan olisi pidettävä internetsivuillaan saatavilla tietoja laeista, asetuksista ja määräyksistä, jotka eivät kuulu tämän lain soveltamisalaan mutta joilla on erityistä merkitystä edellä tarkoitetuissa järjestelyissä.

Yhteissijoitusyrityksen olisi, ennen kuin se lopettaa osuuksien markkinoinnin Suomessa, ilmoitettava lopettamista koskevasta päätöksestään Finanssivalvonnalle. Laissa säädettäisiin lopettamisessa noudatettavasta menettelystä.

Valvonta ja valvontayhteistyö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sijoitusrahastolain 4 §:n valvontaa koskeva säännös vastaamaan lakiin ehdotettavia muutoksia. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta toimii sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi, että rahastoyhtiö voi perustaa sijoitusrahaston muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen. Sijoitusrahaston hallinnointi muussa ETA-valtiossa kuin rahastoyhtiön kotivaltiossa edellyttää, että rahastoyhtiö toimii kyseisessä valtiossa sivuliikkeen välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön valvonta jakautuisi tässä tapauksessa rahastoyhtiön kotivaltion ja rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisille viranomaisille. Sijoitusrahaston perustamiseen ja toiminnan valvontaan sovellettaisiin isäntävaltion lakia, miltä osin valvonnasta vastaisi isäntävaltion toimivaltainen viranomainen. Finanssivalvonnan toimivaltaan kuuluisi rahastoyhtiön organisaation valvonta. Finanssivalvonnan olisi tehtävä yhteistyötä rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa sen varmistamiseksi, että viimeksi mainittu viranomainen kerää rahastoyhtiöltä tiedot, joita tarvitaan sen valvomiseksi, että rahastoyhtiö noudattaa siihen isäntävaltiossa sovellettavia säännöksiä.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöksiä ulkomaisen rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi perustaa sivuliikkeen Suomeen tai tarjota palveluja Suomeen palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella sen jälkeen, kun sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut asiasta Finanssivalvonnalle. Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön, joka haluaa perustaa sijoitusrahaston Suomeen, olisi haettava siihen lupa Finanssivalvonnalta. Finanssivalvonta olisi toimivaltainen valvomaan sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa, joihin sovellettaisiin Suomessa voimassa olevia säännöksiä. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava määräajassa ulkomaiselta ETA-rahastoyhtiöltä valvontaa varten vaadittavista tiedoista.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi perusteista, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan on hylättävä ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hakemus sijoitusrahaston perustamisesta Suomeen. Finanssivalvonnan olisi kuultava ennen päätöksentekoa ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisia viranomaisia.

Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla on Suomessa sivuliike tai joka tarjoaa palveluja Suomeen sivuliikettä perustamatta, ei noudata siihen sovellettavia säännöksiä, Finanssivalvonnan on toimittava yhteistyössä ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja tarvittaessa viimeksi mainittujen viranomaisten toimenpiteiden osoittauduttua riittämättömiksi ryhdyttävä toimenpiteisiin rahastoyhtiötä vastaan. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan oikeudesta vaatia ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoiminen Suomessa.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan luvasta sijoitusrahaston sulautumiselle. Jos sulautuvia sijoitusrahastoja ja yhteissijoitusyrityksiä on useampia ja ne sijaitsevat eri jäsenvaltioissa, kunkin sulautuvan sijoitusrahaston ja yhteissijoitusyrityksen toimivaltaisen viranomaisen on annettava lupa sulautumiselle tiiviissä yhteistyössä ja asiaankuuluvaa tiedonvaihtoa noudattaen (29. perustelukappale).

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi syöttörahasto-kohderahasto -rakenteesta, jonka syntymisen edellyttäisi Finanssivalvonnan etukäteen antama lupaa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle päätöksestä, toimenpiteestä ja laissa määrättyjen ehtojen noudattamatta jättämisestä tai tilintarkastajan Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n mukaisesti ilmoittamista tiedoista, jotka koskevat kohderahastoa, sen rahastoyhtiötä, säilytysyhteisöä tai tilintarkastajaa. Jos syöttörahastona on yhteissijoitusyritys, ilmoitus olisi tehtävä syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöksiä, jotka koskevat sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa. Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön, joka aikoo markkinoida Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, on ilmoitettava markkinoinnin aloittamisesta Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonnan olisi toimitettava ilmoitus sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan velvollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin, jos vastaanottavan ETA-valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Finanssivalvonnalle, ettei rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö noudata sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnissa velvollisuuksia, jotka johtuvat sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi annetuista säännöksistä ja joiden noudattamisen valvonta ei kuulu vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöksiä, jotka koskevat yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointia Suomessa. Yhteissijoitusyritys saisi aloittaa osuuksien markkinoinnin, jos sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut Finanssivalvonnalle markkinoinnin aloittamisesta. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jos se epäilee yhteissijoitusyrityksen rikkovan velvoitteita, jotka johtuvat sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi annetuista säännöksistä, joiden valvonta ei kuulu Finanssivalvonnalle. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan oikeudesta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sijoittajien etujen suojaamiseksi ja oikeudesta viime kädessä kieltää yhteissijoitusyritystä jatkamasta osuuksien markkinointia Suomessa.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan valtuuksista antaa komission sulautumisdirektiivin ja komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Omnibusdirektiivin täytäntöön panemiseksi sijoitusrahastolaissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle tiedoksi muun muassa rahastoyhtiöiden toimiluvat, mahdolliset vaikeudet, joita rahastoyhtiöllä on hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnissa ja ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön kohdistetut toiminnan rajoittamista ja kieltämistä koskevat toimenpiteet. Ehdotuksen mukaan Finanssivalvonta voisi viimeksi mainittujen toimenpiteiden toteuttamisen sijasta ilmoittaa asiasta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Finanssivalvonta voisi saattaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi toimivaltaisten viranomaisten yhteistoimintaan liittyvät laissa tarkemmin määritellyt asiat edellyttäen, ettei niitä koskeviin Finanssivalvonnan pyyntöihin ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa tai pyyntö on hylätty.

Muutokset verolainsäädäntöön

Sijoitusrahaston verotukseen liittyvät velvollisuudet kohdistuvat sijoitusrahastoa hallinnoivaan rahastoyhtiöön. Nykyisin suomalaisia sijoitusrahastoja hallinnoivat kotimaiset rahastoyhtiöt täyttävät nämä verotukseen liittyvät velvoitteensa verrattain tunnollisesti. Niin Verohallinnon kuin kotimaisten sijoittajienkin kannalta menettely on toimiva, kun voitto-osuuksia ja rahasto-osuuksien luovutuksia koskevat tiedot saadaan kattavasti ja luotettavasti siirrettyä yksityishenkilöiden esitäytetyille veroilmoituksille.

Sijoitusrahastodirektiivin voimaansaattamisen yhteydessä on verotuksen tehokkuuden näkökulmasta tärkeää turvata kotimaisten sijoitusrahastojen osalta tiedonsaanti samoin kuin ennakonpidätysten toimittaminen ja lähdeveron perintä tilanteessa, jossa rahastoa hallinnoi ulkomainen rahastoyhtiö siten, että sille ei muodostu Suomessa sivuliikettä.

Verotusmenettelystä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että suomalaista sijoitusrahastoa hallinnoiva ulkomainen rahastoyhtiö olisi kotimaisen rahastoyhtiön tapaan velvollinen antamaan Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot verovelvollisen omistamista ja häneltä lunastetuista rahasto-osuuksista ja yhteissijoitusyrityksen osuuksista samoin kuin hankintahinnasta ja hankinta-ajankohdasta sekä merkinnän ja lunastuksen yhteydessä perityistä kuluista. Verotusmenettelystä annetun lain 15 §:n nojalla ulkomainen rahastoyhtiö olisi velvollinen antamaan Verohallinnolle tiedot rahasto-osuuksille maksetuista vuotuisista tuotoista. Mainittua säännöstä ei ole tarpeen muuttaa tässä yhteydessä.

Ennakkoperintälakia muutettaisiin siten, että ulkomainen rahastoyhtiö olisi velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen ja perimään lähdeveron maksamistaan Suomeen perustetun rahaston voitto-osuuksista.

Sijoitusrahastolaissa ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voi vaatia ETA-rahastoyhtiötä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen myös silloin, kun sijoitusrahastoa hallinnoitaessa on olennaisesti rikottu Suomessa yleisen edun turvaamiseksi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tällaisen rikkomuksen voisi muodostaa muun muassa verotusmenettelystä annetun lain mukaisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti sekä ennakonpidätyksen toimittamisen ja lähdeveron perimisen laiminlyönti. Uhka toiminnan lopettamisesta on omiaan tehostamaan ulkomaisen rahastoyhtiön verotuksellisten velvollisuuksien täyttämistä. Menettelyn toimivuus edellyttää kuitenkin, että Verohallinnolla on oikeus oma-aloitteisesti verotustietojen salassapitoa koskevien säännösten estämättä luovuttaa Finanssivalvonnalle tietoja ETA-rahastoyhtiön laiminlyönneistä ja muista seikoista, jotka ovat tarpeen sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamisen vaatimiseksi ja asian arvioimiseksi Finanssivalvonnassa. Samoin on tarpeen, että Finanssivalvonta voi tarvittaessa itse pyytää Verohallinnolta asian arvioinnissa tarpeellisia tietoja. Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettuun lakiin ehdotetaan otettavaksi asiasta tarpeelliset säännökset.

Kansallisista muutostarpeista johtuvat keskeiset ehdotukset

Sijoitusrahastolakiin lisättäisiin mahdollisuus siihen, että sijoitusrahaston säännöissä voidaan erityisestä syystä poiketa rahasto-osuuksien jatkuvan liikkeeseenlaskun periaatteesta ja määrätä, että osuuksia on laskettava liikkeeseen sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määriteltyinä ajankohtina. Voimassa olevan lain periaate rahasto-osuuksien jatkuvasta liikkeeseenlaskusta säilyisi pääsääntönä sijoitusrahastodirektiivin mukaisissa rahastoissa.

Samoin mahdollistettaisiin rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun väliaikainen keskeyttäminen rahastoyhtiön päätöksellä rahaston säännöissä mainituissa tilanteissa, kun rahasto-osuudenomistajien yhden-vertaisuus tai muu painava etu sitä erityisesti vaatii. Ehdotus merkitsee luopumista siitä, että rahasto-yhtiön oikeus väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku edellyttäisi Finanssivalvonnan erityisestä syystä myöntämää lupaa. Lain säännöstä rahastoyhtiön mahdollisuudesta keskeyttää väliaikaisesti rahasto-osuuksien lunastaminen täsmennettäisiin siten, että se olisi yhdenmukainen liikkeeseenlaskun keskeyttämisperusteen kanssa.

Rahastoyhtiön absoluuttinen velvollisuus rahasto-osuuden liikkeeseenlaskuun ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymiseen kumottaisiin. Kieltäytymisen peruste olisi ilmoitettava asiakkaalle. Ehdotus ei muuta sitä, että sijoitusrahastot ovat lähtökohtaisesti avoimia ja avoinna kaikille sijoittajille.

Sijoitusrahaston säännöissä olisi määrättävä siitä, jos sijoitusrahaston tuotto- ja kasvuosuuksia voidaan laskea liikkeeseen eri valuutoissa, sekä siitä, jos osuuksille voidaan hankkia erilainen indeksi-, inflaatio-, korko-, valuutta- tai muu suojaus. Ehdotus merkitsee, että laissa määriteltäisiin aikaisempaa yksityiskohtaisemmin perusteet, joilla rahastojen osuussarjat voivat poiketa toisistaan.

Sijoitusrahasto voisi osuudenomistajien pitkäjänteisen sijoitustoiminnan edistämiseksi ottaa käyttöön läpinäkyvän ja osuudenomistajien edun mukaisen rahaston säännöissä tarkemmin määritellyn hinnoittelumenetelmän, jolla voidaan korvata rahastolle aiheutuvia kaupankäyntikustannuksia ja kurssieroja sekä muutoin edistää rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuutta. Menetelmä tukee rahasto-osuuksien pitkäjänteistä omistamista ja vähentää lyhytaikaista kaupankäyntiä sekä vahvistaa suomalaisten sijoitusrahastojen tasavertaisia kilpailunedellytyksiä ulkomaisiin sijoitusrahastoihin nähden.

Sijoitusrahaston arvonmäärityksestä voitaisiin tietyin edellytyksin poiketa. Jos rahasto-osuuden arvoa ei voida poikkeuksellisen epävakaan ja ennalta arvaamattoman markkinatilanteen tai muutoin poikkeuksellisten olosuhteiden taikka muun painavan syyn vuoksi luotettavasti määrittää, rahasto-osuuden arvo voidaan rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi jättää väliaikaisesti laskematta. Silloin, kun rahasto-osuuden arvoa ei lasketa, rahasto-osuuksia ei myöskään voida merkitä, lunastaa eikä laskea liikkeeseen.

Rahastoyhtiön velvollisuutta lunastaa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia rahasto-osuudenomistajan vaatimuksesta täsmennettäisiin siten, että lunastamistavan ohella myös lunastamisen ajankohdista voitaisiin tarkemmin määrätä sijoitusrahaston säännöissä. Rahasto-osuuksien lunastaminen voitaisiin keskeyttää väliaikaisesti ainoastaan, kun rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai muu painava etu sitä erityisesti vaatii. Käytännössä useimmiten tällainen syy on ollut se, että rahaston sijoituskohteiden päämarkkinapaikoilta tai olennaisella osalla niistä ei ole saatavissa luotettavia markkinatietoja, jolloin rahasto-osuuden arvo ei ole laskettavissa päivittäin.

Institutionaalisille sijoittajille suunnatussa erikoissijoitusrahastossa rahasto-osuuden merkintähinta voitaisiin maksaa antamalla esimerkiksi listaamattomia rahasto-osuuksia, osakkeita, joukkovelkakirjoja ja rahamarkkinavälineitä. Samoin syöttörahaston kohderahastosta merkitsemien rahasto-osuuksien merkintähinta voitaisiin maksaa antamalla lain 11 luvussa tarkoitettuja rahoitusvälineitä apporttina. Apporttiomaisuuden arvosta ja vaikutuksesta rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuteen olisi ennen rahasto-osuuden merkintää hankittava kiinteistörahastolaissa tarkoitetun riippumattoman ja ulkopuolisen kiinteistönarvioitsijan arvio, tai siltä osin kuin apporttiomaisuus ei ole kiinteistöjä tai kiinteistöarvopapereita, KHT-tilintarkastajan tai KHT-yhteisön lausunto.

Rahasto-osuusrekisteriin tulisi muun ohessa merkitä rahastoyhtiölle ilmoitettu sellaista rahasto-osuutta, josta ei ole annettu osuustodistusta, rasittava pantti- tai muu vastaava oikeus. Ehdotus vastaa vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan osakekirjattoman osakkeen panttaus tulee kolmansia sitovaksi yhtiölle tehtävällä panttausilmoituksella.

Sijoitusrahastolakiin lisättäisiin mahdollisuus siihen, että osuuslaji tai osuussarja voidaan liittää arvo-osuusjärjestelmään. Haluttaessa arvo-osuusjärjestelmään voitaisiin edelleen siirtää sijoitusrahaston koko rahasto-osuuskanta. Samalla otetaan huomioon sijoitusrahastojen sääntöjä vahvistettaessa vakiintunut käytäntö, jonka mukaan sijoitusrahastossa voi erilajisten osuuksien ohella olla erisarjaisia osuuksia. Tämän vuoksi on tarpeen edellyttää, että osuussarjoista mainitaan tarkemmin myös sijoitusrahaston säännöissä.

Sijoitusrahaston tekemien lainaussopimusten yhteismäärä voisi ylittää yhden neljäsosan sijoitusrahaston arvopaperi- ja rahamarkkinavälinesijoitusten arvosta, jos lainaussopimukset voidaan irtisanoa ja niiden tarkoittamat arvopaperit voidaan saada viimeistään seuraavana pankkipäivänä vaadittaessa takaisin. Ehdotus mahdollistaa rahastoyhtiön nykyistä joustavamman reagoimisen markkinamuutoksiin.

Rahastoyhtiön velvollisuutta korvata aiheuttamansa vahinko täsmennettäisiin. Jos rahastoyhtiö on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle, muulle henkilölle tai sijoitus-rahastolle vahinkoa, sen olisi korvattava vahinko. Vahingonkorvausvelvollisuus syntyisi siitä riippumatta, voidaanko rahastoyhtiön organisaatiosta yksilöidä moitittavasti toiminut henkilö vai ei. Kysymystä tuottamusta koskevan todistustaakan jaosta ei sen sijaan ole perusteltua pyrkiä ratkaisemaan nimenomaisella säännöksellä, vaan se voi vastaisuudessakin jäädä määräytymään oikeuskäytännössä asiaa koskevien yleisten periaatteiden ja kunkin vahinkotilanteen olosuhteiden mukaan.

Rahastoyhtiön johdon velvollisuutta korvata aiheuttamansa vahinko täsmennettäisiin. Vahingonkorvausvelvollisuus ehdotetaan koskemaan myös vahinkoja, jotka on aiheutettu rikkomalla sijoitusrahastolakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai sijoitusrahaston sääntöjä. Vahinko katsottaisiin aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. Ehdotus tuottamusolettamasta liittyy siihen, että sijoittajien oikeusturva on varmistettu sijoitusrahastotoiminnan yksityiskohtaisen sääntelyn kautta. Sen sijaan ei ole kohtuullista säätää rahastoyhtiön johdon henkilökohtaista vahingonkorvausvastuuta asiakassuhteiden menettelytapoihin liittyvistä säännöksistä.

Rahastoyhtiön osakkeenomistaja ja osakkeenomistajaan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla rinnastettava henkilö, yhteisö ja säätiö olisi velvollinen korvaamaan vahingon, jonka tämä myötävaikuttamalla sijoitusrahastolain, sen nojalla annettujen säännösten tai sijoitusrahaston sääntöjen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta on aiheuttanut rahastoyhtiölle, sen toiselle osakkeenomistajalle, sijoitusrahastolle taikka rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.

Silloin kun sijoitusrahasto on lakkautettu eikä osuudenomistajien kokousta voida kutsua koolle, kuluttaja-asiamies voisi Finanssivalvontaa kuultuaan ryhmäkannelain (444/2007) nojalla vuoden kuluessa lakkauttamisesta panna kantajana vireille ryhmäkanteen ja käyttää siinä asianosaisena puhevaltaa. Ehdotus on tarpeen, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että yksittäiset kuluttajan asemassa olevat rahasto-osuudenomistajat joutuisivat yksin ja kukin erikseen ajamaan siviilikannetta omassa asiassaan. Säännöstä voitaisiin soveltaa vain siinä erityistilanteessa, jossa sijoitusrahasto on lakkautettu eikä ole enää olemassa osuudenomistajien kokousta, joka voisi päättää kanteen nostamisesta kaikkia rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan korvausvaatimuksen esittämisestä ja kanteen nostamisesta.

Rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus

Esityksessä ehdotetaan, että sijoitusrahastolakiin lisätään sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 ja 42 §:ää vastaavat säännökset rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta ja osakkeiden hankintaa koskevasta rajoituksesta sekä mainitun lain 85 §:ää vastaava säännös rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisen rangaistavuudesta.

Sijoitusrahaston jakautuminen

Lain 17 luvussa säädetään sijoitusrahaston jakautumisesta. Lain mukaan sijoitusrahaston jakautumisessa sen varat ja vastuut siirtyvät osittain tai kokonaan selvitysmenettelyttä vähintään yhdelle jakautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön perustamalle sijoitusrahastolle (kohderahasto). Viimeksi mainittu termi ehdotetaan otettavaksi käyttöön uudessa 17 a luvussa, joka koskee kahden sijoitusrahaston erityistä rakennetta ja jossa kohderahasto -termi on tähän rakenteeseen sopiva. Tämän vuoksi sijoitusrahaston jakautumista koskevassa 17 luvussa kohderahasto -termi ehdotetaan korvattavaksi termillä ’vastaanottava sijoitusrahasto’.

Esityksen tavoitteena on tehostaa sijoitusrahastomarkkinoiden toimintaa. Se antaa rahastoyhtiöille uusia toimintamahdollisuuksia, yhtenäistää menettelyä sijoittajille annettavien tietojen osalta ja tehostaa rahasto-osuuksien markkinointia toisessa jäsenvaltiossa koskevaa ilmoitusmenettelyä. Ehdotuksen tarkoituksena on alentaa rahastoyhtiöiden kustannuksia mahdollistamalla suurempien sijoitusrahastojen syntyminen ja siten aikaansaada taloudellisia mittakaavaetuja rahastoyhtiöille ja välillisesti kustannusten alenemista myös sijoittajille.

Euroopan talousalueella toimivien yhteissijoitusyritysten arvioidaan kasvavan kooltaan, minkä uskotaan tuovan lisää kilpailua myös Suomen sijoitusrahastomarkkinoille. Rahastoyhtiöille arvioidaan siirtymävaiheessa aiheutuvan jonkin verran kustannuksia tiedottamisvelvollisuuksien muuttumisesta.

Esitykseen sisältyvät kansallisista muutostarpeista johtuvat ehdotukset vahvistavat suomalaisten sijoitusrahastojen kilpailukykyä mukauttamalla sääntelyä muuhun eurooppalaiseen sääntelykäytäntöön. Lisäksi ehdotukset parantavat mahdollisuuksia varautua sellaisiin tilanteisiin, joita syntyy kansainvälisen finanssikriisin aiheuttaman arvopaperimarkkinoiden epävakauden vuoksi. Muutokset edistävät myös pitkäaikaisen rahastosijoittamisen houkuttelevuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä.

Esitykseen sisältyvien ehdotuksien tavoitteena on lisäksi vahvistaa sijoittajansuojaa vahingonkorvausvelvollisuutta selkeyttämällä. Vahingonkorvausvastuun täsmentämisellä ei ole arvioitu olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, sillä vahingonkorvausta koskevia kanteita on ollut vähäinen määrä, eikä korvausvastuun määrän nousemisesta ole esitetty perusteltuja väitteitä.

Ehdotuksen tavoitteena on tehostaa Finanssivalvonnan rahastoyhtiöihin ja ulkomaisiin ETA-rahastoyhtiöihin sekä sijoitusrahastoihin kohdistuvia valvonta- ja tutkintavaltuuksia sekä Finanssivalvonnan ja muiden ETA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä rajat ylittävässä valvonnassa.

Ehdotettu sääntely lisää Finanssivalvonnan tehtäviä. Tämä voi tarkoittaa tarvittavan asiantuntemuksen lisäämistä ja mahdollisesti valvontatoimen kustannusten kasvua. Koska rahastoyhtiöiden valvontamaksujen suhteellinen osuus Finanssivalvonnan budjetista on ollut pienempi kuin Finanssivalvonnan perustamisvaiheessa arvioitiin, valvontatoimen kustannusten kasvulla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta.

Ehdotusten mukainen rajat ylittävä toiminta lisää Verohallinnon tehtäviä ja työmäärää sekä vaikuttaa verovalvontaan. Sijoitusrahastojen verotuksessa on tavoitteena yhdenkertainen, sijoittajan tasolla tapahtuva verotus, jonka toteutumisen turvaamiseksi on rahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle säädetty laaja ilmoitusvelvollisuus sekä ennakonpidätysten ja lähdeveron perimisvelvoitteet. Ehdotettujen muutosten myötä ilmoitus- ja veron perimisvelvollisuus koskisi myös rahastoyhtiötä, joka ei ole asettautunut Suomeen. Tämä vaikeuttaa annettujen tietojen ja verotuksen oikeellisuuden valvontaa ja verojen perintää. Myös verotukseen liittyviä ohjeita ja menettelyjä on uudistettava.

Ehdotuksissa on pyritty turvaamaan veroviranomaisten tiedonsaantitarpeet ja oikeamääräinen verokertymä asettamalla suomalaista sijoitusrahastoa hallinnoivalle ulkomaiselle rahastoyhtiölle samat velvoitteet kuin suomalaiselle rahastoyhtiölle. Ulkomaisella rahastoyhtiöllä on velvollisuus toimittaa esimerkiksi Verohallinnon ohjeessa määrätyt vuosi-ilmoitustiedot rahastolunastuksista ja kehotuksesta tiedot hallintarekisteröidyn osuuden lopullisesta edunsaajaomistajasta mahdollisista sijaintivaltionsa pankkisalaisuussäännöksistä riippumatta. Sijoitusrahastolain 18 j §:ään ja verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettuun lakiin ehdotetuilla muutoksilla pyritään osaltaan varmistamaan verojen kertyminen ja verotusta varten tarvittavien tietojen saanti. Tarkoituksena on varmistaa riittävät reagointimahdollisuudet, jos rahastoyhtiö olennaisesti ja toistuvasti laiminlyö verolainsäädännön mukaisten, hallinnoimiinsa sijoitusrahastoihin liittyvien velvoitteidensa hoidon. Verohallinnon ilmoitettua tiedon lain perusteluissa mainituista laiminlyönneistä Finanssivalvonta voi ryhtyä toimenpiteisiin ja tarvittaessa vaatia rahastoyhtiötä lopettamaan kyseisen sijoitusrahaston hallinnoimisen.

Esitys on valmisteltu työryhmässä, johon ovat valtiovarainministeriön lisäksi osallistuneet Finanssivalvonnan ja Finanssialan Keskusliitto ry:n edustajat.

Työryhmän muistioluonnoksesta pyydettiin lausunnot valtiovarainministeriön vero-osastolta, oikeusministeriöltä, Suomen Pankilta, Finanssivalvonnalta, Kilpailuvirastolta, Kuluttajavirastolta, Verohallinnolta, Vakuutus- ja rahoitusneuvonnalta, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Finanssialan keskusliitolta, Keskuskauppakamarilta, KHT-yhdistys ry:ltä, Kuluttajaliitto ry:ltä, Osakesäästäjien Keskusliitto ry:ltä, Pörssisäätiöltä, Suomen Asianajajaliitolta ja Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:ltä. Kaikki muut paitsi Kuluttajaliitto ry antoivat asiassa lausuntonsa. Lisäksi on kuultu Euroclear Finland Oy:tä. Lausuntopalaute on otettu pääosin huomioon. Eniten kriittistä lausuntopalautetta saivat vahingonkorvausvelvollisuutta ja ryhmäkannetta koskevat säännösehdotukset, joiden sisältöä ja perusteluja on merkittävästi täsmennetty. Sen sijaan elinkeinoelämän useiden etujärjestöjen vaatimusta näistä säännösehdotuksista luopumiseksi ei ole toteutettu, koska korvausvastuuseen liittyvät säännösehdotukset olennaisesti tasapainottavat kansallisista muutos-tarpeista johtuvia ehdotuksia. Valmistelussa on katsottu välttämättömäksi täsmentää korvausvastuun sääntelyä, koska rahastoyhtiön toimintamahdollisuuksia eräiltä osin vastaavasti merkittävästi parannetaan. Lisäksi on otettu huomioon luottolaitostoiminnasta annetun lain vahingonkorvausvastuuta koskevat säännökset sekä valmisteilla oleva arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistus, jossa myös on tarkoitus täsmentää korvausvastuun sääntelyä.

Omnibusdirektiivin 11 artiklan täytäntöönpanoon liittyy Finanssivalvonnan yhteistyö Euroopan arvo-paperimarkkinaviranomaisen kanssa. Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys (HE 71/2011 vp) laiksi Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, joka liittyy Euroopan finanssivalvontajärjestelmän toimeenpanoon. Esityksellä pantaisiin täytäntöön Euroopan valvontaviranomaista koskevan omnibusdirektiivin säännökset muiden direktiivien kuin sijoitusrahastodirektiivin osalta (11 artikla). Esityksen mukaan Finanssivalvonnan olisi tehtävä yhteistyötä Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitean kanssa sekä annettava niille tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot.

Erikoissijoitusrahastojen sääntelyä arvioidaan kokonaisuudessaan uudelleen, kun AIFM direktiivi pannaan täytäntöön. Direktiivin täytäntöönpanon määräaika on 22.7.2013.

Ulkomaisten rahastoyhtiöiden sijoituspalvelujen tarjoamista koskeva säännökset on tarkoitus täsmentää arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Sijoitusrahastolakiin ehdotetut muutokset mahdollistaisivat vastaisuudessa myös rajat ylittävät sulautumiset. Rajat ylittävistä sijoitusrahastojen sulautumisista ei ole verolaeissa erillisiä säännöksiä.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan myös rajat ylittävissä sulautumisissa silloin, kun sulautuminen koskee eri jäsenvaltiossa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa. Sijoitusrahasto ei kuulu näihin yhteisöihin.

Rajat ylittävien sulautumisten vuoksi esiintyy vastaisuudessa mahdollisesti enemmän tilanteita, jossa sijoitusrahastojen tai niiden osuudenomistajien yhteys Suomen verotusvaltaan katkeaa. Valtiovarainministeriössä on tämän vuoksi tarkoitus myöhemmin kartoittaa sijoitusrahastojen ja niiden osuudenomistajien verokysymyksiä rajat ylittävien sulautumisten osalta, myös EU-lainsäädäntö huomioon ottaen.

Valtiovarainministeriössä on tarkoitus myöhemmin lisäksi selvittää tarve ja mahdollisuus asettaa sijoitusrahaston verovapaus riippuvaksi rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä. Sijoitusrahastojen verovapauden taustalla on tavoite yhdenkertaisesta, sijoittajan tasolla tapahtuvasta verotuksesta. Jos sijoittajaa ei voida verottaa sen johdosta, että rahastoyhtiö laiminlyö tiedonantovelvollisuutensa, verovapauden keskeinen taustaoletus ei toteudu. Sijoitusrahastojen verotustavan logiikan mukaista olisi kohdistaa verotus tällöin rahastoon.

1 §. Lain soveltamisalasäännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen yleisölle. Voimassa oleva yhteissijoitusyrityksen käsite voidaan tulkita laajaksi siten, että se kattaa ulkomaisen sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen ja ulkomaisen muun kuin sijoitusrahastodirektiivin vaatimukset täyttävän yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen. Yhteissijoitusyrityksen käsite ehdotetaan jäljempänä muutettavaksi siten, että sillä tarkoitetaan yksinomaan muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta olevaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset. Tästä muutoksesta johtuen pykälän 1 momenttia on tarpeen nykyisen oikeustilan säilyttämiseksi täsmentää siten, että lakia sovelletaan sekä yhteissijoitusyrityksen että muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen yleisölle. Viimeksi mainittu yritys voi olla muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta tai kolmannesta maasta.

Voimassa olevan 2 momentin mukaan lakia ei sovelleta yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen, jos yhteissijoitusyrityksen osuuksia markkinoidaan ainoastaan ammattimaisille sijoittajille. Yhteissijoitusyrityksen käsitteen muuttamisesta johtuen 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että lakia ei sovelleta muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen, jos näitä osuuksia markkinoidaan ainoastaan ammattimaisille sijoittajille. Lakia sovellettaisiin edelleen erikoissijoitusrahastojen markkinoimiseen ammattimaisille sijoittajille. Momentissa määritellään tilanteet, joissa sijoittajaa pidetään ammattimaisena. Momentissa tarkoitettua muuta sijoittajaa koskevia vaatimuksia ehdotetaan täydennettäväksi. Momentissa säädettäisiin muuta sijoittajaa koskevista vaatimuksista, jotka vastaisivat soveltuvin osin arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:n 4 momentin 6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Muutoksen johdosta sijoitusrahastolain ammattimaisen sijoittajan määritelmä olisi nykyistä yhdenmukaisempi arvopaperimarkkinalain ammattimaisen asiakkaan määritelmän kanssa.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, joka koskisi muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta olevan rahastoyhtiön oikeutta harjoittaa toimintaa Suomessa. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi harjoittaa Suomessa kotivaltiossaan saamansa toimiluvan turvin sijoitusrahastojen hallinnointia ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa siten kuin 3 §:ssä, 2 a ja 2 b luvussa ja 20 a luvussa säädetään. Säännös vastaisi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 1 §:ää tarkistettuna siten, että ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi perustaa Suomessa sijoitusrahastoja. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ei saisi perustaa Suomessa erikoissijoitusrahastoja. Momentissa todettaisiin, että yhteissijoitusyritys saa markkinoida osuuksiaan yleisölle siten kuin 128, 131 ja 132 §:ssä säädetään. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan vaatimusta. Ehdotus vastaa tarkistettuna ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 1 §:n 2 momenttia.

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, joka koskisi kolmannen maan rahastoyhtiön oikeutta harjoittaa toimintaa Suomessa. Kolmannen maan rahastoyhtiö saisi harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaan Suomessa siten kuin 2 c ja 20 a luvussa säädetään. Säännös vastaisi tarkistettuna ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 1 §:ää. Kolmannen maan rahastoyhtiö ei saisi perustaa Suomessa sijoitusrahastoja eikä erikoissijoitusrahastoja. Kolmannen maan rahastoyhtiön oikeus harjoittaa toimintaa Suomessa ei asiallisesti muuttuisi nykyisestä.

Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksia saa markkinoida Suomessa yleisölle siten kuin 129—132 §:ssä säädetään.

2 §. Pykälän voimassa olevan 1 kohdan mukaan sijoitusrahastotoiminnalla tarkoitetaan varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sekä sijoitusrahaston hallintoa. Sijoitusrahastotoiminnan määritelmä ehdotetaan tarkistettavaksi. Jäljempänä ehdotetusta sijoitusrahaston käsitteen muuttamisesta johtuen on tarpeen täsmentää, että sijoitusrahastotoiminnalla tarkoitetaan sijoitusrahaston hallinnon lisäksi myös erikoissijoitusrahaston hallintoa. Määritelmää ehdotetaan selvennettäväksi siten, että sijoitusrahastotoiminnalla tarkoitetaan myös rahasto-osuuksien markkinointia. Ehdotuksella ei ole tarkoitettu asiallisesti muuttaa sijoitusrahastotoiminnan käsitettä. Määritelmä vastaisi sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa, joiden mukaan rahastoyhtiön tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvat direktiivin II liitteessä mainitut yhteiseen salkunhoitoon kuuluvat tehtävät. Näitä tehtäviä ovat sijoitusten hoito, hallinto ja markkinointi. Hallintoon kuuluvat lakisääteiset ja rahastonhoitoon liittyvät kirjanpitopalvelut, asiakastiedustelut, arvonmääritys ja hinnoittelu, säännösten noudattamisen seuranta, osuudenomistajarekisterin ylläpito, tulojen jakaminen, osuuksien liikkeeseenlasku ja lunastaminen, sopimusten selvitystoiminta ja tietojen kirjaaminen.

Voimassa olevan 2 kohdan mukaan sijoitusrahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja ja sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita. Nykyinen määritelmä kattaa sijoitusrahaston, jonka varojen sijoittamisessa on noudatettava 11 luvussa säädettyjä vaatimuksia, ja erikoissijoitusrahaston, jonka sijoitustoiminnassa noudatetaan 12 luvussa säädettyjä vaatimuksia. Sijoitusrahaston määritelmä muutettaisiin koskemaan yksinomaan lain 11 luvun vaatimukset täyttävää sijoitusrahastodirektiivin mukaista sijoitusrahastoa. Sijoitusrahastolla tarkoitettaisiin sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 11 luvun mukaisesti sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita. Määritelmää ehdotetaan täydennettäväksi viittauksella rahaston sääntöihin, jotka Finanssivalvonta vahvistaa. Määritelmä kattaisi Suomeen perustetun sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sopimusperusteisen sijoitusrahaston.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 a kohta, joka sisältäisi erikoissijoitusrahaston määritelmän. Erikoissijoitusrahastolla tarkoitettaisiin sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja ja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 12 luvun mukaan sijoitettuja varoja ja niistä johtuvia velvoitteita. Määritelmä kattaisi Suomeen perustetun sopimusperusteisen erikoissijoitusrahaston.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 a luku, jossa säädetään sijoitusrahastojen muodostamasta syöttörahasto-kohderahasto –rakenteesta. Pykälään lisättäisiin syöttörahaston (englanniksi feeder fund) ja kohderahaston (englanniksi master fund) määritelmät. Ehdotetun 2 b kohdan mukaan syöttörahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastoa, jonka varoista poiketen siitä, mitä 68 §:ssä, 69 §:n 1 momentissa, 71 ja 71 a §:ssä, 72 §:n 5 ja 6 momentissa, 73 §:ssä, 74 §:n 3 momentissa, 75 §:ssä ja 80 §:n 1 momentissa säädetään, vähintään 85 prosenttia sijoitetaan toisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen (kohderahasto) osuuksiin. Syöttörahasto, jonka varat sijoitetaan kohderahastoon, olisi vapautettu 68 §:ssä säädetystä riskien hajauttamisvaatimuksesta, 69 §:n 1 momentin, 71 ja 71 a §:n säännöksistä sijoittaa sijoitusrahaston varoja arvopapereihin, rahamarkkinavälineisiin ja talletuksiin luottolaitoksissa, 72 §:n 5 ja 6 momentin kiellosta sijoittaa enemmän kuin yksi viidesosa sijoitusrahaston varoista saman sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen osuuksiin, 73 §:n sijoitusrajoituksista, 74 §:n 3 momentin kiellosta hankkia sijoitusrahaston omistukseen enintään yksi neljäsosa saman sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen osuuksista, 75 §:n joukkovelkakirjalainoja koskevista sijoitusrajoituksista ja 80 §:n 1 momentissa tarkoitetuista vakioituja ja vakioimattomia johdannaissopimuksia koskevista sijoitusrajoituksista.

Syöttörahaston varoja ei saisi sijoittaa useampaan kuin yhteen kohderahastoon.

Ehdotettu 2 b kohta vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (58 artiklan 1 kohta).

Ehdotetun 2 c kohdan mukaan kohderahastolla tarkoitettaisiin sijoitusrahastoa, jonka rahasto-osuudenomistajien joukossa on vähintään yksi syöttörahasto ja joka itse ei ole syöttörahasto ja jonka varoja ei ole sijoitettu syöttörahaston osuuksiin. Kohderahastolla tarkoitettaisiin myös yhteissijoitusyritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön mukaan täyttää edellä mainitut vaatimukset. Kohderahasto olisi 11 luvussa säädettyjen sijoitusrahastoja koskevien hajauttamissäännösten ja sijoitusrajoitusten alainen.

Kohdassa mainitulla yhteissijoitusyrityksellä tarkoitettaisiin myös yhteissijoitusyrityksen alarahastoja, joita voi esiintyä muissa ETA-valtioissa kuin Suomessa. Sijoitusrahastodirektiivissä ei ole määritelty alarahastoa. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan syöttörahaston varat voidaan sijoittaa toisen yhteissijoitusyrityksen tai sen alarahaston osuuksiin. Kohderahasto voisi olla yhteissijoitusyrityksen alarahasto.

Ehdotettu 2 c kohta vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (58 artiklan 1 ja 3 kohta).

Pykälään lisättäisiin uusi 3 a kohta, jossa määriteltäisiin rahastoyhtiön isäntävaltio. Tällä tarkoitetaan sellaista muuta ETA-valtiota kuin Suomea, joka ei ole rahastoyhtiön kotivaltio mutta jossa rahastoyhtiöllä on sivuliike tai jossa se tarjoaa palvelujaan. Pykälään lisättäisiin uusi 3 b kohta, jossa määriteltäisiin sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtio. Tällä tarkoitetaan sellaista muuta ETA-valtiota kuin Suomea, joka ei ole sijoitusrahaston kotivaltio mutta jossa sijoitusrahaston osuuksia markkinoidaan. Sijoitusrahaston, jonka perustamiseen Finanssivalvonta on antanut luvan, kotivaltio on Suomi. Määritelmän mukaisesta valtiosta on kysymys voimassa olevan lain 127 §:n 1 ja 2 momentissa. Ehdotettu 3 a kohta vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja 3 b kohta sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan f alakohtaa.

Edellä ehdotetusta sijoitusrahaston käsitteen muuttamisesta johtuen pykälän 4 kohdassa oleva säilytysyhteisötoiminnan määritelmä tarkistettaisiin siten, että se kattaa nykyistä vastaavasti myös erikoissijoitusrahaston varojen säilyttämisen. Kohtaan ehdotetaan teknisluonteista muutosta. Pykälän 6 kohdassa oleva rahasto-osuuden määritelmä tarkistettaisiin siten, että se kattaa nykyistä vastaavasti myös erikoissijoitusrahaston osuuden.

Pykälän 9 kohdassa oleva sijoitusrahastodirektiivin määritelmä muutettaisiin koskemaan sijoitusrahastodirektiiviä.

Pykälän 10 kohdassa oleva yhteissijoitusyrityksen määritelmä ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevan lain mukaan yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan ulkomaista sijoitusrahastoa ja siihen rinnastettavaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa ulkomaista yritystä. Tämä määritelmä kattaa laajasti erilaiset yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, jotka voivat olla muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta tai kolmannesta maasta. Ehdotuksen mukaan yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanutta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset. Yhteissijoitusyrityksen käsite muutettaisiin vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin 1 artiklan 1—3 kohdassa tarkoitettua yhteissijoitusyritystä. Sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettu yhteissijoitusyritys voi olla oikeudelliselta muodoltaan rahastoyhtiön hallinnoima sijoitusrahasto, sijoitusyhtiö tai trusteja koskevien säännösten (englanniksi unit trust) nojalla muodostettu yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 a kohta, jossa määriteltäisiin muu kuin sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys. Tällä tarkoitettaisiin ulkomaista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella ei täytä sijoitusrahastodirektiivin edellytyksiä. Kohdassa tarkoitetun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rakenne, toimintamuodot ja valvonta voivat poiketa sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettua yhteissijoitusyritystä koskevista vaatimuksista. Määritelmä kattaisi laajasti erilaiset yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, jotka voivat olla muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta tai kolmannesta maasta.

Pykälään lisättäisiin uusi 10 b kohta, jossa määriteltäisiin ulkomainen ETA-rahastoyhtiö. Kohta vastaisi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 2 §:ssä olevaa ulkomaisen rahastoyhtiön määritelmää. Määritelmä tarkistettaisiin koskemaan muusta ETA-valtiosta kuin Suomesta olevaa rahastoyhtiötä. Pykälään lisättäisiin uusi 10 c kohta, jossa määriteltäisiin kolmannen maan rahastoyhtiö. Tällä tarkoitettaisiin yhteisöä, jolla on muun valtion kuin ETA-valtion Finanssivalvontaa vastaavan valvontaviranomaisen myöntämä 5 a §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaava lupa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa vastaavan toiminnan harjoittamiseen. Määritelmällä ei ole tarkoitus muuttaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetussa laissa omaksuttua kolmannesta maasta olevan ulkomaisen rahastoyhtiön käsitettä. Viimeksi mainittua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2003 vp) perusteluissa todetaan, että ulkomaisen rahastoyhtiön oikeus toimia Suomessa perustuu ennen muuta siihen, että rahastoyhtiöllä on kotivaltiossaan toimilupa harjoittaa toimintaa, jota on tarkoitus harjoittaa Suomessa.

Pykälän 11 kohta ehdotetaan muutettavaksi. Kohdassa määriteltäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltio, joka olisi se ETA-valtio, jossa rahastoyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa. Merkittävää sidonnaisuutta koskevassa pykälän 15 kohdassa oleva säännösviittaus muutettaisiin koskemaan luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 37 §:n 2—4 momenttia.

Pykälään lisättäisiin uusi 11 a kohta. Kohdassa määriteltäisiin yhteissijoitusyrityksen kotivaltio, jolla tarkoitettaisiin sellaista muuta ETA-valtiota kuin Suomea, jossa yhteissijoitusyritykselle on myönnetty 18 c §:n 1momentissa tarkoitettua lupaa vastaava lupa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan e alakohtaa.

Pykälän 14 kohtaan ehdotetaan teknisluonteista tarkistusta. Kohdassa 15 oleva säännösviittaus muutettaisiin koskemaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 37 §:n 2—4 momenttia. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 16—20 kohdat.

Momentin 16 kohta sisältäisi rajat ylittävän sulautumisen määritelmän. Kohdan a alakohdan mukaan tällä tarkoitetaan sijoitusrahastojen tai yhteissijoitusyritysten sulautumista tilanteessa, jossa on mukana ainakin yksi Suomeen sijoittautunut sijoitusrahasto ja yksi muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautunut yhteissijoitusyritys. Rajat ylittävä sulautuminen olisi kysymyksessä b alakohdan mukaan, jos Suomeen sijoittautuneet sijoitusrahastot sulautuvat muussa ETA-valtiossa vastaperustettuun uuteen yhteissijoitusyritykseen, taikka jos samaan muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneet yhteissijoitusyritykset sulautuvat Suomeen sijoittautuneeseen vastaperustettuun sijoitusrahastoon. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan q alakohtaa.

Momentin 17 kohdassa määriteltäisiin kotimainen sulautuminen, jossa on kansainvälinen kytkentä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan r alakohtaa. Edellä mainitulla sulautumisella tarkoitetaan sellaista Suomeen sijoittautuneiden sijoitusrahastojen sulautumista, jossa on mukana vähintään yksi sellainen sijoitusrahasto, jonka rahasto-osuuksien markkinoinnista muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa on tehty 127 §:n mukainen ilmoitus. Koska tässä tapauksessa yhden sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston rahasto-osuuksia markkinoidaan muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa, sulautumiseen olisi sovellettava sijoitusrahastodirektiivin sulautumista koskevia säännöksiä.

Momentin 18 kohdassa määriteltäisiin ETA-valtio, jolla tarkoitetaan Euroopan talousalueeseen kuuluvaa valtiota Suomi mukaan lukien.

Momentin 19 kohdassa määriteltäisiin sivuliike. Sivuliikkeellä tarkoitetaan sellaista rahastoyhtiön liiketoimipaikkaa ETA-valtiossa tai kolmannessa maassa ja sellaista ETA-valtiosta olevan rahastoyhtiön tai kolmannesta maasta olevan rahastoyhtiön liiketoimipaikkaa Suomessa. Sivuliike ei ole itsenäinen oikeushenkilö vaan edellä tarkoitetun rahastoyhtiön osa, josta käsin asianomainen rahastoyhtiö tarjoaa toimilupansa mukaisia palveluja. Siltä osin kuin säännös koskee ETA-rahastoyhtiötä, se vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa

Momentin 20 kohdassa määriteltäisiin toimivaltaiset viranomaiset, joilla tarkoitetaan muun ETA-valtion kuin Suomen nimeämiä viranomaisia, joiden tehtävänä on huolehtia sijoitusrahastodirektiivissä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisestä ja jotka kyseinen ETA-valtio on ilmoittanut komissiolle. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan h alakohtaa.

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Siinä säädettäisiin 1 momentin 19 kohdan tarkemmasta soveltamisesta. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 3 kohtaa.

Pykälään lisättäisiin 3 momentti, jonka mukaan yhteissijoitusyrityksen osuuksiin sovellettaisiin, mitä sijoitusrahaston osuuksista säädetään. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 1 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa.

2 a §. Pykälä olisi uusi ja siinä määriteltäisiin tässä laissa käytetyt käsitteet komission avaintietoasetus, komission notifiointiasetus, komission riskienhallintadirektiivi ja kommission sulautumisdirektiivi. Lisäksi pykälässä määriteltäisiin Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA).

2 b §. Pykälä olisi uusi ja luonteeltaan informatiivinen. Pykälä sisältäisi toteamuksen siitä, että rahastoyhtiöstä ja säilytysyhteisöstä säädetään tämän lain ohella 2 a §:ssä tarkoitetuissa komission asetuksissa sekä sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetuissa Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuissa teknisissä standardeissa. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtäviin kuuluu edellä mainittujen standardien valmistelu komissiolle.

3 §. Pykälän mukaan sijoitusrahastotoiminta ja säilytysyhteisötoiminta ovat toimiluvanvaraista toimintaa. Pykälään ehdotetaan teknisluonteista muutosta. Pykälään ehdotetaan informatiivisuuden vuoksi lisättäväksi säännös, jonka mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa säädetään 1 §:n 4 momentissa. Vastaavasti lisättäisiin säännös, jonka mukaan kolmannesta maasta olevan rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa säädetään 1 §:n 5 momentissa.

3 a §. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin erikoissijoitusrahastoon sovellettavista säännöksistä. Koska sijoitusrahaston käsite ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskee yksinomaan sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettua sijoitusrahastoa, laissa on tarpeen säätää, mitä sijoitusrahastoa koskevia säännöksiä sovellettaisiin erikoissijoitusrahastoon. Ehdotettu pykälä sisältäisi viittaukset näihin säännöksiin. Pykälässä lueteltaisiin säännökset, joita voimassa olevan lain mukaan sovelletaan erikoissijoitusrahastoon. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä oikeustilaa. Kysymyksessä olevia säännöksiä sovellettaisiin erikoissijoitusrahastoon sen lisäksi mitä laissa nimenomaisesti säädetään erikoissijoitusrahastosta.

Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa erikoissijoitusrahaston mahdollisuutta sulautua toisen erikoissijoitusrahaston kanssa. Ehdotuksen mukaan erikoissijoitusrahaston sulautumiseen sovellettaisiin 16 luvun säännöksiä samalla tavalla kuin niitä sovelletaan 107 §:n 2 momentin mukaan sijoitusrahaston sulautumiseen toisen sijoitusrahaston kanssa silloin, kun yhdenkään sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnista muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa ei ole tehty 127 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta. Erikoissijoitusrahaston sulautumiseen ei sovellettaisi 16 luvun vaatimuksia, jotka koskevat yhteissijoitusyritystä tai liittyvät rahasto-osuuksien markkinointiin muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa.

Lain 12 luvussa säädetään siitä, miltä osin erikoissijoitusrahaston säännöissä voidaan poiketa tässä pykälässä mainituista säännöksistä.

4 §. Pykälän 1 momentti ehdotetaan tarkistettavaksi. Sen mukaan Finanssivalvonta valvoo tämän lain noudattamista siten, kuin tässä laissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetään ja toimii sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.

Säännöksen nojalla Finanssivalvonta valvoisi, että rahastoyhtiön, säilytysyhteisön, sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston toiminnassa, ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön toiminnassa sekä ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnissa yleisölle noudatetaan tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä 2 b §:ssä tarkoitettuja säädöksiä.

Pykälän 2 momentissa oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa. Momenttia täydennettäisiin siten, että Finanssivalvonnalla olisi oikeus saada valvonnan edellyttämiä tietoja ja jäljennöksiä asiakirjoista myös ETA-rahastoyhtiöltä ja kolmannen maan rahastoyhtiöltä.

5 c §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa rahastoyhtiölle myönnetystä toimiluvasta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

Ehdotettu säännös vastaa sijoitusrahastodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sellaisena kuin se on direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/78/EU (omnibusdirektiivi). Artiklan mukaan arvopaperimarkkinaviranomainen julkistaa internetsivuillaan luettelon toimiluvan saaneista rahastoyhtiöistä ja pitää sen ajan tasalla.

5 f §. Pykälän 1 momentissa säädetään rahastoyhtiön perustajien ja osakkeenomistajien luotettavuutta koskevasta vaatimuksesta. Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi. Ehdotuksen mukaan toimiluvan saamisen edellytyksenä olisi, että saadun selvityksen perusteella myös sellainen rahastoyhtiön perustaja ja osakkeenomistaja, joka omistaa rahastoyhtiön osakkeista osuuden, joka tuottaa vähintään kymmenen prosenttia sen osakkeiden äänivallasta, on luotettava. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohdan ja 11 artiklan vaatimusta määräosuudesta rahastoyhtiöissä.

8 a §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön toiminnan järjestämisestä. Voimassa olevan 5 b §:n 1 momentin mukaan rahastoyhtiön toimiluvan myöntämisen yhtenä edellytyksenä on luotettava hallinto. Toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista on perusteltua säätää laissa nykyistä tarkemmin. Säännös vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 33 §:ää. Momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta järjestää toimintansa luotettavalla tavalla sen harjoittaman sijoitusrahastotoiminnan luonne huomioon ottaen. Rahastoyhtiöllä tulisi olla toimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavat voimavarat, hallintomenettelyt ja valvontajärjestelmät. Momentissa olisi informatiivinen viittaus 26 §:ään, joka koskee rahastoyhtiön toimenpiteitä mahdollisessa eturistiriitatilanteessa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta ja 14 artiklan 1 kohdan c alakohta).

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset rahastoyhtiön toiminnan järjestämisestä. Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin määritelmiä koskevan 3 artiklan ja hallintomenettelyjä ja valvontajärjestelmää koskevan II luvun artiklojen täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset.

8 b §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi riittävin toimenpitein pyrittävä estämään rahastoyhtiössä vaikuttavassa asemassa olevan ryhtyminen henkilökohtaisiin liiketoimiin jos siitä voi aiheutua eturistiriita sellaisen liiketoimen tai palvelun kanssa, johon hän osallistuu asemansa vuoksi tai jos hänellä on käytettävissään arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua sisäpiirintietoa taikka jos hänellä on sijoitusrahastoja tai erikoissijoitusrahastoja tai niiden lukuun toteutettuja liiketoimia koskevia luottamuksellisia tietoja. Liiketoimeen ryhtymiseen rinnastetaan luottamuksellisen tiedon sisältävän neuvon tai tiedon antaminen toiselle sellaista liiketointa varten, joka vaikuttavassa asemassa olevan toteuttamana ei olisi sallittua. Säännös vastaisi sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 34 §:n 1 momentin ja arvopaperimarkkinalain 3 luvun 18 §:n säännöstä, joissa vastaava velvollisuus asetetaan sijoituspalveluyrityksille ja arvopaperipörssille. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta).

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin rahastoyhtiössä vaikuttavassa asemassa oleva. Määritelmä vastaa komission riskienhallintadirektiivin 3 artiklan 3 kohdassa olevaa relevantin henkilön määritelmää.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset henkilökohtaisista liiketoimista.

8 c §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta säilyttää tiedot jokaisesta liiketoimesta, jossa sijoitusrahasto tai erikoissijoitusrahasto on osallisena, vähintään viisi vuotta. Liiketoimella tarkoitetaan jokaista sijoitusrahastoon liittyvää sijoitustapahtumaa ja asiakkaan antamaa rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastustoimeksiantoa. Säännös olisi yhdenmukainen sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 36 §:n kanssa, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan tiedot asiakkaan antamista rahoitusvälineitä koskevista toimeksiannoista ja sijoituspalveluyrityksen omaan tai asiakkaan lukuun suorittamista rahoitusvälinettä koskevista liiketoimista ja muista asiakkaalle tarjoamistaan palveluista. Tämä säännös koskee rahastoyhtiötä siltä osin, kuin se harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta) ja komission riskienhallintadirektiiviä.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset tietojen säilyttämisestä. Finanssivalvonta antaisi komission direktiivin 14—16 artiklan täytäntöönpanon edellyttämät määräykset.

16 §. Voimassa olevassa pykälässä säädetään omistusosuuden hankintaa rahastoyhtiössä ja säilytysyhteisössä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotetun pykälän 1—6 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:ää vastaavasti rahastoyhtiön osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle. Säännökset vastaavat myös luottolaitostoiminnasta annetun lain 42 §:ää.

Pykälän 1 momentin mukaan sen, joka aikoo hankkia rahastoyhtiössä suoraan tai välillisesti omistusosuuden, joka on vähintään 10 prosenttia osakepääomasta tai vastaa vähintään 10 prosenttia kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä taikka oikeuttaa käyttämään edellä tarkoitettuun omistusosuuteen rinnastettavaa tai muuten merkittävää vaikutusvaltaa rahastoyhtiön hallinnossa, on ilmoitettava hankinnasta Finanssivalvonnalle. Vastaava ilmoitus olisi 2 momentin mukaan tehtävä silloin, kun omistusosuus nousee 20, 30 tai 50 prosenttiin tai rahastoyhtiöstä tulee tytäryritys.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen rajojen laskemisesta arvopaperimarkkinalain 1 luvun 5 §:n ja 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentin ja niiden nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. Momentissa säädettäisiin osakkeista, joita ei otettaisi huomioon momentissa tarkoitettua omistusosuutta ja ääniosuutta laskettaessa.

Pykälän 4 momentin mukaan 1 tai 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus olisi tehtävä myös silloin, kun omistusosuus laskee 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen rajojen alle tai rahastoyhtiö lakkaa olemasta ilmoitusvelvollisen tytäryritys.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön ja sen omistusyhteisön velvollisuudesta ilmoittaa vähintään kerran vuodessa Finanssivalvonnalle 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja omistusosuuksia koskevat tiedot sekä velvollisuudesta ilmoittaa viivytyksettä niiden muutokset.

Pykälän 6 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Momentti vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:n 6 momenttia. Voimassa olevassa valtioneuvoston asetuksessa omistusosuuden hankkimista ja luovuttamista luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahastoyhtiössä, säilytysyhteisössä, vakuutusyhtiössä ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisössä koskevasta ilmoituksesta (231/2009) säädetään ilmoitusvelvollista koskevien perustietojen ja -selvitysten sekä lisätietojen ja -selvitysten antamisesta, hankinnan tai luovutuksen kohteena olevaa yritystä ja hankinnan rahoittamista koskevien tietojen ja selvitysten antamisesta sekä määräysvallan muuttumista kohdeyrityksessä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Asetuksen 1 §:n nojalla asetusta sovelletaan sijoitusrahastolain 16 §:n nojalla myös rahastoyhtiöitä ja säilytysyhteisöjä koskevaan ilmoitukseen. Asetus olisi tarkistettava vastaamaan muutettua pykälää.

Pykälän 7 momentin mukaan 1—6 momentin säännöksiä sovellettaisiin vastaavasti säilytysyhteisön osakkeiden hankintaan ja luovutukseen.

17 §. Pykälä lisättäisiin lakiin siitä lailla 224/2004 kumotun 17 §:n tilalle. Pykälässä säädettäisiin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 42 §:ää vastaavasti 16 §:ssä tarkoitettua osakkeiden hankintaa koskevasta rajoituksesta. Säännökset vastaavat luottolaitostoiminnasta annetun lain 43 §:ää. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää omistusosuuden hankinta ja kieltopäätöksen antamisessa noudatettavasta menettelystä säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollinen ei saisi hankkia 16 §:ssä tarkoitettuja osakkeita ennen kuin Finanssivalvonta on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun kieltopäätöksen tai päätöksen tekemiselle Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ssä säädetty määräaika on päättynyt, jollei asian käsittelyssä toisin määrätä. Kiellon rikkominen säädettäisiin rangaistavaksi 149 §:ssä.

2 a luku Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a luku, joka koskee ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamista ja palvelujen tarjoamista Suomeen. Säännökset vastaavat pääosiltaan ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 2 luvun säännöksiä. Luvussa ei säädettäisi viimeksi mainitun luvun 4 §:n 3 momenttia vastaavasti rahastoyhtiön hoitaman sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnista sivuliikkeestä käsin eikä Finanssivalvonta voisi enää asettaa yleisen edun vuoksi tarpeellisia ehtoja sivuliikkeen toiminnan harjoittamiselle. Näitä säännöksiä vastaavat sijoitusrahastodirektiivin säännökset on kumottu.

Sivuliikkeen perustaminen

18 a §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälässä säädettäisiin menettelystä, jota ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on noudatettava sivuliikkeen perustamisessa Suomeen. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla on kotivaltionsa toimivaltaisen viranomaisen antama sijoitusrahastodirektiivin mukainen toimilupa, saa perustaa sivuliikkeen Suomeen.

Pykälän 1 momentin mukaan sivuliikkeen perustaminen Suomeen edellyttää, että ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Finanssivalvonnalle sivuliikkeen perustamisesta. Rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistuttava siitä, ettei sillä ole suunniteltu toiminta huomioon ottaen syytä epäillä asianomaisen rahastoyhtiön hallinnollisten rakenteiden tai varojen riittävyyttä (17 artiklan 3 kohta). Jos kotivaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei rahastoyhtiö täytä sivuliikkeen perustamiselle asetettuja vaatimuksia, se ei lähetä ilmoitusta. Momentissa säädetään tiedoista ja selvityksistä, jotka perustamista koskevassa ilmoituksessa on oltava. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (17 artiklan 1 ja 2 kohta) ja ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 4 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvityksistä, jotka ilmoituksessa on oltava, jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoja Suomessa. Ilmoituksessa on oltava todistus siitä, että asianomaisella rahastoyhtiöllä on kotivaltionsa toimivaltaisten viranomaisten antama 5 a §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaava toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (17 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta).

