Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 2/2011
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maksulaitoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

TaVM 1/2011

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maksulaitoslakia. Ehdotetulla lailla saatettaisiin voimaan sähkörahadirektiivi.

Ehdotettujen lakien mukaan sähköisen rahan liikkeeseen laskua koskevat säännökset siirrettäisiin luottolaitostoiminnasta annetusta laista maksulaitoslakiin.

Oikeus laskea liikkeeseen sähköistä rahaa olisi maksulaitoksella, jonka toimilupa oikeuttaa sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun. Tällaista maksulaitosta kutsuttaisiin laissa sähkörahayhteisöksi.

Sähkörahayhteisöön sovellettaisiin lähtökohtaisesti, mitä maksulaitoslaissa säädetään maksulaitoksesta. Sähkörahayhteisölle säädettäisiin kuitenkin muista maksulaitoksista poikkeava 350 000 euron vähimmäispääomavaatimus ja erillinen liikkeessä olevan sähköisen rahan määrään perustuva suhteellinen pääomavaatimus. Suhteellinen pääomavaatimus olisi, kuten nykyisinkin, kaksi prosenttia liikkeessä olevan sähköisen rahan määrästä.

Sähköisellä rahalla tarkoitettaisiin laissa raha-arvoa, joka on tallennettu sähköisesti tai magneettisesti sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle suoritettua rahamäärää vastaan maksutapahtumien tekemistä varten ja jonka yksi tai useampi yritys on sitoutunut hyväksymään maksuksi.

Lakia ei sovellettaisi sähköiseen rahaan, jota voidaan käyttää ainoastaan sellaisten digitaalisten tavaroiden tai palvelujen maksamiseen, joissa tavaran tai palvelun luonteen vuoksi tavaraa tai palvelua voidaan käyttää vain digitaalisella laitteella. Lisäksi lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi muiden maksupalvelujen tavoin sähköinen raha, jota voidaan käyttää tavaran, palvelun tai muun hyödykkeen hankkimiseksi ainoastaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan käyttämissä tiloissa taikka liikkeeseenlaskijan kanssa solmitun sopimuksen nojalla joko hyödykkeen tarjoajien rajatussa verkossa tai määrättyjen hyödykkeiden hankkimiseksi.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan hankitut varat olisi pidettävä erillään palveluntarjoajan muista varoista samalla tavoin kuin maksulaitoksen muiden maksupalvelujen tarjoamisen yhteydessä vastaanotetut varat. Lisäksi sähköisen rahan vastaanottamista vastaan hankitut varat olisi sijoitettava vähäriskisiin sijoituskohteisiin.

Lakiin lisättäisiin myös direktiivin edellyttämät säännökset siitä, että sähköistä rahaa voidaan laskea liikkeeseen ainoastaan nimellisarvoon eikä sille saa maksaa korkoa. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalla olisi velvollisuus lunastaa haltijan pyynnöstä tämän hallussa oleva sähköinen raha sen nimellisarvosta. Lakiin lisättäisiin myös säännökset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan ja haltijan väliselle sopimukselle asetettavista vähimmäisvaatimuksista sekä liikkeeseenlaskijan oikeudesta periä kuluttaja-asemassa olevalta haltijalta palvelumaksuja sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastuksesta.

Luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin, ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa annettuun lakiin, Finanssivalvonnasta annettuun lakiin, Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettuun lakiin, sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin, tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annettuun lakiin, maksupalvelulakiin ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin tehtäisiin ehdotetuista muutoksista johtuvat tarpeelliset tekniset muutokset.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan kesällä 2011.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta, jäljempänä direktiivi, annettiin 16.9.2009. Direktiivi tuli saattaa voimaan kansallisessa lainsäädännössä 30 huhtikuuta 2011 mennessä. Direktiivillä korvataan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/46/EY.

2 Nykytila

2.1 Kansallinen lainsäädäntö

Sähköisestä rahasta säädetään luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007, jäljempänä luottolaitoslaki). Lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan sähköisen rahan liikkeeseenlasku on laissa tarkoitettua luottolaitostoimintaa. Pykälän 2 momentin mukaan sellaisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, jonka ainoastaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskija itse hyväksyy maksuksi, ei pidetä laissa tarkoitettuna sähköisen rahan liikkeeseenlaskuna. Sähköisen rahan määritelmä on lain 6 §:n 1 momentissa. Sähköisellä rahalla tarkoitetaan laissa raha-arvoa, joka on tallennettu sähköiselle tietovälineelle sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle suoritettua samansuuruista rahamäärää vastaan ja jonka yksi tai useampi yritys on sitoutunut hyväksymään maksuksi.

Luottolaitoslain 5 §:n 1 momentin mukaan rajoitetulla luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan laissa muun muassa sellaisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, jonka ainoastaan samaan yritysryhmään kuluva yritys hyväksyy maksuksi, sekä toimintaa, jossa yleisöltä vastaanotettujen varojen määrä ei viimeksi päättyneen tilikauden aikana ole keskimäärin ylittänyt 5 miljoonaa euroa eikä näiden varojen määrä milloinkaan ylitä 6 miljoonaa euroa. Yritysryhmällä tarkoitetaan kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettua konsernia, ryhmää, joka muodostuu keskusyrityksestä, keskusyrityksen kanssa samaan konserniin kuuluvista yrityksistä tai sellaisista yrityksistä, joilla on keskusyritykseen tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvaan yritykseen läheinen ja pysyvä liiketaloudellinen yhteys, sekä yrityksiä, jotka toimivat samassa rakennuksessa taikka samalla tontilla tai siihen rinnastettavalla selkeästi rajatulla alueella.

Sähkörahayhteisö on lain luottolaitoslain 12 §:n mukaan luottolaitos, joka voi harjoittaa sähköisen rahan liikkeeseen laskua. Sähkörahayhteisö voi olla osakeyhtiö tai osuuskunta.

Sähkörahayhteisöltä edellytetään toimilupaa, jonka myöntää Finanssivalvonta. Toimiluvan hakemiseen ja sen myöntämisen edellytyksiin sovelletaan, mitä luottolaitoksen toimiluvasta on säädetty.

Sähkörahayhteisölle sallitusta liiketoiminnasta säädetään luottolaitoslain 32 §:ssä. Sen mukaan sähkörahayhteisö saa harjoittaa muuta luottolaitokselle sallittua lain 30 §:n 1 momentin 1, 2, 5, 6 ja 8 kohdassa tarkoitettua ja niihin verrattavaa tai niihin läheisesti liittyvää liiketoimintaa kuin talletusten hankkimista yleisöltä ja maksupalvelua. Sähkörahayhteisö ei saa myöskään vastaanottaa yleisöltä muita vaadittaessa takaisinmaksettavia varoja muuten kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskun yhteydessä. Sähkörahayhteisö ei saa myöntää luottoa. Sähkörahayhteisö ei saa omistaa osakkeita eikä osuuksia muussa yhteisössä kuin laissa tarkoitetussa palveluyrityksessä. Sähkörahayhteisö ei saa tehdä muita johdannaissopimuksia kuin sellaisia korko- tai valuuttasidonnaisia vakioituja johdannaissopimuksia, jotka ovat päivittäisen vakuusvaatimuksen piirissä ja joiden tarkoituksena on kattaa sähkörahayhteisön varoihin ja velkoihin liittyvät riskit.

Sähkörahayhteisön osake- tai osuuspääoman on lain luottolaitoslain 44 §:n mukaan oltava vähintään miljoona euroa. Pääoman on oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä.

Luottolaitoslain 53 §:ssä säädetään sähkörahayhteisön maksuvalmiudesta. Sähkörahayhteisöllä on oltava sijoitettuna sijoituskohteisiin, joiden laissa tarkoitettu riskikerroin on 0 tai 20 prosenttia, taikka muihin Finanssivalvonnan hyväksymiin velkasitoumukseen, vähintään määrä, joka vastaa sähkörahayhteisön sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanottamiin varoihin perustuvien velkojen yhteenlaskettua määrää. Muihin kuin 0 prosentin riskikertoimen sijoituskohteisiin saadaan sijoittaa enintään määrä, joka vastaa sähkörahayhteisön omien varojen kaksikymmenkertaista määrää.

Sähkörahayhteisöllä on luottolaitoslain 66 §:n mukaan oltava omia varoja vähintään määrä, joka vastaa kahta prosenttia sähkörahayhteisön sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanottamien varojen yhteenlasketusta määrästä tai, jos tällaisten velkojen yhteismäärän viimeisen kuuden kuukauden kuukausittainen keskiarvo on tätä suurempi, kahta prosenttia mainitusta keskiarvosta. Jos sähkörahayhteisön toiminnan aloittamisesta on kulunut vähemmän kuin kuusi kuukautta, edellä mainitun keskiarvon sijasta sovelletaan sähkörahayhteisön toimintasuunnitelmassaan asettamaa, Finanssivalvonnan hyväksymää tavoitearvoa.

Luottolaitoslain 127 §:ssä säädetään sähköisen rahan lunastusvelvollisuudesta. Säännöksen mukaan muun kuin lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun sähköisen rahan liikkeeseenlaskija on velvollinen lunastamaan liikkeeseen laskemansa sähköisen rahan sen rahallista arvoa vastaavasta täydestä määrästä, vähennettynä takaisinlunastuksesta mahdollisesti perittävällä kohtuullisella toimenpidemaksulla. Tästä lunastusvelvollisuudesta voidaan poiketa sopimuksella sellaisissa tapauksissa, joissa lunastettavan sähköisen rahan raha-arvo on enintään kymmenen euroa. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun sovellettavista sopimusehdoista on käytävä ilmi takaisinlunastuksen ehdot.

Maksupalvelulaissa (290/2010) säädetään yleisesti maksupalveluja koskevasta tiedonantovelvollisuudesta, sopimusehdoista sekä maksupalvelujen toteuttamisesta. Laissa oleva maksupalvelun määritelmä kattaa myös sähköisen rahan liikkeeseenlaskun ja sähköiseen rahaan liittyvien maksutapahtumien toteuttamisen. Sähköiseen rahaan sovelletaan siten muun muassa maksupalvelulain säännöksiä laissa tarkoitetuista pienmaksuvälineistä.

Oikeudesta tarjota maksupalveluja säädetään maksulaitoslaissa (297/2010). Laissa säädetään oikeudesta tarjota laissa määriteltyjä maksupalveluja (2 luku), maksulaitostoimintaa koskevan toimiluvan myöntämisestä ja peruuttamisesta (3 luku), maksulaitoksen toiminnalle ja taloudelliselle asemalle asetettavista vaatimuksista (4 ja 5 luku) sekä maksupalvelujen tarjonnassa noudatettavista menettelytavoista (6 luku). Laissa todetaan nimenomaisesti, että maksulaitos ei saa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.

2.2 Euroopan Unionin sääntely

Sähköisen rahan liikkeeseen laskua koskevan voimassa olevan direktiivin soveltamisesta saatujen kokemusten johdosta komissio antoi vuonna 2007 ehdotuksen uudeksi sähkörahadirektiiviksi. Ehdotukseen vaikutti myös vuonna 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta, jäljempänä maksupalveludirektiivi, jossa säädetään yleisesti oikeudesta tarjota maksupalveluja. Direktiivin tavoitteena on poistaa markkinoille pääsyn esteitä ja helpottaa sähköisen rahan liikkeeseenlaskua koskevan liiketoiminnan käynnistämistä ja harjoittamista.

Direktiivin 1 artiklassa säädetään direktiivin soveltamisalasta. Direktiiviä sovelletaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin, joita artiklan mukaan ovat luottolaitokset, Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sijaitsevat kolmansien maiden luottolaitosten sivuliikkeet, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, postisiirtoa hoitavat laitokset, Euroopan keskuspankki, kansalliset keskuspankit sekä jäsenvaltiot tai niiden alueelliset tai paikalliset viranomaiset silloin, kun ne toimivat viranomaisina.

Artiklan mukaan direktiiviä ei sovelleta rahalliseen arvoon, joka on tallennettu välineisiin, joille on myönnetty poikkeus maksupalveludirektiivin 3 artiklan k alakohdassa. Kyseinen maksupalveludirektiivin säännös koskee välineitä, joita voidaan käyttää tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan välineen myöntäjän käyttämissä tiloissa tai välineen myöntäjän kanssa tehdyn kaupallisen sopimuksen nojalla joko palveluntarjoajien rajatussa verkossa tai vain joitakin tavaroita ja palveluja varten.

Direktiiviä ei myöskään sovelleta rahalliseen arvoon, jota käytetään maksutapahtumissa, joille on myönnetty poikkeus maksupalveludirektiivin 3 artiklan l alakohdassa. Kyseinen maksupalveludirektiivin säännös koskee televiestintälaitteella tai muulla digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella toteutettavia maksutapahtumia, jos ostettavat tavarat tai palvelut toimitetaan televiestintälaitteeseen tai digitaaliseen tai tietotekniseen laitteeseen tai niitä käytetään kyseisten laitteiden kautta edellyttäen, että teleyritys tai digitaalista tai tietoteknistä palvelua hoitava yritys ei toimi pelkästään maksupalvelunkäyttäjän ja tavaroiden ja palveluiden toimittajan välittäjänä.

