Siirry esitykseen
HE 56/2011
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ajoneuvoverolain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvoverolakia siten, että ajoneuvoveron perusveron tasoa korotettaisiin verotuottojen lisäämiseksi ja veron ohjausvaikutuksen parantamiseksi. Ajoneuvokannan keskipäästöisellä autolla vero nousisi noin 50 euroa vuodessa. Ohjausvaikutusta parannettaisiin muuttamalla hiilidioksidipäästöön perustuvaa verotaulukkoa siten, että taulukko alkaisi 0 grammasta kilometrillä nykyisen 66 gramman sijasta.
Lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan sähköautojen vero olisi alin lain liitteen taulukossa säädetty päiväkohtaisen veron määrä.
Ajoneuvoverotusta koskeva muutoksenhakuaika yhtenäistettäisiin muun välillisen verotuksen kanssa lyhentämällä se viidestä vuodesta kolmeen vuoteen.
Valko-Venäjällä rekisteröidyt ajoneuvot vapautettaisiin kiinteästä verosta ja kulutusverosta vastavuoroisuuden perusteella.
Esitykseen sisältyy lisäksi eräitä muita lähinnä teknisluontoisia ajoneuvoverolain muutoksia.
Esitys liittyy valtion vuoden 2012 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2012 alusta. Korotettua veroa sovellettaisiin 12 kuukauden siirtymäajan vuoksi veroon, joka kohdistuisi 1 päivältä tammikuuta 2013 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan veroon. Valko-Venäjällä rekisteröityjen ajoneuvojen verovapautta sovellettaisiin 1 päivästä toukokuuta 2011 alkaen.
Kansallinen lainsäädäntö
Liikenteen verotus koostuu ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä maksettavasta kertaluonteisesta autoverosta, vuosittain maksettavasta ajoneuvoverosta ja liikennepolttoaineista kannettavasta valmisteverosta. Liikenteen verotus kohdistuu siten niin ajoneuvon hankintaan, käytettävissä oloon kuin todelliseen käyttömäärään. Sekä auto-, ajoneuvo- että polttoainevero ovat nykyisin ympäristöperusteisia, kun auto- ja ajoneuvoverossa vero määräytyy ajoneuvon hiilidioksidipäästön perusteella ja liikennepolttoaineiden verotuksessa otetaan huomioon polttoaineesta aiheutuva hiilidioksidipäästö, polttoaineen energiatehokkuus sekä lähipäästöt.
Ajoneuvoverosta säädetään ajoneuvoverolaissa (1281/2003). Ajoneuvovero koostuu ajoneuvoveron perusverosta ja käyttövoimaverosta. Perusvero on henkilö- ja pakettiautoilta (M1-, N1, M1G- ja N1G-luokka) kannettava fiskaalinen vero. Vero kannetaan päiväkohtaisesti ja se määrätään 12 kuukauden pituisilta verokausilta ajoneuvoliikennerekisterissä, jäljempänä rekisteri, olevien auton tietojen perusteella. Veroa ei kanneta niiltä päiviltä, joilta auto on ilmoitettu liikennekäytöstä poistetuksi. Vero voidaan maksaa kerralla tai verovelvollisen pyynnöstä kahdessa taikka neljässä erässä.
Perusvero on muutettu ajoneuvon hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi ajoneuvoverolain muuttamisesta annetulla lailla (1311/2007) ja ajoneuvoverolain muuttamisesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta annetulla lailla (943/2009), jotka tulivat voimaan 1 päivänä helmikuuta 2010. Perusvero määräytyy ensisijaisesti auton valmistajan EU-tyyppihyväksynnän yhteydessä ilmoittaman, yhdistettyä kaupunki- ja maantieajon polttoaineen ominaiskulutusta vastaavan hiilidioksidipäästön (grammaa kilometrillä) perusteella.
Perusvero määräytyy tyyppihyväksynnässä määritetyn hiilidioksidipäästön perusteella henkilöautolla, jonka kokonaismassa on enintään 2 500 kilogrammaa ja joka on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2001 tai sen jälkeen, sekä henkilöautolla, jonka kokonaismassa on yli 2 500 kilogrammaa ja joka on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2002 tai sen jälkeen. Kaksikäyttöautolla perusvero määräytyy hiilidioksidipäästön mukaan, kun auto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen. Pakettiautolla perusvero määräytyy hiilidioksidipäästön perusteella, jos auto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2008 tai sen jälkeen.
Jos ajoneuvo on otettu käyttöön ennen edellä mainittua ajankohtaa tai sille ei ole määritetty tyyppihyväksynnässä hiilidioksidipäästöä, perusvero määräytyy ajoneuvon kokonaismassan perusteella. Kokonaismassaa voidaan pitää parhaana käytettävissä olevana hiilidioksidipäästöjä vastaavana teknisenä veroperusteena, joka on käytettävissä kaikilla rekisterissä olevilla ajoneuvoilla.
Ajoneuvoveron määrä on 19—606 euroa vuodessa ajoneuvon ominaishiilidioksidipäästöstä riippuen. Veron määrä on 19 euroa vuodessa, kun ajoneuvon päästö on enintään 66 grammaa kilometrillä, ja 606 euroa, kun päästö on 400 grammaa kilometrillä tai enemmän. Enimmäis- ja vähimmäisveron välillä veron määrä on määritetty erikseen jokaiselle hiilidioksidigrammamäärälle. Kokonaismassan perusteella määräytyvä perusvero on 75—485 euroa vuodessa. Vero on 75 euroa, kun ajoneuvon kokonaismassa on enintään 1 300 kilogrammaa ja 485 euroa, kun kokonaismassa on 3401 kilogrammaa tai enemmän. Kokonaismassaan perustuva vero on määritetty sadan kilogramman välein. Kokonaismassan mukaan määräytyvä vero on jonkin verran lievempi kuin todellisen hiilidioksidipäästön perusteella määräytyvä vero. Verotaulukot ovat samat kaikille perusveron alaisille ajoneuvoille. Veromalli suosii tekniikasta riippumatta kaikkia pienipäästöisiä autoja, ja esimerkiksi dieselkäyttöiset autot hyötyvät vastaavaan bensiinikäyttöiseen malliin verrattuna.
Ajoneuvoveron käyttövoimaveroa kannetaan henkilö-, paketti- ja kuorma-autoista, jotka käyttävät polttoaineena muuta kuin moottoribensiiniä. Valtiontaloudellisen tarkoituksensa lisäksi käyttövoimaverolla tasoitetaan eri tavoin verotettuja polttoaineita käyttävien henkilöautojen erisuuruisia käyttökustannuksia autoilijoille. Henkilöautojen käyttövoimavero on osa liikennepolttoaineiden verotusta ja veron taso on yhteydessä liikennepolttoaineiden verotasoon. Pakettiautojen ja kuorma-autojen käyttövoimaverolla ei ole vastaavaa verotusta tasaavaa vaikutusta.
Kuorma-autojen käyttövoimaverolla pannaan täytäntöön EU:n lainsäädännössä edellytetty raskaiden ajoneuvojen vuotuinen vero. Kuorma-autojen käyttövoimaveroa määrättäessä otetaan kokonaismassan ja akseleiden lukumäärän lisäksi huomioon, käytetäänkö autoa perävaunun vetoon. Jos auto on varustettu perävaunun vetoa varten mutta sitä ei käytetä tähän tarkoitukseen, ajoneuvon omistajan tai haltijan on ilmoitettava siitä kuorma-auton ensi- tai uudelleenrekisteröinnin yhteydessä tai ennen perävaunun käytön lopettamista.
Ajoneuvovero kannetaan etukäteen juoksevalta 12 kuukauden mittaiselta verokaudelta. Liikenteen turvallisuusvirasto lähettää verolipun rekisteriin merkittyyn osoitteeseen tai sille kirjallisesti ilmoitettuun laskutusosoitteeseen. Paperilaskun lisäksi ajoneuvoverolippu voidaan toimittaa myös sähköisesti. Liikenteen turvallisuusvirasto on tarjonnut sähköpostitse tapahtuvaa sähköistä laskutusta ajoneuvoverolain 26 §:n perusteella jaksoverotettaville laskutussopimusasiakkaille vuodesta 2004 sopimusehtojensa mukaisesti. Vuodesta 2009 alkaen ajoneuvoveron sähköistä laskutusta on voitu käyttää myös yksityishenkilöiden ajoneuvoveroa kannettaessa. Yksityishenkilöille sähköisen laskun vastaanotto on mahdollista e-laskuna verkkopankkiin ja pdf-dokumenttina NetPosti-laatikkoon. Vastaavanlainen yritysten verkkolaskutus otetaan käyttöön vuoden 2012 aikana.