Pykälän 3 momentin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi sivuliikkeen toiminnassa noudatettava 8 a §:n vaatimuksia toiminnan järjestämisestä ja 26 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä sijoitusrahastotoimintaa koskevia vaatimuksia. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiiviä, jonka mukaan rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on noudatettava vastaanottavan jäsenvaltio 14 artiklan mukaisesti laatimia käytännesääntöjä (17 artiklan 4 kohta). Direktiivin 14 artikla on pantu täytäntöön lain 8 a ja 26 §:ssä säädetyillä vaatimuksilla. Finanssivalvonta vastaa 4 §:n nojalla näiden vaatimusten noudattamisen valvonnasta.

Pykälän 4 momentin mukaan sivuliike voitaisiin perustaa ja se saisi aloittaa toimintansa kahden kuukauden kuluttua siitä, kun Finanssivalvonta on saanut 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Finanssivalvonnan olisi edellä mainitun ajan kuluessa valmistauduttava valvomaan, että asianomainen ETA-rahastoyhtiö noudattaa sivuliikkeen toimintaa Suomessa koskevia säännöksiä. Finanssivalvonnan olisi kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta ilmoitettava, mitä valvontaan liittyviä tietoja Finanssivalvonta edellyttää sivuliikkeestä. Tietoja voidaan edellyttää tilastollisiin tarkoituksiin sekä Finanssivalvonnalle laissa säädettyjen valvontatehtävien hoitamiseen sen varmistamiseksi, että rahastoyhtiö noudattaa sivuliikkeen toimintaan sovellettavia säännöksiä. Ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön ei saa soveltaa tiukempia vaatimuksia kuin mitä sovelletaan suomalaisiin rahastoyhtiöihin. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (17 artiklan 6 ja 7 kohta ja 21 artiklan 1 ja 2 kohta).

Pykälän 5 momentin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle kirjallisesti 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin tulevista muutoksista viimeistään kuu-kautta ennen niiden voimaantuloa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (17 artiklan 8 kohta).

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin menettelystä silloin, kun 2 momentissa tarkoitetut tiedot muuttuvat. Momentin mukaan ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi harjoittaa sivuliikkeestä käsin toimintaansa muutoksista riippumatta edellyttäen, että Finanssivalvonta saa ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ilmoituksen muutoksista ja 2 momentissa tarkoitettua todistusta koskevat muutetut tiedot. Säännös perustuu sijoitusrahastodirektiivin 17 artiklan 9 kohdan toiseen alakohtaan. Sen mukaan rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista muutoksista, joita on tehty rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä yhteissijoitusyritystyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa.

Palvelujen tarjoaminen sivuliikettä perustamatta

18 b §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaisella ETA-rahastoyhtiöllä olisi oikeus harjoittaa toimintaa Suomessa suoraan kotivaltiostaan palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Sen ei tarvitse perustaa Suomeen tytäryritystä tai sivuliikettä. Säännös vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 5 §:n 1 momenttia. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (16 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 18 artiklan 1 kohta).

Pykälän 2 momentin mukaan palvelujen tarjoaminen Suomeen edellyttää, että Finanssivalvonta saa asiaa koskevan ilmoituksen rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Pykälässä säädettäisiin tiedoista ja selvityksistä, jotka tässä ilmoituksessa on oltava. Rahastoyhtiön olisi nykyisin vaaditun selvityksen lisäksi esitettävä toimintasuunnitelmassaan kuvaus rahastoyhtiön riskienhallintamenetelmistä ja kuvaus 18 h §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä, menettelyistä ja järjestelyistä. Ehdotus vastaa pääosin ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 5 §:n 2 momenttia.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (18 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan toinen alakohta).

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvityksistä, jotka ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä koskevassa ilmoituksessa on oltava, jos kyseinen rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa Suomessa. Finanssivalvonnalle toimitettavassa ilmoituksessa on oltava todistus siitä, että ETA-rahastoyhtiöllä on sen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen antama 5 a §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaava toimilupa, sekä kuvaus asianomaisen rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta. Lisäksi siinä on oltava tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (18 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta).

Pykälän 4 momentin mukaan ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi aloittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan Suomessa sen jälkeen, kun se on tehnyt 2 ja 3 momentin mukaisen ilmoituksen. Finanssivalvonnan olisi kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta ilmoitettava valvontaa varten ulkomaiselta ETA-rahastoyhtiöltä vaadittavista tiedoista. Ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä ei ole vapautettu noudattamasta sijoitusrahaston perustamista Suomeen koskevia säännöksiä. Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö aikoo perustaa sijoitusrahaston Suomeen, siihen sovelletaan lisäksi 2 b luvun säännöksiä. Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön Suomessa hallinnoiman sijoitusrahaston osuuksien markkinointiin ei tarvitse hakea erikseen lupaa 128 §:n mukaan. Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö aikoo yksinomaan markkinoida muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa hallinnoimiensa sijoitusrahastojen osuuksia Suomessa, rahastoyhtiöön sovelletaan, mitä 128—128 d §:ssä säädetään. Säännös vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (18 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta, 21 artiklan 2 kohta).

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi tässä pykälässä tarkoitettua toimintaa harjoittaessaan noudatettava 26 §:ssä säädettyjä vaatimuksia vastaavia kotivaltionsa menettelytapasäännöksiä.

Pykälän 5 momentin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi ilmoitettava kirjallisesti etukäteen Finanssivalvonnalle 2 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevista muutoksista. Säännös vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 5 §:n 4 momenttia ja sijoitusrahastodirektiivin 18 artiklan 4 kohtaa.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin menettelystä silloin, kun 3 momentin mukaisesti ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuu muutoksia. Momentin mukaan ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi harjoittaa toimintaansa Suomessa muutoksista riippumatta edellyttäen, että Finanssivalvonta saa ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ilmoituksen muutoksista ja 3 momentissa tarkoitettua todistusta koskevat muutetut tiedot. Säännös perustuu sijoitusrahastodirektiivin 18 artiklan 4 kohtaan. Sen mukaan rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päivitettävä artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun todistukseen sisältyvät tiedot ja ilmoitettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista muutoksista, joita on tehty rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä yhteissijoitusyritystyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa. Momentti vastaa 18 a §:n 6 momentin säännöstä.

Pykälän 7 momentti olisi informatiivinen. Sen mukaan yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnista säädetään 128—128 d §:ssä. Säännökset koskevat yhteissijoitusyritystä, joka yksinomaan markkinoi osuuksia Suomessa sivuliikettä perustamatta tai tarjoamatta palveluja tämän pykälän nojalla.

2 b luku Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston perustaminen Suomeen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 b luku, joka koskee ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston perustamista Suomeen.

Lupa sijoitusrahaston perustamiseen

18 c §. Pykälän edelle ehdotetaan säännöksen sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Rahastoyhtiölle sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti myönnetty toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa (6 artiklan 1 kohta). Ehdotettu pykälä koskisi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeutta perustaa sijoitusrahasto Suomeen ja hallinnoida sijoitusrahastoa Suomessa.

Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaisen ETA rahastoyhtiön olisi haettava Finanssivalvonnan lupa sijoitusrahaston perustamiseen Suomeen. Suomi olisi tässä tapauksessa sijoitusrahaston kotivaltio. Momentissa säädettäisiin luvan myöntämisen edellytyksistä. Lupa olisi myönnettävä edellyttäen, että Finanssivalvonta hyväksyy sijoitusrahaston säännöt ja säilytysyhteisön valinnan ja edellyttäen, että lupahakemuksessa esitetään pykälän 2 momentissa mainitut tiedot ja selvitykset.

Lupahakemuksessa olisi 2 momentin 1 kohdan mukaan esitettävä selvitys siitä, että rahastoyhtiöllä on kotivaltiossaan lupa hallinnoida sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuja sijoitusrahastoja ja lupa markkinoida näiden sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia kotivaltiossaan. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan lupaa ei saa myöntää, jos säilytysyhteisön johtajat eivät ole riittävän hyvämaineisia tai jos heillä ei ole riittävästi kokemusta erityisesti sen tyyppisistä sijoitusrahastoista, joita heidän on tarkoitus hoitaa (5 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta). Lain 9 d §:ssä säädetään säilytysyhteisön johtoa koskevista vaatimuksista. Säännös vastaa direktiivin vaatimusta johtajien hyvämaineisuudesta. Tämän voimassa olevan sääntelyn huomioon ottaen momentin 2 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että lupahakemuksessa olisi ilmoitettava säilytysyhteisön 9 d §:ssä tarkoitetut vastuuhenkilöt. Momentin 3 kohdan mukaan lupahakemukseen olisi liitettävä rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön välinen 34 c §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus. Momentin 4 kohdan mukaan lupahakemuksessa olisi annettava tiedot sijoitusten hoitoon ja hallinnoimiseen liittyvien tehtävien ulkoistamista koskevista järjestelyistä. Finanssivalvonta olisi hyväksyttävä sijoitusrahaston säännöt siten kuin 7 luvussa säädetään.

Sijoitusrahaston perustamiseen luvan saanut ulkomainen ETA-rahastoyhtiö voisi olla osapuolena 15 luvussa tarkoitetussa sijoitusrahastotoiminnan luovutuksessa.

Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetussa hakemuksessa olisi mahdollista viitata jo toimitettuihin tietoihin, jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö jo hoitaa Suomessa samantyyppisiä sijoitusrahastoja. Momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta pyytää lisätietoja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisilta viranomaisilta. Finanssivalvonnalla olisi oikeus pyytää sen valvontavastuulla olevien säännösten noudattamisen varmistamiseksi selvennyksiä ja tietoja 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista sekä 18 a §:n 2 momentissa ja 18 b §:n 3 momentissa tarkoitetun todistuksen perusteella tietoja siitä, kuuluuko sen tyyppinen sijoitusrahasto, jolle lupaa haetaan, ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toimiluvan piiriin. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi annettava mahdollinen lausuntonsa kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (5 artiklan 1—5 kohta ja 20 artiklan 1 ja 2 kohta).

18 d §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perusteista, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan olisi hylättävä ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön 18 c §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus.

Ennen kuin Finanssivalvonta voisi ratkaista asian, sen olisi pykälän 2 momentin mukaan kuultava ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisia viranomaisia. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (20 artiklan 3 kohta).

18 e §. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston perustamista koskevan hakemuksen käsittelystä. Hakemus olisi ratkaistava kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, tai jos hakemus on ollut puutteellinen, siitä kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (5 artiklan 4 kohdan toinen alakohta).

18 f §. Pykälän 1 momentti koskisi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuutta ilmoittaa Finanssivalvonnalle 18 c §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin jälkikäteen tehdyistä olennaisista muutoksista. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (20 artiklan 4 kohta).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutoksista, joiden toteuttaminen edellyttää Finanssivalvonnan hyväksymistä. Edellä 18 c §:n 1 momentissa tarkoitetun sijoitusrahaston ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä tai säilytysyhteisöä ei saa vaihtaa eikä sijoitusrahaston sääntöjä muuttaa ilman Finanssivalvonnan hyväksymistä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (5 artiklan 6 kohta).

18 g §. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan internet sivuilla olisi pidettävä saatavilla ne sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi annetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa. Nämä säädökset ja määräykset olisi pidettävä saatavilla vähintään yhdellä kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä. Käytännössä tällaisena kielenä pidettäneen englannin kieltä. Tiedot olisi pidettävä saatavilla selkeällä tavalla ja niitä olisi pidettävä ajan tasalla. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (5 artiklan 7 kohta).

18 h §. Pykälän 1 momentti koskisi sijoittajien etujen suojaamiseksi toteutettavia toimenpiteitä, joita 18 a §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan saaneen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi toteutettava sijoitusrahaston kotivaltiossa. Asianomaisen rahastoyhtiön olisi toteutettava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti 128 a §:ssä tarkoitetut toimenpiteet ja otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt varmistaakseen, että ne käsittelevät asianmukaisesti sijoittajien tekemiä valituksia, ja että sijoittajat voivat käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan. Sijoittajien olisi näiden toimenpiteiden perusteella voitava tehdä valituksensa suomen tai ruotsin kielellä.

Lisäksi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt tietojen asettamiseksi saataville yleisön tai Finanssivalvonnan pyynnöstä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi esimerkiksi nimettävä rahastoyhtiön työntekijöiden keskuudesta yhteyshenkilö käsittelemään tiedonsaantipyyntöjä (johdanto-osan 19. perustelukappale). Rahastoyhtiötä ei voitaisi vaatia pitämään paikallista edustajaa sijoitusrahaston kotijäsenvaltiossa tällaisten tehtävien hoitamiseksi. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 15 artiklaa.

Suomessa sijoitusrahastoa hallinnoivaan ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön sovellettavat säännökset

18 i §. Pykälän edelle ehdotetaan säännöksen sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Ehdotettu pykälä koskisi ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä, joka sivuliikkeen välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella perustamatta sivuliikettä hallinnoi yhtä tai useampaa sijoitusrahastoa Suomessa. Pykälän mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan tämän lain säännöksiä ja niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Pykälän 1 momentin 1—14 kohdassa säädettäisiin sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan kuuluvista toiminnoista, tehtävistä ja järjestelyistä.

Momentin 1 kohdan mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava Suomessa voimassa olevia säännöksiä sijoitusrahaston perustamiseen Suomeen. Rahastoyhtiön olisi noudatettava, mitä 23 §:ssä ja 7 luvussa säädetään sijoitusrahaston säännöistä ja sääntöjen vahvistamisesta. Sijoitusrahaston perustaminen edellyttää, että Finanssivalvonta hyväksyy rahastoyhtiön hakemuksesta sijoitusrahaston säännöt. Rahastoyhtiön olisi noudatettava, mitä 27 §:ssä säädetään sijoitusrahaston vähimmäispääomasta ja rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärästä.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 2 kohdassa tarkoitettuun osuuksien liikkeeseenlaskuun ja lunastamiseen, mitä 24 §:ssä osuuksien markkinoinnin aloittamisesta ja 8 luvussa rahasto-osuuden liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta säädetään, ja 3 kohdassa tarkoitettuun kokonaisriskin ja vipuvaikutuksen laskemiseen sekä muuhun sijoituspolitiikkaan ja sijoitusrajoituksiin, mitä 11 luvussa sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta säädetään.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 4 kohdassa tarkoitettuun lainaksioton, lainaksiannon ja ilman katetta tapahtuvan myynnin rajoittamiseen, mitä 82—84 §:ssä säädetään, ja momentin 5 kohdassa tarkoitettuun varojen arvonmääritykseen ja tilinpitoon, mitä 38 §:ssä tilintarkastajan velvollisuudesta tarkastaa arvonlaskennan oikeellisuus ja mitä 8 luvussa arvonmäärityksestä ja 6 luvussa sijoitusrahaston tilintarkastuksesta säädetään.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 6 kohdassa tarkoitettuun liikkeeseenlasku- ja lunastushinnan laskemiseen sekä virheisiin, joita tehdään varojen nettoarvon ja siihen liittyvän sijoittajien korvauksen laskemisessa, mitä 48 §:ssä rahasto-osuuden arvon laskemisesta kunakin pankkipäivänä ja 49 §:ssä rahasto-osuuden arvon laskemisesta lunastuspäivänä säädetään, sekä momentin 7 kohdassa tarkoitettuun tuottojen jakamiseen ja uudelleen sijoittamiseen 47 §:ssä säädettyä vaatimusta, jonka mukaan sijoitusrahaston säännöissä on määrättävä rahaston varoista tuotto-osuudelle maksettavan ja kasvuosuudelle pääomitettavan vuotuisen tuoton määräytymisperusteista.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 8 kohdassa tarkoitettuun tietojen ilmoittamista ja raportointia koskeviin vaatimuksiin kuten rahastoesitteen, avaintietoesitteen ja määräaikaiskatsausten antamiseen sekä momentin 9 kohdassa tarkoitettuihin markkinoimiseksi tehtyihin järjestelyihin, mitä 50 §:n 2 momentissa markkinointiaineiston sisällöstä ja 13 luvussa rahasto-osuuksien markkinoimisesta ja rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuudesta säädetään.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 10 kohdassa tarkoitettuihin osuudenomistajasuhteisiin, mitä 3 luvussa rahasto-osuudenomistajien kokouksesta, 25 §:ssä sijoitusrahaston varojen kuulumisesta rahasto-osuudenomistajille, 26 §:ssä rahastoyhtiön velvollisuudesta toimia rahasto-osuudenomistajien eduksi, 9 luvussa rahasto-osuudenomistajan oikeudesta saada osuustodistus ja 21 luvussa rahastoyhtiön rahasto-osuudenomistajaa koskevasta salassapitovelvollisuudesta säädetään. Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 11 kohdassa tarkoitettuihin sulautumiseen ja uudelleenjärjestelyihin, mitä 15 luvussa sijoitusrahastotoiminnan luovuttamisesta ja säilytysyhteisön vaihtamisesta, 16 luvussa sijoitusrahaston sulautumisesta ja 17 luvussa sijoitusrahaston jakautumisesta säädetään, sekä 12 kohdassa tarkoitettuun purkamiseen ja selvitysmenettelyyn, mitä 18 luvussa toiminnan rajoittamisesta ja sijoitusrahaston lakkauttamisesta säädetään.

Ulkomainen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 13 kohdassa tarkoitettuun osuudenomistajarekisterin sisältöön 9 ja 9 a luvun säännöksiä rahasto-osuusrekisterin sisällöstä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rekisterin ylläpidon järjestäminen ja sen sijainti kuuluvat rahastoyhtiön organisaatiojärjestelyjen piiriin (johdanto-osan 22. perustelukappale). Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi noudatettava momentin 14 kohdassa tarkoitettuun osuudenomistajan äänioikeuksien käyttöön ja momentin 1—13 kohtiin liittyvien osuudenomistajan muiden oikeuksien käyttöön, mitä tässä laissa säädetään.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön, joka tarjoaa rajat ylittäen yhteistä salkunhoitoa perustamalla sivuliikkeen tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion sääntöjä, joita sovelletaan yhteissijoitusyrityksen lupa- ja valvontamaksuihin(19 artiklan 3 kohdan n alakohta). Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua sijoitusrahastoa hallinnoivan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön lupa- ja valvontamaksuihin sovellettaisiin Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettua lakia.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön organisaatioon ei sovellettaisi sijoitusrahastolain vaatimuksia. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön, joka tarjoaa rajat ylittäen yhteistä salkunhoitoa perustamalla sivuliikkeen tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava kotivaltionsa säännöksiä, jotka liittyvät rahastoyhtiön organisaatioon (19 artiklan 1 kohta). Direktiivin mukaan organisaation piiriin kuuluvat tehtävien ulkoistamista koskevat järjestelyt, riskienhallintamenettelyt, toiminnan vakautta koskevat säännöt ja niiden valvonta sekä rahastoyhtiön raportointivaatimukset. Edellä mainituilta osin ulkomainen ETA-rahastoyhtiö noudattaisi kotivaltionsa lakia.

Ehdotetussa pykälässä tarkoitettujen säännösten ja määräysten mukaiset vaatimukset on käytävä ilmi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön Suomessa hallinnoiman sijoitusrahaston säännöistä ja rahastoesitteestä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön on noudatettava rahaston säännöissä sekä tarjousesitteessä asetettuja velvoitteita, joiden on oltava sijoitusrahaston kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisia (19 artiklan 4 kohta). Rahastoyhtiö olisi 1 momentin 1 ja 8 kohdan nojalla noudatettava näitä vaatimuksia.

Finanssivalvonta vastaa 4 §:n nojalla ehdotetussa pykälässä tarkoitettujen säännösten noudattamisen valvonnasta. Sääntely vastaa sijoitusrahastodirektiivin 19 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaan Sijoitusrahaston kotivaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa sijoitusrahastodirektiivin 19 artiklan 3 ja 4 kohdan valvonnasta.

Rahastoyhtiö on vastuussa niiden järjestelyjen ja organisaatiopäätösten tekemisestä ja toteuttamisesta, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa koskevia säännöksiä sekä rahaston säännöissä ja rahastoesitteessä asetettuja velvoitteita noudatetaan (sijoitusrahastodirektiivin 19 artiklan 6 kohta).

Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi 3 momentti, jonka mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta antaa verohallinnolle sen tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot säädetään verotusmenettelystä annetussa laissa. Ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä ei tulisi kohdella eri tavoin kuin suomalaista rahastoyhtiötä siltä osin kuin on kysymys tietojen antamisesta veroviranomaiselle tämän tehtävien suorittamista varten. Sijoitusrahastodirektiivin 83. perustelukappaleen mukaan direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallista verotusta koskeviin sääntöihin, mukaan luettuina järjestelyt, joita jäsenvaltiot voivat edellyttää varmistaakseen näiden sääntöjen noudattamisen alueellaan. Verotusmenettelystä annetun lain 17 §:ää, jossa säädetään rahastoyhtiön ja ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen ilmoittamisvelvollisuudesta olisi tarkoitus muuttaa siten, että sama tiedonantovelvollisuus koskisi ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä, joka sivuliikettä perustamatta hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö olisi velvollinen ilmoittamaan säännöksessä tarkoitetut tiedot suomalaisen sijoitusrahaston osalta.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toiminnan rajoittaminen ja kieltäminen

18 j §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaava väliotsikkoa. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toiminnan rajoittamisesta ja kieltämisestä. Pykälä koskee ETA-rahastoyhtiötä, jolla on Suomessa sivuliike tai joka tarjoaa palveluja Suomeen sivuliikettä perustamatta.

Ehdotetun 1 momentin mukaan ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön sovelletaan Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n säännöksiä, jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ei noudata sen toimintaa Suomessa koskevia tämän lain säännöksiä tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Edellä mainitussa 61 §:ssä säädetään toimenpiteistä, joita voidaan kohdistaa ulkomaiseen ETA-sivuliikkeeseen ja muuhun ulkomaiseen ETA-valvottavaan.

Ehdotetun momentin mukaan Finanssivalvonta voisi vaatia Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 3 ja 6 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä, joka hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa, lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen.

Ehdotuksen mukaan Finanssivalvonta voisi vaatia Suomeen perustetun sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamista myös, jos toiminnassa on olennaisesti rikottu Suomessa yleisen edun vuoksi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Yleisen edun käsite määräytyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen perusteella muodostuneen EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Sopimuksen IV osasto koskee henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta. EU–tuomioistuin on tunnustanut oikeuskäytännössä perusteita, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat rajoittaa vapaata liikkuvuutta. Rajoituksia voidaan asettaa muun muassa sellaisten tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi, kuten kuluttajansuojan ja verojärjestelmien johdonmukaisuuden ja verovalvonnan toimivuuden varmistamiseksi. Jos Suomeen perustetusta sijoitusrahastosta ei toimiteta esimerkiksi Verohallinnolle Suomen verolainsäädännön edellyttämiä vuosi-ilmoituksia tai muita verotusta varten tarvittavia tietoja tai annetut tiedot ovat olennaisesti virheellisiä ja lain rikkominen on toistuvaa tai muutoin erityisen törkeää, Finanssivalvonta voisi muiden keinojen osoittautuessa riittämättömiksi vaatia sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamista. Tällaisessa tapauksessa muina ensin toimeenpantavina keinoina olisivat verolainsäädäntöön perustuvat Verohallinnon toimenpiteet, joilla vaaditaan lopettamaan säännösten vastainen tilanne. Jos tilannetta ei saada näin korjattua, voimassa olevan verolainsäädännön noudattamisen vaatiminen muodostaa pakottavan syyn. Suomeen perustettujen sijoitusrahastojen verovalvonnan on voitava olla tehokasta siitä riippumatta, missä maassa rahaston Suomeen perustanut rahastoyhtiö sijaitsee.

Edellä tarkoitetussa tilanteessa Verohallinnon tulisi tehdä Finanssivalvonnalle esitys sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamisen vaatimisesta. Finanssivalvonnan tulisi Verohallinnon sille esittämän selvityksen perusteella kuulla asianomaista ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä ja ilmoittaa, että Finanssivalvonta ottaa harkittavaksi sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamisen. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava asiasta viipymättä asianomaisen rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ei Finanssivalvonnan sille asettamassa määräajassa saata toimintaansa Suomen verolainsäädännön vaatimusten mukaiseksi, Finanssivalvonnan tulisi vaatia ETA-rahastoyhtiötä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoiminen Suomessa. ETA-rahastoyhtiön olisi ryhdyttävä lain 121 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin. Vaatimus hallinnoimisen lopettamisesta on Suomen lain törkeän rikkomisen estämiseksi tarpeellinen ja soveltuva keino, jos toimintaa ei muutoin saada lain vaatimusten mukaiseksi.

Ehdotettu toimenpide ei ole syrjivä, koska myös suomalaisen rahastoyhtiön toimintaan voidaan puuttua vastaavassa tilanteessa. Verolainsäädännön vaatimusten törkeä rikkominen merkitsee, ettei rahastoyhtiön toimintaa johdeta lain 5 e §:n edellyttämien terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti. Lisäksi sanotun toiminnan voidaan katsoa lain 5 §:n vastaisesti vahingoittavan rahasto-osuudenomistajien etuja. Näillä perusteilla Finanssivalvonta voi ryhtyä valvonnallisiin toimenpiteisiin Suomen verolainsäädäntöä jatkuvasti tai muutoin törkeästi rikkovaa suomalaista rahastoyhtiötä kohtaan. Jolleivät muut keinot auta, Finanssivalvonta voi ottaa harkittavaksi rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamisen.

Ehdotus vastaa lukuun ottamatta säännöksiä sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamisesta ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 6 §:ää, jonka mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta olevan ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen toiminnan rajoittamisesta ja kieltämisestä säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ssä. Ehdotettu säännös koskisi myös palvelujen tarjoamista sivuliikettä perustamatta ja olisi siten soveltamisalaltaan nykyistä säännöstä laajempi. Ehdotus Finanssivalvonnan mahdollisuudesta puuttua yleistä etua turvaavan lainsäädännön törkeään rikkomiseen on uusi ja johtuu ulkomaiselle ETA-rahastoyhtiölle ehdotetusta oikeudesta perustaa sijoitusrahasto Suomeen. Tällainen toimintamuoto on täysin uusi ja muusta finanssimarkkinasääntelystä poikkeava. Uusi toimintamuoto vaatii myös uusia toimenpiteitä Suomen lainsäädännön noudattamisen ja viranomaisten suorittaman valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi.

Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 6 momentin mukaan pykälän säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin ulkomaiseen valvottavaan, joka tarjoaa palveluja Suomeen sivuliikettä perustamatta. Pykälän esitöiden mukaan (HE 66/2008 vp) 6 momentissa tarkoitettuun palvelun tarjontaan voitaisiin käytännössä soveltaa lähinnä pykälän 1 ja 2 momenttia. Nämä koskevat kehotusta korjata säännösten vastainen toiminta määräajassa ja velvollisuutta ilmoittaa asiasta valvottavan kotivaltion valvontaviranomaiselle. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi vaatia ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä, joka hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa sivuliikettä perustamatta, lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen. Ehdotuksen mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava 1 momentin nojalla toteuttamansa toimenpiteet tiedoksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja Euroopan komissiolle. Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ssä säädetään toimenpiteiden ilmoittamisesta ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ehdotetun 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisen sijasta ilmoittaa 1 momentissa tarkoitetun asian Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jos ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteet asian korjaamiseksi ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin perusteista, joilla Finanssivalvonta voi kiireellisissä tapauksissa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. Finanssivalvonta voisi ennen 1 tai 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä kieltää ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön tämän lain vastaisen toiminnan, jos kielto on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätön sijoittajien tai niiden henkilöiden etujen suojaamiseksi, joille palvelua on tarjottu. Säännös vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 6 §:ää siten muutettuna, että Finanssivalvonta voisi toteuttaa kiireelliset toimenpiteet ainoastaan ennen 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä. Momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä mahdollisimman nopeasti komissiolle, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (21 artiklan 3—5, 7 ja 9 kohta sellaisina kuin niistä 5 ja 7 kohta ja 9 kohdan ensimmäinen alakohta ovat omnibusdirektiivissä).

2 c luku Kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 c luku, joka koskee kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamista ja palvelujen tarjoamista Suomeen. Säännökset vastaavat pääosiltaan ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 3 luvun säännöksiä

Sivuliikkeen perustaminen

18 k §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Ehdotetun 1 momentin mukaan kolmannen maan rahastoyhtiön olisi haettava Finanssivalvonnalta toimilupa Suomeen perustettavalle sivuliikkeelle. Hakemuksesta olisi pyydettävä lausunto sijoittajien korvausrahastolta, jos sivuliikkeestä käsin aiotaan harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa. Lausunto tarvitaan sen arvioimiseksi, vastaako rahastoyhtiön kotivaltion suojajärjestelmä suomalaista korvausrahastosuojaa. Ehdotus vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 7 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvityksistä, jotka 1 momentissa tarkoitetussa hakemuksessa on oltava rahastoyhtiöstä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvityksistä, jotka hakemuksessa on oltava sivuliikkeestä. Kolmannen maan rahastoyhtiöltä vaadittaisiin pääosin vastaavia selvityksiä, joita ETA-rahastoyhtiöltä edellytetään rahastoyhtiön toimiluvan saamiseksi ja sivuliikkeen perustamiseksi toiseen ETA-valtioon.

Pykälän 4 momentin mukaan säännökset hakemuksessa annettavista yhteystiedoista ja tarkemmat määräykset hakemukseen liitettävistä selvityksistä annettaisiin valtiovarainministeriön asetuksella.

Pykälän 5 momentin mukaan kolmannen maan rahastoyhtiön rahasto-osuuksien markkinoinnin aloittamiseen ja lopettamiseen sovellettaisiin tämän pykälän lisäksi, mitä 129 ja 130 §:ssä säädetään. Sääntely koskee osuuksien markkinointia yleisölle.

18 l §. Pykälässä säädettäisiin vaatimuksista, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan olisi myönnettävä toimilupa kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeelle. Vaatimukset määriteltäisiin täsmällisemmin kuin nykyisessä ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetussa laissa.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan vaatimuksena olisi, että rahastoyhtiön toiminta ei olennaisesti eroa suomalaiselle rahastoyhtiölle sallitusta toiminnasta. Momentin 2 kohdan mukaan edellytyksenä olisi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 7 §:n mukaisesti, että rahastoyhtiöön sen kotivaltion lainsäädännön mukaan sovelletaan kansainvälisesti hyväksyttyjä suosituksia finanssivalvonnasta ja rahoitusjärjestelmän rikollisen hyväksikäytön estämisestä. Tällaisia kansainvälisesti hyväksyttyjä suosituksia olisivat ainakin Kansainvälisen arvopaperivalvojien järjestön (IOSCO) suositukset arvopaperivalvonnan tavoitteista ja periaatteista (Objectives and Principles of Securities Regulation) sekä rahanpesun ja rahoitusjärjestelmän käyttöä terrorismin tukemiseen estämistä koskevat kansainvälisten järjestöjen antamat suositukset.

Momentin 3 kohdassa edellytettäisiin, että rahastoyhtiön vakavaraisuus, suuret asiakasriskit, maksuvalmius, sisäinen valvonta, riskienhallintajärjestelmät sekä omistajien ja johdon sopivuus ja luotettavuus eivät olennaisesti poikkea tämän lain vaatimuksista. Momentissa täsmennetään ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain vaatimusta, jonka mukaan rahastoyhtiön taloudellisten toimintaedellytysten ja hallinnon on täytettävä luotettavalle toiminnalle asetettavat vaatimukset. Momentin 4 kohdassa edellytettäisiin ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain mukaisesti, että rahastoyhtiötä muutoinkin valvotaan sen kotivaltiossa riittävän tehokkaasti. Lisäksi momentin 5 kohdassa edellytettäisiin, että sivuliikkeen hallinto on järjestetty terveiden ja varovaisten liiketoimintaperiaatteiden mukaisesti, ja momentin 6 kohdassa, että sivuliikkeen johtaja täyttää 5 e §:ssä säädetyt vaatimukset.

Jos sivuliikkeen tarkoituksena on harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, toimilupaa myönnettäessä olisi pykälän 2 momentin mukaan arvioitava sitä, vastaako sivuliikkeen kotivaltion sijoittajien korvausjärjestelmä korvausrahaston tarjoaman suojan tasoa ja laajuutta. Sijoittajien korvausjärjestelmistä annetun direktiivin 97/9/EY mukaan kolmansista maista olevien sivuliikkeiden korvausrahastokohtelun ei välttämättä tarvitse olla samanlaista kuin ETA-valtiosta tulevien sivuliikkeiden. Direktiivin 11 artiklassa ei edellytetä, että kolmansista maista olevien sivuliikkeiden olisi kuuluttava sijaintivaltion suojajärjestelmään. Direktiivin mukaan jäsenvaltion viranomaisten on vain tarkistettava, että kolmansista maista tulevilla sivuliikkeillä on vastaava suoja kuin se, mistä direktiivissä säädetään. Jollei vastaavaa suojaa ole, voidaan sivuliikkeet velvoittaa liittymään isäntävaltion järjestelmään. Jos Finanssivalvonta 1 momentissa tarkoitetun lausunnon saatuaan arvioisi, ettei rahastoyhtiön kotivaltion suojajärjestelmä vastaa suomalaista suojajärjestelmää, voitaisiin rahastoyhtiö velvoittaa liittymään suomalaiseen korvausrahastoon. Kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliike voitaisiin velvoittaa liittymään suomalaiseen korvausrahastoon myös vain täydentääkseen kotivaltionsa korvausrahastosuojaa. Näin olisi meneteltävä, vaikkei rahastoyhtiö olisi nimenomaisesti itse pyytänyt päästä suomalaisen korvausrahaston jäseneksi. Finanssivalvonnalla olisi myös oikeus päättää siitä, että sivuliikettä ei voitaisi hyväksyä korvausrahaston jäseneksi. Tällainen päätös voitaisiin tehdä esimerkiksi siitä syystä, että sivuliikkeen jäsenyyden arvioitaisiin voivan aiheuttaa suomalaiselle korvausjärjestelmälle huomattavia vaikeasti hallittavia riskejä. Vaikka sivuliikkeelle myönnettäisiin toimilupa ilman velvollisuutta liittyä korvausrahastoon, olisi myös tällaisen sivuliikkeen tiedotettava kaikille asiakkailleen korvausrahastosuojasta ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain 13 a §:n mukaisesti. Ehdotus vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 7 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentin mukaan toimilupapäätökseen sovellettaisiin 5 b §:n 2 momenttia ja 5 d §:ää, joissa säädetään kotimaisen rahastoyhtiön toimilupahakemuksen käsittelystä ja toimilupapäätöksestä. Finanssivalvonnan olisi kymmenen työpäivän kuluessa toimilupahakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle 5 b §:n 2 momentissa tarkoitetuista määräajoista ja valitusmahdollisuudesta.

Pykälän 4 momentin mukaan kolmannen maan rahastoyhtiölle myönnetty toimilupa sivuliikkeen perustamiseen oikeuttaa harjoittamaan toimintaa yhdessä tai useammassa toimipaikassa. Vastaava säännös sisältyy ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lakiin.

Toiminnan rajoittaminen ja toimiluvan peruuttaminen

18 m §. Pykälän mukaan kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toimiluvan peruuttamisesta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 26 §:ssä ja toimiluvan mukaisen toiminnan rajoittamisesta mainitun lain 27 §:ssä. Säännös vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 8 §:ää. Lisäksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonnan olisi viipymättä peruutettava sivuliikkeen toimilupa, jos kolmannen maan rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltainen viranomainen on peruuttanut rahastoyhtiön toimiluvan.

18 n §. Pykälässä säädettäisiin kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toiminnan lopettamisesta välittömästi, jos Finanssivalvonta on peruuttanut sen toimiluvan. Toiminnan lopettaminen tarkoittaa, ettei sivuliike voi enää vastaanottaa toimeksiantoja eikä tehdä uusia liiketoimia. Säännös ei estäisi sivuliikettä ryhtymästä tarpeellisiin toimenpiteisiin ennen lopettamista tehtyjen sitoumusten asianmukaiseksi täyttämiseksi, esimerkiksi muuttamasta omaisuutta rahaksi ja suorittamasta erääntyneitä maksuja. Momentin mukaan Finanssivalvonnalla olisi Finanssivalvonnasta annetun lain mukaiset toimivaltuudet valvoa sivuliikettä myös toimiluvan peruuttamisen jälkeen siihen saakka, kunnes rahastoyhtiön velvoitteet sivuliikkeen asiakkaille on täytetty. Finanssivalvonta voisi siten esimerkiksi asettaa asiamiehen valvomaan velvoitteiden täyttämistä asiakkaille.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kolmannen maan rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa viivytyksettä sen sivuliikkeen toiminnan lopettamisen jälkeen sivuliikkeen asiakkaille, miten sivuliikkeen velvoitteet asiakkaille täytetään. Finanssivalvonta antaisi tarvittaessa tarkemmat määräykset tässä momentissa tarkoitetusta menettelystä.

Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin säännöksiä sivuliikkeen valvonnasta ja 2 momentin säännöksiä kolmannen maan rahastoyhtiön ilmoitusvelvollisuudesta sekä Finanssivalvonnan toimivallasta antaa tarkempia määräyksiä, sovellettaisiin myös sivuliikkeen toiminnan rajoittamiseen.

Säännös vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 29 i §:ää.

Palvelujen tarjoaminen tytäryritystä tai sivuliikettä perustamatta

18 o §. Pykälän edelle ehdotetaan säännöksen sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kolmannen maan rahastoyhtiöllä olisi Finanssivalvonnan luvalla oikeus harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa Suomessa perustamatta sivuliikettä tai tytäryritystä. Kolmannesta maasta olevaa rahastoyhtiötä ei koske sijoitusrahastodirektiivin periaate palvelujen tarjoamisen vapaudesta eikä yhdessä jäsenvaltiossa myönnetyn yhteisen toimiluvan periaate. Säännös vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 11 §:ää. Viimeksi mainittua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2003 vp) perustelujen mukaan edellytys palvelun vapaalle tarjoamiselle on luonnollisesti muun muassa se, että kyseinen rahastoyhtiö on saanut kotivaltiossaan toimiluvan, joka kattaa Suomessa aiotun palvelun tarjoamisen.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä lakia täsmällisemmin luvan myöntämisen edellytyksistä. Momentin mukaan edellytyksenä olisi, että ennen luvan myöntämistä kolmannen maan toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja Finanssivalvonnan välillä on tehty kolmannen maan rahastoyhtiön valvontaa koskeva Finanssivalvonnasta annetun lain 66 §:ssä tarkoitettu valvontapöytäkirja. Luvan myöntämiseen sovellettaisiin, mitä 18 l §:n 1 momentin 1—4 kohdassa ja 2 momentissa säädetään toimiluvan myöntämisestä.

Pykälän 2 momentin mukaan kolmannen maan rahastoyhtiön rahasto-osuuksien markkinoinnin aloittamiseen ja lopettamiseen sovellettaisiin lisäksi 129 ja 130 §:ää. Sääntely koskee rahasto-osuuksien markkinointia yleisölle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin luvan peruuttamiseen sekä luvan mukaisen toiminnan ja markkinoinnin kieltämiseen ja rajoittamiseen sovellettavista säännöksistä.

23 §. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan rahastoyhtiö voi perustaa yhden tai useamman sijoitusrahaston. Rahastoyhtiö voi sijoitusrahastodirektiivin täytäntöönpanon myötä hallinnoida sijoitusrahastoa myös muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa. Pykälää ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että rahastoyhtiö, jolla on toimilupa sijoitusrahastojen hallinnoimiseen, saa perustaa yhden tai useamman sijoitusrahaston ETA-valtioon. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (5 artiklan 4 kohdan b alakohta). Rahastoyhtiö voisi perustaa yhden tai useamman erikoissijoitusrahaston Suomeen.

26 §. Pykälän 1 momentin mukaan rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti rahasto-osuudenomistajien yhteiseksi eduksi. Säännökseen ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi vaatimus toimimisesta sijoitusrahaston eduksi. Rahastoyhtiön olisi harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa sijoitusrahaston ja sen rahasto-osuudenomistajien eduksi. Säännös vastaisi nykyistä täsmällisemmin sijoitusrahastodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan a, b ja e alakohtaa. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön on muun ohella toimittava hoitamansa sijoitusrahaston etujen ja markkinoiden häiriöttömyyden hyväksi asianmukaisen pätevästi, varovasti ja huolellisesti, sekä noudatettava sen liiketoimintaan sovellettavia lainsäädännön vaatimuksia edistääkseen sijoittajiensa etuja ja markkinoiden häiriöttömyyttä.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan Rahoitustarkastukselle, nykyisin Finanssivalvonta, annettu valtuus antaa tarkempia määräyksiä menettelyistä eturistiriitatilanteiden välttämiseksi. Momenttiin sisältyvä valtuus korvataan 3 momentissa ehdotetulla uudella valtuudella, joka koskee sijoitusrahastodirektiivin 14 artiklan 2 kohdan nojalla komission antaman riskienhallintadirektiivin täytäntöönpanoa.

Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset momentin 1 kohdan mukaan siitä, miten toimitaan sijoitusrahaston etujen hyväksi, 2 kohdan mukaan periaatteista, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiöt käyttävät asianmukaisesti liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavia voimavaroja ja menettelytapoja, 3 kohdan mukaan määräykset, joilla täsmennetään eturistiriitojen rajoittamiseen liittyviä rakenteita ja organisaatiovaatimuksia, sekä 4 kohdan mukaan määräykset toimenpiteistä eturistiriitojen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi ja perusteista eturistiriitojen määrittelemiseksi. Määräyksenantovaltuus koskisi tässä pykälässä säädettyjen velvollisuuksien ja lain 8 a §:ssä säädettyjen vaatimusten noudattamista. Finanssivalvonta antaisi riskienhallintadirektiivin määritelmiä koskevan 3 artiklan, eturistiriitoja koskevan III luvun ja käytännesääntöjä koskevan IV luvun täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset.

26 b §. Voimassa olevan pykälän 5 momentin mukaan rahastoesitteessä ja yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on mainittava, miltä osin rahastoyhtiö käyttää toiminnassaan asiamiestä. Momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta yksinkertaistetusta rahastoesitteestä, joka korvataan 93 a §:ssä tarkoitetulla avaintietoesitteellä. Avaintietoesitteen sisältövaatimuksista säädetään komission avaintietoasetuksessa.

27 §. Institutionaalisten sijoittajien toimintaedellytysten lisäämiseksi pykälän 1 momentissa säädetään mahdollisuudesta poiketa sijoitusrahaston 50 rahasto-osuudenomistajan vähimmäismäärää koskevasta vaatimuksesta. Pykälään tehtäisiin kaksi muutosta.

Ensinnäkin, pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavassa erikoissijoitusrahastossa riittää kymmenen rahasto-osuudenomistajaa, jos tällaisen sijoitusrahaston sääntöjen mukaan rahasto-osuudenomistajan on merkittävä rahasto-osuuksia vähintään miljoonan euron määrästä. Lainkohtaa selvennettäisiin, koska 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sijoitusrahastotoiminnalla tarkoitetaan varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sekä sijoitusrahaston hallintoa. Poikkeaminen 50 osuudenomistajan vähimmäismäärää koskevasta vaatimuksesta merkitsee sitä, ettei varoja hankita yleisöltä 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla. Tämän vuoksi 1 momenttiin otettaisiin viittaus 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan.

Toiseksi, rahasto-osuudenhoitajaa ei katsottaisi yhdeksi rahasto-osuudenomistajaksi, jos rahasto-osuudenhoitaja täyttää tämän lain 57 g §:n vaatimukset. Mainitun lainkohdan mukaan rahasto-osuudenhoitaja on pyynnöstä velvollinen ilmoittamaan Finanssivalvonnalle hallinnoimiensa rahasto-osuuksien omistajan nimen, kotivaltion ja tämän omistamien rahasto-osuuksien määrän. Finanssivalvonta voi vaihtoehtoisesti hyväksyä, että rahasto-osuudenhoitaja ilmoittaa vastaavat tiedot rahasto-osuudenomistajan puolesta toimivasta asiamiehestä sekä tämän antaman kirjallisen vakuutuksen siitä, ettei rahasto-osuudenomistaja ole suomalainen.

5 luku Säilytysyhteisön toiminta ja tehtävät

31 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Sen mukaan sijoitusrahaston säilytysyhteisönä voi toimia 9 §:ssä tarkoitettu säilytysyhteisö tai 11 §:ssä tarkoitettu Suomeen sijoittautunut yhteisö. Ehdotetun momentin perusteella rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston varat on säilytettävä Suomessa sijaitsevassa säilytysyhteisössä, silloin kun sijoitusrahaston kotivaltio on Suomi. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä, jonka 23 artiklan 1 kohdan mukaan säilytysyhteisön sääntömääräisen kotipaikan on oltava sijoitusrahaston kotijäsenvaltiossa tai sen on oltava sijoittautunut tähän jäsenvaltioon.

34 c §. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta tehdä sopimus tietojenvaihdosta ETA-rahastoyhtiön kanssa, joka perustaa sijoitusrahaston Suomeen. Sopimuksessa olisi määriteltävä tarvittava tietojen vaihto, jotta säilytysyhteisö voi hoitaa sille kuuluvat tehtävät. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että sopimusta voidaan soveltaa useaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoimaan sijoitusrahastoon edellyttäen, että sopimuksessa luetellaan kaikki sen soveltamisalaan kuuluvat sijoitusrahastot. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (23 artiklan 5 kohta) ja komission riskienhallintadirektiiviä (36 artikla).

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä. Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin V luvun edellyttämät tarkemmat määräykset säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön välisen vakiosopimuksen tiedoista.

34 d §. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin säilytysyhteisön velvollisuudesta huolehtia siitä, että Finanssivalvonta saa pyynnöstä säilytysyhteisöltä kaikki sijoitusrahaston valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot, jotka säilytysyhteisö on saanut tehtäviään hoitaessaan. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (23 artiklan 4 kohta).

41 §. Pykälä koskee sijoitusrahaston säännöissä mainittavia tietoja. Pykälän 1 momentin 11 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mainittu yksinkertaistettu rahastoesite korvataan maininnalla avaintietoesitteestä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan avaintietoesite korvaa yksinkertaistetun rahastoesitteen.

Pykälän 2 momentin 3 kohtaan ehdotettava muutos liittyy 58 §:n muutokseen, jonka mukaan kaikkien rahasto-osuuksien ohella osuuslaji tai osuussarja voidaan liittää arvo-osuusjärjestelmään. Ehdotus ottaa myös huomioon sijoitusrahastojen sääntöjä vahvistettaessa vakiintuneen käytännön, jonka mukaan sijoitusrahastossa voi erilajisten osuuksien ohella olla erisarjaisia osuuksia. Osuussarjan käsitettä ei aikaisemmin ole lain tasolla tunnistettu vaikka termiä käytetään rahastoyhtiöissä ja sijoitusrahastojen säännöissä. Jokaisessa osuussarjassa voi olla sekä tuotto- että kasvuosuuksia. Osuussarjojen kriteerinä on tähän asti ollut ainoastaan eri hallinnointipalkkio, mutta 47 §:ään ehdotettavan muutoksen johdota valuuttasarjaiset osuudet sekä osuussarjat, joille on hankittu indeksi-, inflaatio-, korko-, valuutta- tai muu suojaus, tulisivat myös mahdollisiksi. Tämän vuoksi on tarpeen edellyttää, että osuusrajoista mainitaan tarkemmin myös sijoitusrahaston säännöissä.

45 §. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin mahdollisuus siihen, että sijoitusrahaston säännöissä voidaan sijoitusrahaston sijoitustoiminnan luonteesta johtuvasta tai muusta erityisestä syystä poiketa rahasto-osuuksien jatkuvan liikkeeseenlaskun periaatteesta ja määrätä, että osuuksia on laskettava liikkeeseen sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määriteltyinä ajankohtina. Voimassa olevan lain periaate rahasto-osuuksien jatkuvasta liikkeeseenlaskusta säilyisi pääsääntönä sijoitusrahastodirektiivin mukaisissa rahastoissa, joissa osuuksien säännöllinen liikkeeseenlasku pankkipäivinä on yleinen toimintatapa. Jos jatkuvan liikkeeseenlaskun periaatteesta poiketaan, siitä on otettava määräykset rahaston sääntöihin, jotta osuudenomistajalla on mahdollisuus arvioida rahaston aukioloaikoja ennen rahasto-osuuksien merkintää. Sijoitusrahaston säännöissä voidaan esimerkiksi määrätä, että rahasto on vähimmäispääoman keräämisvaiheessa avoinna merkinnöille useammin kuin pääoman keräämisen jälkeen. Ehdotus ei muuta sitä, että sijoitusrahastot ovat lähtökohtaisesti avoimia ja avoinna kaikille sijoittajille.

Liikkeeseenlaskun sääntelyn joustavuuden lisääminen on tarpeen ensinnäkin, koska suomalaiset sijoitusrahastot sijoittavat enenevässä määrin varojaan sellaisille markkinoille, jotka ovat toisinaan suljettuja silloin kun Suomessa on pankkipäivä. Toiseksi, yhä useammat suomalaiset sijoitusrahastot sijoittavat varojaan toisiin, monesti ulkomaisiin rahastoihin, joiden osuuksien liikkeeseenlaskun ajankohdat saattavat poiketa Suomessa noudatetuista aukioloajoista. Rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun ajankohdista on tarpeen määrätä säännöissä, jos rahaston sijoituskohteena oleva markkina tai osa siitä ei ole auki tai sijoituskohteena oleva toinen rahasto ei laske liikkeeseen osuuksia kyseisenä päivänä (non-trading days). Näistä syistä ei ole tarpeen ylläpitää Suomessa tiukempaa sääntelyä kuin useimmissa muissa ETA-valtioissa, vaan on tasavertaisten kilpailunedellytysten saavuttamiseksi tarkoituksenmukaista sallia sijoitusrahaston säännöissä mahdollisuus valita sellaiset liikkeeseenlaskupäivät, jolloin rahaston sijoituksille saadaan luotettava arvo. Liikkeeseenlaskun ajankohtaa harkittaessa on kiinnitettävä huomiota myös kyseisten markkinoiden tai rahastojen osuuteen suomalaisen rahaston koko sijoitustoiminnassa esimerkiksi silloin, kun merkittävälle osalle rahaston varoista ei mainituista syistä tai muutoin voida laskea luotettavasti arvoa.

Vaikka ehdotus merkitsee lievennystä voimassa olevan lain vaatimuksista, se on edelleen ankarampi kuin sijoitusrahastodirektiivi, jossa rahasto-osuuksien merkintää koskevista vaatimuksista ei ole säädetty. Sijoitusrahastodirektiivi edellyttää varojen keräämistä yleisöltä. Kansalliseen harkintaan pohjautuva jatkuvan liikkeeseenlaskun periaate on ollut yksi rahaston avoimuuden kriteereistä. Toisaalta sijoitusrahasto on avoin kerättäessä varoja yleisöltä rajoittamatta sijoittajien piiriä, jolloin saavutetaan lain edellyttämä määrä osuudenomistajia ja vaadittu pääoma. Koska sijoitusrahastotoiminnan tarkoitus on säilyttää pääoma ja kasvattaa sitä edelleen yleisöltä varoja keräämällä, varojen keräämisestä on mahdollista määrätä sijoitusrahaston säännöissä mainittuina ajankohtina. Vaatimusta säännöllisyydestä on arvioitava muun muassa 98 §:n edellytysten kannalta. Sijoitusrahasto ei siten voi olla suljettu, mikä merkitsee erityisesti sitä, että rahasto-osuudenomistajan mahdollisuus lunastukseen on turvattava ja että rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskusta on määrätty rahaston säännöissä. Ehdotus tukee pykälän 4 momenttiin ehdotettua muutosta.

Pykälän 2 momentti mukautettaisiin 50 §:ään ehdotetun muutoksen kanssa, joka mahdollistaa rahasto-osuuksien lunastamisen keskeyttäminen rahastoyhtiön päätöksellä tilanteissa, jotka on mainittu rahaston säännöissä, jos rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai rahasto-osuudenomistajien muu painava etu sitä erityisesti vaatii. Vastaavien edellytysten täyttyessä rahastoyhtiö voisi väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien liikkeeseenlaskun tilanteissa, jotka on mainittu sijoitusrahaston säännöissä. Tilanteet voivat olla täysin ennalta arvaamattomia, kuten ulkomaisen yhteistyökumppanin liiketoiminnan keskeytyminen tai vakava häiriytyminen taikka muut poikkeukselliset tapahtumat, kuten luonnonkatastrofit, yleislakot, vallankumoukset ja terroriteot. Sen sijaan ennalta tiedossa olevat syyt, kuten ulkomaiset kalenteripyhät ja muut helposti ennakoitavat tilanteet tulisi ottaa huomioon sijoitusrahaston säännöissä, kun rahastoyhtiö päättää sijoitusrahaston säännöllisistä aukioloajoista. Asialla on merkitystä myös sijoittajansuojan kannalta, koska säännölliset aukioloajat ilmoitetaan sijoittajalle avaintietoesitteessä toisin kuin keskeyttämistilanteet.

Suomalaisten rahastoyhtiöiden keskeisissä kilpailijamaissa Ruotsissa ja Luxemburgissa rahasto-osuuksien lunastusten sekä liikkeeseenlaskun keskeyttämistä säännellään lähtökohtaisesti samalla tavalla, jolloin myös päätös rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun keskeyttämisestä voidaan tehdä rahastoyhtiössä. Kansainvälisten kilpailunedellytysten turvaamiseksi sijoitusrahastotoiminnassa myös Suomessa siirryttäisiin sääntelyyn, jossa rahastoyhtiö voi säädettyjen edellytysten täyttyessä väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien liikkeeseenlaskun tilanteissa, jotka on mainittu sijoitusrahaston säännöissä.

Rahastoyhtiöllä voi olla erilaisia perusteltuja syitä merkintöjen väliaikaiseen keskeyttämiseen. Ensinnäkin, sijoituskohteena oleva markkina tai toinen sijoitusrahasto voi olla kooltaan sellainen, ettei sijoituksia voida suomalaisen rahaston osuudenomistajan edut huomioon ottaen tehdä rajattomasti. Rahastoyhtiön ammattitaitoon toisaalta kuuluu myös ottaa huomioon kohdemarkkinan koko ja käyttäytyminen sijoitusrahaston tuotekehitysvaiheessa. Toiseksi, suomalainen rahasto on voinut saavuttaa sellaisen koon, että lisäsijoitukset sijoituskohteena olevaan ulkomaiseen markkinaan tai toiseen sijoitusrahastoon olisivat rahaston osuudenomistajien etujen vastaisia eikä esimerkiksi rahaston jakautuminen ole osuudenomistajille aiheutuvien kustannusten tai kyseiseen markkinaan liittyvien riskienhallintatarpeiden vuoksi tai muista syistä tarkoituksenmukaista. Jakautuminen saattaa tulla kysymykseen, jos rahasto on niin suuri, että sen käytännön hoito tulee hankalaksi, kun joudutaan tekemään markkinan kokoon nähden valtavia kauppoja. Kolmanneksi, rahasto voi muusta poikkeuksellisesta tai erittäin painavasta syystä olla tilanteessa, jossa sijoituskohteena olevaan rahastoon tehtävät lisäsijoitukset olisivat rahasto-osuudenomistajien edun vastaisia.

Rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku voitaisiin keskeyttää kuitenkin vain, jos rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai rahasto-osuudenomistajien muu painava etu sitä erityisesti vaatii. Säännös merkitsee luopumista siitä, että rahastoyhtiön oikeus väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku edellyttäisi Finanssivalvonnan erityisestä syystä myöntämää lupaa silloin, kun rahasto-osuudenomistajien etu sitä vaatii tilanteissa, jotka on mainittu sijoitusrahaston säännöissä. Ehdotus selventää oikeustilaa siirtämällä lain tasoisiksi aikaisempien lainmuutosten perusteluissa mainittuja yhdenvertaisuuden edellytyksiä ja vastaa komission riskienhallintadirektiiviä 2010/43/EU, jossa korostetaan rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuutta (22 artiklan 1 kohta). Yhdenvertaisuuden korostaminen on tärkeää paitsi arvonlaskennan luotettavuuden varmistamiseksi myös siksi, että eräissä muissa lainkohdissa, kuten 47, 48 ja 50 §:ssä, ehdotetaan sijoitusrahaston sääntöjen aseman vahvistamista. Osuudenomistajien yhdenvertaisuuden lähtökohtana tulee olla keskenään samanlaisessa tilanteessa olevien osuudenomistajien keskinäinen tasapuolinen kohtelu. Siten esimerkiksi suuret osuudenomistajat voivat saada niille suunnattuja etuuksia tai uusille osuudenomistajille saatetaan tehdä tarjouksia, jotka eivät koske vanhoja osuudenomistajia.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän kolmatta momenttia.

Pykälän uusien 4 ja 5 momenttien tarkoitus on kumota rahastoyhtiön absoluuttinen velvollisuus rahasto-osuuden liikkeeseenlaskuun ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymiseen. Ehdotuksen esikuvana on luottolaitostoiminnasta annetun lain 134 §, jossa säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin. Ehdotus merkitsee rahastoyhtiön velvollisuuksien rajoittamista ja sijoittajan merkintäoikeuden rajoittamista, mutta ei muuta sitä, että sijoitusrahastot ovat lähtökohtaisesti avoimia ja avoinna kaikille sijoittajille.

Pykälän uuden 4 momentin mukaan rahastoyhtiö saisi kieltäytyä rahasto-osuuden liikkeeseenlaskusta ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymisestä vain, jos siihen on sijoitusrahaston säännöissä mainittu asiakkaaseen liittyvä painava peruste. Kieltäytymisen peruste olisi ilmoitettava asiakkaalle. Kieltäytyminen voi perustua esimerkiksi asiakkaan aikaisempaan rahasto-osuuden merkintää koskevaan olennaiseen sopimusrikkomukseen. Kieltäytymiselle olisi pykälässä tarkoitettu painava peruste myös silloin, kun rahastoyhtiöllä on syytä epäillä väärinkäytöksiä tai kun asiakas ei täytä sijoitusrahaston säännöissä asetettuja vaatimuksia, kuten minimimerkintää. Painavaa perustetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös asiakassuhteen kesto ja ominaisuudet.

Rahasto-osuuksien merkintöjen kieltäminen voi poikkeuksellisesti olla tarpeen, vaikka rahasto-osuuden arvonmääritys ei ole ongelmallista, rahasto-osuudenomistajien suojaamiseksi siltä, että uudet merkinnät aiheuttavat ongelmia muiden rahasto-osuudenomistajien omistusten arvonkehitykselle. Esimerkiksi rahamarkkinarahastot ovat joutuneet ongelmiin, kun korkosijoitusten arvot ovat laskeneet ja osa asiakkaista on halunnut lunastaa osuutensa. Kun lunastukset markkinoiden rauhoituttua ovat lakanneet ja rahastojen arvot nousseet, merkinnät olisi ollut tarkoituksenmukaista keskeyttää rahasto-osuudenomistajien suojaamiseksi spekulatiivisilta sijoittajilta. Rahaston arvo lasketaan ja lunastuksia voi tehdä normaalisti, ja merkintöjen vastaanotto jatkuu heti, kun merkinnästä kieltäytymisen syynä ollut seikka on muuttunut. Jos kysymyksessä rahastoyhtiön mielestä on esimerkiksi asiakas, joka jatkuvasti harjoittaa epätoivottua sijoituskäyttäytymistä, kuten saalistamista muistuttavaa nopeatempoista rahasto-osuuksien merkintää ja lunastusta, rahastoyhtiöllä on harkintansa mukaan mahdollisuus kieltäytyä merkinnöistä. Tällaiset erityistilanteet saattavat loukata rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuutta eikä asiakassuhteelle silloin ole todellista tarvetta. Tällöin rahastoyhtiön on myös markkinoinnissaan syytä korostaa sijoitusrahastojen roolia pitkäaikaisena sijoituskohteena, jotta asiakkaille on selvää, että rahastoyhtiö suhtautuu esimerkiksi lyhytaikaiseen tai spekulatiiviseen kaupankäyntiin torjuvasti.

Rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku ja merkintä voidaan keskeyttää vähäisemmin perustein kuin 48 §:ssä säädetty rahasto-osuuksien arvonmääritys ja 50 §:ssä säädetty rahasto-osuuksien lunastus. Tämä johtuu siitä, että rahasto-osuudenomistajan oikeutta saada osuutensa lunastetuksi ei ole aihetta rajoittaa. Ehdotuksen merkitystä korostaa se, että jokainen, joka harkitsee rahasto-osuuksien hankkimista, on voimassa olevan lain mukaisen jatkuvan liikkeeseenlaskun periaatteen mukaan ollut oikeutettu merkinnän tekemiseen jokaisena pankkipäivänä. Tästä huolimatta ehdotus ei merkitse sitä, että rahastoyhtiöllä olisi oikeus valita asiakkaansa mutta ei myöskään sitä, että rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksyminen voitaisiin rinnastaa peruspankkipalveluihin. Ehdotus vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 134 §:n ohella komission riskienhallintadirektiiviä 2010/43/EU, jossa säädetään näistä kysymyksistä (18. johdantokappale sekä 22 artiklan 1, 2 ja 4 kohta).

Pykälän uuden 5 momentin mukaan 4 momentin soveltaminen syrjäytyy, jos 144 §:stä tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetusta laista johtuu muuta. Säännös selventää pykälän 4 momentin ja 144 §:ssä olevan asiakkaan tunnistamisvelvoitteen sekä viimeksi mainitun lain välistä suhdetta.

Pykälän uuden 6 momentin mukaan silloin, kun rahastoyhtiö on 2 momentissa tarkoitetulla tavalla väliaikaisesti keskeyttänyt hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien liikkeeseenlaskun, sen on ilmoitettava päätöksestään viipymättä Finanssivalvonnalle. Jos rahastoyhtiö on 4 momentissa tarkoitetulla tavalla kieltäytynyt rahasto-osuuden liikkeeseenlaskusta ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymisestä, sen on ilmoitettava päätöksestään Finanssivalvonnalle seuraavan kuukauden loppuun mennessä. Ilmoitusvelvollisuus on ankarampi kuin ehdotuksen esikuvana oleva luottolaitostoiminnasta annetun lain 134 §:n säännös peruspankkipalveluista, mikä on tarpeen säännöksen soveltamisen seuraamiseksi. Seurantaa edellyttävät myös muut ehdotetut muutokset, kuten mahdollisuus kieltäytyä merkinnästä, joustavan hinnoittelumenetelmän käyttö ja uudet rakenteet (syöttörahasto-kohderahasto) samoin kuin Finanssivalvonnan käytäntöjen kehittyminen sijoitusrahastojen sääntöjä vahvistettaessa.

Koska Finanssivalvonta lisäksi vahvistaa sijoitusrahaston säännöt, Finanssivalvonnan mahdollisuudet puuttua rahastoyhtiön toimintaan ja Finanssivalvonnalta rahastoyhtiölle siirrettyyn päätöksentekoon ovat riittävät. Jos rahastoyhtiö on väliaikaisesti keskeyttänyt hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien liikkeeseenlaskun, erityisen tärkeää on ilmoittaa asiasta Finanssivalvonnalle silloin, kun kysymys ennalta arvaamattomasta tilanteesta, jota ei voida ennakoida etukäteen, kuten ulkomaisen yhteistyökumppanin liiketoiminnan keskeytymisestä tai vakavasta häiriytymisestä. Sen sijaan tilanteet, joita voidaan ennakoida, mutta joiden toteutumista ei voida estää, kuten ulkomaiset kalenteripyhät, voidaan luetella sijoitusrahaston säännöissä ja siten rajata ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle.

Erikoissijoitusrahastoilla säilyisi 88 §:n nojalla mahdollisuus poiketa 45 §:n vaatimuksista. Sijoitusrahastoille tarjoutuu puolestaan 45 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta 98 §:n edellytysten täyttyessä mahdollisuus harventaa arvonlaskentaa.

47 §. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Sen mukaan sijoitusrahaston säännöissä voidaan määrätä, että sijoitusrahaston tuotto- ja kasvuosuuksia voidaan laskea liikkeeseen eri valuutoissa. Valuuttamääräisten osuuksien käyttö on yleistä merkittävissä rahastomaissa ja siksi tarpeen sallia myös Suomessa. Säännöissä voitaisiin myös määrätä, että osuuksille voidaan hankkia erilainen indeksi-, inflaatio-, korko-, valuutta- tai muu suojaus. Suojaus toteutetaan yleensä käyttämällä johdannaissopimuksia 41 §:n 4 momentin mukaisesti sijoitusrahaston säännöissä määrätyllä tavalla. Johdannaissopimusten käyttö otetaan 80 a §:n mukaisesti huomioon sovellettaessa 11 luvun säännöksiä sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta. Ehdotus merkitsee, että laissa määriteltäisiin aikaisempaa yksityiskohtaisemmin perusteet, joilla rahastojen osuussarjat voivat poiketa toisistaan. Ehdotus erilaisten osuussarjojen laajemmaksi mahdollistamiseksi on tarpeen suomalaisten sijoitusrahastojen kilpailukyvyn turvaamiseksi, jotta ne eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan muihin eurooppalaisiin sijoitusrahastoihin verrattuna. Erikoissijoitusrahastojen mahdollisuus johdannaissopimusten käyttöön on 87 §:n mukaisesti ollut laajempi jo voimassa olevan lain nojalla.

48 §. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että sijoitusrahasto voi osuudenomistajien pitkäjänteisen sijoitustoiminnan edistämiseksi ottaa käyttöön hinnoittelumenetelmän, jonka on oltava läpinäkyvä ja muutoinkin osuudenomistajien edun mukainen, jolla voidaan korvata rahastolle aiheutuvia kaupankäyntikustannuksia ja kurssieroja sekä muutoin edistää rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuutta ja josta tarkemmin määrätään rahaston säännöissä. Rahasto-osuudenomistajien ja osuudenomistajiksi aikovien sijoittajien suojan kannalta on tärkeää, että arvonlaskentatapa on riittävän läpinäkyvä siten, että sijoittajat voivat varmistua sen oikeellisuudesta.

Säilytysyhteisön valvonnalla on sijoittajan suojan kannalta korostunut merkitys niissä sijoitusrahastoissa, joissa sääntöjen mukaan on mahdollisuus käyttää joustavia hinnoittelumenetelmiä. Myös sijoitusrahaston markkinoinnissa sekä rahastoesitteessä tulisi selkeästi tuoda esiin rahaston arvonlaskennan erityispiirteet.

Sijoitusrahaston arvonlaskennan sääntelyä ei ole sijoitusrahastodirektiivissä harmonisoitu. Jäsenvaltioiden kansallinen sääntely sallii toisistaan poikkeavia arvonlaskentatapoja, kuten esimerkiksi rahaston hinnoittelun merkintöjä ja lunastuksia varten erikseen tai muita rahaston kaupankäyntihintaan vaikuttavia arvostuskäytäntöjä. Suomalaisen sijoitusrahastoalan kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää sääntelyn kehittämistä muun eurooppalaisen sääntelykäytännön mukaiseksi myös sijoitusrahaston arvonlaskennassa.

Kansainvälisesti on useilla Suomen kannalta merkittävillä markkinoilla otettu käyttöön sijoitusrahaston arvon laskennan yhteydessä käytettävä niin sanottu joustava hinnoittelumenetelmä (swing pricing), jolla pyritään siihen, että merkinnöistä ja lunastuksista rahastolle aiheutuvat kaupankäyntikulut, joita syntyy rahaston hankkiessa tai myydessä sijoituskohteita tai siirtäessä arvopaperien siirtokustannuksia sekä osto- ja myyntikurssien hintaeroja voidaan siirtää mahdollisen merkitsijän ja lunastajan maksettavaksi. Tällaisiin kustannuksiin voidaan kaupankäynti- ja selvityskustannusten ohella rinnastaa julkisyhteisöjen perimät kulut, kuten eräiden kehitysmaiden arvopaperikaupan myynnistä perimä vero.

Menetelmästä ei kuitenkaan säädettäisi laissa yksityiskohtaisesti, vaan sen edellytykseksi asetettaisiin rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuden edistäminen. Rahasto-osuuden arvon on oltava kaikille osuudenomistajille sama, vaikka perittävät kulut olisivat erilaisia. Siten myöskään maininta rahastolle aiheutuvien kaupankäyntikustannusten ja kurssierojen korvaamisesta ei rajoittaisi mahdollisuutta määrätä muunlaisista hinnoittelumenetelmistä sijoitusrahaston säännöissä. Lisäksi rahastoyhtiön toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset edellyttävät, että rahastoyhtiön, joka ottaa käyttöön esimerkiksi joustavan hinnoittelumenetelmän, on varmistettava sen luotettava toteutuminen sisäisiä prosesseja ja ohjeita kehittämällä. Menetelmä tukee rahasto-osuuksien pitkäjänteistä omistamista ja vähentää lyhytaikaista kaupankäyntiä sekä vahvistaa suomalaisten sijoitusrahastojen tasavertaisia kilpailunedellytyksiä ulkomaisiin sijoitusrahastoihin nähden. Suomeen on notifioitu erittäin paljon, noin 400 ja alarahastot mukaan lukien noin 3300, eli suomalaisten sijoitusrahastojen lukumäärään nähden moninkertainen määrä lähinnä Luxemburgiin rekisteröityjä sijoitusrahastoja, joiden säännöissä on tämä mahdollisuus ja jotka kilpailevat samoista asiakkaista kuin kotimaiset rahastoyhtiöt.

Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että sijoitusrahaston arvonmäärityksestä voidaan tietyin edellytyksin poiketa. Jos rahasto-osuuden arvoa ei voida poikkeuksellisen epävakaan ja ennalta arvaamattoman markkinatilanteen tai muutoin poikkeuksellisten olosuhteiden taikka muun painavan syyn vuoksi luotettavasti määrittää, rahasto-osuuden arvo voidaan rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi jättää väliaikaisesti laskematta. Tilanteet voivat olla sekä ennalta arvaamattomia, kuten ulkomaisen yhteistyökumppanin liiketoiminnan keskeytyminen tai vakava häiriytyminen, että sellaisia, joita voidaan ennakoida, mutta joiden toteutumista ei voida estää, kuten ulkomaiset kalenteripyhät. Kuten 45 §:n 4 ja 5 momenttiin sekä 50 §:n 1 momenttiin ehdotetut muutokset, myös ehdotettu muutos on tarpeen sellaisten tilanteiden varalta, joita syntyy kansainvälisen finanssikriisin aiheuttaman arvopaperimarkkinoiden epävakauden vuoksi. Jos rahastoyhtiö on jättänyt väliaikaisesti laskematta rahasto-osuuden arvon, sen on ilmoitettava päätöksestään viipymättä Finanssivalvonnalle. Silloin, kun rahasto-osuuden arvoa ei lasketa, rahasto-osuuksia ei myöskään voida merkitä, lunastaa eikä laskea liikkeeseen. Sijoitusrahaston säännöissä on lueteltava ne tilanteet ja päivät, jolloin rahasto on ulkomaisen kalenteripyhän johdosta tai muusta vastaavasta syystä suljettu. Näistä poikkeuksellisista tilanteista huolimatta rahasto-osuudella voi olla vain yksi arvo, sillä sijoitusrahaston perimät ja sille palautuneet tuotot ja kulut kuuluvat rahasto-osuudenomistajille yhteisesti.

Ehdotus selventää oikeustilaa siirtämällä lain tasoisiksi aikaisempien lainmuutosten perusteluissa mainittuja edellytyksiä ja vastaa sijoitusrahastodirektiivin 85 artiklaa. Jotta sijoitusrahastodirektiivin 84 ja 85 artiklan kansallinen täytäntöönpano eivät olisi ristiriidassa keskenään, säännöksessä korostettaisiin rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuden vaatimusta. Yhdenvertaisuuden korostaminen on tärkeää paitsi arvonlaskennan luotettavuuden varmistamiseksi myös siksi, että eräissä muissa lainkohdissa, kuten 45, 47 ja 50 §:ssä, ehdotetaan sijoitusrahaston sääntöjen aseman vahvistamista. Osuudenomistajien yhdenvertaisuuden lähtökohtana tulee olla keskenään samanlaisessa tilanteessa olevien osuudenomistajien keskinäinen tasapuolinen kohtelu. Siten esimerkiksi suuret osuudenomistajat voivat saada niille suunnattuja etuuksia tai uusille osuudenomistajille saatetaan tehdä tarjouksia, jotka eivät koske vanhoja osuudenomistajia.

Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että Finanssivalvonnalla voimassa olevassa laissa oleva mahdollisuus antaa tarkempia määräyksiä rahasto-osuuden arvon laskemisesta muutettaisiin velvoittavaksi määräyksenantovaltuudeksi. Säännös mahdollistaa markkinakäytännön ohjaamisen. Toistaiseksi tällaista määräystä ei ole annettu, mutta Finanssivalvonta on julkistanut tulkintakannanoton arvonlaskennasta. Rahastoyhtiöiden on tarpeen tietää, mitä säännöksiä arvonlaskennassa on toimialalla noudatettava. Koska ehdotus merkitsee sijoitusrahaston sääntöjen aseman vahvistamista, valvontaviranomaisen ohjausvaltaa muun muassa joustavan hinnoittelumenetelmän käyttämiseksi on tarpeen vahvistaa. Erikoissijoitusrahastoilla säilyisi puolestaan 88 §:n nojalla mahdollisuus poiketa 48 §:n vaatimuksista. Erikoissijoitusrahastoilla säilyisi 88 §:n nojalla mahdollisuus poiketa 45 §:n vaatimuksista. Sijoitusrahastoille tarjoutuu puolestaan 48 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta 98 §:n edellytysten täyttyessä mahdollisuus harventaa arvonlaskentaa.

49 §. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että rahastoyhtiön on edelleen rahasto-osuuden omistajan vaatimuksesta lunastettava hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuus, mutta rahasto-osuuden lunastamistavan ohella myös lunastamisen ajankohdista voidaan tarkemmin määrätä sijoitusrahaston säännöissä. Momenttiin ehdotetaan kielellistä teknisluonteista tarkistusta. Ehdotus liittyy 45 §:n 1 momentin ehdotettuun muutokseen, jonka mukaan sijoitusrahaston säännöissä voidaan määritellä ajankohdat, jolloin osuuksia lasketaan liikkeeseen.

50 §. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että rahasto-osuuksien lunastaminen voidaan keskeyttää väliaikaisesti ainoastaan, jos rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai rahasto-osuudenomistajien muu painava etu sitä erityisesti vaatii. Säännös merkitsee sen vaatimuksen täydentämistä, että keskeyttäminen on mahdollista vain tilanteissa, jotka on mainittu rahaston säännöissä. Käytännössä useimmiten tällainen syy on ollut se, että rahaston sijoituskohteiden päämarkkinapaikoilta tai olennaisella osalla niistä ei ole saatavissa luotettavia markkinatietoja, jolloin rahasto-osuuden arvo ei ole laskettavissa päivittäin. Esimerkiksi syksyn 2008 aikana, kun maailmanlaajuiset markkinat olivat poikkeuksellisen epävakaat, eräillä kehittyvillä osakemarkkinoilla pörssit suljettiin viranomaisen määräyksestä. Usein syy pörssien sulkemiseen oli nimenomaan se, että arvonkehitystä kuvaava pörssi-indeksi oli noussut tai laskenut merkittävästi. Tällaisissa tilanteissa kyseiseltä osakemarkkinalta ei ole saatavissa luotettavaa markkina-arvoa, jolloin on perusteltua keskeyttää rahasto-osuuksien lunastaminen sekä liikkeeseenlasku rahasto-osuudenomistajien tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi. Usein näissä tilanteissa on kysymys ennalta arvaamattomasta tilanteesta, jota ei voida ennakoida etukäteen, kuten ulkomaisen yhteistyökumppanin liiketoiminnan keskeytyminen tai vakava häiriytyminen taikka muu poikkeuksellinen tapahtuma, kuten luonnonkatastrofi, yleislakko, vallankumous ja terroriteko. Myös päätös lunastusten toteuttamisen keskeyttämisestä tulee tällöin voida tehdä nopeasti. Sen sijaan ennalta tiedossa olevat syyt, kuten ulkomaiset kalenteripyhät ja muut helposti ennakoitavat tilanteet tulisi ottaa huomioon sijoitusrahaston säännöissä, kun rahastoyhtiö päättää sijoitusrahaston säännöllisistä aukioloajoista. Asialla on merkitystä myös sijoittajansuojan kannalta, koska säännölliset aukioloajat ilmoitetaan sijoittajalle avaintietoesitteessä toisin kuin keskeyttämistilanteet.

Ehdotus selventää oikeustilaa siirtämällä lain tasoisiksi aikaisempien lainmuutosten perusteluissa mainittuja edellytyksiä. Ehdotus vastaa myös sijoitusrahastodirektiivin 84 artiklan 2 kohdan a alakohtaa. Asetettavista vaatimuksista rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai rahasto-osuudenomistajien muu etu on tarkoitettu vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin 84 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa. Jotta sijoitusrahastodirektiivin 84 ja 85 artiklan kansallinen täytäntöönpano eivät olisi ristiriidassa keskenään, säännöksessä korostettaisiin rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuden vaatimusta. Yhdenvertaisuuden korostaminen on tärkeää paitsi arvonlaskennan luotettavuuden varmistamiseksi myös siksi, että eräissä muissa lainkohdissa, kuten 45, 47 ja 48 §:ssä, ehdotetaan sijoitusrahaston sääntöjen aseman vahvistamista. Osuudenomistajien yhdenvertaisuuden lähtökohtana tulee olla keskenään samanlaisessa tilanteessa olevien osuudenomistajien keskinäinen tasapuolinen kohtelu. Siten esimerkiksi suuret osuudenomistajat voivat saada niille suunnattuja etuuksia tai uusille osuudenomistajille saatetaan tehdä tarjouksia, jotka eivät koske vanhoja osuudenomistajia.

53 §. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotettava muutos liittyy 58 §:n muutokseen, jonka mukaan kaikkien rahasto-osuuksien ohella osuuslaji tai osuussarja voidaan liittää arvo-osuusjärjestelmään.

Pykälän 2 momentin mukaan rahasto-osuusrekisteriin voidaan tehdä merkintä vasta, kun rahasto-osuuden merkintähinta on kokonaisuudessaan maksettu. Momentissa säädettäisiin ensinnäkin, että rahasto-osuuden merkintähintaa 12 luvussa tarkoitetussa erikoissijoitusrahastossa, jonka sääntöjen mukaan kunkin rahasto-osuudenomistajan on merkittävä rahasto-osuuksia vähintään miljoonan euron määrästä, ei olisi välttämättä maksettava rahassa tai antamalla erikoissijoitusrahastolle merkintähintaa vastaava määrä julkisen kaupankäynnin kohteena olevia tai sellaiseksi haettavia arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä. Tällaisen institutionaalisille sijoittajille suunnatun sijoitusrahaston rahasto-osuuden merkintähinta voidaan maksaa antamalla 11 luvussa tarkoitettuja rahoitusvälineitä, joiden yhteenlaskettu markkina-arvo vastaa niitä vastaan annettavan rahasto-osuuden arvoa. Tällaisia muita rahoitusvälineitä ovat esimerkiksi listaamattomat rahasto-osuudet, osakkeet, joukkovelkakirjat ja rahamarkkinavälineet.

Lisäksi ehdotetaan kotimaisen sijoitusrahastotoiminnan kannustamiseksi, että 115 a §:ssä tarkoitetun syöttörahaston kohderahastosta merkitsemien rahasto-osuuksien merkintähinta voidaan maksaa antamalla 11 luvussa tarkoitettuja rahoitusvälineitä apporttina. Vaatimusta siitä, että kunkin rahasto-osuudenomistajan on merkittävä rahasto-osuuksia vähintään miljoonan euron määrästä, ei asetettaisi. Ehdotus perustuu sijoitusrahastodirektiivin 64 artiklan 4 kohdan b alakohtaa, jonka mukaan syöttörahaston sijoittaessa varojaan kohderahastoon se saa tilalle kohderahaston osuuksia. Komission sulautumisdirektiivin 9 artiklan mukaan syöttö- ja kohderahaston välisessä sopimuksessa on määrättävä ehdot, joilla apporttisiirto voidaan tehdä syöttörahastolta kohderahastolle. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun rahasto siirtää omistamansa osakkeet vastikkeena kohderahaston rahasto-osuuksista. Antamalla osakkeet apporttina vältetään kustannustehokkaasti edestakaiset osakekaupat.

Muutoksella pyritään edistämään pitkäaikaisen rahastosijoittamisen houkuttelevuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä. Sijoitusrahastodirektiivissä ei muilta osin säädetä asiasta eikä siten rajoiteta asian kansallista sääntelyä. Tästä huolimatta apportin käyttämisen mahdollisuutta ei ehdoteta laajennettavaksi muille sijoitusrahastodirektiivin mukaisille sijoitusrahastoille kuin 115 a §:ssä tarkoitetuille syöttö- ja kohderahastoille. Siten esimerkiksi listaamattomien rahasto-osuuksien laittaminen apporttina muuhun sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen sijoitusrahastoon kuin 115 a §:ssä tarkoitettuun syöttö- ja kohderahastoon ei edelleenkään olisi mahdollista.

Finanssivalvonta on siinä yhteydessä, jossa se on ottanut kantaa erikoissijoitusrahaston oikeuteen sijoittaa listaamattomiin kohteisiin, aikaisemmin asettanut rajaksi 15 prosentin enimmäismäärän. Erikoissijoitusrahastojen sääntelyä arvioidaan kokonaisuudessaan uudelleen, kun AIFM direktiivi pannaan täytäntöön vuonna 2013. Koska sijoitusrahaston sijoituskohteiden suhteellisten osuuksien sovittaminen asetettuihin sijoitusrajoihin toiminnan alkuvaiheessa voi olla hankalaa, etenkin jos pääomat alkuvaiheessa ovat vähäiset, on 78 §:ssä säädetty sijoitusrahastolle mahdollisuus poiketa laissa säädetyistä sijoitusrajoista enintään kuuden kuukauden ajan sijoitusrahaston toiminnan aloittamisesta. Vastaavaa periaatetta voidaan soveltaa myös erikoissijoitusrahastoon apporttina siirrettyihin varoihin, jollei jo järjestelyn yhteydessä ole selvää, että sijoitusrajoituksia ei pystytä noudattamaan edellä mainitun määräajan kuluttua umpeen.

Toisaalta sijoitusrahastodirektiivin 1 artiklan 2 kohta edellyttää varojen keräämistä yleisöltä, minkä vuoksi apportti tuskin tulisi kysymykseen yleisörahoituksen välineenä eikä muutoinkaan laajassa mitassa muista kuin säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevista arvopapereista. Tämän vuoksi ehdotetaan vaatimusta miljoonan euron vähimmäismerkinnästä ja vaatimuksen soveltamista vain 12 luvussa tarkoitettuihin erikoissijoitusrahastoihin. Edellytyksenä apporttiomaisuuden käyttämiselle merkintähinnan maksamisessa on, että erikoissijoitusrahaston sääntöihin on otettu määräys siitä, että rahasto-osuus voidaan merkitä oikeuksin tai velvollisuuksin panna erikoissijoitusrahastoon osuutta vastaan muuta omaisuutta kuin rahaa. Apporttina voidaan erikoissijoitusrahastoon sijoittaa esimerkiksi listaamattoman yrityksen osakkeita tai muita arvopapereita ja rahoitusvälineitä, ja rahasto-osuudet voidaan jakaa omistajien kesken. Tällainen menettely voi olla tarkoituksenmukainen, jos listaamattoman yrityksen omistaja luopuu yrityksestään mutta haluaa jäädä rahasto-osuudenomistajaksi erikoissijoitusrahastoon. Vastaavasti apporttiomaisuuden käyttö on sallittu pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavassa erikoissijoitusrahastossa kiinteistöjen hallinnoimisen helpottamiseksi ja ulkoistamiseksi ammattimaiselle toimijalle. Erikoissijoitusrahaston varallisuus voi perustamisvaiheessa koostua yksinomaan apporttiomaisuudesta. Lisäksi apporttiomaisuuden arvosta ja vaikutuksesta rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuteen on ennen rahasto-osuuden merkintää hankittava kiinteistörahastolaissa tarkoitetun riippumattoman ja ulkopuolisen kiinteistönarvioitsijan arvio, tai siltä osin kuin apporttiomaisuus ei ole kiinteistöjä tai kiinteistöarvopapereita, KHT-tilintarkastajan tai KHT-yhteisön lausunto. Kiinteistönarvioitsija ei siten antaisi arviota koko apportista, johon kuuluu kiinteistöjä ja rahoitusvälineitä.

57 §. Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin, että rahasto-osuusrekisteriin tulisi muun ohessa merkitä rahastoyhtiölle ilmoitettu sellaista rahasto-osuutta, josta ei ole annettu osuustodistusta, rasittava panttioikeus tai muu vastaava oikeus. Ehdotus selventää oikeustilaa. Vakiintuneen käsityksen mukaan osakekirjattoman osakkeen panttaus tulee kolmansia sitovaksi yhtiölle tehtävällä panttausilmoituksella. Osakeyhtiölaissa vaaditun osakeluettelomerkinnän kaltaisen rahasto-osuusrekisterimerkinnän edellyttäminen on perusteltua, koska panttaus vaikuttaa muun ohessa siihen, kenelle osakkeeseen liittyvät suoritukset on tehtävä ja osakekirja annettava. Pykälän esikuvana on osakeyhtiölain 3 luvun 15 §, jossa säädetään osake- ja osakasluettelosta. Säännöstä ei sovellettaisi rahasto-osuudenhoitajan nimiin merkittyihin rahasto-osuuksiin, joista ei 57 e §:n 3 momentin mukaan anneta osuustodistusta, koska rahasto-osuudenhoitajalla on mainitun säännöksen 1 momentin mukaan oikeus käyttää vain hallinnoimiinsa rahasto-osuuksiin liittyviä taloudellisia oikeuksia.

57 a §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka koskisi yhtäläisesti sekä suomalaista rahastoyhtiötä että ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä. Koska luvun säännökset soveltuvat jo kotimaisiin rahastoyhtiöihin, ehdotetulla momentilla olisi asiallista merkitystä vain ulkomaisille ETA-rahastoyhtiöille. Viimeksi mainitun rahastoyhtiön on 18 i §:n 13 kohdan nojalla noudatettava tätä lakia Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuusrekisterin sisältöön. Ehdotetulla vaatimuksella varmistettaisiin, että ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on järjestettävä tiedonsaanti lopullisesta osuudenomistajasta 9 a luvun mukaisesti, jotta sijoitusrahaston rahasto-osuudet voitaisiin rekisteröidä 1 momentissa säädetyllä tavalla. Edellä tarkoitettua rekisteröintitapaa ei olisi mahdollista käyttää, jos tiedonsaanti ulkomaisesta osuudenomistajasta estyy esimerkiksi sen vuoksi, ettei tietoja osuudenomistajasta voida luovuttaa asianomaisen osuudenomistajan kotivaltion lainsäädännön mukaan.

58 §. Pykälän 1 momentin mukaan kaikkien rahasto-osuuksien ohella osuuslaji tai osuussarja voidaan liittää arvo-osuusjärjestelmään. Ehdotuksen tarkoituksena on lisätä rahastoyhtiöiden edellytyksiä liittää hallinnoimiensa sijoitusrahastojen rahasto-osuudet arvo-osuusjärjestelmään. Tämän vuoksi ei enää edellytettäisi, että arvo-osuusjärjestelmään siirretään sijoitusrahaston koko rahasto-osuuskanta. Useissa sijoitusrahastoissa on erilajisia ja erisarjaisia osuuksia ja voi olla tarkoituksenmukaista liittää yksi osuuslaji tai osuussarja arvo-osuusjärjestelmään. Rahasto-osuudet voidaan lisäksi sijoitusrahaston säännöissä 41 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti jakaa murto-osiin. Murto-osaosuuksien käsittely arvo-osuusjärjestelmässä on hankalaa, koska arvo-osuusjärjestelmässä käytetään kokonaislukuja. Rahasto-osuuksien liittämisestä arvo-osuusjärjestelmään on määrättävä tarkemmin arvopaperikeskuksen säännöissä, jotka valtiovarainministeriön on vahvistettava arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain (826/1991) 15 §:n nojalla.

66 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotettava muutos liittyy 58 §:n muutokseen, jonka mukaan kaikkien rahasto-osuuksien ohella osuuslaji tai osuussarja voidaan liittää arvo-osuusjärjestelmään.

75 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle luettelo 1 momentissa tarkoitetuista joukkovelkakirjoista sekä niiden sellaisista liikkeeseenlaskijoista, joilla on lupa laskea liikkeeseen 1 momentissa mainitut ehdot täyttäviä velkakirjalainoja. Luetteloon on liitettävä ilmoitus, jossa täsmennetään, minkälaiset takaukset lainoille tarjotaan.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan komissio ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen toimittavat nämä tiedot sekä mahdollisesti tarpeellisiksi katsomansa kommentit välittömästi toisille jäsenvaltioille ja julkaisevat tiedot verkkosivustoillaan.

Suomessa 1 momentissa tarkoitettuja liikkeeseenlaskijoita ovat olleet eräät kiinnitysluottopankkilain (1240/1999), nykyisin laki kiinnitysluottopankkitoiminnasta (688/2010), mukaiset luottolaitokset.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (52 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta sellaisena kuin se on omnibusdirektiivissä).

80 §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 2—4 momenttia vastaavat säännökset ehdotetaan sisällytettäväksi uuteen 80 b §:ään. Muutos olisi luonteeltaan tekninen. Pykälä koskisi ehdotetussa muodossa yksinomaan johdannaissopimusten käyttöä sijoitusrahaston sijoitustoiminnassa. Ehdotetussa 80 b §:ssä säädettäisiin johdannaissopimuksiin liittyvän kokonaisriskin ja sijoitusten kokonaisriskin seuraamisesta.

80 a §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 80 b §:ään. Lisäys johtuu 80 §:n 2—4 momenttia vastaavien säännösten sisällyttämisestä 80 b §:ään. Nykyisen oikeustilan säilyttämiseksi on tarpeen lisätä momenttiin edellä mainittu viittaus.

80 b §. Pykälä olisi uusi. Se sisältäisi voimassa olevan 80 §:n 2—4 momenttia vastaavat säännökset johdannaissopimuksiin liittyvän kokonaisriskin ja sijoitusten kokonaisriskin seuraamisesta ja siinä käytettävistä riskienhallintamenetelmistä. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan 80 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan 80 §:n 3 momenttia. Rahastoyhtiöllä on oltava käytössään riskienhallintamenetelmät, joiden avulla se kykenee jatkuvasti seuraamaan ja mittaamaan yksittäisen sijoituksen riskiä ja sen vaikutusta sijoitusrahaston sijoitusten kokonaisriskiin. Menetelmien on oltava riittävät ja asianmukaiset edellä mainitun riskin seuraamiseen ja mittaamiseen. Lisäksi momentissa säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin rahastoyhtiön velvollisuudesta soveltaa menettelyjä, joilla voidaan arvioida tarkasti ja riippumattomasti vakioimattomien johdannaissopimusten arvo. Tarkennus on tarpeen ottaen huomioon, että komission riskienhallintadirektiivi sisältää tarkempia säännöksiä muun ohella vakioimattomien johdannaissopimusten arvonmääritysmenettelyistä. Ehdotettu 2 momentti vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (51 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta).

Pykälän 3 momentti koskee rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuutta Finanssivalvonnalle sen käyttämistä johdannaissopimuksista. Momentissa olevat viittaukset Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa. Momentti vastaa voimassa olevaa 80 §:n 4 momenttia siten muutettuna, ettei siinä enää säädettäisi Finanssivalvonnan valtuudesta tarkemmin määrätä tietojen ilmoittamistavasta. Nykyinen valtuus korvattaisiin 4 momentissa säädettävällä Finanssivalvonnan valtuudella antaa tarkempia määräyksiä komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi. Momenttiin lisättäisiin uutena vaatimus ilmoituksen tekemisestä myös, jos ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset perusteista riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arvioimiseksi ja vakioimattomien johdannaissopimusten arvonmääritysmenettelyistä sekä määräykset 3 momentissa tarkoitettujen tietojen sisällöstä ja tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä. Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin VI luvun täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

81 §. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan täsmennystä, jonka mukaan sijoitusrahaston tekemien lainaussopimusten yhteismäärä voi ylittää yhden neljäsosan sijoitusrahaston arvopaperi- ja rahamarkkinavälinesijoitusten arvosta, jos lainaussopimukset voidaan irtisanoa ja niiden tarkoittamat arvopaperit voidaan saada viimeistään seuraavana pankkipäivänä vaadittaessa takaisin. Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa rahastoyhtiön nykyistä joustavampi reagoiminen markkinamuutoksiin. Kun lainaksi annetut arvopaperit ja rahamarkkinasijoitukset saadaan takaisin viimeistään seuraavana pankkipäivänä, rahasto voi tarvittaessa reagoida esimerkiksi voimakkaisiin hinnanlaskuihin tai poikkeuksellisiin lunastusmääriin. Voimassa olevassa laissa asetettu edellytys saada arvopaperit välittömästi vaadittaessa takaisin on arvopaperien kauppaselvityksen kannalta tarpeettoman ankara ja saattaa estää säännöksen hyödyntämisen käytännössä. Toisaalta, koska yhden neljäsosan rajasta poikkeaminen mahdollistaa sijoitusrahaston kaikkien arvopaperi- ja rahamarkkinavälinesijoitusten lainaamisen, yhden vuorokauden pituista selvitysaikaa on pidettävä riittävänä. Siinä tapauksessa, että arvopaperien hinnat kääntyisivät jyrkkään laskuun, sijoitusrahasto voisi kärsiä suuria tappioita, jos se joutuisi useita pankkipäiviä odottamaan lainaamiensa arvopaperien palautumista. Tällöin on otettava huomioon, että lyhyeksi myynti ei ole sijoitusrahastolle sallittu. Rahastoyhtiön on riskienhallinnan kannalta tärkeää huolehtia sijoitusrahaston riittävästä likviditeetistä.

13 luku Rahasto-osuuksien markkinoiminen ja rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuus

89 §. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa. Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että Finanssivalvonta voisi vaatia käytettäväksi muuta sen hyväksymää kieltä kuin suomea tai ruotsia rahasto-osuuksien markkinoinnissa. Säännös olisi yhdenmukainen jäljempänä ehdotetun avaintietoesitteen kielivaatimusta koskevan 93 §:n 4 momentin kanssa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin rahasto-osuuksien markkinointia koskevista vaatimuksista. Momentissa kiellettäisiin totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan tiedon antaminen rahasto-osuuksien markkinoinnissa. Markkinoinnista olisi käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus. Momentin mukaan sellaisessa rahasto-osuuksien markkinoinnissa, jossa kehotetaan ostamaan sijoitusrahaston osuuksia ja joka sisältää erityisiä tietoja sijoitusrahastosta, ei saa esittää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa rahastoesitteen sisältämien tietojen ja avaintietoesitteen kanssa tai jotka vähentävät niiden merkitystä. Markkinointiaineistosta olisi käytävä ilmi, missä ja millä kielellä rahastoesite ja avaintietoesite ovat sijoittajien saatavilla tai miten ne ovat käytettävissä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 77 artiklaa. Siltä osin kuin rahastoyhtiö harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, sitä koskee arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetty markkinoinnin harhaanjohtavuuskielto.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin rahastoesitteessä ja tarvittaessa markkinointiaineistossa ilmoitettavista tiedoista. Jos sijoitusrahaston varojen nettoarvo todennäköisesti vaihtelee huomattavasti sen sijoitusten koostumuksen tai niiden hoidossa käytettävien menetelmien johdosta, sijoitusrahaston rahastoesitteessä ja markkinointiaineistoissa olisi tuotava esiin tämä erityispiirre. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (70 artiklan 3 kohta).

91 §. Pykälässä säädetään tiedoista, jotka 76 §:n 2 momentissa tarkoitetun sijoitusrahaston markkinointiaineistossa on ilmoitettava. Pykälän mukaan markkinointiaineistossa on selkeästi ilmoitettava siitä, että sijoitusrahaston varat voidaan sijoittaa yhden yksittäisen lainkohdassa tarkoitetun liikkeeseenlaskijan arvopapereihin. Lisäksi siinä on ilmoitettava ne valtiot, paikalliset julkisyhteisöt tai luonteeltaan kansainväliset julkisyhteisöt, joiden liikkeeseen laskemiin tai takaamiin arvopapereihin rahastoyhtiön tarkoituksena on sijoittaa tai se on sijoittanut enemmän kuin 35 sadasosaa sijoitusrahaston varoista. Säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että edellä mainitut tiedot olisi ilmoitettava myös rahastoesitteessä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (54 artiklan 3 kohta).

92 §. Voimassa olevan pykälän 4 momentin mukaan sijoitusrahaston markkinoinnissa on mainittava rahastoesitteestä ja paikoista, joissa esite on yleisön saatavilla tai nähtävänä. Vastaava säännös sisältyy ehdotettuun 89 §:n 2 momenttiin, jossa säädettäisiin rahasto-osuuksien markkinointia koskevista vaatimuksista. Tämän vuoksi momentti ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.

93 §. Pykälä koskee rahastoyhtiön velvollisuutta julkistaa jokaisesta hallinnoimastaan sijoitusrahastosta yksinkertaistettu rahastoesite. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan yksinkertaistettu rahastoesite korvataan sijoittajalle annettavalla avaintietoesitteellä. Pykälä ehdotetaan tämän vuoksi muutettavaksi.

Pykälän 1 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi laadittava kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta lyhyt asiakirja, joka sisältää sijoittajalle annettavat avaintiedot (avaintietoesite). Avaintietoesitteessä tulisi olla ilmaisu ”sijoittajalle annettavat avaintiedot” suomen tai ruotsin kielellä taikka Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä. Viimeksi mainittuna kielenä tulisi käytännössä kysymykseen kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetty englannin kieli. Avaintietoesitteen tulisi sisältää sellaiset asianmukaiset, sijoitusrahaston keskeisiä ominaisuuksia koskevat tiedot, joiden perusteella sijoittaja voi kohtuullisesti ymmärtää tarjottavan sijoitustuotteen luonteen ja siihen liittyvät riskit ja tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (78 artiklan 1 ja 2 kohta).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin avaintietoesitteeseen sisällytettävistä keskeisistä tiedoista, joiden on oltava sijoittajan ymmärrettävissä ilman muita asiakirjoja. Avaintietoesitteessä on oltava momentin 1 kohdan mukaan sijoitusrahaston tunnistetiedot, momentin 2 kohdan mukaan lyhyt kuvaus sijoitustavoitteista ja sijoituspolitiikasta, momentin 3 kohdan mukaan aikaisemman tuottokehityksen tai tarvittaessa odotettavissa olevan tuottokehityksen esittely, momentin 4 kohdan mukaan kulut ja liitännäiset maksut, ja momentin 5 kohdan mukaan sijoituksen riski-hyötyprofiili sekä asianmukaiset ohjeet ja varoitukset kyseiseen sijoitusrahastoon sijoittamiseen liittyvistä riskeistä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (78 artiklan 3 kohta).

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vaatimuksesta julkistaa avaintietoesite suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä. Säännöksen sisällyttäminen lakiin on perusteltua ottaen huomioon, että jäljempänä ehdotetun 131 §:n 2 momentin mukaan vastaava kielivaatimus asetetaan Suomessa osuuksiaan markkinoivalle yhteissijoitusyritykselle. Avaintietoesitteen kielen valinnassa rahastoyhtiön olisi otettava huomioon avaintietoesitteen kohderyhmän kyky ymmärtää esitteen kieltä.

Pykälän 4 momentti olisi informatiivinen ja sisältäisi viittauksen komission avaintietoasetukseen, joka koskee sijoitusrahastodirektiivin 78 artiklan 2—5 kohdan täytäntöönpanoa ja sijoittajalle annettavien avaintietojen sisältöä 78 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa erityistapauksissa. Asetuksessa säädetään sijoittajalle annettavia avaintietoja koskevista vaatimuksista. Se sisältää yleisten periaatteiden lisäksi säännökset sijoittajalle annettavien avaintietojen muodosta ja esitystavasta, avaintietoasiakirjan jaksojen sisällöstä, yhteissijoitusyritysten erityisrakenteista ja pysyvästä välineestä. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

93 a §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentin mukaan avaintietoesitteessä olisi ilmoitettava, mistä ja miten voi saada rahastoesitteen, vuosikertomuksen, puolivuotiskatsauksen ja muita rahastoa koskevia lisätietoja, sekä kieli, millä edellä mainitut asiakirjat ja tiedot ovat saatavissa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (78 artiklan 4 kohta).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin avaintietoesitteen esittämistapaa koskevista vaatimuksista. Avaintietoesite olisi kirjoitettava tiiviisti yleiskielellä ja laadittava yhteiseen, vertailukelpoiseen muotoon. Sen tulisi olla ymmärrettävä myös muille kuin ammattimaisille sijoittajille. Tietojen on oltava asiallisia ja selkeitä sekä yhdenmukaisia rahastoesitteen vastaavien tietojen kanssa. Tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksia (78 artiklan 5 kohta ja 79 artiklan 1 kohta).

Pykälän 3 momentin mukaan avaintietoesitettä olisi käytettävä sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, joissa sijoitusrahaston osuuksia 127 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella markkinoidaan. Avaintietoesitteen erikieliset versiot voisivat poiketa toisistaan ainoastaan kääntämisestä johtuvista syistä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (78 artiklan 6 kohta).

Pykälän 4 momentti olisi informatiivinen ja sisältäisi viittauksen komission avaintiedot -asetukseen. Asetuksen 1-37 artiklat koskevat sijoitusrahastodirektiivin 78 artiklan 2—5 kohdan täytäntöönpanoa. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

95 §. Voimassa olevassa pykälässä säädetään rahastoyhtiön velvollisuudesta julkistaa jokaisesta hallinnoimastaan erikoissijoitusrahastosta neljännesvuosikatsaus, katsauksen sisällöstä ja julkistamisajankohdasta. Säännöstä koskevissa lain esitöissä (HE 202/1998 vp) vaatimuksen perusteena on toiminnan entistä laajempi läpinäkyvyys, jota on perusteltu aiempaa joustavammalla tuotekehittelymahdollisuudella. Sijoitusrahastojen sääntely on lain antamisen jälkeen muuttunut. Säännös ei perustu sijoitusrahastodirektiiviin eikä vastaavaa vaatimusta sisälly uuteen AIFM direktiiviin. Vaatimus neljännesvuosikatsauksen esittämisestä merkitsee hallinnollista lisätaakkaa suomalaisille erikoissijoitusrahastoille, jota ei nykyoloissa pidetä perusteltuna. Tämän vuoksi pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

97 §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi vaatimus yksinkertaistetun rahastoesitteen tarjoamisesta asiakkaalle. Yksinkertaistettu rahastoesite korvataan avaintietoesitteellä, jonka toimittamisesta asiakkaalle säädetään 98 a §:ssä. Momentissa säädettäisiin voimassa olevaa säännöstä vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa asiakkaalle tämän pyynnöstä veloituksetta rahastoesite ja viimeisin kysymyksessä olevaa sijoitusrahastoa koskeva vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus. Ehdotetusta 95 §:n kumoamisesta johtuen momentista poistettaisiin vaatimus erikoissijoitusrahaston neljännesvuosikatsauksen toimittamisesta asiakkaalle. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (75 artiklan 1 kohta).

Pykälän 2 momentti muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin ehdotetusta 95 §:n kumoamisesta johtuen vaatimus erikoissijoitusrahaston neljännesvuosikatsauksen saatavilla pitämisestä ja vaatimus neljännesvuosikatsauksen toimittamisesta rahasto-osuudenomistajille heidän pyynnöstään. Momentissa mainittu yksinkertaistettu rahastoesite korvattaisiin maininnalla avaintietoesitteestä. Ehdotetun momentin mukaan rahastoyhtiön olisi huolehdittava, että sijoitusrahaston viimeisin vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus pidetään yleisesti saatavilla rahastoesitteessä ja avaintietoesitteessä ilmoitetulla tavalla. Momenttia tarkistettaisiin myös siten, että asiakkaalle olisi tämän pyynnöstä veloituksetta toimitettava vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus kirjallisena. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (75 artiklan 3 kohta).

Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan pykälän 3 momenttia.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan rahastoyhtiön olisi toimitettava rahastoesite asiakkaalle pysyvällä tavalla tai internetsivujen välityksellä. Rahastoesite olisi toimitettava siten, että se osoitetaan asiakkaalle henkilökohtaisesti joko kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla siten, että asiakas voi säilyttää, tallentaa ja toisintaa sen muuttumattomana tai siten, että se on saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla asianmukaisen ajan. Tietojen olisi oltava asiakkaan saatavilla niin pitkän ajan, kuin asiakkaan voidaan kohtuudella odottaa tarvitsevan niihin tutustumiseen. Asiakkaalla olisi aina oikeus pyynnöstään saada rahastoesite veloituksetta kirjallisena. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (2 artiklan 1 kohdan m alakohta ja 75 artiklan 2 kohta). Komission avaintietoasetuksessa säädetään ehdoista, joita sovelletaan avaintietoesitteen ja rahastoesitteen toimittamiseen asiakkaalle muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä.

Sijoitusrahastodirektiivissä ja avaintietoasetuksessa käytetystä pysyvä väline –termistä (englanniksi durable medium) käytetään tässä laissa ilmaisua ”pysyvä tapa”. Ilmaisua käytetään vastaavassa merkityksessä arvopaperimarkkinalaissa (1 luvun 4 a §:n 2 momentti ja 4 luvun 4 §). Avaintietoasetuksessa ei määritellä pysyvää välinettä mutta sen 17. johdantokappaleessa todetaan seuraavaa: Sijoittajien tasavertaisen kohtelun ja rahoitusalan tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi tämä asetus sisältää viittauksen pysyvää välinettä koskeviin sääntöihin, jotka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta 10 päivänä elokuuta 2006 annetussa komission direktiivissä 2006/73/EY. Viimeksi mainitun direktiivin mukaan pysyvällä välineellä tarkoitetaan välinettä, jonka avulla asiakas voi säilyttää hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat helposti saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen tulostamisen muuttumattomina (2 artiklan 2 kohta). Sijoitusrahastodirektiiviin sisältyvä pysyvän välineen määritelmä on yhdenmukainen tämän määritelmän kanssa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi informatiivinen 5 momentti, jossa viitattaisiin komission avaintietoasetukseen. Asetuksen 38 artikla koskee sijoitusrahastodirektiivin 75 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoa. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

98 a §. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin avaintietoesitteen toimittamisesta sijoittajalle. Pykälän 1 momentin mukaan rahastoyhtiön, joka myy hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia suoraan tai rahastoyhtiön puolesta toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välityksellä rahastoyhtiön vastuulla, olisi toimitettava avaintietoesite sijoittajalle hyvissä ajoin ennen sijoitusrahaston rahasto-osuuksien merkintää. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (80 artiklan 1 kohta).

Pykälän 2 momentti koskisi rahastoyhtiön velvollisuutta avaintietoesitteen toimittamiseen muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa myyntitilanteessa. Rahastoyhtiön olisi toimitettava avaintietoesite pyynnöstä sellaisille tahoille (product manufacturers), jotka käyttävät rahasto-osuuksia oman rahoitustuotteensa osana, esimerkiksi tiettyjä rahasto-osuuksia indeksilainan kohde-etuutena, ja välittäjille, jotka myyvät rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston rahasto-osuuksia tai tuotteita, joihin sisältyy kyseiseen sijoitusrahastoon kohdistuva riski, tai jotka antavat tällaisiin sijoituksiin tai tuotteisiin liittyvää neuvontaa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (80 artiklan 2 kohta).

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan välittäjien, jotka myyvät sijoitusrahastojen osuuksia tai antavat sijoittajille tällaisiin sijoituksiin liittyvää neuvontaa, on annettava avaintietoesite asiakkailleen. Tästä vaatimuksesta ehdotetaan säädettäväksi arvopaperinvälittäjien tiedonantovelvollisuutta koskevassa arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ssä.

Pykälän 3 momentin mukaan avaintietoesite olisi toimitettava sijoittajalle veloituksetta. Säännös koskee rahastoyhtiötä ja 3 momentissa tarkoitettuja tuotevalmistajia ja välittäjiä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (80 artiklan 3 kohta).

98 b §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi toimitettava avaintietoesite sijoittajalle 97 §:n 4 momentissa tarkoitetulla pysyvällä tavalla tai siten, että se on saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla asianmukaisen ajan. Rahastoyhtiön olisi aina toimitettava avaintietoesite sijoittajalle tämän pyynnöstä kirjallisena. Sijoittajalla olisi oikeus saada avaintietoesite veloituksetta. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (81 artiklan 1 kohta).

Pykälän 2 momentti koskisi rahastoyhtiön velvollisuutta pitää avaintietoesite sijoittajien saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla. Rahastoyhtiön olisi huolehdittava, että tiedot ovat ajan tasalla. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (81 artiklan 2 kohta).

98 c §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa avaintietoesite ja siihen tehdyt muutokset välittömästi Finanssivalvonnalle tiedoksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta pitää avaintietoesite keskeisiltä osiltaan ajan tasalla.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 82 artiklaa.

15 luku Sijoitusrahastotoiminnan luovuttaminen ja säilytysyhteisön vaihtaminen

106 a §. Pykälä olisi uusi. Sen mukaan luvun säännöksiä sovellettaisiin myös ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön, joka on saanut 18 c §:n mukaan luvan sijoitusrahaston perustamiseen Suomeen. Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö voisi vastaanottaa sijoitusrahaston hallinnon suomalaiselta rahastoyhtiöltä tai toiselta ulkomaiselta ETA-rahastoyhtiöltä taikka olla luovutuksessa luovuttavana rahastoyhtiönä.

16 luku Sijoitusrahaston sulautuminen

Luku ehdotetaan muutettavaksi. Siinä ehdotetaan pantavaksi täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin VI luvun säännökset sijoitusrahaston sulautumisesta.

Sijoitusrahaston sulautumisen hyväksyminen

107 §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentin mukaan sijoitusrahasto (sulautuva sijoitusrahasto) voi sulautua toisen sijoitusrahaston (vastaanottava sijoitusrahasto) tai yhteissijoitusyrityksen (vastaanottava yhteissijoitusyritys) kanssa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisista sulautumistavoista. Momentin 1 kohdan mukaan sulautumisella tarkoitettaan järjestelyä, jossa sulautuvan sijoitusrahaston varat ja vastuut siirretään purkautumishetkellä ilman selvitysmenettelyä toiselle toiminnassa olevalle vastaanottavalle sijoitusrahastolle tai vastaanottavalle yhteissijoitusyritykselle ja jossa sulautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille annetaan vastikkeeksi vastaanottavan sijoitusrahaston tai vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksia ja mahdollisesti rahavastike, joka saa olla enintään kymmenen prosenttia näiden osuuksien nettoarvosta. Momentin 2 kohdan mukaan sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa vähintään kahden sulautuvan sijoitusrahaston tai sulautuvan sijoitusrahaston ja 107 e §:ssä tarkoitetun sulautuvan yhteissijoitusyrityksen varat ja vastuut siirretään purkautumishetkellään ilman selvitysmenettelyä niiden muodostamalle vastaanottavalle sijoitusrahastolle tai vastaanottavalle yhteissijoitusyritykselle ja jossa sulautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille annetaan vastikkeeksi vastaanottavan sijoitusrahaston tai vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksia ja mahdollisesti rahavastike, joka saa olla enintään kymmenen prosenttia näiden osuuksien nettoarvosta. Ehdotetut sulautumistavat vastaavat voimassa olevassa laissa säädettyä absorptiosulautumista ja kombinaatiosulautumista.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rajat ylittävässä sulautumisessa sulautumistavan on oltava sulautuvan sijoitusrahaston kotivaltion lain mukainen (38 artiklan 2 kohta).

Pykälän 3 momentin mukaan muuhun kuin 2 §:n 1 momentin 16 kohdassa tarkoitettuun rajat ylittävään sulautumiseen tai momentin 17 kohdassa tarkoitettuun kotimaiseen sulautumiseen, jossa on kansainvälinen kytkentä, sovellettaisiin 16 luvun säännöksiä lukuun ottamatta vaatimuksia, jotka koskevat yhteissijoitusyritystä tai jotka liittyvät rahasto-osuuksien markkinointiin muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa.

Pykälässä mainitulla yhteissijoitusyrityksellä tarkoitettaisiin myös yhteissijoitusyrityksen alarahastoja, joita voi esiintyä muissa ETA-valtioissa kuin Suomessa. Sijoitusrahastodirektiivissä ei ole määritelty alarahastoa. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan sen VI luvussa yhteissijoitusyrityksen määritelmään luetaan myös yhteissijoitusyrityksen alarahastot. Sijoitusrahasto voisi sulautua tällaisen alarahaston kanssa.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (37 ja 38 artikla).

107 a §. Pykälän 1 momentin mukaan sijoitusrahaston sulautuminen edellyttäisi etukäteen annettua lupaa. Finanssivalvonta myöntäisi luvan sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön hakemuksesta.

Pykälän 2 momentin 1—4 kohdassa säädettäisiin luvan myöntämiseksi tarvittavista tiedoista ja asiakirjoista, jotka lupahakemuksessa on oltava. Momentin 1 kohdan mukaan Finanssivalvonnalle olisi toimitettava sulautumissuunnitelma, jonka sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö sekä vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ja vastaanottava yhteissijoitusyritys ovat hyväksyneet, 2 kohdan mukaan vastaanottavaa yhteissijoitusyritystä koskeva rahastoesite ja avaintietoesite, 3 kohdan mukaan kunkin sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston säilytysyhteisön antama ilmoitus, jossa vahvistetaan, että säilytysyhteisö on tehnyt 108 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen ja edellä mainittua ilmoitusta vastaava yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön antama ilmoitus, sekä 4 kohdan mukaan sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston sekä vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen rahasto-osuudenomistajille annettavat tiedot sulautumisesta.

Pykälän 3 momentin mukaan lupaa sijoitusrahaston sulautumiselle toisen sijoitusrahaston kanssa olisi haettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun rahastoyhtiöt ovat hyväksyneet yhteisen sulautumissuunnitelman. Säännös vastaa voimassa olevaa 109 §:n 1 momenttia siten muutettuna, että nykyisen yhden kuukauden sijasta lupaa olisi haettava kahden kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman hyväksymisestä. Säännöksellä varmistetaan, että sulautumisprosessi etenee sen jälkeen, kun sulautumissuunnitelma on hyväksytty. Ehdotettua määräaikavaatimusta ei sisälly sijoitusrahastodirektiiviin. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan jäsenvaltio voi asettaa sen alueelle sijoittautuneille sijoitusrahastoille vaatimuksia, jotka ovat ankarampia kuin mitä sijoitusrahastodirektiivissä säädetään, tai lisävaatimuksia edellyttäen, että näitä vaatimuksia tai lisävaatimuksia sovelletaan yleisesti ja ne eivät ole ristiriidassa sijoitusrahastodirektiivin säännösten kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin I luvun säännösten soveltamista (1 artiklan 7 kohta). Sijoitusrahastodirektiivin mukaan ei ole estettä ehdotetun määräajan säätämiselle.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kielestä, jolla 2 momentissa tarkoitetut selvitykset on annettava. Selvitysten on oltava Finanssivalvonnan luettavissa suomen tai ruotsin kielellä ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten luettavissa kyseisen valtion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka Finanssivalvonnan ja edellä tarkoitettujen virnaomaisten hyväksymällä kielellä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (39 artiklan 1 ja 2 kohta).

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta saada lisäselvitystä. Jos Finanssivalvonta katsoo, ettei kaikkia luvan myöntämiseksi tarvittavia selvityksiä ole toimitettu, sen olisi vaadittava lisäselvitystä kymmenen työpäivän kuluessa sille toimitettujen selvitysten vastaanottamisesta. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (39 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta).

107 b §. Pykälä koskisi lupamenettelyä sulautumisessa. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi tarkasteltava aiotusta sulautumisesta aiheutuvia vaikutuksia sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille ja arvioitava, ovatko rahasto-osuudenomistajille sulautumisesta annettavat tiedot riittävät.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi tarvittaessa vaatia sulautuvaa sijoitusrahastoa ja vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivaa rahastoyhtiötä selventämään rahasto-osuudenomistajille annettavia tietoja, jos se pitää niitä riittämättöminä.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi toimitettava 107 a §:n 2 momentissa tarkoitetut kaikki tarvittavat selvitykset välittömästi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille. Selvitysten tulee sisältää mahdolliset lisäselvitykset, jotka Finanssivalvonnalle on toimitettu 107 a §:n 5 momentin nojalla.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (39 artiklan 3 kohdan 1. ja 2. alakohta).

107 c §. Pykälän 1 momentin 1—4 kohdassa säädettäisiin vaatimuksista, joiden täyttyessä Finanssivalvonnan on annettava lupa sulautumiselle. Momentin 1 kohdan mukaan sulautumisen tulisi täyttää pykälässä säädettyjen vaatimusten lisäksi 107 a, 107 b, 107 d, 108 ja 108 a §:ssä säädetyt vaatimukset. Momentin 2 kohdan mukaan vaatimuksena on, että vastaanottava sijoitusrahasto ja vastaanottava yhteissijoitusyritys markkinoivat rahasto-osuuksiaan kaikissa niissä ETA-valtioissa, joissa sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivalla rahastoyhtiöllä on lupa hallinnoida sijoitusrahastoja tai joissa mainittu rahastoyhtiö markkinoi rahasto-osuuksiaan 127 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella. Momentin 3 kohdan mukaan Finanssivalvonnan tulee pitää sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistajille sulautumisesta annettavia tietoja riittävinä. Momentin 4 kohdan mukaan Finanssivalvonnan on oltava vakuuttunut siitä, että vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen pitää vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille sulautumisesta annettavia tietoja riittävinä. Ehdotetun a alakohdan mukaan Finanssivalvonta voi katsoa viimeksi mainitun viranomaisen pitävän tietoja riittävinä tilanteessa, jossa se ei ole ilmoittanut Finanssivalvonnalle 20 työpäivän kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta toimitti sille kaikki tarvittavat selvitykset 107 b § 1 momentin mukaisesti, pitävänsä tietoja riittämättöminä. Ehdotettu b alakohta koskisi tilannetta, jossa vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ensin ilmoittanut Finanssivalvonnalle pitävänsä vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille annettavia tietoja riittämättöminä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan viimeksi mainittu viranomainen voi vaatia vastaanottavaa yhteissijoitusyritystä selventämään osuudenomistajille annettavia tietoja. Ehdotetun 4 kohdan vaatimus täyttyy, jos edellä tarkoitettu viranomainen ilmoittaa Finanssivalvonnalle 20 työpäivän kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta toimitti sille kaikki tarvittavat selvitykset 107 b § 1 momentin mukaisesti, pitävänsä muutettuja tietoja riittävinä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle viimeistään 20 työpäivän kuluttua siitä, kun rahastoyhtiö toimitti sille luvan myöntämiseksi tarvittavat 107 a §:ssä tarkoitetut selvitykset, onko sulautumiselle myönnetty lupa. Jos Finanssivalvonta ei ole saanut vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta 1 momentin 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ilmoitusta muutettujen tietojen riittävyydestä, sen on ilmoitettava rahastoyhtiölle, ettei lupaa sulautumiselle voida myöntää ennen kuin se on saanut kyseiseltä viranomaiselta ilmoituksen tietojen riittävyydestä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa lupaa koskevasta päätöksestään vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (39 artiklan 3 kohdan 4. alakohta, 4 kohta ja 5 kohdan 2. alakohta).