Direktiivin 2 artikla sisältää keskeisten käsitteiden määritelmät. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, jolle on myönnettydirektiivin mukainen toimilupa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa. Sähköisellä rahalla tarkoitetaan sähköisesti tai magneettisesti tallennettua rahallista arvoa, joka ilmenee liikkeeseenlaskijaan kohdistuvana saatavana, joka on laskettu liikkeeseen vastaanotettuja varoja vastaan maksupalveludirektiivin 4 artiklan 5 kohdassa määriteltyjä maksutapahtumia varten ja jonka muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskija itse ottaa vastaan. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalla tarkoitetaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosta ja muuta 1 artiklassa tarkoitettua yhteisöä ja laitosta, mukaan lukien yritykset, joihin sovelletaan direktiivin mukaisia poikkeuksia toimilupavelvollisuudesta. Keskimäärin liikkeessä olevalla sähköisellä rahalla tarkoitetaan kuuden edeltävän kalenterikuukauden aikana kunkin kalenteripäivän lopussa liikkeeseen laskettuun sähköiseen rahaan liittyvien rahoitusvastuiden kokonaismäärän keskiarvoa; laskelma tehdään kunkin kalenterikuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä ja sitä sovelletaan kyseiseen kalenterikuukauteen.

Direktiivin 3 artiklassa säädetään sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten toiminnan vakaudelle asetettavista yleisistä vaatimuksista, Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin sovellettaisiin artiklan mukaan maksulaitosten toiminnan vakauden valvontaa koskevia maksupalveludirektiivin säännöksiä, jos direktiivistä ei muuta johdu. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin olisi siten sovellettava samoja vaatimuksia kuin maksulaitoksiin esimerkiksi toimiluvan myöntämisen, tilintarkastuksen ja valvontaviranomaisten osalta. Lisäksi artiklassa säädettäisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten omistajavalvonnasta pääosin samalla tavoin kuin mitä luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyhtiöiden omistajavalvonnasta on säädetty.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen alkupääoman on 4 artiklan mukaan oltava 350 000 euroa. Alkupääomaan kuuluvat erät määräytyvät sen mukaisesti, mitä luottolaitosten toiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin 2006/48/EY (jäljempänä luottolaitosdirektiivi) 57 artiklan a ja b alakohdassa säädetään luottolaitoksen ensisijaisista omista varoista.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen omien varojen vähimmäismäärästä säädetään 5 artiklassa. Omien varojen on oltava vähintään kaksi prosenttia keskimäärin liikkeessä olevasta sähköisestä rahasta. Omilla varoilla tarkoitetaan luottolaitosdirektiivissä määriteltyjä omia varoja. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskija tarjoaa muita maksupalveluita, niille on laskettava erillinen omien varojen vaatimus maksupalveludirektiivin 8 artiklan mukaisesti.

Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset harjoittavat myös muuta liiketoimintaa kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskua eikä liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ole ennalta tiedossa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava näiden liikkeeseenlaskijalaitosten laskea omia varoja koskeva vaatimuksensa sellaisen edustavan osuuden perusteella, joka oletetaan käytettävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, edellyttäen, että tämä edustava osuus voidaan arvioida kohtuullisesti historiatietojen perusteella ja toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia poikkeustilanteissa, että sähköisen raha liikkeeseenlaskijalaitoksen omien varojen määrä on 20 prosenttia suurempi, tai sallia, että se on 20 prosenttia pienempi kuin direktiivin mukaisista menetelmistä johtuva.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet omiin varoihin soveltuvien osuuksien moninkertaisen käytön estämiseksi, jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos kuuluu samaan ryhmittymään kuin toinen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos, luottolaitos, maksulaitos, sijoituspalveluyritys, omaisuudenhoitoyhtiö tai vakuutusyhtiö taikka harjoittaa muuta toimintaa kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskua.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokselle sallitusta liiketoiminnasta säädetään 6 artiklassa. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitos saa sähköisen rahan liikkeeseenlaskun lisäksi tarjota maksupalveluita, maksupalveluihin liittyviä luottoja, sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun tai maksupalveluiden tarjoamiseen liittyviä toiminnallisia palveluja ja niihin läheisesti liittyviä lisäpalveluita, ylläpitää maksujärjestelmiä sekä harjoittaa muuta liiketoimintaa. Maksupalveluiden toteuttamiseen voidaan käyttää vain yksinomaan maksutapahtumiin tarkoitettuja maksutilejä. Maksupalveluiden tarjoamisen yhteydessä vastaanotetut varat eivät ole talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja taikka sähköistä rahaa. Maksulaitos ei saa harjoittaa luottolaitostoimintaa.

Varat, joita sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset vastaanottavat sähköisen rahan haltijalta, on viipymättä vaihdettava sähköiseen rahaan.

Maksupalveluihin liittyvän luoton myöntäminen on rajoitettu artiklan 3 kohdassa siten, että luottoa saadaan myöntää vain yksinomaan maksutapahtuman toteuttamisen yhteydessä ja sen tulee olla liitännäinen. Lisäksi yhteisössä jäsenvaltion rajan yli tarjottu luotto on maksettava takaisin viimeistään 12 kuukauden määräajan kuluessa, luottoa ei saa myöntää maksutapahtumien toteuttamista tai säilyttämistä varten vastaanotetuista varoista, ja maksulaitoksella on aina oltava myönnettyjen luottojen kokonaismäärään nähden tarvittavat omat varat.

Direktiivin 10 artiklassa kielletään sähköisen rahan liikkeeseenlasku muilta kuin direktiivissä tarkoitetuilta sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoilta.

Direktiivin 11 artiklassa kielletään laskemasta liikkeeseen sähköistä rahaa muuten kuin nimellisarvoon. Lisäksi artiklassa velvoitetaan liikkeeseenlaskijat sähköisen rahan haltijan pyynnöstä lunastamaan käyttämätön sähköinen raha nimellisarvosta. Artiklassa säädetään myös sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan ja sähköisen rahan haltijan sopimukselle asetettavista vaatimuksista.

Direktiivin 12 artiklassa kielletään maksamasta korkoa sähköiselle rahalle.

3 Nykytilan arviointi

Nykyisen direktiivin soveltamisalaan kuuluva sähköisen rahan liikkeeseenlasku ei Suomessa ole muodostunut merkittäväksi itsenäiseksi liiketoiminnaksi eikä siinä ole ilmennyt sellaisia merkittäviä ongelmia, jotka sinänsä Suomessa edellyttäisivät lainsäädännön muuttamista. Uusi sähkörahadirektiivi poikkeaa kuitenkin siinä määrin nykyisestä direktiivistä, että Suomen lainsäädäntöä on tarpeen merkittävästi muuttaa direktiivin saattamiseksi kansallisesti voimaan. Direktiivi ei sisällä merkittävää kansallista harkintavaltaa, lukuun ottamatta mahdollisuutta supistaa kansallisessa lainsäädännössä direktiivin soveltamisalaa koskevia poikkeuksia. Koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskussa ei Suomessa ole ilmennyt erityisiä ongelmia, soveltamisalaa ei Suomessa ole tarpeen kiristää siitä, mikä direktiivin nojalla on välttämätöntä. Maksulaitoslaissa omaksutun yleisen lähtökohdan mukaisesti poikkeuksen alaisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin on kuitenkin muiden maksulaitosten tavoin perusteltua soveltaa vaatimuksia varojen erottamisesta sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan muista varoista sekä vaatimusta rekisteröidä myös poikkeuksen alaiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta säädetään nykyisin luottolaitoslaissa. Nämä säännökset on tarpeen siirtää luottolaitoslaista maksulaitoslakiin, koska uuden sähkörahadirektiivin mukaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ei enää määritellä luottolaitostoiminnaksi.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun ja sähköiseen rahaan liittyvien maksutapahtumien toteuttamiseen sovelletaan jo nykyisin maksupalvelulakia. Tältä osin lakia ei ole tarpeen merkittävästi muuttaa.

4 Esityksen tavoitteet

Ehdotetuilla säännöksillä saatetaan voimaan direktiivin pakottavat säännökset. Säännösten tavoitteena on edistää markkinoille pääsyä ja helpottaa sellaista liiketoimintaa, jossa lasketaan liikkeeseen sähköistä rahaa. Säännösten tavoitteena on lisäksi varmistaa tällaisen liiketoiminnan valvonta tavalla, joka on oikeassa suhteessa toiminnan riskeihin. Tavoitteena on niin ikään varmistaa, että toiminalle asetettavat vaatimukset ovat neutraaleja sen suhteen, mille tekniselle välineelle sähköinen raha on tallennettu.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ja lunastusta koskevilla säännöksillä pyritään turvaamaan erityisesti kuluttaja-asemassa olevien sähköisen rahan haltijoiden asemaa.

5 Keskeiset ehdotukset

5.1 Johdanto

Esityksellä pannaan täytäntöön sähkörahadirektiivi. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskun edellytyksiä ja sähköisen rahan lunastamista koskevat säännökset kumottaisiin luottolaitoslaista ja siirrettäisiin direktiivin edellyttämällä tavalla muutettuina maksulaitoslakiin.

5.2 Oikeus laskea liikkeeseen sähköistä rahaa

Ehdotuksen mukaan sähköistä rahaa saisivat laskea liikkeeseen luottolaitokset ja laissa tarkoitetut erityiset sähkörahayhteisöt. Sähkörahayhteisöllä tarkoitettaisiin sellaista maksulaitosta, jonka toimilupaan on nimenomaisesti sisällytetty oikeus laskea liikkeeseen sähköistä rahaa. Ehdotuksesta seuraa, että laissa tarkoitettuja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoita voisivat olla nykyisestä laista poiketen erikoistuneiden maksulaitosten lisäksi myös sellaiset yritykset, jotka muun (pääasiallisen) liiketoiminnan ohella laskevat liikkeeseen sähköistä rahaa. Tällaisia laissa tarkoitettuja sähkörahayhteisöjä olisivat esimerkiksi teleyritykset, jotka telepalveluiden yhteydessä tai muuten laskevat liikkeeseen laissa tarkoitettua sähköistä rahaa. Laki tulisi sovellettavaksi teleyrityksiin erityisesti siltä osin kuin matkapuhelinten prepaid-korteilla voitaisiin maksaa myös muita palveluita kuin puheluja ja muita sellaisia palveluita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan matkapuhelimessa. Lain soveltamisalan piiriin kuuluisivat siten esimerkiksi sellaiset matkapuhelinten prepaid-kortit, joilla voitaisiin käyttää esimerkiksi makeis- ja virvoitusjuoma-automaatteja taikka maksaa joukkoliikenne-, elokuva- tai muita sellaisia lippuja tai maksaa muita ostoksia. Koska matkapuhelimessa käytettävät ja muut palvelut saattavat olla etukäteen vaikeasti eroteltavissa toisistaan, lain soveltamisalaan piiriin kuuluvien palveluiden osuus kaikista prepaid-palveluista saataisiin arvioida laissa tarkemmin säädettävällä tavalla jälkikäteen sovellettaessa säännöksiä, joissa viitataan liikkeeseen lasketun sähköisen rahan kulloiseenkin kokonaismäärään. Sitä vastoin sovellettaessa säännöksiä sähköisen rahan takaisinlunastamisesta, käyttämättömät edellä tarkoitetut prepaid-kortit olisi lunastettava haltijan vaatimuksesta takaisin kokonaisuudessaan.

Koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun sovellettaisiin lähtökohtaisesti maksupalveluita koskevia yleisiä säännöksiä, sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun sovellettaisiin myös maksupalvelun määritelmää koskevia poikkeuksia, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Tämän mukaisesti sähköisen rahan liikkeeseenlaskuna ei pidettäisi sellaisiin välineisiin perustuvaa palvelua, joita voidaan käyttää tavaran, palvelun tai muun hyödykkeen hankkimiseksi ainoastaan välineen liikkeeseenlaskijan käyttämissä tiloissa taikka liikkeeseenlaskijan kanssa solmitun sopimuksen nojalla joko hyödykkeen tarjoajien rajatussa verkossa tai määrättyjen hyödykkeiden hankkimiseksi.

Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi direktiivin sallima poikkeus, jonka mukaan toimilupavaatimusta ei sovellettaisi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin, joiden liikkeeseen laskeman sähköisen rahan määrä alittaa 5 miljoonaa euroa. Poikkeuksen piiriin kuuluvat liikkeeseenlaskijat olisi kuitenkin maksulaitoslaissa omaksutun yleisen lähtökohdan mukaisesti merkittävä laissa tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin ja niitä koskisi laissa säädetty asiakasvarojen erottamisvelvollisuus.