Jos ajoneuvoveroa tai sen erääntynyttä osaa ei suoriteta määräajassa, ajoneuvo asetetaan käyttökieltoon. Käyttökiellon aikana ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä ennen kuin erääntynyt vero on kokonaan maksettu. Tarvittaessa ajoneuvon käyttö estetään ottamalla rekisterikilvet ja rekisteröintitodistus viranomaisen haltuun.
Ajoneuvoverotusta koskeviin päätöksiin haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Verovelvollinen voi myös hakea oikaisua päätökseen Liikenteen turvallisuusvirastolta, jos veroa on maksuunpantu liikaa. Määräaika valituksen ja oikaisupyynnön tekemiseen on viisi vuotta sen verokauden päättymisestä, jona veron maksuunpano on tehty tai jona veron maksuunpano olisi pitänyt määrätä tai jona veron palautuspäätös on tehty.
Kiinteää veroa kannetaan ulkomailla rekisteröidystä, Suomeen tilapäistä käyttöä varten tuodusta ajoneuvosta, jossa käytetään polttoaineena muuta ainetta kuin moottoribensiiniä. Kiinteää veroa kannetaan myös kuorma-auton perävaunusta. Vero kannetaan Suomessa käytön keston mukaan käyttövuorokausilta. Lisäksi kannetaan kulutusveroa Suomessa ajetun matkan perusteella. Ajoneuvolain 43 §:n mukaan näistä veroista myönnetään lainkohdassa mainituissa maissa rekisteröidyille ajoneuvoille vapautuksia tai alennuksia vastavuoroisuuden perusteella. Lisäksi voimassa voi olla eräisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin taikka kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvia verovapauksia. Suomi on yleensä pyrkinyt toteuttamaan vastavuoroisia verovapauksia aina, kun se on ollut mahdollista.
Euroopan unionin lainsäädäntö
Ajoneuvovero on kansallinen vero, jota ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionin lainsäädännössä lukuun ottamatta raskailta ajoneuvoilta kannettavaa vuotuista käyttömaksua. Ajoneuvoverotuksessa on kuitenkin otettava huomioon Euroopan unionin lainsäädännön yleiset periaatteet, kuten syrjimättömyysperiaate.
Euroopan unionin jäsenvaltioita sitoo päästökaupan ulkopuolista sektoria koskeva 16 prosentin päästövähennystavoite. Päästökaupan ulkopuolisista sektoreista päästövähennystavoitteet ja toimet kohdistuvat erityisesti ajoneuvoliikenteeseen. Henkilöautojen aiheuttamat vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat yli puolet tieliikenteen kokonaispäästöistä, joten niiden merkitys päästötavoitteiden kannalta on huomattava.
Euroopan unionin tason strategia henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöistä sisältyy Euroopan komission helmikuussa 2007 julkaisemaan tiedonantoon (KOM(2007)19). Tavoitteena on, että vuonna 2012 Euroopassa myytävien uusien autojen keskimääräinen päästö olisi enintään 120 grammaa kilometrillä. Pakettiautojen tavoitetaso on 175 grammaa kilometrillä. Tavoitteisiin voidaan tiedonannon mukaan päästä kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa keinoina käytetään auton valmistajiin kohdistuvien vaatimusten lisäksi muun muassa kuluttajainformaatiota ja taloudellisia ohjauskeinoja, joilla ohjataan kuluttajia valitsemaan markkinoilla vähäpäästöisempiä ja energiatehokkaampia ajoneuvoja.
Osana strategian toimeenpanoa Euroopan unionissa on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 443/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Asetuksen mukaan uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästö on vuoteen 2015 mennessä pudotettava keskimäärin 130 grammaan kilometrillä ja 95 grammaan kilometrillä vuoteen 2020 mennessä. Pakettiautojen osalta Euroopan komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi päästönormien asettamisesta uusille kevyille hyötyajoneuvoille KOM(2009) 593. Ehdotuksen mukaan uusien pakettiautojen hiilidioksidipäästö saisi olla keskimäärin 175 grammaa kilometrillä vuonna 2016. Pitkän aikavälin tavoitteeksi komissio on ehdottanut 135 gramman hiilidioksidipäästöä kilometrillä.
Autokanta ja liikennesuoritteet
Liikenteen osuus Suomen kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin viidesosa. Noin 80 prosenttia liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteestä. Tieliikenteen päästöistä noin 60 prosenttia aiheutuu henkilöautoliikenteestä, 35 prosenttia paketti- ja kuorma-autoista ja loput viisi prosenttia muista ajoneuvoista. Vuonna 2008 tieliikenteen hiilidioksidipäästöt olivat noin 12 miljoonaa tonnia. Ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt ovat suorassa suhteessa polttoaineen kulutukseen, johon vaikuttavat ajoneuvojen ominaiskulutus, ajotavat ja liikenteen määrä.
Henkilöautojen määrä ja liikennesuoritteet ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti lukuun ottamatta 1990-luvun alun taloudellista taantumaa. Tieliikenteen määrä asukasta kohti ja keskimääräinen ajosuorite henkilöautoa kohti ovat EU-maiden keskitasoa korkeampia. Vuoden 2010 lopussa Suomen rekisterissä oli 2,87 miljoonaa henkilöautoa, joista 2,5 miljoonaa autoa oli liikennekäytössä. Pakettiautoja oli rekisterissä noin 350 000, joista liikennekäytössä oli noin 290 000 autoa. Vuonna 2010 liikennekäytössä olleiden rekisteriin merkittyjen henkilöautojen keski-ikä oli 10,6 vuotta ja pakettiautojen 11,4 vuotta. Vuonna 2009 henkilöautoilla ajettiin keskimäärin 16 500 km ja pakettiautoilla 11 600 kilometriä vuodessa.
Vuonna 2008 otettiin käyttöön päästöperusteinen autovero, minkä jälkeen Suomessa verotettujen uusien henkilöautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on alentunut yli 17 prosenttia. Vuonna 2007 keskimääräinen hiilidioksidipäästö oli 177 grammaa kilometrillä, kun se vuoden 2011 alkupuoliskolla oli noin 145 grammaa kilometrillä. Uusien bensiinikäyttöisten autojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on alentunut 179 grammasta 145 grammaan kilometrillä ja dieselkäyttöisten autojen keskimääräinen päästö 173 grammasta niin ikään 145 grammaan kilometrillä. Nykyinen keskimääräinen 145 gramman päästö vastaa bensiiniautolla 6,2 litran ja dieselautolla 5,5 litran yhdistettyä kaupunki- ja maantieajon polttoaineenkulutusta sadalla kilometrillä. Erot bensiini- ja dieselautojen polttoaineenkulutuksessa johtuvat dieselöljyn suuremmasta energiasisällöstä bensiiniin verrattuna. Jokainen ajoneuvossa käytetty bensiinilitra tuottaa hiilidioksidia 2 350 grammaa ja dieselöljylitra vastaavasti 2 660 grammaa. Dieselöljyn suurempi päästötaso aiheutuu sen suuremmasta hiilisisällöstä bensiiniin verrattuna.
Autoverolain muuttaminen päästöperusteiseksi ei ole vaikuttanut käytettynä maahan tuotujen henkilöautojen hiilidioksidipäästöihin. Käytettynä tuotujen autojen päästöjen keskiarvo on pysynyt lainmuutosta edeltäneellä tasolla, eli hieman alle 200 grammassa kilometriltä. Vuosina 2007—2009 maahan tuotiin 21 000—23 000 käytettyä henkilöautoa vuodessa. Vuonna 2010 käytettynä maahantuotujen henkilöautojen määrä nousi lähes 30 000 autoon. Myöskään käytettynä maahan tuotujen autojen keski-ikä ei ole muuttunut. Vuoden 2008 jälkeen maahan tuotujen dieselautojen mediaani-ikä on vaihdellut neljän ja kuuden vuoden välillä, bensiinikäyttöisillä autoilla se on pysynyt yli kymmenessä vuodessa.
Uusien pakettiautojen keskimääräisissä hiilidioksidipäästöissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia päästöperusteisen autoveron käyttöönoton jälkeen. Uusien pakettiautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on 210 grammaa kilometrillä.