Ehdotetun 4 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi antaa vastaanottavalle sijoitusrahastolle luvan poiketa kuuden kuukauden ajan sulautumisesta lukien siitä, mitä 72 §:n 5 ja 6 momentissa sekä 73, 73 a, 75 ja 76 §:ssä säädetään, jos riskin hajauttamisen periaatteen noudattamisesta huolehditaan. Poikkeus koskisi vastaanottavaa sijoitusrahastoa, jonka kotivaltio on Suomi.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (39 artiklan 6 kohta).

107 d §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yhteisestä sulautumissuunnitelmasta, joka sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön sekä vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen on laadittava. Momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka sulautumissuunnitelmassa on oltava. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta ei saa vaatia lisätietojen sisällyttämistä sulautumissuunnitelmaan.

Pykälän 3 momentin mukaan sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ja vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ja vastaanottava yhteissijoitusyritys voisivat halutessaan päättää, että sulautumissuunnitelmaan sisällytetään myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja tietoja.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (40 artikla).

Sulautumisen ehdot, kun yhteissijoitusyritys sulautuu sijoitusrahastoon

107 e §. Pykälän edelle ehdotetaan säännöksen sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä koskisi rajat ylittävää sulautumista, jossa Suomeen sijoittautunut sijoitusrahasto on vastaanottava sijoitusrahasto. Pykälän 1 momentin mukaan sijoitusrahastoon (vastaanottava sijoitusrahasto) voi sulautua yhteissijoitusyritys (sulautuva yhteissijoitusyritys). Sulautumisen hyväksyvä viranomainen on tässä tapauksessa sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen. Momentin mukaan sulautumisen edellytyksenä on, että Finanssivalvonta saa yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta luvan myöntämiseksi tarvittavat tiedot ja asiakirjat. Momentin 1—4 kohdassa säädettäisiin selvityksistä, jotka Finanssivalvonnalle on toimitettava.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen esittämisestä 107 a §:n 4 momentissa säädetyllä kielellä.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi tarkasteltava vaikutuksia, joita aiotusta sulautumisesta voi aiheutua vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille sen arvioimiseksi, ovatko sulautumisesta rahasto-osuudenomistajille annettavat tiedot riittävät. Jos Finanssivalvonta pitää tietoja riittämättöminä, se voi vaatia 15 työpäivän kuluessa 1 momentissa tarkoitettujen selvitysten vastaanottamisesta, että vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö muuttaa rahasto-osuudenomistajille annettavia tietoja. Finanssivalvonnan on tässä tapauksessa ilmoitettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille siitä, että se pitää osuudenomistajille annettavia tietoja riittämättöminä. Finanssivalvonnan on ilmoitettava 20 työpäivän kuluessa 1 momentissa tarkoitettujen selvitysten vastaanottamisesta, pitääkö se rahastoyhtiön muuttamia tietoja riittävinä.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava päätöksestään vastaanottavan sijoitusrahaston kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille (39 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta). Ehdotetun 5 momentin mukaan sulautumisen ehtona on, että Finanssivalvonta saa sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ilmoituksen sulautumista koskevasta päätöksestä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (38 artikla, 39 artiklan 3 kohdan ensimmäinen, kolmas ja neljäs alakohta ja 5 kohdan kolmas alakohta).

Kolmannen osapuolen valvonta, rahasto-osuudenomistajille tiedottaminen ja rahasto-osuudenomistajien muut oikeudet

108 §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälässä säädettäisiin sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston säilytysyhteisön velvollisuudesta tarkastaa, että sulautumissuunnitelmassa ilmoitettavat 107 d §:n 1 momentin 1, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat tämän lain ja sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston sääntöjen mukaiset. Säilytysyhteisön on tarkastettava sulautumismenetelmää, sulautumiseen osallistuvaa sijoitusrahastoa ja yhteissijoitusyritystä, sulautumisen suunniteltua voimaantulopäivää ja varojen siirtoon ja osuuksien vaihtoon sovellettavia säännöksiä koskevat tiedot.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (41 artikla).

108 a §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sulautumiseen liittyvistä ehdoista, jotka sulautuvaa tai vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tilintarkastajan tai muun vastaavat edellytykset täyttävän tilintarkastajan on vahvistettava antamassaan lausunnossa. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan ehtojen vahvistaminen voidaan antaa tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY mukaisesti hyväksytyn säilytysyhteisön tai riippumattoman tilintarkastajan tehtäväksi. Tällaisena tilintarkastajana pidetään sijoitusrahastolain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua tilintarkastajaa ja muuta vastaavat edellytykset täyttävää tilintarkastajaa.

Tilintarkastajan olisi vahvistettava 1 momentin 1 kohdan mukaan hyväksytyt perusteet, joiden pohjalta määritetään sijoitusrahaston varojen arvo ja tarvittaessa vastuut päivänä, jona lasketaan vaihtosuhde, 2 kohdan mukaan tarvittaessa osuutta kohti laskettu rahavastike ja 3 kohdan mukaan vaihtosuhteen laskentamenetelmä ja 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulle vaihtosuhteen laskentapäivälle laskettu todellinen vaihtosuhde.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei 1 momentissa tarkoitettu lausunto saa olla tilintarkastuslain 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu vakiomuotoinen lausunto.

Pykälän 3 momentin mukaan jäljennös 1 momentissa tarkoitetusta lausunnosta olisi asetettava sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajien sekä Finanssivalvonnan ja yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten saataville näiden pyynnöstä. Sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on huolehdittava jäljennöksen saataville asettamisesta.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (42 artikla).

108 b §. Pykälä koskisi rahastoyhtiön velvollisuutta antaa hallinnoimansa sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille riittävät tiedot sulautumisesta. Pykälän 1 momentin mukaan sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille olisi annettava tarkoituksenmukaiset ja täsmälliset tiedot aiotusta sulautumisesta, jotta nämä voivat tehdä perustellun arvion sulautumisen vaikutuksista sijoituksiinsa.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut tiedot olisi annettava rahasto-osuudenomistajille sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on antanut luvan sulautumiselle. Tiedot olisi annettava rahasto-osuudenomistajille kirjallisesti ja ne olisi julkaistava vähintään yhdessä valtakunnallisessa sanomalehdessä. Kun kysymyksessä on rajat ylittävä sulautuminen, jossa yhteissijoitusyritys sulautuu vastaanottavaan sijoitusrahastoon, 1 momentissa tarkoitetut tiedot olisi annettava vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistajille sen jälkeen kun sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on antanut luvan sulautumiselle ja ilmoittanut siitä Finanssivalvonnalle. Momentissa säädettäisiin ajankohdasta, jolloin tiedot olisi viimeistään annettava osuudenomistajille. Tiedot olisi annettava viimeistään 30 päivää ennen viimeistä päivää, jona on mahdollista pyytää 108 d §:ssä tarkoitettua osuuksien maksutonta takaisinostoa, lunastusta tai tarvittaessa osuuksien muuntamista.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (43 artiklan 1 ja 2 kohta).

108 c §. Pykälässä säädettäisiin 108 b §:n 1 momentissa tarkoitettujen rahasto-osuudenomistajille annettavien tietojen sisällöstä. Ehdotetun 1 momentin mukaan rahasto-osuudenomistajalle annettavien tietojen on oltava sellaiset, että tämä voi niiden perusteella tehdä perustellun päätöksen sulautumisen vaikutuksista sijoituksiinsa sekä päätöksen käyttää 108 d §:ssä tarkoitettuja oikeuksiaan.

Ehdotetun 2 momentin 1 kohdan mukaan osuudenomistajille annettavista tiedoista on käytävä ilmi sulautumisen tausta ja syyt ja momentin 2 kohdan mukaan vaikutukset, joita sulautumisesta voi aiheutua rahasto-osuudenomistajille, kuten olennaiset erot sijoituspolitiikassa ja -strategiassa, kustannukset, odotettu tuottokehitys, määräaikaiskatsaukset, mahdolliset suoritusongelmat ja tarvittaessa varoitus rahasto-osuudenomistajille siitä, että heidän verokohtelunsa saattaa muuttua sulautumisen johdosta. Esimerkiksi luovutusvoittoveroa koskevista säännöksistä ja verotusaseman muuttumisesta voi aiheutua muutoksia osuudenomistajan verokohteluun. Momentin 3 kohdan mukaan tiedoista on käytävä ilmi kaikki rahasto-osuudenomistajille sulautumisesta aiheutuvat erityiset oikeudet, kuten oikeus saada lisätietoja, oikeus saada pyynnöstä jäljennös tilintarkastajan 108 a §:ssä tarkoitetusta lausunnosta, oikeus pyytää 108 d §:ssä tarkoitettua maksutonta osuuksien lunastusta tai tarvittaessa muuntamista ja mainitun oikeuden viimeinen käyttöpäivä. Momentin 4 kohdan mukaan tiedoista on käytävä ilmi menettelyä koskevat tiedot ja sulautumisen suunniteltu voimaantulopäivä. Momentin 5 kohdan mukaan rahasto-osuudenomistajille on annettava avaintietoesite vastaanottavasta sijoitusrahastosta tai yhteissijoitusyrityksestä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kielestä, jolla 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava, jos sulautuvan tai vastaanottavan sijoitusrahaston osuuksia markkinoidaan muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa 127 §:n mukaisesti tehdyn ilmoituksen perusteella. Tiedot olisi tässä tapauksessa annettava sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Käännöksestä vastaa rahastoyhtiö, jonka hallinnoimasta sijoitusrahastosta tiedot on annettava. Käännöksen on vastattava alkuperäisiä rahasto-osuudenomistajille annettavien tietoja.

Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 108 b §:n 1 momentissa ja tämän pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 2—7 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (43 artiklan 3—5 kohta).

108 d §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta lunastaa sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajien pyynnöstä näiden osuudet. Vaihtoehtoisesti rahastoyhtiö olisi rahasto-osuudenomistajan pyynnöstä velvollinen mahdollisuuksien mukaan muuntamaan osuuden muun sellaisen sijoitusrahaston rahasto-osuudeksi, joka harjoittaa samankaltaista sijoituspolitiikkaa, ja jota rahastoyhtiö tai sen kanssa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka huomattavan suoran tai välillisen omistusosuuden kautta sidoksissa oleva muu yhtiö hallinnoi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajankohdasta, jolloin rahastoyhtiön 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus tulee voimaan, ja ajankohdasta, jolloin se lakkaa. Momentin mukaan rahastoyhtiöllä olisi oikeus periä lunastuksesta tai muuntamisesta ainoastaan sijoitusrahaston purkamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset (divestointikustannukset). Sijoitusrahastodirektiivin mukaan osuudenomistajalta, joka pyytää osuuksiensa lunastusta tai muuntamista, ei saisi vaatia lisämaksua lukuun ottamatta palkkioita, jotka asianomainen yhteissijoitusyritys perii joka tapauksessa yksinomaan divestointikustannusten kattamiseksi ja jotka on esitetty sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen tarjousesitteissä (johdanto-osan 30. perustelukappale).

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (45 artiklan 1 kohta).

Kustannukset ja voimaantulo

109 §. Pykälässä säädettäisiin kiellosta periä sijoitusrahaston sulautumisen valmistelusta ja toteuttamisesta aiheutuvia oikeudellisia kustannuksia taikka neuvonta- tai hallintokustannuksia sulautuvalta tai vastaanottavalta sijoitusrahastolta tai vastaanottavalta yhteissijoitusyritykseltä tai niiden rahasto-osuudenomistajilta. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (46 artikla).

110 §. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 110 §:ää vastaavasti sulautumisen voimaantulon ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle sekä täytäntöönpanon oikeusvaikutuksista. Voimassa olevaa pykälää koskevien lain esitöiden (HE 59/1996 vp, HE 202/1998 vp) mukaan sulautuminen on saatettava loppuun viimeistään kahden kuukauden kuluessa sitä koskevan täytäntöönpanoluvan myöntämisestä, jotta osuudenomistajien keskuudessa ei vallitsisi pitkään epävarmuutta siitä, toteutetaanko sulautuminen sulautumissuunnitelman mukaisesti. Muussa tapauksessa sulautuminen raukeaa. Täytäntöönpanon toteuttamista valvoo Finanssivalvonta, jolle on ilmoitettava sulautumisen loppuunsaattamisesta mainitun määräajan kuluessa. Ilmoitusvelvollisia ovat sulautuvia sijoitusrahastoja hallinnoivat rahastoyhtiöt. Lainkohdan mukaan sulautumista pidetään kuitenkin pätevänä, mikäli se saatetaan loppuun sulautumissuunnitelmassa päätetyn sulautumisen voimaantuloajan puitteissa.

Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuus koskisi rahastoyhtiötä 107 §:n 3 momentissa tarkoitetussa muussa kuin rajat ylittävässä sulautumisessa. Nykyisen momentin mukaan ilmoitus on tehtävä uhalla, että sulautuminen raukeaa, jollei 108 §:n 1 momentin 9 kohdasta muuta johdu. Säännösviittaus muutettaisiin koskemaan 107 d §:n 1 momentin 6 kohtaa. Sulautuminen ei raukeaisi, jos se saatetaan loppuun viimeistään viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna suunniteltuna voimaantulopäivänä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan jäsenvaltion lainsäädännössä on säädettävä siitä, milloin sulautuminen kotimaisissa sulautumisissa tulee voimaan sekä päivästä, jona lasketaan vaihtosuhde sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtamiseksi vastaanottavan sijoitusrahaston osuuksiin (47 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta). Momentissa ehdotetaan säädettäväksi päivästä, jona lasketaan vaihtosuhde sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtamiseksi vastaanottavan sijoitussijoitusrahaston osuuksiin. Vaihtosuhde olisi laskettava päivänä, jona sulautuminen tulee voimaan.

Pykälän 2 momentin mukaan sulautuva sijoitusrahasto purkautuu ja sen varat ja vastuut siirtyvät sulautumissuunnitelman mukaisesti vastaanottavalle sijoitusrahastolle Finanssivalvonnalle tehtävällä täytäntöönpanoilmoituksella. Varat ja vastuut siirtyvät ilman selvitysmenettelyä.

Pykälän 3 momentin mukaan sulautuvan sijoitusrahaston purkautuessa sen rahasto-osuudenomistajalle syntyy heti oikeus vastikkeeseen. Mikäli osuudenomistaja on päättänyt ryhtyä sulautumisella muodostuvan sijoitusrahaston osuudenomistajaksi, täytäntöönpanoilmoituksen tekemisen seurauksena hänestä tulee vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistaja sulautumissuunnitelman mukaisesti. Vastikkeenjako voidaan toteuttaa siten, että sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö viimeisenä tehtävänään jakaa vastikkeen. Käytännössä jaon toteutuksesta vastaa vastaanottava sijoitusrahasto. Sulautuvan sijoitusrahaston osuudenomistajien oikeusturva edellyttää, että sitä hallinnoiva rahastoyhtiö valvoo sulautuvan sijoitusrahaston osuudenomistajien edustajana vastikkeen jaon toteutumista.

Sijoitusrahaston sulautuminen toisen sijoitusrahaston kanssa merkitsee pääsäännön mukaan sitä, että sulautuvaan sijoitusrahastoon kuuluvia varoja ryhtyy hallinnoimaan toinen rahastoyhtiö. Rahastoyhtiön velvollisuuksien siirtymisessä noudatetaan sijoitusrahaston hallinnoinnin siirtämisen yhteydessä kuvattua periaatetta, toisin sanoen toimeenpanohetkeä pidetään ratkaisevana.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rajat ylittävissä sulautumisissa sulautumisen voimaantuloajankohta ja päivä, jona lasketaan vaihtosuhde, määräytyvät vastaanottavan sijoitusrahaston kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan (47 artiklan 1 kohdan toinen alakohta). Ehdotetun 4 momentin mukaan 1—3 momenttia sovellettaisiin myös 107 e §:ssä tarkoitettuun rajat ylittävään sulautumiseen, jossa sijoitusrahasto on vastaanottava sijoitusrahasto.

Pykälän 5 momentin mukaan rajat ylittävän sulautumisen voimaantulosta olisi välittömästi ilmoitettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille. Vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi huolehdittava ilmoittamisesta.

Pykälän 6 mukaan sulautumista, joka on tullut voimaan 1 momentin mukaisesti, ei saa julistaa pätemättömäksi.

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa vastaanottavan sijoitusrahaston säilytysyhteisölle, että kaikki sulautuvan sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen varat ja tarvittaessa vastuut on siirretty.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (47 artikla ja 48 artiklan 4 kohta).

111 §. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevaa 111 §:ää. Sen mukaan säilytysyhteisön on noudatettava 118 §:n 5 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, mitä rahastoyhtiöstä edellä tässä luvussa säädetään.

17 luku Sijoitusrahaston jakautuminen

Luvun voimassa olevat säännökset koskevat yksinomaan Suomessa tapahtuvaa sijoitusrahaston jakautumista. Niiden nojalla sijoitusrahaston rajat ylittävä jakautuminen ei ole mahdollista. Luvun seuraaviin pykäliin ehdotetaan teknisluonteisia muutoksia, joilla nykyistä oikeustilaa ei ole tarkoitettu muutettavaksi.

112 §. Pykälässä määritellään sijoitusrahaston jakautumisessa syntyvä kohderahasto. Kohderahasto-termi ehdotetaan otettavaksi käyttöön uudessa 17 a luvussa, joka koskee kahden sijoitusrahaston erityistä rakennetta ja jossa kohderahasto-termi on tähän rakenteeseen sopiva. Tämän vuoksi sijoitusrahaston jakautumisessa kohderahasto-termi ehdotetaan korvattavaksi termillä ’vastaanottava sijoitusrahasto’.

113 §. Pykälän 1 momentin 2, 3 ja 8 kohdassa ja 3 momentissa oleva kohderahasto-termi korvattaisiin termillä ’vastaanottava sijoitusrahasto’. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ja 3 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista muutosta.

115 §. Pykälän 2 ja 3 momentissa oleva kohderahasto-termi korvattaisiin termillä ’vastaanottava sijoitusrahasto’. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutetaan koskemaan Finanssivalvontaa.

17 a luku Syöttörahasto ja kohderahasto

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 a luku, joka sisältää säännökset sijoitusrahastojen muodostamasta syöttörahasto-kohderahasto -rakenteesta. Säännöksillä pantaisiin täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin VIII luku.

Syöttörahaston hyväksyminen

115 a §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälässä säädettäisiin syöttörahaston varoja koskevista vaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan enintään 15 prosenttia syöttörahaston varoista saa olla toiminnan edellyttäminä käteisvaroina tai sijoitettuna 80, 80 a ja 80 b §:n mukaisesti sellaisiin johdannaissopimuksiin, joita voidaan käyttää vain suojaustarkoituksessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin syöttörahaston 80 b §:n 1 momentissa tarkoitetun johdannaissopimuksiin liittyvän kokonaisriskin laskemisesta ja laskemistavasta. Syöttörahaston kokonaisriski olisi laskettava laskemalla yhteen syöttörahaston 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen sijoitusten aiheuttama suora riski ja kohderahaston 80 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin johdannaissopimuksiin liittyvä tosiasiallinen riski suhteessa syöttörahaston kohderahastoon tekemiin sijoituksiin, taikka laskemalla yhteen syöttörahaston 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu suora riski ja kohderahaston 80 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin johdannaissopimuksiin liittyvän kokonaisriskin kohderahaston säännöissä määrättävä enimmäismäärä suhteessa syöttörahaston kohderahastoon tekemiin sijoituksiin.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (58 artiklan 2 kohta).

115 b §. Pykälässä säädettäisiin kohderahastoa koskevista poikkeuksista. Pykälän 1 ja 2 momentti koskisivat kohderahastona olevaa sijoitusrahastoa. Sijoitusrahastotoiminnassa on keskeistä lain 1 §:n ja 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan varojen hankkiminen yleisöltä yhteistä sijoittamista varten. Kohderahasto saisi 1 momentissa säädetyin edellytyksin poiketa tästä sijoitusrahastotoiminnan keskeisestä vaatimuksesta. Jos kohderahaston osuudenomistajina on vähintään kaksi syöttörahastoa, kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö saisi edellä mainittujen säännösten estämättä päättää, hankitaanko kohderahastoon pääomaa muilta sijoittajilta. Rahastoyhtiö saisi päättää kohderahaston osuudenomistajien määrästä ja niiden rajoittumisesta ammattimaisiin sijoittajiin.

Pykälän 2 momentin mukaan 127 §:ää, joka koskee rahasto-osuuksien markkinointia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, ei sovellettaisi kohderahastona olevaan sijoitusrahastoon, jos sen osuudenomistajina on ainoastaan muuhun ETA-valtioon sijoittautuneita syöttörahastoja, eikä kohderahaston rahasto-osuuksia markkinoida yleisölle muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa.

Pykälän 3 momentti koskisi kohderahastona olevaa yhteissijoitusyritystä. Lain 128 §:ää, joka koskee yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointia Suomessa, ei sovellettaisi kohderahastona toimivaan yhteissijoitusyritykseen, jonka osuudenomistajina on Suomeen sijoittautuneita syöttörahastoja, ja jonka rahasto-osuuksia ei markkinoida yleisölle Suomessa.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (58 artiklan 4 kohta).

115 c §. Pykälän 1 momentin mukaan syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on haettava Finanssivalvonnan lupa kohderahastoon sijoittamiselle, kun sijoitettava määrä ylittää 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrään. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan rahastoyhtiö saa sijoittaa enintään yhden viidesosan sijoitusrahaston varoista saman sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen osuuksiin. Finanssivalvonnan on annettava lupa, jos syöttörahasto, sen säilytysyhteisö ja tilintarkastaja sekä kohderahasto täyttävät tässä luvussa säädetyt vaatimukset.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asiakirjoista, jotka syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on toimitettava Finanssivalvonnalle luvan saamiseksi. Finanssivalvonnalle olisi toimitettava syöttörahaston ja kohderahaston säännöt tai perustamisasiakirjat sekä rahastoesite ja avaintietoesite syöttörahastosta ja kohderahastosta. Lisäksi olisi toimitettava syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ja kohderahaston välinen 115 d §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön oikeudesta saada tarpeelliset asiakirjat ja tiedot tai saman pykälän 2 momentissa tarkoitetut liiketoiminnan harjoittamista koskevat sisäiset säännöt, rahasto-osuudenomistajille annettavat 115 k §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöjen välinen 115 h §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus tietojen vaihdosta ja kummankin rahaston tilintarkastajien välinen 115 i §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus tietojen vaihdosta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin todistuksesta, joka Finanssivalvonnalle on toimitettava 1 momentissa tarkoitetun luvan saamiseksi, kun kohderahastona on yhteissijoitusyritys. Finanssivalvonnalle olisi lisäksi toimitettava kohderahaston kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten todistus siitä, että kohderahasto on yhteissijoitusyritys, joka kotivaltionsa lainsäädännön mukaan täyttää sijoitusrahastodirektiivin 58 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset. Kohderahasto itse ei saa kotivaltionsa lainsäädännön mukaan olla syöttörahasto eikä sillä saa olla sijoituksia syöttörahaston osuuksiin. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta antaa edellä tarkoitettu todistus suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin luvan käsittelyajasta. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle lupaa koskevasta päätöksestä viimeistään 15 työpäivän kuluttua siitä, kun sille on toimitettu luvan antamiseksi tarvittavat asiakirjat.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (59 artikla).

Syöttörahastoa ja kohderahastoa koskevat yhteiset säännökset

115 d §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka tämä tarvitsee tässä laissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi. Jos kohderahastona on yhteissijoitusyritys, syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi huolehdittava siitä, että se saa kohderahastona olevalta yhteissijoitusyritykseltä tässä laissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi tehtävä sopimus tarvittavien tietojen toimittamisesta kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kanssa. Sopimuksen tulisi olla veloituksetta osuudenomistajien saatavilla näiden pyynnöstä.

Pykälän 2 momentin mukaan syöttörahaston varoja saisi sijoittaa kohderahaston osuuksiin enemmän kuin 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrän vasta 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen voimaantulon jälkeen. Jos syöttörahastoa ja kohderahastoa hallinnoi sama rahastoyhtiö, sopimus voidaan korvata liiketoiminnan harjoittamista koskevilla sisäisillä säännöillä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ja kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla rahaston varojen nettoarvon laskenta- ja julkistamispäivät ajoitetaan samanaikaisiksi keinottelumahdollisuuksien ehkäisemiseksi.

Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun syöttörahaston ja kohderahaston välisen sopimuksen ja 2 momentissa tarkoitettujen sisäisten liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen sisällöstä. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 8—19 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (60 artiklan 1 ja 2 kohta ja 6 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta).

115 e §. Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa kohderahaston rahasto-osuuksien lunastaminen tai liikkeeseenlasku väliaikaisesti keskeytetään kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen aloitteesta taikka Finanssivalvonnan tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Kohderahastoon sijoittavaa syöttörahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö voi tällöin keskeyttää syöttörahaston rahasto-osuuksien lunastamisen tai liikkeeseenlaskun vastaavaksi ajaksi sen estämättä mitä 45 §:ssä ja 50 §:n 1 momentissa rahasto-osuuksien lunastamisen ja liikkeeseenlaskun väliaikaisesta keskeyttämisestä säädetään. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (60 artiklan 3 kohta).

115 f §. Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa kohderahasto lakkautetaan. Pykälän 1 momentin mukaan pääsääntönä tässä tapauksessa olisi, että myös kohderahaston osuudenomistajana oleva syöttörahasto olisi lakkautettava. Momentissa säädettäisiin ehdoista, joiden täyttyessä syöttörahastoa ei tarvitsisi lakkauttaa. Syöttörahastoa ei tarvitsisi lakkauttaa, jos Finanssivalvonta hyväksyy sen, että syöttörahaston varoista vähintään 85 prosenttia sijoitetaan toisen kohderahaston osuuksiin, taikka jos Finanssivalvonta hyväksyy syöttörahaston sääntöjen muutoksen, jonka mukaan se ei enää ole syöttörahasto.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kohderahastona olevan sijoitusrahaston lakkauttamisajankohdasta. Kohderahaston lakkauttaminen voisi tapahtua aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö on ilmoittanut lakkauttamista koskevasta sitovasta päätöksestään kohderahaston rahasto-osuudenomistajille ja Finanssivalvonnalle sekä kohderahaston syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ajankohdasta, jolloin Finanssivalvonnan 1 momentissa tarkoitettua hyväksymistä olisi haettava. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi toimitettava Finanssivalvonnalle hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö on ilmoittanut sille 2 momentin mukaan kohderahaston lakkauttamisesta. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi haettava vastaavassa ajassa Finanssivalvonnan 1 momentissa tarkoitettua hyväksymistä, kun se on saanut 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta vastaavan ilmoituksen kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen lakkauttamisesta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ajankohdasta, jolloin Finanssivalvonnan hyväksymistä on viimeistään haettava, jos kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö tai kohderahastona oleva yhteissijoitusyritys on ilmoittanut syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle kohderahaston lakkauttamista koskevasta sitovasta päätöksestä yli viisi kuukautta ennen sitä päivää, jona lakkauttaminen aloitetaan. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi 3 momentissa säädetystä poiketen toimitettava Finanssivalvonnalle hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys viimeistään kolme kuukautta ennen päivää, jona lakkauttaminen aloitetaan.

Pykälän 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava hyväksymistä koskevasta päätöksestään syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle 15 työpäivän kuluessa asian ratkaisemiseksi tarvittavien asiakirjojen vastaanottamisesta.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (60 artiklan 4 kohta ja 6 kohdan c alakohta). Pykälän 3—5 momentit vastaavat komission sulautumisdirektiiviä (20 artiklan 1 kohdan johdantokappale ja 2 kohta sekä 21 artiklan 1 kohta).

Pykälän 6 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetusta hyväksymismenettelystä ja hyväksymistä varten toimitettavista asiakirjoista. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 20 ja 21 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

115 g §. Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa syöttörahaston kohderahasto sulautuu toisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen kanssa tai se jakautuu kahdeksi tai useammaksi sijoitusrahastoksi. Pykälän 1 momentin mukaan myös syöttörahasto olisi tässä tapauksessa lakkautettava. Momentissa säädettäisiin ehdoista, joiden täyttyessä syöttörahastoa ei tarvitsisi lakkauttaa edellyttäen, että Finanssivalvonta hyväksyy menettelytavan lakkauttamisen estämiseksi. Syöttörahastoa ei tarvitsisi lakkauttaa momentin 1 kohdan mukaan, jos syöttörahasto jatkaa kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen jälkeen kohderahaston taikka sulautumisessa tai jakautumisessa muodostuvan jonkin toisen sijoitusrahaston syöttörahastona, tai 2 kohdan mukaan, jos vähintään 85 prosenttia syöttörahaston varoista sijoitetaan sellaisen kohderahaston osuuksiin, joka ei ole syntynyt edellä mainitun sulautumisen tai jakautumisen tuloksena. Momentin 3 kohdan mukaan syöttörahastoa ei tarvitsisi lakkauttaa, jos syöttörahaston sääntöjä muutetaan siten, että se ei enää ole syöttörahasto.

Pykälän 2 momentti koskisi kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen voimaantuloa. Sulautuminen tai jakautuminen tulisi voimaan, jos kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö toimittaa viimeistään 60 päivää ennen sulautumisen tai jakautumisen suunniteltua voimaantulopäivää kohderahaston rahasto-osuudenomistajille sekä Finanssivalvonnalle ja kohderahaston syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille 108 b ja 108 c §:ssä tarkoitetut tiedot. Jos syöttörahaston kohderahastona oleva yhteissijoitusyritys sulautuu tai kotivaltiossaan jakautuu, sulautumisen tai jakautumisen voimaantulon edellytyksenä olisi, että syöttörahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ja Finanssivalvonta saavat asianomaiselta yhteissijoitusyritykseltä 108 b ja 108 c §:ssä tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot viimeistään 60 päivää ennen sulautumisen tai jakautumisen aiottua voimaantulopäivää.

Ehdotetun 3 momentin mukaan syöttörahaston rahasto-osuudet kohderahastossa on voitava lunastaa ennen kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen voimaantuloa, jos Finanssivalvonta ei ole antanut hyväksyntää sille, että syöttörahasto 1 momentin 1 kohdan mukaan jatkaa kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen jälkeen kohderahaston tai jonkin toisen sulautumisessa tai jakautumisessa muodostuneen sijoitusrahaston syöttörahastona.

Ehdotetun pykälän 1—3 momentit vastaavat sijoitusrahastodirektiiviä (60 artiklan 5 kohta).

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin määräajasta, jossa Finanssivalvonnan 1 momentissa tarkoitettua hyväksymistä on haettava. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi toimitettava hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys Finanssivalvonnalle viimeistään yhden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona rahastoyhtiö on saanut 2 momentin mukaisesti tiedon kohderahaston aiotusta sulautumisesta tai jakautumisesta.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ajankohdasta, jolloin 1 momentissa tarkoitettua Finanssivalvonnan hyväksymistä on viimeistään haettava, jos kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö on antanut syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle 108 b ja 108 c §:ssä tarkoitetut tiedot taikka kohderahastona oleva yhteissijoitusyritys 2 momentissa tarkoitetut vastaavat tiedot yli neljä kuukautta ennen aiottua sulautumisen tai jakautumisen voimaantulopäivää. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi poiketen siitä, mitä 4 momentissa säädetään, toimitettava Finanssivalvonnalle hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys viimeistään kolme kuukautta ennen aiottua kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen voimaantulopäivää.

Pykälän 6 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava hyväksymistä koskevasta päätöksestään syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle 15 työpäivän kuluessa asian ratkaisemiseksi tarvittavat asiakirjojen vastaanottamisesta.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (60 artiklan 5 kohta ja 6 kohdan c alakohta). Pykälän 4—6 momentit vastaavat komission sulautumisdirektiiviä (22 artiklan 1 kohdan johdantokappale ja 3 kohta sekä 23 artiklan 1 kohta).

Pykälän 7 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetusta hyväksymismenettelystä ja hyväksymistä varten toimitettavista asiakirjoista. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 22 ja 23 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Säilytysyhteisöt ja tilintarkastajat

115 h §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöjen velvollisuudesta tehdä tietojen vaihtoa koskeva sopimus sen varmistamiseksi, että kumpikin säilytysyhteisö täyttää sille kuuluvat velvollisuutensa. Säännös koskee tilannetta, jossa syöttörahastolla ja kohderahastolla on eri säilytysyhteisö.

Pykälän 2 momentin mukaan syöttörahaston varoja saisi sijoittaa kohderahaston rahasto-osuuksiin vasta sen jälkeen, kun syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöjen välinen sopimus tietojen vaihdosta on tullut voimaan.

Pykälän 3 momentin mukaan syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöillä olisi tämän lain salassapitosäännösten estämättä oikeus käyttää tietoja, jos se on tarpeen säilytysyhteisölle tämän luvun mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi ja ne noudattavat tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin 61 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta, jonka mukaan kohderahaston säilytysyhteisön ja syöttörahaston säilytysyhteisön, jotka noudattavat sijoitusrahastodirektiivin VIII luvun vaatimuksia, ei katsota rikkovan sääntöjä, joilla rajoitetaan tietojen ilmaisemista tai jotka koskevat tietosuojaa, kun tällaiset säännöt sisältyvät sopimukseen taikka lakiin, asetukseen tai hallinnolliseen määräykseen.

Pykälän 4 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi toimitettava hallinnoimansa syöttörahaston säilytysyhteisölle syöttörahaston kohderahastoa koskevat kaikki tiedot, jotka syöttörahaston säilytysyhteisön velvollisuuksien täyttäminen edellyttää.

Pykälän 5 momentissa säädetty ilmoitusvelvollisuus koskisi kohderahastona olevan sijoitusrahaston säilytysyhteisöä. Kohderahaston säilytysyhteisön olisi ilmoitettava välittömästi Finanssivalvonnalle, syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle ja syöttörahaston säilytysyhteisölle sekä syöttörahastona olevalle yhteissijoitusyritykselle ja sen säilytysyhteisölle sellaisesta havaitsemastaan säännösten vastaisesta toiminnasta kohderahastossa, jolla katsotaan olevan kielteinen vaikutus syöttörahastoon.

Pykälän 6 momentin mukaan Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä ja 5 momentissa tarkoitetun säännösten vastaisen toiminnan arvioinnissa huomioon otettavista seikoista. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 24—26 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (61 artikla).

115 i §. Ehdotettu pykälä koskee syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien velvollisuuksia. Pykälän 1 momentin mukaan syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien olisi tehtävä tietojen vaihtoa koskeva sopimus sen varmistamiseksi, että kumpikin tilintarkastaja täyttää tilintarkastajalle kuuluvat velvollisuutensa mukaan lukien 3 ja 4 momentissa säädetyt velvollisuudet. Säännös koskee tilannetta, jossa syöttörahastolla ja kohderahastolla on eri tilintarkastajat.

Pykälän 2 momentin mukaan syöttörahaston varojen sijoittaminen kohderahastoon olisi sallittua vasta sen jälkeen, kun syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien välinen sopimus tietojen vaihdosta on tullut voimaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin syöttörahaston tilintarkastajan velvollisuudesta ottaa tilintarkastuskertomuksessaan huomioon kohderahaston tilintarkastuskertomus. Jos syöttörahastolla ja kohderahastolla on eri tilikausi, kohderahaston tilintarkastajan on laadittava erillinen kertomus syöttörahaston tilinpäätöspäivältä. Syöttörahaston tilintarkastajan olisi ilmoitettava tilintarkastuskertomuksessaan kaikista kohderahaston tilintarkastuskertomuksessa esiin tuoduista sääntöjenvastaisuuksista ja niiden vaikutuksesta syöttörahastoon.

Pykälän 4 momentin mukaan syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajalla olisi tämän lain salassapitosäännösten estämättä oikeus käyttää tietoja, jos se on tarpeen tilintarkastajalle tämän luvun mukaan kuuluvan velvollisuuden täyttämiseksi ja ne noudattavat tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin 62 artiklan 3 kohdan säännös, joka koskee tilintarkastajien oikeutta ilmaista tietoja salassapitosäännösten estämättä. Säännös vastaisi säilytysyhteisöjä koskevaa 115 i §:n 3 momenttia.

Pykälän 5 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 27 ja 28 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (62 artikla).

Syöttörahaston tiedonantovelvollisuus ja markkinointi

115 j §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtiovarainministeriölle annettavasta valtuudesta säätää asetuksella sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi tiedoista, jotka syöttörahastosta julkistettavassa rahastoesitteessä on 92 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi ilmoitettava, sekä tiedoista, jotka syöttörahaston vuosikertomuksessa on esitettävä 96 §:ssä tarkoitettujen tietojen lisäksi. Syöttörahaston vuosikertomuksessa ja puolivuotiskatsauksessa on ilmoitettava, missä kohderahaston vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus ovat saatavilla.

Ehdotettu 2 momentti olisi informatiivinen ja koskisi syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuutta Finanssivalvonnalle. Rahastoyhtiöllä on 92 §:n 5 momentin ja 98 c §:n 1 momentin nojalla velvollisuus toimittaa syöttörahaston rahastoesite ja avaintietoesite Finanssivalvonnalle tiedoksi. Momentissa säädettäisiin lisäksi syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa kohderahaston vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus välittömästi Finanssivalvonnalle tiedoksi.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta ilmoittaa syöttörahastoa koskevassa markkinoinnissa, siitä, että vähintään 85 prosenttia syöttörahaston varoista sijoitetaan pysyvästi kohderahaston osuuksiin.

Pykälän 4 momentti koskee rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuutta sijoittajille. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on toimitettava veloituksetta sijoittajille näiden pyynnöstä kohderahaston rahastoesite, vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus kirjallisena.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (63 artikla).

Sijoitusrahaston muuttaminen syöttörahastoksi ja kohderahaston vaihtaminen

115 k §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka syöttörahaston rahasto-osuudenomistajille on annettava. Tietojen tulee momentin 1 kohdan mukaan sisältää ilmoitus siitä, että Finanssivalvonta on hyväksynyt syöttörahaston varojen sijoittamisen kohderahaston osuuksiin, 2 kohdan mukaan avaintietoesite syöttörahastosta ja kohderahastosta ja 3 kohdan mukaan ilmoitus päivästä, jona syöttörahaston varojen sijoittaminen kohderahastoon aloitetaan tai päivästä, jona kohderahastoon sijoitettavien varojen määrä ylittää 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrän. Momentin 4 kohdan mukaan tietojen tulee sisältää ilmoitus siitä, että rahasto-osuudenomistajilla on oikeus vaatia 30 päivän kuluessa tässä momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä osuuksiensa lunastamista ilman muita kustannuksia kuin ne, jotka rahastoyhtiö perii sijoitusrahaston purkautumisesta välittömästi aiheutuvien kustannusten (divestointikustannukset) kattamiseksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisajankohdasta. Tiedot olisi annettava vähintään 30 päivää ennen 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua päivää.

Pykälän 3 momentti koskee 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamista syöttörahaston rahasto-osuudenomistajille vastaanottavassa ETA-valtiossa, jos syöttörahaston rahasto-osuuksia markkinoidaan 127 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella asianomaisessa ETA-valtiossa. Edellä tarkoitetut tiedot on annettava vastaanottavan ETA-valtion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Syöttörahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö vastaa käännöksen laadinnasta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kiellosta, jonka mukaan syöttörahaston varoja ei saa sijoittaa kohderahaston osuuksiin 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrän ylittävää määrää ennen kuin 2 momentissa tarkoitettu 30 päivän määräaika alkaen tietojen antamisajankohdasta rahasto-osuudenomistajille on kulunut.

Pykälän 5 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamistavasta. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 29 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (64 artikla).

Velvoitteet ja toimivaltaiset viranomaiset

115 l §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Ehdotetun 1 momentin mukaan syöttörahastoa hallinnoivalla rahastoyhtiöllä on velvollisuus seurata sen kohderahaston toimintaa, jonka rahasto-osuuksiin rahastoyhtiön hallinnoiman syöttörahaston varoja on sijoitettu. Tämän velvollisuuden täyttämiseksi rahastoyhtiö voi tukeutua kohderahastoa hallinnoivalta rahastoyhtiöltä, kohderahastona olevalta yhteissijoitusyritykseltä taikka kohderahaston säilytysyhteisöltä tai tilintarkastajilta saamiinsa tietoihin ja asiakirjoihin. Rahastoyhtiöllä ei saa olla syytä epäillä tietojen ja asiakirjojen oikeellisuutta.

Ehdotetun 2 momentin mukaan syöttörahaston tai sitä hallinnoivan rahastoyhtiön tai niiden lukuun toimivan vastaanottama jakelupalkkio tai muu palkkio taikka muu rahallinen hyöty, joka on vastaanotettu kohderahaston osuuksiin tehdyn sijoituksen yhteydessä, olisi laskettava syöttörahaston varoihin.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (65 artikla).

115 m §. Pykälä koskisi kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuuksia. Pykälän 1 momentin mukaan kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön olisi ilmoitettava välittömästi Finanssivalvonnalle syöttörahastosta ja sellaisesta syöttörahastona olevasta yhteissijoitusyrityksestä, jonka varoja sijoitetaan sen hallinnoiman kohderahaston rahasto-osuuksiin. Finanssivalvonnan olisi välittömästi ilmoitettava syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen sijoituksesta yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Finanssivalvonnan tulisi saada viimeksi mainittua ilmoitusta vastaava ilmoitus yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta silloin, kun yhteissijoitusyritys on suomalaisen syöttörahaston kohderahastona. Tätä ilmoitusta tulisi edeltää asianomaisessa ETA-valtiossa kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen ilmoitus kotivaltionsa toimivaltaisille viranomaisille syöttörahaston varojen sijoituksesta.

Ehdotetun 2 momentin mukaan rahastoyhtiö ei saa veloittaa merkintä- tai lunastuspalkkioita sen hallinnoiman kohderahaston rahasto-osuuksiin tehdyistä syöttörahaston tai syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen varojen sijoituksista tai osuuksien lunastamisista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön velvollisuudesta huolehtia siitä, että tämän lain sekä kohderahaston sääntöjen mukaisesti vaadittavat tiedot ovat ajoissa kohderahaston osuuksiin sijoittavan syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön, syöttörahaston säilytysyhteisön ja tilintarkastajien, syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen, sen säilytysyhteisön ja tilintarkastajien sekä Finanssivalvonnan ja syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (66 artikla).

115 n §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa välittömästi syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle päätöksestä, toimenpiteestä, tässä luvussa asetettujen ehtojen noudattamatta jättämisestä tai Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n mukaisesti ilmoitetuista tiedoista, jos ne koskevat kohderahastoa tai sitä hallinnoivaa rahastoyhtiötä tai kohderahaston säilytysyhteisöä tai tilintarkastajaa. Edellä mainitun lain 31 §:ssä säädetään toimilupavalvottavan tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle. Jos kohderahaston syöttörahastona on yhteissijoitusyritys, Finanssivalvonnan on tehtävä ilmoitus välittömästi syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (67 artikla).

Jos syöttörahaston kohderahastona on yhteissijoitusyritys, Finanssivalvonnan tulisi saada kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisilta viranomaisilta edellä mainittua ilmoitusta vastaava ilmoitus päätöksestä, toimenpiteestä, sijoitusrahastodirektiivin VIII luvussa asetettujen ehtojen noudattamatta jättämisestä tai sijoitusrahastodirektiivin 106 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuista tiedoista, jotka koskevat kohderahastona olevaa yhteissijoitusyritystä tai sen säilytysyhteisöä tai tilintarkastajaa. Finanssivalvonnan olisi välittömästi toimitettava tieto saamastaan ilmoituksesta syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle.

18 luku Rahastoyhtiön toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen sekä rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston lakkauttaminen

117 §. Pykälä koskee rahastoyhtiön toiminnan rajoittamista ja sen toimiluvan peruuttamista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta kuulla rahastoyhtiön muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa hallinnoiman sijoitusrahaston kotivaltion toimivaltaisia viranomaisia ennen rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (21 artiklan 8 kohta).

117 a §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamisesta myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Tämä on tarpeen, jotta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi pitää internet-sivuillaan olevan luettelon toimiluvan saaneista rahastoyhtiöistä ajan tasalla, kuten omnibusdirektiivin 11 artiklan 2 kohdalla sijoitusrahastodirektiivin 6 artiklan 1 kohtaan lisätty toinen alakohta edellyttää. Lisäksi pykälän 1 ja 2 momentissa Rahoitustarkastus on korjattu Finanssivalvonnaksi.

121 §. Pykälän 1 momentissa säädetään tilanteista, joissa rahastoyhtiön on ryhdyttävä sijoitusrahaston lakkauttamiseen. Ehdotetun 18 i §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on noudatettava sijoitusrahastolakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston purkamiseen ja selvitysmenettelyyn. Viimeksi mainitun säännöksen nojalla pykälän 1 momentin säännökset koskevat ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön olisi ryhdyttävä Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston lopettamiseen siten kuin 1 momentissa säädetään myös silloin, kun Finanssivalvonta on vaatinut 18 j §:n mukaan sitä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen Suomessa.

123 a §. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa välittömästi sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille päätöksestä, joka koskee sijoitusrahaston luvan peruuttamista tai vakavia toimenpiteitä, joita on kohdistettu sijoitusrahastoon taikka sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun tai lunastusten keskeyttämistä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa välittömästi 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestään myös ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille, jos päätös koskee sijoitusrahastoa, jota hallinnoi ulkomainen ETA-rahastoyhtiö.

Pykälän 3 momentti olisi informatiivinen. Siinä viitattaisiin komission notifiointiasetukseen, jonka 12 ja 13 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihdosta. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (108 artiklan 2 kohta).

20 luku Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla ja yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

Rahastoyhtiön toimintaulkomailla sivuliikkeen välityksellä

126 a §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä tarkistettaisiin vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksia. Pykälässä olevat viittaukset Rahoitustarkastukseen muutettaisiin koskemaan Finanssivalvontaa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa momenttia vastaavasti rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle hyvissä ajoin aikomuksestaan perustaa sivuliike rahastoyhtiön isäntävaltioon. Rahastoyhtiö saisi toimilupansa mukaisessa laajuudessa sivuliikkeen välityksellä hallinnoida sijoitusrahastoja ja tarjota 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja rahastoyhtiön isäntävaltiossa. Rahastoyhtiö saisi sivuliikkeen välityksellä markkinoida hallinnoimiensa sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia isäntävaltiossa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tiedoista ja selvityksistä, jotka Finanssivalvonnalle toimitettavassa ilmoituksessa on oltava. Momentissa ei säädettäisi enää Finanssivalvonnan oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä sille toimitettavista tiedoista. Momentin 1 kohdan mukaan ilmoituksessa on mainittava rahastoyhtiön isäntävaltio, jonka alueelle rahastoyhtiö aikoo perustaa sivuliikkeen. Momentin 2 kohdan mukaan ilmoituksessa on oltava sivuliikkeen toimintasuunnitelma, joka sisältää tiedot siitä, mitä toimintaa ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa isäntävaltiossa, tiedot sivuliikkeen hallintorakenteesta sekä kuvaus riskienhallintamenetelmistä ja kuvaus isäntävaltiossa toteutettavista sijoitusrahastodirektiivin 15 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä, menettelyistä ja järjestelyistä. Momentin 3 kohdan mukaan ilmoituksessa on mainittava sivuliikkeen osoite, josta asiakirjoja on mahdollista saada. Momentin 4 kohdan mukaan ilmoituksessa on oltava tiedot sivuliikkeen toiminnasta vastuussa olevista henkilöistä, sekä momentin 5 kohdan mukaan tiedot sivuliikkeen sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi. Momentissa säädetään Finanssivalvonnan tehtävistä sen vastaanotettua sivuliikkeen perustamista koskevan ilmoituksen. Jos Finanssivalvonnalla ei ole suunniteltu toiminta huomioon ottaen syytä epäillä rahastoyhtiön hallinnollisten rakenteiden ja varojen riittävyyttä, sen olisi kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta toimitettava tiedot sivuliikkeen perustamisesta rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Sen olisi ilmoitettava tietojen eteenpäin toimittamisesta rahastoyhtiölle. Momentin mukaan Finanssivalvonta voisi kieltäytyä ilmoituksen tekemisestä, jos se havaitsee, ettei sivuliikkeen perustaminen täytä edellä mainittuja sivuliikkeen perustamiselle asetettuja vaatimuksia. Sivuliikettä ei saa perustaa, jos Finanssivalvonta on kieltäytynyt tekemästä ilmoitusta.

Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Momentin mukaan, jos rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa isäntävaltiossa, Finanssivalvonnan olisi liitettävä 2 momentissa tarkoitettuun rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettavaan ilmoitukseen todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on sijoitusrahastodirektiivin säännösten mukainen toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja yksityiskohtaiset tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä mahdollisesti koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa.

Pykälän 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Momentissa säädettäisiin sivuliikkeen liiketoiminnan aloittamisesta. Sivuliike voitaisiin perustaa ja se saisi aloittaa toiminnan, kun rahastoyhtiö on saanut rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksen tai, jos ilmoitusta ei ole saatu, kahden kuukauden kuluttua siitä, kun edellä tarkoitettu viranomainen on vastaanottanut Finanssivalvonnan sille toimittamat 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

Pykälän 5 momentti olisi uusi ja koskisi rahastoyhtiön velvollisuutta ilmoittaa 1 momentin 2—4 kohdassa tarkoitettuja tietoja koskevista muutoksista viimeistään kuukautta ennen niiden voimaantuloa Finanssivalvonnalle ja rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Muutoksista on ilmoitettava kirjallisesti. Muutos on ilmoitettava Finanssivalvonnalle etukäteen, jotta Finanssivalvonta voi tehdä muutoksesta johtuen 2 momentissa tarkoitetun päätöksen. Muutoksen yhteydessä on varmistuttava, että sivuliikkeen perustamiselle asetetut vaatimukset edelleen täyttyvät.

Pykälän 6 momentti olisi uusi ja koskisi Finanssivalvonnan velvollisuutta ilmoittaa 1 momentissa tarkoitettujen ja 2 momentin mukaisesti toimitettujen tietojen muuttumisesta rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle myös muutoksista, jotka on tehty rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä sijoitusrahastotyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa. Finanssivalvonnan olisi muutosten johdosta muutettava vastaavasti 3 momentissa tarkoitettuun todistukseen sisältyvät tiedot.

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin 26 §:n soveltamisen rajoittamisesta. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä, on noudatettava rahastoyhtiön isäntävaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä (käytännesäännöt) (17 artiklan 4 kohta). Direktiivin 14 artiklan vaatimukset on pantu täytäntöön 26 §:ssä. Lain 26 §:n sijasta rahastoyhtiön sivuliikkeestä käsin harjoittamaan toimintaan sovellettaisiin asianomaisessa isäntävaltiossa täytäntöön pantuja 14 artiklaa vastaavia säännöksiä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (17 artiklan 1—3 ja 7—9 kohta).

Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla sivuliikettä perustamatta

126 d §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä muutettaisiin vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksia. Voimassa olevan 1 momentin mukaan rahastoyhtiön, joka aikoo aloittaa 5 §:ssä tarkoitetun toiminnan harjoittamisen toisen valtion alueella perustamatta sivuliikettä, on ilmoitettava hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle, mitä toimintaa sekä missä ja miten se aikoo harjoittaa. Rahastoyhtiö ei ole kuitenkaan voinut perustaa sijoitusrahastoja muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen. Momentti ehdotetaan muutettavaksi sitten, että se koskisi rahastoyhtiön toiminnan harjoittamista sivuliikettä perustamatta rahastoyhtiön isäntävaltiossa. Rahastoyhtiö saisi toimilupansa mukaisessa laajuudessa sivuliikettä perustamatta perustaa sijoitusrahaston rahastoyhtiön isäntävaltioon ja tarjota 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja sekä markkinoida hallinnoimiensa sijoitusrahastojen osuuksia isäntävaltiossa. Pykälässä olevat viittaukset Rahoitustarkastukseen muutettaisiin koskemaan Finanssivalvontaa. Rahastoyhtiön toiminnan harjoittamisesta muussa kuin ETA-valtiossa säädettäisiin jäljempänä 126 e §:ssä.

Momentissa säädettäisiin tiedoista ja selvityksistä, jotka ilmoituksessa on oltava. Momentin 1 kohdan mukaan ilmoituksessa on ilmoitettava rahastoyhtiön isäntävaltio, jonka alueella rahastoyhtiö aikoo toimia. Momentin 2 kohdan mukaan ilmoituksessa on oltava toimintasuunnitelma, joka sisältää tiedot siitä, mitä toimintaa ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa isäntävaltiossa, sekä kuvaus rahastoyhtiön riskienhallintamenettelyistä ja kuvaus isäntävaltiossa toteutettavista sijoitusrahastodirektiivin 15 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä, menettelyistä ja järjestelyistä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta tiedot asiasta rahastoyhtiön isäntävaltion toimivavaltaiselle viranomaiselle. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevaa säännöstä Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi selvityksistä, jotka ilmoituksessa on oltava, jos rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa rahastoyhtiön isäntävaltiossa. Finanssivalvonnan on liitettävä ilmoitukseen todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa. Ilmoitukseen on liitettävä tiedot sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Rahastoyhtiö voisi tämän jälkeen aloittaa liiketoiminnan isäntävaltiossa. Jos rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa isäntävaltiossa, sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan sovellettaisiin isäntävaltion säännöksiä.

Ehdotetun 3 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi ilmoitettava kirjallisesti etukäteen 1 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevista muutoksista Finanssivalvonnalle sekä rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevaa säännöstä. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jos rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä sijoitusrahastotyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa, on tehty muutoksia. Finanssivalvonnan olisi muutettava vastaavasti 3 momentissa tarkoitettuun todistukseen sisältyvät tiedot.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa todettaisiin selvyyden vuoksi, että pykälässä tarkoitettua toimintaa harjoittavaan rahastoyhtiöön sovelletaan lain 26 §:ää. Säännös poikkeaa 126 a §:n 7 momentista, jonka mukaan 26 §:ää ei sovelleta rahastoyhtiön sivuliikkeen välityksellä isäntävaltiossa harjoittamaan toimintaan. Momentti vastaa sijoitusrahastodirektiiviä, jonka mukaan rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava kotivaltionsa 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä (18 artiklan 3 kohta). Viimeksi mainittu artikla on pantu täytäntöön lain 26 §:ssä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (18 artiklan 3 kohta).

126 e §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamisen aloittamisesta sivuliikettä perustamatta muussa valtiossa kuin ETA-valtiossa (kolmas maa). Säännöksellä korvataan voimassa oleva 126 d §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan rahastoyhtiön, joka aikoo aloittaa 5 §:ssä tarkoitetun toiminnan harjoittamisen toisen valtion alueella perustamatta sivuliikettä, on ilmoitettava hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle, mitä toimintaa sekä missä ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa. Voimassa oleva säännös koskee sekä ETA-valtiossa että kolmannessa maassa aloitettavaa toimintaa. ETA-valtiossa harjoitettavan toiminnan aloittamisesta ehdotetaan säädettäväksi 126 d §:ssä. Ehdotetussa momentissa tarkoitettu toiminta kolmannessa maassa olisi käytännössä mahdollista edellyttäen, ettei siihen ole estettä asianomaisen kolmannen maan lainsäädännön mukaan.

Ehdotettu säännös koskisi vain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa. Lain 5 §:n 1 momentissa säädetään sijoitusrahastojen hallinnoimisesta, jota rahastoyhtiö voi harjoittaa vain ETA-valtiossa. Ehdotetun 3 a §:n nojalla 5 §:n 1 momentin säännös kattaa erikoissijoitusrahaston hallinnoimisen. Voimassa olevan säännöksen sanamuodosta riippumatta sitä koskevan hallituksen esityksen (HE 110/2003 vp) perusteluissa ei käsitellä rahastoyhtiön mahdollisuutta perustaa muu kuin sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettu yhteissijoitusyritys kolmanteen maahan. Yhteissijoitusyrityksen perustamisen kolmanteen maahan tulisi tapahtua asianomaisen kolmannen maan lainsäädännön mukaan. Tämän mahdollisuuden arviointi tulee ajankohtaiseksi AIFM direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä.

Pykälän 2 momentti koskisi rahastoyhtiön velvollisuutta ilmoittaa Finanssivalvonnalle ja asianomaisen valtion Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle 1 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevista muutoksista ennen niiden täytäntöönpanoa. Momentti vastaa voimassa olevaa 126 d §:n 3 momenttia.

Sijoitusrahaston hallinnointi rahastoyhtiön isäntävaltiossa

126 f §. Pykälän edelle ehdotetaan säännöksen sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä olisi uusi ja koskisi rahastoyhtiön isäntävaltiossa sijoitusrahastoa hallinnoivaan rahastoyhtiöön sovellettavia säännöksiä. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, ettei edellä tarkoitetun sijoitusrahaston hallinnoimiseen sovellettaisi tätä lakia siltä osin kuin on kysymys 18 i §:n 1 momentissa mainituista sijoitusrahaston perustamiseen ja toimintaan liittyvistä toiminnoista ja tehtävistä. Näiltä osin rahastoyhtiön olisi sijoitusrahaston hallinnoimisessa noudatettava sijoitusrahaston kotivaltion lakia. Selvyyden vuoksi momentissa todettaisiin, että rahastoyhtiön olisi kuitenkin noudatettava tämän lain säännöksiä ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä rahastoyhtiön organisaatiosta. Organisaatioon kuuluisivat tehtävien ulkoistamista koskevat järjestelyt, riskienhallintamenettelyt, toiminnan vakautta koskevat säännöt ja niiden valvonta sekä rahastoyhtiön raportointivaatimukset.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta valvoa, että rahastoyhtiö noudattaa 1 momentissa tarkoitettuja siihen sovellettavia tämän lain säännöksiä. Finanssivalvonta vastaisi rahastoyhtiön järjestelyjen ja organisaation asianmukaisuuden valvonnasta sen varmistamiseksi, että rahastoyhtiö voi noudattaa sen hallinnoimien sijoitusrahastojen perustamista ja toimintaa koskevia velvollisuuksia ja sääntöjä.

Rahastoyhtiö vastaisi niiden järjestelyjen ja organisaatiopäätösten tekemisestä ja toteuttamisesta. jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa koskevia sääntöjä sekä rahaston säännöissä ja rahastoesitteessä asetettuja velvoitteita noudatetaan.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (19 artiklan 1—3, 6 ja 7 kohta).

Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön Suomessa hallinnoiman sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa

127 §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin vaatimuksia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos yhtiö aikoo markkinoida Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa. Momentin 1—3 kohdassa säädettäisiin tiedoista ja selvityksistä, jotka ilmoituksessa on oltava. Momentin 1 kohdan mukaan ilmoituksessa on oltava tiedot järjestelyistä, jotka on tehty sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinoimiseksi sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, ja maininta siitä, että rahasto-osuuksia markkinoi sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö. Momentin 2 kohdan mukaan ilmoituksessa on oltava sijoitusrahaston säännöt, rahastoesite, viimeisin vuosikertomus ja sen jälkeinen puolivuotiskatsaus 127 b §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisina käännöksinä, sekä 3 kohdan mukaan sijoitusrahastosta avaintietoesite 127 b §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisena käännöksenä.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Siinä säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta tarkastaa 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ja sen liitteenä olevat asiakirjat ja toimittaa ne viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua niiden vastaanottamisesta sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan on liitettävä asiakirjoihin lisäksi todistus siitä, että sijoitusrahasto täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset.

Pykälän voimassa olevassa 3 momentissa säädetään erikoissijoitusrahastojen rahasto-osuuksien markkinoinnista muualla kuin Suomessa. Tästä markkinoinnista ehdotetaan säädettäväksi jäljempänä 127 d §:ssä. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa välittömästi rahastoyhtiölle tai ulkomaisella ETA-rahastoyhtiölle 2 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen toimittamisesta sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saisi aloittaa rahasto-osuuksien markkinoinnin sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa tästä ilmoituspäivästä alkaen.