5.3 Sähköisen rahan määritelmä

Sähköisellä rahalla tarkoitettaisiin laissa direktiivin mukaisesti raha-arvoa, joka on tallennettu sähköisesti tai magneettisesti sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle suoritettua rahamäärää vastaan maksutapahtumien tekemistä varten ja jonka yksi tai useampi yritys on sitoutunut hyväksymään maksuksi. Sähköisenä rahana pidettäisiin siten muun ohessa teleyritysten tarjoamia prepaid-kortteja. Ehdotettu määritelmä on tarkoitettu välineneutraaliksi. Sähköistä rahaa voitaisiin tallentaa siten joko sähköisen rahan haltijan hallussa olevalle erilliselle siru- tai magneettijuovakortille taikka erilaisten laitteiden kuten matkapuhelimen tai tietokoneen muistiin taikka sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan tietojärjestelmään. Sähköiseltä rahalta ei siten edellytetä, että tietoväline, jolle sähköinen raha on tallennettu, olisi oltava sähköisen rahan haltijan hallussa. Määritelmä ei käytännössä poikkea nykyisestä laista.

5.4 Sallittu liiketoiminta

Sähkörahayhteisölle sallittua liiketoimintaa ei nykyisestä laista poiketen laissa rajoitettaisi. Muiden maksulaitosten tavoin sähkörahayhteisö saisi siten tarjota muitakin toimilupansa mukaisia maksupalveluja ja harjoittaa mitä tahansa muutakin liiketoimintaa. Sähkörahayhteisön oikeutta myöntää luottoja rajoitettaisiin kuitenkin siten, että luottoja ei saisi myöntää varoista, jotka on vastaanotettu sähköistä rahaa vastaan.

5.5 Taloudellisen aseman valvonta

Sähkörahayhteisölle ehdotetaan säädettäväksi direktiivin mukainen erillinen liikkeessä olevaan sähköiseen rahaan perustuva pääomavaatimus. Jos sähkörahayhteisö tarjoaa muita maksupalveluja sähköisen rahan liikkeeseenlaskun lisäksi, pääomavaatimus olisi laskettava nykyisen maksulaitoslain mukaisen pääomavaatimuksen ja ehdotetun sähköistä rahaa koskevan pääomavaatimuksen yhteenlaskettuna määränä. Lisäksi sähkörahayhteisölle säädettäisiin 350 000 euron vähimmäispääomavaatimus, joka sen olisi aina täytettävä edellä tarkoitetusta suhteellisesta pääomavaatimuksesta riippumatta.

Sähkörahayhteisöllä olisi oltava omia varoja mahdollisen maksulaitoslain mukaisen yleisen pääomavaatimuksen lisäksi määrä, joka vastaa kahta prosenttia sähkörahayhteisön keskimääräisestä liikkeellä olevan sähköisen rahan määrästä. Keskimääräinen määrä laskettaisin viimeiseltä kuudelta kuukaudelta kunkin kuukauden viimeisen päivän mukaisen määrän keskiarvona. Jos määrää ei voida luotettavasti arvioida, Finanssivalvonta voisi sähkörahayhteisön hakemuksesta myöntää luvan käyttää muuta historiatietoihin perustuvaa arviota. Liiketoimintaa aloitettaessa saataisiin käyttää toimilupaan liitettävän, Finanssivalvonnan hyväksymän liiketoimintasuunnitelman mukaista arviota.

Lakiin sisällytettäisiin myös säännökset sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotettujen varojen suojaamisesta. Varojen suojaamiseen sovellettaisiin lähtökohtaisesti maksulaitoslain nykyisiä säännöksiä. Direktiivin pakottavien määräysten johdosta nykyisessä maksulaitoslaissa olevia suojattavia varoja koskevia poikkeuksia ei kuitenkaan sovellettaisi sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun. Direktiivi asettaa lisävaatimuksia myös varojen sijoittamiselle. Tältä osin direktiivin vaatimukset voitaisiin panna täytäntöön nykyisen lain nojalla annettavilla Finanssivalvonnan määräyksillä.

5.6 Sähköisen rahan liikkeeseen lasku ja lunastaminen

Lakiin sisällytettäisiin myös direktiivin mukaiset säännökset sähköisen rahan liikkeeseen laskusta ja lunastamisesta. Sähköistä rahaa saisi ehdotettujen säännösten mukaan laskea liikkeeseen ja lunastaa ainoastaan nimellisarvosta eikä sähköiselle rahalle saisi maksaa korkoa. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalla olisi velvollisuus haltijan pyynnöstä lunastaa sähköinen raha takaisin.

Lakiin lisättäisiin myös direktiivin edellyttämät säännökset sopimusehdoista ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan oikeudesta periä kuluttaja-asemassa olevalta sähköisen rahan haltijalta palvelumaksuja.

5.7 Muihin lakeihin tehtävät muutokset

Ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa annettuun lakiin (298/2010), luottolaitoslakiin, Finanssivalvonnasta annettuun lakiin (878/2008), Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettuun lakiin (879/2008), sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin (922/2007), maksupalvelulakiin ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin (503/2008) tehtäisiin maksulaitoslakiin ehdotetuista muutoksista johtuvat tarpeelliset tekniset muutokset. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (458/2002) oleva direktiiviviittaus muutettaisiin koskemaan uutta sähkörahadirektiiviä.

6 Esityksen vaikutukset

6.1 Taloudelliset vaikutukset

Yleiset vaikutukset

Ehdotetut säännökset selkeyttäisivät sähköisen rahan liikkeeseen laskun sääntelyä erityisesti teleyritysten ja muiden sellaisten yritysten osalta, jotka voisivat laskea liikkeeseen sähköistä rahaa osana niiden muuta liiketoimintaa. Ehdotettu sääntely on siten omiaan lisäämään oikeusvarmuutta ja edistämään kilpailuedellytysten tasapuolisuutta.

Vaikutukset kotitalouksiin

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kotitalouksiin, koska kuluttaja-asemassa oleviin sähköisen rahan haltijoihin sovellettavat säännökset, erityisesti oikeus käyttämättömän sähköisen rahan lunastamiseen sen nimellisarvosta, eivät merkittävästi poikkea nykyisestä.

Vaikutukset yrityksiin

Ehdotetut säännökset edistäisivät alallepääsyä, koska sähkörahayhteisön vähimmäispääomavaatimus laskisi miljoonasta 350 000 euroon. Suhteellinen pääomavaatimus säilyisi ennallaan, samoin mahdollisuus jättää toimilupavaatimuksen ulkopuolelle liikkeeseenlaskijat, joiden liikkeeseen laskeman sähköisen rahan määrä ei ylitä viittä miljoonaa euroa. Vaatimus sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotettujen varojen erottamisesta muista varoista aiheuttaa kuitenkin lisäkustannuksia niille yrityksille, jotka jäävät tämän rajan alle, koska nykyisessä maksulaitoslaissa omaksutun lähtökohdan mukaisesti vaatimusta sovellettaisiin myös niihin laissa tarkoitettuja maksupalveluja tarjoaviin yrityksiin, joilta ei vaadita toimilupaa. Erityisesti teleyrityksille saattaa lisäksi aiheutua hallinnollisia lisäkustannuksia siitä, että ne joutuvat seuraamaan erikseen sellaisten prepaid-palvelujen määrää, joita voidaan käyttää muiden kuin teleyrityksen itsensä tarjoamien tai välittämien palvelujen maksamiseen, sekä lunastamaan käyttämättömiä prepaid-kortteja.

Ehdotetut säännökset eivät vaikuttaisi sähkörahayhteisön valvontamaksuun.

6.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Laista ei aiheudu valtiolle kustannuksia, koska Finanssivalvonta toimii hallinnollisesti Suomen Pankin yhteydessä ja lisääntyvästä valvonnasta aiheutuvat kustannukset perittäisiin sähkörahayhteisöiltä valvontamaksuina. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskun valvontatarpeet ovat nykyisen lain aikana olleet vähäiset eikä ehdotettujen muutosten odoteta merkittävästi lisäävän Finanssivalvonnan tehtäviä.

Uusi lainsäädäntö aiheuttaa koulutus- ja tiedottamistarpeita Finanssivalvonnan henkilöstölle.

7 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Esityksestä pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, Finanssivalvonnalta, Suomen Pankilta, Kuluttajavirastolta, kilpailuvirastolta, keskusrikospoliisilta ja yhteensä 15 toimialan ja muun elinkeinoelämän edustajalta. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on pääosin otettu esityksessä huomioon.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut

1.1 Maksulaitoslaki

1 §. Soveltamisala. Pykälä 1 momentin mukaiseen lain soveltamisalaan lisättäisiin sähköisen rahan liikkeeseenlasku. Lisäksi momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että laissa olevat viittaukset maksupalveluun ja maksulaitokseen koskevat myös sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ja laissa tarkoitettua sähkörahayhteisöä, siltä osin kuin lakiin ei sisälly erityisiä, pelkästään sähköistä rahaa ja sähkörahayhteisöä koskevia säännöksiä. Säännöksestä seuraa muun muassa, että maksulaitoslain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja yhteisöjä ja laitoksia ei pidettäisi laissa tarkoitettuina sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoina. Näidenkin yhteisöjen ja laitosten olisi kuitenkin 2 §:ään ehdotetun uuden 3 momentin mukaisesti noudatettava, mitä ehdotetussa 36 a §:ssä säädetään sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta.

2 §. Soveltamisalaan kuulumattomat palvelut. Pykälän 1 ja 2 momentti säilyisivät ennallaan. Tämän mukaisesti lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi sellainen sähköinen raha, jota voidaan käyttää tavaran, palvelun tai muun hyödykkeen hankkimiseksi ainoastaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan käyttämissä tiloissa taikka liikkeeseenlaskijan kanssa solmitun sopimuksen nojalla joko hyödykkeen tarjoajien rajatussa verkossa tai määrättyjen hyödykkeiden hankkimiseksi. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät siten esimerkiksi vähittäistavarakaupparyhmittymien omat kortit ja joukkoliikenteen matkakortit. Lakia ei myöskään ole tarkoitettu sovellettavaksi työantajan työntekijöilleen henkilöstöetuna tarjoamiin ateria-, matka-, liikunta- tai kulttuuriseteleitä taikka muita sellaisia henkilöstöetuuksia vastaaviin sähköisiin maksuvälineisiin.

Sähköisen rahan määritelmän ulkopuolelle jäisi myös sellainen rahallinen arvo, jota käytetään sellaisten digitaalisten tavaroiden tai palvelujen hankkimiseen, joissa jo tavaran tai palvelun luonteen vuoksi operaattori lisää siihen olennaisesti arvoa, esimerkiksi pääsyyn, hakuihin tai jakeluun liittyviä toimintoja, edellyttäen, että kyseistä tavaraa tai palvelua voidaan käyttää vain digitaalisella laitteella, kuten matkapuhelimella tai tietokoneella ja edellyttäen, että teleyritys tai digitaalista tai tietoteknistä palvelua hoitava yritys ei toimi ainoastaan välittäjänä maksupalvelunkäyttäjän ja tavaroiden ja palveluiden toimittajan välillä. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa matkapuhelun tai muun digitaalisen verkon käyttäjä maksaa verkko-operaattorille suoraan, eikä verkon käyttäjän ja kenenkään muun tavaroita tai palveluja osana kyseistä tapahtumaa toimittavan kolmannen osapuolen välillä ole suoraa maksusuhdetta tai välitöntä velallisen ja velkojan suhdetta.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle 1 momentin mukaan jäävien yhteisöjen ja laitoksien olisi kuitenkin noudatettava, mitä ehdotetussa 36 a §:ssä säädetään sähköisen rahan liikkeeseenlaskussa ja lunastamisessa noudatettavista menettelytavoista.

5 §. Määritelmät. Pykälään lisättäisiin sähkörahayhteisön, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan ja sähköisen rahan määritelmät.

Sähkörahayhteisöllä tarkoitettaisiin ehdotetun uuden 2 a kohdan mukaan maksulaitosta, jonka tämän lain mukaiseen toimilupaan sisältyy lupa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalla tarkoitettaisiin ehdotetun uuden 2 b kohdan mukaan sähkörahayhteisöä ja muuta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka laskee liikkeeseen ehdotetussa 6 a kohdassa tarkoitettua sähköistä rahaa, riippumatta siitä, sovelletaanko siihen ehdotetussa 7 a §:ssä tarkoitettua poikkeusta. Määritelmä kattaisi siten käytännössä lähinnä sähkörahayhteisöt ja 7 a §:ssä tarkoitetun poikkeuksen alaiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat sekä luottolaitokset mutta sen piiriin kuuluisivat myös esimerkiksi julkisyhteisöt, jos ne laskevat liikkeeseen sähköistä rahaa. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaan, joka ei ole sähkörahayhteisö, ei sovellettaisi tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta ehdotettua 36 a §:ää ja, 7 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, lisäksi mainitusta pykälästä ilmeneviä muita tämän lain säännöksiä.

Pykälän 6 kohdassa oleva viittaus luottolaitoslakiin poistettaisiin, koska sähköisestä rahasta ehdotetaan säädettäväksi yksinomaan tässä laissa.

Ehdotetussa uudessa 6 a kohdassa määriteltäisiin sähköinen raha direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Määritelmä ei merkittävästi poikkeaisi nykyisin luottolaitoslaissa olevasta sähköisen rahan määritelmästä.