Hiilidioksidipäästöihin perustuvaa ajoneuvoveroa on kannettu vuodesta 2010 alkaen ja siirtymäajan vuoksi täysimääräisesti vasta maaliskuusta 2011 alkaen, joten veron vaikutuksia ajoneuvojen hankintaan tai ajoneuvokantaa ei voida vielä arvioida. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että muutokset ajoneuvokannassa ovat hitaita eikä nykytasoltaan alhainen vuotuinen ajoneuvovero vaikuta ajoneuvokannan uusiutumiseen kovinkaan merkittävästi.
Ajoneuvoveron määrä ja verotuotto
Ajoneuvoveron perusveron tuotto oli vuonna 2010 noin 350 miljoonaa euroa. Tästä 310 miljoonaa euroa koostui henkilöautoilta kannettavasta verosta ja 40 miljoonaa pakettiautojen verosta. Vuoden 2011 verotuotoksi on ennustettu 400 miljoonaa euroa. Verotuoton kasvu johtuu pääasiassa päästöperusteisen perusveroon siirtymisestä vuonna 2010. Perusveron muuttaminen päästöperusteiseksi toteutettiin henkilöautoilla verotuottoneutraalisti siten, että niiden keskimääräinen verorasitus pyrittiin pitämään ennallaan. Pakettiautojen keskimääräinen vero sen sijaan nousi, mikä pääasiassa selittää perusveron tuoton kasvun.
Keskimääräinen rekisterissä olevilta henkilöautoilta kannettava ajoneuvoveron perusvero on noin 128 euroa vuodessa. Noin 90 prosentilla rekisterissä olevista henkilöautoista perusvero on enintään 180 euroa. Päästöperusteiseen veroon siirryttäessä pakettiautojen keskimääräinen veron määrä nousi yli kaksinkertaiseksi. Rekisterissä olevien pakettiautojen keskimääräinen perusvero on nykyisin noin 270 euroa vuodessa ja noin 90 prosentilla pakettiautoista perusvero on enintään 360 euroa vuodessa.
Vuonna 2011 käyttöön otettujen uusien henkilö- ja pakettiautojen keskimääräinen vero on huomattavasti alempi kuin rekisterissä olevien ajoneuvojen keskimääräinen vero. Vuonna 2011 verotettujen uusien henkilöautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on 145 grammaa kilometrillä, jolloin perusvero on noin 85 euroa vuodessa. Käytettynä tuotujen henkilöautojen keskimääräinen ajoneuvovero on nykyisin noin 150 euroa vuodessa. Uusien pakettiautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on noin 210 grammaa kilometrillä, jolloin perusvero on noin 170 euroa vuodessa.
Matkailuautot kuuluvat henkilöautojen tavoin M1-luokkaan. Matkailuautojen perusvero määräytyy veromallin mukaisesti samoin kuin henkilö- ja pakettiautojen vero. Matkailuautoille ei tarvitse mitata EU-tyyppihyväksynnässä hiilidioksidipäästöjä, minkä vuoksi matkailuautojen vero määräytyy pääsääntöisesti kokonaismassan mukaan. Matkailuautojen keskimääräinen ajoneuvoveron perusvero on 430 euroa vuodessa.
Perusveron alaisista rekisteriin merkityistä henkilöautoista vero määräytyy mitattujen todellisten hiilidioksidipäästöjen perusteella noin 60 prosentilla autoista ja kokonaismassan perusteella noin 40 prosentilla autoista. Kokonaismassan perusteella määräytyvä keskimääräinen perusvero on henkilöautoilla 136 euroa ja pakettiautoilla 287 euroa vuodessa. Massan mukaan määräytyvä vero on siis keskimäärin hieman korkeampi kuin hiilidioksidipäästön mukaan määräytyvä vero, mutta ero ei ole merkittävä. Kokonaismassan perusteella verotettavien ajoneuvojen määrä laskee hitaasti ajoneuvokannan uusiutuessa, mutta toistaiseksi niiden osuus on vielä melko suuri.
Ajoneuvoveroa koskeva muutoksenhaku
Helsingin hallinto-oikeudelle tehdään keskimäärin kymmenen ajoneuvoveroa koskevaa valitusta vuodessa. Matkailuautojen verotusta koskevat valitukset ovat aiheuttaneet tilapäisen valitusmäärien kasvun, kun valituksia on tehty maaliskuun 2010 jälkeen yhteensä noin 300. Rekisteröimättömän tai liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen kannettavaa lisäveroa koskevia valituksia on tehty lisäksi noin 20 vuodessa. Kaikkiaan ajoneuvoveroon haetaan muutosta varsin vähän. Vuonna 2009 tehdyistä valituksista 85 prosenttia oli saapunut kolmen vuoden kuluessa valituksessa kyseessä olevan verotuspäätöksen tekemisestä. Vuonna 2010 vastaava luku oli 96 prosenttia.
Ajoneuvon hiilidioksidipäästöihin perustuvaa ajoneuvoveron perusveroa on kannettu noin vuoden ajan. Nykyinen verotaulukko on kuitenkin laadittu jo vuonna 2007, minkä jälkeen ajoneuvojen keskimääräiset päästöt ovat alentuneet merkittävästi ajoneuvoteknisen kehityksen, ajoneuvojen tarjonnassa tapahtuneiden muutosten ja taloudellisen ohjauksen vaikutuksesta.
Rekisterissä olevien henkilöautojen keskimääräinen perusvero on vain hieman yli sata euroa vuodessa ja suurimmalla osalla autoista alle kaksisataa euroa vuodessa. Uusilla henkilöautoilla keskimääräinen vero on enää alle sata euroa. Vuosittain maksettava perusvero on nykytasollaan alhainen ja sen ohjausvaikutusta voidaan pitää melko vähäisenä. Ohjausvaikutus vähenee entisestään ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen laskiessa, jollei verotasoja tarkasteta. Ilman verotason muutoksia myös ajoneuvoveron tuotossa on pidemmällä aikavälillä odotettavissa hidasta laskua ajoneuvokannan uudistuessa.
Perusveron alin vuotuinen määrä on noin 19 euroa, jonka saa, kun ajoneuvon hiilidioksidipäästö on enintään 66 grammaa kilometrillä. Nykyisin useat automallit alittavat jo sadan hiilidioksidigramman rajan kilometrillä. Voidaan olettaa, että ajoneuvojen tekninen kehitys jatkuu nopeana ja perusveron grammamääräinen alaraja saavutetaan lähivuosina. Vero ei ohjaa hankkimaan vähäpäästöisintä ja parasta saatavilla olevaa teknologiaa olevaa ajoneuvoa ja veron ohjausvaikutus heikkenee entisestään tekniikan kehittyessä.
EU:n tyyppihyväksyntää koskevan lainsäädännön mukaan sähköautoille ei tarvitse ilmoittaa ominaishiilidioksidipäästöjä. Koska sähköautojen päästöjä ei mitata tai ilmoiteta, niiden veroprosentti tulisi määrittää ajoneuvoverolain nykyisen sanamuodon mukaan ajoneuvon kokonaismassan perusteella. Sähköautojen raskaat akut nostavat niiden kokonaismassaa, jolloin sähköauton vero nousee korkeammaksi kuin ajoneuvon todellisen päästön mukaan määritetty vero. Massan mukaan määritetty vero on myös korkeampi kuin vastaavanlaisen polttomoottoriauton autovero, vaikka sähköautosta ei aiheudu ajon aikana lainkaan hiilidioksidipäästöjä.
Kun erääntynyt ajoneuvovero maksetaan määräajan jälkeen, maksusuoritus näkyy veroviranomaisen tietojärjestelmässä vasta muutamien päivien kuluttua maksun suorittamisesta. Rahalaitosten yleisten maksunvälitysehtojen mukaan tiedon välittyminen kestää 1—3 pankkipäivää. Viive on otettu huomioon veroviranomaisen tietojärjestelmissä, kun vero maksetaan viimeistään eräpäivänä. Vastaavaa järjestelyä ei voida tehdä niissä tilanteissa, joissa maksu maksetaan eräpäivän jälkeen. Tästä aiheutuu valvonnan kannalta epäselviä tilanteita, koska ajoneuvoverolaissa ei säädetä käyttökiellon päättymisajankohdasta tai näyttövelvollisuudesta tilanteessa, jossa vero on maksettu, mutta se ei vielä näy veroviranomaisen järjestelmässä.