Pykälän 4 momentti olisi uusi. Sen mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ja 2 momentissa tarkoitettu todistus olisi toimitettava kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä. Tällaisena kielenä käytännössä pidettäneen englannin kieltä. Finanssivalvonta ja sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltainen viranomainen voisivat sopia siitä, että ilmoitus ja todistus on toimitettava kummankin jäsenvaltion virallisella kielellä.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät direktiivin 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sähköisen siirron ja arkistoinnin. Pykälään ehdotetun uuden 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan on siirrettävä ja arkistoitava tässä pykälässä tarkoitetut asiakirjat sähköisesti.

Pykälään ehdotettu uusi 6 momentti olisi informatiivinen. Siinä viitattaisiin komission notifiointiasetukseen, jonka 1—4 artiklat koskevat sijoitusrahastodirektiivin 93 artiklan 1 ja 3 kohdan täytäntöönpanoa. Asetuksessa säädetään ilmoituskirjeen vakiomallista ja yhteissijoitusyritystä koskevan todistuksen muodosta ja sisällöstä sekä toimivaltaisten viranomaisten välisestä sähköisestä ilmoitusmenettelystä. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (93 artiklan 1—5 kohta).

127 a §. Pykälä olisi uusi. Ehdotetun 1 momentin mukaan rahastoyhtiön olisi huolehdittava siitä, että 127 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tarvittaessa niiden käännökset ovat sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla. Säännös koskee myös ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä, joka markkinoi Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa. Momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta pitää kyseiset asiakirjat ja niiden käännökset ajan tasalla. Niiden velvollisuutena olisi ilmoittaa sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille kaikista edellä mainittuihin asiakirjoihin tehdyistä muutoksista ja siitä, missä nämä asiakirjat ovat saatavilla sähköisessä muodossa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa kirjallisesti etukäteen 127 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin markkinointia koskeviin järjestelyihin tehtävistä muutoksista sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten oikeudesta saada 127 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat 1 momentin mukaisesti. Finanssivalvonta antaisi sulautumisdirektiivin 31 ja 32 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (93 artiklan 7 ja 8 kohta ja 95 artiklan 1 kohdan b alakohta).

127 b §. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuudesta sijoittajille sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, jossa rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö markkinoi Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Pykälän 1 momentin mukaan yhtiön olisi annettava vastaanottavassa ETA-valtiossa sijoittajille samat tiedot ja asiakirjat, jotka sen on 13 luvun mukaan annettava Suomessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vaatimuksista, joita 1 momentissa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen ja niitä koskevien muutosten antamisessa on noudatettava. Momentin 1 kohdan mukaan tiedot ja asiakirjat on annettava sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 luvun säännösten soveltamista. Momentin 2 kohdan mukaan sijoitusrahaston avaintietoesite on käännettävä sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä taikka sen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymälle kielelle. Momentin 3 kohdan mukaan muut edellä mainitsemattomat tiedot ja asiakirjat on käännettävä rahastoyhtiön valinnan mukaan sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä taikka sen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymälle kielelle tai kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetylle kielelle.

Ehdotetun 3 momentin mukaan rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö vastaisi 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen käännösten laadinnasta. Käännösten on vastattava alkuperäisiä tietoja ja asiakirjoja.

Ehdotetun 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku- ja lunastushinnat olisi julkistettava tämän lain mukaan määräytyvänä ajankohtana. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan aikaväliin, jolla edellä mainitut hinnat julkistetaan, sovelletaan sijoitusrahaston kotivaltion lainsäädäntöä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (94 artikla).

127 c §. Pykälä olisi uusi. Ehdotetulla säännöksellä pantaisiin täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin 108 artiklan 4 kohdan seuraava vaatimus. Jos yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on selkeät ja todennettavissa olevat perusteet uskoa, että yhteissijoitusyritys, jonka osuuksia markkinoidaan kyseisen jäsenvaltion alueella, rikkoo velvoitteita, jotka johtuvat sijoitusrahastodirektiivin nojalla annetuista säännöksistä, joissa ei anneta yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille toimivaltaa, niiden on ilmoitettava tällaiset tiedot yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.

Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin, jos sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Finanssivalvonnalle, ettei 127 §:ssä tarkoitettu rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö noudata sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnissa velvollisuuksia, jotka johtuvat sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi annetuista säännöksistä ja niiden noudattamisen valvonta ei kuulu asianomaisen ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille. Finanssivalvonnan olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että säännösten vastainen toiminta lopetetaan.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (108 artiklan 4 kohta).

Erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi muualla kuin Suomessa ja sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi muussa kuin ETA-valtiossa

127 d §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin voimassa olevaa 127 §:n 3 momenttia vastaavasti siitä, että rahastoyhtiö voi markkinoida hallinnoimansa erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksia muualla kuin Suomessa ja sijoitusrahaston rahasto-osuuksien muussa kuin ETA-valtiossa. Rahastoyhtiö voisi markkinoida erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksia ETA-valtiossa ja kolmannessa maassa. Finanssivalvonta olisi velvollinen antamaan rahastoyhtiölle hakemuksesta viipymättä todistuksen siitä, että hakemuksen kohteena oleva erikoissijoitusrahasto tai sijoitusrahasto on rekisteröity Suomessa ja se on Finanssivalvonnan valvonnassa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle niistä yleisistä vaikeuksista, joita rahastoyhtiöllä on hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnissa kolmannessa maassa. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (9 artiklan 2 kohta sellaisena kuin se on omnibusdirektiivissä).

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan komissio tutkii tällaiset vaikeudet mahdollisimman nopeasti löytääkseen sopivan ratkaisun. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen avustaa komissiota tämän tehtävän suorittamisessa (9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta).

Yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

128 §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Voimassa olevan pykälän mukaan ETA-valtiossa toimiluvan saanut yhteissijoitusyritys, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset, saa markkinoida osuuksiaan Suomessa. Pykälä muutettaisiin vastaamaan sijoitusrahastodirektiivin XI luvussa säädettyä osuuksien markkinointia koskevaa ilmoitusmenettelyä. Menettelyä sovelletaan yhteissijoitusyritykseen, jolla ei ole sivuliikettä Suomessa ja joka ei muuten tarjoa palveluja Suomessa.

Pykälän 1 momentin mukaan yhteissijoitusyritys saisi markkinoida osuuksiaan Suomessa, jos sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut markkinoinnin aloittamisesta Finanssivalvonnalle. Momentin 1—4 kohdassa säädettäisiin tiedoista ja selvityksistä, jotka ilmoituksessa on oltava. Ilmoituksessa on oltava momentin 1 kohdan mukaan tiedot järjestelyistä, jotka on tehty yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseksi Suomessa ja maininta siitä, että yhteissijoitusyrityksen osuuksia markkinoi yhteissijoitusyritystä hoitava rahastoyhtiö, 2 kohdan mukaan yhteissijoitusyrityksen rahastosäännöt tai perustamisasiakirjat, rahastoesite, viimeisin vuosikertomus ja sen jälkeen julkistettu puolivuotiskatsaus 131 §:n 2 momentin mukaisina käännöksinä, momentin 3 kohdan mukaan yhteissijoitusyrityksen avaintietoesite 131 §:n 2 momentin mukaisena käännöksenä ja momentin 4 kohdan mukaan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen todistus siitä, että yhteissijoitusyritys täyttää sijoitusrahastodirektiivissä säädetyt vaatimukset.

Finanssivalvonta ei voi vaatia edellä mainittua ilmoitusmenettelyä varten muita tietoja, asiakirjoja tai todistuksia.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Momentin mukaan yhteissijoitusyritys saa aloittaa osuuksiensa markkinoinnin Suomessa, kun yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut sille 1 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen toimittamisesta Finanssivalvonnalle.

Pykälään ehdotetut 3—7 momentit olisivat uusia. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta toimittaa 1 momentissa tarkoitetut ilmoituskirje ja todistus kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä, jos Finanssivalvonta ja yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen eivät sovi niiden toimittamisesta kummankin valtion virallisella kielellä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta huolehtia, että 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tarvittaessa niiden käännökset ovat Finanssivalvonnan saatavilla sähköisessä muodossa. Yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle näihin asiakirjoihin tehdyistä muutoksista ja ilmoitettava, missä ne ovat saatavilla sähköisessä muodossa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa kirjallisesti etukäteen 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin markkinoimista koskeviin järjestelyihin tehtävistä muutoksista Finanssivalvonnalle.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta vastaanottaa ja arkistoida tässä pykälässä tarkoitetut asiakirjat sähköisesti.

Pykälän 7 momentti olisi informatiivinen. Siinä viitattaisiin komission notifiointiasetukseen. Asetuksen 5 artikla koskee sijoitusrahastodirektiivin 93 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanoa. Asetuksessa säädetään ilmoitusasiakirjojen vastaanotosta. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (93 artikla).

128 a §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta toteuttaa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti osuuksien markkinoimiseksi tarvittavat järjestelyt, joiden avulla suoritetaan maksut osuudenomistajille, lunastetaan osuudet sekä pidetään saatavilla asiakirjat ja tiedot, jotka yhteissijoitusyritys on velvollinen antamaan.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (92 artikla).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa 130 §:n 4 momenttia vastaavasti yhteissijoitusyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle päätöksestään lopettaa osuuksien markkinoiminen Suomessa. Yhteissijoitusyrityksen on julkaistava päätöstä koskeva ilmoitus vähintään yhdessä valtakunnallisessa sanomalehdessä. Ilmoituksessa on annettava tiedot siitä, miten osuudenomistajille tarkoitetut maksut suoritetaan jatkossa sekä miten ja missä osuuksien lunastamisvaatimukset esitetään ja pidetään saatavilla julkistettavat asiakirjat ja tiedot.

128 b §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta pitää internetsivuillaan saatavilla tietoja laeista, asetuksista ja määräyksistä, jotka eivät kuulu tämän lain soveltamisalaan mutta joilla on erityistä merkitystä 128 a §:ssä tarkoitetuissa järjestelyissä Suomessa. Tiedot on pidettävä saatavilla selkeällä tavalla ja kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä. Yleisesti käytettynä kielenä pidettäneen käytännössä englannin kieltä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtiovarainministeriölle annettavasta valtuudesta säätää asetuksella sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi 1 momentissa tarkoitettujen tietojen laajuudesta. Asetuksella säädettäisiin sulautumisdirektiivin 30 artiklan täytäntöönpanosta.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (91 artiklan 3 kohta ja 95 artiklan 1 kohdan a alakohta).

128 c §. Pykälä olisi uusi. Sen mukaan yhteissijoitusyritys voi käyttää Suomessa toimintaa harjoittaessaan nimessään tai toiminimessään samaa viittausta oikeudelliseen muotoonsa, kuten sijoitusrahasto tai sijoitusyhtiö, jota se käyttää kotivaltiossaan. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (96 artikla).

128 d §. Pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille, jos Finanssivalvonnalla on perusteltu syy epäillä, että 128 §:ssä tarkoitettu yhteissijoitusyritys rikkoo osuuksien markkinoinnissa Suomessa velvoitteita, jotka johtuvat sijoitusrahastodirektiivin nojalla annetuista säännöksistä mutta joiden valvonta ei kuulu Finanssivalvonnan toimivaltaan. Finanssivalvonnalla on oltava selkeät ja todennettavissa olevat perusteet katsoa, että yhteissijoitusyritys rikkoo edellä mainittuja velvoitteita. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on toteuttaa yhteissijoitusyritykseen kohdistuvat asianmukaiset toimenpiteet.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan sijoitusrahaston vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisilla on toimivalta valvoa direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien säännösten sekä 92 ja 94 artiklassa asetettujen vaatimusten noudattamista (97 artiklan 3 kohta). Finanssivalvonta valvoisi edellä mainittujen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien säännösten ja 128 a §:n ja 131 §:n noudattamista, kun Suomi on yhteissijoitusyrityksen vastaanottava jäsenvaltio. Muilta osin valvonta kuuluisi osuuksia markkinoivan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin tilanteessa, jossa yhteissijoitusyritys jatkaa toimintaansa sijoittajien etujen vastaisella tavalla kotivaltionsa toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä huolimatta tai koska kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai toimenpiteitä ei toteuteta kohtuullisessa ajassa. Finanssivalvonnalla olisi oikeus ryhtyä sijoittajien suojaamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 6 momentin mukaisesti. Finanssivalvonnalla olisi oikeus kieltää yhteissijoitusyritystä jatkamasta osuuksiensa markkinointia Suomessa.

Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ssä säädetään toimenpiteistä, joita voidaan kohdistaa ulkomaiseen ETA-sivuliikkeeseen ja muuhun ulkomaiseen ETA-valvottavaan. Pykälän 6 momentin mukaan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin ulkomaiseen valvottavaan, joka tarjoaa Suomeen palveluja perustamatta sivuliikettä. Yhteissijoitusyritys, joka markkinoi osuuksia Suomessa 128 §:n ilmoituksen perusteella, ei kuulu Finanssivalvonnasta annetussa laissa tarkoitettuihin ETA-valvottaviin eikä 61 §:n soveltamisalaan. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan viitattavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 6 momenttiin, jolloin kyseisen 61 §:n säännöksiä sovellettaisiin soveltuvin osin rahasto-osuuksia Suomessa markkinoivaan yhteissijoitusyritykseen. Säännöksen esitöiden mukaan (HE 66/2008 vp) momentissa tarkoitettuun palvelun tarjontaan voitaisiin käytännössä soveltaa lähinnä pykälän 1 ja 2 momenttia. Nämä säännökset koskevat kehotusta korjata säännösten vastainen toiminta määräajassa ja velvollisuutta ilmoittaa asiasta valvottavan kotivaltion valvontaviranomaiselle.

Ehdotuksen mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava 2 momentin nojalla toteuttamistaan toimenpiteistä viipymättä komissiolle ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi 2 momentissa säädetyn menettelyn sijasta tarvittaessa saattaa asian Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi, joka voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (108 artiklan 4 ja 5 kohta, sellaisena kuin 5 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta ja toinen alakohta ovat omnibusdirektiivissä).

Muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

Luvun 129 §:n edelle ehdotetaan lisättäväksi säännösten sisältöä kuvaava väliotsikko.

130 §. Voimassa olevassa pykälässä säädetään 128 §:ssä tarkoitetun Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen yhteissijoitusyrityksen ja 129 §:ssä tarkoitetun muun kuin 128 §:ssä tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointia koskevasta ilmoitusmenettelystä. Pykälän 1 momentissa säädetään tiedoista ja selvityksistä, jotka 128 §:ssä tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen on toimitettava Finanssivalvonnalle ennen osuuksien markkinoinnin aloittamista Suomessa. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu selvitys on toimitettava myös 129 §:n 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen yhteydessä, jollei Finanssivalvonta erityisestä syystä myönnä siitä poikkeusta.

Nykyisessä 129 §:ssä säädetään muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen oikeudesta markkinoida osuuksiaan Suomessa Finanssivalvonnan luvalla. Tätä pykälää ei ehdoteta muutettavaksi. Koska yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointia koskevasta ilmoitusmenettelystä ehdotetaan säädettäväksi edellä 128 §:ssä, nykyinen 130 § muutettaisiin koskemaan yksinomaan 129 §:ssä tarkoitetun muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnin aloittamista Suomessa.

Pykälän 1 momentin 1—3 kohdat ehdotetaan muutettavaksi. Momentin 1 kohdan mukaan muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen olisi esitettävä selvitys siitä, että se täyttää 129 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Momentin 2 kohdan mukaan Finanssivalvonnalle olisi toimitettava yhteissijoitusyrityksen säännöt tai perustamisasiakirja. Viimeksi mainittu vaatimus koskee sijoitusyhtiön muodossa toimivaa muuta kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaista yhteissijoitusyritystä. Momentin 3 kohdasta poistettaisiin vaatimus yksinkertaistetun rahastoesitteen toimittamisesta.

Pykälän 1 momentin muutoksesta johtuen 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä oleva myös-sana poistettaisiin tarpeettomana. Momentissa olevat viittaukset Rahoitustarkastukseen muutettaisiin koskemaan Finanssivalvontaa.

Pykälän 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotuksen mukaan muuhun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen sovellettaisiin lisäksi 128 a §:ää. Lain 129 §:ssä tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen olisi toteutettava 128 a §:n 1momentissa säädetyt järjestelyt sekä noudatettava 128 a §:n 2 momentissa säädettyjä vaatimuksia ennen osuuksiensa markkinoinnin lopettamista Suomessa. Viimeksi mainitut vaatimukset vastaavat voimassa olevaa lakia.

Tietojen saatavilla pito

131 §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentti koskee Suomessa osuuksia markkinoivan yhteissijoitusyrityksen velvollisuutta pitää yleisesti saatavilla sääntönsä tai yhtiöjärjestyksensä, rahastoesitteensä, yksinkertaistettu rahastoesitteensä, vuosikertomuksensa sekä puolivuotiskatsauksensa noudattaen sen kotivaltion lainsäädännön mukaisia menettelyjä. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhteissijoitusyrityksen olisi annettava sijoittajille Suomessa ne tiedot ja asiakirjat, jotka sen on annettava sijoittajille yhteissijoitusyrityksen kotivaltiossa sijoitusrahastodirektiivin IX luvun perusteella. Tiedot ja asiakirjat olisi annettava tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisesti. Momentissa lueteltaisiin asiakirjat ja tiedot, joista säädetään edellä mainitussa luvussa ja jotka yhteissijoitusyrityksen ainakin olisi annettava sijoittajille. Yhteissijoitusyrityksen olisi annettava momentin 1 kohdan mukaan yhteissijoitusyrityksen säännöt tai sijoitusyhtiömuotoisen yhteissijoitusyrityksen perustamisasiakirjat, 2 kohdan mukaan rahastoesite, 3 kohdan mukaan avaintietoesite, 4 kohdan mukaan vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus sekä 5 kohdan mukaan sijoitusrahastodirektiivin 76 artiklassa tarkoitettu osuuden liikkeeseenlasku- tai lunastushinta. Liikkeeseenlasku- tai lunastushinnan julkistamisen ajankohta määräytyisi yhteissijoitusyrityksen kotivaltion lain mukaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen ja tietojen julkistamiskielestä. Avaintietoesite ja siihen tehdyt muutokset olisi julkistettava suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä. Edellä 1 momentissa tarkoitetut muut asiakirjat ja tiedot ja niihin tehdyt muutokset olisi julkistettava yhteissijoitusyrityksen valinnan mukaan suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä kielellä taikka kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä. Yhteissijoitusyritys vastaisi käännösten laadinnasta. Niiden tulisi vastata tarkoin alkuperäisten tietojen sisältöä.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan pykälän säännöksiä sovellettaisiin myös 129 §:ssä tarkoitettuun yhteissijoitusyritykseen.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (94 artikla).

132 §. Voimassa oleva pykälä koskee yhteissijoitusyritystä. Koska 128 §:ssä tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen nimen tai toiminimen käytöstä säädetään 128 c §:ssä, pykälä muutettaisiin koskemaan 129 §:ssä tarkoitettua muuta kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaista yhteissijoitusyritystä. Pykälässä oleva viittaus Rahoitustarkastukseen muutettaisiin koskemaan Finanssivalvontaa. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos.

20 a luku Ulkomaisia rahastoyhtiöitä ja valvontayhteistyötä koskevat erityissäännökset

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 20 a luku, joka sisältäisi ulkomaisia rahastoyhtiöitä ja valvontayhteistyötä koskevat erityissäännökset.

Ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevat erityissäännökset

132 a §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toiminnan harjoittamisesta Suomessa sivuliikkeen välityksellä. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä vastaanottavan jäsenvaltion alueella, on noudatettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä (17 artiklan 4 kohta). Direktiivin 14 artiklan vaatimukset on pantu täytäntöön lain 8 a ja 26 §:ssä. Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on noudatettava 8 a §:n vaatimuksia liiketoiminnan harjoittamiseen tarvittavista voimavaroista ja menettelytavoista ja 26 §:n vaatimuksia sijoitusrahastotoiminnan harjoittamisesta.

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta vastaa 1 momentissa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen valvonnasta.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (17 artiklan 4 ja 5 kohta).

132 b §. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamisesta sivuliikkeen välityksellä. Ehdotus vastaa asiallisesti ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 1 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä, jonka mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanutta ulkomaista rahastoyhtiötä koskee, mitä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain (580/1996) 4 c §:n 1 momentissa säädetään. Ehdotus vastaa viimeksi mainittua säännöstä muutettuna siten, ettei ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön myöskään sovellettaisi arvopaperimarkkinalain 5 luvun 5, 5 a ja 7 §:ää, jotka koskevat julkisen kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden omistuksen julkisuutta ja sisäpiirirekisterin pitämistä.

132 c §. Pykälässä säädettäisiin kolmannen maan rahastoyhtiön 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamisesta. Tällaiseen rahastoyhtiöön sovellettaisiin lisäksi, mitä sijoituspalvelun tarjoamisesta liiketoimintana ja arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista laissa säädetään. Ehdotus vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 1 §:n 3 momentin toista virkettä ja on yhdenmukainen ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain 7 §:n 2 momentin kanssa.

132 d §. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen jäsenyydestä sijoittajien korvausrahastossa. Pykälän mukaan 132 b ja 132 c §:ssä tarkoitetun ulkomaisen rahastoyhtiön Suomessa olevan sivuliikkeen jäsenyyteen sijoittajien korvausrahastossa olisi sovellettava samoja säännöksiä kuin ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen jäsenyyteen sovelletaan ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain mukaan. Ehdotus vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 1 §:n 4 momenttia.

132 e §. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen ilmoittamisesta kaupparekisteriin. Ehdotettu pykälä vastaisi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 13 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan sivuliikkeestä olisi tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin niin kuin siitä kaupparekisterilaissa (129/1979) säädetään. Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliikkeen perustamisilmoituksesta säädetään kaupparekisterilain 13 a §:ssä ja kaupparekisteriasetuksen (208/1979) 18 §:ssä. Säännöstä sovelletaan sivuliikkeeseen sen vuoksi, että kaupparekisteristä voidaan saada tiedot muun muassa sivuliikkeen vastuunalaisesta hoitajasta sekä toiminimen kirjoittamiseen oikeutetuista henkilöistä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön oikeudesta käyttää Suomessa samaa toiminimeä, jolla se on rekisteröity kotivaltiossaan.

Pykälän 3 momentin mukaan patentti- ja rekisterihallitus voisi vaatia, että toiminimeen tehdään erottava lisäys, jos toiminimi ei selvästi erotu parempaa etuoikeutta nauttivista nimistä tai on tarjolla vaara, että se on sekoitettavissa sellaiseen toiminimeen tai tavaramerkkiin, johon jollain toisella on yksinoikeus Suomessa. Säännös voi olla tarpeen erityisesti siltä osin kun Suomessa toimii samaan rahoituspalvelukonserniin kuuluvia, mutta eri maihin rekisteröityjä rahastoyhtiöitä, joiden toiminimet usein muistuttavat läheisesti toisiaan. Patentti- ja rekisterihallitus voisi tutkia toiminimiasian 1 momentin mukaisen ilmoituksen tekemisen yhteydessä. Vaatimus selventävästä lisäyksestä tulee ratkaista yksittäistapauksittain. Ehdotus vastaa soveltuvin osin luottolaitostoiminnasta annetun lain 166 r §:ää.

132 f §. Pykälässä säädettäisiin sivuliikkeen johdosta. Ulkomaisella rahastoyhtiöllä on oltava Suomessa vastuuhenkilö täällä harjoitettavaa toimintaa varten, koska yhtiön varsinainen johto on ulkomailla.

Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön edustajana Suomessa toimisi sivuliikkeen johtaja, jonka asianomainen rahastoyhtiö on valtuuttanut toimimaan puolestaan. Sivuliikkeen johtaja vastaa sivuliikkeen toiminnasta, johtaa sen liiketoimintaa ja edustaa ulkomaista rahastoyhtiötä sivuliikkeen toimintaa koskevissa oikeussuhteissa.

Pykälän 2 momentissa edellytettäisiin, että sivuliikkeen johtaja on täysivaltainen luonnollinen henkilö. Ehdotus vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 12 §:ää.

Pykälän 3 momentin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen johtajaan sovellettaisiin 5 e §:ssä säädettyjä johdon sopivuus- ja luotettavuusvaatimuksia. Sijoitusrahastodirektiivin mukaan rahastoyhtiöön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä vastaanottavan jäsenvaltion alueella, on noudatettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä (17 artiklan 4 kohta). Viimeksi mainitun artiklan mukaisiin käytännesääntöihin kuuluvat muun muassa periaatteet, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiö omaa liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavat voimavarat ja menettelytavat. Artiklan vaatimus on pantu täytäntöön lain 5 b §:ssä. Sijoitusrahastolain 5 e §:ssä johdolle asetetut sopivuus- ja luotettavuusvaatimukset ovat osa rahastoyhtiöltä vaadittavaa luotettavaa hallintoa. Tämän perusteella ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen johtajaan sovellettaisiin 5 e §:n vaatimuksia. Momentin mukaan kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen johtajaan sovellettaisiin samoja sopivuus ja luotettavuusvaatimuksia kuin rahastoyhtiön johtoon.

132 g §. Ehdotetun pykälän mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeelle asetettaisiin yleinen velvollisuus suojautua toimintaansa nähden riittävillä riskienhallintajärjestelmillä. Ehdotus vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 15 §:n 2 momenttia.

132 h §. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen varautumisesta poikkeusoloihin. Pykälän 1 momentin mukaan varautumiseen ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen sovellettaisiin lain 4 a §:n säännöksiä. Viimeksi mainittua pykälää koskevien esitöiden mukaan (HE 200/2002 vp) pykälässä asetetaan varautumisvelvollisuus sijoitusrahastotoimintaa harjoittavalle rahastoyhtiölle. Rahastoyhtiöllä on hallinnassaan rahasto-osuusrekisteriin sisältyvät tiedot. Esitöiden mukaan rahasto-osuuksien omistajien ja oikeudenhaltijoiden oikeussuojan turvaamiseksi on välttämätöntä, että nämä tiedot säilyvät kaikissa olosuhteissa. Tämän tavoitteen varmistamiseksi on tarpeen ulottaa varautumisvelvollisuus koskemaan myös sellaista ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä, joka hallinnoi sivuliikkeen välityksellä sijoitusrahastoa Suomessa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentissa säädetty velvoite ei koske ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikettä siltä osin kuin sivuliike on rahastoyhtiön kotivaltion lainsäädännön nojalla varmistanut tehtäviensä hoitamisen poikkeusoloissa 1 momenttia vastaavalla tavalla ja esittänyt siitä Finanssivalvonnalle riittävän selvityksen.

Pykälän säännökset vastaavat luottolaitostoiminnasta annetun lain 166 n §:ää, jossa säädetään ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen varautumisesta poikkeusoloihin.

132 i §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä lain säännöksistä, joita soveltuvin osin sovellettaisiin ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toimihenkilön vaitiolovelvollisuuteen, tietojenanto-oikeuteen ja salassapitovelvollisuuden rikkomiseen sekä asiakkaiden tuntemiseen. Ehdotus vastaa ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 16 §:n 1 momenttia siten, että sovellettaviin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi lain 144 §. Tämän mukaan rahastoyhtiön on tunnettava asiakkaansa ja lisäksi tarvittaessa asiakkaan todellinen edunsaaja ja henkilö, joka toimii asiakkaan lukuun. Ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain esitöiden mukaan (HE 110/2003 vp) lain 16 §:n säännös on tarpeen sen vuoksi, että kaikkia Suomessa toimivia rahastoyhtiöitä tulee koskea samanlainen vaitiolovelvollisuus poikkeuksineen täällä tapahtuvassa toiminnassa. Säännös ei koskisi enää edustustoja, joita Suomessa ei enää ole.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sivuliikkeen oikeudesta 1 momentin estämättä antaa edustamansa rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai valvonnasta vastaavalle yhteisölle sekä edustamansa rahastoyhtiön tilintarkastajalle ne tiedot, jotka on säädetty tai asianmukaisessa järjestyksessä määrätty ilmoitettaviksi. Ehdotus vastaa asiallisesti ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 16 §:n 2 momenttia.

Ehdotetun 3 momentin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön Suomessa hallinnoiman sijoitusrahaston tilintarkastajan tietojenanto-oikeudesta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:ssä. Viimeksi mainittu pykälä koskee toimilupavalvottavan tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuutta muun muassa rahastoyhtiön tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuutta. Kyseinen pykälä vastaa sijoitusrahastodirektiivin 106 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.

Viimeksi mainitun artiklan johdantokappaleen mukaan direktiivin 2006/43/EY mukaisen luvan saanut henkilö, joka suorittaa yhteissijoitusyrityksessä tai sen liiketoimintaan myötävaikuttavassa yrityksessä direktiivin 78/660/ETY 51 artiklassa, direktiivin 83/349/ETY 37 artiklassa tai tämän direktiivin 73 artiklassa tarkoitettua lakisääteistä tilintarkastusta tai muuta lakisääteistä tehtävää, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tuota yritystä koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja joilla voi olla kohdan a—c alakohdassa mainittuja vaikutuksia.

Ehdotetun 3 momentin mukaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön Suomessa hallinnoiman tilintarkastajan olisi viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnalle sijoitusrahastoa koskevasta seikasta tai päätöksestä, joka kuuluu Finanssivalvonnan valvonta-alaan ja jonka tilintarkastaja on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja jolla voi olla Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaikutus.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (106 artiklan 1 kohta).

132 j §. Ulkomaisten rahastoyhtiöiden sivuliikkeiden suomalaisille asiakkaille ja velkojille on tärkeää tietää, kenellä on oikeus ottaa vastaan haasteita ja muita tiedoksiantoja. Sijoitusrahastotoiminnan harjoittaminen on elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919, jäljempänä elinkeinolaki) 3 §:ssä tarkoitettu luvanvarainen elinkeino, jonka harjoittamisesta säädetään erikseen. Ehdotetun pykälän tarkoituksena on täsmentää ja selventää tiedoksiannon toimittamista koskevia yleisen lain säännöksiä, esimerkiksi elinkeinolain 6 §:n 3 momentin periaatteiden soveltumista sanotun lain 3 §:ssä tarkoitettuun ulkomaisten toimijoiden Suomessa harjoittamaan sijoitusrahastotoimintaan.

Pykälän 1 momentin mukaan haaste tai muu tiedoksianto katsotaan toimitetuksi ulkomaiselle ETA rahastoyhtiölle ja kolmannen maan rahastoyhtiölle, jos se on annettu tiedoksi sille, jolla on oikeus yksin tai yhdessä toisen kanssa edustaa rahastoyhtiötä. Vastaavaa säännöstä ei sisälly ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annettuun lakiin.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi osakeyhtiölain (624/2006) 24 luvun 5 §:n 2 momenttia vastaavalla tavalla tiedoksiannon toimittamisesta tilanteessa, jossa toiminimen kirjoittajia ei ole merkitty kaupparekisteriin. Tällöin tiedoksianto voitaisiin toimittaa luovuttamalla asiakirjat jollekulle rahastoyhtiön palveluksessa olevalle tai, jos tällaista henkilöä ei tavata, rahastoyhtiön sivuliikkeen sijaintipaikan poliisiviranomaiselle noudattaen lisäksi, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 7 §:n 2–4 momentissa säädetään.

Ehdotus vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 166 t §:ää.

132 k §. Pykälässä säädettäisiin sivuliikkeen johtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentti vastaisi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 12 §:n 3 momenttia. Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden (HE 110/2003 vp) mukaan sivuliikkeen johtajan vastuu asiakkaille ja muille ulkopuolisille aiheutuvista vahingoista on aiheellista säätää samansisältöiseksi kuin suomalaisten rahastoyhtiöiden johtoon kuuluvien vastuu sijoitusrahastolain 135 §:n mukaan. Sivuliikkeen johtajan vastuusta edustamalleen rahastoyhtiölle ei ole tarpeen säätää tässä laissa. Sivuliikkeen muiden toimihenkilöiden vastuu jää työsopimuslain (55/2001) ja vahingonkorvauslain (412/1974) varaan kuten suomalaisissa rahastoyhtiöissäkin.

Korvausvastuuta koskevat säännökset on tarpeen säilyttää laissa, koska sivuliikkeen johtaja vastaa sivuliikkeen toiminnasta Suomessa ja edustaa ulkomaista rahastoyhtiötä sivuliikkeen toiminnasta johtuvissa oikeussuhteissa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken olisi voimassa, mitä vahingonkorvauslain 2 ja 6 luvussa säädetään.

Ehdotus vastaa luottolaitostoiminnasta annetun lain 166 u §:ää.

Valvontayhteistyötä koskevat erityissäännökset

132 l §. Pykälän edelle ehdotetaan säännösten sisältöä kuvaavaa väliotsikkoa. Ehdotetun pykälän mukaan Finanssivalvontaa olisi kuultava ennen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista, jos yhtiö hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa. Ennen luvan peruuttamista Finanssivalvonnan olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sijoittajien etujen suojaamiseksi. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (21 artiklan 8 kohta).

132 m §. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa toisen ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jos sillä on perusteltu syy epäillä, että sen valvonnan piiriin kuulumaton toimija harjoittaa tai on harjoittanut sijoitusrahastodirektiivin säännösten vastaista toimintaa asianomaisen toisen ETA-valtion alueella. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (101 artiklan 3 kohta).

132 n §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä Suomessa tapahtuvasta valvontatoimen tai paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkinnan suorittamisesta. Näihin toimenpiteisiin sovellettaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 60 §:n 1—3 momenttia. Viimeksi mainitussa pykälässä säädetään ulkomaisen ETA-sivuliikkeen kotivaltion valvontaviranomaisen oikeudesta itse tai edustajansa välityksellä tarkastaa ulkomaisen ETA-sivuliikkeen toimintaa Suomessa ja Finanssivalvonnan oikeudesta osallistua tarkastukseen sekä Finanssivalvonnan oikeudesta tarkastaa ulkomaisen ETA-sivuliikkeen kotivaltion valvontaviranomaisen pyynnöstä asianomaisen ETA-sivuliikkeen toimintaa Suomessa. Mainitussa pykälässä säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta saada muualla laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot ulkomaiselta ETA-sivuliikkeeltä, oikeudesta suorittaa siinä tarkastuksia ja käyttää siinä ulkopuolista asiantuntijaa sekä oikeudesta asettaa uhkasakko tietojensaanti- ja tarkastusoikeuden tehostamiseksi.

Pykälän 2 momentti olisi informatiivinen. Sen mukaan Finanssivalvonnan oikeudesta kieltäytyä valvontayhteistyöstä säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 53 §:ssä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (101 artiklan 4—7 kohta).

Pykälän 3 momentti olisi informatiivinen ja siinä viitattaisiin komission notifiointiasetukseen. Asetuksen 6—11 artikla koskevat toimivaltaisten viranomaisten valvontayhteistyötä ja menettelyä paikalla tehtävissä tarkastuksissa ja tutkinnoissa. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

132 o §. Pykälässä säädettäisiin valvontayhteistyötä koskevista tilanteista, jotka Finanssivalvonta voi saattaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi. Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimia yhteistyössä ulkomaisten ETA-valvontaviranomaisten kanssa ja velvollisuudesta toimittaa niille tietoja. Ehdotetun pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi saattaa asian Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi, jos sen toisen ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle osoittama valvontayhteistyötä koskeva pyyntö on hylätty tai pyyntöön ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa. Edellytyksenä olisi, että Finanssivalvonnan pyyntö koskee tietojen vaihtoa tai toisessa ETA-valtiossa suoritettavaa paikalla tehtävää tarkastusta tai tutkintaa taikka sen omien virkamiesten osallistumista toisessa ETA-valtiossa suoritettavaan tarkastukseen tai tutkintaan asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen virkamiesten mukana.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (101 artiklan 8 kohta sellaisena kuin se on omnibusdirektiivissä).

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan soveltamista rajoittamatta arvopaperimarkkinaviranomainen voi näissä tapauksissa toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti, mikä ei kuitenkaan rajoita 101 artiklan 6 kohdassa säädettyä mahdollisuutta kieltäytyä pyydetystä tietojen toimittamisesta tai tarkastukseen osallistumisesta ja arvopaperimarkkinaviranomaisen mahdollisuutta toimia tällaisissa tapauksissa mainitun asetuksen 17 artiklan mukaisesti (101 artiklan 8 kohdan toinen alakohta).

132 p §. Pykälän 1 momentti olisi informatiivinen. Sen mukaan Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa valvonnan kannalta olennaisia tietoja ulkomaisille ETA-valvontaviranomaisille säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 52 §:ssä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta tehdä yhteistyötä rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa sen varmistamiseksi, että viimeksi mainittu viranomainen kerää rahastoyhtiöltä tiedot, joita tarvitaan sen valvomiseksi, että rahastoyhtiö noudattaa siihen isäntävaltiossa sovellettavia säännöksiä. Tarvittavat tiedot voivat liittyä sijoitusrahaston hallinnoimiseen toisessa ETA-valtiossa, joka valvonta kuuluu asianomaiselle isäntävaltiolle. Ehdotettu säännös olisi tarkentava suhteessa Finanssivalvonnasta annetun lain 50 §:ään, jossa säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimia yhteistyössä ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen kanssa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta viipymättä ilmoittaa rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisille viranomaisille rahastoyhtiössä havaituista ongelmista, jos ne saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa sijoitusrahastoon liittyviä tehtäviään asianmukaisesti. Finanssivalvonnan olisi viipymättä ilmoitettava myös tapauksista, joissa rahastoyhtiö on rikkonut liiketoiminnan harjoittamista koskevia vaatimuksia. Viimeksi mainituilla tarkoitetaan niitä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisia vaatimuksia, joilla on pantu täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin III luvussa säädetyt vaatimukset.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta viipymättä ilmoittaa ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille rahastoyhtiön Suomessa hallinnoimassa sijoitusrahastossa havaituista ongelmista, jos ne saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa tehtäviään asianmukaisesti tai noudattaa niitä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisia vaatimuksia, jotka kuuluvat Finanssivalvonnan valvontavastuulle.

Pykälän 5 momentti olisi informatiivinen ja siinä viitattaisiin komission notifiointiasetukseen. Asetuksen 12—13 artikla koskevat toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihtoa. Asetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavaa sääntelyä.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (109 artiklan 1 kohdan toinen alakohta sekä 3 ja 4 kohta).

132 q §. Sijoitusrahastodirektiivin 21 artiklan 9 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle niiden tapausten määrä ja laji, joissa ne epäävät toimiluvan 17 artiklan nojalla tai hylkäävät hakemuksen 20 artiklan nojalla, sekä tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet.

Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle tiedot niistä tapauksista, joissa 18 c §:ssä tarkoitettu hakemus sijoitusrahaston perustamisesta Suomeen on hylätty, sekä tapauksista, joissa Finanssivalvonta on päättänyt olla tekemättä 126 a §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta sivuliikkeen perustamisesta toisen ETA-valtion viranomaiselle. Edellä mainitun artiklan 5 kohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden ilmoittamisesta ehdotetaan säädettäväksi 18 j §:ssä. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (21 artiklan 9 kohta sellaisena kuin se on omnibusdirektiivissä).

132 r §. Sijoitusrahastodirektiivin 103 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten nimet, joille artiklan 1 kohdan mukaan voidaan antaa tietoja. Artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihtamisen toimivaltaisen viranomaisen ja sellaisten viranomaisten välillä, jotka ovat vastuussa yhteissijoitusyritysten tai niiden liiketoimintaan myötävaikuttavien yritysten purkamis- ja konkurssimenettelyyn osallistuvien elinten tai muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvien elinten valvonnasta, tai jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten tai muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien valvonnasta.

Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, Euroopan komissiolle ja ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille edellä tarkoitettujen Suomen viranomaisten nimet. Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiiviä (103 artiklan 3 kohta sellaisena kuin se on omnibusdirektiivissä).

134 §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rahastoyhtiön velvollisuudesta korvata aiheuttamansa vahinko. Ehdotus selventää oikeustilaa ja vastaa sitä, mitä arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän mietinnössä on ehdotettu uuden sijoituspalvelulain 15 luvun 1 §:ksi lukuun ottamatta sitä, että vastuu koskee myös sijoitusrahastolle aiheutettua vahinkoa. Velvollisuus vahingon korvaamiseen edellyttäisi, että rahastoyhtiö on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut vahinkoa sijoitusrahastolain, sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten, sijoitusrahastodirektiivin perusteella annettujen Euroopan unionin asetusten taikka sijoitusrahaston sääntöjen vastaisella menettelyllä. Vahingonkorvausvelvollisuus syntyisi siitä riippumatta, voidaanko rahastoyhtiön organisaatiosta yksilöidä moitittavasti toiminut henkilö vai ei.

Tuottamusedellytykseen liittyy olennaisesti kysymys tuottamusta koskevan todistustaakan jaosta. Kysymystä tuottamusta koskevan todistustaakan jaosta ei ole perusteltua pyrkiä ratkaisemaan nimenomaisella säännöksellä, vaan se voi vastaisuudessakin jäädä määräytymään oikeuskäytännössä asiaa koskevien yleisten periaatteiden ja kunkin vahinkotilanteen olosuhteiden mukaan. Vaikka rahastoyhtiön hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja olisivat 135 §:n mukaisesti tuottamusolettaman piirissä, mutta rahastoyhtiö ei olisi, tämä ei tarkoita sitä, että näyttötaakka 134 §:n mukaisen tuottamuksen olemassaolosta aina olisi korvausta vaativalla ja vahinkoa kärsineellä osapuolella. Esimerkiksi rahastoyhtiölle nimenomaisesti säädettyjä velvollisuuksia koskevan yksityiskohtaisen sääntelyn rikkominen johtaa käytännössä usein tuottamusta koskevan käännetyn todistustaakan soveltamiseen.

Momentti koskisi muun muassa sellaisen vahingon korvaamista, jonka rahastoyhtiö on sijoitusrahastotoimintaa harjoittaessaan aiheuttanut asiakkaalleen tai sijoitusrahastolle. Koska sijoitusrahasto ei ole oikeushenkilö, velvoiteoikeudellisesti varsinaisia vahingonkärsijöitä ovat osuudenomistajat. Sijoitusrahastoa eli kaikkia rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneeseen vahinkoon perustuvan korvausvaatimuksen esittämisestä ja kanteen nostamisesta säädetään 139 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 140 §:ssä. Osuudenomistajille yhteisesti määrätty vahingonkorvaus suoritetaan 139 §:n 3 momentin mukaan sijoitusrahastolle.

Pykälän 2 momentin mukaan se, mitä 1 momentissa säädetään velvollisuudesta vahingon korvaamiseen, koskee myös sitä, jolle rahastoyhtiö on ulkoistanut 26 a §:ssä tarkoitetun toiminnon.

135 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vahingonkorvausvelvollisuudesta nykyistä lakia täsmällisemmin ja ottamalla huomioon osakeyhtiölaissa ja luottolaitoslainsäädännössä toteutetut muutokset. Ehdotus selventää oikeustilaa ja vastaa myös sitä, mitä uuden sijoituspalvelulain 15 luvun 1 §:ään on arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän mietinnössä ehdotettu lukuun ottamatta sitä, että vastuu koskee myös sijoitusrahastolle aiheutettua vahinkoa. Tasapuolisten kilpailunedellytysten varmistamiseksi on tärkeää, että ehdotetut säännökset rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vastuusta eivät johda laajempaan korvausvastuuseen kuin luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat vastaavat säännökset.

Ehdotuksessa säilytettäisiin nykyiseen lakiin sisältyneet periaatteet siitä, että laissa säädetty korvausvastuu koskee myös sopimussuhteessa aiheutuneita vahinkoja, että henkilö- tai esinevahinkoon liittymätön niin sanottu puhdas varallisuusvahinko tulee korvattavaksi ilman vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädettyjä erittäin painavia syitä ja että osakeyhtiölaista poiketen laissa säädetään myös yhtiön aiheuttamien ja yhtiölle aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta. Sopimusvastuussa on yleisenä periaatteena, että vahingon aiheuttajan on vastuusta vapautuakseen pystyttävä näyttämään, että on toiminut huolellisesti.

On huomattava, että säännös koskee rahastoyhtiön toimintaa ja sijoitusrahastotoiminnan harjoittamista. Sama rajaus koskee myös vahingonkorvaussäännösten soveltamisalaa. Ehdotuksessa ei siten säädettäisi asiakkaan velvollisuudesta korvata vahinkoa, jonka hän on aiheuttanut rahastoyhtiölle esimerkiksi rikkomalla rahastoyhtiön kanssa tekemäänsä sopimusta. Pykälässä ei myöskään säädettäisi sijoitusrahastotoimintaan nähden kolmansien osapuolien velvollisuudesta korvata rahastoyhtiölle tai sen asiakkaalle aiheutunutta vahinkoa, vaikka kolmannen osapuolen toiminnalla olisi ollut vaikutusta siihen, miten rahastoyhtiö on toiminut suhteessa asiakkaaseensa. Tällaiset vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat kysymykset ratkaistaan joko yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan taikka vahingonkorvauslain tai muun lain säännösten perusteella.

Osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:ssä säädetään osakeyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Näitä säännöksiä sovelletaan myös rahastoyhtiöihin, koska rahastoyhtiöt ovat osakeyhtiöitä tai eurooppayhtiöitä. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan täydennettäväksi rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskemaan myös vahinkoja, jotka on aiheutettu rikkomalla sijoitusrahastolakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai sijoitusrahaston sääntöjä. Sen sijaan yksinomaan Finanssivalvonnan määräysten vastainen menettely ei kohtuussyistä aiheuttaisi vahingonkorvausvastuuta, kuten ei myöskään yhtiöjärjestyksen vastainen menettely, josta säädetään osakeyhtiölaissa. Käytännössä voi esiintyä rajanvetotilanteita, jos Finanssivalvonnan määräys täsmentää lain tulkintaa eikä ole välttämättä helppoa erottaa, miltä osin jokin tulkinnallinen yksityiskohta seuraa laista tai pelkästään Finanssivalvonnan määräyksestä, esimerkiksi silloin, kun on kysymys sijoitusrahastodirektiiviä täydentävien komission säädösten täytäntöönpanosta. Momentti ei myöskään sisällä hallituksen jäsenille tai toimitusjohtajalle velvollisuutta korvata sijoitusrahastodirektiivin perusteella annettujen Euroopan unionin asetusten rikkomisesta aiheutunutta vahinkoa. Tämä johtuu siitä, että samoin kuin Finanssivalvonnan määräykset, sijoitusrahastodirektiivin perusteella annetut tässä laissa tarkoitetut komission asetukset muodostavat laajan, yksityiskohtaisen ja monelta osin teknisen normiston, jolloin korvausvastuun ulottaminen mainittuihin henkilöihin ei ole kohtuullista. Varsinkaan ulkopuolisten hallituksen jäsenten ei voida olettaa tuntevan laajan teknisen normiston yksityiskohtia. Sen sijaan rahastoyhtiö itse olisi 134 §:n mukaisesti vastuussa myös Finanssivalvonnan määräysten tai sijoitusrahastodirektiivin perusteella annettujen Euroopan unionin asetusten vastaisella menettelyllä aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta.

Rahastoyhtiön vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään 134 §:ssä. Jos sen sijaan rahastoyhtiön johto on samanaikaisesti laiminlyönyt muiden säännösten noudattamisen, kuten yhtiön toiminnan järjestämisen asianmukaisella ja luotettavalla tavalla (osakeyhtiölain 6 luvun 2 §:n 1 momentti) ja jos laiminlyönti on syy-yhteydessä syntyneeseen vahinkoon, voi myös johdon vahingonkorvausvastuu osaltaan tulla harkittavaksi säännösten rikkomisen yhteydessä.

Jos esimerkiksi rahastoyhtiön talouden vakautta koskevia säännöksiä on rikottu, hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan velvollisuutta vahingon korvaamiseen ei ole syytä sulkea pois. Talouden vakautta koskevat säännökset ja muutkin sijoitusrahastolain säännökset muodostavat osakeyhtiölain säännösten kanssa kokonaisuuden, jonka osia ei ole perusteltua käsitellä eri tavoin yrityksen johdon vahingonkorvausvastuuta arvioitaessa. On myös otettava huomioon, ettei pelkkä vahingon syntyminen aiheuta johdolle korvausvastuuta.

Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttäisi seuraavien kolmen seikan olemassaoloa: rahastoyhtiölle, sen osakkeenomistajalle, sijoitusrahastolle taikka rahasto-osuuden omistajalle tai muulle henkilölle on aiheutunut vahinkoa, vahinkoa on aiheutettu hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävässä ja vahinkoa on aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudesta rikkomalla tätä lakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai sijoitusrahaston sääntöjä.

Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan vahinko katsottaisiin aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. Tämä rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan tuottamusolettamaa koskeva säännös kuten pykälän 1 momentin sääntely muutoinkin vastaisi pääosin luottolaitostoiminnasta annetun lain 167 §:ssä säädettyjä luottolaitoksen johdon vahingonkorvausvelvollisuutta koskevia säännöksiä. Tuottamusolettama liittyy siihen, että sijoittajien oikeusturva on varmistettu sijoitusrahastotoiminnan yksityiskohtaisen sääntelyn kautta. Rahastoyhtiön johdon vahingonkorvausvastuun toteutumisen välttämiseksi voi olla tarpeen kehittää rahastoyhtiön sisäisiä prosesseja. Tällöin rahastoyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan vastuu esimerkiksi arvonlaskentavirheestä tai rahaston väärästä salkkupainotuksesta voidaan välttää osoittamalla, että on menetelty huolellisesti.

Sijoitusrahastolakiin sisältyy myös säännöksiä, joilla ei ole vastinetta osakeyhtiölaissa ja joiden rikkomiseen ei ole kohtuullista liittää rahastoyhtiön johdon henkilökohtaista vahingonkorvausvastuuta. Tällaisiksi asiakassuhteiden menettelytapoihin liittyviksi säännöksiksi on katsottava 13 luvun säännökset rahasto-osuuksien markkinoimisesta ja rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuudesta sekä 133 ja 133 a §:n sekä 144 §:n 1, 3 ja 4 momentin säännökset salassapitovelvollisuudesta ja asiakkaan tuntemisesta.

Pykälän 2 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään tilintarkastuslain 51 §:ssä.

136 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahastoyhtiön osakkeenomistajan ja osakkeenomistajaan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla rinnastettavan vahingonkorvausvelvollisuudesta osakeyhtiölakia ja luottolaitostoiminnasta annettua lakia vastaavalla tavalla. Ehdotus selventää oikeustilaa ja vastaa sitä, mitä uuden sijoituspalvelulain 15 luvun 1 §:ään on ehdotettu lukuun ottamatta sitä, että vastuu koskee myös sijoitusrahastolle aiheutettua vahinkoa. Osakkeenomistaja ja osakkeenomistajaan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla rinnastettava olisi velvollinen korvaamaan vahingon, jonka tämä myötävaikuttamalla sijoitusrahastolain, sen nojalla annettujen säännösten tai sijoitusrahaston sääntöjen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta on aiheuttanut rahastoyhtiölle, sen toiselle osakkeenomistajalle, sijoitusrahastolle taikka rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle. Ehdotukseen sisältyvä muutos nykytilaan on se, että korvausvastuu voisi jatkossa syntyä, vaikka huolimattomuus ei ole törkeää. Pykälässä ehdotetaan otettavaksi huomioon 135 §:n 1 momentin mukaiset rahastoyhtiön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan vahingonkorvausvelvollisuuden rajoitukset.

137 a §. Pykälän mukaan vahinko, joka johtuu yksinomaan sijoittajalle annettavassa avaintietoesitteessä tai sen käännöksessä annetuista tiedoista, on korvattava vain, jos tiedot ovat harhaanjohtavia, epätarkkoja tai ristiriitaisia rahastoesitteen asianomaisten osien kanssa. Avaintietoesitteessä on oltava tätä koskeva selvä varoitus. Pykälän tarkoituksena on rahastoyhtiön vastuun rajaus, sillä käytännössä on havaittu, että esimerkiksi kuluttajan asemassa olevat piensijoittajat harvoin lukevat rahastoesitettä tai osavuosikatsausta. Keskeistä on, että avaintietoesite edellytetään annettavaksi sijoittajien auttamiseksi, kun he harkitsevat sijoittamista kyseisiin rahasto-osuuksiin. Pykälällä pantaisiin täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin 79 artiklan 2 kohdassa säädetty vaatimus, jonka mukaan kukaan ei saa joutua siviilioikeudelliseen vastuuseen edellä mainituin edellytyksin pelkästään avaintietoesitteen perusteella, sen käännös mukaan luettuna.

140 a §. Pykälä on uusi eikä se rajoitu 140 §:n tavoin koskemaan vähemmistön kanneoikeutta. Pykälän mukaan silloin kun sijoitusrahasto on lakkautettu eikä osuudenomistajien kokousta voida kutsua koolle, päättämään 139 §:ssä tarkoitettua vahinkoa koskevan korvausvaatimuksen esittämisestä, kullakin osuudenomistajalla on 139 §:n estämättä itsenäinen kanneoikeus. Lisäksi kuluttaja-asiamies voi Finanssivalvontaa kuultuaan ryhmäkannelain (444/2007) 4 §:n nojalla vuoden kuluessa lakkauttamisesta panna kantajana vireille ryhmäkanteen kuluttajan asemassa olevien osuudenomistajien puolesta ja käyttää siinä asianosaisena puhevaltaa.

Finanssivalvonnasta annetun lain 46 §:n 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan ja kuluttaja-asiamiehen on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään. Koska Finanssivalvonta on arvopaperimarkkinoita ja sijoitusrahastolain noudattamista valvova asiantuntijaviranomainen, joka käsittelee sijoitusrahastoihin liittyviä asioita ja jolla on rahastosijoittamisen erityspiirteiden asiantuntemus, on tarpeen, että kuluttaja-asiamies kuulee Finanssivalvontaa ennen ryhmäkanteen vireille laittamista. Lisäksi Finanssivalvonnalla on 143 §:n nojalla edelleen oikeus tarvittaessa ajaa kannetta rahasto-osuudenomistajien puolesta, joten on tarpeen varmistua siitä, ettei päällekkäisiä ryhmäkanteen luonteisia menettelyjä saateta vireille. Korvauskanteen ja ryhmäkanteen erot ovat, että myös entiset osuudenomistajat voivat osallistua ryhmäkanteeseen mutta ammattimaiset sijoittajat eivät voi, eikä osallistujien määrää ole asetettu edellytykseksi ryhmäkanteen nostamiselle. Lisäksi tuomioistuimen ratkaisu sitoo niitä ryhmän jäseniä, joita tuomioistuin on ratkaisussaan ilmoittanut sen koskevan ja korvaukset maksetaan ryhmäkanteessa mukana olleille eikä sijoitusrahastolle. Ryhmäkanteessa kuluttaja-asiamies vastaa kantajan oikeudenkäyntikuluista, kun korvauskanteessa oikeudenkäyntikulut suoritetaan sijoitusrahaston varoista, joten ryhmäkanne on rahasto-osuudenomistajien kannalta taloudellisesti mielekäs vaihtoehto. Sen paremmin korvauskanteita kuin ryhmäkanteita ei ole toistaiseksi nostettu.

Ehdotus vahvistaa sijoittajansuojaa ja on rahasto-osuudenomistajien edun turvaamiseksi tarpeen, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että yksittäiset kuluttajan asemassa olevat rahasto-osuudenomistajat joutuisivat yksin ja kukin erikseen ajamaan siviilikannetta omassa asiassaan. Selventävä säännös on tarpeen ryhmäkannelain soveltamisalaan liittyvien mahdollisten tulkintaongelmien ratkaisemiseksi, vaikka siihen liittyy eri asemassa olevien sijoittajien oikeussuojakeinojen eriytymistä. Muut ei-ammattimaiset sijoittajat kuin kuluttajat eivät olisi säännöksen piirissä.

Ottaen huomioon oikeudenkäyntikustannukset, yksittäisen rahasto-osuudenomistajan ja sijoitusrahastoihin sijoittavien kotitalouksien oikeusturvan kannalta on tehokkaampaa, jos kuluttaja-asiamies voi astua lakkautetun sijoitusrahaston osuudenomistajien kokouksen sijaan, panna toimivaltansa puitteissa kuluttaja-asemassa olevien rahasto-osuudenomistajien puolesta kantajana vireille ryhmäkanteen ja käyttää siinä asianosaisena puhevaltaa. Kuluttajan asemassa olevia osuudenomistajia ovat yleensä kaikki luonnolliset henkilöt, jotka eivät hanki rahasto-osuuksia sijoituselinkeinon harjoittamista varten. Viime kädessä kuluttaja-asiamies päättää ryhmään hyväksymisestä. Toisaalta pelkkä viranomaisen painostus ryhmäkanteen nostamisella voi useissa tapauksissa olla riittävä toimenpide toivotun neuvottelutuloksen aikaansaamiseksi.

Säännöstä voitaisiin soveltaa vain siinä erityistilanteessa, jossa sijoitusrahasto on lakkautettu eikä ole enää olemassa osuudenomistajien kokousta, joka voisi päättää kaikkia rahasto-osuudenomistajia yhteisesti kohdanneesta vahingosta johtuvan korvausvaatimuksen esittämisestä ja kanteen nostamisesta siten kuin 139 §:ssä säädetään. Ehdotus varmistaa sen sijoitusrahastolain systematiikan jatkumisen, että sijoittajien oikeusturvan varmistamiseksi on kaikissa tilanteissa olemassa kaksi tahoa, jotka voivat päättää kanteen nostamisesta. Säännös ei siten tulisi sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa sijoitusrahasto on sulautunut tai jakautunut, koska näissä tilanteissa ei ole estettä osuudenomistajien kokouksen järjestämiselle. Säännös toisaalta suojaa osuudenomistajia mahdollisilta rahastoyhtiön väärinkäytöksiltä ja vähentää osuudenomistajien asemaa heikentävän keinottelun mahdollisuutta, kun rahastoyhtiön oikeutta lopettaa rahasto ei ole rajoitettu.

Ryhmäkanteena käsiteltävien riita-asioiden oikeustosiseikkojen on oltava samoja tai samankaltaisia. Useissa tapauksissa voi olla yksilöllisiä piirteitä, jotka estävät yhteiseen todisteluun perustuvan harkinnan. Esimerkiksi arvonlaskentavirheessä rahastoyhtiön tuottamuksen on jokaisen ryhmän jäsenen kannalta oltava sama, vaikka aiheutunut vahinko poikkeaisi suhteessa rahasto-osuuksien määrään. Käytännössä arvonlaskentavirheen yhteydessä hankalaa on myös syy-yhteyttä koskeva tosiseikasto, koska arvonlaskentavirhe itsessään ei välttämättä aiheuta vahinkoa vaan se, miten virhe vaikutti osuudenomistajien toimintaan.

146 §. Pykälän 4 kohdassa oleva viittaus yksinkertaistettuun rahastoesitteeseen muutettaisiin viittaukseksi avaintietoesitteeseen. Kohdassa oleva viittaus 95 §:ssä tarkoitettuun neljännesvuosikatsaukseen poistettaisiin 95 §:n kumoamisen vuoksi tarpeettomana. Pykälään tehtäisiin teknisluonteinen muutos.

149 §. Pykälä lisättäisiin lakiin siitä lailla 889/2008 kumotun 149 §:n tilalle. Pykälässä säädettäisiin rangaistavaksi 16 §:ssä tarkoitettujen osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkominen ja osakkeiden hankkiminen Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a §:n nojalla Finanssivalvonnan antaman kiellon vastaisesti. Ehdotus vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 85 §:ää ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 170 §:ää.

Voimaantulo

Voimaantulosäännös. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Säännöksen 2 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Säännöksen 3 momentin mukaan 93 §:ää ei sovellettaisi ennen lain voimaantuloa julkistettaviin avaintietoesitteisiin. Rahastoyhtiön olisi korvattava yksinkertaistettu rahastoesite avaintietoesitteellä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012.

Lain 16 §:ssä tarkoitettuun ilmoitukseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Voimaantulohetkellä vireillä olevat toimilupahakemukset, sääntöjen vahvistamista koskevat hakemukset tai muuta lupaa koskevat hakemukset on täydennettävä vastaamaan tämän lain vaatimuksia.