6 §. Maksupalvelun tarjoamisen luvanvaraisuus. Pykälän 1 momenttia tarkistettaisiin selvyyden vuoksi 5 §:ssä ehdotettua sähkörahayhteisön määritelmää vastaavasti siten, että sähkörahayhteisön toimiluvasta on erikseen käytävä ilmi oikeus laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.

7 §. Muun maksupalvelun tarjoamisen kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus. Pykälän otsikkoa ja 1 momenttia tarkistettaisiin ehdotetun 7 a§:n johdosta.

Pykälän 4 momenttia täydennettäisiin siten, että pykälän soveltamisen edellytyksenä olisi myös se, että maksupalveluntarjoaja täyttää sille rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetussa laissa asetetut vaatimukset.

7 a §. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus. Pykälän 1 momentin mukaan sähköistä rahaa saisi laskea liikkeeseen ilman toimilupaa niin kauan kuin liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ei ylitä 5 miljoonaa euroa. Säännös vastaisi direktiivin 10 artiklan 1 kohdan a-alakohtaa. Momentissa tarkoitettu liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä laskettaisin tai arvioitaisiin ehdotetun 30 a §:n mukaisesti samalla tavoin kuin laskettaessa tai arvioitaessa mainitussa lainkohdassa tarkoitettua omien varojen vähimmäismäärää.

Pykälän 2 momentin mukaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun sovellettaisiin muilta osin samoja periaatteita kuin maksupalvelujen luvanvaraisuutta koskeviin poikkeuksiin. Ehdotetuista säännöksistä seuraa, että pykälässä tarkoitettuun sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaan sovellettaisiin 4 §:n säännöstä Finanssivalvonnan toimivallasta valvoa tämän lain noudattamista, 9 ja 19 §:n säännöksiä maksulaitokselle sallitusta liiketoiminnasta, 10 §:n 1 ja 2 kohdan säännöksiä luoton myöntämisestä, 16 §:n säännöstä maksulaitoksen rekisteröinnistä, 24 §:n säännöstä asiamiehen käyttämisestä sekä 26 §:n säännöstä asiakasvarojen suojaamisesta.

Lisäksi ehdotetuista 10 §:n 2 momentista sekä 28 a ja 36 a §:stä seuraa, että mainittujen lainkohtien säännöksiä luoton myöntämisestä sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotetuista varoista, sähköistä rahaa koskevien liiketapahtumien rekisteröinnistä sekä sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta sovellettaisiin myös tässä pykälässä tarkoitettuihin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin.

8 §. Ilmoitusvelvollisuus tarjottaessa maksupalvelua ilman toimilupaa. Pykälän 1 momenttia tarkistettaisiin ehdotetun 7 a §:n johdosta. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus 7 §:ään tarkistettaisiin vastaamaan 1 momentissa olevaa viittausta.

9 §. Sallittu liiketoiminta. Pykälän 3 momentista poistettaisiin lainkohdassa oleva viittaus sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, koska maksulaitos saisi laskea liikkeeseen sähköistä rahaa ehdotettujen säännösten mukaisesti.

10 §. Luoton myöntäminen. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa kiellettäisiin sähkörahayhteisöä myöntämästä luottoa varoista, jotka se on ottanut sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan. Säännös perustuu direktiivin 6 artiklaan. Ehdotetusta 7 a §:stä seuraa, että momenttia sovellettaisiin myös mainitussa pykälässä tarkoitetun poikkeuksen alaisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin.

21 a §. Sähkörahayhteisön osakkeiden ja osuuksien hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin sähkörahayhteisön osakkeiden ja osuuksien hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Säännös vastaisi, mitä luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen ja vakuutusyhtiön osakkeiden ja osuuksien hankinnasta ja luovutuksesta on säädetty, lukuun ottamatta sitä, että sähkörahayhteisön osalta ilmoitusvelvollisuudelle säädettäisiin korkeammat rajat kuin mainituille yrityksille. Ehdotettu pykälä perustuu direktiivin 3 artiklaan.

21 b §. Sähkörahayhteisön osakkeiden ja osuuksien hankintaa koskeva rajoitus. Pykälässä viitattaisiin Finanssivalvonnalle Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädettyyn oikeuteen vastustaa mainitussa laissa säädetyin edellytyksin sähkörahayhteisön osakkeiden tai osuuksien hankintaa. Säännös vastaisi, mitä luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen ja vakuutusyhtiön osakkeiden ja osuuksien hankinnan vastustamisesta on säädetty. Ehdotettu pykälä perustuu niin ikään direktiivin 3 artiklaan.

24 §. Asiamies. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin direktiivin 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti siten, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ei saisi antaa kokonaan asiamiehen hoidettavaksi. Säännös ei siten estäisi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaa käyttämästä asiamiestä esimerkiksi sähköisten maksuvälineiden luovuttamiseen asiakkaille, sähköisen rahan lunastamiseen tai muiden sellaisten sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun liittyvien yksilöityjen tehtävien hoitamiseen.

Ehdotetusta 7 a §:stä seuraa, että pykälään sovellettaisiin myös mainitussa pykälässä tarkoitetun poikkeuksen alaisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin.

26 §. Asiakasvarojen suojaaminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että momentissa säädettyjä euromääräisiä poikkeuksia ei sovellettaisi sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotettuihin varoihin. Direktiivin mukaan tällaista muihin maksulaitoksiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa sähkörahayhteisöön.

Direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa sähkörahayhteisölle asetetaan asiakkailta vastaanotettujen varojen sijoittamisen osalta muista maksupalveluyrityksistä poikkeavia vaatimuksia. Tältä osin lakiin ei ehdoteta erillisiä säännöksiä. Finanssivalvonnan tulisi ottaa huomioon mainitussa direktiivikohdassa säädetyt vaatimukset antaessaan pykälän 3 momentissa tarkoitettuja määräyksiä siitä, milloin sijoituskohdetta on pidettävä vähäriskisenä.

Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin direktiivin 7 artiklan mukaisilla sähkörahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotettuja varoja koskevilla erityissäännöksillä. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuutta ehdotetaan vastaavasti laajennettavaksi. Finanssivalvonnan määräykset ovat tarpeen erityisesti momentissa tarkoitettujen vähäriskisten sijoitusten tarkemmaksi määrittelemiseksi direktiivin vaatimusten mukaisesti erikseen sähkörahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotettujen ja muiden varojen sijoittamisen osalta.

Pykälän 3 momentti säilyisi ennallaan.

Pykälän 4 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että sovellettaessa momenttia sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan otettuihin varoihin, momentissa tarkoitettu arviointi tehdään noudattaen, mitä ehdotetussa 30 a §:ssä säädetään.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan maksulaitoksen on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle merkittävistä muutoksista toimissa, joihin maksulaitos on ryhtynyt tämän pykälän noudattamiseksi. Ehdotettu momentti perustuu direktiivin 3 artiklan 2 kohtaan, mutta sitä on tarkoituksenmukaista soveltaa samalla tavoin kaikkiin maksulaitoksiin.

Ehdotetusta 7 a §:stä seuraa, että pykälään sovellettaisiin myös mainitussa pykälässä tarkoitetun poikkeuksen alaisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin.

27 §. Vähimmäispääoma. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sähkörahayhteisön osakepääoman, osuuspääoman, peruspääoman tai yhtiöpanoksen vähimmäismäärästä direktiivin 4 artiklan mukaisesti. Sähkörahayhteisöllä olisi oltava pykälässä tarkoitettua pääomaa aina vähintään pykälässä säädetty määrä riippumatta 30 ja 30 a §:ssä säädetystä suhteellisesta omien varojen vähimmäismäärää koskevasta vaatimuksesta. Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi.

28 a §. Liiketapahtumien rekisteröinti. Nykyisen 30 §:n 4 momentin säännökset siirrettäisiin lain rakenteen selkeyttämiseksi uudeksi 28 a §:ksi, koska siinä säädetty liiketapahtumien rekisteröintivelvollisuus koskee sekä 30 §:ssä että ehdotetussa uudessa 30 a §:ssä säädetyn omien varojen vähimmäismäärää koskevan vaatimuksen laskemista. Lisäksi momenttia muutettaisiin siten, että sähkörahaan liittyvät liiketapahtumat ja muihin maksupalveluihin liittyvät liiketapahtumat on rekisteröitävä erikseen sen lisäksi, että muuhun liiketoimintaan liittyvät liiketapahtumat on eroteltava näistä liiketapahtumista.

Nykyisestä laista poiketen pykälässä tarkoitettuja liiketapahtumia ei olisi kirjattava eri tileille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan ulkoisessa kirjanpidossa vaan niiden erillinen luotettava rekisteröinti Finanssivalvonnan hyväksymällä tavalla olisi riittävää.

29 §. Maksulaitoksen omien varojen laskemisessa käytettävät menetelmät. Pykälän 5 momentin säännökset ehdotetaan siirrettäväksi tarkistettuina ehdotettuun uuteen 31 a §:ään ja 6 momentin säännökset vastaavasti 31 §:ään, koska momenttien soveltamisala on tarpeen ulottaa tämän pykälän lisäksi myös ehdotettuun uuteen 30 a §:ään.

30 §. Omien varojen vähimmäismäärä. Pykälän 4 momentin säännökset siirrettäisiin uuteeni 28 a §:ään edellä sanotun mukaisesti.

30 a §. Sähkörahayhteisön omien varojen vähimmäismäärä. Pykälässä säädettäisiin sähköisen rahan liikkeeseen laskuun liittyvästä omien varojen vähimmäismäärästä direktiivin 5 artiklan mukaisesti. Jos sähkörahayhteisö tarjoaa muita maksupalveluja, sähkörahayhteisöllä olisi tämän pykälän mukaisesti lasketun määrän lisäksi oltava omia varoja sähkörahayhteisön harjoittaman tällaisen muun maksulaitostoiminnan edellyttämä 29 ja 30 §:n mukaisesti laskettu määrä. Lisäksi sähkörahayhteisön olisi aina täytettävä 27 §:n mukainen vähimmäispääomavaatimus.

Pykälän 1 momentin mukaan sähkörahayhteisöllä olisi direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti oltava jatkuvasti omia varoja 30 §:ssä säädetyn määrän lisäksi vähintään määrä, joka vastaa kahta prosenttia sähkörahayhteisön liikkeeseen laskemaan sähköisen rahan keskimäärästä.

Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkemmin siitä, miten 1 momentissa tarkoitettu liikkeeseen lasketun sähköisen rahan määrä lasketaan tai, jos sitä ei ilman kohtuuttomia kustannuksia voida täsmällisesti laskea, miten se on arvioitava.

31 §. Omien varojen vähimmäismäärästä poikkeaminen. Nykyisen 29 §:n 6 momentin säännökset ehdotetaan edellä sanotun mukaisesti siirrettäväksi tämän pykälän uudeksi 1 momentiksi, koska ne tulevat sovellettaviksi sekä 30 §:ssä että ehdotetussa uudessa 30 a §:ssä tarkoitetun omien varojen vähimmäismäärää koskevan vaatimuksen laskemiseen.

Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä pykälää mutta tulisi niin ikään sovellettavaksi sekä 30 §:ssä että ehdotetussa uudessa 30 a §:ssä tarkoitetun pääomavaatimuksen laskemiseen.

31 a §. Omien varojen vähimmäismäärää koskevien tarkempien säädösten ja määräysten antaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin omien varojen vähimmäismäärää koskevien tarkempien säädösten ja määräysten antamisesta. Pykälä korvaisi nykyisen 29 §:n 5 momentin täydennettynä viittauksella uuteen sähkörahadirektiiviin. Koska säännöksessä tarkoitettu Finanssivalvonnan oikeus antaa tarkempia määräyksiä on tarpeen ulottaa koskemaan myös ehdotettua uutta 30 a §:ää, säännökset tarkempien säädösten ja määräysten antamisesta on tarkoituksenmukaista keskittää erilliseen uuteen pykälään.

36 a §. Sähköisen rahan liikkeeseenlasku ja lunastaminen. Pykälässä säädettäisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun ja lunastamiseen liittyvistä menettelytapavaatimuksista. Säännös perustuu direktiivin 11 artiklaan ja korvaisi nykyisen luottolaitoslain 127 §:n. Pykälässä ei säädettäisi mainittuun artiklaan sisältyvästä vaatimuksesta, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta perittävien palvelumaksujen on oltava kohtuullisia. Tällaisen vaatimuksen on katsottava sisältyvän Suomen lainsäädäntöön jo yleisten kuluttajaoikeudellisten periaatteiden nojalla eikä tätä periaatetta ole erikseen mainittu muuallakaan laissa.

Ehdotetusta pykälästä seuraa muun ohessa, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskija olisi velvollinen lunastamaan sähköisen rahan haltijan hallussa olevan sähköisen rahan, jos haltija vaatii lunastusta viimeistään vuoden kuluessa sopimuksen päättymisestä. Jos vaatimus tehdään ennen sopimuksen päättymistä, haltijalla olisi oikeus vaatia hallussaan olevan sähköisen rahan lunastusta myös ainoastaan osittain. Jos vaatimus tehdään mainitussa määräajassa sopimuksen päättymisen jälkeen, haltijalla olisi oikeus vaatia ainoastaan koko jäljellä olevan sähköisen rahan lunastamista yhdellä kertaa.