Ajoneuvoverotuksessa käytetään rekisteriin merkittyjä osoitetietoja. Osoitetiedot päivittyvät rekisteriin väestötietojärjestelmästä. Verovelvollinen voi kuitenkin ilmoittaa myös muun laskutusosoitteen, joka voidaan myöhemmin poistaa rekisteristä verovelvollisen kirjallisella ilmoituksella. Laskutusosoitteen käyttö on aiheuttanut ongelmia, kun osoitteenmuutostilanteessa uutta laskutusosoitetta ei ilmoiteta veroviranomaiselle. Tällöin verolippu lähetetään väärään osoitteeseen ja veron maksu voi viivästyä, jolloin ajoneuvo voi joutua käyttökieltoon ja verovelvolliselle aiheutuu ylimääräisiä viivästyskustannuksia.
Ajoneuvoverolain mukaan ilmoitus siitä, että perävaunun vetoon varustettua kuorma-autoa ei käytetä perävaunun vetoon, on tehtävä ensi- ja uudelleenrekisteröinnin yhteydessä tai ennen perävaunun käytön lopettamista. Ilmoitus tulisi tehdä myös otettaessa ajoneuvo liikennekäyttöön, mutta nimenomaisen säännöksen puuttuessa lain tulkinta on ollut epäyhdenmukainen ja verovelvollisen oikeusturvan kannalta ongelmallinen.
Ajoneuvoveroa koskeva viiden vuoden muutoksenhakuaika on varsin pitkä verrattuna muihin välillisen veron veromuotoihin, joissa muutoksenhakuaika on pääsääntöisesti kolme vuotta. Hallinnon oikeusturvajärjestelmän kehittämisessä on ollut yleisenä tavoitteena pyrkimys siihen, että virheelliset päätökset voidaan korjata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja joustavasti. Ajoneuvoveropäätöksille on luonteenomaista, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat ovat pääosin tiedossa jo käsittelyn alkuvaiheessa. Vaikka ajoneuvovero on massaluonteinen vero, verovelvollisten oikeusturva ei edellytä erityisen pitkää muutoksenhakuaikaa.
Suomen ja Valko-Venäjän välinen sopimustilanne on pysynyt muuttumattomana ainakin vuodesta 1995 alkaen. Kiinteän veron ja kulutusveron kantaa tulli, joka havaitsi keväällä 2011, että valkovenäläisiltä ajoneuvoilta ei ollut kannettu kiinteää veroa ja kulutusveroa, vaikka sopimusta verovapaudesta ei ollut tehty. Tämän jälkeen Valko-Venäjällä rekisteröidyiltä ajoneuvoilta ryhdyttiin kantamaan kiinteää veroa ja kulutusveroa, minkä seurauksena Suomen ja Valko-Venäjän välillä on käyty syksyllä 2011 neuvottelut maiden välisen sopimuksen muuttamisesta. Neuvottelujen johdosta sopimukseen on tarkoitus ottaa määräys vastavuoroisesta verovapaudesta. Verovapaus pyrittäisiin toteuttamaan myös ajalta, jona Suomessa on kannettu veroja Valko-Venäjällä rekisteröidyiltä ajoneuvoilta. Valko-Venäjällä ei ole vastaavana aikana peritty veroja Suomessa rekisteröidyiltä ajoneuvoilta.
Esityksen tavoitteena on pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaisesti siirtää autoilun verotuksen painopistettä hankinnan verotuksesta käytön verotukseen ajoneuvoveroa korottamalla. Pyrkimyksenä on nopeuttaa autokannan uudistumista tieliikenteen ilmasto- ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä suosia vähäpäästöistä ajoneuvoteknologiaa.
Ehdotetun ajoneuvoveron korotuksen tavoitteena on lisätä valtion verotuloja ja parantaa ajoneuvoveron ohjausvaikutusta veron nykyistä tekniikkaneutraalia rakennetta noudattaen. Tasokorotuksen avulla pyritään lisäämään perusveron ohjausvaikutusta tilanteessa, jossa ajoneuvojen tekninen kehitys ja siitä johtuva päästöjen pienentyminen on nopeaa. Ohjauksen tehostamisella kannustettaisiin kuluttajia valitsemaan mahdollisimman vähän polttoainetta kuluttavia automalleja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja energian säästämiseksi. Samalla nopeutettaisiin autokannan uusiutumista. Ehdotetulla muutoksella tuettaisiin myös ajoneuvon hankinnan yhteydessä maksettavaan autoveroon ehdotettuja verotason muutoksia.
Esityksen tavoitteena on myös korjata ajoneuvoverolain soveltamisessa esille tulleita epäkohtia.
Ajoneuvoveron perusveron verotaulukkoa ehdotetaan muutettavaksi veron ohjausvaikutuksen tehostamiseksi ja verotuottojen lisäämiseksi. Alin veron määrä nostettaisiin nykyisestä 19 eurosta 43 euroon vuodessa. Alinta veron määrää sovellettaisiin, kun ajoneuvon hiilidioksidipäästö olisi 0 grammaa kilometrillä. Ylin veron määrä pysyisi nykyisessä 606 eurossa vuodessa, jota sovellettaisiin, kun ajoneuvon hiilidioksidipäästö olisi 400 grammaa kilometrillä tai enemmän. Korotus olisi päästön määrästä riippuen 23—92 euroa. Pienimmillään korotus olisi aivan vähäpäästöisimmillä ajoneuvoilla ja suurimmillaan ajoneuvoilla, joiden päästö on noin 300 grammaa kilometrillä. Keskimääräisellä rekisterissä olevalla, 180 grammaa kilometrillä päästävällä autolla korotus olisi 50 euroa vuodessa eli noin 40 prosenttia nykyisestä.
Myös kokonaismassan perusteella määräytyvään veroa korotettaisiin 50 eurolla kaikissa painoluokissa. Massaperusteisen taulukon rakenne säilytettäisiin ennallaan. Alin veron määrä nostettaisiin 75 eurosta 125 euroon ja ylin veron määrä 485 eurosta 535 euroon.
Ehdotetut muutokset toteutettaisiin ajoneuvoveron perusveron nykyisiä rakenteita noudattaen tekniikkariippumattomasti siten, että ratkaisevaa olisi edelleen ajoneuvon hiilidioksidipäästötaso riippumatta siitä ajoneuvo- tai polttoaineteknisestä ratkaisusta, jolla se saavutetaan. Lähtökohtana olisi yhä, että jokainen hiilidioksidigramma vaikuttaa veron määrään. Pyöristysten ja veron alhaisen tason vuoksi alimmilla päästömäärillä ehdotettu päiväkohtainen vero voisi kuitenkin olla sama kahdella peräkkäisellä grammamäärällä.
Hiilidioksidiperusteisen veron ehdotettu tasomuutos esitetään havainnekuvana seuraavassa kuviossa. Vaaka-akselilla on hiilidioksidipäästön määrä grammoin kilometrillä ja pystyakselilla veron määrä euroina laskettuna 365 päivän pituiselta jaksolta. Alempi viiva kuvaa veron nykyistä tasoa ja ylempi ehdotuksen mukaista tasoa.
Hiilidioksidiperusteisen perusveron nykyinen ja ehdotettu taso.
Kokonaismassaan perustuvan veron ehdotettu tasomuutos esitetään havainnekuvana seuraavassa kuviossa. Vaaka-akselilla on ajoneuvon kokonaismassa kilogrammoina ja pystyakselilla veron määrä euroina laskettuna 365 päivän pituiselta jaksolta. Alempi viiva kuvaa veron nykyistä tasoa ja ylempi ehdotuksen mukaista tasoa.
Kokonaismassaan perustuvan perusveron nykyinen ja ehdotettu taso.
Lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan sähköautojen veron määrä on alin ajoneuvoverolain liitteen taulukossa 1 säädetty veron määrä. Ehdotetun verotaulukon mukaan vero olisi 43 euroa vuodessa. Verotuskäytännössä sähköautoista kannetaan jo nykyisin alin laissa säädetty vero, joten kyseessä olisi verotuksessa sovellettavan käytännön kirjaaminen lakiin. Sähköautojen verotus säilytettäisiin edelleen ajoneuvoveron nykyisen tekniikkaneutraalin rakenteen mukaisena.
Ajoneuvoverolipun lähettämistä koskevaa säännöstä muutettaisiin siten, että verolippu postitettaisiin jatkossa rekisteriin tallennettuun osoitteeseen. Yksityishenkilöillä ei olisi enää mahdollisuutta ilmoittaa rekisteriin erillistä laskutusosoitetta. Oikeushenkilöt voisivat kuitenkin edelleen ilmoittaa laskutusosoitteen. Lakiin lisättäisiin informatiivinen maininta siitä, että verolippu voidaan lähettää myös sähköiseen laskutusosoitteeseen.