Voimaantulosäännöksen 6 momentin mukaan muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen olisi luokiteltava 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu muu sijoittaja ammattimaiseksi sijoittajaksi momentissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Yrityksen olisi ilmoitettava asiakkaalle luokittelun muuttamisesta ja sen vaikutuksesta asiakkaan asemaan tai asiakkaan luokittelun säilyttämisestä entisellään.

1 §. Pykälässä säädettäisiin kumottavaksi ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annettu laki. Vastaavat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi täydennettyinä sijoitusrahastolakiin.

2 §. Pykälän mukaan kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliike, jolla lain voimaan tullessa on voimassa oleva toimilupa, saisi lain kumoamisen jälkeen jatkaa toimintaansa ilman, että sen tarvitsee hakea uutta toimilupaa.

3 §. Pykälän mukaan muualla laissa olevat viittaukset tällä lailla kumottavaan lakiin katsottaisiin viittauksiksi niiden sijaan tulleisiin vastaaviin sijoitusrahastolain säännöksiin.

4 §. Pykälä sisältäisi lain voimaantulosäännöksen.

1 luku Yleisiä säännöksiä

1 §. Pykälän 11 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka johtuu ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain kumoamisesta ja ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevien säännösten siirtämisestä sijoitusrahastolakiin.

4 §. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka johtuu ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain kumoamisesta ja ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevien säännösten siirtämisestä sijoitusrahastolakiin.

4 luku Arvopaperikauppa ja sijoituspalvelun tarjoaminen

4 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, jonka mukaan arvopaperinvälittäjän, joka myy sijoitusrahastolaissa tarkoitettujen sijoitusrahastojen tai erikoissijoitusrahastojen rahasto-osuuksia tai antaa tällaisiin sijoituksiin liittyvää neuvontaa, olisi annettava sijoitusrahastolain 93 §:ssä tarkoitettu avaintietoesite asiakkaalleen. Asiakkaalla tarkoitetaan ammattimaista ja ei-ammattimaista asiakasta.

Ehdotus vastaa sijoitusrahastodirektiivin 80 artiklan 2 kohtaa.

4 §. Pykälän 2 momentin 4 ja 12 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteiset muutokset, jotka johtuvat ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain kumoamisesta ja ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevien säännösten siirtämisestä sijoitusrahastolakiin. Momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliike ja nykyinen kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikettä tarkoittava 12 kohta ehdotetaan kumottavaksi.

6 §. Pykälän 1 momentin 10 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka johtuu ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain kumoamisesta ja ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevien säännösten siirtämisestä sijoitusrahastolakiin.

32 a §. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen ehdotetaan lisättäväksi viittaus sijoitusrahastolain 16 §:ään. Ehdotuksen mukaan Finanssivalvonta voisi saatuaan sijoitusrahastolain 16 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen kieltää mainitussa lainkohdassa tarkoitetun omistusosuuden hankinnan rahastoyhtiössä tai säilytysyhteisössä, jos osuuden omistus vaarantaisi kohdeyrityksen terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisen toiminnan ja edellyttäen, että vähintään yksi momentin 1—4 kohdan mukaisista erityisistä edellytyksistä täyttyy.

Pykälän 2 momentti muutettaisiin koskemaan myös rahastoyhtiötä ja säilytysyhteisöä. Ehdotuksen mukaan Finanssivalvonta voisi kieltää 1 momentissa tarkoitetun hankinnan myös, jos se ei ole saanut 32 b §:n mukaisessa määräajassa mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettuja tietoja taikka sijoitusrahastolain 16 §:n 6 momentissa tarkoitettuja tietoja.

32 c §. Pykälässä säädetään osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittamisesta. Edellä 32 a §:ään ehdotetuista muutoksista johtuen pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonta voisi kieltää osakkeiden tai osuuksien omistajalta oikeuden äänivallan käyttöön rahastoyhtiössä ja säilytysyhteisössä enintään yhden vuoden ajaksi kerrallaan, jos osakkeiden tai osuuksien hankinnasta ei ole tehty sijoitusrahastolain 16 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta.

39 §. Pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteiset tarkistukset, jotka johtuvat momenttiin ehdotetusta uudesta 5 kohdasta. Ehdotetun 5 kohdan mukaan Finanssivalvonta voisi määrätä rikemaksun sille, joka laiminlyö sijoitusrahastolain 93 §:ssä tarkoitetun avaintietoesitteen laatimisen.

Sijoitusrahastodirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista toimenpiteistä ja seuraamuksista, jotka koskevat velvollisuutta esittää sijoittajalle annettavat avaintiedot yksityissijoittajan kannalta ymmärrettävällä tavalla 78 artiklan 5 kohdan mukaisesti sanotun kuitenkaan estämättä säännösten antamista muiden tämän direktiivin noudattamiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta seuraavista toimenpiteistä ja seuraamuksista (99 artiklan 2 kohta). Edellä mainittu 78 artikla 5 kohta ehdotetaan pantavaksi täytäntöön 93 a §:n 2 momentissa. Finanssivalvonta voisi määrätä ehdotetun 5 kohdan nojalla rikemaksun, jos avaintietoesitettä ei olisi laadittu siinä mainittujen säännösten ja komission avaintietoasetuksen edellyttämällä tavalla.

59 §. Pykälässä säädetään ulkomaisen ETA-sivuliikkeen ja muun ulkomaisen ETA-valvottavan toimintaa koskevien ehtojen ilmoittamisesta kotivaltion valvontaviranomaiselle. Pykälän 1 momentin mukaan säännöstä ei sovelleta ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustamiseen Suomeen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei pykälää sovelleta myöskään ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamiseen Suomeen. Pykälää ei sovellettaisi rahastoyhtiöiden sivuliikkeisiin, koska sijoitusrahastolaissa säädettäisiin rahastoyhtiön kotivaltion ja sen isäntävaltion lain soveltamisesta sivuliikkeen toimintaan eikä pykälässä tarkoitettu erillinen ilmoitusvelvollisuus ole tarpeen.

1 §. Maksuvelvollinen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 kohta, jonka mukaan maksuvelvollinen olisi myös sellainen ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä mutta joka on perustanut Suomeen sijoitusrahaston. Pykälä liittyy sijoitusrahastolakiin lisättäväksi ehdotettuun uuteen 2 b lukuun. Ulkomaiset ETA-rahastoyhtiöt voivat perustaa Suomeen sijoitusrahastoja siten kuin sanotussa luvussa säädetään. Sijoitusrahastojen valvonta on Suomen Finanssivalvonnan tehtävänä. Valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi tulisi edellä tarkoitettujen ulkomaisten ETA-rahastoyhtiöiden suorittaa valvontamaksuja.

Momentin 18 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan maininta ulkomaisen rahastoyhtiön edustustosta, koska tällaisen edustuston toimintaa ei enää säänneltäisi sijoitusrahastolainsäädännössä.

4 §. Suhteellinen valvontamaksu. Pykälässä ehdotetaan tarkistettaviksi kotimaisten rahastoyhtiöiden ja ulkomaisten ETA-rahastoyhtiöiden suhteellisen valvontamaksun perusteita. Muutos perustuu sijoitusrahastodirektiivistä johtuviin sijoitusrahastolain muuttamista koskeviin ehdotuksiin, joiden mukaan suomalaiset rahastoyhtiöt voivat perustaa sijoitusrahastoja muihin ETA-valtioihin ja vastaavasti ulkomaiset ETA-rahastoyhtiöt voivat perustaa sijoitusrahastoja Suomeen.

Ensinnäkin suomalaisten rahastoyhtiöiden suhteellista valvontamaksua ehdotetaan muutettavaksi siten, että maksuperusteena olisi rahastoyhtiön Suomessa hallinnoimien sijoitusrahastojen varojen yhteismäärä. Jos rahastoyhtiö perustaa sijoitusrahaston toiseen ETA-valtioon, se ei vaikuttaisi rahastoyhtiön Suomessa maksettaviin valvontamaksuihin.

Toiseksi ehdotetaan muutettavaksi ulkomaisten ETA-rahastoyhtiöiden suhteellisen valvontamaksun perusteita. Nykyinen liikevaihtoon perustuva valvontamaksu koskisi ehdotuksen mukaan niitä ulkomaisia ETA-rahastoyhtiöitä, jotka eivät hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa ja joilla on Suomessa sivuliike. Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa, sen suhteellinen valvontamaksu määräytyisi ehdotuksen mukaan näiden sijoitusrahastojen varojen yhteismäärän perusteella. Valvontamaksun suuruus olisi 0,0018 prosenttia varojen yhteismäärästä. Maksun suuruus suhteessa kotimaisten rahastoyhtiöiden valvontamaksuun olisi runsaat 80 prosenttia. Maksun huomattava suhteellinen osuus johtuu siitä, että rahastoyhtiöiden valvonta pääasiassa kohdistuu rahastoyhtiöiden hallinnoimien sijoitusrahastojen valvontaan. Kun ulkomaiset ETA-rahastoyhtiöt perustavat sijoitusrahaston Suomeen, Finanssivalvonta valvoo sijoitusrahastoa mutta ei rahastoyhtiötä. Sen valvonta kuuluu ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotimaan valvontaviranomaisen tehtäviin.

6 §. Muun maksuvelvollisen perusmaksu. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan maininta ulkomaisen rahastoyhtiön edustuston perusmaksusta, koska tällainen edustusto ei olisi enää velvollinen suorittamaan valvontamaksua.

3 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka johtuu ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain kumoamisesta ja ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevien säännösten siirtämisestä sijoitusrahastolakiin.

14 §. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka johtuu ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain kumoamisesta ja ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevien säännösten siirtämisestä sijoitusrahastolakiin.

2 §. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, joka johtuu ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain kumoamisesta ja ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevien säännösten siirtämisestä sijoitusrahastolakiin.

16 §. Meno- ja vähennystietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus. Pykälän 9 momenttia muutettaisiin siten, että Suomeen perustettua sijoitusrahastoa hallinnoivaa ulkomaista rahastoyhtiötä koskisi sama rahastoyhtiön omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä perimiä maksuja koskeva tiedonantovelvollisuus kuin kotimaista rahastoyhtiötä ja ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikettä.

Lisäksi sanamuotoa tarkennettaisiin siten, että ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeellä tarkoitetaan Suomessa olevaa sivuliikettä. Momentista poistettaisiin lisäksi viittaus kumottavaksi ehdotettuun lakiin ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa sekä maininta ulkomaisen rahastoyhtiön edustustosta, joita koskeva sääntely poistuisi uudistuksen yhteydessä sijoitusrahastolainsäädännöstä.

17 §. Muita tietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin 16 §:n 9 momenttiin ehdotettua muutosta vastaavasti maininta ulkomaisesta rahastoyhtiöstä. Rahastoyhtiön olisi siten annettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot verovelvollisen omistamista ja näiltä lunastetuista rahasto-osuuksista sekä lunastettujen rahasto-osuuksien hankintahinnasta ja -ajankohdasta.

Tiedonantovelvollisuutta tehostaa lain 22 a §:ssä säädetty laiminlyöntimaksu. Tiedonantovelvolliselle voidaan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta määrätä maksettavaksi laiminlyöntimaksu, jonka enimmäismäärä riippuu laiminlyönnin asteesta. Laiminlyöntimaksun enimmäismäärä on 15 000 euroa.

Ulkomaisen rahastoyhtiön kohdalla laiminlyöntimaksun vaikuttavuutta tiedonantovelvollisuuden täyttämisen tehostamiskeinona heikentää se, että laiminlyöntimaksun kaltaiset seuraamukset eivät aina kuulu verojen perimisen rajat ylittävissä tilanteissa mahdollistavien kahdenvälisten tai monenkeskisten sopimusten piiriin.

Jos tilanteeseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin lisäksi liittyy ennakonpidätysvelvollisuuden ja lähdeveron perinnän tai molempien laiminlyönti, rahastoyhtiöön voidaan kohdistaa arviomaksuunpano. Laiminlyöntimaksusta poiketen maksuunpantu toimittamatta jäänyt ennakonpidätys tai perimättä jäänyt lähdevero kuuluvat aina perintäsopimusten piiriin, joten ainakin tällöin ulkomaisen rahastoyhtiön verovastuu voidaan tehokkaasti toteuttaa hyödyntäen perintäsopimusten mukaista kansainvälistä viranomaisyhteistyötä.

9 §. Ennakonpidätysvelvollisuus. Pykälään lisättäisiin uudeksi 5 momentiksi säännös Suomeen perustettua sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön velvollisuudesta toimittaa ennakonpidätys maksamistaan voitto-osuuksista. Tällainen velvollisuus olisi rahastoyhtiöllä riippumatta sen verotuksellisesta kotipaikasta ja siitä, onko sillä Suomessa kiinteää toimipaikkaa. Aiemmin rahastoyhtiön ennakonpidätysvelvollisuus on sisältynyt ennakonperintälain 9 §:n 1 momenttiin, mutta sijoitusrahastolain muutoksen myötä on katsottu aiheelliseksi ottaa asiasta erillinen säännös, joka laajentaa ennakonpidätysvelvollisuuden koskemaan myös ulkomailla kotipaikan omaavia rahastoyhtiöitä, jos ne hallinnoivat Suomessa perustettua sijoitusrahastoa.

Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 8 §:n mukaan ennakonpidätystä koskevia ennakkoperintälain säännöksiä ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan soveltuvin osin lähdeverotuksessa. Viittaussäännöksen nojalla ulkomainen rahastoyhtiö tulee ennakkoperintälain muutoksen myötä velvolliseksi perimään myös lähdeveron maksamistaan hallinnoimansa Suomeen perustetun sijoitusrahaston voitto-osuuksista.

18 §. Verohallinnon oikeus tietojen oma-aloitteiseen antamiseen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 7 kohta, joka koskee Verohallinnon oikeutta antaa oma-aloitteisesti Finanssivalvonnalle salassa pidettäviä verotustietoja. Säännöksen nojalla Verohallinto voisi ilmoittaa Finanssivalvonnalle verotukseen liittyvistä laiminlyönneistä, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa, onko ulkomainen rahastoyhtiö Suomeen perustettua sijoitusrahastoa hallinnoidessaan syyllistynyt sijoitusrahastolain 18 j §:ssä tarkoitettuun Suomen lainsäädännön vastaiseen menettelyyn.

Viimeksi mainitun lainkohdan nojalla Finanssivalvonta voi vaatia ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä lopettamaan Suomeen perustetun sijoitusrahaston hallinnoimisen, jos sijoitusrahastoa hallinnoitaessa on olennaisesti rikottu Suomessa yleisen edun turvaamiseksi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Jos Verohallinnon suorittamista toimenpiteistä huolimatta Suomeen perustetusta sijoitusrahastosta ei toimiteta Verohallinnolle esimerkiksi verolainsäädännön edellyttämiä vuosi-ilmoituksia tai rahastoyhtiö laiminlyö ennakonpidätysten toimittamisen tai lähdeveron perimisen voitto-osuuksista, Verohallinto voi pyytää, että Finanssivalvonta vaatii ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen Suomessa. Menettelyä on kuvattu lähemmin sijoitusrahastolain 18 j §:n perusteluissa.

Säännös oikeuttaisi Verohallinnon luovuttamaan sekä rahastoyhtiötä itseään koskevia, sen tiedonantovelvollisuuteen, ennakonpidätyksen toimittamiseen ja lähdeveron perimiseen liittyviä verotustietoja, myös osuudenomistajan verotustietoja, jotka liittyvät veron perimiseen tai tiedonantovelvollisuuden täyttämiseen. Verohallinto voisi siten antaa tietoja esimerkiksi verovelvollisen veroilmoituksessaan ilmoittamista tiedoista.

20 §. Tietojen antaminen eräille viranomaisille. Pykälään lisättäisiin uudeksi 6 kohdaksi säännös Finanssivalvonnan oikeudesta saada pyynnöstä verotustietoja, jotka ovat tarpeen ehdotetun 18 §:n 7 kohdassa mainitun arvioinnin tekemiseen. Finanssivalvonnalla voi olla tarve pyytää salassa pidettäviä verotustietoja Verohallinnolta esimerkiksi siinä tapauksessa, että sen valvottavana olevalta ulkomaiselta rahastoyhtiöltä saadut tiedot ovat ristiriidassa Verohallinnon oma-aloitteisesti 18 §:n 7 kohdan nojalla Finanssivalvonnalle antamien tietojen kanssa.

Ehdotuksessa laiksi sijoitusrahastolain muuttamisesta ehdotetaan, että syöttörahastosta julkistettavassa rahastoesitteessä ilmoitettavista sellaisista tiedoista, jotka on ilmoitettava 92 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi, sekä tiedoista, jotka syöttörahaston vuosikertomuksessa on esitettävä 96 §:ssä tarkoitettujen tietojen lisäksi, säädettäisiin tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksella. Sijoitusrahastolaissa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnan velvollisuudesta pitää internetsivuillaan saatavilla tietoja laeista, asetuksista ja määräyksistä, jotka eivät kuulu sijoitusrahastolain soveltamisalaan mutta joilla on erityistä merkitystä osuuksien markkinoimiseksi tarvittavissa järjestelyissä Suomessa. Edellä mainittujen tietojen laajuudesta säädettäisiin tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksella. Lisäksi ehdotetaan, että kolmannen maan rahastoyhtiön toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä säädettäisiin tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksella.

Edellä mainittujen asetusten on tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan tähän esitykseen sisältyvien lakien kanssa.

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

Asetustenantovalta

Sijoitusrahastolain muuttamista koskevan lakiehdotuksen 18 k §:n 4 momentin mukaan valtiovarainministeriön asetuksella säädettäisiin tarkemmin kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamista koskevassa hakemuksessa ilmoitettavista yhteystiedoista ja hakemukseen liitettävistä selvityksistä.

Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta ja lainsäädäntövallan siirtämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan ministeriö voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Ehdotettu 18 k §:n 4 momentin valtuutussäännös vastaa asiallisesti ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annetun lain 7 §:n 1 momenttiin sisältyvää valtuutusta. Valtuutus laajenisi koskemaan yhteystietojen ilmoittamista. Valtiovarainministeriön asetuksella annettaisiin sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat säännökset tiedoista, jotka syöttörahastosta julkistettavassa rahastoesitteessä on 92 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi ilmoitettava, sekä tiedoista, jotka syöttörahaston vuosikertomuksessa on esitettävä 96 §:ssä tarkoitettujen tietojen lisäksi. Lisäksi valtiovarainministeriön asetuksella annettaisiin komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat säännökset tietojen laajuudesta, jotka Finanssivalvonnan on pidettävä internetsivuillaan saatavilla laeista, asetuksista ja määräyksistä, jotka eivät kuulu sijoitusrahastolain soveltamisalaan mutta joilla on erityistä merkitystä 128 a §:ssä tarkoitetuissa järjestelyissä Suomessa. Ehdotetut valtuudet ovat varsin täsmälliset ja tarkkarajaiset. Ehdotetuissa säännöksissä valtiovarainministeriön asetuksenantovalta on pääosin sidottu direktiivin mukaiseen sääntelyyn.

Finanssivalvonnan määräystenantovalta

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi Finanssivalvonnan määräystenantovaltuuksia. Sijoitusrahastodirektiivi ja sen täytäntöönpanosta annetut komission riskienhallintadirektiivi ja komission sulautumisdirektiivi sisältävät sääntelyä, jota ei yksityiskohtaisuutensa tai teknisen luonteensa vuoksi ole tarkoituksenmukaista saattaa voimaan lailla. Ehdotukseen sijoitusrahastolain muuttamisesta sisältyy tästä syystä useita säännöksiä, jotka sisältävät Finanssivalvonnalle annettavan valtuuden antaa tarkempia määräyksiä sijoitusrahastolain täytäntöönpanosta. Säännökset ovat merkityksellisiä perustuslain lainsäädäntövallan siirtämistä koskevan 80 §:n kannalta.

Sijoitusrahastolain muuttamista koskevan lakiehdotuksen mukaan Finanssivalvonta antaisi komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset rahastoyhtiön toiminnan järjestämisestä (8 a §:n 2 momentti), vaikuttavassa asemassa olevan henkilökohtaisista liike-toimista (8 b §:n 3 momentti), liiketoimia koskevien tietojen säilyttämisestä (8 c §:n 2 momentti), määräykset siitä, miten toimitaan sijoitusrahaston etujen hyväksi ja periaatteista, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiöt käyttävät asianmukaisesti liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavia voimavaroja ja menettelytapoja, määräykset, joilla täsmennetään eturistiriitojen rajoittamiseen liittyviä rakenteita ja organisaatiovaatimuksia, määräykset toimenpiteistä eturistiriitojen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi ja perusteista eturistiriitojen määrittelemiseksi (26 §:n 3 momentti), määräykset säilytysyhteisön ja Suomessa sijoitusrahastoa hallinnoivan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön tietojenvaihtoa koskevan sopimuksen sisällöstä (34 c §:n 2 momentti), määräykset perusteista riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arvioimiseksi ja vakioimattomien johdannaissopimusten arvonmääritysmenettelyistä sekä Finanssivalvonnalle johdannaissopimuksista annettavista tiedoista ja tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (80 b §:n 4 momentti).

Finanssivalvonta antaisi komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset rahasto-osuudenomistajille sulautumisesta annettavien tietojen antamisesta (108 c §:n 4 momentti), syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ja kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen tietojen toimittamista koskevan sopimuksen sisällöstä ja liiketoiminnan harjoittamista koskevien sisäisten sääntöjen sisällöstä (115 d §:n 4 momentti), hyväksymismenettelystä tilanteessa, jossa kohderahasto lakkautetaan mutta jossa syöttörahastoa ei tarvitse lakkauttaa (115 f § 6 momentti), hyväksymismenettelystä tilanteessa, jossa kohderahasto sulautuu tai jakautuu mutta jossa syöttörahastoa ei tarvitse lakkauttaa (115 g §:n 7 momentti), syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöjen tietojenvaihtoa koskevan sopimuksen sisällöstä ja kohderahastossa havaitun säännösten vastaisen toiminnan arvioinnissa huomioon otettavista seikoista (115 h §:n 6 momentti), syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien tietojenvaihtoa koskevan sopimuksen sisällöstä (115 i §:n 5 momentti), tietojen antamisesta syöttörahaston rahasto-osuudenomistajille (115 k §:n 5 momentti) ja sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten oikeudesta saada sijoitusrahaston säännöt, rahastoesite, viimeisin vuosikertomus ja sen jälkeinen puolivuotiskatsaus sekä avaintietoesite (127 a §:n 3 momentti).

Lisäksi Finanssivalvonta antaisi tarvittaessa tarkemmat määräykset kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toiminnan lopettamisen yhteydessä noudatettavasta menettelystä (18 n §:n 2 momentti).

Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan myös muu viranomainen kuin ministeriö voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Lisäksi edellytetään, että tällainen valtuutus on soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Finanssivalvonta on perustuslaissa tarkoitettu muu viranomainen, jolle voidaan lailla osoittaa toimivaltaa oikeussäännösten antamiseen edellyttäen, että perustuslain 80 §:ssä asetetut aineelliset edellytykset täyttyvät. Perustuslakivaliokunta on käytännössä pitänyt mahdollisena ehdotetun kaltaisten määräystenantovaltuuksien antamista Finanssivalvonnalle (PeVL 52/2001 vp, PeVL 24/2002 vp, 67/2002 vp, PeVL 16/2003 vp ja PeVL 4/2005 vp).

Ehdotettu Finanssivalvonnan toimivalta määräysten antamiseen on tarpeellinen, jotta Suomessa voitaisiin panna asianmukaisesti täytäntöön sijoitusrahastodirektiivi ja sen nojalla annetut komission riskienhallintadirektiivi ja komission sulautumisdirektiivi. Komission direktiivit edellyttävät Suomessa kansallisia sääntelytoimia, mutta niiden sisältämistä kysymyksistä ei ole tarpeen säätää lailla tai asetuksella. Säänneltävään toimintaan liittyy runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, että määräystenantovaltuuden uskominen nimenomaan toimintaa valvovalle asiantuntijaviranomaiselle on tarkoituksenmukaista ja perusteltua. Näin ollen ehdotetulle sääntelylle on sen kohteeseen liittyviä erityisiä syitä.

Ehdotetut määräystenantovaltuudet koskevat joko teknisluonteisia yksityiskohtia tai ovat luonteeltaan täytäntöönpanosäännöksiä. Valtuudet on pääosin sidottu komission riskienhallintadirektiivin ja komission sulautumisdirektiivin mukaiseen sääntelyyn. Komission sääntelyvalta on täytäntöönpanodirektiiveissä rajattu koskemaan vain sijoitusrahastodirektiivissä erikseen määriteltyjen säännösten täytäntöönpanoa. Ehdotettu määräystenantovalta on myös kohteensa osalta täsmällisesti rajattu, sillä Finanssivalvonnan määräykset kohdistuisivat sellaisiin yhtiöihin, jotka viranomaisen myöntämän toimiluvan nojalla harjoittavat sijoitusrahastotoimintaa.

Valtuudet ovat lain säännöksin riittävän tarkasti sidottuja, kun otetaan huomioon sääntelyn kohteena olevan toiminnan luonne ja erityispiirteet. Perustuslakivaliokunta on myös vakiintuneesti katsonut, että valtuutusten täsmentämiseksi on valtiosäännön kannalta riittävää esimerkiksi sitoa niiden käyttäminen laissa siihen, mikä on tarpeen direktiiveissä tai muissa unionin säännöksissä asetettujen vaatimusten täyttämiseksi (esim. PeVL 13/1996 vp sekä PeVL 17/2003 vp).

Ehdotuksessa tarkoitettu määräystenantovalta rajautuu myös tyypillisesti sellaisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Perustuslakivaliokunta on käytännössä korostanut, että perustuslain 80 §:n 2 momentti jo itsessään rajoittaa suoraan valtuussäännösten tulkintaa (esim. PeVL 52/2001 vp sekä PeVL 24/2002 ja 19/2002 vp).

Edellä esitetyillä perusteilla voidaan katsoa, että ehdotetut määräystenantovaltuudet täyttävät perustuslain 80 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset.

Toimenpiteet sijoitusrahaston hallinnoimisen ja rahasto-osuuksien markkinoinnin lopettamiseksi

Sijoitusrahastolain muuttamista koskevan lakiehdotuksen 18 j §:n 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi vaatia Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 3 ja 6 momentissa tarkoitetussa tilanteessa sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamista, jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ei noudata sijoitusrahastolakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Tämä olisi mahdollista tilanteessa, jossa yhtiön kotivaltion valvontaviranomaisen toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi ja yhtiö jatkaa säännösten ja määräysten vastaista toimintaa. Finanssivalvonta voisi vaatia sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamista asianomaista rahastoyhtiötä kuultuaan ja muiden keinojen osoittauduttua riittämättömiksi myös, jos sijoitusrahastoa hallinnoitaessa on olennaisesti rikottu Suomessa yleisen edun turvaamiseksi voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Lakiehdotuksen 128 d §:n 2 momentin mukaan Finanssivalvonnalla olisi oikeus kieltää yhteissijoitusyritystä jatkamasta osuuksien markkinointia Suomessa, jos yritys jatkaa toimintaansa sijoittajien etujen vastaisella tavalla huolimatta yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä tai koska toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei toteuteta kohtuullisessa ajassa.

Finanssivalvonnan toimenpidevaltuuksille on painavat ja erityisesti sijoittajien oikeuksien turvaamisen näkökulmasta perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Toimenpidevaltuuksista säätäminen on tarpeen sijoitusrahastodirektiivin täytäntöönpanemiseksi.

Perustuslakivaliokunta on toimiluvan peruuttamista koskevaa sääntelyä arvioidessaan katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 67/2002 vp). Ehdotettuja toimenpiteitä koskevat edellytykset vastaavat asiallisesti edellä mainittuja perustuslakivaliokunnassa asetettuja vaatimuksia. Toimenpiteisiin ryhtyminen on sidottu vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että ETA-rahastoyhtiölle tai yhteissijoitusyritykselle annetut kehotukset asian korjaamiseksi eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen.

Lakiehdotuksen säännökset eivät ole ongelmallisia perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden kannalta.

Henkilötietojen suoja

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa säädetään salassa pidettävien verotustietojen luovuttamisesta Finanssivalvonnalle sekä oma-aloitteisesti että Finanssivalvonnan pyynnöstä. Luovutettaviin tietoihin voi sisältyä henkilötietoja. Ehdotus on siten merkityksellinen perustuslain 10 §:n 1 momenttiin sisältyvän henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeussäännöksen näkökulmasta.

Henkilötietojen suojasta säädetään perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan tarkemmin lailla. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan säännös viittaa tarpeeseen lainsäädännöllisesti turvata yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä, rekisteröinnissä ja käyttämisessä (HE 309/1993 vp).

Säännöksen lakiviittaus henkilötietojen suojasta edellyttää perusoikeusuudistuksen tarkoituksen mukaisesti (PeVM 25/1994 vp) lainsäätäjän säätävän tästä oikeudesta, mutta se jättää sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan. Tällainen perusoikeussäännös sitoo lainsäätäjän sisällöllistä harkintaa vähemmän kuin sen tapainen sääntelyvarauksen sisältävä säännös, jossa perusoikeuden todetaan olevan olemassa sen mukaan kuin lailla säädetään. Lainsäätäjän liikkuma-alaa rajoittaa se, että henkilötietojen suoja lähtökohtaisesti kuuluu samassa momentissa suojatun yksityiselämän piiriin.

Perustuslakivaliokunta on käytännössään pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina muun muassa rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä ja niiden sallittuja käyttötarkoituksia tähän mukaan luettuna tietojen luovutettavuus. Sääntelyn lain tasolla tulee olla kattavaa ja yksityiskohtaista. Silloin kun tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi, voi tietojen saantioikeus tai luovuttamismahdollisuus kohdistua jonkin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin (PeVL 14/2002 vp, PeVL 51/2002 vp ja PeVL 39/2009 vp). Perustuslakivaliokunta on myös käytännössään edellyttänyt, että oma-aloitteisesta ja pyynnöstä tapahtuvasta tietojen luovuttamisesta säädetään erikseen (PeVL 38/2009 vp). Säännöksestä tulee lisäksi ilmetä, koskeeko tiedonsaantioikeus salassa pidettäviä tietoja (PeVL 19/2005 vp).

Ehdotuksessa on perustuslakivaliokunnan käytännössä edellytetyllä tavalla täsmällisesti säädetty tietojen oma-aloitteisesta ja pyynnöstä tapahtuvasta luovuttamisesta. Lakiehdotus on hallituksen käsityksen mukaan henkilötietojen suojaa koskevan perustuslain 10 §:n 1 momentin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ongelmaton.

Edellä olevan perusteella lakiehdotukset voitaisiin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan sijoitusrahastolain (48/1999) 92 §:n 4 momentti ja 95 §, sellaisena kuin niistä on 92 §:n 4 momentti laissa 224/2004,

muutetaan 1 §, 2 §:n 1, 2, 4, 6 ja 9—11 kohta, 14 ja 15 kohta, 3 ja 4 §, 5 f §:n 1 momentti, 16 §, 23 §:n 1 momentti, 26 §:n 1—3 momentti, 26 b §:n 5 momentti, 27 §:n 1 momentti, 41 §:n 1 momentin 11 kohta ja 2 momentin 3 kohta, 45 §, 47 §:n 3 momentti, 48 §:n 2, 3 ja 5 momentti, 49 §:n 1 momentti, 50 §:n 1 momentti, 53 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 momentti, 58 §:n 1 momentti, 66 §:n 1 momentti, 80 §, 80 a §:n 2 momentti, 81 §:n 3 momentti, 89, 91, 93 ja 97 §, 16 luku, 112 §, 113 §:n 1 momentin 2, 3 ja 8 kohta sekä 3 momentti, 115 §:n 2 ja 3 momentti, 117 a, 126 a, 126 d, 127 ja 128 §, 130 §:n 1 momentin johdantokappale ja 1—3 kohta sekä 2 ja 4 momentti, 131 ja 132 §, 134—136 §, sekä 146 §:n 4 kohta, sellaisina kuin niistä ovat 1 § osaksi laissa 928/2007, 5 f §:n 1 momentti ja 16 § laissa 928/2007, 2 §:n 1 kohta, 27 §:n 1 momentti, 49 §:n 1 momentti, 53 §:n 2 momentti ja 91 § laissa 351/2007, 2 §:n 9—11 kohta sekä 14 ja 15 kohta, 26 §:n 2 ja 3 momentti, 26 b §:n 5 momentti, 41 §:n 1 momentin 11 kohta, 47 §:n 3 momentti, 48 §:n 3 momentti, 66 §:n 1 momentti, 80 a §:n 2 momentti, 81 §:n 3 momentti, 93, 97, 117 a, 126 a ja 126 d §, 130 §:n 1 momentin johdantokappale sekä 3 kohta ja 2 momentti sekä 132 ja 134 § laissa 224/2004, 4 §:n suomenkielinen sanamuoto osaksi laissa 889/2008, 45 § osaksi laissa 351/2007, 80 § osaksi laeissa 224/2004 ja 928/2007, sekä 127 ja 131 § osaksi laissa 224/2004, sekä

lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 224/2004, 351/2007 ja 928/2007, uusi 2 a—2 c, 3 a, 3 b, 10 a—10 c, 11 a ja 16—20 kohta sekä uusi 2 ja 3 momentti, lakiin uusi 2 a, 2 b ja 3 a §, 5 c §:ään, sellaisena kuin se on laissa 755/2004, uusi 2 momentti, lakiin uusi 8 a—8 c §, lakiin siitä lailla 224/2004 kumotun 17 §:n tilalle uusi 17 §, lakiin uusi 2 a—2 c luku, 31 §:ään uusi 4 momentti, lakiin uusi 34 c ja 34 d §, 57 §:ään uusi 4 momentti, 57 a §:ään, sellaisena kuin se on laissa 559/2010, uusi 2 momentti, 75 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 224/2004, uusi 3 momentti, lakiin uusi 80 b, 93 a, 98 a—98 c ja 106 a § sekä 17 a luku, 117 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 889/2008, uusi 2 momentti, 121 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 224/2004, uusi 2 momentti, lakiin uusi 123 a §, 126 a §:n edelle uusi väliotsikko, 126 d §:n edelle uusi väliotsikko, lakiin uusi 126 e § sekä 126 f § ja sen edelle uusi väliotsikko, 127 §:n edelle uusi väliotsikko, lakiin uusi 127 a—127 c §, lakiin uusi 127 d § ja sen edelle uusi väliotsikko, 128 §:n edelle uusi väliotsikko, lakiin uusi 128 a—128 d §, 130 §:n edelle uusi väliotsikko, lakiin uusi 20 a luku, 137 a ja 140 a § ja siitä lailla 889/2008 kumotun 149 §:n tilalle uusi 149 § seuraavasti:

1 §

Tätä lakia sovelletaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön harjoittamaan toimintaan sekä yhteissijoitusyrityksen ja muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen yleisölle.

Tätä lakia ei sovelleta muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen, jos osuuksia markkinoidaan ainoastaan ammattimaisille sijoittajille. Ammattimaisena sijoittajana on pidettävä arvopaperimarkkinalain (495/1989) 1 luvun 4 §:n 4 momentin 1—4 kohdassa tarkoitettua yhteisöä, mainitun lain 1 luvun 4 §:n 4 momentin 5 kohdassa tarkoitettua yhteisösijoittajaa sekä muuta sijoittajaa, jos tämä on kirjallisesti ilmoittanut muulle kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaiselle yhteissijoitusyritykselle tai sen asiamiehelle olevansa ammattitaitonsa ja sijoituskokemuksensa perusteella ammattimainen sijoittaja ja sijoittaja täyttää vähintään kaksi seuraavista vaatimuksista:

1) sijoittaja on tehnyt huomattavan suuria liiketoimia kyseisillä markkinoilla keskimäärin kymmenen kertaa neljännesvuodessa neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana;

2) sijoittajan sijoitusvarallisuuden arvo on yli 500 000 euroa;

3) sijoittaja työskentelee tai on työskennellyt rahoitusalalla ammattimaisesti vähintään vuoden tehtävässä, joka edellyttää tietämystä suunnitelluista liiketoimista.

Rahastoyhtiöihin sovelletaan sijoituspalveluyrityksistä annettua lakia (922/2007) siten kuin siitä tässä laissa säädetään.

Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saa harjoittaa Suomessa kotivaltiossaan saamansa toimiluvan mukaisesti 5 §:ssä tarkoitettua toimintaa, lukuun ottamatta 12 luvussa tarkoitettua toimintaa, siten kuin 3 §:ssä, 2 a ja 2 b luvussa ja 20 a luvussa säädetään. Yhteissijoitusyritys saa markkinoida osuuksiaan Suomessa yleisölle siten kuin 128, 131 ja 132 §:ssä säädetään.

Kolmannen maan rahastoyhtiö saa harjoittaa Suomessa kotivaltiossaan saamansa toimiluvan mukaisesti 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa siten, kuin 2 c ja 20 a luvussa säädetään. Kolmannen maan rahastoyhtiö ei saa perustaa Suomessa sijoitusrahastoja tai erikoissijoitusrahastoja.

Muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksia saa markkinoida Suomessa yleisölle siten kuin 129—132 §:ssä säädetään.

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) sijoitusrahastotoiminnalla varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin sekä sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston hallintoa ja rahasto-osuuksien markkinointia;

2) sijoitusrahastolla sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 11 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita;

2 a) erikoissijoitusrahastolla sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 12 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita;

2 b) syöttörahastolla sijoitusrahastoa, jonka varoista poiketen siitä, mitä 68 §:ssä, 69 §:n 1 momentissa, 71 ja 71 a §:ssä, 72 §:n 5 ja 6 momentissa, 73 §:ssä, 74 §:n 3 momentissa, 75 §:ssä ja 80 §:n 1 momentissa säädetään, vähintään 85 prosenttia sijoitetaan toisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen (kohderahasto) osuuksiin;

2 c) kohderahastolla sijoitusrahastoa, jonka rahasto-osuudenomistajien joukossa on vähintään yksi syöttörahasto ja joka itse ei ole syöttörahasto ja jonka varoja ei ole sijoitettu syöttörahaston osuuksiin ja yhteissijoitusyritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää edellä mainittuja vaatimuksia vastaavat vaatimukset;

---

3 a) rahastoyhtiön isäntävaltiolla muuta sellaista ETA-valtiota kuin Suomea, joka ei ole rahastoyhtiön kotivaltio mutta jossa rahastoyhtiöllä on sivuliike tai jossa se tarjoaa palvelujaan;

3 b) sijoitusrahaston vastaanottavalla ETA-valtiolla muuta sellaista ETA-valtiota kuin Suomea, joka ei ole sijoitusrahaston kotivaltio mutta jossa sijoitusrahaston osuuksia markkinoidaan;

4) säilytysyhteisötoiminnalla sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston varojen säilyttämistä sekä sen valvontaa, että toiminnassa noudatetaan lakia, muita säännöksiä ja määräyksiä sekä rahaston sääntöjä;

---

6) rahasto-osuudella samansuuruista osuutta tai vähintään yhtä osuuden murto-osaa sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston varoista;

---

9) sijoitusrahastodirektiivillä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (2009/65/EY);

10) yhteissijoitusyrityksellä sellaista muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanutta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset;

10 a) muulla kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisella yhteissijoitusyrityksellä ulkomaista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella ei täytä sijoitusrahastodirektiivin edellytyksiä;

10 b) ulkomaisella ETA-rahastoyhtiöllä sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettua yhtiötä, joka on saanut 5 a §:ssä tarkoitettua rahastoyhtiön toimilupaa vastaavan toimiluvan muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa;

10 c) kolmannen maan rahastoyhtiöllä yhteisöä, jolla on muun valtion kuin ETA-valtion Finanssivalvontaa vastaavan toimivaltaisen valvontaviranomaisen myöntämä 5 a §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaava lupa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa vastaavan toiminnan harjoittamiseen;

11) ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltiolla muuta ETA-valtiota kuin Suomea, jossa rahastoyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka;

11 a) yhteissijoitusyrityksen kotivaltiolla muuta ETA-valtiota kuin Suomea, jossa yhteissijoitusyritykselle on myönnetty 18 c §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa vastaava lupa;

---

14) vakioimattomalla johdannaissopimuksella muuta johdannaissopimusta kuin kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain (772/1988) 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettua vakioitua johdannaissopimusta ja arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1 a §:ssä tarkoitettua vakioituun optioon tai termiiniin rinnastettavaa johdannaissopimusta;

15) merkittävällä sidonnaisuudella, luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 37 §:n 2—4 momentissa tarkoitettua sidonnaisuutta;

16) rajat ylittävällä sulautumisella:

a) sellaisten sijoitusrahastojen tai yhteissijoitusyritysten sulautumista, joista ainakin yksi on sijoittautunut Suomeen ja yksi muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen; tai

b) Suomeen sijoittautuneiden sijoitusrahastojen sulautumista muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneeseen, vastaperustettuun yhteissijoitusyritykseen taikka samaan muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten sulautumista Suomeen sijoittautuneeseen, vastaperustettuun sijoitusrahastoon;

17) kotimaisella sulautumisella, jossa on kansainvälinen kytkentä Suomeen sijoittautuneiden sijoitusrahastojen sulautumista silloin, kun vähintään yhden sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinoinnista muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa on tehty 127 §:ssä tarkoitettu ilmoitus;

18) ETA-valtiolla Euroopan talousalueeseen kuuluvaa valtiota;

19) sivuliikkeellä sellaista rahastoyhtiön liiketoimipaikkaa muualla kuin Suomessa ja sellaista ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön tai kolmannen maan rahastoyhtiön liiketoimipaikkaa Suomessa, joka ei ole oikeushenkilö mutta joka on rahastoyhtiön, ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön tai kolmannen maan rahastoyhtiön osa ja tarjoaa rahastoyhtiölle myönnetyn toimiluvan mukaisia palveluja;

20) toimivaltaisilla viranomaisilla muun ETA-valtion kuin Suomen nimeämiä viranomaisia, joiden tehtävänä on huolehtia sijoitusrahastodirektiivissä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisestä ja jotka kyseinen ETA valtio on ilmoittanut Euroopan komissiolle.

Pykälän 1 momentin 19 kohtaa sovellettaessa kaikkia rahastoyhtiön samaan ETA-valtioon tai samaan kolmanteen maahan perustamia liiketoimipaikkoja ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön tai kolmannen maan rahastoyhtiön kaikkia Suomeen perustamia liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivuliikkeenä.

Mitä tässä laissa säädetään sijoitusrahaston rahasto-osuuksista, sovelletaan myös yhteissijoitusyrityksen osuuksiin.

2 a §

Komission avaintietoasetuksella tarkoitetaan tässä laissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta sijoittajalle annettavien avaintietojen osalta ja avaintietojen tai tarjousesitteen toimittamisessa muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä noudatettavien ehtojen osalta annettua komission asetusta N:o 583/2010.

Komission notifiointiasetuksella tarkoitetaan tässä laissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta ilmoituskirjeen vakiomallin ja yhteissijoitusyritystä koskevan todistuksen muodon ja sisällön, toimivaltaisten viranomaisten välisessä ilmoittamisessa käytettävän sähköisen viestinnän sekä paikalla tehtävissä tarkastuksissa ja tutkinnoissa ja toimivaltaisten viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa noudatettavien menettelyjen osalta annettua komission asetusta N:o 584/2010.

Komission riskienhallintadirektiivillä tarkoitetaan tässä laissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta organisaatiovaatimusten, eturistiriitojen, liiketoiminnan harjoittamisen, riskienhallinnan sekä säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön välisen sopimuksen sisällön osalta annettua komission direktiiviä 2010/43/EU.

Komission sulautumisdirektiivillä tarkoitetaan tässä laissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta rahastojen sulautumisia, master-feeder rakenteita ja ilmoitusmenettelyä koskevien tiettyjen säännösten osalta annettua komission direktiiviä 2010/44/EU.

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1095/2010 tarkoitettua Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista.

2 b §

Rahastoyhtiöstä ja säilytysyhteisöstä säädetään tämän lain ohella 2 a §:ssä tarkoitetuissa komission asetuksissa. Lisäksi rahastoyhtiötä ja säilytysyhtiötä koskevia määräyksiä on sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitetuissa Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuissa teknisissä standardeissa.

3 §

Sijoitusrahastotoimintaa saa harjoittaa vain rahastoyhtiö ja säilytysyhteisötoimintaa saa harjoittaa vain säilytysyhteisö. Edellytyksenä on lisäksi, että niillä on toimilupa toimintaa varten. Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa säädetään 1 §:n 4 momentissa ja kolmannen maan rahastoyhtiön oikeudesta harjoittaa toimintaa Suomessa säädetään 1 §:n 5 momentissa.

3 a §

Erikoissijoitusrahastoon sovelletaan, mitä 5, 6, 19, 20, 22, 24—6, 26 b, 27—29, 29 a, 29 b, 30, 31, 33, 34, 34 d, 36, 39—43, 45—50, 53, 55, 57, 57 c, 58, 60—62 ja 64—67 §:ssä, 11 luvussa, 89, 91—94, 96—98 ja 98 a §:ssä, 15 luvussa, 17 luvussa, 116, 118—123, 126, 135—137, 139, 140, 145 sekä 146 §:ssä säädetään sijoitusrahastosta. Erikoissijoitusrahaston sulautumiseen sovelletaan 16 luvun säännöksiä siten kuin 107 §:n 2 momentissa säädetään sijoitusrahaston muusta kuin rajat ylittävästä sulautumisesta ja sellaisesta kotimaisesta sulautumisesta, jossa on kansainvälinen kytkentä.

4 §

Finanssivalvonta valvoo tämän lain noudattamista siten kuin tässä laissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008) säädetään ja toimii sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Tässä laissa olevan viittauksen Rahoitustarkastukseen on katsottava tarkoittavan viittausta Finanssivalvontaan.

Finanssivalvonnalla on oikeus saada yhteissijoitusyritykseltä, ETA-rahastoyhtiöltä ja kolmannen maan rahastoyhtiöltä valvonnan edellyttämät tiedot sekä jäljennökset valvonnan kannalta tarpeellisiksi katsomistaan asiakirjoista.

5 c §

---

Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimilupa tiedoksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Finanssivalvonnan oikeudesta ja velvollisuudesta luovuttaa tietoja säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:ssä.

5 f §

Edellä 5 b §:ssä tarkoitetun toimiluvan saamisen edellytyksenä on, että saadun selvityksen perusteella rahastoyhtiön perustaja ja osakkeenomistaja, joka omistaa vähintään kymmenen prosenttia rahastoyhtiön osakkeista tai osuuden, joka tuottaa vähintään kymmenen prosenttia sen osakkeiden äänivallasta, on luotettava.

---

8 a §

Rahastoyhtiön toiminta on järjestettävä sen harjoittaman sijoitusrahastotoiminnan luonne huomioon ottaen luotettavalla tavalla. Rahastoyhtiöllä on oltava toimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavat voimavarat, hallintomenettelyt ja valvontajärjestelmät. Rahastoyhtiön toimenpiteistä mahdollisessa eturistiriitatilanteessa säädetään 26 §:ssä.

Finanssivalvonta antaa komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset rahastoyhtiön toiminnan järjestämisestä.

8 b §

Rahastoyhtiön on riittävin toimenpitein pyrittävä estämään vaikuttavassa asemassa olevan ryhtyminen henkilökohtaisiin liiketoimiin, jos siitä voi aiheutua eturistiriita sellaisen liiketoimen tai palvelun kanssa, johon hän osallistuu asemansa vuoksi, tai jos hänellä on arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua sisäpiirintietoa taikka jos hänellä on sijoitusrahastoja tai erikoissijoitusrahastoja tai niiden lukuun toteutettuja liiketoimia koskevia luottamuksellisia tietoja. Tällaisen tiedon luottamuksellisuus on pyrittävä muutoinkin turvaamaan.

Vaikuttavassa asemassa olevalla tarkoitetaan:

1) rahastoyhtiön hallituksen jäsentä, toimitusjohtajaa ja muuta ylimpään johtoon kuuluvaa sekä työntekijää tai muuta luonnollista henkilöä, jonka tarjoamat palvelut ovat rahastoyhtiön valvonnassa tai joka osallistuu rahastoyhtiön harjoittamaan sijoitusrahastotoimintaan;

2) luonnollista henkilöä, joka osallistuu rahastoyhtiön ulkoistaman sijoitusrahastotoimintaan kuuluvan palvelun tarjoamiseen.

Finanssivalvonta antaa komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset henkilökohtaisista liiketoimista.

8 c §

Rahastoyhtiön on säilytettävä tiedot jokaisesta liiketoimesta, jossa sijoitusrahasto tai erikoissijoitusrahasto on osallisena, vähintään viisi vuotta. Edellä 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun toimintaan kuuluvien liiketoimia ja palveluja koskevien tietojen säilyttämisestä säädetään sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 36 §:ssä.

Finanssivalvonta antaa komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset tietojen säilyttämisestä.

16 §

Sen, joka aikoo suoraan tai välillisesti hankkia rahastoyhtiön osakkeita, on ilmoitettava siitä etukäteen Finanssivalvonnalle, jos:

1) hänen omistuksensa hankinnan johdosta olisi vähintään 10 prosenttia rahastoyhtiön osakepääomasta;

2) hänen omistuksensa olisi niin suuri, että se vastaisi vähintään 10:tä prosenttia kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä; tai

3) hänen omistuksensa muutoin oikeuttaisi käyttämään 2 kohdassa tarkoitettuun omistukseen rinnastettavaa tai muuten merkittävää vaikutusvaltaa rahastoyhtiön hallinnossa.

Jos 1 momentissa tarkoitettua omistusta aiotaan lisätä siten, että omistus hankinnan johdosta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia rahastoyhtiön osakepääomasta tai omistus vastaisi samansuuruista osuutta kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai rahastoyhtiöstä tulisi tytäryritys, myös tästä hankinnasta on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle.

Laskettaessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettua omistusosuutta ja ääniosuutta sovelletaan, mitä arvopaperimarkkinalain 1 luvun 5 §:ssä sekä 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään. Tätä momenttia sovellettaessa ei oteta huomioon osakkeita, jotka ilmoitusvelvollinen on enintään vuoden ajaksi hankkinut järjestämänsä arvopapereiden liikkeeseenlaskun yhteydessä tai markkinatakauksen nojalla ja jonka perusteella ilmoitusvelvollisella ei ole oikeutta käyttää yhteisössä äänivaltaa eikä muuten vaikuttaa yhteisön johdon toimintaan.

Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä myös, jos omistettujen osakkeiden määrä laskee jonkin 1 tai 2 momentissa säädetyn omistusrajan alapuolelle tai rahastoyhtiö lakkaa olemasta ilmoitusvelvollisen tytäryritys.

Rahastoyhtiön ja sen omistusyhteisön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle vähintään kerran vuodessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen omistusosuuksien omistajat ja omistusten suuruudet sekä ilmoitettava viivytyksettä tietoonsa tulleet omistusosuuksien muutokset.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Mitä 1—6 momentissa säädetään, koskee vastaavasti säilytysyhteisön osakkeiden hankintaa ja luovutusta.

17 §

Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 16 §:ssä tarkoitettu omistusosuuden hankinta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a §:ssä ja kieltopäätöksen antamista koskevasta menettelystä mainitun lain 32 b §:ssä.

Ilmoitusvelvollinen ei saa hankkia 16 §:ssä tarkoitettuja osakkeita ennen kuin Finanssivalvonta on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun kieltopäätöksen tai päätöksen tekemiselle Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ssä säädetty määräaika on päättynyt, jollei asian käsittelyssä toisin määrätä.

2 a luku

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

Sivuliikkeen perustaminen

18 a §

Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saa perustaa sivuliikkeen Suomeen sen jälkeen, kun sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut sivuliikkeen perustamisesta Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava:

1) sivuliikkeen toimintasuunnitelma, joka sisältää tiedot siitä, mitä toimintaa ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa Suomessa, tiedot sivuliikkeen hallintorakenteesta sekä kuvauksen riskienhallintamenetelmistä ja kuvauksen 18 h §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä, menettelyistä ja järjestelyistä;

2) sivuliikkeen osoite, josta asiakirjoja on mahdollista tilata ja saada;

3) tiedot sivuliikkeen toiminnasta vastuussa olevista henkilöistä;

4) tiedot sivuliikkeen sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa Suomessa, 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on oltava todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on 5 a §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaava toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä koskevista rajoituksista, joiden hallinnointiin rahastoyhtiöllä on toimilupa.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen toimintaan sovelletaan 8 a §:ää ja 26 §:n 1 ja 2 momenttia.

Sivuliike saa aloittaa toimintansa kahden kuukauden kuluttua siitä, kun Finanssivalvonta sai 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Finanssivalvonnan on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta ilmoitettava valvontaa varten sivuliikkeeltä vaadittavista tiedoista.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle kirjallisesti 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin tulevista muutoksista viimeistään kuukautta ennen niiden voimaantuloa.

Jos 2 momentin mukaan ilmoitetut tiedot muuttuvat, ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saa harjoittaa toimintaa Suomessa sivuliikkeestä käsin edellyttäen, että Finanssivalvonta saa ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ilmoituksen muutoksista ja 2 momentissa tarkoitettua todistusta koskevat päivitetyt tiedot.

Palvelujen tarjoaminen sivuliikettä perustamatta

18 b §

Ulkomaisella ETA-rahastoyhtiöllä on oikeus harjoittaa toimintaa Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä.

Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saa aloittaa toiminnan Suomessa sen jälkeen kun sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut asiasta Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toimintasuunnitelma, joka sisältää tiedot siitä, mitä toimintaa ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa Suomessa, sekä kuvaus rahastoyhtiön riskienhallintamenetelmistä ja kuvaus 18 h §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä, menettelyistä ja järjestelyistä. Lisäksi ilmoituksessa on oltava tiedot sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa Suomessa, 2 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on oltava todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on 5 a §:ssä tarkoitettua toimilupaa vastaava toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä koskevista rajoituksista, joiden hallinnointiin rahastoyhtiöllä on toimilupa.

Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saa 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen aloittaa palvelujen tarjoamisen Suomessa. Finanssivalvonnan on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta ilmoitettava valvontaa varten ulkomaiselta ETA-rahastoyhtiöltä vaadittavista tiedoista. Sijoitusrahaston perustamisesta Suomeen säädetään 2 b luvussa.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen Finanssivalvonnalle 2 momentissa mainittuihin tietoihin tulevista muutoksista.

Jos 3 momentin mukaan ilmoitetut tiedot muuttuvat, ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saa harjoittaa 1 momentin mukaisesti toimintaa Suomessa edellyttäen, että Finanssivalvonta saa ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ilmoituksen muutoksista ja 3 momentissa tarkoitettua todistusta koskevat päivitetyt tiedot.

Yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnista Suomessa säädetään 128—128 d §:ssä.

2 b luku

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston perustaminen Suomeen

Lupa sijoitusrahaston perustamiseen

18 c §

Finanssivalvonta myöntää hakemuksesta ulkomaiselle ETA-rahastoyhtiölle luvan perustaa sijoitusrahasto Suomeen. Luvan saamisen edellytyksenä on, että Finanssivalvonta hyväksyy sijoitusrahaston säännöt ja niiden muutokset siten, kuin 7 luvussa säädetään, ja säilytysyhteisön valinnan.

Lupahakemuksessa on sääntöjen ja säilytysyhteisöä koskevien tietojen lisäksi oltava:

1) selvitys siitä, että hakijalla on kotivaltiossaan lupa hallinnoida sijoitusrahastoja ja lupa markkinoida niiden rahasto-osuuksia kotivaltiossaan;

2) ilmoitus perustettavan sijoitusrahaston säilytysyhteisön 9 d §:ssä tarkoitetuista vastuuhenkilöistä;

3) rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön välinen 34 c §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus;

4) tiedot sijoitusten hoitoon ja hallinnoimiseen liittyvien tehtävien ulkoistamista koskevista järjestelyistä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa hakemuksessa voidaan viitata toimitettuihin tietoihin, jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö jo hoitaa Suomessa samantyyppisiä sijoitusrahastoja. Finanssivalvonnalla on oikeus pyytää sen valvontavastuulla olevien säännösten noudattamisen varmistamiseksi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tarpeellisia selvennyksiä ja tietoja 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista sekä 18 a §:n 2 momentissa ja 18 b §:n 3 momentissa tarkoitetun todistuksen perusteella siitä, kuuluuko sen tyyppinen sijoitusrahasto, jolle lupaa haetaan, ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toimiluvan piiriin.

18 d §

Finanssivalvonnan on hylättävä ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön 18 c §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus, jos:

1) yhtiö ei täytä 18 c §:n 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia eikä noudata Finanssivalvonnan valvontavastuulle 18 i §:n mukaan kuuluvia säännöksiä ja määräyksiä;

2) yhtiöllä ei ole kotivaltionsa toimivaltaisten viranomaisten antamaa lupaa hoitaa sentyyppistä sijoitusrahastoa, jolle lupaa haetaan; tai

3) yhtiö ei ole toimittanut 18 c §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja.

Ennen asian ratkaisemista Finanssivalvonnan on kuultava ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisia viranomaisia.

18 e §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sijoitusrahaston perustamista koskeva hakemus on ratkaistava kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on ollut puutteellinen, siitä kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat.

18 f §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle 18 c §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin jälkikäteen tehdyistä olennaisista muutoksista.

Edellä 18 c §:n 1 momentissa tarkoitetun sijoitusrahaston ulkomaista ETA-rahastoyhtiötä tai säilytysyhteisöä ei saa vaihtaa eikä sijoitusrahaston sääntöjä muuttaa ilman Finanssivalvonnan hyväksymistä.

18 g §

Finanssivalvonnan internetsivuilla on pidettävä saatavilla ne sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi annetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat sijoitusrahaston perustamista ja toimintaa, vähintään yhdellä kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä.

18 h §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti toteutettava 128 a §:ssä tarkoitetut toimenpiteet ja otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt varmistaakseen, että ne käsittelevät asianmukaisesti sijoittajien tekemiä valituksia, ja että sijoittajat voivat käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan. Sijoittajien on näiden toimenpiteiden perusteella voitava tehdä valituksensa suomen tai ruotsin kielellä.

Lisäksi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt tietojen asettamiseksi saataville yleisön tai Finanssivalvonnan pyynnöstä.

Suomessa sijoitusrahastoa hallinnoivaan ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön sovellettavat säännökset

18 i §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on noudatettava tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston:

1) sääntöjen vahvistamiseen;

2) osuuksien liikkeeseenlaskuun ja lunastamiseen;

3) kokonaisriskin ja vipuvaikutuksen laskemiseen sekä muuhun sijoituspolitiikkaan ja sijoitusrajoituksiin;

4) lainaksioton, lainaksiannon ja ilman katetta tapahtuvan myynnin rajoittamiseen;

5) varojen arvonmääritykseen ja tilinpitoon;

6) liikkeeseenlasku- ja lunastushinnan laskemiseen sekä virheisiin, joita tehdään varojen nettoarvon ja siihen liittyvän sijoittajien korvauksen laskemisessa;

7) tuottojen jakamiseen ja uudelleen sijoittamiseen;

8) tietojen ilmoittamista ja raportointia koskeviin vaatimuksiin, kuten rahastoesitteen, avaintietoesitteen ja määräaikaiskatsausten antamiseen;

9) markkinoimiseksi tehtyihin järjestelyihin;

10) osuudenomistajasuhteisiin;

11) sulautumiseen ja uudelleenjärjestelyihin;

12) purkamiseen ja selvitysmenettelyyn;

13) osuudenomistajarekisterin sisältöön;

14) osuudenomistajien äänioikeuksien ja osuudenomistajien 1—13 kohtaan liittyvien muiden oikeuksien käyttöön.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön lupa- ja valvontamaksuihin sovelletaan, mitä Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetussa laissa (879/2008) säädetään.

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön velvollisuudesta antaa verohallinnolle sen tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot säädetään verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995).