Pykälässä säädettäisiin lisäksi erikseen sellaisen sähköisen rahan lunastamisesta, jota voidaan käyttää sekä lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien että lain soveltamisalaan kuuluvien palvelujen maksamiseen. Tällaista sähköistä rahaa olisivat erityisesti sellaiset teleyritysten tarjoamat prepaid-kortit, joita voitaisiin käyttää sekä puhelujen ja muiden teleyrityksen tarjoamien tai välittämien, yksinomaan matkapuhelimella käytettävien palvelujen maksamiseen että muiden palveluiden taikka tavaroiden maksamiseen. Tällaisessa tapauksessa haltija voisi vaatia lunastettavaksi ainoastaan osaa hallussaan olevasta sähköisestä rahasta siinäkin tapauksessa, että vaatimus tehdään sopimuksen päättymisen jälkeen. Tällöinkin vaatimus olisi kuitenkin tehtävä vuoden kuluessa sopimuksen päättymisestä.

Pykälää sovellettaisiin muista lain säännöksistä poiketen kaikkiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin, mukaan lukien julkisyhteisöt ja luottolaitokset sekä 7 a §:ssä säädetyn poikkeuksen alaiset yritykset.

1.2 Laki ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa

12 §. Markkinointi ja sopimusehdot sekä muut menettelytavat. Pykälää tarkistettaisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotettujen muutosten johdosta.

1.3 Laki luottolaitostoiminnasta

4 §. Luottolaitostoiminta. Pykälään tehtäisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotettujen muutosten edellyttämät muutokset.

5 §. Rajoitettu luottolaitostoiminta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi maksulaitoslain ja siihen ehdotettujen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua koskevien säännösten johdosta. Kauppaliikkeiden asiakastileihin tulisi siten sovellettavaksi yksinomaan maksulaitoksen maksutilejä koskevat säännökset, mukaan lukien erityisesti maksulaitoslain 2 §:n 2 momentin 3 kohta, jonka mukaan mainitussa kohdassa tarkoitetussa rajatussa verkossa tarjotut palvelut jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle.

6 §. Sähköinen raha ja asiakastilit. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana 5 §:n kumoamisen johdosta.

8 §. Luottolaitos. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus sähkörahayhteisöihin, koska niihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

12 §. Sähkörahayhteisö. Pykälä kumottaisiin, koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

13 §. Rahoituslaitos. Rahoituslaitoksen määritelmään ehdotetaan lisättäväksi maksulaitos ja siihen rinnastettava ulkomainen yritys. Edellä maksulaitoslakiin ehdotetuista muutoksista seuraa, että rahoituslaitoksena pidettäisiin myös sähkörahayhteisöä. Ehdotetulla muutoksella varmistettaisiin, että luottolaitoksen tai sen emoyrityksen määräämisvallassa oleva maksulaitos sisältyy luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan.

18 §. Luottolaitostoiminnan luvanvaraisuutta koskevat poikkeukset. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana 5 §:n kumoamisen johdosta.

20 §. Luottolaitoksen yksinoikeutta takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen koskevat poikkeukset. Pykälän nykyisestä 1 momentista poistettaisiin viittaus muihin kuin sähköisiin maksuvälineisiin, koska niistä säädetään maksulaitoslaissa. Momentin 5 kohdassa tarkoitettu oikeus tarjota maksupalvelua kattaisi myös sähköisen rahan liikkeeseenlaskun sekä maksulaitoslain 7 ja 7 a §:ssä tarkoitetut palveluntarjoajat, jotka saavat tarjota rajoitetusti maksupalvelua ilman toimilupaa.

Nykyiset 2 ja 3 momentti kumottaisiin 5 §:n kumoamisen johdosta. Ehdotetuista muutoksista seuraa, että asiakastileihin ei enää sovellettaisi nykyisessä 3 momentissa säädettyjä rajoituksia, koska ne olisivat ristiriidassa maksulaitoslain kanssa, jonka 2 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan tällaiset asiakastilit jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle.

22 §. Toimilupahakemus. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus sähkörahayhteisöihin, koska niihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

32 §. Sähkörahayhteisölle sallittu liiketoiminta. Pykälä kumottaisiin, koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

44 §. Vähimmäispääoma. Pykälästä poistettaisiin viittaus sähkörahayhteisöihin, koska niihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

53 §. Sähkörahayhteisön maksuvalmius. Pykälä kumottaisiin, koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

55 §. Omien varojen vähimmäismäärä. Pykälän 4 momentti kumottaisiin, koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

66 §. Sähkörahayhteisön omien varojen vähimmäismäärä. Pykälä kumottaisiin, koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

76 §. Konsolidoitu vakavaraisuusvaatimus. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus sähkörahayhteisöihin, koska niihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

93 §. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälän otsikkoa tarkistettaisiin sen johdosta, että Rahoitustarkastuksen tehtävät siirtyivät vuoden 2009 alusta Finanssivalvonnalle. Muutos koskisi ainoastaan pykälän suomenkielistä sanamuotoa. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus sähkörahadirektiiviin, koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

127 §. Sähköisen rahan lunastusvelvollisuus. Pykälä kumottaisiin, koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

1.4 Finanssivalvonnasta

5 §. Muut finanssimarkkinoilla toimivat. Pykälän 10 a kohtaa tarkistettaisiin maksulaitoslakiin lisättäväksi ehdotetun uuden 7 a §:n johdosta.

32 a §. Omistusosuuden hankinnan kieltäminen. Pykälän 1 ja 2 momenttia tarkistettaisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotettujen muutosten johdosta.

32 b §. Omistusosuuden hankinnan kieltämisessä noudatettava menettely. Pykälän 2 momenttia tarkistettaisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotettujen muutosten johdosta.

32 c §. Osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittaminen. Pykälän 1 momenttia tarkistettaisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotettujen muutosten johdosta.

1.5 Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta

1 §. Maksuvelvollinen. Pykälän 1 momentin 2 kohta kumottaisiin ehdotetun luottolaitoslain 5 §:n kumoamisen johdosta. Momentin 2 a kohtaan lisättäisiin viittaus maksulaitoslakiin ehdotettuun uuteen 7 a §:ään.

2 §. Valvontamaksu. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös sähkörahayhteisön valvontamaksun määräytymisestä silloin, kun sähkörahayhteisö harjoittaa myös muuta toimintaa kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskua. Valvontamaksu määräytyisi tällöin sen mukaan, mikä on liikkeellä olevan sähköisen rahan määrän osuus koko taseen loppusummasta. Jos sähkörahayhteisö tarjoaa myös muita maksupalveluja, sähkörahayhteisön valvontamaksu koostuisi sekä liikkeessä olevan sähköisen rahan määrän että muiden maksupalveluiden liikevaihdon perusteella.

4 §. Suhteellinen valvontamaksu. Pykälään tehtäisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotettujen muutosten edellyttämät muutokset. Sähkörahayhteisön maksu säilyisi ennallaan. Pykälään lisättäisiin säännökset ulkomaisten sähkörahayhteisöjen Suomessa olevien sivuliikkeiden valvontamaksusta.

6 §. Muun maksuvelvollisen perusmaksu. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus maksulaitoslakiin ehdotettuun uuteen 7 a §:ään.

1.6 Laki sijoituspalveluyrityksistä

6 §. Luottolaitos ja rahoituslaitos. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus sähkörahayhteisöihin, koska niihin sovellettaisiin edellä ehdotetun mukaisesti yksinomaan maksulaitoslakia.

1.7 Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta

4 §. Soveltamisalan rajoitukset. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa oleva viittaus tarkistettaisiin vastaamaan uutta sähkörahadirektiiviä.

1.8 Maksupalvelulaki

8 §. Määritelmät. Pykälän 16 kohdassa oleva viittaus muutettaisiin vastaamaan ehdotettua maksulaitoslain muutosta, jonka mukaan sähköisestä rahasta säädettäisiin yksinomaan maksulaitoslaissa.

78 §. Vastuusta käytettäessä sähköistä rahaa. Pykälässä oleva viittaus sähköisen rahaan muutettaisiin vastaamaan ehdotettua maksulaitoslain muutosta, jonka mukaan sähköisestä rahasta säädettäisiin yksinomaan maksulaitoslaissa.

1.9 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä.

2 §. Soveltamisala. Pykälän 7 kohta kumottaisiin edellä luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ehdotettujen muutosten johdosta. Pykälän 20 kohtaa täydennettäisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotetun uuden 7 a §:n johdosta.

Pykälänä lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan lakia sovellettaisiin ulkomaisen luottolaitoksen, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen, ulkomaisen rahastoyhtiön, ulkomaisen vakuutusyhtiön ja ulkomaisen maksulaitoksen sivuliikkeen lisäksi tällaisen ulkomaisen yrityksen Suomessa toimivaan edustajaan, silloin kun tällainen yritys tarjoaa Suomessa palveluita sivuliikettä perustamatta.

16 §. Sähköiseen rahaan liittyvä yksinkertaistettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus. Pykälässä oleva viittaus luottolaitoslakiin muutettaisiin edellä maksulaitoslakiin ehdotettujen muutosten johdosta koskemaan maksulaitoslakia.

2 Voimaantulo

Direktiivi on saatettava kansallisesti voimaan 30 päivään huhtikuuta 2011 mennessä. Lait ehdotetaan tulemaan voimaan kesällä 2011.

3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotetussa laissa maksulaitoslain muuttamisesta rajoitettaisiin oikeutta harjoittaa liiketoimintaa, jossa lasketaan liikkeeseen sähköistä rahaa. Ehdotetut säännökset ovat siten merkityksellisiä perustuslaissa säädetyn elinkeinovapauden näkökulmasta. Tällainen liiketoiminta on kuitenkin nykyisinkin säädetty laissa luvanvaraiseksi ja sääntely on tarpeen kuluttajien suojaamiseksi. Ehdotetut säännökset eivät myöskään kiristä nykyisestä tällaisen elinkeinotoiminnan sääntelyä. Ehdotetut lait voidaan hallituksen käsityksen mukaan sen vuoksi hyväksyä tavallisessa säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki maksulaitoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan maksulaitoslain (297/2010), 29 §:n 5 ja 6 momentti sekä 30 §:n 4 momentti,

muutetaan 1 §:n 1 momentti, 5 §:n 6 kohta, 6 §:n 1 momentti, 7 §:n otsikko ja 1 ja 4 momentti, 8 §, 9 §:n 3 momentti, 24 §:n 1 momentti sekä 26 ja 31 § sekä

lisätään 2 §:ään uusi 3 momentti, 5 §:ään uusi 2 a, 2 b ja 6 a kohta, lakiin uusi 7 a §, 10 §:ään uusi 2 momentti, lakiin uusi 21 a ja 21 b §, 27 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, sekä lakiin uusi 28 a, 30 a, 31 a ja 36 a § seuraavasti:


1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan liiketoimintaan, jossa tarjotaan maksupalvelua. Mitä tässä laissa säädetään maksupalvelusta ja maksulaitoksesta, sovelletaan myös sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun ja sähkörahayhteisöön, jollei jäljempänä toisin säädetä.



2 §
Soveltamisalaan kuulumattomat palvelut

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, siinä tarkoitettujen palveluntarjoajien liikkeeseen laskemaan sähköiseen rahaan sovelletaan, mitä 36 a §:ssä säädetään.


5 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


2 a) sähkörahayhteisöllä maksulaitosta, jonka tämän lain mukaiseen toimilupaan sisältyy lupa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa;

2 b) sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalla sähkörahayhteisöä ja muuta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka laskee liikkeeseen sähköistä rahaa;


6) varoilla käteistä, tilille kirjattua raha arvoa ja sähköistä rahaa;

6 a) sähköisellä rahalla raha-arvoa, joka on tallennettu sähköisesti tai magneettisesti sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle suoritettua rahamäärää vastaan maksutapahtumien tekemistä varten ja jonka yksi tai useampi yritys on sitoutunut hyväksymään maksuksi;



6 §
Maksupalvelun tarjoamisen luvanvaraisuus

Maksupalvelua saa tarjota vain, jos toimintaan on saatu tässä laissa tarkoitettu toimilupa. Sähkörahayhteisön toimiluvasta on erikseen käytävä ilmi oikeus laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.



7 §
Muun maksupalvelun tarjoamisen kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus

Sen estämättä, mitä 6 §:ssä säädetään, luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on Suomessa, ja oikeushenkilö, jonka pääkonttori on Suomessa, saa tarjota muuta maksupalvelua kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ilman toimilupaa tässä pykälässä säädetyin edellytyksin.



Tässä pykälässä tarkoitettua oikeutta tarjota maksupalvelua ei ole, jos palvelun tarjoamiseen osallistuva tai siitä vastaava luonnollinen henkilö ei ole 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla luotettava taikka jos maksunpalveluntarjoaja ei täytä, mitä sen velvollisuudeksi on säädetty rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetussa laissa (503/2008).