Kuorma-autojen käyttövoimaveroa koskevaan säännökseen lisättäisiin, että kuorma-auton omistajan tai haltijan on ilmoitettava myös ajoneuvon liikennekäyttöönoton yhteydessä, jos perävaunun vetoon varustettua kuorma-autoa ei käytetä perävaunun vetoon.
Ajoneuvoverotuspäätöksen muutoksenhakuaika ehdotetaan lyhennettäväksi nykyisestä viidestä vuodesta kolmeen vuoteen. Muutoksenhaku voitaisiin tehdä kolmen vuoden kuluessa sen verokauden päättymisestä, jona maksuunpano on tehty tai jona veron maksuunpano olisi ollut määrättävä tai jona veron palautuspäätös on tehty. Muutoksella ajoneuvoveron muutoksenhakuaikaa koskevat säännökset yhtenäistettäisiin muun välillisen verotuksen muutoksenhakuaikojen kanssa. Kolmen vuoden muutoksenhakuaikaa sovelletaan myös valmisteveroissa, autoverossa ja arvonlisäverossa. Kolmen vuoden määräaika koskisi veronoikaisua veronsaajan hyväksi, jälkiverotusta, oikaisua verovelvollisen hyväksi sekä hallinto-oikeudelle tehtävää valitusta.
Käyttökieltoa koskevaa säännöstä tarkennettaisiin siten, että käyttökielto päättyisi, kun maksuunpantu vero korkoineen on kokonaan suoritettu. Käyttökielto päättyisi myös, jos Liikenteen turvallisuusvirasto jättää lisäveron maksuunpanematta. Lakiin lisättäisiin myös, että jos tietojärjestelmässä ei ole merkintää veron suorittamisesta ja veron suorittamista ei voida muuten varmistaa, verovelvollisen olisi valvontatilanteessa esitettävä veron suorittamisesta näyttö esimerkiksi rahalaitoksen antamalla tositteella tai tiliotteella.
Kiinteästä verosta ja kulutusverosta vapaiden ajoneuvojen luetteloon lisättäisiin Valko-Venäjällä rekisteröidyt ajoneuvot.
Ehdotettujen muutosten ennustetaan lisäävän valtion verotuloja vuoden 2013 alusta vuosittain noin 140 miljoonaa euroa. Ajoneuvoveron perusveron korotuksen taloudelliset vaikutukset toteutuvat vuoden mittaisen siirtymäajan vuoksi täysimääräisinä vasta vuonna 2013. Vuonna 2012 korotus lisäisi verotuottoa noin 70 miljoonaa euroa.
Korotuksesta huolimatta perusveron taso säilyisi edelleen varsin matalana. Keskipäästöisen rekisterissä olevan henkilöauton perusvero nousisi nykyisestä 128 eurosta 180 euroon vuodessa ja keskimääräisen pakettiauton vero nykyisestä 270 eurosta 360 euroon vuodessa. Rekisterissä olevien matkailuautojen keskimääräinen vuotuinen vero nousisi 430 eurosta noin 480 euroon.
Uutena hankittavien autojen keskimääräinen päästö on alempi kuin kaikkien rekisterissä olevien autojen keskimääräinen päästö. Uutena hankittavien henkilöautojen keskimääräinen vero nousisi noin 85 eurosta 130 euroon vuodessa ja uusien pakettiautojen keskimääräinen vero 170 eurosta 230 euroon vuodessa.
Sähköisen laskutuksen kirjaaminen lakiin voisi lisätä ajoneuvoverolippujen toimittamista sähköisessä muodossa, mikä vähentäisi verolippujen lähettämisestä aiheutuvia kustannuksia pitkällä aikavälillä. Sähköisen verolipun kustannukset ovat noin puolet paperisen verolipun kustannuksista.
Esityksen toteuttaminen edellyttää verotasomuutosten tekemistä ajoneuvoverotuksen tietojärjestelmiin. Ajoneuvoverojärjestelmään tehtävät tietojärjestelmämuutokset maksavat Liikenteen turvallisuusvirastossa noin 30 000 euroa.
Veronkorotuksen inflaatiovaikutuksen arvioidaan olevan 0,2 prosenttia, eli kuluttajahintaindeksin muutoksen ennustetaan olevan korotuksen vuoksi 0,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin ilman korotusta. Julkisen talouden kuluttajahintaindeksiin sidoksissa olevien menojen arvioidaan siten kasvavan korotuksen vuoksi vain vähäisesti.
Valko-Venäjällä rekisteröityjen ajoneuvojen vapauttaminen kiinteästä verosta ja kulutusverosta sekä jo kannettujen verojen palauttaminen Valko-Venäjän kuljetusyrityksille alentaisi hieman ajoneuvoveron tuottoa. Vuonna 2011 kannettujen verojen palautusten määräksi arvioidaan noin 240 000 euroa. Vuoden 2012 alusta lukien verovapaus alentaisi verotuottoa noin 30 000 euroa kuukaudessa.
Muilla ehdotetuilla muutoksilla ei olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.
Verotason muutoksesta ei aiheutuisi Liikenteen turvallisuusvirastolle merkittäviä vaikutuksia, vaikka asiakkaiden yhteenotot voivat lisääntyä. Ajoneuvoveron kantojärjestelmiä olisi muutettava, mutta kertaluonteisten muutostöiden resurssivaikutukset olisivat vähäiset. Suurimmat muutokset aiheutuvat sähköautojen verotusta koskevasta lisäyksestä. Tähän asti sähköautojen ajoneuvoveron perusvero on korjattu veron minimitasolle manuaalisesti.
Ajoneuvoveroa koskevan muutoksenhakuajan lyhentäminen viidestä vuodesta kolmeen vuoteen yhtenäistäisi ajoneuvoverotuksen muutoksenhakua muun välillisen verotuksen kanssa. Muutoksenhakuajan lyhentäminen helpottaisi ja nopeuttaisi asioiden selvittämistä viranomaisessa.
Laskutusosoitetta koskeva muutos vähentäisi vääristä osoitteista aiheutuvaa selvitystyötä ja yhteydenottoja Liikenteen turvallisuusvirastossa. Myös muut muutokset selkeyttäisivät verotuksen toimittamista ja vähentäisivät veroviranomaista työllistävää lain tulkinnanvaraisuutta.
Esityksellä arvioidaan olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia.
Ajoneuvoveron perusvero on osa ympäristöperusteista liikenteen verotuksen kokonaisuutta. Se kohdistuu polttoaineveron tavoin koko ajoneuvokantaan, kun ajoneuvon hankinnan yhteydessä maksettava autovero kohdistuu vain uutena tai käytettynä maahan tuotaviin ajoneuvoihin.
Hiilidioksidipäästöt ovat suorassa suhteessa polttoaineenkulutuksen määrään, joten päästöjen vähentäminen onnistuu vain polttoaineen kulutusta vähentämällä. Kokonaisuutena merkittäviä päästövähennyksiä on saavutettavissa yhdistämällä useita keinoja, joista kuluttajien valintoihin ja tottumuksiin vaikuttaminen taloudellisen ohjauksen avulla on yksi. Ehdotetulla muutoksella pyritään vaikuttamaan kuluttajien hankintapäätöksiin siten, että kysyntä ohjautuisi autoihin, joiden ominaishiilidioksidipäästöt ovat nykyistä pienemmät. Vero-ohjauksella pyritään vaikuttamaan sekä uusien että käytettyjen autojen hankintapäätöksiin.
Ehdotettujen muutosten seurauksena ajoneuvoveron perusvero nousisi. Veronkorotus kohdistuisi kaikkiin rekisteriin merkittyihin ja merkittäviin liikennekäytössä oleviin henkilö- ja pakettiautoihin. Korotus koskisi sekä mitattujen hiilidioksidipäästöjen että kokonaismassan perusteella verotettavia ajoneuvoja. Korotus olisi pienempi vähäpäästöisillä ajoneuvoilla. Kokonaismassaan perustuvan veron lievempi taso suhteessa päästöihin perustuvaan veroon säilytettäisiin edelleen.
Kuluttajat voivat vaikuttaa ajoneuvoveron määrään ajoneuvovalinnoilla. Valintoja voi tehdä hankittaessa niin uutta kuin käytettyä ajoneuvoa. Uuden auton hankkimisen lisäksi veron määrää voi alentaa vaihtamalla olemassa olevan auton käytettyyn piempipäästöiseen tai kooltaan pienempään autoon. Ominaispäästöjen pienentyessä myös polttoaineen kulutus ja polttoainekustannukset pienenevät.