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toiminnan rajoittaminen ja kieltäminen

18 j §

Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla on Suomessa sivuliike tai joka tarjoaa palveluja Suomeen sivuliikettä perustamatta, ei noudata tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, Finanssivalvonta voi ryhtyä Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin. Jos ulkomainen ETA-rahastoyhtiö hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa, Finanssivalvonta voi vaatia mainitun lain 61 §:n 3 ja 6 momentissa tarkoitetussa tilanteessa rahastoyhtiötä lopettamaan sijoitusrahaston hallinnoimisen. Finanssivalvonta voi vaatia sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamista asianomaista rahastoyhtiötä kuultuaan myös, jos sijoitusrahastoa hallinnoitaessa on olennaisesti rikottu Suomessa yleisen edun turvaamiseksi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Finanssivalvonnan on ilmoitettava edellä tarkoitetut toimenpiteet tiedoksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja Euroopan komissiolle.

Jos Finanssivalvonta katsoo Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetut ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteet riittämättömiksi, se voi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisen sijasta ilmoittaa asiasta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

Finanssivalvonta voi ennen 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista kieltää tämän lain vastaisen toiminnan, jos kielto on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätön sijoittajien tai niiden henkilöiden etujen suojaamiseksi, joille palvelua on tarjottu. Finanssivalvonnan on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä mahdollisimman nopeasti Euroopan komissiolle, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

2 c luku

Kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

Sivuliikkeen perustaminen

18 k §

Kolmannen maan rahastoyhtiön on haettava Finanssivalvonnalta toimilupa Suomeen perustettavalle sivuliikkeelle. Hakemuksesta on pyydettävä lausunto korvausrahastolta, jos sivuliikkeen tarkoituksena on harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa.

Hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset kolmannen maan rahastoyhtiön:

1) omistuksesta;

2) johdon ammattitaidosta ja luotettavuudesta;

3) hallinnosta ja sisäisestä valvonnasta;

4) riskien hallinnasta;

5) vakavaraisuudesta, maksuvalmiudesta ja niiden hallinnasta;

6) rahastoyhtiön kotivaltion lainsäädännöstä ja finanssivalvonnasta.

Hakemukseen on liitettävä lisäksi tarpeelliset selvitykset sivuliikkeen hallinnon ja toiminnan järjestämisestä, kuten asiakkaiden tunnistamiseksi ja rahanpesun ja terrorismin ehkäisemiseksi noudatetuista menettelytavoista sekä sivuliikkeen johdon ammattitaidosta ja luotettavuudesta.

Säännökset hakemuksessa ilmoitettavista yhteystiedoista sekä tarkemmat säännökset hakemukseen liitettävistä selvityksistä annetaan valtiovarainministeriön asetuksella.

Kolmannen maan rahastoyhtiön rahasto-osuuksien markkinoinnin aloittamiseen ja lopettamiseen sovelletaan lisäksi, mitä 129 ja 130 §:ssä säädetään.

18 l §

Finanssivalvonnan on myönnettävä toimilupa kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeelle, jos:

1) rahastoyhtiön toiminta ei olennaisesti eroa suomalaiselle rahastoyhtiölle sallitusta toiminnasta;

2) rahastoyhtiöön sen kotivaltion lainsäädännön mukaan sovelletaan kansainvälisesti hyväksyttyjä suosituksia finanssivalvonnasta ja rahoitusjärjestelmän rikollisen hyväksikäytön estämisestä;

3) rahastoyhtiön vakavaraisuus, suuret asiakasriskit, maksuvalmius, sisäinen valvonta, riskienhallintajärjestelmät sekä omistajien ja johdon sopivuus ja luotettavuus eivät olennaisesti poikkea tämän lain vaatimuksista;

4) rahastoyhtiötä muutoinkin valvotaan sen kotivaltiossa riittävän tehokkaasti;

5) sivuliikkeen hallinto on järjestetty terveiden ja varovaisten liiketoimintaperiaatteiden mukaisesti;

6) sivuliikkeen johtaja täyttää 5 e §:ssä säädetyt vaatimukset.

Jos sivuliikkeen tarkoituksena on harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, toimilupaa myönnettäessä on arvioitava, vastaako sivuliikkeen kotivaltion sijoittajien korvausjärjestelmä korvausrahaston tarjoaman suojan tasoa ja laajuutta. Toimilupaa myöntäessään Finanssivalvonta voi päättää sivuliikkeen jäsenyydestä korvausrahastossa.

Toimilupapäätökseen sovelletaan, 5 b §:n 2 momenttia ja 5 d §:ää. Finanssivalvonnan on kymmenen työpäivän kuluessa toimilupahakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle 5 b §:n 2 momentissa tarkoitetuista määräajoista ja valitusmahdollisuudesta.

Sivuliikkeen toimilupa oikeuttaa harjoittamaan toimintaa yhdessä tai useammassa toimipaikassa.

Toiminnan rajoittaminen ja toimiluvan peruuttaminen

18 m §

Kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toimiluvan peruuttamisesta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 26 §:ssä ja toiminnan rajoittamisesta mainitun lain 27 §:ssä. Finanssivalvonnan on lisäksi viipymättä peruutettava sivuliikkeen toimilupa, jos kolmannen maan rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltainen viranomainen on peruuttanut rahastoyhtiön toimiluvan.

18 n §

Kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toiminta on välittömästi lopetettava, jos Finanssivalvonta on peruuttanut sen toimiluvan. Mitä muualla laissa säädetään sivuliikkeen valvonnasta, sovelletaan sivuliikkeen valvontaan sen lopetettua toimintansa, kunnes 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehty sekä rahastoyhtiön velvoitteet sivuliikkeen asiakkaille on täytetty.

Kolmannen maan rahastoyhtiön on viivytyksettä sen sivuliikkeen toiminnan lopettamisen jälkeen ilmoitettava sivuliikkeen asiakkaille, miten sivuliikkeen velvoitteet asiakkaille täytetään. Finanssivalvonta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tässä momentissa tarkoitetusta menettelystä.

Mitä toiminnan lopettamisen osalta 1 momentissa säädetään sivuliikkeen valvonnasta ja 2 momentissa kolmannen maan rahastoyhtiön ilmoitusvelvollisuudesta sekä, mitä 2 momentissa säädetään Finanssivalvonnan toimivallasta antaa tarkempia määräyksiä, sovelletaan myös rajoitettaessa tämän lain 18 m §:ssä tai Finanssivalvonnasta annetun lain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla sivuliikkeen toimintaa.

Palvelujen tarjoaminen tytäryritystä tai sivuliikettä perustamatta

18 o §

Kolmannen maan rahastoyhtiön on haettava lupa Finanssivalvonnalta, jos se aikoo harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa Suomessa perustamatta sivuliikettä tai tytäryritystä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja Finanssivalvonnan välillä on tehty kolmannen maan rahastoyhtiön valvontaa koskeva Finanssivalvonnasta annetun lain 66 §:ssä tarkoitettu valvontapöytäkirja. Muuten luvan myöntämiseen sovelletaan, mitä 18 l §:n 1 momentin 1—4 kohdassa ja 2 momentissa säädetään toimiluvan myöntämisestä.

Kolmannen maan rahastoyhtiön rahasto-osuuksien markkinoinnin aloittamiseen ja lopettamiseen sovelletaan lisäksi 129 ja 130 §:ää.

Luvan peruuttamiseen sovelletaan, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 26 §:ssä säädetään toimiluvan peruuttamisesta. Luvan mukaisen toiminnan ja markkinoinnin kieltämiseen ja rajoittamiseen sovelletaan, mitä mainitun lain 27 §:ssä säädetään toimiluvan mukaisen toiminnan ja markkinoinnin kieltämisestä ja rajoittamisesta.

23 §

Rahastoyhtiö, jolla on toimilupa sijoitusrahastojen hallinnoimiseen, voi perustaa yhden tai useamman sijoitusrahaston ETA-valtioon ja yhden tai useamman erikoissijoitusrahaston Suomeen. Rahastoyhtiöt eivät saa perustaa yhteistä sijoitusrahastoa tai erikoissijoitusrahastoa.

---

26 §

Rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti sijoitusrahaston ja sen rahasto-osuudenomistajien etujen mukaisesti. Rahastoyhtiön on toiminnassaan kohdeltava rahasto-osuudenomistajia yhdenvertaisesti.

Rahastoyhtiön on sijoitusrahastotoiminnassaan ja liiketoimintansa rakenteita järjestäessään pyrittävä välttämään eturistiriitatilanteita ja niiden syntyessä varmistettava, että rahastoyhtiön hallinnoimia sijoitusrahastoja, niiden rahasto-osuudenomistajia ja rahastoyhtiön muita asiakkaita kohdellaan tasapuolisesti.

Finanssivalvonta antaa komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset:

1) siitä, miten toimitaan sijoitusrahaston etujen hyväksi;

2) periaatteista, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiöt käyttävät asianmukaisesti liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavia voimavaroja ja menettelytapoja;

3) toimenpiteistä, joilla täsmennetään eturistiriitojen rajoittamiseen liittyviä rakenteita ja organisaatiovaatimuksia;

4) toimenpiteistä eturistiriitojen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi ja perusteista eturistiriitojen määrittelemiseksi.

---

26 b §

---

Sijoitusrahaston rahastoesitteessä on mainittava, miltä osin rahastoyhtiö käyttää toiminnassaan asiamiestä.

27 §

Sijoitusrahaston varojen (vähimmäispääoma) on oltava vähintään kaksi miljoonaa euroa ja sijoitusrahastolla on oltava ainakin 50 rahasto-osuudenomistajaa. Sen estämättä, mitä 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavalla erikoissijoitusrahastolla riittää kuitenkin kymmenen rahasto-osuudenomistajaa, jos sen sääntöjen mukaan kunkin rahasto-osuudenomistajan on merkittävä rahasto-osuuksia vähintään miljoonan euron määrästä. Rahasto-osuudenomistajien lukumäärää laskettaessa yhtenä kokonaisuutena on pidettävä rahasto-osuudenomistajaa ja tämän määräysvallassa kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla olevaa yhteisöä tai siihen verrattavaa ulkomaista yritystä. Rahasto-osuudenhoitajaa ei katsota yhdeksi rahasto-osuudenomistajaksi, jos rahasto-osuudenhoitaja täyttää tämän lain 57 g §:n vaatimukset. Sijoitusrahaston vähimmäispääoman määrä sekä rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärä on saavutettava kuuden kuukauden kuluessa sijoitusrahaston toiminnan aloittamisesta.

---

5 luku

Säilytysyhteisön toiminta ja tehtävät

31 §

---

Sijoitusrahaston säilytysyhteisönä voi toimia vain 9 §:ssä tarkoitettu säilytysyhteisö tai 11 §:ssä tarkoitettu Suomeen sijoittautunut yhteisö.

34 c §

Säilytysyhteisön on tehtävä sijoitusrahastoa Suomessa hallinnoivan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kanssa sopimus, jossa määritellään se tietojen vaihto, joka on tarpeen, jotta säilytysyhteisö voi hoitaa sille kuuluvat tehtävät. Sopimusta voidaan soveltaa useaan ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön hallinnoimaan sijoitusrahastoon, jos sopimuksessa luetellaan kaikki sen soveltamisalaan kuuluvat sijoitusrahastot.

Finanssivalvonta antaa komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä.

34 d §

Säilytysyhteisön on huolehdittava siitä, että Finanssivalvonta saa pyynnöstä säilytysyhteisöltä kaikki sijoitusrahaston valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot, jotka säilytysyhteisö on saanut tehtäviään hoitaessaan.

41 §

Sijoitusrahaston säännöissä on mainittava ainakin:

---

11) milloin ja missä sijoitusrahaston rahastoesite, avaintietoesite, puolivuotiskatsaus sekä sijoitusrahaston ja rahastoyhtiön vuosikertomus ovat yleisön saatavilla;

---

Sijoitusrahaston säännöissä on lisäksi mainittava, jos sijoitusrahaston toiminnassa on tarkoitus soveltaa lain sallimaa mahdollisuutta:

---

3) siitä, että rahasto-osuudet, osuuslaji tai osuussarja liitetään arvo-osuusjärjestelmään;

---

45 §

Rahastoyhtiön on vaadittaessa laskettava liikkeeseen hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Sijoitusrahaston säännöissä voidaan sijoitusrahaston sijoitustoiminnan luonteesta johtuvasta tai muusta erityisestä syystä määrätä, että osuuksia on laskettava liikkeeseen vain sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määriteltyinä ajankohtina.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, rahastoyhtiö voi väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien liikkeeseenlaskun tilanteissa, jotka on mainittu sijoitusrahaston säännöissä. Rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku voidaan keskeyttää ainoastaan, jos rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai rahasto-osuudenomistajien muu painava etu sitä erityisesti vaatii.

Finanssivalvonta voi määrätä rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun keskeytettäväksi, jos se on välttämätöntä arvopaperimarkkinoita tai kiinteistömarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen varmistamiseksi, rahasto-osuudenomistajien edun turvaamiseksi tai muusta erityisen painavasta syystä.

Rahastoyhtiö saa kieltäytyä rahasto-osuuden liikkeeseenlaskusta ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymisestä, jos kieltäytymiselle on sijoitusrahaston säännöissä mainittu painava peruste. Perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle rahastoyhtiön mielestä ilmeisesti ole todellista tarvetta. Kieltäytymisen peruste on ilmoitettava asiakkaalle.

Mitä 4 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos 144 §:stä tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetusta laista johtuu muuta.

Jos rahastoyhtiö on 2 momentissa tarkoitetulla tavalla väliaikaisesti keskeyttänyt hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien liikkeeseenlaskun, sen on ilmoitettava päätöksestään viipymättä Finanssivalvonnalle. Jos rahastoyhtiö on 4 momentissa tarkoitetulla tavalla kieltäytynyt rahasto-osuuden liikkeeseenlaskusta ja rahasto-osuuden merkinnän hyväksymisestä, sen on ilmoitettava päätöksestään Finanssivalvonnalle seuraavan kuukauden loppuun mennessä.

47 §

---

Sijoitusrahaston säännöissä voidaan määrätä, että rahaston osuudet voivat poiketa toisistaan siinä, paljonko rahastoyhtiö veloittaa sijoitusrahaston varoista korvausta rahaston hallinnoinnista. Säännöissä on tällöin määrättävä, millä edellytyksillä sijoittaja voi merkitä korvauksen kannalta toisistaan poikkeavia osuuksia. Säännöissä voidaan myös määrätä, että tuotto- ja kasvuosuuksia voidaan laskea liikkeeseen eri valuutoissa tai että osuussarjoille voidaan hankkia erilainen indeksi-, inflaatio-, korko- tai valuuttasuojaus tai muu suojaus.

---

48 §

---

Rahasto-osuuden arvo on sijoitusrahaston arvo jaettuna liikkeessä olevien rahasto-osuuksien lukumäärällä. Sijoitusrahaston arvo lasketaan siten, että rahaston varoista vähennetään rahastoa koskevat velat. Sijoitusrahasto voi ottaa osuudenomistajien pitkäjänteisen sijoitustoiminnan edistämiseksi käyttöön hinnoittelumenetelmän, jolla voidaan korvata rahastolle aiheutuvia kaupankäyntikustannuksia ja kurssieroja sekä edistää rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuutta ja josta tarkemmin määrätään rahaston säännöissä. Menetelmän on oltava läpinäkyvä ja muutoinkin osuudenomistajien edun mukainen.

Sijoitusrahaston varoille määrätään arvo niiden markkina-arvojen mukaan. Jollei markkina-arvoa ole tai sitä ei voida olosuhteiden vuoksi saada, sijoituskohteen arvo määrätään sijoitusrahaston säännöissä määritettyjen perusteiden mukaisesti. Sijoitusrahaston säännöissä määrätään myös muutoin tarkemmin rahasto-osuuden arvon laskemisesta. Jos rahasto-osuuden arvoa ei voida poikkeuksellisen epävakaan ja ennalta arvaamattoman markkinatilanteen tai muutoin poikkeuksellisten olosuhteiden taikka muun painavan syyn vuoksi luotettavasti määrittää, rahasto-osuuden arvo voidaan rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi jättää väliaikaisesti laskematta. Jos rahastoyhtiö on jättänyt väliaikaisesti laskematta rahasto-osuuden arvon, sen on ilmoitettava päätöksestään viipymättä Finanssivalvonnalle.

---

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä rahasto-osuuden arvon laskemisesta.

49 §

Rahastoyhtiön on rahasto-osuudenomistajan vaatimuksesta sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla ja määrättyinä ajankohtina lunastettava hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuus. Rahasto-osuus on lunastettava välittömästi sijoitusrahaston varoista rahasto-osuuden 48 §:n mukaan määräytyvästä lunastuspäivän arvosta. Lunastukset on toteutettava vaatimusten esittämisjärjestyksessä. Lunastuksen edellytyksenä on osuustodistuksen luovuttaminen rahastoyhtiölle, jos sellainen on annettu. Edellä säädetystä poiketen rahastoyhtiön on lunastettava pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavan erikoissijoitusrahaston osuudenomistajan vaatimuksesta tämän rahasto-osuus säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla viimeistään kuuden kuukauden kuluttua lunastusvaatimuksen esittämisestä ja niin, että lunastuksia ja merkintöjä tällaiseen sijoitusrahastoon voidaan tehdä kuuden kuukauden välein.

---

50 §

Rahastoyhtiö voi väliaikaisesti keskeyttää hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien lunastamisen tilanteissa, jotka on mainittu sijoitusrahaston säännöissä. Rahasto-osuuksien lunastaminen voidaan keskeyttää ainoastaan, jos rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuus tai rahasto-osuudenomistajien muu painava etu sitä erityisesti vaatii.

---

53 §

Rahastoyhtiön on pidettävä rahasto-osuuksista rahasto-osuusrekisteriä, johon on merkittävä ainakin

---

3) erilajisten ja erisarjaisten rahasto-osuuksien erittely;

---

Rahasto-osuusrekisteriin voidaan tehdä merkintä vasta, kun rahasto-osuuden merkintähinta on kokonaisuudessaan maksettu. Rahasto-osuuden merkintähinta on maksettava rahassa tai antamalla sijoitusrahastolle merkintähintaa vastaava määrä 69 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä siten, että merkintähinnan määräytymishetkellä eri arvopaperi- tai rahamarkkinavälinelajien jakauma vastaa sijoitusrahaston säännöissä lajikohtaisesti yksilöityä sijoitustoimintaa ja arvopaperien tai rahamarkkinavälineiden yhteenlaskettu markkina-arvo vastaa niitä vastaan annettavan rahasto-osuuden arvoa. Pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavan erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuden merkintähinta voidaan myös maksaa antamalla kiinteistöjä tai kiinteistöarvopapereita, joiden yhteenlaskettu markkina-arvo vastaa niitä vastaan annettavan rahasto-osuuden arvoa, jos erikoissijoitusrahaston sääntöihin on otettu määräys siitä, että rahasto-osuus voidaan merkitä oikeuksin tai velvollisuuksin panna erikoissijoitusrahastoon osuutta vastaan muuta omaisuutta kuin rahaa (apporttiomaisuus). Muun 12 luvussa tarkoitetun erikoissijoitusrahaston merkintähinta ja 115 a §:ssä tarkoitetun syöttörahaston kohderahastosta merkitsemien rahasto-osuuksien merkintähinta voidaan maksaa antamalla 11 luvussa tarkoitettuja rahoitusvälineitä apporttina. Muun 12 luvussa tarkoitetun erikoissijoitusrahaston osalta edellytyksenä on lisäksi, että sen säännöissä on määräys, jonka mukaan kunkin rahasto-osuudenomistajan on merkittävä rahasto-osuuksia vähintään miljoonan euron määrästä. Apporttiomaisuuden arvosta ja vaikutuksesta rahasto-osuudenomistajien yhdenvertaisuuteen on ennen rahasto-osuuden merkintää hankittava kiinteistörahastolaissa tarkoitetun riippumattoman ja ulkopuolisen kiinteistönarvioitsijan arvio, tai jollei apporttiomaisuuteen kuulu kiinteistöjä tai kiinteistöarvopapereita, KHT-tilintarkastajan tai KHT-yhteisön lausunto.

---

57 §

---

Jos rahasto-osuudesta ei ole annettu osuustodistusta, rahasto-osuusrekisteriin on lisäksi merkittävä rahastoyhtiölle ilmoitettu rahasto-osuutta rasittava panttioikeus tai muu vastaava oikeus.

57 a §

---

Edellä 1 momentissa säädetyn rahasto-osuuden rekisteröinnin edellytyksenä on, että rahastoyhtiön oikeus saada tieto rahasto-osuuden lopullisesta omistajasta on turvattu siten kuin tässä luvussa säädetään.

58 §

Sen estämättä, mitä 49 §:n 1 momentissa ja 9 luvussa säädetään, sijoitusrahaston sääntöihin voidaan ottaa määräys siitä, että rahasto-osuudet, osuuslaji tai osuussarja liitetään arvo-osuusjärjestelmään. Rahastoyhtiön päätöksessä on määrättävä aika, jonka kuluessa rahasto-osuuksien liittäminen tapahtuu. Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvasta rahasto-osuudesta ei anneta osuustodistusta. Oikeudesta tällaiseen rahasto-osuuteen sekä rahasto-osuuteen perustuvan suoritusvelvollisuuden täyttämisestä on päätetty arvo-osuustileistä annetussa laissa (827/1991).

---

66 §

Oikeus osallistua rahasto-osuudenomistajien kokoukseen sijoitusrahastossa, jonka rahasto-osuudet, osuuslaji tai osuussarja on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, on vain rahasto-osuudenomistajalla, joka on kymmenen päivää ennen rahasto-osuudenomistajien kokousta merkitty rahasto-osuudenomistajaksi rahasto-osuudenomistajaluetteloon, jollei 62 §:n 2 momentista muuta johdu. Rahasto-osuudenomistajan äänimäärää laskettaessa ei oteta huomioon hänelle edellä mainitun päivän jälkeen rahasto-osuudenomistajaluetteloon merkittyjä rahasto-osuuksia.

---

75 §

---

Finanssivalvonnan on toimitettava Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja Euroopan komissiolle luettelo 1 momentissa tarkoitetuista joukkovelkakirjoista sekä niiden sellaisista liikkeeseenlaskijoista, joilla on lupa laskea liikkeeseen 1 momentissa mainitut ehdot täyttäviä velkakirjalainoja. Luetteloon on liitettävä ilmoitus siitä, minkälaiset takaukset lainoille tarjotaan.

80 §

Rahastoyhtiö saa sijoittaa sijoitusrahaston varoja kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuihin vakioituihin johdannaissopimuksiin ja niihin arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1 a §:n nojalla rinnastettaviin johdannaissopimuksiin, mukaan luettuina vastaavat käteisellä selvitettävät sopimukset, sekä vakioimattomiin johdannaissopimuksiin edellyttäen, että:

1) johdannaissopimuksen kohde-etuutena on 69, 71, 71 a tai 72 §:ssä tarkoitettu rahoitusväline, johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena on tässä pykälässä mainittu rahoitusväline tai kohde-etuus, rahoitusindeksi, korko, valuuttakurssi taikka valuutta, joka vastaa sijoitusrahaston sijoitustoiminnalle sen säännöissä asetettuja tavoitteita;

2) vakioimattoman johdannaissopimuksen vastapuoli on yhteisö, jonka toiminnan vakautta valvotaan Euroopan unionin lainsäädännössä määriteltyjen perusteiden mukaisesti, tai yhteisö, johon sovelletaan ja joka noudattaa toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, jotka vastaavat Euroopan unionin lainsäädäntöä; ja

3) rahastoyhtiö kykenee määrittämään vakioimattomien johdannaissopimusten arvon luotettavasti ja todennettavasti päivittäin ja ne voidaan rahastoyhtiön aloitteesta milloin tahansa myydä, muuttaa rahaksi tai kattaa vastakkaisella toimella niiden käypään arvoon.

80 a §

---

Jos arvopaperiin tai rahamarkkinavälineeseen sisältyy johdannaissopimus, se on otettava huomioon 80 ja 80 b §:n ja tämän pykälän vaatimuksia noudatettaessa.

80 b §

Sijoitusrahaston johdannaissopimuksiin liittyvä kokonaisriski ei saa ylittää sen kaikkien sijoitusten kokonaisnettoarvoa. Riskin laskennassa otetaan huomioon sijoitusrahaston varojen nykyarvo, vastapuoliriski, markkinoiden tuleva kehitys ja sijoitusten rahaksi muuttamiseen tarvittava aika.

Rahastoyhtiöllä on oltava käytössään riskienhallintamenetelmät, joiden avulla se kykenee jatkuvasti seuraamaan ja mittaamaan yksittäisen sijoituksen riskiä ja sen vaikutusta sijoitusrahaston sijoitusten kokonaisriskiin. Sen on sovellettava menettelyjä, joilla voidaan arvioida tarkasti ja riippumattomasti vakioimattomien johdannaissopimusten arvo.

Rahastoyhtiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle vuosittain kunkin hallinnoimansa sijoitusrahaston sijoitustoiminnassa käytettävien johdannaissopimusten lajit, niihin liittyvät riskit, johdannaissopimusten riskien arviointiin käytetyt menetelmät sekä määrälliset rajat. Ilmoitus on tehtävä myös, jos edellä mainituissa tiedoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Finanssivalvonta antaa komission riskienhallintadirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset perusteista riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arvioimiseksi ja vakioimattomien johdannaissopimusten arvonmääritysmenettelyistä sekä määräykset 3 momentissa tarkoitettujen tietojen sisällöstä ja tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä.

81 §

---

Sijoitusrahaston tekemien lainaussopimusten yhteismäärä ei saa ylittää yhtä neljäsosaa sijoitusrahaston arvopaperi- ja rahamarkkinavälinesijoitusten arvosta. Rajoitus ei koske lainaussopimuksia, jotka voidaan irtisanoa ja joiden tarkoittamat arvopaperit voidaan saada vaadittaessa takaisin viimeistään seuraavana pankkipäivänä.

---

13 luku

Rahasto-osuuksien markkinoiminen ja rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuus

89 §

Sijoitusrahaston rahasto-osuuksia markkinoitaessa on Finanssivalvonnan sitä vaatiessa käytettävä suomen tai ruotsin kieltä tai Finanssivalvonnan hyväksymää muuta kieltä.

Sijoitusrahaston rahasto-osuuksia ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa. Markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus. Sellaisessa markkinoinnissa, jossa kehotetaan ostamaan sijoitusrahaston osuuksia ja joka sisältää erityisiä tietoja sijoitusrahastosta, ei saa esittää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa rahastoesitteen ja avaintietoesitteen sisältämien tietojen kanssa tai jotka vähentävät niiden merkitystä. Markkinointiaineistosta on käytävä ilmi, missä ja millä kielellä rahastoesite ja avaintietoesite ovat sijoittajien saatavilla tai käytettävissä.

Jos sijoitusrahaston varojen nettoarvo todennäköisesti vaihtelee huomattavasti sen sijoitusten koostumuksen tai niiden hoidossa käytettävien menetelmien johdosta, sen rahastoesitteessä ja tarvittaessa markkinointiaineistoissa on oltava maininta tästä erityispiirteestä.

91 §

Edellä 76 §:n 2 momentissa tarkoitetun sijoitusrahaston rahastoesitteessä ja kaikessa markkinointiaineistossa on selkeästi ilmoitettava siitä, että sijoitusrahaston varat voidaan sijoittaa yhden yksittäisen lainkohdassa tarkoitetun liikkeeseenlaskijan arvopapereihin. Rahastoesitteessä ja markkinointiaineistossa on lisäksi ilmoitettava ne valtiot, paikalliset julkisyhteisöt tai luonteeltaan kansainväliset julkisyhteisöt, joiden liikkeeseen laskemiin tai takaamiin arvopapereihin rahastoyhtiön tarkoituksena on sijoittaa tai se on sijoittanut enemmän kuin 35 sadasosaa sijoitusrahaston varoista.

93 §

Rahastoyhtiön on kunkin hallinnoimansa sijoitusrahaston osalta laadittava lyhyt asiakirja, joka sisältää sijoittajalle annettavat avaintiedot (avaintietoesite). Avaintietoesitteessä on oltava ilmaisu ”sijoittajalle annettavat avaintiedot” suomen tai ruotsin kielellä taikka Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä.

Avaintietoesitteessä on oltava sijoittajan ymmärrettävissä ilman muita asiakirjoja:

1) sijoitusrahaston tunnistetiedot;

2) lyhyt kuvaus sijoitustavoitteista ja sijoituspolitiikasta;

3) aikaisemman tuottokehityksen tai tarvittaessa odotettavissa olevan tuottokehityksen esittely;

4) kulut ja liitännäiset maksut;

5) sijoituksen riski-hyötyprofiili sekä asianmukaiset ohjeet ja varoitukset kyseiseen sijoitusrahastoon sijoittamiseen liittyvistä riskeistä.

Avaintietoesite on julkistettava suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä.

Avaintietoesitettä koskevista vaatimuksista säädetään lisäksi komission avaintietoasetuksessa.

93 a §

Avaintietoesitteessä on kerrottava, mistä ja miten voi saada rahastoesitteen, vuosikertomuksen, puolivuotiskatsauksen ja muita rahastoa koskevia lisätietoja sekä millä kielillä asiakirjat tai tiedot ovat saatavissa.

Avaintietoesite on kirjoitettava tiiviisti yleiskielellä ja laadittava yhteiseen, vertailukelpoiseen muotoon. Esitteen tulee olla ymmärrettävä myös muille kuin ammattimaisille sijoittajille. Tietojen on oltava asiallisia ja selkeitä sekä yhdenmukaisia rahastoesitteen vastaavien tietojen kanssa.

Avaintietoesitettä on käytettävä sellaisenaan kaikissa ETA-valtioissa, joissa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia 127 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella markkinoidaan.

Avaintietoesitteessä ilmoitettavia tietoja koskevista vaatimuksista säädetään lisäksi komission avaintietoasetuksessa.

97 §

Rahastoyhtiön on toimitettava asiakkaalle tämän pyynnöstä veloituksetta rahastoesite ja viimeisin sijoitusrahastoa koskeva vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus.

Rahastoyhtiön on huolehdittava, että sijoitusrahaston viimeisin vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus pidetään yleisesti saatavilla rahastoesitteessä ja avaintietoesitteessä ilmoitetulla tavalla. Asiakkaalle on tämän pyynnöstä veloituksetta toimitettava vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus kirjallisena.

Asiakkaan pyynnöstä rahastoyhtiön on toimitettava tälle lisätietoja sijoitusrahaston riskien hallinnassa käytettävistä menetelmistä ja sovellettavista määrällisistä rajoista sekä sijoitusrahaston sijoitustoiminnan kannalta keskeisten rahoitusvälineitten luokkien riskien ja tuottojen viimeaikaisesta markkinakehityksestä.

Rahastoyhtiön on toimitettava rahastoesite asiakkaalle siten, että se osoitetaan asiakkaalle henkilökohtaisesti joko kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla siten, että asiakas voi säilyttää, tallentaa ja toisintaa sen muuttumattomana tai siten, että rahastoesite on saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla asianmukaisen ajan. Asiakkaalle on aina tämän pyynnöstä toimitettava veloituksetta rahastoesite kirjallisena.

Ehdoista, joita sovelletaan rahastoesitteen tai avaintietoesitteen toimittamiseen muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä, säädetään komission avaintietoasetuksessa.

98 a §

Rahastoyhtiön, joka myy sijoitusrahaston rahasto-osuuksia suoraan tai sen puolesta toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välityksellä rahastoyhtiön vastuulla, on toimitettava avaintietoesite sijoittajalle hyvissä ajoin ennen sijoitusrahaston rahasto-osuuksien merkintää.

Rahastoyhtiön, jonka hallinnoiman sijoitusrahaston rahasto-osuuksia myydään muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on kunkin sijoitusrahaston osalta annettava avaintietoesite pyynnöstä:

1) niille, jotka käyttävät rahasto-osuuksia oman rahoitustuotteensa osana;

2) välittäjille, jotka myyvät kyseisen sijoitusrahaston osuuksia tai tuotteita, joihin sisältyy kyseiseen sijoitusrahastoon kohdistuva riski;

3) välittäjille, jotka antavat tällaisiin sijoituksiin tai tuotteisiin liittyvää neuvontaa.

Avaintietoesite on toimitettava sijoittajille veloituksetta.

98 b §

Rahastoyhtiön on toimitettava avaintietoesite sijoittajalle 97 §:n 4 momentissa tarkoitetulla pysyvällä tavalla tai siten, että se on saatavilla rahastoyhtiön internetsivuilla asianmukaisen ajan. Sijoittajalle on aina tämän pyynnöstä toimitettava veloituksetta avaintietoesite kirjallisena.

Rahastoyhtiön on pidettävä ajan tasalla oleva avaintietoesite saatavilla rahastoyhtiön internet sivuilla.

98 c §

Rahastoyhtiön on toimitettava avaintietoesite ja sen muutokset välittömästi Finanssivalvonnalle tiedoksi.

Avaintietoesite on pidettävä keskeisiltä osiltaan ajan tasalla.

15 luku

Sijoitusrahastotoiminnan luovuttaminen ja säilytysyhteisön vaihtaminen

106 a §

Mitä tässä luvussa säädetään rahastoyhtiöstä, sovelletaan ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön, joka on saanut luvan sijoitusrahaston perustamiseen Suomeen.

16 luku

Sijoitusrahaston sulautuminen

Sijoitusrahaston sulautumisen hyväksyminen

107 §

Sijoitusrahasto (sulautuva sijoitusrahasto) voi sulautua toisen sijoitusrahaston (vastaanottava sijoitusrahasto) tai yhteissijoitusyrityksen (vastaanottava yhteissijoitusyritys) kanssa.

Sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa

1) sulautuvan sijoitusrahaston varat ja vastuut siirretään purkautumishetkellä ilman selvitysmenettelyä toiselle toiminnassa olevalle vastaanottavalle sijoitusrahastolle tai vastaanottavalle yhteissijoitusyritykselle ja jossa sulautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille annetaan vastikkeeksi vastaanottavan sijoitusrahaston tai vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksia ja mahdollisesti rahavastike, joka saa olla enintään kymmenen prosenttia näiden osuuksien nettoarvosta; tai

2) jossa vähintään kahden sulautuvan sijoitusrahaston tai sulautuvan sijoitusrahaston ja 107 e §:ssä tarkoitetun sulautuvan yhteissijoitusyrityksen varat ja vastuut siirretään purkautumishetkellään ilman selvitysmenettelyä niiden muodostamalle vastaanottavalle sijoitusrahastolle tai vastaanottavalle yhteissijoitusyritykselle ja jossa sulautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille annetaan vastikkeeksi vastaanottavan sijoitusrahaston tai vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksia ja mahdollisesti rahavastike, joka saa olla enintään kymmenen prosenttia näiden osuuksien nettoarvosta.

Jos sulautuminen on muu kuin 2 §:n 1 momentin 16 kohdassa tarkoitettu rajat ylittävä sulautuminen tai 17 kohdassa tarkoitettu kotimainen sulautuminen, jossa on kansainvälinen kytkentä, siihen sovelletaan tämän luvun säännöksiä lukuun ottamatta vaatimuksia, jotka koskevat yhteissijoitusyritystä tai liittyvät rahasto-osuuksien markkinointiin muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa.

107 a §

Sijoitusrahaston sulautuminen edellyttää etukäteen annetun luvan. Luvan myöntää sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön hakemuksesta Finanssivalvonta.

Hakemuksessa on oltava:

1) sulautumissuunnitelma, jonka sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö sekä vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö tai vastaanottava yhteissijoitusyritys ovat hyväksyneet;

2) rahastoesite ja avaintietoesite vastaanottavasta yhteissijoitusyrityksestä;

3) kunkin sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston säilytysyhteisön antama ilmoitus, jossa vahvistetaan, että säilytysyhteisö on tehnyt 108 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen, ja yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön antama edellä mainittua ilmoitusta vastaava ilmoitus;

4) sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston sekä vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen rahasto-osuudenomistajille annettavat tiedot sulautumisesta.

Lupaa on haettava kahden kuukauden kuluessa 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun sulautumissuunnitelman hyväksymisestä, jos sijoitusrahasto sulautuu toisen sijoitusrahaston kanssa.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut selvitykset on annettava suomen tai ruotsin kielellä ja yhteissijoitusyrityksen kotivaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka Finanssivalvonnan ja asianomaisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä kielellä.

Jos Finanssivalvonta katsoo, ettei kaikkia luvan myöntämiseksi tarvittavia 2 momentissa tarkoitettuja selvityksiä ole sille toimitettu, sen on vaadittava lisäselvitystä kymmenen työpäivän kuluessa sille toimitettujen selvitysten vastaanottamisesta.

107 b §

Finanssivalvonnan on tarkasteltava aiotusta sulautumisesta aiheutuvia vaikutuksia sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille sen arvioimiseksi, ovatko rahasto-osuudenomistajille annettavat tiedot sulautumisesta riittävät.

Finanssivalvonta voi tarvittaessa vaatia, että sulautuvan sijoitusrahaston tai vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille annettavia tietoja selvennetään.

Finanssivalvonnan on toimitettava kaikki tarvittavat 107 a §:n 2 momentissa tarkoitetut selvitykset välittömästi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

107 c §

Finanssivalvonnan on myönnettävä lupa aiotulle sulautumiselle, jos:

1) sulautuminen täyttää tässä pykälässä ja 107 a, 107 b, 107 d, 108 ja 108 a §:ssä säädetyt vaatimukset;

2) vastaanottavan sijoitusrahaston ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettu markkinoivan osuuksiaan kaikissa niissä ETA-valtioissa, joissa sulautuvan sijoitusrahaston rahastoyhtiöllä on lupa hallinnoida sijoitusrahastoja tai joissa sen on 127 §:n mukaisesti ilmoitettu markkinoivan rahasto-osuuksiaan;

3) Finanssivalvonta pitää sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistajille sulautumisesta annettavia tietoja riittävinä; ja

4) Finanssivalvonta on vakuuttunut siitä, että vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen pitää vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille annettavia tietoja riittävinä tilanteessa, jossa:

a) viimeksi mainittu viranomainen ei ole tehnyt Finanssivalvonnalle ilmoitusta siitä, että se pitää vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille annettavia tietoja riittämättöminä 20 työpäivän kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta toimitti sille kaikki tarvittavat selvitykset 107 b § 1 momentin mukaisesti; tai b) viimeksi mainittu toimivaltainen viranomainen on a kohdassa mainitussa ajassa ensin ilmoittanut Finanssivalvonnalle pitävänsä vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille annettavia tietoja riittämättöminä ja sen jälkeen ilmoittanut pitävänsä muutettuja tietoja riittävinä.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle viimeistään 20 työpäivän kuluttua siitä, kun rahastoyhtiö toimitti sille 107 a §:ssä tarkoitetut luvan saamiseksi tarvittavat selvitykset, onko sulautumiselle myönnetty lupa. Jos Finanssivalvonta ei ole saanut vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta 1 momentin 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ilmoitusta muutettujen tietojen riittävyydestä, sen on ilmoitettava rahastoyhtiölle, ettei lupaa sulautumiselle voida myöntää ennen kuin se on saanut edellä tarkoitetulta viranomaiselta ilmoituksen muutettujen tietojen riittävyydestä.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava päätöksestään vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Finanssivalvonta voi antaa vastaanottavalle sijoitusrahastolle luvan poiketa kuuden kuukauden ajan siitä, mitä 72 §:n 5 ja 6 momentissa sekä 73, 73 a, 75 ja 76 §:ssä säädetään, jos riskin hajauttamisen periaatteen noudattamisesta huolehditaan.

107 d §

Sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön sekä vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen on laadittava sulautumissuunnitelma, jossa on oltava:

1) sulautumismenetelmä ja sulautumiseen osallistuvat sijoitusrahastot ja yhteissijoitusyritykset;

2) sulautumisen tausta ja syyt;

3) vaikutukset, joita sulautumisella arvioidaan olevan sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajille;

4) hyväksytyt perusteet, joiden pohjalta määritetään varojen arvo ja tarvittaessa vastuut päivänä, jona lasketaan vaihtosuhde;

5) vaihtosuhteen laskentamenetelmä;

6) sulautumisen suunniteltu voimaantulopäivä;

7) varojen siirtoon ja osuuksien vaihtoon sovellettavat säännökset;

8) 107 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa sulautumisessa muodostetun vastaanottavan sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen säännöt tai perustamisasiakirjat.

Finanssivalvonta ei saa vaatia lisätietojen sisällyttämistä sulautumissuunnitelmaan.

Sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ja vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ja vastaanottava yhteissijoitusyritys voivat päättää sisällyttää sulautumissuunnitelmaan myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja tietoja.

Sulautumisen ehdot, kun yhteissijoitusyritys sulautuu sijoitusrahastoon

107 e §

Sijoitusrahastoon (vastaanottava sijoitusrahasto) voi sulautua yhteissijoitusyritys (sulautuva yhteissijoitusyritys), jos sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiset viranomaiset toimittavat Finanssivalvonnalle seuraavat tiedot ja asiakirjat aiotusta sulautumisesta:

1) sulautumissuunnitelma, jonka sulautuva yhteissijoitusyritys ja vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ovat hyväksyneet;

2) rahastoesite ja avaintietoesite vastaanottavasta sijoitusrahastosta;

3) vastaanottavan sijoitusrahaston säilytysyhteisön antama ilmoitus, jossa vahvistetaan, että säilytysyhteisö on tehnyt 108 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen ja sulautuvan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön antama edellä mainittua ilmoitusta vastaava ilmoitus;

4) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille annettavat tiedot sulautumisesta.

Finanssivalvonnan tulee saada 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat 107 a §:n 4 momentissa säädetyllä kielellä.

Finanssivalvonnan on tarkasteltava sulautumisesta aiheutuvia vaikutuksia vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille sen arvioimiseksi, ovatko heille sulautumisesta annettavat tiedot riittävät. Jos Finanssivalvonta pitää tietoja riittämättöminä, se voi 15 työpäivän kuluessa 1 momentissa tarkoitettujen selvitysten vastaanottamisesta kirjallisesti vaatia vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivaa rahastoyhtiötä muuttamaan vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistajille annettavia tietoja. Finanssivalvonnan on tässä tapauksessa ilmoitettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, että se pitää rahasto-osuudenomistajille annettavia tietoja riittämättöminä. Finanssivalvonnan on ilmoitettava 20 työpäivän kuluessa 1 momentissa tarkoitettujen selvitysten vastaanottamisesta sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille, pitääkö se rahasto-osuudenomistajille annettavia muutettuja tietoja riittävinä.

Sulautumisen ehtona on, että Finanssivalvonta saa 1 momentissa tarkoitetun sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ilmoituksen sulautumista koskevasta päätöksestä.

Kolmannen osapuolen valvonta, rahasto-osuudenomistajille tiedottaminen ja rahasto-osuudenomistajien muut oikeudet

108 §

Sulautumiseen osallistuvan sijoitusrahaston säilytysyhteisön on tarkastettava, että 107 d §:n 1 momentin 1, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat tämän lain ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaiset.

108 a §

Sulautuvaa tai vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön 36 §:n 2 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan tai muun vastaavat edellytykset täyttävän tilintarkastajan on annettava lausunto, jossa vahvistetaan:

1) hyväksytyt perusteet, joiden pohjalta määritetään varojen arvo ja tarvittaessa vastuut päivänä, jona lasketaan vaihtosuhde;

2) tarvittaessa osuutta kohti laskettu rahavastike;

3) vaihtosuhteen laskentamenetelmä ja 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulle vaihtosuhteen laskentapäivälle laskettu todellinen vaihtosuhde.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu lausunto ei saa olla tilintarkastuslain 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu vakiomuotoinen lausunto.

Jäljennös tilintarkastajan lausunnosta on asetettava sulautuvan sijoitusrahaston sekä vastaanottavan sijoitusrahaston ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenomistajien sekä Finanssivalvonnan ja yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten saataville näiden pyynnöstä. Sulautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on huolehdittava jäljennöksen saataville asettamisesta.

108 b §

Sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille on annettava sellaiset tarkoituksenmukaiset ja täsmälliset tiedot aiotusta sulautumisesta, joiden perusteella nämä voivat tehdä perustellun arvion sulautumisen vaikutuksista sijoituksiinsa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava rahasto-osuudenomistajille kirjallisesti ja julkaistava vähintään yhdessä valtakunnallisessa sanomalehdessä sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on antanut luvan sulautumiselle. Rajat ylittävässä sulautumisessa, jossa sulautuva yhteissijoitusyritys sulautuu vastaanottavan sijoitusrahaston kanssa, 1 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava vastaanottavan sijoitusrahaston osuudenomistajille sen jälkeen kun sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on antanut luvan sulautumiselle ja ilmoittanut siitä Finanssivalvonnalle. Tiedot on annettava viimeistään 30 päivää ennen viimeistä päivää, jona on mahdollista pyytää 108 d §:ssä tarkoitettua osuuksien maksutonta takaisinostoa, lunastusta tai muuntamista.

108 c §

Rahasto-osuudenomistajille annettavien tietojen on oltava sellaiset, että rahasto-osuudenomistaja voi niiden perusteella tehdä perustellun päätöksen sulautumisen mahdollisista vaikutuksista sijoituksiinsa sekä päätöksen käyttää 108 d §:ssä tarkoitettuja oikeuksiaan.

Rahasto-osuudenomistajille on annettava seuraavat tiedot ja asiakirjat:

1) sulautumisen tausta ja syyt;

2) vaikutukset, joita sulautumisesta voi aiheutua rahasto-osuudenomistajille, kuten olennaiset erot sijoituspolitiikassa ja –strategiassa, kustannukset, odotettu tuottokehitys, määräaikaiskatsaukset, mahdolliset suoritusongelmat ja tarvittaessa varoitus rahasto-osuudenomistajille siitä, että heidän verokohtelunsa saattaa muuttua sulautumisen johdosta;

3) kaikki rahasto-osuudenomistajille sulautumisesta aiheutuvat erityiset oikeudet, kuten oikeus saada lisätietoja, oikeus saada pyynnöstä jäljennös tilintarkastajan 108 a §:ssä tarkoitetusta lausunnosta, oikeus pyytää 108 d §:ssä tarkoitettua maksutonta osuuksien lunastusta tai muuntamista ja mainitun oikeuden viimeinen käyttöpäivä;

4) menettelyä koskevat tiedot ja sulautumisen suunniteltu voimaantulopäivä;

5) avaintietoesite vastaanottavasta sijoitusrahastosta tai yhteissijoitusyrityksestä.

Jos sulautuvan tai vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinoinnista on ilmoitettu 127 §:n mukaisesti, 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka valtion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Käännöksestä vastaa sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 108 b §:n 1 momentissa ja tämän pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta.

108 d §

Rahastoyhtiö on velvollinen lunastamaan sulautuvan ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajien pyynnöstä näiden osuudet. Vaihtoehtoisesti rahastoyhtiö on mahdollisuuksien mukaan velvollinen muuntamaan osuuden muun sellaisen sijoitusrahaston osuudeksi:

1) joka harjoittaa samankaltaista sijoituspolitiikkaa; ja

2) jota rahastoyhtiö tai sen kanssa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka huomattavan suoran tai välillisen omistusosuuden kautta sidoksissa oleva muu yhtiö hallinnoi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus tulee voimaan samana päivänä, jona sulautuvan sijoitusrahaston ja vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajille annetaan tiedot aiotusta sulautumisesta 108 b ja 108 c §:n mukaisesti ja lakkaa viisi työpäivää ennen vaihtosuhteen laskentapäivää. Rahastoyhtiöllä on oikeus periä lunastuksesta tai muuntamisesta ainoastaan sijoitusrahaston purkamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset.

Kustannukset ja voimaantulo

109 §

Sijoitusrahaston sulautumisen valmistelusta ja toteuttamisesta aiheutuvia oikeudellisia kustannuksia taikka neuvonta- tai hallintokustannuksia ei saa periä sulautuvalta tai vastaanottavalta sijoitusrahastolta tai vastaanottavalta yhteissijoitusyritykseltä eikä niiden rahasto-osuudenomistajilta.

110 §

Edellä 107 §:n 2 momentissa tarkoitettuun muuhun kuin rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvia sijoitusrahastoja hallinnoivien rahastoyhtiöiden on tehtävä Finanssivalvonnalle ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta kahden kuukauden kuluessa sitä koskevan luvan myöntämisestä uhalla, että sulautuminen raukeaa. Sulautuminen ei kuitenkaan raukea, jos se saatetaan loppuun viimeistään 107 d §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna suunniteltuna voimaantulopäivänä. Vaihtosuhde on laskettava päivänä, jona sulautuminen tulee voimaan.

Sulautuvan sijoitusrahaston varat ja vastuut siirtyvät sulautumissuunnitelmassa määrätyllä tavalla vastaanottavalle sijoitusrahastolle, kun sulautumisen täytäntöönpanosta on ilmoitettu Finanssivalvonnalle. Samanaikaisesti sulautuva sijoitusrahasto purkautuu.

Sulautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajalle syntyy sulautumisen täytäntöönpanoilmoituksesta oikeus vastikkeeseen ja rahasto-osuudenomistajasta tulee vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistaja sulautumissuunnitelman mukaisesti.

Edellä 1—3 momenttia sovelletaan myös sellaiseen 107 e §:ssä tarkoitettuun rajat ylittävään sulautumiseen, jossa sijoitusrahasto on vastaanottava sijoitusrahasto.

Vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on ilmoitettava sulautumisen voimaantulosta sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Sulautumista, joka on tullut voimaan 1 momentin mukaisesti, ei saa julistaa pätemättömäksi.

Vastaanottavaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on ilmoitettava vastaanottavan sijoitusrahaston säilytysyhteisölle, että sulautuvan sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen varat ja tarvittaessa vastuut on siirretty.

111 §

Säilytysyhteisöön sovelletaan 118 §:n 5 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, mitä rahastoyhtiöstä edellä tässä luvussa säädetään.

112 §

Sijoitusrahasto (jakautuva sijoitusrahasto) voi jakautua siten, että jakautuvan sijoitusrahaston varat ja vastuut osittain tai kokonaan siirtyvät selvitysmenettelyttä vähintään yhdelle jakautuvaa sijoitusrahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön perustamalle sijoitusrahastolle (vastaanottava sijoitusrahasto). Jakautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajat saavat vastikkeena vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuuksia.

113 §

Rahastoyhtiön hallituksen on laadittava jakautumissuunnitelma ja hyväksyttävä se. Päivätyssä ja allekirjoitetussa jakautumissuunnitelmassa on oltava ainakin:

---

2) vähintään yhden vastaanottavan sijoitusrahaston nimi;

3) ehdotus vähintään yhden vastaanottavan sijoitusrahaston säännöiksi;

---

8) ehdotus jakautumisessa siirtyvien varojen ja vastuiden jakamisesta kullekin vastaanottavalle sijoitusrahastolle;

---

Jakautumissuunnitelmaan on lisäksi liitettävä vähintään yhden riippumattomana asiantuntijana toimivan tilintarkastajan taikka tilintarkastusyhteisön lausunto siitä, onko jakautumissuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan jakautumisen syiden, vastaanottavalle sijoitusrahastolle siirtyvien varojen ja vastuiden sekä vastikkeen arvon ja sen jaon arviointiin.

---

115 §

---

Jakautuvan sijoitusrahaston varat ja vastuut siirtyvät jakautumissuunnitelmassa määrätyllä tavalla vastaanottavalle sijoitusrahastolle, kun jakautumisen täytäntöönpanosta on ilmoitettu Finanssivalvonnalle.

Jakautuvan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajalle syntyy jakautumisen täytäntöönpanoilmoituksen perusteella oikeus vastikkeeseen ja rahasto-osuudenomistajasta tulee vastaanottavan sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistaja jakautumissuunnitelman mukaisesti.

17 a luku

Syöttörahasto ja kohderahasto

Syöttörahaston hyväksyminen

115 a §

Syöttörahaston varoista enintään 15 prosenttia saa olla:

1) toiminnan edellyttäminä käteisvaroina; tai

2) sijoitettuna 80, 80 a ja 80 b §:n mukaisesti sellaisiin johdannaissopimuksiin, joita voidaan käyttää vain suojaustarkoituksessa.

Syöttörahaston 80 b §:n 1 momentissa tarkoitettu kokonaisriski on laskettava laskemalla yhteen 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen sijoitusten aiheuttama suora riski ja:

1) kohderahaston 80 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin johdannaissopimuksiin liittyvä tosiasiallinen riski suhteessa syöttörahaston kohderahastoon tekemiin sijoituksiin; tai

2) kohderahaston 80 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin johdannaissopimuksiin liittyvän mahdollisen kokonaisriskin kohderahaston säännöissä määrättävä enimmäismäärä suhteessa syöttörahaston kohderahastoon tekemiin sijoituksiin.

115 b §

Jos kohderahaston rahasto-osuudenomistajina on vähintään kaksi syöttörahastoa, kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö voi 1 §:n ja 2 §:n 1 momentin 1 kohdan estämättä päättää, hankkiiko se pääomaa muilta sijoittajilta.

Tämän lain 127 §:ää ei sovelleta kohderahastoon, jonka osuudenomistajina on ainoastaan muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneita syöttörahastoja ja jonka rahasto-osuuksia ei markkinoida yleisölle muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa.

Tämän lain 128 §:ää ei sovelleta kohderahastona toimivaan yhteissijoitusyritykseen, jonka osuudenomistajina on Suomeen sijoittautuneita syöttörahastoja ja jonka rahasto-osuuksia ei markkinoida yleisölle Suomessa.

115 c §

Syöttörahaston varoja ei saa ilman Finanssivalvonnan lupaa sijoittaa kohderahastoon enempää kuin 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrän. Finanssivalvonnan on annettava lupa, jos syöttörahasto, sen säilytysyhteisö ja tilintarkastaja sekä kohderahasto täyttävät tässä luvussa säädetyt vaatimukset.

Finanssivalvonnalle on toimitettava seuraavat asiakirjat 1 momentissa tarkoitetun luvan saamiseksi:

1) syöttörahaston ja kohderahaston säännöt tai perustamisasiakirjat;

2) rahastoesite ja avaintietoesite syöttörahastosta ja kohderahastosta;

3) syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ja kohderahaston välinen 115 d §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus tai liiketoiminnan harjoittamista koskevat sisäiset säännöt;

4) osuudenomistajille annettavat 115 k §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot;

5) syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöjen välinen 115 h §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus;

6) syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien välinen 115 i §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus.

Jos 1 momentissa tarkoitettu kohderahasto on yhteissijoitusyritys, Finanssivalvonnalle on lisäksi toimitettava kohderahaston kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten todistus siitä, että kohderahasto täyttää kotivaltionsa lainsäädännön mukaan sijoitusrahastodirektiivin 58 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu todistus on toimitettava suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle lupaa koskevasta päätöksestä viimeistään 15 työpäivän kuluttua siitä, kun sille on toimitettu luvan antamiseksi tarvittavat asiakirjat.

Syöttörahastoa ja kohderahastoa koskevat yhteiset säännökset

115 d §

Kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on annettava syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle asiakirjat ja tiedot, jotka tämä tarvitsee täyttääkseen tässä laissa säädetyt vaatimukset. Jos kohderahasto on yhteissijoitusyritys, syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on huolehdittava siitä, että se saa kohderahastona olevalta yhteissijoitusyritykseltä tässä laissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on tehtävä sopimus kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kanssa tarvittavien tietojen toimittamisesta. Sopimus on oltava pyynnöstä osuudenomistajien saatavilla veloituksetta.

Syöttörahaston varoja saa sijoittaa enemmän kuin 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrän kohderahaston rahasto-osuuksiin vasta sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitettu sopimus on tullut voimaan. Jos sama rahastoyhtiö hallinnoi sekä syöttö- että kohderahastoa, sopimus voidaan korvata liiketoiminnan harjoittamista koskevilla sisäisillä säännöillä.

Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön ja kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla rahaston varojen nettoarvon laskenta- ja julkistamispäivät ajoitetaan samanaikaisiksi keinottelumahdollisuuksien ehkäisemiseksi.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen ja 2 momentissa tarkoitettujen sisäisten liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen sisällöstä.

115 e §

Jos kohderahaston rahasto-osuuksien lunastaminen tai liikkeeseenlasku keskeytetään väliaikaisesti kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen aloitteesta taikka Finanssivalvonnan tai kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, kohderahaston syöttörahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö voi 45 §:ssä ja 50 §:n 1 momentissa säädettyjen ehtojen estämättä keskeyttää hallinnoimansa syöttörahaston rahasto-osuuksien lunastamisen tai liikkeeseenlaskun vastaavaksi ajaksi.

115 f §

Jos kohderahasto lakkautetaan, myös sen osuudenomistajana oleva syöttörahasto on lakkautettava. Syöttörahastoa ei tarvitse lakkauttaa, jos Finanssivalvonta hyväksyy:

1) sen, että vähintään 85 prosenttia syöttörahaston varoista sijoitetaan toisen kohderahaston osuuksiin; tai

2) syöttörahaston sääntöjen muuttamisen siten, että se ei enää ole syöttörahasto.

Kohderahasto voidaan lakkauttaa aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun sitä hallinnoiva rahastoyhtiö on ilmoittanut kohderahaston rahasto-osuudenomistajille ja Finanssivalvonnalle sekä kohderahaston syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille lakkauttamista koskevasta sitovasta päätöksestään.

Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on toimitettava Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitetun hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö tai kohderahastona oleva yhteissijoitusyritys on ilmoittanut sille kohderahaston lakkauttamisesta.

Jos kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö tai kohderahastona oleva yhteissijoitusyritys on ilmoittanut syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle kohderahaston lakkauttamista koskevasta sitovasta päätöksestä yli viisi kuukautta ennen sitä päivää, jona lakkauttaminen aloitetaan, syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, toimitettava Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitetun hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys viimeistään kolme kuukautta ennen viimeksi mainittua päivää.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava hyväksymistä koskevasta päätöksestään syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle 15 työpäivän kuluessa asian ratkaisemiseksi tarvittavien asiakirjojen vastaanottamisesta.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetusta hyväksymismenettelystä ja hyväksymistä varten toimitettavista asiakirjoista.

115 g §

Syöttörahasto on lakkautettava, jos sen kohderahasto sulautuu toisen sijoitusrahaston tai yhteissijoitusyrityksen kanssa tai jakautuu kahdeksi tai useammaksi sijoitusrahastoksi. Syöttörahastoa ei tarvitse lakkauttaa, jos Finanssivalvonta antaa hyväksymisen sille, että:

1) syöttörahasto jatkaa kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen jälkeen kohderahaston tai jonkin toisen sijoitusrahaston syöttörahastona;

2) vähintään 85 prosenttia syöttörahaston varoista sijoitetaan sellaisen kohderahaston osuuksiin, joka ei ole syntynyt edellä mainitun sulautumisen tai jakautumisen tuloksena;

3) syöttörahaston sääntöjä muutetaan siten, että se ei enää ole syöttörahasto.

Kohderahaston sulautuminen tai jakautuminen tulee voimaan, jos kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö toimittaa kohderahaston rahasto-osuudenomistajille sekä Finanssivalvonnalle ja kohderahaston syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille 108 b ja 108 c §:ssä tarkoitetut tiedot viimeistään 60 päivää ennen sulautumisen tai jakautumisen aiottua voimaantulopäivää. Syöttörahaston kohderahastona olevan yhteissijoitusyrityksen sulautumisen tai jakautumisen voimaantulon edellytyksenä on, että syöttörahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö ja Finanssivalvonta saavat asianomaiselta yhteissijoitusyritykseltä 108 b ja 108 c §:ssä tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot viimeistään 60 päivää ennen sulautumisen tai jakautumisen aiottua voimaantulopäivää.

Jos Finanssivalvonta ei ole antanut 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää, syöttörahaston rahasto-osuudet kohderahastossa on voitava lunastaa ennen kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen voimaantuloa.

Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on toimitettava Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitetun hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys viimeistään kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona rahastoyhtiö on saanut 2 momentin mukaisesti tiedon kohderahaston aiotusta sulautumisesta tai jakautumisesta.