7 a §
Sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus

Sen estämättä, mitä 6 §:ssä säädetään, luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on Suomessa, ja oikeushenkilö, jonka pääkonttori on Suomessa, saa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa ilman toimilupaa, jos 30 a §:n mukaisesti laskettu liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ei ylitä 5 miljoonaa euroa. Jos liikkeessä olevan sähköisen rahan määrää ei voida luotettavasti laskea, se on arvioitava noudattaen, mitä 30 a §:n 4 momentissa säädetään.


Tässä pykälässä tarkoitettuun sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaan sovelletaan, mitä 7 §:n 3—6 momentissa säädetään maksupalvelun tarjoajasta, 10 §:n 2 momentissa luoton myöntämisestä sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotetuista varoista, 28 a §:ssä sähköistä rahaa koskevien liiketapahtumien rekisteröinnistä ja 36 a §:ssä sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta.


8 §
Ilmoitusvelvollisuus tarjottaessa maksupalvelua ilman toimilupaa

Henkilön, joka aikoo tarjota maksupalvelua 7 tai 7 a §:ssä tarkoitetulla tavalla ilman toimilupaa, on tehtävä siitä ilmoitus Finanssivalvonnalle. Ilmoitukseen on sisällytettävä liiketoimintasuunnitelma, josta ilmenevät tarjottavat maksupalvelut ja aiotun toiminnan laajuus, sekä selvitys luonnollisista henkilöistä, jotka osallistuvat maksupalvelun tarjoamiseen tai vastaavat siitä. Palveluntarjoajan on lisäksi viivytyksettä ilmoitettava Finanssivalvonnalle toiminnan lakkaamisesta, merkittävistä muutoksista toiminnan laajuudessa sekä muutoksista 7 §:n 2―4 momentissa ja 7 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa seikoissa.


Finanssivalvonnan on kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta tai, jos ilmoitus on ollut puutteellinen, siitä kun ilmoituksen tekijä on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset, tehtävä päätös siitä, täyttääkö henkilö toiminnan harjoittamiselle säädetyt edellytykset. Finanssivalvonnan on viipymättä peruutettava päätös, jos toiminta ei enää täytä 7 §:n 1 momentissa tai 7 a §:n 2—4 momentissa säädettyjä edellytyksiä.


Maksupalveluita 7 tai 7 a §:n nojalla ilman toimilupaa tarjoavan on vuosittain ilmoitettava Finanssivalvonnalle toteuttamiensa maksutapahtumien yhteismäärä. Finanssivalvonnalla on lisäksi oikeus saada mainitulta palveluntarjoajalta muut tämän pykälän soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot.


Finanssivalvonta antaa valvonnan kannalta tarpeelliset tarkemmat määräykset tässä pykälässä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä.


9 §
Sallittu liiketoiminta

Maksulaitos saa tarjota vain sellaisia maksutilejä, joita käytetään yksinomaan maksutapahtumien toteuttamiseen. Maksulaitoksen maksupalvelunkäyttäjiltä vastaanottamat varat eivät ole luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuja talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja.


10 §
Luoton myöntäminen

Sähkörahayhteisö ei saa myöntää luottoa varoista, jotka se on ottanut sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan.


21 a §
Sähkörahayhteisön osakkeiden ja osuuksien hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus

Jokaisen, joka aikoo suoraan tai välillisesti hankkia sähkörahayhteisön osakkeita, osuuksia tai sijoitusosuuksia taikka osuuden yhtiön peruspääomasta tai yhtiöpanoksesta, on ilmoitettava siitä etukäteen Finanssivalvonnalle, jos hänen omistuksensa hankinnan johdosta:

1) olisi vähintään 20 prosenttia sähkörahayhteisön osake-, osuus-, sijoitusosuus- tai peruspääomasta tai yhtiöpanoksesta;

2) olisi niin suuri, että se vastaisi vähintään 20:tä prosenttia kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä; tai

3) muutoin oikeuttaisi käyttämään 2 kohdassa tarkoitettuun omistukseen rinnastettavaa tai muuten merkittävää vaikutusvaltaa sähkörahayhteisön hallinnossa.


Jos 1 momentissa tarkoitettua omistusta aiotaan lisätä siten, että omistus hankinnan johdosta olisi vähintään 30 tai 50 prosenttia sähkörahayhteisön osake-, osuus-, sijoitusosuus- tai peruspääomasta tai yhtiöpanoksesta tai omistus vastaisi samansuuruista osuutta kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä taikka sähkörahayhteisöstä tulisi tytäryritys, myös tästä hankinnasta on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle.


Laskettaessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettua omistusosuutta ja ääniosuutta sovelletaan, mitä arvopaperimarkkinalain (495/1989) 1 luvun 5 §:ssä sekä 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään. Sellaisia osakkeita ja osuuksia ei kuitenkaan oteta huomioon, jotka ilmoitusvelvollinen on enintään vuoden ajaksi hankkinut järjestämänsä arvopapereiden liikkeeseenlaskun yhteydessä tai markkinatakauksen nojalla ja joiden nojalla ilmoitusvelvollisella ei ole oikeutta käyttää yhteisössä äänivaltaa eikä muuten vaikuttaa yhteisön johdon toimintaan.


Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä myös, jos omistettujen osakkeiden tai osuuksien määrä laskee jonkin 1 tai 2 momentissa säädetyn omistusrajan alapuolelle tai sähkörahayhteisö lakkaa olemasta ilmoitusvelvollisen tytäryritys.


Sähkörahayhteisön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle vähintään kerran vuodessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen omistusosuuksien omistajat ja omistusten suuruudet sekä ilmoitettava viivytyksettä tietoonsa tulleet omistusosuuksien muutokset.


Tässä pykälässä tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.


21 b §
Sähkörahayhteisön osakkeiden ja osuuksien hankintaa koskeva rajoitus

Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 21 a §:ssä tarkoitettu omistusosuuden hankinta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a §:ssä ja kieltopäätöksen antamista koskevasta menettelystä mainitun lain 32 b §:ssä.


Ilmoitusvelvollinen ei saa hankkia 21 a §:ssä tarkoitettuja osakkeita tai osuuksia ennen kuin Finanssivalvonta on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tai päätöksen tekemiselle Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ssä säädetty määräaika on päättynyt, jollei asian käsittelyssä toisin määrätä.


24 §
Asiamies

Maksulaitos voi tarjota maksupalveluja asiamiehen välityksellä. Asiamies toimii maksulaitoksen lukuun ja vastuulla. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ei saa antaa kokonaan asiamiehen hoidettavaksi.



26 §
Asiakasvarojen suojaaminen

Maksulaitoksen, joka maksupalvelun tarjoamisen lisäksi harjoittaa 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua muuta liiketoimintaa, on jäljempänä tässä pykälässä säädetyllä tavalla suojattava maksupalvelun käyttäjiltä tai toiselta maksupalveluntarjoajalta maksutapahtumien toteuttamiseksi ja sähköisen rahan liikkeeseen laskua vastaan vastaanotetut varat. Jos maksutapahtuman toteuttamiseksi suoritetut varat ylittävät 150 euroa, ne kuuluvat suojan piiriin. Maksulaitos saa kuitenkin sopia muun maksupalvelun käyttäjän kuin kuluttajan kanssa, että varat kuuluvat suojan piiriin vain, jos ne ylittävät 600 euroa. Mitä tässä momentissa säädetään suojan piiriin kuuluvien varojen vähimmäismääristä, ei sovelleta varoihin, jotka on vastaanotettu sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan.


Maksulaitoksen on säilytettävä 1 momentissa tarkoitetut varat niin, ettei ole vaaraa niiden sekoittumisesta toisen maksupalvelun käyttäjän, maksupalveluntarjoajan tai maksulaitoksen varoihin. Maksulaitoksen on talletettava varat tilille keskuspankkiin, talletuspankkiin tai muussa valtiossa toimiluvan saaneeseen talletusten vastaanottamiseen oikeutettuun luottolaitokseen taikka vähäriskisiin ja helposti rahaksi muutettaviin arvopapereihin tai muihin sijoituskohteisiin, jos varoja ei ole suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavana työpäivänä. Varat, jotka palveluntarjoaja hyvittää sähkörahayhteisölle sähköisen rahan käytön perusteella, on talletettava tai sijoitettava tämän momentin mukaisesti niin pian kuin varat ovat sähkörahayhteisön käytettävissä, kuitenkin viimeistään viidentenä työpäivänä sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta. Finanssivalvonta antaa määräykset siitä, milloin arvopaperia tai muuta sijoituskohdetta voidaan pitää vähäriskisenä ja helposti rahaksi muutettavana.


Maksulaitos voi suojata 1 momentissa tarkoitetut varat myös siten, että maksulaitoksen vastaanottamat varat maksetaan maksulaitoksen tullessa maksukyvyttömäksi maksupalvelun käyttäjille sellaisen vakuutusyhtiön tai luottolaitoksen, joka ei kuulu maksulaitoksen kanssa samaan ryhmään, myöntämästä vakuutuksesta tai takauksesta.


Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan lisäksi maksulaitoksen vastaanottamiin varoihin, joita käytetään tulevien maksutapahtumien toteuttamiseen, kun osa varoista käytetään tuleviin maksutapahtumiin ja osa muihin palveluihin kuin maksupalveluihin. Tätä momenttia sovelletaan myös, kun tulevia maksutapahtumia koskevien varojen osuus on muuttuva tai osuus ei ole etukäteen tiedossa, ja maksupalveluihin käytettävien varojen osuus voidaan kohtuudella arvioida aikaisemmin toteutettujen maksutapahtumien kehityksen perusteella. Sähköisen rahan liikkeeseen laskua vastaan vastaanotettujen varojen määrän määrittämiseen sovelletaan, mitä 30 a §:ssä säädetään.


Maksulaitoksen on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle merkittävistä muutoksista toimissa, joihin maksulaitos on ryhtynyt tämän pykälän noudattamiseksi.


27 §
Vähimmäispääoma

Sähkörahayhteisön osakepääoman, osuuspääoman, peruspääoman tai yhtiöpanoksen on oltava vähintään 350 000 euroa.



28 a §
Liiketapahtumien rekisteröinti

Maksulaitoksen on tässä luvussa säädettyjen vaatimusten laskemiseksi ja niiden noudattamisen valvomiseksi rekisteröitävä luotettavalla tavalla sähköistä rahaa, muita maksupalveluja sekä 9 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja palveluja koskevat liiketapahtumat erillään kustakin muusta liiketapahtumien ryhmästä siten, että niiden määrää ja osuutta koko maksulaitoksen liikevaihdosta sekä, siltä osin kuin liiketapahtumat koskevat sähköistä rahaa, liikkeessä olevan sähköisen rahan osuutta koko maksulaitoksen taseen loppusummasta voidaan jatkuvasti seurata riittävällä tarkkuudella. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä liiketapahtumien rekisteröinnistä.


30 a §
Sähkörahayhteisön omien varojen vähimmäismäärä

Sähkörahayhteisöllä on oltava jatkuvasti omia varoja 30 §:ssä säädetyn määrän lisäksi vähintään määrä, joka vastaa kahta prosenttia sähkörahayhteisön liikkeeseen laskemaan sähköisen rahan keskimäärästä.


Edellä 1 momentissa tarkoitettu liikkeessä olevan sähköisen rahan keskimäärä lasketaan kuuden edeltävän kalenterikuukauden aikana kunkin kalenteripäivän lopussa liikkeessä olevan sähköiseen rahaan liittyvän yhteenlasketun takaisinmaksuvelvollisuuden keskiarvona.


Sähkörahayhteisön on laskettava 2 momentissa tarkoitettu keskimäärä kunkin kalenterikuukauden osalta kuukauden ensimmäisenä työpäivänä ja ilmoitettava se Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä.


Jos sähkörahayhteisö ei ilman kohtuuttomia kustannuksia voi laskea liikkeessä olevan sähköisen rahan keskimäärää 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, Finanssivalvonta voi sähkörahayhteisön hakemuksesta myöntää luvan määrittää liikkeessä oleva sähköisen rahan määrä varovasti arvioitujen historiatietojen perusteella. Finanssivalvonnan on myönnettävä lupa, jos liikkeessä olevan sähköisen rahan keskimäärä voidaan jatkuvasti arvioida luotettavalla tavalla. Toimiluvan myöntämistä seuraavan 12 kuukauden ajan liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä saadaan arvioida toimilupahakemukseen liitetyssä, Finanssivalvonnan hyväksymässä liiketoimintasuunnitelmassa esitetyn arvion mukaisesti.


31 §
Omien varojen vähimmäismäärästä poikkeaminen

Mitä 30 ja 30 a §:ssä säädetään, ei sovelleta maksulaitokseen, joka täyttää luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 §:ssä säädetyt omien varojen vähimmäismäärää koskevan poikkeusluvan edellytykset ja joka kuuluu emoluottolaitoksen konsolidoidun valvonnan piiriin siten kuin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädetään.