Ajoneuvovero voidaan maksaa haluttaessa neljässä erässä, jolloin veron korotuksen vaikutukset jakautuvat tasaisemmin vuodelle. Lisäksi ajoneuvo voidaan poistaa käyttökatkojen ajaksi liikennekäytöstä, jolloin ajoneuvoveroa ei kanneta. Liikennekäytöstä poisto sopii esimerkiksi kausittaisessa käytössä oleville ajoneuvoille, kuten matkailuautoille. Liikennekäytöstä poiston ja käyttöönoton voi tehdä katsastusasemalla ja Internetissä sähköisellä ilmoituksella.
Jos ehdotetut verotasojen muutoksen ohjaisivat kysyntää tavoitteen mukaisesti vähemmän polttoainetta kuluttaviin automalleihin, vaikuttaisi tämä jonkin verran myös autojen maahantuonti- ja jälleenmyyntiyritysten toimintaedellytyksiin. Autoalan on kuitenkin muutenkin sopeutettava toimintaansa Euroopan unionissa kiristyviin ilmastopoliittisiin toimiin, joten alan toimintaedellytyksiin kohdistuvien vaikutusten oletetaan jäävän kokonaisuutena vähäisiksi. Joka tapauksessa vaikutukset olisivat ympäristötavoitteiden mukaisia.
Ajoneuvoveroa koskevan muutoksenhakuajan lyhentäminen viidestä kolmeen vuoteen ei vaikuttaisi merkittävästi verovelvollisten asemaan. Ajoneuvovero on rekisteritietoihin perustuvaa massaverotusta, johon haetaan vähän muutosta. Sitä koskevia oikaisupyyntöjä ja valituksia tehdään vuosittain vain muutamia kymmeniä eikä vero luonteensa puolesta ole sellainen, että tarve muutoksenhakuun tulisi vasta useita vuosia verotuspäätöksen tekemisen jälkeen.
Verolippujen lähettäminen selkiytyisi, kun yksityishenkilöiltä poistettaisiin mahdollisuus ilmoittaa rekisteriin erillinen laskutusosoite. Jatkossa verolippu lähetettäisiin aina väestötietojärjestelmään merkittyyn osoitteeseen. Tämä parantaisi verovelvollisten oikeusturvaa erityisesti osoitteen vaihtuessa, kun uudet osoitetiedot välittyisivät automaattisesti veroviranomaiselle eikä verolippuja lähetettäisi vääriin osoitteisiin ilmoitusten unohtuessa. Jos yksityishenkilö oleskelee muussa kuin vakinaisessa osoitteessa, verolipun toimitus oikeaan osoitteeseen voitaisiin varmistaa postin edelleenlähetyspalvelua ja muita vastaavia palveluja käyttämällä. Ehdotettu muutos ei vaikuttaisi rekisteriin jo ilmoitettuihin yksityishenkilöiden laskutusosoitteisiin, jotka poistuisivat käytöstä vasta verovelvollisen kirjallisen ilmoituksen jälkeen.
Käyttökieltoa koskevat muutokset selkeyttäisivät vastuunjakoa verovelvollisen ja –viranomaisen välillä tilanteissa, joissa vero on maksettu eräpäivän jälkeen.
Asia on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa.
Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunto Ahvenanmaan valtionvirastolta, Autoalan keskusliitto ry:ltä, Autoliitolta, Autotuojat ry:ltä, Greenpeacelta, liikenne- ja viestintäministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Veronmaksajain keskusliitto ry:ltä, Suomen luonnonsuojeluliitolta ja ympäristöministeriöltä. Lausunnon antoivat lisäksi Liikenneympäristöyhdistys ry ja SF-Caravan ry.
Pääosassa lausunnoista ajoneuvoveron tason korottamista pidettiin perusteltuna. Osassa näistä lausunnoissa korotus katsottiin kuitenkin ympäristövaikutuksiltaan riittämättömäksi.
Veronmaksajain keskusliitto ry katsoi lausunnossaan, että esitysluonnoksesta poiketen yksityishenkilöillä tulisi edelleen olla mahdollisuus ilmoittaa ajoneuvoverotusta varten erillinen laskutusosoite. Esitystä ei ole kuitenkaan muutettu perusteluissa mainituilla perusteilla.
Ympäristöministeriön lausunnon mukaan veronkorotuksen tulisi ulottua myös kaikkein suuripäästöisimpiin autoihin. Voimassa olevaa veron enimmäismäärää ei ole kuitenkaan ehdotettu korotettavaksi, koska ylimpien päästöluokkien ohjaustarve ja fiskaalinen merkitys on vähäinen. Lisäksi veron enimmäismäärä on jo nykyisin melko korkea.
Osassa lausunnoista on katsottu, että ehdotettu veronkorotus on ankara erityisesti matkailuautoille. Lisäksi huomiota on kiinnitetty matkailuautojen perusveron määräytymisperusteeseen, joka päästötiedon puuttuessa on toistaiseksi yleensä kokonaismassa. Matkailuautojen 50 euron perusveron korotus vastaa ehdotuksen mukaista keskimääräistä korotusta ja matkailuautot voidaan poistaa käyttökatkojen ajaksi liikennekäytöstä, jolloin veroa ei kanneta. Matkailuautojen veron määräytymisperusteisiin ei ehdoteta tässä yhteydessä muutoksia.
Esitys liittyy pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan, jonka mukaan autokannan uusiutumista nopeutetaan tieliikenteen ilmasto- ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi siirtämällä autoilun verotuksen painopistettä hankinnan verotuksesta käytön verotukseen ajoneuvoveroa korottamalla.
Esitys liittyy valtion vuoden 2012 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
10 § ja liite. Perusvero. Pykälässä säädetään lain liitteen verotaulukoiden mukaisesti suoritettavasta ajoneuvoveron perusverosta. Pykälän 1–3 momentti säilyisivät ennallaan.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan sähköä käyttövoimana käyttävän auton vero on alin lain liitteenä olevassa verotaulukossa 1 säädetty päiväkohtaisen veron määrä. Ehdotetun taulukon mukaan sähköauton perusvero olisi 43 euroa vuodessa. Säännös koskisi vain ajoneuvoja, joiden käyttövoimana on yksinomaan sähkö. Sitä ei sovellettaisi esimerkiksi ulkoisesta lähteestä ladattaviin hybridiautoihin, joiden käyttövoimana on sähkön lisäksi bensiini tai dieselöljy. Säännös koskisi sekä ennen lain voimaantuloa että lain voimaantulon jälkeen rekisteröityjä uusia ja käytettyjä sähköautoja.
Lain liitteen verotaulukossa 1 säädetään henkilö- ja pakettiautojen ominaishiilidioksidipäästöihin perustuvasta ajoneuvoveron perusverosta ja verotaulukossa 2 kokonaismassan perusteella määräytyvästä perusverosta. Verotaulukoihin tehtäisiin verotason korotuksesta johtuvat muutokset. Taulukon 1 alin hiilidioksidipäästöjen määrä laskettaisiin 0 grammaan kilometrillä.
11 §. Käyttövoimavero. Pykälässä säädetään käyttövoimaverosta. Verotasoa koskeva 1 momentti ja erikoisautoja koskeva 2 momentti säilyisivät ennallaan.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että perävaunun vetoautoksi varustettua kuorma-autoa katsotaan käytettävän perävaunun vetoon, jollei muuta ilmoiteta. Lainkohdan mukaan ajoneuvon omistajan tai haltijan on ilmoitettava kuorma-auton ensi- ja uudelleenrekisteröinnin yhteydessä tai ennen perävaunun käytön lopettamista, jos perävaunun vetoon varustettua kuorma-autoa ei käytetä perävaunun vetoon. Ilmoitus tehdään rekisteröintiä suorittavassa katsastustoimipaikassa tai Liikenteen turvallisuusvirastolle. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että ilmoitusvelvollisuus koskisi myös liikennekäyttöön ottoa. Kun liikennekäytöstä poistettu kuorma-auto otettaisiin uudelleen liikennekäyttöön, käyttöönoton yhteydessä olisi ilmoitettava, jos perävaunun vetoon varustettua kuorma-autoa ei käytetä perävaunun vetoon. Jos ilmoitusta ei tehtäisi, autoa katsottaisiin käytettävän perävaunun vetoon liikennekäyttöön otosta lähtien.