Jos kohderahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö on antanut 108 b ja 108 c §:ssä tarkoitetut tiedot tai kohderahastona oleva yhteissijoitusyritys 2 momentissa tarkoitetut vastaavat tiedot syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle yli neljä kuukautta ennen aiottua sulautumisen tai jakautumisen voimaantulopäivää, syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on poiketen siitä, mitä 4 momentissa säädetään, toimitettava Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitetun hyväksymisen saamiseksi tarvittava selvitys viimeistään kolme kuukautta ennen kohderahaston sulautumisen tai jakautumisen aiottua voimaantulopäivää.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava hyväksymistä koskevasta päätöksestään syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle 15 työpäivän kuluessa asian ratkaisemiseksi tarvittavien asiakirjojen vastaanottamisesta.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetusta hyväksymismenettelystä ja hyväksymistä varten toimitettavista asiakirjoista.

Säilytysyhteisöt ja tilintarkastajat

115 h §

Syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöjen on tehtävä sopimus tietojen vaihdosta kummallekin säilytysyhteisölle kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi.

Syöttörahaston varoja saa sijoittaa kohderahaston osuuksiin vasta sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitettu sopimus on tullut voimaan.

Syöttörahaston ja kohderahaston säilytysyhteisöillä on tämän lain salassapitosäännösten estämättä oikeus käyttää tietoja, jos se on tarpeen säilytysyhteisölle tämän luvun mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi ja ne noudattavat tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia.

Rahastoyhtiön on toimitettava hallinnoimansa syöttörahaston säilytysyhteisölle kohderahastosta kaikki tiedot, jotka syöttörahaston säilytysyhteisön velvollisuuksien täyttäminen edellyttää.

Kohderahaston säilytysyhteisön on välittömästi ilmoitettava Finanssivalvonnalle, syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle ja syöttörahaston säilytysyhteisölle sekä syöttörahastona olevalle yhteissijoitusyritykselle ja sen säilytysyhteisölle sellaisesta havaitsemastaan säännösten vastaisesta toiminnasta kohderahastossa, jolla katsotaan olevan kielteinen vaikutus syöttörahastoon.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä ja 5 momentissa tarkoitetun säännösten vastaisen toiminnan arvioinnissa huomioon otettavista seikoista.

115 i §

Syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajien on tehtävä sopimus tietojen vaihdosta kummallekin tilintarkastajalle kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi 3 ja 4 momentissa säädetyt velvollisuudet mukaan lukien.

Syöttörahaston varoja saa sijoittaa kohderahaston osuuksiin vasta sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitettu sopimus on tullut voimaan.

Syöttörahaston tilintarkastajan on otettava tilintarkastuskertomuksessaan huomioon kohderahaston tilintarkastuskertomus. Jos syöttörahastolla ja kohderahastolla on eri tilikausi, kohderahaston tilintarkastajan on laadittava erillinen kertomus syöttörahaston tilinpäätöspäivältä. Syöttörahaston tilintarkastajan on ilmoitettava tilintarkastuskertomuksessaan kaikista kohderahaston tilintarkastuskertomuksessa esiin tuoduista sääntöjenvastaisuuksista ja niiden vaikutuksesta syöttörahastoon.

Syöttörahaston ja kohderahaston tilintarkastajalla on tämän lain salassapitosäännösten estämättä oikeus käyttää tietoja, jos se on tarpeen tilintarkastajalle tämän luvun mukaan kuuluvan velvollisuuden täyttämiseksi ja ne noudattavat tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sisällöstä.

Syöttörahaston tiedonantovelvollisuus ja markkinointi

115 j §

Valtiovarainministeriön asetuksella annetaan sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat säännökset tiedoista, jotka syöttörahastosta julkistettavassa rahastoesitteessä on 92 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi ilmoitettava, sekä tiedoista, jotka syöttörahaston vuosikertomuksessa on esitettävä 96 §:ssä tarkoitettujen tietojen lisäksi. Syöttörahaston vuosikertomuksessa ja puolivuotiskatsauksessa on ilmoitettava, missä kohderahaston vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus ovat saatavilla.

Syöttörahaston rahastoesitteen ja avaintietoesitteen toimittamisesta Finanssivalvonnalle säädetään 92 §:n 5 momentissa ja 98 c §:n 1 momentissa. Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on lisäksi toimitettava kohderahaston vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus välittömästi Finanssivalvonnalle tiedoksi.

Syöttörahaston markkinoinnissa on ilmoitettava, että vähintään 85 prosenttia syöttörahaston varoista sijoitetaan pysyvästi kohderahaston osuuksiin.

Syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on toimitettava veloituksetta sijoittajille näiden pyynnöstä kohderahaston rahastoesite, vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus kirjallisena.

Sijoitusrahaston muuttaminen syöttörahastoksi ja kohderahaston vaihtaminen

115 k §

Syöttörahaston rahasto-osuudenomistajille on annettava seuraavat tiedot:

1) ilmoitus siitä, että Finanssivalvonta on hyväksynyt syöttörahaston varojen sijoittamisen kohderahaston osuuksiin;

2) avaintietoesite syöttörahastosta ja kohderahastosta;

3) päivä, jona syöttörahaston varojen sijoittamien kohderahastoon aloitetaan tai päivä, jona kohderahastoon sijoitettavien varojen määrä ylittää 72 §:n 5 momentissa säädetyn määrän;

4) ilmoitus siitä, että rahasto-osuudenomistajilla on oikeus vaatia 30 päivän kuluessa tässä momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä osuuksiensa lunastamista ilman muita kustannuksia kuin ne, jotka rahastoyhtiö perii sijoitusrahaston purkautumisesta välittömästi aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava vähintään 30 päivää ennen 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua päivää.

Jos syöttörahaston rahasto-osuuksia markkinoidaan 127 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, 1 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava vastaanottavan ETA-valtion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Syöttörahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö vastaa käännöksen laadinnasta.

Syöttörahaston varoja ei saa sijoittaa kohderahaston osuuksiin enempää kuin 72 §:n 5 momentissa säädetty määrä ennen kuin 2 momentissa tarkoitettu 30 päivän määräaika on kulunut.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta.

Velvoitteet ja toimivaltaiset viranomaiset

115 l §

Rahastoyhtiön on seurattava hallinnoimansa syöttörahaston kohderahaston toimintaa.

Jos syöttörahasto tai sitä hallinnoiva rahastoyhtiö tai niiden lukuun toimiva vastaanottaa jakelupalkkion tai muun palkkion tai saa muuta rahallista hyötyä kohderahaston osuuksiin tehdyn sijoituksen yhteydessä, jakelupalkkio, muu palkkio tai muu rahallinen hyöty on laskettava syöttörahaston varoihin.

115 m §

Rahastoyhtiön on välittömästi ilmoitettava Finanssivalvonnalle syöttörahastosta ja sellaisesta syöttörahastona olevasta yhteissijoitusyrityksestä, jonka varoja sijoitetaan sen hallinnoiman kohderahaston rahasto-osuuksiin. Finanssivalvonnan on välittömästi ilmoitettava syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen sijoituksesta yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Rahastoyhtiö ei saa veloittaa merkintä- tai lunastuspalkkioita sen hallinnoiman kohderahaston osuuksiin tehdyistä syöttörahaston tai syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen sijoituksista tai niiden lunastuksista.

Kohderahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön on huolehdittava siitä, että tämän lain sekä kohderahaston sääntöjen mukaisesti vaadittavat tiedot ovat ajoissa kohderahastoon sijoittavan syöttörahastoa hallinnoivan rahastoyhtiön, syöttörahaston säilytysyhteisön ja tilintarkastajien, syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen, sen säilytysyhteisön ja tilintarkastajien sekä Finanssivalvonnan ja syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla.

115 n §

Finanssivalvonnan on välittömästi ilmoitettava syöttörahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle päätöksestä, toimenpiteestä, tässä luvussa asetettujen ehtojen noudattamatta jättämisestä tai Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n mukaisesti ilmoitetuista tiedoista, jos ne koskevat kohderahastoa tai sitä hallinnoivaa rahastoyhtiötä tai kohderahaston säilytysyhteisöä tai tilintarkastajaa. Jos kohderahaston syöttörahastona on yhteissijoitusyritys, ilmoitus on tehtävä syöttörahastona olevan yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

18 luku

Rahastoyhtiön toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen sekä rahastoyhtiön ja sijoitusrahaston lakkauttaminen

117 §

---

Finanssivalvonnan on kuultava rahastoyhtiön muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa hallinnoiman sijoitusrahaston kotivaltion toimivaltaisia viranomaisia ennen rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista.

117 a §

Finanssivalvonnan on ilmoitettava rahastoyhtiön toimiluvan peruuttaminen rekisteröitäväksi ja tiedoksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Jos rahastoyhtiölle on myönnetty toimilupa 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen, Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan peruuttaminen myös tiedoksi sijoittajien korvausrahastolle.

Päättäessään sellaisen rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamisesta, jolle on myönnetty toimilupa 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen, Finanssivalvonta voi samalla määrätä sijoittajien saamiset maksettavaksi sijoittajien korvausrahaston varoista siten kuin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 6 luvussa säädetään.

121 §

---

Mitä 1 momentissa säädetään, noudatetaan vastaavasti, kun Finanssivalvonta on vaatinut 18 j §:n nojalla sijoitusrahaston hallinnoimisen lopettamista.

123 a §

Finanssivalvonnan on ilmoitettava välittömästi sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille päätöksestä, joka koskee:

1) sijoitusrahaston luvan peruuttamista;

2) vakavia toimenpiteitä, joita on kohdistettu sijoitusrahastoon; tai

3) sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskun tai lunastusten keskeyttämistä.

Jos 1 momentissa tarkoitettua sijoitusrahastoa hallinnoi ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, Finanssivalvonnan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä myös ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Komission notifiointiasetuksessa säädetään toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihdosta.

20 luku

Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla ja yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla sivuliikkeen välityksellä

126 a §

Rahastoyhtiön, joka aikoo perustaa sivuliikkeen rahastoyhtiön isäntävaltioon, on ilmoitettava siitä hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot ja selvitykset:

1) rahastoyhtiön isäntävaltio, jonka alueelle rahastoyhtiö aikoo perustaa sivuliikkeen;

2) sivuliikkeen toimintasuunnitelma, joka sisältää tiedot siitä, mitä toimintaa ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa rahastoyhtiön isäntävaltiossa, tiedot sivuliikkeen hallintorakenteesta sekä kuvaus riskienhallintamenetelmistä ja kuvaus isäntävaltiossa toteutettavista sijoitusrahastodirektiivin 15 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä, menettelyistä ja järjestelyistä;

3) sivuliikkeen osoite, josta asiakirjoja on mahdollista saada;

4) tiedot sivuliikkeen toiminnasta vastuussa olevista henkilöistä;

5) tiedot sivuliikkeen sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Jos Finanssivalvonnalla ei ole suunniteltu toiminta huomioon ottaen syytä epäillä rahastoyhtiön hallinnollisten rakenteiden ja varojen riittävyyttä, sen on kahden kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava tiedot sivuliikkeen perustamisesta rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava tästä rahastoyhtiölle. Finanssivalvonta voi kahden kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta päättää olla tekemättä tällaista ilmoitusta, jos se havaitsee, ettei sivuliikkeen perustaminen täytä sivuliikkeen perustamiselle asetettuja vaatimuksia. Sivuliikettä ei saa perustaa, jos Finanssivalvonta on kieltäytynyt tekemästä ilmoitusta.

Jos rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa rahastoyhtiön isäntävaltiossa, Finanssivalvonnan on liitettävä isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle lähetettävään ilmoitukseen todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä mahdollisesti koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa.

Sivuliike saa aloittaa liiketoiminnan, kun rahastoyhtiö on saanut rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksen tai, jos ilmoitusta ei ole saatu, kahden kuukauden kuluttua siitä, kun edellä tarkoitettu viranomainen on vastaanottanut 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

Jos 1 momentin 2—4 kohdassa tarkoitetut tiedot muuttuvat, rahastoyhtiön on ilmoitettava kirjallisesti muutoksista viimeistään kuukautta ennen niiden voimaantuloa Finanssivalvonnalle sekä rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jos 1 momentissa tarkoitetut ja 2 momentin mukaisesti toimitetut tiedot muuttuvat, Finanssivalvonnan on ilmoitettava siitä rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä sijoitusrahastotyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa, on tehty muutoksia, Finanssivalvonnan on ilmoitettava muutoksista rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja muutettava vastaavasti 3 momentissa tarkoitettuun todistukseen sisältyvät tiedot.

Tämän lain 26 §:ää ei sovelleta rahastoyhtiön sivuliikkeen välityksellä harjoittamaan toimintaan.

Rahastoyhtiön toiminta ulkomailla sivuliikettä perustamatta

126 d §

Rahastoyhtiön, joka aikoo aloittaa 5 §:ssä tarkoitetun toiminnan harjoittamisen rahastoyhtiön isäntävaltiossa perustamatta sivuliikettä, on ilmoitettava siitä hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot ja selvitykset:

1) rahastoyhtiön isäntävaltio, jonka alueella rahastoyhtiö aikoo toimia;

2) toimintasuunnitelma, joka sisältää tiedot siitä, mitä toimintaa ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa isäntävaltiossa, sekä kuvaus rahastoyhtiön riskienhallintamenettelyistä ja kuvaus isäntävaltiossa toteutettavista sijoitusrahastodirektiivin 15 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä, menettelyistä ja järjestelyistä.

Finanssivalvonnan on kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta toimitettava tiedot asiasta rahastoyhtiön isäntävaltion toimivavaltaiselle viranomaiselle. Jos rahastoyhtiö aikoo hallinnoida sijoitusrahastoa rahastoyhtiön isäntävaltiossa, ilmoitukseen on liitettävä lisäksi todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja tiedot niitä sijoitusrahastotyyppejä koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa. Ilmoitukseen on liitettävä tiedot sijoittajien suojaksi tarkoitetusta suojajärjestelmästä tai sen puuttumisesta.

Jos 1 momentissa tarkoitetut tiedot muuttuvat, rahastoyhtiön on ilmoitettava muutoksista kirjallisesti etukäteen Finanssivalvonnalle sekä rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä sijoitusrahastotyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa, on tehty muutoksia, Finanssivalvonnan on ilmoitettava muutoksista rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja muutettava vastaavasti 3 momentissa tarkoitettuun todistukseen sisältyvät tiedot.

Tässä pykälässä tarkoitettuun rahastoyhtiöön sovelletaan 26 §:ää.

126 e §

Rahastoyhtiön, joka aikoo aloittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamisen muun kuin ETA-valtion alueella perustamatta sivuliikettä, on ilmoitettava hyvissä ajoin etukäteen Finanssivalvonnalle, mitä toimintaa sekä missä ja miten rahastoyhtiö aikoo harjoittaa.

Jos 1 momentissa tarkoitetut tiedot muuttuvat, rahastoyhtiön on ilmoitettava muutoksista etukäteen Finanssivalvonnalle sekä asianomaisen valtion Finanssivalvontaa vastaavalle valvontaviranomaiselle.

Sijoitusrahaston hallinnointi rahastoyhtiön isäntävaltiossa

126 f §

Sijoitusrahaston hallinnoimiseen rahastoyhtiön isäntävaltiossa ei sovelleta tämän lain säännöksiä siltä osin kuin kysymys on 18 i §:n 1 momentissa mainituista toiminnoista ja tehtävistä. Rahastoyhtiön on kuitenkin noudatettava tämän lain säännöksiä ja niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä rahastoyhtiön organisaatiosta, kuten tehtävien ulkoistamista koskevista järjestelyistä, riskienhallintamenettelyistä, toiminnan vakautta koskevista vaatimuksista ja niiden valvonnasta sekä rahastoyhtiön raportointivaatimuksista.

Finanssivalvonta valvoo, että rahastoyhtiö noudattaa 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä.

Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön Suomessa hallinnoiman sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa

127 §

Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön, joka aikoo markkinoida Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, on ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot ja asiakirjat:

1) tiedot järjestelyistä, jotka on tehty sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinoimiseksi sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, ja maininta siitä, että rahasto-osuuksia markkinoi sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö;

2) sijoitusrahaston säännöt, rahastoesite, viimeisin vuosikertomus ja sen jälkeinen puolivuotiskatsaus 127 b §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisina käännöksinä;

3) avaintietoesite 127 b §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisena käännöksenä.

Finanssivalvonnan on tarkastettava 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ja sen liitteenä olevat asiakirjat ja toimitettava ne viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua vastaanottamisesta sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan on liitettävä asiakirjoihin lisäksi todistus siitä, että sijoitusrahasto täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava välittömästi rahastoyhtiölle tai ulkomaiselle ETA-rahastoyhtiölle ilmoituksen ja todistuksen toimittamisesta sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö saa aloittaa rahasto-osuuksien markkinoinnin sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa ilmoituspäivästä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ja 2 momentissa tarkoitettu todistus on toimitettava kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä. Finanssivalvonta ja sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltainen viranomainen voivat sopia siitä, että ilmoitus ja todistus toimitetaan kummankin jäsenvaltion virallisella kielellä.

Finanssivalvonnan on siirrettävä ja arkistoitava tässä pykälässä tarkoitetut asiakirjat sähköisesti.

Komission notifiointiasetuksessa säädetään ilmoituksen vakiomallista ja yhteissijoitusyritystä koskevan todistuksen muodosta ja sisällöstä sekä sähköisestä ilmoitusmenettelystä.

127 a §

Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on huolehdittava, että 127 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tarvittaessa niiden käännökset ovat sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön internetsivuilla. Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on pidettävä kyseiset asiakirjat ja käännökset ajan tasalla. Niiden on ilmoitettava sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille asiakirjoihin tehdyistä muutoksista ja ilmoitettava, missä nämä asiakirjat ovat saatavilla sähköisessä muodossa.

Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille 127 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelyihin tehtävistä muutoksista.

Finanssivalvonta antaa komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten oikeudesta saada 127 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat 1 momentin mukaisesti.

127 b §

Rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön, joka markkinoi Suomessa hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuuksia sijoitusrahaston vastaanottavassa ETA-valtiossa, on annettava siellä sijoittajille samat tiedot ja asiakirjat, jotka yhtiön on annettava 13 luvun mukaan Suomessa.

Tiedot ja asiakirjat ja niiden muutokset on annettava seuraavasti:

1) tiedot ja asiakirjat on annettava sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 luvun säännösten soveltamista;

2) sijoitusrahaston avaintietoesite on käännettävä sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä taikka sen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymälle kielelle;

3) muut tiedot ja asiakirjat kuin avaintietoesite on käännettävä rahastoyhtiön valinnan mukaan sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä taikka sen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymälle kielelle tai kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetylle kielelle.

Rahastoyhtiö ja ulkomainen ETA-rahastoyhtiö vastaa 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen käännösten laadinnasta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku- ja lunastushinnat on julkistettava tämän lain mukaan määräytyvänä ajankohtana.

127 c §

Jos sijoitusrahaston vastaanottavan ETA-valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Finanssivalvonnalle, ettei rahastoyhtiö tai ulkomainen ETA-rahastoyhtiö noudata sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnissa velvollisuuksia, jotka johtuvat sijoitusrahastodirektiivin täytäntöön panemiseksi annetuista säännöksistä ja niiden noudattamisen valvonta ei kuulu asianomaisen ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille, Finanssivalvonnan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että säännösten vastainen toiminta lopetetaan.

Erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi muualla kuin Suomessa ja sijoitusrahaston rahasto-osuuksien markkinointi muussa kuin ETA-valtiossa

127 d §

Rahastoyhtiö voi markkinoida erikoissijoitusrahaston rahasto-osuuksia myös muualla kuin Suomessa sekä sijoitusrahaston rahasto-osuuksia myös muussa kuin ETA-valtiossa. Finanssivalvonnan on tarvittaessa annettava rahastoyhtiölle hakemuksesta viipymättä todistus siitä, että hakemuksen kohteena oleva erikoissijoitusrahasto tai sijoitusrahasto on rekisteröity Suomessa ja että se on Finanssivalvonnan valvonnassa.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja Euroopan komissiolle niistä yleisistä vaikeuksista, joita rahastoyhtiöllä on hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien markkinoinnissa kolmannessa maassa.

Yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

128 §

Yhteissijoitusyritys saa markkinoida osuuksiaan Suomessa, jos sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut markkinoinnin aloittamisesta Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on oltava:

1) tiedot järjestelyistä, jotka on tehty yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseksi Suomessa ja maininta siitä, että yhteissijoitusyrityksen osuuksia markkinoi yhteissijoitusyritystä hoitava rahastoyhtiö;

2) yhteissijoitusyrityksen säännöt tai perustamisasiakirjat, rahastoesite, viimeisin vuosikertomus ja sen jälkeen julkistettu puolivuotiskatsaus 131 §:n 2 momentin mukaisina käännöksinä;

3) avaintietoesite 131 §:n 2 momentin mukaisena käännöksenä;

4) yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen todistus siitä, että yhteissijoitusyritys täyttää sijoitusrahastodirektiivissä säädetyt vaatimukset.

Yhteissijoitusyritys saa aloittaa osuuksiensa markkinoinnin Suomessa, kun yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut sille 1 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen toimittamisesta Finanssivalvonnalle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut ilmoitus ja todistus on toimitettava kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä, jos Finanssivalvonta ja yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen eivät sovi niiden toimittamisesta kummankin valtion virallisella kielellä.

Yhteissijoitusyrityksen on huolehdittava siitä, että 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tarvittaessa niiden käännökset ovat Finanssivalvonnan saatavilla sähköisesti. Yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle asiakirjoihin tehdyistä muutoksista ja ilmoitettava, missä ne ovat saatavilla sähköisesti.

Yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen Finanssivalvonnalle 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelyihin tehtävistä muutoksista.

Finanssivalvonnan on vastaanotettava ja arkistoitava tässä pykälässä tarkoitetut asiakirjat sähköisesti.

Sähköisestä ilmoitusmenettelystä säädetään lisäksi komission notifiointiasetuksessa.

128 a §

Yhteissijoitusyrityksen on tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti toteutettava osuuksien markkinoimiseksi tarvittavat järjestelyt:

1) maksujen suorittamiseksi osuudenomistajille;

2) osuuksien lunastamiseksi;

3) niiden asiakirjojen ja tietojen saatavilla pitämiseksi, jotka yhteissijoitusyritys on velvollinen antamaan.

Ennen osuuksien markkinoimisen lopettamista yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettava päätöksestään Finanssivalvonnalle ja julkaistava sitä koskeva ilmoitus vähintään yhdessä valtakunnallisessa sanomalehdessä. Ilmoituksessa on annettava tiedot siitä:

1) miten osuudenomistajille tarkoitetut maksut suoritetaan jatkossa;

2) miten ja missä osuuksien lunastamisvaatimukset esitetään;

3) miten ja missä pidetään saatavilla asiakirjat ja tiedot, jotka yhteissijoitusyritys on velvollinen julkistamaan.

128 b §

Finanssivalvonnan on pidettävä internetsivuillaan saatavilla tietoja laeista, asetuksista ja määräyksistä, jotka eivät kuulu tämän lain soveltamisalaan mutta joilla on erityistä merkitystä 128 a §:ssä tarkoitetuissa järjestelyissä Suomessa. Tiedot on pidettävä saatavilla selkeällä tavalla ja kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä.

Valtiovarainministeriön asetuksella annetaan komission sulautumisdirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitettujen tietojen laajuudesta.

128 c §

Yhteissijoitusyritys voi käyttää Suomessa toimintaa harjoittaessaan nimessään tai toiminimessään samaa viittausta oikeudelliseen muotoonsa, jota se käyttää kotivaltiossaan.

128 d §

Jos Finanssivalvonnalla on perusteltu syy epäillä, että yhteissijoitusyritys rikkoo osuuksien markkinoinnissa velvoitteita, jotka johtuvat sijoitusrahastodirektiivin täytäntöönpanemiseksi annetuista säännöksistä mutta joiden valvonta ei kuulu Finanssivalvonnan toimivaltaan, sen on ilmoitettava asiasta yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Finanssivalvonnalla on oikeus ryhtyä sijoittajien suojaamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 6 momentin mukaisesti. Finanssivalvonnalla on oikeus kieltää yhteissijoitusyritystä jatkamasta osuuksien markkinointia Suomessa, jos yritys jatkaa toimintaansa sijoittajien etujen vastaisella tavalla:

1) huolimatta yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä;

2) koska toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi; tai

3) koska toimenpiteitä ei toteuteta kohtuullisessa ajassa.

Finanssivalvonnan on ennen toimenpiteisiin ryhtymistä ilmoitettava niistä yhteissijoitusyrityksen kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille. Finanssivalvonnan on ilmoitettava toteuttamistaan toimenpiteistä viipymättä Euroopan komissiolle ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Finanssivalvonta voi 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden sijasta tarvittaessa saattaa asian Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi.

Muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointi Suomessa

130 §

Ennen kuin 129 §:ssä tarkoitettu muu kuin sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys aloittaa osuuksiensa markkinoinnin Suomessa, sen on toimitettava Finanssivalvonnalle:

1) selvitys 129 §:n 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttymisestä;

2) yhteissijoitusyrityksen säännöt tai perustamisasiakirja;

3) rahastoesite, viimeisin vuosikertomus, sen jälkeen julkistettu puolivuotiskatsaus ja muut asiakirjat ja tiedot, jotka sen on julkistettava kotivaltiossaan;

---

Edellä 1 momentissa tarkoitettu selvitys on toimitettava 129 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa koskevan hakemuksen yhteydessä, jollei Finanssivalvonta erityisestä syystä myönnä siitä poikkeusta. Finanssivalvonta voi vaatia hakijalta myös muita tarpeelliseksi katsomiaan selvityksiä sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyritys täyttää 129 §:n 1 momentissa asetetut vaatimukset.

---

Tässä pykälässä tarkoitettuun yhteissijoitusyritykseen sovelletaan lisäksi 128 a §:ää.

Tietojen saatavilla pito

131 §

Yhteissijoitusyrityksen, joka markkinoi osuuksiaan Suomessa, on tämän lain mukaisesti annettava sijoittajille Suomessa ne tiedot ja asiakirjat ja niihin tehdyt muutokset, jotka sen on annettava sijoittajille yhteissijoitusyrityksen kotivaltiossa sijoitusrahastodirektiivin IX luvun perusteella. Yhteissijoitusyrityksen on annettava ainakin seuraavat asiakirjat ja tiedot:

1) säännöt tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjat;

2) rahastoesite;

3) avaintietoesite;

4) vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus;

5) osuuden liikkeeseenlasku- tai lunastushinta.

Avaintietoesite ja siihen tehdyt muutokset on julkistettava suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä. Edellä 1 momentissa tarkoitetut muut asiakirjat ja tiedot ja niihin tehdyt muutokset on julkistettava yhteissijoitusyrityksen valinnan mukaan suomen tai ruotsin kielellä tai Finanssivalvonnan hyväksymällä muulla kielellä taikka kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä. Yhteissijoitusyritys vastaa käännösten laadinnasta.

Mitä tässä pykälässä säädetään, koskee myös 129 §:ssä tarkoitettua muuta kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaista yhteissijoitusyritystä.

132 §

Edellä 129 §:ssä tarkoitetun muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnissa ei saa käyttää pelkästään asianomaisen yhteissijoitusyrityksen kotivaltiossa rekisteröityä nimeä tai toiminimeä, jos sen käyttäminen Suomessa olisi omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Finanssivalvonnalla on oikeus vaatia, että nimeen tai toiminimeen liitetään selittävä lisäys, jos se on selvyyden vuoksi tarpeen.

20 a luku

Ulkomaisia rahastoyhtiöitä ja valvontayhteistyötä koskevat erityissäännökset

Ulkomaisia rahastoyhtiöitä koskevat erityissäännökset

132 a §

Ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä, sovelletaan, mitä 8 a §:ssä säädetään liiketoiminnan harjoittamiseen tarvittavista voimavaroista ja menettelytavoista ja, mitä 26 §:ssä säädetään sijoitusrahastotoiminnan harjoittamisesta.

Finanssivalvonta vastaa 1 momentin noudattamisen valvonnasta.

132 b §

Ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön, joka toimilupansa mukaan harjoittaa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa sivuliikkeen välityksellä, sovelletaan lisäksi, mitä arvopaperimarkkinalaissa, lukuun ottamatta sen 4 luvun 7, 12, 14 ja 15 §:ää ja 5 luvun 5, 5 a ja 7 §:ää, sekä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 36 ja 37 §:ssä säädetään arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista sijoituspalvelujen tarjoamisessa.

132 c §

Kolmannen maan rahastoyhtiöön, joka harjoittaa Suomessa 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, sovelletaan lisäksi, mitä sijoituspalvelun tarjoamisesta liiketoimintana ja arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista laissa säädetään.

132 d §

Edellä 132 b ja 132 c § tarkoitetun ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen jäsenyyteen sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitetussa sijoittajien korvausrahastossa sovelletaan, mitä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain 4 a, 4 b, 8 a, 8 b ja 13 a §:ssä säädetään.

132 e §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeestä on tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin siten kuin kaupparekisterilaissa (129/1979) säädetään.

Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään toiminimestä, ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ja kolmannen maan rahastoyhtiö voi Suomessa harjoittaa toimintaansa samalla toiminimellä kuin sillä on kotivaltiossaan.

Patentti- ja rekisterihallitus voi vaatia, että toiminimeen tehdään erottava lisäys, jos:

1) toiminimi ei selvästi erotu parempaa etuoikeutta nauttivista nimistä; tai

2) on tarjolla vaara, että se on sekoitettavissa sellaiseen toiminimeen tai tavaramerkkiin, johon jollain toisella on yksinoikeus Suomessa.

132 f §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toiminnasta vastaa sivuliikkeen johtaja, joka myös edustaa rahastoyhtiötä sivuliikkeen toimintaa koskevissa oikeussuhteissa.

Sivuliikkeen johtajana ei voi olla oikeushenkilö eikä alaikäinen tai se, jolle on määrätty edunvalvoja, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu tai joka on konkurssissa. Liiketoimintakiellon vaikutuksesta kelpoisuuteen säädetään liiketoimintakiellosta annetussa laissa (1059/1985).

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen johtajaan sovelletaan, mitä 5 e §:ssä säädetään rahastoyhtiön toimitusjohtajasta.

132 g §

Ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ja kolmannen maan rahastoyhtiö ei saa Suomessa harjoittamassaan toiminnassa ottaa niin suurta riskiä, että se vaarantaa sivuliikkeen asiakkaiden edut. Sivuliikkeellä on oltava toimintaansa nähden riittävät riskien valvontajärjestelmät.

132 h §

Mitä 4 a §:ssä säädetään varautumisesta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta, koskee vastaavasti ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikettä, jonka välityksellä rahastoyhtiö hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa.

Edellä 1 momentissa säädetty velvoite ei koske ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikettä siltä osin kuin sivuliike on rahastoyhtiön kotivaltion lainsäädännön nojalla varmistanut tehtäviensä hoitamisen poikkeusoloissa 1 momenttia vastaavalla tavalla ja esittänyt siitä Finanssivalvonnalle riittävän selvityksen.

132 i §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen toimihenkilön vaitiolovelvollisuudesta, tietojenanto-oikeudesta ja salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sekä velvollisuudesta tuntea asiakkaat on voimassa, mitä 133, 133 a, 144 ja 147 §:ssä säädetään.

Sivuliikkeellä on oikeus 1 momentin estämättä antaa edustamansa rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai valvonnasta vastaavalle yhteisölle sekä edustamansa rahastoyhtiön tilintarkastajalle ne tiedot, jotka on säädetty tai asianmukaisessa järjestyksessä määrätty ilmoitettaviksi.

Tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuudesta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:ssä.

132 j §

Haaste tai muu tiedoksianto katsotaan toimitetuksi ulkomaiselle ETA rahastoyhtiölle ja kolmannen maan rahastoyhtiölle, jos se on annettu tiedoksi sille, jolla on oikeus yksin tai yhdessä toisen kanssa edustaa rahastoyhtiötä.

Jollei ketään 1 momentissa tarkoitetuista rahastoyhtiön edustajista ole merkitty kaupparekisteriin, tiedoksianto voidaan toimittaa luovuttamalla asiakirjat jollekulle rahastoyhtiön palveluksessa olevalle tai, jos tällaista henkilöä ei tavata, rahastoyhtiön sivuliikkeen sijaintipaikan poliisiviranomaiselle noudattaen lisäksi, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 7 §:n 2—4 momentissa säädetään.

132 k §

Ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikkeen johtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut sivuliikkeen asiakkaalle tai muulle henkilölle rikkomalla tätä lakia tai muuta sivuliikkeen toimintaa koskevaa säännöstä.

Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvussa.

Valvontayhteistyötä koskevat erityissäännökset

132 l §

Finanssivalvontaa on kuultava ennen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista, jos yhtiö hallinnoi sijoitusrahastoa Suomessa. Ennen luvan peruuttamista Finanssivalvonnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sijoittajien etujen suojaamiseksi.

132 m §

Jos Finanssivalvonnalla on perusteltu syy epäillä, että sen valvonnan piiriin kuulumaton toimija harjoittaa tai on harjoittanut sijoitusrahastodirektiivin säännösten vastaista toimintaa toisen ETA-valtion alueella, sen on ilmoitettava tästä asianomaisen ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

132 n §

Toisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä Suomessa suoritettavaan valvontatoimeen tai paikalla tehtävään tarkastukseen tai tutkintaan sovelletaan Finanssivalvonnasta annetun lain 60 §:n 1—3 momenttia.

Finanssivalvonnan oikeudesta kieltäytyä valvontayhteistyöstä säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 53 §:ssä.

Valvontayhteistyöstä paikalla tehtävissä tarkastuksissa ja tutkinnoissa säädetään komission notifiointiasetuksessa.

132 o §

Jos Finanssivalvonnan valvontayhteistyötä koskeva pyyntö on hylätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa, Finanssivalvonta voi saattaa asian Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi. Edellytyksenä on, että Finanssivalvonnan pyyntö koskee:

1) sijoitusrahastodirektiivin 109 artiklan mukaista tietojen vaihtoa;

2) toisessa ETA-valtiossa suoritettavaa paikalla tehtävää tarkastusta tai tutkintaa; tai

3) sen omien virkamiesten osallistumista toisessa ETA-valtiossa suoritettavaan tarkastukseen tai tutkintaan asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen virkamiesten mukana.

132 p §

Finanssivalvonnan velvollisuudesta toimittaa tietoja ETA-valtion toimivaltaisille viranomaisille säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 52 §:ssä.

Finanssivalvonnan on tehtävä yhteistyötä rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa sen varmistamiseksi, että viimeksi mainittu viranomainen kerää rahastoyhtiöltä tiedot, joita tarvitaan sen valvomiseksi, että rahastoyhtiö noudattaa siihen isäntävaltiossa sovellettavia säännöksiä.

Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava rahastoyhtiön isäntävaltion toimivaltaisille viranomaisille rahastoyhtiössä havaituista ongelmista, jos ne saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa sijoitusrahastoon liittyviä tehtäviään asianmukaisesti, sekä liiketoiminnan harjoittamista koskevien tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisten vaatimusten rikkomisista.

Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille rahastoyhtiön Suomessa hallinnoimassa sijoitusrahastossa havaituista ongelmista, jos ne saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa tehtäviään asianmukaisesti tai noudattaa niitä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisia vaatimuksia, jotka kuuluvat Finanssivalvonnan valvontavastuulle.

Toimivaltaisten viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta säädetään komission notifiointiasetuksessa.

132 q §

Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle tiedot niistä tapauksista, joissa:

1) edellä 18 c §:ssä tarkoitettu hakemus on hylätty;

2) Finanssivalvonta on päättänyt olla tekemättä 126 a §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta toisen ETA-valtion viranomaiselle.

132 r §

Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, Euroopan komissiolle ja ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdassa tarkoitettujen Suomen viranomaisten nimet.

134 §

Rahastoyhtiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka se on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut sijoitusrahastolle taikka rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten, sijoitusrahastodirektiivin perusteella annettujen Euroopan unionin asetusten tai sijoitusrahaston sääntöjen vastaisella menettelyllä.

Mitä 1 momentissa säädetään velvollisuudesta vahingon korvaamiseen, koskee myös sitä, jolle rahastoyhtiö on ulkoistanut 26 a §:ssä tarkoitetun toiminnon.

135 §

Rahastoyhtiön hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän tehtävässään on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut rikkomalla tätä lakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai sijoitusrahaston sääntöjä rahastoyhtiölle, sen osakkeenomistajalle, sijoitusrahastolle taikka rahasto-osuuden omistajalle tai muulle henkilölle. Vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei koske vahinkoja siltä osin kuin ne on aiheutettu rikkomalla 13 luvun säännöksiä tai 133 ja 133 a §:n sekä 144 §:n 1, 3 ja 4 momentin säännöksiä.

Tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään tilintarkastuslain 51 §:ssä.

136 §

Rahastoyhtiön osakkeenomistaja ja osakkeenomistajaan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla rinnastettava on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka tämä myötävaikuttamalla tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten tai sijoitusrahaston sääntöjen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta on aiheuttanut rahastoyhtiölle, sen osakkeenomistajalle, sijoitusrahastolle taikka rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei koske vahinkoja siltä osin kuin ne on aiheutettu rikkomalla 13 luvun säännöksiä tai 133 ja 133 a §:n sekä 144 §:n 1, 3 ja 4 momentin säännöksiä.

137 a §

Vahinko, joka johtuu yksinomaan sijoittajalle annettavassa avaintietoesitteessä annetuista tiedoista, on korvattava vain, jos tiedot ovat harhaanjohtavia, epätarkkoja tai ristiriitaisia rahastoesitteen asianomaisten osien kanssa. Avaintietoesitteessä on oltava tätä koskeva selvä varoitus.

140 a §

Jos sijoitusrahasto on lakkautettu, eikä 139 §:ssä tarkoitettua vahinkoa koskevan korvausvaatimuksen esittämisestä sen vuoksi voida päättää rahasto-osuudenomistajien kokouksessa, kullakin osuudenomistajalla on 139 §:n estämättä itsenäinen kanneoikeus. Lisäksi kuluttaja-asiamies voi Finanssivalvontaa kuultuaan ryhmäkannelain (444/2007) 4 §:n nojalla vuoden kuluessa lakkauttamisesta panna kuluttajan asemassa olevien osuudenomistajien puolesta kantajana vireille ryhmäkanteen ja käyttää siinä asianosaisena puhevaltaa.

146 §

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

---

4) sisällyttää totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon 92 §:ssä tarkoitettuun rahastoesitteeseen, 93 §:ssä tarkoitettuun avaintietoesitteeseen, 94 §:ssä tarkoitettuun puolivuotiskatsaukseen tai 96 §:ssä tarkoitettuun vuosikertomukseen,

on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, sijoitusrahastorikkomuksesta sakkoon.

149 §

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta hankkii tai luovuttaa rahastoyhtiön tai säilytysyhteisön osakkeita tekemättä 16 §:n mukaista ilmoitusta taikka hankkii osakkeita Finanssivalvonnan Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a §:n nojalla antaman kiellon vastaisesti, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, sijoitusrahastolain 16 §:ssä tarkoitettujen osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Lain 93 §:ää ei sovelleta ennen lain voimaantulo julkistettuihin avaintietoesitteisiin. Rahastoyhtiön on korvattava yksinkertaistettu rahastoesite avaintietoesitteellä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012.

Lain 16 §:ssä tarkoitettuun ilmoitukseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva sääntöjen vahvistamista, toimilupaa tai muuta lupaa koskeva hakemus on täydennettävä tämän lain vaatimusten mukaiseksi.

Ammattimaisen sijoittajan luokittelu on saatettava vastaamaan 1 §:n 2 momentissa säädettyjä vaatimuksia kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa annettu laki (225/2004), jäljempänä kumottava laki.

2 §

Kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliike, jolla on tämän lain voimaan tullessa voimassa oleva kumottavan lain nojalla myönnetty toimilupa, saa jatkaa toiminnan harjoittamista Suomessa mainitun toimiluvan mukaisesti.

3 §

Jos muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä viitataan kumottavaan lakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan sijoitusrahastolain vastaavia säännöksiä.

4 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

3.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan arvopaperimarkkinalain (495/1989) 1 luvun 1 §:n 11 momentti ja 4 §:n 1 momentin 4 kohta, sellaisina kuin ne ovat laissa 1367/2010, ja

lisätään 4 luvun 4 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 923/2007, uusi 8 momentti seuraavasti:

1 luku.

Yleisiä säännöksiä

1 §

---

Tämän lain arvopaperinvälittäjää koskevien säännösten soveltamisesta ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen säädetään ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetussa laissa (580/1996), ulkomaiseen luottolaitokseen luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) sekä ulkomaiseen rahastoyhtiöön sijoitusrahastolaissa.

4 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

---

4) arvopaperinvälittäjällä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettua sijoituspalveluyritystä sekä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain 2 §:ssä tarkoitettua ulkomaista sijoituspalveluyritystä, luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettua luottolaitosta, joka yhtiöjärjestyksensä, sääntöjensä tai toimilupansa mukaan tarjoaa sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettuja sijoituspalveluja sekä sellaista sijoitusrahastolain 2 §:ssä tarkoitettua rahastoyhtiötä ja ulkomaista rahastoyhtiötä, joka toimilupansa mukaan harjoittaa sijoitusrahastolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa;

---

4 luku

Arvopaperikauppa ja sijoituspalvelun tarjoaminen

4 §

Arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuus

---

Arvopaperinvälittäjän, joka myy sijoitusrahastolaissa tarkoitettujen sijoitusrahastojen tai erikoissijoitusrahastojen rahasto-osuuksia tai antaa tällaisiin sijoituksiin liittyvää neuvontaa, on annettava sijoitusrahastolain 93 §:ssä tarkoitettu avaintietoesite asiakkaalleen.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

4.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 §:n 2 momentin 12 kohta,

muutetaan 4 §:n 2 momentin 4 kohta, 6 §:n 1 momentin 10 kohta, 32 a §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 momentti, 32 c §:n 1 momentin johdantokappale ja 1 kohta, 39 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta sekä 59 §, sellaisina kuin niistä ovat 6 §:n 1 momentin 10 kohta laissa 1360/2010 ja 32 a §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 momentti, 32 c §:n 1 momentin johdantokappale ja 1 kohta laissa 902/2011 sekä

lisätään 39 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laissa 1360/2010, uusi 5 kohta seuraavasti:

4 §
Valvottavat

---

Toimilupavalvottavalla tarkoitetaan tässä laissa:

---

4) sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettua rahastoyhtiötä ja säilytysyhteisöä sekä kolmannen maan rahastoyhtiön sivuliikettä;

---

6 §
Muut määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

---

10) sivuliikkeellä luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön, maksulaitoksen ja vakuutusyhtiön sivuliikettä sekä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevaa sivuliikettä, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa tarkoitettua ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomessa olevaa sivuliikettä, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetussa laissa (580/1996) tarkoitettua ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen Suomessa olevaa sivuliikettä, sijoitusrahastolaissa tarkoitettua ulkomaisen rahastoyhtiön Suomessa olevaa sivuliikettä sekä ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa annetussa laissa (298/2010) tarkoitettua ulkomaisen maksulaitoksen Suomessa olevaa sivuliikettä.

---

32 a §
Omistusosuuden hankinnan kieltäminen

Finanssivalvonta voi saatuaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 42 §:ssä, sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:ssä, sijoitusrahastolain 16 §:ssä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 11 §:ssä, maksulaitoslain 21 a §:ssä tai vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen kieltää mainituissa lainkohdissa tarkoitetun omistusosuuden hankinnan luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahastoyhtiössä, säilytysyhteisössä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisössä, sähkörahayhteisössä tai vakuutusyhtiössä (kohdeyritys), jos osuuden omistus vaarantaisi kohdeyrityksen terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisen toiminnan tai, jos kohdeyritys on vakuutusyhtiö, vakuutetut edut sillä perusteella, että on perusteltua aihetta epäillä:

---

Finanssivalvonta voi kieltää 1 momentissa tarkoitetun hankinnan myös, jos se ei ole saanut 32 b §:n mukaisessa määräajassa mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettuja tietoja taikka luottolaitostoiminnasta annetun lain 42 §:n 6 momentissa, sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:n 6 momentissa, sijoitusrahastolain 16 §:n 6 momentissa, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 11 §:n 6 momentissa, maksulaitoslain 21 a §:n 6 momentissa tai vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:n 6 momentissa tarkoitettuja tietoja.

---

32 c §
Osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittaminen

Finanssivalvonta voi kieltää osakkeiden tai osuuksien omistajalta oikeuden äänivallan käyttöön luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahastoyhtiössä, säilytysyhteisössä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisössä, sähkörahayhteisössä tai vakuutusyhtiössä enintään yhden vuoden ajaksi kerrallaan, jos:

1) osakkeiden tai osuuksien hankinnasta ei ole tehty luottolaitostoiminnasta annetun lain 42 §:ssä, sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:ssä, sijoitusrahastolain 16 §:ssä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 11 §:ssä, maksulaitoslain 21 a §:ssä tai vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta;

---

39 §
Rikemaksu

Finanssivalvonta voi määrätä rikemaksun sille, joka:

---

3) rikkoo sijoitusrahastolain 11 luvussa säädettyjä tai sijoitusrahaston säännöissä määrättyjä varojen sijoittamista koskevia rajoituksia;

4) laiminlyö arvopaperimarkkinalain 2 luvun 10 c §:ssä tarkoitetun vuosikoosteen julkistamisen; tai

5) laiminlyö sijoitusrahastolain 93 §:ssä tarkoitetun avaintietoesitteen laatimisen.

---

59 §
Ulkomaisen ETA-sivuliikkeen ja muun ulkomaisen ETA-valvottavan toimintaa koskevien ehtojen ilmoittaminen kotivaltion valvontaviranomaiselle

Finanssivalvonnan on ilmoitettava ulkomaiselle ETA-sivuliikkeelle tai jos kyseessä on ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö, sen valvonnasta vastaavalle viranomaiselle, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut sivuliikkeeltä tai ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta ilmoituksen ulkomaisen ETA-sivuliikkeen toiminnan aloittamisesta Suomessa tai tällaisen toiminnan merkittävistä muutoksista, sivuliikkeen toimintaa ja valvonnan toteuttamista koskevat vaatimukset ja ne yleisen edun vaatimat ehdot, joita ulkomaisen ETA-valvottavan on Suomessa toimiessaan noudatettava. Mitä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen eikä ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen perustamiseen Suomeen. Lisäeläketoiminnan aloittamisesta Suomessa säädetään ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

5.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain (879/2008) 1 §:n 1 momentin 18 kohta, 4 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 4 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 momentti laissa 903/2011, sekä

lisätään 1 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 11/2010 ja 903/2011, siitä lailla 903/2011 kumotun 2 kohdan tilalle uusi 2 kohta seuraavasti:

1 §
Maksuvelvollinen

Finanssivalvonnan valvontamaksun on velvollinen suorittamaan:

---

2) sijoitusrahastolain (48/1999) 2 b luvussa tarkoitettu sellainen ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä ja joka hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa;

---

18) ulkomaisen luottolaitoksen ja ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen edustusto.

---

4 §
Suhteellinen valvontamaksu

Suhteellisen valvontamaksun maksuperuste ja maksun määrä prosentteina maksuperusteesta sekä maksun suorittamiseen velvolliset määräytyvät seuraavasti:

Maksuvelvollinen	Maksuperuste	Maksun määrä prosentteina maksuperusteesta
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) tarkoitettu talletuspankki	taseen loppusumma	0,00284
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu luottoyhteisö	taseen loppusumma	0,00284
maksulaitoslaissa tarkoitettu muu maksulaitos kuin sähkörahayhteisö	liikevaihto	0,25
maksulaitoslaissa tarkoitettu sähkörahayhteisö	taseen loppusumma	0,00284
vakuutusyhtiölaissa (521/2008) tarkoitettu vahinkovakuutusyhtiö	taseen loppusumma x 4	0,00284
vakuutusyhtiölaissa tarkoitettu henkivakuutusyhtiö	taseen loppusumma	0,00284
työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitettu työeläkevakuutusyhtiö	taseen loppusumma	0,00284
vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettu vakuutusyhdistys	taseen loppusumma x 4	0,00284
eläkesäätiölaissa tarkoitettu eläkesäätiö	taseen loppusumma	0,00284
vakuutuskassalaissa tarkoitettu eläkekassa	taseen loppusumma	0,00284
vakuutuskassalaissa tarkoitettu sairauskassa	taseen loppusumma x 4	0,00284
vakuutuskassalaissa tarkoitettu muu vakuutuskassa kuin eläkekassa tai sairauskassa	taseen loppusumma	0,00284
maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) tarkoitettu Maatalousyrittäjien eläkelaitos	taseen loppusumma	0,00284
merimieseläkelaissa (1290/2006) tarkoitettu Merimieseläkekassa	taseen loppusumma x 0,4	0,00284
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) tarkoitettu työttömyysvakuutusrahasto sekä Koulutusrahasto	taseen loppusumma	0,00284
Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Liikennevakuutuskeskus, Potilasvakuutuskeskus, Ympäristövakuutuskeskus ja työttömyyskassalaissa (603/1984) tarkoitettu työttömyyskassojen tukikassa	taseen loppusumma x 4	0,00284
valtion eläkerahastosta annetussa laissa (1297/2006) tarkoitettu valtion eläkerahasto, kunnallisessa eläkelaissa (549/2003) tarkoitettu Kuntien eläkevakuutus -niminen kunnallinen eläkelaitos ja kirkkolaissa (1054/1993) tarkoitettu Kirkon keskusrahaston eläkerahasto	taseen loppusumma x 0,4	0,00284
sellaisen ulkomaisen luottolaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen	taseen loppusumma	0,00095
sellaisen ulkomaisen luottolaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen	taseen loppusumma	0,00284
muun kuin sähkörahayhteisöä vastaavan ulkomaisen maksulaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen	liikevaihto	0,11
sellaisen sähkörahayhteisöä vastaavan ulkomaisen maksulaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen	taseen loppusumma	0,00095
sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastoyhtiö	rahastoyhtiön Suomessa hallinnoimien sijoitusrahastojen varojen yhteismäärä	0,0022
lisämaksu rahastoyhtiölle, joka tarjoaa omaisuudenhoitoa tai sijoitusneuvontaa	omaisuudenhoidon ja sijoitusneuvonnan liikevaihto	0,34
arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettu arvopaperipörssi ja muu selvitysyhteisö kuin arvopaperikeskus sekä kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa (772/1988) tarkoitettu optioyhteisö	liikevaihto	1,30 %; maksu on kuitenkin vähintään 50 000 euroa
sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (922/2007) tarkoitettu muu sijoituspalveluyritys kuin lain 45 §:n 3—5 momentissa tarkoitettu sijoituspalveluyritys	liikevaihto	0,34
sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 45 §:n 3—5 momentissa tarkoitettu sijoituspalveluyritys	liikevaihto	0,11
työttömyyskassalaissa tarkoitettu työttömyyskassa	jäsenmaksutulo	0,66
ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen	liikevaihto	0,15
ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen	liikevaihto	0,34
ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen ja joka ei hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa	liikevaihto	0,15
ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen ja joka hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa	ulkomaisen rahastoyhtiön Suomessa hallinnoimien sijoitusrahastojen varojen yhteismäärä	0,0018
ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä ja joka hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa	ulkomaisen rahastoyhtiön Suomessa hallinnoimien sijoitusrahastojen varojen yhteismäärä	0,0018
ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen	liikevaihto	0,34
ulkomaisen vakuutusyhtiön sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen	vakuutusmaksutulo	0,03

---

6 §
Muun maksuvelvollisen perusmaksu

Muun kuin 4 §:ssä tarkoitetun maksuvelvollisen perusmaksun määrä euroina sekä maksun suorittamiseen velvolliset määräytyvät seuraavasti:

Maksuvelvollinen	Perusmaksu euroina
arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu arvopaperikeskus	260 000
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu talletussuojarahasto	12 000
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu vakuusrahasto	2 000
maksulaitoslain 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettu oikeushenkilö	1 000
maksulaitoslain 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettu luonnollinen henkilö	200
sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettu sijoittajien korvausrahasto	3 000
sijoitusrahastolaissa tarkoitettu säilytysyhteisö	3 000
talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa (599/2010) tarkoitettu talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö	6 000
luottolaitoksen ja vakuutusyhtiön omistusyhteisö sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa (699/2004) tarkoitetun ryhmittymän omistusyhteisö	10 000
omistusyhteisö, jonka määräysvallassa arvopaperipörssi, arvopaperikeskus, optioyhteisö tai selvitysyhteisö on arvopaperimarkkinalain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla	10 000
sijoituspalveluyrityksen ja vakuutusyhdistyksen omistusyhteisö	1 000
vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettu vakuutusmeklari	1 000 Perusmaksua korotetaan 180 euroa jokaista vakuutusmeklariyrityksen tai yksityisen elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaa rekisteröityä vakuutusmeklaria kohden.
arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu tilinhoitajayhteisö	6 000 Jos tilinhoitajayhteisöllä on yksi tai useampi arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain 7 a §:ssä tarkoitettu asiamies, tilinhoitaja-yhteisön perusmaksua korotetaan 3 000 euroa jokaista asiamiestä kohden.
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ulkomainen selvitysyhteisö	25 000
arvopaperimarkkinalain 4 a luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu suomalainen selvitysosapuoli ja sellainen ulkomainen selvitysosapuoli, jolla on kiinteä toimipaikka Suomessa	12 000
arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu kirjausrahasto ja arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettu selvitysrahasto	2 000
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseenlaskija	15 500 Perusmaksua korotetaan 16 000 euroa, jos osakkeelle on arvopaperimarkkinalain 4 luvun 10 §:ssä tarkoitetut likvidit markkinat.
suomalainen yhtiö, jonka liikkeeseenlaskema osake on otettu hakemuksesta arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteeksi Euroopan talousalueella yksinomaan muussa valtiossa kuin Suomessa	12 500
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseenlaskija, jos kysymyksessä on 4 §:ssä tarkoitettu maksuvelvollinen tai jos liikkeeseenlaskijan kotipaikka ei ole Suomessa	10 500
julkisen kaupankäynnin kohteena olevan muun arvopaperin kuin osakkeen liikkeeseenlaskija	3 000
suomalainen yhtiö, jonka liikkeeseenlaskema muu arvopaperi kuin osake on otettu hakemuksesta arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteeksi Euroopan talousalueella yksinomaan muussa valtiossa kuin Suomessa	3 000
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 a §:ssä tarkoitetun monenkeskisen kaupankäynnin kohteena meklarilistalla olevan osakkeen liikkeeseenlaskija	4 000
monenkeskisen kaupankäynnin kohteena meklarilistalla olevan muun arvopaperin kuin osakkeen liikkeeseenlaskija	1 000
Eläketurvakeskus	10 000
liikennevahinkolautakunta ja potilasvahinkolautakunta	1 000
ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitetun ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön sivuliike	1 000
eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa tarkoitettu sellainen ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos, jolla on Suomessa sivuliike	1 000
ulkomaisen luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen edustusto	1 000
vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettu sellainen vakuutusedustaja, joka on rekisteröity muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa ja jolla on Suomessa sivuliike	300

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

6.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetun lain (1183/2009) 3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1363/2010, seuraavasti:

3 §
Oikeus tarjota säästämissopimusta

Oikeus tarjota säästämissopimusta on:

1) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) tarkoitetulla talletuspankilla ja ulkomaisella luottolaitoksella;

2) sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (922/2007) tarkoitetulla sijoituspalveluyrityksellä;

3) sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitetulla rahastoyhtiöllä ja yhteissijoitusyrityksellä sekä ulkomaisella ETA-rahastoyhtiöllä ja kolmannen maan rahastoyhtiöllä;

4) ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetussa laissa (580/1996) tarkoitetulla ulkomaisella sijoituspalveluyrityksellä.

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

7.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 14 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1364/2010, seuraavasti:

14 §
Sijoituspalvelun tarjoaminen muun luvan nojalla

---

Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua ja sen jäsenyydestä korvausrahastossa säädetään ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetussa laissa (580/1996). Ulkomaisen luottolaitoksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua ja sen jäsenyydestä korvausrahastossa säädetään luottolaitostoiminnasta annetussa laissa. Ulkomaisen rahastoyhtiön oikeudesta tarjota sijoituspalvelua ja sen jäsenyydestä korvausrahastossa säädetään sijoitusrahastolaissa.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

8.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 2 §:n 1 momentin 6 kohta ja

muutetaan 2 §:n 1 momentin 5 kohta seuraavasti:

2 §
Lain soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan:

---

5) sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettuun rahastoyhtiöön, säilytysyhteisöön ja ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliikkeeseen;

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

9.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 16 §:n 9 momentti ja 17 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 16 §:n 9 momentti laissa 1370/2010 ja 17 §:n 1 momentti laissa 520/2010, seuraavasti:

16 §
Meno- ja vähennystietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus

---

Sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (922/2007) tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja Suomessa annetussa laissa (580/1996) tarkoitetun ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen ja edustuston, arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa (826/1991) tarkoitetun arvopaperikeskuksen ja tilinhoitajayhteisön ja sen asiamiehen, luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) tarkoitetun luottolaitoksen ja ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen ja edustuston, sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitetun rahastoyhtiön, ulkomaisen rahastoyhtiön Suomessa olevan sivuliikkeen ja sellaisen ulkomaisen rahastoyhtiön, joka hallinnoi Suomeen perustettua sijoitusrahastoa, on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot omaisuuden hoidosta tai säilyttämisestä perimistään maksuista.

---

17 §
Muita tietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus

Rahastoyhtiön, ulkomaisen rahastoyhtiön Suomessa olevan sivuliikkeen ja sellaisen ulkomaisen rahastoyhtiön, joka hallinnoi Suomeen perustettua sijoitusrahastoa, on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot verovelvollisen omistamista sekä verovelvolliselta lunastetuista sijoitusrahaston rahasto-osuuksista sekä yhteissijoitusyrityksen osuuksista. Lisäksi on annettava tarvittavat tiedot lunastettujen rahasto-osuuksien ja yhteissijoitusyritysten osuuksien hankintahinnasta ja hankinta-ajankohdasta sekä merkinnän ja lunastuksen yhteydessä perityistä kuluista siltä osin kuin nämä tiedot ovat tiedonantovelvollisella.

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

10.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään ennakkoperintälain (1118/1996) 9 §:ään uusi 5 momentti seuraavasti:

9 §
Ennakonpidätysvelvollisuus

---

Sijoitusrahastolain nojalla Suomeen perustettua sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen hallinnoimansa sijoitusrahaston voitto-osuuksista.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

11.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 18 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1108/2006, 1233/2006, 504/2008 ja 525/2009, uusi 7 kohta ja 20 §:ään uusi 6 kohta seuraavasti:

18 §
Verohallinnon oikeus tietojen oma-aloitteiseen antamiseen

Verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa omasta aloitteestaan verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen:

---

7) Finanssivalvonnalle ulkomaisen rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämiseen sekä verojen perimisvelvollisuuteen liittyviä rahastoyhtiön ja verovelvollisen verotustietoja, joilla saattaa olla merkitystä arvioitaessa, onko ulkomaisen rahastoyhtiön Suomeen perustamaa sijoitusrahastoa hallinnoitaessa olennaisesti rikottu Suomessa yleisen edun turvaamiseksi voimassa olevaa lainsäädäntöä sijoitusrahastolain (48/1999) 18 j §:ssä tarkoitetulla tavalla.

---

20 §
Tietojen antaminen eräille viranomaisille

Verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa pyynnöstä:

---

6) Finanssivalvonnalle sijoitusrahastolain 18 j §:ssä tarkoitettua arviointia varten tarpeellisia ulkomaisen rahastoyhtiön tiedonantovelvollisuuteen ja verojen perimisvelvollisuuteen liittyviä rahastoyhtiön ja verovelvollisen verotustietoja.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2011

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri
Alexander Stubb