Finanssivalvonta voi enintään kolmen vuoden ajaksi edellyttää, että maksulaitoksen omien varojen määrä on enintään 20 prosenttia suurempi kuin 30 tai 30 a §:n mukaisesti laskettu määrä, jos se on välttämätöntä maksulaitoksen riskienhallintaa, tappion kantokykyä tai sisäisen valvonnan menetelmiä koskevien arvioiden perusteella. Finanssivalvonta voi vastaavasti myös alentaa vaadittavien omien varojen määrää enintään 20 prosentilla enintään kolmen vuoden ajaksi.


31 a §
Omien varojen vähimmäismäärää koskevien tarkempien säädösten ja määräysten antaminen

Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään maksupalveludirektiivin täytäntöön panemiseksi tarkemmin 29 §:ssä tarkoitettujen omien varojen laskemisessa käytettävistä menetelmistä. Finanssivalvonta antaa maksupalveludirektiivin sekä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY täytäntöönpanon edellyttämät muut tarkemmat määräykset 29—31 §:ssä tarkoitetun omien varojen vähimmäismäärän laskemisesta.


36 a §
Sähköisen rahan liikkeeseenlasku ja lunastaminen

Sähköistä rahaa saadaan laskea liikkeeseen ja lunastaa ainoastaan nimellisarvosta.


Sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotetut varat on muutettava sähköiseksi rahaksi välittömästi.


Sähköiselle rahalle ei saa maksaa korkoa tai muuta sähköisen rahan hallussapitoajan kestoon liittyvää etuutta.


Sähköisen rahan liikkeeseenlaskija on velvollinen lunastamaan sähköisen rahan haltijan vaatimuksesta tämän hallussa olevan sähköisen rahan, jos haltija vaatii lunastusta sopimusaikana tai viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen päättymistä. Jos vaatimus tehdään sopimusaikana taikka jos sähköistä rahaa voidaan käyttää myös sellaiseen maksamiseen, joka ei kuulu lain soveltamisalan piiriin, eikä etukäteen ole tiedossa, millainen osuus sähköisestä rahasta käytetään tällaiseen maksamiseen, haltija voi vaatia liikkeeseenlaskijaa lunastamaan myös ainoastaan haltijan vaatiman osuuden tämän hallussa olevasta sähköisestä rahasta.


Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan ja sähköisen rahan haltijan välisestä sopimuksesta on käytävä ilmi selvästi ja helposti havaittavalla tavalla lunastettavuutta koskevat ehdot ja lunastamisesta mahdollisesti perittävät maksut. Ehdot on ilmoitettava sähköisen rahan haltijalle ennen sopimuksen tekemistä.


Lunastamisesta voidaan periä maksu ainoastaan, jos se käy ilmi 5 momentin mukaisesti sopimuksesta, ja ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

1) lunastamista on pyydetty ennen sopimuksen päättymistä;

2) sopimuksessa on määrätty päättymispäivästä ja sähköisen rahan haltija on päättänyt sopimuksen ennen kyseistä ajankohtaa;

3) lunastamista pyydetään yli vuoden kuluttua sopimuksen päättymisestä.


Sopimusehto, joka poikkeaa tämän pykälän säännöksistä sähköisen rahan haltijan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Finanssivalvonta myöntää ilman hakemusta tämän lain mukaisen sähkörahayhteisön toimiluvan oikeushenkilölle, jolla tämän lain voimaan tullessa on luottolaitostoiminnasta annetun lain mukainen sähkörahayhteisön toimilupa. Finanssivalvonnan on ilmoitettava sähkörahayhteisölle toimiluvan myöntämisestä ennen toimiluvan voimaantuloa. Finanssivalvonta voi ryhtyä tarvittaviin toimiin toimiluvan myöntämiseksi ennen lain voimaantuloa.



2.

Laki ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa annetun lain 12 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa annetun lain (298/2010) 12 § seuraavasti:


12 §
Markkinointi ja sopimusehdot sekä muut menettelytavat

Ulkomaisen maksulaitoksen sivukonttoriin ja ulkomaiseen maksulaitokseen, joka muuten tarjoaa Suomessa maksupalvelua, sovelletaan, mitä maksulaitoslain 32—36 ja 36 a §:ssä säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



3.

Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007), 5, 6, 12, 18, 32 ja 53 §, 55 §:n 4 momentti sekä 66 ja 127 §, sellaisina kuin niistä ovat 12, 32 ja 53 § 55 §:n 4 momentti ja 66 § laissa 299/2010, ja

muutetaan 4 §, 8 §:n 1 momentti, 13 ja 20 §, 22 §:n 1 momentti, 44 §, 76 §:n 1 momentti sekä 93 §:n otsikon suomenkielinen sanamuoto ja 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 4 § osaksi laissa 299/2010, 8 §:n 1 momentti laissa 1357/2010, 20 § osaksi laissa 1357/2010 sekä 22 §:n 1 momentti, 44 § ja 76 §:n 1 momentti laissa 299/2010, seuraavasti:


4 §
Luottolaitostoiminta

Luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa liiketoimintaa, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta.


Edellä 1 momentissa tarkoitettuna rahoituksena ei pidetä tavaroiden tai palvelujen myyjän ostajalle myöntämää maksuaikaa eikä rahoitusta yksinomaan sellaisille samaan konserniin kuuluville yrityksille, jotka eivät liiketoimintanaan tarjoa 1 momentissa tarkoitettua rahoitusta.


8 §
Luottolaitos

Luottolaitos on yritys, jolla on tämän lain 3 luvun mukainen toimilupa luottolaitostoimintaan. Luottolaitos voi olla talletuspankki tai luottoyhteisö.



13 §
Rahoituslaitos

Rahoituslaitoksella tarkoitetaan tässä laissa muuta sellaista suomalaista tai ulkomaista yhteisöä kuin luottolaitosta tai ulkomaista luottolaitosta, joka pääasiallisena toimintanaan tarjoaa 30 §:n 1 momentin 3—11 kohdassa tarkoitettuja palveluja tai hankkii omistusosuuksia. Rahoituslaitoksena pidetään myös sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä ja siihen rinnastettavaa ulkomaista yritystä, jollei jäljempänä toisin säädetä. Rahoituslaitoksena pidetään myös maksulaitoslaissa (297/2010) tarkoitettua maksulaitosta ja siihen rinnastettavaa ulkomaista yritystä. Rahoituslaitoksena ei pidetä vakuutusyhtiölain (521/2008) 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettua vakuutusomistusyhteisöä eikä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa (699/2004) tarkoitettua ryhmittymän omistusyhteisöä, jollei 73 §:n 2 momentista muuta johdu.


20 §
Luottolaitoksen yksinoikeutta takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen koskevat poikkeukset

Mitä 19 §:ssä säädetään, ei rajoita:

1) Suomen Pankin oikeutta ottaa vastaan takaisinmaksettavia varoja yleisöltä;

2) rahastoyhtiön oikeutta harjoittaa sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettua sijoitusrahastotoimintaa;

3) sijoituspalveluyrityksen ja rahastoyhtiön oikeutta tarjota sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetussa laissa (1183/2009) tarkoitettuja säästämissopimuksia;

4) vakuutuslaitoksen oikeutta harjoittaa vakuutusyhtiölaissa tarkoitettua vakuutusliikettä;

5) oikeutta tarjota maksupalveluja maksulaitoslain mukaisesti.


Osakeyhtiö ja osuuskunta saavat lisäksi 19 §:n estämättä hankkia yleisöltä takaisinmaksettavia varoja tarjoamalla muita kuin vaadittaessa takaisinmaksettavia velkasitoumuksia. Jos tällaisia velkasitoumuksia tarjotaan yleisölle muulla tavoin kuin laskemalla yleiseen liikkeeseen arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettuja arvopapereita, osakeyhtiön tai osuuskunnan on laadittava ja julkistettava osavuosikatsaus, vuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote noudattaen, mitä arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5, 5 a, 6 ja 6 a §:ssä säädetään. Poikkeamiseen tässä pykälässä säädetystä tiedonantovelvollisuudesta sovelletaan, mitä arvopaperimarkkinalain 2 luvun 11 §:ssä säädetään.


Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön, vakuutusyhtiön ja maksulaitoksen oikeudesta tarjota Suomessa toimilupaansa sisältyviä palveluja säädetään erikseen.


22 §
Toimilupahakemus

Finanssivalvonta myöntää hakemuksesta luottolaitoksen toimiluvan. Toimilupa voidaan antaa talletuspankin tai luottoyhteisön toimintaan. Toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä säädetään valtiovarainministeriön asetuksella.



44 §
Vähimmäispääoma

Talletuspankin ja luottoyhteisön osakepääoman, osuuspääoman tai peruspääoman on oltava vähintään viisi miljoonaa euroa. Pääoman on oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä.


76 §
Konsolidoitu vakavaraisuusvaatimus

Luottolaitoksella on oltava konsolidoituja omia varoja määrä, joka tarvitaan kattamaan konsolidoidut 55 §:n 1 momentissa tarkoitetut riskit.



93 §
Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus

Finanssivalvonta antaa luottolaitosdirektiivin ja omien varojen direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset 5 luvussa tarkoitetuista luottolaitostoiminnan taloudellisista edellytyksistä.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



4.

Laki Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 5 §:n 10 a kohta ja 32 a §:n 1 ja 2 momentti, 32 b §:n 2 momentti sekä 32 c §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat 5 §:n 10 a kohta laissa 301/2010 ja 32 a §:n 1 ja 2 momentti, 32 b §:n 2 momentti sekä 32 c §:n 1 momentti laissa 207/2009, seuraavasti:


5 §
Muut finanssimarkkinoilla toimivat

Muulla finanssimarkkinoilla toimivalla tarkoitetaan tässä laissa:


10 a) maksulaitoslain 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettua;



32 a §
Omistusosuuden hankinnan kieltäminen

Finanssivalvonta voi saatuaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 42 §:ssä, sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:ssä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 11 §:ssä, maksulaitoslain 21 a §:ssä tai vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen kieltää mainituissa lainkohdissa tarkoitetun omistusosuuden hankinnan luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisössä, sähkörahayhteisössä tai vakuutusyhtiössä (kohdeyritys), jos osuuden omistus vaarantaisi kohdeyrityksen terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisen toiminnan tai, jos kohdeyritys on vakuutusyhtiö, vakuutetut edut sillä perusteella, että on perusteltua aihetta epäillä:

1) ilmoitusvelvollisen mainetta tai taloudellisen aseman riittävyyttä;

2) kohdeyrityksen johdon luotettavuuden tai sopivuuden taikka muiden toimilupaedellytysten vaarantumista kohdeyrityksessä hankinnan johdosta;

3) kohdeyrityksen valvonnan ja siihen liittyvän viranomaisten tietojenvaihdon edellytysten vaarantumista hankinnan johdosta; tai

4) hankinnan liittymistä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.


Finanssivalvonta voi kieltää 1 momentissa tarkoitetun hankinnan myös, jos se ei ole saanut 32 b §:n mukaisessa määräajassa mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettuja tietoja taikka luottolaitostoiminnasta annetun lain 42 §:n 6 momentissa, sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:n 6 momentissa, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 11 §:n 6 momentissa, maksulaitoslain 21 a §:n 6 momentissa tai vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:n 6 momentissa tarkoitettuja tietoja.



32 b §
Omistusosuuden hankinnan kieltämisessä noudatettava menettely

Finanssivalvonnan on annettava 32 a §:ssä tarkoitettu päätös 60 arkipäivässä siitä, kun se on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vahvistanut saaneensa kaikki vaadittavat tiedot (käsittelyaika). Finanssivalvonta voi käsittelyaikana, kuitenkin viimeistään viidentenäkymmenentenä arkipäivänä käsittelyajan alkamisesta, kirjallisesti pyytää tarpeellisia yksilöityjä lisätietoja. Lisätietojen pyytäminen keskeyttää käsittelyajan siihen saakka kunnes pyydetyt lisätiedot on saatu, kuitenkin enintään 20 arkipäivän ajaksi tai, jos ilmoitusvelvollisen kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella tai ilmoitusvelvollinen on muu kuin Euroopan talousalueella toimiluvan saanut luottolaitos, sijoituspalveluyritys, sähkörahayhteisö, vakuutusyhtiö tai rahastoyhtiö, enintään 50 arkipäivän ajaksi. Päätös käsittelyajan jatkamisesta on annettava viivytyksettä tiedoksi ilmoitusvelvolliselle.



32 c §
Osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittaminen

Finanssivalvonta voi kieltää osakkeiden tai osuuksien omistajalta oikeuden äänivallan käyttöön luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisössä, sähkörahayhteisössä tai vakuutusyhtiössä enintään yhden vuoden ajaksi kerrallaan, jos:

1) osakkeiden tai osuuksien hankinnasta ei ole tehty luottolaitostoiminnasta annetun lain 42 §:ssä, sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 41 §:ssä, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 11 §:ssä, maksulaitoslain 21 a §:ssä tai vakuutusyhtiölain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta;

2) osakkeet tai osuudet on hankittu Finanssivalvonnan 32 a §:ssä tarkoitetusta kiellosta huolimatta; tai

3) edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa lainkohdissa säädetyn omistusrajan ylittävä omistus vaarantaa 32 a §:ssä tarkoitetulla tavalla kohdeyrityksen terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisen toiminnan tai, jos kohdeyritys on vakuutusyhtiö, vakuutetut edut.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



5.

Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetun lain (879/2008) 1 §:n 1 momentin 2 kohta sekä

muutetaan 1 §:n 1 momentin 2 a kohta, 2 §:n 3 momentti, 4 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 momentti, sellaisena kuin ne ovat 1 §:n 1 momentin 2 a kohta ja 2 §:n 3 momentti laissa 302/2010, 4 §:n 1 momentti laissa 1361/2010 ja 6 §:n 1 momentti laissa 605/2010, seuraavasti:


1 §
Maksuvelvollinen

Finanssivalvonnan valvontamaksun on velvollinen suorittamaan:


2 a) maksulaitoslain (297/2010) 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettu;



2 §
Valvontamaksu

Suhteellinen maksu lasketaan maksuvelvollisen viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaisen taseen loppusumman, hallinnoitujen sijoitusrahastojen varojen yhteismäärän, liikevaihdon tai jäsenmaksutulon perusteella siten kuin tässä laissa säädetään. Sijoituspalveluyrityksen liikevaihdoksi katsotaan tuloslaskelman mukaisten tuottojen yhteismäärä siten, että arvopaperikaupan ja valuuttatoiminnan osalta mukaan luetaan nettotuotot. Jos nettotuotto on negatiivinen, se merkitään nollaksi. Mitä tässä laissa säädetään rahastoyhtiöistä ja niiden hallinnoimien sijoitusrahastojen varojen yhteismäärästä, sovelletaan vastaavasti kiinteistörahastoihin ja niiden varojen määrään. Maksulaitoksen, joka harjoittaa myös maksulaitoslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua muuta liiketoimintaa, liikevaihdoksi katsotaan muiden maksupalveluiden kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskun osuus maksulaitoksen kokonaisliikevaihdosta. Sähkörahayhteisön, joka tarjoaa myös muita maksupalveluita tai harjoittaa maksulaitoslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua muuta liiketoimintaa, taseen loppusummaksi katsotaan liikkeessä olevan sähköisen rahan osuus koko sähkörahayhteisön taseen loppusummasta. Osuuden määrittämiseen sovelletaan, mitä maksulaitoslain 30 a §:ssä säädetään.



4 §
Suhteellinen valvontamaksu

Suhteelliseen valvontamaksun maksuperuste ja maksun määrä prosentteina maksuperusteesta sekä maksun suorittamiseen velvolliset määräytyvät seuraavasti:

                
Maksuvelvollinen Maksuperuste Maksun määrä prosentteina maksuperusteesta
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu talletuspankki taseen loppusumma 0,00284
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu luottoyhteisö taseen loppusumma 0,00284
maksulaitoslaissa tarkoitettu muu maksulaitos kuin sähkörahayhteisö liikevaihto 0,25
maksulaitoslaissa tarkoitettu sähkörahayhteisö taseen loppusumma 0,00284
vakuutusyhtiölaissa (521/2008) tarkoitettu vahinkovakuutusyhtiö taseen loppusumma x 4 0,00284
vakuutusyhtiölaissa tarkoitettu henkivakuutusyhtiö taseen loppusumma 0,00284
työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitettu työeläkevakuutusyhtiö taseen loppusumma 0,00284
vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettu vakuutusyhdistys taseen loppusumma x 4 0,00284
eläkesäätiölaissa tarkoitettu eläkesäätiö taseen loppusumma 0,00284
vakuutuskassalaissa tarkoitettu eläkekassa taseen loppusumma 0,00284
vakuutuskassalaissa tarkoitettu sairauskassa taseen loppusumma x 4 0,00284
vakuutuskassalaissa tarkoitettu muu vakuutuskassa kuin eläkekassa tai sairauskassa taseen loppusumma 0,00284
maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) tarkoitettu Maatalousyrittäjien eläkelaitos taseen loppusumma 0,00284
merimieseläkelaissa (1290/2006) tarkoitettu Merimieseläkekassa taseen loppusumma x 0,4 0,00284
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) tarkoitettu työttömyysvakuutusrahasto sekä Koulutusrahasto taseen loppusumma 0,00284
Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Liikennevakuutuskeskus, Potilasvakuutuskeskus, Ympäristövakuutuskeskus ja työttömyyskassalaissa (603/1984) tarkoitettu työttömyyskassojen tukikassa taseen loppusumma x 4 0,00284
valtion eläkerahastosta annetussa laissa (1297/2006) tarkoitettu valtion eläkerahasto, kunnallisessa eläkelaissa (549/2003) tarkoitettu Kuntien eläkevakuutus -niminen kunnallinen eläkelaitos ja kirkkolaissa (1054/1993) tarkoitettu Kirkon keskusrahaston eläkerahasto taseen loppusumma x 0,4 0,00284
sellaisen ulkomaisen luottolaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen taseen loppusumma 0,00095
sellaisen ulkomaisen luottolaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen taseen loppusumma 0,00284
muun kuin sähkörahayhteisöä vastaavan ulkomaisen maksulaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen liikevaihto 0,11
sellaisen sähkörahayhteisöä vastaavan ulkomaisen maksulaitoksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen taseen loppusumma 0,00095
sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastoyhtiö rahastoyhtiön hallinnoimien sijoitusrahastojen varojen yhteismäärä 0,0022
lisämaksu rahastoyhtiölle, joka tarjoaa omaisuudenhoitoa tai sijoitusneuvontaa omaisuudenhoidon ja sijoitusneuvonnan liikevaihto 0,34
arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettu arvopaperipörssi ja muu selvitysyhteisö kuin arvopaperikeskus sekä kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetussa laissa (772/1988) tarkoitettu optioyhteisö liikevaihto 1,30 %; maksu on kuitenkin vähintään 50 000 euroa
sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (922/2007) tarkoitettu muu sijoituspalveluyritys kuin lain 45 §:n 3—5 momentissa tarkoitettu sijoituspalveluyritys liikevaihto 0,34
sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 45 §:n 3—5 momentissa tarkoitettu sijoituspalveluyritys liikevaihto 0,11
työttömyyskassalaissa tarkoitettu työttömyyskassa jäsenmaksutulo 0,66
ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen liikevaihto 0,15
ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen liikevaihto 0,34
ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliike, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen liikevaihto 0,15
ulkomaisen rahastoyhtiön sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen liikevaihto 0,34
ulkomaisen vakuutusyhtiön sivuliike, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen vakuutusmaksutulo 0,03



6 §
Muun maksuvelvollisen perusmaksu

Muun kuin 4 §:ssä tarkoitetun maksuvelvollisen perusmaksun määrä euroina sekä maksun suorittamiseen velvolliset määräytyvät seuraavasti:

                
Maksuvelvollinen Perusmaksu euroina
arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu arvopaperikeskus 260 000
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu talletussuojarahasto 12 000
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu vakuusrahasto 2 000
maksulaitoslain 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettu oikeushenkilö 1 000
maksulaitoslain 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettu luonnollinen henkilö 200
sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettu sijoittajien korvausrahasto 3 000
sijoitusrahastolaissa tarkoitettu säilytysyhteisö 3 000
talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa (599/2010) tarkoitettu talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö 6 000
luottolaitoksen ja vakuutusyhtiön omistusyhteisö sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa (699/2004) tarkoitetun ryhmittymän omistusyhteisö 10 000
omistusyhteisö, jonka määräysvallassa arvopaperipörssi, arvopaperikeskus, optioyhteisö tai selvitysyhteisö on arvopaperimarkkinalain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla 10 000
sijoituspalveluyrityksen ja vakuutusyhdistyksen omistusyhteisö 1 000
vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettu vakuutusmeklari 1 000 Perusmaksua korotetaan 180 euroa jokaista vakuutusmeklariyrityksen tai yksityisen elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaa rekisteröityä vakuutusmeklaria kohden.
arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu tilinhoitajayhteisö 6 000 Jos tilinhoitajayhteisöllä on yksi tai useampi arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain 7 a §:ssä tarkoitettu asiamies, tilinhoitaja-yhteisön perusmaksua korotetaan 3 000 euroa jokaista asiamiestä kohden.
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ulkomainen selvitysyhteisö 25 000
arvopaperimarkkinalain 4 a luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu suomalainen selvitysosapuoli ja sellainen ulkomainen selvitysosapuoli, jolla on kiinteä toimipaikka Suomessa 12 000
arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu kirjausrahasto ja arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettu selvitysrahasto 2 000
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseenlaskija 15 500 Perusmaksua korotetaan 16 000 euroa, jos osakkeelle on arvopaperimarkkinalain 4 luvun 10 §:ssä tarkoitetut likvidit markkinat.
suomalainen yhtiö, jonka liikkeeseenlaskema osake on otettu hakemuksesta arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteeksi Euroopan talousalueella yksinomaan muussa valtiossa kuin Suomessa 12 500
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseenlaskija, jos kysymyksessä on 4 §:ssä tarkoitettu maksuvelvollinen tai jos liikkeeseenlaskijan kotipaikka ei ole Suomessa 10 500
julkisen kaupankäynnin kohteena olevan muun arvopaperin kuin osakkeen liikkeeseenlaskija 3 000
suomalainen yhtiö, jonka liikkeeseenlaskema muu arvopaperi kuin osake on otettu hakemuksesta arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteeksi Euroopan talousalueella yksinomaan muussa valtiossa kuin Suomessa 3 000
arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 a §:ssä tarkoitetun monenkeskisen kaupankäynnin kohteena meklarilistalla olevan osakkeen liikkeeseenlaskija 4 000
monenkeskisen kaupankäynnin kohteena meklarilistalla olevan muun arvopaperin kuin osakkeen liikkeeseenlaskija 1 000
Eläketurvakeskus 10 000
liikennevahinkolautakunta ja potilasvahinkolautakunta 1 000
ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitetun ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön sivuliike 1 000
eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa tarkoitettu sellainen ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos, jolla on Suomessa sivuliike 1 000
ulkomaisen luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen ja rahastoyhtiön edustusto 1 000
vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettu sellainen vakuutusedustaja, joka on rekisteröity muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa ja jolla on Suomessa sivuliike 300




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



6.

Laki sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 6 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 300/2010, seuraavasti:


6 §
Luottolaitos ja rahoituslaitos

Tässä laissa luottolaitoksella tarkoitetaan luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 8 §:ssä tarkoitettua luottolaitosta.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



7.

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (458/2002) 4 §:n 2 momentin 2 kohta seuraavasti:


4 §
Soveltamisalan rajoitukset

Tämän lain 5 ja 6 §:ää ei sovelleta:


2) sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun silloin, kun jäsenvaltio on soveltanut liikkeeseenlaskijaan jotakin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY 9 artiklan 1 kohdassa säädetyistä poikkeuksista;




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



8.

Laki maksupalvelulain 8 ja 78 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maksupalvelulain (290/2010) 8 §:n 16 kohta ja 78 § seuraavasti:


8 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


16) varoilla käteistä, tilille kirjattua raha-arvoa ja maksulaitoslain (297/2010) 5 §:n 6 a kohdassa tarkoitettua sähköistä rahaa;



78 §
Vastuusta käytettäessä sähköistä rahaa

Mitä 62 ja 63 §:ssä säädetään, ei sovelleta maksulaitoslain 5 §:n 6 a kohdassa tarkoitettuun sähköiseen rahaan, jos palveluntarjoajalla ei ole mahdollisuutta estää tilin tai maksuvälineen käyttöä.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



9.

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 2 ja 16 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 2 §:n 7 kohta,

muutetaan 2 §:n 20 kohta ja 16 §, sellaisena kuin niistä on 2 §:n 20 kohta laissa 303/2010, sekä,

lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 303/2010 ja 1368/2010, uusi 2 momentti, seuraavasti:


2 §
Lain soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan:


20) maksulaitoslaissa (297/2010) tarkoitettuun maksulaitokseen sekä mainitun lain 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettuun;



Mitä 1 momentissa säädetään ulkomaisen luottolaitoksen, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen, ulkomaisen rahastoyhtiön, ulkomaisen vakuutusyhtiön ja ulkomaisen maksulaitoksen sivuliikkeestä, sovelletaan myös tällaisen ulkomaisen yrityksen Suomessa toimivaan edustajaan, jos yritys tarjoaa Suomessa palveluita sivuliikettä perustamatta.


16 §
Sähköiseen rahaan liittyvä yksinkertaistettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus

Jos sähköiseen tietovälineeseen, jota ei voi ladata uudelleen, talletetaan maksulaitoslaissa tarkoitettua sähköistä rahaa enintään 250 euroa tai jos uudelleen ladattavaan sähköiseen tietovälineeseen talletetaan sähköistä rahaa samana kalenterivuonna enintään 1 000 euroa, ilmoitusvelvollinen voi noudattaa yksinkertaistettua asiakkaan tuntemismenettelyä.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2011

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Tapani Tölli

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.