21 §. Verolipun ja muun ilmoituksen tai päätöksen lähettäminen. Pykälän 1 momentissa säädetään verolipun, muun ilmoituksen ja päätöksen lähettämisestä verovelvolliselle. Lainkohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että yksityishenkilöiltä poistettaisiin mahdollisuus ilmoittaa ajoneuvoverotusta varten erillinen laskutusosoite. Liikenteen turvallisuusvirasto lähettäisi verolipun, muun ilmoituksen tai päätöksen ajoneuvoliikennerekisteriin merkittyyn osoitteeseen, joka päivitetään rekisteriin väestötietojärjestelmästä. Muu kuin yksityishenkilö voisi edelleen ilmoittaa Liikenteen turvallisuusvirastolle kirjallisesti erillisen laskutusosoitteen. Laskutusosoitteen voisivat ilmoittaa oikeushenkilöt, kuten yritykset, yhteisöt ja julkisoikeudelliset tahot. Tämä olisi perusteltua, koska yritysten ja yhteisöjen osoitteita ei ole saatavilla toimipaikka- tai liiketoimintayksikkökohtaisesti väestötietojärjestelmää vastaavasta rekisteristä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että verolippu ja muu 1 momentissa tarkoitettu asiakirja voitaisiin lähettää verovelvollisen pyynnöstä sähköiseen laskutusosoitteeseen. Sähköisellä laskutusosoitteella tarkoitettaisiin esimerkiksi verkkopankkiosoitetta tai muuta vastaavaa Liikenteen turvallisuusviraston tarjoamaa sähköistä asiointitapaa, kuten NetPostia. Sähköisen e-laskun vastaanottaminen edellyttää, että laskun vastaanottaja tekee e-laskusopimuksen omassa verkkopankissaan. NetPosti-palveluun rekisteröitynyt verovelvollinen saa halutessaan ilmoituksen sähköpostiinsa ajoneuvoverolipun saapumisesta, jonka jälkeen palveluun kirjautumalla voi käydä maksamassa ajoneuvoveron verkkopankin kautta. Sähköisen verolipun vastaanottavaa verovelvollista koskisivat samat 21 §:ssä olevat säännökset kuin paperisen verolipun vastaanottajaa. Tällaisia ovat esimerkiksi verolipun tiedoksiantoa ja saamatta jääneen verolipun pyytämistä koskevat säännökset.
Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia.
Pykälän 4 momentti vastaisi nykyistä 3 momenttia.
43 §. Eräiden ulkomailla rekisteröityjen ajoneuvojen vapauttaminen ajoneuvoverosta. Pykälässä säädetään kiinteästä verosta ja kulutusverosta vastavuoroisuuden perusteella myönnettävästä vapautuksesta tai alennuksesta. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin Valko-Venäjä.
Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia.
46 §. Veronoikaisu veronsaajan hyväksi. Pykälässä säädetään veronsaajan hyväksi tehtävästä veronoikaisusta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että verotusta voitaisiin oikaista kolmen vuoden kuluessa sen verokauden päättymisestä, jona veron maksuunpano on tehty tai jona veron maksuunpano olisi pitänyt määrätä tai jona veron palautuspäätös on tehty.
Pykälän 2 momentti säilyisi muuttamattomana.
47 §. Jälkiverotus. Pykälässä säädetään maksuun panematta jääneen tai palautetun veron määräämisestä suoritettavaksi. Pykälän 1 ja 2 momentti pysyisivät muuttamattomina.
Pykälän 3 momentissa säädetään jälkiverotuksen toimittamisen määräajasta. Lainkohtaa muutettaisiin siten, että jälkiverotus olisi toimitettava viimeistään kolmen vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jolta vero olisi pitänyt maksuunpanna. Muutos vaikuttaisi myös lain 49 §:ssä säädettyyn oikaisuun verovelvollisen hyväksi, jossa viitataan oikaisuvaatimuksen tekemisen määräajan osalta 47 §:ssä säädettyyn määräaikaan.
50 §. Valitus hallinto-oikeudelle. Pykälässä säädetään hallinto-oikeudelle tehtävästä valituksesta. Pykälän 1 momentti pysyisi muuttamattomana.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että verovelvollisen ja muun asianomaisen valitusaika olisi kolme vuotta sen verokauden päättymisestä, jona veron maksuunpano on tehty tai jona maksuunpano olisi pitänyt määrätä tai jona veron palautuspäätös on tehty, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muilta osin momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia.
Pykälän 3 momentti pysyisi muuttamattomana.
58 §. Käyttökielto. Pykälässä säädetään käyttökiellosta, johon ajoneuvo asetetaan, jos veroa tai sen erääntynyttä osaa ei ole suoritettu määräajassa. Käyttökiellossa olevaa ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä. Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että käyttökielto päättyisi, kun maksuunpantu vero on kokonaan suoritettu. Käyttökielto päättyisi myös, jos Liikenteen turvallisuusvirasto jättäisi lain 47 a §:ssä tarkoitetun lisäveron maksuunpanematta.
Pykälän 3 momentin mukaan verovelvollisen tai ajoneuvon käyttäjän olisi valvontatilanteessa esitettävä selvitys veron suorittamisesta siten kuin lain 59 §:n 3 momentissa säädetään, jos tieto veron suorittamisesta ei ole kirjautunut vielä järjestelmään eikä veron suorittamista voida muutoin varmistaa.
Pykälän nykyiset 2, 3, 4 ja 5 momentti siirtyisivät pykälän 4, 5, 6 ja 7 momentiksi.
59 §. Ajoneuvon katsastaminen. Pykälässä säädetään ajoneuvon määräaikaiskatsastuksen yhteydessä tehtävästä ajoneuvoverovalvonnasta. Pykälän 1—3 pysyisivät muuttamattomina. Pykälän 4 momentin viittausta 58 §:ään muutettaisiin 58 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2012 alusta. Ajoneuvoveron kantojärjestelmän ja tilastoinnin selkeyden sekä siirtymäsäännöksen täsmällisyyden vuoksi lain tulisi ensisijaisesti tulla voimaan kalenterivuoden alusta.
Koska ajoneuvoveron perusvero on päiväkohtainen ja se kannetaan etukäteen 12 kuukauden pituiselta verokaudelta, uusia veroperusteita voidaan alkaa soveltaa vasta 12 kuukauden mittaisen siirtymäajan jälkeen. Tämä on perusteltua verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun takia. Jos laki tulisi voimaan ehdotuksen mukaisesti 1 päivänä tammikuuta 2012, lakia sovellettaisiin siirtymäajan vuoksi vasta 1 päivältä tammikuuta 2013 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan ajoneuvoveron perusveroon. Ensimmäinen päivä, jolta vero kannettaisiin uusien veroperusteiden mukaan, olisi tällöin 1 päivä tammikuuta 2013. Uusien veroperusteiden mukaista veroa sisältäviä verolippuja alettaisiin kuitenkin lähettää jo tammikuussa 2012. Vero, joka kohdistuisi 1 päivää tammikuuta 2013 edeltävään aikaan, määräytyisi lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan.
Muutoksenhakuaikaa koskevia muutoksia sovellettaisiin lain voimaantulon jälkeen annettaviin päätöksiin.
Kiinteästä verosta ja kulutusverosta myönnettävää verovapautta koskevaa muutosta sovellettaisiin vastavuoroisuuden vuoksi verotuksiin, jotka koskevan ajoneuvon käyttöä Suomessa 1 päivänä toukokuuta 2011 tai sen jälkeen. Tarkoituksena olisi, että tulli oikaisee Valko-Venäjällä rekisteröityjen ajoneuvojen jo toimitetut verotukset.
Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ajoneuvoverolain (1281/2003) 11 §:n 3 momentti, 21 §, 43 §, 46 §:n 1 momentti, 47 §:n 3 momentti, 50 §:n 2 momentti, 58 §, 59 §:n 4 momentti ja liite,
sellaisina kuin niistä ovat 11 §:n 3 momentti ja 59 §:n 4 momentti laissa 1327/2009, 21 § osaksi laissa 1327/2009, 58 § osaksi laeissa 235/2007 ja 1327/2009 sekä liite laissa 1311/2007, sekä
lisätään 10 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 943/2009, uusi 4 momentti seuraavasti:
10 §Perusvero
Jos 1 momentissa tarkoitetun ajoneuvon käyttövoima on yksinomaan sähkö, perusvero on liitteen verotaulukon 1 alin veron määrä.
11 §Käyttövoimavero
Kuorma-autoa, joka on varustettu perävaunun vetoautoksi, katsotaan käytettävän perävaunun vetoon, jollei muuta ilmoiteta. Jos perävaunun vetoon varustettua kuorma-autoa ei käytetä perävaunun vetoon, ajoneuvon omistajan tai haltijan on ilmoitettava siitä kuorma-auton ensi- ja uudelleenrekisteröinnin sekä liikennekäyttöön oton yhteydessä tai ennen perävaunun käytön lopettamista. Vastaavasti etukäteen on tehtävä ilmoitus, jos kuorma-autoa, josta on tehty perävaunun käytön lopettamisilmoitus, ryhdytään käyttämään perävaunun vetoon. Ilmoitus tehdään vahvistettua lomaketta käyttäen rekisteröintiä suorittavassa katsastustoimipaikassa tai Liikenteen turvallisuusvirastolle.
21 §Verolipun ja muun ilmoituksen tai päätöksen lähettäminen
Liikenteen turvallisuusvirasto lähettää verolipun, muun ilmoituksen ja päätöksen ajoneuvorekisteriin merkityllä osoitteella. Muu kuin yksityishenkilö voi ilmoittaa Liikenteen turvallisuusvirastolle kirjallisesti ajoneuvoveron laskutusosoitteen. Jollei muuta näytetä, asiakirjan tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun virasto on antanut asiakirjan postin tai muun vastaavista tehtävistä huolehtivan sopimuskumppanin kuljetettavaksi.
Verolippu ja muu 1 momentissa tarkoitettu asiakirja voidaan lähettää verovelvollisen pyynnöstä myös sähköiseen laskutusosoitteeseen.
Jos verovelvollinen ei ole saanut verolippua, hänen on pyydettävä sitä Liikenteen turvallisuusvirastolta siten, että veron voi suorittaa eräpäivänä.
Jos on syytä olettaa, että vastaanottajan osoite voi olla virheellinen, asiakirja voidaan lähettää todisteellisena tiedoksiantona.
43 §Eräiden ulkomailla rekisteröityjen ajoneuvojen vapauttaminen ajoneuvoverosta
Vastavuoroisuuteen perustuen myönnetään vapautus tai alennus 38 §:ssä tarkoitetun veron suorittamisesta ulkomailla rekisteröidyistä Suomeen tilapäistä käyttöä varten tuoduista ajoneuvoista seuraavasti:
1) vapautetaan kiinteästä verosta ja kulutusverosta Armeniassa, Azerbaizanissa, Georgiassa, Iranissa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Latviassa, Liettuassa, Moldovassa, Slovakian tasavallassa, Tadzikistanissa, Tunisiassa, Tsekin tasavallassa, Turkmenistanissa, Ukrainassa, Uzbekistanissa, Valko-Venäjällä tai Virossa rekisteröidyt ajoneuvot, Libyassa rekisteröidyt kuorma-autot ja kuorma-auton perävaunut sekä Turkissa rekisteröidyt linja-autot ja sellaiset kuorma-autot, jotka ovat Suomen ja Turkin välisessä liikenteessä;
2) vapautetaan kiinteästä verosta Sveitsissä ja Venäjän federaatiossa rekisteröidyt ajoneuvot;
3) vapautetaan kulutusverosta Bosnia ja Herzegovinassa, Kroatiassa, Norjassa tai Sloveniassa rekisteröidyt ajoneuvot; sekä
4) alennetaan kulutusvero Sveitsissä rekisteröidyistä ajoneuvoista siten, että vero alennetaan pakettiautosta 0,03 euroon kilometriltä, linja-autosta ja kuorma-autosta 0,05 euroon kilometriltä ja kuorma-auton perävaunusta 0,02 euroon kilometriltä.
Sveitsissä rekisteröityyn ajoneuvoon ei sovelleta kulutusveron vähimmäismääriä koskevia säännöksiä. Sveitsissä rekisteröity ajoneuvo, jolla Suomessa ajettu matka on enintään 50 kilometriä, on vapaa kulutusverosta.
46 §Veronoikaisu veronsaajan hyväksi
Jos verovelvolliselle on jäänyt maksuunpanematta vero tai veroa on maksuunpantu liian vähän taikka veroa on aiheettomasti palautettu verovelvolliselle tai hän on saanut liikaa veroa takaisin, verotusta voidaan oikaista kolmen vuoden kuluessa sen verokauden päättymisestä, jona veron maksuunpano on tehty tai jona veron maksuunpano olisi pitänyt määrätä tai jona veron palautuspäätös on tehty.
47 §
Jälkiverotus
Ennen jälkiverotuksen toimittamista on verovelvolliselle varattava tilaisuus vastineen antamiseen asiassa. Jälkiverotus tulee toimittaa viimeistään kahden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jonka aikana jälkiverotuksen perusteena oleva seikka on tullut veroviranomaisen tietoon. Jälkiverotus toimitetaan kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jolta vero olisi pitänyt maksuunpanna.
50 §Valitus hallinto-oikeuteen
Verovelvollisen ja muun asianomaisen valitusaika on kolme vuotta sen verokauden päättymisestä, jona veron maksuunpano on tehty tai jona maksuunpano olisi pitänyt määrätä tai jona veron palautuspäätös on tehty, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaika ennakkoratkaisusta on kuitenkin 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Veronsaajan valitusaika on kuusi kuukautta verotuspäätöksen tekemisestä ja 30 päivää ennakkoratkaisun tekemisestä. Muutosta on haettava kirjallisesti, ja valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa asianomaiselle veronkantoviranomaiselle.
58 §
Käyttökielto
Ellei veroa tai sen erääntynyttä osaa ole suoritettu määräajassa, ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä (käyttökielto). Ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä siinäkään tapauksessa, että ajoneuvon omistus tai hallinta on siirretty muulle kuin verovelvolliselle. Valvovan viranomaisen on otettava käyttökiellossa olevan ajoneuvon rekisterikilvet ja rekisteröintitodistus haltuunsa. Poliisi-, tulli- tai rajavartioviranomaisen kirjallisella luvalla ajoneuvon saa kuitenkin kuljettaa luvassa määrättyyn paikkaan säilytettäväksi. Ajoneuvon käyttö on estettävä myös, jos ajoneuvosta on maksuunpantava 47 a §:ssä tarkoitettua lisäveroa.
Käyttökielto päättyy, kun maksuunpantu vero on kokonaan suoritettu. Käyttökielto päättyy myös, jos Liikenteen turvallisuusvirasto jättää lain 47 a §:ssä tarkoitetun lisäveron maksuunpanematta.
Jos tietojärjestelmässä ei ole merkintää veron suorittamisesta ja veron suorittamista ei voida muutoin varmistaa, verovelvollisen tai ajoneuvon käyttäjän on valvontatilanteessa esitettävä veron suorittamisesta näyttö siten kuin 59 §:n 3 momentissa säädetään.
Liikenteen turvallisuusvirasto voi erityisen painavista syistä kokonaan tai määräajaksi peruuttaa käyttökiellon tai määrätä, ettei ajoneuvoon sovelleta käyttökieltoa. Ajoneuvon käyttö voidaan sallia ainoastaan, jos:
1) tuomioistuin on päättänyt aloittaa maksun suorittamatta jättäjää koskevan saneerausmenettelyn tai velkajärjestelyn; tai
2) voidaan katsoa, ettei ajoneuvon omistaja tai haltija tiennyt eikä ole voinutkaan tietää suorittamatta olevasta verosta ja ajoneuvon käytön estämistä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.
Jos ajoneuvoja koskevassa rekisterissä on ollut ajoneuvon ostajan käytettävissä tieto veronmaksun laiminlyönnistä, ajoneuvon käyttökieltoa ei ilman erityistä syytä peruuteta.
Jaksoverotusajalta maksamatta oleva veronsuoritus ei aiheuta ajoneuvon seuraavalle omistajalle käyttökieltoa.
Kun ajoneuvosta on 5 §:n 5 momentin nojalla maksuunpantu ajoneuvoveroa ajoneuvon anastaneelle henkilölle, ajoneuvon omistajalle tai haltijalle ei aiheudu käyttökieltoa maksamattoman veron johdosta.
59 §Ajoneuvon katsastaminen
Jos Liikenteen turvallisuusvirasto on tehnyt 58 §:n 4 momentissa tarkoitetun päätöksen käyttökiellon peruuttamisesta, ajoneuvo voidaan päätöksen voimassaoloaikana katsastaa, vaikka veroa on suorittamatta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Päivää kohden kannettavan veron määrä lasketaan lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2012.
Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun veroviranomaisen päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Lain 43 §:ää sovelletaan ajoneuvoihin, joiden käyttö Suomessa on alkanut 1 päivänä toukokuuta 2011 tai sen jälkeen.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2011
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Valtiovarainministeri
Jutta Urpilainen